AC Milan 2021-22

[The Missionary]

ASSOCIAZIONE CALCIO MILAN 2021-22



Paluu kotiin?

Seitsemän vuoden tauon jälkeen on vihdoin alkamassa se kausi, kun seitsemän eurocup-pystin AC Milan palaa legendaarisimmalle taistelukentälleen Mestarien liigaan. Minne Milan tietysti kuuluu. Seitsemän vuotta on aika pitkä aika ja totta puhuen, kun tuota ylläolevaa edellisen CL-ottelun avauskokoonpanoa (Abbiati, Emanuelson, Rami, Abate, De Jong, Essien, Poli, Kaka, Taarabt, Balotelli) katselee, ei mikään ihme että seuralla on kestänyt jonkin aikaa toipua takaisin tälle tasolle. Kuinka monta kaveria tuosta virkistävästä sekoituksesta sekundaa, has beeniä ja sekundaa has beeniä ottaisitte tällä hetkellä Milanin avaukseen? Mielestäni jo tuossa on varsin hyvä esimerkki siitä, että seuran projekti on aika hyvällä mallilla ja nyt on oikeasti onnistuttu rakentamaan kohtalaisen pitkäjänteisesti laadukas nippu, joka on sopiva sekoitus nuorta ja vanhaa ja joka on kestävällä pohjalla. Kaukana ovat ne ajat, kun Berlusconin ja Gallianin viimeisin voimin väännettiin agenttikaverien kanssa suhmuroitujen ilmaissiirrolla saatujen ”tsämppionien” voimin tai kun kiinalaisella vakaalla ja luotettavalla rahalla ostettiin kaikki, mitä irtosi. Isossa kuvassa seuran tilanne on hyvä ja siitä on hyvä lähteä pureutumaan tarkemmin tulevaan kauteen. Odotettavissa samat jutut ja samat läpät kuin aina ennenkin jne.



Kausi 2020-21



Milanin viime kausi starttasi kovin odotuksin edellisen kauden huippuvireen myötä ja odotusarvona oli, että vähintään se kauan haettu Mestarien liigan paikka tulee plakkariin. Lukijoita turhalta jännitykseltä säästääkseni todettakoon, että tulihan se, joskin aika moninaisten vaiheiden jälkeen. Kausi alkoi Eurooppa liigan karsintapeleillä ja Irlannin vierailua lukuunottamatta aika mielenkiintoisissakin merkeissä. Erilaiset pelikieltojen, loukkaantumisten ja koronavirustapausten yhdistelmät johtivat siihen, että noita pelejä pelattiin aika luovilla kokoonpanoratkaisuilla, varsinkin hyökkäyspäässä, ja ehkä osin tästäkin syystä Jens Petter Hauge pääsi huseeraamaan siirron arvoisesti San Sirolla sekä Rio Aven rankkasateessa nähtiin kaikin puolin hämmentävä näytös. Joka tapauksessa Donnarumman saatua vihdoin 14. yrityksellään rankkarin kiinni, Milan meni Eurooppa liigan lohkovaiheeseen ja Rio Aven taival päättyi lopulta Portugalin liigasta putoamiseen.

Liigan puolella kausi alkoi todella hyvällä tasolla Zlatanin ja todella kovia merkkejä antaneen Leaon johtaessa hyökkäyspään tehotulitusta ja alakerrassakin meni yksittäisiä sekoilumaaleja lukuunottamatta varsin vahvasti. Noista sekoiluista johtuen ihan täysin puhtaalla pelillä ei edetty, vaan joitain tasureita lipsahti mukaan, mutta aina Zlatanin reisivammaan Napoli-voitossa asti eteneminen oli todella vakuuttavaa. Ehkä Zlatanin loukkaantumisesta olisi selvitty ihan mukavasti kuivin jaloin, jos heti siihen perään ei olisi alkanut kaatua muutakin miehistöä vemppaan. Eräänlaisessa loukkaantumiskriisissä taistelemisesta tulikin Milanin koko kauden teema ja Zlatanin ohella toiseksi pitkäaikaispotilaaksi löytyi Bennacer ja algerialaisen tilalle ei oikein missään vaiheessa saatu stabiilia korvaajaa. Onkin jonkin sortin pieni ihme, millä Milan onnistui ylläpitämään sekä tappiottoman putken että kahden tehdyn maalin putken aina 16. kierroksella pelattuun Juventus-peliin asti, kun kuitenkin parhaimmillaan ja pahimmillaan vedettiin yhdellä käytettävissä olevalla topparilla ja yhdellä käytettävissä olevalla keskikentällä.



Noilta main alkoikin sitten parin kuukauden vaikea jakso ja vaikeuksien syy oli vähän kaikkialla. Vaikka loukkaantumissuman ensimmäinen aalto meinasi jo kuihtua ja jossain kohtaa päästiin pelaamaan ainakin pari peliä lähestulkoon järkevällä avauksella, oli selvää silti, että kehissä on jossain määrin sekoitus puolikuntoisia kavereita ja terveenä säilynyt osa oli fyysisesti ja henkisesti varsin loppu. Maaliskuussa sitten lehahti vammaepidemiakin uudelleen takareisivariantin ottaessa valtaa loukkaantumisskenessä. Chelseasta haettu Tomori oli harvoja valopilkkuja siinä vaiheessa ollen selvästi tuoreemman ja pirteämmän oloinen kuin muu joukkue ja Tomori nousikin loppukauden selkeään parhaimmistoon. Tuona tammi-maaliskuun välisenä aikana Milan painoi kolmessa eri kilpailussa 77 päivään 20 ottelua kärsien samalla keskimäärin yli 5 aktiiviseen kokoonpanoon kuuluvan pelaajan poissaolosta ottelua kohden. Isoimpana oireena näkyi selvä juoksumäärien ja intensiteetin näkyminen sekä silmissä että ihan juoksutilastoissa ja aiemmin lähestulkoon aina vastustajaansa enemmän juossut Milan ei enää ollut fyysisesti voitolla. Tuo johti ongelmiin taktisessa mielessäkin, kun tärkeänä osana pelaamista ollut varsin korkeahko prässitaso ja nostettu puolustuslinja olivat edelleen olemassa, mutta itse prässiä ei ollut. Ei siis ole kovin yllättävää, että esimerkiksi juuri tuollaista puolilöysällä läpsimisprässiä vastaan pelaamaan erikoistunut Conten Inter kuritti ihan olan takaa - varsinkaan kun jopa sekä Punainen tähti että Spezia olivat kävelleet saman prässin läpi viikkoa aiemmin.

Huhti-toukokuuhun käännyttäessä oli selvää, että scudettotaistelu oli mennyttä ja muista kilpailuista oli pudottu, joten ainut jäljellä ollut tavoite kaudelle oli estää lopullinen katastrofi huikean alun jälkeen ja säilyttää top 4 sijoitus. Sellainen sijoitus oli edelleen hyvin haarukassa, mikäli kauden loppupäässä Pioli onnistuisi vielä kääntämään reen suunnan ja saamaan edes kelvollisen määrän voittoja. Piolin uraa ovat perinteisesti sävyttäneet erittäin terävät alut pesteille ja niitä seuranneet äkilliset romahdukset, joten oli varmaankin varsin luontevaa, että Milanin kokiessa huonoa virettä diagnosoitiin tilanteeksi heti Piolin kevätkauden romahduksen aiheuttamat oireet. Toisaalta samaan aikaan pelaajien saatavuustilanne oli parantumassa ja otteluohjelma väljeni, joten mahdollisuuksia vanhan peli-ilmeen löytymiseksikin nähtiin. Käytännössä käsillä oli Piolin näytön paikka siihen, onko kyseessä vaan ukko, joka saa homman nousuun, romahtaa ja lähtee menemään, vai onko ainesta vielä kääntää kelkka. Ja kääntyihän se.



Mestarien liigan paikan varmistaminen meni liian tiukille ja syynä siihen olivat erityisesti hyvin erikoiset tappiot Sassuoloa ja Laziota vastaan. Muuten Milanin pelissä oli jo alkanut näkymään kelpoelementtejä ja prässikin oli saatu taas mukaan, mutta noissa peleissä otettiin iso takapakki tuloksellisesti. Käytännössä nuo tulokset tarkoittivat sitä, että kauden lopun aikana Juventuksesta ja Atalantasta piti voittaa vieraissa ainakin toinen - mielellään molemmat. Ja Lazio-mahalasku vaikuttikin sitten lopullisesti herättävän joukkueen lopullisesti ja edessä oli historiallinen vierastupla Torinossa maalierolla 10-0, ensin Juventusta tauluun huikean kypsän esityksen jälkeen 3-0 ja sitten pari päivää myöhemmin Torino kaatui 7-0. Tuossa vaiheessa oltiin voiton päässä CL-paikan varmistamisesta ja vastassa Cagliari sekä Atalanta. Kiima ja odotus ennen Cagliari-peliä olivat äärimmäisen kovalla tasolla ja etenkin siinä vaiheessa mentiin jo absurdiuden puolelle, kun Cagliari varmisti sarjapaikkansa aiempien ottelujen perusteella ja sosiaaliseen mediaan alkoi tulvia kuvia sardinialaisten juhlimisesta ja valmentajasta bissellä jne. Mutta eihän siitä mitään helppoa peliä tullut, kaikkea muuta. Vapautunut Cagliari paiskasi bussin parkkiin, heitti pari niittokonetta keskikentälle kaveriksi ja pään keston kanssa taistellut Milan hakkasi 90 minuuttia päätään hermoillen. Kirveet lensivät kaivoon, kun näytti siltä, että ainut tie CL:ään on voittaa Atalanta ja aiemmissa peleissä Piolin kanssa oli otettu maalierolla 1-9 kuokkaan, mutta jälleen kerran Milan onnistui yllättämään valtaosan italialaista jalkapalloa seuranneista. Bergamossa nähtiin kunnon terrieripuolustus, Atalanta riisuttiin aseista ja toisessa päässä muutamalla terävällä hyökkäyksellä hankittiin kauden teeman mukaisesti rankkarit ja kauden ehdoton hahmo, presidentti Franck Kessie pääsi lisäajalla pistämään pelin toisen pilkkunsa sisään ja Milanin Champions Leagueen 7 vuoden tauon jälkeen.

Eurooppa liigassa Milan lähti lohkopeleihin suunnilleen sillä asenteella ja panostuksella kuin mielestäni pitikin. Jatkoon oltiin toki menossa ja kun vastassa olivat Celtic, Sparta Praha sekä Lille, oli selvää, että jatkopaikka pitäisi irrota myös kokoonpanoa sopivasti kierrättäen. Alkulohkosta tulikin muuten vähän vähemmälle jääneiden pelaajien, kuten Castillejon, Haugen, Krunicin ja muiden temmellyskenttä ja erityisesti norjalainen osoittautui noita kevyempiä vastustajia vastaan varsinaiseksi Eurooppa liigan spesialistiksi. Lilleltä saatu turpasauna myös enteili tulevaa siinä mielessä, että silloin harvoin, kun Milan hävisi, tuli lopputuloksena turpaan oikein olan takaa eikä mitään säälittäviä pikkutappioita. Lohkosta irtosi lopulta voitto Lillen sekoillessa Celticiä vastaan ja Milanin kaataessa Sparta Prahan pelissä, jossa kummallakaan ei pelannut varmaan yhtäkään avauksen pelaajaa ja lohkovoittajaa vastaan arvottiin Belgradista Crvena zvezda. Suoraan sanottuna aivan kammottavan ja nollaintensiteetillä vedetyn suorituksen päätteeksi Milan kampesi itsensä vierasmaaleilla jatkoon ja suuren kansainvälisen huomion saaneeseen ottelupariin Manchester Unitedia vastaan. Punaisten paholaisten kohtaaminen jäi kuitenkin ainakin Milanin osalta lähinnä piippuun, kun kehiin saatiin raavittua lähinnä naurettavat miehistöt etenkin hyökkäyspään osalta. Taisteluilme oli kuitenkin kohdillaan ja Kessien dominointi johti siihen, että ottelupari oli yllättävän tiukka lähtökohtiin nähden. Laulukuoro toki odotti silti.



Oliko eurotaival sen arvoinen? Joo ja ei. Pidän hyvin todennäköisenä, että jos Rio Avea vastaan olisi lähdetty lauluun, olisi Milan pystynyt haastamaan scudettosta jonkin verran pidempään ja samalla kävelemään CL-peleihin ilman homman ratkaisun jättämistä viimeiselle kierrokselle, mutta ei se olisi kauden lopputulosta muuttanut mihinkään. Toisaalta jatkuva 3-4 päivän välein pelaaminen ainakin Piolin ja pelaajien kertoman mukaan piti hyvän flowtilan päällä koko ajan, ja taisi siitä Ave-joen tulvasta selviytymisestä olla jonkinlaista hyötyä henkisestikin. Kaiken kaikkiaan eurotaival toi tärkeää kokemusta europeleistä varsin eurokokemattomalle joukkueelle ja siitä on varmastikin hyötyä nyt Mestarien liigassa. Ainahan sitä voi jossitella, mutta kauden lopputuloksen tietäen pidän tuota euroseikkailua nettopositiivisena osana Milanin viime kautta - vaikka tunnelmat olivatkin hyvin erilaiset katsellessa lyijyisin jaloin Punaista tähteä vastaan peruuttelevaa tai Samu Castillejoa Manchester Unitedia vastaan valeysinä aloittavaa kauden synkimmän aallonpohjan Milania.



Kesä 2021

Siirtomarkkinoiden osalta kesä lähti käyntiin heti räjähdysmäisesti, kun seuraavana päivänä Atalanta-pelistä saatiin kunnon pommi ja lopullinen selvyys koko kauden ajan taustalla leijuneeseen Gigio Donnarumman jatkosopimuskysymykseen. Mahdolliseksi korvaajaksi huhuttu Mike Maignan tavattiin yllättäen Milanon lentokentällä ja samalla hetkellä oli selvää, että korotusta Milanin Donnarummalle tekemään sopimustarjoukseen ei ollut tulossa. Näin ollen Donnarumman veljeskatraan taru Milanissa tuli päätökseen ja Mino Raiola sai sen haaveilemansa kymmenien miljoonien agenttipalkkion kultakimpaleestaan. Tilalle tullut Maignan on tällä tietoa hyvä maalivahti- Ranskan liigan paras viime kaudella - ja tuli erinomaisella diilillä joukkueeseen, joten damage control Donnarumman tapauksessa tässä mielessä oli varsin ok:lla tasolla. Toinen iso jatkosopimussaaga oli Hakan Calhanoglun jatkosoppari ja vaikka pelaaja olikin huomattavasti epäsuositumpi ja vähemmän tärkeä joukkueelle kuin Donnarumma, ei Hakaninkaan siirto ilmaiseksi ollut millään tavalla hyvä juttu, varsinkaan kun se tapahtui saman kaupungin sisällä. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että Hakanille tarjottu soppari olisi ollut liian iso ja että turkkilaisen tilalle olisi saanut vaihtaa huomattavan paljon taitavamman kaverin, mutta kunnon korvaajan puute on edelleen olemassa ja näin ollen Hakanin tapauksen jälkihoito on vielä kesken.



Viime kaudella Milanissa oli iso arsenaali lainapelaajia (Tomori, Tonali, Brahim, Dalot, Meite) varsin isoissa rooleissa ja olikin selvää, että lainamiesten tilanteen selvittäminen oli yksi mercaton prioriteeteista. Tuossa onnistuttiinkin varsin hyvin, koska selvästi parhaiten porukasta esiintyneet Tomori, Tonali sekä Brahim onnistuttiin saamaan myös tälle kaudelle käyttämällä ja neuvottelemalla osto-optiot sekä Brahimin kohdalla luomaan kunnon lainaoptiohimmeli. Meitelle sanottiin kiitos hei heti kättelyssä ja Dalotia yritettiin pitkän aikaa saada jatkoon, mutta vaikuttaisi siltä, että ratkaisu kääntyi Alessandro Florenziin, joka sinänsä on kyllä hyvä hankinta. Muita hankintoja kesän aikana ovat olleet Zlatanin stunttaajaksi/korvaajaksi/kaveriksi saatu maailman komein Olivier Giroud sekä Theon varamieheksi tullut Fode Ballo-Toure. Ulos ovat menneet mm. Diego Laxalt, Mattia Caldara sekä jonkinlaisen Teemu Pukki Schalkessa -tyylisen urakaaren kokenut (Raul kiusasi vs Theo ei ikinä syöttänyt jne) Jens Petter Hauge.

Ikkuna on vielä avoinna, vaikka kauden alku lähestyy ja edelleen kokoonpanossa on aukkoja, joita pitäisi täyttää. Huhujen perusteella sentään vaikuttaisi siltä, että fanit sekä seurajohto ovat suunnilleen samaa mieltä siitä, missä niitä aukkoja on ja että ainakin keskikentälle sekä kymppipaikalle on pelaajaa tulossa, toivottavasti myös oikeaan laitaan. Se, että viimeisten hankintojen teko on jäänyt näin myöhälle ei kyllä ole missään nimessä optimaalinen tilanne, koska aina parempi, mitä enemmän ja aiemmin uudet hankinnat pääsevät mukaan joukkueeseen, taktiikkaan ja ihan uuteen kaupunkiinkin. Pidän todennäköisenä, että Maldinin ja kumppanien aivoituksissa oletetaan, että ikkunan viimeisillä viikoilla on tarjolla rahallisesti parempia diilejä ja että käytettävissä olevilla resursseilla olisi mahdollista saada isompi kala ikkunan loppuhetkillä kuin joskus elokuun alussa. Toivotaan parasta ja arvioidaan sitä lopullista ikkunan jälkeistä iskukykyä sitten. Kaikki ikkunan siirrot löytyvät perinteiseen tapaan Wikipediasta, taas on pirusti junnuja pyörinyt Serie C:n suuntaan.



Harjoituspeleissä on perinteiseen tapaan ensin aloitettu läpsyttelemällä alemman sarjatason porukoita vastaan ja sen jälkeen siirrytty kovempiin vastustajiin. Erityisen kovaksi vastustajaksi osoittautui Nice, jota vastaan pelattu ystävyysottelu hyvinkin aikaisessa vaiheessa pre-seasonia oli intensiteetiltään ja temmoltaan hyvinkin kova normaaliin verrattuna. Syynä toki varmaan Ranskan liigan selvästi aiempi alkamisaika ja Nice siinä jo karisteli viimeisiä karstojaan ennen kauden alkua. Keskikentällä on ollut poissaoloja Bennacerin koronan ja Kessien olympialaisten takia, mutta muuten treenipeleissä on päästy pelaamaan ihan mukavasti ykköskokoonpanon pelaajilla. Giroud osoitti erityisen hyvää maalivirettä ja myös hyökkäyspäässä Leao on mielestäni näyttänyt olevan kovassa vireessä kauteen lähdettäessä.

Treenipelien tulokset:

Milan - Pro Sesto 6-0 (Bennacer, Leao, Castillejo, og, Kerkez x2)

Milan - Modena 5-0 (Brahim, Leao, Tomori, Krunic, Theo Hernandez)

Nice - Milan 1-1 (Giroud)

Valencia - Milan 0-0 (pen 5-3)

Real Madrid - Milan 0-0

Milan - Panathinaikos 2-1 (Giroud x2)

[The Missionary]

Kokoonpano kaudelle 2021-22

Maalivahdit

#1 Ciprian Tătăruşanu (Romania)

Tatarusanulle ei paljoa vastuuta ollut tarjolla viime kauden aikana, kerran veti Serie A:ssa kunnolla vihkoon Romaa vastaan ja sitten taas hankki yleisen mielipiteen puolelleen vetämällä hyvät pelit Euroopassa sekä coppassa. Valtaosa viime kaudesta meni kuitenkin lähinnä näyttäessä hyvältä vampyyrierotiikkaa henkivässä letissä. Pre seasonin perusteella tukka on vaihtunut perheenisän pottakampaukseen ja otteetkin ovat olleet aika epävarmoja.

#16 Mike Maignan (Ranska)

Mike Maignan on varmasti yksi tulevan kauden seuratuimpia pelaajia Italiassa, ja tietysti ihan syystä. Donnarumman korvaaminen ei ole mikään kevyt nakki, mutta Maignanilla kyllä kaiken järjen mukaan pitäisi riittää avut olemaan sarjan eliittiä paikallaan. Ainakin pre seasonin perusteella meno on näyttänyt hyvältä ja kaveri on joukkueen ranskankielisen osastonkin avustuksella hyvin sisällä joukkueessa. Maignanin myös pitäisi olla edeltäjäänsä parempi jalalla ja tuollaisessa sweeperin roolissa, joten nämäkin asiat kannattaa laittaa seurantaan.

#77 Alessandro Plizzari (Italia)

Muistaako vielä joku, tästä kaveristahan piti tulla Donnarumman manttelinperijä heti, kun Gigio vaihtaa maisemaa. Urapolku on kuitenkin päätynyt noudattamaan huomattavasti maalivahdeille perinteisempää kaavaa ja uran huippuvuodet ovat vasta edessäpäin. Junnuturnauksien vanhalle dominoijalle hyppy aikuisten peleihin ei ole lainadiilien aikana vielä oikein lähtenyt, mutta 21-vuotiaalla on toki vielä aikaa.


Puolustus:

#2 Davide Calabria (Italia)

Viime vuonna Cala-briian kohdalla olin todennut, että on myyntilistalla jos joku ostaisi ja nyt vuotta myöhemmin on yksi avauskokoonpanon tukipilareita, maajoukkuepelaaja sekä jopa mahdollinen kantaja kapteeninnauhalle, mikäli Romagnoli ei ole avauksessa. Niin ne asiat muuttuvat nopeasti ja luojan kiitos se on Conti eikä Calabria, joka on lähtökuopissa. Sympaattinen kaveri, jonka vahvuudet ovat erityisesti puolustussuuntaan, mutta hyökkäyspäässäkin löytyy ns. munaa tehdä aggressiivisia ratkaisuja.

#5 Fodé Ballo-Touré (Senegal)

Touren suvun Ballo-veikko hankittiin Monacosta toimimaan Theon varamiehenä ja pelaamaan ne vähät minuutit, joita Hernandezilta mahdollisesti jää. Vaikuttaa vauhdikkaalta menijältä hyökkäyspäähän ja puolustuspäässä sitten jotain. En tiedä mitä kaverista ajattelisi, kun heti ensimmäisessä haastattelussaan totesi, että toivottavasti fanit pysyvät tukena vaikka pelaisikin huonommin.

#13 Alessio Romagnoli (Italia)

Joukkueen capitanolla oli vähän hankala kausi sekä jatkuvien pikkuvammojen että jossain määrin ailahtelevien otteiden takia. Etenkin Piolin asettama korkea linja ja vaatimus aktiivisesti ylöspäin pumppaaville toppareille on vaikuttanut olevan sellainen rooli, että Romagnoli ei saa parastaan irti. Matalammalla Romagnoli toki puolustaa edelleen erittäin tyylikkäästi. Iso kausi edessä monellakin tavalla, kun sopimus on katkolla, kapteeninnauha on edelleen kädessä ja avauspaikka kaukana saletista.

#14 Andrea Conti (Italia)

Conti varmisti viimeistään viime kaudella paikkansa viimeisten vuosien liian lukuisien surullisten Milan-tarinoiden joukossa. Dominoinnista Atalantassa ja isojen odotusten Milan-siirrosta aika vauhdikkaasti työterveyden vakiasiakkaaksi ja tällä hetkellä taso on sitä luokkaa, että sarjan huonoimmassa Parmassakaan ei isoa roolia löytynyt. Jaloissa ei liene enää montaakaan jännettä tai niveltä, joita ei olisi jo keinotekoisesti korjattu. Ei roolia tulevalle kaudelle ja tavoitteena on päästä eroon.


#19 Theo Hernández (Ranska)

Debyyttikaudellaan itsensä pelipaikkansa eliittiin ja Milan-fanien sydämiin pelannut Hernandez jatkoi viime kaudella siitä mihin jäi. Edelleen aivan hävyttömän nopea ja fyysinen sekä pallon kanssa että ilman ja edelleen aina silloin tällöin onnistuu myös syöttämään. Todella iso osa Milanin vasemman laidan vaarallisuutta, huonoina päivinä molemmissa päissä. Viime kaudella huonoimmat vaiheet olivat Theon ollessa tauolla tyttöystävänsä kanssa, joten tulevalle kaudelle toivotaan maaleja sekä kentällä että makuuhuoneessa.

#20 Pierre Kalulu (Ranska)

Viime kaudeksi Lyonista saapunut lupaus sai loukkaantumisten myötä jonkin verran vastuuta topparina, vaikka laitapakiksi varmaan olikin ensi alkuun ajateltu. Eipä Kalulu vielä valmis pelaaja ole, mutta otteista huomasi, että jonkinlainen aihio on kunnossa kuitenkin. On myös ilmeisen innokas valokuvamalli, kun varsin pienestä peliroolista huolimatta on vähän jokaisessa paitapromossa ja mainosvideossa poseeraamassa.

#23 Fikayo Tomori (Englanti)

Loppukauden positiivisimpiin yllättäjiin kuulunut Oluwafikayomi Oluwadamilola Tomori sementoi itsensä avaukseen nopeilla jaloillaan ja erittäin hyvin pelitapaan sopivilla vahvuuksillaan. Kaikesta päätellen Milan oli hyvä matchi Chelseassa vähän hankalassa asemassa olleelle Tomorille ja taas vastaavasti Tomori oli erittäin hyvä matchi Milanille, joten on hieno juttu, että pysyvä siirto saatiin aikaan. Hyvin todennäköinen avauskokoonpanon mies ensi kaudella.

#24 Simon Kjær (Tanska)

Simon Kjaer jossain määrin odotusten vastaisesti otti avauspaikan ja ison roolin Milanista ja Tanskan versio hymyilevästä vaaleasta viikingistä pelasi itsensä ensin milanistojen sydämiin ja myöhemmin ikävissä olosuhteissa Tanskan paidassa myös koko jalkapalloilevan maailman sydämiin. Todella hieno mies, joka pelaa elämänsä parasta jalkapalloa seurassa, jota koko ammattilaisuransa haaveili saavansa edustaa. Toivottavasti sama jatkuu.

#46 Matteo Gabbia (Italia)

Nuori ja varsin kokematon kaveri on nyt kolmatta kautta lähdössä selvään nelostopparin rooliin sen sijaan, että hakisi raakaa peliaikaa jostain alemman pään Serie A -seurasta. Ja ihan hyvin on tämäkin urapolku näyttänyt kulkevan, viime kaudellakin aina vastuuta saadessaan veti hyvinkin kelvollisesti. Vähän vielä massaa lisää, niin eiköhän hyviä otteita seuraa lisää.


Puolustuksen osalta sävelet ovat tällä hetkellä varsin selvät, poislukien kysymystä avaavan toppariparin koostumuksesta. Theo ja Calabria vetävät laidoilla niin paljon kuin jaloista lähtee ja varamiehet ovat varalla (mahdollinen Florenzi saattaa antaa vähän painetta Calabrian suuntaan). Toppareista avaukseen ovat vahvimmin tyrkyllä Tomori, Kjaer ja Romagnoli, joista varmaan viime kauden lopussa vakiintunut Tomori-Kjaer on se, millä kausi aloitetaan. Puolustuksen joka tapauksessa pitäisi olla varsin kunnossa ja en usko, että Milan siihen kaatuu ensi kaudella.

Keskikenttä

#4 Ismael Bennacer (Algeria)

Bennacerin viime kausi meni pipariksi yli puoli kautta vaivanneen varsin hankalan takareisivamman vuoksi. Ennen vammaansa oli jopa parempi kuin lopun aikaa dominoinut Kessie, mutta ei missään vaiheessa päässyt ihan täyteen kuntoon enää loppukauden aikana, vaikka avauskokoonpanoon palasikin ja hyvin pelasi. Loukkaantuminen saattoi toki osaltaan edesauttaa sitä, että Milanilla oli edes mahdollisuuksia pitää Bennacer vielä riveissään, niin rajun kovasta pelimiehestä on kyse. Odotan dominointia tulevalta kaudelta.

#8 Sandro Tonali (Italia)

Tonali tuli varsin kovaan paikkaan saapuessaan Milaniin, kun odotukset olivat kovat, edessä kaksi jäätävän kovaa pelaajaa ja roolikin muuttui jonkin verran siitä, mihin oli Bresciassa tottunut. Kausi olikin vaikea eikä yksittäisistä hyvistä väläyksistä lukuunottamatta Tonali saanut oikein missään vaiheessa kunnon virettä päälle. Pysyvä siirto sentään saatiin maaliin ja nyt on Sandrolle uusi yritys, vuosia on vielä. Vastuuta on tulossa kunnolla ainakin tammikuussa, kun Afrikan kaksikko on pelaamassa maanosansa mestaruuskisoja.

#10 Brahim Díaz (Espanja)

Real Madridista lainalla ollut taituri pelasi ihan kelvollisen kauden aina terveenä ollessaan ja palkintona siitä olikin jatkopesti Milaniin ja jopa kymppipaita sen osoitukseksi, että Diazilla on iso rooli Milanin urheilullisissa suunnitelmissa. Todella taitava kuljettaja ja pallo kulkee sekä itselle että kavereille todella pienissä väleissä, vaikka toki fysiikka aina aika ajoin pettääkin pienen koon vuoksi. Ehdottomasti laatupelaaja ja tulee varmasti näyttämään hyviä otteita kymppipaikalla ja ehkä muissakin rooleissa, toivottavasti vaan ei olisi ainut vaihtoehto tuolle paikalle.

#26 Tommaso Pobega (Italia)

Pobega vietti viime kaudenkin lainalla ja hyvien Serie B:n otteiden kaveriksi tuli myös hyviä otteita Serie A:ssa Spezian riveissä. Sai taas näyttöpaikkaa pre seasonilla, mutta edelleenkään ei kyllä oikein pääse peliin mukaan tuossa vaativassa double pivotin roolissa. Lainahuhuja on useampaankin Serie A:n seuraan ja eiköhän sellainen diili vielä loppukauden aikana tule.

#27 Daniel Maldini (Italia)

Daniel ”Maldinin poika” Maldini vaikuttaa edelleen jatkavan tulevallekin kaudelle osana Milanin joukkuetta, vaikka rooli jäänee pieneksi ja lainalle ottajia olisi. En oikein tiedä mistä tuo johtuu, kun jo pikkuhiljaa varmaan minuutit miesten peleissäkin tekisivät hyvää. Maldini ei kuitenkaan missään nimessä ole huono pelaaja tai riveissä vain isänsä takia, taitoa ja lahjakkuutta on kyllä.

#33 Rade Krunić (Bosnia-Hertsegovina)

Krunic on ottanut oman paikkansa Milan-fanien syntipukkina ja olkiukkona valmentajan peluutusta vastaan, vaikka omasta mielestäni vähän ansaitsemattomasti. Päärooli joukkueessa oli kuitenkin tulla puolustavana vaihtona johtoasemassa sisään Piolin muuttaessa vähän ryhmitystä ja eipä Milan juuri kertaakaan johtoasemia hukannut viime kauden aikana. Tuollainen rooli Bosnian vuoden jalkapalloilijan arvonimen saaneelle Krunicille lienee tarjolla tälläkin kaudella, jos on.

#79 Franck Kessié (Norsunluurannikko)

Kessie jatkoi siitä mihin jäi Piolin double pivotissa ja pelasi ihan käsittämättömän kovan kauden. Järjetön määrä minuutteja, fyysistä dominointia, riistoja, pallollista rauhallisuutta ja iso määrä tärkeitä rankkareita sisään. Kaikin puolin hieno mies, jonka varaan on varmasti hyvä rakentaa, kunhan saadaan nimi ikuiseen jatkosopimukseen. Avauskokoonpanon pelaaja, joka vetää varmaan taas sellaisen määrän minuutteja, että heikompia hirvittää.


Keskikentäksi laskettavalle alueelle on Milanin pääasiallisessa ryhmityksessä tällä hetkellä tarjolla kolme roolia, kaksi keskikentän pohjalle ja yksi jonkinasteiselle kymppipaikalle. Kymppipaikan pelaajan on kyllä saanut laskea melkein hyökkääjienkin joukkoon, kun enemmän sellaisessa 4-2-fantasian tyylisessä muodostelmassa on menty paljon, mutta olkoon näin. Pohjalle on tällä hetkellä hyvin selkeänä avauskaksikkona Kessie ja Bennacer, jotka toki molemmat ovat menossa Cup of Nationsiin tammikuussa ja siinä mielessä kova syvyyskin on tarpeen. Tonali tuo syvyyttä, mutta vielä tarvitaan joku, kuten vaikka huhuissa tätä kirjoitettaessa pyörivä vanha kunnon Bakayoko. Kymppipaikalla tämän hetken aloittaja on Brahim Diaz ja kymppipaikka onkin varmaan ainut paikka, joka tällä hetkellä on viime kauteen nähden heikentynyt. Huhuissa toki on vielä joku tekijämies.

Hyökkäys

#7 Samu Castillejo (Espanja)

Jos Milan-fanit saisivat jonkun pelaajan nimen viivata joukkueen kokoonpanosta yli, olisi nimi luultavasti Samu Castillejo. Viimeistään viime kaudella turhautuminen Nuudeliin nousi ihan liian kovalle tasolle ja jotenkin tuntuu, ettei Samu itsekään oikein enää luota itseensä. Prässää ja juoksee kovaa, näyttää vitun typerältä, menettää ihmeellisiä palloja ja laukoo niin kovaa kuin noilla Kessien hauisten paksuisilla reisillä nyt voi lähteä.

#9 Olivier Giroud (Ranska)

Viime vuonna yksi isoimmista ongelmista oli se, että Zlatanin ollessa loukkaantuneena ei tilalle löytynyt yhtäkään samantyylistä vaihtoehtoa. Nyt löytyy, kun maailman komein saapui Milaniin. Noin periaatteessa Giroudin pitäisi toimia aika hyvinkin samantyylisessä seksikkäitä ratkaisuja tekevässä target-hyökkääjän roolissa kuin Zlatankin, ja pre seasonin perusteella näin myös on. Varmasti hyvä tulokas hyökkääjähuolia korjaamaan.

#11 Zlatan Ibrahimovic (Ruotsi)

Ei eläkepäiviä vieläkään Zlatanille, vaan jatkosopimus raavittiin kasaan tällekin kaudelle. Viime kausi oli olosuhteisiin nähden todella hyvä Zlatanilta, aina kun vaan pysyi terveenä. Valitettavasti vaan loukkaantumisia tuli ihan liikaa. Toiveissa on, että Giroudin tulo vähän tasapainottaisi peliminuutteja ja Ibrakin pysyisi kunnossa paremmin. Toiveissa olisi vielä ainakin kerran nähdä Zlatan maalaamassa CL-peleissä.

#12 Ante Rebic (Kroatia)

Rebicin kausi oli jälleen kerran varsin ailahteleva, eikä loukkaantumisien jälkeinen kurimus oikein kunnolla helpottanut ennen kauden jälkipuoliskoa. Kroatialainen on kyllä muutenkin ihan hemmetin random pelaaja, joka tuntuu laukovan ja kuljettavan lähinnä satunnaisesti eikä ikinä tiedä mitä saa. Taistelutahtoa ja mentaliteettiä toki on ja aina välillä se läikkyykin. Tavaramerkkinä tuulettaa kavereiden maaleja jo ennen laukausta, mutta itse osuessa lähinnä seisoo ilmeettömänä paikoillaan.

#17 Rafael Leão (Portugali)

Vekkuli, kaikesta päätellen mukava ja erittäin lupaava Leao aloitti viime kauden sen näköisesti, että nyt napsahtaa se läpimurto. Tehoja tuli ja otteet olivat muutenkin jopa näyttäviä. Kauden myötä vire laantui ja jonkinlainen väsy iski, mikä sitten johti isoonkin kritiikkiin muun muassa laiskuudesta ja huonosta asenteesta. Nyt pre seasonilla on jälleen hyviä merkkejä ilmassa ja odotukset Leaon suhteen ovat korkealla, toivottavasti nyt pääsee pelaamaan pääosin laidalla ja tulee lopullinen läpimurto.

#56 Alexis Saelemaekers (Belgia)

Ehkä jopa vähän vastoin odotuksia Saelemaekers laittoi viime kauden aikana Castillejon penkille (no olipa huikea suoritus) ja milanistien kielet solmuun. Vaikka nimellisesti pelaakin hyökkäävässä roolissa, on Saelemaekersinkin vahvinta osa-aluetta prässiduunin tekeminen ja nopeiden kombinaatioiden pelaaminen. Ei ole mikään sellainen wingeri, joka haastaa 1v1 puolustajan solmuun ja pommittaa tai keskittää, mutta kovalla duunilla ja oikeasti aika hyvällä ja älykkäällä ensimmäisellä kosketuksella paikkaa jo jonkin verran. Toivottavasti silti ei ole avauksen pelaaja, olisi niin hyvä vaihtoehto nimenomaan puolustavampaan duunarirooliin vaihdosta.


Hyökkäyksessä on edessä ihan mielenkiintoisia taistelukaksikoita peliajasta, kun vasemmalle on tarjolla ennakkoon hyvinkin tasavahva pari Rebic ja Leao ja kärjessäkään ei ole tietoa kumpi siellä avaa, kun molemmat ovat kunnossa yhtä aikaa. Siinä mielessä tilanne on myös hyvä, että tuosta nelikosta melkein kenet vaan näkee mielellään kentällä, eli laatua on sekä avaukseen että kentälle. Oikealla laidalla taas on vähän päinvastainen tilanne, kun toiveissa on, ettei kumpikaan avaisi. Saelemaekers on toki hyvä vaihtoehto leveyteen.




Odotukset kaudelle 2021-22[/b]

Kaudelle lähdetään vihdoin ja viimein Mestarien liiga -joukkueena ja luonnollisesti ensimmäinen tavoite kaudelle on säilyttää tämä status ja sijoittua Serie A:ssa neljän parhaan joukkoon. Viime kaudella oltiin pitkään scudettotaistelussa kiinni ja varmasti joukkueen sisäiset tavoitteet ovat siellä tasolla tälläkin kaudella. Ja mitä lähempänä scudettoa ollaan, sitä todennäköisemmin Milan on myös neljän parhaan joukossa. Joka tapauksessa CL-statuksen vakiinnuttaminen on seuraava selkeä askel Milanin projektissa ja nyt vielä kun siellä sieniliigassa pelataan, tulee sitäkin kautta uusia haasteita Serie A:n puolelle. Ringin leveyden ja tason tulee olla riittävän hyvä, että sekä CL:ssä että kotimaassa on mahdollista pärjätä ja tuota jargonia varmaan tullaan kuulemaan paljon Piolin sekä Maldinin suusta, kunhan päästään lähemmäksi h-hetkeä. Jos voimasuhteita pitäisi lähteä arvioimaan, on neljälle CL-paikalle jälleen kerran tarjolla seitsemän jengiä. Juventusta pidän tällä hetkellä ehkä suurimpana ennakkosuosikkina, jos Allegri saa edeltäjiensä virheet korjattua. Noin muuten pakka on kyllä todella auki, kun valmentajia on vaihtunut vähän joka nurkalla ja paljon pelaajiakin on menetetty. Odotan todella tiukkaa kautta ihan loppuhetkille asti, ehkä jopa mestaruustaistossa, ja top 4:n osalta ainakin.

Champions liigan suhteen odotukset ovat Milanin osalta sekoitus realismia ja seuran historiaa. Yhtäältä pitää muistaa, että sieniliigaan lähdetään hyvin todennäköisestä arvonnan neloskorista joukkueella, jolla on varsin vähän CL-kokemusta, mutta toisaalta Mestarien liiga on ollut aina AC Milanin kotikenttä ja seuran niin sanottu Mestarien liiga DNA tulee varmasti moneen otteeseen esiin myös syksyn aikana. Järkevä tavoite CL:ään on varmasti jatkopaikka lohkosta ja sen kyllä pitäisi olla mahdollista, kunhan ihan kammottavaa kuolemanlohkoa ei ensi viikolla napsahda kohdalle. Ehdottomasti on mielenkiintoista nähdä, millä tavalla joukkue onnistuu löytämään itsestään sen CL-pelien Milanin heittäessään punamustaa päälle ja hymnin soidessa. Aiempien CL-kausien veteraaneja ei Zlatania (ja valmennuksen aina vekkulia Boneraa) lukuunottamatta joukkueessa ole, joten nykyisen rungon on kasattava oma ja uusi Milanin Mestarien liiga DNA. Ja tottakai mentävä pudotuspeleihin.



Pelillisesti odotan, että viime kaudelta tuttu varsin positiivinen ja vauhdikas peli-ilme saisi jatkoa myös tällä kaudella. Alakerran pitäisi olla kunnossa, joten tarvittaessa blokkiin valuminenkin varmasti onnistuu kovissa peleissä, mutta muuten odotuksissa on kohtuullisen aktiivista prässipeliä, korkea puolustuslinja ja paljon laitapakkien nousuja. Treenipelien perusteella viime kaudella esiintynyttä 4-2-fantasia henkistä hyökkäyspeliä tullaan varmaan näkemään tälläkin kaudella ja laiturit sekä kärjet vaihtelevat paikkoja tarpeen mukaan, ja jos jotain uutta haluaa etsiä, niin Milanin prässissä oli joku havainnut ihan hienoja katiskoja. Edelleen kyllä tuo hyökkäyspeli on jossain määrin sellaista, että paljon paikkoja ja maaleja syntyy yhden tai kahden pelaajan huippusuorituksilla, eikä pelkästään rakentelumalleja jauhamalla, joten ehdottomasti kaipaan hyökkäyspäähän vielä ihan raakaa yksilömagiaa ainakin yhden tai kahden hankinnan verran. Tällaisilla hankinnoilla luottamus ensi kautta suhteen nousisi pykälää kovemmaksi, vaikka toki uskoisin, että tälläkin hetkellä Milan tulee viime kauden tapaan olemaan mukavaa katsottavaa.


Maanantaina mennään ja sitä ennen kiimaa voi nostattaa jo katsellen avauskierroksen muita pelejä. Jos siis kiima ei jo valmiiksi ollut huipussaan. Forza Milan!

[Lester Polsfuss]

Jööri avaus tuttuun tapaan, siitä massiivinen

...ja seurantaan, luonnollisesti!

[grasso]

Vanha kunnon Urby Emanuelsson heti alkuun. Sillä jo itsessään vahva avaus

[Nick]

Ballo Touren tekstien kohdalla kyllä tuli totaalinen reps.

[N-CoRe]

Iso iso peukku avauksesta !!

Kyllä tähän vielä 2-3 hankintaa tarvitaan. Vlasic. Florenzi, Bakayoko & Pellegri näyttäisi olevan ne todennäköisimmät, mutta saattaa ne vielä jonkun lainan jostain puskista hakea. Jos pitäisi toivoa niin se laituri olisi äärettömän tärkeä. Se kuka se laituri on, niin olkoon se sitten viisaampien pääteltävissä. Itselläni ainakin nousi hymy Pellegrin suhteen. Asiat mennyt kaikkea muuta, kun nappii patonkilassa, mutta potentiaali on valtava ja Ibran ja Girun mentorointi voisi tehdä ihmeitä Pietrolle.

Forza Milan <3

[IlDiavolo]

Suurimman ja kauneimman arvoinen avaus taas kerran TheMissionarylta. Kiitokset tästä.

Tältä helkkarin investointikorporaatiolta odottaisin kyllä samantapaista lähestymistapaa seuraa kohtaan. Toisaalta jos Amerikassa ollaan sitä mieltä, että seura alkaa olla myyntivalmis niin mitäpä sitten mitään kymppipaikkoja ja laitureita hankkimaan. Vaikka niiden kanssa olisi kaikki saumat tapella oikeasti Scudettosta. Ilicicin kanssa ei olisi pitänyt alkaa nuukailemaan muutamasta hassusta miljoonalappusesta. Ja nyt sitten Berardin statementin jälkeen olisi pitänyt lähettää koko neuvotteluporras Emilia-Romagnaan.

[Mogitus]

Huomiona, että Elliott on laittanut rahaa sellaiset 700m€ Milaniin (sisältäen "hankintahinnan" ja vuosittaiset tappioiden kattamiset).

[The Missionary]

Pellegri tosiaan mielenkiintoinen ilmennyt nimi. Tavallaan ei ole minkäänlaista luottoa siihen, että noiden urheilijantyrien ja muiden lihasvammojen ketjun jälkeen voisi saada vielä kaiken potentiaalinsa irti, mutta ikää nyt on edelleen naurettavan vähän ja varmaan tulisi jollain laina+optiolla eli ei sinänsä vaikuttaisi mercatoon juurikaan. Olisi varmaan ihan hyvä bonus kaupan päällisiksi tuonne kolmoskärjen tontille. Viime kaudella oli päässyt jopa 16 pelissä kentälle Monacossa, eli ihan koko aika ei vemppaosastolla mennyt.

Mitä taasen tohon hyökkäyspään profiilihankintakysymykseen tulee, niin jotenkin olettaisin, että siellä on kyllä nimiä listalla ja vähintään joku yksi peluri lopulta tuodaan, kun rupeaa selviämään, että tarjolla on/ei ole muutakaan. Vlasicia en pidä kyllä todennäköisenä, luulisin että huhuissa oli aika paljon ilmaa mukana koko ajan, mutta Ilicic on edelleen ehkä yksi todennäköisimmistä omalla mutulistalla.

[CadornaFC]

Florenzi varmistunee tänään.
Avaukselle jälleen kerran Urbyn kokoinen

[N-CoRe]

No mutta nyt. Harvemmin suomi huhuja milaniin

https://sempremilan.com/cm-it-milan-rivalling-red-bull-salzburg-for-finnish-playmaker-valued-at-e4m

[Kalajoen Camoranesi]

Onni voisi Ranska peli tyylisen maalin kiskaista ja sitten ansaita itselleen Hauge tyylisen pienen kultti maineen, ennen kun tason riittämättömyyden takia lähtisi johonkin Hollantiin.

Hieno avaus jälleen kerran.

Tänään seuralegendaksi lähinnä yhdellä pelillä nousut Antonio "Gigion isoveli" Donnarumma on virallisesti siirtynyt Padovaan joten veljekset nyt ihan virallisesti ulkona molemmat.

Florenzi on käytännössä jo sisässä ja Samun Getafe huhut voimistuneet. Ihan hyvä parannus sille tontille. Ehkä tuo oikein laita voisi toimia tuollaisena puolustavampana, kuten viime kaudella, mutta vaatisi että kymppi paikalle löytyisi melkoinen velho.

[grillipallo]

Olipas taas avaus!
🍻

Nyt paukutellaan että Pietro Pellegrin olisi matkaamassa milaniin 1+6miljoonan hintaan.
Kolmos kärjen paikkaa olisi tarjolla, varmaan pelejäkin jokunen kertyy.

Mitään hajua millainen pelaaja kyseessä, aika mojovan summan monaco nuoresta kaverista maksoi jokunen vuosi sitten.

https://sempremilan.com/reports-agreement-imminent-between-milan-and-monaco-details-of-the-e7m-deal

[The Missionary]

Pellegri lainalla+osto-optiolla kyllä sopivan oloinen low risk - high reward hankinta. Isona kaverina pääsee varmasti hyvään kouluun Zlatanin ja Giroudin opastuksessa, mutta liikaa Pellegrin varassa ei taideta kuitenkaan kautta ajatellen olla. Jos tuo siirto on tyyliin sellainen, että pelattujen otteluiden myötä muuttuu obligaatioksi, ei sekään varmaan haittaa, kun tuo kuitenkin kertoisi että kaveri on pysynyt kunnossa ja ollut käyttökelpoinen.

Myös Bakayoko tosiaan aika lähellä, alentaa hieman palkkaansakin päästäkseen Milaniin ja huhuissa mainittu Chelsean 7-8 miljoonan osto-optio vaikuttaa kerrankin jopa sen suuruiselta, että Bakayoko saattaisi kerrankin päätyä ostetuksi. Viime kausi Napolissa ei ollut lähellekään sitä tasoa kuin parhaimmillaan Milanin kautenaan, mutta ehkä se siitä taas. Ja rotaatioon Baka kuitenkin olisi tulossa.

Nyt sitten vielä Conti ulos, Pobega lainalle ja joku grande colpo yläkertaan. Jos Samu lähtee niin toinenkin kova äijä saisi tulla.

[CadornaFC]

Florenzi done deal,Pellegri seuraavaksi

[Virallinen]

Kiitos avauksesta! Siirtyneet/huhutut Florenzi, Pellegri ja Baka ovat aivan hyviä rotaatiovaihtoehtoja ja Pellegrillä on ehjänä pysyessään katto korkealla setien koulun jälkeen. Valakari kovettaisi tietysti, Diaz olisi paperia vain. Kuitenkin eniten huolettaa oikean laiturin tontti. Sinne tarvitaan avauksen mies ja Berardiin pitäisi panostaa. Haluaisin nähdä myös Zlatan - Giroud -kärkiparin edes jossain vaiheessa.

[Kalajoen Camoranesi]

Kauden avaukseen ennakoitu varsin oletettua kokoonpanoa.
Giroud aloittaa piikissä Zlatanin ollessa vielä loukkaantuneena. Presidentti Kessie myös sivussa jonka oletetusti korvaa Tonali.
Tomori edelleen Romagnolin edessä ja avaa Kjaerin kanssa.

Giroud osunut maaliin treenipeleissä ja Diaz, leao, Saelemaekers ihan tarpeeksi hyvä kolmikko Sampdoriaa vastaan joten maaleja pitäisi saada aikaan. Keskikenttä ja puolustus vakaassa tilanteessa joten voitolla pitäisi ehdottomasti kausi käynnistyä.

[grillipallo]

Siellä tosiaan krunic avauksessa.

Bennacer varmaan puoliajalla tulee kentälle ja yrittää nostaa milanin asetelmia.

Povaan todella vaikeaa peliä, milan ei tule pisteitä hevillä saamaan.

Oikealta on tehoja turha odottaa, toivottavasti joku saa pelattua palloja giroudille boksiin ja saadaan se 1/2 maalia aikaiseksi

[Nick]

Siellä oli tosiaan Krunic kentällä.

Itsekin kanssa mietin että tästä tulee vaikea peli.
Kyllä Sampdoria pisti Milanolaisten tekemään täyden päivätyön. Varsinkin yhden vedon olisi Verre voinut ohjata 5m sisään viimeisten minuuttien aikana.

Mutta mielestäni monessakin mielessä positiivinen esitys, vaikka peli päättyi vain 1-0.

Omia huomioita:
- pallollinen peli todella rauhallista alakerrassakin
- Peliä pystyttiin nyt rytmittämään kunnolla
- Tonali - Krunic toimi yllättävänkin hyvin
- Krunic pelasi varmaan parhaan pelinsä Milan paidassa tällä kertaa
- Leaokin oli koonnut itsensä ja pystyi hyvään suoritukseen.
- Florenzille jämä 10 min, eipä esittänyt ihmeitä
- Magic Mike pisti hieman jännää peliin, mutta otti pari hyvää koppia, ja pelaa jalalla hyvin. Jalalla uskaliaammin kuin Donnarumma.

[Milanista]

Hyvä, tärkeä voitto eilen. Nämä voitot ratkasee ne tsämppäripaikat kauden lopussa. Paljon positiivista pelissä ja paljon parannettavaa. Magic Mike on kyllä niin seksikäs pelaaja ettei tule Dollarummaa ikävä. Loistavia reaktiotorjuntoja ja muutama erinomainen avaus jalalla johon Donnarumma ei kyennyt kertaakaan Milanissa.

Toivottavasti vielä joku kova tekijä tulee joukkueeseen oikealle laidalle tai kymppipaikalle. Mitä Thauvinille kuuluu? Koko talven rummutettiin varmana ilmaissiirtona oikealle laidalle.

[The Missionary]

Toivottavasti vielä joku kova tekijä tulee joukkueeseen oikealle laidalle tai kymppipaikalle. Mitä Thauvinille kuuluu? Koko talven rummutettiin varmana ilmaissiirtona oikealle laidalle.

Thauvin lähti Meksikoon hassuttelemaan. Jos kunnianhimo uralla oli tuota luokkaa, niin väistetyksi luodiksihan se kostautui.

[Kalajoen Camoranesi]

Pellegrin medical käynnissä. Hyvän profiilin haku, ja italialaisuudesta plussaa. Katsotaan pysyykö ehjänä.

Huhuissa mainittu Bernardo Silva Citystä. Kuulostaa vähän liian hyvälle mielestäni ja huhut vasta aika huonosta lähteestä, mutta olisi kaikista nimistä jota tuolle paikalle on pyöritettä se kovin vaihtoehto

[IlDiavolo]

Leao oli eilen erityistutkan alla ja esityshän oli taas lupauksia herättävä. Kyllästymiseen asti haetaan, että potentiaalia on.

Nimenomaan tällä kaudella kun ylimääräisenä rasitteena on torstailiigan sijaan ihan oikea Euroliiga jossa ei pysty paljoa leputtamaan niin Leaon ja Tonalin potentiaalin ulosmittaaminen on tietynlainen kynnyskysymys koko kautta ajatellen.

[Nick]

Leao on mielestäni nyt taas löytänyt sen punaisen langan pelaamisesta.

Laiskuus, poissaolevuus ja sellainen "en ole ihan 100%sesti kentällä" loistaa poissaolollaan.
Tämän päälle pitäisi tälle kaudella rakentaa jos haluaa isomman roolin punamustissa.

Toivon todella, että Belotti ei muuten mene interiin.
Onhan se Pietrokin varmaan tulevaisuuden nimiä, ja 6-7 milliä ei kuulosta pahalta..
Mutta..

Kyllä jos Inter onnistuu Belottin naaraamaan 15 millillä, niin on se huono juttu.
Belottihan on nimenomaan pitkä linjan Milan-fani, jos käsitin oikein.

https://www.suomifutis.com/2021/08/inter-loytanyt-toisen-korvaajan-romelu-lukakulle-italialaisjatti-ostaa-serie-a-ikonin-yhdella-ehdolla/

[Kalajoen Camoranesi]

Leao oli eilen erityistutkan alla ja esityshän oli taas lupauksia herättävä. Kyllästymiseen asti haetaan, että potentiaalia on.

Nimenomaan tällä kaudella kun ylimääräisenä rasitteena on torstailiigan sijaan ihan oikea Euroliiga jossa ei pysty paljoa leputtamaan niin Leaon ja Tonalin potentiaalin ulosmittaaminen on tietynlainen kynnyskysymys koko kautta ajatellen.

Samaa mieltä että Leaon ja Tonalin tilanteesta. Samoin ihanne avauksen ulkopuolelle jäävien suoriutuminen on tärkeää nyt kun oikeasti pelataan kahta kilpailua ja rotaatiota tulee.

Mielenkiintoinen oli myös Doria pelin lopussa ilmeisesti ollut 3topparin linja. Florenzi ja miksei myös Calabria sopivat wingbackeiksi ja Theo aivan loistavasti myös.
Second strikerin rooliin löytyy Giroudin tai Zlatanin kaveriksi jo Leao ja Rebic ja ehkäpä myös Diaz.

Tuo taktinen variaatio on varteenotettava ja saa nähdä onko se vain lopun puolustava vaihtoehto vai tullaanko tuota näkemään enemmänkin Piolin toimesta tällä kaudella.