Vastaus on Johan Cruyff. Hän on itse eläessään sanonut että 1974 MM-finaalissa ensimmäisellä minuutilla saadun rankkarin ja johtomaalin johdosta joukkueen keskittyminen hajosi. Sääli sillä tuo joukkue olisi ansainnut maailmanmestaruuden.
1978 Cruyiffilla oli moraalista selkärankaa kieltäytyä pelaamasta maassa jossa ihmisiä tiputettiin Rio de La Plata jokeen. Berti Vogtsin mielestä Argentiinassa vallitsi "kuri ja järjestys".
Nämä näin joitakin muita urheilija jalkapalloa kiinnostavampina pitävän ihmisen mielipiteitä.
Mahdotonta vastata itse kysymykseen, koska pelaajia eri aikakausilta ja eri pelipaikoilta ei voi mitenkään luotettavasti verrata. Omat suosikit voin tietysti luetella. Suurimman osan olen nähnyt myös livenä.
Minulle he ovat Pelé, Beckenbauer, Platini, Maradona ja Messi. Kyllä Johan Cruyff myös kuuluu tuohon ryhmään, kuten myös Lev Jashin ”Musta hämähäkki.” Gerd Müller maalinsylkijänä pakko myös mainita. Maaginen ”Der Bomber.”
Cruyff oli mahtava pelimies, taiteilija, taikuri, tuittupää. Syksyllä 1974 Suomi pelasi tuota Hollannin hopeajoukkuetta vastaan Olympiastadionilla. Cruyff oli pariin otteeseen tehdä väkisin maalin suoraan kulmasta. Pallo kaarsi lopussa omituisen ”koukun” kohti ylänurkkaa. Lars Näsman taisi olla maalissa Suomella, en ole ihan varma. Tuollaisia kulmia en ole kenenkään nähnyt antavan, en ennen enkä jälkeen tuon matsin. Joukkueen kapteenina hän ei minusta ollut paras mahdollinen kuitenkaan, koska kannustamisen asemasta haukkui omiaan (näkyvästi ja kuuluvasti), kun nämä eivät nousseet häntä tyydyttävälle tasolle.
Tuosta listasta vielä sen verran, että muutama maalivahti ansaitsee maininnan myös, Gordon Banks, Dino Zoff, Gigi Buffon, Ollie Kahn ja Manu Neuer ainakin.
Pelaajia, paria poikkeusta lukuunottamatta, joilla ura vielä jatkuu, en valinnut listalleni. Lisäksi sellaisia, jotka ”olisivat ansainneet tulla mainituiksi” on varmasti kymmeniä. Nimiä tulvii mieleen. ”Karpaattien Maradona” Hagi, ranskalainen Marius Tresor, useita brasseja mm. Zico, Ronaldinho ja Romario, pari englantilaista mm. George Best ja Bobby Moore, ruotsalaisista ”Nacka” Skoglund ja Zlatan, hollantilaisista mm. Rensenbrink ja Gullit jne. Kaikkia nimiä on melkeinpä mahdoton luetella.
Suomalaisista Litmanen oli tietysti suuri idoli. En tiedä oliko hän maailman paras, mutta parhaimmillaan hyvin lähellä sitä. Aulis Rytkönen ja Pahlmannin Kaitsu olivat lapsuuden ja nuoruuden suosikkejani, tietysti. Molemmat tapasinkin useita kertoja. Faija-vainaa, vanha pelimies itsekin, tunsi heidät hyvin.
