Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #237 : 17.10.2021 klo 14:59:23 |
|
Inter - KuPS 2-3 16.10.2021, Veikkausliiga
FC Inter 4-2-3-1
15 Furuholm
21 Ojala - 14 Forsell - 10 Källman
8 Sanz - 19 Paananen
2 Engström - 3 Hämäläinen - 4 Ketting - 11 Järvenpää
12 Moisander
KuPS 4-2-3-1
9 Väyrynen
29 Haarala - 20 Heinonen - 10 Sebban
14 Popovitch - 25 Nissilä
32 Aspegren - 3 Tomas - 2 Ricardo - 15 Uzochukwu
21 Kreidl
Viime hetken päätöksellä raahauduin kauden toiseen Veikkausliiga-peliini paikan päälle, joten alkulämmittelyt ja ensimmäiset viitisen minuuttia jäivät näkemättä. Ruudusta toki vilkuilin ottelun alkua nähdäkseni ryhmitykset, jotta Olympiakatsomoon istahdettuani ei tarvinnut muuta kuin alkaa seurata pelin tapahtumia. Päätökseeni lähteä peliin vaikutti eniten se, että halusin nähdä livenä ensi kerran Tomasin, Uzon ja Popovitchin. Toki myöskään Valakaria valmennuspuuhissa en muistaakseni aiemmin ollut nähnyt.
KuPS pallollisena vs. Inter pallottomana
KuPSin muoto oli paperilla 4-2-3-1. Nissilä oli toinen pohjapelaaja Popovitchin vierellä. Valakari lähti siis kopioimaan Interin paperiryhmitystä. Niinpä KuPS rakensi alhaalta joko selkeällä 2-4-4:llä, jossa Nissilä ja Popovitch olivat laitapuolustajien kanssa keskimmäisessä tasossa, laiturit leveällä Interin puolustuslinjassa, Heinonen kymppialueella etsimässä tiloja kahden alimman linjan välistä ja Väyrynen piikissä toppareiden puristuksissa tai sitten useammin nähdyllä 2-3-5 muodolla. Tuosta 2-3-5 muodosta oli kahta eri variaatiota. Ensimmäinen oli se, että Uzochukwu nosti laitapakkina saman tien itsensä viimeiseen linjaan viidenneksi pelaajaksi ylös, jolloin Sebban kavensi keskemmäs linjojen väliin oikealle välikaistalle ja samalla puolestaan Heinonen joko etsi tiloja vasemmasta taskusta tai sitten hän ilmeisesti hyökkääjänkin koulutuksen omaavana pelaajana siirtyi Väyrysen viereen roikkumaan Interin toppareissa luoden 2v2-asetelman keskelle heitä vastaan. Heinosen pari oli noina hetkinä Interin oikea toppari Ketting ja Väyrynen oli vuorostaan Hämäläisen vierellä. Haarala piti leveyden yhä vasemmalla. Nissilä puolestaan siirtyi keskeltä kohti sivurajaa täyttämään Uzon jättämää tilaa ja Popovitch jäi yksin keskelle. Nissilä teki täten itsensä paremmin pelattavaksi esimerkiksi Ricardon kierrätykselle, kun hän otti etäisyyttä Ojalaan, joka Interin puolelta häntä lähinnä merkkasi kapealla.
Toinen variaatio 2-3-5:stä oli se, että vasen laitapuolustaja Aspegren pelinavausvaiheessa kavensi sivurajalta keskelle Popovitchin läheisyyteen. KuPS ei minusta oikein päässyt keskeltä aina ohi prässin ja varmaan Valakari halusi täten yhden syöttövaihtoehdon lisää Interin prässilinjojen väliin, kun Forsell merkkasi Popovitchia. Tuo tapa hyökätä toimikin joitakin kertoja avausjaksolla, kun Aspegrenin kautta KuPS pääsi pelaamaan maitse Interin puolustuslinjan eteen. Samalla kun Aspegren jätti laitakaistan auki, Valakari yritti huutaa jatkuvasti silmieni edessä toiselle laidalle Haaralalle, että tämä laskeutuisi alemmas sekä pelattavaksi että myös huolehtimaan tasapainosta, kun Källman ei vielä ottelun alussa joka kerta lähtenyt seuraamaan Aspegrenia keskustaan, vaan jäi enemmän laidalle estämään kierrätystä Tomasilta Haaralalle, joka oli siis alun perin aina valmiiksi Interin viimeisessä linjassa leveydessä, kun KuPS avasi alhaalta. Valakari kuitenkin siis halusi, että Haarala putoaa alemmas tekemään itsensä pelattavaksi Tomasille, jotta tämä voisi tarpeen tullen kierrättää pallon Haaralalle ohi Furuholmin ja Källmanin prässin. Mahdollisen menetyksen sattuessa Haarala olisi ollut myös tukkimassa Källmania vastaan Aspegrenin jättämää tilaa. Naureskelin jopa hieman itsekseni, kun Haarala ei vain reagoinut ja pudonnut riittävästi, vaan Simo huusi hänelle aina samasta asiasta peliminuuttien 15-35 välillä, kun KuPSilla oli pallo alhaalla hallussa. Yhtä kaikki, KuPS avasi periaatteessa peliä viidellä pelaajalla oli Aspegren sitten keskustassa tai sivurajalla ja toiset viisi pelaajaa täyttivät viittä hyökkäyskaistaa Interin puolustuslinjassa tai sen etupuolella.
Interin puolustusmuoto oli ylempänä 4-2-3-1 ja syvemmällä 4-4-2/4-4-1-1. Furuholm ja Forsell keskellä pitkälti hoitivat kahdestaan toppareiden ja Popovitchin prässäämisen 2v3-alivoimaisina. Useimmin Forsell tyytyi merkkaamaan vain Popovitchin jättäen Furkan ravaamaan toppareiden väliä, mutta välillä Forsell nousi Furuholmin rinnalle ja tällöin sitten tilanteesta riippuen joko Petteri itse tai Furuholm sijoittui siten, että Popovitch jäi samalla syöttövarjoon keskelle, kun KuPSin toppareita vastaan oli selkeä 2v2-prässitilanne. Interin laiturit Ojala ja Furuholm olivat ylhäältä prässätessä vastuussa tietysti laitapakeista Uzosta ja Aspegrenista, mutta kun KuPS tosiaan käytti aika paljon 2-3-5 avausmallia, jossa Uzo nousi heti ylemmäs ja Nissilä liikkui keskeltä kohti laitaa, Ojalan vastuulla oli hyvin usein Nissilän prässääminen ja Engström sitten peilasi sivurajalla Uzon, kun hänen alkuperäinen miehensä Sebban kavensi välikaistalle Sanzin kontrolloitavaksi. Toisella laidalla silloin kun Aspegren pysytteli keskimmäisessä tasossa sivurajalla peliä avatessa, Källman merkkasi tuolloin hänet, mutta sitten kun Aspegren alkoi kaventaa keskelle, Paananen otti välillä myös Aspegrenin kontrolliinsa ja Källman jäi laidalle estämään kierrätystä Haaralalle. Tuota jahkaamista ei kestänyt kuitenkaan kuin ehkä noin vartin (peliminuutit 15-30), koska jo puolen tunnin kohdalla Källman jätti lopullisesti estämättä syötöt sivurajalle Haaralalle ja liikkui aina Aspegrenin mukana keskelle Popovitchin ja Forsellin lähelle, jolloin Paananen pystyi jäämään suojaamaan puolustuslinjaa ja peittämään syöttöjä kymppialueelle eritoten Heinoselle.
Interin toppareiden vastuulla oli 2v1-ylivoiman turvin Väyrynen, joka hakeutui usein Hämäläisen puolelle jättäen Kettingin ilman selkeää vartioitavaa, jollei sitten Heinonen tosiaan noussut roikkumaan viimeiseen linjaan. Haaralan merkkaaminen toisella laidalla oli Järvenpään vastuulla ja Källmankin tosiaan pyrki ensimmäiset 30 minuuttia jättämään lisäksi Haaralan pelaamattomiin maitse, kunnes hän lähti seuraamaan Aspegrenia keskelle ja se avasi Tomasille tarvittaessa syöttöväylän Haaralalle sivurajalle, joka saattoi houkutella Järvenpään ylemmäs ja Aspegren keskemmältä teki joitakin aloitteita syntyneeseen tilaan Heinosen ohella. Jos KuPS sai painettua Interin syvälle, Källman ja Ojala putosivat Sanzin ja Paanasen rinnalle luomaan neljän miehen keskikenttälinjan ja muoto muuntui lähemmäs 4-4-1-1/4-4-2:ta riippuen siitä, että oliko Forsell kiinni Popovitchissa vai prässäsi Furuholmin rinnalla KuPSin toppareita. Interin 4-4-2 muotoinen blokki syvällä oli hyvin tiivis ja kapea, joten tila jäi eritoten leveyteen, mutta myös selustaan.
KuPS käyttikin paljon hyväkseen Interin leveyteen jättämää tilaa. Sen suosituin murtautumismalli oli eristää Haarala vasemmalle laitakaistalle yksin Järvenpäätä vastaan, joka oli etukäteen ajatellen Interin heikoin lenkki. Vierasjoukkue käytti esimerkiksi ristipalloja luodakseen painetta Järvenpäälle. Joko ristipallot pelattiin tämän selustaan ja Haarala vikkelänä pelaajana juoksi pystyyn pyrkien keskittämään luukulle tai sitten ristipallo pelattiin Haaralalle Järvenpään etupuolelle ja luotettiin siihen, että Haarala menee ohi harhauttamalla 1v1-tilanteesta boksiin leikaten ennen kuin Källman ehtii tukemaan yläpuolelta tai Paananen oikeana pohjapelaajana sivulta. Nissilä eritoten kunnostautui noiden ristipallojen antajana ja varmaan osin siksikin hän pelasi keskikentän pohjalla oikealla puolella, koska siltä pelipaikalta oli kätevä antaa diagonaalipalloja vasemmalle kohti Haaralaa ja siksikin hän halusi hakeutua keskemmältä Uzon jättämään tilaan, kun KuPS rakensi peliä alhaalta pystyäkseen antamaan noita pelisuunnitelman mukaisia laadukkaita palloja kohti Interin heikkoa lenkkiä. Lisäksi tuskin kukaan muu KuPSista olisi antanut yhtä hyviä pitkiä syöttöjä kuin Nissilä, joten siksikin hänet oli luonteva istuttaa Popovitchin vierelle pohjalle.
41. minuutilla Inter oli syvällä 4-4-2 blokissaan ja Aspegren pelasi keskeltä pallon laitaan Haaralalle, jota oli Järvenpään kanssa tuplaamassa Källman. Tämä oli jopa lähinnä Haaralaa, joka 1v2-alivoimasta huolimatta leikkasi keskeen ja täräytti ylärimaan. Kun tarpeeksi monta haastomahdollisuutta annettiin, oli vain ajan kysymys, että joku niistä johti jo avausjaksolla tuollaiseen yksilösuoritukseen. Aiemmin jakson aikana hän oli ohittanut Järvenpäätä laidan puolelta ja keskittänyt luukulle tai vaihtoehtoisesti vain oikealle jalallaan pallon kääntäen ja sisäänpäin keskittäen, mutta tuo 41. minuutilla nähty ylärimalaukaus oli ensimmäinen oma ratkaisuyritys Haaralalta ja se oli hyvä valinta, kun ne lukuisat keskitykset eivät olleet löytäneet Väyrystä tai Heinosta boksista, vaan Interin alakerta siivosi Haaralan keskitykset melko hyvin. Toisella jaksolla KuPS johtoasemassa antoi hallintaa Interille ja siksi Haaralan haastot jäivät aika olemattomiin, kun hän keskittyi muiden tapaan enemmän puolustamiseen, mutta Interin tultua tasoihin vieraidenkin piti taas hyökätä. 80. minuutilla Nissilä pelasi keskikentän pohjalta Haaralalle pitkästä aikaa ristipallon leveyteen vasemmalle. Hän ohitti Järvenpään vaihteeksi keskelle leikkaamalla. Samalla Heinosen korvannut Vidjeskog oli omaksunut Heinosen vaihtoehtoisen roolin eli hän kyttäsi läpisyöttöä puolustuslinjassa Väyrysen vierellä eikä niinkään etsinyt tilaa linjan edestä. Haarala antoi puhkovan syötön keskelle leikattuaan hyvältä alueelta kasvot kohti maalia. Hämäläisen korvannut Nurmi ei saanut sitä katki, vaan liukui ohi ja Vidjeskog pääsi etenemään boksiin. Hän ajautui hitusen liian pieneen kulmaan ampuakseen itse, joten hän tarjoili syötön vielä takaviistoon ja Nissilä tykitti vastapalloon huikean osuman yläriman alle. Inter kaksi, KuPS kolme. Kuten todettua, oli vain ajan kysymys, koska Järvenpää vuotaa ratkaisevasti Haaralaa vastaan. Laitakaistalla hävityn 1v1-tilanteen jälkeen kului vajaat kymmenen sekuntia ja pallo oli Interin maalissa.
Toiselta laidalta puolestaan KuPS hyökkäsi vähän suoraviivaisemmin leveydestä eli vain keskittämällä suorasta juoksusta eikä niinkään Sebban tai Uzo yrittänyt edes ohittaa harhauttamalla Engströmiä. Sebban teki useita aloitteita Engströmin taakse joko sivurajaa pitkin tai sitten oikeasta taskusta spurtaten, kun Uzo houkutteli Engströmiä itseensä. Toki Uzokin spurttasi joitakin kertoja Engströmin taakse eikä aina vain Sebban tehnyt liikkeitä sinne, kun toisella laidalla Haarala oli oikeastaan koko illan päälliköimässä. Nissilä oli merkittävässä roolissa oikealtakin edetessä, kun hän chippasi palloja Engströmin taakse samoilta alueilta kuin haki ristipalloja Haaralalle. Heti neljännellä minuutilla tosin Tomas lähetti ristipallon Engströmin taakse Uzolle, joka keskitti luukulle suorasta juoksusta. Inter purki ykköspallon. Kakkospallon nappasi boksin reunalla Nissilä, joka ampui hieman ohi takakulman. Tuon tilanteen näin Ruudusta enkä vielä livenä, mutta avausjakson puoliväliä ennen KuPS murtautui myös oikealta laidalta keskityspaikkaan 18. minuutilla. Vierasjoukkue rakensi alhaalta 2-3-5:llä tutusti. Pallo kierrätettiin Uzolle, joka lähti kuljettamaan eteenpäin. Engström peruutti kohti omaa maalia, kun Ojala ei ollut tukemassa, joten Uzo sai edetä hyvän matkaa, kunnes hän pelasi muodon sisään Väyryselle. Tämä piti Hämäläisen selässään kuten monesti illan aikana ja pelasi pallon takaisin leveyteen, johon oli liikkunut välikaistalta Sebban samalla, kun Uzo oli jatkanut liikettään boksiin ja vienyt Engströmin entistä kapeammalle. Ojala ei ollut puolestaan ehtinyt pallon alle vielä, joten Sebban keskitti vapaasti ja Uzo nikkasi boksista pallon Moisanderin käsiin.
Toisen jakson alussa puolestaan KuPS hyökkäsi 2-4-4:llä ja Nissilä pelasi keskikentän pohjalta 51. minuutilla pallon eteenpäin linjoja puhkoen Väyryselle, joka kahden alimman linjan välistä jatkoi nahkakuulan Engströmin taakse, jonne spurttasi Sebban, kun Uzo ei ollut noussut vielä mukaan hyökkäykseen. Sebban keskitti laidalta maalille spurtin päätteeksi, mutta Järvenpää siivosi keskityksen päädystä yli. Seuranneesta kulmapotkusta KuPS kuitenkin teki 0-2 maalin. Yhtä lailla avausjakson puolivälissä KuPS hankki ensimmäisen kulmapotkusta siten, että Väyrynen putosi palloa vastaan Hämäläisen eteen kahden alimman linjan väliin tyhjään tilaan, pudotti pallon Aspegrenille ja tämä levitti laitaan Haaralalle, joka keskitti ohi Järvenpään ja Paananen siivosi pallon boksista yli päädyn.
Mitä tulee tarkemmin muodon sisään pelaamiseen Väyryselle, Interin maatessa syvällä häntä ei pahemmin löydetty, kun Paananen ja Sanz pohjalla katkoivat kasan syöttöjä leveydestä kymppialueelle ja tarvittaessa Ketting pumppasi eteenpäin, jos ja kun KuPS pyrki nimenomaan vaikkapa Aspegrenin, Haaralan ja Heinosen kautta vasemmalta puolelta löytämään Väyrysen toppareiden edestä. Interin prässätessä ylempää 4-2-3-1 muodossa sen sijaan kahden alimman linjan välissä oli enemmän tilaa ja Väyrysen kohdepelaajuutta vieraat hyödynsivät kahden ylimmän prässilinjan ohittamisessa. Ylempänä olikin jo pari esimerkkiä siitä, kuinka Tim putosi J. Hämäläisen eteen ja jatkoi sitten palloja leveyteen Interin laitapuolustajien taakse laitureille, jotka pääsivät keskittämään ja hankkimaan kulmapotkuja. Hänelle pelattiin kuitenkin myös ilmassa Nissilän ja Richardon kautta eritoten ja Väyrynen jatkoikin Hämäläisen edestä pari kertaa aika helpostikin pallon kohti vastaliikkeen tehnyttä Sebbania puolustuslinjan taakse, koska niin iso ero oli fysiikassa Hämäläistä vastaan. Paras esimerkki oli 45. minuutilla, kun Ricardo vapaana topparina avasi pystyyn kohti Väyrystä. Tämä liippasi Hämäläisen edestä pallon juoksuun Sebbanille. Engström jäi jälkeen, Sebban keskitti suoraan juoksusta etutolpalle ja Heinonen yritti volleyta vaikeasta asennosta siinä onnistumatta Kettingin edestä. Mutta joo, tuollainen suoraviivainenkin etenemistapa ristipallojen ohella tietysti KuPSilta löytyi linja kerrallaan hieromisen lisäksi.
Kuten todettua, Interin blokin sisään ei ollut liian yksinkertaista edetä, joten muutamaan otteeseen KuPS pelasikin suoraan puolustuslinjan taakse kohti Väyrystä ja kertaalleen Heinonenkin oli yhtä aikaa roikkumassa puolustuslinjassa. Interin puolustuslinja kuitenkin selvitti ilman suurempia ongelmia nuo harvat suoraan linjan taakse lähetetyt pallot. 20. minuutilla Tomas tavoitteli Väyrystä pystysyötöllä ja tämä ehtikin palloon ennen Hämäläistä boksin sisässä. Väyrynen sai jalan auki boksin kulmassa ja keskitti taka-alueelle, mutta Järvenpää purki pallon Haaralan edestä. Parin minuutin päästä puolestaan Nissilä oli hakeutunut pelattavaksi vaihteeksi Uzon jättämään tilaan oikealle sivurajalle ja lähetti sieltä avoimella jalalla pystysyötön linjan taakse. Heinonen oli tuolloin roikkumassa yhtä aikaa Interin puolustuslinjassa, joten hän ja Väyrynen käytännössä vierekkäin juoksivat pystyyn keskeltä, mutta Hämäläinen-Ketting kaksikko selvitti uhan tyylillä.
Mitä tulee Interin positiivisiin tilanteenvaihtoihin, ensimmäisellä jaksolla niistä ei syntynyt mitään. KuPSilla oli viiden pelaajan puolustusvalmius 2-3-5 avausmallia käytettäessä. Se ei oikeastaan menettänyt palloja keskikentällä juurikaan, vaan menetykset sattuivat syvemmällä Interin alueella, kun isännät olivat tiiviissä 4-4-2 blokissa ja sieltä oli pitkä matka hyökätä kohti toista maalia, joten vaikkapa Aspegren ehti aina hyvin pallon alapuolelle, kun Inter yritti tavoitella Källmania oikealta laidalta transitioissa. Tarpeen tullen myös Tomas vasempana topparina kavensi Aspegrenin jättämään tilaan ja purki pallon sivurajasta yli Källmania vastaan tai hidasti tämän vain laidalle. Toiseltakin laidalta Inter jokusen kerran vyöryi riistojen jälkeen, mutta Forsell esimerkiksi teki pari turhaa repivää juoksua ylhäällä olleen Uzon jättämään tilaan, joita Ojala ei poiminut kuin vasta 30. minuutilla, mutta silloin Ricardo oli jo kaventanut tomasmaisesti kohti sivurajaa tukkimaan laitapuolustajan jättämää tilaa. Forsell sai sivurajalla silti jalan auki Ricardoa vastaan ja chippasi tämän yli boksiin. Ojala juoksi sinne Ricardon jättämään tilaan, mutta Tomas oli paikkaamassa ja ylsi chippiin ennen Ojalaa. Kakkospallon puski Kreidlin haltuun Aspegren pitäen Källmanin pihdeissään.
Toisella jaksolla oikeastaan sama jatkui. Esimerkiksi 71. ja 74. minuutilla kahdesti putkeen Inter yritti riiston jälkeen edetä oikealta, mutta molemmilla kerroilla D. Tomas oli esteenä. Ensin Aspegren lähti kuljettamaan laitapuolustajan paikalta Interin muodon sisään ja ohittikin kaksi ensimmäistä prässilinjaa, mutta menetti lopulta pallon silmieni edessä puolustuslinjan edessä, kun edessä oli liikaa pelaajia. Pallo pelattiin nopeasti Källmanille, joka oli valmiudessa iskemään Aspegrenin jättämään tilaan. Tomas ja muistaakseni Popovitch olivat kuitenkin heti vastaprässäämässä keskiviivalla, mutta niin vain Källman pyörähti heistä ohi. Tomas ei kuitenkaan luovuttanut, vaan juoksi vielä Källmanin kiinni ja liukui pallon tämän jaloista pois. Kolmen minuutin päästä puolestaan Aspegren oli keskemmällä pelinavausvaiheessa ja sai syötön linjojen väliin, mutta Källman oli seurannut tutusti häntä sinne ja prässäsi pallon pois Paanasen avulla. Källman lähti spurttaamaan heti Aspegrenin jättämään tilaan taas eikä Haaralakaan ehtinyt laskeutua ajoissa, mutta Tomas kavensi laitaan ja pysäytti Källmanin. Jakson alussa 48. minuutilla Inter oli ehkä lähinnä onnistumista transitiossa, kun KuPS antoi harhasyötön omalla kenttäpuoliskolla. Forsell pelasi irtopallon heti pystyyn Tomasin ja Aspegrenin välisestä aukosta, mutta Furuholmin nopeus ei riittänyt, vaan Kreidl syöksyi eteenpäin noutamaan pallon haltuunsa.
Inter pallollisena vs. KuPS pallottomana
Inter rakensi alhaalta rutiininomaisella 2-4-4 muodolla, johon 4-2-3-1 paperiryhmitys parhaiten taipuu. KuPS puolestaan prässäsi Interin tavoin ylhäältä 4-2-3-1 tai jopa 4-1-4-1 muodossa ja alempana sitten muoto oli ennemmin 4-4-1-1/4-4-2, kun laidat putosivat pohjakaksikon tasolle. Tosiaan, Interin avatessa alhaalta topparit levittivät, pohjakaksikko Paananen-Sanz oli keskimmäisessä tasossa laitapuolustajien Engströmin ja Järvenpään kanssa ja KuPSin puolustuslinjan tasolla olivat puolestaan leveydessä laiturit Källman ja Ojala, keskellä toppareiden puristuksissa Furuholm ja hänen alapuolellaan laajalla säteellä tiloja kahden alimman linjan välistä etsinyt Forsell. KuPS prässäsi 4-2-3-1/4-1-4-1 muodossa siten, että Väyrysen vastuulla olivat topparit, joten hän jäi alivoimaiseksi. Laiturit Haarala ja Sebban merkkasivat Interin laitapuolustajat Järvenpään ja Engströmin. Heinosen tehtävä oli liikkua lähellä Paanasta ja pohjakaksikosta puolestaan Nissilä nousi kiinni Sanziin. Näin ollen Popovitch jäi yksin suojaamaan puolustuslinjaa ja eritoten pyrki tukkimaan tiloja Forsellilta linjan edessä. KuPSin toppareille jäi 2v1 ylivoima Furuholmia vastaan, kun laitapuolustajilla Aspegrenilla ja Uzolla olivat 1v1-tilanteet Källmania ja Ojalaa vastaan. Nissilän sijoittumisesta riippuen muoto oli siis joko 4-1-4-1 tai 4-2-3-1. Jos Sanz haki palloa kovin syvältä, sinne saakka Nissilä ei lähtenyt seuraamaan, vaan hän kyllä pysytteli melko lähellä Popovitchia ja iski kiinni Sanziin vasta, kun tämä oli lähempänä puolta kenttää, joten sikäli kutsuisin muotoa ennemmin 4-2-3-1:ksi, koska ihan liian montaa kertaa Heinosen ja laitureiden kanssa samassa tasossa prässätessä Nissilä ei nyt kuitenkaan ollut, mutta numerosarjat ovat vain numerosarjoja ja tärkeintä oli se, että hän esti Sanzia kääntymästä ja pelaamasta eteenpäin, jos tämä oli lähellä puolta kenttää. Lähempänä Interin maalia Sebban saattoi myös toisinaan kaventaa kiinni Sanziin ja jättää Engströmin hetkellisesti auki sivurajalle.
Inter ei oikeastaan kertaakaan illan aikana päässyt murtautumaan keskeltä, vaan myös KuPSin 4-4-2 muotoinen puolustusblokki syvällä oli vesitiivis ja niin kapeahko, että Interin piti yrittää edetä laitojen kautta. Jos Furuholmille yritettiin pelata muodon sisään, Ricardo kyllä vei usein tältä pallon 1v1-tilanteissa eteenpäin pumppaamalla ja puolestaan Popovitch esti hyvin syöttöjä Forsellille muodon sisään kahden alimman linjan väliin tai ainakin pysyi tämän iholla estäen kääntymisiä, jos Forsellille saatiinkin pelattua pallo linjojen väliin. Kaikkinensa Furuholmin pelaamisessa selkä maalia kohden oli aika valtava ero Väyryseen, joka dominoi fysiikallaan pitäen vaikkapa Hämäläisen selkäpuolellaan suhteellisen vaivatta, mutta jokunen viikko sitten livenä näkemäni Klubi-pelin tapaan Furuholmin anti kärkijoukkuetta vastaan oli todella laimeaa niin palloseinänä kuin pystyynjuoksijana.
Viimeisestä lauseesta päästään aasinsillalla siihen, että KuPSin tapaan Interkään ei ihan hirveästi yrittänyt pelata pystysyöttöjä keskeltä, vaikka linjan takana olikin tilaa silloin, kun KuPS otti ylempää kiinni 4-2-3-1:llään. Varmaankin syynä oli juuri se, että Furuholmista ei ole enää voittamaan noita juoksukisoja. Ne pari kertaa avausjaksolla, kun Interin vapaa toppari (se, jota Väyrynen ei prässännyt) lähetti pystysyötön yli KuPSin puolustusmuodon, Ricardo juoksi palloon vaivatta ennen Furuholmia. Ojala ja Källman puolestaan pysyivät koko ajan leveydessä eivätkä tehneet sieltä juoksuja toppareiden selustaan ollenkaan.
Siirrytäänpä siksi käsittelemään Interin laitapelaamista. Se rakensi alhaalta 2-4-4 muodolla, mutta puoleen kenttään päästyä muoto muuntui 2-3-5:een, kun varsinkin Engström nousi laidallaan ahkerasti ylös viidenneksi pelaajaksi ja Ojala kavensi tieltä pois välikaistalle. Järvenpää ja pohjakaksikko Sanz-Paananen jäi keskimmäiseen tasoon kierrättämään palloa ja huolehtimaan siitä, että KuPSin tapaan Interillä oli viiden pelaajan puolustusvalmius, jos pallo menetettiin. Avausjaksolla erona KuPSin murtautumisiin leveydestä oli se, että Interin laiturit eivät päässeet ohi 1v1-tilanteista Aspegrenia ja Uzoa vastaan, jotka pitivät Källmanin ja Ojalan nuhteessa. Eritoten Aspegren pärjäsi todella hyvin ja piti Källmanin yhtä hyvin rintataskussaan kuin HJK:n Murillo ennen maajoukkuetaukoa. Aspegren pärjäsi Murillon tavoin niin ilmassa, kun Inter haki tälle kaudelle tyypillisiä ristipalloja Källmanille, mutta myös maakaksinkamppailuissa nopeus riitti tekemään useita katkoja Källmanin yrittäessä mennä ohitse. Niinpä Interin kaikki keskitykset avausjaksolla lähtivät oikeastaan Engströmin jalasta, kun tämä teki taustakierron ja sai jalan auki leveydessä.
Paras paikka nähtiin varmaankin 39. minuutilla, kun Inter vyöryi 2-3-5:llään ja KuPS puolusti 4-4-2/4-4-1-1:llä laitureiden pudottua alemmas. Sanz ja Engström olivat hetkeksi vaihtaneet paikkoja. Engström oli keskellä siis keskimmäisessä tasossa, mutta Heinonen ei saanut häntä kuriin. Engström kierrätti pallon leveyteen, jossa Sanz tuurasi häntä. Samalla Forsell oli laajalla säteellä liikkunut samalle laitakaistalle. Sanz jatkoi pallon eteenpäin ohi Sebbanin ja Forsell puolestaan yhdellä kosketuksella Uzon taakse, jonne spurttasi keskeltä Engström liikettään jatkaen. Nissilä seurasi myöhässä tuon yllättävän juoksun ja ennen kuin hän ehti iholle, Engström päätti kerrankin taka-aluekeskityksen sijaan kääntää pallon maitse takaviistoon välikaistalle Ojalalle, jolla oli nyt tilaa, kun Nissilä oli pois paikaltaan. Ojala sai jalan auki boksissa, muttei ampunut itse, vaan pudotti vielä viereen Sanzille, joka oli ehtinyt liikkua sivurajalta takaisin keskemmäs omalle paikalleen. Tämä tälläsi boksin reunalta vastapalloon ja Kreidl torjui pallon yli maalin. Seurauksena oli Interin illan kahdesta kulmapotkusta ensimmäinen.
Mitä tulee tuolta Engströmin laidalta hyökkäämiseen ja keskittämiseen, avausjaksollahan Sebban ei oikeastaan juurikaan lähtenyt seuraamaan noita Engströmin pystyjuoksuja, vaan Nissilä oli se pelaaja, joka kavensi aina laitaan auttamaan Uzoa luomaan 2v2-asetelman Ojalaa ja Engströmiä vastaan, kun Sebban jäi enemmän kärkkymään vastaiskua Engströmin selustaansa jättämään tilaan. Noissa 2v2-tilanteissa Ojala ja Engstsröm kuitenkin onnistuivat joitakin kertoja komboilemaan niin, että Engström pääsi keskittämään täydestä vauhdista ennen kuin Uzo tai Nissilä ehti peittämään. Ennen tuota 39. minuutin tilannetta Engström ei keskittänyt kertaakaan oikeastaan maitse, vaan haki toisteisesti chippejä takatolpalle kohti Källmania, mutta Aspegren voitti pääpallot tätä vastaan hienosti ja Tomaskin vieressä ylsi jokuseen palloon ennen Källmanin tarjoamaa pääpeliuhkaa, joten noista 3-4 keskitysmestasta ei lopulta sen kummempia maalipaikkoja syntynyt, mutta kun keskeltä ei päässyt läpi ja selustaankaan ei ollut juoksijoita, leveydessä ollutta tilaa piti Interin käyttää ja laittaa keskityksiä boksiin, kun muutakaan tapaa murtautua ei sillä ollut tiivistä KuPSia vastaan.
Toisella puoliajalla Inter alkoi entistä enemmän pelaamaan ristipalloja kohti Aspegrenia ja Källmania ja Engströmin nousut jäivät alkuun vähemmälle. Eritoten tuo muutos ja lisääntynyt paine Aspegrenille alkoi näkymään tunnin jälkeen, kun Ojala otettiin vaihtoon ja Kagayama tuli sisään. Forsell siirtyi vasemmalle ja Kagayama otti kymppipaikan haltuun. Forsell alkoi sitten lähettämään diagonaalipalloja vasemmalta laidalta Uzon edestä toiselle laidalle Källmanille eristettyyn 1v1-tilanteeseen, kun ensin KuPSin muoto oli houkuteltu Forsellin laitaa kohden. 75. minuutilla ristipallo kohti Källmania toikin tulosta, mutta ironisesti tuolloin syötön antajana ei ollut Forsell, vaan Haukioja, koska Forsell oli liikkunut hetkellisesti keskemmäs Kagayaman rinnalle etsimään tiloja kymppialueelta, joten Haukioja vastasi itse yksin vasemmasta laitakaistasta, mutta ristipallon antaessaan hänkin oli melko keskellä kenttää. Källman otti ykköspallon haltuun Aspegrenia vastaan ja kakkospallossa alapuolella oli Forsell, joka suojasi palloa niin hyvin 1v2-alivoimastaan huolimatta Aspegrenia ja Haaralaa vastaan, että sai hankittua sivuvapaapotkun, josta syntyi 2-2 tasoitus. Muutoin useimmat Forsellin vasemmalta antamat ristipallot päätyivät joko Kreidlin hanskoihin tai menivät päädystä yli, koska avausjaksoon erona oli myös se, että Källman yritti tehdä pystyjuoksualoitteita Aspegrenin taakse myös eikä siis vain vastaanottanut noita ristipalloja sivurajalla ja yrittänyt sitten seisovilta jaloilta haastaa kuten vielä avausjaksolla ja sattumalta tuossa vapaapotkuun johtaneessa tilanteessa tapahtui.
Kun Inter joutui kahden maalin tappiolle, se muutti hieman avauspelaamistaan. Se ei enää rakentanut alhaalta 2-4-4:llä, vaan nosti saman tien Engströmin viimeiseen linjaan ja myös Paananen nousi keskikentän pohjalta ylemmäs KuPSin kahden alimman linjan väliin. Periaatteessa muoto oli 2-2-6, kun toppareiden ylle jäivät usein vain Sanz ja Järvenpää. Toki välillä joko Engström tai Paananen oli alempana, jolloin muoto oli 2-3-5, mutta ei tuo 2-2-6 mikään harvinainen näky ollut, vaan kyllä Paananen ja Engström olivat yhtä aikaa ylempänä, jolloin siis leveydessä olivat Engström ja Källman samalla, kun keskellä hääräsi peräti neljä pelaajaa linjojen välissä tai puolustuslinjassa roikkuen eli Ojala, Forsell, Furuholm ja Paananen vasemmalta oikealle lueteltuna. Tunnin pelin jälkeen tosiaan Ojala vaihtui vielä Kagayamaan. Inter onnistui kaventamaan 65. minuutilla. Rajaheittotilanteessa Forsell oli ajautunut vaihteeksi oikealle laidalle saakka jättäen laitapuolustajan eli Engströmin yksin huolehtimaan leveydestä vasemmalla, kun Petteri itse oli vapaassa roolissaan hakeutunut hyökkäyskolmanneksella pelattavaksi sinne, missä pallo oli ja olihan Källman puolestaan liikkunut boksiin Furuholmin seuraksi, joten kyseessä oli jonkinlainen sovittu kuvio, koska Järvenpään ja Paanasen kanssa syöteltyään Forsell onnistui tulemaan ulos ahtaasta tilasta ja keskitti boksiin, mutta Tomas purki pallon Interin "kärkiparin" edestä. Engström pääsi kakkospalloon boksin reunalla ja yritti puskea sen takaisin boksiin, mutta pallo jäi Uzolle. Engström jatkoi liikettään ja vastaprässäsi pallon takaisin itselleen, kun Uzo pelasi hitusen löysästi. Engström pääsi keskittämään kenenkään estelemättä ja avausjakson tuloksettomista takatolppakeskityksistä oppineena ei keskittänyt ilmassa, vaan maitse keskelle boksia, jonne hakeutui Källman ja tämä ohjasi pallon takakulmaan ohi Kreidlin ennen kuin Nissilä ehti pudota tukkimaan tilaa Ricardon edessä.
Kavennusmaalin jälkeen Riveiro toteutti suunnittelemansa vaihdot eli Engström vaihtui Haukiojaan ja Hämäläinen Nurmeen. Puolustuslinjan vasen puoli meni uusiksi. Engströmin olisin ehkä itse pitänyt kehissä, mutta Väyryselle alakynteen jäänyt Hämäläinen oli ihan OK vaihtaa Nurmeen, joka pystyi myös vasurillaan lähettämään kätevästi ristipalloja Källmanille Haukiojan tapaan. Merkittävämpää oli se, että kun Inter pääsi maalin päähän, se pienensi taas vähän riskitasojaan eli avausmalli vaihtui takaisin 2-4-4:ään, kun Paananen putosi takaisin Sanzin vierelle ja Haukiojakaan ei noussut engströmmaisesti valmiiksi KuPSin puolustuslinjaan vaan vasta sitten, jos Inter pääsi painamaan KuPSin syvälle. Tasoitusmaali syntyikin tosiaan sitten Haukiojan ristipallon jälkeisestä voitetusta vapaapotkusta kymmenisen minuuttia noiden vaihtojen jälkeen.
KuPS meni kuitenkin uudelleen johtoon 80. minuutilla, joten Riveiron piti taas reagoida. Inter vaihtoi tappiolla avausmallinsa 2-3-2-3:een. Laitapuolustajat jäivät Sanzin kanssa toppareiden yläpuolelle. Paananen nousi jälleen KuPSin kahden alimman linjan väliin täyttämään oikeaa taskua ja Kagayama puolestaan oli vasemmassa taskussa. Forsell ja Källman olivat leveydessä ja Furuholm piikissä. KuPS puolestaan teki kaksi vaihtoa heti maalin jälkeen, kun Väyrynen vaihtui Udohiin ja T. Hämäläinen korvasi Haaralan. Samalla systeemi muuttui 5-3-1-1:een, joka on suomalaisille tuttu Kazakstanin maajoukkueesta viimeisen reilun kuukauden ajalta. Udoh oli targetkärki ja Vidjeskog hänen alapuolellaan esti pelaamisen Sanzin kautta. Sebban putosi kolmen miehen keskikenttälinjaan vasemmalle pelaamaan taskuun Paanasta vastaan. Nissilä oli oikea keskikenttä ja puolusti Kagayamaa. Popovitch jäi keskelle ylimääräiseksi pelaajaksi tukkimaan tiloja puolustuslinjan edessä. Hämäläisestä tuli kolmas toppari Ricardon ja Tomasin rinnalle ja Uzo-Aspegren kaksikko muuntui wingbackeiksi. He pelasivat Forsellia ja Källmania vastaan saaden apuja tarvittaessa sivutoppareilta, jotka myös tarvittaessa puolustivat eteenpäin, jos Inter yritti edetä välikaistoilta Kagayaman ja Paanasen kautta. Furuholm oli keskellä alivoimaisena topparien puristuksissa. KuPS aika pitkälti salli päätöskympillä Interin edetä Haukiojan ja Järvenpään kautta, koska nämä olivat niin vaarattomilla alueilla sivurajoilla keskiviivan tuntumassa. Nissilä ja Sebban keskittyivät enemmän vain peittämään syöttöjä muodon sisään taskuihin Kagayamalle ja Paanaselle ja wingbackitkaan eivät puolustaneet eteenpäin kovin hanakasti, vaan huolehtivat selustasta Forsellia ja Källmania vastaan.
Eipä Inter sitten oikein muuta luonutkaan viimeisellä kympillä kuin pari hassua keskityspaikkaa, kun Haukioja nousi kuudenneksi pelaajaksi ylös ja tämä sai kahdesti 90. minuutin molemmin puolin jalan auki laitakaistalla pyrkien keskittämään takatolpalle kohti Källmania, mutta lopputulos oli sama kuin avausjaksolla Engströmin ilmakeskityksissä eli Aspegren ja Tomas saivat häirittyä Källmania sen verran, että tämä ei päässyt kummallakaan kerralla kunnolla pallon päälle ja korkeintaan hieman hipaisi noita keskityspalloja päällään. Valakarin tekemä muutos viiden alakertaan oli siis toimiva ja Interin kiri jäi todella vajaaksi.
Mitä tulee KuPSin positiivisiin tilanteenvaihtoihin, Interilläkin oli usein se viiden pelaajan puolustusvalmius, joten aika laihoiksi jäivät myös KuPSin transitiot. Avausjaksolta jäivät mieleen pari vastaiskuaihiota, kun KuPS yritti haavoittaa Engströmin jättämää tilaa ja edetä Sebbanin tai Uzon kautta riiston jälkeen, mutta Hämäläinen ja Sanz olivat tukkimassa tehokkaasti Engströmin jättämää tilaa ja ohjasivat/hidastivat pelin laidalle, josta sitten esimerkiksi 37. minuutilla Uzo yritti epätoivoista chippiä selustaan vielä, mutta syöttö karkasi yli päädystä. Yhtä lailla 41. minuutilla, kun Inter yritti pelata muodon sisään Forsellille, mutta Popovitch oli välissä tukkimassa tilan, riiston jälkeen Popovitch löysi Haaralan, joka oli poikkeuksellisesti keskemmällä ja jatkoi pallon heti laitaan hyökänneelle Heinoselle, joka spurttasi Engströmin jättämään tilaan. Hämäläinen kavensi kohti laitaa ja sai osin pelin hidastumaan sinne, mutta Heinonen löysi vielä boksin sisästä liikettään sinne jatkaneen Haaralan ja tämä hankki kulmapotkun, josta KuPS meni 0-1 johtoon. Periaatteessa tuossakin siis hidastus laidalle onnistui, mutta Haaralan päättäväisyydellä seurauksena oli edes kulmapotku eikä transitio päättynyt tyhjin käsin kuten niin monesti aiemmin. Toisen jakson alusta jäi mieleen vielä tilanne 47. minuutilta, kun KuPS katkaisi Interin pelinrakentelun keskikentällä ja Haarala spurttasi heti Järvenpään taakse. Hän sai sinne chipin ja pääsi kuljettamaan boksiin saakka, mutta niin vain vuorostaan Ketting kavensi lopulta eteen ja katkaisi Haaralan etenemisen. Lopussa Interin nostaessa riskitasoja KuPS sai joitakin puolittaisia aihioita, mutta keskittyi enemmän niissäkin kuljettamaan kohti kulmalippua ja kuluttamaan kelloa siellä kuin varsinaisesti hyökkäämään kohti maalia, joten voi todeta, että negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Inter oli ihan hyvä, vaikka antoi yhden kulman antoikin ja juuri siitä KuPS rankaisi.
|
