FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
27.11.2021 klo 02:20:38 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Äänestys
Kysymys: Kauden pelaaja 2021? Vaihtoehtoina yli 500min pelanneet.
Miikka Mujunen - 7 (4.4%)
Otto Kemppainen - 4 (2.5%)
Luka Kuittinen - 25 (15.8%)
Jonathan Vervoort - 0 (0%)
Jussi Niska - 8 (5.1%)
Mohammed Adams - 0 (0%)
Joona Lahdenmäki - 1 (0.6%)
Rodrigo Antunes - 1 (0.6%)
Vertti Hänninen - 26 (16.5%)
Geoffrey Acheampong - 12 (7.6%)
Nino Roffelsen - 11 (7%)
Tuomas Kaukua - 6 (3.8%)
Vili Saarikoski - 2 (1.3%)
Didis Lutumba-Pitah - 2 (1.3%)
Simo Roiha - 49 (31%)
Srdjan Vujaklija - 4 (2.5%)
Äänestäjiä yhteensä: 158

Sivuja: [1] 2 ... 6
 
Kirjoittaja Aihe: RoPS 2022 - Vuotta vanhempana, vuotta valmiimpana.  (Luettu 25390 kertaa)
1 Jäsen ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Krannan Valderrama

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS #äimänkäki


: 11.11.2021 klo 09:54:26



7.11.

Kausi 2021 on päättynyt liigakarsinnassa tappioon AC Oulua vastaan. Keskiviikon ensimmäisestä osasta oli onnistuttu taistelemaan 2-1 kotivoitto oululaisten kahdesta rangaistuspotkusta huolimatta ja tunnelmat sunnuntain ratkaisevaan peliin oli vähintäänkin odottavat. Noustaisiinko me sittenkin? Nousu ehdittiin menettää jo kertaalleen, mutta tepsin räpiköityä Tammisaaressa voitto palloseurojen keskinäisessä vei sittenkin karsintaan ja yhtäkkiä tasapelikin riittäisi liigapaikkaan. Hyisessä Raatissa pelatusta ottelusta jäi lopulta päällimmäisenä mieleen Geoffrey Acheampongin typerä kahden keltaisen ulosajo reilun puolen tunnin pelin jälkeen, mitä seurasi jo ennakkoasetelmiltaan epätoivoinen puolustustaistelu pykälää parempaa vastustajaa vastaan. Vitutus.

8.11.

Herään maanantaiaamuun krapulaisena, mutta pahin harmitus on laantunut. Oulu oli parempi eikä rankkarit ja punakortti olleet mikään vääryys. Mieleni valtaa suuri ylpeys nuorta joukkuetta kohtaan. Olihan jo paikka liigakarsinnassa selvästi enemmän kuin ennen kautta uskallettiin odottaa. Mikko Mannilan osoittama luotto omiin poikiin yhdistettynä kerrankin laadukkaisiin ulkomaalaishankintoihin näyttää tuottavan tuloksen, jota täällä Rovaniemellä on jo pitkään kaivattu. Meillä on viimein joukkueen runko, joka muodostuu oman juniorituotannon hedelmistä: Simo, Tuomas, Vertti, Luka, Otto, Jussi ja Joona. Ei tässä osaa kuin hymyillä.

Vain talouspuoli heittää synkän varjon omien ajatusteni ylle. Toimiston väki on onnistunut vuosi toisensa jälkeen yllättämään madonluvuillaan eikä enää edes bingotalon myynti tulisi puskista. Stavitskeja, tayloreita ja koskeloita on myyty milloin minnekin, mutta aina vaan viivan alla on niin saatanan kylmä. Vallitseva koronatilanne ei ainakaan helpota jo ennestään vaikeaa taloudenpitoa, kun yleisökato on vallannut koko kotimaisen urheilun kentän. Ikävä sanoa, mutta vastustajan valmentajan vähättely ei ainakaan nostanut omaa luottamustani seuran puheenjohtajaa kohtaan. Kun jo taustalta löytyy vuosien mittainen Jokkerin perinnön tuhoaminen, oman entisen päävalmentajan julkinen lyttääminen, tiistaina tulevat Ghanan pojat sekä luottaminen Vesseen kuin Neuvostoliittoon, mitä seurasi potkut, niin aivan sataa pinnaa en uskalla luottaa siihen, että tämä runko säilyisi. Jospa tällä kertaa olisi käytetty maxi-askeja ja niin tulo- kuin menopuolikin olisi mahtunut laskelmiin.


Mitä kaudesta sitten jäi käteen?

Vaikka perusnegatiivinen ihminen olenkin niin kääntyyhän tämä kausi ehdottomasti plussan puolelle kaikkinensa. Ennen ykkösen kauden alkua ennakoin eräälle podcastille RoPSin pelaavan sijoista 3.-5. kahden muun palloseuran mennessä menojaan. Runkosarjan voitto oli uskomaton suoritus nuorella ryhmällä, jossa liigakokemusta löytyi vain muutamalta pelaajalta. Edellisen kauden komeetta Niskan Jussi meni rikki jo Suomen Cupissa eikä kokemusta tuomaan hankittu kapteeni Vervoort tahtonut pysyä ehjänä kovilla tekonurmilla. Kun vielä cupissa pelimieheltä näyttänyt Sasha Petshikään ei vakuuttanut ja joutui perhesyistä lähtemään kotimaahansa, ei nousukamppailu näyttänyt millään tapaa todennäköiseltä. Tarvittiin uudet vastuunkantajat. Kuka olisi uskonut, että Super-Simo äityy maalivireeseen, jolla kamppailee kauden loppuun asti sarjan maalikuninkuudesta? Entä että Vertti Hänninen osoittautuu yhdeksi koko sarjan vaarallisimmista keskikenttäpelaajista? Olisitteko uskoneet Luka Kuittisen ja Otto Kemppaisen nousuun avauskokoonpanoon ja vielä ratkaisurooleihin? Ainakaan minä en uskonut. En uskonut myöskään, että kieltämättä kulttipelaajan elkeitä jo cupissa osoittaneesta Nino Roffelsenista hioutuisi kauden edetessä ehkä se koko joukkueen tärkein lenkki.

Vasemman laidan kaksikko Jussi Niska – Tuomas Kaukua oli ennen kauden alkua minulle se meidän kruununjalokivi enkä edelleenkään koe olleeni aivan väärässä. Odotukset maalinteon suhteen kohdistui kokeneeseen Belgradin punaisessa tähdessä meritoituneeseen serbikärkeen Srdjan Vujaklijaan, joka onnistuikin loukkaantumisista huolimatta antamaan hyvin tulitukea Simolle. Oikeastaan kautta kuvaa loistelias hyökkääminen yhdistettynä karmeisiin puolustuspään virheisiin. Alkukaudesta murtautuminen näytti vaikealta eikä Simokaan vielä osunut, mutta kun ketsuppipullo aukesi niin se sulkeutui seuraavan kerran marraskuisessa Raatissa. Ihan heti ei tule mieleen toista joukkuetta, jonka todella uskoo nousevan vielä kolmen maalin tappioasemasta. Tätä osaltaan selittää juurikin joukkueen nuori profiili. RoPS oli keski-iältään koko sarjan toiseksi nuorin joukkue, heti Klubi 04:n jälkeen.

Toisena kauden trendinä täytyy nostaa esiin onnistuneet ulkomaalaishankinnat, joiden kohdalla on viime vuosina epäonnistuttu suurin piirtein yhtä varmasti kuin negatiivisen tuloksen tekemisessä. Vaikka Vervoort ja Petshi joutuivat kesken kauden lähtemään, jättivät hekin positiivisen kuvan itsestään. Roffelsen on sensaatiomainen hankinta ykköseen ja jatkosopimuksen olisi syytä olla allekirjoitusta vaille. Kesken kauden saapunut Rodrigo pelasi hyvin kahta Oulua aiheuttamaansa pilkkua lukuunottamatta. Sama pätee mielestäni Acheampongiin, jonka punainen toki jätti paskan maun suuhun. Mohammed Adams osoittautui kaikista koomailuistaan huolimatta varsin kehityskelpoiseksi toppariksi. Aineksia voisi olla jopa uudeksi hiomattomaksi timantiksi, mutta ura jatkunee Espoossa. Niin paljon kuin on tullut Ilolaa parjattua niin annetaan nyt krediittiä, vaikka nämä taitaakin olla ainakin isoilta osin Mannilan skouttaamia pelaajia. Eteenpäin on joka tapauksessa menty.

Kolmantena trendinä voitaneen nostaa esiin heikko erikoistilanteiden puolustaminen, josta saatiin esimakua jo talven peleissä. Topparit pystyivät hoitamaan tilanteita kohtalaisesti, mutta erityistä päänvaivaa aiheutti sittemmin kapteeniksi nousseen maalivahti Miikka Mujusen tapa juuttua maaliviivalle. Mujunen esitteli kauden mittaan loistavia kykyjään reaktiotorjujana ja otti pari oikein komeaa rankkaritorjuntaakin. Omalla kohdallani Mujun arvosana painuu kuitenkin välttävän puolelle jatkuvan viivahiireilyn ja muutaman suorastaan karmean vaparimaalin vuoksi. On täällä toki huonompiakin maalivahteja nähty enkä kaipaa hankintoja Mikkelin suunnalta. Osku toki kelpaisi.

Mikko Mannilalle täytyy myös antaa iso tunnustus joukkueen pelaamisesta. En ollut aivan vakuuttunut miehen tekemisestä, kun herra hyppäsi puikkoihin Vessen saatua monoa. Alkukausikin näytti kamalalta, kun puolustuksessa sekoiltiin eikä murtautumismalleja tuntunut löytyvän lainkaan. Kun sitten Vujaklija kuntoutui ja Simo alkoi tekemään maaleja kovemmalla tahdilla kuin aikanaan intin pakkashöntsissä, niin koko joukkueen hyökkäyspeli tuntui vapautuvan. Otto alkoi tekemään nousuja laidaltaan ja iski pari tärkeää maalia. Vertti paukutti vuoroin ylä- ja vuoroin alakulmiin eikä etäisyydellä maaliin tuntunut olevan väliä. Pian Jussikin palasi peleille ja aika nopeaa myös totutulle tasolleen. Enpä muista myöskään toista topparia kuin Lukan, joka operoi jäätävällä itsevarmuudella vastustajan boksissa ja laittaa pallon kärjen tavoin maaliin. No ehkä Obilor tai Jammeh olisi voinut yrittää samaa. Vastaavia kaukolaukauksia ja tekniikkaa ei kuitenkaan näiltä herroilta nähty.

Odotukset kaudelle 2022

Mikäli Ristoa on uskominen ja miksi ei olisi niin joukkueen runko tulee jatkossakin koostumaan samoista omista junioreista. Ainakin Jussi, Vertti, Otto, Tuomas ja Luka epäilemättä herättävät jonkin asteista kiinnostusta myös liigajoukkueissa, mutta jos nämä pelaajat saadaan pidettyä ja ulkkarihankinnoissa onnistutaan kuluneen kauden malliin RoPS pelaa jälleen noususta. Kriittisimpinä tekijöinä noususta haaveillessa näkisin näiden junnujen pitämisen lisäksi Ninon ja Simon jatkot. Mielelläni pitäisin jopa kaikki ulkomaalaiset, mutta Ninon ja Vujan näen näistä merkittävimpinä. Vujan jatkoon en tosin jostain syystä usko. Erityisen tärkeä hankinta tulee olemaan johtava toppari, koodinimi uusivervoort. Luka ja Japi junior pystyvät operoimaan laitatoppareina ja ehkä Ala-Isolla ja Kantolan Ekilläkin on tulevalla kaudella roolia, mutta pelkillä näillä nuorilla en kauteen lähtisi. Kuten mainittua, mie itse olisi Forsmanin perässä. Harmiksemme Reguero taisi jo tehdä uuden diilin liigaan. Mujunen menee paremman puutteessa.

Realismia nousuhaaveisiin antaa suhteellisen heikko KTP sekä todennäköisesti hyvin reilusti pienentyneellä budjetilla kauteen lähtevä KPV. Mikäli joukkue on yhtä vahva kuin tänä vuonna niin uskon, että suorasta noususta tapellaan TPS:n kanssa. Meidän omat nuoret on taas vuotta vanhempia ja vuotta valmiimpia.


Päättötodistus

Kouluarvosanat yli 500 minuuttia ykkösessä pelanneista pelaajista. Olen pyrkinyt suhteuttamaan arvosanat omaan odotusarvoon.

Miikka Mujunen 7

Loistavia reaktiotorjuntoja ja tärkeitä torjuttuja pilkkuja. Viivalta kuitenkin pitäisi päästä pois ja joku suora vaparikin olisi hyvä ottaa kiinni.

Otto Kemppainen 10

Pakko sanoa, että en osannut odottaa mitään odotin tappelevan pelipaikasta Seinäjoelta lainatun Sipolan kanssa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Rovaniemeläisen laitapakkiakatemian uusin timantti, joka loistavilla nousuillaan iski lopulta neljä maalia.
Luka Kuittinen 10

Lukankin kohdalla mietin ennen kauden alkua, että ottaako paikkaansa avauksesta. Pelasi lopulta kaikki pelit, iski kolme maalia ja loisti puolustussuuntaan.

Jonathan Vervoort 8

Oli joukkueen johtava toppari kauden alkupuolella kunnes joutui antamaan periksi tekonurmelle. Harmi ettei viipynyt pidempään.

Jussi Niska 9

Odotukset oli liigakauden perusteella korkealla eikä Jussi pettänyt niitä. Ehkä sarjan paras haastaja eikä rehellisyyden nimissä kuuluisi enää ensi kaudella ykköseen. Tulevaisuuden huuhkajapakki, jos multa kysytään.

Mohammed Adams 7

Sekoilut pudottaa arvosanaa. Parhaimmillaan loistava, fyysisiltä ominaisuuksiltaan jopa suvereeni, mutta pelillisesti edelleen raakile.

Joona Lahdenmäki 8 ½

Japi junior jäi vielä näistä meidän enemmän pelanneista junnuista vähän muiden varjoon, mutta perusvarmaa tekemistä puolustussuuntaan enkä pistäisi pahakseni, vaikka olisi avaava toppari tulevalla kaudella.

Rodrigo Antunes 7

Rodrigo oli oikein hyvä tullessaan kesken kauden, mutta ensimmäisessä karsinta pelissä hankittu jälkimmäinen pilkku pudottaa arvosanaa. Ei tuolla lailla vaan voi rapata, kun on vielä kortti alla.

Vertti Hänninen 10

Kauden sensaatio RoPSissa, ehkä jopa koko sarjassa. Yhdeksän maalia ja käsittämättömän kypsää pelaamista täydestä tuntemattomuudesta. Toivottavasti jatkaa Rovaniemellä.

Geoffrey Acheampong 7

Oli Rodrigon tapaan mainio hankinta kesken kauden, mutta kompastui päättötodistuksessaan viimeisen pelin typerään ulosajoon. Kyllä minä tämän kerrassaan erinomaisen vasemman jalan ottaisin ensi kaudenkin joukkueeseen.

Nino Roffelsen 9 ½

Hollannin poika herätti cv:nsä perusteella vähiten odotuksia kauden ulkkareista, mutta nousi fanien suosikiksi. Todellinen taistelija, joka raastaa ja rappaa aika usein sääntöjen rajamaillakin. Onneksi pahimmat höyryt tuli puhallettua jo cupissa Helsingin IFK:ta vastaan.

Tuomas Kaukua 9

Odotukset oli ennen kautta korkealla ja kyllähän Dime odotuksiin vastasi. Joukkueen tärkeimpiä hyökkäyssuunnan pelaajia.

Vili Saarikoski 8

Täytti paikkansa keskikentän vaihtomiehen roolissa.

Didis Lutumba-Pitah 8

Cupissa hyökkääjänä pelannut Didis itse asiassa yllätti wingbackina. Vahvaa haastamista ja taisteluasennetta. Gnistan pelin taputusepisodi meni mulle itselle vähän ihon alle, mutta kaiken kaikkiaan hyvä stuntti laidalle.

Simo Roiha 10

Odotin taisteluasennetta, jota Simolta on nähty aiemminkin. Ehkä muutama maali olisi ollut plussaa, mutta mitä vielä. Simosta tuli taas Super-Simo.

Srdjan Vujaklija 9

Odotin ykköshyökkääjää, joka pistää palloja pussiin. No sehän sieltä tuli, mutta Simo yllätti ja laittoi vielä enemmän. Ottaisin kirkuen mukaan ensi kaudelle, mutta mahtaa olla turhan kallis mies roikuttaa talven yli.

Alle 500 minuuttia pelanneet

Lauri-Eemil Vetri

Torjui hyvin yhden pelin, jossa joutui tuuraamaan Mujua. Toivottavasti tässä olisi tulevaisuuden ykkösvahti.

Miska Ylitolva

Vahva tekeminen wingback-osastolla saa jatkoa tässä juniorissa.

Eerik Kantola

Odotin Ekille enemmän vastuuta, kun sitä tuli edellisellä kaudella liigassa. Käyttökelpoinen pelaaja puolustuslinjaan.

Sampo Ala-Iso

Ei saanut mainittavia minuutteja, mutta on epäilemättä osa RoPSin tulevaisuuden toppariosastoa.

Sami Sipola

SJK:n lainamies tuli varmasti odotuksilla peliajasta vahvan edellisen kauden jälkeen, mutta jäi Oton jalkoihin.

Sasha Petshi

Näytti loistavalta cupissa, mutta epäonnistui alkukaudesta. Taisi pelata parhaan pelinsä juuri ennen kuin lähti, mutta ei oikein sopeutunut systeemiin.

Rasmus Degerman

Olisin toivonut isoa roolia tälle kaudelle, mutta ilmeisesti sai tarjoukseksi verkkarit ja päätti keskittyä opiskeluun. Parhaimmillaan dominoiva pelaaja kakkosessa, jonka näkisin mieluusti edustuksen mukana.

Riku-Veli Niska

Ei mainittavaa peliaikaa. Tulevaisuuden nimiä.

Roni Pietsalo

Sama kuin edelliseen. Urheilijan geenit ainakin löytyy.

Veka Pyyny

Edelleen mulle iso pettymys. Odotin paljon jo viime kaudella, mutta ei tunnu pääsevän samalle tasolle kuin liigajoukkueeseen noustessaan.

Jarkko Luiro

Mahdollisuuksia on odotettu, mutta tällä kaudella niitä maalintekijöitä löytyi ilman Jarkkoakin.

Sampo Ala

Sama tarina kuin Rasmuksen kohdalla. Kyllä sitä toivoisi näille liigassakin kokemusta keränneille omille junnuille arvostusta oikean palkan muodossa.


Kaikin puolin hieno vuosikurssi enkä näe tarvetta ehdoille tahi luokalle jättämiseen. Odotan innolla seuraavaa lukuvuotta.
Tulipa sitä vaan taas kirjoteltua, mutta onhan tämä terapeuttista ja torstaiyön karmiva hiljaisuus on opiskelijalle oikein otollista aikaa kirjoittaa välillä jotain vähän kevyempää settiä. Kattavammat strategiset analyysit jätän osaavammille. Mie keskityn enemmän fiilistelyyn ja aion keskittyä jatkossakin. Kirjoitus- ja ajatusvirheitä saattaa mahtua joukkoon, mutta korjaillaan niitä tarpeen vaatiessa.

Jatketaan keskustelua poron voimalla ja sinisellä sydämellä.


E. Sopimukset tulevalle kaudelle transfermarktin mukaan:

Luka Kuittinen
Joona Lahdenmäki
Sampo Ala-Iso
Jussi Niska
Otto Kemppainen
Miska Ylitolva

Vertti Hänninen
Tuomas Kaukua

Kirill Bullat

Jokainen näistä merkitty päättyväksi ensi vuoden loppuun.
« Viimeksi muokattu: 24.11.2021 klo 22:04:03 kirjoittanut Krannan Valderrama »
Kepakko

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 11.11.2021 klo 10:53:48

Kiitos mahtavasta avauksesta! Saatan itsekin laittaa omat pelaaja-arviointi jahka ehdin. Sopimustilanteet olisi myös kiva tietää.
Kepakko

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 11.11.2021 klo 13:06:51

Juha Tervahauta oli kirjoittanut RoPS:n Facebook-ryhmään niin hyvän tekstin, että uskaltauduin sen tänne jakamaan. Toivottavasti Juha ei pahastu, julkisiahan nämä Facebookkiin laitetut viestit ovat. Teksti siis Juha Tervahaudan kirjoittama:

"Pitkä ja monivaiheinen kausi on viimein saapunut päätökseensä. Ennakko-odotuksiin nähden suoritustaso oli erittäin korkea, jonka myötä odottamaton mahdollisuus Veikkausliigaan noususta säilyi viimeisen päivän kliimaksiin asti. Valitettava lässähdyshän Oulun pelistä tuli, mutta se ei muuta kauden kokonaiskuvaa. Joukkueen suhteen tulevaisuus näyttää positiiviselta. Seuran tulevaisuudesta on ilmassa edelleen useita kysymysmerkkejä, mutta tämän kauden kasvutarinoiden perusteella uskaltanen sanoa, että omia nuoria lupauksia tulee seuran nykyisen toimintastrategian vuoksi kasvamaan suureen rooliin lähitulevaisuudessakin. Tapahtuuko tämä sitten Ykkösessä vai Veikkausliigassa, sen aika näyttää. Jos seuran taloustilanne saadaan tavalla tai toisella vakautettua, en näe mitään syytä miksi RoPS ei pääsääntöisesti pelaisi maamme korkeimmalla sarjatasolla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Käännetään katseen kuitenkin tulevaisuuden sijaan päättyneeseen kauteen ja nostetaan sieltä esiin onnistujia, kauden aikana kehittyneitä, ristiriitaisia tunteita aiheuttaneita sekä pettymyksiä. Itse en kerkeä seuraamaan tarkemmin kuin miesten edustuksen tekemisiä, joten kirjoitus rajautuu sen ympärillä tapahtuviin asioihin.

Kauden ehdottomasti suurimpina onnistujina omissa silmissäni B-junnuista/RFA:sta nostettu kolmikko Luka Kuittinen (s.2003), Otto Kemppainen (s.2003) ja Vertti Hänninen (s.2002). Kolmikosta ainoastaan Otto oli ollut poikien maajoukkueiden mukana aiemmin, ja luulenpa, ettei Rovaniemen ulkopuolella näistä pojista juurikaan tietoa asiantuntijapiireilläkään ollut ennen kauden alkua. No, nyt on. Kaikki kolme sementoivat hienoilla esityksillään avauksen paikan itselleen niin pitkäksi aikaa kun seurassa jatkavat ja kunnossa pysyvät. Kaikki nousivat kauden aikana tai sen päätteeksi myös ikäkausimaajoukkueisiin. Vertti ei debyyttiään vielä ole tehnyt, mutta eiköhän se U20-Ruotsimaaotteluissa nähdä.

Luka pelasi 42 minuuttia vaille täyden minuutit viimeistellen kolme maalia. Näistä varsinkin kotiottelussa Klubi04:sta vastaan tehdyjä häikäiseviä suorituksia kannattaa ihastella yhä uudelleen. Raamithan nuorella miehellä ovat toppariksi kunnioitettavat ja pallonkäsittelytaidot täysin modernien topparien vaatimustasolle riittävät, joten Lukalle on helppo povata loistavaa tulevaisuutta, mikäli paikat vain kestävät. Pääkoppakin vaikuttaa olevan erittäin hyvin kasassa. Maailmanvalloitus on enää viiksien kasvusta kiinni.

Otto otti avauspaikan SJK-laina Sami Sipolalta viimeistään heinäkuisen Mikkelin vierailun jälkeen, jonka jälkeen Sipola saikin pakata kamansa ja palata Etelä-Pohjanmaalle vertailemaan Nottajoen ja Lapuan laskettelukeskusten kilpailevia kesäaktiviteetteja. Oton tähtihetki oli eittämättä huikea tasoitusmaali varsinaisen sarjan päättäneessä KPV-trillerissä, joka varmisti kokkolaisten jäämisen alaloppusarjaan. Kokkolan jalkapalloskenen tilanne on sen verraan surullinen, etten yllättyisi vaikka yksi Pohjanmaan vierasreissu putoaisikin ohjelmasta ennen kauden alkua pois.

Vertti oli surullisen MuSa-awayn jälkeen avauksessa jokaisessa pelissä. Uskomattomalla laukaisutekniikallaan ihastuttanut Kainuun lahja kaikille Paul Scholesia lämmöllä muistaville jalkapalloniiloille viimeisteli 9 maalia, joista muistettavimmat lienevät kahden maalin illat kauden hienoimmissa vieraspeleissä Oulunkylässä ja Turussa sekä lisäajalla Klubi04:sta vierasvoiton ratkaissut pilkku. Eikä ainoana yhtymäkohtana edellämainittuun keksikenttälegendaan todellakaan ole ainoastaan potkutekniikka. Vertin syöttövalikoimalla ja pallonkäsittelytaidolla tullaan varmasti nousemaan kansainvälisille kentille, mikäli urakehitys jatkuu läheskään viime vuoden kaltaisena. Loppukaudesta tehot jäivät hieman piippuun, mutta tähän oli varmasti osansa vastustajien skouttaamisella sekä liiallisella peliajalla roolin vaativuuteen nähden. Yksi asia, mikä jaksaa naurattaa on se, miten haastatteluissa niin ujolta vaikuttava myöhäisteini voi olla niin uskomattoman itsevarma ja oman tilansa täydellisesti hallitseva pelaaja kentällä. Onneksi niitä mediataitoja pääsee harjoittelemaan viimeistään sitten isommissa ympyröissä

Toivon todella, että koko kolmikko jatkaa joukkueessa myös ensi kaudella. En näe tätä lainkaan mahdottomana.

Joukkueessa oli mainitun kolmikon lisäksi liuta muitakin onnistujia, muun muassa Simo Roihan uskomaton paluu kotiin. Nostetaan kuitenkin nuorisokolmikko omaan ansaittuun kastiinsa tässä kategoriassa.

Päättynyt kausihan oli kokonaisuudessaan suoritustasolta aika epätasainen, eikä pelkästään RoPSin osalta vaan yhtälailla kaikkien sarjan joukkueiden osalta. Kauden aikana nähtiin muutama hieno kehitystarina.

Nostetaan ensimmäisenä esiin Miikka Mujunen. Lahtelaisveska oli jäänyt TPS:ssä pahasti Jere Koposen taakse kakkosvaihtoehdoksi liiganousuun päättyneen toissakauden jälkeen. 1996-syntyneellä maalivahdilla oli viimein aika ottaa selkeä ykkösveskan paikka haltuun. RoPSissa se oli hopealautasella otettavissa edelliskauden maalivahtisekoilujen jälkeen. Mujunen oliki joukkueen ensimmäisiä hankitoja saapuessaan tammikuussa. Alku ei todellakaan ollut erityisen lupaava. Kuten aina, etelänvetelät saavat Rovaniemellä paikallisiin verrattuna huomattavasti kovempaa kritiikkiä. Toisinaan aiheesta, mutta useimmiten täysin yliammuttua. Tätä voi kysyä vaikka Kalle Katzilta. Mujusen kohdalla kritiikkiin oli tosin alkukaudesta aihettakin. Muutama kardinaalimunaus maksoi alkukaudesta tärkeitä pisteitä. Muun muassa Sebastian Strandvallin tasoitus Vaasassa juhannusviikolla lirahti aivan liian helposti maaliin. Eikä tämä ollut ensimmäinen eikä viimeinen maalin johtanut virhe. Kritiikkiä kuului myös viivahiireilystä ja puolipitkien avausten päätymisestä toisinaan muualle kuin kohteeseensa. Hienosti Mujusen sipuli kuitenkin kesti alkukauden vaikeudet ja turhien virheiden pois karsimisen jälkeen luotto paatuneimpien aitapappojen ikiroutaisissa sydämmissä alkoi kasvamaan. Loppukauteen mahtui useita hienoja gamesavereita, joista kirsikkana kakussa torjuttu pilkku AC Oulua vastaan ensimmäisessä karsintaottelussa. Mujullekin näiden esitysten perusteella on helppo toivoa jatkoa, mutta saapas nähdä mikä on seuran kyky tarjota uutta sopimusta heti alkuvuodesta.

Feyenoordin akatemiassa kasvanut, mutta erittäin vähän aikuisten peleissä pelannut Nino Roffelsen tuli rolloon tekemään likaisen työn joukkueen eteen. Ja voi pojat millä tavalla hän siinä loppujen lopuksi onnistuikin. Jo talven Cupin peleissä nähtiin, että nyt on keskikentän pohjalle saatu raataja jonkalaista ei (oululaisuudestaan huolimatta) kiistattoman seuralegendan ja herrasmiehen Antti Okkosen koomin oltu Napapiirillä nähty. (Eikä missään nimessä unohdeta toista äärimmäisen hienoa miestä Eetu Muinosta). Jos Ninolla asenne oli kunnossa, niin ensimmäisissä peleissä kysymysmerkkejä herätti miehen pallollinen peli ja selkeä ylilatautuminen, joka näkyi hallitsemattomina taklauksina ja typerinä keltaisina kortteina. Maaliskuisessa Cupin neljännesvälierässä Helsingin IFK:ta vastaan peli päättyikin parikymmentä minuuttia ennen loppua kahteen keltaiseen. Tuo punainen jäi kuitenkin Ninon ainokaiseksi koko kaudella, ja pelikieltoa keltaisten kertymisestäkin tuli ”vain” kahdesti. Näistä toki jälkimmäinen nousukarsintapaikan ratkaisevaan TPS otteluun typerällä rikkeellä jo ratkenneessa Jaro ottelussa. Mihimpä se seepra raidoistaan pääsisi? Ninon pallollinen pelikin parantui koko ajan keskikentän roolien selkiytyessä sen jälkeen, kun Sacha Petshi poistui rosterista kesäkuun lopulla. Oma rooli löytyi kutospaikalta, jonka ansiosta Vertti vapautui enemmän box-to-box tyyliseen kasipaikan pelaamiseen. Loppukauden Ninon syöttötyöskentely oli jo oikein varmaa, joskaan ei häneltä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mitään puolustuslinjoa repiviä läpisyöttöjä juuri nähty. Hienon kasvutarinan kruunasi huikea voittomaali karsintojen ensimmäisessä osaottelussa. Ninolle ehdottomasti kans jatkoa, mikäli mahdollista, mutta pelkäänpä, että ura jatkuu muissa maisemissa. Ehkä jopa Veikkausliigassa.

Tämän kauden piti olla Jussi Niskan lopullinen läpimurto kausi nuorten suomalaisten laitapuolustajien eliittiin. Sitä se jossain määrin loppujen lopuksi olikin, mutta juuri sarjakauden alla tapahtuneen vakavan loukkaantumisen jälkeen Niska oli pelikunnossa vasta heinäkuun lopulla. Tästä huolimatta hän kirjasi itselleen viisi maalisyöttöä kahdessatoista Ykkösessä avaamassaan ottelussa. Niska esitti jo surullisella putoamiseen päättyneellä liigakaudella ennakkoluulottomia otteita vasemman laitapakin ja wing-backin paikalla. Jäätävä nopeus, ketteryys, haastokyky ja tarkat keskitykset. Siinäpä modernille laitapakille sopivat ominaisuudet. Vielä kun Jussin laukaisukyky kehittyisi ja salilla saataisiin muutamat kilot lihasta kroppaan niin kansainväliset kermakentät kutsuisivat varmasti. Enkä ihmettelisi jos Veikkausliigasta useampikin seura tulisi bingotalolle rahasäkin kanssa hieromaan siirtoa lähiaikoina. RoPSin taloudellinen tilanne huomioon ottaen noiden säkkien ei valitettavasti tarvitse edes erityisen pullollaan olla, että Niskan sopimus ulos saadaan ostettua. Toivottavasti sikariporras saisi neuvoteltua kunnolliset jatkomyyntiprosentit niiden muutamien kymmenien tuhansien siirtosumman lisäksi.

Ääneen kannattamisella on Rovaniemellä pitkät perinteet. Ungan jengin ja BingoBoysien jälkeen oman paikkansa ovat ottaneet kaljakatsomon porukka, jolla ei tietääkseni nimeä ole. Korjatkaa toki, mikäli olen väärässä. Vieraspeleissä ääntä ovat pitäneet RoPS-etelän sudetit. Tälläkin kaudella vierasmobi taisi olla jokaisessa pelissä paikalla. Alkukaudesta niin kotipeleissä kuin vieraissakin kannatusporukoiden koko ei aina päätä huimannut, mutta kauden edetessä tässäkin päästiin hyvin vauhtiin. Kotimatseissa Ruudun kautta korviini taisi sointua myös pari ihka uutta chanttiä. Omalta osaltani kauden saldoksi jäi ainoastaan neljä vierasmatsia. Näihin mahtuikin tappiosta ja kaatosateesta huolimatta hieno reissu Tammisaareen sekä kolme Helsingissä pelattua peliä. Katsomossa meno oli totutun vakuuttavaa, ja hattua päästä niille Rovaniemeltä asti tulleille kannattajille, joita noissakin peleissä oli mukana. Vierasmobit olivat kiitettävän kokoisia ainakin Oulunkylässä ja Töölössä, kaiken huipentuessa Oulussa pelattuun ratkaisevaan karsintamatsiin. Milloin viimeksi Rovaniemeltä on lähtenyt kannattajien oma bussi vieraspeliin? Suuri voitonmalja Oulun bussireissun järjestäjille

 

Näinkin hyvin sujuneen kauden jälkeen on kentällä epäonnistuneiden löytäminen tai ylipäänsä esiin nostaminen sekä hankalaa että kyseenalaista. Muutama voimakkaan ristiriitaisia tuntemuksia aiheuttanut tapahtuma nousee kuitenkin ylitse muiden.

Mohammed Adams
pelasi hienon kauden jos otanta kattaa ensimmäisen ¾ osaa. Parikymppinen Honka-laina dominoi kolmen topparin linjan keskimmäisenä pilarina. Äärimmäisen urheilullinen, dynaaminen ja nopea Adams voitti varmaan kaikki pääpallokamppailut joihin osallistui. Yksi typerä suora punainen aivan liian holtittomasta pelistä tuli, mutta muuten kaikki sujui pääasiassa hienosti. Sitten kauden ratkaisevimpana hetkenä tapahtui jotain. Ensin tuli yksi maalin johtanut kardinaalimoka, sitten toinen ja sitten kolmas. Samaan saumaan osui myös loppukauden tappioputki, jonka myötä suora nousu karkasi. Pelaajan reaktioista mokien jälkeen huomasi, että nyt sattuu, enkä usko lainkaan mihinkään pelimoraalin häviämiseen tai vastaavaan syyhyn. Nuoren miehen itseluottamus vain taisi romahtaa pahimmalla mahdollisella hetkellä. Näin nuorilla monesti käy, varsinkin kun siinä vierellä ei ole sitä kokenutta toveria repimässä aallonpohjasta välittömästi ylös. Kokonaisuudessaan Adams pelasi hienon kauden, mutta pienen katkeransuloisen maun loppukausi jätti. Kaikkea hyvää Adamsille jatkoon. Mielelläni näkisin hänet ensi kaudellakin, mutta Honka oletettavasti haluaa miehen pitää Veikkausliigaringissään. Itse ainakin pitäisin jos olisin päättämässä tätä.

Kauden toinen ghanalaisvahvistus Geoffrey Acheampong tuli seuraan heinäkuussa ja oli pelaamassa itseään todelliseksi kannattajien suosikiksi. Tästä todisteena esimerkisi yksi huikeimmista yksittäiselle pelaajalle suunnatuista chänteistä. Melodiana Irwin Goodmannin Poing poing poingin kertosäe. Acheampong luuti pääasiassa toisena laitakymppinä tehoin 3+4. Vakuuttavimman suorituksensa hän kuitenkin teki yläloppusarjan viimeisessä pelissä TPS:ä vastaan. Roffelsenin ollessa pelikiellossa otti hän kutospaikan suvereenisti haltuun ja dominoi peliä alusta loppuun. Kulttipelaajan kruunu vuoltiinkin sitten karulla tavalla Geoffreyltä Oulun surullisessa illassa. Eikä hän saa syyttää siitä ketään muuta kuin itseään. Kaikkihan me olemme ihmisiä ja sorrumme välillä pahoihin virheisiin, mutta tämä oli kyllä pahimmasta päästä. Olin itsekin heittämässä häntä saman tien yli laidan, mutta muutaman nukutun yön jälkeen olisin kuitenkin valmis antamaan Oulun tapahtumat hänelle anteeksi ja tarjoamaan jatkosopimusta myös ensi kaudeksi.

Kolmantena nostan tähän kategoriaan Mikko Mannilan. Tällä en todellakaan tarkoita, että olisin jotenkin pettynyt Mannila suoritukseen. Päinvastoin. Kausihan meni yli kaikkien odotusten ja iso kiitos siitä kuuluu päävalmentajalle. Muutama kauden aikana tapahtunut asia kuitenkin mietityttää. Nostetaan ensin esiin tapaus Sacha Petshi, josta jo aiemmin oli hieman puhetta. Mikä oli hänelle ajateltu rooli? Taidoiltaan erittäin pätevä alhaalta peliä rakentava pelaaja, mutta liikeeltään ja tyyliltään kuitenkin joukkueeseen täysin sopimaton. Olisko tämä voinut toimia missään olosuhteissa kauden aikana? Sitä emme onneksemme voi tietää. Entäpä loppukauden romahdus? Mitä sillon oikein tapahtui? Koko kausi vedettiin erittäin kapealla ringillä, joten väsymystä miehistössä oli varmasti paljon. Olisiko kierrätystä voitu harrastaa yhtään enempää? Vertille joku peli huilia? En osaa sanoa, mutta veto ei riittänyt tällä kertaa aivan kauden loppuun saakka. Sitten muutama yksittäinen tapahtuma yksittäisessä pelissä. Roffelsenin ei olisi ikinä pitänyt olla kentällä Jaroa vastaan kun hän pelikiellon otti. Tämä ei onneksi kostautunut seuraavassa pelissä. Lisäksi pari ihmetyttä aiheuttanutta ratkaisua Oulun pelissä. Pelisuunnitelma otteluun oli mielestäni ihan hyväksyttävä. Pelataan äärimmäisen matalilla riskitasoilla, ainakin niin kauan kuin johdetaan otteluparia. Eikä ennen punkkua mielestäni pelissä juuri hätää ollutkaan. Punainen muutti ottelun kulun totaallisesti. Oliko reagointi riittävää jo ensimmäisen puoliajan aikana? Miten pelaajien ohjeistus maalia edeltäneessä tilanteessa? Itse tykkäsin rohkeasta vaihdosta puoliajalla, jossa Pikku-Japi otettiin vaihtoon ja ryhmitelmä muutettiin hyökkäysvoittoisemmaksi. Toki silloin menetimme keskikentän täydellisesti, mutta alivoimalla ja tappiolla riskejä pitääkin ottaa. Ottelun lopun vaihdot menivät sitten päin sitä itseään. Okei, en tiedä oliko taustalla jotain, mutta miksi ihmeessä Simppa ja Jussi vaihdettiin pois? Miksi he ennemmin kuin esimerkiksi Vuja ja Didis? Lisäksi Muju pelasi kaikki maalipotkut pitkänä, vaikka voimakas vastatuuli esti pallon lennon yli puolen kentän. Tähän valmennuksen olisi ehdottomasti pitänyt reagoida. Oulun lässähdys menee valitettavasti osittain valmennusjohdon piikkiin. Se, että valmentajan kritisointi tapahtuu pääasiassa yksittäisten tapahtumien kautta, kertoo siitä, että pelin rakenne oli erittäin hyvin kohdillaan. Välillä oli pahoja vaikeuksia alakerran rakentamisen kanssa, kun vastustaja sai korkean prässinsä toimimaan, mutta lääkkeeksi tähän löydettiin Simpan ja Vujan peluuttaminen yhtäaikaisesti, joka mahdollisti myös kaksinkamppailujen voiton pidempää pelattaessa. Mannilan ensimmäinen kokonainen kausi oli menestys ja toivotaan todella, että talvikauden aikana saadaan joukkuepeliä yhä kehitettyä Ounashallissakin. Jos nousu ensi kaudella tulee, niin patsashanketta tai aukion nimeämistä voidaan alkaakin jo suunnittelemaan.

Kauden ehdottomasti suurin pettymys oli surkeat yleisömäärät Keskuskentällä. Ymmärrän, että koronatilanteella ja paikallisten matkailuyritysten taloudellisella ahdingolla on merkittävä rooli tässä, mutta rajoitusten poistumisen jälkeinen vajaan 840 katsojan keskiarvo on aivan liian alhainen. Myös seuran roolia tämän suhteen pitää tarkastella kriittisesti. Oliko markkinointi laadukasta ja riittävää? Nostettiinko joukkuetta riittävästi valokeilaan paikallisessa mediassa, somessa, katukuvassa? Oliko ottelutapahtuma riittävän laadukas ympäristöineen ja oheispalveluineen? Näihin on ulkopuolisenakin helppo vastata, että ei missään nimessä. Katsomo oli välillä järkyttävässä kunnossa. Pitäisikö kaupungin kassa tehtyjen sopimusten noudattamista tarkastella aktiivisemmin tai rooleja selkeyttää, jos ei tiedät kenen tehtävä linnunpaskat on katsomosta siivota. Mikä ratkaisu oli ostaa paikallisesta rihkamakaupasta linnunpelättimet katsomoon? Kotisivuilla nostettiin joukkueen paikallisia nuoria esiin ja podcastia nauhotettiin, mutta tavoitetaanko näillä riittävän laajaa yleisöä. Oletettavasti ei. Olen jo aiemmassa kirjoituksessani kysellyt laajemman yhteistyön perään seuran ja paikallisen median välillä. Seurajohdon suullakin on jo pidempään toivottu uutta verta seuran someviestintään. Ilmaiseksihan sitä ei näytä olevan tulossa, joten pitäsikö siitä jollekin ammattilaiselle jotain maksaakin? Voisiko tämä olla yksi investointi muiden joukossa ensi kauden budjetissa? Miksi Lynxit vedettiin tallista vasta Oulua vastaan?  Uskottiinko seuranjohdosta edes siihen, että yleisöä saataisiin paikalle enemmän? Näiden epäkohtien hoitamista odottelemme edelleen. Itsestään se ei tule tapahtumaan, joten josko nyt seurajohdon puolesta näille löydettäisiin jokin kestävä ratkaisu.

Yleisömäärien lisäksi joidenkin yksittäisten henkilöiden käyttäytyminen niin katsomossa, forkalla kuin tälläkin palstalla oli suoraan sanoen halveksittavan idioottimaista. Kenenkään ei tarvitse ikinä missään suvaita rasistista käyttäytymistä. Hattua isosti päästä seuralle siitä, että tähän otettiin suoraan kantaa. Alkukauden suurimpia ”ei vittu nyt taas”-hetkiä oli kuunnella Ruudun lähetyksessä ”Mannila hävettääkö”, ”Mannila sitä, tätä ja tuota”, ”pelatkaa hyvä jumala ylöspäin” jne. huutoja. Kritiikkiä saa ja pitää antaa silloin kun sille on paikkansa ja kohteensa, mutta se pitää osata antaa asiallisesti ja perustellen. Tässäkin ryhmässä sai välillä lukea aivan hirveätä kuraa koskien seurajohtoa, pelaajia, valmentajia tai ketä vaan kohtaan, jolla oli vähääkään tekemistä seuran kanssa. Kun vaadimme kritiikin kohteelta aina vain laadukkaampaa suorittamista, vaadittakoon sitä itseltämmekin.

Silly season alkakoon ja suurella sinisellä sydämmellä ensi kautta kohden".

Edit. Nappasin emojit pois, niin ei m8det poista.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2021 klo 16:15:42 kirjoittanut Kepakko »
XTB

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Saimaa, sauna ja Sibbe.


Vastaus #3 : 11.11.2021 klo 14:31:34

Kiitos KV jälleen upeasta avauksesta, ja kiitosta myös (foorumisti-)Juhalle, jonka enemmän kuin ansiokas fb-teksti niputti myös hienosti päättyneen kauden tekstimuotoon.

Olipa muuten helkkarin vaikea valita kauden pelaajaa, kun niin moni olisi sen valinnan ansainneet, mutta sitähän on vaan pidettävä pelkästään positiivisena ongelmana Ylos.

Nyt vaan rukoillaan, että junnuista saadaan pidettyä kiinni, ja että perse (lue talous) kestää.
kuntohiihtelijä

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 11.11.2021 klo 14:51:41

Katselin Lapin Kansasta uusia ylioppilaita, niin siellä oli ainakin Sampo Ala ja Vertti Hänninen. Saa nähdä, onko nuorilla miehillä suunnitelmissa lähteä jonnekin muualle jatko-opiskeluun.
Seppo Hevi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rops 2020 - ennätysten tekijä


Vastaus #5 : 11.11.2021 klo 15:24:04

Siinäkin mielessä Rops 2021 oli erityinen,että ei ole ketään sellaista pelaajaa jolle itse sanoisi suoraan,että ei jatkoon No,ehkä Rodrigo ja siitäkin on nyt tieto,että ei saa uutta diiliä. Yleensä kauden jälkeen ollut pitkälista nimiä joista ollut sitä mieltä, että kiitos ja näkemiin. Totta kai 2015 ja 2018 hopeajengit ois ollu mahtava saada pitää kasassa,mutta olihan niissäkin näitä lankopoikia ja sun muita. Nyt kyllä rinkikin ollut sen verran kapea,että ei oikein turhia ylijäämäpelaajia juuri ollutkaan.

Kuulispa edes jotain huhuja pelaajarintamalta
Futiksen Ihmemies

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS


Vastaus #6 : 11.11.2021 klo 15:55:08

Olipahan mahtava avaus kaiken kaikkiaan! Ja oli hienoa jatkoa tuohon Face-kirjoitukseen. Hyviä pointteja ja ajatuksia. Tämän kauden rungon kun saisi pidettyä kasassa ensi kaudella niin nousuun olisi kaikki saumat. Mutta pahoin pelkään, että 1-2 noista omista avauksen pojista lähtee kokeilemaan liigaa. Ulkomaisista pitäisin Roffen ja Vujan. Adamsin ottaisin myös takaisin lainalle jos saa. Mutta lähiviikkoina tuskin selviää mitään vielä noista.
Kepakko

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 11.11.2021 klo 16:22:02

Olipa muuten helkkarin vaikea valita kauden pelaajaa, kun niin moni olisi sen valinnan ansainneet, mutta sitähän on vaan pidettävä pelkästään positiivisena ongelmana Ylos.
Sama ongelma. Itse valitsin lopulta Ninon, mutta se olisi aivan yhtä hyvin voinut olla Simo, Vertti tai Luka. Harvemmin näin tasaisesti jakautuu näin monen pelaajan kesken.
Kepakko

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 11.11.2021 klo 16:30:18

Tämän kauden rungon kun saisi pidettyä kasassa ensi kaudella niin nousuun olisi kaikki saumat. Mutta pahoin pelkään, että 1-2 noista omista avauksen pojista lähtee kokeilemaan liigaa. Ulkomaisista pitäisin Roffen ja Vujan. Adamsin ottaisin myös takaisin lainalle jos saa. Mutta lähiviikkoina tuskin selviää mitään vielä noista.
Tuntuu pahalta sanoa tämä, mutta Vertti, Luka, Jussi ja Dime ovat ansainneet omilla peliesityksillään paikan korkeammalla tasolla. Vaikka Niva sanoisi, että runko on kasassa, niin en millään usko että estelisi esimerkiksi Dimeä tai Niskaa jos ja mahdollisesti kun haluavat lähteä kokeilemaan Veikkausliigavauhtia.
Minä pitäisin kaikki ulkkarit pl. Rodrigon.
Rokki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: OPS-jp


Vastaus #9 : 11.11.2021 klo 17:28:36


Laadukas avaus Ylos
Kervinen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tottenham Spurs


Vastaus #10 : 11.11.2021 klo 17:33:59

En usko, että RoPS pystyy samaa ihmettä viime kauden rosterilla toistamaan. Joukkue kuului pelillisesti sijoille 7. - 8., mutta käänsi osin tuurilla, osin henkisellä kantilla paljon pelejä edukseen vaikeista asemista.

Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, joten ensi kaudella vanha runko ei taistelisi kärkipään sijoituksista.
Raymond Kertezc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Universidade de Lisboa


Vastaus #11 : 11.11.2021 klo 19:18:27

Joukkue kuului pelillisesti sijoille 7. - 8

Sijalla seitsemän PK-35 :D . Lukitsetko vastauksen?
Raikali

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FCM, RoPS


Vastaus #12 : 11.11.2021 klo 20:00:25

En usko, että RoPS pystyy samaa ihmettä viime kauden rosterilla toistamaan. Joukkue kuului pelillisesti sijoille 7. - 8., mutta käänsi osin tuurilla, osin henkisellä kantilla paljon pelejä edukseen vaikeista asemista.

Ja se henkinen kantti on nyt täysin murentunut vai mistä tämä ajatuksenjuoksu?

Kiitos hienosta aloituksesta! Arvosanoista lähestulkoon samaa mieltä. Kaukualle en itse ihan 9 antaisi, aika paljon nähtiin kumminkin päätöntä kuljettamista ja hitaita ratkaisuja pallon kanssa. Toisena hetkenä taas teki lähes mitä tahtoi ja miten tahtoi. Tasaisuutta kaipaisin miehen otteisiin.
khat

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, KÖNÖ & Mathare United


Vastaus #13 : 11.11.2021 klo 21:45:20

Vertille n. 10min peliaikaa lopussa (sisään about 85min kun kai Stopjin otti kolhua) maajoukkueessa 0-0 tasapelissä Ruottia vastaan. Debyytti kuites.
Taktiikkapalaveri

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 12.11.2021 klo 11:23:56

Kiitokset erinomaisesta aloituksesta. Koska kaudesta toivottiin taktista analyysiä, niin vastaan osaltani huutoon.

Mannilan ajatuksena oli heti kauden alusta asti käyttää ensisijaisesti 3-4-2-1-muotoa. Tästä ei poikettu kuin muutamissa takaa-ajo- ja tappiotilanteissa, joissa vaihdettiin neljän puolustajan linjaan ja kahteen kärkeen (4-4-2). Mannila ei ole itse avannut syytä tähän, joten ulkopuolinen oletus on, että valinta oli pelaajamateriaalin sanelema. Esim. Kuittinen, Lahdenmäki ja Kantola olivat kaikki ennen kauden alkua potentiaalisia avaavia toppareita. Kun tähän sitten yhdistettiin Veervort ja Adams, kolmen topparin peluuttaminen oli järkevää. Lisäksi myös Niska ja Kemppainen ovat parempia hyökkäys- kuin puolustussuuntaan, jolloin wingbackin roolit sopivat heille neljän linjan laitapakin roolia paremmin.

Touko- ja osin kesäkuunkin pelit olivat vielä hakemista, koska ilmeisesti sen enempää valmennus kuin pelaajatkaan eivät vielä silloin taitaneet kaikkia kolmen topparin järjestelmän nyansseja. Yksi näistä oli pallon runsas pelaaminen sivuttaissuunnassa, jolla pyritään liikuttamaan vastustajan muotoa ja löytämään aukkoja joko laidoista tai muodon sisästä. Etäisyyksistä, pelaajien sijoittumisesta ja kentän miehittämisestä johtuen kolmen linjalla tämä ei toimi yhtä hyvin kuin neljän linjalla.

Toinen alkukauden ongelma oli hyökkäyskolmikon puolustuspeli, joka oli epäyhtenäistä ja osin jopa laiskaa. Vastustajat pystyivät ohittamaan RoPS:in ensimmäisen prässilinjan puhkovilla syötöillä, jolloin keskikentän keskustaan muodostui usein 3v2-alivoimatilanne. Tällöin vastustajan vapaa keskikenttäpelaaja pystyi antamaan vaarallisia murtavia syöttöjä tai keskityksiä RoPS:in topparilinjan edestä joko linjassa odottavalle kohdehyökkääjälle tai linjan taakse.

Kolmas alkukauden iso ongelma oli hidas pelinopeus, joka kulminoitui Sasha Petshiin. Kyseessä on Ykkösen tasolle äärimmäisen taitava ja ulottuva pelaaja, jonka helmasynti oli pallon ylenmääräinen leipominen ja tarpeettomien piruettien teko, johon liittyi myös vaarallisia pallonmenetyksiä ja niistä seuranneita vastahyökkäyksiä.

Ongelmat ilmeisesti identifioitiin kesäkuun alussa, ja niitä alettiin korjata yksi kerrallaan kesäkuun aikana. Käännekohtana kauteen pidän heinäkuun 4. päivän kotipeliä Jaroa vastaan. Siinä syntyi Mannilan voittava kaava, jossa Roiha johti prässiä ysipaikalta, Hänninen keskikenttää kasipaikalta ja Adams puolustusta kakkospaikalta. Peliajatus vaihtui espanjalaisen koulukunnan Ekkonosta ja poikittaisyötöistä italialaisen koulukunnan pystysuunnan pallonhallintaan: joukkue alkoi hyökätä nopeasti ja terävästi pystysuunnassa. Neljä pelaajaa keskitettiin yhden kaistan (tyypillisesti jomman kumman välikaistan ympärille), ja käytettiin hyväksi ylivoimaa vertikaalitasossa. Tyypillisesti RoPS pystyi vyöryttämään hyökkäyksensä pystysuunnan 4v2- tai 4v3-ylivoimilla lähes vastustamattomasti, varsinkin kun tähän tuli lisämausteeksi Kemppaisen, Niskan ja Lutumba-Pitahin 1v1-ohitustaidot. Petshin penkittäminen ja myöhempi lähettäminen kotiin oli RoPS:ille onnenpotku: Hänninen ja Roffelsen olivat samalla aallonpituudella ja täydensivät hyvin toisiaan erilaisina pelaajatyyppeinä keskikentän keskustassa. Ja mikä parasta, he laittoivat pallon liikkumaan rivakasti.

Acheampongin liittyminen ryhmään toi uuden mausteen, jossa RoPS:in välihyökkääjät olivat molemmat sisäänleikkaavia ja kuljetustaitoisia pelaajia à la Arjen Robben. Näin syntyi myös jalkaisuudeltaan toisia tukevat parit molemmille laita- ja välikaistoille: Niska (vasen jalka) & Kaukua (oikea) ja Kemppainen (oikea) ja Acheampong.

Vujaklijan tehtyä paluun avauskokoonpanoon RoPS:in peli hieman heilahti KPV-ottelussa, jonka jälkeen Mannila ilmeisesti tiimeinen tajusi, että ilman Roihaa puolustuspaketti ei pysy kasassa. Tämän jälkeen RoPS:in muoto peleissä oli hybridi: joukkue puolusti korkeassa prässissä muodossa 3-4-3 ja matalassa blokissa 5-4-1, mutta hyökkäsi muodossa 3-4-1-2. Joko Acheampong tai Kaukua tulivat välikaistalta keskikaistalle pelaamaan kympin roolissa, kun Roiha ja Vujaklija pelasivat kumpikin kärjessä. Tämän konseptin toimivuudesta ehkä paras osoitus oli Jaron nuijiminen Pietarsaaren räntäsateessa 16.10.

Nousun ratkaisseessa pelissä AC Oulua vastaan AC Oulun valmentaja Ricardo Duarte osasi tukkia RoPS:in pystysuunnan etenemisen ja panosti vahvasti nopeisiin vastaiskuihin. Ne olisivat todennäköisesti toimineet ilman Acheampongin päätöntä pulkkaa päätyrajalla, mutta se heikensi RoPS:in mahdollisuuksia entisestään. Mannilan virhe oli lähteä peliin samalla sapluunalla, joka RoPS:illa oli ollut heinäkuusta eteenpäin. Sapluunalla, jonka Duarte oli jo neutraloinut syksyn jatkosarjan kotipelissä Gnistania vastaan. Pelisuunnitelma olisi kannattanut rakentaa juuri toisinpäin uhraamalla yksi pelaaja yläkolmiosta keskikentän pohjalle muotoon 3-1-4-2 ja pyrkiä vastaiskuihin primääristi kärkien ja wingbackien kautta. Näin keski- ja välikaistat olisi saatu pidettyä hyvin muodossa kuuden pelaajan turvin.

Oppi tätä kautta ajatellen lienee parempi vaihtoehtoisten pelisuunnitelmien tekeminen. Kauden aikana nähdyt vaihdot otteluiden lopussa 3-4-2-1:stä 4-4-2:een taisivat olla ennemmin hetken oivalluksia kuin harjoiteltuja kuvioita. Luonnollisesti joukkueelle parhaiten sopivat vaihtoehtoiset muodot riippuvat pelaajatyypeistä. Yksi mielenkiintoinen kokeilu voisi olla ns. 'inverted wingback'-systeemi, jossa wingbackit eivät viiletäkään laitaa myöten vaan tulevat hyökätessä välikaistoille tukemaan puolustavaa keskikenttäpelaajaa, ja laiturit pelaavat leveydessä. Tällöin Niska ja Kemppainen vaihtaisivat laitoja. Tällaisessa mallissa myös kauden aikana pelien lopuissa puolustavaa keskikenttää pelannut Erik Kantola saattaisi olla omimmillaan.
HepsRoll

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 12.11.2021 klo 12:59:14

Hyviä pohdintoja. Syvä kumarrus.
Viltsu

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 12.11.2021 klo 14:15:07

Kiitos KV:lle hienosta avauksesta. Kiitos myös Taktiikkapalaverille pelillisistä syväanalyyseistä.
Maccarone

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 12.11.2021 klo 15:26:57

Olipas hyvä avaus ja näkemyksiä edellä kirjoittaneilla. Kiitokset näistä
Metusalem

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vasta Olympique de Marseille oli meitä parempi!


Vastaus #18 : 12.11.2021 klo 18:03:19

Takitiikkapalaveriin loistavaan viestiin heitän yhden kommentin, että Petshiä ei lähetetty kotiin, vaan hän joutui lähtemään perhesyiden vuoksi.
Viltsu

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 12.11.2021 klo 22:25:30

Omat pelaaja-arvioni päättyneeltä kaudelta menevät näin.

Miikka Mujunen: sai ison näyttöpaikan ykkösmaalivahtina. Johtajuus puuttui vaikka kapteeni olikin. Johtajuuden puute näkyi Mujusen kohdalla pelaamisessa. Hän ei ollut rankkarialueen herra vaan seuraili tilanteita maalivahdille poikkeuksellisella tavalla, ikään kuin taustalta. Vastaavasti torjui RoPSille myös pisteitä ja voittojakin. Arvosana 7.

Otto Kemppainen: yksi näistä ns korvamerkityistä nuorista, jolle ikään kuin pedattiin pelipaikka. Täytti paikan hienosti, mistä kertoo U19 maajoukkue-edustus. Kesken kauden tuli pieni suvantovaihe, mikä näkyi välillä toivottomina 1v1 yrityksinä. Peruspelikin uhkasi kadota. Teki ryhtiliikkeen ja nosti loppukaudeksi tasoaan. Arvosana 8.

Jussi Niska: loukkaantui jo ennen kautta. Paluun jälkeen hetki hakemista, mutta nousi hienosti melkein tasolleen. Hyökkäyspelin tärkeä palanen. Puolustuspelissä riittää kehitettävää. Arvosana 8.

Mohammed Adams: tuntematon kortti, vuokralla Hongasta. Riuskaotteinen toppari, jonka kokemattomuus näkyi höntyilynä ja pelasi itsensä liian usein ulos pelistä. Hyvinä hetkinä loistava katkoja ja väläytti johtajuuttakin. Hyvän ja huonon päivän ero vielä liian suuri. Arvosana 7,5.

Luka Kuittinen: kauden tulokas, vaikka hyvä että sai edes sopimuksen. Oli aivan loistava. Hyvän tekniikan omaava toppari. Kuittisen pelaaminen näytti parhaina hetkinä helpolta ja vaivattomalta, näytti että pelaisi "tupakka suussa" rennosti, niin helpon näköistä se oli. Arvosana 9,5.

Joona Lahdenmäki: joutui tuuraajaksi. Säännöllistä peliaikaa ei vielä tullut, mutta kentällä oltuaan teki työnsä. Lupaava kaveri, jolla myös tekniikkaa jonkin verran. Nyt toivoisi peliaikaa ja näyttöpaikkaa. Arvosana 7.

Vertti Hänninen: alkukaudesta kaverista ei tiedetty mitään. Otti paikkansa keskikentän ytimestä ja ratkoi pelejä. Toisen epäonni on toisen onni. Petshin poistuminen avasi paikan, jonka Hänninen käytti. Liike vielä ajoittain raakileen tasoa, mutta pelikäsitys ja laukaus kohdallaan. Arvosana 9,5.

Nino Roffelsen: hollantilainen aloitti keväällä raisusti ja taklasi miltei kaikkea kentällä olevaa. Rauhoittui ja otti pelillistä roolia ja onnistui. Tärkeä palanen keskikentän keskellä ja kapteeni tyyppi, jolla myös yllättävän hyvä tekniikka. Toivottavasti jatkaa. Arvosana 8.

Simo Roiha: maalitykki, joka tuntui alkukaudesta hukkuvan muiden mukana. Joukkueen myötä tuli parannusta peliin ja teki maaleja hyvän määrän. Iso apu joukkueen puolustuspelissäkin. Vieläkö motivaatio riittää? Joukkue tarvitsee Roihaa. Arvosana 9.

Tuomas Kaukua: viime kauden yksi komeetoista heikossa joukkueessa. Oli joukkueen tärkeimpiä pelaajia nytkin. 1v1 tilanteissa uskaltaa haastaa ja hakee myös ratkaisuja. Sortuu yhä itsekkyyteen ja menettää palloja. Tarvitsee täsmällisempää valmennusta niin hyvä tulee. Arvosana 7,5.

Srdjan Vujaklija: nopeasti näkyi, että tässä on joukkueen paras pelaaja. Valitettavasti loukkaantuminen vei puolet kaudesta. Muuten olisi ollut melko varma maalitykki Ykkösessä. Loistava tekniikka ja peliäly. Ikä ei painaisi, jos paikat vaan kestäisi. Jatko arvoitus. Arvosanaa pudottaa loukkaantuminen, 7,5.

Didis Lutumba-Pitah: joutui alkukaudesta kovaan paikkaan, kun tuurasi Jussi Niskaa. Alussa hapuili, mutta paransi. Muistettava, että ei ole pelipaikallaan wingback. Omalla pelipaikallaan ei juuri vastuuta tullut. Ainesta jatkoon olisi. Arvosana 7.

Vili Saarikoski: ikän kuin perusduunari. Tärkeä palanen, antoi lepoaikaa muille ja tuurasi tarvittaessa. Mikä on omin pelipaikka? Puolustava vai hyökkäävä keskikenttä? Löytyykö riittävä rooli enää RoPSista? Arvosana 6.

Rodrigo Anatunes: loppukesällä tullut portugalilainen omaa hyvät topparin raamit, mutta pelillinen anti jäi pahasti vajaaksi. Ei täyttänyt vahvistuksen tunnusmerkkejä. Epävarma, välillä suorastaan katastrofi. Ei jatkoon. Arvosana 5.

Geoffrey Acheampong: hyökkäävä keskikenttä, jonka perässä RoPS oli jo viime kaudella. Loistava pelaaja, täsmähankinta, jolla ominaisuudet Suomen kentillä riittäisivät huipulle saakka. Miksei myös hieman kovempiin sarjoihin. Loppukaudesta tuntui, että hajosi kasetti. Aivan liikaa varoituksia. Käsittämätön hölmöily karsinnan toisessa pelissä pudottaa arvosanaa tai no, mielikuvaa pelaajasta. Annan kuitenkin numeron 8, kun oli selkeä vahvistus.

Miska Ylitolva: tuurasi wingbackina. Lupaava pelaaja, jolle olisi toivonut enemmänkin vastuuta. Kova kilpailutilanne RoPSissa, jos Kemppainen ja Niska jatkaa. Toisaalta kilpailu kehittää. Ensi kausi voi tuoda läpimurron, mutta missä? Arvosana 6.

Kirjoitan lopuista pelaajista arviot myöhemmin. Tässä taisi tulla kuitenkin tärkeimmät pelaajat.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2021 klo 22:48:53 kirjoittanut Viltsu »
Mplharju

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 14.11.2021 klo 15:51:03

Vertti avauksessa, tube näyttää pelin
Kepakko

Poissa Poissa


Vastaus #21 : 14.11.2021 klo 17:25:59

Vertti avauksessa, tube näyttää pelin
Vaihdettiin toisen jakson alussa pois. Ihan hyvin pelasi, jäi vain ikävän vähille palloille kun Mastokangas operoi keskikentälle. Jäi siis aika pimentoon.
Mplharju

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 14.11.2021 klo 20:11:37

Vaihdettiin toisen jakson alussa pois. Ihan hyvin pelasi, jäi vain ikävän vähille palloille kun Mastokangas operoi keskikentälle. Jäi siis aika pimentoon.

Jep, hoiti puollustus suuntaan hyvin. Alko pääseen peliin sisään. Tuliko se 22 vertin tilalle? Jos tuli niin ei ainakaan parantanut verttiin verrattuna.
Tuga10

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 15.11.2021 klo 01:22:06


Rodrigo Anatunes: loppukesällä tullut portugalilainen omaa hyvät topparin raamit, mutta pelillinen anti jäi pahasti vajaaksi. Ei täyttänyt vahvistuksen tunnusmerkkejä. Epävarma, välillä suorastaan katastrofi. Ei jatkoon. Arvosana 5.
 

A disaster?! The man had one unfortunate game against Oulu, and even on that game no one won a header against him like in the other games, and you say a disaster? Obviously he had enough quality to continue and with more time would settle to the team way of play.

In regards to the other players i think Nino, Kemppainen and Hanninen had very good seasons while Kaukua disappointed a bit in comparison to last season.
kamaveli

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 15.11.2021 klo 08:48:14

A disaster?! The man had one unfortunate game against Oulu, and even on that game no one won a header against him like in the other games, and you say a disaster? Obviously he had enough quality to continue and with more time would settle to the team way of play.

In regards to the other players i think Nino, Kemppainen and Hanninen had very good seasons while Kaukua disappointed a bit in comparison to last season.
Moi Antunes!

Täällä on vieläkin niin kova vitutus liigakarsinnan jälkeen päällä, että ei pysty sanomaan juuta eikä jaata. Jätetään vaan topikki seurantaan, jos tätä joskus joulun jälkeen uskaltaisi lukeakin edes vähän alusta.

 
Sivuja: [1] 2 ... 6
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa