1. ELF DER SAISON
------------------- Neuer ---------------------
-----------------------------------------------
--- Krstajic ------- Bordon --------- Pander ----
-----------------------------------------------
----------------- Bajramovic -------------------
----- Schneider -------------- Hitzlsperger -----
---------------- van der Vaart -----------------
-----------------------------------------------
-- Gekas --------- Kuranyi ------- Lövenkrands -
Torwart
Manuel Neuer Ernst Kuzorra - Berni Klodt - Stan Libuda - Olaf Thon - Manuel Neuer. Aiemmat neljä olivat oman aikakautensa ehdottomia ykkösmiehiä Schalkessa, pelaajia, jotka ovat jääneet elämään seuran historiaan. Manuel Neueria ei toistaiseksi pitäisi/voi vielä lisätä tähän listaan, mutta minkäs teet? Aito Schalker henkeen ja vereen. Syntynyt Gelsenkirchenissä, asunut aina Gelsenkirchenissä. Neljän vanhana seuraan ja niiltä ajoilta läpi kaikkien ikäluokkajoukkueiden aina aikuisten edustusjoukkueen tolppien väliin. Rehellinen, hiljainen, vaatimaton, kaikkea muuta kuin nykypäivän jalkapallotähdet yleensä. Ehta
Pottin poika, entinen Nordkurven vakiokasvo. "Totisesti yksi meistä" sanovat Pottissa, missä osuvat täysin oikeaan. Manuel, olet ihana.
Verteidiger
Christian Pander 19 kuukautta, neljä leikkausta yhden polven takia. Sen jälkeen? Jälki puhuu omaa kieltään. Kauden isoin "JOS" on ripustettu Panderin kaulaan. Mitä olisikaan käynyt, JOS Pander olisi pystynyt pelaamaan vähintään 30 peliä? Tai, JOS Pander vain olisi pysynyt kasassa läpi koko kevätkauden? Niin tai näin, Christian on upea pelaaja. Henkisesti helvetin vahva, kova itseluottamus, taitoa, tekniikkaa, erikoistilanteet, vedot. Kaiken kruunaa samanlainen tinkimätön asenne kuin Manuel Neuerilla. Työmoraali on loistava, yritystä löytyy aina, mitään ei jätetä puolitiehen. Tähtielkeet ovat poissa, mies ei tee itsestään suurta numeroa ja on rehellisen avoin. Juuri sellainen pelaaja, joita Gelsenkirchenissä on osattu arvostaa läpi vuosikymmenten.
Marcelo José Bordon Saksan liigan paras toppari viimeisten kahden kauden ajan. Tekee työnsä varmasti ja tekee sen huolella. Koko kaudelta muistuu korkeintaan kolme neljä virhettä, joista yksi oli epäonninen kosketus palloon, mikä sekin muuttui onnistuneeksi purkupalloksi. Äärimmäisen luotettava ja tasainen pelaaja, joka pystyy pitämään tasonsa yllä, pelasi vierellä sitten kuka tahansa. On suorastaan sääli - joskin Schalken onni - että Seleçãoon haetaan paljon kurittomampia yksilöitä, kun tarjolla olisi italialaistyyppisen (mikäs kakkospassi se sieltä taskusta löytyykään...) rauhallinen ja varma toppari. Täytti mallikkaasti kapteenin suuret saappaat, joskin oli usein turhan yksin johtohommissa. Mielessä ovat etenkin kauden ensimmäinen HSV-peli sekä jälkimmäinen Cottbus-ottelu, joissa höyryjyrämäinen Bordon rynnisti vastustajan maalille ja ratkaisi leikin omatoimisesti. Leidenschaftia, perkele!
Mladen Krstajic Viimeiselle puolustajan paikalle olisi ollut tarjolla useampiakin kavereita, esimerkiksi Per Mertesacker, Serdar Tasci, Andreas Wolf, Naldo ja Marcell Jansen. Lopulta en kuitenkaan mahtanut tunnepuolelle mitään ja valinta meni välillä Mladen Krstajic - Rafinha. Rafinha oli jälleen yksi Schalken kauden tasaisimmista ja luotettavimmista suorittajista. Iski kaudella Bundesliga-uransa ensimmäiset maalit, hoiti puolustustehtävänsä hyvin, allekirjoitti pitkän jatkosopimuksen, oli taas lutuisen sympaattinen ja mitä vielä. Silti valintani kohdistui lopulta Mladen Krstajiciin. Miksikö, se on helppoa sanoa. Kahtena viime kautena Bundesligassa on ollut yksi täydellisyyttä hipova topparipari ja se sattuu olemaan Marcelo José Bordon - Mladen Krstajic. Tälläkin kaudella serbi pelasi erittäin hyvin ja oli varma pelaaja Schalken alakerrassa. Jokunen virhe mahtuu aina mukaan, niitä ei voida välttää, mutta tärkeintä oli, ettei Aachen-ottelun punalapun jälkeen tullut enää yhtäkään hölmöä korttia. Ja kuten aikaisempien pelaajien kohdalla, Leidenschaft muss sein, ja Mladen suorastaan hengittää sitä. Kylkiluut rikkinäisinä mies vain vääntäytyi kentälle erittäin vaikean ja loukkaantumisten sävyttämän vaiheen aikana ja mm. survoi pallon väkisin Stuttgartin verkkoon Arena AufSchalkella. Ei tällaisia seikkoja voi jättää huomioimatta. Tulen varmuudella vastaan Stadikalle maaottelun alla ensi kuussa kiittämään miestä, vaikka sen jälkeen hänkin kuuluu hetkellisesti vihollisiin.
Mittelfeld
Zlatan Bajramovic Bundesligan toiseksi aliarvostetuin pelaaja. Oman roolinsa ehdotonta eliittiä Saksassa. Lisäksi Bajra on jälleen näitä tapauksia, joissa pelaaja on omaksunut Schalken todellisen hengen itseensä. Asenne kohdallaan, pelaa kovaa, tekee työtä. Taistelutahtoa löytyy vaikka muille jakaa ja siihen päälle suorasanainen ja rehellinen luonne. Pelasi yli puolet kaudesta loukkaantuneena, mutta ei hakenut siitä koskaan minkäänlaisia tekosyitä itselleen. Upea pelaaja, upea persoona. Olisin erittäin iloinen, mikäli Zlatan jäisi vielä vuosiksi Schalkeen. Uran voisi joko päättää täällä tai piipahtaa vielä lopussa kasvattajaseura St. Paulin riveissä.
Bernd Schneider Euroopan, kenties koko maailman aliarvostetuin pelaaja. Bundesligan paras pelaaja, varauksetta. Siinä oikeastaan kaikki mitä Schneiderista täytyy sanoa. Kovin moni tuskin käsittää, kuinka paljon Natikin tulee menettämään Schnixin päättäessä uransa. Leverkusenista nyt ei tarvitse edes puhua.
Thomas Hitzlsperger Tappaja. Siltä se vain on tuntunut. Hitzlsperger nousi yleisestä vitsistä todelliseksi pelimieheksi. Ei kenties edelleenkään niitä lahjakkaimpia pelaajia tällä pallolla, mutta jotenkin miehessä tuntui ruumiillistuvan se Stuttgartin nousu mestaruuteen. Siksi myös ainoa Stuttgartin mies, jonka tähän listaan kelpuutin. Nousi ties kuinka monta kertaa kauden aikana esiin, joko järkyttävällä kanuunallaan, rajulla taistelulla tai jollakin muulla tavalla. Pääasia on, että mies todellakin nousi esiin. Sanoivat jotkut tahot mitä tahansa, itse rohkenisin sanoa, että Natin valmentajilla tulee jatkossa olemaan hauskaa myös Hitzlspergerin kanssa. Suorastaan pelottavaa ajatella, että mies ei tällä hetkellä kuulu pakolti edes ensimmäisiin varavaihtoehtoihin. Se kielii jotain Saksan materiaalista. Vehille valtava
luotosta Thomasiin.
Rafael van der Vaart Vaikka Huubista pidänkin ja mielellään soisin miehelle roppakaupalla kiitosta, niin kyllä Rafael van der Vaart on se yksi ja ainoa syy kellon käymiseen edelleen. Mielelläni olisi nähnyt tuon ajanottajan pysähtyvän 19.5.2007, mutta toisin kävi, kiitos hollantilaisen. Eipä sitä sen enempää tarvitse kirjoittaa, sanottakoon nyt, että ehjän kauden pelatessaan olisi luultavasti jättänyt Diegon varjoonsa.
Angriff
Kevin Kuranyi Käsi ylös niillä, jotka odottivat näkevänsä tällaisen Kevinin tällä kaudella? Ei taida kovin monia käsiä nousta. Itse kirjoitin kauden alla odottavani Kuranyilta 15-20 maalia. Tuohon haarukkaan päästiin, mutta JUMALAUTA sentään, Kevin ylitti silti kaikki villeimmät toivomuksenikin! Aivan uskomaton kausi Kävviniltä. Vaikea nostaa mitään yksittäistä asiaa esille, sillä Kevin pelasi äärimmäisen tasapainosen kauden. Mies viimeisteli itse tiukoissa paikoissa, tarjoili kavereille uskomattomia syöttöjä ja mikä tärkeintä, Kevin YRITTI AINA. Tällä hetkellä maailmalta tulee mieleen vain yksi kärkimies, Samuel Eto'o, jonka työmoraalia voisi edes harkita vertaavansa Kuranyihin, mutta siltikin Kevin loistaa tässä vertailussa ylivertaisena. Kuinka moni muu kärkipelaaja juoksee jatkuvasti pelissä kuin pelissä jopa omalle rangaistusalueelle katkomaan vastustajan hyökkäyksiä? Kuinka moni muu kärkimies tekee antaa aina kaikkensa saadakseen menetetyn pallon takaisin joukkueensa haltuun? Kaiken tämän lisäksi Kevinistä voi sanoa, että hänestä todellakin tuli
Schalker tällä kaudella. Sen huomasi miehen olemuksesta selvästi, että nyt on helvetin hyvä olla ja tämä on se
oma seura. 25-vuotiaana Kevinillä on vielä ties kuinka paljon saavutettavaa ja potentiaalia tulla paremmaksi löytyy valtavasti. Jogi Löwillä alkaa jatkossa olla helvetin vaikeaa pitää yllä Klosen suojatyöpaikkaa, kun Gomezin ja muiden ohella sieltä takaa tulee KÄVVVIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN!
Theofanis Gekas Maalikuningas vuosimallia 2006/07. Piti Bochumin lähes yksinään liigassa, minkä varaan ei tällä kaudella laskenut kukaan. Ei kai sitä sen enempää tarvitse perustella.
Peter Lövenkrands Christian Pander - Gustavo Varela - Peter Lövenkrands. "JOS". Olen täysin vakuuttunut siitä, että JOS kyseinen kolmikko - tai edes kaksi heistä - olisi pystynyt vetämään kevätkauden ehjänä läpi, mestaruutta olisi juhlittu Arena AufSchalkella jo Nürnberg-ottelussa. Alkukausi oli juutille vaikea, tosin sitä se oli koko joukkueelle. Sitten tuli PRESSEBOYKOTT ja yhtäkkiä laskeutui rauha Schalkeen. Jostain sieltä kipusi esiin samoihin aikoihin myös Ebbe Sandin manttelinperijä. Panderin kanssa muodosti jo kaksistaan koko Saksan laadukkaimman vasemman laidan. Siinä on vielä erittäin vaarallinen kaksikko erikoistilanteisiin ja se kyky löytää sieltä jostain aina Kevin Kuranyin pää on suorastaan ilmiömäistä. Lövessä on ainesta isoksi Schalkeriksi. Ebbe Sand oli ja on sitä edelleen, enkä missään nimessä panisi yhtään pahakseni, jos Löve nähtäisiin vuosien päästä Ebben tavoin kannustamassa Schalkea säännöllisesti katsomon puolella Willi Koslowskin ja muiden suurmiesten seurassa. Mahdollisuudet tähän ovat hyvät, sillä Lövekin näyttää ottaneen Schalken omakseen. Perheestäkin löytyy pieni
Schalkerin, joten mikäs sen parempaa?
____________________________________________
2. SPIELER DER SAISON
Manuel Neuer Oikeastaan olisin halunnut kirjoittaa tuohon Manuel Neuerin nimen tilalle yksinkertaisesti FC Schalke 04. Mitä tänä vuonna nähtiin Gelsenkirchenissä oli jotain aivan uskomatonta. Korin ainoan oikeasti mädän omenan, Frank Rostin, pullahdettua ulos muiden joukosta koko joukkue näytti, että he ymmärsivät ja omaksuivat kannattajien
19:04 Schweigeminuten-tempauksen sisällön. Siitä lähtien yksi asia oli selviö, yrittämättä ei jätetä. Pelaajat laittoivat itsensä jatkuvasti likoon, siellä pelattiin erilaisten loukkaantumisten vaivaamina, sieltä tultiin riskeeraamaan koko loppuura, jne. jne. Kertakaikkisen upea joukkuea, joka pelasi upean kauden. Ja vaikka se kirkkain kruunu jäi lopulta uupumaan, niin eihän tähän ryhmään voi olla kuin helvetin tyytyväinen. Rudi Assauer jätti jälkeensä upean perinnön ja tällä kaudella näytettiin, että Rudin työtä tullaan jatkamaan korkealla tasolla.
Kun kuitenkin leikin tarkoituksena oli lopulta nimetä se oma ykköspelaaja, enkä kehdannut sitä omien ulkopuolellekaan lipsauttaa, niin valitaan ihmeessä ykköseksi Manuel Neuer. Perustelut löytyvät jo useammasta aiemmastakin viestistä ja kohdasta. Jopa oman itseni toistamisen uhalla haluaisin vain lisätä seuraavaa: Manu, olet yksinkertaisesti ihana.