Koko nimi: JIPPO Joensuu (JIPPO ry, taustayhtiö Joensuun Edustus jalkapallo Oy)
Perustettu: 2001
Tunnusvärit: Punainen, musta, valkoinen
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi (varalla Rantakylän Liikuntahalli)
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSarjasijoitukset (/päävalmentajat):2002 Kakkonen Itä 5. 8-9-5, 33p, maalit 55-27 (Pekka Kemppainen/Jari Hyvärinen)
2003 Kakkonen Itä 9. 5-7-10, 22p, maalit 31-44 (Jari Hyvärinen/Jouni Lehtimäki)
2004 Kakkonen Itä 2. 15-4-3, 49p, maalit 54-21 (Jarmo Korhonen)
2005 Kakkonen Itä 1. 14-5-3, 47p, maalit 44-19 (Jarmo Korhonen)
2006 Ykkönen 5. 11-8-7, 41p, maalit 33-34 (Jarmo Korhonen)
2007 Ykkönen 9. 8-8-10, 32p, maalit 32-37 (Jarmo Korhonen)
2008 Ykkönen 5. 11-6-9, 39p, maalit 27-30 (Mark Dziadulewicz)
2009 Ykkönen 10. 8-5-13, 29p, maalit 28-39 (Mark Dziadulewicz)
2010 Ykkönen 11. 7-9-10, 30p, maalit 23-26 (Mark Dziadulewicz)
2011 Ykkönen 8. 6-12-6, 30p, maalit 24-20 (Jarmo Korhonen)
2012 Ykkönen 8. 7-7-13, 28p, maalit 31-44 (Jarmo Korhonen)
2013 Ykkönen 8. 7-8-12, 29p, maalit 18-30 (Jarmo Korhonen)
2014 Ykkönen 9. 5-5-17, 20p, maalit 19-56 (Mika Lähderinne)
2015 Kakkonen Itä 8. 7-8-9, 29p, maalit 38-34 (Mark Dziadulewicz)
2016 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 3. 11-6-3, 39p, maalit 48-23 (Jouni Lehtimäki)
2017 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 1. 15-2-1, 47p, maalit 65-10 (Jouni Lehtimäki)
2018 Kakkonen A 3. 10-7-5, 37p, maalit 34-25 (Jouni Lehtimäki)
2019 Kakkonen A 2. 10-13-2, 43p, maalit 38-18 (Jussi Leppälahti)
2020 Kakkonen C 1. 12-4-1, 40p, maalit 31-10 (Jussi Leppälahti)
2021 Ykkönen, alempi loppusarja 6. 7-3-17, 24p, maalit 18-40 (Jussi Leppälahti)
KAUSI 2021LähtöasetelmatJippo putosi syksyllä 2014 yhdeksän kauden jälkeen Ykkösestä, ja vajosi velkaisena parissa vuodessa Kolmoseen saakka. Vuosien tiukka talouskuri ja kova työ palkittiin viimein syksyllä 2020, kun parin vuoden ajan pitkälti samalla rungolla peliään
Jussi Leppälahden johdolla hionut joukkue voitti Kakkosen C-lohkon ja palasi Ykköseen. Nousu varmistui pandemian venyttämällä kaudella vasta marraskuussa, jonka myötä sopimusneuvottelut yhteistyökumppaneiden kanssa venyivät totuttua myöhemmäksi, ja tämä myöhäisti myös joukkueen rakentumista. Toisella kaudellaan Jipon sarjanousuun sekä Kakkosen Cupin voittoon luotsanneen Leppälahden odotettu jatkosopimus julkaistiin marraskuun puolivälissä. Edelliskauden valmennustiimistä myös
Mikko Bergström ja
Jussi Nevalainen jatkoivat, ja tiimiin toi uutta verta
Mikko Viitsalo.
Joukkueharjoitukset pyörähtivät käyntiin joulukuussa ja jatkosopimuksia alkoi tippua hieman ennen joulua. Tammikuun loppuun mennessä liki koko nousun saavuttanut miehistö oli kiinnitettynä tulevaksikin kaudeksi. Kapteeni ja seuraikoni
Antti Åken tie vei opintojen vuoksi Jyväskylään ja JJK:hon, jonne palasi myöhemmin myös hyökkääjä
Aleksis Lehtonen, jonka Jippo-pesti päättyi kesken edelliskauden vakavaan polvivammaan. Muuten joukkueen runko pysyi ennallaan. Tammikuussa joukkueeseen kiinnitettiin kokenut paluumuuttaja PEPO:sta, puolustaja
Jens Harju, sekä lainasopimuksella KuPS:sta seuran oman kasvatti, nuori maalivahti
Aleksi Honka-Hallila. Kokonaan uutena joukkueeseen liittyi JS Herculeksesta toppari
Samuli Hölttä. Liki kaksi vuotta pelaamatta ollut seuraikoni
Teemu Hallikainen solmi helmikuussa sopimuksen Jippoon, vaikka suurta pelillistä roolia ei "Temelle" ollutkaan enää luvassa.
Maaliskuussa Jippo teki isoimman hankintansa, johon lehtitietojen mukaan käytettiin jopa 25 prosenttia joukkueen olemattoman pienestä pelaajabudjetista. Edelliskaudella FF Jarossa super-subina seitsemän Ykkösen maalia viimeistelleestä 22-vuotiaasta jenkkihyökkääjästä
Wilterlynd Inalienista odotettiin maaleja tekevää ykköshyökkääjää, vaikka Leppälahti puhuikin sopimusuutisen yhteydessä varovaisesti nuoresta ja kehittyvästä, potentiaalisesta pelaajasta, jota "yritetään saada osaksi joukkueen kollektiivia".
Kauteen 2021 lähdettiin siis joukkueella, jonka puolustuspäässä oli edelliskauteen verrattuna hieman enemmän leveyttä ja hyökkäyspäässä terävyyttä, mutta muuten rosteri oli liki sama kuin ennenkin. Ykkönen on sen verran Kakkosta kovempi sarja, että näistä lähtökohdista tuskin kukaan odotti kaudelta tuloksellisesti muuta kuin taistelua putoamista vastaan. Huomionarvoista oli kuitenkin se, että Jipon avauskokoonpanossa oli useita ns. "Kakkosen läpipelanneita" pelaajia, joista usea ei ollut vielä iällä pilattu. Optimiavauskokoonpanossa oli viisi '99-syntynyttä pelaajaa, joilta oli lupa odottaa läpimurtoa hyvälle Ykkösen tasolle: keskikentän
Jere Hiltunen, hyökkäyksen
Joona Hiltunen ja Wilterlynd Inalien, wing back
Nuutti Tykkyläinen sekä toppari Samuli Hölttä. Kun Jippo oli vielä edelliskaudella onnistunut totuttua paremmalla prosentilla maalinteossa Hiltusten johtamista erikoistilanteista, oli joukkueessa kuitenkin helppo nähdä myös yllätyspotentiaalia.
Suomen CupJippo pelasi talven ja kevään aikana kymmenisen sarjakauteen valmistavaa ottelua, joihin mahtui puhtaiden treenimatsien lisäksi myös kilpailullisen kauden avaus cup-otteluiden merkeissä. Sarjanousun myötä Kakkosen Cup vaihtui Suomen Cupin Ykkösen karsintaan, jossa samaan lohkoon osuivat HJK Klubi 04, Gnistan sekä MP. Ykkösen kauteen valmistautuessa pelaajisto sai tottua entistäkin kovempaan vaatimustasoon harjoituksissa, mutta myös otteluissa, sillä Leppälahti käytti pre-seasonin aikana joukkueen sinänsä kapeaa rinkiä hyvin tasaisesti antaen jokaiselle pelaajalle pelituntumaa totuttua kovempiakin vastustajia vastaan. Yhteenkään cup-koitokseen ei siis lähdetty aivan optimaalisella ykstoistikolla. Lohkovaiheen avauskierroksen ottelu toista sarjanousijaa Klubi 04:ää vastaan Rantakylän Liikuntahallissa oli vaikea, eikä Jippo juuri päässyt rakentamaan omia hyökkäyksiään HJK:n junioreiden painettua pallon kanssa kovaa päälle. Puolustus ja tolppien välissä debytoinut Aleksi Honka-Hallila kuitenkin kestivät, ja kotijoukkue nappasi
1-0 (0-0)-voiton Nuutti Tykkyläisen komealla voittomaalilla, johon esityön teki Jere Hiltunen.
Tykkyläinen maalinteossaToisella kierroksella Jippo matkusti Gnistanin vieraaksi Talin halliin. Joensuulaiset saivat pallollisen pelinsä toimimaan huomattavasti paremmin kuin Klubi 04:ää vastaan, mutta kotijoukkue meni ensimmäisellä jaksolla johtoon kulmapotkumaalilla. Ottelu eteni tasaisena aina Leppälahden toisella jaksolla pyöräyttämään vaihtorulettiin asti. Vajaa vartti ennen täyttä aikaa varamiehisen Jippo-puolustuksen valuttua alas Gnistanin
Onni Tiihonen pamautti komean kaukolaukausmaalin, ja vain muutama minuutti myöhemmin kotijoukkue löi loppulukemiksi
3-0 (1-0). Ensimmäisen 75 minuutin ajan aivan hyvältä näyttänyt ottelu päättyi siis tyrmäävästi.
Jos lukemat Gnistania vastaan venähtivät pelitapahtumiin nähden tylyiksi, jotain absurdimpaa oli tulossa. Lohkovaiheen päätöskierroksen ottelu Mikkelissä eteni suhteellisen tasaisena noin puolen tunnin ajan, kunnes yhtäkkiä
Jere Juurisen purkuyritys oman rangaistusalueen sisällä johti miehen toiseen keltaiseen korttiin sekä rangaistuspotkuun, josta MP meni 1-0-johtoon. Yhden miehen vajaalla ei ehditty pelata kuin muutama minuutti, kun MP:n
Aatu Manninen pääsi nopeasti tilanteenvaihdon jälkeen ampumaan kaukolaukauksen, joka upposi Jipon verkkoon. 2-0-lukemat pysyivät tulostaululla toisen jakson alkuun asti, kunnes 1-0-maaliin johtaneesta rikkeestä lähtenyt lumipalloefekti alkoi taas pyöriä toden teolla. Kahta boksissa tapahtunutta rikettä, toista ja kolmatta pilkulta syntynyttä takaiskumaalia ja toista (Jens Harjun) ulosajoa myöhemmin Jippo pelasi viimeiset puoli tuntia kahden miehen alivoimalla, ja hävisi lopulta lukemin
5-0 (2-0), mikä tiesi joukkueelle viimeistä sijaa cupin karsintalohkossaan.
Vaikka Suomen Cup ei mennyt ihan nappiin, pre-season sujui kokonaisuudessaan Jipolta kohtuullisesti. Ihan jo kokoonpanoista ja suoritetuista vaihdoista pystyi päättelemään, että Suomen Cupin otteluihin suhtauduttiin pitkälti sarjakauteen valmistavina harjoitusotteluina. Hyökkäyspään syömähampaiksi kaavailluista pelaajista Joona Hiltunen missasi kaikki ottelut loukkaantumisen vuoksi ja tuore vahvistus Wilterlynd Inalien ei ollut vielä liittynyt joukkueeseen. Cupin jälkeisissä harjoitusotteluissa Jippo onnistui kaatamaan liigakauteen valmistautuneet AC Oulun
0-4 (0-1) ja KTP:n
0-1 (0-0), mikä loi uskoa joukkueen mahdollisuuksiin ennalta kovempien joukkueiden kohtaamisissa, joita oli edessä koko sarjakauden ajan.
Tunnusteleva alkukausiAvauskierroksen ottelu MuSan vieraana Porin stadionin heikkokuntoisella luonnonnurmella oli molemmille joukkueille vaikea, mutta kotijoukkue oli yhden
Jirko Sorsan torjuman rangaistuspotkun ja muutaman vaarallisen erikoistilanteen ja kaukolaukauksen verran niskan päällä. Ottelu päättyi kuitenkin
0-0, joten Jippo sai pistetilinsä auki ensiyrittämällä. Neljä päivää myöhemmin helatorstain ottelukierroksella Jippo laittoi edellisenä syksynä liigasta pudonneen RoPS:n tiukille aurinkoisella Mehtimäellä, ja oli kiinni jopa voitossa avausjakson jälkeen Nuutti Tykkyläisen vietyä joukkueen johtoon. Toisella jaksolla Jippo kuitenkin puolusti pari erikoistilannetta huonosti, ja vieraat rankaisivat armotta vieden pisteet Rovaniemelle maalein
1-2 (1-0). Tiukka ottelutahti jatkui vain kolme päivää myöhemmin vieraissa EIF:iä vastaan. Jippo puolusti vahvasti kotijoukkueen myllyttäessä, mutta puolen tunnin kohdalla vaarattoman näköinen kaukolaukaus otti pompun EIF-hyökkääjä
Juuso Liukkosen jalasta ja joensuulaiset joutuivat takaa-ajoasemaan. Toisella jaksolla myös Jippo alkoi saada luotua maalipaikkoja, mutta EIF lisäsi johtoaan erikoistilanteesta. Kahden maalin tappioasemassa Jippo haki kavennusta riskillä, ja EIF pääsi kuittaamaan loppulukemiksi
3-0 (1-0).
Tykkyläinen maalinteossaKotiottelu HJK Klubi 04:ää vastaan alkoi samaan tapaan miten kevään cup-ottelu joukkueiden välillä oli edennyt: helsinkiläiset hallitsivat palloa ja Jippo puolusti tarkkaan. Asetelma muuttui vajaan puolen tunnin kohdalla, kun kotijoukkueen aggressiivinen hyökkäysalueen prässi toimi, ja Wilterlynd Inalien pääsi nokikkain Klubi-maalivahti
Elmo Henrikssonin kanssa viimeistellen kauden avausmaalinsa. Maalin jälkeen Jipon pelaaminen tuntui vapautuvan, ja joukkue pääsi kuskin paikalle. Ottelun loppuhetkillä nähtiin vielä dramatiikkaa, kun niin Inalien kuin
Miro Turunenkin missasi avopaikkansa lisätä kotijoukkueen johdon ratkaisevan tuntuiseen kahteen maaliin, ja lisäajalla toisessa päässä kulmapotkuun ylös noussut Klubi-veskari Henriksson puski pallon vain hieman ohi takatolpan. Näin Jipolle tärkeä avausvoitto
1-0 (1-0).
Toukokuun päätteeksi Jippo matkusti vierasotteluun sarjan toista edelliskaudella liigassa pelannutta joukkuetta TPS:ää vastaan. Lähtökohdat olivat selvät: yksikin piste Turusta olisi upea suoritus. Ottelu sujui odotusten mukaisesti, ja vain Sorsan upea vire Jippo-maalilla ja toisaalta TPS:n heikot viimeiset ratkaisut päästivät vierasjoukkueen pälkähästä kerta toisensa jälkeen. Kuin ihmeen kaupalla takaiskuilta kuitenkin vältyttiin, ja lisäajalla Jippo pääsi harvinaiseen hyökkäykseen. Inalien sai kentän oikealla laidalla pallon, ja lähetti sen ristiin vasemmalla laidalla boksia kohti nousseelle Nuutti Tykkyläiselle. Tykkyläinen viimeisteli varmasti, ja pisteet lähtivät Joensuuhun todellisen ryöstön myötä
0-1 (0-0).
TPS-ottelun jälkeen maalivahtinsa
Otso Virtasen loukkaantumisen vuoksi pitkäksi aikaa menettänyt KuPS päätti kutsua Aleksi Honka-Hallilan lainaltaan takaisin Kuopioon. Honka-Hallila oli jakanut pre-seasonilla peliminuutit tolppien välissä puoliksi Sorsan kanssa, mutta loukkaantui juuri sarjakauden alla. Toukokuussa pelikuntoon toivuttuaan mies odotteli vielä Ykkösen debyyttiään kauden vahvasti aloittaneen Sorsan takana, kun Kuopiosta kajahti käsky. Koko kauden mittaiseksi sovitussa lainasopimuksessa ei ollut katkaisuoptiota, joten Joensuussa ei KuPS:n toimista tykätty, ja Honka-Hallilan pelilupa ei ilmeisesti koskaan saapunut Kuopioon asti. Mitään virallista tietoa tapahtumien kulusta ei mikään taho ole antanut, mutta Jippo-paidassa ei Honka-Hallilaa enää nähty. Joukkueen maalivahtiosasto oli siis tästä hetkestä lähtien Jirko Sorsan varassa, jonka varamiehenä toimi Kolmosessa farmijoukkue LehPassa ainoat miesten ottelunsa tähän asti pelannut 18-vuotias
Nuutti Kaikkonen.
Kuudennella kierroksella Jippo kohtasi kotonaan yhtenä suurimpana ennakkosuosikkina Ykkösen kauteen lähteneen VPS:n. Ottelu sai dramaattisen alun, kun VPS-pakki
Kareem Moses liukui muutaman minuutin pelin jälkeen typerästi napit edellä Jipon
Jordi Lahnalakson jaloille, ja kuittasi itselleen suihkukomennuksen. Jipon miesylivoimasta huolimatta maalinteon aloitti VPS, kun
Aleksi Pahkasalo laukoi komeasti pallon kaukaa tolpan juureen vieden vieraat johtoon. Kotijoukkueen hyökkäyspelaaminen lähti kulkemaan vasta toisella jaksolla, ja loppua kohden Jippo haki tasoitusta yhä kovempaa. Sinnikkyys palkittiin lisäajalla, kun Tykkyläinen syötti keskeltä pallon vasemmalle boksin rajalle Joona Hiltuselle, joka leikkasi sisään ja upotti pallon etuyläkulmaan. Pisteet siis jakoon tuloksella
1-1 (0-1).
Kuudesta ensimmäisestä ottelusta (9.5. - 6.6.) saldoksi jäi kahdeksan pistettä kahdella voitolla, kahdella tasapelillä ja kahdella tappiolla maalierolla 4-6.
Haparoiva keskikesäJuhannuksen jo lähestyessä Jippo kohtasi kotonaan sarjaa johtaneen FF Jaron. Kotijoukkue sai otteluun hyvän alun, mutta avausjakso rutinoitunutta Ykkösen joukkuetta vastaan sujui tasaisesti ja maalittomasti. Toisen jakson alussa Jaro otti hallinnan, ja pääsi tuikkaamaan avausmaalin kulmapotkun jälkitilanteesta. Jippo pääsi hyvillekin maalipaikoille tasoitusta hakiessaan, mutta tuloksetta. Jaro sen sijaan onnistui jälleen erikoistilanteesta, ja pisteet lähtivät Pietarsaarelle
0-2 (0-0).
Jaro-ottelun jälkeen Jipolla oli edessään tärkeät koitokset edellissyksynä Ykkösessä täpärimmin säilyneitä MP:tä ja Gnistania vastaan. Mikkelissä joukkue joutui kuitenkin vaikeuksiin, kun
Samson Ebuka Obioha osoittautui liian liukkaaksi pideltäväksi Jippo-puolustukselle, ja MP pääsi jo ensimmäisellä jaksolla kahden maalin karkumatkalle. Jippo aloitti toisen jakson vahvasti, ja vyörytys tuotti tulosta vajaan tunnin kohdalla Jere Hiltusen päästyä kaventamaan ottelun 2-1:een. Tasoitusmaali jäi kuitenkin tekemättä, ja MP lisäsi johtoaan lopulta kahdella maalilla voittaen selvin lukemin
4-1 (2-0). Kotiottelu Gnistania vastaan sujui valitettavan samalla kaavalla: vieraat karkasivat 0-2-johtoon, ja Nuutti Tykkyläinen kavensi vajaan tunnin kohdalla 1-2:een, jonka jälkeen Jippo haki raivoisasti tasoitusta. Tasoitus jäi kuitenkin tekemättä, ja Gnistan karkasi lopulta
1-4 (0-1)-voittoon joensuulaisten hyökättyä riskillä.
Tykkyläinen maalinteossaPK-35-vierasottelun siirryttyä syksylle Jippo pelasi heinäkuun ensimmäisen ottelunsa MuSaa vastaan kotona. Ensimmäinen jakso sujui mainiosti, ja Jippo meni johtoon Joona Hiltusen osumalla. Tauon jälkeen kotijoukkueen peli hajosi, ja MuSa tuli tasoihin. Tappioputki saatiin poikki
1-1 (1-0)-tuloksen myötä, mutta hyvän ensimmäisen jakson ja heikohkon vastustajan vuoksi tasuri oli iso pettymys. Pettymykseen päättyi myös seuraava ottelu Rovaniemellä, jossa nähtiin kahden kurinalaisen joukkueen tarkkaa pelaamista. RoPS onnistui kuitenkin tylsyttämään Jipon hyökkäyspelaamisen, ja mursi joensuulaisten puolustusmuurin kahteen kertaan.
Simo Roihan kahdesta maalista jälkimmäinen näytti selvältä paitsiolta myös videolta jälkeenpäin katseltuna, mutta RoPS voitti silti ansaitusti
2-0 (1-0).
Pisteiden valossa surkeasti sujuneeseen kesään saatiin nostetta heinäkuun lopulla. Kotiottelu EIF:iä vastaan sai mahtavan alun, kun vieraat tyrivät Joona Hiltuselle lahjamaalin jo ottelun kolmannella minuutilla. Hyökkäysvoimainen EIF löi päätään toistuvasti Jipon puolustusmuuriin, ja vajaa vartti ennen täyttä aikaa Hiltunen pääsi iskemään illan toisen maalinsa
Timo Tahvanaisen esityöstä. Näin Jippo nappasi ensimmäisen voittonsa pitkään aikaan lukemin
2-0 (1-0), jonka jälkeen joukkue pääsi lähtemään luottavaisena Helsinkiin hakemaan toista voittoaan Klubi 04:stä. Kotijoukkue painoi odotetusti päälle ensimmäisellä jaksolla, mutta ei saanut laukauksiaan maalia kohti. Toisella jaksolla Jippo paransi pelaamistaan, vaikka Klubi 04 oli edelleen niskan päällä. Parikymmentä minuuttia ennen loppua oli jälleen voittomaalispesialisti Nuutti Tykkyläisen aika iskeä: Tykkyläisen laukaus
Risto Kahelinin keskityksen jälkeen upposi vastustajan jalan kautta maaliin, ja Jippo ryösti pisteet Joensuuhun
0-1 (0-0), vaikka isännät kävivät äärimmäisen lähellä maalia ottelun lopussa.
Aikavälillä 13.6. - 28.7. pelatut kierrokset sujuivat alkukautta heikommalla pistekeskiarvolla, ja mukaan mahtui pari todellista ohipeliä, mutta heinäkuun lopun voittojen myötä joukkue oli silti tasaisessa sarjassa ns. hyvissä kyttäysasemissa. Neljällä voitolla, kolmella tasapelillä ja kuudella tappiolla maalierolla 10-19 joukkue oli kerännyt 15 pistettä, joiden myötä JIPPO oli sarjataulukossa putoamisviivan yläpuolella.
0-1, 0-1, 0-1...Elokuusta pystyi ennustamaan Jipolle todella hikisen, sillä vastaan oli tulossa toistensa perään TPS, VPS, KPV ja Jaro. Kotiottelussa TPS:ää vastaan Jipon rikkova pelisuunnitelma osoittautui kuitenkin toimivaksi, ja Mehtimäen surkea tekonurmi oli rankkasateen jäljiltä entistä ikävämpi alusta jalkapallon pelaamiseen. Näin ex-Huuhkajatähti
Kasper Hämäläisellä vastikään vahvistunut sarjan paras vierasjoukkuekin saatiin näyttämään mutasarjaporukalta, ja 90 minuuttia hirveännäköistä potkiskelua sisältänyt ottelu eteni lisäajalle asti ilman merkkiäkään siitä, että kumpikaan joukkue saisi palloa maaliin. Sateisessa säässä nähtiin kuitenkin salamanisku ajassa 90+4, kun TPS:n
Serge Atakayi iski viime sekunnilla maalin, ja loppulukemat kirjattiin
0-1 (0-0). Näin turkulaiset saivat kuitattua Jipon toukokuisen ryöstön katkerimmalla mahdollisella tavalla. Viisi päivää TPS-tappion jälkeen Jippo matkusti Vaasaan. VPS painoi alusta asti päälle, mutta Jippo onnistui pitämään isännät enimmäkseen poissa parhailta maalintekosektoreilta. Ottelu näytti etenevän vääjäämättömästi tasapeliksi, mutta 86. minuutilla vieraat saivat päälleen kylmän suihkun
Joonas Vahteran upotettua pallon Jippo-maaliin.
Steven Morrissey häiritsi Jirko Sorsaa paitsioasemassa, mutta jollain ilveellä tuomaristo ei nähnyt Morrisseyn vaikuttaneen peliin. Tulokseksi jäi jälleen joensuulaisittain katkera
1-0 (0-0).
Elokuun puolivälissä Jippo kohtasi kotikentällään KPV:n. Heti ottelun neljännellä minuutilla
Harri Heiermann pääsi puskemaan vieraat johtoon Jippo-puolustuksen nukkuessa. Alkukaudella kyntänyt, mutta sittemmin hurjasti tasoaan nostanut KPV pystyi johtoasemassa torppaamaan kotijoukkueen maalintekoyritykset alkuunsa. Myös joensuulaisten puolustus toimi alun nukahduksen jälkeen, eikä sen jälkeen nukahduksia tapahtunut muualla kuin yleisössä kuolettavan tylsää jalkapallo-ottelua katsoessa. Ottelun lopussa Jipon hakiessa tasoitusta KPV pääsi vastahyökkäykseen, joka päättyi
Justus Lehdon tarkoitukselliseen olkapääkontaktiin alimman Jippo-puolustajan
Topi Pasin kanssa, ja kapteeni Pasi sai katsella punaista korttia. Paskamainen loppu paskamaiselle ottelulle,
0-1 (0-0). Seuraavaksi Jippo lähti hakemaan katkaisua tappioputkelleen Pietarsaareen. Avauskokoonpanossa debyyttinsä teki tuore hankinta, FC Hongasta lainalle Sorsaa haastamaan tullut maalivahti
Otto Huuhtanen. Jaro aloitti vahvasti, mutta Jippo pääsi pian peliin mukaan, ja molemmilla jaksoilla hyviä tilanteita nähtiin molemmissa päissä. Ainoa maali syntyi kuitenkin 63. minuutilla, kun Jaron
Joni Remesahon pusku kimposi Huuhtasen näpeistä Jippo-maaliin. Tulokseksi jäi siten neljäs peräkkäinen maalin tappio
1-0 (0-0), jonka myötä Jippo putosi sarjataulukossa jumbosijalle.
Elokuun päätteeksi MP saapui Mehtimäelle käyttöikänsä päähän tulleen tekonurmen jäähyväisotteluun. Tuskin kukaan oli laittanut tulosvetoon muuta kuin 0-1, mutta mitä vielä. Reilun vartin jälkeen yksi takaiskumaali oli jo päästetty, mutta Jippo johti 2-1 toukokuussa edellisen kerran maalanneen Wilterlynd Inalienin kahdella osumalla. Toisella jaksolla Hiltusen veljekset tekivät maalin mieheen, ja MP välissä yhden, joten Jippo karkasi voittoon maalein
4-2 (2-1). Hurlumhei-lukemat eivät kerro koko totuutta ottelusta, sillä tuskallisen kauan ilman tehtyjä maaleja pelannut Jippo osui nyt käytännössä jokaisesta paikastaan.
Tykkyläinen maalinteossaMP-voiton jälkeen Jippo matkasi PK-35:n vieraaksi otteluun, joka piti alun perin pelata heinäkuun alussa. Karanteenien jälkeisen ottelusuman rasittama kotijoukkue oli hiipunut sarjataulukossa lähelle putoamisviivaa, joten joensuulaisilla oli iskun paikka. Jippo olikin maalittomalla ensimmäisellä jaksolla hieman niskan päällä. Toinen jakso alkoi vierailta vahvasti, mutta laukaukset viuhuivat ohi. Reilun tunnin kohdalla PK-35 muutti pelaamistaan ja käänsi hallinnan itselleen. Helsinkiläisten siihen asti vaarallisin tilanne vajaan 70 minuutin kohdalla päättyi Jippo-maalivahti Huuhtasen loukkaantumiseen, jonka jälkeen tolppien väliin jouduttiin vaihtamaan kylmiltään nuori Nuutti Kaikkonen, kun lapsensa syntymää odottanut Jirko Sorsa oli kokonaan poissa kokoonpanosta. Pian vaihdon jälkeen Risto Kahelinin laukaus pomppasi puolustajasta takatolppaan. Tuulispäänä PK-35:n löntystelevien puolustajien takaa maalin kulmalle nousi Nuutti Tykkyläinen, joka laittoi pallon tyhjään maaliin. Ottelun lopussa Jipon uhrautuva puolustus blokkasi laukauksia toisensa perään ja debytantti Kaikkonen torjui loput. Ottelu päättyi riemukkaaseen
0-1 (0-0)-voittoon, joka nosti Jipon pois jumbosijalta. Ikävä uutinen oli Huuhtasen olkapäävamma, joka piti lainamiehen sivussa koko loppukauden.
Aikavälillä 3.8. - 5.9. pelattujen otteluiden jälkeen kasassa oli 21 pistettä kuudella voitolla, kolmella tasapelillä ja kymmenellä tappiolla maalieron ollessa 15-25. Neljän 0-1-tappion jälkeen näytti todella pahalta, mutta niin vain kahden voiton myötä noustiin sarjassa kymmenenneksi, ja putoamisviivan yläpuolelle oli matkaa vain yksi piste ennen kolmea viimeistä runkosarjakierrosta.
Haaveet kaatuuVierasottelu KPV:tä vastaan oli ennakkoon runkosarjan loppuohjelman vaikein rasti, josta tasapelikin olisi maistunut. Ottelu alkoikin samalla tavalla kuin joukkueiden edellinen kohtaaminen Joensuussa: JIPPO-puolustus nukkuu ja KPV menee johtoon neljännellä minuutilla. Edellisen kohtaamisen tapaan ottelu eteni tämänkin jälkeen kokkolalaisten komennossa, ja vaikka tällä kertaa peli oli avoimempaa tarkan puolustamisen sijaan, ei enempää maaleja nähty. Paluu tuttuun kaavaan,
1-0 (1-0).
KPV-tappiosta huolimatta kotiottelua PK-35:ttä vastaan pystyi odottamaan luottavaisena, oltiinhan helsinkiläiset kaadettu vieraissa vain kymmenen päivää aiemmin. Poikkeuksellisesti keskuskentän nurmella pelattu ottelu alkoi kuitenkin turhauttavan tutuissa tunnelmissa. Jippo epäonnistui hyökkäyspään vapaapotkukuviossaan, PK-35 hyökkäsi vastaan ja meni johtoon jo viidennellä peliminuutilla. Maalin jälkeen PK-35 vetäytyi yllättävänkin pysyvästi alas kyttäilemään vastahyökkäyksiä, ja Jippo sai hakea tasoitusta pallonhallinnan kautta. Kotijoukkueen pelaaminen oli kuitenkin hermostunutta ja harhasyöttöjen sekä turhien pallonmenetysten sävyttämää, ja yksi toisensa perään hyökkäyspään viimeiset ratkaisut menivät päin honkia. Heikko suorittaminen jatkui loppuvihellykseen saakka, ja tulostaululla seisoi jälleen tappiolukemat
0-1 (0-1). Voitolla Jippo olisi noussut tasapisteisiin PK-35:n kanssa, mutta nyt joukkueiden välinen piste-ero kasvoi kuuteen.
Runkosarjan päätteeksi matkattiin taas Helsinkiin Gnistanin vieraaksi. Edelliskierroksen pettymyksen jälkeen odotukset eivät olleet korkealla, mutta Gnistanin huono tuloskunto viime ajoilta sai lapsenuskon pilkahtelemaan. Ottelu etenikin tasaisissa merkeissä, joskaan tauolle ei olisi päästy maalittomassa tasatilanteessa ilman ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa olleen Nuutti Kaikkosen paraatipelastusta. Toisella jaksolla Jippo otti jopa hallinnan, mutta tuttuun tapaan viimeiset ratkaisut hyökkäysalueella jäivät puolitiehen. 87. minuutilla tapahtui sitten klassinen "kun et itse tee, niin...", kun Gnistanin vaihtomies
Topi Järvinen latasi pallon Jippo-maalin etukulmaan, ja ottelu päättyi
1-0 (0-0). Gnistan eteni viime hetken maalilla ylempään loppusarjaan, ja joensuulaisille jäi jälleen luu käteen.
Runkosarjan kolmen viimeisen kierroksen (11.9. - 19.9.) otteluista saldona oli siis kolme 0-1-tappiota, joiden myötä runkosarjan kokonaissaldo oli 21 pistettä, tuloksin 6-3-13 maalierolla 15-28. Sijoitus sarjataulukossa oli 10./12., ja putoamisviivan yläpuolelle matkaa neljä pistettä.
LoppusarjaJippo lähti alempaan loppusarjaan melko epätoivoisesta tilanteesta, mutta jaossa oli toki vielä 15 pistettä. Ensimmäisellä loppusarjakierroksella matkattiin turvallisen tuntuisesti putoamisviivan yläpuolelta loppusarjaan lähteneen KPV:n vieraaksi. Molempien runkosarjakohtaamisten mentyä samalla kaavalla mönkään Jippo lähti nyt otteluun aivan toisenlaisella taktiikalla. Joukkue prässäsi korkealta ja kovaa rikkoen vastustajan pallollista pelaamista kaikin keinoin. KPV ei meinannut saada omaa peliänsä käyntiin, mutta kuinka ollakaan, se sai kahdeksan minuutin pelin jälkeen vapaapotkun, jonka
Kristian Andersen ampui suoraan maalin etuyläkulmaan. Viisi minuuttia myöhemmin Joona Hiltunen teki Jordi Lahnalakson syötöstä hienon maalin, jonka avustava liputti kuitenkin paitsioksi. Kymmenisen minuuttia ennen taukovihellystä Jippo sai kulmapotkun jälkitilanteesta pallon jälleen maaliin, mutta yllättäen erotuomari näki tilanteessa rikkeen ja hylkäsi maalin. Toisella jaksolla vierasjoukkueen hallinta tuotti erikoistilanteita liukuhihnalta, mutta tuloksetta. Lopputulos kauden ehkä parhaasta ottelusta siis surullisen tuttu
1-0 (1-0) vastustajan hyväksi.
Toisella kierroksella lähdettiin Poriin vain yhden voiton kesäkuun jälkeen napanneen MuSan vieraaksi. MuSa oli tasapisteissä Jipon kanssa, mutta huonommalla maalierolla alempana taulukossa. Tutusta tuloksesta huolimatta pelillisesti hyvin sujuneen KPV-ottelun jälkeen joukkueelta pystyi odottamaan kauan kaivattua voittoa. Ottelu alkoikin hyvin, kun Risto Kahelin runnoi kulmapotkun jälkitilanteesta Jipolle ensimmäisen (hyväksytyn) maalin ties kuinka moneen sataan minuuttiin. Jostain uskomattomasta syystä joukkueen taisteluasenne jäi kuitenkin tähän. MuSa otti enemmän ja enemmän otetta pelistä, ja viimeisteli tasoituksen hieman ennen taukovihellystä. Toisella jaksolla MuSa meni 2-1-johtoon, eikä Jipon takaa-ajosta tullut oikein mitään. Kirsikkana paskaisen kakun päälle vielä yksi takaiskumaali, ja suunnattoman pettymyksen viittä vaille varmistuneesta putoamisesta tuottaviksi loppulukemiksi jäi
3-1 (1-1).
Kolmanteen loppusarjaotteluun lähdettäessä eivät ajatukset olleet enää niinkään säilymisessä, vaan kasvojenpesussa ja saappaat jalassa putoamisessa. Ja siinä häpeällisessä faktassa, että Mehtimäen tekonurmen ollessa remontissa ja keskuskentän nurmen ollessa kaupungin päätöksestä rauhoitettuna jo talviteloille, joudutaan viimeiset kotiottelut pelaamaan Rantakylän Liikuntahallissa, sisällä. Kotiottelu, ja vastassa tappioputkessa vaeltava sarjajumbo Klubi 04, joka oli voitettu jo kolmesti kalenterivuoden aikana. Erinomainen sauma kasvojenpesuun... ja loppulukemat
0-6 (0-4). Käsittämätön rimanalitus, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen. Seurahistorian suurinumeroisin sarjapelitappio. En pystynyt katsomaan ottelua loppuun asti, enkä pysty vieläkään klikkaamaan tuota koostelinkkiä auki. Mikä tapa sukeltaa Kakkoseen.
Toiseksi viimeiseen otteluun kotona sarjapaikkansa varmistanutta PK-35:ttä vastaan saatiin sentään jotain ryhtiä. Jippo hallitsi pelitapahtumia ja johti tauolle lähdettäessä jo 2-0 Wilterlynd Inalienin kahdella maalilla. Toinen jakso oli tasaisempi, mutta vieraat eivät kyenneet rikkomaan kotijoukkueen nollaa. Viimeinen kotiottelu päättyi siis voitokkaasti
2-0 (2-0).
Päätöskierroksella Jippo lähti Mikkeliin ainoana varsinaisena panoksenaan MP:n vetäminen mukanaan Kakkoseen. Alku oli tasainen, mutta aika pian oli nähtävissä, kumpi joukkue oikeasti tarvitsi voittoa. MP onnistui maalinteossa ensimmäisen jakson lopussa sekä toisen jakson alussa ja onnistui siten säilyttämään sarjapaikkansa
2-0 (1-0).
YhteenvetoEnnen kauden alkua Jippo rankattiin käytännössä jokaisessa kausiennakossa ja veikkauksessa varmaksi putoajaksi, jonka taakse lopullisessa sarjataulukossa jäisi korkeintaan Klubi 04. Sinänsä loogista, koska joukkue lähti sarjanousijana kauteen lähes samalla rosterilla, jolla joukkue oli saavuttanut nousun Kakkosesta edellisenä syksynä. Puolustuspäähän oli hankittu leveyttä ja hyökkäykseen yksi profiilihankinta, mutta miehistö oli kapea ja kalpeni paperilla liki kaikille muille. Pelaajabudjetti oli sarjan pienin. Silti on vaikea niellä purematta päävalmentaja Leppälahden kauden jälkeisiä kommentteja, joiden mukaan joukkueesta olisi saatu ulosmitattua kaikki irti.
Alkukaudella Ykkösen tempoon vielä totutellut joukkue keräsi kelvollisesti pisteitä. Joukkue sai ryöstettyä niitä otteluista, joissa maaliodottama oli reilusti vastustajaa heikompi, mutta toisaalta tappioissa oli aiheita jossitteluunkin. Puolustus toimi muuten hyvin, mutta erikoistilanteissa tyrittiin harva se ottelu, mikä maksoi pisteitä. Keskikesällä erikoistilannepuolustaminen saatiin kuntoon, mutta pari tärkeää ottelua meni muilta osin penkin alle. Heinäkuusta lähtien ns. ohipelejä ei puolustussuuntaan enää sattunut ennen loppusarjaa, mutta kauden alusta asti yskinyt hyökkäyspelaaminen ei edelleenkään ottanut toimiakseen. Jippo pelasi altavastaajalle ominaisesti sen verran riskitöntä ja puolustavaa jalkapalloa, että paperille usein 3-5-2:ksi piirretty ryhmitys oli usein käytännössä 5-3-2, ja hyökkäyksessä Inalien ja Joona Hiltunen jäivät vaille apuja vastustajien ympäröiminä. Vielä kun kumpikaan heistä ei varsinaisesti mikään target-hyökkääjä ole, ei pitkien syöttöjenkään kautta hirveästi maalipaikkoja saatu luotua.
Jo ennen kauden alkua olikin selvää, että sarjapaikasta loppuun asti taistellakseen Jipon täytyy onnistua hyökkäyspään erikoistilanteissa, joista edelliskaudella Kakkosessa tehtiin paljon maaleja. No ei onnistuttu. Alkukaudesta suurin osa annettiin lyhyinä, ja osa Hiltusten vetämistä kuvioista oli ihan näppäriä, mutta toteutus jäi aina puolitiehen. Laukaukset viuhuivat yli tai muuria päin. Loppukaudesta kulmat annettiin usein pitkinä, ja vetäjiäkin vaihdeltiin, mutta edelleenkin huonolla menestyksellä. MP:tä vastaan kotona sekä loppusarjassa MuSaa vastaan vieraissa onnistuttiin kulmista, tai oikeastaan niiden jälkitilanteista. Siinä ne aika pitkälti taisivat olla.
Kauden mittaan niin Leppälahti kuin pelaajatkin painottivat haastatteluissa sitä, kuinka kovalla työllä ja oman pelin periaatteissa pysymällä saadaan kurssi kääntymään. Silti tuntui lopulta siltä, että hakattiin liian kauan taktisesti päätä seinään ennen korjausliikkeitä. Näkyvin korjausliike tapahtui elokuussa, kun Jaro-otteluun lähdettiin neljän miehen puolustuslinjalla, nostettiin Tahvanainen topparin paikalta laitalinkiksi, ja toiselle laidalle siirrettiin kärjestä Inalien. Siitä eteenpäin pelattiinkin muutaman ottelun ajan kauden parasta futista, jossa saatiin silloin tällöin rakennettua ihan maalipaikkojakin. Kauaa siinä ei kuitenkaan mennyt ennen kuin vastustajat oppivat pelaamaan Jipon uudistunutta ryhmitystä vastaan, ja peli alkoi mennä taas vaikeaksi. Jos elokuuhun saakka pitäydyttin turhankin tiukkaan samoissa kuvioissa, loppukaudesta taktiikka muuttui ja pelipaikkalotto pyöri ottelusta toiseen.
Tältä näyttää 0-1Puhtaasti tuloksia tuijottelemalla voidaan helposti tulla siihen johtopäätökseen, että joukkueen kohtaloksi koitui ns. maalin pelit. Kun Jippo aikoinaan onnistui säilymään Ykkösessä useita kausia putkeen todennäköisyyksien vastaisesti, tuli joukkue tunnetuksi siitä, että se repi koviltakin joukkueilta säännöllisesti tasapelipisteitä, ja onnistui usein hakemaan sen tasapelin tai maalin voiton viime hetkien osumalla. Nyt aivan alkukaudesta touko-kesäkuussa jippomaisessa venymisessä onnistuttiin kahteen kertaan, mutta siihen se sitten jäikin. Koko kaudella pelattiin vain kolme tasapeliä, joista viimeinen oli 10. heinäkuuta. Sen jälkeen joukkue hävisi kahdeksan kertaa yhdellä maalilla, joista kolme syntyi aivan ottelun loppuhetkillä. Neljässä maalin tappiossa takaisku syntyi muutaman ensimmäisen peliminuutin aikana, joten otteluiden alutkin olivat yksi kummallinen ongelmakohta.
Omien vajavaisuuksien ja epäonnistumisten lisäksi on todettava, että Jipolla kävi myös vähän huono säkä sen suhteen, millainen sarja Ykkönen tänä vuonna oli. Sarjan kärkiporukat suorittivat koko kautta ajatellen heikommalla tasolla kuin yleensä, mutta samalla peräpäässä taso oli mututuntumalla tavallista kovempi. Esim. edelliskauden MyPa ja SJK Akatemia olisivat olleet tällä kaudellakin helisemässä, toisaalta meidän tapaan pudonneella Klubi 04:llä oli kasassa huomattavasti kovempi nippu kuin mitä farmijoukkueilla yleensä, ja kolmas putoaja MuSa oli edellisellä kaudella Ykkösessä viides. Putoaminen oli joka tapauksessa se lopputulos, joka kaikki faktat huomioon ottaen pitikin tapahtua.
Loppusarjan PK-35-voiton myötä Wilterlynd Inalien nousi joukkueen sisäisen tehotilaston ykkösnimeksi. Hirveästi hurraa-huutoja ei pysty kuitenkaan antamaan joukkueen kalleimmalle pelaajalle ja hyökkäyksen ykköshankinnalle, joka onnistui maalinteossa kolmessa ottelussa. Ongelma ei kuitenkaan ollut Inalienin taso, vaan Will tuntui ennemmin olevan vääränlainen palanen Leppälahden palapeliin. Elokuuhun saakka käytetyssä ryhmityksessä olisi tarvittu ennemmin
Tucon tyyppistä vahvaa kohdepelaajaa kuin Inalienin kaltaista vikkelää laitahyökkääjää. Loppukauden pelipaikka laitalinkkinä olikin Inalienille sopivampi.
Hiltusen veljekset olivat mukana valtaosassa joukkueen tekemistä maaleista, mutta kaksosten panos kauden aikana jäi silti pettymyksen puolelle. Erikoistilannevastuuta tuli lähes rajattomasti, ja pelitilanteissakin Hiltusille pedattiin enimmät laukaisupaikat, niihin nähden tehot jäivät vähäisiksi. Toki odotuksetkin olivat korkealla, kun Jippo vuosi sitten nousi Ykköseen isoilta osin Hiltusten ansiosta. "Kolmas veljes" Nuutti Tykkyläinen oli harvinainen onnistuja, kauden pelaajaksikin väittäisin. Rooli oli huomattavasti puolustavampi kuin Kakkosessa, mutta mies iski silti viisi maalia, joista peräti kolme voittomaaleja. Puolet joukkueen voittomaaleista runkosarjassa tuli Nuutin lapikkaasta.
Tykkyläisen lisäksi laskisin onnistujiin Tommi Tainion, joka etenkin laitapakkina pelatessaan erottui edukseen vaikeissakin paikoissa. Myös topparit Topi Pasi ja Samuli Hölttä täyttivät paikkansa Ykkösen vaatimalla tasolla. Toiminnanjohtaja Tahvanaisen tason riittävyydestä ei ollut epäselvyyttä missään vaiheessa, mutta mies tuntui vähän menevän hukkaan alkukauden ryhmityksessä, eikä loppukaudenkaan pelipaikka ollut "Tinkelle" se kaikkein ominaisin.
Pelaajiston suhteen kaudesta jäi mieleen myös kummallinen maalivahtisekoilu, jonka taustoista olisi kiva tietää enemmän. Kauteen lähdettiin Sorsalla ja Honka-Hallilalla, joista jälkimmäinen poistui riveistä jo alkukaudesta tavalla, joka huhujen mukaan jätti jälkensä Jipon ja KuPS:n keskinäisiin väleihin. Pitkään kiistattomana ykkösenä sarjan nollapelitilaston kärkisijoja kolkutellut Sorsa sai kuitenkin väistyä elokuussa lainamies Huuhtasen tieltä. Kun Huuhtanen loukkaantui, sai Sorsan ohella peliaikaa myös nuori Kaikkonen. Loppukaudesta Sorsallekin sattui virheitä, mutta mielestäni vahvistuksia olisi tarvittu ennemmin kentälle kuin maaliin.
Epäviralliset pelaajatilastotSopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahti Aleksi Honka-Hallila (3 ottelua penkillä) sekä puolustajat Tuomo Tolonen (3 ottelua penkillä) ja Juska PäivänurmiIhanneavaus
Jo. Hiltunen Kahelin
Inalien Lahnalakso Je. Hiltunen Tahvanainen
Tykkyläinen Pasi (c) Hölttä Tainio
Sorsa