Alkusyksystä matkaa suunnitellessani olin haaveillut meneväni
Tansanian jälkeen Ugandaan tai Etiopiaan. Uganda kuitenkin piti sitkeästi kiinni klo 19 alkavasta ulkonaliikkumiskiellosta, eikä otteluun pääsy Etiopiassakaan ollut varmaa. Niinpä valitsin kohteeksi Sambian. Loka-marraskuun uutisten perusteella sekä Ugandassa että Etiopiassa olisi lopulta ollutkin omat haasteensa matkakohteena.
Sambiassa peliin pääsi. Sensational Zanacon kotikenttänä toimiva Sunset Stadium oli sopivasti kävelymatkan päässä hotellilta, joten pelivalinta oli helppo. Zanaco on voittanut seitsemän Sambian mestaruutta 2000-luvulla, ja on menestynein seura maan kuparikaivosvyöhykkeen ulkopuolella. Vastaan asettui muoviseura Ndolasta, Buildcon. 2012 perustettu Buildcon on ehtinyt jo muuttaa nimensä ja kotikaupunkinsa, saanut maan palloliitolta hylätyn päätöksen uuteen nimenvaihdokseen, haalinut härskeimmillään yli 25 ulkomaalaista pelaajaa rinkiinsä ja peluuttanutkin täysin ulkomaalaista kokoonpanoa. Ainoaksi merkittävämmäksi saavutukseksi on jäänyt nousu pääsarjaan kauden 2016 päätteeksi. Ennen ottelua molemmat joukkueet majailivat tasaisen sarjan keskikastissa.
Tämä stadion ympäristöineen ei ollut täysin KV-standardien mukainen
Tarkan markan seura ei haaskaa yli jääneitä lippuja kun ne kerran on tulostettu. Tussilla ja leimalla vaan pelipäivä kohdalleen
Syömistä olisi saanut jo stadionin ulkopuolelta
Aidan yli kiipeäminen ei houkuttanut
Wikipedian mukaan stadion vetää 5.100 katsojaa, mene ja tiedä.
Tolpat peittämässä näkymää ja mediakuutio viimeisen päälle. Tämähän on kuin Kuopiossa!
Myyjiä kulki täälläkin katsomossa
Jätskiäkin sai
Taustalla näkyvä tiilirakennus toimi kioskina, minä silittelen poliisihevosta
Kioskissa myynnissä oli neljää-viittä erilaista olutta, paria eri siideriä ja limppareita. Juomat sai viedä katsomoon vaikka lasipulloissa. Ruokapuolella tarjolla oli hiiligrillissä paistettuja eväitä.
Vuvuzeloja ei katsomossa ollut. Yleisö sen sijaan eli suurella tunteella mukana. Tunnelma olikin oikein kiva pienehköön yleisömäärään nähden. Peli aaltoili päästä päähän, lopputuloksena 1-1 tasuri.
Koronarajoitukset Sambiassa olivat kohtuullisia. Kauppakeskuksessa ei tarvinnut maskia, mutta liikkeissä oli maskipakko. Käytävillä osa oli ilman maskia, osa leukamaskilla ja joillakin maski oli jopa paikoillaan. Hotellin henkilökunnan kanssa asioitaessa maskia pyydettiin käyttämään. Taksikuskin mukaan maassa on rokotteita saatavilla ihan hyvin, mutta erinäisistä syistä ihmiset ovat haluttomia niitä ottamaan.
Lusakasta lähdin viikonlopuksi Livingstoneen katsomaan Viktorian putouksia. Varasin telttamajoituksen. Vasta jälkikäteen huomasin päivälämpöjen olevan jopa 39 astetta. Onneksi yölämmöt putosivat noin 25 asteeseen, joten teltan sai viilenemään inhimilliseen lämpöön tuulettimen avulla.
Vaikka myrkytin teltan ennen unia, hyttyset pääsivät jotenkin yllättämään. Ei viitsinyt edes patteja laskea, niitä oli paljon.
Teltta oli jonkinlaisessa luonnonpuistossa. Alueen ulkopuolelle ei saanut lähteä kävelemään, koska siellä kulki elefantteja. Sähköaita piti ne kuitenkin poissa teltoilta. Yöaikaan teltasta ei saanut poistua edes respaan, koska mukamas virtahepo ui kuljeskelemaan alueelle aitaamattomalta joelta. Epäilin, että jekuttavat.
Ensimmäisenä iltana tuo Afrikan vaarallisin eläin ilmestyi parkkipaikalle. Jatkossa tuli katsottua, etten tule yllätetyksi.
Ei ole jokiristeilyn voittanutta. Virtahepoja näkyi parhaimmillaan toistakymmentä yhtä aikaa, yhteensä päälle 50. Krokotiilikin makoili muniensa luona.
Oli kieltämättä vaikuttavaa nähdä, kuinka neljä elefanttia ui yli Sambesin. Siinä unohtuu maiset murheet ja Krista Kiuru
Lounaaksi tällä kertaa kanaa, kaalia ja nshimaa (=ugalia).
Afrikassa syödään tietysti sormilla. Pesemällä kädet ennen ateriaa pysyy terveenä.
Sambian puolella putoukset ovat tähän aikaan vuotta vain pikkuinen liru. Eniten vettä virtaa maalis-huhtikuulla.
Ei muuta kuin kävellen rajan yli Zimbabween. Kahden koronapiikin lisäksi jälleen vaadittiin ohjeiden mukaan tuore negatiivinen testi. Testilappu ei kuitenkaan kiinnostanut rajaa ylittäessä ketään. Illalla Sambiaan palatessa en edes ottanut sitä esiin.
Zimbabwen puolella putoukset näyttivätkin paljon komeammilta.
Insinööripornoa. 1905 rakennettu Viktorian putousten silta. Myös benjihyppy sallittu.
Sambia yllätti erittäin positiivisesti. Ennakkoon en juuri tiennyt, mitä odottaa. Lusakan keskusta oli esimerkiksi Dar es Salaamia ja Nairobia siistimpi. Ravintolat olivat jälleen erinomaisia ja hinnat kohtuullisia. Ostoskeskuksetkin kaikessa suhteessa länsimaiden tasolla. Tuollakin olisi viihtynyt kauemminkin. Matka kuitenkin jatkui Keniaan jälleen yhden testin jälkeen. Siellä ei toistaiseksi yleisöä peleihin päästetä, joten maaottelu jäi vielä kokematta.
Lopulta Qatar airways kuljetti kotiin. Fifan arabicup alkaa tulevilla MM-stadioneilla ylihuomenna, ketä kiinnostaa?
