Loppuottelu: Italia - Englanti 11.7. klo 22.00 Wembley Stadium, Lontoo

[Seeteufel]

Viihteen maksimoimiseksi toiveissa 1-1 90 min.
2-2 120 min, ja sitten Herran haltuun miten Englanti onnistuu pilkkuskaban sössimään.

Italiallakin on aika karmiva pilkkuhistoria ja etenkin finaaleista.
https://www.transfermarkt.com/italien/elfmeterschiessen/verein/3376

[HNV]

^ ?  Voitto ja tappio finaaleissa?

Pickford on kyllä sen oloinen janari, että vakea uskoa hänen pystyvän murtamaan lädien ikiaikaista (55 v.)  mv-kirousta arvokisoissa. No, jospa Jordankaan ei petä tässä asiassa ja saarilla voidaan jatkaa juoksuhaudoissa mutisemista.

[Seeteufel]

Pickford on kyllä sen oloinen janari, että vakea uskoa hänen pystyvän murtamaan lädien ikiaikaista (55 v.)  mv-kirousta arvokisoissa.

Eikö se päihittänyt tän jo 2018?

[HNV]

Eikö se päihittänyt tän jo 2018?

Merimies mursi sen kirouksen jo heti 1996. Tyrimistä / ei mestaruutta tarkoitan, menköön sitten vaikka sitten paikalleen jäätymiseksi kun Jorginhon "laukaus" pompottaa maaliin.

[Wanha futaaja]

Ainoa asia, joka jännittää, on se, kuinka monta aatelisarvoa tämän päivän finaalin jälkeen ja perusteella myönnetään. Sir Raheem kuulostaa aika mukavalta. Ei ehkä perusbrittiläiseltä kylläkään.

[laivakoira]

Italiallakin on aika karmiva pilkkuhistoria ja etenkin finaaleista.
https://www.transfermarkt.com/italien/elfmeterschiessen/verein/3376

Sehän tästä tekisikin niin jännää.

[Arkon]

Ainoa asia, joka jännittää, on se, kuinka monta aatelisarvoa tämän päivän finaalin jälkeen ja perusteella myönnetään. Sir Raheem kuulostaa aika mukavalta. Ei ehkä perusbrittiläiseltä kylläkään.

Siellä olisi prinssi Harryn paikka vapaana.

[Eiccu]

EM-kisoissa ehkä enempi näin, MM-kisoissa inhorealistisesti voittaneita on vähemmän.

MM-kisoista mitä itse muistan vähän paremmin, niin  -90, -94, -06, -10 ja aika pitkälti -18 kisoissakin mestaruus vietiin varsin pragmaattisella tyylillä. Ainoastaan Brasilia -02 oli mielestäni selkeä poikkeus ja yksilötasolla kovin joukkue jonka olen arvokisoissa nähnyt.

Näistä finalisteista molemmat ovat pelanneet todella kontrolloidusti. Englanti on puolustanut parmmin ja Italia hyökännyt paremmin, mutta tuo johtuu osittain myös vastustajista ja pelien virtauksesta. En odota erityisen tapahtumarikasta finaalia, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kun noiden molempien maiden peleissä on historian saatossa sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä rankkareiden torjumiseen tulee, niin Pickford  on torjunut 11/46 (24%)  ja Donnarumma 15/44 (34%). Pickford keskivertotorjuja, Donnarumma erinomainen. Kumpikaan joukkue ei ole ollut erityisen hyvä arvokisojen rankkarikisoissa: Englannilla voittoja 2/8, Italialla 3/9. Italia siis ollut sen 13 vuoden takaisen keskinaisen verran parempi. Tilastot ei tänään merkitse mitään, mutta pidän Italiaa aika vahvana voittajakandidaattina, jos rankeille mennään.

[Bjarne Stroustrup]

Ainoa asia, joka jännittää, on se, kuinka monta aatelisarvoa tämän päivän finaalin jälkeen ja perusteella myönnetään. Sir Raheem kuulostaa aika mukavalta. Ei ehkä perusbrittiläiseltä kylläkään.

Kunhan Sir Klaus Meine saa täyden tunnustuksen kappaleestaan Rock you like Harrykane niin kaikki on hyvin.

[Toldo]

Tyrimistä / ei mestaruutta tarkoitan, menköön sitten vaikka sitten paikalleen jäätymiseksi kun Jorginhon "laukaus" pompottaa maaliin.

Tämä on kyllä mielenkiintoista, että vaikka Jorginhon rankkaritilasto on yksi maailman parhaista, niin silti Jorginhon rankkarimaalit ollaan aina hanakasti laittamassa maalivahdin piikkiin kuten rankkarikisassa Espanjaa vastaan, "sehän vain lirutti pallon maaliin, ei ollut edes oikea laukaus".

[Nome Cognome]

Vähän ihmettelen tätä kumpi on vastenmielisempi -keskustelua, vastakkainhan ovat kaksi jalkapallon ja ennen kaikkea jalkapallokulttuurin kiistatonta suurmaata. Kisahistoria, klassikko-ottelut ja skandaalit, pelaajalegendat, taktinen kehitys ja kansainvälinen jalkapallosanasto, ja mainitaan nyt vielä katsomokulttuuri, hyvässä ja pahassa, vaikka enemmän seurajoukkuepuolelle painottuukin. Näiden maiden kohtaaminen arvokisojen loppuottelussa on todellinen grande finale. Päivämäärä muistiin, pakastemargherita uuniin ja VHS-nauhuri valmiuteen!

Sitten sananen itse ottelusta. Hesarissa kuvailtiin minusta osuvasti kotijoukkue Englannin edenneen kisoissa kuin käsijarru päällä. Mr. Southgaten konservatiivisessa jalkapallossa hyökkäämistä ei tosiaan suoriteta puolustusvalmiuden kustannuksella. Kuusi pelaajaa varmistaa kenttätasapainoa ja ylänelikko yrittää tilaisuuden tullen taikoa jotain. Saa nähdä, mitä saa tänään aikaan ysin/valeysin roolissa pelaava Mr. Kane kera puolustuslinjan väleihin salakavalasti hiipivän aisaparinsa, Mr. Sterlingin. Italialla oli vaikeuksia Espanjan Dani Olmoa vastaan, onko tässä Englannin voiton avain?

Vierasjoukkue Italia on puolestaan esittänyt parhaimmillaan kisojen näyttävintä peliä. Palloa syötellään korkealla tempolla ja lyhyillä etäisyyksillä, ja kun pallo menetetään, se riistetään armottomalla vastaprässillä välittömästi takaisin. Verraten pienikokoiset mutta nopeat ja teknisesti taitavat pelaajat voittavat pallon rikkomatta, ja pelaavat sen taas nopeasti pystyyn. Malliesimerkki tästä nähtiin puolivälierässä Belgiaa vastaan, kun sinipaidat juoksivat avausnelivitosella vastustajiltaan jalat alta ja syöttelivät päät pyörälle. Toisaalta jatkopeleissä on nähty myös varovaisempaa ja odottavampaa, sanoisinko että sitä tutumpaa, Italiaa. Mielestäni Italia pystyy voittamaan finaalin molemmilla tavoilla, mutta katselukokemuksen takia toivon, että edes signor Mancini ottaa käsijarrun tänään pois päältä. Seurata kannattaa myös viimeistä arvokisafinaaliaan pelaavan signor Chiellinin pikkupoikamaisen innostunutta kehonkieltä. Naattia naattia!

Oma veikkaukseni? It's coming... to Rome.

[Eiccu]

Vähän ihmettelen tätä kumpi on vastenmielisempi -keskustelua, vastakkainhan ovat kaksi jalkapallon ja ennen kaikkea jalkapallokulttuurin kiistatonta suurmaata. Kisahistoria, klassikko-ottelut ja skandaalit, pelaajalegendat, ja mainitaan nyt vielä katsomokulttuuri, hyvässä ja pahassa, vaikka enemmän seurajoukkuepuolelle painottuukin. Näiden maiden kohtaaminen arvokisojen loppuottelussa on todellinen grande finale. Päivämäärä muistiin, pakastemargherita uuniin ja VHS-nauhuri valmiuteen!

Sitten sananen itse ottelusta. Hesarissa kuvailtiin minusta osuvasti kotijoukkue Englannin edenneen kisoissa kuin käsijarru päällä. Mr. Southgaten konservatiivisessa jalkapallossa hyökkäämistä ei tosiaan suoriteta puolustusvalmiuden kustannuksella. Kuusi pelaajaa varmistaa kenttätasapainoa ja ylänelikko yrittää tilaisuuden tullen taikoa jotain. Saa nähdä, mitä saa tänään aikaan ysin/valeysin roolissa pelaava Mr. Kane kera puolustuslinjan väleihin salakavalasti hiipivän aisaparinsa, Mr. Sterlingin. Italialla oli vaikeuksia Espanjan Dani Olmoa vastaan, onko tässä Englannin voiton avain?

Vierasjoukkue Italia on puolestaan esittänyt parhaimmillaan kisojen näyttävintä peliä. Palloa syötellään korkealla tempolla ja lyhyillä etäisyyksillä, ja kun pallo menetetään, se riistetään armottomalla vastaprässillä välittömästi takaisin. Verraten pienikokoiset mutta nopeat ja teknisesti taitavat pelaajat voittavat pallon rikkomatta, ja pelaavat sen taas nopeasti pystyyn. Malliesimerkki tästä nähtiin puolivälierässä Belgiaa vastaan, kun sinipaidat juoksivat avausnelivitosella vastustajiltaan jalat alta ja syöttelivät päät pyörälle. Toisaalta jatkopeleissä on nähty myös varovaisempaa ja odottavampaa, sanoisinko että sitä tutumpaa, Italiaa. Mielestäni Italia pystyy voittamaan finaalin molemmilla tavoilla, mutta katselukokemuksen takia toivon, että edes signor Mancini ottaa käsijarrun tänään pois päältä. Seurata kannattaa myös viimeistä arvokisafinaaliaan pelaavan signor Chiellinin pikkupoikamaisen innostunutta kehonkieltä. Naattia naattia!

Oma veikkaukseni? It's coming... to Rome.

Olen samaa mieltä, tosin voittajaa en lähde veikkaamaan. Englantihan otti käsijarrun pois päältä tappioasemassa Tanskaa vastaan ja omaan silmään näytti aika vakuuttavalta. Grealish vaihdosta tullessaan viimeisellä puolituntisella on aika vahva ase Englannilla, jos eivät ole johtoasemassa. Veikkaan, että Grealish tulee olemaan ratkaisevassa roolissa jompaan kumpaan suuntaan. Mutta Italian hyökkäyspelaaminen on tosiaan ajoittain ollut niin dynaamista, että ei ole voinut kuin ihailla.

Tämä on kyllä mielenkiintoista, että vaikka Jorginhon rankkaritilasto on yksi maailman parhaista, niin silti Jorginhon rankkarimaalit ollaan aina hanakasti laittamassa maalivahdin piikkiin kuten rankkarikisassa Espanjaa vastaan, "sehän vain lirutti pallon maaliin, ei ollut edes oikea laukaus".

Rankkari on hyvä, jos se menee maaliin.

[Kyseenalaistaja]

Ainoa asia, joka jännittää, on se, kuinka monta aatelisarvoa tämän päivän finaalin jälkeen ja perusteella myönnetään. Sir Raheem kuulostaa aika mukavalta. Ei ehkä perusbrittiläiseltä kylläkään.

Eipä noita aatelisarvoja kauheasti jaettu edellisenkään arvokisavoittajajengin pelaajille. Esimerkiksi kapteeni Bobby Moore jäi ilman aatelointia. Bobby Charlton ja Geoff Hurst taitavat olla sen jengin ainoat ritarit. Tosin nykyään saattaa olla vähän löyhemmässä kriteerit tuohon.

[Keano]

Eurovision Song Contest
@Eurovision

Did you know…no country has ever won Eurovision and the men’s Euros in the same year

Eli...

It's coming home
It's coming home
It's coming
Football's coming home

[Tsei Tsei]

MM-kisoista mitä itse muistan vähän paremmin, niin  -90, -94, -06, -10 ja aika pitkälti -18 kisoissakin mestaruus vietiin varsin pragmaattisella tyylillä. Ainoastaan Brasilia -02 oli mielestäni selkeä poikkeus ja yksilötasolla kovin joukkue jonka olen arvokisoissa nähnyt.

2006 Italia oli kyllä helvetin monipuolinen joukkue ja selvästi turnauksen paras. Loistavia pelaajia niin hyökkäyksessä ja puolustuksessa ja esim. Saksaa vastaan teki jatkoajalla hyökkäävät vaihdot ja hoiti homman kotiin. 2002 Brassit toki omaa luokkaansa viimeisen 30 vuoden aikana. 1994 finalistit molemmat taisivat pelata kisoissa myös hyökkäyksessä hyvin, vaikka finaali päättyikin 0-0. 2018 Ranska oli vähän tylsä, mutta ainakin finaali oli aikamoista ilotulitusta. 1990 ja 2010 sitten tylsää reaalifutista.

[Thouni]

Hieno finaalipari kun kummankaan joukkueen mestaruus ei haittaisi. Silti ehkä enemmän Italian bandwagonissa koska ihana Chiellini ja Bonucci kaksikko, ja Englantia huoraavien "Its coming home"-janareiden harmistus tuottaisi pientä vahingoniloa.

[ginikettu]

Toivottavasti parempi voittaa. Lopullinen suosikki tulee valittua vasta terassilla riippun kumman jengin mieshuorat ärsyttää enemmän.

[Bhoy]

Hieno finaalipari kun kummankaan joukkueen mestaruus ei haittaisi. Silti ehkä enemmän Italian bandwagonissa koska ihana Chiellini ja Bonucci kaksikko, ja Englantia huoraavien "Its coming home"-janareiden harmistus tuottaisi pientä vahingoniloa.

Tähän sama.

[HNV]

2002 Brassit toki omaa luokkaansa viimeisen 30 vuoden aikana.

Turkkia vastaan alkulohkovoitto kunnon filmauksella ja vähintään yhtä epämääräisellä pilkulla kuin lädeillä nyt, Englanti nurin Seamanin avustuksella ja finaalissa vastassa ballackiton Saksa käsivaivaisen Kahnin johdolla. Muina vastustajina esim. Kiina ja Costa Rica. 1994 Brasilia oli mielestäni helvetin paljon parempi joukkue. Esim. Ruotsilla ei ollut välierässä varmaan yhtään tekopaikkaa.

[Tsei Tsei]

Turkkia vastaan alkulohkovoitto kunnon filmauksella ja vähintään yhtä epämääräisellä pilkulla kuin lädeillä nyt, Englanti nurin Seamanin avustuksella ja finaalissa vastassa ballackiton Saksa käsivaivaisen Kahnin johdolla. Muina vastustajina esim. Kiina ja Costa Rica. 1994 Brasilia oli mielestäni helvetin paljon parempi joukkue. Esim. Ruotsilla ei ollut välierässä varmaan yhtään tekopaikkaa.

Joo, vähän huonosti muotoiltu. 1994 oli parempi joukkue. Tuo 2002 oli ennemmin ehkä sellainen ilotulittelujoukkue, joka pääsi lopulta aika helpolla MM-kusetuksen takia eikä tarvinnut olla kovin konservatiivinen.

[Guarin]

Turkkia vastaan alkulohkovoitto kunnon filmauksella ja vähintään yhtä epämääräisellä pilkulla kuin lädeillä nyt, Englanti nurin Seamanin avustuksella ja finaalissa vastassa ballackiton Saksa käsivaivaisen Kahnin johdolla. Muina vastustajina esim. Kiina ja Costa Rica. 1994 Brasilia oli mielestäni helvetin paljon parempi joukkue. Esim. Ruotsilla ei ollut välierässä varmaan yhtään tekopaikkaa.

Unohtamatta neljännesvälieräottelua jossa Belgialta hylättiin maali aiheettomasti paitsiona. Lisäksi toisella puolen kaaviota legendaarinen Italian ja Espanjan tippuminen Etelä-Koreaa vastaan uskomattomalla tuomaritoiminnalla. Toinen noista olisi kyennyt finaalissa brassit kyllä lyömään, tai ainakin pistämään todella tiukoille.

Oli kyllä paskat kisat.

[HNV]

Joo, vähän huonosti muotoiltu. 1994 oli parempi joukkue. Tuo 2002 oli ennemmin ehkä sellainen ilotulittelujoukkue, joka pääsi lopulta aika helpolla MM-kusetuksen takia eikä tarvinnut olla kovin konservatiivinen.

Ja tarjosihan se meille sitä myötä unohtumattoman ROOROOROORII-klassikon

[Puuhapete]

MM-kisoista mitä itse muistan vähän paremmin, niin  -90, -94, -06, -10 ja aika pitkälti -18 kisoissakin mestaruus vietiin varsin pragmaattisella tyylillä. Ainoastaan Brasilia -02 oli mielestäni selkeä poikkeus ja yksilötasolla kovin joukkue jonka olen arvokisoissa nähnyt.

Näistä finalisteista molemmat ovat pelanneet todella kontrolloidusti. Englanti on puolustanut parmmin ja Italia hyökännyt paremmin, mutta tuo johtuu osittain myös vastustajista ja pelien virtauksesta. En odota erityisen tapahtumarikasta finaalia, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kun noiden molempien maiden peleissä on historian saatossa sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Vaikka toki on subjektiivinen näkemys, niin Saksa 2014 tosiaan oli mielestäni poikkeus noihin pragmaatiikkoihin. Myös 1990 joukkue olisi voinut olla, jos Italia olisi tullut vastaan finaalissa. 1970 Brasilia on kovin jengi, minkä olen nähnyt arvokisoissa, sitten 1974 Hollanti (vaikka ei voittanutkaan), 2002 Brassit ja 2014 Saksa. Jos Em-kisat vielä huomioidaan, niin 1972 Saksa ja 2008 Espanja.
edit. lisätään vielä 1982 Italia, mikä oli huikea jengi

2006 Italia oli kyllä helvetin monipuolinen joukkue ja selvästi turnauksen paras.

sama

[el Blanco]

Kisojen kaksi selvästi parasta joukkuetta finaalissa. Italia on ollut upea ja sen voittoa toivon, mutta toisaalta Englannin voitto ja kirouksen murtaminen olisi myös maukasta. Kävi miten kävi, sellainen perstuntuma on, että voittaja ratkeaa jollakin ikimuistoisella tavalla. Huikea finaali-ilta tulossa!

[Tsei Tsei]

Ja tarjosihan se meille sitä myötä unohtumattoman ROOROOROORII-klassikon

Jep. Hoopin höpötys ei helpolla unohdu.