Perustettu: 1931
Kotistadion: Ratinan stadion
Kotisivut:
https://ilvesedustus.fiKotisivut (juniorit):
https://ilvesjalkapallo.fiFacebookInstagramTwitterYouTubePääsarjavuodet: 1979-1996, 2015-
Saavutukset pääsarjassa: Kultaa 1983, Hopeaa 1985, Pronssia 1984 ja 2017
Cup-saavutukset: Voitto 1979, 1990 ja 2019, finaalissa 1977
Eurokohtaamiset: Cup-voittajien cup 1980 (Feyenoord), Euroopan cup 1984 (Juventus), UEFA Cup 1986 (Glasgow Rangers), Cup-voittajien cup 1991 (Glenavon, AS Roma), Eurooppa-liiga 2018 (Slavia Sofia), Eurooppa-liiga 2020 (Shamrock Rovers)
Kausi 2021Kauteen 2021 lähdettiin hieman epäselvissä tunnelmissa. Kasassa ollut vahva runko oli hajonnut lähes täydellisesti, ja mm. Mika Hilander, Diogo Tomas, Jair ja Lauri Ala-Myllymäki lähtivät muihin maisemiin sopimuksiensa päätyttyä. Tilalle oli hankittu ainoastaan nuoria pelaajia, joista ei voinut olla varma, mitä odottaa. Tammikuu herätti kuitenkin lupauksia. Pelaaminen oli vakuuttavaa Naatan Skytän johtaessa hyökkäystä ja vaikuttaen aivan liian hyvältä pelaajalta kotimaan kentille. Tammikuun lopussa Skyttä kuitenkin katosi kokoonpanosta, ja selitys tälle löytyi, kun Skyttä siirtyi Toulouseen. Samalla myös Maksim Stjopin, jolle oli kaavailtu isoa roolia, lähti Nordsjællandiin.
Pian tämän jälkeen esityksetkin lähtivät huonompaan suuntaan. Erityisesti hyökkäyssuuntaan vaikutti, että Skytän lähtöä ei onnistuttu korvaamaan millään. Myös omassa päässä kolisi enemmän kuin aiempina kausina oli totuttu. Kävi kuitenkin selväksi, että sen hetkisillä pelaajilla hyökkäystä ei saada tehostettua, joten tarvetta hankinnoille vielä ennen kauden alkua oli. Tähän myös vastattiin. Kamerunilaishyökkääjä Patrick Loa Loa sekä kolumbialaiskolmikko Hernán Luna, Róger Torres ja Jean Carlos Blanco saapuivat Tampereelle. Näistä varsinkin Torresilla sekä Blancolla CV oli kovaa luokkaa, ja sitä myöten myös odotukset. Todellisuus oli kuitenkin jotain muuta.
Ilves onnistui kuitenkin keräämään alkukaudesta kohtuullisesti pisteitä. Voisi kuitenkin sanoa, että enemmän kuin peliesityksillä olisi ansainnut. Hyökkäyspään ulkomaalaiset eivät täyttäneet odotuksia, mutta taustalla nousi uusia vastuunkantajia. Esiin nousivat erityisesti Eetut Vertainen ja Mömmö, joiden yksilösuoritusten varassa oli paljon. Tämä huomattiin myös muualla, ja pitkän siirtosaagan jälkeen Vertainen löysi itsensä St. Johnstonesta ja Mömmö Leccestä. Tätä ei Ilveksen kannattajien parissa kovin hyvällä katsottu, kun vähäinenkin hyökkäyspelote katosi. Kauden aikana myös aiemmin luottopakkina ollut Felipe Aspegren katosi kokonaan kokoonpanosta, ja siirtyi lopulta vähin äänin Kuopioon.
Pelaaminen yleisestikin oli melko sekavaa. Puolustuslinja, muodostelmat ja kokoonpano elivät ottelusta toiseen, ja vaikutti ettei pelaajilla ollut aina ideaa, mitä kentällä pitäisi tehdä. Sopimuspelaajien määrä oli yli 30, ja vaikutti, ettei useammalle löytynyt millään roolia tai tarvetta joukkueesta. Myöskään esitykset eivät paljoa vakuuttaneet, vaikka edelleen pisteitä välillä tulikin. Erityisesti elokuun Honka-vierasottelu oli täydellinen pohjanoteeraus. Tässä kohtaa jo putoamispeikkokin kävi joidenkin mielessä. Pian tämän jälkeen tulikin yllättävä ilmoitus, kun Jarkko Wiss oli saanut potkut. Täyttä selkoa syihin tullaan tuskin koskaan tietämään, mutta tilanne oli kytenyt pinnan alla jo pidempään ja lopulta eskaloitui tähän. Wissin aikakausi oli suurimmilta osin hienoa aikaa, joten todella harmi, että se päättyi näissä merkeissä.
Vastuu siirtyi pitkäaikaiselle kakkosvalmentajalle Toni Kalliolle. Mukaan valmennustiimiin liittyi aiemmin kakkosjoukkueessa sekä talenttivalmentajana toiminut Joni Lehtonen, jolla on ollut todella suuri rooli Ilveksen viime vuosien pelaajakehityksessä. Myös pelaajarintamalla oli tuloliikennettä. Pitkään työlupa-asioiden kanssa kamppaillut Tabi Manga saatiin viimein joukkueen mukaan, ja hyökkäykseen haettiin lisätehoja Sylvanus Nimelyn muodossa.
Pari ensimmäistä ottelua Kallion alaisuudessa oli vielä hieman hakemista, mutta sen jälkeen tahti muuttui. Pelimuodostelma vakiintui 4-2-3-1 muotoon. Tabi Manga lukitsi puolustuksen Tatu Miettusen toppariparina. Muutenkin kokoonpano vakiintui, ja otteluiden välillä ei tehty montaa muutosta. Runkosarjan loppuun Ilves pelasikin viisi peräkkäistä nollapeliä, ja voitti näistä otteluista neljä. Hyökkäyspelaaminen ei ollut vieläkään kaunista, mutta jostain tarvittava maali saatiin useimmiten taiottua. Tämä vei yläloppusarjaan, mikä vielä kuukautta aiemmin kuulosti täysin mahdottomalta ajatukselta.
Vaikutti kuitenkin, että yläloppusarjapaikan myötä lataus joukkueessa ehkä hieman katosi. Pari ensimmäistä ottelua oli vielä hyvää taistelua, mutta mukaan mahtui virheitä, joita edellisissä otteluissa ei ollut tehty, ja tätä myötä myöskään tuloksia ei saatu. Loput ottelut olivatkin sitten aikalailla pelailua. Kausi kuitenkin päättyi hienoon 3-0 voittoon HIFK:sta kahdella Loa Loan eurogoalilla. Nämä olivat miehen ainoat maalit koko kaudella, mikä ei ole hyökkääjältä kovin toivottavaa, mutta kauheasti hienommalla tavalla niitä ei olisi voinut tehdä. Samalla voitto nosti Ilveksen sijan ylemmäksi lopullisessa sarjataulukossa viidenneksi.
Kausi oli siis erittäin tapahtumarikas. Lopputuloksena viides sija oli erinomainen kaiken huomioon ottaen, ja voisi sanoa, että joukkueen taso huomioiden se oli myös aikalailla maksimisuoritus. Varsinkin ulkomaalaishankinnat epäonnistuivat melko pahasti, ja vielä pelaajamyynnit kesken kauden heikensivät joukkuetta entisestään. Toni Kallio ansaitsi kuitenkin loppukauden näytöillään pysyvän valmentajapestin, ja pääsee näin ollen ensimmäistä kertaa urallaan pysyvään päävalmentajanpestiin. Toivottavasti tästä turbulenssisesta kaudesta on opittu, eikä samanlaista ole enää jatkossa edessä.
Kausi 2022Uuteen kauteen lähdetään ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen uuden päävalmentajan alaisuudessa, joten kysymyksiä tietysti on sen suhteen, mihin suuntaan Kallio lähtee joukkuetta viemään. Toisaalta, odotettavissa todennäköisesti on melko rauhallinen offseason pelaajahankintojen suhteen. Osansa tällä on sillä, että joukkue pysyy paljon paremmin koossa varsinkin viime kauteen verrattuna. Lähtijöitä oli kesken kauden, mutta kauden päättäneestä joukkueesta ainoa todellinen menetys on Kuopioon lähtenyt Joona Veteli. Lisäksi vaikuttaa siltä, että pelaajarinkiä ollaan pienentämässä viime kaudesta, joten kaikkia lähtijöitä ei ole tarvetta korvata määrällisesti.
Kauden päätyttyä oli puhetta, että hankintoja todennäköisesti tehdään 4-5. Näistä ensimmäinen saatiin varmistettua jo nopeasti kauden päätyttyä, kun Aapo Mäenpää saapui Maarianhaminasta Ilvekseen. Viime kaudella oikean pakin paikka oli pienoinen ongelma, ja siellä kävivät kokeilemassa mm. Miettunen, Almén ja Jäntti, joista kenellekään kyseessä ei ole luontainen pelipaikka. Kun myöskään suurimman osan loppukaudesta paikalla pelannut Vigori Gbé ei onnistunut vakuuttamaan jatkosopimuksen arvoisesti, tulee Mäenpään hankinta selkeään tarpeeseen, ja hän on lähtökohtaisesti selkeä avauksen pelaaja.
Toinen hankinta oli paluumuuttaja ja Nigerin maajoukkuepelaaja Yusif Moussa vaiherikkaalta Israelin reissultaan. Yusif tuli ensimmäisen kerran Ilvekseen kaudelle 2019 pitkän testijakson päätteeksi. Hän paransi otteitaan koko ajan, ja olikin isossa roolissa kauden loppupuolella, mikä herätti myös ulkomaisten seurojen kiinnostuksen. Yusifin pitikin siirtyä Israeliin jo talvella 2020, mutta varvasmurtuma vesitti jo käytännössä varman siirron. Niinpä hän jäi parantelemaan loukkaantumista Tampereelle, kävi kerran kentälläkin Veikkausliigassa 2020, ja pääsi lopulta siirtymään kesällä Israeliin. Israelissa Yusif oli alkukaudessa isossa roolissa, mutta loppukaudesta jäi ilman peliaikaa. Bnei Yehudan kausi myös päättyi putoamiseen, mutta toisaalta tämän vuoksi paluu Tampereelle oli mahdollista. Yusif on monikäyttöinen keskikenttäpelaaja, mutta todennäköisesti häntä on kaavailtu kasipaikalle box-to-box-rooliin.
Mainita voi myös Ilari Mettälän, joka palaa loppukauden TPS-lainansa jälkeen Tampereelle. Vakavasta loukkaantumisesta toipunut Mettälä iski Ykkösessä 7 maalia, ja varmasti tehoja sekä paluuta loukkaantumista edeltävään kuntoon toivotaan Tampereella. Selkeää ykköskärkeä onkin Ilveksessä kaivattu jo monta vuotta. Viimeksi tähän huutoon on pystynyt vastaamaan Marius Noubissi vuonna 2018, minkä jälkeen kokeilijoita on ollut enemmän kuin edes muistaa. Kokeilijoita jatkaa myös viime vuoden joukkueesta, mutta varmasti myös uutta kärkeä edelleen etsitään. Muita hankintoja voi mahdollisesti odottaa kymppipaikalle sekä leveyttä puolustukseen.
Ilves on ollut tunnettu viime vuosina myös juniorityöstään, ja varmasti myös uusia vastuunkantajia odotetaan nousevan omista junioreista, kun edelliset ovat lähteneet ulkomaan kentille. Esiin voi nostaa ainakin jo viime kaudella edustusjoukkueen sopimuspelaajiin kuuluneet, ja liigassakin peliaikaa saaneet Oiva Jukkolan, Leo Kyllösen sekä Noel Hasan. Jukkola on Ilveksen -02-ikäluokkaa, mutta jäänyt ehkä hieman ikätoveriensa varjoon. Kuitenkin viime kauden loppupuolella alkoi saamaan jo enemmänkin vastuuta, ja onnistui myös iskemään liigauransa avausmaalin. Jukkola on pelannut käytännössä jokaisella pelipaikalla, mutta edustuksessa eniten laiturina, joka saattaa vakiintua pelipaikkana. Kyllönen on -04-syntynyt nuori pelaaja, joka sai enemmän vastuuta alkukaudesta, mutta Kallion otettua ohjat peliaika väheni. Myös Kyllösellä on ollut vaihtelua pelipaikan suhteen, ja onkin siirtynyt keskikentältä enemmän laitapakiksi. Hyvällä preseasonilla on varmasti mahdollista kasvattaa roolia ensi kaudeksi. Hasa puolestaan on -03-syntynyt keskikenttäpelaaja, joka on kehittynyt nopeaa tahtia viime aikoina. Nousi kakkosjoukkueeseen vasta kesken kauden 2020, ja siitä suoraan edustukseen viime kaudeksi. Pari kertaa pääsi kentälle liigassa, mutta jos kehitys jatkuu samaa tahtia, voi vallata suuremmankin roolin. Myös uusia nimiä noussee edustuksen mukaan, ja talvella onkin mahdollisuus antaa näyttöjä.
Mitä sitten odottaa uudelta kaudelta? Varmaankin tietty stabiilius tulee edelleen näkymään tekemisessä viime kauteen verrattuna. Muodostelmat ja kokoonpanot eivät elä yhtä paljon, ja myös pelaajille pyritään löytämään omat roolit. Millaista jalkapalloa Kallio haluaa joukkueensa pelaavan, lienee edelleen pieni kysymysmerkki. Jos pitäisi veikata, niin suurta muutosta vanhaan tuskin on tulossa, vaan tiivis puolustus ja nopea hyökkäyspelaaminen tulevat olemaan keskeisessä asemassa. Erityisesti Ilveksen kannattajat halunnevat kuitenkin nähdä parannusta ja monipuolisuutta hyökkäämiseen, mistä oli jo viime kaudellakin puhetta myös Kallion toimesta. Liian usein kun pallo saatiin hyökkäysalueelle, ei sen kanssa saatu mitään aikaan. Nyt on kuitenkin koko talvi aikaa hioa kuvioita kuntoon sen sijaan, että Kallio joutui kesken kauden vastuuseen, joten uskoa parannuksesta on.
Yleisemmällä tasolla Ilves on onnistunut vakiinnuttamaan aseman yhtenä Suomen kärkiseuroista, kun se on sijoittunut Veikkausliigassa viiden joukkoon kuutena vuotena putkeen. Varmasti vähintään samaan tähdätään jatkossakin, ja myös europaikat ovat tavoitteena. Seurajohdon puheista on tullut myös kuva, että jopa enemmänkin haluttaisiin. Mielenkiintoista on nähdä, näkyykö tämä jotenkin käytännössä, vai odotellaanko tässä vain uuden Tammelan valmistumista. Joka tapauksessa kilpailukykyinen joukkue pitäisi olla mahdollista saada jalkeille, toivottavasti vain resurssit onnistutaan käyttämään viime kautta paremmin.
