Suomi siis tosiaan turnausvoittoon maalierolla 11-2, ja ei jaanyt kylla kysymystakaan turnauksen parhaasta joukkueesta. Peli naytti oikein hyvalta ja useampikin yksilo erottui myos edukseen. Mielestani Suomen parhaita olivat Djouly Nzoko, Matias Siltanen ja Axel "Adam" Sandler, myos Kirilov, Tulehmo ja Romppanen seka maalivahdit ansaitsevat maininnan.
Aienmin taalla on ollut keskustelua, etta tama 2007-syntyneiden ikaluokka ei ole oikein vakuuttanut ja etta selkeat tahtipelaajat puuttuu, mutta itse olen nimenomaan sita mielta, etta tassa on oikeinkin laaja materiaali ja tasaisen hyva ryhma. Esimerkiksi hyokkaykseen/karjen alle on tosi kovaa kilpailua, kun noista paikoista taistelee tasta Baltic Cupista poisjaaneiden, Monchengladbachiin vastikaan siirtyneiden Ketolan ja Koukkumaen lisaksi Kirilov, Tulehmo ja Daldum, ja noista tuskin kaikki tulevat mahtumaan joukkueeseen U17 EM-karsinnoissa. Maalivahtiosasto on myos vakuuttava ja varsinkin topparit olivat tassa Baltic Cupissa oikein hyvia.
Yksilotasolla Sandler vakuutti tosi kovasti, ulottuva, mutta hyvin liikkuva toppari, joka hoiti kaksinkamppailut suvereenisti. Lisaksi hyva pallolla. Nzokon kyky kaantya pallon kanssa pienessa tilassa ja edeta oli naihin peleihin ihan poikkeuksellinen. Siltasella on oikein hyva jalka, tyomoraali ja pelinlukutaito ja Tulehmon potkutekniikka on (kuten aiemmin taalla mainittukin) huikea. LIsaksi Huhta on supersubina erinomainen, silla harvoin nakee suomalaispelaajia, joilla on vastaava kyky ja royhkeys haastaa ja menna ohi pallon kanssa.
Usein taalla on tullut vastaan kritiikkia siita, etta Suomi valitsee samoja pelaajia ja etenkin sellaisia, jotka ovat kasvaneet mittoihin varhain. Itse olen sita mielta, etta junnutasolla Suomi on painvastoin yleensa fyysisesti kovasti jaljessa ja maajoukkue on koostunut nimenomaan pienista pelaajista ja etta Suomessa tuota on painotettu nimenomaan vahemman, kuin monissa verrokkimaissa. Tassakin ryhmassa on monia pienikokoisia ja myohaan kehittyneita pelaajia (kuten Siltanen, Romppanen ja varsinkin Turkki), mutta noiden lisaksi Suomella oli ilahduttavan fyysinen ryhma. Kirilov esimerkiksi hyokkaavana pelaajana on todella hyva suojaamaan palloa ja vaikea puolustettava, Weissin fysiikka on todella kova ja aiemmin mainitsemani Sandler niinikaan. LIsaksi karjista Daldum on urheilullisesti todella lahjakas ja Ketola on lisaksi isokokoinen ja suorassa juoksussa nopea. Tuntuu, etta monissa ikaluokissa Suomella on aiemmin ollut tilanne, jossa esimerkiksi topparit ovat verrokkimaihin verrattuna todella pienia. On mahdotonta ennustaa naista 16-vuotiaista, etta kenesta tulee Veikkausliigapelaaja, kuka paasee viela pidemmalle saati etta ketka putoavat ammattijalkapallon kelkasta, mutta mielestani pelaajia kehittaa maajoukkuetasolla yksinkertaisesti eniten se, etta kyseisella hetkella parhaat pelaavat.
Nykyisista suomalaisista aikuispelaajista tulee mieleen ennen kaikkea NIssila ja Jyry, jotka olivat ikakausimaajoukkeistaan valilla sivussa, kun yleistaso ei ehka riittanyt, vaikka olikin selvaa, etta taitojen ja pelikasitysten myota heilla oli potentiaalia selvasti parempiin uriin, kuin monilla kanssapelaajilla. Tuollaiset raikeat tapaukset ovat toki tietysti erikseen.
edit. Pahoittelen valtavasti aakkosten puuttumista, kirjoitan tata ulkomaisella nappiksella ja laitteella, joka ei kertakaikkiaan suostu muuttamaan nappiksen kielta suomeen
