SeuraKoko nimi: AC Oulu Oy (Oulun Edustusjalkapallo ry)
Perustettu: 2002
Kotisivut:
www.acoulu.fiKannattajat:
AC Oulun kannattajat,
AC Oulun kannattajat ryTilastot:
https://tilastot.acokannattajat.fi/Facebook:
www.facebook.com/acouluTwitter:
https://twitter.com/ACOuluYoutube:
www.youtube.com/user/ACOuluOfficialInstagram:
https://instagram.com/acoulu/Henkilöstö (täydentyy)Päävalmentaja: Ricardo Duarte
Joukkueenjohtaja: Pasi ”Enforcer” Moilanen
Fysiikkavalmentaja: João Faleiro
B-junioreiden päävalmentaja: Luis Freitas
Toimitusjohtaja: Juho Meriläinen
Urheilutoimenjohtaja: Markus Heikkinen
Toimistopäällikkö: Jani Luukkonen
Kehityspäällikkö: Anu Hirvelä
Mediapäällikkö: Antero Lehtonen
Myynti: Jari Turunen, Lauri Pietilä
Stadionpäällikkö: Tapio Salokannel
Turvallisuuspäällikkö: Janne Yrjönheikki
Hallituksen puheenjohtaja, Oulun edustusjalkapallo AC Oulu ry: Matti Heikkinen
AC Oulu OyPuheenjohtaja: Ville Puukka
Muut jäsenet: Timo Kalermo (vpj), Paavo Karjalainen, Seppo Klemettilä, Sami Leikas, Marko Hiltunen, Tomi Kaismo, Kalle Pyrhönen, Timo Salmi
Ulkopuoliset neuvonantajat: Arto Oja, Ilkka Kalermo
AC Oulu juniorit ryPuheenjohtaja: Juho Meriläinen
Muut jäsenet: Jaakko Alavuotunki, Pekka Juntunen, Tapio Salokannel, Eero Heikkinen
Talous
Tilikausi 1.12.2020-30.11.2021 on juuri päättynyt, joten siitä ei ole vielä luonnollisestikaan tarkempia lukuja tiedossa, joten tarkastellaan aluksi edellisen kauden tilannetta. AC Oulu Oy:n tilikausi 1.12.2019-30.11.2020 päättyi voitolliseksi 7 313,11 euron verran. Liikevaihto oli 579 000 euroa ja kasvoi koronavuodesta huolimatta 5 000 eurolla. Nämä siis Ykkösen mestaruuteen päättyneen kauden lukemat.
Liigakaudesta 2021 tulee ennakkotietojen mukaan jonkin verran turskaa, koska joukkuetta jouduttiin vahvistamaan kesken kauden lainapelaajilla. Tästä huolimatta kauden 2022 pelaajabudjettiin on tulossa lisää rahaa ja se on nousemassa yli 600 000 euroon.
Raatin Stadion
Avattu: 1953
Remontoitu: 2009–2011
Kapasiteetti: 4 392 (2 280 katettua kuppi-istuinpaikkaa pääkatsomossa, 2 112 kuppi-istuinpaikkaa aurinkokatsomossa)
Kenttä: lämmitetty luonnonnurmi
Yleisökeskiarvot (Castren 2003-2010, Raatti 2011-2021)
HistoriaSaavutukset:Ykkösen mestari 2009 ja 2020
Suomen Cupissa puolivälieriin 2007 ja 2015
Sarjasijoitukset2003 Ykkönen 8. 9-8-9, 35p, maalit 37-37
2004 Ykkönen 5. 10-9-7, 39p, maalit 39-33
2005 Ykkönen 10. 8-7-11, 31p, maalit 32-33
2006 Ykkönen 2. 15-7-4, 52p, maalit 53-25
2007 Veikkausliiga 14. 5-7-14, 22p, maalit 28-49
2008 Ykkönen 4. 10-11-5, 41p, maalit 40-26
2009 Ykkönen 1. 16-5-5, 53p, maalit 57-24
2010 Veikkausliiga* 11. 8-6-12, 30p, maalit 31-44
2011 Ykkönen 3. 14-6-4, 48p, maalit 51-22
2012 Ykkönen 6. 9-10-8, 37p, maalit 38-35
2013 Ykkönen 5. 11-7-9, 40p, maalit 36-38
2014 Ykkönen 4. 13-8-6, 47p, maalit 46-32
2015 Ykkönen 5. 12-8-7, 44p, maalit 31-28
2016 Ykkönen 4. 12-7-8, 43p, maalit 50-31
2017 Ykkönen 4. 12-6-9, 42p, maalit 40-40
2018 Ykkönen 4. 13-5-9, 44p, maalit 41-30
2019 Ykkönen 7. 7-8-12, 29p, maalit 34-30
2020 Ykkönen 1. 15-5-2, 50p, maalit 38-16
2021 Veikkausliiga 11. 6-5-16, 23p, maalit 21-44 (karsinnat v RoPS 1-2v, 2-0k)
*AC Oulu ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011 ja se pudotettiin Ykköseen.
Kaikkien vuosien tarkat pelaaja- ja ottelutilastot täältä:
tilastot.acokannattajat.fi
Kausi 2021Ykkösen all starsAC Oulu nousi Veikkausliigaan syksyllä 2020 pelattuaan sitä ennen kymmenen kautta putkeen Ykköstä. Taivaan portit avautuivat lopulta Etelä-Suomesta joukkueen peräsimeen saapuneen Jyrki Aholan johdolla. Liigakausi 2021 oli Aholan kaksivuotisen sopimuksen jälkimmäinen.
Tulevan kauden joukkuetta ryhdyttiin kasaamaan hyvissä ajoin loppuvuodesta 2020. Joukkueen avainpelaajista sopimuksiaan jatkoivat lähes kaikki. Isoja minuutteja pelanneista Daniel Rantanen siirtyi PK-35:een. Samuli Leppälän ja Kristian Heinolaisen uudeksi seuraksi tuli Kakkosen JS Hercules ja penkille tippuneen maalitykki Juho Mäkelän sopimus päättyi. Kirpaisevin menetys oli erinomaisen kauden pelannut Loorents Hertsi, joka siirtyi talvella takaisin Lahteen.
Marras-joulukuussa julkaistiin pikavauhtia tukku uusia pelaajasopimuksia. ACO osti ulos Samu Alangon ja Severi Kähkösen sopimukset Vaasan Palloseurasta ja Jarosta. Muita hankintoja olivat Rovaniemeltä tullut Obed Malolo, Kotkasta kaapattu Ruxi sekä ulkomaalaispelaajat Yann Fillion (EIF), David Popa (AC Kajaani) sekä kotimaiselle yleisölle tuntemattomampi espanjalainen keskikenttäpelaaja Diego Diz, joka ei lopulta pelannut minuuttiakaan liigassa. Myöhemmin joukkueeseen liittyivät vielä Nikolas Saira (HIFK) sekä kokenut oululaistaustainen sotaratsu Jarkko Hurme. Pelaaja-arviot löytyvät viestin lopusta, joten ei niistä vielä tässä vaiheessa enempää.
Joukkue pyrittiin samaan valmiiksi hyvissä ajoin ja tällä ajateltiin päästävän etulyöntiasemaan verrattuna niihin seuroihin, jotka kasasivat ryhmänsä vasta myöhemmin keväällä ennen kauden alkua. Ryhmässä oli paljon pelaajia, jotka eivät olleet vielä lunastaneet korkeaksi arvioitua potentiaaliaan – ainakaan Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Aholan oli määrä olla se valmentaja, joka saisi hinattua lupaavia pelaajia eteenpäin ja samalla pidettyä joukkueen sarjassa. Ryhmästä löytyi leveyttä, jonka tuottaman myötä kilpailun ajateltiin kirittävän pelaajia hyviin suorituksiin.
Alkukauden AC Oulun pelitapaa voitanee kuvata idealistiseksi. Joukkue pyrki pääosin edelleen hallitsemaan ottelutapahtumia pitämällä palloa. Talven cup-otteluissa tulokset olivat vielä kelvollisia ja joukkueen puolustuspelaaminen toimi kohtuullisen hyvin. Bussiakin päästiin harjoittelemaan Kuopiossa.
Pre seasonin kruunu oli vierasvoitto Ilveksestä, mikä herätti kannattajissa orastavia toiveita tulevan kauden osalta. Harjoituskaudella tuli toisaalta kummallisia romahduksia, joista karmaisevin oli 0–4 -kotitappio Jussi Leppälahden luotsaamaa Jippoa vastaan. Tulos vastasi täysin ottelutapahtumia ja joensuulaiset olisivat voineet tehdä enemmänkin osumia matsissa.
Sarjakausi alkoi ilman katsojia Raatissa Ilvestä vastaan ottelussa, joka päättyi 0–2 -tappioon ilman yhtään kunnollista maalipaikkaa. AC Oulu roikkui näennäisesti mukana rattailla, mutta Ilves vei lopulta pisteet mukanaan helposti esittämättä millään tavalla häikäisevää jalkapalloa.
Kevätkierroksen otteluissa kupletin juoni oli jatkuvasti avausottelun kaltainen pois lukien vierasmatsit Maarianhaminassa ja Helsingissä, jotka ratkesivat hyvissä ajoin. Saarilla alakerran aivopiereskely lopetti pyristelyn jo avausjaksolla ja HJK:ta vastaan tasoero oli kerta kaikkiaan liian suuri. Tuon ottelun valopilkku oli Laivastonsinisten kavennusmaali, jonka puski maaliin nuori toppari Miika Koskela 16-vuotiaan Otso Liimatan kulmurista.
Muissa otteluissa lukemat eivät repsahtaneet pahasti, mutta AC Oulun hyökkäyspelaaminen oli hampaatonta. Selkeät pelinrakentelun ja etenemisen perusmallit puuttuivat tai jos niitä oli, joukkue ei ollut tarpeeksi laadukas niitä toteuttamaan. Vaarallisille alueille päästiin vain satunnaisesti. Yleensä vastustajat odottelivat kärsivällisesti tilaisuuttaan ja rankoivat armotta palloa vaarattomilla alueilla pyöritelleen ACO:n virheistä. Kotiottelu Hifkiä vastaan oli alkukauden tappioputken paras esitys. Niklas Jokelainen tasoitti pelin vieraiden rankkarimaalin jälkeen, mutta HIFK oli lopulta Mosan verran parempi.
Kuuden tappion jälkeen tilanne näytti jo erittäin pahalta, kun KTP siirtyi kauden seitsemännen ottelun toisella puoliajalla 1–0 -johtoon Arto Tolsa Areenalla. Tämän jälkeen nähtiin kevätkierroksen huippuhetki, kun ACO kampesi nopeasti tasoihin ja kaasutteli tyylikkääseen vierasvoittoon.
Kotiottelussa Kotkaa vastaan palattiin jälleen päiväjärjestykseen, mutta sekavan esityksen jälkeen matsista saatiin kuitenkin raavittua yksi piste Ruxin tasoitettua lopussa kulmasta. Joukkue osoitti luonnetta vaikeassa tuplassa Kuopion Palloseuraa vastaan. Kuvia ei kumarreltu, mutta loppujen lopuksi pistepussin karttuminen näissä peleissä ei ollut edes lähellä. Espoossa helteisenä päivänä kovan taistelun jälkeen kärsityn vierastappion jälkeen tuska oli äärimmäinen niin kentällä kuin katsomossakin. Kevätkierros tuotti saldon 1-1-9 ja muutoksia oli pakko tehdä suunnan kääntämiseksi. Niitä olikin jo suunnitteilla.
Viisikko saapuuSeurajohto reagoi katastrofaaliseen tilanteeseen jo ennen siirtoikkunan avautumista. Heinäkuun alussa julkistettiin Liechtensteinin maajoukkuelaituri Dennis Salanovićin lainasiirto sveitsiläisestä FC Thunista Ouluun. Myös keskikenttäpelaaja Sergei Eremenkon saapuminen Laivastonsinisiin oli tiedossa jo hyvissä ajoin ennen miehen kirmaamista viheriölle. Näin pelaajia päästiin ajamaan sisään hyvissä ajoin ennen varsinaisia tositoimia.
Ovi kävi vielä sisäänpäin kolmen pelaajan muodossa. Sveitsiläinen Magnus Breitenmoser saapui keskikentälle Salanovicin tapaan Thunista ja suuren pakomatkan talismaaniksi lopulta osoittautunut Lucky Opara tuli Ouluun Luganosta. Viides hankinta oli Kuopiosta lainattu pallotaikuri Usman Sale. Kaikki viisi hankintaa olivat lainoja.
Pelitapaa reivattiin uusien nopeiden ja taitavien pelaajien myötä suoraviivaisemmaksi. Keskialueen pelaamiseen tuli myös roima tasonnosto Breitenmoserin ja Eremenkon myötä.
Viisikon ensimmäisestä ottelusta Raatissa tuli eräs ikimuistoisimmista tapahtumista AC Oulun historiassa. Ylivoimainen mestarisuosikki HJK saapui Ouluun varma voitto mielessään, mutta joutui nahkansa luoneen ACO:n mankeliin. Salanovic vei Laivastonsiniset johtoon jo avauskympin aikana. HJK onnistui tasoittamaan ottelun toisella jaksolla, mutta milloin missäkin kentällä usein seilannut Opara löysi heti tasoitusmaalin jälkeen itsensä helsinkiläisten maalin edestä ja nyökkäsi voittomaalin pelivälineen kimmottua hänelle Salen voittamasta kakkospallosta.
Saapuneista pelaajista ensimmäisissä otteluissa säväytti nopean ja röyhkeän Salanovicin ohella Breitenmoser, joka näytti alussa aivan ylikylän ukolta Veikkausliigaan. Sijoittuminen kentällä hipoi täydellistä, kaksinkamppailut hoidettiin tyylillä ja Breitenmoser löysi loistavasti tiloja myös ylöspäin sekä itselleen että pelikavereilleen.
HJK-voiton jälkeen uudistunut AC Oulu matkusti Seinäjoelle, jossa joukkue onnistui kampeamaan itsensä 2–0 -tappioasemasta tasoihin ja lähti vielä hakemaan rohkeasti voittomaalia. Riskinotto oli tällä kertaa kohtalokas ja SJK:n Daniel Håkans laukoi kaukaa kotijoukkueelle kolme pistettä.
Seuraavassa ottelussa Ilvestä vastaan ACO:lla oli jälleen kaikki avaimet täyteen pistepottiin. Dennis Salanovic tykitti 0–0 -tilanteessa ylärimaan, mutta valitettavasti rynnistys jäi tähän. Ilvekseltä löytyi ottelun loppuhetkille vaihtopenkiltä uutta virtaa, kun taas AC Oulun osalta vaihdot sammuttivat lyhdyt. Tuloksena 1–0 -tappio.
Tampereen reissu antoi tappiosta huolimatta toivoa ja seuraavaksi joukkue onnistui loihtimaan kasaan hämmästyttävän kolmen ottelun voittoputken. Salanovic liekehti kotimatseissa saarelaisia ja Interiä vastaan hankkien molemmissa otteluissa rangaistuspotkun ACO:lle. Kotijuhlien jälkeen kaadettiin Haka vieraissa pelillisesti nihkeän, mutta henkisesti ryhdikkään taiston jälkeen Oparan maalilla. Tässä vaiheessa näytti vahvasti siltä, että suora säilyminen olisi täysin mahdollista ja jopa todennäköistä.
Oululainen telenovelaUudistuneen joukkueen kuherruskuukausi päättyi oikeastaan kotiottelussa FC Lahtea vastaan. Fillionin harhasyötöstä tulleen vieraiden maalin jälkeen ACO painoi päälle ja lopulta Samu ”Ismo” Alanko riuhtaisi gorillan harteiltaan ja puski tasoituksen Anselmi Nurmelan nappikeskityksestä.
Seuraavaksi vastaan asettui HIFK Helsingissä ja ottelu alkoi upeasti Alangon kauden toisella maalilla ja vieraat siirtyivät johtoon. Tämän jälkeen peli kääntyi kuitenkin nopeasti kotijoukkueelle halvoilla maaleilla ja pitkä alamäki oli alkanut.
Helsingissä kärsityn tappion jälkeen AC Oulu lähti kahden ottelun vierasreissulle, jonka aikana kohdattiin Lahti ja Inter vieraissa. Ennen Lahti-matsia seura ilmoitti yllättäen, että Jyrki Ahola ei jatka enää seuran päävalmentajana kauden 2021 jälkeen. Ilmoitus tuli suurimmalle osalle oululaisista futisihmisistä täysin puun takaa. Tästä alkoi Aholan ja AC Oulun kujanjuoksu, joka oli päättyä putoamiseen sarjasta.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, mitä joukkueen sisällä tapahtui kauden aikana. Ulkopuolisillekin oli kuitenkin selvästi nähtävissä, että valmentaja menetti pelaajien luottamuksen ja paketti hajosi kasaan. Alavireistä Lahia vastaan saatiin raavittua hikinen tasapeli, mutta Turussa Inter jyräsi apaattisessa tilassa olleen AC Oulun yli.
Seuraava taisto oli huipputärkeä kotiottelu Hakaa vastaan. Voitolla suora säilyminen olisi vielä mahdollista. Päivää ennen ottelua AC Oulu kertoi Aholan vetäytyvän päävalmentajan tehtävästä heti, vain kymmenen päivää sen jälkeen, kun seura oli ilmoittanut sopimuksen päättyvän tähän kauteen. Julkisuusrumbassa kuultiin monenlaisia näkemyksiä tapahtuneesta. Lopullinen totuus selvinnee ehkä joskus tulevaisuudessa.
Itse ottelussa urheilutoimenjohtaja Markus Heikkinen ja kakkoskoutsi Teemu Tavikainen hyppäsivät puikkoihin. Joukkue teki kentällä minkä pystyi, mutta Haka vei pisteet maalein 0–1.
Haastajasarjan avauksessa Valkeakoskella oli periaatteessa hyvätkin saumat kampeutua mukaan taistoon suorasta säilymisestä. Lopputulos 0–0 ei kuitenkaan tyydyttänyt ketään. Tulos saatiin kovalla taistelulla, mutta otteissa ei ollut enää merkkiäkään keskikesän raikkaudesta.
Nimimerkki Leopoldo Luque kuvasi AC Oulun kautta osuvasti termillä telenovela. Tämä luonnehdinta kuvaa ainakin syksyn myrskyisää ajanjaksoa erinomaisesti. Saippuaoopperan seuraavassa jaksossa nähtiin jälleen vaihdoksia joukkueen valmennuksessa.
Tohtori ja suuri pakomatkaKaksi päivää Valkeakosken tasapelin jälkeen kuultiin jälleen uutisia. Gnistania valmentanut Ricardo Duarte solmi kahden vuoden sopimuksen AC Oulun kanssa ja saatiin irrotettua Oulunkylästä Oulun kaupunkiin hieman etuajassa pelastamaan seuraa putoamiselta.
Duarte ei tehnyt valtavia taktisia muutoksia AC Oulun pelaamiseen, mutta hän muutti välillä aika railakkaastikin kiveen hakattua avauskokoonpanoa. Esimerkiksi Otso Liimatta pelasi kaikissa otteluissa Duarten saapumisen jälkeen ja muutenkin muutoksia nähtiin aiempaa enemmän.
IFK Mariehamnia vastaan ohuttakin ohuempi oljenkorsi karsintojen välttämiseksi katkesi käytännössä kokonaan. Peli-ilme oli raikkaampi, mutta valmentajan vaihtamisen jälkeen piristynyt vierasjoukkue rankaisi alkukaudesta tutuin juonenkääntein AC Oulun virheistä armottomasti. Yli viisi ottelua kestänyt maaliton putki saatiin sentään poikki Nikolas Sairan tehtyä lopussa 1–2 -kavennusmaalin.
Seuraavaksi edessä oli jälleen vierailu Lahteen ja tuloksena tuttuakin tutumpi tasapeli tasaisen väännön päätteeksi. Ottelun jälkeen loppukauden ohjelma oli selvillä eli karsintoihin mentäisiin ja siellä tulisi vastaan Rovaniemen Palloseura. Honkaa vastaan Espoossa nähtiin kauden pohjanoteeraus, kun ketään ei kiinnostanut ja tässä vaiheessa näytti siltä, että alaspäin tullaan kuin kivi. Suoritus oli epäammattimainen ja herätti runsaasti epämiellyttäviä kysymyksiä.
Haastajasarjan viimeinen ottelu jumbosijan jo aiemmin varmistanutta Kotkaa vastaan pelattiin vain kolme päivää ennen ensimmäistä karsintaottelua, joten kokoonpano myllättiin uusiksi ja useat paljon penkillä istuneet pelaajat sekä muutamat lähinnä Kakkosessa kauden mittaan esiintyneet nuoret saivat vastuuta. Duarten aikakauden ensimmäinen voitto oli henkisesti tärkeä asia ennen karsintoja ja lupauksista erityisesti reserveissä vahvan kauden pelanneen Onni Suutarin ennakkoluuloton liigadebyytti miellytti silmää. Voittomaali saatiin käytännössä viimeisellä sekunnilla, kun Aapo Heikkilä pommitti Liimatan Otson kulman volleyllä sisään.
Liigakarsinnoissa marginaalit olivat pienet, kuten aiemmin oli jo ennakoitu. Rovaniemen vierasottelussa RoPS aloitti väkevästi, mutta ACO siirtyi Salanovicin rangaistuspotkulla johtoon, minkä jälkeen Simo Roiha tasoitti ottelun Koskelan Miikan virheen seurauksena. Toinen jakso mentiin Laivastonsinisten komennossa ja lisäosuma roikkui ilmassa. Salanovic onnistui kuitenkin tuhrimaan toisen rankkarin ja karma iski takaisin lisäajalla syntyneen 2–1 -maalin muodossa.
Ennen kauden viimeistä ottelua fiilikset olivat kaksijakoiset. Toisaalta vierasmaali avausosassa lämmitti mieltä, mutta takaa-ajoasemassa otteluun lähteminen herätti huolta. Kauden tärkeimmällä hetkellä joukkueesta esiin nousi kuitenkin lukuisia vastuunkantajia, jotka kykenivät lyömään parasta pöytään. Yann Fillion oli poistettu joukkueesta rangaistustoimenpiteenä (tarkempaa tietoa ei ole siitä, mitä tapahtui) ja karsinnoissa torjuntavastuun kantanut Juhani Pennanen hoiti homman kotiin. Myös Niklas Jokelaiselta nähtiin kauden paras esitys Raatissa.
Karsinnat ratkaisseena tekijänä voidaan pitää AC Oulun laajempaa materiaalia eli toiseen osaotteluun pystyttiin heittämään kentälle tuoreita jalkoja. RoPS:n Acheampongin punainen auttoi, mutta uskon, että tarvittavat maalit olisi saatu tehtyä muutenkin. Viisikon pelaajat olivat myös ratkaisevassa roolissa niin pelillisesti kuin henkiselläkin puolella. Kesällä sytytetty liekki syttyi uudelleen juuri sillä hetkellä, kun sitä tarvittiin.
Vuoristoratamainen kausi päättyi siis lopulta tavoitteen saavuttamiseen eli sarjapaikka säilytettiin. Päällimmäinen tunne ottelun jälkeen ei ollut riemu, vaan pikemminkin helpotus.
Pelaajat 2021Maalivahdit1. Juhani Pennanen (9 ottelua, 765 minuuttia, 2 nollapeliä, 12 päästettyä, 0k/0p)
Alkukaudesta tuli vastuuta muutamassa ottelussa, mutta sen jälkeen Pyhä Jussi istui penkillä kauden loppumetreille saakka. Oli torjuntavastuussa karsintaotteluissa ja hoiti homman kotiin. Jatkaa joukkueessa myös ensi kaudella.
22. Yann-Alexandre Fillion (21 ottelua, 1 845 minuuttia, 6 nollapeliä, 34 päästettyä, 3k/0p)
Epätasaisia esityksiä alusta loppuun saakka. Välillä nähtiin erinomaisia game savereita, mutta niiden vastapainoksi erilaisia hölmöilyjä pallon kanssa nähtiin jatkuvasti. Poistettiin joukkueesta ilmeisesti jonkinlaisen perseilyn takia karsintojen aikana. Ura jatkuu IFK Mariehamnissa.
Puolustus3. Miika Koskela (17 ottelua, 1 107 minuuttia, 1+0=1, 1k/0p)
Edellinen kausi Ykkösessä oli läpimurto ja vastuuta tuli runsaasti myös liigassa. Maaleihin johtaneita virheitä tuli muutamia, mikä on sinänsä luonnollista näin nuorelle pelaajalle. Varmuus kehittyy kokemuksen myötä. Sopimus AC Oulun kanssa jatkuu.
4. Ruxi (27 ottelua, 2 393 minuuttia, 1+0=1, 2k/0p)
Varmin suorittaja alkuperäisistä hankinnoista ja piti paikkansa avauskokoonpanossa viisikon saavuttua. Odottelin jo jatkosopimusta, mutta matka jatkuu hieman yllättäen Interiin.
5. Lassi Nurmos (12 ottelua, 728 minuuttia, 0+0=0, 4k/0p)
Kapteeni ja seuralegenda jäi vähille minuuteille, mutta tarjosi kentälle päästyään perusvarmaa puolustuspelaamista. Rotaatioukkona olisi omissa papereissani mennyt jatkossakin, mutta ei sopinut Duarten suunnitelmiin, joten ura jatkuu jossain muualla.
11. Rafinha (26 ottelua, 2 308 minuuttia, 0+0=0, 5k/1p)
Joukkueen tukipilari myös päättyneellä kaudella. Ikää on jo kohta 40 vuotta mittarissa, mutta pärjää edelleen myös jalalla. Pystyi liigassakin tuomaan palloa tarvittaessa kuljettamalla ylöspäin, jos avaaminen oli tukkoista. Kokemuksensa myötä tärkeä mentori nuoremmille pelaajille. Jatkaa AC Oulussa.
13. Joona Lohela (1 ottelu, 2 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Topparilupaus pääsi käväisemään kentällä KTP:ta vastaan. Ensi kaudella pelannee pääsääntöisesti vielä Kakkosessa.
16. Henrik Ölander (13 ottelua, 795 minuuttia, 0+0=0, 3k/0p)
Edellisen kauden avainpelaajan rooli jäi pieneksi jo keväällä ja penkki tuli tutuksi viimeistään uusien pelaajien saavuttua kesällä. Ura jatkuu muualla.
18. Jarkko Hurme (9 ottelua, 455 minuuttia, 0+0=0, 4k/1p)
Kausi oli loukkaantumisten värittämä ja Jakke istui paljon myös koirankopissa. Hyvä esitys haastajasarjan viimeisessä pelissä Kotkaa vastaan ja lopussa nähtiin myös erittäin jakkemainen punainen kortti. Ei jatka ACO:ssa ja ansiokkaan uran päättyminen lienee lähellä.
30. Lucky Opara (17 ottelua, 1 409 minuuttia, 5+0=5, 6k/0p)
Joukkueen paras maalintekijä liigassa yhdessä Salanovicin kanssa. Tukee loistavasti hyökkäyksiä ja random factoria on sijoittautumisessa sen verran, että osoittautui todella vaikeaksi pideltäväksi boksissa. Ympäri kenttää huseeraaminen aiheutti välillä ongelmia alakerralle. Ei jatka valitettavasti joukkueessa ensi kaudella.
Keskikenttä6. Anselmi Nurmela (27 ottelua, 2 062 minuuttia, 0+2=2, 3k/0p)
Kolmanneksi eniten minuutteja liigassa Rafin ja Ruxin jälkeen. Pelasi keskikentällä Malolon kanssa ennen viisikon tuloa, minkä jälkeen pelipaikaksi vakiintui puolustuksen oikea laita. Hyvä ja tasainen kausi Amilta. Valitettavasti Duarte ei halunnut tarjota Amille jatkoa, joten siirtyy jonnekin muualle. Monikäyttöinen, logolle pelaava oman kylän poika olisi kelvannut minulle ja monelle muullekin.
8. Obed Malolo (26 ottelua, 1 402 minuuttia, 0+1=1, 3k/0p)
Oli mielestäni talvikauden paras pelaaja joukkueessa, mutta kausi oli lopulta vaikea. Puolustaa kelvollisesti, mutta ylöspäin pelaamisessa on liigatasolle liikaa tekemistä. Ura jatkuu muualla.
14. Sergei Eremenko (17 ottelua, 1 320 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Sergei toi uuden elementin mukanaan pelinrakenteluvaiheeseen ja oli vahvasti vaikuttamassa otteiden parantumiseen kesällä. Oli myös henkisesti tärkeä pelaaja joukkueelle. Miinuksena se, että tehot jäivät piippuun. Toki maalien rakentelussa tarvitaan muitakin pelaajia kuin pallon pussiin pistävä jantteri ja ykkössyöttäjä, joten tässä tilastossa Sergein merkitys joukkueelle jäi piiloon. Otteita olisi ollut mielenkiintoista seurata myös ensi vuonna, mutta ei jatka AC Oulussa.
15. Jere Kallinen (25 ottelua, 1 929 minuuttia, 1+1=2, 3k/0p)
Nousujohteinen tekeminen jatkui myös tällä kaudella, kun Kalli raivasi tiensä väkisin joukkueen avauskokoonpanoon. Minuutteja tuli runsaasti viisikon saapumisen jälkeenkin. Työteliäs ja pallon kanssa taitava pelaaja. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, tie on auki vielä pitkälle.
20. Otso Liimatta (9 ottelua, 453 minuuttia, 0+3=3, 0k/0p)
Pääsi pelaamaan enemmän Duarten saapumisen jälkeen ja otteet olivat erinomaisia. Kolmella syötöllä irtosi joukkueen syöttöpörssin ykköstila. Kehityskäyrä sojottaa vahvasti ylöspäin ja on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu ensi kaudella. Sopimus jatkuu.
26. Lasse Ikonen (5 ottelua, 173 minuuttia, 0+0, 1k/0p)
Iksalle tuli jonkin verran jämäminuutteja liigassa, mutta pääosin kausi sujui Kakkosessa reservien paidassa. Eteenpäin menoa havaittavissa ja talvikausi tarjoaa taas mahdollisuuden ansaita lisää peliaikaa tulevalle kaudelle.
44. Magnus Breitenmoser (18 ottelua, 1 331 minuuttia, 0+1=1, 3k/0p)
Viisikon saavuttua silmiinpistävin muutos nähtiin keskikentän pelaamisessa, johon Breitenmoser toi aivan uusia ulottuvuuksia erityisesti pelinrakentelun osalta. Kuten aiemmin mainittiin, vaikutti aluksi jopa liian hyvältä pelaajalta liigaan. Myöhemmin hiipui hieman, mutta oli kuitenkin tärkeä palanen loppuun asti sarjapaikan säilyttämiseen päättyneessä projektissa. Kokonaisvaltaisesti osaaminen kunnossa, suurimmat puutteet laukauksessa. Sopimus jatkuu FC Thunin kanssa, mutta ainakaan vielä ei ole ilmoitettu, että jatko Oulussa olisi täysin poissuljettu asia.
Hyökkäys7. Samu Alanko (27 ottelua, 1 599 minuuttia, 2+0=2, 3k/0p)
Talven hankintojen flopattua joukkueessa ei ollut kunnollista ysipaikan pelaajaa ja sellaista ei löytynyt siirtoikkunankaan ollessa auki. Laiturina parhaiten viihtyvä Alanko joutui raatamaan läpi kauden väärällä pelipaikalla. Teki ansiokkaasti töitä joukkueen eteen, mutta tehoja ei löytynyt. Jatkaa AC Oulussa myös ensi kaudella.
9. Severi Kähkönen (10 ottelua, 480 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Talvi oli vaikea muun muassa loukkaantumisten takia ja kone ei lähtenyt käyntiin missään vaiheessa. Pelasi loppukauden KPV:ssä Ykköstä lainalla. Jatko joukkueessa auki.
10. Fareed Sadat (10 ottelua, 241 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Nousukauden sankarin taso ei riittänyt liigassa ja siirtyi kesken kauden takaisin MuSaan.
10. / 27. Dennis Salanovic (15 ottelua, 1 142 minuuttia, 5+1=6, 1k/0p)
Hyökkäyksen tärkein syömähammas, joka ratkoi voittoputkessa pelejä AC Oululle. Koko sarjan nopeimpia ja taitavimpia pelaajia. Loukkaantumisen jälkeen meno hidastui hieman, mutta oli karsinnoissa eräs pelillisesti ja henkisesti tärkeimpiä pelaajia joukkueelle. Jatko Oulussa jopa hieman yllättäen mahdollista.
17. Niklas Jokelainen (23 ottelua, 1 115 minuuttia, 2+2=4, 2k/0p)
Sai paljon vastuuta ennen viisikon tuloa ja oli tuossa vaiheessa nuhaisen hyökkäyksen kovin pistelinko. Kulutti penkkiä viisikon tulon jälkeen, mutta Duarte avasi koirankopin oven ja Nikke pelasi karsinnoissa kauden parhaat pelinsä. Jatkaa joukkueessa ja tulevaisuudessa paikka lienee pysyvästi keskikentällä.
19. David Popa (1 ottelu, 65 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Ei erottunut edukseen edes Kakkosessa. Lähti kesken kauden kotiin.
21. Aapo Heikkilä (27 ottelua, 1 292 minuuttia, 1+2=3, 2k/0p)
Edellisen kauden tehopelaajalle kausi oli vaikea, mutta hoiti puolustussuuntaan velvoitteensa hyvin. Maalipaikkojen luomisessa ja tehoissa on vielä hakemista liigatasolla. Jatkosopimus taskussa, joten toivottavasti Duarten käärmekeitoilla saadaan tekemistä nostettua seuraavalle tasolle.
23. Nikolas Saira (20 ottelua, 813 minuuttia, 3+0=3, 4k/0p)
Vastuuta tippui vähänlaisesti rajusti töitä paiskivalle hyökkääjälle. Tehoja tuli lopulta ihan kivasti minuutteihin nähden, mutta viimeinen silaus puuttui vielä tekemisestä. Nuorehko pelaaja, joten mahdollisuus kehittyä vielä ainakin mukiinmeneväksi liigapelaajaksi. Ei jatka joukkueessa ensi kaudella.
25. Usman Sale (16 ottelua, 1 152 minuuttia, 1+1=2, 2k/0p)
Ajoittain teki pallon kanssa mitä tahtoi, mutta huikeaa taitoa ei pystytty jalostamaan tehoiksi. Ura jatkuu muualla.
29. Kevin Larsson (8 ottelua, 261 minuuttia, 0+0=0, 1k/0p)
Mahdollisuuksia tuli kauden ensimmäisellä puoliskolla, mutta tarjottavaa oli lopulta aika vähän. Reserveissä syntyi muutama tärkeä osuma. Pelit jatkuvat jossain muualla.
31. Onni Suutari (1 ottelu, 77 minuuttia, 0+0=0, 0k/0p)
Pääsi kentälle Kotkaa vastaan, kun avainpelaajia lepuutettiin karsintoja ajatellen. Alku oli lupaava. Röyhkeä ja tankkimainen pelaaja toi hyökkäyspäähän aivan uudenlaisen vaihtoehdon. Kausi reserveissä oli onnistunut ja jos kehitys jatkuu, lisää minuutteja saatavilla liigataistoissa.
Lähtökohdat kaudelle 2022Tätä kirjoitettaessa on jo varmistunut, että joukkue tulee uudistumaan lähes täydellisesti tulevalle kaudelle. Tässä vaiheessa on ilmoitettu seuraavien pelaajien vaihtavan varmuudella maisemaa: Fillion, Ruxi, Nurmos, Ölander, Hurme, Opara, Nurmela, Malolo, Eremenko, Saira, Sale ja Larsson. Kuten todettua, Breitenmoserin ja Salanovicin jatkot ovat vielä auki.
Sisään on tullut tukku nimiä, jotka ovat suurelle yleisölle varsin tuntemattomia. Puolustukseen on tässä vaiheessa hankittu espoolainen junnu, kaksi portugalilaista pelaajaa sekä uusi maalivahti Calum Ward Helsingin IFK:sta. Viimeksi mainittua voidaan pitää erinomaisena hakuna ja Pennasen jatkaessa mv-osasto on ensi kaudella hyvissä käsissä.
Uusia hankintoja tullaan näkemään jo lähiviikkojen aikana lisää. Pelaajabudjettia on ilmoitettu nostettavan yli 600 000 euroon eli nosto viime kaudesta on merkittävä. Poistuvien pelaajien tilalle hankittavien uusien pelimiesten taso tulee hyvin pitkälle määrittämään sen, mistä sijoituksista ensi vuonna taistellaan. Todennäköisin skenaario on, että myös ensi vuonna tapellaan sarjapaikasta. Usein nousijoilla toinen kausi on se kaikkein haastavin ja tällä hetkellä näyttää siltä, että sarjassa ei ole ensi vuonna KTP:n tasoista heittopussia.
Kauden ennakkoarvioon palataan tarkemmin myöhemmin, kun kokoonpano alkaa hahmottua tarkemmin ja Duarten taktisista aivoituksista saadaan jonkinlaista selkoa muun muassa treenimatsien muodossa.
