Pahoittelut "lähiviikkoina" käsitteen venyttämisestä, mutta potkaistaan uusi kausi, uusi ketju ja uudet spekulaatiot nyt käyntiin... (6.1.2022)
Jälkitunnelmat kaudesta 2021
Mikkelin Pallo-Kissojen kauden 2021 rakentaminen alkoi ennen kauden 2020 päätöskierrosta, kun päävalmentaja Tommi Ekmarkin uutisoitiin siirtyvän muihin maisemiin. Yllättäen pelaajauransa kauden 2019 päätteeksi lopettanut ja sen jälkeen valmennushommiin siirtynyt Ekmark teki kaudella 2020 hienoa työtä Kissojen peräsimessä ja loppukesästä Kakkosen A-lohkon kärkikahinoissa mukana ollut MiPK sijoittui lopulta kuudenneksi. Valitettavasti Kissat ei pystynyt tarjoamaan Ekmarkille tulevalle kaudelle tarpeeksi houkuttelevaa pakettia, vaan Ekmark siirtyi houkuttelevamman tarjouksen perässä pääkaupunkiseudun kirkkaisiin valoihin, Atlantikseen.
Pallo-Kissojen uudeksi päävalmentajaksi pestattiin MP:sta pelaajana tuttu Ozeias “Ossi” Graciano, jonka valmennuskokemus oli, Ekmarkin tapaan, varsin ohutta, mutta paljon jalkapallomaailmaa nähnyt Ossi kuitenkin vaikutti pätevältä mieheltä tehtävään.
Ounasteltavissa oli, että joukkue tulisi jälleen, edelliskausien tapaan, uudistumaan merkittävästi. Kauden 2020 joukkueesta Kissoissa jatkoivat maalivahtiosasto Johan Pihlajamäki, Tuomo Hiltunen ja Tero Makkonen. Puolustajat Eero Karjalainen ja Sutthirak Tama. Lisäksi kauden 2020 pelaajistosta jatkoivat Onni Ikonen ja Artturi Lehkonen, joista hyökkäyspään avainpelaajaksi kaavaillun Ikosen kausi päättyi valitettavasti loukkaantumiseen toisella sarjakierroksella ja Lehkosen kauden taisi sotkea maanpuolustusvelvollisuudesta johtunut asepalvelus. Muuten edelliskauden pelaajisto vaihtoi muihin maisemiin. Ekmarkin mukana Atlantikseen siirtyi edelliskauden joukkueesta Kissa-kasvatti Santeri Suutari, Antti-Pekka Kesonen, kesällä KuFuu:n siirtynyt Ali Al-Musawi sekä Viljami Jurvanen ja Niko Parkkari. Gerald Ben siirtyi Ykköseen, PK-35:een, Antti Voutilainen MP:hin, mutta palasi loukkaantumisten rikkoman pestin jälkeen syksyksi Kissoihin. Bob Diasonama palasi pk-seudulle Kiffeniin ja Teräsrannan veljekset Ville ja Jaakko FCV:n ja KaaPo:n.
Uusina pelaajina Kissoihin talven aikana kiinnitettiin lähinnä nuoria, aiemmin lähinnä Kolmosesta kokemusta omanneita nuoria pelaajia. Uusia sopimuspelaajia olivat alkukauden loukkaantumisen jälkeen loppukaudeksi sivuun joutunut Veeti Seppänen, Aapo Valtonen, Tuomo Sariola ja maalivahti Veikka Stålhand. STPS:sta siirtyi Kolmosessa mukavan määrän maaleja tehnyt hyökkääjä Elmeri Marttinen, jota voi käyttää hyvänä esimerkkinä suuresta tasoerosta Kolmosen ja Kakkosen välillä.
Miika Kolsi saapui KTP:n sopimusringistä puolustukseen ottaen kapteeninnauhan käsivarteensa. Miika Vainikainen siirtyi Jiposta vastuun perässä Kissojen keskikentälle ja Michele Desalegen vaihtoi Kissa-paitaan Atlantiksen A-junnuista.
Keväällä joukkueen vahvuuteen liittyivät vielä keskikenttäpelaaja Bangaly “Ben” Kouyate Ykkösen Gnistanista sekä Ossi houkutteli kauden 2019 Kakkosen A-Lohkon parhaana palkitun, mutta kaudella 2020 SavU:ssa Kolmosta pelanneen Lucas Dos Santosin Kissapaitaan. Pelaajarinkiä täydennettiin vielä Kissat kapteenina 2016 nousuun johdattaneella ja sen jälkeen Kakkosta MP:ssa sekä Kolmosta SavU:ssa pelanneella Tomi Janhusella, joka toimi myös joukkueen apu-/fysiikkavalmentajana.
Lisäksi Kissat solmi talvella yhteistyösopimuksen MP:n kanssa, mikä mahdollisti, että Sinisten nuorilla pelaajilla oli mahdollisuus hakea peliaikaa Kakkosesta. Yhteistyö ei ole paikallisten nuorten pelaajien kehittämisen kannalta huono asia, mutta mielestäni tämän pitäisi tapahtua lainasopimusten kautta, sillä se ei ole toimiva kuvio, että pelaaja harjoittelee yhdessä seurassa ja pelaa toisessa. Lopulta kauden aikana MP:n nuorista Kissojen mukana nähtiin Peetu Kerminen, joka keräsi kauden aikana vyölleen 14 ottelua. Loppukauden ajan Kermisen osoite oli kuitenkin Kolmosen SavU. Muitakin pelaajia nähtiin yhteistyösopimuksen puitteissa Kissoissa, mutta kukaan muu ei kerännyt yli viittä ottelua tililleen, toki asepalvelus taisi häiritä joidenkin kautta ja osa pelaajista oli selkeästi MP:n ringissä mukana, saaden syyskierroksella vastuuta Ykkösessä.
Pre-season harjoittelua häiritsi ensin uuden kuplahallin rakennustyöt, jonka vuoksi harjoitukset pidettiin ulkosalla. Vielä enemmän harjoittelua häiritsi, kun kiristyneiden koronarajoituksien vuoksi kaupungin liikuntatilojen käyttö kiellettiin parin kuukauden ajaksi Kissoilta, sillä paikallisviranomaiset eivät tulkinneet Kakkosen tason jalkapalloilua ammattiurheilutoiminnaksi, jonka harjoittaminen olisi sallittua. Toki useat muutkin Kakkosen joukkueet kärsivät samasta linjauksesta.
Huhtikuun lopulla Kissat kärsi harjoitusotteluissa tappiot FCV:lle sekä MyPa:lle, jotka vetivät ennakko-odotuksia matalaksi. Kissat myös pääsi jälleen harjoittelemaan kaupungin kentille, vaikka kaupungin liikuntatoimi pidensi harjoituskieltoa vielä ylimääräisellä viikolla erään sinisen leirin edustajan tekemän valituksen myötä.
Kauden alku siirtyi toukokuun loppuun. Tätä ennen hieman ihmetystä herätti, että harjoituspelejä ei enää enempää pelattu kuin yksi, jossa vastassa oli varamiehinen Kolmosen WJK, jonka pelaajapulaa paikkasi muutama Kissojen Akatemiajoukkueen pelaaja.
Kauden avauskierroksella Kuopiossa KuPS:n farmijoukkue KuFu murjoi Kissoja liiga-apujen, joihin lukeutui myös kahdensadan ottelun verran Allsvenskan kokemusta, turvin tennislukemin. Myös Kissojen oma tekeminen oli sekä henkilökohtaisella että joukkuetaktisella puolella huonoa. Matsi muistutti kauden 2017 vierasottelua Klubi 04:aa vastaan, ei jakoja.
Tämän jälkeen tuli kaksi kotivoittoa PKKU:sta 2-0 ja MyPa:sta 5-1. PKKU -voitto tuli hieman onnekkaiden vaiheiden jälkeen ja MyPa -voitto ratkesi pitkälti Lucasin henkilökohtaiseen taitoon, brassin tehdessä neljä osumaa. MyPa-voiton esitystä lukuunottamalta Lucasin otteet jäivät vaisuiksi, puolikuntoisuus vaivasi ja sopimus Ossin kanssa piti sisällään erivapauksia.
Kolmannessa perättäisessä kotimatsissa NJS palautti Kissat maan pinnalle hakemalla Urskista pisteet 0-2. NJS piti Kissat pois maalipaikoilta ja iski omista paikoista maalit. Juhannuksen molemmin puolin oli tarjolla melkoista vuoristorataa. Järvenpäässä Kissat johti sarjan lopulta voittaneen JäPS:n vieraana 0-2 aina lisäajalle asti, mutta lopputuloksena oli karvas 2-2 -tasuri. Juhannuksen jälkeen Kissat kärsi KäPa:n vieraana 5-0 -murskatappion. Itse missasin nämä kaksi matsia, mutta pelejä näkemättä vaikuttaisi jälkikäteen tarkasteltuna näiden matsien olleen kovia takaiskuja joukkueelle.
Tämän jälkeen seurasi kolmen viikon tauko matseista joukkueen jouduttua koronakaranteeniin ja PEPO-ottelu siirtyi syksylle. Kissat palasi kentälle heinäkuun puolenvälin jälkeen ja siirtyi Urskissa johtoon Kiffeniä vastaan, mutta Kiffen käänsi pelin itselleen ja Kissat taipui “Mustien Hurmureiden” paineen alla 1-2 -tappioon.
Seuraavaksi nähtiin kolme surkeaa esitystä, joissa Kissat oli täydellinen perässäjuoksija. PeKa oli Kotkassa parempi dominoineen esityksen jälkeen 2-0 ja Urskissa 0-2. Näiden matsien välissä JäPS kävi pöllyttämässä Kissoja 0-5 -lukemin. Kissat vahvisti puolustustaan ennen ensimmäistä PeKa -peliä ennestään tutulla brassitoppari Victor De Paulalla, mutta valitettavasti Victor käsittääkseni loukkaantui JäPS -pelisssä, eikä ollut täydessä iskussa loppukauden aikana. Nähtiin myös jotain mitä ei olisi pitänyt nähdä, nimittäin syyskierroksella päävalmentaja Ossi veti pelitamineet niskaan, tullen muutaman kerran vaihdosta kentälle. Ensinnäkin Ossi ei ollut Kakkosen tason kunnossa ja toiseksi valmentajan pitäisi keskittyä valmentamiseen.
Elokuisena kaatosateisena lauantaina putoamistaisteluun tiukasti juuttunut MiPK matkasi Pukinmäkeen Ekmarkin Atlantiksen vieraaksi. Ennakko-odotukset eivät paljoa luvanneet, mutta joukkuepuolustuksen kuntoon saanut Kissat pelasi loistavan ottelun ja muutamaa päivää aiemmin debyyttinsä tehnyt maalivahti Veikka Stålhand otti muutaman loistotorjunnan Atlantiksen puskiessa toisella jaksolla päälle. Atlantis alkoi turhautua. Lisäajan viimeisellä minuutilla kotijoukkueen maalivahti Sammy Ndjockin hermokontrolli petti ja hän otti punaisen kortin, aiheuttaen samalla Kissoille rangaistuspotkun, jonka Akeg Deng upotti verkkoon ja Kissat nappasi maukkaan vierasvoiton. Kissojen peliesitys herätti uskoa säilymistaisteluun.
Atlantis saapui vastavierailulle jo seuraavana keskiviikkona ja nappasi revanssin 0-3 -voitolla. Ottelusta oli ensimmäisen parinkymmenen minuutin perustella kehkeytymässä mielenkiintoinen, vaikka Atlantis siirtyi kulman jälkitilanteesta johtoon. Kauas vastaan lähteneelle Stålhandille sattui kommunikaatiokatkos puolustajan kanssa ja Kissa-veskari kaatoi hyökkääjän ulosajon arvoisesti. Yli tunnin vajaalla pelannut MiPK:lla ei ollut tämän jälkeen enää mahdollisuuksia. Tässä ottelussa nähtiin myös erikoinen tapaus, sillä uusi pelaaja, latvialainen Romans Mickevics pelasi toisen jakson Kissa-paidassa, jonka jälkeen miestä ei enää loppukaudella näkynyt.
Elokuun jälkimmäisellä puoliskolla vuorossa oli kolme “kuuden pisteen ottelua”, joista saldoksi jäi kaksi pistettä. KuFua vastaan tahkottiin väritön 0-0. Tämän jälkeen Keravalta vaadittiin voittoa, mutta nähtiinkin putoamisluisun alkutahdit. PKKU kuittasi Kissojen johtomaalin avausjakson lisäajalla ja siirtyi johtoon toisen jakson alussa. Kissojen hyökkääminen oli totutun vaikeaa. Vartti ennen loppua erotuomari ratkaisi pelin lopullisesti tuomitsemalla kotijoukkueelle rankkarin erittäin kevyin perustein. Kissojen kasetti ei kestänyt ja kentälle itsensä vaihtanut Ossi liukui vastustajaa jaloille, jonka jälkeen avasi sanaisen arkkunsa tuomarin suuntaan suoran punaisen kortin ja kahden ottelun peli- ja toimitsijakiellon arvoisesti. PKKU takoi loppuluvuiksi 5-1.
Myllykoskella MiPK siirtyi 0-2 -johtoon, mutta hyvät otteet kestivät vain puoli tuntia, jonka jälkeen MyPa nousi tasoihin. Toisella jaksolla MyPa painoi ankarasti päälle ja pahalta näytti, mutta pistejako lopputuloksena, vaikka Kissoilla oli lopussa paikka kolmeenkin pisteeseen, mutta MP-apu Jesse Jäppinen ei saanut painettua laukaustaan riman alle. Kissoihin liittyi loppukaudeksi Antti Voutilainen, joka saapui hakemaan pelituntumaa kärsittyään loukkaantumisista. Myös edelliskaudella itsensä joukkueesta ulos hölmöillyt Samuli Kaasalainen palasi takaisin.
Tuomiopäivän kellot soivat syyskuussa, kun PEPO kävi Urskissa nöyryyttämässä Kissoja sanoinkuvaattomin 0-11 -lukemin. Ei siitä pelistä sen enempää. Kahden välipäivän jälkeen Kissojen käytännössä viimeinen mahdollisuus aloittaa kiri kohti ihmepelastumista koitti Klaukkalassa, jossa taisteluilme oli kohdallaan, mutta pelkästään se ei valitettavasti riittänyt, NJS oli parempi 2-1.
Reipas oli parempi 0-2 Pallo-Kissojen 75-vuotisjuhlaottelussa. Kiffen päihitti MiPK:n Bolliksella 3-1 ja vääjäättömältä vaikuttanut putoaminen Kolmoseen varmistui matemaattisesti Reippaan 130-vuotisjuhlaottelussa 4-2 -tappion myötä. Kauden viimeisessä kotimatsissa Kissat voitti KäPan 3-2 ja päätöskierroksella tuli tappio PEPO:lle 5-2.
Jos lyhyesti tiivistää mikä kaudella 2021 meni pieleen, niin kaikki. Joukkue, valmennus ja seura eivät olleet Kakkosen edellyttämällä tasolla. Taso ei riittänyt. Kauhugenren ystävät voivat käydä tarvittaessa lukemassa analyyseja viime kauden ketjusta. En kyllä näin huonoa kautta odottanut. Urheilussa testataan toimintatapojen kestävyys ja tulos ei valehtele. Pallo-Kissoilla on edessä paluu piirisarjoihin viiden Kakkosen kauden jälkeen.
Ennakkotunnelmat kauteen 2022
Niin. Toistaiseksi, vaikka tammikuuta jo eletään, tulevan kauden kuviot ovat hämärän peitossa, sillä niistä ei ole tiedotettu julkisuuteen mitään. Kyllähän tämä kysymysmerkkejä herättää ja kaikenlaisia pelkotiloja on pyörinyt mielessä, mutta Kissat on kuitenkin mukana Kaakon Kolmosessa, jossa pelaa myös kaksi muuta mikkeliläisjoukkuetta, joista kumpikaan ei tosin pidä majaansa Mikkelin kaupunkialueella. Olisi hienoa jos Kissat lähtisi mukaan myös uudistuneeseen Suomen Cupiin, mutta asiasta ei ole itselläni tietoa.
Tietojeni mukaan Ossi jatkaa valmentajana. Veikkaan, että parempia vaihtoehtoja tuskin on ollut tarjolla. En väitä, että Ossi huonokaan vaihtoehto on. Ehkä Ossi toivottavasti oppi jotain viime kaudesta ja pitää paletin paremmin kasassa. Ossi lienee omaa kontakteja potentiaalisiin ensi kauden Kissa-pelaajiin. Käsittääkseni pelaajasopimuksia on kourallinen olemassa. Nimistä ei ole tietoa. Hyvä kysymys on, mistä löytyy pelaajat Kolmosen joukkueeseen, kun tuskin Mikkelin ulkopuolelta ainakaan kovin moni saapuu Kolmosta pelaamaan.
Täysin arvailujen varassa siis ollaan ensi kauden joukkueen suhteen. Varmaan jossain määrin pelaajisto koostuu viime kauden nuorista akatemiajoukkueen pelaajista, joka pelasi huonon kauden Nelosessa, jääden sarjajumboksi. Joukkueesta löytyy muutama pelaaja, jotka pärjäävät Kolmosessa, mutta kuten viime kausi Nelosessa osoitti, tuskin liian montaa. Olisiko viime kauden Kakkosen joukkueesta joitain pelaajia mahdollisesti jatkamassa ja olisiko mahdollisesti kaupungin muista seuroista halukkuutta siirtyä Kissojen riveihin ja löytyykö muualta päin Mikkeliin tulijoita? Nuorten kautta tulevaisuutta on parasta rakentaa ja jos motivoituneita kokeneempia pelaajia löytyisi myös mukaan. Siinä kysymyksiä ja toivottavasti niihin aletaan saamaan vastauksia ja joukkuetta kasaan.
Ylipäätään on syytä kysyä, mihin Kissat on menossa? Mielestäni edustusjoukkueen tavoitteena pitäisi olla Kakkoseen palaaminen. En usko, että tämän kauden päätteeksi, sillä Kultsu ja MyPa lienee suurimmat nousijakanditaatit, mutta lähivuosina toivottavasti. Mitkä ovat seuran resurssit? Taloustilanne on ollut viime vuosina tapetilla ja edelliskaudet on menty pienillä resursseilla. Viime kaudella esiin nousseet jutut laiminlyönneistä eivät kuulostaneet hyvältä, vaikka asiat eivät käsittääkseni olleet niin vakavia, että mistään ennenkuulumattomasta olisi ollut kyse. Joka tapauksessa sovituista asioista täytyisi pitää kiinni ja pyrkiä luomaan joukkueelle asialliset olosuhteet.
Käsittääkseni ja kuulemani mukaan puheenjohtajakaksikko Paasonen & Akkanen ovat kuitenkin tehneet seuran taustalla kovasti hommia, mutta kenties tiedotuksen puutteen vuoksi on jäänyt hieman hämäräksi, ainakin sisäpiirin ulkopuolelle, mitä konkreettista Kissoissa tapahtuu. Juniorien määrän väheneminen aiheuttaa myös huolenaihetta. Käsittääkseni vielä joitain vuosia sitten junnupuolella tilanne oli ihan hyvä. Nyt muutamia ikäluokkia puuttuu kokonaan välistä. Junioripuoli olisi tärkeä, jotta saadaan luotua ihmisille side seuraan, jota kautta löytyisi tulevaisuuden pelaajat, seuratoimijat, kannattajat jne.
Yleisömäärät laskivat selvästi viime kaudella. Osin varmaan johtuu heikosta menestyksestä, mutta tuskin on ainoa selitys. Käsittääkseni myös MP:n yleisömäärät hieman laskivat kauteen 2020 verrattuna. En tiedä löytyykö yhteisiä selittäjiä. Mielestäni myös paikallisen median uutisointi mikkeliläisestä jalkapallosta vähentyi viime kaudella aiempaan verrattuna silmiinpistäneen häiritsevästi.
Potkaistaan näillä sanoilla spekulaatiot ja keskustelu tulevasta käyntiin. Jonkin verran tuli jotain sanottua ja jotain saattoi unohtua sanomattakin, mutta eiköhän tällä alkuun päästä. Pidetään jatkossakin Kissojen ääni esillä foorumilla. Kyllä kevät jälleen koittaa, aurinko taas nousee ja Kissat pelaa. C’moon Kissat!
Edelliskausien ketjuja:
202120202019201820172016
