Kausi 2021Lähtökohdat toiseen Ykkösen kauteen olivat kahtalaiset. Toisaalta MP pystyi pitämään miehistönsä hyvin kasassa. Käytännössä vain kaksi avainpelaajaa lähti, kun Jiri Haikonen pisti nappulakengät naulaan ja Walid Abdelali löysi lopulta itsensä Grindavikista, jonka logolla on Suomessa lähes
kaksoisolento. Toisaalta MP joutui antamaan harjoitusolosuhteissa tasoitusta, kun Mikkelin uuden kuplahallin rakennustyöt osuivat talveen ja joukkue treenasi pääosin taivasalla.
Virallinen tavoite MP:llä oli sijoittuminen kuuden joukkoon, joka on nykymuotoisessa Ykkösessä hyvä peruslähtökohta. Kausiennakoissa MP:tä veikattiin sarjan putoamistaisteluun, ja sinne seura myös lopulta joutui. Kauden tärkeimmillä hetkillä MP sai kuitenkin itsestään parhaan irti, joten sarjapaikka säilyi varsin tunteikkaalla tavalla.
Näin jälkiviisaana voi tietysti miettiä, oliko MP ihan täysin kartalla siitä, minkälaiseksi sarjaksi Ykkönen kaudella 2021 muodostuisi. Nousijajoukkueet olivat aivan eri tasoa kuin pudonnut kolmikko ja moni kauden 2020 kilpakumppanikin vahvistui. MP:n materiaali taas pysyi korkeintaan samalla tasolla, hyvä jos ei lopulta heikentynyt.
Siirtomarkkinoilla MP olikin lopulta melko aktiivinen, mutta osumatarkkuus vaihteli. Kemistä tullut Samson Ebuka Obuoha, ”Samsonite” osoittautui loistavaksi löydöksi. MP sai etsimänsä kymmenen maalin miehen ehkä vähän yllättävälläkin tavalla. Samoin toinen hyökkäyspään hankinta Antti Ulmanen paransi otteitaan kauden edetessä ja sai tilille muutamia MP:llekin tärkeitä onnistumisia.
Roope Kantolan vastuu väheni syksyn tullen, mutta taitoa Inter-lainalla kiistatta oli. Keskikentän hankinnoista Arjan Goljahanpoorin kausi oli rikkonainen, mutta välttyipä mies sentään kolmannelta peräkkäiseltä putoamiselta Kakkoseen. Goljahanpoor väläytteli taitojaan, mutta on kuluneen kauden perusteella jonkunlainen kysymysmerkki Ykkösen tasolla.
Koko kauden 2021 kuva olivat puolustusvirheet. Koko sekaannus alkoi Iiro Äijön loukkaantumisesta. Jatkuvasti elänyt puolustuslinja vaikutti kaikkeen ja yksittäisten pelaajien onnistumista on lopulta vähän hankala arvioida. Tämä ehkä näkyi myös Jonne Urosen otteissa, sillä kausi oli jokseenkin ailahteleva. Ehkäpä yksityiskohtaisempia pelaaja-arvioita saataisiin vielä viime kauden ketjuun?
Kausi 2022Tässä vaiheessa ensi vuoden kuviot ovat melko alkutekijöissään. Juha Pasoja solmi 2+1-vuotisen jatkopahvin MP:n kanssa. Lehdistössä on ollut esillä sekin, että neuvottelut joukkueen suhteen ovat olleet alkutekijöissään monestakin syystä. Nyt kun sarjataso on varmistunut, niin keskusteluja on varmasti jo päästy käymään.
Sopimuksethan loppuivat melkeinpä joka pelaajalta. Pidemmillä sopimuksilla Sinisiin on kiinnitettynä muutama nuori: Veli-Matti Nuijalla, Santeri Karjalaisella, Peetu Kermisellä, Topi Keskisellä ja Eero Ylösellä on jäljellä sopimustaan vielä ensi kausi. Keskinen oli tällä kaudella jo erinomainen ja jos vaan kehitys jatkuu samaan tahtiin, niin ensi kaudella Topista voi odottaa jo ehdotonta avainpelaajaa ja vastuunkantajaa.
Veli-Matti Nuijakin varmasti pääsee ainakin talven ja kevään harjoituspeleissä näyttämään osaamistaan. Eero Ylösen peliaika Ykkösessä jäi vähäksi, mutta Kolmosessa kertyi kymmenen täyttä 90-minuuttista. Tämän kauden perusteella on vaikea tehdä päätelmiä siitä, minkälaiseksi Ylösen rooli muotoutuu. Sama koskee Peetu Kermistä, joka pelasi käytännössä koko kauden Pallo-Kissoissa. Santeri Karjalainen paukutteli SavU:ssa maaleja reippaaseen tahtiin, mutta ei vielä päässyt suuremmin Ykkösessä esiin. Vastuunkantajiksi heitä ei ainakaan vielä päättyneen kauden perusteella voine nimetä, mutta potentiaalia on.
Ykköstoiveet jatkoon ovat ehdottomasti Jonathan Dunyin ja Samson. Keskikentän pohjalla Dunyin oli monessa ottelussa se palanen, joka piti MP:n pelin koossa. Samsonilla on potentiaalia kehittyä paljon paremmaksikin. Jos ja kun Iiro Äijö toipuu pelikuntoon, olisi hänet myös hieno nähdä Sinisissä ensi kaudella. Oliver Kangaslahdella ja Reetu Räsäselläkin lienee käyttöä ensi kaudella, mikäli sopivat ehdot jatkamiselle ovat olemassa. Yassin Daoussin kohdalla ilmassa on sama kysymys kuin viime vuonna: viekö tie jo ainakin kokeilemaan johonkin liigajoukkueeseen?
Keskikenttäpelaajista Antti-Ville Räisänen olisi monipuolisena pelaajana hyvä kiinnitys jatkuvuudenkin nimissä. Aatu Manninenkin alkaa olla jo MP-peruskalustoa ja jatkosopimus kelpaisi. Roope Kantolaa tuskin Mikkelissä ensi kaudella nähdään ja muuten keskikentällä vähemmän peliaikaa saaneet pelaajat ovat vähän arvoituksia. Hyökkäyspään tilannetta määrittänee paljon se, mikä on Antti Ulmasen tilanne. Jos Ulmanen jatkaa ja nuorille annetaan vastuuta, voi koko hyökkäyskalusto olla jo siinä.
Lehdistössä on ollut sen suuntaista juttua, että joukkue voi muuttua melko reilullakin kädellä. Uudistuminen pitää nähdä mahdollisuutena, sillä nykyinen pelaajarunko on ollut koossa jo useamman vuoden. Jos tämän kauden joukkueen ottaa lähtökohdaksi, niin Jonne Uroselle (jos jatkaa) pitäisi löytää kirittäjä. Keskikenttä kaipaisi myös yhtä Walid Abdelalin kaltaista selkeää profiilipelaajaa.
Uusia nimiä on aika hankala lähteä tässä kohtaa heittelemään. Mikkelin Pallo-Kissojen joukkueesta Eero Karjalaisen, Ben Koyaten ja Johan Pihlajamäen voisi ainakin houkutella antamaan näyttöjä. MiPK:n kausi oli tuskaisen vaikea, mutta joukkueesta kyllä löytyi hyviä pelaajiakin.
Pelaajahankintoja ja joukkueen rakennusta linjannee myös se, mitä MP tulevaisuudeltaan haluaa. Pasojan jatkosopimusuutisessa sivuttiin myös MP:n tulevaisuuden visioista, mitä Pasoja kommentoi seuraavasti:
– Motivoiva ympäristö sekä paljon nuoria ja nälkäisiä eteenpäin haluavia pelaajia, joita on mukava valmentaa ja viedä urallaan eteenpäin.
– Tuleville vuosille seura tekee uusia strategisia suunnitelmia, jotka koskevat myös edustusjoukkueen toimintaa. Nämä suunnitelmat motivoivat myös minua ja olikin yksi tärkeä tekijä siinä, että MP:n kanssa oli helppo tehdä jatkosopimus.
– Tarkoitus on tulevina vuosina parantaa urheilullista menestystä ja siihen lähdetään kauden jälkeen tekemään uusia suunnitelmia.
Lähivuosina tämä tarkoittanee Ykkösen paikan vakiinnuttamista. Siinäkin on tekemistä, sillä tällä vuosituhannella ei MP siinä ole onnistunut: Siniset pysyi Ykkösessä kolme kautta vuosina 2004-2006, mutta kaksi seuraavaa yritystä jäivät ranskalaisiksi visiiteiksi. Nyt on alkamassa taas kolmas kausi, jonka tylyyden ovat saaneet huomata muun muassa porilaiset.
Lähtökohdat ovat kuitenkin kelvolliset. Harjoitusolosuhteet ovat kunnossa uuden kuplahallin myötä. Ja jos 15 vuoden takaista MP:tä vertaa tämän hetken seuraan, ovat taustatkin paljon vankemmalla pohjalla. Olli Heinikaisen puheenjohtajakausi on tuonut seuraan oikeanlaisen tekemisen meiningin. Luotto Juha Pasojan valmennukseen on vahva. Kauteen valmistautuminen nyt muuttunee jonkun verran, kun Suomen cupin arvonpalautuksen vuoksi kevättalvella ei höntsätä lohkoja.
Mikkeliläisen jalkapalloyleisön mielenliikkeitä on myös syytä tarkkailla. Koronavirus oli toki kiusana vieläkin, mutta yleisökeskiarvo putosi yli 800:sta 664:ään. Osin tämä selittynee silläkin, että kauden 2020 kaltaista kausikorttihaastetta ei ollut, mutta jotenkin vajaa fiilis tästä jäi. Katsomossa toki oli tunnelmaa mukavasti.
Nyt ei sitten muuta, kuin odottelemaan sopimusuutisia. Ehkä jotain harjoitusotteluitakin päästään pelaamaan jopa tämän vuoden puolella.
