Syvissä vesissä 2010-luvun puolivälin jälkeen uinut Inter teki muutama vuosi sitten isoja muutoksia kulisseissa. Seura palkkasi Vesa Mäen nostamaan seuraa siitä urheilullisesta suosta, johon se oli vajonnut holtittoman rahankäytön ja vuosikymmenen alussa nautittujen menestysvuosien aiheuttaman tietynlaisen vauhtisokeuden myötä. Tämän suon syvin pohja saavutettiin kaudella 2016 kun joukkue romahti aina liigakarsintoihin asti vaikka pelaajiston ja toimintaan käytetyn rahan johdosta sen olisi pitänyt olla aivan toisessa päässä sarjataulukkoa. Vesa Mäki laittoi kädet saveen synnyttäen aivan uudenlaisen tekemisen kulttuurin koko organisaation ympärillä. Junnutoimintaan alettiin panostamaan enemmän jo ihan sieltä ruohonjuuritasolta asti, eikä tämä koskenut pelkästään junioreiden treeneissä ja matseissa tapahtuvia asioita, vaan myös kentän ulkopuolista tukea alettiin tarjoamaan huomattavasti enemmän. Jo vuosikausia laahanneisiin yleisömääriin alettiin tuoda parannusta korostamalla yhteisöllisyyttä ja kannattajien tärkeyttä seuralle. Syntyi "Enemmän yhdessä" -slogan, jota Inter vaalii vieläkin likimain kaikessa tekemisessään. Ohi oli myös ne Interin tavaramerkiksi muodostuneet rahalla mälläilyt pelaajarintamalla. Hitaasti mutta varmasti fokusta alettiin siirtämään nuoriin lupaaviin kotimaisiin sekä jo tasonsa liigakentillä osoittaneisiin laatupelaajiin.
Jokaisella on varmasti oma mielipiteensä Vesa Mäestä niin toimihenkilönä kuin siviilihenkilönäkin, mutta kun katsoo isoa kuvaa niin ei käy kiistäminen etteikö mies olisi onnistunut työssään erittäin hyvin. Inter muuttui syksyn 2016 pohjakosketuksen jälkeen kuin eri organisaatioksi. Se onnistui muuttamaan toimintaansa taloudellisesti järkevämpään suuntaan, samalla kun se kykeni menestymään kotimaan kentillä. Interin ja näin ollen myös Vesa Mäen projekti tuli kuitenkin keväällä 2021 tiensä päähän ja nyt on uuden aikakauden alku... monessakin mielessä.
Muuttuvan maailmantilanteen vuoksi sekavan puolelle kääntynyt kausi 2020 päättyi Interin kannalta yli odotusten. Liigahopea oli tällä kertaa voitettu, toisin kuin edeltävänä vuonna, ja tällä kertaa myös kausien välissä tapahtuneet asiat sujuivat oikeinkin mukavasti. Joukkue pysyi päällisin puolin kasassa kun talvella saatiin huippu-uutisia niin Henkka Moisanderin, Rick Kettingin kuin huippukauden pelanneen Anthony Annanin jatkosopimusten myötä Conor Ruanen jääden ainoaksi tilastojen valossa merkittäväksi poistujaksi. Maalitykki BK10 saisi vihdoin ehjän (joskin intti toi omat haasteensa) pre-seasonin alleen edes jossain joukkueessa, RoPS-kaupoilta saatiin yksi maan lupaavimmista laitapelaajista Juho Hyvärisen muodossa ja Inter sai ekaa kertaa seurahistoriassaan käyntiin ihan suunnitellun ja systemaattisen lainaruletin nuorille lupauksilleen. Tuohon lainarulettiin liittyy myös yksi off-seasonin isoimmista kolhuista kun seura menetti sekaannuksien ja härdellin myötä kaudeksi 2022 niin Elias Mastokankaan kuin suullisen lupauksen seuraavasta kaudesta tehneen sloveenitähti Filip Valencicinkin.
Hirveä säätö siirtomarkkinoilla ja entisestään kiristynyt taloudellinen puoli toivat pieniä harmaita pilviä kauden alun ylle, mutta Suomen Cupin pelit osoittivat että asiat olivat kaikesta huolimatta ihan hyvällä mallilla. Joukkue pelasi cupissa huikeasti aina semifinaaliin asti päästämättä maalin maalia, kunnes sitten HJK murskasi Interin täysin kotikentällään edeten cupin finaaliin. Liigakauden alkua varjostivat pitkin kevättä jatkuneet epäsäännöllisen säännölliset koronarajoitukset, jotka toivat toista vuotta perätysten omat haasteensa treeniolosuhteisiin, kuin myös mittavaksi kasvanut loukkaantumistilannekin. Inter joutui kauden avausmatsiin häkellyttävän rikkinäisellä kokoonpanolla, josta puuttui esimerkiksi koko optimaalinen topparikolmikko Ketting-Hoskonen-Hämäläinen.
Matsi pelattiin ilman yleisöä (joka ei kuitenkaan estänyt komeaa kannattajasektiota stadionin ulkopuolella) kaameassa kevätkunnossa olevalla Veritaksen nurmella keltamustaa mestariehdokasta vastaan. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Inter kuitenkin kairasi voiton talvella hankitun Hyvärisen kerran elämässä toteutuvalla unelmalaukauksella, jonka maaliin menemistä avitti toki hieman KuPS-kassari Otso Virtasen seikkailut boksin ulkopuolella. Inter avasi siis kauden voitolla mutta Invinciblés-kausi rikkoutui jo seuraavassa pelissä FC Lahtea vastaan kun keväällä lopullisesti lippunsa ulkomaan kentille lunastanut Assehnoun kaatoi likimain yksinään Interin kahdella osumallaan. Seuraavat pelit menivätkin sitten Interiltä oikeinkin hyvin kun se napsi viisi perättäistä voittoa, ja kaikki tämä edelleenkin karmaisevan loukkaantumiskierteen aikana. Sitten päästiinkin taas siihen joka kausi tapahtuvaan asiaan.
Kesäkuun puolivälissä pelattu KuPS-peli oli Interille sen jokavuotisen konttaamisajanjakson, jolle tällä kertaa kertyi pituutta abouttiarallaa pari kuukautta, jonka aikana Interin ainoat kaksi voittoa olivat pelaamishetkellä täysin sekaisin olleista SJK:sta sekä Mariehamnista. Europeleissäkin se jokavuotinen toteutuma kävi taas kerran toteen, eli vastaan tuli arvontajoukosta se ennakkoon kovin. Inter tappeli aikansa, venyen kotipelissään komeaan tasuriin jonka mahdollisti vain vastustajan helpohkosti maaliin mennyt kimmoke, mutta Puskas Akademia oli tällä kertaa joukkueen nimestäkin löytyvän futislegendan laadulla operoinut porukka. Mikä sitten Interin kurssin käänsi?
Kesän siirtoikkuna on usein kotimaan kentillä melkoista hurlumheitä kun kärkijoukkueet sekä pahnan pohjimmaiset lappaavat sisään populaa kuin Nooa elukoita arkkiinsa konsanaan. Useimmiten saapujat ovat rumasti sanoen täysiä ulkkariarpoja ja aniharvoin mitään kovinkaan maireasti onnistuvaa sorttia. Inter otti tällä kertaa hieman erilaisen lähestymistavan ja toi sisään kotimaisen superstaran. Petteri Forsell oli KuPS-hankinta Tim Väyrysen ohella ehdottomasti kesän siirtoikkunan isoimman vaikutuksen joukkueeseensa tehnyt pelaaja, ja Inter nousi Forsellin saapumisen myötä takaisin kamppailemaan tosissaan mitaleista, jotka se olisi tämän pidempään jatkuneen masennuskautensa aikana varmasti hävinnyt. Pullukka dominoi tuttuun tapaansa niin kentällä kuin myös sen ulkopuolellakin, tehden kaikista ympärillä olleista pelaajista pykälän parempia. Hyviä uutisia oli Interin kannalta myös jo lähestulkoon varmalta näyttänyt Rick Kettingin ulkomaansiirto, jonka mahdollisesti suunniteltu kariutuminen piti sarjan yhden parhaista toppareista joukkueen siipirikkoisissa riveissä ainakin kauden loppuun asti.
Interin nousuliito kesti aina yläloppusarjaan asti, jossa se kuitenkin otti kirveleviä tappioita loppujen lopuksi sitä korkeammalle sarjassa sijoittuneita vastaan, jääden lopulta Veikkausliigan sarjataulukossa neljännelle sijalle. Kausi oli kaikin puolin tuloksellisesti hyvä. Europaikka tarttui plakkariin kun hopealle jäänyt KuPS klaarasi cupin voiton itselleen, ja jos peilaa sarjasijoitusta niihin tosiseikkoihin että kaksi kärkijoukkuetta pelasivat sellaisen kauden että aniharva jengi olisi minkään mestaruuskautensa pistekeskiarvolla pysynyt mukana, kuin myös siihen että Interin jo entuudestaan ohut miehistö oli kauden loukkaantumiskurimuksissa paperinohuen sijaan hiuksenhieno, jää kausi plussan puolelle vaikka mitali karkasikin viimeisessä pelissä omaan töhöilyyn.
Se mistä kausi 2021 tullaan Inter-folkloressa muistamaan, ei kuitenkaan ole mikään edellämainituista asioista.
Keväällä Inter ilmoitti täysin uudistuneesta strategiastaan. Taakse jäi Vesa Mäen alussa kuvailtu projekti ja tilalle nostettiin uusia teesejä, joiden toteuttamisessa ei hyvää duunia tehneelle Mäelle nähty enää roolia. Tavallaan Veskun työpaikan sai seuraikoni Jani Meriläinen, jonka työsarka toivottavasti ei ole ihan niin laaja mitä Mäellä oli tekemisen vuosinaan. Ainakin titteleiden perusteella urheilutoimenjohtajan toimi on paljon selkeämpi mitä tekninen johtaja joten siinä mielessä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jatkossa Inter pyrkii organisaationa olemaan entistä enemmän yhteiskunnallinen ja aluevastuullinen tekijä, kuin isoin panostuksin Veikkausliigaan kausi toisensa jälkeen lähtevä Veikkausliigan joukkue. Seuran hallituksen varapuheenjohtajaksi nostettu Nikolas Håkans vastailee ainakin nimellään aika lailla jatkossa kaikesta seuran toimintaan liittyvästä ja mikäli haluaa tavata tarkemmin näitä Interin lähitulevaisuuden kuvioita niin linkki tiedotteeseen on alla:
https://fcinter.fi/fc-inter-uuteen-suuntaan/Symbolista tässä Interin "uudessa suunnassa" on myös se että moni viimeaikaisten menestysvuosien kulmakivistä ei enää jatkossa edusta seuran värejä. Aktiiviuraansa jatkavista pelaajista isoimmat menetykset ovat ehdottomasti Arttu Hoskonen (HJK) ja Martti Haukioja (SJK). Ensin mainittu on seuran viimeisin junnuista edariin ja sitä kautta pääsarjatason pelaajaksi läpi lyönyt pelaaja, josta olisi varmasti ollut Interille jatkossa hyötyä jos ei nyt vuosituloissa ulkomaansiirron myötä, niin ainakin kentällä. Martti Haukiojallakin Inter-kaudet sujuivat komeasti nousujohteisena ja tämän kauden alku oli Haukiojalta totaalisen upea, kunnes harmittava loukkaantuminen laittoi kapuloita rattaisiin. Molemmille, kuin myös muillekin muualle lähteneille/lähteville, kuitenkin onnea tuleviin haasteisiin! Isoimmat menetykset Interille ovat kuitenkin lopullisia menetyksiä.
Iltojen pimetessä syksyllä, synkkeni myös monen Inter-henkisen maailma kun lyhyen ajan sisään saatiin kolme jättimäistä lopettamispäätöstä. Pelin avasi Jose Riveiro, joka omalla tavallaan oli jo tämän kauden aikana ns. "jatkoajallaan" seuran peräsimessä, ilmoittamalla siirtyvänsä kauden jälkeen uusien haasteiden pariin. Myöhemmin kävi ilmi että iso syy Riven ja tämän apureiden lähtöön oli Vesa Mäen lähtö, joten pientä "mitä jos?" -leikkiä voidaan asian tiimoilta leikkiä tulevina vuosina mikäli tarvetta moiselle ilmenee. Rivelle ja kumppaneille kuitenkin on jokaisen Inter-henkisen nostettava ikuisesti hattua, sillä mies palautti osaamisellaan Interin takaisin kotimaisella futiskartalla sinne mihin se todellakin kuuluu, ja toivon mukaan velhon perintöä esim. pelifilosofian ja ammattimaisen otteluihin valmistautumisien (nimenomaan valmennuksen osalta) toivottavasti nähdään Interissä vielä vuosikymmenien ajan.
Toinen massiivinen syksyn uutinen oli Henrik Moisanderin loisteliaan uran pääteasemalle saapuminen. Useita vuosia Veikkausliigan torjujaeliittiin kuulunut turkulaisvahti, oli jättimäinen osa nimenomaan Riveiron ajan Interiä pelitaitojensa ansiosta. Miehen torjuntatyöt toivat seuralle mitaleita ja cupin voittoja, ja vaikka miehellä vahva tausta verivihollisen puolelta onkin, menee Henkka monenkin Inter-henkisen kirjoissa sinne ns. hyvälle puolelle. Toivottavasti mies jonain päivänä siirtyy maalivahtivalmennushommiin sillä tuolla teknisellä osaamisella on todellakin käyttöä modernin maalivahtipelin puolella.
Timo
Ehkä kuitenkin se koko kauden tärkein Interiin liittyvä uutinen postattiin seuran omille verkkosivuille niinkin symbolisella päivämäärällä kuin 26.10. Tämä uutinen oli Timo Furuholmin lopettamispäätös. Päätös jonka piti kaiken lääketieteellisen järjen mukaan tulla julki jo kymmenisen vuotta aiemmin, mutta
Interin...
Turkulaisen...
Porilaisen... kotimaisen jalkapalloilun kannalta kävi sen verran hyvin että se päätös tuli vasta näinkin myöhään.
Interin kaikkien aikojen paras maalintekijä laittoi nappikset naulaan lopulta täysin omilla ehdoillaan ja siitä ei, miehen loukkaantumishistorian tuntien, voi olla muuta kuin tyytyväinen. Yli sata kertaa Furu laittoi pallon verkkoon Inter-paidassa virallisissa otteluissa, ja reilusti yli sata kertaa mies tarjosi futisviihdettä sekä tunnetta niin kaikille Inter-henkisille, neutraaleille, kuin myös vastustajillekin. Oli hienoa nähdä miten moni vuosien aikana miehestä melkoisen painokelvotontakin tekstiä someen suoltanut kirjoittelija heltyi lopulta toteamaan että ikävä tulee miehen lopettaessa, ja että futis kaipaa Furkan kaltaisia persoonia. Furu voitti kaiken mahdollisen kotimaan kentillä, teki futisuransa aikana itsestään kannattajien suuren suosikin kolmella eri paikkakunnalla, kamppaili itsensä takaisin huipulle lähes toivottomasta terveydellisestä tilanteesta, toteutti unelmansa maajoukkueessa pelaamisesta ja siellä maalinkin tekemisestä mutta ehkä se miehen isoin saavutus jalkapallouran aikana oli se kasvutarina minkä mies kävi läpi kenttien ulkopuolella. Se on perintö jota pääsemme kaikki jatkossakin seuraamaan joten vaikka ei mies enää meille katsojille tarjoa draamaa ja rytinää ja tunnetta futiskentillä, on erittäin varmaa että Timo Furuholm tulee vielä näkymään jatkossakin juuri sellaisella tyylillä josta Timo Furuholm on tunnettu. Ei ehkä sitä sinimustaa raivohulluutta mutta sitä tiettyä maailman turkulaisinta porilaisuutta mitä vain tämä mies osaa.
Ari Nyman on tunnettu "sinä Interin jätkänä". Timo Furuholm oli ja on FC Inter. Ironisinta tässä kaikessa on se että mies itse aikoinaan tiesi FC Interin siitä Interin kuuluisasta hienosta bussista ja lattaripelaajista mutta nykyisin FC Inter tiedetään pitkälti Timo Furuholmista.
Hieno mies jokaisella elämän osa-alueella.
FU-RU-HOLM!!!
Kausi 2022Interin uusi aika tulee assosioitumaan ainakin näin aluksi upouuteen valmennukseen. Seura tiedotti marraskuussa Riveiron massiivisten saappaiden täyttäjäksi velhon maanmiehen, Miguel Graun, joka saapuu Levanten organisaatiosta ensimmäiseen edustusjoukkueen ykkösvalmennuspestiinsä. Vasta 37-vuotias spanski on kerännyt kuitenkin kokemusta mm. Valencian organisaatiossa, kuin myös Kyproksen puolella "suomalaisjoukkue" Pafosin kakkosvalmentajana, joten jonkinlaista samanlaista klangia tässä kaikessa on mitä oli Riveironkin nimityksessä.
Kirjoitushetkellä on vielä Graun oma sanainen arkku kunnolla avaamatta mitä Inter-pestiin tulee, mutta miehelle sorvattu 2+1 -mallinen sopimus kertoo siitä että ihan mistään keikkaduunista ei onnistuessaan tule olemaan kyse. Hyökkäävän ja pallonhallintaan perustuvan futiksen ystäväksi tunnustautuva Grau tuo mukanaan myös fysiikkavalmentajan, joten ihan yksikseen ei mies joudu tulikasteeseen. Kakkosvalmentaja tulee olemaan jo pidempään Suomessa operoinut kaveri. Lisäksi miehen kaveripiiriin kuuluu Interissä Riven aikana vaikuttanut Michel Belver, joka on varmasti prepannut Grauta tulevaan pestiinsä.
Graun ensimmäinen suuri haaste tulee olemaan Interin suuresti tyhjentyneen rosterin täyttäminen rautaisilla osaajilla. Lähteneitä ei pysty kukaan valmentaja tai urheilutoimenjohtaja korvaamaan yksi yhteen, mutta allaolevaan tilanteeseen olisi ehdottomasti saatava erittäin osaavia nimiä täyttämään listaa.
FC Inter
1. Walter Viitala (2023)
Linkki 12. Matias Riikonen (2023)
Linkki 2. Jussi Niska (2024)
Linkki 3. Juuso Hämäläinen (2022)
Linkki
6. Ruxi (2023)
Linkki 20. Juho Hyvärinen (2022)
Linkki 22. Luka Kuittinen (2024)
Linkki 24. Ryan Mahuta (2022)
Linkki
25. Rodrigo Arciero (2023+1)
Linkki 27. Jan Heinonen (2023)
Linkki Lainalla loppukauden 2022 MP:ssä) 5. Noah Nurmi (2023)
Linkki 16. Tommi Jyry (2023)
Linkki 18. Markus Arsalo (2023)
Linkki 19. Aleksi Paananen (2022)
Linkki 21. Matias Ojala (2023)
Linkki 27. Rober Sierra (2022+1)
Linkki 28. Roope Kantola (2023)
Linkki (Lainalla loppukauden 2022 PIF:ssä) 9. Joel Rodriguez (2022)
Linkki 10. Petteri Forsell (2022)
Linkki 11. David Haro (2022)
Linkki 13. Joonas Lepistö (2023)
Linkki 14. Elias Mastokangas (2023)
Linkki (Lainalla loppukauden 2022 Hakassa) 21. Matias Tamminen (2023)
Linkki 23. Tobias Fagerström (2022+1))
Linkki 26. Jasper Yrjas (2023)
Linkki (Lainalla kauden 2022 MuSa:ssa) 26. Otto Lehtisalo (2023)
Linkki Päävalmentaja: Miguel Grau (2023+1)
Linkki Valmentaja: Ramiro Muñoz
Linkki Fysiikkavalmentaja: Xavi Calapuig
Linkki Maalivahtivalmentaja: Ville Vastamäki
Linkki
Huoltaja ja joukkueenjohtaja: David Moore
Fysioterapeutit: Teemu Ahonen, Ville Peltonen
Melkoinen lista maalivahdittomuuksineen päivineen mutta onhan tässä nyt hyvää aikaa sitä täytellä kun cupin pelitkään ei tällä kertaa ala vielä heti tammikuun aikana. Työtä on kuitenkin paljon ja jännittävää onkin nähdä että mihin suuntaan FC Inter nyt lähtee edustusjoukkueen osalta? Mäen aloittama pelaajapolun loppupään sykli oli hyvin nähtävissä miehen parin viimeisen työvuoden aikana. Kakkosjoukkueessa/junnuissa 2-3 lupaavinta nimeä nostetaan edarin treeneihin mukaan ja haistelemaan liigapelejä ainakin sinne penkille saakka. Sitten nämä 2-3 lupaavinta nimeä lainapestille keräämään kokemusta aikuisten peleistä. Lainoillaan erinomaisesti Ykkösessä esiintyneet Jan Heinonen ja Roope Kantola tämän trendin aloittivat ja nyt ensi kaudella näiden kahden nuorikon myötä nähdään toimiiko Mäen visio? Ryan Mahuta ja Jasper Yrjas ottivat viime kaudella jo hieman varaslähtöä mutta tämä oli kaikella kunnioituksella enemmänkin joukkueen karmaisevan loukkaantumissuman aikaansaannos, kuin kummankaan pelaajan erikoislahjakkuudesta johtuva asia. Mielenkiintoista on nähdä että mikä viime kauden "akatemianostojen" (Yrjas, Mahuta, Arsalo) osoite tulee ensi kaudella olemaan?
Mitenkä sitten on huhuosaston laita? Pari vuotta kotimaan kentillä kahdella korkeimmalla sarjatasolla nousujohteisesti pelannut Ruxi on bongattu Turussa viime päivinä ja akuutisti maalivahtia tarvitseva seura saattaisi olla pari vuotta sitten ihan konkreettisiin keskusteluihin asti päässeen Otso Virtasen perässä? Aati Marttinen myös höntsäilee toki edelleen Interin ensi kauden sopimuspelaajien kanssa joten olisiko siinä jonkinlaista merkkiä? Petteri Forsellin mahdolliset ulkomaankuviot sekoittuivat hieman perhetilanteen takia joten mies saattaakin jäädä kotimaan kentille? Interissä olisi massiivinen aukko persoonalliselle ja mielipiteitä eri suuntaan jakavalle hyökkäyspään pelaajalle, kuin myös paljon ylimääräistä tilaa palkkabudjetissa joten voisiko tässä olla talven megapommi ja Forsellille koti loppu-uran ajaksi ennen uran päätöstä KPV:n riveissä? Mitä tekee parin kauden aikana kivasti Interin hyökkäyspäässä pörrännyt Kagayama? Miten käy Ykkösen viime kauden kärkipään joukkueiden parhaiden pelaajien? Vakoileeko Mertsi TPS-treenejä vai onko jopa yhteyksissä isoissa rahavaikeuksissa olevaan kotoiseen ropposeensa? Paljon on avoimia kysymyksiä joihin toivon mukaan aletaan saamaan vastauksia tulevina viikkoina.
Varmaa on kuitenkin se että tuleva kausi tulee olemaan suuri vedenjakaja seuran historiassa. Nyt kun menestyksen ja europaikkojen vakituiseen makuun on pienen tauon jälkeen päästy niin trippimittari nollattiin täysin ja tulevaisuus on edustusjoukkueen osalta suuri mysteeri. Tämänhetkisen pelaajiston ja valmennuksen nimilistaa kun katsoo niin ensi kaudelle voidaan ennustaa Interille sijoituksia mestariksi, suoraksi tippujaksi ja kaikeksi siltä väliltä. Onko Grau uusi Riveiro joka pitää Interin jalometalli- ja eurojoukkueena heti ekasta kaudestaan alkaen vai onko mies valmentajien Liliu joka floppaa kaikin mahdollisin tavoin mutta jota on sopimuksen vuoksi pakko vaan roikottaa mukana? Kuka on seuraava Inter-kapteeni ja kenestä/keistä muodostuu uusia sinimustia kasvoja Hoskosen ja Furuholmin ja mahdollisesti myös Marttisen tilalle? Isoja ja mielenkiintoisia kysymyksiä mutta kuten kaikki katsomossa olleet tietävät, tätä vartenhan tässä eletään.
