Belvedere
 Poissa
|
 |
Vastaus #77 : 27.05.2023 klo 23:22:25 |
|
Onpahan ollut jännittävä ja tunteikas päivä. Tuntuu siltä, että pakko kirjoittaa muutamia ajatuksia Unionin päättyneestä kaudesta.
Neljäs sija. Ainoana joukkueena tappioton kotona. Vähiten päästettyjä maaleja yhdessä Bayernin kanssa. Ei yhtään joukkuetta, jolta Union ei olisi saanut vähintään yhtä pistettä (6 pistettä Herthalta, Leipzigilta, Stuttgartilta, Gladbachilta ja Werderiltä, 4 pistettä Mainzilta, Kölniltä, Schalkelta ja Wolfsburgilta, 3 Freiburgilta, Frankfurtilta, Hoffenheimilta ja Dortmundilta, 1 Bayernilta, Augsburgilta, Bochumilta ja Leverkusenilta). Eurooppa-liigassa jatkopaikka alkulohkosta ja Ajaxin pudottaminen vielä sen jälkeen.
Listaa hienoista saavutuksista ja tilastoista voisi jatkaa pitkällekin. Kokonaisuutena kausi oli aivan uskomaton menestystarina. Okei, kotona pudotettiin pisteitä tasureilla Augsburgia, Schalkea, Kölniä ja Bochumia vastaan, mutta ne eivät maksaneet paikkaa Königsklasseen. Eivät myöskään heikot vierastappiot Augsburgissa, Hoffenheimissa ja Bochumissa. Nämäkin jäivät mieleen, mutta vielä paremmin muistaa huikeat voitot: Leipzig jälleen kotona ja vieraissa, Dortmund kotona, Hertha kotona ja vieraissa, Gladbachia ja Hoffenheimia vastaan tappioasemien kääntäminen voittoon loppuhetkillä jne. Loppujen lopuksi voi sanoa, että pää kuitenkin kesti, vaikka pistetahti loppukaudesta hyytyi. Kotivoitot Freiburgista ja tänään Bremenistä tulivat juuri silloin, kun ne voitot tarvittiin.
Isossa kuvassa Unionin kehitys on ollut hämmentävän tasaista ja nousujohteista. Sijoitukset 11-7-5-4, pistemäärät 41-50-57-62. Ei olisi kukaan uskonut vuonna 2019, että käyrä on tällainen. Pelkästään neljä kautta putkeen Bundesliigassa olisi sekin jo ollut kova suoritus. Täytyy uskoa ja toivoa, että Mestarien liigaan pääseminen ei saa mopoa karkaamaan Köpenickissä, vaan omasta tekemisestä ja identiteetistä pidetään kiinni. Totta kai joukkuetta pitää uusia ja vahvistaa, mutta luonnetta ei kannata muuttaa. Niin kauan kuin Ruhnert ja Fischer ovat puikoissa, luotto on vahva, että Union pysyy sarjan ylemmässä puoliskossa. Pidemmällä tähtäimellä mielenkiintoista nähdä, miten seura kehittyy, jos ja kun uusi stadionkin rakennetaan. Alte Förstereilla tunnelma on upea ja kotistadion tilastojenkin perusteella huikea etu joukkueelle. Jotain voi mennä rikki, kun puitteet päivittyvät, mutta toivottavasti mahdollisimman vähän.
Itse pääsin kauden aikana Unionin peliin kahdesti, heti elokuussa kotipeliin Leipzigia vastaan ja tammikuussa derbyyn Olympiastadionille. Kaikkia pelejä en telkkarista nähnyt, suurimman osan kylläkin. Unionin seuraamisesta ja sen kanssa myötäelämisestä on tullut vuosi vuodelta vahvempi tapa. Olen äärettömän iloinen, että löysin tämän seuran vuosien 2018-20 aikana, jotka vietin Berliinissä. Silloin ja sen jälkeen on tullut opittua seuran historiastakin.
Muutama sana vielä pelaajista. Rönnow oli maalilla loistava. Kun vain pysyisi ehjänä, häneen Union voi luottaa. Knochen merkitys alakerrassa oli tänäkin vuonna korvaamaton, vaikka Leite ja etenkin Doekhi olivat hyviä hankintoja. Laitapakkiosastolla Juranovic vaikuttaa loistohankinnalta, ja myös Roussillon oli aika hyvä. Trimmel sai vielä ainakin kerran loppukaudesta puhallettua itsensä hyvään iskuun, ja hänelle jos jolle, suo ensi kaudella tuon CL-kokemuksen. Enpä olisi Ryersonin siirron aikaan uskaltanut toivoa, että laitapakkitilanne näyttäisi nyt näin hyvältä.
Keskikentällä Khediran merkitys lähes yhtä iso kuin Knochella alakerrassa. Prömelin kaltaista ylempänä pelaavaa johtohahmoa ei koko kaudeksi löytynyt, vaikka niin Haberer, Laidouni kuin Schäferkin väläyttelivät. Thorsbyn hankintaa en edelleenkään ymmärrä, puujalkainen höntyilijä koko norski. Kokonaisuutena keskikentän tilanne kuitenkin aika hyvä. Isompia menetyksiä ei ole näköpiirissä, onnistuneet hankinnat sen sijaan voivat vahvistaa entisestään. Huonosti ei mennyt näilläkään miehillä.
Hyökkäys on isoin kysymysmerkki. Becker on parhaimmillaan loistava, mutta ailahtelee liikaa. Behrens voi tehdä ensi kaudellakin sen 7-8 maalia, tuskin enempää. Jordan oli lupaavan alun jälkeen massiivinen pettymys, Michelistä tuskin on yhtään isompaan rooliin kuin tällä kaudella, ei välttämättä Lewelingistäkään. Riippuen siitä, jatkaako Becker ja kuinka moni muu kenties poistuu (jatkosopparin tehnyt Behrens lienee ainoa varma jatkaja), 2-3 uutta hyökkääjää lienee tarpeissa.
Innolla odottaa ensi kautta jo nyt, mutta toisaalta kiva vetää myös hetki henkeä seuraamisesta. Elokuusta eteenpäin se kuitenkin taas oman siivunsa elämänhallinnasta vie, ja pakko se on ensi kaudellakin pyrkiä Berliinissä matsissa käväisemään, vaikka elämäntilanne haastava, kun loppukesästä tulossa perheenlisäystä. Unionin näkeminen livenä Mestarien liigassa voi kuitenkin olla ainutkertainen mahdollisuus, vaikka optimismiin on perusteita jatkossakin. Eisern Union!
|
