Jalkapallo tuntuu kuolleelta

[khat]

Onko täällä jo ketjua tälle? Jos on niin saa siirtää tai poistaa. Kirjoitan lisää tuntoja jonnekkin sitten kun pystyn.


Niin. Itselleni jalkapallo tuntuu tällä hetkellä kuolleelta. Eipä ole oikein mitään jäljellä. Ehkäpä junnumajun otteet kiiinostavat eniten ja Huuhkajat/Helmarit toki myös mutta ei päivittäin samassa mittakaavassa.

Ensin kuoli Tornio ja Kemi, sitten Rovaniemi. RoPSin kuolema oli itselleni viimeinen niitti. Tässä juuri mietin että mitäpä vittua? Missä on elämä ja tunne? Haistakaa Risto Niva ja vastaavat puuhastelijat vittu.

Ei tämmöistä voi kokea ja pysyä järjissään. Onko jossain tuhkista nousseiden kirjotuksia? Tai näiden romahtaneiden joilla siis historiaa. Nuoremmille toki esim. TampUlla jne.

Mites MyPan kanssa, missä on ketjut? tarvitsen vertaistukea. Juuri nyt jalkapallo ei kiinnosta ja jos RoPSia tuntuu olevan mahdoton seurata niin seuraan sitten täyspäiväisesti Kenian pääsarjaa ja muutenkin Afrikan futista.

Hyi helvetti. Miten tästä selviää?


e: joukkueiden nimiä viilattu.

[Näätäkeisari]

MyPan kuoltua katsoin Veikkausliigaa, lähinnä Ilvestä kun vaikutin Tampereella. Ei se samalta tietenkään tuntunut, mutta oli kuitenkin jalkapalloa, ja jalkapallo on aina täynnä hyviä tarinoita ja yhteisöllisyyttä.

Sitten kahden kauden tauon jälkeen vähän kädenlämpöiseltä tuntunut Kolmosen kausi, hyvä Kakkosen kausi ja kiimainen TPV-nousukarsinta, ja sen jälkeen selviytyminen Ykkösessä kera koko elämäni top3-listalle menevällä  matsilla (MyPa-TPV).

Pohjalta pääsee ylemmäs, hienoja hetkiä on edessä sinullakin.

[BorisC]

MyPan konkurssin aikaan hyvin samankaltaiset tuntemukset. Oma harrastus oli ainut osa-alue mikä jalkapallossa oikeastaan kiinnosti, pelien seuraaminen alkoi vasta kesällä jossain määrin maistua. Toisaalta sitten kun MyPa uudella tulemisellaan pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa Union Plaania vastaan Regions Cupissa, tuntui tämä epätodellisen hyvältä.

Eli sama Näätäkeisariin, hienoja hetkiä on vielä edessä. Sellaista vuoristorataa on toki ollut MyPan seuraaminen lähivuosina, että mitään järkeähän tässä jalkapallon seuraamisessa ei ole, vaan ei toisaalta pidäkään olla.

[khat]

Kiitos näistä. Tiesin että MyPalaiset ymmärtää ja kyllähän näitä tuntemuksia pilkahtelee. Ja aina on futismanageri


e: ehkä tähän tottuu. Paljon on paskaa tapahtunut viimeisen 10v aikana mutta tämä oli toisiksi pahin, ja sattuu sanoa että ei edes pahin. Ei liity RoPSiin Se vielä puuttuisi.

[Näätäkeisari]

MyPan konkurssin aikaan hyvin samankaltaiset tuntemukset. Oma harrastus oli ainut osa-alue mikä jalkapallossa oikeastaan kiinnosti, pelien seuraaminen alkoi vasta kesällä jossain määrin maistua. Toisaalta sitten kun MyPa uudella tulemisellaan pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa Union Plaania vastaan Regions Cupissa, tuntui tämä epätodellisen hyvältä.

Eli sama Näätäkeisariin, hienoja hetkiä on vielä edessä. Sellaista vuoristorataa on toki ollut MyPan seuraaminen lähivuosina, että mitään järkeähän tässä jalkapallon seuraamisessa ei ole, vaan ei toisaalta pidäkään olla.

Tismalleen! Tärkeintä on, että se jatkuu, vaikka olisi todella typerää. Mieluummin Manon kanssa turpasauna Atlantikselta Pallomyllyssä kuin jalkapallo ilman MyPaa missään muodossa.

[Elba]

Onko täällä jo ketjua tälle? Jos on niin saa siirtää tai poistaa. Kirjoitan lisää tuntoja jonnekkin sitten kun pystyn.


Niin. Itselleni jalkapallo tuntuu tällä hetkellä kuolleelta. Eipä ole oikein mitään jäljellä. Ehkäpä junnumajun otteet kiiinostavat eniten ja Huuhkajat/Helmarit toki myös mutta ei päivittäin samassa mittakaavassa.

Ensin kuoli Tornio ja Kemi, sitten Rovaniemi. RoPSin kuolema oli itselleni viimeinen niitti. Tässä juuri mietin että mitäpä vittua? Missä on elämä ja tunne? Haistakaa Risto Niva ja vastaavat puuhastelijat vittu.

Ei tämmöistä voi kokea ja pysyä järjissään. Onko jossain tuhkista nousseiden kirjotuksia? Tai näiden romahtaneiden joilla siis historiaa. Nuoremmille toki esim. Tampulla jne.

Mites MyPAn kanssa, missä on ketjut? tarvitsen vertaistukea. Juuri nyt jalkapallo ei kiinnosta ja jos RoPSia tuntuu olevan mahdoton seurata niin seuraan sitten täyspäiväisesti Kenian pääsarjaa ja muutenkin Afrikan futista.

Hyi helvetti. Miten tästä selviää?

Kyllä siitä selviää, ja järjissäänkin on mahdollista pysyä Tää topic voisi olla suoraan mun kynästä alkuvuodesta 2015 kun ensin vietiin liigalisenssi ja siitä reilu kuukausi eteenpäin istuinkin jo ry:n kokouksessa kuulemassa konkurssiuutisia. Mä olen ollut aina hyvin vahvasti yhden seuran ihminen, enkä ole käynyt katsomassa juurikaan muuta futista kuin MyPaa (ja maajoukkuetta), joten konkan myötä tuntui että jalkapallo menetti ihan täysin merkityksensä. En pystynyt käymään muissa matseissa, maajoukkuekin konttasi tuohon aikaan pahemmin kuin ikinä joten jalkapallo ei tuonut mun elämääni yhtään mitään iloa. Se oli vain tv-ohjelma.

MyPan konkurssin aikaan hyvin samankaltaiset tuntemukset. Oma harrastus oli ainut osa-alue mikä jalkapallossa oikeastaan kiinnosti, pelien seuraaminen alkoi vasta kesällä jossain määrin maistua. Toisaalta sitten kun MyPa uudella tulemisellaan pelasi ensimmäisen virallisen ottelunsa Union Plaania vastaan Regions Cupissa, tuntui tämä epätodellisen hyvältä.

Eli sama Näätäkeisariin, hienoja hetkiä on vielä edessä. Sellaista vuoristorataa on toki ollut MyPan seuraaminen lähivuosina, että mitään järkeähän tässä jalkapallon seuraamisessa ei ole, vaan ei toisaalta pidäkään olla.

Onneksi tuo oli aurinkoinen kevätpäivä niin sai aurinkolasit päähän, itketti niin pirusti kun kävelin Saviniemen portista sisään ja siellä se samalla portilla viimeiset 20v päivystänyt harmaapäinen järkkärisetä toivotti ääni väristen tervetulleeksi pitkästä aikaa. Liikutun yhä edelleen tässä ja nyt kun ajattelen tätä.

Edelleen muistan ihan elävästi myös sen kun uutta tulemista alettiin tekemään ja näin uuden jengin pelaavan ekaa kertaa. Kyseessä oli joukkueen talven toinen harjoituspeli Tikkurilan urheilupuistossa TiPsiä vastaan, asuttiin silloin Tiksissä joten suuntasin päivälenkkini kentän laidalle. Yhtäkään pelaajaa en tunnistanut, mutta rinnassa tuntui välittömästi se tuttu lämmin ylpeyden tunne että tässä se nyt on: MUN joukkue Lähetin kotiin raportin: #16 on kova poika, painaa 10 asteen pakkasessa pelkissä shortseissa ja lyhythihaisessa. Noh, se #16 voitti sillä kaudella Kolmosen maalikuninkuuden ja seuraavalla kaudella Kakkosen vastaavan.

Ja joo, vuoristorataa tää todellakin on ollut mutta sillä vuoristoradan alamäissäkin koko ajan päällimmäinen ajatus on ollut kiitollisuus siitä että mulla on taas joukkue. Joskus se ajatus on ollut vähän vaikea pitää mielessä, esim. tuo Atlantiksen tarjoilema persraiskaus Pallomyllyssä oli sellainen hetki

[Minä itse]

    Henki voittaa lopuksi materian;
vaikka se epävarmalta tällä hetkellä tuntuukin.
Niitä hetkiä ja tunteita, mitä koetaan ja on koettu,
nykypolvi tuskin saa. RoPS:lla on ollut vaikeat aikansa
ennenkin, se nousee sieltä (tai jonkun muun pohjoisen
joukkueen jalkapallo). Niitä tunteita, mitä Haka-hengessä
on kokenut ei kukaan vie pois, mutta helppo on samaistua
tyhjyyteen....
    

[Näätäkeisari]

Ja joo, vuoristorataa tää todellakin on ollut mutta sillä vuoristoradan alamäissäkin koko ajan päällimmäinen ajatus on ollut kiitollisuus siitä että mulla on taas joukkue. Joskus se ajatus on ollut vähän vaikea pitää mielessä, esim. tuo Atlantiksen tarjoilema persraiskaus Pallomyllyssä oli sellainen hetki

Tämän takia khatinkaan ei vielä kannata ripotella tuhkaa päällensä, kun RoPS taitaa kuitenkin Kakkosessa vääntää ensi vuonna. Sehän on oikein hyvä sarja, ja viime hetken voittomaali jotain OTP:tä vastaan tuntuu yhtä hyvältä kuin Ykkösessä jotain KPV:tä vastaan. Samat naamat siellä on katsomossa ensi kaudellakin huutamassa ja taputtamassa voiton kunniaksi, kahvi ja makkara maistuu, ja niin pois päin. Ja sitten kun tulee turpaan 0-8 joltain PS Kemi City FC Kings and Queens Pallokerholta, niin muistaa että yhtä paljon se vitutti hävitä jollekin Ilvekselle. Samat naamat sieltä katsomosta poistuu naama norsunvitulla, ja tulee taas seuraavaan matsiin, muutakaan kun ei osaa tai halua tehdä.

[Oulunkylän kenttä]

En tunne RoPSin asioita ja toimintaahan siellä on yritetty vetää Rauman mallilla jääkiekossa.

Jos kuitenkin sitten vertaa Itä-Suomeen, niin aika hyviksi näkisin mahdollisuudet jo keskipitkällä aikavälillä, että toiminta saadaan siellä järkeväksi*. Sekin vielä, että haetaan juuri Kakkosen paikkaa, ei kuitenkaan kerro siitä, että ihan kokonaan hanskoja tiskiin olisi lyöty.

* Järkevällä toiminnalla en tarkoita sitä takavuosien ostomiesten kaleeria.

[khat]

Tämän takia khatinkaan ei vielä kannata ripotella tuhkaa päällensä, kun RoPS taitaa kuitenkin Kakkosessa vääntää ensi vuonna. Sehän on oikein hyvä sarja, ja viime hetken voittomaali jotain OTP:tä vastaan tuntuu yhtä hyvältä kuin Ykkösessä jotain KPV:tä vastaan. Samat naamat siellä on katsomossa ensi kaudellakin huutamassa ja taputtamassa voiton kunniaksi, kahvi ja makkara maistuu, ja niin pois päin. Ja sitten kun tulee turpaan 0-8 joltain PS Kemi City FC Kings and Queens Pallokerholta, niin muistaa että yhtä paljon se vitutti hävitä jollekin Ilvekselle. Samat naamat sieltä katsomosta poistuu naama norsunvitulla, ja tulee taas seuraavaan matsiin, muutakaan kun ei osaa tai halua tehdä.

Samoja naamoja tuskin nähdään ennen kuin seurajohto häviää/poistuu tavalla tai toisella. Sitten koittaa uusi aika! Nähtäväksi jää millainen siitä tulee, jos tulee.

[Zulo]

Alasarjoissakin on elämää. Liigasta pohjalle ja siitä ylemmäs.

Kutonen ja Vitonen meni paikallisia jengejä vastaan pelatessa. Nelosessa ja Kolmosessa pääsi vierasreissuille jo Pirkanmaan laajuisesti. Kakkosessa onkin sitten taas saanut harrastaa matkailua Torniosta Saloon välillä.

Kakkonen on mukava sarja pelata, toki kaikenmaailman Akatemia- ja Kakkosjoukkueet pilaa sarjaa vähän liikaa.

Kyllä alasarjoissakin voi kasvattaa futiskulttuuria. Ainakin seura tulee (tai pitäisi tulla) kannattajia läheisemmäksi.