Jo ennen koronan alkamista harmittelin matkaraporttien vähentynyttä määrää. Ainakin minun mielestäni on mukava lueskella muiden matkakokemuksista ja hakea niistä inspiraatiota omiin matkoihin. Toivottavasti nyt maailman avautuessa saataisiin jälleen raportteja myös niistä "tavallisemmista" matkakohteista.
Kevään aikana matkakuume iski oikein kunnolla. Kovimpaan himoon päätin korkata omalta osalta Ruotsin, jossa kävin katsomassa cupin ottelut Hammarby-Elfsborg ja Djurgården-Malmö. Matka ei kuitenkaan tuonut tyydytystä vaan nälkä kasvoi syödessä ja uuteen reissuun oli päästävä.
Katselin ykkösvaihtoehtona Madridia, jossa olisi samaan reissuun saanut mahdutettua Realin ja Atleticon Mestarien liiga ottelut sekä Vallecanon pelin Valenciaa vastaan. Reissulle olisi kuitenkin tullut sen verran hintaa, etten raaskinut pienellä opiskelijabudjetilla tuonne lähteä. Joten päädyinkin siis varaamaan matkan edullisista hinnoistaan tunnettuun, perinteiseen jalkapallomaahan,
Norjaan. Kolme päivää ennen lähtöä varattu matka ei tietysti ihan sieltä halvimmasta päästä ole.
Matka alkoi lauantaina Kouvolan juna-asemalta aamukahdeksan aikoihin. Passiahan ei Norjaan olisi tarvinnut, mutta sen hankin maaliskuun alussa jonottamalla 42 minuuttia Lappeenrannan poliisiasemalla ilman ajanvarausta. Reissuun lähdin jälleen yksin, sillä kavereita on vaikea saada houkuteltua mukaan jalkapallon täyteisille reissuille, ihan hirveästi kun ei jää aikaa muuhun toimintaan. Jonkun verran oli vielä remontit kesken lentokentällä ja uusiin tiloihin ei check-in aluetta lukuunottamatta päässyt. Lento oli 25minuuttia myöhässä. Se ei kuitenkaan menomatkalla haitannut.
Lillestrøm SK-FK Jerv 4-0, @Åråsen stadionOslon lentoasemalta pääsi helposti paikallisjunalla Lillestrømiin, jonne ehdinkin lähes kolme tuntia ennen pelin alkua. Kotijoukkueen kaudenavaus näkyi katukuvassa eikä jäänyt epäselväksi, milloin kaudenaloitus oikein oli.
Paikallisen tavaratalon pihalla oli seuran järjestämä koko perheen tapahtuma, jonka kävijämäärä oli koleasta säästä(6°c) huolimatta satoja ihmisiä, siis enemmän kuin Veikkausliigassa muutaman pelin yleisömäärät.
Tapahtuma alueella oli kasvomaalauspiste, muutama pieni katujalkapallokenttä, fudisdartsia, pomputtelukisaa ja ruokakojuja. Kävi vahvasti ilmi LSKn olevan koko yhteisön joukkue.
Tapahtuma alueelta oli stadionille matkaa noin kilometrin verran. Matkan aikana näin varmasti toistasataa LSK lippua liehumassa parvekkeilla ja lyhtypylväissä. Ottelun näkyvyys oli siis aivan eriluokkaa kuin Veikkausliigajoukkueiden sarja-avauksilla.
Harvinaisen ruma stadion ulkopuolelta. Stadion sisälsi muun muassa autokaupan, toimistotiloja sekä asuinrakennuksen. Stadionin lähellä sijaitsevan lentokentän takia valopylväät ovat kaadettavat, joten talvella tuota olisi lähes mahdoton tunnistaa yli 10 000katsojaa vetäväksi stadioniksi.
Tässä pitkän sivun ainoat sisätilat.(VIPpiä lukuunottamatta.) Todella ankea.
Peli ei tasoltaan häikäissyt. Nurmikenttä oli saatu ihan kohtuulliseen kuntoon, mutta vaikutti kuitenkin pelin tempoon. 4-0 päättyneen ottelun kohokohta oli ehdottomasti Pål Andre Hellandin laukaus lähes 35 metristä maaliin. Meno katsomossa oli aika lailla Suomen vastaavaan verrattavissa, kannattajaporukka lauloi läpi ottelun ja muut katsojat lähinnä reagoivat ottelutapahtumiin.
Illalla matkasin hotellille junalla, joka myöhästyi lähes 20minuutilla ihmisen loikattua raiteille
Hotelliksi olin valinnut edullisimman Scandicin, jotta saan varmasti laadukkaan aamupalan ja hyvän huoneen. Sijainti oli erinomainen, aivan keskustassa tuomikirkon lähellä.
Sunnuntain aamupalan jälkeen lähdin kävellen kohti paikallisia nähtävyyksiä kuten Oopperatalo, kansallismuseo ja Åkershusin linna. Perinteiseen tapaan tutustuin näihin vain ulkopuolelta suunnatessani kohti seuraavaa jalkapallo-ottelua.
Oopperatalo
Kuninkaallinen linna Grorud IL-Fredrikstad FK 2-2, @Grorud Arctic MatchGrorudin lähiössä pelattu ykkösdivarimatsi oli mielenkiintoinen kokemus. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöäkin oli 12 astetta. ”Stadionin” olosuhteet eivät olleet kummoiset ainoastaan toisella sivulla sijaitsi kuusi riviä katsomoa sekä päätyyn oli rakennettu vieraskannattajille tilaa.
Monelle suomalaiselle tuttu Fredrikstad toi mukanaan vajaa 200 kannattajaa, joista noin 25 oli ääneenkannattajia. Kotijoukkueella ei ollut kannattajaporukkaa.
Itse ottelussa kotijoukkueen suoraviivainen pelityyli oli todella viihdyttävää katsottavaa. Monessa tilanteessa vauhtia enemmän kuin järkeä, mutta kyllähän tuosta katsomossa nautti. Pelin hienoin suoritus oli Grorudin topparin Geirald Meyerin laukoma saksipotku, jonka maalivahti sai vaivoin torjuttua tolpan vierestä. Katsojia oli paikalla peräti 880. Sen verran vähän(ei ollenkaan) on tullut seurattua Norjan jalkapalloa, että minulle tuli yllätyksenä FFKn pelanneen kolmannella sarjatasolla muutaman vuoden ajan 2010-luvulla.
Ottelun jälkeen pitikin siirtyä melko vauhdilla metroon, jotta ehti illan ykkösotteluun.
Vålerenga-Haugesund 2–1, @Intility arena 
Lilleströmin vanhaan, ankeaan, stadioniin verrattuna Vålerengan stadion oli aivan toiselta planeetalta. 5 vuotta sitten valmistunut moderni areena jyrkkine katsomoineen oli vaikuttava näky.
Kannattajien tyylikäs tifo ennen ottelun alkua.
Peli alkoi vauhdikkaasti kotijoukkueen tehdessä maalin jo heti ensimmäisellä minuutilla. Viiden minuutin jälkeen peli olikin jo 2–0. Molemmat maalit syntyivät kulmapotkuista. Parhaiten ottelusta jäi mieleen ennakkoluulottomasti pelannut Vålerengan 20-vuotias laituri
Osame Sahraoui. Todella taitava ja rohkeasti haastava pelaaja tulee varmasti pelaamaan isommissa ympyröissä tulevien vuosien aikana. Edellisen päivän pääsarja-peliin verrattuna tempo oli huomattavasti kovempi. Johtui se sitten tekonurmikentästä tai laadukkaammista pelaaajista. Vaikka yleisöä kuulutettiin olevan ainoastaan 6600, oli tunnelma stadionilla erinomainen.
Maanantain ohjelmassa oli ainoastaan paluu kotiin. Ennen matkaa lueskelin netistä, kuinka lentokentälle kulku kannattaa suorittaa paikallisjunalla. Aikuisille tämä pitääkin paikkansa, mutta opiskelija pääsi viitisen euroa halvemmalla matkustaessa Flytogetilla. (airport express) Suomen päässä minulla kiire juna-asemalle, jotta ehdin varmasti saman päivän aikana takaisin kotiin. Minulla kesti ainoastaan 10minuuttia kulkea juna-asemalle siitä hetkestä, kun koneen renkaat osuivat maahan. Hyvin ehdin siis junaan.
Muut esille tulevat asiatIhmetyksen aihe: jokaisessa ottelussa oli myynnissä vohveleita ja lettuja sekä vohveliin/lettuun käärittyjä nakkeja. Siis vohveliin käärittyjä nakkeja sinapilla ja ketsupilla!?
Mites paikalliset herkut? En tutustunut ruokakulttuuriin enkä yö-elämään.
Suosittelenko Osloa jalkapallokohteena? En ehkä suosittele henkilölle, joka etsii jotain mitä ei veikkausliigasta saa. Groundhopperille toki mukavia kohteita kokea.
Oliko hintavaa? Peleihin liput 15–20€, Big mac ateria olis ollu 11€. Pizzat kalliita, kebabit ei pahasti Suomea kalliimpia. Jossain luki, että olisi 40 % Suomea kalliimpi maa mikä varmaan aikas oikeassa. Lyhyellä reissulla ei niin tuntunut.
Niinkuin varmaan tänne asti lukeneet ovat huomanneet niin kirjoittaminen ei kuulu omiin vahvuuksiin. Toivottavasti kuitenkin joku innostuisi tämänkin raportin johdosta kirjoittamaan tänne matkoistaan. Itsellä seuraavana kohteena todennäköisesti Tukholman paikallinen 24.4.
