Vähän offtopic mutta kyllähän Valioliigan tasaisuus (ja ylipäänsä taso) on ihan eri planeetalta kuin Bundeksen, joten tämä kommentti menee kyllä aika pahasti metsään. Seuraavan 10 kauden aikana Cityn menestystä varmasti tulee paljolti määrittämään se, kuka on Pepin seuraaja (sama koskee Kloppia Poolin kohdalla) ja kuinka muut joukkueet vahvistuvat sinä aikana. Pelkästään jo se, että Newcastle alkaa todennäköisesti ensi kesänä syytämään valtavasti rahaa joukkueeseensa tulee muuttamaan liigan sisäisiä voimasuhteita, puhumattakaan siitä millaisia muutoksia 10 vuoden aikana kerkeää tapahtumaan.
Englannin huippujengit ovat järjestään joko öljyrahalla tai muulla (vähemmän rikollisella) ulkomaalaisella pääomalla operoivia ja ulkomaalaisomisteisia. Siis, ne jengit, jotka oikeasti pärjäävät. Newcastlen paloittelumurhaaja-omistaja räikeimpänä esimerkkinä. Kovin ”englantilaisia” ne eivät enää ole muutenkaan, kun valmentajat ja pelaajatkin on suurimmaksi osaksi muita kuin englantilaisia, erityisesti tähtipelaajat. Siitä ”menestyksestä” maksetaan sielläkin kova hinta ja kuinka pysyvää tässä epävakaassa maailmassa nämä järjestelyt ovat (vrt. Abramovich) on sekin kysymysmerkki. Englannissa on monia, jotka haluaisivat tämän kehityksen pysäyttää, ennenkuin kansallinen jalkapallo kokonaan kuolee. Tai, elää se toki alasarjoissa, kuten Saksassakin.
Täydellistä tasa-arvoa ei pääsarjatasolla saavuteta varmaan koskaan, mutta kyllä se kaikki mitä Saksassa voitaisiin tehdä, pitäisi tehdä. TV-rahat yms. pitäisi jakaa tasapuolisesti, jopa niin, että häntäpään seurat saisivat isomman potin. Europalkintorahakin voitaisiin jakaa laajemmalle, vaikka tietysti sille seuralle, joka rahat tienaa, pitää reilu osa jättää.
Sitten on tietysti vielä BuLi:n ja Zweiten ero, joka ei saisi nousta liian suureksi, jotta nousijajoukkueilla olisi mahdollisuus säilyä sarjassa jne.
Pelkkä rahan tasapuolisempi jako ei tietenkään vielä toisi yhtäläisiä mahkuja ponnistaa eteenpäin. Joku aina osaa käyttää resurssit paremmin kuin joku toinen, mutta silti, jotain pitäisi tehdä, jotta suuren yleisön mielenkiinto säilyisi. Tai jotta todelliset futisfanit eivät kokonaisuudessaan siirtyisi seuraamaan alasarjoja. Vaihtoehto, joka minuakin houkuttaa vuosi vuodelta enemmän.
En tiedä onko olemassa kovin paljon ”täysin puhdasta rahaa” , mutta Bayerninkin olisi minusta päästävä eroon ainakin arabirahasta, jota seuraan kuitenkin edelleen virtaa. Se raha ei nimittäin ole puhdasta. Tätä ovat myös fanit vaatineet, mutta toistaiseksi vaatimuksiin ei ole seurajohto reagoinut muulla tavalla kuin torppaamalla ne arrogantisti ilman mitään pätevää perustelua. Bayern kykenee kyllä elämään ilman tätä osuutta. Hyvinkin.
Itse olen FC Bayernin edesottamuksia pelikentillä seurannut mahdollisuuksien mukaan 1960-luvulta asti. Se on pitkä aika ja siihen mahtuu hyvin erilaisia aikakausia. Suunta, johon homma kulkee, huolestuttaa. Aiemmin pääpaino oli aina kansallisissa otteluissa, vaikka toki Euromenestyskin maistui ja sitäkin tuli tasaisesti, vuosikymmenestä toiseen. Tottakai, hienoja muistoja jäi.
Nykyään keskitytään minusta liikaa Euroopan rahakentillä menestymiseen, kentille, joilla muutenkin pärjäävät enenevissä määrin enää tavalla tai toisella sielunsa myyneet seurat. Onko se hienointa jalkapalloa? Taso on tietysti kova, kun siellä pelaavat, ei ainostaan Euroopan parhaat kuten ennen, vaan maailman parhaat pelaajat. Kansallinen leima näistä tähtisikermistä on kadonnut jo suurimmaksi osaksi. Reilu urheilullinen kilvoittelu sanan varsinaisessa merkityksessä on vaihtunut satojen miljoonien kilpavarusteluun, jossa hienointa on se, kenellä on varaa ostaa eniten menestystä. Kuinka hienoa tämä sitten on? Sitä pohtikoon jokainen itse, jos tohtii noihin syövereihin sukeltaa.