Päätin kirjoittaa näin pelaajan näkökulmasta vähän pidempää raporttia HyPSin erinomaisesti sujuneesta kaudesta, vaikkakin yksi sarjaottelu ja regions cupin finaali on vielä pelaamatta.
Kauden tavoitteenahan oli kehittää pelaamista, kehittää pelaajia ja katsoa riittääkö se nousuun. Tavoitteisiin mielestäni päästiin. Joukkueen iso ja laaja rinki mahdollisti kilpailua jokaiselle pelipaikalle ja tämän myötä jokainen pelaaja on nostanut tasoaan kauden aikana. Joukkueen pelikirja ja pelitapa oli läpi kauden pitkälti sama muutamaa peliä lukuunottamatta. Asioita toteutettiin halutusti ja jokaisesta pelistä on vähintään yksi piste haalittu. Helppoa se ei aina ollut ja pelaajistakin on ollut välillä pulaa ja onneksi apuja on tarvittaessa saatu B-junioreilta jotka suoriutuivat joka kerta erinomaisesti otteissaan. Joukkueen henki on ollut kauden kantava tekijä, jokaisella pelaajalla on ollut motivaatio erittäin korkealla ja kaikki ovat pelanneet joukkueen voiton eteen. Suomen cupin onnistumiset sytytti henkeä koko ajan enemmän. Varsinkin radanvarren derbyn selkeä 4-0 voitto nosti joukkuehengen maanpäälliseen paratiisiin ja Otso Järvimaan ottelun jälkeisessä haastattelussa toteama lausahdus ''Ei meitä kukaan pysäytä'' oli jokaisen mielessä ja sillä mentaliteetilla koko loppukausi ollaankin menty. Tämänkin jälkeen kaatui PK-37 Iisalmesta ja tunnelma joukkueessa oli pysäyttämätön. Tietysti pieni välipysähdys tuli kun JäPS voitti HyPSin kankurissa 1-2(0-2), mutta se että pärjättiin Ykkösen joukkuetta vastaan niinkin hyvin, ei se saanut tunnelmaa lannistettua ja fiilis pysyi korkealla. Ennen JäPS peliä oli ehditty jo sarjakausi aloittamaan kahdella voitolla, peli ei ollut vielä parasta mahdollista ja vaikeuksiakin oli mutta silti pystyttiin kairaamaan molemmista otteluista voitto. Ensimmäiset pisteet menetettiin neljännessä sarjaottelussa K-UP HC Skavaböleä vastaan Hyrylän tekonurmella myöhäisillassa. Ottelussa mentiin johtoon 70' kohdalla ja vastustaja tasoitti 30sekunnin päästä HyPSin nukahdettua täysin. Kovasta hallinnasta ja yrityksestä huolimatta lisämaaleja ei saatu ja pisteet menivät jakoon. Tasapeli oli kova pettymys ja kauden mittaan ne ovatkin tuntuneet joka kerta tappioilta, koska jokaisessa ottelussa joka on tasan päättynyt ollaan oltu johdossa. Palattiin kuitenkin voitto kantaan heti seuraavassa ottelussa ja Kapina kaatui 2-0.
Seuraavaksi olikin edessä sarjan kovin haaste kun NJS/2 saapui HyPSin vieraaksi. Ja siltä se vaikuttikin kun taululla oli 0-2 tilanne 10' kohdalla ja ottelu tuntui jo lipuvan käsistä. Mutta kun omapeli lähtee pyörimään niin ollaan kyllä oltu pysäyttämättömiä. Peli tasoihin ja toisen puoliajan alkuun mentiin ohi. NJS kuitenkin painosti ja pelasi loppuun asti ja painoi lisäajan vaparista pelin vielä tasoihin kun kellossa oli 90+2. Tähän oltiin tietysti pettyneitä mutta kuitenkin päästiin vähimmäis tavoitteeseen. Tämän jälkeen HAlku voitettiin vieraissa 0-7 ja se olikin kauden ensimmäinen selkeä voitto. Akilles oli toinen joukkue sarjassa josta odotettiin erittäin tiukkaa ottelua ja sitä se olikin. Ennen ottelua oli tiedossa Akilleksen pelityyli(joukkuekaverin sanoja lainaten ''Onks teidän mielestä kivaa pelata jengissä, jossa pelataan tollasta futista''). Noh tasapisteisiin päädyttiin porvoossakin ottelun päättyessä 1-1(0-1).
Kolme seuraavaa sarjaottelua menikin HyPSille selkeästi maalierolla 27-0 joista 14 kappaletta lähti Esa Palomäen jalasta ja puolet näistä pelkästään MyMyn verkkoon. Esa oli uskomattomassa vireessä koko kauden ajan ja maaleja syntyi kuin liukuhihnalta. Kolmessa ottelussa mies painoi edellisen kauden koko maalimääränsä ja vieläpä yhden enemmän. Näiden pelien välissä pelattiinkin jo regions cupin puolivälierä jännäri FC Inter /2:sta vastaan ja sekin lopulta pitkän rangaistuspotku kilpailun jälkeen onnistuttiin voittamaan ja pääsy välierään oli taattu. Joukkue henki oli edelleen kuin maanpäällinen paratiisi. Tässä kohtaa olikin kevät kierros taputeltu ja pidettiin kahden viikon tauko harjoittelusta.
Syyskausi alkoi heinäkuun loppupuolella Loviisassa, FC Loviisaa vastaan. Pari kertaa ehdittiin treenata ennen peliä ja ottelu olikin erittäin vaikea. Taas oltiin johdossa ja vastustaja tulee tasoihin ja pisteet jakoon. Tämä olikin jo kauden 4. tasuri. Sarjataulukon neljän kärki oli todella tasainen ja mahdollisuutta hengähdykseen ei ollut vaan jokainen peli oli voitettava. Tämä olikin koko syyskauden agenda ja seuraavat kaksi ottelua voitettiinkin. TiPS voitettiin kotona 5-1 ja SibboV vieraissa 1-3.
Regions cupin välierä.
Vaikka sarjassa oli paineet kovat nousukamppailun suhteen, pelaajilla silti kiilui silmissä paikka Regions cupin finaalissa ja mahdollisuus pelata Olympiastadionilla. Vastaan asettui kolmosen b-lohko kärkipaikalla majaileva Atlantis Akatemia. Pelissä oltiin aika vastaanottava osapuoli vaikka maaliviivallakin käytiin. Atlantis osoitti vahvuutensa ja mutta niin myös HyPSikin periksi antamattomuuden ja jokainen pelaaja antoi kaikkensa. Ottelun päätyttyä 0-1, pettymys oli kyllä suurin tällä kaudella. Haaveet stadion pelistä olivat murentuneet ja vitutus oli kova kun maalikin oli syntynyt 3minuuttia ennen täyttä aikaa. Noh iloinen yllätys kuitenkin tuli ja atlantis oli hylätty pelioikeudettomien pelaajien käytöstä ja finaalipaikka oli meidän. Haaveesta oli tullut totta ja ottelua onkin odotettu kuin kuuta nousevaa siitä lähtien.
Sarjapelit jatkuvat ja seuraavat 4 ottelua olivatkin erittäin vaikeita vaikka neljästä pelistä saatiinkin 10 pistettä haalittua. Pitkä kausi alkoi selkeästi näkymään ja jokaisen pelin pakko voittaminen varmasti tuntui jokaisella. Mutta läpi koko kauden yhtäkään sarjaottelua ei oltu vieläkään hävitty ja vaikka välillä pelattiinki ihan paskasti, niin silti ei pelejä suostuttu häviämään.
NJS/2 kanssa toinen kohtaaminen tuntui taas tietyllä tapaa tappiolta kun lisäajalla tullut tasoitus maali oli toisintoa ensimmäisestä kamppailusta. Vapaapotku ja pallo lipuu taas maaliin jollain räkäisellä ohjauksella. Noh eipähän hävitty sentään vieläkään. Syyskauden tärkeimmäksi muodostui kotipeli Akillesta vastaan. Akilles oli muutamaa viikkoa aikasemmin taipunut Orimattilassa OPedoille 3-1 ja nyt oli mahdollisuus kasvattaa piste-eroa. Ottelu oli yksi kauden parhaista ja voitto oli omasta mielestäni aika selkeä. Akilleksen pitkät pallot saatiin pidettyä hallinnassa ja heillä ei kovin paljoa muita aseita ollut meitä vastaan. Naurettavin rangaistuspotku tuomio annettiin ja Akilles sai yhden maalin lohdutukseksi ottelusta, mutta kolme pistettä jäi Hyvinkäälle.
Seuraavalla viikolla lähdettiinkin toistamiseen Loviisaan tällä kaudella, tällä kertaa MyMyn vieraaksi. Helpotuksen huokauksia kuuli jo alkukaudesta kun otteluohjelmassa näkyi että peli pelataan Loviisassa eikä Kankkilan pyhätöllä, jossa tuntuu siltä että perunat on nostettu maasta aina juuri ennen ottelua. Tämä oli selkeä etu meille että päästään pelaamaan tekonurmella eikä kapealla nurmikentällä. Tosin Loviisan tekonurmi ei ole mistään isoimmasta päästä, niin silti tämä oli meille hyvä. Ottelu oli vaikea, kapealla miehistöllä liikkellä ollut MyMy puolusti tiiviisti ja ensimmäisellä puoliajalla oltiin kovin aseettomia ja eikä muutamaa keskitystä lukuunottamatta oikeen saatu murrettua MyMyn bussia. Toisella puoliajalla kapea miehistö varmasti verotti MyMyä ja tilaa alkoi tulla kentälle ja tarvittavat maalit saatiin tehtyä ja aika komeita maaleja olikin. Maalinteon aloitti Lamin Touray komealla saksipotkulla boksin sisällä. Maalinteossa onnistui myös Joni Nurminen ja kukas muukaan kuin Esa Palomäki. Paikkoja olisi ollut myös useampaan lisämaaliin kun taas MyMyllä taisi olla yksi ihan todellinen maalipaikka.
Sarjaotteluita tässä kohtaa enää kaksi jäljellä ja kolme pistettä riittäisi varmistamaan nousun kolmoseen. Vastassa olivat vielä Opedot ja viimeisenä sitten FC Korso/United.
Kyllähän se oli jokaiselle pelaajalle selvää että nousu varmistetaan OPetoja vastaan, ei sitä voi viimeiseen otteluun jättää. Mukavampi pelata lauantaina Regions cupin finaalikin kun tiedetään että nousu on taattu ja ainut paine sarjassa olisi enää se että pystytäänkö olla tappioitta. Ja näinhän siinä kävi, OPedot antoi kuitenkin ihan kelpo vastuksen mutta tällä kertaa saatiin pidettyä pallo omilla ja saatiin peli aika hyvin tapettua ottelun ollessa 2-1. Pedot juoksi ja HyPS liikutti palloa. Fiilis on erittäin hyvä ja ennen kaikkea helpottunut. Sarja on ollut erittäin tiukka koko kauden ajan ja nyt voi jopa vähän hengähtää ja lähteä viimeiseen sarjapeliin ensiviikolla ilman paineita, pois lukien tietenkin se että 0 pysyy tappio sarakkeessa. Edellinen kohtaaminen oli aika selkeää dominointia (10-0) mutta peli on kuitenkin Korsossa torstain iltana kello 21.00, ilmaiseksi ei ole tällä kaudella mitään saanut joten takki pysyy edelleen kiinni.
Lauantailta odotetaan huikeaa ottelua. Helppo vastustaja HyPS ei ole ollut kenellekkään tällä kaudella, ei edes Ykkösen JäPSille. Lataus on jäätävä, ja varmasti nähdään paras HyPS tällä kaudella Olympia stadionin nurmella. Mikäs olisi sen parempaa kuin nousu ja Regions cupin voitto. Toivottavasti saadaan sankoin joukoin molempien joukkueiden kannattajia ja muitakin paikan päälle ja ikimuistoinen tapahtuma molemmille joukkueille. Erittäin motivoitunut ja taistelutahtoinen joukkue nousee lauantaina bussiin ja haetaan pytty kotiin.
Sen pidemmittä puheitta
Kausi on ollut piiiiiiitkä ja ikimuistoinen. Kiitos kaikille kannattajille, jotka ovat kotiotteluissa pitäneet ääntä. On ollut hienoa nähdä kankurin tekonurmen katsomo lähes täynnä melkeinpä jokaisessa kotipelissä vaikka sää olisi ollut mikä vain. Se on tuonut paljon lisäboostia joukkueelle. Kolmosessa nähdään ensi kaudella! Kiitos valmennukselle, peli tapaa on hiottu niin treeneissä kuin peleissäkin ja se on tuottanut halutun tuloksen. Ansaittu nousu, joka oli kovan työn takana. Joka ikinen pelaaja on antanut kaikkensa, on ollut mahtavaa olla osa näinkin hienoa joukkuetta mikä tällä kaudella on ollut kasassa.
''Ei meitä kukaan pysäytä''