Kauden 2021 pelaaja-arvostelut:Maalivahdit:1. Jesse Öst (27 ottelua, 2430 minuuttia, 34 päästettyä, 9 nollapeliä, 2 varoitusta & 0 punaista)
Valtasi ykkösvahdin paikan itselleen ja pelasi kaikki sarjaottelut alusta loppuun. Perusvarmaa työskentelyä, eikä Kerho Östin otteisiin kaatunut. Laadukas maalivahti, mutta ei välttämättä aivan sarjan kärkitorjujia. Jalalla pelaaminen on vaikuttanut kehittyvän vielä vanhoilla päivillä.
24. Walter Viitala (0 ottelua & 0 minuuttia)
Kausi meni pilalle loukkaantumisten takia. Talvella näytti vielä siltä, että Viitala nappaa ykkösvahdin paikan itselleen, mutta sitten tuli loukkaantuminen Cupin puolivälierässä huhtikuun alussa ja kausi meni lopulta pilalle sen myötä, vaikka Viitala välillä penkille asti kuntoutuikin. Jatkaa muissa maisemissa.
Puolustajat:2. Nikko Boxall (24 ottelua, 2147 minuuttia, 3 maalia, 0 maalisyöttöä, 6 varoitusta & 0 punaista)
Muun kapteeniston loukkaantumisten myötä lähes koko kauden nauhaa kantanut uusiseelantilainen kuului joukkueen tärkeimpiin pelaajiin. Muodosti erinomaisesti toimineen topparikolmikon ja viimeisteli lisäksi muutaman tärkeän maalin erikoistilanteista. Hyvä jalalla ja fyysisesti ylikylän mies Veikkausliigaan.
3. Rodrigo Arciero (22 ottelua, 1851 minuuttia, 0 maalia, 1 maalisyöttö, 6 varoitusta & 0 punaista)
Valtasi paikkansa avauksessa oikean wingbackin tontilla jo talvella, vaikka otteet eivät aluksi kovin kaksisia olleet. Paransi kauden alun jälkeen selvästi ja pelasi siitä eteenpäin tasaisen varmalla tasolla. Luotettava puolustussuuntaan, mutta ylöspäin avut olivat vähän heikonlaiset wingbackin tontille, sillä tehot jäivät yhteen maalisyöttöön. Täytti paikkansa, mutta ei lopulta ole suuri menetys.
4. Matias Vainionpää (13 ottelua, 472 minuuttia, 1 maali, 0 maalisyöttöä, 1 varoitus & 0 punaista)
Edelliskauden komeetta jämähti vaihtopenkille loistavasti toimineen topparikolmikon taakse. Esityksissä ei ollut moitittavaa kun pääsi pelaamaan, mutta avauksen paikan valtaaminen ei tällä kaudella valitettavasti onnistunut. Pääsi kuitenkin iskemään maalin kulmapotkusta kotikannattajien edessä Kerhon varmistaessa europaikan.
5. Tero Mäntylä (2 ottelua, 8 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Hämmentävä kausi. Alkukausi jäi väliin loukkaantumisen takia. Kuntouduttuaan Mäntylä vaikutti pudonneen loukkaantumisen aikana vitos- tai kutosvaihtoehdoksi topparin tontille, eli koko kausi meni käytännössä penkillä, katsomossa tai Akatemiassa. Parempaan olisi varmasti ollut eväitä.
15. Cristhian Valencia (25 ottelua, 2243 minuuttia, 3 maalia, 2 maalisyöttöä, 8 varoitusta & 0 punaista)
Kolumbialainen osoittautui heti alusta alkaen vahvistukseksi. Hyvä jalalla, vaarallinen erikoistilanteissa ja sopivan rottamainen pelaaja, joka oli mukana yhdessä jos toisessa kommelluksessa kauden aikana. Tehot 3+2 ovat vakuuttava työnäyte topparin tontilla operoineelta kolumbialaiselta, kun samaan aikaan myös puolustustyöskentely on eleettömän varmaa.
16. Joonas Sundman (1 ottelu, 8 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Vastuu jäi jälleen hyvin vähäiseksi Murilon dominoitua vasemmalla laidalla, kun samaan aikaan myös topparin tontilla kilpailu oli hyvin tiukkaa. Lähti kesän siirtoikkunassa hakemaan vastuuta Ykkösen puolelta TPS:n riveistä, eikä jatka Seinäjoella ensi kaudella. Potentiaalia olisi ollut, mutta lopullinen läpimurto jäi tekemättä. Loukkaantumisilla oli eittämättä iso osa siinä ettei Sundman koskaan pystynyt täysin vakiinnuttamaan paikkaansa avauskokoonpanossa.
17. Ville Tikkanen (24 ottelua, 2093 minuuttia, 2 maalia, 0 maalisyöttöä, 5 varoitusta & 0 punaista)
Tuorein Kloppien Kannun voittaja teki lopullisen läpimurtonsa SJK:n avainpelaajien ja pelipaikkansa parhaiden pelaajien joukkoon Veikkausliigassa. Pelasi eleettömän vahvan kauden keskimmäisen topparin tontilla, josta nousi pallonhallintavaiheessa keskikentän pohjalle peliä rakentamaan. Erittäin varma pallon kanssa ja vielä luotettavampi puolustaja, joka oli monesti se viimeinen lukko estämässä vastustajan maalia.
18. Niko Markkula (11 ottelua, 525 minuuttia, 0 maalia, 1 maalisyöttö, 0 varoitusta & 0 punaista)
Jämähti penkille Arcieron saavuttua seuraan, eikä esityksien perusteella olisi juuri enempää peliaikaa ansainnutkaan. Ensimmäinen kausi Seinäjoella oli vielä ihan ok, mutta jälkimmäinen iso pettymys. Etenkin alaspäin sai aina jännittää enemmän tai vähemmän Markkulan ollessa kentällä.
22. Murilo (25 ottelua, 2243 minuuttia, 1 maali, 6 maalisyöttöä, 10 varoitusta & 0 punaista)
Todennäköisesti Kerhon paras ja tärkein pelaaja. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan täysin ylivoimainen pelaaja Veikkausliigaan. Jos ei päässyt vastustajasta ohi nopeudella, meni ohi silkalla voimalla. Jaksaa painaa laidalla isoja minuutteja viikosta toiseen, eikä tunnu väsyvän koskaan. Elintärkeä ase Kerhon hyökkäyspelissä hyvien keskitysten ja loistavan ohitustaidon myötä. Iso, iso menetys jota lienee mahdoton korvata ainakaan yksi yhteen.
Keskikenttäpelaajat:6. Jude Arthur (19 ottelua, 1236 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 6 varoitusta & 0 punaista)
Mennyt kausi oli taas tuttua Arthuria. Merkittävää kehitystä näiden kolmen kauden aikana ei ole nähty, vaan edelleen puutteet ovat samat kuin SJK:hon saapuessa. Aika ajoin loistaa mainiolla liikkeellään ja ulottuvuudellaan, mutta vastapainoksi saadaan aivopieruja ja pallonmenetyksiä louhikkotatsien vuoksi. Puutteistaan huolimatta kuitenkin ihan laadukas liigapelaaja.
7. Gustaf Backaliden (12 ottelua, 318 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 1 varoitus & 0 punaista)
Hämmentävä hankinta. Monipuoliseksi tiedetty ruotsalainen pelasi pääasiassa laitahyökkääjän tontilla, mutta putosi kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle loppukesästä, pitkälti ulkomaalaiskiintiön täyttymisen vuoksi. Kukaan tuskin jäi ikävöimään, vaikka Backalidenia ei kentällä nähtykään.
8. Hope Akpan (3 ottelua, 29 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Mies, myytti ja legenda. Todella kovalla CV:llä varustettu entinen Evertonin valioliigapelaaja saapui Seinäjoelle kovin odotuksin. Valitettavasti Akpania ei kuitenkaan juuri kentän puolella nähty, ja sopimus purettiin kesällä yhteisymmärryksessä. Odotuksiin nähden ehkä Kerhon huonoin ulkomaalaishankinta koskaan, ja se kertoo jo paljon.
19. Robin Sid (4 ottelua, 36 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 0 varoitusta & 0 punaista)
Loukkaantumiset vaivasit Seinäjoen kausien aikana, eikä Sid löytänyt oikein missään vaiheessa omaa rooliaan Kerhossa. Tällä kaudella vastuu jäi entistä vähäisemmäksi ja lopulta Sid palasi kesän siirtoikkunassa takaisin kasvattajaseuraansa EIF:iin. Yritteliäs pelaaja, mutta tällä kertaa se ei riittänyt.
23. Nooa Laine (19 ottelua, 913 minuuttia, 1 maali, 1 maalisyöttö, 2 varoitusta & 0 punaista)
Akatemiaan talvella siirtynyt jyväskyläläislähtöinen Laine sai näytönpaikkansa edustusjoukkueessa SJK:n ohuen keskikentän takia. Pääsi heti hyvin mukaan liigavauhtiin debyytissään HJK:ta vastaan ja sai etenkin kesällä mukavasti vastuuta. Erittäin kehityskelpoinen pelaaja, jolla ei isompia heikkouksia ole. Rooli tulee todennäköisesti vain kasvamaan ensi kaudella.
25. Daniel Håkans (16 ottelua, 819 minuuttia, 1 maali, 2 maalisyöttöä, 2 varoitusta & 0 punaista)
Siirtyi talvella vaihtoehtojen puutteessa laidalta keskikentän keskustaan ja onnistui uudessa roolissaan yllättävän hyvin. Lopullinen läpimurto jäi vielä tekemättä, mutta välähdyksiä potentiaalista nähtiin ja samalla aukesi maalitilikin upealla voittomaalilla AC Oulua vastaan. Nopeusominaisuudet kansainvälistä tasoa, ja tempokuljetukset ajoittain täyttä myrkkyä vastustajalle. Jos oppisi vielä tekemään parempia ratkaisuja pallon kanssa olisi Kerhon parhaita pelaajia. Valtava potentiaali.
26. Pyry Hannola (22 ottelua, 1778 minuuttia, 0 maalia, 5 maalisyöttöä, 5 varoitusta & 0 punaista)
Ehkäpä kauden suurin yllättäjä. SJK:n ohuen keskikentän ylivoimaisesti tärkein ja tasaisin suorittaja. Erittäin pallovarma pelaaja nuoresta iästään huolimatta. Otteista ei olisi ikipäivänä uskonut, että Hannolalla oli ennen tätä kautta vyöllä alle 150 minuuttia Veikkausliigaa. Erinomainen vasen jalka, josta osoituksena viisi maalisyöttöä.
27. Brandon Wilson (13 ottelua, 460 minuuttia, 0 maalia, 1 maalisyöttö, 3 varoitusta & 0 punaista)
Saapui Australiasta kesken kauden vahvistamaan keskikenttää. Suht fyysinen pelaaja, joka tekee kentällä kovasti töitä. Ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan avauksen paikkaa, mikä on pettymys ottaen huomioon ettei kilpailu keskikentällä ollut Hannolaa lukuun ottamatta kovinkaan kummoista.
45. Serge Atakayi (0 ottelua & 0 minuuttia)
Tinttaili itsensä valmennuksen koirankoppiin jo talvella eikä ollut edustusjoukkueen toiminnassa mukana enää helmikuun jälkeen. Lähti lopulta Sundmanin kanssa Tepsiin lainalle kesän siirtoikkunassa.
58. Mehmet Hetemaj (10 ottelua, 387 minuuttia, 0 maalia, 0 maalisyöttöä, 1 varoitus & 0 punaista)
Seuralegendan kausi oli taas vähemmän yllättäen loukkaantumisten sävyttämä. Löysi itsensä talvella uudelta pelipaikalta, kun keskikentän pohja vaihtui topparin tonttiin. Vauhti ei enää tunnu oikein riittävän, eikä uusi pelipaikkakaan ollut oikotie onneen. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kilometrit alkaa olla täynnä. Ikävä kyllä.
Hyökkääjät:9. Emmanuel Ledesma (7 ottelua, 517 minuuttia, 1 maali, 1 maalisyöttö, 1 varoitus & 0 punaista)
Argentiinalainen ei päässyt toisella SJK-kaudellaan omalle tasolleen. Henkilökohtaiset ongelmat vaivasivat, kun perhe ei viihtynyt Suomessa ja Ledesma joutui olemaan pitkään erossa lähimmäisistään vaimon ja lasten lähdettyä jo talvella. Murheet näkyivät valitettavasti myös kentän puolella ja lopulta sopimus purettiin kesäkuussa.
9. Rafal Wolsztynski (7 ottelua, 126 minuuttia, 1 maali, 1 maalisyöttö, 1 varoitus & 0 punaista)
Kesän siirtoikkunan jymyhankinta oli juuri niin laadukkaan oloinen pelaaja kuin Puolan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla valtaosan urastaan pelanneelta voi odottaa. Ainoana kohokohtana tehokas viisiminuuttinen Interiä vastaan.
11. Denys Oliinyk (26 ottelua, 1781 minuuttia, 7 maalia, 2 maalisyöttöä, 1 varoitus & 0 punaista)
Ukrainan nestorin kausi lähti tahmaisesti käyntiin, mutta syksyn tullen peli alkoi jälleen kulkea ja myös tehoja alkoi löytymään. Tekee kentällä kovasti töitä ja haastaa ahnaasti. Paremmalla viimeistelyllä maalisarakkeessa olisi varmasti kaksinumeroinen määrä tehtyjä maaleja. Syksyllä peli alkoi kulkea toden teolla, ja 34-vuotias pelasi lopulta hyvän kauden pienestä epätasaisuudesta huolimatta.
14. Jake Jervis (26 ottelua, 1914 minuuttia, 8 maalia, 2 maalisyöttöä, 3 varoitusta & 0 punaista)
Englantilainen pelasi ehjän kauden edellisen syksyn rikkonaisemman vaiheen jälkeen. Tuulennopea laitahyökkääjä viimeistelee paikoistaan todella tehokkaasti. SJK:n hyökkäyspään tasaisin suorittaja, jolta ei pidempiä tehottomia kausia nähty. Ei kerää suuria otsikoita, mutta on todella tärkeä palanen joukkueen hyökkäyspelissä.
20. Joonas Lepistö (21 ottelua, 695 minuuttia, 2 maalia, 0 maalisyöttöä, 1 varoitus & 0 punaista)
Lupaavan debyyttikauden pelannut oma kasvatti ei päässyt samanlaiseen vireeseen toisella täydellä liigakaudellaan. Viimeistelee tehokkaasti paikan saadessaan, mutta tällä kaudella ei paikkoja juuri siunaantunut. On heikko kaksinkamppailuissa etenkin isokokoiseksi pelaajaksi, ja tässä onkin Lepistön suurin heikkous jossa kehitystä pitäisi tulla, jotta suurempaa vastuuta voisi odottaa.
88. Tuco (26 ottelua, 1693 minuuttia, 14 maalia, 1 maalisyöttö, 3 varoitusta & 0 punaista)
Esitti luultavasti suurimman tasonnoston mitä keneltäkään SJK-pelaajalta on yhden kauden sisällä nähty. Kauden ensimmäinen puolisko oli todella heikkoa ja tehotonta tekemistä, eikä Tucosta tuntunut olevan yhtään mitään hyötyä kentällä. Kauden jälkimmäinen puolisko taas oli silkkaa dominointia, joka huipentui 4+1 tehoihin kauden päättäneessä ja pronssin ratkaisseessa Inter-ottelussa, jonka myötä kamerunilainen nousi myös maalikuninkaaksi yhdessä Benjamin Källmanin kanssa.
Tilastot
Veikkausliigan sivuilta
