En ymmärrä miten urheilutoimenjohtaja, joka ei ole viimeistään elokuun lopussa alkanut etsiä päävalmentajaa mahdolliseen kauteen Ykkösessä 2023, voi jatkaa Seuran palveluksessa.
Mikä minä olen amatöörinä arvioimaan ammattilaisen valintoja, mutta väitän, että Veikkausliigaan olisi ollut halukkaita, laadukkaampia valmentajia helpommin saatavilla. Urheilujohtajan olisi pitänyt nimenomaa kartoitaa mahdollisia valmentajia Ykkönen mielessään, koska se on selkeästi haastavampaa. Uskomatonta, ettei tällaiseen skenaarioon olla varauduttu.
Puran vielä turhautumistani alle.
StrategiaTammikuussa 2021 julkaistu ”Strategia 2029” lähti väärille raiteille jo heti julkistamisvuonna. Strategiassa on olennaisia puutteita: Siinä ei ole konkreettisia lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita eikä tarvittavia mittareita, joilla näitä tavoitteiden toteutumista seurataan. Strategia ei anna mitään mitattavia lukuja eikä arvoja, vaan abstrakteja ajatuksia millainen seura TPS haluaisi itse olla noin 10 vuoden kuluttua. Strategia on lähes käyttökelvoton eikä sen seurantaa ole toteutettu millään tavalla.
Seuran toimiston ja johdon ulkopuolisille on syntynyt vahva mielipide, ettei TPS noudata strategiaan itse kirjaamia arvojaan, joista tärkeimpänä pitäisi olla avoimuus ja kasvatustyö. Omia kasvatteja ei nouse edustusjalkapalloon johtuen pakkonousuajatuksen tuomista jatkuvista pelillisistä paineista ja juniorijalkapallon kiristyneestä kilpailutilanteesta. Lahjakkaimmat sopimuksenalaiset kasvatit on päästetty kotimaan sisällä kilpailijoille ja loput taantuu Miesten Kolmosessa liian monetta kautta putkeen. Roope Pakkasen esiinmarssi on ilahduttava poikkeus, osin kuitenkin olosuhteiden pakosta.
Omat kasvatit ja Turun ulkopuoliset pelaajat saavat aina enemmän anteeksi kuin vahvalla paikalliskilpailijataustalla tulevat pelaajat. Tämä tuntuu unohtuvan TPS:lta. Jos pelaaja ei nauti kannattajien kunnioitusta, hän aistii sen varmasti ja se vaikuttaa samalla koko joukkueen pelituloksiin ja yhteishenkeen. Jos Veritaksen naapurikopista on aivan välttämätöntä tehdä hankintoja, pelaajien on oltava henkisesti ja pelillisesti todella vahvoja. Osa on siihen pystynyt, osa ei. TPS ottaa kuitenkin tietoisen riskin.
TPS ei kerro avoimesti visioistaan tai syistä jatkuville epäonnistumisille. TPS ei enää kerro esimerkiksi myytyjen kausikorttien määrää, kuten aiemmin. Vaikka luvut olisivat laskusuunnassa, avoimuutta ei voida unohtaa. Strategiaan kirjattu yhteisön vahvistaminen ei onnistu, jos kukaan ei kanna vastuuta eikä kerro missä oikeasti mennään milloinkin. Brändiarvosta TPS saa kiittää satavuotista historiaansa ja mm. jääkiekon tekemää brändityötä, TPS jalkapallo itsessään on vain heikentänyt TPS-brändiä.
Kausilla 2015–2017 oli strategia. Sille oli selkeät vetäjät, päävalmentaja Mika Laurikainen ja puheenjohtaja Jouko Peräaho. Siinä oli selkeät, vuosittaiset tavoitteet toimistolle sekä kentälle. Strategia avasi syyt pelaajapolitiikalle, taloudelle ja olosuhteille. Viestintä oli avointa. Nyt se kaikki hyvä unohtui, kun talous saatiin tasapainoon ja pois kriisitilasta.
ViestintäTPS TV:n lakkauttaminen kostautui valtavaksi virheeksi. Suomalaisen jalkapallon viestintäkentän pioneerin työ vedettiin vessanpöntöstä alas. Alan ammattilaiset otti ja lähti vähin äänin. TPS:lla ei ollut esittää tilalle juuri mitään. Liian pitkään mentiin sietämättömällä radiohiljaisuudella. Nyt viestintä on onneksi aktivoitunut, iso kiitos nykyiselle tiimille.
Viestintä ei ole kuitenkaan pelkästään vakiomuotoisten kuvien lähettämistä Twitteriin ja Instagramiin eikä viestintä ole vain otteluennakoita ja -raportteja. Siinä on oltava punainen lanka; miksi jotain kerrotaan, miksi jotain ei kerrota, milloin asioita kerrotaan ja mihin kaikella pyritään. Yhteisö ja sen rakentamisen tulisi olla kaiken viestinnän keskiössä.
Päättynyt kausi oli shokki ja suuri pettymys. Olisi valtava virhe olla hiljaa tällaisessa tilanteessa. Yleisö, yhteisö ja kannattajat haluaa anteeksipyynnön ja vastuunkantoa. Vähintä, mitä TPS voi nyt tehdä, on istuttaa TJ, UJ ja hallituksen edustaja nöyränä kameran eteen. Parempi vaihtoehto olisi tarjota avoin keskustelutilaisuus kaikille, ei vain osakesalkun ja pankkitilin perusteella niille, joilla on esittää etukäteen ilmoitettu miellyttävä kysymys.
Kaikki haluaa TPS:lle parasta, mutta TPS jalkapallo mahdollistaa ja tekee liian helpoksi turhautumisen. Katsomo heräsi henkiin vasta karsintaotteluissa, kun arvostettavaan pelastusoperaatioon mukaan lähtenyt Marko Rajamäki osasi muotoilla sanansa oikein, selkeästi ja rehellisesti. Yhteisö on tällä hetkellä poikkeuksellisen hauras ja TPS:n tulee osata käsitellä sitä nyt oikein. Urheilujohtajan kommentit Turun Sanomissa 25.10.2022 ei herättänyt luottamusta paremmasta.
ValmentajatapaaminenJos tuleva päävalmentaja haluaa työrauhan, hänen on tehtävä itsenä tutuksi. Kannattajatapaamiset, omistajatapaamiset, prematchit, jälkipelit, lehdistötilaisuudet ja taktiikkaillat yhteistyökumppanin valmistaman hampurilaisten ja kylmän oluen äärellä ovat kaikki tärkeitä työkaluja. Jos valmentaja jää kasvottomaksi virtuaalimaailmaan, epäonnistumisista on äärettömän helppoa rankaista jopa kohtuuttomasti.
Ihmiset haluaa tuntea persoonan ja valmentajan tavat. Jokainen TPS:n työntekijä on velvollinen rakentamaan TPS-yhteisöä. TPS-toimiston velvollisuus on mahdollistaa valmentajan pääsy osaksi yhteisöä. Kunnioitus ja arvostus on ansaittava. Kuinka moni edes tiedää millainen ihminen on Xatart tai miltä profiilipelaaja Demba Savage edes kuulostaa? Minä en ainakaan.
