TURUN PALLOSEURAPerustettu: 24.10.1922
Saavutukset: 8 SM-kultaa, 12 SM-hopeaa, 11 SM-pronssia, 3 Suomen Cup -mestaruutta
Kaudet Suomen pääsarjassa: 73SEURAJOHTOHallituksen puheenjohtaja: Jouko Peräaho
Hallituksen jäsenet: Aimo Moisander, Niklas Österlund, Ari Aho, Tommi Suominen, Harri Ekebom, Mika Vesa, Anssi Kiviranta
Toimitusjohtaja: Janne Kytölä
Urheilujohtaja: Mika Laurikainen
Kirjoituspäivänä TPS täyttää 99 vuotta. Monet varhaisten vuosikymmenten pioneereista olisivat järkyttyneitä, jos olisivat keskuudessamme näkemässä, mihin tilaan suomalaisen jalkapallon suurseura on saatu.
Kaudella 2021 TPS lähti taas vaihteeksi tavoittelemaan taas kerran menettämäänsä liigapaikkaa. Lopullinen sarjasijoitus oli kolmas. Sen voi asettaa kontekstiinsa vaikka toteamalla, että edellisen ja ainoan kerran TPS on sijoittunut toisella sarjaportaalla yhtä alas kaudella 2015, jolloin Seura oli täysin konkurssikypsä, pelaili pääosin omilla pojilla Yläkentällä ja puikoissa oli täysin katteettomiin lupauksiin erikoistunut toimitusjohtaja, jolla ei ollut alkeellistakaan kykyä pitää huolta taloudesta. Nyt perusasiat taustalla ovat paremmalla tolalla, mutta tekemisen taso on valahtanut niin luokattomaksi että taso ja tulos on tämä.
Toinen tapa asettaa tämä mahtisuoritus mittasuhteisiinsa on todeta, että päättynyt Ykkösen kausi oli koko sarjan historian heikkotasoisimpia. VPS voitti sarjan 51 pisteellä eli 1,89 pisteen keskiarvolla ja varmisti sillä saldolla nousunsa jo ennen viimeistä kierrosta. Jos tarkastellaan sarjatason historiaa siltä ajalta kun sitä on pelattu yhdessä lohkossa, voidaan todeta sarjan kärkisijojen olleen tänä vuonna tarjolla todella halvalla. 2000-luvulla yksilohkoisen Ykkösen mestaruus olisi irronnut tällä pistekeskiarvolla vain vuosina 2014 ja 2020. Monena kautena VPS:n pistesaldolla ei olisi ollut mitään asiaa edes karsimaan. Ennen 2000-lukua Suomen toinen sarjataso on voitettu yhtä pienillä pistekeskiarvoilla 1980-luvulla (kun sarjataulukoita muokataan siten, että voitosta saa kolme pistettä).
Tämän tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä VPS:ää tai RoPSia. Ne olivat tämän sarjan parhaat joukkueet ja sillä hyvä. Vertailu vain ja ainoastaan korostaa sitä, miten surkeaa rämpimistä tämän kauden taaperrus oli. Jopa edellä mainitulla kaudella 2015 TPS keräsi sentään kaksi pistettä enemmän kuin nyt. Rima oli niin matalalla ettei sen ylittämiseen vaadittu ihmeen puolikastakaan, mutta homma saatiin silti vedettyä täysin vihkoon.
Taustalla on raskaiden virheiden sarja, jolle ei näytä olevan tulossa minkäänlaista loppua. Seuraavassa pikakelauksella kertaus kaudesta 2021.
MARRASKUUJo ennen kauden 2020 päättymistä TPS ilmoittaa palkanneensa uuteen toimenkuvaan urheilujohtajaksi Mika Laurikaisen. Reilua viikkoa myöhemmin hyvän loppukauden Veikkausliigassa pelannut joukkue vetää karsinnat ihan penaaliin ja onnistuu putoamaan vierasmaalisäännöllä KTP:tä vastaan. TPS-ikonit Sami Rähmönen, Juho Lähde ja Mika Ääritalo lopettavat uransa kuten myös monivuotinen työmyyrä Jonni Peräaho.
Marraskuun lopulla urheilujohtaja Laurikainen, päävalmentaja Jonatan Johansson, toimitusjohtaja Janne Kytölä ja puheenjohtaja Jouko Peräaho astelevat kameroiden eteen kertomaan Seuran tulevaisuuden suunnitelmista. Kahden tunnin tilaisuudessa ollaan kovinkin hyväntuulisia ja kerrotaan mm. urheilujohtajan ja päävalmentajan hyvin alkaneesta yhteistyöstä, vaikka sarjasta putoaminen olikin tietysti ollut kova pettymys. Liigapaikka kuitenkin kuulemma tulisi väistämättä, kunhan asioita vain tehdään tarpeeksi hyvin. Suunnitelmiin kuuluu myös joukkueen merkittävä uudistuminen, edellisen kauden joukkueesta alle kymmenen pelaajan on määrä jatkaa divarissa.
Samalla joukkue aloittaa sekalaisella seurakunnalla harjoitukset seuraavaa kautta varten.
JOULUKUUEnsimmäinen uusi pelaajasopimus saadaan jouluaaton aattona, jolloin keskuspuolustaja Rasmus Holma vetää nimensä kaksivuotiseen (!) paperiin. Uudenvuodenaattona perässä seuraavat topparipari Juhani Pikkarainen ja keskikenttäpelaaja Jesper Karlsson.
TAMMIKUUMyös maalivahti Jere Koponen ja hyökkääjä Oskari Jakonen tarttuvat tarjottuun jatkosopimukseen. Kuun puolivälissä vati menee täysin nurin, kun Veikkausliigassa läpimurtonsa tehnyt Niklas Pyyhtiä lainataan Honkaan osto-option kera, vaikka lahjakkaalle keskikenttäpelaajalle oli budjetoitu merkittävä rooli Ykkösessä. Elämän pilasi kuulemma melkein kaikissa sopimuksissa oleva liigapykälä, josta ei vain ole aiemmin muistettu kertoa. Hyökkääjä Elmo Heinosen saaminen vaihdossa ei juuri nostata mielialaa. Tilannetta yritetään pehmitellä julkistamalla 15-vuotiaan Jasper Jalosen kaksivuotinen sopimus, mutta tässä vaiheessa se vastaanotetaan enää sarkastisilla pohdinnoilla siitä, milloin tämäkin lahjakkuus lähtee toiseen suomalaisseuraan saludoilla.
Vahva tekeminen jatkuu seuraavana päivänä, kun TPS pelaa kauden ensimmäisen harjoituspelinsä Ilvestä vastaan. Seura ei kuitenkaan vaivaudu edes kertomaan, ketkä ottelussa pelaavat. Yhdenkään testipelaajan nimeä ei mainita missään, vaikka se tiedetään, että joitain pelaajia testissä on. Lopputuloskin tulee tietoon aivan muita kanavia kuin TPS:n virallisia reittejä pitkin. 1-7-loppulukemat kertovat varmaan ainakin siitä, ettei niille anonyymeiksi jääneille testipelaajille mitään käyttöä ollut.
Loppukuun aikana myös Albijon Muzaci ja Juri Kinnunen tekevät jatkosopimukset. Kuun lopussa TPS julkaisee uuden strategiansa, josta sananen tuonnempana, sekä voittaa harjoituspelissä SalPan 5-0. Tällä kertaa kokoonpanosta kerrotaan sentään jotain. Esimerkiksi se, että mukana oli viisi testipelaajaa, joita ei kuitenkaan viitsitä nimetä, saati että suljettujen ovien takana pelattua ottelua alennuttaisiin striimaamaan jonnekin.
HELMIKUUKuukausi alkaa kauden ensimmäisillä uusilla hankinnoilla, joista molemmat ovat puolustajia. Laitapakki Samuel Mahlamäki siirtyy Turkuun VPS:stä ja toppari Samba Benga SJK:sta. Ensimmäisten profiilihankintojen vuoro on kuun puolivälissä. Liigassa meritoitunut oma kasvatti Atte Sihvonen liittyy vihdoin ensimmäistä kertaa kasvattajaseuransa edustusjoukkueeseen ja vain pari vuotta aiemmin talvimaajoukkueen rusketusreissulla käynyt Kalle Taimi vaihtaa myös liigapelit divariin.
Jatkosopimukset raapaistaan aluksi väliaikaisena maalivahti Santeri Aaltosen ja pysyvämpänä Joakim Latosen kanssa. Näin ollen kasassa on kymmenen sopimusta jo edellisellä kaudella TPS:ssä pelanneiden kanssa, joten se siitä alle kymmenen pelaajan jatkamisesta ja rungon uusimisesta.
Suomen Cupin lohkovaiheessa hävitään EIF:lle 0-1, voitetaan MuSa 2-0 ja pelataan 2-2-tasapeli PK-35:n kanssa.
MAALISKUUMaalivahti Aaltonen tekee koko kauden kattavan liigasopimuksen ja paluumuuttaja Ville Seppä liittyy myös veskariosastolle. Ilmeisesti perhe- ja koronatilanteen takia kotimaahansa Kameruniin jumiin jäänyt Alim Moundi saadaan myös mukaan ja sopimuspelaajien listaan.
Joukkueesta puuttuu edelleen ilmiselvästi ykköshyökkääjä. Taivaan isä tiputtaa TPS:n syliin jo kerran lähteneen Eliecer Espinosan, kun FC Lahti purkaa kolumbialaisen kanssa tekemänsä sopimuksen jo parin kuukauden jälkeen. Kukaan, paitsi ilmeisesti seurajohto, ei kuitenkaan usko että puolentoista vuoden aikana alle yhden ottelun edestä jalkapalloa pelanneesta Espinosasta olisi kuin ringinleventäjäksi.
Kuun lopussa käydään Maarianhaminassa häviämässä harjoituspeli IFK:ta vastaan 0-1.
HUHTIKUUTPS voittaa harjoituspelissä Hakan vieraissa 1-0, häviää HIFK:lle loppuhetkien rankkarilla kotona 0-1 ja Ilvekselle vieraspelissä samoin lukemin, tällä kertaa pallo laitetaan lisäajalla omiin.
Kuun puolivälin jälkeen lainataan hyökkäyspäähän Sonny Hilton Fulhamista. Hilton kostautuu vahvistukseksi heti kuun lopun voittoisassa harjoituspelissä Atlantista vastaan. Lisäksi TPS voittaa vielä viimeisessä harjoituspelissään HJK Klubi 04:n. Atlantista vastaan muutenkin rikkonaisen talven pelannut Kalle Taimi loukkaantuu.
Kuukauden aikana tunteita kuumentaa entisestään se, että Honka käyttää odotetusti Niklas Pyyhtiän lainasopimuksessa olleen osto-option. Lisäksi urheilujohtaja Laurikainen antaa ennen Klubi 04 -peliä HJK:n nettisivuille haastattelun, jossa kertoo Seuran etsineen sopivaa kärkipelaajaa vahvistukseksi ja ”lopulta onnistuimme saamaan meille tutun kolumbialaiskärjen Eliecer Espinosan joukkueeseemme”. Ilmeisesti pitkään jatkunut ykköshyökkääjähankinta onkin nyt siis pitkään rikki ollut pelaaja, josta kertaalleen jo luovuttiin.
TOUKOKUUYkkönen alkaa suljetuin ovin kotipelillä VPS:ää vastaan. TPS-kannattajat sentään tuovat eloa järjestämällä hienon pyroshow’n stadionin ulkopuolella. Itse ottelussa TPS on selvästi niskan päällä ja siirtyy Joakim Latosen maalilla johtoon jo 11. minuutilla. Lisämaaleihinkin riittää paikkoja, mutta ei viimeistelytaitoa. Lopulta VPS keksii ovelan ratkaisun, eli ottaa punaisen kortin ja kääntää alivoimalla pelin hallinnan itselleen. Tasoituskin toki järjestyy, kun Steven Morrissey puskee ylhäisestä yksinäisyydestään maalin viisi minuuttia ennen pelin loppua. Näin kaksi pistettä annetaan täysin turhaan pois.
Kaksi päivää myöhemmin tunnelma ja ehkä koko TPS:n uskottavuuskin nousee, kun Tepsi julkistaa Kasper Hämäläisen palaavan joukkueeseen pitkältä ulkomaankierrokseltaan ja vielä monivuotisella sopimuksella.
Tähän hätään se ei kuitenkaan auta, sillä Hämäläinen on käytettävissä vasta siirtoikkunan auetessa heinäkuussa. Sitä odotellessa pelataan KPV:n kanssa vieraissa 1-1-tasapeli ja hävitään kotona FF Jarolle 1-2. Kolmen pelatun kierroksen jälkeen kasassa on kaksi pistettä, vaikka otteluista kaksi on ollut kotona. Viimeistely on todella tehotonta eikä pääosin vaihtopenkillä istuvasta ykköshyökkääjä Espinosasta ole juuri apua siihen. Toinen joukkueenrakennuksen todellinen mestariteos alkaa paljastua, kun Samuel Mahlamäki niitataan Kokkolassa sairastuvalle. Näin joukkueeseen jää ainoastaan yksi terve laitapakki/wing-back, kun Kalle Taimestakaan ei tahdo tulla kalua. Laidalle joudutaan uhraamaan Sonny Hilton, joka on hyvä pelaaja, mutta menee tällä pelipaikalle enemmän tai vähemmän hukkaan.
Voittotili sentään aukeaa neljännessä ottelussa, kun MP kaatuu vieraissa Latosen ja Hiltonin maaleilla 2-1. Toukokuu päättyy kuitenkin todelliseen rimanalitukseen, kun TPS hakkaa kotikentällä päätään seinään sarjanousija Jippoa vastaan. Sen lisäksi, että oma pyörittely ei johda mihinkään, TPS onnistuu vielä päästämään ihan pelin lopussa maalin ja häviämään. Viiden ottelun jälkeen koossa on yksi ainoa voitto ja kotitappio _Jipolle_ on, kaikella kunnialla, taas yksi merkki siitä että tässä ollaan lähestymässä historiallista nollapistettä.
Kentän ulkopuolella järjestetään yhtiökokous. Osakeyhtiön johto toivoo suuressa viisaudessaan jo toista vuotta peräkkäin, että osakkeenomistajat eivät tulisi paikalle, mutta ei myöskään tee elettäkään, jotta kokouksesta järjestettäisiin etäyhteys. Ennen avoimuudellaan kiitosta ja luottamusta herättänyt seura näyttää työntäneen päänsä syvälle omaan hanuriinsa.
KESÄKUUNuhjaaminen jatkuu maalittomalla vierastasapelillä PK-35:tä vastaan. Seuraava sunnuntai tuo pientä lohtua, kun RoPS kaatuu vieraskentällä 1-0. Laitapakkitilannekin on hieman helpottuvinaan, kun Kalle Taimi tulee vaihdosta sisään 38. minuutilla ja antaa myös maaliin johtavan keskityksen.
Ilo jää lyhytaikaiseksi. Kuun lopussa Juri Kinnunen tekee yhden kauden komeimmista maaleista EIF:ää vastaan kotikentällä ja peli on taas tavallaan hallussa, mutta vain neljä minuuttia johtomaalin jälkeen täydellinen oikosulku mahdollistaa EIF:n tasoituksen.
HEINÄKUUHeinäkuu alkaakin sitten sen luokan pohjanoteerauksella, ettei sellaista tiedetty olevan olemassakaan. TPS onnistuu häviämään HJK:n reservijoukkue Klubi 04:lle 0-1 ja vielä kotikentällä. Ainakaan sivullekirjoittanut ei ennen tätä edes tiennyt, että ihmistä ylipäätään voi hävettää niin paljon. Tuloksessa on vahvaa symboliikkaa, koska vajaa vuosikymmen aiemmin TPS kuului vielä oikean HJK:n kärkihaastajiin. Kotitappio perinteisen vihollisen farmijoukkueelle on liioittelematta kaikkien aikojen noloin ja kuvottavin yksittäinen tulos.
Siihen reagoi aiheellisesti myös TPS-kannattajat, joka julkaisee nettisivuillaan hyvin hyytävänsävyisen avoimen kirjeen seurajohdolle. Kritiikkiä ladataan toki pelaajille ja valmennuksellekin, mutta ennen kaikkea kannanotossa ihmetellään, miksi helvetissä samat naamat roikkuvat maisemissa vuodesta toiseen vaikka ovat ainoita yhdistäviä tekijöitä melkein vuosikymmenen jatkuneessa taaperruksessa. Ulostulo herättää mediassa suunnilleen niin paljon huomiota kuin mikään Ykköseen liittyvä ylipäätään voi herättää, mutta seurajohdon ylpeys ei salli minkäänlaista reagointia kannanottoon.
Seuraavassa pelissä Gnistania vastaan alkaa olla jo tosi kysymyksessä. Tulos, 0-0, ei tälläkään kertaa ole millään muotoa tyydyttävä. Närää herättänyt 3-5-2-ryhmitys on vaihtunut 4-3-3:een, mutta pelkkä numeroiden pyörittely paperilla ei juuri tosiasioita muuta.
Ennen siirtoikkunan aukeamista TPS on ehtinyt pelata kymmenen ottelua saldolla 2-5-3. Vaikka Ykkösen heikko taso antaa, ihme kyllä, teoriassa edelleen mahdollisuuksia vaikka mihin, on selvää, ettei moisella tuloskunnolla saati TPS:n peliesityksillä tee yhtään mitään. Eikä sarjan heikkoa tasoa sitä paitsi pidä edes käsitellä minään lieventävänä asianhaarana, vaan on nimenomaan katsottava pitkälle peiliin ja kysyttävä, miksi näinkin heikossa kilpailussa onnistutaan olemaan siellä paskimpien joukossa taistelemassa sarjapaikasta.
Analytiikan valossa TPS:llä on kyllä ollut eväitä parempiinkin tuloksiin. Lähes jokaisessa ottelussaan se on luonut vastustajaansa enemmän maaliodottamaa. Lopulta palataan kuitenkin niihin ihan samoihin ongelmiin, jotka ovat olleet nähtävillä jo kuukausikaupalla. Hyvissäkin maalipaikoissa tarvitaan pelaajia jotka laittavat riittävällä varmuudella palloa maaliin, ja hankkimatta jätetyn ykköshyökkääjän puute on nyt näkynyt karusti.
Kokoonpano on muutenkin ihan vinksallaan. Vaikka TPS:n pitäisi olla sarjan parhaita joukkueita ja pystyä hallitsemaan pelitapahtumia, joukkue on täysin epätasapainossa. On ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että joukkueessa on ollut kolme topparia ja kaksi keskikentän pohjapelaajaa, mutta vain yksi luontainen laitapakki/wing-back eikä yhtään ainutta puhdasta ysipaikan hyökkääjää. Joukkueen rakenne on aivan epäsymmetrinen, vaikka ennen kauden alkua kuinka vakuuteltiin, että joukkueen kokoamisessa ollaan ihan aikataulussa.
Niinpä on tehtävä ratkaisu, joka harvemmin toimii mutta jota uskottavuuden rippeiden pelastamiseksi on pakko yrittää: joukkuetta pitää uusia rajusti lennosta kesken kauden. Siirtoikkunan auetessa Hämäläinen liittyy joukkueeseen, niin myös Ilveksestä lainattava vanha tuttu Ilari Mettälä. Hämäläisen comeback herättää viimeinkin pientä kaivattua virinää Seuran ympärille ja katsomossa Kappe-trance soi taukoamatta 15 minuuttia, kun Hämäläinen vaihdetaan kentälle. Lopputulos on silti tuttuakin tutumpi antikliimaksi, KPV-ottelu päättyy Kupittaalla 0-0.
Seuraava jokerikortti on SJK:sta lainattava laitapakki Joonas Sundman, joka debytoi vieraissa Jaroa vastaan. Peliesitys antaa vihdoinkin merkkejä paremmasta, kun TPS ottaa 2-0-vierasvoiton varsin suvereenilla esityksellä. Kun vielä Serge Atakayi liittyy rinkiin samaisesta SJK:sta, herää jo pieni toivo siitä, että se ehkä seisoo sittenkin.
Sen fiiliksen TPS osaa luonnollisesti huuhtoa pois. Heinäkuun viimeisenä perjantaina TPS johtaa Kupittaalla MP:tä kahdesti, mutta päästää aivan poskettoman tyhmillä tavoilla vieraat yhtä monta kertaa tasoihin ja lopputulos on 2-2.
ELOKUUTässä vaiheessa kautta pelataan enää tuloksesta. Kuukausi alkaa pitkällä vierasmatkalla Joensuuhun, missä peli on molemmilta joukkueilta aivan kauheaa. Kumpikin joukkue ansaitsisi hävitä, mutta onneksi jalkapallossa jaetaan pisteet maalien perusteella. Serge Atakayi tekee sellaisen kirjaimellisesti viimeisellä sekunnilla ja vaikka peli sinänsä oli kamalaa, maalin jälkeinen juhlinta kielii melkoisesta vapautumisesta.
Kannattajapuolella Joensuun reissulta tarttuu mukaan hittijuoma Lieksalainen Haukikilju™, jonka luonnollisesti uskotaan olleen voiton avain. Tämä kaiken muun makuaistin alleen hautaava eliksiiri otetaan repertuaariin koko loppukaudeksi, ja luonnollisesti tulosta alkaa tulla. Jipon perään kaatuu kotona hallitulla esityksellä PK-35 (kyllä, kauden ensimmäinen kotivoitto heti elokuussa). Perään niputetaan vieraissa MuSa.
Kuun puolivälissä Kupittaalle tulee vahvaan kesävireeseen päässyt RoPS. Tälläkin kertaa ensimmäiset 10-15 minuuttia sujuvat TPS:n viedessä peliä vakuuttavasti, mutta seuraava puolituntinen on aivan kammottavaa räpellystä. RoPS kirii 3-0-johtoon ja vaikka TPS:n loppukiri on sinällään vahva ja vakuuttava, ei ole minkäänlainen vääryys, että se nostaa mustavalkoiset vain maalin päähän. Paluu voittojen tielle tapahtuu onneksi heti seuraavassa ottelussa Tammisaaressa. Nyt Kasper Hämäläinen tekee loppuhetkillä voittomaalin.
Muissa uutisissa TPS järjestää 11. elokuuta omistajatapaamisen hyvitelläkseen puppelointiaan yhtiökokouksen yhteydessä (ja varmaankin myös sitä, että vuotta aiemmin tällaista tilaisuutta ei lupauksista huolimatta järjestetty). Heti perään kerrotaan, että omistajat saavat myöhemmin sähköpostia tilaisuuden antiin liittyen. Tämän tekstin kirjoitushetkellä kaksi ja puoli kuukautta ei ole vielä ihan riittänyt send-nappulan painamiseen.
SYYSKUUKentällä sentään kulkee vihdoinkin. Ensin kaatuu VPS vieraissa, seuraavaksi MuSa kotona kunniagalleriajuhlallisuuksien kera, sen jälkeen Gnistan saa täystyrmäyksen Kupittaalla. Vieraspeli Klubi 04:ää vastaan on huomattavasti tahmeampi, mutta TPS kairaa silti 4-2-voiton. Tehokkuus on aivan eri tolalla kuin alkukaudesta, mikä näkyy myös kuukauden päättävässä 4-1-kotivoitossa Jarosta. Parhaimmillaan vastustajilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Syyskuu on kentällä pelkkää voittoa. Kalle Taimikin on päässyt taas pelikuntoon ja vallannut paikkansa avauksesta. Hirveää alkua seurannut hurja putki on nostanut TPS:n sarjan kärkeen, toki muiden ristiinpelaamisen suosiollisella avustuksella.
LOKAKUUKuukauden alkajaisiksi Gnistan kaatuu vieraissa 2-1. Peliesitys on pääosin hallittu, mutta lopun halvan kavennusmaalin jälkeen meinaa vielä tulla paniikki ja pallo hivelee kertaalleen vielä TPS:n maaliviivaa. Huima putki saa joka tapauksessa jatkoa ja loppukauden kuva on herkullinen. Voittoputken venyminen vielä kahdella ottelulla tietäisi mestaruusjuhlia jo ennen sarjan päättymistä. Sitä paitsi ne pelit pelattaisiin kotona, jossa oli surkean alun jälkeen sujunut hienosti. Jos VPS kaatuisi kotona, jommankumman jäljellä olevan ottelun voittaminen riittäisi.
Nyt toki tiedämme, ettei mikään näistä ehdoista täyttynyt. VPS oli Turussa 3 000 katsojan edessä aivan omaa luokkaansa ja otti 3-1-voiton. Kotiottelu EIF:ää vastaan tarjosi sentään mahdollisuuden venyttää ratkaisua päätöskierrokselle ja varmistaa ainakin karsijan paikan, mutta yhtäkkiä kentällä nähtiin taas sitä alkukauden TPS:ää. Peli ei enää virrannut, kesällä hankittujen vahvistusten suoritustaso laski ja ennen kaikkea maalipaikat, joita kyllä luotiin enemmän kuin riittävästi, jätettiin pääosin käyttämättä. Rasmus Holma puski TPS:n johtoon EIF:ää vastaan, mutta yhden maalin marginaali jättää aina paljon sijaa epäonnelle. Tällä kertaa sitä edusti EIF:lle 80. minuutilla tuomittu rangaistuspotku, joka tasoitti pelin.
VPS varmisti mestaruuden kaksi päivää myöhemmin ja TPS ei lopulta voinut ennen päätöskierrosta olla varma edes paikasta kahden joukossa. Yläloppusarjan pahasti vihkoon vetänyt RoPS sai ilmaisen varapatruunan eikä kahden edellisen ottelun jälkeen ollut lopulta kummoinenkaan yllätys, että se käytti sen. TPS:n peli oli yhtäkkiä pahasti jumissa eikä se luonut Rovaniemellä kuin yhden kunnon maalipaikan. Ei kyllä luonut RoPSkaan ennen kuin vasta ottelun lopussa TPS:n pelatessa riskillä, mutta ero oli tehokkuudessa, jota TPS:ltä ei taaskaan löytynyt. Kauden tärkeimmillä hetkillä vajottiin alkukauden kehnolle tasolle ja tulos on tämä.
YHTEENVETOJuuri nyt on tietysti kiinnostavaa keskustella kolmen viimeisen ottelun epäonnistumisesta ja niiden kohdalla etenkin joukkueen henkisestä kantista ja taktisista valinnoista.
Iso kuva on kuitenkin se, että TPS pelasi kauden 16 viimeistä ottelua saldolla 11-2-3. Se on melkein 2,20 pistettä per ottelu ja sillä voitetaan jalkapallossa melkein sarja kuin sarja.
Olennainen kysymys onkin se, miksi se ei riitä. Nopea vastaus on tietenkin alkukauden kamalassa konttaamisessa. Kauden lopputulos ratkesi viimeisillä kierroksilla, mutta jos kauden lopussa ollaan tilanteessa, jossa seitsemän ottelun voittoputken jälkeen pitää voittaa vielä kaksi peliä lisää, vituiksi on kyllä mennyt ihan jossain muualla.
Alkukausi taas meni vihkoon pitkälti jo talvella tehtyjen virheiden takia. Joukkueen kokoaminen meni aivan reisille, jos sitä ylipäätään voi kokoamiseksi kutsua. En muista kuka TPS-foorumisti näin osuvasti sanoi, mutta lainaan vapaasti: joukkuettahan ei oikeastaan koottu ensinkään, vaan annettiin jatkosopimus kaikille joille sellainen kelpasi ja otettiin ulkopuolelta ne pelaajat, jotka suostuivat joukkueeseen tulemaan. Mitään suunnitelmallisuutta tekemisessä ei näkynyt.
Mikä ammattilaisjoukkue kuvittelee menestyvänsä ilman ykköshyökkääjää? Millaisessa seurassa kauteen lähdetään kolmella laitapuolustajalla, joista yksi on rikki ensimmäisen puolikkaan kaudesta? Jos tavoitteena on sarjan voitto, niin miksi joukkueella on kuusi sille tasolle riittävää puolustuspään pelaajaa mutta vain 1-2 hyökkäyspään yksilöä?
Kaikki tämä herättää kysymyksen esimerkiksi siitä, mitä hyötyä lopulta oli urheilujohtajan rekrytoinnista, jota perusteltiin nimenomaan sillä, että edelliselle päävalmentajalle oli kohtuuton taakka skoutata pelaajia valmentamisen ohella. Lopputulos ainoastaan heikkeni. Enkä tarkoita sitä etteikö urheilujohtaja sinänsä olisi tarpeellinen henkilö tai että tämä kausi olisi kaatunut yhden miehen takia, mutta kyllä tämän kauden urheilullinen fiasko pedattiin jo talvella täydellisellä amatööritouhulla, jossa on varmasti ollut monta kokkia sopan ääressä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, mitä kulisseissa tapahtuu, koska Kalle Taimen hankinta on edelleen edellinen asia jota urheilujohtaja on TPS:n sivuilla sanallakaan kommentoinut. Toimiiko homma sittenkään ihan niin nätisti kuin talvella maalailtiin?
Mutta kuten sanottua, ei tämä nyt yhden miehen laariin voi kaatua vaan mätä on paljon syvemmällä ja samaa paskaa tässä on syöty jo vuositolkulla. Pelillisistä ongelmista voisi kirjoittaa toisen yhtä pitkän sepustuksen. Ennen kaikkea kotisaldo 4-4-5 on nousua tavoittelevalle joukkueelle aivan kelvottoman paska. Sitten on vielä kentän ulkopuoliset asiat, päällimmäisinä Seuran täydellinen vaatimustason ja kunnianhimon puute. Mistään tulosvastuusta ei näy kenenkään kohdalla merkkejäkään. Tämä on se perimmäinen syy miksi tästä ei tule mitään, ei raha eikä mikään muukaan minkä taakse olisi helppo mennä. Vaikka tämä kausi olisi päättynyt toisin, Seuran ongelmat eivät olisi kadonneet mihinkään ja ensi kausi liigassa olisi luultavasti ihan samaa mongerrusta kuin aiemmatkin yritykset.
TPS on nyt pelannut kahdeksan kautta peräkkäin säilymättä kertaakaan Veikkausliigassa. Samaan aikaan naisetkin kyntävät divarissa eikä noususta oikein voinut puhua edes spekulaation tasolla. Veikkausliigasta jaksetaan aina puhua ja haaveilla, mutta tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku. Tässä tapauksessa tosiasia on, että TPS on täysin pudonnut suomalaisen huippujalkapallon kelkasta ja on juuri sen tason puuhasteluorganisaatio mitä miesten ja naisten Ykkösen sarjataulukot näyttävät. Siihen asiaan on vaikea nähdä tulevan muutosta ennen kuin joku kykenee lyömään nyrkin pöytään ja nythän sellaista henkilöä ei selvästi ole.
Jos TPS olisi osoittanut minkäänlaista halua saati kykyä itsekritiikkiin ja toimintansa korjaamiseen niin tämän kauden lopputulos olisi itse asiassa helppo hyväksyä. Se nimittäin olisi kunnianhimoisessa seurassa sen luokan pettymys, että siihen reagoitaisiin tosissaan ja asioita alettaisiin laittaa kuntoon. Nyt kaikki signaalit viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, että harrastelijatason puuhastelu riittää ja kaikki avainpaikat on mukavampi täyttää vanhojen meriittien ja vielä mieluummin erilaisten mandaattien perusteella ja touhuta kavereiden kesken. Mikään ei tule muuttumaan ennen kuin joku aloittaa suursiivouksen eikä näköpiirissä ole ketään, joka sen tekisi. Kaiken lisäksi aiemmin hyvin avoimesti viestinyt seura ei enää näytä arvostavan kannattajiaan ja omistajiaan pätkääkään. Kannattajien kesäisestä kannanotosta joka ikinen tavu pitää edelleen paikkansa.
JOUKKUE 2021Itse en lähde tällä kertaa sen kummemmin yksilöimään pelaajien ja valmentajien tekemisiä. Ei vain tunnu juuri nyt henkilökohtaisesti mielekkäältä kaataa kuormaa vain suorittavan portaan niskaan kun syöpä on paljon syvemmällä. Joku muu saa toki kernaasti arvostelut kynäillä ja saatan hyvin itsekin ottaa myöhemmin niihin kantaa.
Tässä kuitenkin joukkueen pelaajat tilastoineen kaudelta 2021. Mukana Ykkösen ottelut.
1. Jere Koponen: 27 ottelua, 0 varoitusta
12. Santeri Aaltonen: 0 ottelua
3. Juri Kinnunen: 20(2) ottelua, 2 maalia, 3 varoitusta
4. Rasmus Holma: 16(4)/ ottelua, 1 maali, 2 varoitusta
5. Samuel Mahlamäki: 0(1) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
8. Kalle Taimi: 14(2) ottelua, 1 maali, 1 varoitus
14. Juhani Pikkarainen: 24 ottelua, 0 maalia, 1 varoitus
15. Samba Benga: 17(2)/ ottelua, 0 maalia, 3 varoitusta
28. Severi Pöysä: 2(2) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
35. Joonas Sundman: 10(3) ottelua, 0 maalia, 5 varoitusta
2. Alim Moundi: 10(8)/ ottelua, 0 maalia, 2 varoitusta
6. Atte Sihvonen: 26 ottelua, 0 maalia, 6 varoitusta
20. Jesper Karlsson: 11(10) ottelua, 0 maalia, 3 varoitusta
22. Kasper Hämäläinen: 16(1) ottelua, 5 maalia, 3 varoitusta
23. Joakim Latonen: 25 ottelua, 11 maalia, 2 varoitusta
24. Kasperi Tuomi: 0(1) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
25. Santeri Pohjolainen: 3(4) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
26. Jasper Jalonen: 1(4) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
9. Oskari Jakonen: 5(11) ottelua, 0 maalia, 1 varoitus
16. Albijon Muzaci: 24(3) ottelua, 6 maalia, 3 varoitusta
17. Eliecer Espinosa: 2(14) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
21. Elmo Heinonen: 9(11) ottelua, 3 maalia, 2 varoitusta, 1 ulosajo
24. Ilari Mettälä: 16 ottelua, 7 maalia, 0 varoitusta
27. Kabamba Kalabatama: 0(3) ottelua, 0 maalia, 0 varoitusta
45. Serge Atakayi: 8(5) ottelua, 3 maalia, 0 varoitusta
Päävalmentaja: Jonatan Johansson
Apuvalmentaja: Jon Daly
Maalivahtivalmentaja: Mikko Känkänen
Fysiikkavalmentaja: Mira Sakselin
Fysioterapeutti: Markus Kemppainen
Joukkueenjohtaja: Jani Tuomala
Huoltaja: Tapani Elmeranta
Huoltaja: Juha Pyyhtiä
Lääkäri: Jyrki Rauhaniemi
KAUSI 2022Ykkösessä siis jatketaan ja eiköhän kaikki muukin hoidu ihan vanhaan malliin. Nyt nieleskellään viikon verran pettymystä, sitten aloitetaan uuden kauden valmistelut tarjoamalla jatkosopimus kaikille nykyisille pelaajille jotka sellaisen huolivat. Lainapelaajista ei toki näy enää merkkiäkään. Alkuvuodesta sitten testipelaajaralli päälle ja kai sieltäkin tarttuu joku kenet voi tarpeen vaatiessa heittää kentälle. Heinäkuun siirtoikkunassa sitten taas puoli avauskokoonpanollista pelaajia pätkäsopimuksella sisään ja kirivaihde päälle, se toimi niin hyvin myös vuosina 2018, 2020 ja 2021.
Valmentajakysymyskin pitää tietysti ratkaista. Huhujen mukaan Johanssonin sopimuksessa ollut optio ensi kaudesta on jo käytetty, mutta jos ei, niin kysytään Mika Laurikaista ja John Allenia. Jos ei vieläkään tärppää, niin Mikko Hyyrystä. Kenenkään muun puhelinnumeroa toimistolta tuskin löytyy.
Seurajohdossa ei varsinkaan kannata tehdä mitään, siellä on jo niin monen vuoden ajan saatu nauttia niin terävästä seurajohtamisesta että uusi nousu on vain ajan kysymys. Suuressa kuvassa kotitappio Klubi 04:lle tai Ykköseen jääminen eivät ole niin olennaisia asioita, kun taustalla tapahtuu koko ajan hyviä juttuja. Pelaajien ja valmentajien pitäisi vain pystyä voittamaan ne kriittiset pelit.
Näiltä pohjilta on ilo lähteä satavuotisjuhlakauteen, josta on tuleva kaikkien aikojen vuosi. Kohti uusia korkeuksia.
Muistutukseksi vielä Tepsin strategiassa asetetut tavoitteet vuodelle 2021.
1. Vähintään yhden uuden osakkuusyhtiön lanseeraus
2. Uuden CRM-järjestelmän käyttöönotto & myynnin modernisointi
3. Omistuspohjan laajentaminen
4. Vanhojen omistajien parempi huomioiminen
5. Vastuullisuusohjelman lanseeraus yhdessä TPS juniorijalkapallon kanssa
1. Urheilullinen menestys; miesten edustusjoukkueen paluu Veikkausliigaan & U23-joukkueen nousu kakkosdivisioonaan.
2. TPS-metodin suunnittelu ja jalkautuksen aloittaminen sekä dataperusteisten mallien hyödyntäminen prosessissa.
3. Urheilurekrytoinnin uudistaminen hyödyntämällä dataperusteisia malleja.
4. Olosuhteet: oman harjoituskeskuksen kehityssuunnitelma ja taloudellinen esiselvitys
1. Seuraidentiteetin vahvistaminen
2. Asiakasymmärryksen kasvattaminen
3. Digitaalisen myynnin kehittäminen
4. Valittujen brändiominaisuuksien vahvistaminen & jalkauttaminen
Osaako joku nimetä edes yhden kohdan, joka olisi toteutunut? Mitä virkaa on kymmenen vuoden strategialla, jos edes ensimmäisenä vuonna ei pystytä toteuttamaan 13 tavoitteesta kuin murusia jos niitäkään? Ei kai tällä vain ole mitään seurauksia?
SOPIMUSTILANNE 20224. Rasmus Holma (2022)
Joonas Lakkamäki (2023)
3. Juri Kinnunen (2022)
8. Kalle Taimi (2022)
28. Severi Pöysä (2022+1)
29. Roope Pakkanen (2022+1)
20. Jesper Karlsson (2022+1)
22. Kasper Hämäläinen (2023+1)
25. Santeri Pohjolainen (2023)
26. Jasper Jalonen (2022)
Daniel Rantanen (2022+1)
Albijon Muzaci (2022)
Olli Jakonen (2022+1)
Simo Roiha (2022+1)
