Pelit pelattu - Mitä jäi käteen? Suuri yhteenvetoketju.

[Bob Maali]

Mieli piteitä:

- Italian suoritus oli mestarillinen. Penkki ohut, loukkaantumisia tuli, mutta riitti ja ansaitusti.

- Suomi suoritti pelin ulkopuolisissa asioissa loistavasti, kentällä liian varovaisesti. Kaikki joukkueessa ja mediassa toitottivat niin voimakkaasti että on tultu menestymään eikä vaan osallistumaan, että se tosiasia katosi että kaikki varsinkin Kanervan valinnat olivat nimen omaan kisoihin pääsyn perustelemista eikä menestyksen hakua - ettei vaan oteta riskejä joista joku pääsisi haukkumaan.Varsinkin koska Pukin ja Sparvin vammat iskivät liikaa suonta suorituskyvystä, ei ilman riskinottoa ollut saatavilla muuta kuin osallistumismitali. Ensikertalaiselle se, ja valinnat, olivat ihan legit sinänsä, mutta vähän jäi hampaankoloon.

- Kisoista muistetaan pitkään Korona ja Pietarin veteraanien rajatalkoot sekä "olitko siinä bussissa mistä hajosi rengas vai siinä jossa viinamiekkamies kuulutteli, kolme posia"

- Ranska oli selvästi kisojen paras nippu, mutta suoritti vain noin 20 minuutin ajan.

- Ronaldon maalikuninkuus oli sekä että luokkaa kukamuumuka, vaikka 2021

- Espanja ja Englanti on aika hyvissä nousuissa kohti seuraavia karkeloita. Mestari-Italia, Ranska ja Hollanti myös ihan hyvässä ikärakenteessa. Belgia sössi jo toistamiseen itsensä kaavion murhapuolelle omalla valinnallaan, koska paskaakos tässä kun ollaan niin hyviä, kunnes sitten. Tarvitsee seuraaviin kisoihin uusia pulustajia.

- VAR-osasto aiheutti parran pärinää mutta kaiken kaikkiaan kisat olivat parhaiten tuomaroidut (sekä parhaiten VAR-puoskaroidut) arvokisat koskaan. Ja selvällä erolla. Seuraavaksi avustaville lisää lupaa ja rohkeutta liputtaa paremmalla pelisilmällä selvimpiä paitsioita pois heti.

- Kisojen hajauttaminen ympäri Eurooppaa ei ollut ihan niin ahterista kun olisi voinut luulla. Mielummin toki keskitetymmin. Jos huhut pitävät paikkansa että suunta 32 maan kisat, niin sitten jaolla hajautetut lohkot ja lopputurnaus-cup keskitetysti voidaan elää.

[Kankea puolustaja]

- Kisojen hajauttaminen ympäri Eurooppaa ei ollut ihan niin ahterista kun olisi voinut luulla. Mielummin toki keskitetymmin. Jos huhut pitävät paikkansa että suunta 32 maan kisat, niin sitten jaolla hajautetut lohkot ja lopputurnaus-cup keskitetysti voidaan elää.

Tästä eri mieltä.
Oli juurikin niin paskaa, kuin miltä idea alunperinkin kuulosti.

[Jack the Ripper]

- Tanska-Suomi oli kyllä ikimuistoinen ottelu kaikkine käänteineen. Oli "aika" euforinen tunne koko loppuillan pelin päätyttyä ja takki oli tyhjä vielä monta päivää pelin jälkeenkin. Loput Huuhkajien pelit eivät olleet niin ikimuistoisia, mutta se vitutus Jollen maalin VAR-hylkäyksen jälkeen on kyllä jäänyt mieleen.

- Ehkä EM-historian hulluin päivä 30.6. Kroatia-Espanja 3-5 ja Ranska-Sveitsi 3-4 rp.

- Italia kokonaisuudessaan - vakuuttava esitys

 

[Julio Salinas]

- Atalantan kavereilta laajasti onnistumisia
- Ronaldo kolme pilkkua, kaksi tyhjiin ja pilasi Brunon kisat - ei maalikuninkuuden arvoinen suoritus
- Renato Sanchesista kehittynyt Ranskassa pelimies
- Belgian kultaisen sukupolven aika pikkuhiljaa ohi
- Englannin kultaisen sukupolven aika tulossa
- Stekelenburg avauksessa
- Pepe on sama rotta kuin aina ennenkin
- Pilkkujen onnistumisprosentti??
- Italian etu Espanjaan ja Englantiin verrattuna, kaikista kehuista huolimatta, oli vain ja ainoastaan tolppien välissä
- Sekä Copa America että EM-kisat ratkesivat maalivahtipeliin
- Keskikentän työteliäimmät pelaajat: Pedri, Jorginho ja Phillips nousivat lopulta kisojen avainpelaajiksi
- Mikäli Belgia olisi ymmärtänyt hävitä Suomelle, olisivat olleet Tanskan paikalla välierässä.
- Suomi olisi ollut lohkovoittaja

edit: atalanta

[Zazar]

Aika kaksijakoiset kisat omasta näkövinkkelistä. Oli alkulohkot, jolloin osasi keskittyä lähinnä Suomen matseihin, ja sitten Suomen pudottua saattoi keskittyä hienoihin pudotuspeleihin. Unohtumattomia tarinoita, dramaattisia matseja, finaali joka tarjoili molempia niistä. Kaikista maista juuri Sveitsi näyttäytymässä sympaattisimmalta. Yhdet hienoimmat kisat mitä muistan

Omalta osaltani Parkenin katsomoon asteleminen EM-kisojen merkeissä ja sitten pelaajien tuleminen lämmittelemään meidän eteen tunteikkaassa huutomyrskyssä oli juuri niin huikea hetki kuin aina kuvittelin ja unelmoinkin.

Yllätyksenä taas tuli, että sellainen hassuhattuinen ja hyväntuulisen veljellinen em-kisafiilis oli aistettavissa jopa Köpiksessä, vaikka kyseessä oli oikeastaan vaan glorifioitu vierasottelu. Myönnettävä on, että ehkä nyt ymmärrän susijengi- ja kendomömmömkisaturisteja vähän paremmin itsekin.

Voi kun joskus pääsisi kokemaan vielä täysien katsomoiden ja yhden/kahden maan järjestämät arvokisat Suomen mukana, ja tietysti melkein missä vaan muualla kuin Qatarissa..

[Seeteufel]

- Belgian kultaisen sukupolven aika pikkuhiljaa ohi

No ei ne Bruyne, Lukaku ja Hazard vieläkään mitään ikäloppuja ole, parit seuraavat kisat menee vielä.
Uudet topparit pitäis löytää kyllä.

[Åke Wahlgren]

- Suomessa oli hienoa futisfiilistä. Pelipäivinä kaduilla näki pelipaitoja ja skriinit täyttyivät ihmisistä
- Nuren tsemppipuhe Tanska-ottelussa sai Suomen lentoon ja toi fantastisen tuloksen
- Rive paskoi totaalisesti housuunsa Venäjää vastaan
- Ronaldo on edelleen Ronaldo. Helvetin hyvä verrattuna kaikkiin muihin kisoissa esiintyneisiin pelaajiin
- Englannin Kane ja Sterling olivat kaatumataudissa läpi kisojen. Tämä toi finaalipaikan, mutta ei onneksi yhtään enempää
- Italia pelasi viisaasti, mutta kauniisti. Ansaittu mestaruus
- UEFA teki itsestään pride-cancelointien ja finaalin katsomotapahtumien myötä täyden pellen
- Jaetut kisat olivat konseptina ihan perseestä

[Hunaja]

Mielestäni heittämällä paremmat kisat kuin muutamat edelliset EM-kisat, vaikka yleinen mielipide lieneekin "Kaikkien aikojen tylsimmät ja paskimmat kisat ikinä missään". Itselleni 2004 EM-kisat olivat ensimmäiset EM-kisat, jotka tuli seurattua tiiviisti alusta loppuun ja tulevat aina pysymään listan ykkösenä omalla tavallaan, kuten yleensä aina ne ensimmäiset lapsuuden arvokisat, joissa on sitä "taikaa". 2000 EM-kisoista jotain yksittäisiä muistoja, mutta ei vielä vastaavalla tavalla kuin 2004, jolloin oma lapsuuden arvokisasuosikki Portugali eteni finaaliin saakka ja jokainen matsi tuli kisahuumassa seurattua alusta loppuun.

Joka tapauksessa:
+ Suomi arvokisoissa, pelkästään tämän pitäisi tehdä kisoista ikimuistoisimmat ikinä. Jokainen matsi paikan päällä, ensimmäistä kertaa reissussa 15 kuukauteen, se vapauden tunne.
+ Moni tuttu ja puolituttu ei-futista normaalisti seuraava innostui Huuhkajista edes muutaman pelin ajaksi. Varmasti vaikutusta myös junnufutaajissa.
+ Kööpenhaminan ilta, täysin absurdi ottelu kaikin mahdollisin tavoin. Ei unohdu ikinä ja tulee vielä 2080-luvullakin pysymään ikimuistoisimpana pelinä, jonka olen nähnyt. Ei tuota olisi voinut käsikirjoittaa.
+ Suomi-Venäjä -pelin kiima, se odotus ennen peliä, hetki Jollen "maalista" siihen, kun katsomossa tajuttiin, että tuota katsellaan VARista. Elämäni 5-10 euforisinta sekuntia jalkapallon saralla.
+ Ikimuistoiset pudotuspelit lukuisine dramaattisine rangaistuspotkukilpailuineen. Ei varmaan ihan heti arvokisoissa tule toistumaan noin monta rankkarikisaa. Jokaisen rankkarikisan vieläpä oma suosikki voitti.
+ Sairaalloinen päivä Ranska-Sveitsi & Espanja-Kroatia. Täysin saman kaavan mukaan ennakkosuosikki sulaa 3-1 -johtoasemasta loppuhetkillä.

- Kaikki mahdollinen säätö kisoja edeltävinä viikkoina, toivottavasti ei enää ikinä, päivittäinen selvittely muuttuneista matkustusvaatimuksista jne.
- Ilman lippuja jääminen sen vuoksi, että hankin liput Ateenaan Palloliiton kautta SMJK:n sijaan, sittemmin kaikkiin peleihin UEFAn palkkiliven kautta lippujen saaminen, korona, jokapäiväinen f5-hakkaaminen ja selvittely onko liput arvottu pois, Köpiksen lippujen menettäminen, takaisin ff2 kautta ostaminen, kaikki mahdollinen säätö..
- Hajautetut kisat, toivottavasti jäi viimeiseksi kerraksi, pahoin pelkään että 2028 mennään taas.. Samanlaista kisafiilistä ei ollut kuin tavallisesti, Baku, matkustusetu, Suomen kaksi vieraspeliä...

Kaiken kaikkiaan reilusti plussan puolelle kuitenkin Suomen ja dramaattisten pudotuspelien johdosta. Mikäli Suomi ei olisi ollut mukana, huomattavasti enemmän näistä silti olisi jäänyt käteen kuin vaikkapa 2016 kisoista.

[Däkkä]

Espanja-Kroatian ennakkostudion aikana koin tarpeelliseksi päteä mielikuvitus-HH:lle, että pudotuspelivaiheessa maalimäärät tippuu ja sinäkin päivänä tiedossa olisi kahden maalin pelejä Väkevä asiantuntemukseni ansaitusti kirvoitti lämminhenkistä vittuilua. Vaikea on olla noin väärässä.

Noin yleisesti nämä kisat ovat varmaan mieleenpainuvimmat kiitos Suomen mukanaolon + Tanska-pelin tapahtumien. Myös koronakriisin symbolinen päättyminen (ja korona-ajan jatkuminen...) ja yleisön läsnäolo teki tästä herkullisen turnauksen. Noiden lisäksi VAR:n "kasvukivut" muistetaan varmaan aika hyvin etenkin kun sen käyttö saadaan tulevina vuosina jotenkin uomiinsa.

[M. Deianov]

+ Ikimuistoiset pudotuspelit lukuisine dramaattisine rangaistuspotkukilpailuineen. Ei varmaan ihan heti arvokisoissa tule toistumaan noin monta rankkarikisaa. Jokaisen rankkarikisan vieläpä oma suosikki voitti.

Kahdessa edellisissä MM-kisoissa on ollut neljät pilkkukisat, kuten nytkin (MM-kisoissa yksi pudotuspeli-ottelu enemmän pronssimatsin myötä, mutta tuo hassuttelumatsi ei toki ole pilkuille mennyt). Viime EM-kisoissa oli kolme pilkkukisaa. Eli hyvin tyypillinen määrä pilkkukisoja nähtiin lopulta.

Hyvä kiteytys muuten, paljon omiakin fiiliksiä.

[kiuaskivi]

Plussat:

• Kaikki välierät ja finaali päättyivät varsinaisella peliajalla tasapeliin, jota vedonlyöjät eivät usein halua veikkata. Omistan Kindred Groupin (Unibet) osakkeita, joten nämä olivat loistavat tulokset osakkeenomistajan kannalta.
• Suomi ensimmäistä kertaa mukana. Sukupolvien unelma täyttynyt.

Miinukset:

• YLE:n lähetysten studio-osuuden heikon laadun kruunasi eilinen Englannin tappiolle itkeminen. Jäi vähän huono maku siitä.

[Azazello]

Mulle tuli uutena sellainen fiilis että vaikka kisoja odotin innolla ja katsoin pelejä, jokin olennainen juttu siitä poistui kun Suomi tipahti. Tai vaikka niinkin että kun Suomi oli vielä mukana, muihin peleihin ei syttynyt ihan niin kovasti kun odotti vaan seuraavaa Suomen peliä niin innokkaasti.

[Jalitsumies]

Aika kova vitutus jäi Venäjä-pelistä. Uskoin loppuun asti, että tasoitus tulee. Pelin jälkeen oli vähän hämmentynyt olo Riven vaihdoista ja siitä, että pelaajatkin vaikuttivat kentällä hämmentyneiltä.

Kyseisen matsin jälkeen taisin viettää loppureissun puhumatta kenellekään. Belgia-pelin jälkeen jännitys ja maaginen kisafiilis loppui, eivätkä loppukisat herättäneet kovinkaan suuria tunteita. Oli lähinnä kivaa katsella televisiosta laatufutista.

Ikimuistoiset kisat oli mukava elää ja kokea. Kiitos Suomi ja SMJK. Oli unohtumaton hetki, kun tajusi, että äärimmäisen pitkän odottelun ja valtavan säädön jälkeen oli vihdoin stadionilla katsomassa EM-kisoja, joissa Suomi pelaa.

Ja se Jollen maali Venäjää vastaan oli yksi megalomaaninen tunteiden vuoristorata hyvin lyhyessä ajassa.

[quiquilija]

Pudotuspeleissä ottelut olivat aikamoista "romurallipalloa", eli kontaktia otettiin yllättävänkin rajusti ja loukkaantumisia tuli paljon. Oliko kaikilla pudotuspelijoukkueilla niin kova menestymisen ja näyttämisen halu, vai oliko siinä kenties jotain koronakausien tuomaa turhautumisen painetta joka purkautui otteluissa?

[Arkon]

Suomi–Tanska, Ranska–Sveitsi, Italia–Espanja, Italia–Englanti... Upeita, mieleenpainuvia otteluita. Tanska-peli kokonaisuudessaan ehkä järisyttävin urheilutapahtuma, joka on tullut nähtyä.

Vuoden 2016 kisoihin verrattuna nähtiin rohkeampaa ja hyökkäävämpää peliä. Silloin tuntui, että varmisteltiin tasureita lohkon kolmossijaa varten, kun taas tänä vuonna metsästettiin rohkeasti sitä jatkopaikan mahdollistavaa kolmea pistettä. Silti kisojen kirkkaimmat tähtipelaajat löytyivät lopulta puolustuspäästä Donnarumman ja muutaman wingbackin johdolla.

Haulikolla karttapalloon ampumalla valitut kisaisännät, epätasa-arvoinen matkustelu ja korona sitten niitä selkeitä miinuksia, jotka eivät kuitenkaan pystyneet tuhoamaan näitä jalkapalloilullisesti erinomaisen viihdyttäviä kisoja.

[Jinete]

Ensimmäiseksi mieleen jäi se outo tunne, joka vatsanpohjassa pyörähti Jollen puskettua pallon maaliin Venäjää vastaan.

Muuten kisoista jäi mieleen turnauksen tasaisuus loppuun asti jännien pelien myötä ja tasapaksuus, kun oikeastaan oikeastaan yksi toisensa jälkeen ennakkoon suurimmat tähdet jäivät tuikkimatta. Viimeisenä mainittakoon monen nuoren pelaajan onnistumiset, Donnarumma ja Pedri etunenässä, mutta oli monta muutakin.

Näiden pohjalta odotan tulevia Saksan kisoja innolla.

[Seeteufel]

- Kisojen hajauttaminen ympäri Eurooppaa ei ollut ihan niin ahterista kun olisi voinut luulla. Mielummin toki keskitetymmin. Jos huhut pitävät paikkansa että suunta 32 maan kisat, niin sitten jaolla hajautetut lohkot ja lopputurnaus-cup keskitetysti voidaan elää.

Jos maita joihin pelit on hajautettu on suht. vähän ja ne eivät ole kauhean kaukana (tyyliin Rooma-Baku) niin miksi ei. Siellähän ois Balkanin maat (Bulgaria, Romania, Kreikka, Serbia) hakemassa kisoja.

[Hunaja]

Jos maita joihin pelit on hajautettu on suht. vähän ja ne eivät ole kauhean kaukana (tyyliin Rooma-Baku) niin miksi ei. Siellähän ois Balkanin maat (Bulgaria, Romania, Kreikka, Serbia) hakemassa kisoja.

Toivottavasti ei myöskään enää ikinä mitään kahden kotijoukkueen alkulohkoja. Touhu alkaa mennä siihen suuntaa, että mikäli näitä halutaan pelata jossain muualla kuin muutamassa suurimmassa maassa, yhteiskisat ovat ainoa vaihtoehto. 4 maata ehkä vielä menisi, mikäli tulevat samalta alueelta, eikä mitään Englanti, Espanja, Venäjä, Kreikka -kisoja.

[Arkon]

Toivottavasti ei myöskään enää ikinä mitään kahden kotijoukkueen alkulohkoja. Touhu alkaa mennä siihen suuntaa, että mikäli näitä halutaan pelata jossain muualla kuin muutamassa suurimmassa maassa, yhteiskisat ovat ainoa vaihtoehto. 4 maata ehkä vielä menisi, mikäli tulevat samalta alueelta, eikä mitään Englanti, Espanja, Venäjä, Kreikka -kisoja.

Kuusi maata, kaksi stadionia per maa, jokainen alkulohko omassa maassaan ja jatkopelit jaettuna järkevästi kaavion mukaan niin, että maasta toiseen matkustus on minimissä. Saisi varmasti toimimaan ihan kohtuullisen hyvin. 32 maata (mikä on ihan vitusti liikaa) menisi sitten neljällä tai kahdeksalla isännällä.

[Paitsiossa syntynyt]

Paras voitti. Ylen studion lievä hautajaistunnelma Suomen.. eiku Englannin hävityn finaalin jälkeen kyllä huvitti. Joku Erkka olisi voinut vaikka heittää jonkun tunteikkaan yksinpuhelun Italiasta hienona futislutuurimaana, mutta taisi sitäkin Suomen.. eiku Englannin tappio pänniä sen verran ettei lähtenyt.

[Heiska]

- Udinesen kavereilta laajasti onnistumisia

Atalantaa meinannet?

[naapurin ritva]

Mun mielestä loppujen lopuksi hyvät eurot Odotin olemassaolleilla reunaehdoilla paljon nuivempaa kokemusta.

Ehkä kisojen hajauttaminen olisi ollut vielä oudompaa ns. normaalina vuotena, nyt tyhjähköt katsomot jossain hiton Bakussa eivät sillä lailla lytistäneet tunnelmaa.

Tärkeintä oli päästä näkemään Suomen miesten jalkapallon a-maajoukkue ensi kertaa omana elinaikana arvokisoissa, ja siitä jäi kokonaisuutena hyvä maku ynnä syy pitää pää pystyssä. Tekemällä oppii, myös jalkapallon arvokisoissa pelaamista. Lisäksi on aina ihan hyvä tulla muistutetuksi esim. Itävallan kaltaisten ”aina kisoihin pääsevien” joukkueiden myötä, että se seuraava askel lohkosta jatkoon on (yleensä) myös tosi vaativa harppaus. Jäitä hattuun mutta tästä on hyvä jatkaa ja rutinoitua

Muiden maiden osalta oli kivaa, kun tuli yllätyksiä suurimpien ennakkosuosikkien suhteen, keskikastin joukkueet pelasivat hyvinä joukkueina aika pitkälle, ja sitten taas vastapainoksi oma ennakkomestarisuosikkini (tietenkin Suomen jälkeen) Italia piti kutinsa, eikä tappioton putki katkennut ylimielisyyteen tms. sekoiluun. Tuomarifarsseja oli loppujen lopuksi ihan sopiva määrä, jossiteltavaa jäi keskimääräistä vähemmän, ja onneksi finaali oli ihan kunnon peli, myös tuomarin ansiosta.

[kone1]

Uskomattomimmat jalkapallon arvokisat mitä on tullut nähtyä. Hyvä nousu kun miettii viime MM-kisoja Venäjällä, jotka oli historian ehkä surkeimmat. Harvinaisen paljon rankkukisoja ja pilkkuja, komeita maaleja ja ylipäänsä maalimäärä oli hurjat 142 vrt. viime EM-kisoissa nähtiin 108 maalia. Pudotuspeleissäkin oli todella paljon käänteitä ja jatko-otteluita/rankkareita, mikä oli loistavaa. Ranska-Sveitsi oli henkilökohtainen suosikkiottelu, ehkä kovin ottelu koskaan mitä on nähty. (kakkosena vuoden 2010 Ghana-Uruguay). Unohtamatta Suomen ensikosketusta kisoihin ja Tanskassa pelattua monivaihteista ja dramaattista Suomen ensimmäistä ottelua, minkä Suomi voitti uskomattomalla tilastolla maalintekoyrityksiä: Suomella 1 ja Tanskalla 23.

Katkerin hetki varmasti oli monelle Suomessa Pohjanpalon "paitsiomaali" joka hylättiin Venäjää vastaan, joka antoi roimasti voimaa ja energiaa vastustajajoukkueelle. Yhdet harvat miinukset kisoissa oli vaparimaalien vähyys, ja yleisömäärien rajoitus koronan pakottamana.

Kisat sai ansaitsemansa kruunun kun kisojen kaksi parasta joukkuetta pääsi finaaliin: Englanti ja Italia, jossa parempi voitti pienellä erolla. Myös tuomari piti kylmästi päänsä, paljon tuomarivirheitä ei finaalissa onneksi nähty. Papukaijamerkki myös YLE:n videokoosteille musiikkeineen.

[uh]

Se tunne kun tv kuviin tulee suomen bussi joka lipuu kohti parkenia ensimmäiseen arvokisaotteluun.
Onneksi kisat saatiin pelattua tämän covidpaskan keskellä kunnialla läpi, huonomminkin olisi voinut käydä.
Italia

[R08]

Mieli piteitä:

Tälle