Voitasko marraskuussa mennä eka matsii suosiolla näin:
Luke
Alho-Hoskonen-DOS-Uronen
Kairinen-Schuller
Antman-Jensen-Keskinen
Jolle
Tässä on muodon osalta ihan potentiaalinen permanenttikokoonpano, jollaista maajoukkue nyt huutaa. Jatkuvuutta, säännöllisyyttä joka tapauksessa kaivataan. Kendo-Lehkosen termein meillä ei ole myöskään varaa siihen että (keski)kentällä on liikaa “artisteja”, jotka “fuskaavat” puolustussuuntaan.
Pelaajiston osalta mulla osittain eriäviä mielipiteitä:
Mv:
Luke, toivottavasti vielä vuosien ajan, vaikka tulevaisuus veskaripuolella on ihan valoisa.
Oikea pakki:
Alho/Ståhl. Stooli joutui hyppäämään heti valtaviin saappaisiin ja vaikeassa vaiheessa taapertaviin Huuhkajiin, joten annan armoa. Tämä voi olla taktinen valinta, että lähdetäänkö hyökkäyksiä tukevalla Alholla vai lähes kolmatta topparia pelaavalla ja fyysikkäällä Ståhlilla. Toki tämän entisen ruotsalaisen osalta valamiehistö harkitsee vielä tuomiotaan, joten näyttöjä annettava.
Topparit:
Hoskonen-Ivanov. Ivanovin pitäisi vielä löytää itsestään lisää tiikerinsilmää ja jättää höntyilyt pois, mutta ei tuohon nyt oikein ole toistakaan tilalle juuri nyt.
Vasen pakki:
Uronen, muodosta ja vastustajasta riippumatta hänen pitäisi olla aina se alin pelaaja vasemmalla kaistalla.
Keskikentän keskusta, artistirooli:
Kairinen aina kunnossa ollessaan. Häntä stunttaa Walta tai Kamara. Walta on kolmikon paras antamaan pitkiä avaavia ja ylipäänsä maalitilanteisiin johtavia syöttöjä, mutta puolustussuuntaan hänellä on vielä skarppaamista tällä tasolla. Kamaran kyvyt pitää palloa ja antaa lyhyitä rauhoittavia syöttöjä on äärimmäisen arvokasta, mutta ei hänkään ole nyt loistanut vuosien 2018-20 tasolla. Ja Rivelle muistutus: Kamara ei ole kymppi eikä laituri. Mielummin penkille kuin väärään rooliin.
Keskikentän keskusta, jarrurooli:
Schüller/Hyryläinen/Peltola. Toistaiseksi vielä “Raden” paikka, mutta Hyryläistä ajettava sisään jo marraskuussa (paitsi jos silloin on niitä U21-jatkokarsintoja). Peltola on suht luotettava lusikka-haarukka, joka voi stuntata useammalla eri pelipaikalla.
Oikea laita (laitakymppi): Tähän ei ole huutavan selkeää avauksen vaihtoehtoa, mutta laittaisin
Lodin yhä oletusavaajaksi, sillä kyvyt suojata palloa ja keplotella itsensä vastustajien välistä ovat yhä kunnossa. Etenkin jos Pukkia peluutetaan, niin Lod olkoon aina se limeviipale, joka kuuluu lisukkeeksi mukaan. Jos erityisesti haetaan vauhtia, Håkansia tai Keskistä avariin.
Kymppi:
Jensen oli hyvä haku tähän. Jos pelattaisiin 4-3-3, Jensen voisi olla Lodin sijaan se oikea laita. Mutta tässä mun hahmotelmassa kympiksi, sillä pelaa laatusarjassa ja pystyy oikein roolitettuna tekemään paljon hyvää. Auttaa tässä roolissa myös omaan päähän, eikä jää “roikkumaan”, jolloin ehkä Jollen jokseenkin “verkkaisempi” puolustustyö voidaan piilottaa paremmin.
Vasen laita (vauhtirooli): Vaihteleva ukko. Antmanilla kovat näytöt maajoukkueessa, mutta tilannekohtaisesti voidaan haistella kuka laitureista on parhaassa vireessä. Tähän taas Rivelle muistutus: Pukki ei ole laituri. Mielummin penkille kuin väärään rooliin.
Kärki:
Jolle. No question. Benkku on kyllä ihana ja voi avata poikkeusmatseissa, joissa ainoa ase ovat nopeat vastaiskut. Pukki on vanhempana valtiomiehenä tukemassa nuorempia reeneissä ja penkillä ja pystyy toki vaihdosta sisään otettaessa yhä tuottamaan tulosta. En kuitenkaan kannata tätä nykyvalmennuksen paniikkityyliä, jossa tappioasemassa otetaan vaihdosta kaikki kärjet kentälle, saati että johtoasemassa lisätään topparien määrää.
Kiihottaisi nähdä myös vaihtoehto, jossa kaksi selkeää kärkeä jotka ovat Jolle-Benkku. Ehkä meillä ei nyt vain ole keskikenttää tähän.
