Huoment!
Tänään eilinen tuntuu vieläkin upeammalta.
Palokan ostoshelvetin anti-alvaraaltomainen siluetti katosi näköpiiristä reilusti ennen puolta päivää
Korollakuntamme aloittaessa kevätretkensä kohti vuonna 160? perustettua Vaasan lutuurikaupunkia. Keli oli mieltäylentävän kuulas ja tuulikin myötäinen, joten non-stop taktiikalla Hietalahden P-paikka vallattiin jokseenkin aikataulussa. Matkanteko oli sujunut a-luokan dialogin ja veli Kinuskin asiantuntevan Pohjanmaa-opastuksen siivittämänä, eikä kuolemaa silmiin katsonut joskin itsemurha-aikeissaan karkeasti epäonnistunut hömötiainenkaan voinut meitä tieltä suistaa. Korollan ikimoottori hyrisi kuin olisi ollut vuosi kasikasi eikä hevimusiikista ollut tietoakaan (vielä tässä vaiheessa).
KIIMAN kasvattama näläntunne pyrittiin paikkaamaan hetimmiten, jolloin Kinuskin asiantuntijuus joutui heti koetukselle. Kebab-Pizzeria AGADIR/ANKARA/IZMIR/ISTANBUL herätti kotimaiseen pihvilihaan tottuneissa Ateenakaupungin suojateissa tervettä epäluuloa, mutta lättyjen saavuttua nenän eteen ruokarukoukset unhottuivat. Naisen kosketusta mesta olisi kyllä kaivannut eikä ruokalistojen esilläpitämisestä ole yleensä bisneksien kannalta haittaa.
Vatsat täynnä suuntasimme kohti merta. Tuuli puski vasten kasvoja ja aurinko häikäisi, mikä hankaloitti vastaantulevien neitokaisten kielellis-kulttuurillisen taustan arvioimista. Vaasan Lyseon wall of fame:lla Jorma Ollilan kultakirjaillun nimen perään oli vastikään kaiverrettu tuon maineikkaan opinahjon toiseksi tunnetuimman kasvatin nimi: KINUSKI-
forumlegenda. Pallerojäätelöä ei saanut mistään eikä ruotsinkielisten rantapaviljonkiin ollut mitään asiaa suomea puhuvilla dobermannien äristessä varsin uhkaavan näköisinä terassin edessä. Vihdoin löysimme tasollemme soveltuvan pre-match pint -mestan italialaisesta trattoriasta, missä palvelu pelasi. Hiukan ihmetytti kyllä henkkareiden kysyminen maitokahvia tilattaessa..? "I Don't Want Any Trouble, Boys..".
Brutaalia patsasta ihmetellessä ja porilaisepäilyjen kohteeksi joutuneen Kinuskin vaasalaisvakuutteluja kuunnellessa vierähti hetki jo toinenkin, ja
oli tullut aika.
Hietalahden lippuluukulla odotti Vesalaisen lupauksen mukaisesti neljä tikettiä (kiitos ja
lipuista ja kaulaliinoista Jonille). Itse stadikka mykisti hiukan jo ränsistyneellä lookillaan; viimeistään wc oldskool-vimpaimineen ja jäävesineen teki lähtemättömän vaikutuksen yleisurheilustadikoihin tottuneisiin itä-/eteläsuomalaistaustaisiin keskisuomalaistuneisiin seikkailijoihimme. Vieraskannattajille oli varattu aurinkokatsomosta oma sektio, minkä valtasimme päättäväisesti. Kentällä lämmitelleet JJK-pelurit olivat meidät havaittuaan aluksi hiukan hämmentyneitä, mutta muutamat peukut ja taputukset irtosivat meille jo lämmittelyjen aikana. Nurmi oli näin jyväskyläläissilmin suorastaan
eksellentti! Taitofutista oli siis lupa odottaa.
KIIMA ja syketaso oli jo lähellä zeniittiä, kun pelaajat marssivat kentälle. VIFKin kuuluttajapappa osoittautui varsinaiseksi verbaalivelhoksi; Lasse Lehtisen ja Tomi Karrin jälkeen esiteltiin muuan Babatunas Wussu
. JJK:n esittelyssä joka jätkä kääntyi myös vieraskannattajien suuntaan antaen aplodit, joihin pieni mutta kiihkeä joukkiomme vastasi asiaankuuluvin huudoin ja kannustuksin. Heille ja meille
.
JJK sai alusta asti varsin hyvän tatsin peliin. Ekat kymmenen minuuttia hallinta oli meillä vaikka VIFK Tony Björkin johtamana tulikin muutaman kerran varsin vaarallisesti läpi lähinnä oikealta Häkkisen laidalta. Häkkinen pelasi loppujen lopuksi ihan mukiinmenevän ottelun, mutta sijoittautumisellaan ja hätäilemisellään aiheutti välillä rytmihäiriöitä katsomossa. Kovasti ja riskillä taistellut Vesku ei aina ehtinyt/jaksanut laskeutua tarpeeksi alas jeesaamaan Juhista, jolloin välillä nähtiin 3 vs. Häkkinen tilanteita
. Topparipari oli onneksi alusta saakka varsin hyvässä vireessä, joten mitään ihmeempää ei tilanteista kehkeytynyt. Salko kylläkin teki pari isoa torjuntaa ekalla neljänneksellä, mikä varmasti nosti miehen itseluottamusta ja edesauttoi nollapelin saavuttamisessa.
Keskikentällä Föhri raatoi ja taklasi kun taas Pekko käynnistyi hitaasti. Kärjessä Tunde jatkoi shefkimäisillä otteillaan ja SuperTommilla apina taisi vaivata kun ei tuttua haastamista oikein irronnut. Töitä Tommi kyllä teki taas gattusomaisella asenteella koko matsin läpi. Maali tuli vasemmalta laidalta kovan ylhäältäkarvauksen jälkeen lähteneestä (itse näin Hannulan, oli vissiin kuitenkin Veijosen) pystysyötöstä topparin ja laitapakin väliin, johon Tunde ehti ennen veskaria ja nosti pallon tämän näppien kautta takanurkkaan. Fiilikset olivat sanoinkuvaamattomat!!!! Ekan puoliskon loppupuolella pelin intensiteetti laski jonkin verran ja VIFK sai selkeän otteen pelistä. Puolustus ja Salko ei kuitenkaan panikoinut missään vaiheessa ja lukuisat keskitykset Sini & Lassi napsivat todella varmasti.
Puoliajalla Priha otti ulos Pulkkisen, joka jäi vähän pimentoon avauspuoliskolla. Vasenta laitaa ei käytetty juurikaan ekalla puoliajalla ja siinä yhdessä 3 vs. 2 -hyökkäyksessä Pulu jäi aikailemaan ratkaisuaan liian pitkään ja tilanne hukattiin. Mutta luottoa mieheen löytyy toki jatkossakin: nopea ja sähäkkä, hyvä pelaaja.
Järä tuli siis vasemmalle Pulun tilalle ja mies onnistuikin verraten hyvin JJK:n pelatessa nyt huomattavasti useammin vasemmalta kuin Alhosen kautta oikealta.
En osaa sanoa mitä Priha kopissa pojille oli sanonut, mutta pelin hallinta siirtyi yhä selkeämmin JJK:lle. Tommi pelasi Tunden kertaalleen yhdellä kosketuksella puolittain läpi, mutta tulosta ei vielä syntynyt. Alhonen (?) pääsi yrittämään vastaantulleen veskarin naruttamista, mutta päätti laukoa voimalla maalin yli sijoituksen sijasta. Myös Järviselle tarjoutui loistava ykkösvolleypaikka, mutta mies päätti ottaa haltuun ja se meni sitten siihen. JJK prässäsi ajoittain todella kovaa ylhäältä, mikä palkittiinkin 56. minuutilla Tunden siirtäessä epäitsekkäästi pallon Tommille, joka nosti pallon todella viileästi chipillä ylärimaa hipoen takanurkkaan!!! Allekirjoittaneelta katosi estot tässä tilanteessa ja vain kangistuneet jäsenet estivät pitch-invasionin, mutta SUPERTOMMI paikkasi tämän tulemalla tuulettamaan ensimmäistä Ykkösen maaliaan suoraan meidän sektion eteen!!! Tommille ikuisesti SUPER-
tästä upeasta eleestä! Joku näki allekirjoittaneen halaavan karhumaisesti Supertommia, minä en sellaista muista tapahtuneen..
Peli oli jatkossakin selkeästi JJK:n kontrollissa, vaikka riskillä pelannut VIFK saikin pari vaarallista tilannetta Salkon maalille luotua. Sini pelasti Salkon myöhästyneen ulostulon seurauksena syntyneen ns. "tyhjä maali - ei tarvii pistää lujaa" tilanteen ja ekan puoliajan paras VIFK-pelaaja (toisella varsin näkymätön) Björk pääsi kerran peippailemaan pallon kanssa lähes maaliin asti. VIFKin panostaessa hyökkäykseen JJK:lle aukeni puolentusinaa ylivoima-vastahyökkäystä, jotka kuitenkin päättyivät joko Wusun tai Tommin heikkoihin ratkaisuihin. Tommi yritti vielä ainakin kahdesti chippiä normivedon sijasta, joten itseluottamus palasi jälleen sataankymppiin
. Pekko otti isompaa roolia keskikentällä kun sai enemmän tilaa ja syötöt napsuivat taas totutun tarkasti kohdilleen. Myös pari todella isoa katkoa nostivat varmasti myös Ballakin itseluottamusta. Loppuvihellyksen kaikuessa riemu oli sekä katsomossa että kentällä suurta. JJK:n pelaajat osoittivat aplodein kiitoksensa kannattajilleen, jotka olivat osoittaneet läpi ottelun tukensa ja kannustuksensa omilleen seisoen ja huutaen.
Stadikkaa kiertäessämme saatiin arviolta 80-vuotiaalta papparaiselta (forumistiepäily) reilut onnittelut voitosta, mikä lämmitti toki mieltä. Pekon ja Tommin kanssa muutaman sanan vaihdettuamme oli aika heittää viimeiset vedet lutuuri-wc:ssä ja hakea Kinuski pois lapsiparkista.
Ottelutapahtumasta vielä sen verran, että kaikki toimi erinomaisesti reilussa ja askeettisessa old skool -hengessä: jonkinlainen marssimusiikki saatteli pelaajat kentälle, Maneateria tai sen paremmin mitään muutakaan musisointia ei kuultu koko matsin aikana (pl. Final Countdown tauolla, mikä sai hymyn Dickersoninkin poskille). Kuuluttaja oli tunnelmaan sopivasti hiukan flegmaattinen mutta sympaattinen oldtimeri, joka aloitti matsin toteamalla "Matchen kan börja" ja patisti yleisöä useaan otteeseen makkaroita syömään, "koska se on niin hyvää" tjs.
Viimeinen kommentti kaiuttimista oli ilmeisesti omaan suoritukseensa tyytyväisenä vahingossa mikkiin tuumittu "Jaahas"! Kahvi oli lämmintä ja makkara tuoksui hyvälle.
Fiilikset Korollan matalan katon yläpuolella käännettiin nokka kohti itää ja HH:iden lämpimiä sylejä. Moottoritie oli kuuma ja Tero Vaarakin otti yhteyttä ennen kuin päästiin Burzumin ja Varg Vikernesin "urotekojen" muistelemisiin. Kun Metalliliitto tarjosi vielä Saxxonia, oli Dickerson onnensa kukkuloilla. Mereltä sisämaahan päin puhaltanut myötätuuli edisti matkantekoa, ja perillä Jyväkylässä oltiin vielä helatorstain puolella.
FANTSU REISSU, KANNATTI LÄHTEÄ!!! KIITOS KOROLLA -88, KIITOS KINUSKI, KIITOS DICKERSON, KIITOS T.TUUBA JA KAIKKEIN ISOIN KIITOS
JJK! JJK! JJK!
P.S. Onko
androgyyni homo paradoksi?
P.P.S. Kuvamateriaalia tiedossa vielä tänään lutuuriosiossa, kannattaa tsekata
