Noniin, nyt kun saikkua tuli niin ehkä ehdin kirjoittamaan jonkinnäköisen ottelurapon.
Charlton-Cardiff 10.11.2007, the Valley. 3-0.
Kirjoitetaan nyt tähän topikkiin nimenomaan Charltonin näkökulmasta ja joukkueesta havaintoja.
Aloituskokoonpano:
Weaver
Mills Fortune Sodje Basey
Sam Semedo Reid Thomas
Zheng
Iwelumo
Zheng ei ehkä ollut aivan "piilokärkenä" liikkeellä, mutta pelasi kuitenkin ehkä hyökkäävimpänä tuosta kolmikosta, Semedon pitäessä pohjaa. Tosin Reid osallistui pelinrakentamiseen hyvin aktiivisesti koko pelin ajan myöskin.
Ensimmäinen jakso- taistelu pallostaOttelu alkoi melkoisella temmolla, pallon lentäessä keskimäärin n. 3 metrin korkeudella ensimmäiset 5 minuuttia. Alusta ei oikeen jäänyt mieleen muuta kuin, että Zheng vaikutti hyvin tekniseltä kaverilta, mutta hänen syöttönsä menivät jatkuvasti joko liiaksi eteen tai taakse. Ja Iwelumon massiivinen ruho, jolla ehdittiin jo ensimmäisen kympin aikana rusikoida pari vastustajaa kentän pintaan.
Cardiffin pelaajista Jimmy Floyd Hasselbaink sai odotetusti "lämpimän" vastaanoton, miehen Charlton-aika kun ei tainnut olla sitä ihan terävintä Jimboa. Muutenkin Valleyllä jaksettiin viheltää lähes koko pelin ajan hänen suorituksilleen. Cardiffilla oli n. 5 minuutin kohdalla ensimmäinen todella hyvä maalipaikka kun Thompson pääsi laukomaan vasemmalta tulleeseen matalaan keskitykseen n. 10 metristä, mutta toinen Charlton-toppari heittäytyi eteen ja pallo meni kulmaksi.
Yleisesti voi sanoa Charltonin puolustamisesta, että varsinkin ensimmäisellä jaksolla heillä tuntui olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia pitää homma kontrolloidun näköisenä aina kun Cardiff yrittikään pelata maatapitkin, mikä kylläkin tapahtui hämmentävän harvoin. Myös erikoistilanteet Charltonin maalilla olivat poikkeuksetta vaarallisen näköisiä, pallot saatiin yleensä purettua n. kolmannella yrityksellä pienen flipperöinnin jälkeen.
Ensimmäinen puoliaika eteni kotijoukkueen lievällä hallinnalla, tiedä sitten oliko optista harhaa, sillä Charlton pyrki pitämään palloa ja pelaamaan suurimman osan ajasta, toisin kuin Cardiff. Toki myös Iwelumoa käytettiin pitkillä palloilla melko paljon, varsinkin Millsin Danny tuntui pitävän kukkupalloa lähes joka kerta parhaana vaihtoehtona saadessaan pallon omassa päässä. Ja kyllähän Iwelumoa sopikin käyttää, sen verran teräsmieheltä hän vaikutti ja olikin hauskaa katsoi hänen pääpalloja, kun tilanteista n. 80% päättyi tuomarin vihellykseen ja vapariin jompaankumpaan suuntaan. Iso mies ja varmasti kova juoksemaan puolustajia päin. :uhh: Jossain vartin kohdalla nähtiin tästä myös ensimmäinen merkki kun Charlton pelasi hienosti lyhytsyötöillä Lloyd Samin laidalta läpi ja tämän loistava keskitys luukulle sai massive-Iwelumon päästä melkoisen vasaran- miehen harmiksi pallo meni toista metriä maalin yli. Puolustajat ottivat kyllä tilanteessa kyytiä.
Hieman myöhemmin saatiin pallo ensimmäisen kerran Cardiffin maaliin. Tällä kertaa pallo pelattiin pirteästi koko ottelun ajan esiintyneelle ja hyvin haastaneelle Jerome Thomasille vasempaan laitaan ja tämän keskitys luukulle leijaili juuri Iwelumon ja Cardiff-topparin yli, suoraan Zhengin päähän, joka puski hienosti maan kautta pallon maalin kattoon. Mutta. Kiinalaisen villisti tuulettaessa ja Charlton-lädien näytellessä aina-niin-tyylikkäitä butt-crackejään (ilmeisesti tapana ei ole käyttää katsomossa alushousuja.. :
) huomattiin kuitenkin, että tuomari oli tuominnut tilanteessa virheen Iwelumolle. Ei maalia.
Cardiff hyökkäili ensimmäisellä puoliajalla ihan vaarallisen näköisesti, oikeastaan aina kun pallo saatiin 30 metriä lähemmäs maalia, päättyi tilanne laukaukseen tai erikoistilanteeseen, paremmalla viimeistelyllä olisi pallo voinut löytyä ensijaksolla Charltonin maalin perukoilta. Hasselbaink oli eläväinen, mutta pallon tullessa yleensä jonnekin muualle kuin jalkaan, jäi mies hieman varjoon. Paria vaarallista tilannetta lukuunottamatta Cardiffin hyökkäyspeli oli kuitenkin todella mielikuvituksetonta. Fowler jätettiin ilmeisesti penkille (ei pelkästään siksi, että mies vaikutti melko tukevalta edelleen) siksi, ettei vaan pelattaisi liikaa maata pitkin, tämä toinen kärki Thompson kun oli melkoinen peruslädijyrä.
Charlton piti palloa ihan näppärän näköisesti päästessään omalta kolmannekseltaan ulos ja usein tultiin laitojen kautta, Chämppäri-tasolle todella liukkaiden Lloyd Samin ja Jerome Thomasin kautta, todella hyvä parivaljakko laidoille. Tämä tuotti tulosta ensimmäisen jakson yliajalla, kun Cardiff rikkoi Iwelumoa vasemmalla boksin kulmallaan. Reidiltä todella hyvä vapari viiden metrin viivan paikkeille ja melkoisen flipperin jälkeen pallo jäi pilkun paikkeille ja maalitykki Sam Sodje iski ensimmäisen osumansa Charltonille matalalla pommillaan. Osuma tuli loistavaan aikaan Charltonin kannalta, sillä Cardiffilla oli ollut muutama puolipaikka hetkeä aikaisemmin.
Vielä samaa ensimmäisen jakson lisäaikaa pelatessa Charlton hyökkäsi terävästi pystypallolla Zhengin suuntaan, joka teki juoksun puolustuksen taakse. Puolustaja sai pienen pystypainin jälkeen palloon kosketuksen ennen Zhengiä boksissa, mutta vain lähettääkseen sen suoraan Iwelumon juoksulinjalle. Kolossi pamautti n. 20 metristä ykkösellä alanurkkaan 2-0 ja stadion räjähti. Tuuletukset kulmalipulle ja Cardiff vaikutti lyödyltä, vaikka peli oli vielä hetki sitten ollut aivan auki. Jopa vierasfanien pääty (joka oli myöskin, kuten koko stadion, lähes täysi) meni useaksi minuutiksi hiljaiseksi, vaikka olivat jaksaneet pitää hienoa mekkalaa siihen mennessä. Puoliaika, 2-0.
Toinen jakso- challenge for the (fat) GOD's comebackItsehän odotimme, että jouduttuaan tappiolle Cardiff vaihtaisi Robbie the Robbiefowlerin kärkeen heti jakson alusta. No eipä vaihtanut. Ja tuntui muutenkin koko Cardiff jääneen ensimmäisen jakson lisäajalle, sillä Charlton otti selkeästi otteen peliin ja vyörytti koko toisen jakson palloa huomattavasti hallitummin maatapitkin kuin ensimmäisellä jaksolla. Varsinkin Jerome Thomas otti roolia heti jakson alusta lähtien ja mieheltä nähtiinkin varmasti päälle kymmenen onnistunutta harhautusta toisen jakson vastahyökkäyksissä. Myös Reid jatkoi korkealla tasollaan, jota jo ekan 45 minuutin aikana nähtiin. Cardiff tyytyi tunnin paikkeille saakka vain juoksemaan pallon perässä ja vaikutti siltä, että Addicksin kolmea pistettä ei uhkaa enää mikään.
Jostain Walesin pojat kuitenkin kaivoivat vielä pari vaihdetta lisää peliinsä ja seuraavaksi nähtiinkin n. 15 minuutin jakso, jossa Charlton ei päässyt millään palloon saatika saanut sitä haltuunsa. Cardiff liikutti palloa todella hyvin ja suoraviivaisesti maatapitkin ja Hasselbainkin avustuksella palloa saatiin siirreltyä vielä syvällä Charltonin päässä. Tähän jaksoon mahtuikin sitten n. 3-4 selkeätä maalipaikkaa vierasjoukkueelle ja vain Weaverin hyvät torjunnat ja welshien huono viimeistely piti numerot samoina. Tässä hukkasi Cardiff mahdollisuutensa nousta peliin mukaan. Tässä vaiheessa Reid ja Hasselbaink kävivät todella kuumina toisilleen joka tilanteen jälkeen, liekö vanhoja kaunoja tai sitten tuli itse missattua jotain kentällä tapahtunutta. Jimbo otettiinkin yllättäen kentältä pois ja PÄÄSTETTIIN GOD IRTI ( :
). Noh, Fowlerin vaikutuksen peliin voikin kiteyttään seuraavaan lauseeseen:
Fowlerin kentälletultua Charlton iski ratkaisevan 3-0 osuman noin kymmenen minuuttia ennen loppua. Vahva hyökkäys vasemman kautta jälleen, joka päättyi vapariin n. 25 metristä sivurajan tuntumasta. Reid jälleen pallonlähettäjänä ja Zheng pääsi jostain syystä täysin vapaasti puskemaan pallon n. 7 metristä takakulmaan. Hallittu suoritus ja hieno maali. Viimeistään tässä vaiheessa viimeisetkin kotifanien Zheng-vittuilut loppuivat ja mies sai vaihtoontullessaan hetkeä myöhemmin suuret taputukset faneilta. Aiemmin saatu raippa oli tosin ihan ansaittua kundin heiteltyä kymmenkunta harhasyöttöä ensimmäisen tunnin aikana. Ehdottoman hyvä pelaaja kuitenkin chämppäritasolle, taitotasoltaan ainakin. Tuntui muutenkin ehtivän joka paikkaan, hieno mies.
Viimeisen kympin aikana ei sitten tapahtunutkaan enää yhtään mitään. Kotijoukkue ja -katsomo olivat silminnähden tyytyväisiä. Myös koko matsin kestäneet vierasfaneille osoitetut tauntit yltyivät loppua kohti. Harmi kun ei ollut mitään hajua mitä sinne päin huudettiin, huudot kun olivat sen verran lyhyitä ja ytimekkäitä ja känniääliölädiaksentoituja, että niistä ei oikein ottanut selvää. Voisi kuvitella, että Walesiläisyys ja lammaspaimen-kulttuuri ottivat oman osansa. Lähdimme ständistämme (West Upper) 87 minuutin kohdalla oman orastavan kusihädän takia, sillä stadion oli sellaisella paikalla (the Valley, LAAKSO, joo :
), että ajattelimme, että 23000 ihmistä hidastaa aika kivasti poistumista, joten otimme vähän etumatkaa, niinkuin sadat muutkin.
Ajatuksia pelistä, Chämppäristä ja stadionistaPositiivinen kokemus. Liput edellisenä päivänä netistä luottokortilla 20 puntaa kappale, ei todellakaan paha hinta. Ja nouto pelipäivänä lippuluukulta. Championship-peliltä osasi odottaa tiettyä rosoisuutta ja olihan se välillä aikamoista kuumailmapalloilua, mutta toki ihan hallittua semmoista ajoittain. Varsinkin Charltonin pallot tavoittivat hyvin usein Iwelumon pään, hartiat, tai käsivarret. Pelissä oli kova tahtotaso loppuun saakka, ja itsekin haukottelin vain vartin verran ensijaksolla, kun molemmat joukkueet keskittyivät ylittämään keskikenttää stadionin katon korkeudelta. Loppupeleissä Charlton ei ehkä ollut aivan 3-0 verran parempi, sillä Cardiffillakin oli n. 5 maaliin paikkansa, mutta toisaalta, Charlton pelasi huomattavasi yleisöystävällisempää peliä ja sai pallon maaliin saakka 4 kertaa, joten paremmuudesta ei ollut epäselvyyttä. Hieno kokemus näin "ulkopuolisellekin".
Stadion tosiaan oli "laaksossa" ja pääkatsomon(?) yläosasta näki todella hyvin kentän tapahtumat. Pelipäivä oli aistittavissa jo useampi tunti ennen pelin alkua ja varsinkin stadionia lähestyttäessä alkoivat pubit olemaan täynnä ja punapaitoja (myös joitakin sinipaitoja) oli pakkautunut jokaiseen kadunkulmaan. Hienon näköistä vähän "pienemmältä" joukkueelta. Vaikutti aluksi siltä, ettei katsomo tulisi aivan täyteen, mutta pelin alkaessa ja ihmisten lopetellessa viimeiset tuoppinsa (jotka amatööreinä joimme jo puolisen tuntia ennen pelin alkua, jotta näkisimme pelaajat verryttelemässä) viimeisetkin tyhjät paikat täyttyivät ja lopulta peli olikin lähes loppuunmyyty. Lutuuria! Toisiksi korkeimmalla sarjatasolla aika hieno saavutus, up the Addicks!
Charlton-fanit jaksoivat pitää kohtalaista ääntä koko matsin ajan ja huudot lähtivät rummun säestyksellä todella jämäkästi ja päättyivät kuin sormien napsautuksesta, tuli melkein lieviä SA-INT-flashbackejä, niin organisoidulta kannattaminen ajoittain vaikutti, jokainen tiesi koska huuto päättyy jne. Toki kymmenet kännilädit keskittyivät myös omiin huutoihinsa ja siihen, että takana istuva saudi-arabi-perhe näki parin minuutin välein vähintään viisi persvakoa, kasuaalia. Pelin puolen välin paikkeilta muistuukin hauska tilanne, jossa eräs Cardiff-fani näytteli päädystä käsillään "läskimerkkejä" ja viittoi parkkipaikalle, lopulta onnistuin paikallistamaan huutojen kohteen ja tulikin seurattua seuraavat 5 minuuttia sivusilmällä kun nämä kaksi sankaria pelistä piittaamatta viittoivat toisilleen ja parkkipaikan suuntaan. Odotin myllyä ja petyin raskaasti kun yhtäkkiä tunteet viilenivät ja herrat alkoivat taas seuraamaan peliä. Puoliajalla sentään yksittäinen kotijoukkueen fani kävi vierasportilla huutelemassa n. 10 poliisin takaa jotain ja sai aikaan melkoisen massarynnistyksen kohti porttia. Useampi kymmen vierasfania jäi kuitenkin nuolemaan näppejään kun kytät pitivät portin kiinni.
Uhh, paljon enemmän tekstiä kuin oli tarkoitus, kyselkää ihmeessä jos haluatte tietää jostain pelaajasta, tai stadionista tai jostain enemmän, yritän vastailla parhaani mukaan. Kuviakin olisi tarkoitus näyttää, mutta mennee ainakin iltaan saakka. Hyvä kokemus, sympatiat Addicksille, en tiedä onko joukkue tarpeeksi hyvä valioliigaan, mutta taitoa löytyy chämppitasolle enemmän kuin tarpeeksi, onnea loppukaudelle!
(teksti sisältänee typoja ja ajatuskatkoja, korjaillaan ajallaan, laitan saman myös matkakertomuksiin..)
