Lounasseuralainen
 Poissa
Suosikkijoukkue: Ykkösliiga
|
 |
: 05.09.2006 klo 17:59:40 |
|
"Voi vittu, Paavo Arhinmäki", Jylhä hoksaa Bydgoszczin aseman edessä. Niinpä, itse vasuriliiton tulevaisuus pönöttää puolalaisella taksitolpalla suosikkijoukkueensa Burberryn väreissä. "Parempi toi kun Ilkka Kanerva, niinku Andorrassa", Ratia mutisee ja kaivelee Amsterdam-Ramin kanssa röökejä ja sekalaista paperi- ja korttinippuaan, jota se ei voi pitää taskussa kun sen takki jäi Varsovaan sinne leopardinaisen baariin. "Hemmot hei, onks teillä savukkeita?" Ei ollut taaskaan, mutta koko junamatka oli mennyt muutenkin perseelleen kun luotettiin siihen että junassa on ravintolavaunu. Ei ollut, ja vaunuosaston kuumuus yhdistettynä päälle hönkivään mandoliinikrapulaan ja etanan vauhtia taittuvaan matkaan veti tunnelman rankan ahdistuksen suuntaan. Rami yritti turhaan nukkua, Ratia meni ympäri vaunuosastoja röökejä ja bisseä etsimässä, ja mun ja Jylhän hikoilu oli intensiivistä ja vaihteli kylmästä kuumaan ja takaisin. "Miten kaukana se Bydgoszcz on? Mä en tajunnutkaan että Puola on näin iso maa" "Ei se ookaan, täällä on vaan paskat junat".
Perillä Puolan speedwaypääkaupungissa raahustetaan sitten asemalta sata metriä hotelli Brdaan, joka on kulahtaneen ruma kerrostalontötterö ja ehtinyt varmaan nähdä kaiken mahdollisen jo sosialismin kultakaudella. Joku on ripustanut ison siniristilipun ikkunansa ulkopuolelle, ja pihalla suomalaiset takatukat väsää isoa lakanaa jonkun viisvuotiaan kunniaksi. It takes all kinds.
Arhinmäen seurue ilmestyy sittenkin samaan hotelliin noin puoli minuuttia kestäneen taksimatkansa jälkeen ja jää jonottamaan respaan meidän perässä. Ratia yrittää kaivaa tiskillä jotain niistä sen taskukorteista huonolla menestyksellä ja mä jään penkomaan sen kanssa niitä papereita. Takaa kuuluu, miten Paavo on selvästi puolustuskannalla: "...älkää nyt, tää oli paras missä oli tilaa". "No joo, mut kyl tää on viiden tähden hotellin jälkeen aika heikko esitys", sen kaveri toruu narisevalla nasaalihelsingillä. Jylhää naurattaa, ja se kuiskaa "nää kaviaarikommunistit ja samppanjasosialistit on ihan oma rotunsa".
Kamat kälyseen huoneeseen ja aulabaariin. Suomalaisporukkaa onkin jo paikalla: me, Arhinmäen porukat ja iso lauma tamperelaisia kiakkomiähiä kiakkopairat päällä. Paidoista nousee pientä vittuilua, eikä mansen miehet ymmärrä yhtään että miksi. Niillä on kuulemma sisäpiiritietoa avauskokoonpanosta, mutta kun avauksessa on myös joku "Jore", tietojen uskottavuus ei ihan häikäissyt. Arhinmäki osoittautuu oikeasti ihan hyväksi tyypiksi, mikä on lievästi shokeeraava havainto. No, kaikkeen tottuu. Ratiakin palailee huoneestaan, missä se on yrittänyt saada kadonnutta takkiaan takaisin. "Mä soitin sinne hotellin konsilieerille että se hakee mun rotsin sieltä leopardinaisen paikasta. Konsilieerit on just sitä varten". Me ollaan että mikä helvetin konsilieeri, mutta ei voida olla ihailematta jätkän järjestelykykyjä tällaisessa kunnossa.
Aikaa on, joten käydään syömässä hotellin vieressä Dolce Vita -pizzeriassa. Rami ripustaa Suomen lipun terassin aitaan. Vedetään pihvit paitsi Ratia, joka tyytyy Cameliin ja punaviiniin: "Mä olen näitä tällaisia kevyemmän ruokavalion miehiä". Mulla on äkkiä hyvä tunne tästä päivästä.
Stadionin lähiterassi on täynnä punavalkoisiin pukeutuneita nahkapäitä, joiden näkökentässä meidän sinivalkoiset värit erottuu ilmeisen selvästi. Yksi polakeista ponkaisee penkillä seisomaan, osoittaa meitä sormella ja alkaa huutaa helvetin kovalla äänellä "Janne Ahoneen! Janne Ahoneen! Matti Hautamaaaki!" Täysin tyrmistyneinä joudumme keräämään itseämme hetken ja Jylhä huutaa vihdoin takaisin "Adam Malycz!" Koko baari riemuitsee. Ne nokittaa Tami Kiurulla ja siirtyy sitten speedway-ajajiin, joista ei oltu ikinä kuultukaan, joten on pakko mennä asiaan heittää Latot ja Boniekit ja muut mitä mieleen muistuu. Kuulapäät menee ihan pähkinöiksi. Meistä otetaan kuvia, maljoja nostellaan ja käsiä vatkataan.
Suomalaisia alkaa pikku hiljaa ilmestyä joka puolelta. Pöytään änkeää pari teini-ihmettä, joiden mielestä David Beckham on ilmeisesti tosi ihq. Nuoret metroseksuaalit on olleet Varsovan yössä ja selittää silmät pyöreenä, miten ne päätyi johonkin ihan hirveään paikaan mikä oli täynnä puolialastomia naisia. Ei sinne voinut jäädä. "Joo, ei mikään ihme. Kuulostaa tosi vastenmieliseltä. Poikaparat", Amsterdam-Rami lohduttaa nuoria forumisteja.
Ratinaa ankeammalla stadionilla meillä on karsinassamme ihan ikioma puuhamaa: on tilaa temmeltää ja vaihdella paikkoja mielen mukaan. Robocopin näköisten mellakkapoliisien määrä vaikuttaa vähän ylimitoitetulta, mutta parempi näin päin. Tunnelma on helvetin korkealla alusta lähtien. Maajoukkueen kannattajien ydinporukka pitää kiitettävää ääntä, ja lauluissa on ideaa. Jylhä mylvii omia kannustushuutojaan kun sillä noi äänivarat riittää, mä yritän kompata pääjoukon mukana. Rami tarkkailee peliä ja Ratia torkkuu tuolissa siinä sen tyypillisessä istuvassa solmuasennossa.
Muutama polakki on livahtanut jostain meidän puolelle ja lähtee kiinnittämään jotain punavalkoista kangasta siihen Korso-lipun viereen, kun Arhinmäki hyökkää hätiin. "Kattokaa jätkät meidän punapäällikköö!", Jylhä riemuitsee. Paavo ajaa tosiaan yksin polakit vittuun sieltä, eikä ne enää yritä uudestaan sen jälkeen. Paavo perkele minkä teit!
Puoliajalla kiivetään katsomopenkereen taakse kuselle. "Bisse on siitä paha juotava, että siitä tulee ensin kusihätä", Jylhä kliseilee. "Toisista juotavista tulee yleensä ensin yrjö tai turpaan, mutta tää kusettaa". Bajamajan takanakin näkyy robocoppeja, ne tosiaan on varautuneet kaikkeen. Varmaan jokaiselle suomalaiselle riittäisi oma henkilökohtainen mellakkapoliisi.
Toinen puoliaika. Ja Kuningas tekee maalin. Eläimellistä riemua. Se huuto on niin alkuvoimaista ja puhdistavaa, että tuskin uskoo itsekään. Nuoret kimpoilee aitojen päällä, kaikki halailee ja huutaa. Käsittämätön fiilis ja punavalkoinen puolalaisyleisö hiljenee täysin.
Ratia on sillä välin löytäny hengenheimolaisen, joka levätä röhnöttää sen takana tyhjällä penkkirivillä. Parimetrinen tyyppi näyttää ku rastansa leikanneelta Pelle Miljoonalta, joka on muuttanut Turkuun ja alkanut vetää kaljaa. Ne on yhdessä jotenkin liikuttava näky, vähän kuin katsomon maskotteja tai jotain. Rankkarimaalin jälkeen fiilikset on niin euforisia, että päätämme ravistella Ratian hereille, että sekin saisi nyt jotain irti tästä. "Ristomattiii nyt heräät saatana, Suomi johtaa 2-0". Mies säpsähtää auki solmuasennostaan ja tarkentaa katsettaan hetkisen. "2-0!", mä huudan sen korvaan. "Mitä, johtaaks Suomi? Onks sulla savukkeita?"
Suomalaisten kannatus on jatkuvaa ja vahvaa. Maamme-laulu vedetään täysin palkein. Polakit alkaa hävitä katsomoista jo ennen Väykän maalia, eikä siellä ole enää juuri ketään kun ne saa sitten sen kavennuksen. "Ei tunnu missään, ei tunnu missään" me huudetaan ja sitten tuomari puhaltaa pilliin. Voitto! Parempaa oloa ei voi enää olla.
Meitä pidetään stadionilla vielä puolisen tuntia, mutta hyvissä fiiliksissä kelpaa odotella. Äkkiä joku huutaa "Jumalauta onks toi Peksu?" Käännän päätäni ja kentällä tosiaan kävelee Hämäläisen Pekka suoraan kohti meitä. Läpinäkyvää kalastelua, mutta siinä voitonhuumassa meitä vaan naurattaa; "Pekka perkele!". Ironista taputusta ja "eroa, eroa!" huutoja. Hämäläinen tulee pontevasti mainostaulurivin kohdalle kuin vesiesteelle ja selvittää sen Ahtisaaren notkeudella. Valtavat aplodit. Se pitää oikein puheen, jonka sisältö on suunnilleen että "Kiitos kun matkustatte joukkueen mukana ja autatte minut uudelle kaudelle."
Matkalla keskustaan robocopit pitää pitkin matkaa paikallisia kuulapäitä erossa toisistaan ja meistä, mutta tunnelma on kaikesta huolimatta hieno. Voitosta piristynyt Ratia alkaa heti puuhaamaan iltaa pitemmälle: "Hemmot hei. Nyt lähdetään tutustumaan Bygdetsin tyttöihin. Naiset osaa haistaa alfauroksen. Niillä on hormonaalisesti herkkä hajuaisti, ja voittajan tuoksua ei voi vastustaa". Mies lähtee heti testaamaan tuoksuaan naispuoliseen poliisiin, joka ei ole ollenkaan vakuuttunut asiasta, ja vieressä jököttävät miespoliisit alkavat näyttää epäluuloisilta Ratian aikomusten suhteen. Suunnitelman tarkempi toteutuskin jää haaveeksi, kun Ratian elimistö alkaa ilmoitella olemassaolostaan.
Ratia palaa puskasta horjuen kovan mörinän kera: "Tuli pelkkää vaahtoa. Mä taidan kääntyä islaminuskoon". Jylhä tietää, että vaahtoyrjö on niitä pahimpia ja että nyt viedään jätkä hotellille. Samassa siihen pelmahtaa jostain noin 15v. polakkipoika punavalkonen huivi kaulassa.
"Gratuleishon" sanoo poika, puristaa kättäni ja kumartaa. Helvetin hieno maa.
|
