Suomi - Slovakia 2-1 21.9.2021, MM-karsinnatSuomi 4-4-2Sällström 18 - Franssi 17
Öling 4 - Alanen 10 - Summanen 20 - Engman 7
Koivisto 5 - Kuikka 15 - Westerlund 16 - Hyyrynen 3
Korpela 23
Slovakia 4-3-3Surnovska 21 - Zemberyova 2 - Hmirova 11
Skorvankova 18 - Biroova 5 - Mikolajova 17
Vojtekova 20 - Fischerova 7 - Bartovicova 16 - Kosikova 13
Korenciova 12
Kävin kesäkuussa 2019 katsomassa Helmareiden ja Islannin välisen maaottelun Veritaksella ja nyt heti perään syksyllä 2021 oli aika nähdä ensimmäinen naisten A-maajoukkueen kilpailullinen ottelu paikan päällä, koska halusin saada tuntuman nykyjoukkueeseen läheltä ennen ensi kesän arvoturnausta. Viisitoista euroa oli halpa hinta tuosta ilosta ja näkyvyys N-katsomosta oli tuttuun tapaan fantastinen. Oletukseni oli, että ottelusta tulee samanlainen kuin pari vuotta sitten, jolloin Suomi ja Islanti peilasivat toistensa 4-4-2 muodot ja viskelivät paljon juoksupalloja puolustuslinjojen taakse, koska molemmat olivat niin tiiviitä puolustusmuodoissaan:
http://futisforum2.org/index.php?topic=204544.msg12398027#msg12398027Suomi pallollisena vs. Slovakia pallottomanaOletus kahdesta 4-4-2 muodosta ja tasapaksusta puurtamisesta lensi roskakoriin jo ennen peliä, kun avaukset julkistettiin. Slovakia oli vaihtanut oman muotonsa 4-3-3:een, mikä oli huono asia alle 2,5 maalia jännityspelivalinnalleni. Suomi rakensi alhaalta odotetusti 2-4-4 muodossa, johon Slovakia vastasi kuitenkin käytännössä 4-4-1-1 muodolla, koska oikea keskikenttä Mikolajova oli jatkuvasti irti keskikentän linjasta pallottomassa vaiheessa auttamassa piikissä pelannutta Zemberyovaa. Roolijako oli se, että Mikolajova iski kiinni Alaseen ja Zemberyova Summaseen. Slovakia jätti Suomen topparikaksikon rauhaan kierrättämään palloa ja pyrki "kärkiparinsa" johdolla vain estämään syötöt keskustan pohjakaksikolle.
Slovakian laiturit Hmirova ja Surnovska putosivat keskikentän linjaan kahden muun keskikenttäpelaajan Biroovan ja kapteeni Skorvankovan tasolle. Laiturit merkkasivat Suomen laitapuolustajat Koiviston ja Hyyrysen ja Biroova-Skorvankova kaksikko oli valmiudessa puolustamaan eteenpäin kiinni Alaseen ja Summaseen, jos Suomi sai pelattua pallon alhaalta ohi Zemberyovan ja Mikolajovan. Käytännössä siis Slovakia sai peilattua islantimaisesti Suomen muodon, kun se ei puolustanutkaan pallottomana 4-3-3:lla, vaan muoto oli lähempänä 4-4-2/4-4-1-1:tä. Toki joku voisi kuvailla muotoa 4-5-1:ksi, josta Mikolajova jatkuvasti irtosi ylimpään prässilinjaan, mutta jälleen kerran muodostelmat ovat vain numeroita ja tärkein noteeraus oli roolitus eli Mikolajovalle selkeästi annettu ohjeistus Alasen prässäämisestä.
Mitä tulee Suomen laitureihin, periaatteessa he olivat vastuussa leveydestä, kun Suomi rakensi alhaalta, mutta jotta laitapuolustajilla oli tilaa nousta, aika herkästi jo valmiiksi Öling ja Engman kavensivat välikaistoille ja vetivät täten mukanaan Slovakian laitapuolustajat Kosikovan ja Vojtekovan lähemmäs vieraiden toppareita ja Sällström-Franssi kaksikkoa.
Suomi sai aika rauhassa avata alhaalta, kun Slovakia vetäytyi muotoonsa ja täten emäntien ei hirveästi tuota 2-4-4:ää tarvinnut käyttää, vaan hyökkäysmuoto pystyttiin aikaisin muuttamaan 2-3-5:een tai jopa 2-2-6:een. Useammin muoto oli tuttu 2-3-5, kun Koivisto nousi viidenneksi pelaajaksi ylös laidallaan Ölingin kavennettua valmiiksi vasemmalle välikaistalle, mutta Hyyrynenkin teki joitakin hyvin ajoitettuja nousuja. Useammin kuitenkin Tuija jäi keskimmäiseen tasoon Alasen ja Summasen kanssa kierrättämään palloa ja nostamaan sitä selustaan kohti esimerkiksi Engmania ja Franssia. Koska Slovakian laitapuolustajat olivat vedettyinä kapealle Ölingin ja Engmanin takia, Suomen topparit ja pohjakaksikko löysivät ristipalloillaan tiloja hyödynnettäväksi laitapuolustajille leveydestä Slovakian laitureiden takana, koska nämä eivät aina seuranneet kurinalaisesti Koiviston ja Hyyrysen nousuja sivurajoja pitkin. Varsinkin avausjaksolla Suomi hyökkäsi paljon siten, että joko Koivistolle pelattiin suoraan ristipallo Hmirovan taakse tai sitten pallo kierrätettiin ohi Hmirovan Koivistolle, joka houkutteli laitapuolustaja Kosikovan itseensä ja sitten välikaistalta taskusta joko Öling tai vielä keskemmältä Sällström teki aloitteen syntyneeseen tilaan laitapuolustajana takana ja vaikka oikea toppari Bartovicova kavensi perässä tukkimaan tilaa, pari kertaa hänetkin ohitettiin muistaakseni päätyrajalla ja Suomi pääsi keskittämään matalan luukkupallon, mutta Slovakia selvitti nuo rajaheitoiksi. Toinen tapa edetä vasemmalta oli löytää muodon sisästä Öling vain taskusta ja luottaa tämän taitavuuteen ahtaan tilan kääntyjänä, mutta viimeiset ratkaisut boksin reunalla linjojen välissä tapahtuneiden käännösten jälkeen eivät onnistuneet toivotusti, vaan esimerkiksi jokunen maanuoliaiskuti meni vasemmalta ohi maalin tai murtava syöttö topparien taakse kärkiparille pysähtyi puolustuslinjaan.
Toisella puolella Engman ja Franssi vaihtelivat läpi illan paikkoja jonkin verran, koska Engman oli valmiiksi kapealla ja täten heidän välinen etäisyys oli pienempi kuin jos Engman olisi oikeasta halannut sivurajaa läpi illan, mutta kapeammalla ollessaan Engmanin oli helpompi tehdä olennaisena osana pelitapaan kuuluvia pystyjuoksuja linjan taakse ja tuolloin Franssi hakeutui täyttämään Engmanin jättämää tilaa lähemmäs sivurajaa siltä varalta, että Engmanin juoksualoitetta ei poimittu ja piti edetäkin kierrättämällä. Hyyrynen nousi avausjaksolla pari kertaa täyttämään leveyttä ja tosiaan kuudenneksi pelaajaksi ylös, mutta useimmat keskitykset päätyivät maalivahdin käsiin. Kertaalleen toki painottomalta puolelta Öling kavensi boksin reunalle ja Hyyrysen pallo laitakaistalta löysi hänet, mutta Ölingilla oli Kosikova ihollaan eikä kunnon laukausta nähty. Muistan kuitenkin jo parin vuoden takaa Suomen hakeneen samanlaista takaviistokeskitystä Hyyryseltä painottoman puolen laiturille kuudentoista metrin rajalle. Hyyrynen oli pari vuotta sitten vielä aktiivisempi ylöspäin kuin tässä pelissä, mutta hän ajoitti mielestäni nousunsa mestarillisesti, kun tilaa Surnovskan takana oli tarjolla.
Kuten kaksi vuotta sitten, yhä Suomen suosituin murtautumismalli oli pystysyöttö vastustajan ylimmät prässilinjat ylittäen suoraan puolustuslinjan taakse. Koska ylänelikko oli lähtökohtaisesti jo niin kapealla 2-4-4:llä rakennettaessa, aina vähintään joko Öling, Sällström, Franssi tai Engman oli valmiudessa ampaisemaan pystyyn, kun pallo oli Suomen toppariparilla tai keskimmäisessä tasossa Alasella, Summasella tai Hyyrysellä. Jo toisella minuutilla Sällström teki ensimmäisen aloitteen vasemman topparin Fischerovan taakse. Kuten todettua, Slovakia jätti Suomen topparit rauhaan, joten Westerlund hyödynsi avointa jalkaansa, kun Zemberyova peitti syöttöä Summaselle. Westerlund poimi prässilinjat ylittävällä syötöllä Sällströmin aloitteen, mutta syöttö karkasi muistaakseni vähän pitkäksi yli päätyrajasta. Noita selustayrityksiä nähtiin todella paljon kuten Islanti-pelissäkin, joten niiden kaikkien kertaamista en edes yritä. 17. minuutilla Kuikka vuorostaan ei voinut pelata Mikolajovan takia Alaselle, vaan haki ristipalloa Fischerovan ja Vojtekovan välistä pystyyn spurtanneelle Engmanille, mutta AC Milanin 32-vuotias kassari Korenciova puolusti hyvin puolustuslinjan takana ollutta tilaa oikea-aikaisella vastaantulolla. Tuo oli kuitenkin ensimmäinen osoitus siitä, miksi Engman oli kapealla välikaistalla oikeastaan jatkuvasti pallollisessa vaiheessa. Hänen pystyjuoksunsa olivat yksinkertaisesti vaarallisempia, kun hän teki ne keskemmältä kenttää eikä juossut pystyyn sivurajaa pitkin kauempana kultaiselta maalintekosektorilta. Samanlaisia aloitteita samoilta jalansijoilta nähtiin Islanti-pelissäkin jo pari vuotta sitten.
20. minuutilla oli Westerlundin vuoro noukkia Franssin aloite selustaan ja tuloksena oli kulmapotku. Seuraavan vartin ajan pystysyötöt olivat heikompia ja muun muassa Summasen pudottua hakemaan palloa Hyyrysen jättämästä tilasta, hänen syöttönsä pystyyn linjan taakse jäivät pari kertaa vajaiksi Slovakian keskikentän linjaan Montpellierin keskikenttätaituriin Skorvankovaan. Lopulta sitten 36. minuutilla Suomi onnistui puhkovassa syötössä täydellisesti. Emännät avasivat alhaalta 2-4-4:llä, mutta Summanen oli hetkellisesti edeltävän tilanteen takia vasemmalla sivurajalla korjailemassa jotain pelipaidan alla, joten Alanen oli yksin keskellä. Hän teki itsensä pelattavaksi Slovakian "kärkiparin" väliin eikä kumpikaan oikein tiennyt, että kuka Alasen jättäisi syöttövarjoon, kun tämä tuli Zemberyovan puolelta kohti Mikolajovaa, mutta jäikin sitten ihan keskelle keskiympyrää ja Kuikalle jäi väylä syöttää hänelle. Alanen kääntyi ja samalla Engman teki välikaistalta pystyjuoksun, jonka Vojtekova jätti seuraamatta. Viimeistely oli kliininen etutolpan kautta yläkulmaan.
Toisella puoliajalla Slovakian vasen toppari Fischerova loisti blondissa ponninhännässään pystysyöttöjen katsojana ilmasta päällään ja sen kerran kun hän vuoti, jakson alussa Sällström oli paitsiossa ja viimeistelykin meni päin Korenciovaa. 86. minuutilla puolestaan keskialueen irtopallotaiston jälkeen hän oli välissä Engmanin pystysyötössäkin kohti Rantasta, mutta pallo vain onnekkaasti kimposi Fischerovan kantapäästä selustaan suoraan Rantasen juoksulinjalle ja kun Bartovicova peruutti kohti maalia, Amandalla oli aikaa ottaa pallo haltuun, kiertää Korenciova ja nostaa sitten vasurillaan kohti tyhjää maalia, mutta ylärima pelasti vierasjoukkueen lopulliselta ratkaisulta.
Koska keskeltä Suomi ei onnistunut pelaamaan selustaan, vaan Slovakia puolusti tiloja avausjaksoa paremmin, se pelasi sitten avausjaksoa enemmän ristipalloja laitapuolustajilleen leveyteen linjan taakse. 57. minuutilla esimerkiksi Alanen teki itsensä samoin pelattavaksi keskelle Slovakian kahden ylimmän prässilinjan väliin kuin avausmaalissa ja käännyttyään Engmanin sijaan poimi ristipallolla Hyyrysen laitakaistalta. Tämä pääsi keskittämään, kun Surnovska ei seurannut ajoissa Juventus-tähteä. Takatolpalla Koivisto ei kuitenkaan yltänyt palloon kuin osittain. Kymmenisen minuuttia myöhemmin Suomi värkkäsi voittomaalin murtautumalla samoin oikealta keskityspaikkaan, mutta silloinhan Hyyrynen nosti Surnovskan prässin alta pallon vain kahden ylimmän prässilinjan ohi puolustuslinjan etupuolelle Franssille, joka väänsi itsensä laidan puolelta ohi vastinparinsa Fischerovan, joka kyllä pysyi kyydissä, muttei saanut vain jalkaa suljettua ja Franssi pääsi antamaan läheltä rangaistusalueen kulmaa laadukkaan taka-aluepallon Ölingille, jota Kosikova ei vuorostaan saanut kuriin ja kruununa Korenciovakin päästi suoraan häntä kohti tulleen volleyn maalin perukoille. Istuin olympiakatsomossa melko hyvällä näköyhteydellä ja siksi rohkenen sanoa, että paremmilla reflekseilla varustettu maalivahti olisi Ölingin volleyn torjunut. Maalista voinee mainita myös sen, että Engmanin putoaminen Hyyrystä vastaan ja täten Vojtekovan houkutteleminen mukanaan teki Franssille tarvittavan tilan laidan puolelta haastamiseen palloa suojaten ja samalla Engman jatkoi liikettään takaisin pystyyn kohti boksia välikaistaa pitkin, kun Hyyrynen oli chipannut pallon Franssille.
Mitä tulee vielä ristipalloihin toisella jaksolla, Summanen ja Westerlund löysivät Koiviston ainakin 4-5 kertaa hienosti ja mieleeni jäi noista kerroista se, kun Koivisto päätti lähteä haastamaan keskelle ja ampui sitten 25 metristä oikealla jalallaan pallon hieman yli maalin sen katolle. Kertaalleen hän myös ristipallon saatuaan haastoi laidan puolelta kaiketi Hmirovaa, kun Vojtekova oli Ölingin takia kapealla, mutta syvältä annettu keskitys leijaili hieman yli Sällströmin pään.
Toiselta jaksolta voisi mainita vielä sen, että välillä Suomi avasi alhaalta suoraan 2-3-5:llä eikä 2-4-4:llä, kun Alanen/Summanen kaksikosta toinen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös kärkiparin alapuolelle. Islanti-pelissähän pari vuotta sitten Suomi hyökkäsi välillä 2-3-5:llä siten, että Summanen nousi 10-alueelle kahden alimman linjan väliin ja laitapuolustajat jäivät keskimmäiseen tasoon toisen keskustan pelaajan kanssa, mutta ei silloinkaan muistaakseni Summanen noussut vielä silloin, kun pallo oli maalivahdilla maalipotkussa, vaan vasta kun pallo oli lähempänä puolta kenttää, jolloin Summanen sitten liikkui Alasen rinnalta ylemmäs etsimään tiloja, mutta tässä pelissä niin kävi ajoittain siis jo, kun Suomi vasta rakensi alhaalta. Avausjakson lopussakin tuota variaatiota hitusen jo nähtiin. Kaipa ideana oli vain aiheuttaa hankalempia valintatilanteita Slovakian pohjakaksikolle Biroova-Skorvankova, koska kun Slovakia prässäsi 4-4-2:lla ja Mikolajova nousi ylimpään prässilinjaan auttamaan Alasen sulkemisessa, Biroova ja Skorvankova muodon keskellä vain peittivät syöttöjä puolustuslinjan etupuolelle Ölingille, Engmanille ja myös Sällström-Franssi kaksikolle eikä heillä ollut niinkään prässivelvoitetta eteenpäin kuin sitten, jos Zemberyova tai Mikolajova vuoti ylempänä ja Summanen-Alanen kaksikosta toinen pääsi kääntymään. Kun Suomi sitten nosti Alasen viidenneksi pelaajaksi ylös, Slovakia mukautui siihen muokkaamalla prässinsä koko kentän naisvartioinniksi tappioasemassa. Zemberyova merkkasi Westerlundin ja Hmirova nousi hänen rinnalleen kiinni Kuikkaan. Alemmaksi jääneen Summasen otti kiinni Skorvankova ja puolestaan Koivisto, jonka Hmirova jätti auki, siirtyi Mikolajovan vastuulle, kun Alanen oli liikkunut Biroovan sektorille. Muut vastinparit olivat ennallaan eli Surnovska-Hyyrynen, Engman-Vojtekova, Öling-Kosikova, Franssi-Fischerova ja Sällström-Bartovicova. Suomi pyrki purkamaan prässin melko suoraviivaisesti pelaamalla esimerkiksi Kuikan kautta pallon Slovakian puolustuslinjan eteen Ölingille, jolla oli selässään yhä Kosikova, mutta hän pystyi silti jatkamaan ykkösellä viereen Alaselle tai tarvittaessa kääntymään itse, jolloin 1v1-tilanteen voittamalla avautui tilaa edetä.
Mitä tulee lopuksi Slovakian positiivisiin tilanteenvaihtoihin, Suomi tarjosi niihin turhan paljon mahdollisuuksia varsinkin avausjaksolla, jolloin pari kertaa kierrättäessä pallo- ja syöttövarmuus eivät olleet tapissa, vaan esimerkiksi Slovakian laiturit Hmirova ja Surnovska haistoivat kumpikin kertaalleen toppari-laitapuolustajasyötön ja pääsivät väliin syöttöihin ennen Koivistoa ja Hyyrystä, mutta aika nopeasti heidät hidastettiin. Suomen vastaprässi oli sentään terävää läpi illan ja maakaksinkamppailuissa emännät olivat edellä, mikä edesauttoi vastaiskujen pysäyttämistä jo puolessa kentässä. Lisäksi avausjaksolla syöttövarmuuden puute näkyi noissa selustapalloissa, koska liian moni niistä jäi vajaiksi jo Slovakian keskikentän linjaan eikä mennyt perille puolustuslinjan taakse. Suomi tarjosi siis turhan monta pelin kääntämisaihiota, jotka joku parempi joukkue olisi voinut käyttää hyväkseen. Toisella jaksolla varmuus pallollisena parani, mutta siltikin Kuikka joutui kertaalleen pelastusliukuun omassa boksissa Hmirovan laukaukseen, kun oman boksin tietämillä Summanen antoi peliä avatessaan pahan harhasyötön. Tuossakin tilanteessa oli käytössä 2-3-5 avausmalli jo alhaalta saakka ja kun Alanen ei ollut tutusti Summasen vierellä kuten 2-4-4:llä avatessa, syöttösuunnat loppuivat Eveliinalta vain kesken ja hän luopui pallosta liian myöhään.
Slovakia pallollisena vs. Suomi pallottomanaSlovakia rakensi alhaalta aika odotetusti 2-3-2-3:lla, kun muoto paperilla oli kerran 4-3-3. Biroova oli ankkurina topparien yläpuolella samassa tasossa laitapuolustajien kanssa. Skorvankova ja Mikolajova nostivat ylemmäs linkeiksi alaviisikon ja yläkolmikon väliin. Laiturit olivat yläkolmikossa leveällä halaamassa sivurajoja samalla, kun Zemberyova jäi keskelle Suomen toppareiden puristuksiin. Suomi prässäsi siten, että se jätti alas tosiaan 4v3 ylivoiman, kun Hyyrynen ja Koivisto merkkasivat laiturit ja Kuikka-Westerlund kaksikolla oli 2v1 ylivoima Zemberyovaa vastaan. Puolustuslinjan yläpuolella Summanen merkkasi Mikolajovan, mutta Skorvankovaa ei merkannutkaan Alanen, vaan Engman. Suomi jätti siis suosiolla Slovakialle vapaaksi pelaajaksi vasemman laitapuolustajan Vojtekovan, koska Alanen nousi kiinni Biroovaan kärkiparin alapuolelle. Sällström ja Franssi olivat vastuussa Slovakian toppareista ja Öling puolestaan laitapuolustaja Kosikovasta. Engmanin tehtävä oli irrota Skorvankosta kohti vapaata pelaajaa Vojtekovata siinä tapauksessa, että Slovakia pyrki löytämään tämän vapaana sivurajalta. Muutoin Engman pysyi kapealla kiinni Skorvankovassa lähellä Summasta. Jos numerotermein haluaa kuvailla Suomen prässimuotoa, sanoisin sen olleen epäsymmetrinen 4-2-2-2, jossa siis Alanen oli kärkiparin alapuolella kiinni Biroovassa ja hänen vasemmalla puolellaan Öling merkkasi Kosikovan, mutta toinen laitapuolustaja Vojtekova oli auki, kun Engman ja Summanen olivat puolustuslinjan edessä sitomassa Mikolajovan ja Skorvankovan.
Avauskympillä Slovakia yrittikin kahdesti pelata pallon Vojtekovalle ja edetä hänen kauttaan, mutta Engman upeasti oikea-aikaisesti liikkui molemmilla kerroilla irti Skorvankovasta kohti Vojtekovaa ja sai riistot aikaan. Jälkimmäisellä kerralla maalivahti Korenciovan chippi yli Franssin kohti Vojtekovata oli niin hidas, että Engmanilla ei ollut ongelmia ehtiä ajoissa Skorvankovan luota Vojtekovan iholle ja Suomi sai tuosta vastaiskuaihion, kun Engman riisti pallon jopa etupuolelta, mutta mitään sen vaarallisempaa ei lopulta syntynyt tuosta yläalueen riistosta. Noista parista Engmanin katkosta oppineena kuitenkin Slovakia ei enää yrittänyt pelata vaikkapa maalipotkuja lyhyenä, vaan suosiolla Korenciova ohjeisti omat pelaajat puoleen kenttään ja avasi sitten pitkän pallon ilmassa kohti Zemberyovaa ja Skorvankovaa, jotka olivat lähekkäin Westerlundin, Engmanin ja Summasen alueella välikaistalla. Muutos lyhyistä maalipotkuista pitkiin oli vieraille varmasti ihan hyvä, koska esimerkiksi 40. minuutillakin Korenciova oli lahjoittaa avopaikan Sällströmille, kun hänen chippinsä kohti sivurajaa prässin alla jäi taas vajaaksi, joten koska hänen jalalla pelaamiseensa Slovakia ei voinut luottaa, oli parempi avata maalipotkut pitkinä riskien minimoimiseksi. Suomen ylimmästä prässilinjasta Franssi jäi mieleen tämän joukkueen jassetuomisena. Hän jaksoi uurastaa mainiosti ja juoksuvoimaa riitti yllin kyllin kaksinkamppailukovuudesta puhumattakaan. Pidin hänen esityksestään rutosti pallottomana.
Jos Slovakia onnistui saamaan kontrollin maalipotkujen jälkeen irtopallosta puolessa kentässä, sen hyökkäysmalli oli 2-3-5. Skorvankova ja Mikolajova nostivat entistä ylemmäs Suomen kahden alimman linjan väliin, koska omalla puoliskollaan Suomen puolustusmuoto oli 4-4-1-1. Franssi merkkasi Sällströmin alapuolelta Biroovan, kun Alanen kipitti takaisin Summasen vierelle pitämään keskustan tiiviinä muodon sisässä. Slovakian laiturit olivat yhä leveällä sivurajoilla ja laitapuolustajat jäivät useimmin vain keskimmäiseen tasoon kierrättämään palloa Biroovan kanssa toppareiden yläpuolelle. Suomella olivat aika selkeät puolustusvastuut muodossa. Laitapuolustajat irtosivat tarvittaessa leveyteen kiinni Hmirovaan ja Surnovskaan. Kuikka ja Westerlund pitivät yhä pihdeissään Zemberyovaa keskellä. Summanen ja Alanen peittivät syöttöjä taskuihin Slovakian ylemmillä keskikentille Skorvankovalle ja Mikolajovalle. Öling ja Engman auttoivat Koivistoa ja Hyyrystä tarvittaessa laitureiden puolustamisessa, mutta pääosin he puolustivat eteenpäin prässäämään Slovakian laitapuolustajia, jos näille kierrätettiin pallo sivurajoille. Sällström hoiti yksin topparit, kun Franssin vastuulla oli tosiaan Biroovan naisvartiointi ja kierrätyksen ohjaaminen laitoihin, joissa Öling ja Engman olivat sitten valmiudessa prässäämään ja pakottamaan Slovakian palauttamaan pallon takaisin puoleen kenttään toppariparilleen.
Avausjaksolta jäi mieleen se, että Slovakian useimmat hitaat hyökkäykset kuihtuivat juuri ylläolevan kappaleen lopun mukaisesti eli Suomen 4-4-1-1 muotoa se ei onnistunut puhkomaan, vaan kun se ohjattiin kierrättämään pallo sivurajoille, joko laitapuolustaja tai laituri lopulta prässin alla menetti pallon Suomen haltuun. Alussa toki Slovakia haki pari kertaa suoraviivaisempaa ratkaisua Hyyrysen selustaan Surnovskalle ja saikin hankittua jopa kulmapotkun kahdeksannella minuutilla oikea-aikaisesti selustapallosta, kun Hyyrynen blokkasi Surnovskan keskityksen päädystä yli. Surnovska myös jakson edetessä muutamaan otteeseen kierrätyksen sivurajalle saatuaan lähti haastamaan Hyyrystä leikkaamalla keskelle, mutta sitten viimeiset ratkaisut rangaistusalueen reunalle jättivät toivomisen varaa ja sormi meni hieman suuhun, kun olisi pitänyt löytää väylä murtavaan syöttöön boksin sisään. Siltikin Surnovskan näppärä pallokosketus ja ensimmäisen askelten kiihtyvyys jäivätpositiivisesti mieleen ja Hyyrysellakin oli tekemistä pysyä hänen perässään. Rajaheitoista Slovakia onnistui muutamaan otteeseen etenemään kuvioilla myös boksin reunalle, mutta Suomen boksipuolustus oli EM-karsintojen tapaan priimaa ja kaukolaukaukset pysähtyivät puolustajien blokkeihin jo ennen kuin Korpela joutui edes torjuntapuuhiin.
Toisella jaksolla Slovakialta nähtiin sitä peliä, jota odotin siltä jo ennen peliä eli islanti- ja suomimaisesti se alkoi viljellä paljon enemmän pitkiä syöttöjä Suomen puolustuslinjan taakse. Varmaankin kopissa oli puhuttu, että hitaammasta kierrättämisestä Suomen 4-4-1-1 muotoa vastaan ei tullut riittävästi tilanteita avausjaksolla. Suomen alakerta kuitenkin hoiti nuo juoksupallot parin vuoden takaisella varmuudella eivätkä Slovakian vikkelät laiturit Surnovksa ja Hmirova saatika sitten Zemberyova ehtineet pystysyöttöihin juuri koskaan ennen Suomen puolustusnelikkoa. Suomi toki myös antoi toisella jaksolla enemmän hallintaa Slovakialle vetäytyen johdossa vähän enemmän kuoreensa ja sekin mahdollisti Bartovicovalta ja Fischerovalta useampien pystysyöttöjen antamisen tiiviin keskiblokin ylitse, kun heillä kerran oli se 2v1 ylivoima Sällströmiä vastaan ja aina vuorollaan toisella topparilla oli tassu avoinna puolessa kentässä kasvot kohti maalia. Toki pari kertaa Hmirovalle onnistuttiin pelaamaan Koiviston selustaan ja hän pääsi ajamaan kohti boksia, muttei lopulta luonut mitään suurta uhkaa ja avausjaksollahan hän pysyi täysin Koiviston rintataskussa.
Mitä tulee Suomen positiiviin tilanteenvaihtoihin, niistä jäi lähinnä mieleen se, että viimeiset ratkaisut jättivät toivomisen varaa. Öling kyllä kuljetti pari kertaa hyvin palloa jo pelin alussa, mutta esimerkiksi siirto laitaan Sällströmille meni pitkäksi. Samoin Engmanin ja Hyyrysen oikean laidan spurttien jälkeiset puolenvaihtoyritykset karkasivat päädystä yli tai sitten Korenciovan haltuun. Jos Slovakian vastaiskuista suurin osa pysähtyi jo puoleen kenttään, Suomi kyllä pääsi ohi vastaprässin yksilötaidon voimin, mutta sitten Slovakian puolustuskolmanneksella ratkaisut ja syöttövalinnat ontuivat. Ehkä olisi ollut pitkien spurttien jälkeen järkevämpää pysyä pallossa kuin hakea melko epätoivoisiakin puolenvaihtoja.
ErikoistilanteetSivuvapaapotkuista jäi mieleen lähinnä se, että Slovakialta niitä antoi Hmirova, mutta ne jäivät kyllä aika vaisuiksi ja Suomen seitsemän pelaajan linja sekä pari reunalla ollutta pelaajaa siivosivat keskitykset ongelmitta. Suomen vapaapotkuista parhaiten jäi mieleen avausjakson kuvio, jossa pallo siirrettiin vain sivuttain Summaselle ja tämä täräytti mainion kaukolaukauksen kohti oikeaa yläkulmaa, mutta Korenciova venyi heittäytyen eteen.
Suomen kulmapotkuja antoi tutusti Hyyrynen. Koivisto ja Alanen varmistivat alhaalla. Boksin reunalla olivat Engman ja Franssi, joten loput viisi pelaajaa topparit, Engman, Summanen ja Sällström olivat boksissa kohteina ja usein sulloutuivat suoraan vitosen alueelle kuten Signeulin aikakaudella on ollut tapana, mutta Slovakialla oli aina maalivahti mukaan lukien 9v5 ylivoima maalin edessä, kun Skorvankovalla ja Hmirovalla oli vapaus olla boksin reunalla merkkaamassa kakkospalloista Franssi ja Engman irti. Ulkomuistista heitettynä eipä noista Hyyrysen kulmapotkuista mitään kovin vaarallista syntynyt, vaan Slovakia hoiti tilanteet lukumääräisen ylivoiman turvin.
Suomi puolestaan puolusti kulmapotkut menetelmällä, joka oli lähinnä 4+5+1 mallia. Topparit, Öling ja Franssi naisittivat viiden metrin alueen. Pilkun tuntumassa Summanen, Alanen, Koivisto, Engman ja Hyyrynen blokkasivat slovakialaisten kohdepelaajien juoksuja kohti vitosen aluetta, jossa oli usein 1-2 slovakialaista (Surnovska eritoten) valmiina liikkumassa Suomen neljän aluepuolustajan seassa. Slovakialla oli joissakin variaatioissa jopa kuusikin kohdepelaajaa boksissa yhtä aikaa (Surnovskan lisäksi Zemberyova, Biroova, Hmirova, Vojtekova ja Fischerova). Alanen oli oikeastaan jatkuvasti ainut suomalainen, joka vain oli boksin reunalla ilman merkkausvelvoitetta ja pari kertaa Hyyrynenkin oli ilman vartioitavaa pelaajaa taaimmaisena tuosta viiden naisen rykelmästä pilkun tuntumassa, mutta useimmin Hyyrynenkin joutui kontrollointipuuhiin jotakin slovakialaista vastaan.
Vieraiden 1-1 tasoitus syntyi kulmapotkun jälkitilanteesta. Alanen ylimääräisenä pelaajana boksin reunalla jatkoi Franssin etutolpalta voittaman ykköspallon puoleen kenttään, mutta Slovakian varmistajista Bartovicova palautti sen nopeasti kulmalipulle Mikolajovalle, joka vasurillaan antoi kulmapotkuja. Öling oli siis yksi neljästä aluepuolustajasta, joten oli aika luonnollista, että hän oli yhä lähimpänä kulmalippua ja irtosi siksi puolustamaan Mikolajovaa, kun Koivisto jäi keskemmälle merkkaamaan omaa naistaan, koska kulmapotkun lähtiessä ilmaan hän oli aina keskellä pilkun maastossa. Öling vain sitten valitettavasti vuoti 1v1-puolustamisessa Mikolajovaa vastaan ja tämän kaunis vasemman jalan sijoitus painui takayläkulmaan tunnin pelin jälkeen.
YksilötSuomen maalissa Korpelaa ei paljoa testattu, kun puolustus edessä blokkasi suurimman osan vedoista. Tasoitusmaalistakaan en häntä syytä. Pallollisena Korpela kierrätti palloa rutiininomaisesti ja huomattavasti virkasisko Korenciovaa paremmin. Kuikka puolusti toppareista eteenpäin erinomaisesti useaan otteeseen jo avausjaksolla negatiivissa tilanteenvaihdoissa saaden vastaiskuaihiot pysähtymään puoleen kenttään. Toisella jaksolla hän puolusti enemmän Koiviston takana ollutta tilaa, kun Slovakia haki chippejä Hmirovalle Koiviston taakse ja selvisi noista kaventamisista laitaan kerta toisensa jälkeen ilman ongelmia putsaten pallon sivurajasta yli. Pallollisena hän tarvittaessa oli valmis ohittamaan prässin harhauttamalla, mutta useimmin hänelle riitti peruskierrättäminen. Westerlund rinnalla puolusti myös onnistuneesti selustaansa eritoten toisella jaksolla, kun Slovakia haki enemmän pystypalloja. Pallollisena hän Kuikkaakin enemmän malttoi houkutella esimerkiksi Zemberyovaa lähemmäs itseään ja ohitti sitten tämän joko syöttämällä tai muutamalla terävällä askeleella ennen ristipalloa Koivistolle. Pidin hänen rohkeudestaan siis ja roolin ottamisesta pelinavaamisessa. Selustapalloissa kärkiparille sen sijaan jäi vähän parannettavaa ajoituksien suhteen.
Koivisto oli tutun sitkeä ja kestävä jaksaen raataa laitaa pitkin ylös-alas. Hän oli terhakka suunnanmuutoksissa ja kosketus palloon oli samettinen. Pidin siitä, että hän osaa sekä pelata kombinaatioita laidassa tai tarvittaessa itse tehdä aloitteita laitapuolustajan taakse. Keskitysten laatu vain jätti parantamisen varaa. Pallottomana hän pärjäsi hyvin Hmirovaa vastaan ja tarvittaessa Kuikka auttoi, jos selusta vuoti hetkellisesti. Toisella puolella Hyyrynen valitsi hetkensä nousta tarkemmin, mutta oli mestari ajoittamaan nousunsa ja tunnisti hyvin tyhjiä tiloja. Keskitysten laatu oli ailahtelevaa. Avausjaksolla hän löysi kertaalleen boksin reunalta Ölingin ja toisella jaksolla takatolpalta Koiviston, mutta muutoin pallot menivät turhan lähelle Korenciovaa. Islanti-peliin verrattuna parissa vuodessa Hyyrynen on menettänyt sähäkkyyttään ikävä kyllä, koska viimeksi ihastuin hänen liikkuvuuteensa ja ehtymättömään moottoriin, mutta nyt hän näytti hitusen menettäneen nopeuttaan ja ehkä siksikin valitsi tarkemmin hetket, jolloin tukea hyökkäyksiä. Lisäksi parissa spurtissa tilanteenvaihdoissa hän piiputti aika nopeasti toisin kuin pari vuotta sitten. Pallottomana Hyyrynen oli yhä timanttia puolustamaan selustaansa eikä Surnovska päässyt livahtamaan karkuun, vaikka avausjaksolla pari kertaa tekikin aloitteita hänen taakseen. Kun Surnovska puolestaan haastoi keskelle, Hyyryselle ehkä riitti se, että hän ohjasi tämän vain umpikujaan muodon sisään eikä niin kovin edes yrittänyt estellä noita haastoja. Toisella jaksolla kun Slovakia lisäsi selustapallojaan, silloin varsinkin Hyyrynen teki monia katkoja jo Surnovskan etupuolelta ollen yhä yksi puolustuksen johtajista isolla J:llä.
Viimeksi Islanti-pelissä Suomen keskustan kaksikosta pidin enemmän Summasesta kuin Alasesta, mutta nyt oli toisin. Summanen ei ollut mielestäni läheskään niin elastinen, vaan hänen juoksemisensa näytti jotenkin raskaammalta. Ylävartaloon oli tullut massaa lisää, mikä edesauttaa varmasti kaksinkamppailuissa, mutta isompien alueiden puolustaminen ei välttämättä ole enää niin helppoa. Muodossa puolustaessa hän oli sentään hyvä ja laskeutui boksin reunalle tarvittaessa voittamaan palloja emännille. Lisäksi pallollisena hän ei loistanut ristipalloissa samaan tapaan kuin viime näkemällä, vaan varsinkin avausjaksolla liian moni hänen syötöistään kohti selustaan pysähtyi Slovakian keskikentän linjaan ja vasta toisella jaksolla ristipallot alkoivat napsua Koiviston jalkaan. Alanen ihastutti kyvyllään tehdä itsensä pelattavaksi ylimpien prässilinjojen väliin ja hänellä oli ehtymätön kunto keskikentällä. Avausmaaliin hän tarjoili oivan pystysyötön Engmanille ja toisellakin jaksolla ristipallosta Hyyryselle avautui hyvä maalipaikka Koivistolle takatolpalle. Pallokosketus ja kyky rytmittää peliä olivat erinomaisia.
Laitureista lettitukkaiselta Ölingiltä jäivät mieleen tempokuljetukset, mutta viimeiset ratkaisut ja ajoissa pallosta luopuminen olivat välillä vaikeita asioita toteutettavaksi, joten seurauksena hän ajautui turhan monesti umpikujaan. Muodon sisässä hän oli hyvä kääntyjä välikaistalla Kosikovan prässin alla. Pallottomana hän jaksoi prässätä minusta hyvin läpi illan kevytjalkaisena ja erittäin urheilullisena pelaajana, mutta 1v1-puolustamisessa tapahtui harmittava epäonnistuminen tasoitusmaalissa. Sen hän toki paikkasi hetken päästä volleyosumallaan, jossa Kosikova ja Korenciova avustivat löperyydellään. Engman loisti sekä pallottomana että pallollisena. Kuten todettua, heti pelin alussa pallottomana hän kahdesti riisti pallon Vojtekovan etupuolelta irroten ajoissa Skorvankovasta kohti sivurajaa ja Slovakian vapaaksi jätettyä pelaajaa. Kahden tulen välissä operointi sujui siis mainiosti. Pallollisessa vaiheessa hän oli kapealla välikaistalla tehden pystyjuoksualoitteita kuten parikin vuotta sitten ja yksi niistä tuotti maalin, kun Alasen pallo laskeutui Vojtekovan ja Fischerovan taakse. Viimeistely etutolpan kautta yläkulmaan oli hieno. Jo pari vuotta sitten lisäksi pidin hänen tilannekovuudestaan, johon vuodet Englannissa ovat varmasti vaikuttaneet ja yhä edelleen hän oli terävä voittamaan palloja omille vaikkapa vastaprässätessä.
Kärkiparista Franssi oli pallottomana hyvä prässipelaamisessa ja syvemmällä Biroovan merkkaamisessa. Työmoraali oli tapissa ja vertaus Jasse Tuomiseen ei ole kaukaa haettu. Tilannekovuus ja kyky voittaa kaksinkamppailuja voimakkaalla ja jäntevällä yläkropalla olivat myös positiivisia asioita. Pallollisena hän jäi välillä vähän puristuksiin muodon sisään Fischerovan eteen, mutta pääsi paremmmin pelille hakeutuessaan leveyteen Engmanin jättämään tilaan ja voittomaalissakin se näkyi, kun hän punnersi laidan puolelta Fischerovan ohitse keskityspaikkaan. Sällström puolestaan oli hyyrysmäisesti mielestäni menettänyt terävyyttään ja osin siksikin hän ei oikein päässyt loistamaan pystyjuoksuissa ja ehkä jopa vähän varasti ollen paitsiossa ajoittain. Sen kerran kun hän pääsi vetopaikkaan, sekin tilanne toisen jakson alussa oli paitsio ja viimeistelykin meni päin vastaan tullutta Korenciovaa. Peruskombinaatiopelaamisessa Sällström oli yhä melko laadukas futari, mutta hän jäi vähän pelin ulkopuolelle siltikin. Vaihtopelaajista Kemppi ehti olla kehissä niin vähän, ettei hänestä jäänyt mitään kummoista muistikuvaa, mutta pari vuotta sitten hän oli aika keskinkertainen eikä muutamassa minuutissa välittynyt sellaista mielikuvaa, että mikään olisi muuttunut. Rotaatiohyökkääjä, siinäpä se. Rantanen sen sijaan oli jopa Sällströmiä enemmän paitsiossa vartissa, mutta vakuutti silti kovuudellaan kaksinkamppailuissa ja kertaalleen hän karkasi Fischerovan selustaan tämän kantapään avustuksella. Maltti riitti Korenciovan kiertämiseen, mutta nosto vasurilla kohti tyhjää maalia kilpistyi ylärimaan. Pallottomana tuoreilla jaloilla hän tietysti jaksoi prässätä lähes loputtomasti Slovakian toppariparia.
Slovakian maalissa Milanin Korenciova oli pettymys. Odotin, että noin kovassa seurassa pelaava maalivahti olisi jalalla parempi ja pituuskaan ei vakuuttanut. Toki silti hän ylettyi yläkulmiin esimerkiksi Summasen kaukokudissa, mutta olemus ei herättänyt luottamusta ja voittomaalissa hän vielä hörppäsi suoraan päin tulleen Ölingin volleyn maalin perukoille. Toppareista Fischerovan atleettisuus ja ponnistusvoima toisella jaksolla selustapallojen puolustamisessa jäi positiivisesti mieleen. Bartovicoca rinnalla oli vähän harmaampi. Laitapuolustajista Vojtekova pari kertaa nousi boksin reunalle saakka tehden koivistomaisen juoksun muodon sisään pallollisena, mutta sitten keinot loppuivat kesken. Kosikovasta ei oikein jäänyt mitään erityistä mieleen kuin se, että Ölingin kanssa hän oli ajoittain vaikeuksissa, kun terävyys ei ollut samalla tasolla ja se näkyi voittomaalissakin.
Keskikentältä Mikolajova oli paras tehden tietysti maalin, mutta hän jaksoi hyvin prässätä Alasta nousten irti keskikentän linjasta eritoten avausjaksolla. Vasemman jalan kosketus palloon oli melko pehmeä. Kapteeni ja yksi joukkueen useista blondeista Skorvankova erottui fysiikallaan ja ymmärrän, miksi hän pelaa Ranskan pääsarjassa Montpellierissa. Hänellä oli futarin olemus ja kyky väsymättömään puurtamiseen, mutta jotenkin hän jäi pallollisessa vaiheessa pimentoon Summasen ja Engmanin kommunikoitua mainiosti hänen seuraamisensa. Biroova ankkurina oli keskinkertainen jääden Alasen ja Franssin merkkaamisen takia toki aika varjoonkin pallollisena oli hän sitten syvällä hakemassa palloa tai puolessa kentässä kierrättämässä sitä.
Laiturit ihastuttivat sähäkkyydellään, vaikka avausjaksolla varsinkin Hmirova pysyi aika hyvin Koiviston pihdeissä, mutta kevytjalkaisuus ja jopa ajoittainen illuusio nurmella leijumisesta välittyivät lehtereille ja siksi hän jaksoi prässätäkin. Parhaassa maalipaikassaan hän hitusen aikaili laukaustaan ja Kuikka ehti liukua eteen toisella jaksolla noin vartti ennen loppua. Surnovska pelin alussa aiheutti hieman ongelmia Hyyryselle nopeudellaan ja keskelle leikkaamisellaan, mutta katosi mielestäni pelin edetessä vähän kuvasta jääden pelin ulkopuolella. Piikissä numero kaksi Zemberyova oli tosiaan kovin raskastekoinen eikä siksi Summasenkaan avointa jalkaa saanut aina suljettua ajoissa puolessa kentässä. Lämmittelyssä hän toimi palloseinänä selkä kohti maalia boksin reunalla, mutta itse pelissä häntä ei kyllä muodon sisästä löydetty Suomen toppariparin pihdeistä juurikaan, joten pudotukset ylemmille keskikentille tai leveyteen laitureille jäivät todella vähiin. Vaihtopelaajista Lemesova korvasi Biroovan 65. minuutilla ja oli edeltäjänsä näköinen oli aika näkymätön molempiin suuntiin. Sinällään hän kyllä kohtalaisesti peitti syöttösuuntia tuoreilla jaloilla. Muut vaihtopelaajat Horvathova, Havranova ja Matavkova pelasivat lopussa vain muutamia minuutteja, joten jätän heidät arvioimatta.
Äänestys
