FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.03.2024 klo 14:45:13 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Kansojen liiga 2022 lohko B3: Analyysissä BIH, FIN, ROM ja MON  (Luettu 8540 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


: 18.04.2022 klo 21:22:40

16. joulukuuta 2021 arvottiin Kansojen liigan vuoden 2022 lohkot. Suomi oli B-liigan kakkoskorissa ja päätyi samaan lohkoon yhdessä ykköskorin Bosnia ja Hertsegovinan, kolmoskorin Romanian ja neloskorin Montenegron kanssa. Olin luultavasti harvoja, jotka olivat erittäin mielissään siitä, että jälleen Bosnia tuli samaan lohkoon, koska Ratinan kotipeli sitä vastaan jäi minulta väliin ainoana kotipelinä EM-karsinnoissa ja MM-karsinnoissa puolestaan kotiottelu Bosniaa vastaan pelattiin ilman yleisöä, joten jospa nyt kolmannella kerralla pääsisin vihdoin näkemään tuon eksoottisen jalkapallomaajoukkueen paikan päällä ja yksilöistä esimerkiksi huipputopparit Ahmedhodzicin ja Hadzikadunicin. Romania ja Montenegro olivat myös mieluisia arpoja, koska niitäkään en ole nähnyt ennen. Irlanti ja Armenia olisivat olleet kauhuarpoja niiden tylsyyden vuoksi, vaikka pelillisesti ne olisivatkin saattaneet olla helpoimpia vastuksia alemmista koreista. Eniten toki toivoin Israelia kolmoskorista Eran Zahavin vuoksi.

Lohkon B3 otteluohjelma on:

4.6. Suomi - Bosnia ja Hertsegovina
4.6. Montenegro - Romania
7.6. Suomi - Montenegro
7.6. Bosnia ja Hertsegovina - Romania
11.6. Montenegro - Bosnia ja Hertsegovina
11.6. Romania - Suomi
14.6. Bosnia ja Hertsegovina - Suomi
14.6. Romania - Montenegro
23.9. Suomi - Romania
23.9. Bosnia ja Hertsegovina - Montenegro
26.9. Montenegro - Suomi
26.9. Romania - Bosnia ja Hertsegovina

Melko ihanteellinenhan tuo ohjelma on, kun ehkä lopulta se kovin vastus Romania saapuu kylään toiseksi viimeisellä kierroksella ja sen jälkeen kanervamaisella rutiinilla vierasvoitto panoksetta pelaavasta Montenegrosta pitäisi olla pala kakkua. 4-6 sarjapisteen kera on myös kesäkuussa mukava lähteä hakemaan tasapelejä vieraista Romaniaa ja Bosniaa vastaan.

Sitten itse asiaan eli Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron ja kirsikkana kakun päälle Romanian kimppuun. Bosnia on niin tuttu maa, että uusia kuvia maaliskuulta siitä on vain 73. Montenegrosta sen sijaan kuvakaappauksia on hulppeat 457 ja GIF-näytteitä 20. Romanian saldo on 511 kuvaa ja 19 GIFiä. Alla ovat pikalinkit jokaisen maan joukkueosioon ja -yhteenvetoon:

Bosnia ja Hertsegovina & yhteenveto
Montenegro
Erikoistilanteet & yhteenveto Montenegrosta
Romania
Yhteenveto Romaniasta

Bosnia ja Hertsegovina

Bosnia ja Hertsegovinan saaminen samaan lohkoon oli sikälikin mukavaa, että sen scouttaamiseen ei tarvinnut uhrata aikaa kuin ohuesti maaliskuussa tarkastusmielessä, koska pelaajisto ja Petevin pelitapa olivat niin tuttuja. Ykköskorista se oli hyvä arpa siksikin, että jälleen viime aikoina maan palloliiton toimien ympärillä on riittänyt kuhinaa, suhmurointia ja hämäräperäisyyttä, joten pakkohan sen on heijastua myös viheriölle.

Ivaylo Petevin alaisuudessa Bosnia on pelannut 15 ottelua sen jälkeen, kun hänet valittiin pääluotsiksi tammikuussa 2021 pari kuukautta ennen MM-karsintojen alkua. Aikakausi alkoi lupaavalla 2-2 tasapelillä Helsingissä. Sen jälkeen harjoituspeli Costa Ricaa vastaan päättyi 0-0. Tuossa pelissä Bosnian penkin päässä oli Petevin sijaan Slaven Musa, koska Petev sai positiivisen testituloksen Suomen vierailun jälkeen, mutta silti hän oli jälleen ryhmän mukana Ranskaa vastaan kotona maaliskuun maaotteluikkunan päätteeksi. Tuossa pelissä nähtiin myös ryhmitysmuutos, kun kahden ensimmäisen pelin 4-2-3-1 (ryhmitys, jota Petev oli suosinut paljon aiemmin) vaihtui 5-3-2:een, koska Petev oli nähnyt, että edeltävänä vuonna Suomi oli tuolla ryhmityksellä kaatanut Ranskan vieraissa 0-2 ja Ukraina puolestaan hakenut muutamaa päivää aiemmin 1-1 tasapelin niin ikään Pariisista, joten Petev kopioi Kanervaa ja Shevchenkoa päätyen myös 5-3-2 järjestelmään, joka juurtui Bosnian ykkösvaihtoehdoksi loppuvuoden ajaksi. Ainoastaan syyskuun harjoituspelissä Kuwaitia vastaan Petev käytti 4-2-3-1 ryhmitystä ja muut pelit Bosnia pelasi 5-3-2:lla. Ainoa voitto 5-3-2:lla tuli Kazakstania vastaan vieraissa maalein 0-2, kun Prevljak osui kahdesti kärkiparista. Toinen voitto tuli juuri Kuwaitia vastaan maalein 1-0 ja tuossakin pelissä voittomaalin teki Prevljak. Tämän vuoden maaliskuussa Bosnia jatkoi 5-3-2:lla harjoituspeleissään. Tuloksena olivat 0-1 tappio Georgialle ja 1-0 voitto Luxemburgista.

5-3-2:lla Bosnia ei kuitenkaan kaikkia pelejä lopettanut, vaan usein tappiolla se muutti ryhmityksensä 4-4-2:een/4-2-2-2:een, jolloin hyökkäysmuoto oli rohkea 2-2-6 ja puolen kentän tuntumaan jäi maksimissaan neljä pelaajaa kierrättämään palloa ja huolehtimaan puolustusvalmiudesta, kun laitapuolustajat nousivat pitämään leveyttä ja välissä oli neljä pelaajaa täyttämässä välikaistoja ja roikkumassa keskellä puolustuslinjassa tai sen etupuolella vastustajien toppareiden läheisyydessä. Niin tapahtui esimerkiksi kotipeleissä Kazakstania ja Suomea vastaan syksyllä. Viimeisimmässä pelissään puolestaan Petev kokeili 5-2-3 muotoa 25 minuutin ajan maalittomassa tilanteessa. Bosnian kokonaissaldo 15 pelistä Petevin alaisuudessa on kolme voittoa, viisi tasapeliä ja seitsemän tappiota. Tasapelit Ukrainasta ja Ranskasta olivat hyviä tuloksia syksyllä, mutta tietysti Ranska-tasapeliä edesauttoi se, että Bosnia sai pelata lähes koko toisen puoliajan ylivoimalla, kun Kounde taklasi holtittomasti Kolasinacia. Peteville on ollut aika tyypillistä se, että noin 55 minuutin jälkeen hän aloittaa vaihtoruletin keskikentän kolmikon pelaajista. Päätöskaksikymppisellä puolestaan kärkipariin tuodaan usein penkiltä tuoreita jalkoja.

En ajatellut ottavani uusia kuvakaappauksia Bosniasta maaliskuussa, jollei mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut, mutta katsoin kuitenkin Georgia-peliä ja tein joitakin poimintoja tuonnempana. Samoin Luxemburg-kamppailusta. Muutoin tyydyn nyt vain kertaamaan kirjallisesti ranskalaisin viivoin sen pelaamisen perusperiaatteet ja laittamaan linkit MM-karsintojen otteluanalyyseihin. Seassa on myös muun muassa linkit kesäkuun harjoituspeleistä Montenegroa ja Tanskaa vastaan. Ainoastaan Kuwait-voitosta ja joulukuussa C-miehistöllä pelatusta USA-harjoituspelistä vieraalla mantereella ei ole tarjolla kuvia Petevin aikakaudelta, heh.

Samalla alla olevat ranskalaiset viivat toimivat hyvinä muistiinpanoina, jolloin kesäkuun kotiotteluun valmistautuminen käy vikkelästi eikä tuolloin tarvitse enää muistella sitä, että mitenhän se Bosnia nyt pelasikaan MM-karsinnoissa, koska tätä kirjoittaessa asiat ovat vielä tuoreessa muistissa, joten silloin ne kannattaa myös laittaa muistiin.


Bosnia pallollisena vs. vastustaja pallottomana:

- Jos paperiryhmitys on 5-3-2, Bosnia rakentaa hyökkäyksiään 3-1-4-1-1 muodossa. Ankkuri Hadziahmetovic/Danilovic hakee palloa toppareiden yläpuolelta ja laitakeskikentät nostavat wingbackien kanssa lähemmäs puolta kenttää. Kärkiparista toinen roikkuu puolustuslinjassa ja toinen on enemmän valmiudessa tulemaan vastaan vastustajan kahden alimman linjan väliin alempana kärkenä. Usein myös oikea toppari Ahmedhodzic venyttää vastustajan muotoa todella paljon sivuttaissuunnassa ja liikkuu oikealle sivurajalle saakka, jolloin Stevanovic wingbackina puskee valmiiksi vastustajan viimeiseen linjaan tehden tilaa Ahmedhodzicille, jolle kierrättämällä Bosnia edisti paljon peliä syksyllä, koska Hadziahmetovic on usein keskellä merkattuna/syöttövarjossa. Suomikin prässäsi vieraissa siten, että kärkipari oli 2v4-alivoimainen toppareita ja ankkuria vastaan, jollei Lod noussut kiinni vasempaan toppariin Civiciin, jolloin Ahmedhodzic jäi vain vapaaksi, mutta toisaalta Lod oli usein vähän myöhässä ja Civic ehti pelata eteenpäin ennen Lodin prässiä. Lodin jättäessä puolestaan vastinparinsa Cimirotin vapaaksi välikaistalla, tuli oikean topparin Väisäsen pumpata eteenpäin, koska ankkurina ja ylimääräisenä keskikenttäpelaajana keskellä Schüllerin tuli estää syöttöjä Bosnian alemmalle kärjelle muodon sisään eikä hän voinut täten keskeltä höntyillä aina merkkaamaan Lodin vapaaksi jättämää pelaajaa. Väisäsen irrotessa eteenpäin topparit ja Schüller jäivät yhä keskelle 3v2-ylivoimatilanteeseen Bosnian kärkiparia vastaan. Wingbackit pelasivat luonnollisesti laidoissa wingbackeja vastaan 1v1 ja vasen keskikenttä Kamara pimensi omaa vastinpariaan Pjanicia
- Maalipotkuissa avausmalli voi olla sama kuin 4-2-3-1:lla pelatessa eli 2-4-4, jolloin Ahmedhodzicista tulee ikään kuin laitapuolustaja keskimmäiseen tasoon Stevanovicin nostaessa itsensä puolestaan valmiiksi taas viimeiseen linjaan. Samalla toinen laitakeskikenttä nousee myös lähemmäs kärkiparia neljänneksi pelaajaksi ylös, jolloin keskimmäiseen tasoon jäävät ankkuri, alemmas jäänyt laitakeskikenttä, vasen wingback ja tosiaan ylemmäs noussut oikea sivutoppari
- Alhaalta avatessa Bosnia on menettänyt palloja eritoten silloin, kun se on yrittänyt edistää peliä ankkurin kautta eli kesäkuun harjoituspeleissä Hadziahmetovicille ja Ukraina-pelissä Prcicille sattui menetyksiä omalla kenttäpuoliskolla vastustajan korkean miesvartiointiprässin alla, joten korkealta prässäämällä Bosniaa on mahdollistaa haavoittaa ja altistaa pallonmenetyksille vaarallisillakin alueilla, mutta Suomi prässännee varovaisemmin keskiympyrän yläkaaren tasolta, mutta välillä eritoten kotipelissä voisi kokeilla ottaa kiinni ylempääkin ukrainamaisella koko kentän vartioinnilla
- Bosnialla on kolme reittiä hyökätä. Ensimmäinen on selustapallot ilmassa kärkiparille vastustajan puolustuslinjan taakse. Demirovicin ollessa kentällä näitä nähtiin eniten, mutta myös Dzekolla ja Prevljakilla riittää juoksuvoimaa linjan taakse. Civic vasempana topparina nousee usein välikaistalle puoleenväliin vastustajan kenttäpuoliskoa jakamaan karkkia Kolasinacin pudotuksista, mutta myös Hadziahmetovic, Ahmedhodzic ja tietysti Pjanic kykenevät ruokkimaan kärkiparia. Vieraspelissä Suomen topparit hoitivat pystysyötöt varmasti katkoen ne ilmasta
- Toinen tapa on hyödyntää hyökkääviä wingbackeja Kolasinacia ja Stevanovicia, jotka ovat melko laadukkaita pelaajia kansainväliseen maajoukkuejalkapalloon hyökkäyssuuntaan ja osaavat harhauttaa vastustajansa 1v1-tilanteissa niin, että he saavat jalan auki keskityksille, joita Bosnia ei epäröi viljellä, koska rangaistusalueella on aina valmiina vähintään kärkipari nikkaamassa palloja pussiin, mutta Georgia-pelissä boksissa oli usein jopa neljä pelaajaa, kun kärkiparin lisäksi hyökkäyksiä olivat päättämässä laitakeskikentät tai laitakeskikenttä ja painottoman puolen wingback. Dzekon ohella Prevljak osoitti muun muassa Kazakstania vastaan vieraissa olevansa hyvä hakeutumaan etutolpalle puskemaan palloja sisään Stevanovicin keskityksistä. Keskityksiä voidaan myös pelata leveydestä takaviistoon boksin reunalle laitakeskikentille Pjanicille, Gojakille, Cimirotille ja kumppaneille
- Wingbackeille voidaan pelata myös ristipallojen/maitse kierrättämisen sijaan suoraan juoksupalloja vastustajan wingbackien/laitapuolustajien taakse, koska Kolasinac ja Stevanovic ovat myös hyvin juoksuvoimaisia ja ehtivät usein pystysyöttöihin ennen päätyrajaa päästen keskittämään jälleen joko takaviistoon boksin reunalle tai sitten maalin eteen kärkiparille. Eritoten Bosnian nousevat sivutopparit Ahmedhodzic ja Civic/Sanicanin antavat mielellään murtavia chippejä tai pystysyöttöjä maitse puolesta kentästä vastustajan wingbackien taakse tyhjiin tiloihin spurttaaville Bosnian wingbackeille, jotka kärkiparin ja keskikentältä apuun tulevan laitakeskikentän (Lod) tulisi kyetä peittämään Zenican vieraspeliä paremmin. Kärkiparista Dzekolla on puolestaan myös välillä tapana tehdä aloitteita wingbackien/laitapuolustajien taakse, mutta tuolloin hän saa usein kyllä iholleen vastustajan topparin, joka on seurannut häntä, mutta suojaamalla lähellä sivurajaa palloa Dzeko onnistuu hankkimaan vapaapotkuja kuten MM-karsinnoissa nähtiin esimerkiksi Ranska-peleissä. Bosnian hakiessa syöttöjä wingbackien taakse laitakeskikenttien tulee sivutopparien kanssa yhteistyössä kaventaa leveyteen ja seurata pystyjuoksut, jotta murtautuminen leveydestä keskittämään ei bosnialaisilta onnistuisi, mutta tuolla osa-alueella suomalaiset olivat kurinalaisen työteliäitä MM-karsinnoissa mm. Nissilän johdolla
- Kolmas tapa murtautua on pelata muodon sisään vastaan tulevalle alemmalle kärjelle kymppialueelle, joka pyrkii sen jälkeen usein pelaamaan nopean kombinaation linjojen välissä toisen kärjen kanssa tai sitten suoraan kääntyä tempokuljetukseen ja vapauttaa puolustuslinjaan roikkumaan jääneen toisen hyökkääjän läpi puolustuslinjan selustaan. Alemman kärjen lisäksi kahden alimman linjan väliin voi pelata välikaistoilla taskuissa päivystäville laitakeskikentille, mutta nämä ovat kyllä aika usein tarkemmin merkattuina, jolloin he suosiolla saattavat liikkua kohti sivurajaa ja avata täten enemmän syöttötilaa keskelle kymppialueelle vastaan tulevalle alemmalle kärjelle (usein tietysti eliittikohdepelaaja Dzeko), kun vastustajan keskikenttäpelaaja lähtee seuraamaan Bosnian laitakeskikenttää kohti sivurajaa
- Luxemburgia vastaan Bosnia pelasi puoli tuntia 5-2-3:lla, jolloin hyökkäysmuoto oli alhaalta 3-4-3 ja puolessa kentässä 3-2-5. Murtautumismalleissa ei muuttunut oikeastaan kuin vain se, että esimerkiksi kahden pelaajan sijaan kolme juoksi yhtäaikaa selustaan pystysyötöissä (Demirovic-Dzeko-Menalo yläkolmikkona) ja kapealla pelannut yläkolmikko oli myös päättämässä keskityksiä boksissa, joten pelkän kärkiparin varassa Bosnia ei ollut kuten vielä monesti MM-karsinnoissa. Muodon sisään pelatessa 10-alueelle Dzekolla oli puolestaan pudotusvaihtoehdot lähellä sekä oikealla että vasemmalla nopeille kombinaatioille
- Pallonmenetysten jälkeen Bosnia vastaprässää aggressiivisesti usein ja jos ensimmäisen prässiaallon ohitus onnistuu, korkealla olevan puolustuslinjan takana on tilaa, jonne pelata, kun puolustusvalmiudessa on muutoinkin vain neljä pelaajaa hyökkäysmuodon ollessa 3-1-4-1-1. Toinen mahdollisuus on pelata wingbackien jättämiin tiloihin laidoille ja vastahyökätä sitä kautta kohti maalia, jos topparikolmikko ja ankkuri vetäytyvät tukkimaan keskiakselia. Oleellista on kuitenkin saada pallo 1-2 syötöllä kohti selustaa Pukille eikä aikailla, jolloin syöttöikkuna sulkeutuu

Bosnia pallottomana vs. vastustaja pallollisena:

- Pallottomana 5-3-2 puolustusmuoto, tosin Luxemburgia vastaan Bosnia kokeili myös puoli tuntia 5-3-2:ta
- Jos vastustaja pelaa kolmella topparilla, kärkipari jätetään 2v3-alivoimaiseksi ravaamaan topparien välillä ja jos vastustajalla on yksi ankkuri, toinen kärki myös jättää hänet syöttövarjoon, jolloin kyseessä on 2v4-alivoimatilanne (esim. Suomen hyökätessä 3-1-4-2:lla) ja usein vastustajan sallitaan edetä tuolloin sivutopparien kautta. Jos vastustaja pelaa neljän alakerralla, kärkipari jää 2v3-alivoimaiseksi, kun kahden topparin lisäksi toinen merkkaa vuorollaan yhden vastustajan kk-pelaajan (usein ankkurin), jolloin vapaa pelaaja vastustajalla on toinen toppareista. Vastustajan laitapuolustajat jäävät myös auki sivurajoille alataskuihin, koska wingbackit makaavat puolustuslinjassa eritoten, jos vastus on kova (Ukraina tms.)
- Laitakeskikentät tuppaavat jäämään lähelle puolustuslinjaa, jotta kollektiivi olisi tiivis ja eritoten kahden alimman linjan väliin pelaaminen hankalaa, kahden ylimmän prässilinjan välissä on vähän enemmän tilaa usein. Ankkuri tukkii tiloja topparikolmikon edessä estäen vastustajan kärkeä putoamasta palloa vastaan vapaasti linjojen väleihin kymppialueelle
- Georgia-pelissä Bosnia prässäsi rohkeammin. Krunic laitakeskikenttänä liikkui välillä vasemmalta kärkiparin väliin kiinni ankkuriin, jolloin AV-tilanne oli vain 3v4 3-1-4-2 hyökkäysmuotoa vastaan ensimmäisessä vaiheessa. Samalla sivutoppari Sanicanin irtosi linjasta kiinni Krunicin vapaaksi jättämään mieheen välikaistalla ja kaksi muuta topparia jäivät 2v2-tilanteeseen vastustajan kärkiparia vastaan. Todella korkealta prässätessä puolestaan Bosnia käytti jopa koko kentän miesvartiointia, kun Krunic iski kiinni oikeaan toppariin ja Hadziahmetovic peilasi vastustajan ankkurin. Se pakotti vastustajan turvautumaan chippeihin ohi prässin Bosnian puolustuslinjaan tai sen etupuolelle, mutta pääpelivoimallaan Bosnia voitti ykköspallot napaten pallonhallinnan
- Vaihtoehtoinen puolustusmuoto on 4-4-2, jota Petev käytti tappiolla ollessaan muutettuaan ryhmityksensä nimenomaan 4-4-2:een/4-2-2-2:een. Jos paperiryhmitys on alun alkaen 4-2-3-1, tuolloinkin käytännössä puolustusmuoto on 4-4-2/4-4-1-1
- Bosnia puolustaa laitakaistoja aina neljällä pelaajalla. Se pyrkii luomaan sinne lukumääräisen ylivoiman wingbackin, sivutopparin, laitakeskikentän ja ankkurin turvin. Ukrainaa vastaan muun muassa se sai 4v3-ylivoimia ja myös Ranskaa, mutta Ranska ratkaisi ongelman siten, että esimerkiksi vasemmalta hyökätessä Mbappe, T. Hernandez ja keskikentältä Rabiot tekivät jatkuvia aloitteita Bosnian oikean wingbackin Stevanovicin selustaan ja tuolla tavoin Ranska yritti päästä keskittämään laadukkaampien yksilöidensä toimesta. Suomi puolestaan toi välillä painottomalta puolelta laitakeskikenttä Lodin esimerkiksi vasemmalle laitakaistalle tekemään murtautumistilanteista 4v4-tasavoimaisia tai sitten jos laidalla oli vain kolme pelaajaa, Suomikin yritti pelata esimerkiksi vieraspelissään juoksupalloja Hämäläiselle laitaa pitkin eteenpäin vastustajan wingbackin taakse ja keskittää sitten suoraan juoksusta luukulle kohti kärkiparia. Bosnian oikea wingback Stevanovic on koulutukseltaan laituri ja siksi nukahtaa välillä puolustussuuntaan, joten hänen laidaltaan on mahdollista ennemmin murtautua keskittämään. Leveydessä olevan tilan käyttöä kannattaa suosia, koska useimmissa MM-karsintapeleissä Bosnia oli kertakaikkisen tiivis keskellä ja esimerkiksi Ukraina ei kotipelissään päässyt murtautumaan muodon sisään ja keskustan kautta maalipaikoille juuri ollenkaan. Toisaalta Suomen avausmaali Zenicassa oli osoitus, että muodon sisällekin voi pelata ahtaisiin tiloihin ja tehdä maalin, mutta useimmiten se on kuitenkin pään hakkaamista seinään ja vastaiskumahdollisuuksien lahjoittamista
- Yksi tapa haavoittaa Bosniaa leveyden kautta on myös luoda hetkellisiä 2v1-ylivoimatilanteita taustakierroilla Bosnian wingbackeja vastaan. Kun muotoa liikutetaan nopeasti sivuttain, Bosnia ei ehdi tuoda kaikkia neljää pelaajaa puolustamaan leveyttä ja joskus wingbackit saattavat jäädä jopa ilman sivutopparin tukea yksin kahta pelaajaa vastaan. Tai sitten pitää vain nopean muodon liikuttamisen jälkeen luottaa 1v1-ohituskykyihin kuten Ukrainan voittomaalissa päätöskierroksella nähtiin, kun Tsygankov ohitti Stevanovicin eristetyssä 1v1-tilanteessa ja hänen keskityksestään Zinchenko teki voittomaalin Yarmolenkon kantapääjatkosta
- Bosnian muodon selustassa on myös tilaa, johon pelata, koska kaksi alinta linjaa ovat usein niin lähekkäin, joten kk-linjan etupuolelta on tilaa antaa pystysyöttöjä puolustuslinjan taakse. Ranska haki monesti MM-karsinnoissa Pogban avoimen jalan kautta Benzemaa ja Mbappea pystysyötöillä, mutta nuoret topparit Ahmedhodzic ja Hadzikadunic ovat pahoja ohitettavia niin maitse annetuilla puhkovilla syötöillä kuin ilmassakin. Civic on myös vasempana topparina pelatessaan nopea ja Sanicanin puolestaan erinomainen ilmassa sekä tarvittaessa liukuu myös katkomaan maitse annettuja pystysyöttöjä viime hetkillä. Bosnian sivutopparit ovat melko hyviä kaventamaan myös leveyteen ja ottamaan tilan pois, jos vastustaja yrittää antaa pystysyöttöjä Bosnian wingbackien taakse
- Bosnian muodon sisään pelaaminen on myös mahdollista kolmantena etenemisreittinä, mutta kuten todettua, kaksi alinta linjaa pelasivat MM-karsinnoissa niin lähekkäin ja parhaimmillaan koko kollektiivikin mahtui 20 metrin sisään, että tyhjiä tiloja ei pahemmin ollut, kun vielä ankkurina Hadziahmetovic liikkui laajalla säteellä estäen pelaamista kymppialueelle ja sivutopparit puolestaan ovat atleettisia kyeten irtoamaan puolustuslinjasta vastaan ja pumppaamaan tyhjän tilan pois ylätaskuista välikaistoille, jos vastustajan välikaistapelaajat yrittävät kääntyä kasvot kohti maalia tempokuljetukseen, joten kosketusten Bosnian muodon sisässä tulee olla nopeita ja mielellään peli saisi edistyä yhdellä kosketuksella, josta Stepanenko näytti mallia Ukrainan kotipelissä hakeutumalla kahden ylimmän prässilinjan väliin ja jatkamalla sitten yhdellä kosketuksella selustaan. Samaan pystyy halutessaan Schüllerkin
- Alhaalta peliä avatessa chipeillä on mahdollista löytää hetkellisiä tyhjiä tiloja toppareiden edestä, koska Bosnian muodon ollessa ylempänä se on vähän löyhempi ja etäisyys kk-linjasta toppareihin on isompi ja tuota Suomikin hyödynsi vieraissa avaamalla Väisäsen kautta Pukille ilmassa puolipitkiä syöttöjä pallottomana heikoimman Civicin etupuolelle, mutta onnistuneet pudotukset olivat turhan harvassa. Tuolla tavoin on kuitenkin mahdollista siirtää painopiste nopeastikin Bosnian kenttäpuoliskolle
- Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Bosnia pyrkii eritoten etenemään laitojen kautta vastustajan nousevien wingbackien/laitapuolustajien jättämiin tyhjiin tiloihin, jotka Suomenkin topparien tulee tukkia kaventamalla ajoissa leveyteen. Wingbackeista Stevanovic eritoten spurttaa heti ylöspäin ja pääsikin monesti MM-karsinnoissa keskittämään oikealta laidalta luukulle vastaiskujen päätteeksi. Toinen tapa on pelata pystysyöttö kärkiparille ja eritoten Dzeko on loistava suojaamaan palloa ja levittämään sen sitten joko jälleen laitakaistoille tyhjiin tiloihin tai viereen kärkiparille, jonka jälkeen Bosnia saattaa hakea nopealla seinäkombinaatiolla murtautumista keskeltä vastustajan toppareiden taakse tyhjään tilaan

Erikoistilanteet:

- Hyökkäyspään kulmapotkuja antaa ykkösvaihtoehtona Pjanic ja hänen jälkeensä Hadziahmetovic/Gojak. Boksiin nousevat aina topparikolmikko ja kärkipari. Kaksi muuta keskikenttäpelaajaa ovat boksin reunalla odottamassa kakkospalloja ja alemmas jäävät varmistamaan wingbackit. Kaikki viisi kohdetta ovat poikkeuksetta vaarallisia ilmassa ja kykenevät voittamaan 1v1-pääpalloja, minkä Suomikin sai kokea Zenicassa. Eritoten kuitenkin Ahmedhodzic ja Hadzikadunic ovat toppareista usein kohdepelaajia, joita Pjanic hakee keskityksillään Dzekon ohella tietysti. Joskus Bosnia saattaa nostaa kuudennenkin pelaajaan boksiin ja hakee keskitystä tälle, koska vastustaja on saattanut hänet ylimääräisen kohdepelaajan vapaaksi. Niin kävi muun muassa Kazakstania vastaan kotona, kun Menalo sai puskea vapaasti 2-2 tasoituksen Pjanicin keskityksestä. Aika pitkälti Bosnia pelaa kulmapotkut vitosen viivan ja pilkun väliin parhaalle maalintekosektorille, vaikka vastustaja sumputtaisikin sen useammalla miehellä
- MM-karsintojen alussa Bosnia puolusti kulmapotkut 8+2-mallilla, jossa Pjanic ja tilanteesta riippuen joku toinen (usein Kolasinac) saivat vapauden olla boksin reunalla odottamassa kakkospalloa tai ottivat pois lyhyen variaation. Loput kahdeksan pelaajaa puolustivat aluetta maalin edestä rangaistuspotkupisteestä alaspäin ryhmittyen tasaisesti. Kesken karsintojen Petev muutti kuitenkin tapaa puolustaa kulmapotkut ja parissa viimeisessä maajoukkueikkunassa Bosnia puolusti kulmapotkut siten, että neljä pelaajaa suojasi vitosen aluetta (Ahmedhodzic, Hadziahmetovic, Civic ja Krunic), neljä pelaajaa miesvartioi kohdepelaajia/blokkasi näiden juoksuja (Sanicanin, Prevljak, Kolasinac ja Suomea vastaan myös Pjanic) ja yhä kaksi pelaajaa (Cimirot+Stevanovic, Pjanic myös mahdollinen) oli sitten boksin reunalla ilman suoranaista puolustusvelvoitetta. Syy muutokseen lienee se, että syyskuussa niin Ranska kuin Kazakstaninkin tekivät kulmapotkumaalit Bosniaa vastaan keskittämällä röyhkeästi vitosen viivalle kahdeksan aluepuolustajan keskelle eli maalinedustan sumputtaminen ei toiminut toivotulla tavalla, kun vastustajan kohdepelaajat saivat juosta melko estelyittä vauhdilla kohti maalia seisovia miehiä vastaa. Georgia-harjoituspelissä kulmapotkujen puolustaminen tapahtui siten, että aluepuolustajia oli kolme, vartioijia viisi ja reunalla kaksi pelaajaa, joten MM-karsintojen loppuun nähden yksi pelaaja on siirretty vitosen alueelta vartioijaksi.
- Sivuvapaapotkuissa Bosnialla on samat viisi kohdepelaajaa kuin kulmapotkuissa. Palloja pelataan usein etualueelle ja yritetään siitä jatkaa kohti maalia
- Sivuvapaapotkut Bosnia puolustaa standardinomaisella seitsemän miehen linjalla, yksi pelaaja on boksin reunalla ja kaksi muurissa

Ideaaliavauskokoonpano (5-3-2):

Edin Dzeko (Luka Menalo) - Ermedin Demirovic (Smail Prevljak, Almedin Ziljkic, Kenan Kodro)
Rade Krunic (Cojko Cimirot, Amer Gojak, Amar Rahmanovic) - Amir Hadziahmetovic (Vladan Danilovic, Sanjic Prcic) - Miralem Pjanic (Adi Nalic, Elvis Saric)
Sead Kolasinac (Mateo Susic, Amar Dedic) - Eldar Civic (Adnan Kovacevic) - Sinisa Sanicanin (Dennis Hadzikadunic) - Anel Ahmedhodzic (Aleksandar Jovicic, Dario Dumic, Hrvoje Milicevic) - Miroslav Stevanovic (Jusuf Gazibegovic, Branimir Cipetic, Ajdin Nukic)
Ibrahim Sehic (Nikola Vasilj, Kenan Piric, Asmir Begovic, Vladan Kovacevic)
« Viimeksi muokattu: 18.04.2022 klo 21:46:16 kirjoittanut Salming »
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #1 : 18.04.2022 klo 21:23:39

Ohessa on vielä Bosnian leiriryhmä maaliskuun otteluihin Georgiaa ja Luxemburgia vastaan. Molemmat ottelut olivat kotipelejä. Uusia tuttavuuksia olivat vain Larnakan 28-vuotias oikeajalkainen toppari Hrvoje Milicevic ja 19-vuotias vasen laitapuolustaja/wingback Amar Dedic Itävallan pääsarjasta. Pjanic jätti harjoitusottelut väliin.



Avauskokoonpano Georgiaa vastaan oli (5-3-2):

Demirovic 23 - Dzeko 11
Krunic 8 - Hadziahmetovic 18 - Gojak 10
Kolasinac 5 - Sanicanin 6 - Kovacevic 19 - Ahmedhodzic 16 - Stevanovic 20
Sehic 12

Aika lailla parhaalla miehistöllä Bosnia pelasi. Krunic ei ollut enää alempi kärki, vaan Petev kokeili häntä keskikentän kolmikossa Pjanicin poissaollessa. Sanicanin oli siirtynyt keskitopparista takaisin vasemmaksi toppariksi syrjäyttäen Civicin, joten Kovacevic sai tilaisuuden keskellä.

Vaihdot: Tunnin kohdalla Danilovic korvasi Krunicin ja Milicevic Sanicanin. Kovacevic siirtyi vasemmaksi toppariksi ja Milicevic tuli keskitoppariksi. 76. minuutilla Bosnia vaihtoi ryhmityksen tappioasemassa tutusti 4-2-2-2:een/4-4-2:een. Toppareista Kovacevic otettiin pois Gazibegovic tuli sisään oikeaksi laitapuolustajaksi, kun Stevanovicista tuli laituri. Rahmanovic korvasi Gojakin ollen vasen sisäänkaventanut laituri Kolasican jäätyä leveyteen laitapuolustajaksi. Danilovic putosi pohjakaksikkoon Hadziahmetovicin vierelle. 87. minuutilla vielä Demirovic vaihtui kärkiparissa Prevljakiin ja Stevanovic laiturina Menaloon. Lopputulos oli silti 0-1 ja vedot kohti maalia 3-1, joten pallonhallinnasta huolimatta Bosnia ei juuri uhkaa kyennyt luomaan Georgian peilikuvamaista tiivistä 5-3-2 muotoa vastaan.

Bosnia pallollisena vs. Georgia pallottomana


Bosnia rakensi yhä 3-1-4-1-1/3-1-4-2 hyökkäysmuodolla. Tässä pelissä muoto oli lähempänä jälkimmäistä, kun sekä Dzeko että Demirovic roikkuivat enemmän linjassa kytäten pystyjuoksuja sen sijaan, että selkeästi toinen olisi pudonnut palloa vastaan linjojen väliin. Hadziahmetovic oli keskellä Georgian yläviisikon puristuksissa, joten pitkälti peli oli muodon ulkopuolella pyörittelyä hitaalla temmolla, joka on ollut Petevin aikakaudelle tyypillistä.


Tappiolla Petev muutti lopulta muodon tuttuun 2-2-6:een hyökätessä ja 4-4-2/4-2-2-2:een puolustaessa. Stevanovic ja Rahmanovic ovat tässä välikaistoilla laitureina, kärkipari keskellä ja laitapakit Kolasinac ja Gazibegovic leveydessä. Hadziahmetovic-Danilovic on pohjapari ja topparit ovat Ahmedhodzic ja Milicevic.


Käytössä olivat tutut kolme etenemisreittiä hyökätessä. Ensimmäinen oli selustassa olleen tilan käyttö. Dzeko varsinkin teki hyviä liikkeitä pystyyn läpi illan. Tämä oli niistä paras. Hadziahmetovic löytyi kerrankin prässilinjojen välistä ja tämä pääsi kääntymään. Heti kun jalka oli auki, Dzeko teki liikkeen.


Dzeko viimeisteli alakulmaan, mutta tilanne oli todella niukka paitsio. Minuutin päästä Georgia sitten teki voittomaalin, joten marginaalit olivat pieniä.


Tässä on Demirovicilta yksi aloite avausjakson lopussa, kun Bosnia purki sivurajaheiton jälkeistä prässiä pitkällä pallolla.


Demirovic sai pallon haltuun ja pudotti sen takaviistoon.


Gojak hankki vedollaan kulmapotkun.


Toinen vaihtoehto oli pelata muodon sisään, mutta Georgian kollektiivi oli niin tiivis, että se oli haastavaa. Kärjetkin puolestaan tosiaan tekivät enemmän liikkeitä pystyyn kuin vastaan tällä kertaa. Tässä tosin Demirovic vähän putosi vastaan, mutta Kolasinacin syöttö katkesi lähimpään mieheen, joten oikeastaan kertaakaan Bosnia ei löytänyt 10-alueelta Demirovicia tai Dzekoa illan aikana.


Välikaistoilla päivystäneet Krunic ja Gojakkin olivat peilattuina Georgian laitakeskikenttien toimesta, mutta 38. minuutilla Gojak löytyi yllättävän vapaana taskusta. Erinomainen syöttö Kovacevicilta.


Gojak levitti laitaan ja Stevanovic keskitti. Kärkipari oli boksissa päättämässä hyökkäystä, mikä on Bosnialle tyypillistä ja kun molemmat pärjäävät ilmassa, siksi keskityksiä viljellään. Tämä pallo lensi kuitenkin veskarin käsiin.


Aasinsillalla on kätevä siirtyä kolmanteen murtautumisreittiin eli leveyteen. Wingbackeille pelattiin yhä sekä juoksupalloja vastustajan wingbackien taakse että ristipalloja eristettyihin 1v1-tilanteisiin. Tässä on Kolasinacin paras aloite, jonka poimii Krunic.


Keskitys suoraan juoksusta toi sentään kulmapotkun, kun Lobjanidze blokkasi.


Stevanovic näyttää tässä mallia vuorostaan. Häneltähän näitä spurtteja nähdään vielä enemmän.


Keskitystä olivat päättämässä myös Gojak ja Kolasinac kärkiparin lisäksi, mutta pallo jäi etualueelle.


Muutama staattisempi 1v1-haasto seuraavaksi. Hadziahmetovic lähettää ristipallon kohti Kolasinacia.


Kolasinac lähti haastamaan sisäpuolelta, muttei päässyt Lobjanidzen. Tällaisia eristettyjä 1v1-tilanteita Bosnia kuitenkin haluaa wingbackeilleen luoda, koska molemmat ovat hyökkäyssuuntaan hyviä ohittajia.


Tässä puolestaan Dzeko vaihtaa painopisteen oikealle Stevanovicille 1v1-tilanteeseen.


Stevanovic sai tavallista helpommin jalan auki, kun wingback vetääntyi kohti boksia. Keskitystä oli päättämässä taas jopa neljä pelaajaa tavanomaisemman kahden asemesta, mutta omia Stevanovicin keskitys ei löytänyt. Tuo on silti huomionarvoinen nyanssi jatkossakin seurattavaksi. Nyt molemmat laitakeskikentät olivat boksissa kärkiparin kanssa.


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Bosnian vastaprässi on ollut vähän huteraa viime peleissä ja kun puolustusvalmiudessa on vain neljä miestä 3-1-4-1-1:llä hyökätessä, se mahdollistaa haavoittamisen. Tässä Georgia ohittaa ensimmäisen vastaprässiaallon ja sen jälkeen...


... selustassa on tilaa, johon juosta korkealla olevan linjan takana, mutta Kovacevic sai kuitenkin transition pysähtymään keskiviivalle.


Vartin kohdalla oli toinen hyvä yritys päästä läpiajoon selustaan riiston jälkeen, mutta Kovacevic-Ahmedhodzic kaksikko selvitti tilanteen lopulta.

Bosnia pallottomana vs. Georgia pallollisena


Bosnian puolustusmuoto oli tuttu 5-3-2. Georgia rakensi 3-1-4-2 muodolla. Yleensä Bosnia on prässännyt tuota muotoa siten, että kuvan mukaisesti kärkipari on jätetty 2v4-alivoimaiseksi topparikolmikkoa ja ankkuria vastaan, jolloin vastustajalla on kerrallaan ollut vapaana yksi toppari. Ankkurin Bosnia on pyrkinyt jättämään syöttövarjoon toisen kärjen toimesta kerrallaan, mutta tässä numero 10 Kvekveskiri on pudonnut hakemaan palloa toppareiden jalasta melkeinpä ja Krunic varjostaa häntä, kun yleensä Bosnian laitakeskikentät ovat jääneet lähelle puolustuslinjaa vain tukkimaan välikaistoja, mutta tässä pelissä Bosnia prässäsi rohkeammin, kun Krunic hyvin usein nousi kiinni ankkuriin ja vastaavasti sitten vasen toppari Sanicanin pumppasi eteenpäin merkkaamaan Krunicin vapaaksi jättämän pelaajan välikaistalla.


Tässä näkyy esim. se, kuinka Krunic on kiinni ankkurissa eikä pysytteli omalla puolellaan vasemmalla. Täten kärkipari ei joudu enää 2v4-alivoimaiseksi Georgian rakenteluvaihetta vastaan, vaan alivoimatilanne on vain 3v4 ja vapaa pelaaja tässä keskitoppari. Samalla näkyy, kuinka puolustuslinjasta Sanicanin on irronnut merkkaamaan Georgian oikean laitakeskikentän, jonka Krunic on jättänyt auki liikuttuaan kärkiparin väliin kiinni ankkuriin. Oikealla välikaistalla Gojak sen sijaan on liimaantunut kiinni Georgian vasempaan laitakeskikenttään. Hadziahmetovic ankkurina tukkii tiloja puolustuslinjan edessä. Wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan ja kahdella muulla Bosnian topparilla oli 2v2-tilanne Georgian kärkiparia vastaan, kun yleensä ylivoimatilanne toppareilla on ollut 3v2, mutta nyt tosiaan Sanicanin irtosi Krunicin mieheen. Toki ankkurina Hadziahmetovic oli sen verran lähellä kahta muuta topparia, että hän pystyi luomaan sen 3v2-ylivoiman yhä keskelle pudottamalla vähän alaspäin.


Korkealta prässätessä Bosnia prässäsi vielä rohkeammin, kun Krunic iski kiinni oikeaan toppariin ja Hadziahmetovic nousi kiinni Georgian ankkuriin. Tällöin koko kenttä oli täynnä 1v1-tilanteita eli käytössä oli koko kentän miesvartiointi, kun Sanicanin-Gojak kaksikko yhä merkkasi Georgian laitakeskikentät, wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan ja Bosnian kaksi muuta topparia kontrolloivat Georgian kärkiparia.


Bosnian prässi johti siihen, että todella usein Georgia joutui turvautumaan alhaalta chippeihin puolustuslinjan etupuolelle, mutta Bosnian pääpelivoimainen alakerta hoiti ykköspallot erinomaisella varmuudella napaten pallonhallinnan takaisin itselleen. Tässä Sanicanin voittaa helposti ykköspallon.


Bosnian paras maalipaikkakin tuli onnistuneesta prässistä korkealla. 23. minuutilla näkyy Bosnian MM-karsinnoista tuttu tapa puolustaa eli kärkipari on 2v4-alivoimainen, kun kerrallaan yksi toppari on auki ja ankkuri yritetään jättää syöttövarjoon. Tässä Demirovic on se, joka jättää ankkurin syöttövarjoon prässätessään samalla keskitopparia Kashiaa tämän saatua kierrätyksen Dvalilta.


Demirovic pääsi syöttöön väliin, mutta chippasi maalin katolle.


Muodon sisään pelaaminen Bosniaa vastaan on haastavaa, koska syvällä puolustaessa eritoten linjat ovat toisiaan lähellä ja keskusta sumputettuna. Niinpä kaukolaukaukset kk-linjan edestä ovat yksi mahdollisuus.


Kvaratskhelian kuti jysähti ristikkoon.


Leveyttä puolustaessa Bosnia loi yhä 4v3-ylivoimia laitakaistoille wingbackin, sivutopparin, laitakeskikentän ja ankkurin voimin. Ei tästä sen enempää.


Leveydestä on silti helpompi murtautua kuin keskeltä, joten Bosnian laitakaistoille jättämää tilaa on käytettävä. Georgiakin siihen pyrki pelaamalla juoksupalloja wingbackien taakse ja vastaavia aloitteitahan Hämäläinen teki Zenicassa monia. Kolasinacia Georgia ei kertaakaan juoksukilvassa voittanut, mutta Stevanovic nukahti kertaalleen kuten hänellä on tapana tehdä.


Wingback Giorbelidzen vapaa keskitys päätyi kuitenkin Ahmedhodzicin päähän. Kaksi muuta topparia kontrolloivat rutiinilla Georgian toista kärkeä.


Leveyden lisäksi selustassa on tilaa ja oli edelleen tässäkin pelissä. Tässä oli Georgian avausjakson paras haavoitusyritys, mutta Sanicanin sijoitti hyvin katkoen syötön kuten monesti MM-karsinnoissakin eritoten Ranska-peleissä.


Georgian voittomaali syntyi toisen jakson alussa. Siinä yhdistyi melko moni edellä läpikäyty asia. Bosnia prässää ylhäältä, mutta Demirovic vuotaa topparia vastaan eikä pysty olemaan syöttölinjalla.


Prässinpurku tapahtuu löytämällä toinen kärjistä puolustuslinjan edestä. 3v2-ylivoiman turvin Ahmedhodzic irtosi linjasta yrittäen katkoa syötön siinä onnistumatta. Alapuolelle jäivät yhä Sanicanin ja Kovacevic, joista jälkimmäinen ei saanut riistoa aikaan, vaan Georgia eteni vastustajan kenttäpuoliskolle. Samalla lailla Suomi monesti yritti purkaa Bosnian prässin, kun L. Väisänen haki chipeillään Pukkia toppareiden edestä.


Stevanovic on koulutukseltaan laituri eikä wingback, joten hän vuotaa ajoittain pallottomana. Pudotuksen jälkeen niin tapahtui, kun Kvaratskhelia harhautti hänet.


Kvaratskhelia pääsi kuljettamaan suojaamatonta linjaa vastaan ja Zivzivadze teki aloitteen selustaan Kovacevicin ja Sanicaninin välistä.


Sanicanin harvinaisesti epäonnistui selustan puolustamisessa eikä saanut miestään kuriin, vaan Z viimeisteli längistä. Bosnia ja Hertsegovina nolla, Georgia yksi.


Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Bosnia pyrki yhä etenemään vastustajan wingbackien jättämiin tiloihin. Tässä spurtin tekee Kolasinac, mutta Krunicin syöttö jäi liian taakse.


Toinen tapa oli löytää kohdepelaaja Dzeko...


... ja tämä jatkoi leveyteen tyhjään tilaan kuten monesti MM-karsinnoissa.


Gojakin keskitys suoraan juoksusta ei kuitenkaan tavoittanut Demirovicia, vaan katkesi toppariin, mutta tämä oli klassista Bosnian vastahyökkäyspelaamista jo MM-karsinnoista Petevin alaisuudessa.

Erikoistilanteet


Kulmat antoi Hadziahmetovic. Se ei sinällään yllättänyt, koska hän on niitä ennenkin antanut Pjanicin poissaollessa. Kohdeviisikko oli tuttu eli kärkipari ja topparikolmikko. Reunalla ovat kaksi muuta kk-pelaajaa Krunic ja Gojak. Wingbackit Kolasinac ja Stevanovic varmistavat.


Ahmedhodzic voitti ykköspallon ja puski sen tolppaan. Yhä edelleen Bosnian kulmapotkut ovat melko vaarallisia, kun ne pelataan sisäkierteisinä maalin edustalle ja joukkueessa riittää pääpelivoimaa. Sen Suomikin sai kokea Zenicassa.


Kulmapotkujen puolustamista Bosnia oli ohuesti muuttanut. Kun MM-karsintojen lopussa esim. Suomea vastaan aluepuolustajia oli neljä ja vartioijia neljä, nyt aluepuolustajia oli vain kolme (Demirovic, Ahmedhodzic ja Dzeko) ja vartioijia viisi (Kolasinac, Sanicanin, Kovacevic, Hadziahmetovic ja Gojak). Reunalla oli yhä kaksi pelaajaa (Krunic ja Stevanovic).


Tässä näkyvät vielä paremmin viisi vartiointiparia eli kaikki Georgian kohdepelaajat on täten merkattuina.


Demirovic putsasi etutolpalta pallon veks.


Sivuvapaapotkuja antoi kulmien tapaan Hadziahmetovic eikä esim. Gojak. Kohteet olivat tietysti samat kuin kulmissa. Sisäkierteinen pallo putosi tässä pilkun kohdalla nätisti Dzekon nuppiin, mutta Loria venyi torjuntaan.


Kakkospallon puski sisään Kovacevic, mutta tilanne oli paitsio. Monesta asiasta Peteviä voi kritisoida, mutta hyökkäyspään erikoistilanteissa Bosnia on minusta lohkon paras joukkue.

Kansojen liigan kenraaliharjoituksessa Bosnia kaatoi 1-0 Edin Dzekon päätöskympin osumalla Luxemburgin. Tuossa pelissä jalkeilla oli kakkosmiehistö. Hadzikadunic pääsi pitkästä aikaa keskitoppariksi ja yllättäen Kolasinacia kokeiltiin sivutopparina. Keskikentän pohjalla oli kiinnostava nähdä Danilovic ja oikeana wingbackina uusi tuttavuus Dedic, joka on siis koulutukseltaan kuitenkin vasemman laidan pelaaja:

Demirovic 23 - Prevljak 9
Gojak 10 - Danilovic 14 - Nalic 17
Gazibegovic 4 - Kolasinac 5 - Hadzikadunic 3 - Ahmedhodzic 16 - Dedic 24
Vasilj 1

Vaihdot: Tauolla wingbackit vaihtuivat Civiciin ja Stevanoviciin sekä Milicevic korvasi Ahmedhodzicin. Civic tosin pelasi sivutopparina ja Kolasinac siirtyi wingbackiksi vasemmalle. Tunnin jälkeen puolestaan Prevljak vaihtui Dzekoon ja Nalic Menaloon. Samalla Bosnia muutti ryhmityksen 5-2-3:een, kun Demirovic oli vasemmalla, Dzeko keskellä ja Menalo oikealla. Danilovic-Gojak kaksikko rytmitti peliä pohjalla. Päätöskympillä Sanicanin tuli vielä Kolasinacin tilalle ja Civic siirtyi wingbackiksi.


Hyökkäysmuoto oli tunnin ajan yhä 3-1-4-2, joten Petev jatkoi samalla sapluunalla.


Bosnia käytti tuttuja murtautumisreittejä. Heti alussa Gazibegovic sai jalan auki leveydessä ja keskitti. Wingbackien 1v1-osaamiseen Petev luottaa isosti. Pelkästään kärkipari ei tässäkään pelissä boksissa ollut, vaan keskikentältä tehtiin tukevia juoksuja. Nyt sellaisen teki Nalic.


Tästä olisi voinut jopa maalin tehdä, jos haltuunotto olisi ollut parempi.


Toisella laidalla Dedic oli wingbackina aika poikanen ja ei ihme, että hän joutui tauolla vaihtoon. Keskitykset jäivät poikkeuksetta liian vajaiksi.


1v1-tilanteissa kyvyt eivät likimainkaan riittäneet samanlaiseen harhautteluun ja oikean jalan auki saamiseen kuin Stevanovicilla.


Danilovic sen sijaan rytmitti kivasti peliä pohjalla. Ohessa pari näytettä siitä. Ensin hän poimii muodon sisästä 3-1-4-1-1:llä hyökätessä alemman hyökkääjän Prevljakin.


Ja kuten tapana on muodon sisään puolustuslinjan eteen pelatessa, Bosnia pyrkii nopealla kombinaatiolla selustaan sen jälkeen. Prevljakin pudotuksesta Gojak hakee Demirovicia, mutta syöttö oli vajaa.


Avausjakson lopussa Gojak löytyy välikaistalta muodon sisästä.


Pudotus Prevljakille ja itse selustaan tyhjään tilaan, joten näissä näytteissä yhdistyivät sekä selustassa olleen tilan hyödyntäminen että 10-alueelle pelaaminen.


Syöttö tuli vähän onnellakin läpi. Pukki olisi sijoittanut takakulmaan, mutta Gojak päin veskaria.


Toisella jaksolla tosiaan viimeiset 25 minuuttia Bosnia kokeili uutta muotoa 5-2-3:a, joka hyökätessä oli 3-4-3/3-2-5. Alhaalta rakennettaessa se oli 3-4-3 ja puolessa kentässä 3-2-5.


Demirovic-Dzeko-Menalo kolmikko kapealla pelaten pakotti Luxemburginkin puolustuslinjan kapealle ja wingbackeille Kolasinacille ja Stevanovicille jäi entistä enemmän tilaa leveyteen keskityshaastoille.


Voittomaali syntyi 86. minuutilla. Bosnia vyöryy 3-2-5:lla. Sivutopparit ovat syvällä vieraiden alueella. Milicevicin rooli oli sama kuin Ahmedhodzicilla eli venyttää vastustajan muotoa rajusti hakemalla tyhjää tilaa sivurajalta.


Stevanovic sai 3v3-tilanteessa tassun auki ja chippasi Milicevicille, joka teki samanlaisen nousun kuin Ahmedhodzic Ukrainaa vastaan vieraissa tasoitettuaan 1-1:een MM-karsinnoissa.


Milicevic ei kuitenkaan ampunut itse, vaan keskitti luukulle kohti yläkolmikkoa.


Dzeko survoi pallon väkisin pömpeliin. Bosnia yksi, Luxemburg nolla.


Noin muutoin mitään suurta eroa 5-3-2:een ja 3-1-4-2:lla hyökkäämiseen ei ollut. Yläkerrassa oli vain esimerkiksi kahden sijaan kolme pelaajaa juoksemassa yhtä aikaa selustaan kuten tässä (Menalo palloa lähimpänä) tai päättämässä keskityksiä boksin sisässä.


Samoin muodon sisään kun Dzekolle chipattiin puolustuslinjan etupuolelle, oli hänelle pudotusvaihtoehdot molemmilla puolilla.


Tosin tässä kuvassa juuri Menalo kävi hakemassa alempaa palloa, kun Hadzikadunic nosti pallon kohti Dzekoa. Noh, Demirovic oli yhä vierellä, mutta pudotus katkottiin.


Mitä tulee puolustamiseen, muoto oli alkuun tuttu 5-3-2. Luxemburg rakensi 2-3-2-3:lla ja Bosnia jätti kärkiparin odotetusti alivoimaiseksi 2v3. Samalla laitakeskikentät peittivät syöttöjä Luxemburgin taskupelaajille, joten se jätti vastustajalle tilan avata peliä laitapuolustajien kautta alataskuista. Ei mikään uusi juttu, vaan Ukrainaa vastaan marraskuussa roolitus oli tismalleen sama. Bosnia sallii vastustajan kierrättää laitapuolustajille ja avata peliä näiden kautta melko vaarattomalta alueelta avoimellakin jalalla.


Aika paljon Luxemburg käyttikin mahdollisuutta hyväkseen ja loi puolittaisia murtautumispaikkoja puoli tusinaa. Tässä on yksi niistä. Kierrätys laitapakille, joka pelaa keskustaan ennen kuin Dedic ehti pumpata iholle.


Muodon sisästä pallo jatkettiin nopeasti selustassa olleeseen tyhjään tilaan, mutta läpiajoja ei syntynyt, vaan tämäkin tilanne oli paitsio.


Ja lopuksi kuva Bosnian 5-2-3:sta. Jännä nähdä, että "yllättääkö" Petev Suomen tällä muodolla Kansojen liigan avauksessa. Toivottavasti EI, koska olen niin sisäistänyt tuon 5-3-2:n ja sen metkut, että haluaisin nähdä livenä sen toimivuuden.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #2 : 18.04.2022 klo 21:26:57

Montenegro

Montenegron päävalmentaja on 54-vuotias tyylikäs herrasmies Miodrag Radulovic. Hänet valittiin tehtävään vuoden 2020 joulukuussa, joten Radulovic oli siis vetovastuussa MM-karsinnoissa viime vuonna. Ennen nykyistä pestiään Radulovic on ollut parikymmenvuotisen valmennusuransa aikana muun muassa neljä vuotta Libanonin (2015-2019) ja vuoden Myanmarin maajoukkueen päävalmentajana (2019). Montenegron U19-maajoukkueesta hän oli vastuussa vuosina 2007-2010 ja apuvalmentajana puolestaan Ateenan olympialaisissa 2004 Serbia ja Montenegron oltua vielä tuolloin yhtenäinen valtio. Olympialaisissa maa jäi kuitenkin lohkonsa jumboksi hävittyään muun muassa Argentiinalle 6-0. Messi ei kuitenkaan tehnyt maalia tuossa pelissä. Libanonin puolestaan Radulovic johti ensi kertaa Aasian mestaruusturnaukseen ja hänestä tuli samalla ensimmäinen montenegrolainen valmentaja, joka on onnistunut viemään maajoukkueen jonkin maanosan mestaruusturnaukseen. Itse mestaruusturnauksessa Libanon hävisi Qatarille ja Saudi-Arabialle 2-0, mutta voitti Pohjois-Korean 4-1 jääden silti alkulohkoon. Myanmaria Radulovic ehti valmentaa vain neljässä ottelussa. Pesti alkoi ystävyysotteluvoitolla Singaporesta 1-2, mutta sen jälkeen varsinaiset MM-karsinnat vuoden 2022 kisoihin alkoivat niin kehnosti, että Radulovic sai kenkää, kun Myanmar hävisi vieraissa Mongolialle 1-0 ja Kirgisialle peräti 7-0. Välissä Japanikin haki 0-2 vierasvoiton Myanmarista.

Seurajoukkueitakin Radulovic on toki valmentanut. Myanmarin pestin päättymisen jälkeen hän vietti vuoden 2020 alun Iranissa Zob Ahanin peräsimessä. Tuo pesti kesti kuitenkin vain viisi peliä päättyen jo helmikuussa, koska pandemia alkoi ja sarja jatkui vasta kesäkuussa, mutta Radulovic ei tuolloin halunnut lähteä kotimaastaan viruksen takia ja ilmeisesti rajatkin olivat kiinni, joten yhteisymmärryksessä sopimus purettiin. Hän on myös valmentanut Kuwaitissa, Kazakstanissa, Uzbekistanissa ja kotimaassaan Montenegrossa vuodet 2011-2012 suurseura Buducnost Podgoricaa, joka on viisinkertainen mestari ja kahdeksan kertaa sijoittunut toiseksi Montenegron pääsarjassa. Yksi viidestä mestaruudesta tuli Radulovicin alaisuudessa saldolla 25-5-3. 25 voittoa, 80 pistettä ja 82 tehtyä maalia olivat sarjan ennätyksiä tuolloin. Kaksi viimeisintäkin mestaruutta Podgorica on voittanut (kaudella 2020-2021 Buducnost paranteli ennätyslukemia itse keräten 85 pistettä ja 27 voittoa, mutta maaliennätys on yhä 82), mutta europeleissä viime kesänä muun HJK Helsinki kaatoi sen 0-4 vieraissa. Tuo tappio oli seuran suurinumeroisin eurokentillä.

Radulovicin saldo maajoukkueen peräsimessä viime vuonna oli kolme voittoa, neljä tasapeliä ja viisi tappiota. Montenegro oli MM-karsintojen G-lohkon neljäs 12 pisteellä ja maalierolla 14-15. Radulovic käytti kolmea ryhmitystä, jotka olivat 4-4-2/4-4-1-1, 5-4-1 ja 4-1-4-1. Eritoten heikompia maita kuten Gibraltaria vastaan kehissä oli kaksi selkeää hyökkääjää, mutta Hollanti ja Turkki-peleihin vieraissa toinen kärki vaihtui keskikenttäpelaajaan, jolloin paperiryhmitys oli ennemmin 4-4-1-1, mutta viheriöllä silti lähempänä 4-4-2:ta. Sama asiahan toki nuo käytännössä ovat. 4-1-4-1 ryhmitystä Radulovic on käyttänyt viime vuosina niin seura- kuin maajoukkuepesteissään satunnaisesti ja se nähtiin kertaalleen viime vuonna Norjaa vastaan vieraissa.

Suosituin valinta oli kuitenkin 4-4-2/4-4-1-1, jolla Montenegro pelasi seitsemän peliä. Viiden alakerralla se pelasi tosiaan neljästi ja 4-1-4-1:llä kerran. Huomattavaa on se, että marraskuun viimeisimmissä peleissä kotona Hollantia ja Turkkia vastaan käytössä oli 5-4-1 eikä kyse ollut vain siitä, että Radulovic tiesi kohtaavansa samassa maaotteluikkunassa lohkon kovimmat joukkueet ollen selkeä altavastaaja, vaan samaisen ryhmityksen sisäänajaminen jatkui tämän vuoden maaliskuussa Armeniaa vastaan. Radulovic on ollut sikäli looginen toki, että yhden maaotteluikkunan sisällä ryhmitys ei ole yleensä juuri muuttunut, sillä nuo kaksi ensimmäistä viiden alakerralla pelattua ottelua olivat kesäkuun kaksi maaottelua Bosniaa ja Israelia vastaan. Tällä tavoin voisi päätellä, että se minkä ryhmityksen Montenegro valitsee kotipeliinsä Romaniaa vastaan 4. kesäkuuta, on mahdollisesti sama, jolla Montenegro pelaa myös vieraissa Suomea vastaan muutamaa päivää myöhemmin. Ja nyt näyttää siltä, että ryhmitys on 5-4-1, koska sillä Montenegro on pelannut kolmesti neljässä viime pelissään. Poikkeus oli viimeisin harjoitusottelu kotona Kreikkaa vastaan, jolloin Montenegro palasi 4-4-1-1:een ja teki samalla poikkeuksen sääntöön eli vaihtoi selkeästi ryhmitystä saman maaotteluikkunan sisällä.

Montenegron voitot viime vuonna tulivat kahdesti Gibraltaria (4-1 ja 0-3) ja kerran Latviaa vastaan (1-2). Montenegro aloitti karsintansa tosiaan kaatamalla Latvian vieraissa ja Gibraltarin kotona, mutta sen jälkeen olikin vaikeampaa. Toki se onnistui pelaamaan tasan vieraissa Turkkia ja kotona Hollantia vastaan (molemmat pelit päättyivät 2-2), mutta Hollantia vastaan ihmenousu tapahtui päätöskympillä kahdella maalilla ja Turkissa tasoitus syntyi lisäajan seitsemännellä minuutilla, joten tappiot noistakin peleistä olivat hyvin lähellä. Kesäkuun maaottelu Bosniassa päättyi tasapeliin 0-0, joten tuskin Montenegro nollaan pisteeseen jää Kansojen liigassakaan, vaan se pystyy kyllä nipistämään pisteitä sieltä täältä. G-lohkon maista vain Norja selvisi ilman pistemenetyksiä voittamalla Montenegron vieraissa 0-1 ja kotona 2-0. Montenegron paras maalintekijä oli neljällä osumalla Astanan kärkipelaaja Fatos Beqiraj. Maajoukkueen kapteeni ja Hertha Berliiniä edustava Stevan Jovetic iski kolme häkkiä. Lazion monipuolinen Adam Marusic oli kahden maalin mies.

MM-karsintojen jälkeen Radulovic sai viime vuoden lopussa vuoden jatkosopimuksen ja kommentoi sitä näin: https://meridianbetsport.me/fudbal/radulovic-nema/

"This is a job that carries a lot of responsibility and pressure, often unrealistic expectations, but it also completely fulfills me. There are many motives. Wherever I worked - I worked with the goal of one day being the selector of my country. A year on the national team bench will make my work easier. We have a different competition ahead of us than the previous one. We will have space to give a chance to some young players through friendly matches, and that was not the case before the qualifications for the World Cup. Injuries have held us back a lot, and I hope there will be fewer of them in 2022. I am sure that there is room for improvement, and I believe that in the near future we will realize the dream of all of us. We all want to see Montenegro in a big competition." Radulovic points out.

Viime EM-karsinnoissa Montenegro sen sijaan ei voittanut otteluakaan. Se jäi A-lohkon jumboksi kerättyään kahdeksasta ottelusta kolme tasapelipistettä. Englannilta ja Tsekiltä tuli kylmää kyytiä neljässä pelissä yhteismaalein 1-18. Bulgariaa vastaan sen sijaan Montenegro venyi 1-1 ja 0-0 tasapeleihin. Kosovoakin vastaan kotona se saalisti 1-1 tasapelin, mutta vieraissa tuli tukkaan 2-0.

Kansojen liigassa Montenegro on pelannut aiemmat kaksi kautta C-liigassa. Vuonna 2018 se oli C4-lohkon kolmas. Serbia voitti lohkon 14 pisteellä ja Romania oli toinen 12 pisteellä. Montenegron saldo oli seitsemän pistettä. Se voitti kahdesti Liettuan 2-0 ja 1-4 sekä haki vieraista Romaniasta maalittoman tasapelin, joten sekä Romaniaa että Bosniaa vastaan tulevan lohkon vastustajista Montenegro on viime vuosina pelannut vierastasapelin. Paras maalintekijä vuonna 2018 oli kolmesti osunut Stefan Mugosa, joka pelaa nykyään Etelä-Koreassa, mutta on osa maajoukkuetta. Vuonna 2020 puolestaan C1-lohkossa Montenegron kanssa olivat Luxemburg, Azerbaijan ja Kypros. Montenegro hyödynsi suosiollisen arvonnan ja voitti lohkon saldolla 4-1-1. Maaliero oli 10-2. Toki Montenegro oli sijoitettuna ykköskoriin, joten sen pitikin tuo lohko voittaa, mutta kakkoskorista olisi voinut tulla vaikkapa Pohjois-Makedonia tai Kosovo samaan lohkoon ja kolmoskorista Slovenia. Montenegro aloitti lohkopelit syyskuussa voittaen vieraissa Joveticin maaleilla Kyproksen 0-2 ja Becirajin lisäajan rangaistuspotkumaalilla Luxemburgin 0-1. Lokakuussa se voitti kotona Azerbaijanin 2-0, mutta koki sen jälkeen ainoan tappionsa, kun Luxemburg haki revanssin 1-2 voitolla tehden voittomaalin 86. minuutilla. Marraskuussa 2020 kuitenkin Montenegro varmisti lohkovoiton pelaamalla tasan 0-0 Azerbaijanissa ja voittamalla Kyproksen kotona 4-0.

Radulovicin aikakaudella MM-karsinnoissa syvyyskartat muotoutuivat suunnilleen tällaisiksi (4-4-2/4-4-1-1):

Stevan Jovetic (Fatos Beqiraj) - Uros Durdevic (Stefan Mugosa, Nikola Vujnovic, Nikola Krstovic)
Sead Haksabanovic (Milutin Osmajic) - Nebojsa Kosovic (Ilija Vukotic, Dusan Lagator, Luka Mirkovic) - Aleksandar Scekic (Marko Jankovic, Nikola Vukcevic, Drasko Bozovic, Milos Raickovic) - Adam Marusic (Vladimir Jovocic, Igor Ivanovic)
Risto Radunovic (Zarko Tomasevic, Nikola Janjic) - Igor Vujacic (Zarko Tomasevic, Meldin Dreskovic) - Stefan Savic (Marko Simic, Ilija Martinovic, Nikola Sipcic) - Marko Vukcevic (Marko Vesovic)
Matija Sarkic (Milan Mijatovic, Milos Dragojevic, Jasmin Agovic)

TAI 5-4-1:

Stevan Jovetic (Uros Durdevic, Fatos Beqiraj, Stefan Mugosa)
Sead Haksabanovic (Milutin Osmajic) - Nebojsa Kosovic (Ilija Vukotic, Dusan Lagator, Luka Mirkovic, Novisa Erakovic) - Aleksandar Scekic (Marko Jankovic, Nikola Vukcevic, Drasko Bozovic, Milos Raickovic, Igor Ivanovic) - Adam Marusic (Vladimir Jovovic, Uros Djuranovic, Nikola Vujnovic, Igor Ivanovic)
Risto Radunovic (Marko Vukcevic) - Zarko Tomasevic (Marko Simic) - Stefan Savic (Ilija Martinovic) - Igor Vujacic (Meldin Dreskovic) - Marko Vukcevic (Marko Vesovic)
Matija Sarkic (Milan Mijatovic, Milos Dragojevic, Jasmin Agovic, Lazar Carevic)

Maaliskuun leiriryhmä puolestaan oli alun perin seuraava. Joitakin muutoksia tähän ilmeni jälkikäteen tulleen: https://fscg.me/vijesti/8643/spisak-za-meceve-sa-jemenijom-i-grckom/

Uutinen
The selector of the "A" national team of Montenegro, Miodrag Radulovic, announced the list of players for the friendly matches that our national team will play in March against the selections of Armenia in Yerevan and Greece in Podgorica.

The list of Radulovic's selectors includes goalkeepers: Danijel Petkovic (Angers, France), Milan Mijatovic (MTK Budapest, Hungary), Lazar Carevic (Barcelona, ??Spain); defensive players: Stefan Savic (Atletico Madrid, Spain), Zarko Tomasevic (Tobol, Kazakhstan), Adam Marusic (Lazio, Italy), Marko Vesovic (Karabakh, Azerbaijan), Risto Radunovic (FCSB, Romania), Igor Vujacic (Partizan, Serbia ) ), Marko Vukcevic (UTA Arad, Romania), Nikola Šipcic (Tenerife, Spain); midfielders: Nikola Vukcevic (Levante, Spain),Aleksandar Scekic (Zaglebie Lubin, Poland), Marko Jankovic (Hapoel Tel Aviv, Israel), Sead Hakshabanovic (Rubin Kazan, Russia), Milutin Osmajic (Bandirmaspor, Turkey), Nikola Janjic (Sutjeska); forwards: Stevan Jovetic (Hertha, Germany), Stefan Mugoša (Incheon United, South Korea), Uroš Ðurdevic (Sporting Gijon, Spain), Nikola Krstovic (Dunajska Steda, Slovakia).

- After the draw of groups for the UEFA League of Nations, I pointed out that we will use 2022 to prepare the national team for the next qualifiers and test new candidates, while we will also take into account the result aspect of the competition ahead. The fact that we will play friendly matches at the beginning of the year, and not competitive ones, will certainly help us achieve what we have planned. We have decided to invite four players for this gathering, who, we are sure, will significantly contribute to the games and results of our team in the future. Goalkeeper Carevic, after some time without minutes in the club, settled on the goal of the second team of Barcelona and got in shape, which as an extremely young and talented goalkeeper gives him a chance to compete for the "number one" place in the national team. Nikola Šipcic is the central defender who has been defending the colors of Spanish Tenerife for the third year in a row. whom we followed closely because he is of Montenegrin origin and who through talks expressed a great desire to perform for Montenegro. By inviting him, we will increase the competition and increase the choice in the defensive line of our selection. The midfielder of Sutjeska, Nikola Janjic, deserved the opportunity to prove himself in the senior selection with his great games in the domestic championship and the young national team. The same situation is with Nikola Krstovic, the striker of Dunajska Streda, who has been in the plans of the professional staff of the A national team for a long time and who will have the opportunity to make his debut in the upcoming matches, said Radulovic.

The helmsman of our national team expects that the new players in the ranks of the "falcons" will justify the invitation for the matches with Armenia and Greece with their work, approach and quality.

- I expect all four players to fight equally for a place with more experienced national team colleagues and that they will justify the indicated quality with their quality, work and approach. Of course, the list of players we are counting on for this year's matches does not end with the four of them. We monitor and analyze the performance of all our players, with special reference to young players, and this list is also a clear message to everyone that the field and performance of players is the only criterion for being invited to the Montenegrin national team, said the selector of our national team.

Compared to previous gatherings of the national team, there are not a few players due to problems with injuries or club status.

- For the matches with Armenia and Greece, we will not have Nebojsa Kosovic and Nikola Vujnovic at our disposal, who have not resolved the club's issue and are not in a competitive rhythm. Due to injuries, Matija Šarkic and Ilija Vukotic will not be part of the national team - the goalkeeper of our team has a shoulder injury, while the young midfielder has muscle problems. We will use March's matches to test new forces, so this gathering will be missed by two experienced players, Fatos Beciraj and Marko Simic. Of course, we will not give up the two of them, or any player who has the right to play for our national team, so in the rest of the year there will be opportunities to see the experienced duo again in a jersey with the national coat of arms, said the coach.


Sarkic oli siis olkapäävamman vuoksi sivussa ja muista avainpelaajista Kosovic on ollut ilman joukkuetta helmikuusta alkaen. Beqiraj ja Simic kokeneista pelaajista sivuutettiin siksi, että Radulovic sanojensa mukaisesti kokeili nuorempia pelaajia heidän tilallaan. 23-vuotias ja 195-senttinen Carevic oli mielenkiintoinen lisäys maalivahtiosastolle Barcelonan B-joukkueesta, jossa hän on joitakin pelejä pelannut tällä kaudella. 19-vuotias Janjic on seurajoukkueessaan kaiketi pelannut vasempana laiturina ja merkattu myös keskikentälle leiriryhmässä, koska 22 ottelun tehot ovat peräti 4+8, mutta Transfermarktissa pelipaikaksi on merkitty myös laitapuolustaja, joten ehkä hänestä olisi vaikkapa wingackina joskus Radunovicin tuuraajaksi, jottei Tomasevicin tarvitsisi paikata kuten tavallisesti. Sipcic on 26-vuotias Espanjan kakkostason toppari ja saanut mukavasti vastuuta 26 liigapelissä tälläkin sesongilla. Slovakian pääsarjassa pelaava 21-vuotias ja 185-senttinen Krstovic puolestaan on tosiaan pelannut U21-maajoukkueessa ja pääsi näyttämään osaamistaan Kreikka-maaottelussa.

Päivitetty 5-4-1:n syvyyskartta maaliskuun pelien jälkeen

Stevan Jovetic (Uros Durdevic, Fatos Beqiraj, Stefan Mugosa)
Sead Haksabanovic (Milutin Osmajic) - Nebojsa Kosovic (Nikola Vukcevic, Ilija Vukotic, Dusan Lagator, Luka Mirkovic, Novisa Erakovic) - Aleksandar Scekic (Marko Jankovic, Drasko Bozovic, Milos Raickovic) - Adam Marusic (Vladimir Jovovic, Uros Duranovic, Nikola Vujnovic, Igor Ivanovic)
Risto Radunovic (Nikola Janjic) - Zarko Tomasevic (Marko Simic) - Stefan Savic (Nikola Sipsic, Ilija Martinovic) - Igor Vujacic (Meldin Dreskovic) - Marko Vukcevic (Marko Vesovic)
Matija Sarkic (Milan Mijatovic, Milos Dragojevic, Jasmin Agovic, Lazar Carevic)

Radulovic puhui jatkosopimuksen yhteydessä siitä, että nuoremmat pelaajat saisivat vastuuta ainakin maaliskuun maaotteluissa, mutta kenties Kansojen liigaakin käytetään uusien kasvojen sisäänajamiseen. Heti maalivahtiosastolla on mielenkiintoinen pähkinä ratkaistavaksi, kun peliajasta kilvoittelevat kokenut 34-vuotias Milan Mijatovic ja kymmenen vuotta nuorempi Matija Sarkic. Mijatovic on pelannut 22 maaottelua ja ollut vuodesta 2019 alkaen ykkösmaalivahti. Hän edustaa MTK Budapestia ollen Nikolai Alhon joukkuetoveri ennen kuin tämä siirtyi Kreikkaan. MM-karsinnoissa hän pelasi kuusi ottelua kymmenestä. Loput neljä peliä pelasi Englannin mestaruussarjassa Birminghamissa lainalla ollut ykkösmaalivahti Sarkic, joka on pelasi kymmenen nollapeliä 25 sarjapelissä ennen kuin laina päättyi ja hän palasi Wolverhamptoniin. Hän teki kilpailullisen maajoukkuedebyyttinsä syyskuussa Hollantia vastaan 4-0 tappiossa. Lokakuussa hän pääsi maalille Norjaa vastaan ja pelasi myös molemmat marraskuun pelit, joten kolme viimeisintä karsintapeliä pelasi Sarkic eikä Mijatovic, joten eiköhän vallanvaihto ole aika lähellä ja veikkaan, että Sarkic torjuu Kansojen liigassa ykkösmaalivahtina toivuttuaan loukkaantumisestaan, joka esti maaliskuun pelit. Olkapään pitäisi olla kunnossa kesäkuun alkuun mennessä. Sarkic on 195 senttiä pitkä, ruskeatukkainen ja hymyilee pikkupoikamaisesti. Etuna Mijatoviciin nähden on kyky puolustaa selustassa olevaa tilaa vikkelillä vastaantuloilla neuermaisesti ja reaktiotorjunnoissakin hän on hyvä esimerkiksi läheltä tulevissa puskuissa. Vuosi 2020 meni maajoukkueessa kokonaan ohi polvivamman takia, mutta viime vuonna hän sai tosiaan jo vähän jalkaa oven väliin.

Sarkic oli MM-karsinnoissa nähdyn maalivahtinelikon ainoa alle 30-vuotias kassari, sillä penkkimiehet Milos Dragojevic ja Jasmin Agovic ovat 32- ja 30-vuotiaita. Dragejovic on pelannut pari maaottelua ja on maan ykkösseuran Podgorican ykkösmaalivahti. Maajoukkuedebyyttinsä hän sai kesällä Bosniaa vastaan ja pelasikin heti tosiaan nollapelin maalittomassa tasapelissä. Agovic puolestaan pelaa Turkissa. Maaliskuun peleihin nimetty Carevic on vuotta Sarkicia nuorempi ja pääsi maalille Armeniaa vastaan toiselle puoliajalle, joten hän ja Sarkic ovat varmaankin Montenegron tulevaisuus.

Mitä tulee puolustukseen, vasemmaksi laitapuolustajaksi tai wingbackiksi selkeä ykkösvaihtoehto on suomalaisen etunimen omistava Risto Radunovic. 29-vuotias siististi ruskeat hiuksensa taakse kampaava ruskeasilmäinen 184-senttinen vasuri pelaa Romanian pääsarjassa FCSB:ssä. 16 maaottelussa on tullut yksi maali, joka syntyi Turkkia vastaan lisäajan vapaapotkusta, joten potkutekniikka on kunnossa. Kahta peliä lukuun ottamatta hän oli aina avauksessa vasemmalla puolella. Noissa peleissä häntä tuurasi muutoin topparina nähty Zarko Tomasevic, josta myöhemmin lisää. Radunovic myös alusti karsinnoissa yhden maalin. Seurajoukkueessa tätä kirjoitettaessa maalisyöttöjä on yksi 20 matsiin, vaikka hän pystyy yhtä lailla antamaan oikealla jalallaan laadukkaita sisäkierteisiä palloja boksiin, joten pelkkä vasemman jalan peittäminen Ristoa vastaan ei riitä. Radunovic on melko dynaaminen ylöspäin, mutta puolustaessa 1v1-tilanteissa on vähän petrattavaa kyllä laitakaistoilla.

Jos Radunovic jostain syystä ei olisi käytettävissä, tuolloin joko Tomasevic tai sitten oikeana puolustajana maajoukkueessa enemmän nähty Marko Vukcevic tuuraisivat. 28-vuotias Vukvecic pelaa myös Romaniassa (UTA Arad) ja on koulutukseltaan vasen laitapuolustaja. Hän on pelannut seitsemän maaottelua, joista kuitenkin neljä avauksessa oikeana laitapakkina, koska Radunovic on niin selkeä valinta vasemmalle. Bosniaa vastaan kuitenkin Vukcevic oli vasen wingback kesäkuussa, mutta muutoin hän on ollut oikea puolustaja ja siksi hahmotelmissani pysyy myös siellä. Myös maaliskuussa Armeniaa vastaan hän oli oikea wingback esiintyen aika jämäkästi.

Vukcevic on nykyään ykkösvaihto oikealle niin neljän kuin viiden alakerralla pelatessa, koska päävalmentaja Radulovic on peluuttanut Lazion 29-vuotiasta Adam Marusicia maajoukkueessa syksystä lähtien oikeana laiturina. Marusic on koulutukseltaan oikea laitapuolustaja, mutta taitaa tosiaan myös oikean laiturin/keskikenttäpelaajan roolin. Hän aloitti MM-karsinnat maaliskuussa oikeana laitapakkina ja pelasi sitten vasta myöhemmin syys-lokakuussa ylempänä laiturina. On mahdollista, että viiden alakerralla pelatessa hänet nähdään wingbackina ja minäkin ennakoin mielessäni sitä ennen maaliskuun pelejä, mutta koska niissä hän jatkoi laiturina, on vain uskottava, että Radulovic näkee hänen hyödyttävän joukkuetta enemmän ylempänä. Marraskuun maaotteluista Marusic oli sivussa koronan vuoksi ja kesäkuussakaan hän ei ollut mukana, joten siksi Marusicin todellinen rooli oli kysymysmerkki silloin, kun Montenegro pelaa tosiaan kolmella topparilla ja viiden alakerralla, mutta maaliskuussa siihen saatiin vastaus. Mietin, että kun Montenegro hyökkää viideltä kaistalta ja Marusic on aina yleensä leveydessä eikä niinkään kavenna välikaistalle, wingbackina hän saisi täyttää leveyttä yhä eikä joutuisi kaventamaan keskemmäs laiturina pelatessaan, mutta niin kuitenkin maaliskuussa tapahtui ja siihen oli selkeät perustelut, joista myöhemmin lisää, mutta pääsyynä oli se, että hän pystyi kaventamaan kärkipelaajan lähelle ja toimimaan selkeänä kohdepelaajana, koska Montenegron pelitapaan kuuluu riskittömyys ja prässilinjojen ylitys ilmassa. Se pelaa palloa pitkänä ilmassa alhaalta vastustajan viimeiseen linjaan ja Marusic on laiturina pelatessaan ja sisään kavennettuaan mainio kohdepelaaja voittamaan ykköspalloja viereen kärkipelaajalle. Marusicilla on mukavasti mittaa laitapelaajaksi eli 185-senttiä. 44 maaottelussa siilihiuksinen maaottelutilaston kymmenes on tehnyt kaksi osumaa. Hän on olemukseltaan melko vanttera, mutta vauhtiin päästyään lähes pysäyttämätön, kun hän vyöryy laitakaistaa pitkin eteenpäin ja antaa matalia keskityksiä boksiin tarkasti molemmilla jaloillaan. Bravuurina ovat takaviistoon annetut syötöt. 1v1-ohituskyky on kohtalainen ja pohkeet paksut.

Montenegron kolme kärkitopparia ovat Stefan Savic, Igor Vujacic ja Zarko Tomasevic. Jos Montenegro pelaa viiden alakerralla, he kaikki mahtuvat avaukseen, mutta neljän alakerralla pelatessa yhden kohtalona on jäädä penkille. 31-vuotias hiuspehkostaan tunnistettavissa oleva Savic kuuluu kapteenistoon itseoikeutetusti ja pelaa suurseura Atletico Madridissa. Hänen sopimuksensa on voimassa kesään 2024 saakka. 187-senttinen toppari on viimeistellyt viisi maalia 62 maaottelussa ollen kolmantena pelatuissa maaotteluissa. Jalkaisuus on oikea ja hän on kohtalaisen hyvä avaamaan peliä. Syötöt ovat sopivan pehmeitä, mutta puolipitkissä syötöissä on ajoittaista epätarkkuutta. Silti hän ei arkaile lähettää paljon ristipalloja laitakaistoille osana pelisuunnitelmaa. Savic loistaa myös ilmassa tehden paljon katkoja päällään, jos vastustaja yrittää pelata hänen selustaansa, mutta jos hän joutuu puolustamaan eteenpäin päästäkseen käsiksi pääpalloon, voittoprosentti ei ole enää niin hyvä kaksinkamppailuissa. Hän on ennen kaikkea älykäs puolustaja, joka luottaa paljon pelin lukemiseen ja sijoittumiseensa ennakoiden vaaratilanteiden synnyn ajoissa ja tuo kyky sijoittua oikein auttaa noiden selustapallojenkin katkaisemisessa. Hän ei ryntäile turhaan iholle, mikä toki johtuu myös siitä, että juoksunopeudeltaan ja ketteryydeltään Savic ei ole maailman valioita, joten siihen Suomikin voi siis iskeä. MM-karsinnoissa Savic ei ollut aina käytettävissä, vaan kärsi vammoista, joten siksi hän pelasi vain kuudessa pelissä, mutta aina kunnossa ollessaan oli kyllä avauksessa.

Igor Vujacic on luultavasti se, joka on Savicin pari neljän alakerralla pelatessa. Hän on 27-vuotiaana parhaassa peli-iässä edustaen Partizania. 15 maaottelussa ei ole vielä syntynyt yhtään maalia. Hän on myös oikeajalkainen ja markkina-arvoltaan Transfermarktissa kolmen miljoonan mies. Kentällä hänet tunnistaa tummasta siististä parrasta ja lyhyistä tummista hiuksista. Vujacic on erikoistilanteissa 189 sentin pituutensa ansiosta yksi Montenegron aseista ja voittaakin paljon pääpalloja Savicin tavoin. Viime kaudella hän teki 22 liigapelissä neljä maalia. MM-karsinnoissa Vujacic oli kahdeksan kertaa avauksessa kymmenestä. Maaliskuussa hän lepäsi kolmen pelin maaotteluikkunan keskimmäisen pelin heittopussi Gibraltaria vastaan ja syksyllä hän oli pelikiellossa Hollantia vastaan, mutta muutoin Vujacic oli aina avauksessa yhtenä Radulovicin luottomiehistä. Veikkaisin, että kesäkuussakin hän huilaa yhden pelin ja pelaa kolmessa muussa. Toivottavasti huilivuoro ei satu kuitenkaan toiseen peliin Helsingissä. Savicin tavoin Vujacic on melko hyvä avaamaan peliä oikealla jalallaan ja pystyy antamaan murtavia syöttöjä prässilinjojen ohitse selustaan saakka. Lisäksi hän kykenee juoksunopeudellaan haastamaan itse jalalla ylimmän prässilinjan ja ohittamaan sen kuljettamalla tarpeen vaatiessa, mutta tuollaista päävalmentaja Radulovic ei vain usein halua nähdä. Ensimmäiset askeleet ovat sopivan räjähtäviä ja siksi hän kykenee riistoihin myös eteenpäin puolustamalla. Hän on nopeampi myös kuin Savic ja täydentää siksi hyvin tätä.

Kolmostoppari Zarko Tomasevic aloitti maajoukkueuransa vuonna 2010 Savicin tavoin. Maalejakin on viisi, vaikka pelejä on hieman vähemmän kuin Savicilla eli 47. 31-vuotias Tomasevic palloilee tällä hetkellä Tobol Kostanayssa Kazakstanissa ja erottuu kahdesta aiemmin mainitusta topparista vasenjalkaisuudellaan ja siksi hän voikin tarvittaessa tuurata "Ristoa" vasempana laitapuolustajana kuten jo aiemmin kirjoitin. Koska Savic oli niin paljon poissa viime vuonna, Tomasevic pelasi avauksessa peräti yhdeksässä MM-karsintapelissä. Vain avauspelissä Latviaa vastaan hän ei saanut peliaikaa. Vasempana pakkina hän pelasi ne kaksi peliä, joissa Risto ei pelannut ja muut seitsemän peliä Tomasevic operoi topparina, kun usein sopivasti Savicin ja Vujacicin poissaolot/pelikiellot/lepovuorot menivät ristiin. Hän on 190-senttisenä kärkitoppareista pisin ja pitkillä jaloillaan tekeekin mielellään taklauksia ja katkoja nurmen pinnassa liukuen. Olemuksessa ja hujoppimaisuudessa on jotain samaa kuin Daniel O'Shaughnessylla. Tomasevic ottaa myös mielellään vastuuta avauspelaamisesta eli usein pallo kierrätetään hänelle ja hän chippaa sen ilmassa ohi vastustajan prässilinjojen kohti kärkiparia.

Toppareista voisi nostaa esiin vielä nelostoppari Marko Simicin. Hän on jo 34-vuotias ja pelaa Latviassa Liepajassa. Hän on yhden maaottelun päässä 50 pelin rajapyykistä. Vuosina 2014-2018 hän oli vakiomies avauskokoonpanossa maajoukkueessa, mutta viime vuonna hän oli avauksessa karsinnoissa vain Gibraltaria vastaan tehden toisen maaottelumaalinsa ja tuli pari kertaa vaihdosta sisään. Kesäkuun harjoituspeleissä hän sai ysikymppiset vyölleen vahvistaen nelostopparin asemaansa. Simic on olemukseltaan köyhän miehen versio Savicista. Hän pelaa ryhdikkäästi selkä suorana keskittyen sijoittumaan oikein, jottei joutuisi juoksukilpoihin. Syötöt oikealla jalalla ovat mukavan pehmeitä. 23-vuotias kotimaassa pelaava Meldin Dreskovic ja 27-vuotias Mariborin Ilija Martinovic ovat syvyystoppareita niin ikään. Martinovic on peräti 194-senttinen ja pelannut kolme maaottelua. Dreskovicin maaotteludebyytti on tekemättä, kun hän istui syksyn karsintapelit vaihtopenkillä. Maaliskuussa Savicia keskitopparina Armenia-pelissä tuurasi puolestaan uusi tulokas Nikola Sipsic ja hän tekikin vaikutuksen pallollisella pelaamisellaan kyeten antamaan muutaman hyvän ristipallon ja puhkovan syötön vasempaan laitaan Radunovicille puolessa kentässä kierrätettäessä.

Keskikentän keskustaan Montenegrolla on asettaa enimmäkseen puolustusvoittoisia pelaajia. Viimeksi Kairat Almatya edustanut 26-vuotias Nebojsa Kosovic pelasi MM-karsinnoissa seitsemästi avauksessa kahdeksassa ensimmäisessä pelissä. Marraskuussa hän oli sivussa koronan takia, mutta aika lailla Radulovic piirtää hänen nimensä ensimmäisenä keskikentän keskustaan, jos mies vain löytää seurajoukkueen itselleen ennen kesää (EDIT: 11. huhtikuuta Kosovic löysi joukkueen Kiinasta, MZ Hakkan). Maaotteluja on kertynyt 32. MM-karsinnoissa Kosovic keräsi kolme syöttöpistettä. Hän on hyvä antamaan peliä edistäviä syöttöjä oikealla jalallaan ja tekee myös tarvittaessa juoksuja taustalta rangaistusalueele ainakin seurajoukkueessaan ollen klassinen boksista boksiin ravaava keskikenttäpelaaja. Hän on myös koosteiden perusteella pätevä tempokuljettamaan palloa itse kohti vastustajan maalia. Jotenkin hänestä tulee mieleen hieman Rasmus Schüller, koska myös Kosovic on hyvä pysymään pallossa ahtaissa tiloissa ja jaksaa liikkua laajalla säteellä peittämässä tiloja keskikentän pohjalla. Tilannekovuus on kunnossa, vaikka runko näyttää ruudun välityksellä hintelältä.

Aleksandar Scekic on markkina-arvoltaan myös reilun miljoonan mies, vaikka onkin jo 30-vuotias tuima partaveijari, joka pelasi Partizanissa ennen tammikuista siirtoaan Puolaan Zaglebie Lubiniin. Hän on 193-senttinen selkeästi puolustavampi keskikenttäpelaaja, joka on pelannut 29 maaottelua ja syöttänyt niissä yhden osuman. Kuvailisin häntä isoksi ja pahaksi mieheksi, jota vastaan ei halua joutua kaksinkamppailemaan. Ylävartaloltaan hän on yhtä harteikas kuin Joona Toivio. Scekic ei ole kuitenkaan pallollisena susi, vaan pystyy myös oikealla jalallaan antamaan puhkovia syöttöjä niin maitse kuin ilmassa chipaten eivätkä kosketukset ole louhikkoisia, vaan hän pystyy seinäsyöttökomboihin ja on hyökkäyspään erikoistilanteissa pääpelivoimansa ansiosta yksi lisäase Montenegrolle. Pelityylissä ja habituksessakin on paljon samaa kuin priimavuosien Tim Sparvissa. MM-karsinnoissa hän oli mukana seitsemässä pelissä ollen aina avauksessa.

Marko Jankovic on hyökkäävämpi vaihtoehto. Hän oli avauksessa marraskuun molemmissa peleissä keskikentän keskustassa 5-4-1:llä pelatessa, kun sekä Scekic että Kosovic olivat poissa. Samoin maaliskuussa hän jatkoi keskustassa harjoituspeleissä. Norjaa vastaan 4-1-4-1:llä pelatessa hän oli keskikentän kolmikossa vasemmalla ylempänä keskikenttänä. Maajoukkueessa hän on aiempina vuosina pelannut myös laiturina. 26-vuotias ja 172-senttinen väkkärä pelasi eksoottisessa Jerusalemissa ennen helmikuista siirtoaan Israelin sisällä Hapoel Tel Aviviin. Jankovicin tunnistaa mustasta nutturakampauksesta. Hän on yksi vaihtoehto antamaan erikoistilanteita tarkalla vasurillaan. Jankovic on elementissään päästessään tempokuljettamaan vauhdilla palloa eteenpäin. Pallokosketus on todella silkkinen ja vertautuu hieman Messiin, koska matalalla painopisteellä kuljettaessaan palloa myös Jankovic kykenee pitämään pelivälineen hyvin lähellä jalkojaan kuin liimattuna eikä hän arkaile harhauttaa ahtaisiin tiloihin muodon sisään.

Espanjan pääsarjan Levanten 30-vuotias Nikola Vukcevic on puolustava keskikenttäpelaaja, joka Scekicin tavoin on arvioitu reilun miljoonan arvoiseksi. Raamit ovat kunnossa, kun pituutta on 187 senttiä. Hän on 46 maaottelun veteraani ja tehnyt yhden maalin. Viime vuosi oli kuitenkin rikkonainen, kun maalis- ja kesäkuun pelit jäivät väliin lihasvammojen takia. Syyskuussa hän ei mahtunut avaukseen puolestaan, vaan istui penkillä Turkki- ja Hollanti-pelit päästen hetkeksi kehiin Latviaa vastaan. Lokakuussa hän tuli Gibraltaria vastaan vaihdosta sisään, mutta jälleen marraskuussa hän ei ollut joukkueen mukana. Hän on pelityyliltään vielä Scekiciakin puolustavampi ja anti hyökkäyspeliin on aika olematonta perussyöttelyä lukuun ottamatta. Vukcevic sijoittuu viisaasti ja tekee sitten oikea-aikaisia katkoja eteenpäin puolustaen. Hän on vahva, mutta hidas. Hitaus näkyi Armeniaakin vastaan maaliskuussa, kun hän kertaalleen taklasi myöhässä saaden varoituksen.

Viides erityisesti maininnan arvoinen keskikenttäpelaaja on Drasko Bozovic, joka on 33-vuotias ja pelaa kotimaansa pääsarjassa Decic Tuzissa. Hän teki maajoukkuedebyyttinsä vuonna 2010 pelaten kaksi peliä. Seuraavat kuusi peliä tulivat heti perään vuonna 2021, kun Radulovic nosti hänet maajoukkueeseen pitkän tauon jälkeen. Hän pelasi pari kertaa avauksessakin syyskuun maaotteluissa vieraissa Turkkia ja Hollantia vastaan ylimmässä prässilinjassa. Muutoin hän tuli penkiltä sisään. Bozovicilla on modrictyyliset kultakutrit ja kroaattitaiturin tavoin myös Bozovic antaa tarpeen vaatiessa erikoistilanteita oikealla jalallaan. Hän tekee myös mielellään juoksuja puolustuslinjan taakse eikä ole pelkästään pelinrakentaja, koska iästään huolimatta hän on yhä erittäin juoksuvoimainen ja jaksaa prässätä. Jos Bozovicia pitäisi verrata johonkin Suomen maajoukkueesta, sanoisin hänen muistuttavan Fredrik Jenseniä pitkälti.

Luka Mirkovic, Ilija Vukotic, Milos Raickovic ja Dusan Lagator ovat rotaatiopelaajia. Mirkovic on 31-vuotias ja pelannut neljä maaottelua. Hän on profiililtaan puolustava keskikenttäpelaaja. Hän oli penkillä marraskuun peleissä, muttei muutoin ollut maajoukkueringissä. Vukotic on 23-vuotias ja 191-senttinen keskikenttäpelaaja, joka pelaa Portugalin pääsarjassa lainalla Benficasta Boavistassa enimmäkseen vaihtopelaajana ja on yksi niistä, joka saattaisi tehdä debyytin maaliskuun ikkunassa. Hän on vasenjalkainen ja hieman hujoppimainen pitkine jalkoineen, mutta tekniikka on silti kunnossa ja pallo pysyy mukavasti jalassa, kun hän ohittaa vastustajia kuljettamalla. Kiihdyttäminen näyttää vaivattomalta. Hän myös mielellään ampuu vasurillaan paikan saadessaan ollen Kosovicin tavoin boksista boksiin ravaava yksilö, jolle voi povata kyllä kirkasta tulevaisuutta. Raickovic puolestaan on sitten 28-vuotias Podgorican keskikenttäpelaaja, joka pääsi vaihdosta sisään syksyllä neljässä eri karsintapelissä. Hän on aika samanlainen profiililtaan kuin Scekic eli enimmäkseen puolustava keskikenttäpelaaja, joka pystyy kuitenkin oikealla jalallaan antamaan murtavia chippejä selustaan ja laukaus on melkoinen hevosenpotku boksin ulkopuolelta. Lagator puolestaan on 27-vuotias ja pelaa Puolassa. Hän on koulutukseltaan toppari, mutta pelasi MM-karsinnoissa muutaman ottelun keskikentän pohjalla, kun poissaoloja oli. Pituutta on hulppeat 190 senttiä ja maaottelukokemusta yhdeksän pelin verran.

Laituriosastolla on aika selkeät kaksi kärkivaihtoehtoa niin vasemmalle kuin oikealle. Jo aiemmin käsitelty Marusic pelasi syksyllä kaikki pelinsä oikeassa laidassa. Marraskuussa hän ei ollut mukana ja tuolloin hänen tilallaan 5-4-1:ssä oikeassa laidassa nähtiin Vladimir Jovovic. Jovovic on 27-vuotias laituri, joka pystyy pelaamaan myös vasemmalla. Hän pelaa kotimaassaan Sutjeska Niksicissa. Tätä kirjoitettaessa tehot ovat 12 peliin 2+4. Hän on pienikokoinen (vain 173 cm) ja oikeajalkainen, mutta vasemmankin jalan laukaukset ovat tarkkoja alakulmiin. Maaottelukokemusta on 41 ottelun verran, mutta jotenkin ihmeessä avausmaali on vielä tekemättä, vaikka kyseessä on tosiaan hyökkäyspään pelaaja. Hän on todella vikkelä kuljettamaan ja viihtyy ahtaissa tiloissa. Minusta hän muistuttaa pitkälti Lorenzo Insignea niin ulkonäöltä kuin pelaajaprofiililtaan, mutta toki rutiköyhänä versiona. MM-karsinnoissa Jovovic oli poissa syyskuussa, mutta sai muissa seitsemässä pelissä peliaikaa vaihtelevasti. Yksi vaihtoehto laidalle on Armeniaa vastaan Marusicin tauolla korvannut 28-vuotias Uros Duranovic, joka on koulutukseltaan sentteri, mutta pystyy seuraavassa kappaleessa mainittavan Osmajicin tavoin pelaamaan laidassa. Hän on Serbiassa mättänyt 10 maalia 25 peliin tällä kaudella ja vaikutti melko raamikkaalta jantterilta paikaten siten luontevasti yksi-yhteen Marusicia pitkien syöttöjen kohdepelaajana.

Vasemmalla laidalla Montenegron tulevaisuus on kirkas, koska Sead Haksabanovic ja Milutin Osmajic ovat molemmat 22-vuotiaita. Haksabanovic on heistä se todellinen tähti ollen viiden miljoonan arvoinen yksilö, joka pelasi Rubin Kazanissa Venäjän pääsarjassa ennen lainasiirtoaan Djurgårdeniin. Tehot Venäjällä jäivät 1+4:ään 20 peliin, vaikka Haksabanovic oli avauksessa lähesjokaisessa sarjapelissä ja pelasi niissä vielä lähestulkoon täydet minuutit. Nyt Ruotsissa hän on aloittanut kauden tehden yhden osuman kahteen peliin. Lainasiirto on kesään asti voimassa. Maajoukkueessakin toki 23 pelissä hän on iskenyt vain yhden osuman, joten Haksabanovic on ennemmin keskittäjä kuin viimeistelijä, koska laukaus on välillä aika tuhnu boksin ulkopuolelta. Hänkään ei ole metrihirmu, vaan vain 174-senttinen ja oikeajalkainen. Häntä voisi kutsua Montenegron Eden Hazardiksi, koska Haksabanovic mielellään leikkaa vasemmalta sivurajalta keskemmäs kuljettaen ja hakee laukauksia boksin reunalta suoraan kuljetuksesta. Hän pystyy myös antamaan oivaltavia syöttöjä tai keskittää välikaistalta sisäkierteisiä palloja oikealla jalallaan keskemmältä kenttää. Nuo oikein jalan sisäkierteiset keskitykset boksiin taka-alueelle ovat koosteiden perusteella hänen bravuurinsa. Ketteryys on Jovovicin tavoin Haksabanovicin vahvuus ja varmaan hän tulee sillä aiheuttamaan hankaluuksia Suomenkin alakerralle, koska sanoisin Haksabanovicin olevan joukkueen paras 1v1-ohittaja. MM-karsinnoissa Haksabanovic pelasi kaikissa peleissä saalistaen kaksi syöttöpistettä Gibraltaria vastaan. Hän on pitkälti vastuussa joukkueensa erikoistilanteista myös.

Osmajic puolestaan pelasi Espanjan pääsarjassa Cadizissa ennen tammikuun lainasiirtoa Turkkiin Bandirmasporiin. Espanjassa hän enimmäkseen tuli vaihdosta sisään eikä 10 esiintymisessä maaliverkko heilunut. Maajoukkueuran avausmaali sen sijaan syntyi viimeisimmässä pelissä Kreikkaa vastaan ollen 1-0 voittomaali. Otteluja on kymmenkunta. Turkissakin ura on alkanut hyvin, kun maaleja on kolme kahdeksaan peliin. Osmajic on 186-senttinen sentteri, mutta pelannut maajoukkueessa vasemmalla muun muassa marraskuun molemmissa peleissä, koska kärkipariin on sen verran paljon tunkua. Syksyn karsintapeleissä hän oli kolmesti avauksessa ja aina laiturina. Myös maaliskuussa hän oli vasen laituri yhä 5-4-1:ssä. Osmajic tekee mielellään aloitteita linjan taakse ja on vikkelä, joten varmaan siksikin häntä on laidassa peluutettu. Hän on myös hyvä ilmassa ponnistusvoimansa ansiosta ja ylävartalo on raamikas, joten fysiikkakin riittää voittamaan pääpalloja. Laiturina pelatessaan hänelle myös pelataan paljon ristipalloja ja Osmajicin rooli on vähän samanlainen kuin viime Veikkausliiga-kaudella Benjamin Källmanilla oli FC Interissä eli olla leveydessä oleva kohdepelaaja, joka rymistelee maalille suoraviivaisesti ja tekee leveydestä aloitteita linjankin taakse.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #3 : 18.04.2022 klo 21:29:01

31-vuotias Igor Ivanovic on syvyyslaituri, joka pelaa Bodgoricassa ja on viimeistellyt jopa kolme osumaa vain kymmeneen maaotteluun. Kaikki maalit syntyivät lokakuun 2020 maaotteluikkunassa, kun hän osui niin Latviaa, Azerbaijania kuin Luxemburgia vastaan. Ivanovic leikkaa oikealta sisään ampuakseen vasurillaan. Syksyllä hän istui lähestulkoon pelkästään penkillä, mutta maaliskuun karsinta-avauksessa hän oli vielä avauksessa Latvian vieraana. 25-vuotias Nikola Vujnovic puolestaan pelaa Serbiassa Vozdovacissa. Siellä hän on tehnyt 21 peliin kymmenen maalia. Osmajicin tavoin hän on keskushyökkääjä, mutta pelannut maajoukkueessa myös laidassa, koska vain 177-senttisenä kärkenä hän elää nopeudestaan, oveluudestaan ja sijoittumisestaan eikä niinkään ole perinteinen kohdepelaaja, vaan muistuttaa paljon Sveitsin maajoukkueen kakkoskärkeä Mario Gavranovicia. Esimerkiksi marraskuussa Hollantia vastaan hän tuli puoleksi tunniksi sisään Jovovicin tilalle oikeaan laitaan, mutta Turkki-pelissä pari päivää myöhemmin hän pääsi myös piikkiin vaihdosta, joten molemmat roolit onnistuvat. Tässä hahmotelmassa hän on laituri kuitenkin. Tuossa Hollanti-pelissä hän teki avausmaalinsa tasoitettuaan 2-2:een 86. minuutilla. Maaottelukokemusta on vasta viidestä pelistä, mutta varmasti sitä tulee lisää tämän vuoden aikana.

Stevan Jovetic, Uros Durdevic, Fatos Beqiraj ja Stefan Mugosa ovat viimeiset neljä läpikäytävää yksilöä. Heistä Jovetic ja Beqiraj ovat legendoja. Jovetic on tehnyt eniten maajoukkuemaaleja (31) ja Beqiraj johtaa ottelutilastoa (85). Jovetic on 32-vuotias Hertha Berliinin hyökkääjä, joka pystyy operoimaan myös kärjen alapuolella. Maaottelutilastot ovat tosiaan 62/31, joten joka toiseen peliin verkko soi. Tätä kirjoitettaessa hän on Bundesliigassakin tehnyt kuusi säkkiä 17 pelissä, heh. Muun muassa Hradeckykin sai antautua hänelle joulukuussa, kun Jovetic tykitti pallon etuylänurkkaan. Jovetic teki maajoukkuedebyyttinsä jo vuonna 2007. Hän olisi lähellä Beqirajin ottelumäärää, jolleivat vammat olisi pilanneet vuosia 2010, 2018 ja 2019. Vuosina 2018-2019 hän pystyi pelaamaan vain kahdessa maaottelussa. Viime syksynäkin hänellä oli taas paljon ongelmia ja pelasi vain yhden ysikymppisen lokakuussa Norjaa vastaan. Syyskuussa oli ongelmia pohkeen kanssa ja marraskuussa virustartunta. Maaliskuun karsintapeleissä hän ehti mättää sentään kolme maalia. Terveenä ollessaan kapteenistoon kuuluva Jovetic on selviö valinta avauskokoonpanoon. Oikean jalan viimeistelyt boksista ja sen reunalta ovat tarkkoja ennen kaikkea ja ilmassakin hän on kohtalainen. Potkutekniikka on erinomainen.

Beqiraj puolestaan on vuoden vanhempi eli 33-vuotias ja palloilee Astana-keikan jälkeen Turkissa. 85 maaottelussa hän on tehnyt 15 maalia ollen tilastokolmonen maaleissa. Beqiraj on 188-senttinen tankkerimainen kohdepelaaja, joten hyvin erilainen siis kuin Jovetic pelaajaprofiililtaan. Hän ottaa palloa mielellään suojaukseen ja ampuu kääntölaukauksia tai toimii seinäsyöttölautana. Beqirajta vastaan Suomen toppareiden ei ole mukava painia missään nimessä, koska hän on todella vahva atleetti. MM-karsinnoissa hän oli neljästi avauksessa ja teki neljä maalia, mutta maaleista kolme oli Gibraltarin verkkoon. Lisäksi hän osui päätöskierroksella Turkkia vastaan. Vastuu on kuitenkin varmaankin vähenemässä vuosi vuodelta.

30-vuotias Stefan Mugosa on tehnyt neljänneksi eniten maaottelumaaleja Montenegrolle (11). Pelejä on tasan 40. Hän pelaa Etelä-Korean pääsarjassa Incheonissa. Hänet tunnistaa ruskeista viiksistä ja 188-senttisestä varresta. Pelaajaprofiili on hyvin samanlainen kuin Beqiraj'lla eli Mugosakin on ennen kaikkea kohdepelaaja, joka on myös pääpeliuhka pituutensa vuoksi. Hän on kankeahko, mutta usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan viimeistelemässä hyökkäyksiä rangaistusalueen sisällä. Häntä ei ole helppo horjuttaa. Jalkaisuus on oikea. MM-karsinnoissa peliaikaa tuli vain syys-lokakuussa, koska maalis- ja marraskuussa hän ei edes ryhmään kuulunut ollen poissa loukkaantumisen ja varmaan panoksettomuuden vuoksi. Kahdesti hän oli avauksessa ja syötti Gibraltaria vastaan yhden osuman.

Uroš Ðurdevic on mielenkiintoinen nouseva nimi. Joissain sivustoilla hänen sukunimensä kirjoitetaan Djurdsevic, mutta pelipaidan selässä lukee Ðurdevic. Tekstissä hän esiintyy helppouden vuoksi Durdevicina. Hän on 28-vuotias ja pelaa Espanjan toisella sarjatasolla Gijonissa, mutta silti arvoltaan kuusi miljoonaa Transfermarktissa. Edellisiä seuroja ovat Partizan ja Olympiakos. Durdevic on 181-senttinen oikeajalkainen hyökkääjä, joka ei ole vielä kuuteen maaotteluun onnistunut maalinteossa. Hän oli avauksessa kuudesta ensimmäisestä karsintapelissä viidessä debytoiden samalla maaliskuussa. Lepovuoro tuli syyskuun kolmen pelin ikkunassa keskimmäisessä pelissä Hollantia vastaan, koska varmaan tuosta pelistä oli jo valmiiksi budjetoitu tappio. Maaleja ei kuitenkaan syntynyt. Vielä marraskuussakin hän oli avauksessa yksinäisenä piikkinä Hollantia vastaan. Turkki-pelistä hän joutui sivuun tartunnan takia. Durdevic on siilitukkainen viimeistelijä, jonka oikean jalan painavat kudit ovat uhka boksin ulkopuoleltakin. Boksin sisässä hän hallitsee kehonsa taitavasti ja kykenee akrobaattisiin viimeistelyihin eri asennoista. Myöskään juokseminen puolustuslinjan taakse ei ole ongelma ja hän kykenee saamaan oikean jalkansa auki 1v1-haastoissa sijoittaen sen jälkeen monesti pallon taka-alakulmaan. Olen hyvin varma, että maajoukkueuran avausmaali syntyy tänä vuonna. Gijonissa hän on 31 peliin osunut 13 kertaa ja syöttänyt viisi maalia.

*****

Koska Montenegrolla oli melko paljon loukkaantumisia viime vuonna, oli mahdotonta löytää pelejä, joissa optimaalisen avauskokoonpanon pelaajat olisivat olleet yhdessä kehissä. Marraskuun peleistä valitsin Hollanti-kotipelin, koska siinä 5-4-1:llä pelatessa maalivahti, puolustuslinja, Osmajic ja kärjessä avannut Durdevic sentään olivat omilla paikoillaan. Keskikentän pohjalla joutui pelaamaan sen sijaan Haksabanovic Jankovicin kanssa, mutta toisaalta laituriosaston kakkosvaihtoehdot Osmajic ja Jovovic olivat avauksessa eikä tuo keskustan paikkakaan Jankovicille katastrofi ole, kun hän jatkoi samassa roolissa maaliskuussa poissaolojen myötä. Maaliskuulta otin katseluun kotipelin Norjaa vastaan, koska tuossa pelissä Jovetic ja Durdevic olivat kärkiparina ja Haksabanovic omalla paikallaan laidassa. Marusic puolestaan pelasi vielä tuolloin laitapakkina eikä ylempänä. Syyskuun peleistä katsoin 2-2 tasapeliä Turkissa puoliajan verran, koska siinä Marusic oli laidassa ja Kosovic-Scekic kaksikko keskikentän pohjalla. Norja-vieraspeliäkin lokakuulta piti kurkkia samaiset 45 minuuttia, koska tuossa pelissä oli käytössä ainoan kerran paperiryhmitys 4-1-4-1. Lisäksi katsoin löytämistäni koosteista Montenegron tekemiä ja päästämiä maaleja muissa karsintapeleissä.

Montenegro 5-4-1 vs. Hollanti, marraskuu

Durdevic 10
Osmajic 20 - Haksabanovic 17 - Jankovic 9 - Jovovic 16
Radunovic 3 - Tomasevic 6 - Savic 15 - Vujacic 5 - Vukcevic 4
Sarkic 12

Montenegro 4-4-2 vs. Norja, maaliskuu

Jovetic 10 - Durdevic 7
Haksabanovic 17 - Scekic 19 - Lagator 2 - Kosovic 18
Tomasevic 6 - Savic 15 - Vujacic 5 - Marusic 23
Mijatovic 1

Montenegro 4-4-1-1 vs. Turkki, syyskuu

Durdevic 10
Bozovic 8
Haksabanovic 17 - Kosovic 18 - Scekic 19 - Marusic 23
Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Savic 15 - Vesovic 7
Mijatovic 1

Montenegro 4-1-4-1 vs. Norja, lokakuu

Jovetic 10
Haksabanovic 17 - Jankovic 14 - Kosovic 18 - Marusic 23
Scekic 19
Radunovic 3 -Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Vesovic 7
Sarkic 12

Katsoin nauhalta myös harjoitusottelun Armeniaa vastaan torstaina 24. maaliskuuta saadakseni selvyyden siihen, onko Radulovic muuttanut jotain sitten MM-karsintojen. Ottelu sikäli hyvä scoutattavaksi, koska Armenia pelasi 4-4-2:lla, jolla Suomikin saattaa kotona pelata Montenegroa vastaan. Radulovic jatkoi samalla ryhmityksellä kuin marraskuussa eli 5-4-1:llä kuten jo aiemmin mainitsinkin. Sipsic tuurasi Savicia keskitopparina. Myös Scekic oli poissa kokoonpanosta, vaikka oli mukana alkuperäisellä leiriryhmällä. Niinpä pohjakaksikkona aloitti Jankovic-N. Vukcevic. Marusicin päävalmentaja puolestaan näkee 5-4-1 ryhmityksessä sittenkin enemmän laiturina kuin wingbackina, joten oikeana wingbackina oli M. Vukcevic. Osmajic jatkoi vasemmalla laidalla kuten marraskuussa, koska Haksabanovickaan ei Armeniaan lopulta matkustanut. Sanotaan näin, että tuon pelin avauskokoonpanosta varmaan seitsemisen pelaajaa on avauksessa kesäkuussakin, kun Montenegro Kansojen liigan aloittaa.

Puoliajalla Barcelonan B-joukkueen kassari Carevic pääsi maaliin Mijatovicin tilalle. Raickovic korvasi keskikentän pohjalla N. Vukcevicin ja Uros Duranovic puolestaan Marusicin. Duranovic kutsuttiin muita myöhemmin mukaan, kun hän ei alkuperäisellä listalla ollut ja Armenia-vieraspeliin Montenegro ei saanut edes täyttä vaihtopenkkiä koolle. Tunnin kohdalla Erakovic korvasi Jankovicin ja 77. minuutilla Ivanovic puolestaan Vujacicin, jolloin Montenegro vaihtoi myös neljän alakertaan 1-0 tappioasemassa, mutta lopputulos ei enää tuosta muuttunut.

Montenegro 5-4-1 vs. Armenia

Durdevic 11
Osmajic 20 - N. Vukcevic 4 - Jankovic 10 - Marusic 23
Radunovic 3 - Tomasevic 6 - Sipsic 22 - Vujacic 5 - M. Vukcevic 21
Mijatovic 1

Lisäksi katsoin viimeisimpänä harjoituspelin Kreikkaa vastaan sivusilmällä. Montenegro kaatoi kotonaan Kreikan 1-0 ja teki paluun 4-4-2/4-4-1-1:een, joten tuonkin ryhmityksen kohtaamiseen Kanervan johtokunnan on yhä valmistauduttava. Yleensä Radulovic on käyttänyt samaa ryhmitystä tietyn maaotteluikkunan peleissä, joten sikäli muutos yllätti. Kokoonpano oli:

Montenegro 4-4-1-1 vs. Kreikka

Jovetic 10
Krstovic 8
Osmajic 20 - Jankovic 9 - Eraickovic 19 - Marusic 23
Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Savic 15 - Vesovic 7
Mijatovic 1

Sitten itse asiaan. GIFfejä on 20 ja kuvakaappauksia 457.

Montenegro pallollisena vs. vastustaja pallottomana

Maalipotkut


Aloitetaan siitä, että Montenegro pelaa oikeastaan kaikki maalipotkut pitkinä. Se ei edes yritä edetä maitse alhaalta saakka, vaan haluaa minimoida riskit pallonmenetyksiin omalla kenttäpuoliskolla ja siirtää siksi painopisteen välittömästi vastustajan kenttäpuoliskolle. Siksi näytteitäkin alhaalta rakentamisesta on hyvin vähän. Tämä kuva on maaliskuun Norja-pelistä, jossa Mijatovic pelaa ensimmäisen maalipotkun heti pitkänä yrittämättä edes avata lyhyellä.


Yleisin kohde Sarkicin tai Mijatovicin maalipotkuille on oikeassa laidassa oleva Marusic, joka sijoittuu näissä staattisissa tilanteissa sivurajalle keskiviivan tuntumaan riippumatta siitä, onko hän laituri, laitapuolustaja vai wingback. Tämä avaus meni kuitenkin vähän keskemmälle Scekicille, joka jatkoi ykköspallon kohti kärkiparia.


Norjan vasen laitapuolustaja Meling voittaa kuitenkin kakkospallon Durdevicin edestä vieraille.


Parin minuutin päästä toinen maalipotku. Nyt Mijatovicin avaus leijailee Marusicille saakka, joka voittaa vahvana jässikkänä ykköspallon, mutta ei saa jatkettua sitä eteenpäin, vaan puskee sen yli sivurajan.


Seuraava kuva on minuutti aiemmin avoimesta pelistä. Mijatovic saa pudotuksen alas. Hän voisi syöttää Vujacicille ohi ylimmän prässääjän, mutta kun Radulovic on ohjeistanut välttämään riskejä, Mijatovic tempaisee pallon jälleen kohti oikeaa sivurajaa sen kummemmim empimättä. Uronen saa vasempana laitapuolustajana siis varautua lukuisiin pääpallokamppailuihin sivurajalla.


26. minuutilta harvinaisuus sikäli, että Mijatovic pelaa jalalla lyhyen syötön viereen, mutta tässäkin on ideana se, että Savic on tarkempi avaamaan ja täten Mijatovic vain luovuttaa avausvastuun pitkästä syötöstä tähtitopparille, kun tilaa oli nyt juuri tarpeeksi.


Kuten näkyy, Savicilla oli riittävä aika ja tila, mutta hän päätti jostain syystä vielä palauttaa pallon Mijatovicille uudelleen.


Mijatovic avasi sitten itse pitkällä kohti puolta kenttää.


Montenegron pelitapaan kuuluu avoimessa pelissä se, että vastustajan ylimmät prässilinjat pyritään ylittämään ilmassa pelaamalla pallo vain suoraviivaisesti alhaalta kohti kärkiparia. Useinhan nämä tilanteet päättyvät menetyksiin, kun kärkipari on alivoimainen puolustuslinjaa vastaan, mutta tällä kertaa Jovetic sai kalastettua vapaapotkun, kun Ajer roikkui liiaksi selässä.


Turkki-pelin ensimmäinen maalipotku näkyy tässä kuvassa.


Mijatovicin avaus leijaili kuitenkin vaihteeksi vähän vinoon Marusicista. Scekickaan ei palloon yltänyt, vaan se meni suoraan kotijoukkueen haltuun.


Nyt ollaan Norjassa. Sarkic on saanut pallon haltuunsa Norjan pitkän syötön jälkeen. Hän voisi vierittää sen viereen topparille, mutta osoittaa kädellään joukkuettaan nostamaan asemiaan kohti puolta kenttää.


Lopulta Sarkicin volley leijaili oikeaan laitaan Marusicille, joka voitti jälleen ykköspallon ja Montenegro sai siirrettyä painopisteen suoraviivaisesti vastustajan puoliskolle.


Marraskuussa Marusic ei ollut kokoonpanossa, joten tällöin Durdevic oli suosituin kohdepelaaja. Dumfries kuitenkin taitavasti ojensi jalkansa Durdevicin etupuolelle ja törkkäsi pallon Hollannille.


Tämä kuva on tämän vuoden maaliskuulta. Montenegron ensimmäisen maalipotkun Mijatovic kiskoi pitkänä tutusti Marusicia, jonka rooli oli olla sisäänkaventanut laituri 5-4-1:ssä. Tämä voitti ykköspallon laitapakki A. Hovhannisyania vastaan, mutta nikkaus tyhjään tilaan juosseelle wingback Vukcevicille ei onnistunut.


Viimeinen näyte on voittomaali Kreikka-pelistä. Mijatovic avasi maalipotkun tutusti pitkänä kohti Marusicia, mutta vaihtokärki Eraickovic voittikin ykköspallon tämän vierestä. Nikkaus tavoitti toisen kärjen Krstovicin, joka pudotti takaisin. Eraickovic sai jalan auki ja Osmajic teki painottomalta puolelta liikkeen pystyyn. Mavropanos ei onnistunut katkossa, vaan Osmajic viimeisteli kliinisesti alakulmaan maajoukkueuransa avausmaalin. Radulovic myhäili penkillä, kun painopisteen siirtäminen vastustajan kenttäpuoliskolle suoraviivaisesti onnistui täydellisesti! Montenegro yksi, Kreikka nolla.

Avaus-, rakentelu- ja murtautumisvaihe hitaasti hyökäten


Kun käytössä on paperiryhmitys 4-4-2, Montenegro rakentaa alhaalta 2-4-4:llä niinä harvoina kertoina, kun se ei pelaa välittömästi ilmassa puoleen kenttään. Tämä otos on Turkki-pelistä, jossa Vujacic kuitenkin hyvin nopeasti hänkin pelaa ilmassa kohti kärkiparin toista osapuolta Durdevicia, joka on kuvan ulkopuolella. Näin ollen Turkin kaksi ylintä prässilinjaa tulee heti ohitetuiksi riskittömästi.


Durdevic kuitenkin hävisi tämän kaksinkamppailun lopulta Ayhanille ja Turkki sai pallon itselleen.


Montenegroa vastaan puolustuslinjan yksilöiden pitää vain röyhkeästi puolustaa eteenpäin ja olla kiinni vastustajan ylänelikon selissä, koska se mahdollistaa todella usein pallonriistot nopeasti takaisin itselle puolessa kentässä. Tässä kuvassa Demiral kampeaa sivuun Durdevicin, jolle pelattiin taas alhaalta ohi Turkin prässin suoraviivaisesti. Kakkospallojen vuoksi keskikentän linjan olisi myös suotavaa olla melko lähellä puolustuslinjaa.


16. minuutilta kuva Montenegron 2-4-4:stä. Turkki prässää ja Vujacic tällöin suosiolla ohittaa prässin pidemmällä syötöllä ilmassa. Kohteena on maalipotkujen tapaan Marusic sivurajalla.


Marusic ottaa ensimmäisen kosketuksen rinnallaan taitavasti eteenpäin päästen ohi vartioijastaan. Uronenkaan ei saa siis ylipelata itseään ulos tilanteista.


Montenegro on saanut haluamansa eli siirrettyä painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolle. Marusic pääsee kuljettamaan vapaasti, mutta syöttö linjan taakse uupui...


... ja hyökkäys kuihtui lopulta kokoon, kun hän kuljetti umpikujaan menettäen pallon. Tämä oli kuitenkin sellainen hyökkäys, jollaisiin Radulovic nojaa.


Kuva Kreikkaa vastaan viimeisimmästä ottelusta, jossa avausmalli oli 2-4-4. Kreikka prässäsi 4-1-4-1 muodollaan siten, että kärki Pavlidis oli alivoimainen toppariparia vastaan. Laiturit merkkasivat Montenegron laitapuolustajat ja hyökkäävät keskikentät peilasivat Montenegron pohjakaksikon. Siopis ankkurina pyrki sijoittumaan puolustuslinjan edessä niin, että hän oli valmiudessa voittamaan kakkospalloja Montenegron pidempien syöttöjen jälkeen. Alhaalla Kreikalla oli täten 5v4 ylivoima. Yllättävintä oli se, että Kreikka ei prässännyt ylhäältä kuten Romaniaa vastaan muutama päivä aiemmin, vaan salli Montenegron tulla puoleen kenttään ja siksi kotijoukkueen pallonhallintaprosentti avausjaksolla oli JOPA 42%. Siksi maalipotkutkin tässä pelissä Mijatovic pystyi antamaan lyhyenä vielä avausjaksolla, kunnes sitten Kreikan ollessa tappiolla toisella puoliajalla ottelun luonne muuttui.


Kuten näkyy tosiaan, Siopis ja topparit loivat 3v2-ylivoiman Montenegron kärkiparia vastaan ja laitapuolustajat peilasivat Montenegron laiturit. Kuvassa näkyvät myös muut vastinparit. Tämä tilanne päättyi siihen, että Vujacicin syöttö ei tavoittanut Osmajicia sivurajalta.


Vaikka Kreikka salli Montenegron topparien pallotella rauhassa, eivät nämä kyenneet sen kummempiin murtaviin syöttöihin kuin aiemmin, vaan herkästi nostivat pallon ilmassa Kreikan viimeiseen linjaan. Tässä Vujacic voisi kuljettaa lähemmäs kk-linjaa, jolloin voisi ehkä löytää murtavan syötön maitse, mutta hän ei tee niin.


Mavropanos katkaisi syötön kohti Osmajicia.


40. minuutilla Savic kierrätti Vesovicille. Pelkas antaa kevyesti painetta ja Vesovic nostaa heti kohti Krstovia ja Marusicia eikä edes pyri pelaamaan esimerkiksi keskelle Raickoville, joka olisi vapaana.


Krstovic voitti pääpallon Chatziadiakosin edestä.


Mutta Tsimikas kampesi Marusicin nurmeen jatkotilanteessa. Ei onnistunut eteneminen hyökkäyskolmannekselle silti niin kaukana ollut.


Kun Marusic oli viime maaliskuussa vielä laitapuolustaja eikä laituri, tuolloin Montenegron avausmalli alhaalta oli välittömästi rohkeampi 2-3-5 eli viides pelaaja (Marusic) nostettiin viimeiseen linjaan välittömästi eikä vasta hyökkäyskolmannekselle etenemisen jälkeen. Topparit olivat tuolloin todella leveällä kuten kuvasta näkyy. Keskimmäiseen tasoon jäivät Tomasevic vasempana laitapuolustajana ja keskustan kaksikko. Toimintatapa on silti tuttu eli pallon saatuaan Savic pelaa sen suoraviivaisesti vastustajan puolustuslinjaan ohi korkean prässin.


Tässä kuvassa näkyy yläviisikko ja Marusic ylälaidassa oikealla sivurajalla selvästi ylempänä kuin toinen laitapuolustaja Tomasevic. Savic ei kuitenkaan pelannut tällä kertaa kohti häntä, vaan tavoitteli Durdevicia.


Durdevicin pudotus Haksabanovicille onnistui ja tämä lähti etenemään kohti vastustajan maalia hankkien lopulta rajaheiton.


Toinen kuva 2-3-5:stä alhaalta rakennettaessa. Marusic on taas puskenut välittömästi Norjan puolustuslinjaan saakka eikä ole jäänyt keskimmäiseen tasoon pelattavaksi. Rohkeahkoa näin pienelle maalle.


Hetken kuluttua vielä yksi kuva. Montenegro rakentaa alhaalta 2-3-5:llä. Aika usein topparit vain kierrättävät pallon laitapuolustajalle ja tämä sitten avaa ilmassa ohi prässin. Niin käy nytkin, kun Tomasevic on saanut syötön Savicilta ja kiskoo vain vasurillaan pallon kohti kärkiparia.


Syöttö leijaili kuitenkin yli Durdevicin Jarsteinille saakka.


Turkkiakin vastaan vieraissa Montenegro pari kertaa rakensi alhaalta 2-3-5:llä. Tässä pelissä tuo toteutettiin siten, että kun Marusic oli laiturina, oikea laitapuolustaja Vesovic ei noussut ylös, vaan jäi keskimmäiseen tasoon Tomasevicin ja Scekicin kanssa. Sen sijaan toinen pohjapelaaja Kosovic oli se, joka nousi viidenneksi pelaajaksi ylös ylänelikon lähelle.


Mijatovicin avaus ohi kahden ylimmän prässilinjan tavoitti Turkin puolustuslinjan edestä Bozovicin ja Montenegro sai aikaan jonkinnäköisen 5v5-hyökkäyksen.


Hyökkäys päättyi lopulta leveydessä operoineen Marusicin epäonnistuneeseen yritykseen saada jalka auki keskitystä varten, koska hänet tuplattiin tylysti.


Vastustajan hyökkäyskolmanneksella Montenegro hyökkää modernisti viideltä kaistalta muodon ollessa 2-3-5. Jos Marusic tai Kosovic ei valmiiksi ole noussut viidenneksi pelaajaksi ylös eli alhaalta on rakennettu 2-4-4:llä, sitten pallollisen laidan laitapuolustaja tekee niin. Tässä kuvassa Tomasevic on Haksabanovicin apuna vasemmalla sivurajalla. Haksabanovic on toki leikkaamassa keskelle välikaistalle, jottei samaa kaistaa täyttäisi kaksi pelaajaa. Durdevic on keskellä, Jovetic kaventanut oikealta välikaistalta vähän keskemmälle ja Kosovic tässä pelissä poikkeuksellisesti laiturina pelatessaan myös siirtynyt leveydestä keskemmälle.


Kuva Turkki-pelin 2-3-5:stä puolessa kentässä. Haksabanovic on periaatteessa vastuussa leveydestä vasemmalla, vaikka onkin nyt liikkunut lähemmäs Kosovicia, joka täyttää vasenta välikaistaa. Marusic pitää leveyden oikealla. Durdevic ja Bozovic vaihtelevat paikkoja keskemmällä vastustajan puolustuslinjassa.


Kun Montenegro pelaa 5-4-1:llä, rakentelumalli alhaalta on luonnollisesti puolestaan 3-4-3. Wingbackit ovat pohjakaksikon kanssa samassa tasossa ja yläkolmikko sitten vastustajan puolustuslinjassa.


Ja puolessa kentässä muoto muuntuu yhtä luonnollisesti 3-2-5:een, kun wingbackit nousevat viimeiseen linjaan saakka jättäen pohjakaksikon ja topparikolmikon viiden pelaajan puolustusvalmiuteen. Kaikki viisi kaistaa hyökätä ovat suurin piirtein täytettyinä, joten rakenne on kunnossa.


Vieraissa Norjaa vastaan Montenegro pelasi 4-1-4-1:llä ja tuolloin rakennusmalli alhaalta oli 2-3-2-3, joka toki on melkeinpä sama asia kuin jo aiemmin toteen näytetty 2-3-5. Ankkuri Scekic ja laitapuolustajat Radunovic ja Vesovic olivat toppariparin Tomasevic-Vujacic yläpuolella, ylemmät keskikentät Kosovic ja Jankovic kolmannessa tasossa ja yläkolmikko Haksabanovic-Durdevic-Marusic sitten vastustajan puolustuslinjassa. Tapa avata alhaalta ilmassa ohi prässin päti silti yhä, joten 4-1-4-1 ja 4-4-2 eroavat toisistaan Montenegron osalta lähinnä siinä, miten joukkue ryhmittyy pallottomana, koska pallollisessa vaiheessa ei pahemmin eroavaisuuksia ole, vaan lopullinen hyökkäysmuoto vastustajan kenttäpuoliskolle pääsemisen jälkeen on 2-3-5.


Sarkicin avaus tavoitti ylemmistä keskikentistä Kosovicin, mutta nikkaus kohti Durdevicia päätyi Norjan toppareille.


Tässäkin pelissä pitkälti alhaalta avatessa Montenegro kierrätti parilla syötöllä pallon vasemmalle laitapuolustajalleen (Radunovic), joka sitten nosti pelivälineen Norjan puolustuslinjaan. Durdevicilla oli melko tekemätön paikka kuitenkin usein. Jälleen hyvä osoitus siitä, että kauaa Montenegro ei pelivälinettä omalla puoliskollaan hauo.


Puoleen kenttään päästyään hyökkäysmuoto oli tuttu 2-3-5. Haksabanovic ja Marusic laitureina rakastavat halata sivurajoja. Jankovic ja Kosovic hyökkäävinä keskikenttinä täyttävät välikaistat ja Durdevic on keskellä roikkumassa toppareissa.


Satunnaisesti myös toinen laitapuolustaja kerrallaan liittyi mukaan hyökkäyksiin, jolloin muoto oli jopa 2-2-6 ja puolustusvalmiuteen jäi vain neljä pelaajaa, mutta nyrkkisääntönä voi sanoa, että Montenegro hyökkää viidellä ja puolustaa viidellä.


Sitten muutama tuore havainto maaliskuun Armenia-pelistä. Avausmalli alhaalta oli 3-4-3 eli sama kuin marraskuussa. Armenia puolusti 4-4-2 muodossa, joten kolmen topparin ansiosta Montenegrolla oli 3v2 ylivoima Armenian kärkiparia vastaan ja tässä Mijatovic syöttikin pallon viereen vapaalle topparille Vujacicille, joka kiskaisee tutusti pallon ilmassa ohi prässin kohti viimeistä linjaa.


Armenian puolustuslinjalla oli 4v3 ylivoima Montenegron yläkolmikkoa Osmajic-Durdevic-Marusic vastaan ja kun nosto oli osoitteeton, Armenia nappasi helposti pallon itselleen. Tämä sama näky voi toistua monesti kesäkuussa, jos Suomi pelaa kotona 4-4-2:lla armeniamaisesti Montenegron 5-4-1:tä vastaan.


Samanlainen tilanne hetken päästä. Pallo on kierrätetty 3v2-ylivoiman turvin nopeasti Vujacicille ja turhia aikailematta tämä ohittaa Armenian ylimmät prässilinjat tavoitellen kohdepelaaja Marusicia. Kuten näkyy, Armenian kk-linja peilaa Montenegron 3-4-3 avausmallin keskimmäisen tason, mutta alhaalla kotijoukkueella on jo edellä mainittu 4v3 ylivoima.


Marusic voittaa ykköspallon laitapakin edestä.


Durdevic menetti kakkospallon sivurajalla, mutta Vukcevic säntäsi perään.


M. Vukcevic voitti juoksukilvan ja väänsi pallon Montenegrolle. Sitten hän keskitti suoraan juoksusta kuten tapana on (myöhemmin näytteitä tästä lisää), mutta Haroyan siivosi keskityksen Osmajicin edestä. Tämä hyökkäys oli oikein klassista Montenegroa, jossa pidemmällä syötöllä painopiste siirrettiin vastustajan puoliskolle ja sitten kun irtopallo oli voitettu omille, pyrittiin keskittämään nopeasti maalille.


Yksi tilanne toiselta jaksolta tähän väliin. Vukcevicille on kierrätetty pallo sivurajalle ja hän nostaa Armenian laiturin edestä sen viimeiseen linjaan ohi prässin.


Marusicin vaihtomies Duranovic on kohteena. Tämä voittaa ykköspallon ja hankkii punaisen kortin Mkrtchyanille, joka tuli rumasti selkään saaden toisen keltaisensa ja siten ulosajon.


Puolessa kentässä Montenegron hyökkäysmuoto oli tietysti 3-2-5. Pallo on nyt kierrätetty Tomasevicille, joka chippaa sen vasurillaan kohti vastustajan puolustuslinjaa kuten niin monesti.


Durdevic kuitenkin hävisi ykköspallon, mutta tämä kuva kertoo sen, miksi Radulovic peluuttaa Marusicia laiturina myös 5-4-1:ssä eikä wingbackina. Kun pelitapana on riskittömyys ja prässin ohittaminen ilmassa, Marusic on tällöin erinomainen kohdepelaaja kärkimiehen vierelle sisäänkaventaneena laiturina. Yläkolmikon kolmaskin jäsen Osmajic on kunnon jässikkä, mutta ehkä kuitenkin Haksabanovic pääsee parhaalle pelipaikalleen kesällä ja Osmajic jää penkille, jolloin Marusicin raameista on hyötyä hyökkääjän apuna pääpallojen voittamisessa.


Seuraavaksi muutama näyte siitä, miksi Montenegro ei mielellään yritä edetä alhaalta linja kerrallaan puhkoen eteenpäin. Suurin syy on luonnollisesti se, että taitotaso ei riitä. Jopa tähtitoppari Savicille tulee välillä ihmeellisiä harhasyöttöjä ahdistettuna kuten tässä, kun hän kiskoo pallon suoraan sivurajasta yli.


Tässä puolestaan Turkki-pelissä Kosovic päästää Mijatovicin syötön lävitseen suoraan vastustajalle, kun Scekic ei ollutkaan mukana kuviossa, joten pyrkimys kerrankin edetä maitse linja kerrallaan ohi prässin epäonnistuu ja siksipä näitä ei usein edes nähdä, kun lopputulos olisi liian usein samanmoinen ja vastustaja pääsisi kääntämään pelin painopisteen kohti organisoimatonta puolustusta kuten nytkin kävi.


Viimeinen karsintapelinäyte on viime maaliskuulta. Tässä on pyrkimys ohittaa linja kerrallaan maitse prässi. Montenegro rakentaa edeltävän esimerkin tapaan 2-4-4:llä, kun paperiryhmitys on 4-4-2. Jovotic voittaa laidassa miehensä ja Jovetic tulee vastaan pelaten seinän, mutta sitten muodon sisässä osaaminen loppuu ja Norja pääsee vastaiskuun organisoimatonta puolustusta vastaan eikä ole kaukana, että Haaland pääsisi karkuun selustaan. Silloin, kun Montenegro pelaa ilmassa viimeiseen linjaan, pallon alle jää enemmän yksilöitä ja tasapainokin on ennen kaikkea parempi, joten punapaidat eivät ole niin haavoittuvaisia vastaiskuille, vaikka häviäisivät ykköspallon vastustajan puolustuslinjassa.


Lopuksi taas muutama tuore tilanne Armeniaa vastaan. Kyseessähän oli harjoituspeli, joten Montenegro yritti rohkeammin pelata maitse eikä aina kiskonut pitkää palloa. Esimerkiksi tässä Vujacicilla oli sen verran aikaa kierrätyksen saatuaan, että hän syötti Jankovicille keskustaan puhkoen ensimmäisen linjan.


Jankovic ei päässyt kääntymään, kun vastinpari Spertsyan hiillosti selässä.


Vujacicille tuli kiire ja hän vaivoin sai potkaistua palloa eteenpäin.


Se lensi kuitenkin kohdepelaaja Marusicille saakka ja tämä väänsi vapaapotkun vieraille. Menetys ei kuitenkaan ollut niin kaukana.


Armenian prässipelaamisessa oli yhä samoja ongelmia kuin jo Kansojen liigassa 2018 ja EM-karsinnoissa 2019. Kahden ylimmän linjan välinen etäisyys repesi liiaksi ylhäältä prässätessä ja Jankovicille esimerkiksi aukeni valtavia tiloja ajoittain, kun Armenian kk-linja perääntyi liian aikaisin kohti omaa maalia. Siksi Mijatovickin uskalsi pelata enemmän maitse jalalla ja topparit niin ikään. Montenegro hallitsi palloa avauspuoliajalla poikkeuksellisen paljon, kun hallinta jakaantui 50-50 Armenian kanssa.


Toinen kuva Armenian löperöstä prässistä ylhäällä. Mijatovic kierrätti Radunovicille ja sen sijaan, että Armenian oikea laituri Barseghyan prässäisi Ristoa, Barseghyan onkin jo perääntymässä kohti omaa maalia kuvan ulkopuolella muun kk-linjan tavoin. Suomi ei onneksi tällaisia erheitä tee, jos se ottaa ylempää kiinni.


Armenian voittomaali voisi olla tilanteenvaihto-osiossakin, mutta laitan sen nyt tähän. Montenegro yrittää tulla maitse ohi prässin. Nyt kk-linja kerrankin tukee Armenialta hyvin kärkiparia. Barseghyan ahdistaa Radunovicia, joka yrittää pudottaa keskitoppari Sipsicille.


Sipsic ei kuitenkaan ehtinyt pudotukseen, vaan Vardanyan pääsi väliin.


Irtopallo jäi nimihirviö Bichakhchyanille, joka tykitti boksin reunalta takakulmaan.


Mijatovic haroi tyhjää. Armenia yksi, Montenegro nolla. Osoitus siitä, miksi Radulovic haluaa ainakin tosipeleissä joukkueensa pelaavan pitkää palloa linja kerrallaan maitse etenemisen asemesta!


Tulokasmaalivahti Carevicin alku ei ollut myöskään helppo. Hän yritti kierrättää vapaalle topparille Vujacicille ohi Armenian prässin, mutta syöttö jäi vajaaksi.


Hän paikkasi sen kuitenkin reaktiotorjunnallaan Spertsyanin laukaukseen katkon tehneen Vardyanin takaviistosyötöstä. Jotenkin minulle jäi tunne, että Radulovic ei kesällä salli joukkueensa yrittävän yhtä rohkeasti pelata maitse kuin näissä maaliskuun harjoituspeleissä, vaan edessä on paluu MM-karsintojen tapaiseen konservatiivisempaan lähestymistapaan, jota toki jonkin verran tässä Armenia-pelissäkin nähtiin.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #4 : 18.04.2022 klo 21:30:03

Leveydestä murtautuminen


Montenegron murtautumisyrityksistä suurin osa tulee laitakaistoilta ja sen keskitysmäärät ovat suhteellisen suuret. Se ei myöskään pyri väkisin keskittämään esimerkiksi välikaistoilta paremmilta sektoreilta, vaan tyytyy keskittämään myös sivurajoilta vastoin esimerkiksi Huuhkajien maaliodottamaideologiaa. Hyvin suosittu tapa on se, että esimerkiksi Haksabanovic pelaa nopean seinän ja tekee sitten aloitteen vastustajan laitapuolustajan/wingbackin taakse tyhjään tilaan houkuteltuaan tätä ensin irti muusta puolustuslinjasta. Pyrkimyksenä on päästä keskittämään aika lailla suoraan juoksusta luukulle. Maaliskuun Norja-pelissä kesti vain puoli minuuttia, kun Montenegrolta nähtiin tuollainen variaatio. Seinäsyötön tarjoilee keskustasta Lagator, kun Haksabanovic spurttaa Svenssonin jättämään tilaan.


Kärkipari on keskityksen kohteena, mutta Norjan alakerta selvitti keskityksen 3v2-ylivoiman turvin.


33. minuutilta samasta pelistä aika tyhjentävä näyte Montenegron suoraviivaisuudesta. Mijatovic avaa maalipotkun pitkänä kohti Scekicia ja Montenegro raapii kakkospallon lopulta omille.


Yhdeksän sekuntia myöhemmin Haksabanovic lähtee pelaamaan seinää vastaantulevan Joveticin kanssa.


Svensson on prässännyt jälleen myöhässä ja Jovetic siirtää pallon hänen jättämään tilaan Haksabanovicin juoksulinjalle.


Haksabanovic haki tällä kertaa syöttöä maitse boksiin, mutta jälleen vasen toppari Ajer lopulta pääsi jalkoineen väliin. Joveticin oltua pelaamassa seinää Durdevicin seuraksi boksiin oli kaventamassa Kosovic painottomalta puolelta.


51. minuutilla Montenegro vyöryy tutulla 2-3-5:llä saatuaan vapaapotkun keskikentältä. Se pelattiin Tomasevicille ja tämä chippasi pallon Svenssonin taakse, kun Haksabanovic leveydessä houkutteli vastustajaa lähemmäs itseään. Aloitteen tyhjään tilaan teki Kosovic. Marusic oikeana laitapuolustajana huolehtii leveydestä oikealla laidalla kaventaen sieltä kohti Joveticia ja Durdevicia.


Kosovic ehti syöttöön ja odotti Haksabanovicin tulevan mukaan. Tämä jättikin Svenssonin telineisiin juoksukisassa ja sai syötön välikaistalle.


Haksabanovic keskitti takaviistoon, mutta syöttö meni jopa liian taakse eikä Jovetic yltänyt siihen.


Taustalta tuli mukaan kuitenkin Scekic ja tykitti yli maalin kaukolaukauksen.


Hetken päästä osoitus taas siitä, kuinka Montenegro haluaa ohittaa prässilinjat ilmassa. Hyökkäysmuoto on tuttu 2-3-5, kun Marusic on laitapakkina noussut viimeiseen linjaan ja häntä kohti Vujavic chippaakin pallon pyrkien pelaamaan sen saman tien laitapuolustajan taakse.


Syöttö jäi kuitenkin vajaaksi, mutta yhtä lailla Marusic toisella laidalla tekee mielellään aloitteita laitapuolustajan taakse tyhjään tilaan kuten Haksabanovickin.


Lisäajalla Vujacic syötti alhaalta tutusti ohi kahden ylimmän prässilinjan vastustajan puolustuslinjan etupuolelle vaihtokärki Beqirajille.


Beqiraj pelasi seinän Jovovicin kanssa liikkuen sitten laitapuolustajan taakse keskittämään päätyrajalta suoraan juoksusta.


Scekic pääsi puskemaan, muttei päässyt kunnolla pallon päälle.


Tämä GIF on Turkista. Haksabanovic on laskeutunut hakemaan palloa alempaa jalkaansa ja lähtee sitten hazardmaisesti tempokuljettamaan eteenpäin käyttäen välillä paria joukkuetoveria syöttölautoina liikkuessaan lopulta Celikin jättämään tilaan. Ayhan topparina yritti kaventaa tukkimaan tuota tilaa, mutta hänkään ei saanut syöttöketjua katki. Haksabanovicin vihoviimeinen syöttökin löysi tällä kertaa keskeltä Bozovicin, mutta laukaus kesti liian kauan.


Kotipeliinsä mennessä Norja oli oppinut puolustamaan Haksabanovicin juoksuja. Vasen toppari Tomasevic chippaa tässä pallon kohti Haksabanovicia laitapuolustaja Pedersenin selustaan vieraiden vyöryessä 2-3-5:llä luonnollisesti.


Pedersen voitti juoksukilpailun ja suojasi pallon päädystä yli.


Latvia-kotipelistä seuraavaksi yksi tilanne. Montenegro ei ole vielä ehtinyt nostaa viidettä pelaajaa ylemmäs, vaan Radunovic on vielä keskimmäisessä tasossa 2-4-4:llä avatessa ja siirtää pallon laituri Kamessin taakse tyhjään tilaan, jonne ryntää Haksabanovic.


Haksabanovic törkkäsi pallon eteenpäin itselleen ohi laitapuolustaja Savalnieksin.


Haksabanovic ampui tällä kertaa itse leikattuaan keskelle hazardmaisesti, mutta Ozols torjui laukauksen kulmapotkuksi etualakulmasta.


Tämän teeman lopuksi vielä yksi tilanne Hollantia vastaan. Vaikka muoto oli eri eli 5-4-1, aloitteita vastustajan laitapuolustajien taakse nähtiin yhä. Liikkeen tekee wingbackeista Vukcevic Blindin taakse. Van Dijk on niin etäällä, ettei ehdi kaventamaan avuksi, vaan jää puolustamaan rangaistusaluetta.


Painottoman puolen laituri Osmajic eli kalliin miehen Benjamin Källman oli kaventanut boksiin Durdevicin seuraksi, mutta nikkasi yli. MM-karsinnoissa Suomi loisti mielestäni siinä, että se puolusti erinomaisesti vastaavia liikkeitä wingbackiensa/laitapuolustajiensa taakse kuin Montenegro pyrkii tekemään, joten sikäli olen luottavainen, että ongelmia näiden liikkeiden puolustamisessa ja keskitysten ennaltaehkäisyssä ei tule, koska Ranskaakin vastaan pelätyt keskitysrallit jäivät todella vähiin.


Maaliskuulta vielä pari näytettä. Kun muoto on tosiaan 5-4-1 ja laiturit ovat lähtökohtaisesti välikaistoilla, wingbackeilta vaaditaan haksabanovicmaisia aloitteita vastustajan laitapakkien taakse. Niitä myös tuli esim. Armenia-pelissä. Tässä vasen wingback Radunovic tekee aloitteen.


Syöttö tuli kimmokkeen kautta perilla. Koko pääpelivoimainen yläkolmikko on valmiudessa boksissa parhaalla maalintekosektorilla, mutta keskitys leijaili vain Yurchenkon käsiin. Kuten tavallista, Montenegrolla on aina vähintään pari pelaajaa päättämässä hyökkäyksiä ja tässä tapauksessa jopa kolme.


Aiemmin M. Vukcevic teki liikkeen ja keskitys suoraan juoksusta löysi välikaistalta Marusicin.


Marusic syötti poikittain ja Osmajic ampui oikealla jalallaan Yurchenkon syliin.

Ristipallot


Juoksupallojen lisäksi Montenegro etenee laitakaistoilta ristipallojen avulla. Toppareista eritoten Savic lähettää pelistä toiseen useita ristipalloja leveydessä oleville pelaajille ylittäen jälleen siten melko riskittömästi ylimmät prässilinjat. Kun ristipallo on laskeutunut vastustajan puolustuslinjaan, pyrkimyksenä on voittaa vastustajan laitapuolustaja ja saada jalka auki keskitystä varten. Aloitetaan jälleen maaliskuun näytteistä. 16. minuutilla Montenegro taas hyökkää viidellä ja viisi pelaajaa on puolustusvalmiudessa. Savic ylittää prässilinjat ristipallolla leveyteen Haksabanovicille.


Montenegro saa luotua Haksabanovicille haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen Svenssonia vastaan. Topparit ja keskikentän linja eivät ehdi liikkua Savicin syötön jälkeen millään ajoissa tukemaan, vaan Svenssonin on pärjättävä omillaan.


Haksabanovic sai vasurinsa auki, mutta tämäkään keskitys ei mennyt perille Joveticille tai Durdevicille, vaan Gregersen pääsi väliin etualueella. Jos jokin on kuitenkin varmaa, Suomen oikealle laitapuolustajalle tulee kiire Haksabanovicia vastaan kesäkuussa.


Toisen jakson alussa Savic poimii vuorostaan Marusicin oikeasta laidasta. Jälleen norjalaisten tuki laitapuolustajalle eli Melingille on liian etäällä. Marusic ottaa pallon haltuun ja lähettää aikaisen keskityksen luukulle. Lazion miehen keskitys laskeutui topparien väliin Joveticin päähän, mutta maan kaikkien aikojen paras maalintekijä tuli Jarsteinin ryöstämäksi alakulmasta.


Montenegron ongelmana vain on se, että toppareiden tarkkuus ristipalloissa ei aina ole tarpeeksi hyvä. Tässä Vujacic tavoittelee Marusicia...


... mutta syöttö jää pahasti vajaaksi.


Hollantia vastaan Savic puolestaan prässin alla sortuu hätäiseen ristipalloon.


Vukcevic ei yllä syöttöön.


37. minuutilla tarkkuus oli parempi.


Vukcevic saa jalan auki Blindia vastaan. Boksissa on tavanomaiset kaksi kohdetta Durdevic ja Osmajic.


Osmajic ei kuitenkaan onnistunut puskemaan kohti maalia Dumfriesin pihdeistä.


Siirrytään Turkkiin. Kahdeksannella minuutilla Savic lähettää ristipallon kohti Haksabanovicia.


Haksabanovic voittaa välikaistalla oman miehensä ja lähtee ajamaan kohti maalia, mutta ottaa vielä mukaan kuudenneksi pelaajaksi ylös nousevan Tomasevicin.


Tomasevicin keskitys leijaili kuitenkin suoraan juoksusta yli pakan toiselle sivurajalle saakka. Kaiketi hän tavoitteli kolmesta kohteesta taaimmaista Marusicia.


Lisäajalla Montenegro tasoitti 2-2:een Radunovicin vapaapotkulla. Vapaapotkun se sai ristipallon seurauksena. Vujacic syöttää...


... ja Özturk roikkuu liiaksi Osmajicin selässä tehden rikkeen. Vapaapotkumaali on nähtävissä erikoistilanneosiossa.


Samasta pelistä tilanne aiemmin. Vujacic lähettää ristipallon ohi prässin.


Tällä kertaa vaihteeksi syöttö on epätarkka eikä mene Marusicille saakka.


Montenegro kuitenkin voittaa kakkospallon ja se kierrätään pikaisesti toiselle puolelle, jossa Haksabanovic pääsee taas haastamaan laitapuolustajaa ennen kuin hänet ehditään tuplata.


Haasto onnistui, mutta sisäkierteinen laukaus meni vain liiaksi päin Bayindiria. Kun ensimmäinen reitti oli tukossa, toinen tuotti sentään puolittaisen maalipaikan.


Norja-pelistä maaliskuulta vähän vastaava tilanne. Pallo kierrätetään maitse Joveticin kautta vasempaan laitaan Haksabanovicille eristettyyn 1v1-tilanteeseen ja ennen kuin Norja saa tuet kuntoon, Haksabanovic kiihdyttää hazardmaisesti kolmen pelaajan välistä vetopaikkaan. Summa summarum, laitakaistoille on saatava ajoissa tukea Montenegroa vastaan.


Maaliskuussa uusi keskitoppari Sipsic väläytteli pallollista osaamistaan pariin otteeseen löytämällä Radunovicin leveydestä. Ensin hän ylitti prässilinjat ilmassa.


Radunovic ja Osmajic yrittivät nopealla seinäpelillä luoda keskityspaikan laitakaistan 2v2-tilanteesta, mutta Radunovicin juoksu K. Hovhannisyanin taakse seurattiin eikä Osmajic saanut jatkettua palloa juoksulinjalle. Hyvin puolustettu Armenialta.


Hetken päästä Sipsic puhkoi kk-linjan maitse.


Radunovic kääntyi ja keskitti välittömästi kuten pelitapaan kuuluu. Marusic-Durdevic kaksikko juoksi luukulle, muttei ehtinyt ajoissa voittamaan pääpalloa.


Lopuksi pari osoitusta siitä, että keskitykset löytävät joskus kohteensa ja pääpelivoimaa kärjestä löytyy mukavasti Durdevicin, Beqirajin ja Osmajicin myötä muun muassa eikä Jovetickaan pöllömpi ole ilmassa. Tämä GIF on Gibraltarilta. Haksabanovicille kierrätetään pallo maitse laadulliseen ylivoimatilanteeseen. Hän veivaa aikansa, kunnes saa vasurinsa auki ja almu laskeutuu takatolpalle Beqirajin nuppiin. Gibraltar nolla, Montenegro kolme.


Kotipelissä puolestaan Gibraltar on painettu niin syvälle ja sumppuun, että keskittäminen laitakaistan sijaan onnistuu vähän lähempää välikaistalta, jolloin tarkkuuskin on usein parempi. Kosovic saa tässä tilanteessa oikean jalkansa auki 1v1-tilanteessa.


Ja toppareista erikoistilanteen jälkeen ylös jäänyt Simic nikkaa pallon alakulmaan. Montenegro kaksi, Gibraltar yksi.

Selustassa olevan tilan hyödyntäminen


Montenegro ei ihan hirveästi yritä pelata ilmassa suoraan vastustajan topparien taakse, vaan pidemmät syötöt kohdistuvat laitapuolustajien selustoihin tai sitten puolustuslinjan etupuolelle vastustajan kahden alimman prässilinjan väliin. Muutama näyte kuitenkin löytyi tähänkin osioon. Eniten pystyjuoksualoitteita tekee Durdevic, vaikka tämäkin toki enemmän liikkuu topparien etupuolella valmiudessa olemaan kohdepelaajana. Norja-pelin avausminuutilla hän kuitenkin liikkuu pystyyn nähdessään Vujicin avoimen jalan.


Ajer kuitenkin oli välissä.


Kymmenen minuutin päästä Montenegro hyökkää 2-3-5:llä. Tomasevic on leveydessä vasemmalla, joten Haksabanovic on kaventanut välikaistalle ja jälleen kun Durdevic näkee jalan avoimena, hän tekee liikkeen selustaan.


Tämäkin syöttö jäi vajaaksi.


Marraskuun Hollanti-pelistä seuraavaksi yksi poiminta. Pallo on montenegromaisesti kierrätetty vasemmalle ja sivutoppari Tomasevic chippaa sen pystyyn, mutta nyt suoraan selustaan saakka eikä puolustuslinjan eteen.


Durdevicin lisäksi yhtä aikaa liikkeen linjan taakse teki painottoman puolen laituri Jovovic, joka ehtikin palloon ennen Bijlowia.


Haltuunotto vain karkasi turhan pieneen kulmaan ja Jovovic ampuikin vain sivuverkkoon.


Ehkä enemmänkin Montenegron kannattaisi pelata viimeisen linjan taakse, koska onnistumisprosentti MM-karsinnoissa oli vähintäänkin mukiinmenevä neljän maalin ansiosta ja edeltäväkin näyte oli kohtalaisen vaarallinen. Maaliskuussa Latviassa Joveticin osuma syntyi pystyliikkeen jälkeen, kun hän kuoletti pallon upeasti, kääntyi ja tykitti sitten nahkakuulan etukulmaan. Kosovic sai syöttöpisteen. Latvia yksi, Montenegro yksi. Tämä oli harvinainen pystyjuoksualoite kapteenilta enkä muista peleistä vastaavia edes bongannut, vaan Joveticin ollessa kehissä on kärkiparin toisen osapuolen vastuulla tehdä yleensä tarvittavat pystyjuoksut ja Jovetic tulee enemmän palloa vastaan!


Kotona Gibraltaria vastaan Kosovic oli taas murtavan syötön antajana keskikentältä. Beqiraj ja Durdevic menevät yhtä aikaa pystyyn.


Durdevic jatkoi syötön puskemalla takatolppaan.


Beqiraj siivosi karat sisään. Montenegro yksi, Gibraltar nolla.


Gibraltarissa Montenegro teki pari maalia selustajuoksujen avulla. Ensin Tomasevic lähettää vasurillaan syötön puolustuslinjan taakse, jonne kirmaa oikea laituri Marusic kuvan ulkopuolella.


Haltuunotto onnistui.


Hän harhautti vielä ryntäävän Oliveron ja viimeisteli sitten takakulmaan sisäsyrjällä. Gibraltar nolla, Montenegro yksi.


40. minuutilla oikean laidan kolmiopeli päättyi Scekicin murtavaan syöttöön tyhjään tilaan Mugosalle.


Tämä ehti palloon ennen Goldwinia, joka sai keltaisen kortin taklattuaan Mugosan nurmeen. Seuranneesta rangaistuspotkusta Beqiraj teki maalin. Gibraltar nolla, Montenegro kaksi.


Lopuksi pari tuoretta poimintaa Armeniaa vastaan. Koska Montenegro hallitsi palloa tavallista enemmän, tilaisuuksia pelata sivutoppareiden kautta selustaankin oli muutamia. 65. minuutilla Vujacic on ottanut tyhjät pois, kun pallo on kierrätetty ohi Armenian kärkiparin 3v2-ylivoiman turvin. Durdevic tekee aloitteen. Tämä asetelma muistuttaa pitkälti Belgiaa, koska Alderweireldilla on oikeana topparina tapana hakea monesti Lukakua linjan takaa.


K. Hovhannisyan ei yltänyt nostoon, vaan se putosi Durdevicille, mutta Yurchenko torjui laukauksen hankalasta asennosta.


Myöhemmin Tomasevic poimi vasurillaan Osmajicin liikkeen.


Yurchenko ryntäsi maaliltaan vastaan puolustamaan puolustuslinjan takana ollutta tilaa, mutta nyrkkeili ohi pallosta. Osmajicin pusku meni yli maalin.


Kreikka-pelissä puolestaan Jovetic teki yhden aloitteen 45 minuuttiin, mutta se oli puolivaarallinen. Bakasetas sulkee myöhässä Jankovicin erinomaisen vasurin.


Mavropanos juuri ylsi peruuttamalla väliin eikä Jovetic päässyt läpi.


44. minuutilla puolestaan Jovetic oli pudonnut hakemaan palloa alempaa ja Marusic liikkui pystyyn täyttämään toisen kärjen jättämää tilaa. Pystysyöttö karkasi kuitenkin Vlachodimokselle asti, mutta Marusicin pelatessa laiturina hänen liikkeidensä kanssa on oltava huolellinen.

Vastustajan muodon sisään pelaaminen


Kun Montenegro hitaissa hyökkäyksissä yrittää edetä muodon sisään, se harvemmin tavoittelee viideltä kaistalta hyökätessään keskushyökkääjää, vaan ennemminkin yrittää löytää välikaistoilta omia pelaajia ja edetä sen jälkeen kohti maalia joko kääntymällä kuljetukseen tai jatkolla selustaan. Keskeltä eteneminen on yleisempää kuin selustassa olevan tilan hyödyntäminen, muttei kuitenkaan läheskään niin suosittu murtautumismalli kuin laitojen kautta eteneminen. Osasyynä on se, että melko usein Montenegron yritykset pelata välikaistoille muotojen sisään päättyivät menetykseen. Ohessa on pari esimerkkiä. Jovetic tulee palloa vastaan linjojen väliin kuten hänellä on tapana.


Mutta syöttösuuntia ei oikein ole ja umpikujassa hän menettää ollen myös epäimmuuni prässille tähtipelaajana.


Tässä puolestaan Vesovic hyvin näkee Durdevicin hakeutuneen taskuun ja poimii tämän.


Mutta haltuunotto on luokaton. Tällaisia vastaavia suorituksia oli tosiaan paljon katsomissani peleissä eli tekniikka ei jotenkin riitä ahtaissa tiloissa.


Hetkeä aiemmin Montenegro vyöryi niin ikään 2-3-5:llä. Haksabanovic teki itsensä pelattavaksi välikaistalla ja Kosovic poimi hänet.


Mutta heti haltuunoton jälkeen iholla on jo pari vastustajaa. Onneksi Haksabanovic on niin räjähtävä askelineen, että sai hankittua vapaapotkun. Durdevic ei olisi samaan kyennyt eikä oikein kukaan muukaan yksilö, vaan seurauksena olisi ollut ylempien tilanteiden tapaan pallonmenetys.


Norjasta yksi kuva vielä. Laitapuolustaja Vesovic tavoitteli tässä välikaistalle poikkeuksellisesti kaventanutta Marusicia, mutta syöttö meni vähän eteen eikä Marusic kunnolla yltänyt syöttöön. Jälleen yksi huolimattomasti pelattu tilanne siis.


Armeniaa vastaan maaliskuussa yhä edelleen suurin osa harvoista yrityksistä edetä muodon sisään päättyi joko välittömään palautukseen alas tai menetykseen, kun keinot loppuivat kesken välikaistalla. Esimerkiksi tässä Jankovic yrittää jatkaa leveyteen, mutta syöttö meni yli sivurajan.


Marusicinkaan eväät eivät riittäneet kertaakaan kääntymiseen, vaan hän joutui aina palauttamaan alas kuten tässä.


Toki muutama onnistunut näytekin löytyi, jotka kenties oikeuttavat jatkossakin etenemään vastustajan muodon sisään. Tässä Haksabanovic on leveydessä ja haastaessaan vastustajaa löytääkin taskuun pudonneen Joveticin. Tällä on kerrankin rutkasti aikaa kääntyä, mutta Suomen muoto on pallottomana varmasti Latviaa tiiviimpi.


Toinen toppari joutui irtoamaan linjasta Joveticia vastaan ja samalla Durdevic liikkui hänen jättämään tilaan klassisesti.


Vasemman jalan laukaus meni kuitenkin suoraan päin Steinborsia.


Oikea laituri Ivanovic oli kaventanut boksiin ja onnistui jotenkin vielä sähläämään pallon tästä paikasta maalivahdin haltuun. Uskomatonta.


Maaliskuussa Jovetic väläytteli myös Norjaa vastaan kerran. 81. minuutilla hän putosi murtavaa syöttöä vastaan linjojen väliin välikaistalle.


Ajer ei pysynyt mukana nopeassa käännöksessä, vaan Jovetic ampui jo toisesta kosketuksestaan ohi oikealta. Tässä oli sopivaa päättäväisyyttä ja nopea ratkaisu mahdollisti sen, että pallonmenetystä ei tullut.


Lopussa Armeniaa vastaan tasoitusta hakiessa Montenegro nosti enemmän pelaajia ylös linjojen väleihin ja oli lähellä tasoittaa. Raickovic löytää välikaistalta vaihtomies Erakovicin.


Erakovic kääntyi ja jatkoi linjan taakse, jonne säntäsivät Osmajic ja Durdevic.


Osmajicin volley meni kuitenkin vasemmalta ohi. Ensimmäinen maajoukkuemaali jäi odotuttamaan itseään.


Lopuksi pari näytettä nopeasta pallon käyttämisestä muodon sisässä välikaistalla, levityksestä leveyteen ja keskityksestä maalille, koska Montenegro ei siis pahemmin muodon sisässä tunnu viihtyvän. Scekic puhkoo tässä Turkin kk-linjan löytämällä Durdevicin taskusta.


Durdevic ei aikaillut, vaan jatkoi yhdellä kosketuksella pallon Vesovicille leveyteen.


Aikainen keskitys leijaili kuitenkin osoitteettomaksi.


Marraskuussa Hollantia vastaan vastaava "kuvio" johti 2-2 tasoitukseen. Näytteessä yhdistyvät kauniisti Montenegron suosituimmat tavat murtautua eli laitojen ja välikaistan käyttö, joista keskitykset ovat ehdoton ykkönen. Jankovic käynnisti tilanteen keskikentän pohjalta löytämällä vaihtolaituri Vujnovicin välikaistalta, kun tämä oli kaventanut sinne wingbackin tieltä. Kahdella syötöllä painopiste vaihdettiin vasemmalle, toinen wingback Radunovic keskitti suoraan juoksusta ja Vujnovic kipitti boksiin päättämään hyökkäyksen tarkkaan puskuun Blindin hävittyä pääpallon. Montenegro kaksi, Hollanti kaksi.

Negatiiviset tilanteenvaihdot


Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Montenegro pyrkii modernin joukkueen tavoin vastaprässäämään pallon takaisin itselleen jo ylhäällä eikä lähde välittömästi vetäytymään puolustusmuotoon. Puolustuslinja myös tukee prässiä eikä edes se peruuta kovin aikaisin kohti omaa maalia, jolloin vastustajalle jäisi tilaa ohittaa vastaprässi pelaamalla puolustuslinjan eteen. Viiden pelaajan puolustusvalmius takaa melko mukavan kenttätasapainon kuten tässä ensimmäisessä esimerkissä näkyy, jossa pari lähintä pelaajaa Kosovic ja Jovetic iskevät kohti pallonriistäjää ja Scekic-Lagator pohjakaksikko tukkii syöttösuunnat eteenpäin.


Pystysyöttöyritys kimposikin Scekicille. 2-3-5 hyökkäysmuodon kahden alimmaisen tason pelaajat ovat ympyröitynä ja he ovat tosiaan pallon alla valmiiksi ehkäisemässä vastaiskua.


Tämä klippi on Turkista. Savic pelaa tyypillisen ristipallon, mutta ylös noussut laitapuolustaja Vesovic ei saa pidettyä pallonhallintaa vierailla. Kolme lähintä pelaajaa kuitenkin onnistuvat vastaprässäämään pallon takaisin.


Vesovic syöttää nopeasti pystyyn Durdevicille, joka ampuu sivuverkkoon.


Marraskuun kotipelissä välitön vastaprässi johti jopa maaliin. Turkki lähtee vastaiskuun Montenegron epätarkan keskityksen jälkeen. Haksabanovic vastaprässää boksin reunalla tuloksetta.


Savic kuitenkin irtoaa keskitopparina irti puolustuslinjasta ja voittaa pallon nopeasti takaisin Turkin puoliskolla.


Hän vapauttaa Beqirajin tyhjään tilaan selustaan, jonne Montenegro pelaa nopeasti positiivisissa tilanteenvaihdoissa, mutta siitä myöhempänä lisää.


Beqiraj viimeistelee alakulmaan. Montenegro yksi, Turkki nolla.


Kreikka-pelissä vastaprässi toimi myös ihan kivasti, vaikkei maalia tuottanutkaan, mutta aika hyvällä prosentilla Montenegro sai ainakin vastaiskut pysähtymään jo Kreikan kenttäpuoliskolle. Tässä Tomasevic sai stopin aikaan taklattuaan jaloille sopivasti.


Viidennen minuutin terävä vastaprässi johti jopa riistoon, kun Vlachodimoksen kierrätyksestä Chatzidiakos vasempana topparina avasi peliä heikosti.


Jovetic chippasi selustaan riiston jälkeen, mutta Osmajic ehti palloon vasta päätyrajalla, joten aihio kuihtui.


Koska Montenegron puolustuslinja ei lähde peruuttamaan kovin aikaisin, on sen takana tilaa, jonne pelata, jos ensimmäinen vastaprässiaalto ohitetaan onnistuneesti. Esimerkiksi Norja-pelin tilanne 75. minuutilla, jossa Jovovic-Jovetic kaksikon seinäpeli muodon sisässä epäonnistui, johti uhkaavaan vastaiskuun, koska linjan takana oli tilaa niin paljon.


Ensimmäisellä pystysyötöllä Norja ohittaa kaksi lähintä vastaprässääjää löytäen Haalandin topparien edestä.


Haaland pudotti pallon Ödegaardille ja lähti sitten spurttaamaan tyhjään tilaan tavaramerkkijuoksutyylillään pää kumarassa.


Ödegaardin syöttövalinta oli väärä, kun hän haki Sörlothia, mutta Marusic voitti juoksukisan pelastaen Montenegron. Haaland levitteli oikeutetusti käsiään tilanteen jälkeen.


Viime maaliskuusta marraskuuhun mikään ei ollut muuttunut. Van Dijk kampeaa kaksinkamppailussa muodon sisässä pallon pois Joveticilta.


Toisella kosketuksellaan hän vapauttaa upeasti ulkosyrjällään Depayn karkuun linjan taakse.


Vujacicin nopeus riitti kuitenkin juuri ja juuri pysymään Barcelona-kärjen kintereillä, mutta ei läpiajo kaukana ollut. Pukillekin pitää vain antaa välittömästi linjan taakse palloja riistojen jälkeen.


Kreikka esimerkiksi haki usein riistojen jälkeen pitkillä syötöillä Pavlidisia piikistä, jos se onnistui vastaprässin ohittamaan, mutta Vujacic-Savic kaksikko puolusti tässä pelissä selustan puhtaasti läpi illan 2v1-ylivoiman turvin.



Maalivahdeista Sarkic on Montenegron onneksi sentään sellainen, joka pystyy neuermaisesti tulemaan vastaan pitkällekin ja puolustamaan tuota linjan takana olevaa tilaa. Mijatovicista ei tähän ole ja se lienee osasyy, miksi Sarkicia ollaan ajamassa sisään entistä voimakkaammin ykkösmaalivahdiksi. Tässä kuvasarjassa Daehli teki liikkeen topparien taakse, kun Norja selvitti vastaprässin omalla kenttäpuoliskollaan, mutta Sarkic ehti palloon ensin.


Jos vastaprässi ohitetaan, Montenegron työmoraali on korkea ja ylhäältä juostaan lujaa pallon alle, joten heidän keskikenttänsä läpi ei ole samalla tavalla mahdollista juosta kuin vaikkapa Kazakstanin, joka vuoti pahoin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa jättäen puolustuslinjansa hyvin usein suojattomaksi. Montenegrolaisia ei voi kuitenkaan syyttää kurittomuudesta. Maaliskuussa Norja teki voittomaalinsa tilanteenvaihdon jälkimainingeissa, mutta minusta aika hyvin Montenegro sai tuon vastahyökkäyksen hidastumaan ja ohjattua laitaan. Ödegaard ei esimerkiksi klipin alussa pystynyt tempokuljettamaan suoraan kohti maalia, vaan joutui juoksemaan hetken sivuttain ja hyökkäys täten hidastui.


Oikeassa laidassaan Montenegro toki lopuksi hävisi staattisen 2v2-tilanteen ja Sörloth pääsi puttaamaan keskityksen verkkoon, mutta tuon maalin tarkempi läpikäynti on edessä myöhemmin tekstissä. Silti voi todeta, että Montenegro nolla, Norja yksi.


Turkki teki 1-0 johtomaalinsa syyskuussa vähän samaan tapaan. Vastaprässi ohitetaan yhdellä syötöllä. Montenegro hidasti kuitekin ihan hyvin vastahyökkäyksen boksin reunalle Tomasevicin harhasyötön jälkeen, kun alas juostiin lujaa, mutta Ünder henkilökohtaisella taidollaan sai jalkansa auki kiskaisten pallon takakulmaan. Taustalla muuten Karaman teki käsi pystyssä samaan aikaan liikettä linjan taakse, mutta Ünder ei tuota vaihtoehtoa edes harkinnut. Turkki yksi, Montenegro


Samassa maaotteluikkunassa Hollannissa kotijoukkue rankoi Montenegroa vastaiskusta niin ikään. Depay kuljettaa, mutta jälleen Montenegrolla on melko nopeasti kuusi pelaajaa pallon alla, joten tähtipelaaja saadaan hidastettua boksin reunalle.


Depay kuitenkin ahtaasta tilasta siirtää pallon omille viereen.


Tomasevic irtoaa linjasta prässäämään Berghuisia, mutta tämä vapauttaa Wijnaldumin nokikkain Sarkicin kanssa, kun kapteeni teki liikkeen Tomasevicin jättämään tilaan ja viimeisteli sitten oikeaan alakulmaan. Hollanti kolme, Montenegro nolla. Huolellisuus tilanteiden pelaamisesta loppuun saakka oman boksin läheisyydessä on siis vielä yksi kehityskelpoinen asia Kansojen liigassa.


Karsintojen avausmaali omiin syntyi samalla kaavalla. Periaatteessa vastaiskun hidastus onnistuu hyvin...


... mutta Ikaunieks jää kuitenkin auki painottomalle puolelle ja tämä ampuu hervottoman takakulmapuolivolleyn. Latvia yksi, Montenegro nolla.


Osion lopuksi vielä yksi päästetty osumaa hitusen enemmän organisoimatonta puolustusta vastaan. Norjaa vastaan lopussa riskitasot olivat korkeat tappioasemassa. Sarkicin pitkä avaus katkesi Norjan puolustuslinjaan. Olematon vastaprässi ohittui suoraan puskulla.


Tuon jälkeen Johnsen harhautti Jovovicin ja syötti poikki kentän.


Elyounoussi sai jalkansa auki puolestaan väsynyttä Marusicia vastaan ja viimeisteli mahtavasti takakulmaan sisäsyrjällä boksin reunalta, kun taas viimeinen huolellisuus uupui vierailta. Norja kaksi, Montenegro nolla.


Armenia-pelistä poimin yhden näytteen avausjaksolta. Jankovic menettää pallon vastustajan muodon sisässä aikailtuaan liikaa.


Udo pelaa ristipallon Montenegron wingbackin M. Vukcevicin jättämään tilaan Bichakhchyanille.


Periaatteessa taas hidastus boksin reunalle onnistuu ihan hyvin, mutta tuplattunakin Bichakhchyan saa keskitettyä boksiin...


... mutta kärkipari Vardanyan ampuu yli maalin.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #5 : 18.04.2022 klo 21:31:39

Montenegro pallottomana vs. vastustaja pallollisena

Organisoitu puolustaminen


Montenegron ryhmittyessä paperilla 4-4-2:een, puolustusmuoto pallottomana on tietysti 4-4-2. Prässitaso on maltillisesti keskiympyrän yläkaari. Montenegro ei juurikaan ota ylempää kiinni kuin rajaheitoissa, vaan vetäytyy aika herkästi puoleen kenttään. Siksi esimerkiksi tässäkin pelissä viime maaliskuulta hallintaprosentit olivat Norjalle 72-28 30 minuutin jälkeen. Vastustajan topparit saavat rauhassa pallotella keskenään ja kärkipari ylimmässä prässilinjassa tukkii syöttöjä keskikenttäpelaajille.


Tämä kuva osoittaa sen, että tosiaan Norjan topparit ovat vapaina ja Durdevic-Jovetic kaksikko tukkii vain syöttölinjat Norjan keskustan kaksikolle Berg-Thorsby. Norjan avausmalli on 2-4-4, koska se pelasi Montenegron tavoin 4-4-2:lla. Toisin sanoen siis, jos ja kun Suomikin pelaa kesällä kotona Montenegroa vastaan 4-4-2:lla, varmaan tähän tapaan Montenegro prässää silloinkin, jos sen valintana on 4-4-2 eikä 5-4-1. Toppareilla on siis tarjolla pelinavausvastuuta.


Toinen huomio on se, että Montenegron keskikentän linja pelaa hyvin kapealla. Laiturit jättävät aika paljon etäisyyttä vastustajan laitapuolustajiin ja täten pelinavaaminen on vastustajalle mahdollista myös "alataskujen" kautta. Tässä kuvassa Norjan laitapuolustajat ovat vapaina noissa alataskuissa sivurajoilla ja Gregersen kierrättääkin pallon Svenssonille. Minulle tulee tästä kuvasta mieleen MM-karsintojen päätöskierroksen ottelu Bosnia-Ukraina, jossa bosnialaiset niin ikään antoivat Ukrainan kierrättää pallon rauhassa sivurajoille keskiviivalle, koska se on periaatteessa melko vaaraton sektori, mutta jos tuonne asettaa syöttötaitoisia pelaajia, puolustuksen murtaminen on mahdollista pidemmillä syötöillä.


Svensson ehtii hyvin kääntyä ennen kuin Haksabanovic iskee kiinni.


Toinen kärki Haaland putoaa vastaan topparien eteen ja Norja on täten hetkessä muodon sisässä.


Katsokaapa tätä näytettä syksyn kohtaamisesta. Ödegaard keskustan kolmikosta lähtee hakeutumaan pois ahtaasta tilasta sivurajalle, jossa hän tietää, että on tilaa rytmittää peliä paremmin.


Oikea laitapakki Pedersen nousi samalla ylös viidenneksi pelaajaksi, kun Ödergaard putosi hänen jättämään tilaan tekemään peliä. Näin ollen 2-3-5 hyökkäysmuoto säilyi kunnossa, mutta palloon pääsi käsiksi joukkueen paras syöttäjä.


Ödegaard lähtee pelaamaan seinää ohittaen jalalla Haksabanovicin.


Scekic ankkurina lukee kuitenkin tilanteen hyvin ja saa astuttua eteenpäin hidastamaan norjalaista, joka joutuu pudottamaan takaisin toppareille ja jatkaa sitten liikettään takaisin keskustaan, mutta tällaista rotaatiota Suomikin voisi jossain määrin harrastaa.


Esimerkiksi Lod putoaisi hakemaan pelivälinettä jalkaansa keskiviivan tuntumasta sivurajalta alataskusta ja antaisi sitten sieltä puhkovan syötön...


... vaikkapa Pukille selustaan kuten Liechtensteinia vastaan 3-0 maalissa marraskuussa 2019. Näkisin myös Alholle käyttöä laitapuolustajana tässä pelissä, koska hänellä on kyky antaa kohtalaisia pidempiäkin syöttöjä ilmassa vaikkapa linjan taakse sivurajan tuntumasta. Uronen on tietysti selviö vasemmalle ja saanee mukavasti pallokosketuksia hänkin Montenegroa vastaan tulevissa peleissä. Joka tapauksessa laitapuolustajien tulee olla sellaisia, jotka uskaltavat pelata eteenpäin, koska heidän kauttaan on vaivattominta edetä Montenegroa vastaan.


Nyt ollaan Turkissa. Kuva vahvistaa Montenegron prässitason yläkaareksi pelistä toiseen. Turkki avaa peliä 2-3-2-3:lla eli paperiryhmitys on 4-1-4-1. Montenegro prässää siten, että kärkiparista toinen merkkaa ankkurin ja toinen antaa kevyttä painetta toppareille, mutta käytännössä tässäkin Turkin topparipari saa rauhassa pallotella keskenään. Jälleen myös Montenegro on jättänyt vastustajan laitapakit täysin vapaiksi sivurajoille alataskuihin. Syynä on se, että Radulovic haluaa kapealla keskikenttälinjallaan käytännössä estää pelaamisen välikaistoille muodon sisään. Laiturit Haksabanovic ja Marusic ovat niin lähellä pohjakaksikkoa Kosovic-Scekic, että käytännössä Turkin kasipaikan keskikenttäpelaajat ovat jatkuvasti tuplattuina eikä heille voi kovin helposti pelata palloa jalkaan välikaistoille. Klassista altavastaajafilosofiaa siis Montenegrolta, kun se pyrkii keskustan tukkimiseen ja jättää tilan laidoille.


Hetken päästä identtinen kuva. Montenegrollahan oli tässä pelissä toisena pelaajana ylimmässä prässilinjassa Bozovic, joten puolustusmuoto oli periaatteessa enemmän 4-4-1-1 kuin 4-4-2, koska Bozovicin vastuulla keskikenttäpelaajan koulutuksella oli merkata Turkin ankkuri Yokuslu ja Durdevic ainoana varsinaisena puhtaana kärkenä tosiaan paineisti toppareita, mutta heistäkin enemmän oikeaa topparia Demiralia, joka on vahvempi avaamaan peliä kaiketi kuin vasen toppari Ayhan, joten tuollainenkin nyanssi vielä löytyi. Keskikenttälinja on taas kapealla ja ylemmät keskikentät Calhanoglu ja Yazici pelaamattomissa. Niinpä piikistä Yilmaz on laskeutunut keskikentälle luomaan 3v4-tilanteen. Yhä Turkki on alivoimainen, mutta on tuossa sentään yksi pelaaja enemmän, jolle pelata kymppialueelle kahden alimman linjan väliin.


Kreikkaa vastaan Montenegro käytti viime pelissään niin ikään 4-4-1-1 muotoa, koska Kreikka rakensi 2-3-2-3:lla. Krstovic merkkasi Siopisin ja Jovetic prässäsi toppareita. Laitapakit ja toinen toppari olivat kerrallaan avoinna tutusti, kun kk-linja oli kapealla lähempänä puolustuslinjaa. Jos Suomi rakentaa 3-1-4-2 muodolla, voi olla, että tuolloin Montenegro puolustaa tähän tapaan, mutta jos Suomen ryhmitys on 4-4-2 eli avausmalli 2-4-4, kärkipari vain peilannee Suomen pohjakaksikon ja jättää topparit rauhaan, jolloin muoto on 4-4-2.


Kreikka yritti helpottaa pelinavaamista pudottamalla ajoittain Bouchalakisin linjojen väleistä Siopisin rinnalle, jolloin avausmalli oli lähempänä 2-4-4:ää, mutta tuolloin Montenegron kk-linjasta Eraickovic pumppasi eteenpäin. Se avasi sitten tilan kreikkalaisille liikkua Eraickovin jättämään tilaan, mutta sen hyödyntäminen ei onnistunut.


Tässä on oiva kuva kreikkalaisten houkuttelusta. Siopis liikkuu sivuun vieden mukanaan vaihtokärki Eraickovicin. Samalla Bouchakis imee Eraickovicia sivuun syöttölinjalta ja samalla laituri Douvikas liikkuu Eraickovin jättämään tilaan, mutta syöttöä Chatziadiakosilta ei koskaan tullut! Hukattu mahdollisuus.


Yksi ongelma Montenegron puolustusmuodossa on se, että kahden ylimmän prässilinjan väliin jää herkästi todella suuri väli. Kaksi alinta linjaa ovat kyllä lähekkäin, mutta etäisyys kärkipariin venähtää toisinaan ja jos sen ohi pääsee vaikkapa jalalla kuten Ajer tässä, on rutkasti tilaa antaa murtava syöttö kk-linjan etupuolelta ilman painetta avoimelle jalalle. Tämä on ongelma, koska Montenegro haluaisi, että ne murtavat syötöt annettaisiin sivurajoilta vastustajan laitapuolustajien lapikkaista tai sitten vastustajan toppareiden jaloista vielä kauempaa.


Sama tilanne vieraspelistä, jossa puolustusmuoto oli 4-1-4-1. Kollektiivi ei toimi synkronoidusti, kun kaksi alintaa linjaa putoavat syvemmälle, mutta Durdevic jääkin yksinään prässäämään ylemmäs ja hänet on vaivatonta ohittaa.


Kk-linjasta ei tule painetta avoimelle jalalle, vaan Berg pääsee edistämään peliä helposti tyhjään tilaan leveyteen.


Toinen ongelmakohta Montenegrolle on se, että kun sen muotoa liikutetaan sivuttain, laitapuolustajien ja toppareiden väliin syntyy isojakin rakoja, joita vastustajat voivat hyödyntää. Näistä myöhemmin lisää, mutta tässäkin Marusicin ja Vujacicin välissä on suuri tila, johon tehdä haavoittava juoksu.


Seuraavaksi kuva siitä, miten Montenegro puolustaa, kun paperiryhmitys on 4-1-4-1. Tätä muotoa Radulovic käytti siis vain kertaalleen Norjaa vastaan vieraissa. Norjan hyökkäysmuoto on 2-3-2-3 kuten ylempänä tuli jo ilmi eli muodot ovat samat. Durdevic merkkaa ankkurin. Topparit ja laitapuolustajat Montenegro jättää jälleen rauhaan eli koko vastustajan puolustuslinjan! Montenegron laiturit nimittäin ovat jälleen kapealla ja tuplaavat Norjan ylemmät keskikentät yhdessä Montenegron kasipaikan pelaajien Kosovicin ja Jankovicin kanssa. Scekic on ankkuri ja tukkii tiloja linjojen välissä ylimääräisenä pelaajana. Aiemmissa peleissä Montenegron kymppialueelle saatiin jonkin verran pelattuja palloja, joten ehkä ideana oli vahvistaa tuon osa-alueen puolustamista siirtämällä ylimmästä prässilinjasta toinen pelaaja vahvistamaan keskikenttää.


Tilat avata peliä ovat samat kuin ennenkin, joten oikea toppari Strandberg kuljettaa itse alataskuun saakka, kun pallo on ensin kierrätetty hänelle ohi yksinäisen Durdevicin ylimmässä prässilinjassa. Ehkä Radulovic myös totesi aiemmissa peleissä, että kun joka tapauksessa vastustajat tulevat kierrättämällä tai jalalla ohi Montenegron ylimmän prässilinjan, on se ja sama ottaa toinen kärki pois ja kokeilla lisätä yksi mies lisää pallon alle, jolloin puolustaminen tapahtuu yhdeksällä eikä kahdeksalla pelaajalla syvällä omalla kenttäpuoliskolla.


Tämän väliotsikon lopuksi käydään läpi Montenegron puolustamista marraskuulta, jolloin se esitteli tosipeleissä 5-4-1:n ensi kertaa Radulovicin alaisuudessa. Voi olla, että tätä nähdään enemmänkin tänä vuonna. Ideologia ei sinällään muutu, vaan prässitaso on sama. Montenegro vetäytyy puoleen kenttään ja itse asiassa tässä pelissä marraskuulta hallintaprosentit olivat täysin samat kuin maaliskuussa Norjaa vastaan eli 28-72 vierasjoukkueen eduksi! Keskikenttälinja on myös kapealla edelleen ja välikaistoilla olevat hollantilaiset tuplattuina. Hollannin laitapuolustajat ja topparit sen sijaan saavat pallotella keskenään täysin rauhassa.


Mielestäni 5-4-1:llä eritoten syvällä puolustettaessa Montenegron etäisyydet linjojen välillä pysyvät paremmin kurissa ja tässäkin koko kollektiivi mahtuu 15 metrin sisään pituussuunnassa. Hollannille jätetyt tilat ovat leveydessä wingbackeilla ja selustaan voi myös tehdä aloitteita, mutta keskusta on tukittuna.


Armeniaa vastaan muoto oli myös 5-4-1. Kollektiivi on kyllä taas 20 metrin sisässä toisistaan, mutta kk-linja oli aiempaa vähän lähempänä kärkeä ja se tarkoitti suurempia tiloja kahden alimman linjan väliin vastustajalle käytettäväksi.


Tässäkin näkyy, että kk-linja on lähempänä Durdevicia kuin aiemmin, jolloin kahden ylimmän prässilinjan väliin vastustaja ei pysty pelaamaan yhtä helposti kuin aiemmin, mutta kymppialueella on enemmän tilaa vastaavasti ja se puolustuslinja tuli pumpata pois eteenpäin puolustamalla.


Tämä kuva antaa osviittaa jo kesäkuulle. Jos Suomi pelaa 4-4-2:lla eli rakentaa alhaalta 2-4-4:llä kuten Armenia tässä, Montenegro prässännee tähän tapaan eli Durdevic jätetään alivoimaiseksi toppareita vastaan, mutta vastaavasti alhaalla Montenegrolla on 5v4 ylivoima ja tarkennettuna topparikolmikolla 3v2 ylivoima vastustajan kärkiparia vastaan keskellä, kun wingbackit puolustavat vastustajan laitureita leveydessä.


Montenegrolle on aika tunnusomaista se, että puolustusmuoto liikkuu vahvasti aina pallon puolelle ja se jättää tilaa nopeille ristipalloille/puolenvaihdoille painottomalle puolelle. Tuo pätee niin 4-4-2:lla kuin tässä 5-4-1:llä. Esimerkiksi Dumfriesille olisi valtavasti tilaa tarjolla edettäväksi oikeaa laitaa pitkin painottomalla puolella, jos Hollanti pelaisi ristipallon.


Kreikka-pelistä vahvistus ylemmälle huomiolle.


Nopea kierrätys maitse toiselle puolelle. Marusic puolustaa Tsimikasta ja Vesovic Pelkasta. Jankovic tulee kk-pelaajana vielä tukemaan. Tässä pelissä erityisesti Montenegron sitkeys ja kurinalaisuus alaspäin tulivat hyvin ilmi. Laiturit eivät fuskanneet, vaan putosivat lähelle laitapuolustajia auttamaan leveyden puolustamisessa. Keskeltäkin tuli sivutukea. Se johti nollapeliin ja siihen, että Kreikka ei ampunut kertaakaan edes kohti maalia!


Hollanti rakensi alhaalta 2-3-2-3:lla, koska sen paperiryhmitys oli 4-1-4-1. Montenegron lähestymistavassa ei ollut mitään mullistavaa. Durdevic merkkasi de Jongin. Keskikenttänelikko hoiti ylätaskuista Klaassenin ja Wijnaldumin Hollannin keskikenttäkolmikosta. Van Dijkilla, De Vrijilla, Dumfriesilla ja Blindilla on vastuu rakentelemista, koska heitä ei prässätä. Summa summarum, yhä Montenegroa vastaan Suomen alakerrassa pitää olla pallollista osaamista, oli vastustajan muoto sitten 4-4-2 tai 5-4-1, koska samat vastustajan pelaajat (topparit+laitapuolustajat) se jättää vapaiksi muodosta riippumatta.


Tappioasemassa Montenegro saattaa toisella puoliajalla muuttaa muotonsa 5-2-3:een eli laiturit nousevat Durdevicin rinnalle prässäämään vastustajan toppareita, mutta tällöin sitten välikaistoille jää enää 1v1-tilanteet riskitasoja nostaessa ja se helpottaa muodon sisään etenemistä ilman muuta.

Korkea prässi


Muutama näyte niistä hetkistä, kun Montenegro satunnaisesti ottaa ylempää kiinni. Nämä esimerkit kuitenkin kertovat sen, miksi niin ei tapahdu useammin. Syy on se, että Radulovic ei ole saanut opetettua yhtenäistä toimimista riittävän hyvin, jotta Montenegron kannattaisi prässätä ylhäältä. Lähes poikkeuksetta kun Montenegro pyrkii ottamaan kiinni ylhäältä, kahden ylimmän prässilinjan välinen kuilu kasvaa niin suureksi, että on helppo ohittaa yhdellä syötöllä noin puolivillainen prässi. Keskikenttä- ja puolustuslinja eivät siis tue ylintä prässilinjaa riittävän lähellä. Tämä näyte on marraskuulta. Durdevic prässää de Vrijta. Tälle ei tuota kuitenkaan ongelmaa löytää Wijnaldumia, kun tässä pelissä poikkeuksellisesti loukkaantumisten takia keskikentän pohjalla pelannut Haksabanovic on myöhässä tukemassa prässiä osana keskikentän linjaa.


Turkissa etäisyydet repesivät vielä pahemmin. Durdevic ottaa ylhäältä kiinni, mutta muut eivät seuraa. Maalivahdin on helppo pelata Ayhanille tai Demiralille.


Lopuksi viime maaliskuulta yksi otos. Durdevic ja Jovetic innostuvat prässäämään toppareita, mutta kk-linja ei seuraa ja Svenssonin kautta on vaivatonta pelata seinä kolmannelle -kuvio keskustaan toiselle pohjapelaajalle kahden ylimmän prässilinjan väliin. Koulupoikamaista prässäämistä siis, jota Montenegron onneksi se tekee vain harvoin, koska muutoin omissa voisi kolista enemmän.


Tämänkin vuoden maaliskuussa tuttu ongelma vaivasi Armeniaa vastaan. Durdevic melko turhaan prässää alivoimaisena toppareita, kun kk-linja ei tue, vaan Jankovic on esim. jättänyt liiaksi etäisyyttään Udoon.


Haroyan ei poiminut Udoa, vaan lävisti kk-linjan löytäen puolustuslinjan edestä oman pelaajan. Montenegron puolustuslinja oli vastaavasti liian kaukana kk-linjasta ja siksi Tomasevic oli myöhässä. Niinpä hän joutui lopulta rikkomaan.

Montenegron puolustuksen selustassa olevan tilan haavoittaminen


Montenegron puolustuslinjan taakse ei välttämättä kannata pelata suoraan ilmassa, koska Savic ja kumppanit ovat hyviä lukemaan pallojen lentoradat ja katkomaan ne ilmassa. Norja on tässä kierrättänyt pallon vapaana olleelle laitapuolustaja Svenssonille sivurajalle ja tämä nostaa pallon kohti selustaa, koska Montenegron jättäessä laitapuolustajat auki heidän onkin otettava roolia pelinavaamisessa.


Savic kuitenkin lukee lentoradan ja pääsee palloon ennen Haalandia.


Tässä puolestaan Demiral ottaa roolia pelinavaamisesta, koska Montenegro antaa myös vastustajan topparien pitää rauhassa pelivälinettä, joten Ivanovin ja Väisäsen on tehtävä toisinaan samoin kuin Demiral tässä.


Savic oli kuitenkin jälleen päineen välissä. Linjan takana oli kuitenkin tilaa hyvin, mutta ajoituksetkaan eivät oikein pelanneet.


Nyt ollaan Norjassa. Ödergaard on vaihteeksi liikkunut keskemmältä sivurajalle ja laitapuolustaja noussut ylemmäs, jolloin 2-3-5 hyökkäysmuoto on säilynyt. Montenegron kk-linja on pelannut jälleen kapealla, joten ennen kuin laituri Haksabanovic ehtii iholle, Ödegaard roiskaisee pallon puolustuslinjan taakse kohti tyhjää tilaa. Tällaisia ratkaisuja Lodkin voisi siis hakea joko ilmassa tai mieluummin vielä maitse.


Vujacic vuorostaan varmisti ajoissa selustan ja katkaisi syötön.


Oikeastaan ainoa heikommin luettu pystysyöttö katsomissani peleissä oli maaliskuussa. Haaland näkee, että pohjapelaajalla on tassu auki, joten hän kirmaa topparien väliin.


Savic on metrin verran väärin sijoittunut, joten pallo lentää hänen ylitseen monsterikärjelle saakka.


Haaland ei saanut vaikeassa asennossa palloa kuitenkaan kunnolla mukaansa, vaan Savic pääsi vielä väliin ja Vujacickin oli tukena varmistamassa, joten tämänkin tilanteen Montenegro selvitti.


Sen sijaan toimiva tapa Montenegroa vastaan voisi olla se, että ilmassa annettavat syötöt pelataan puolustuslinjan eteen ja kun toppari irtoaa puolustuslinjasta, ykköspallon voittamalla on mahdollista nikkaamalla vapauttaa oma pelaaja karkuun vapaaksi jääneeseen tilaan. Norja esimerkiksi yritti tuolla tavoin murtautua selustaan monesti. Jarstein avaa tässä alhaalta puolustuslinjan eteen.


Kun Savic saadaan irtoamaan linjasta vastaan, tämän voittoprosentti ilmassa ei olekaan enää niin hyvä. Ödegaard tekee liikkeen heti Savicin jättämään tilaan ja Sörloth nikkaa tälle hänelle ykköspallon.


Tomasevic ei pysynyt Ödegaardin mukana ja tämä jatkoi pallon lopullisesti selustassa olleeseen tilaan Haalandille Vujacicin taakse.


Haaland pääsi ampumaan heikommalla jalallaan, mutta kuti meni ohi, kun Marusic ehti vielä liukua eteen.


Toisen jakson alusta tilanne. Jarstein avaa tällä kertaa Vujacicin eteen ilmassa, kun tämä on kaventanut Marusicin jättämään tilaan. Elyounoussi voittaa ykköspallon ja Sörloth tekee liikkeen Vujacicin taakse.


Scekic ei saanut Sörlothia pysähtymään, vaan tämä livahti läpi laidan puolelta.


Savic joutuu seuraavaksi kaventamaan kohti pallollista, mutta on myöhässä ja Haaland liikkuu vaivatta keskelle avautuneeseen tilaan saaden syötön.


Tomasevic teki kuitenkin miehen työn kiirehtien painottomalta puolelta viimeisenä oljenkortena ohjaamaan Haalandin pieneen kulmaan ja kuti menikin hieman ohi takakulman siksi.


Tässä Montenegro yrittää tappiolla prässätä kärkiparinsa voimin korkeammalla toppareita. Jarstein ei voi pelata heille, joten hän ohittaa prässin ilmassa.


Sörloth nikkaa ykköspallon Savicin ja Scekicin välistä Haalandille syntyneeseen tilaan.


Marusic kuitenkin aavisti tuon ja kavensi ajoissa keskelle ehtien palloon ennen Haalandia.


Seuraava näyte on Latviaa vastaan. Sen topparit on jätetty rauhaan pallottelemaan tutusti, joten siksi he ottavat vastuuta pelinavaamisesta.


Vujacic häviää ykköspallon irrottuaan linjasta vastaan.


Tomasevic puolestaan luki nikkauksen suunnan väärin ja Gutkovskis pääsi läpiajoon selustaan.


Mijatovicin vastaantulo pelasti Montenegron, kun hän ilmaan hyppäämällä sai estettyä chipin päätymisen verkon perukoille. En näkisi mahdottomana, että Pohjanpalo voittaisi pääpalloja topparien edestä ja Pukki juoksisi Jollen nikkausten jälkeen maalintekoon kesäkuussa. Kunhan topparit saadaan irtoamaan linjasta, mahdollisuudet haavoittaa selustassa olevaa tilaa kasvavat, koska staattisesti seistessään Vujacic ja Savic ovat rautaa lukemaan lentoratoja.


Armeniakin pyrki pelaamaan pari kertaa ilmassa puolustuslinjan etupuolelle. Durdevicin terävä prässi pakottaa toki myös Haroyanin nostamaan pallon viimeiseen linjaan, jossa Armenian kärkiparilla on 2v3 alivoima.


Tomasevic on silti myöhässä.


Seurauksena on Bichackhchyanin eteneminen hyökkäyskolmanneksella ja keskitys Mijatovicin käsiin.


Kahdeksannella minuutilla Yurchenko ohitti prässilinjat löytäen Bayramyanin puolustuslinjan edestä.


Vukcevic jätti aika paljon etäisyyttä, mutta silti Vardanyanilla olisi ollut tilaa tehdä nuolen osoittama aloite. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten Bayramyan palautti pallon vain alas omille.



Jos Montenegron linjan taakse antaa murtavia syöttöjä maitse, ne kannattaa tehdä toppareista Savicin puolelta, koska Vujacic pystyy nopeudellaan pitämään kurissa Depayn ja Haalandin kaltaisia kärkiä, mutta Savicille Pukki voisi pärjätä. Nämä kuvat olivatkin jo esillä aiemmin negatiivisista tilanteenvaihdoista kertoneessa osiossa, mutta kuten näkyy, Vujacic tosiaan pysyy hyvin Depayn rinnalla, kun tämä pyrkii karkuun van Dijkin puhkovasta syötöstä.


Myös Armeniaa vastaan Vujacic osoitti nopeuttaan pitäen tässä vaihtokärki Serobyanin pihdeissään, kun Armenia yritti pelata ilmassa linjan taakse.

Montenegron muodon sisään pelaaminen kahden alimman linjan väliin


Kuten todettua Norja haki jonkin verran syöttöjä puolustuslinjan eteen ja pyrki sitten siitä jatkamaan selustaan. Tämän osion näytteet koskevat enemmän tilanteita, joissa syötöt annetaan maitse muodon sisään eikä niinkään pyritä heti jatkamaan palloa puskemalla linjan taakse tyhjään tilaan. Vaikka Montenegron keskikentän linja on sivuttain tiivis ja kapea, siltikin aukkoja löytyy, joista pelata puolustuslinjan eteen. Ensimmäinen näyte on Norja-pelistä. Savic saadaan vaihteeksi irtoamaan linjasta ja se on jo puoli voittoa, kun hän mieluummin selvittäisi tilanteet sijoittumisellaan eikä eteenpäin pumppaamisella kankeutensa takia. Ödegaard jatkaa yhdellä kosketuksella pallon viereen.


Elyounoussi haki pistosyöttöä Haalandille heti selustaan, mutta tämän olisi kannattanut ennemmin tehdä liike Savicin jättämään tilaan, koska nyt Vujacic pääsi väliin syöttöön.


Tässä puolestaan Vujacic pumppaa myöhässä eteenpäin ja Ödegaard tekee liikkeen hänen jättämään tilaan Tomasevic seuranaan.


Berg päätti kuitenkin syöttää ympyröidylle Elyounoussille eikä Ödegaardille, joten tilanne kuihtui laidalle.


Toinen näyte Vujaciciin liittyen. Hän on kyllä pumpannut nyt paremmin ajoitettuna kiinni vaihtokärki Kingin selkään, muttei saa estettyä tämän kääntymistä. Sörloth antoi sivurajalta keskikentän linjan murtaneen syötön tässä tilanteessa.


Oikea laita on auki Linnesin nousulle ja King poimii hänet.


Avopaikasta Linnes ei kuitenkaan ampunut, vaan haki vielä syöttöä takaviistoon, jonka Tomasevic katkaisi. Väärä valinta.


Hollanti-pelistä seuraava tilanne. Van Dijk murtaa keskikentän linjan vuorostaan, koska kuten todettua, Montenegron kahden ylimmän prässilinjan välissä on tilaa operoida ja keskikentän linjasta ei aina anneta pallolliselle riittävää painetta, joten Van Dijkillakin on siksi ollut hyvin aikaa löytää syöttöväylä Depayn jalkaan. Savic irtosi myöhässä ja sai taklauksestaan keltaisen kortin.


Hollanti sai samaisessa marraskuun pelissä avausjaksolla rangaistuspotkun vastaavasta tilanteesta. Depay asemoi itsensä kahden alimman linjan väliin ensin ja saa syötön Danjumalta Vujacicin etupuolelle.


Depay jatkoi yhdellä kosketuksella viereen Klaassenille ja samalla Vujacicin avuksi pudonnut Jankovic liukui jaloille myöhässä aiheuttaen hollantilaisen kaatumisen. On toki todettava, että jonkin verran Montenegron puolustamisessa oli tapahtunut edistystä puolessa vuodessa ja esimerkiksi tuon 5-4-1 muodon sisään Hollanti ei päässyt ainakaan tämän pelin avausjaksolla pelaamaan kovin montaa kertaa ja 4-4-2:een verrattuna kollektiivi oli täten vähän tiiviimpi.


Seuraavaksi vielä muutama lisänäyte Turkki-vieraspelistä siitä, kuinka maitse muodon sisään pelatessakin voi siis pyrkiä heti jatkamaan pallon linjan taakse tyhjään tilaan. Tässä turkkilaistoppari Ayhan ottaa pelinavausvastuun, kun Montenegro jälleen jättää vastustajan topparit rauhassa pallottelemaan keskenään. Samalla kahden ylimmän prässilinjan välissä on tutusti melko suurikin tila, johon keskikenttäpelaaja voi tehdä itsensä pelattavaksi.


Calhanoglu jatkoi pallon Karamanille, joka pääsi kääntymään kahden alimman linjan välissä. Kosovic ja Scekic vuotivat tuplaamisesta huolimatta.


Tämän jälkeen Vujacic irtosi linjasta vastaan ja Yilmaz teki heti aloitteen syntyneeseen tilaan, mutta Karamanin syöttö kesti liiaksi ja ikkuna syöttää umpeutui, mutta aika helposti jälleen kk-linja ohitettiin ja sitten toppareista toinen pumppasi myöhässä vastaan, mutta Turkki ei sitä hyödyntänyt optimaalisesti.


29. minuutilla Turkki siirtyi 2-0 johtoon. Karaman tarjoaa ensin muodon sisässä palloseinän Yazicille. Vujacic irtoaa puolustuslinjasta myöhässä pumppaamaan. Yilmaz on valmiudessa spurttaamaan pystyyn.


Savic erinomaisena sijoittujana kuitenkin oli syöttölinjalla eikä Yilmaz päässyt läpiajoon.


Savicin blokkaama syöttö kimposi takaisin Karamanille ja tämä syötti leveyteen Ünderille.


Ünderin matala keskitys oli täydellinen ja Yazici sai putata sen sisään maalin edestä. Turkki kaksi, Montenegro nolla. Summa summarum, Montenegron keskikentän linja ei ole niin tiivis, että se saisi estettyä syöttöjä puolustuslinjan eteen ja kun topparit ovat vähän hitaita ja kankeita sekä usein pumppaavat myöhässä eteenpäin, kannattaa pyrkiä nopealla kombinaatiolla etenemään linjasta irronneen topparin selustaan syntyneeseen tilaan tai sitten sivuttain kuljettamalla kalastaa vapaapotku.


Osion lopuksi pari esimerkkiä vielä siitä, että sen lisäksi, että toppareiden eteen voi pelata, myös taskuihin välikaistoille kannattaa yrittää syöttää, vaikka Montenegro pyrkiikin ne tuplaamaan laituri+keskikenttäpelaaja -komboilla. Varsinkin toisilla puoliajoilla montenegrolaiset usein vähän väsyvät pallon perässä juoksemiseen, kun se tosiaan pitää itse palloa niin vähän ottelusta toiseen, joten pelin edetessä etäisyydet kasvavat eikä kollektiivi ole enää niin vesitiivis. Tässäkin Kosovicin ja Scekicin välissä on aukko, josta toppari Ajer pystyi syöttämään Elyounoussille.


Elyounoussi palautti pallon vielä alas, mutta sai sen uudelleen jalkaansa välikaistalle. Jälleen laiturina pelanneen Kosovicin ja Scekicin välinen etäisyys on isohko eikä niin kapea kuin avausjaksolla.


Elyounoussi haki nopeaa seinää Haalandin kanssa, mutta tämän chippi selustaan katkesi vastustajiin.


Norjan kotipelissä Ödegaard antaa puhkovan passin taskuun ottelun alussa, mutta tällöinkään Marusicin ja Jankovicin välinen aukko ei ole tarpeeksi pieni, vaan taskusta löytyy Meling.


Jatkosyöttö karkasi kuitenkin Vujacicille saakka. Suomen on oltava näissä laadukkaampi kuin näissä näytteissä esiintyneet muut maat ovat olleet.


Armenia-pelissä Montenegron kk-linja ei ollut ihan niin kapealla kuin aiemmin ja pelasi muutoinkin lähempänä Durdevicia kuin puolustuslinjaa, joten etäisyydet venyivät sivuttainkin suuremmiksi. Armenia hyödynsi tuota 12. minuutilla hienolla houkuttelulla. Haroyan imee itseensä sekä Durdevicin että Osmajicin. Udo sitoo keskellä N.Vukcevicin, joten Armenian hyökätessä vastustajan kenttäpuoliskolla 2-4-4:n sijaan 2-3-5:llä, välikaistalle kaventanut laituri Barseghyan jää vapaaksi ylätaskuun.


Avautui iso tila kuljettaa suojaamatonta linjaa vastaan.


Barseghyan harhautti parikin pelaajaa boksin reunalla, kunnes M. Vukcevic oli liikaa eikä laukausta koskaan nähty.


33. minuutillakin kk-linja vuoti, mutta nyt toiselta laidalta Marusicin ja Jankovicin välistä. Durdevic ei ehtinyt ravata toppari-topparisyötön perässä ja vasen toppari Mkrtchyan poimi taskusta kikkarapää Bayramyanin, mutta Vukcevic wingbackina puolusti miestään erinomaisesti, pumppasi toivotusti eteenpäin tukkimaan tilan ja sai hankittua rajaheiton vieraille, kun ahdistettuna Bayramyanin jatko meni harakoille.


Kreikkakin onnistui pari kertaa pelaamaan Montenegron muodon sisään taskuihin, vaikka kk-linja pelasi kapealla. 10. minuutilla Bouchalakisilla oli kovin avoin jalka kk-linjan edessä ja kun prässiä ei tullut, hän poimi Douvikasin.


Tämä harhautti Tomasevicin, mutta Osmajic-Vujacic kaksikon läpi ei ollut asiaa. Kulmapotkun hän silti hankki.


66. minuutilla puolestaan Tsimikas löytää Marusicin takaa Bakasetasin.


Sipsic pumppaa myöhässä tukkimaan tilan ja Bakasetas pyörähtää ohi.


Giakoumakis ei avopaikasta saanut puskettua palloa sisään.


Muutoin toki Kreikka ei keskeltä läpi päässyt, vaan lopputulos oli usein tällainen. Vujacic pumppasi ajoissa tilan pois Pavlidisilta estäen kääntymisen ja Montenegro riisti pelivälineen.

Montenegron kahden ylimmän prässilinjan välissä olevan tilan hyödyntäminen


Kuten jo aiemmin kirjoitin, Montenegron kahden ylimmän prässilinjan väliin jää toisinaan suuria aukkoja eritoten, jos kärkipari pyrkii hetkellisesti ottamaan kiinni ylempää, minkä vuoksi keskikentän linjan etupuolelta vastustajat saavat välillä antaa turhan vapaasti murtavia syöttöjä, kun kk-linjasta ei ehditä antamaan painetta avoimeen jalkaan. Kärkipelaajista Durdevic ei myöskään loista pallottomana, vaan hänen ohitseen on jopa aika helppoa kuljettaa pallo Montenegron keskikentän linjan etupuolelle. Tässä norjalaistoppareista Ajer kuljettaa leikiten Durdevicin puolelta Montenegron muodon sisään ja kun keskikentän linja on valunut lähelle puolustuslinjaa, Ajerille avautuu iso tila operoida.


Ajerilla oli kauan aikaa avoin jalka kk-linjan edessä, mutta murtava syöttö jäi uupumaan ja hän päätyi syöttämään sivuttain, mutta tämä oli vain osoitus siitä, että kun ylimmän prässilinjan haastaa rohkeasti, avautuu paljon tilaa hyödynnettäväksi keskikentän linjan edessä. DOS, Väisänen tai Ivanov olisi kaiketi pystynyt peliä edistävämpään ratkaisuun kuin Ajer tässä.


Toisella jaksolla valinta oli parempi. Ajer ohitti taas jalalla Durdevicin ja onnistui antamaan nyt peliä edistävän syötön löytäen 10-alueelta vapaan jalan. Viimeiset ratkaisut tuon jälkeen eivät menneet norjalaisilta ihan putkeen kuitenkaan, mutta hyviä asioita silti tapahtui, kun toppari uskalsi haastaa ylimmän prässilinjan kuljettamalla.


Seuraavaksi Van Dijk näyttää marraskuussa, että puoli vuotta myöhemminkin samat ongelmat vaivaavat Montenegroa. KK-linjan edessä on rutkasti tilaa ja Van Dijk hyödyntää tuon.


Samalla Van Dijk kuljetti ohi kk-linjan, kun Haksabanovic ryntäsi ohi tähtitopparista.


Lopulta Van Dijk syötti laitaan ja Danjuma eteni boksiin, kunnes hän umpikujassa menetti pallon.


Tämä poiminta on Armeniasta. Kyseessä ei ole toppari, vaan pohjapelaaja. Muoto on organisoimaton ja Spertsyan kuljettaa sen sisään rohkeasti paraatiovista.


Hän löysi reunalta Barseghyanin pelaten tämän kanssa seinäpelin. Sipsic ja Tomasevic tuijottavat palloa jättäen juoksun seuraamatta.


Radunovic sentään viime hetkellä sai häirittyä laukausta ja Carevic torjui.


Turkki-kotipelistä seuraava näyte. Calhanoglu vuorostaan haastaa yksinäisen kärjen Beqiraj'n vaivatta saaden rutkasti tilaa operoida keskikentän linjan edessä, kun avoimeen jalkaan ei kohdistu ajoissa riittävää painetta.


Aktürkoglu löytyy taskusta vapaana, kun Jovocic ja Haksabanovic eivät tuplauksesta huolimatta saa tukittua välikaistaa, joten sinällään tämä esimerkki olisi voinut olla edellisessäkin osiossa.


Nimihirviö jatkoi pallon Yilmazille, joka ampui boksin reunalta päin Sarkicia.


Vielä yksi näyte samaan teemaan liittyen. Gakpo laukoo tässä upean sijoituksen takayläkulmaan vieden Hollannin 4-0 johtoon. Keskikentän linja valui niin lähelle vaihteeksi puolustuslinjaa, että vastustajalla oli aikaa operoida ikuisuus sen etupuolella ja kun kukaan ei ajoissa halunnut sulkea avointa jalkaa, Gakpo päätti kokeilla kaukolaukausta. Toivon Suomeltakin rohkeutta ampua kaukaa, koska Montenegro sen sallii puolustuspelisuunnitelmassaan.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #6 : 18.04.2022 klo 21:32:56

Laitapuolustajan ja topparin väliin repeävien aukkojen käyttö


Montenegron muotoa on mahdollista liikuttaa sivuttain nopeatempoisella syöttelyllä siten, että laitapuolustajien ja toppareiden väliin repeää aukkoja, joista haavoittaa sitä. Tässä Norja on kierrättänyt pallon oikealle. Haksabanovic prässää pallollista pelaajaa ja alapuolelle Tomasevic on seurannut yhden juoksun. Etäisyys Saviciin on suuri.


Scekic kuitenkin oikea-aikaisesti liikkui tukkimaan aukon ja estämään Norjan läpisyötön pystyyn.


Hetken päästä uusi aloite, mutta tämänkin Scekic seurasi ajoissa. Koko iltaa hän ei kuitenkaan jaksa näitä seurata millään.


Tämä näyte on syksyltä. Norja hyödyntää sivurajan lähellä olevaa tilaa pelinavauksessaan ja sieltä annetaan murtava syöttö laitapakin ja topparin välisestä aukosta pystyyn. Odotan samaa Lodilta.


Daehli ei kuitenkaan ihan ehtinyt palloon ennen Tomasevicia.


Yksi näyte vielä Hollannista. Kotijoukkue nimittäin sai rankkarin haavoitettuaan vieraitaan aukosta. Gakpolle on luotu eristetty 1v1-tilanne Marusicia vastaan. Samalla Depay tekee aloitteen aukkoon. Vesovic on laitapakkina tosiaan kapealla, kun Marusic laiturina puolustaa leveyttä hetkellisesti.


Depay sai syötön boksin sisään, kun Gakpo sai jalan auki Marusicia vastaan. Lagator ei pysynyt käännöksissä mukana, vaan repi Depayn nurmeen rankkarin arvoisesti.


Vaikka marraskuussa Montenegro pelasi 5-4-1:llä, silti puolustuslinjassa oli aukkoja, joista antaa murtavia syöttöjä. Van Dijk antaa puhkovan syötön Danjumalle wingbackin Vukcevicin ja sivutopparin Vujacicin välistä.


Toki sivutopparin tuki oli sen verran lähempänä, että Vujacic ehti purkamaan pallon päädystä yli, joten yhden aiemman ongelman tuolla ryhmityksen vaihdolla 5-4-1:een Montenegro sai korjatuksi eli vaikka vastustaja löysi yhä aukkoja, etäisyydet olivat pienemmät ja tuki lähempänä, jolloin hyökkäykset saatiin tyrehdytettyä ajoissa.


Toinen näyte samasta pelistä. Van Dijk on kierrättänyt pallon leveyteen Danjumalle ja Blind tekee aloitteen samalla aukosta pystyyn.


Jälleen kuitenkin aukko on aiempaa pienempi, kun käytössä on viiden linja neljän sijaan, joten Vujacic ehtii hyvin iholle kiinni ja hyökkäys tyrehtyy. Voi olla siis, että Huuhkajat ei pääse murtautumaan leveydestä aukkoja hyödyntämällä, jos Montenegro jatkaa kesällä viiden alakerralla.


Kreikkaa vastaan puolestaan myös neljän alakerralla pelatessa ensi kerran Radulovicin alaisuudessa aukot pysyivät hillittyinä. Tämä oli ainoa kerta 19. minuutilla, kun etäisyys kasvoi vähän suuremmaksi laitapuolustajasta toppariin ja Kreikalla oli tilaisuus haavoittaa, mutta se ei sitä tehnyt, vaan Pelkas keskitti boksiin eikä odottanut Bakasetasin juoksua.

Montenegron laitapuolustajien/wingbackien selustassa olevan tilan hyödyntäminen


Montenegrollahan on tapana leveydestä murtautuessa pelata juoksupalloja Haksabanovicille vastustajan laitapuolustajan taakse. Vastustajat käyttävät samanlaista murtautumismallia Montenegroa itseään vastaan myös. Ensin muutama näyte maaliskuulta Norjaa vastaan. Tässä Marusic laitapakkina hieman nukahtaa, kun vastustaja tekee aloitteen hänen taakse.


Marusicin ja Vujacicin välinen etäisyys oli vaihteeksi isohko neljän linjalla pelatessa, joten Vujacic ei ehtinyt kunnolla peittämään takaviistokeskitystä kohti kahta norjalaista. Isäntien onneksi syöttö jäi jopa liian taakse mennen Scekicille asti.


Hetken päästä norjalaistoppari kuljettaa vaihteeksi helposti keskikenttälinjan etupuolelle ohi Montenegron ylimmän prässilinjan, kun Durdevic puolustaa laiskasti. Samalla leveydestä tapahtuu aloite Marusicin taakse.


Ja ennen kuin Vujacic ehti kaventamaan kohti laitaa ajoissa, Meling pääsi keskittämään luukulle vaarallisesti. Odottelen kesäkuussa Uroselta samanlaisia liikkeitä enkä ainaista viimeisessä linjassa seisomista ja kombinaatioiden hakemista. Haaland tekee etutolppajuoksun.


Pallo meni ohi Haalandin taka-alueelle. Ödegaard pudotti sen kuitenkin Svenssonille, joka kiskaisi hieman ohi takayläkulmasta.


Norjan voittomaali syntyi 34. minuutilla. Marusic pitää leveydessä 1v1-tilanteessa Melingin kurissa, mutta tämä syöttää välikaistalle kaventaneelle laiturille Elyounoussille ja liikkuu itse Marusicin selustaa kohden kuten yllä olevassakin näytteessä. Scekic tukkii laitapuolustajan ja topparin välistä aukkoa ja on siksi puolustamassa Elyounoussin kintereillä.


Scekic ei kuitenkaan vähän sparvmaisena puolustavana keskikenttäpelaajana pysynyt Elyounoussin vauhdissa mukana, kun tämä kiersi kuljettamalla Marusicin selustaan, koska tämän piti keskittyä Melingin seuraamiseen. Haaland tekee taas etutolppaliikkeen ja Sörloth päivystää keskemmällä. Vujacic on taas niin etäällä, ettei hän ehdi kaventaa peittämään keskitystä.


Tomasevic jäi väärälle puolelle Sörloothia, joka puttasi tyhjiin. Montenegro nolla, Norja yksi.


Otetaan sitten Hollanti-peleistä joitakin poimintoja. Tässä Blind laitapakkina avaa peliä sivurajalta keskiviivalta, koska se on se tila, josta Montenegron kapeaa muotoa vastaan on eniten tilaa avata peliä. Samalla Danjuma tekee aloitteen wingbackin taakse.


Vasemman jalan keskitys karkasi kuitenkin katsomoon. Huomattavaa on se, että 5-4-1:llä puolustettaessa tosiaan Vujacic on nyt lähempänä tukemassa ja peittämässä keskitystä kuin kahdella topparilla pelatessa ja Depayn kimpussa on boksissa kaksi muuta topparia.


Tässä Danjuma on houkutellut wingback Vukcevicin itseensä ja Blind tekee liikkeen tämän taakse. Jovocic laiturina seuraa Blindin juoksun, mutta jää vähän jälkeen siltikin, joten leveydestä murtautuminen onnistuu.


Blind ehti keskittämään ennen kuin Vujacic kavensi tielle. Chippi jäi kuitenkin liiaksi takaviistoon eikä pilkun kohdalla odottanut Wijnaldum päässyt siihen käsiksi. Toistan itseäni, mutta toivon Uroselta samanlaisia liikkeitä pystyyn ja Pohjanpalo on sitten boksissa viimeistelemässä keskitykset sisään.


54. minuutilla Hollanti meni 2-0 johtoon. Ensin se yrittää murtautua klassisella 2v2-kombinaatiolla vasemmasta laidasta. Klaassen jatkaa päällään pallon Vukcevicin selustaan, jonne kirmaa Danjuma. Vujacic jää myös jälkeen.


Danjuman syöttö/keskitys jäi vähän taakse.


Wijnaldum sai jatkettua pallon kuitenkin oikeaan laitaan, josta teki nousunsa Dumfries nukahtavan laiturin Osmajicin taakse tyhjään tilaan.


Radunovic ei ehtinyt peittää Dumfriesin keskitystä. Depay teki haalandmaisen etutolppajuoksun ja Savic ei saanut häntä kontrolliin. Odotan Pukilta samanlaisia juoksuja!


Lopulta Depay ohjasi etutolpalta kantapäällä matalan keskityksen verkkoon ohi Sarkicin. Montenegro nolla, Hollanti kaksi.


Viimeinen tilanne on syyskuulta. Hollanti meni 2-0 johtoon tunnin jälkeen. Frenkie De Jong chippaa pallon Gakpolle laitapuolustaja Vukcevicin selustaan.


Tämä ehtii vielä pelin alle, muttei saa estettyä keskitystä Depaylle boksiin.


Memphis petasi vetopaikan boksin reunalle Berghuisille, mutta edessä oli liikaa miehiä.


Blokattu laukaus kimposi Depaylle ja tämä tykitti etukulmaan. Hollanti kaksi, Montenegro nolla. Kaikki lähti laitapuolustajan taakse tehdystä aloitteesta ja siellä olleen tilan hyödyntämisestä!


Vihoviimeiseksi lopuksi pari tilannetta Armeniaa vastaan. Barseghyan on laskeutunut hakemaan palloa alempaa sivurajalta tilasta, josta Montenegro sallii usein vastustajan avata peliä. Kuvan ulkopuolella K. Hovhannisyan tekee liikkeen Radunovicin taakse.


Kolmella topparilla pelatessa kuitenkin sivutopparin tuki oli lähellä ja Radunovic itsekin ehti vielä liukua pallon pois vastustajalta.


Hetken päästä Spertsyan syöttää Vukcevicin taakse, mutta sivutoppari Vujacic seuraa hyvin liikkeen kaventaen laitaan.


Sivurajalla tuplattuna Avanesyan menetti pallon.


Hetken päästä Vukcevic itse ennakoi juoksun ajoissa ja pysytteli Avanesyanin sisäpuolella voittaen juoksukilvan. Jämäkkä suoritus ja tämän pelin perusteella Vukcevic on kyllä pätevä wingback pallottomana.


Kreikka-pelissä neljän alakerralla tuet olivat myös aiempaa lähempänä eikä kumpikaan laitapuolustaja vuotanut selustastaan kuten vielä MM-karsinnoissa. Tsimikas syöttää ohi Marusicin tavoitellen Vesovicin takaa Pelkasia.


Mutta Vesovic ennakoi syötön ja ehti alapuolelle mainiosti estäen keskityksen. MM-karsinnoissa liian usein vastustaja sai jalan auki päätyrajalla päästen keskittämään, mutta tuo osa-alue oli petraantunut.


Tässä puolestaan Lyratzis spurttaa Osmajicin ja Tomasevicin taakse, mutta Tomasevic ennakoi tuon ja kaventaa ajoissa leveyteen. Lopulta Tomasevic myös suojasi pallon yli päädystä eikä Lyratzis päässyt keskittämään.

Ristipallot painottomalle puolelle


Koska Montenegrolla on tapana liikkua vahvasti kollektiivina puolustamaan pallon puolelle, painottomalle puolelle jää usein paljonkin tilaa esimerkiksi eristetyille 1v1-tilanteille. Varsinkin Hollanti ja Turkki viljelivät ristipalloja Montenegroa vastaan ja niitä on hyvä harjoitella reenikentällä ennen Montenegron kohtaamista. Tässä 21. minuutilla marraskuussa De Vrij lähettää ristipallon kohti Danjumaa. Kuten näkyy, 5-4-1 muoto on kapea ja vähän enemmän pallon puolella, joten leveydessä on tilaa hyödynnettäväksi. Keskitykset ovat myös tunnetusti yksi tapa murtaa matalalla makaava puolustus. Lisäksi kaikki montenegrolaiset tuijottavat pallollista pelaajaa, joten painottoman puolen havainnointi on usein puutteellista.


Ennen kuin Jovovic ehtii peittämään saatika saamaan tukea eristettyyn laadulliseen 1v1-ylivoimatilanteeseen, Danjuma keskittää luukulle, jossa on peräti neljä kohdepelaajaa. Tällä kertaa kuitenkin etualueelta Vukcevic nikkasi ykköspallon väljemmille viheriöille.


Minuuttia aiemmin Montenegron muoto oli vielä vahvemmin ryhmittyneenä pallon puolelle ja kaikki suurin piirtein tuijottivat vain pallollista Depayta, joka lähetti ristipallon Dumfriesille, joka teki yllättävän juoksun.


Hän ei kuitenkaan päässyt ihan pallon päälle, joten jatko maalin eteen jäi vajaaksi, mutta idea oli oiva!


Tässä puolestaan toisella puoliajalla ei ole kyse ristipallosta, vaan murtava syöttö annetaan nyt maitse. Dumfries tekee vastaavan liikkeen kuin yllä ja montenegrolaisten katsoessa pallollista Bergwijnia, juoksu jää Radunoviciltakin seuraamatta.


Dumfries pääsi ampumaan läheltä, mutta kuti meni sivuverkkoon. Toivon Alholta vastaavia aloitteita kesällä, jos hän on oikea laitapuolustaja, koska näillä voidaan todella haavoittaa Montenegroa brutaalistikin.


Sitten Turkki-peleistä joitakin nostoja. Ensin 3v2-ylivoiman turvin puhkotaan Montenegron ylin prässilinja, kun ankkurina Yokoslu tekee itsensä pelattavaksi kahden ylimmän prässilinjan väliin, jossa on tutusti paljon tilaa hyödynnettäväksi.


Sitten Yokoslu pelaa ristipallon oikeaan laitaan eristettyyn 1v1-tilanteeseen.


Ennen kuin Radunovic saa tuen, Ünder menee ohi laidan puolelta päästen keskittämään luukulle.


Yilmazin veto kahdeksasta metristä meni kuitenkin yli maalin.


34. minuutilta identtinen hyökkäys. Ylin prässilinja ohitetaan maitse, jonka jälkeen Turkki pelaa ristipallon Ünderille laadulliseen ylivoimatilanteeseen. Aikainen keskitys tavoitti taas Yilmazin, joka ampui boksin reunalta hieman ohi maalin.


Marraskuun kohtaamisessa Turkki rakenteli 1-1 tasoituksen 21. minuutilla. Söyüncü saa rauhassa avoimella jalalla operoida kk-linjan edessä ja lähettää sitten ristipallon oikealle.


Ennen kuin Radunovic saa tuen, Celik pelaa välikaistalle laituri Ömürille.


Tomasevic jätti liiaksi etäisyyttä Ömüriin, joka sai vasurinsa auki ja keskitti boksiin. Taka-alueella Vukcevic nukahtaa juoksun seuraamisessa.


Aktürkoglulla oli ikuisuus aikaa kuolettaa pallo ja viimeistellä puolivolleysta. Montenegro yksi, Turkki yksi.


Toisella jaksolla wingbackeista Radunovic vuorostaan nukahti...


... Sarkic kuitenkin pelasti kotijoukkueen torjumalla Demiralin ohjauksen läheltä. Radunovic tuijotti vain palloa eikä havainnoinut juoksua.


Puolen minuutin päästä Turkki meni 1-2 johtoon. Ensin Calhanoglu toimitti ristipallon laadulliseen ylivoimatilanteeseen, mutta Vukcevic tuolla kertaa onnistui blokkaamaan keskityksen. Kakkospallon Calhanoglu siirsi viereen Kökcülle, jonka upea kaukolaukaus upposi kimmokkeen kautta takakulmaan. Montenegro yksi, Turkki kaksi.


Lopuksi pari tilannetta Armenia-pelistä. Muoto on tässä vahvasti vasemmalle painottuneena, joten Armenia pelaa ristipallon.


A. Hovhannisyan ei päässyt keskittämään eristetystä 1v1-tilanteesta hukattuaan pallon jalkoihinsa M. Vukcevicia vastaan, muttei tämä sattumaa ollut, että jo näin pelin alussa Barseghyan haki ristipalloa.


Toisella puoliajalla Armenia testasi Radunovicin hereillä olemista ja painottoman puolen juoksun seuraamisvalmiutta.


Hitusen Risto nukahti, mutta Vardanyan ei yltänyt keskitykseen.


Mitä tulee Radunovicin eristettyyn 1v1-puolustamiseen tässä pelissä, Barseghyan sai kyllä monesti jalan auki, kun pallo hänelle kierrätettiin, mutta kaikki laukaukset suuntautuivat maalivahdin syliin.


Kreikkakin pyrki pari kertaa Montenegron murtamaan ristipalloilla. Ensimmäinen yritys oli neljännellä minuutilla, kun Chatziakos pelaa kohti Douvikasia pyrkien saamaan tälle laadullisen ylivoimatilanteen Tomasevicia vastaan.


Keskitys ja haasto jäivät uupumaan, kun Douvikas liukasteli päätyrajalla. Idea oli silti ihan oikea ja eristetty 1v1-tilanne oli ristipallon tuloksena.


Toisella puolella Tsimikas oli usein kovin vapaana, mutta yllättävän harvoin Kreikka yritti häntä poimia. Tässä Mavropanos teki niin.


Vesovic kuitenkin luki läpi illan ristipallojen lentoradat täsmällisesti ja teki katkoja päällään, joten ehkä tämän takia Kreikka ei enempää ristipalloja viljellyt, vaikka ylemmässäkin kuvassa taas näkyi se, että Montenegro oli jättänyt tilan leveyteen hyödynnettäväksi tukkien keskustan kapealla 4-4-1-1:llä.

Positiiviset tilanteenvaihdot


Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Montenegron pyrkimys on hyvin selkeä. Se yrittää ranskamaisesti pelata todella suoraviivaisesti 1-2 syötöllä vastustajan puolustuslinjan taakse murtavan syötön tyhjään tilaan. Suomelle tuo ei tietysti ole ongelma, kun se tottui jo MM-karsinnoissa puolustamaan tosiaan Ranskan tapaa hyökätä vastaan, joka vertautuu täsmällisesti Montenegroon, jolla ei tosin ole Pogban tasoista pitkien syöttöjen antajaa saatika Mbappea ja Benzemaa kirmaamassa linjan taakse. Ensimmäinen näyte on Norjaa vastaan vuoden takaa. Marusic katkoo Ödegaardin ristipallon ilmassa.


Scekic jatkaa pallon yhdellä kosketuksella ohi vastaprässin Joveticille, joka laskeutuu toisinaan palloa vastaan toppareiden etupuolelle vastaiskuissa toimien eräänlaisena linkkipelaajana. Durdevic sen sijaan spurttaa pystyyn.


Jovetic ehti kääntyä ja sitten toisella kosketuksellaan pelata pystyyn kohti tyhjää tilaa ja Durdevicia, mutta tällä kertaa Gregersen toppareista voitti juoksukilvan.


Puolen minuutin päästä Sörloth hakee laitapakin ja topparin välisestä aukosta murtavaa syöttöä tuloksetta.


Savicin purkupallo tavoitti Kosovicin, joka jatkaa pelivälineen tyhjään tilaan vastustajan alimman linjan taakse.


Tällä kertaa Jovetic ei pudonnut palloa vastaan topparin etupuolelle, vaan spurttasi Gregersenin selustaan.


Lopulta tämä ehti pallon alle ja blokkasi Joveticin vasemman jalan laukauksen, mutta lähellä oli, ettei kapteeni olisi karannut läpiajoon, joten tarkkana pitää olla.


Tämä otos on marraskuulta. Malen antaa karmaisevan harhasyötön suoraan Haksabanovicille.


Hollanti kuitenkin osoittaa, että jopa vain kolmen pelaajan puolustusvalmius on riittävä, kun Montenegro tosiaan hakee vain pystysyöttöjä järjestäen kuten tässä Haksabanovickin hyvin lyhyen kuljetuksen jälkeen yrittää vapauttaa tuloksetta Durdevicin läpiajoon Van Dijkin selustaan.


Minuuttia aiemmin vähän vastaava tilanne. Osmajic upeasti ohittaa kuljettamalla pari vastaprässääjää saatuaan takaviistokeskityksen haltuun boksin reunalla.


Tuon jälkeen sitten olikin jo aika yrittää läpisyöttöä Dumfriesin jättämään tilaan, mutta De Jong tukki laitapuolustajan jättämän tilan ja oli syöttölinjalla välissä, joten Durdevicin juoksu meni hukkaan.


Tämä on myös marraskuulta. Riiston jälkeen Jankovic lähettää keskikentän pohjalta jopa pogbamaisen upean murtavan syötön puolustuslinjan taakse, jonne spurttaa Osmajic, joka oli siis vasen laituri tässä pelissä, mutta omaa hyökkääjän koulutuksen.


Durdevickin on mukana menossa, kun Osmajic ottaa pallon mukaansa ennen kuin Celik ehtii selkään kiinni.


2v1-hyökkäys päättyi laukaukseen ohi takakulman ennen kuin Demiral ehti alimpana pelaajana kaventamaan kiinni. Ehkä Osmajic olisi voinut kääntää vielä keskelle Durdevicille.


Kreikkaa vastaan Montenegron keskikentän linja ja puolustuslinja saivat paljon katkoja aikaan, kun Kreikka puski päätä seinään yrittäen murtautua keskeltä. Se johti 3-4 hyvään vastaiskuun, joissa yhä edelleen Montenegro pyrki suoraviivaisesti pelaamaan selustaan. Yhdeksännellä minuutilla Tomasevic katkoi ja pelasi pystyyn...


... jopa kolme pelaajaa oli kerralla menossa linjan taakse, heh. Marusic tai kärkipari ei kuitenkaan juoksukilpaa toppareita vastaan voittanut.


Tässä rajaheiton jälkeen Jovetic lähetti diagonaalipallon selustaan kohti Osmajicia.


Painottoman puolen laituri pääsi puolittain läpi, mutta juuri kun hän oli ampumassa laitapakki Lyratzis liukui väliin.


Hetken päästä Kreikka hyökkää 2-3-5:llä, mutta Siopis ankkurina hukkaa pallon miesvartioija Krstovicille.


Jovetic oli heti menossa selustaan Tsimikasin jättämästä tilasta.


Hän keskitti takatolpalle kohti Osmajicia, mutta Lyratzis oli välissä.


Seuraavaksi muutama näyte liittyen tarkemmin Joveticin ja Durdevicin yksilötaitoon, jolle on annettava kohtalainen arvostus. Ideaalikärkiparista Jovetic on pallottomana tosiaan parempi ja pystyy katkoihin prässätessä. Tässä hän aavistaa pudotussyötön ja sitten 2v5-alivoimasta huolimatta pujottelee ohi parin vastustajan alustaen melkein vetopaikan Durdevicille vastaiskun lopuksi.


Kymmenen minuuttia myöhemmin Norja oli ottanut opiksi ja rappasi Joveticin kumoon ajoissa kuten Suomenkin on tehtävä, kun tämä jälleen pääsi syöttöketjuun väliin puolessa kentässä osana ylintä prässilinjaa!


Hetken päästä Thorsbyn alataskusta antama murtava syöttö pysähtyi puolustuslinjaan. Yhdellä pystysyötöllä löytyi topparien edestä Durdevic, joka tempokuljetti ja pujahti sitten kahden pelaajan välistä vetopaikkaan. Viimeistely vain ontui.


Latvia-pelistä samanhenkinen tilanne. Tempokuljetuksen päätteeksi Durdevic virittää kaukolaukauksen...


... mutta maalivahti poimii sen upeasti yläkulmasta.



Armeniaa vastaan heti riistoista Montenegro yhä edelleen pyrki nopeasti pelaamaan selustaan. Tässä kuvaparissa Jankovic tavoitteli tuloksetta duoa Durdevic-Osmajic.


Armeniakin oli tehnyt kotiläksyt. Durdevic kaadettiin heti tämän vastaiskun aluksi ja toivon samaa Suomelta, vaikka varoitus olisikin seurauksena kuten tässä. Erinomainen valinta Mkrtchyanilta.


Lopuksi MM-karsinnoista kolme vastaiskua, jotka päättyivät onnistuneesti. Ensimmäinen on vuoden takaa Latviasta. Tässä näkyy, mitä tapahtuu, jos Joveticia ei pysäytä ajoissa. Hän tempokuljetti ja käytti pallon syöttöseinällä Jovovicilla.



Sen jälkeinen viimeistely oli huima yläriman kautta.


Turkissa Tomasevic voitti pääpallon keskikentällä vieraille.


Savic syötti kakkospallon eteenpäin Kosovicille. Marusic painottoman puolen laiturina lähti spurttaamaan samalla selustaan.


Lazion mies viimeisteli varmasti längistä kavennuksen. Turkki kaksi, Montenegro yksi. Isännät eivät olleet tehneet kotiläksyjä ja selusta jäi suojaamatta.


Viimeinen maali on marraskuulta. Hollanti yritti murtautua leveydestä pelaamalla wingback Radunovicin selustaan, mutta tämä katkoi oikein sijoittuneena. Pystysyöttö löysi Osmajicin, joka jatkoi pallon yhä eteenpäin vaihtokärki Beqiraj'lle, joka oli topparien etupuolella palloa vastassa, koska juoksukilpaan Van Dijkia vastaan hänen ei kannattanut edes lähteä. Hollanti odotti turhaan vihellystä, jota ei koskaan tullut. Siitä kertoi Van Dijkin käsien levittely. Yhtä kaikki, peli sai jatkua. Beqiraj poimi uudelleen Osmajicin, joka oli haavoittamassa selustassa ollutta tilaa, muttei päässyt läpi, joten hän odotti taustalta vielä mukaan Vukoticin, joka sen sijaan pääsi tyhjään tilaan nokikkain Bijlowin kanssa ja kiersi tämän maltilla. Montenegro yksi, Hollanti kaksi.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #7 : 18.04.2022 klo 21:33:42

Erikoistilanteet


Montenegro puolusti marraskuussa kulmapotkut mm. siten, että vartioijia oli neljä, aluepuolustajia kolme ja lopuista kolmesta pelaajasta yksi oli reunalla ja kaksi estämässä lyhyen variaation. Vukcevic nimenomaan on maalin edessä yksi kolmesta viiden metrin alueen suojelijasta, koska aiemminkin karsinnoissa Montenegro sijoitti kolme pelaajaa oman maalin eteen. Beqiraj puolustaa etualuetta ja Radunovic on tolppamies. Bozovic ja Vukotic ovat kulmalipulla ja Vujnovic reunalla, joten vartioijat ovat topparikolmikko ja Osmajic.


Beqiraj putsasi etualueelta pallon pois pohjanpalomaisella varmuudella.


Turkkia vastaan asetelma oli sama. Kokoonpano ei ollut ideaali, joten roolitukseen on sen kummemmin turha puuttua.


Osmajicin mies nikkasi etualueelta yli maalin hankalasta asennosta Calhanoglun keskityksen.


Calhanoglun toinen kulma kaarsi vitosen alueelle, mutta yhtään turkkilaista siellä ei ollut, vaan Sarkic sai rauhassa nyrkkeillä kolmen aluepuolustajan takaa pallon pois. Beqiraj nähdäkseni oli taas etualuetta lähinnä ja Jankovic puolestaan tolppamiehenä.


Kolmannessa kulmassa Radunovic voitti miehensä ja kakkospallo kimpoili lopulta Sarkicin haltuun. Eipä Turkki kummoista uhkaa luonut kulmapotkuista ja Hollannillakin niitä oli tosiaan vain yksi.


Viimeisimmässä pelissä Kreikkaa vastaan asetelma oli sama. Kaksi pelaajaa on kulmalipulla luomassa 2v2-tilanteen, kolme suojaa aluetta, Raickovic on reunalla ja kuvan ulkopuolella on neljä vartioijaa. Tämä on luultavasti tapa, jolla Montenegro puolustaa Suomea vastaan, joka Kreikan tavoin käyttää kulmapotkuissa kahta pelaajaa kulmalipulla (Lod-Nissilä viime aikoina).


Radulovicin aikakauden alussa maaliskuussa tapa puolustaa kulmat oli lähes sama kuin marraskuussa. Koska Norja ei pelannut kulmia lyhyenä, kulmalippumiehet olivat boksissa vartiointipuuhissa, kun Norjalla oli jopa kuusi kohdetta boksissa. Vartioijia oli siis neljän sijaan kuusi, mutta kolme aluepuolustajaa ja yksi reunapelaaja pätivät yhä. Haksabanovic pienikokoisena laiturina oli reunalla, Jovetic puolusti etualuetta ja tolpilla olivat Lagator ja Kosovic. Vartioijat olivat siis Durdevic, Scekic ja puolustuslinja. Ödegaardin ensimmäinen kulma kaarsi tuloksetta pakan läpi taka-alueelle.


Kuva numero 300 tarjoilee Joveticin etualuepurun ykköspallon voittamalla. Voinee siis todeta, että Montenegro asettaa etualueelle pääpelivoimaisen hyökkääjän kuten Suomikin, jos Pohjanpalo on kehissä, joten välttämättä etualueelle ei siis kannata keskittää.


Kakkospalloissa boksin reunalla on iskun paikka, koska Haksabanovic ainoa on niitä voittamassa punapaidoilta mahdollisesti kesälläkin.


Tämä kuva on syyskuulta Turkista. Asetelma on muutoin sama, mutta kulmalipulla on vain yksi mies ja toinen mies sieltä on siirretty boksin reunalle, koska Turkilla on kuuden sijaan tavanomaiset viisi kohdetta. Reunapelaajat ovat Marusic ja Bozovic ylänelikosta. Vitosen alueella on yhä kolme miestä, joista yksi tolpalla (Haksabanovic). Ehkä huomattavinta on se, että Savic on arajuurimaisessa roolissa keskellä vitosen viivaa parhaalla sektorilla voittamassa ykköspalloja eikä yksi vartioijista. Vitosen alueen etukulmassa on Durdevic kärkipelaajana, joten vartioijat ovat Scekic, Tomasevic, Vujacic ja Kosovic, kun laitapuolustaja Vesovic on lähinnä kulmalippua ja Yilmaz siis turkkilaisista periaatteessa vartiotta, mutta kolme aluepuolustajaa puolittain huolehtii hänestäkin.


Demiral voitti Vujacicin pääpallossa, mutta pusku suuntautui liiaksi päin Mijatovicia.


Latvia-kotipelistä yksi näyte. Haksabanovic on reunalla. Latvia ei pelaa kulmia lyhyenä, joten vartioijia on viisi. Alueella on poikkeuksellisesti neljä pelaajaa, kun molemmilla tolpilla on tolppamiehet! Beqiraj on etualueella, Scekic vitosen viivan keskellä ja tolpilla Radunovic-Vesovic laitapuolustajakaksikko.


Scekic hävisi ykköspallon vitosen viivalla Uldriksille, mutta Mijatovic oli mies paikallaan.


Lopuksi muutama poiminta Norja-vieraspelistä. Tässä on taas tavanomaisempi asetelma eli kolme miestä vitosen alueella, joista yksi tolpalla, yksi edessä ja yksi keskellä. Jankovic on reunalla, kun Haksabanovic on ottamassa pois lyhyen variaation Vesovicin kanssa. Vartioijat ovat Vujacic, Tomasevic, Marusic ja Scekic, kun alueella ovat Jovetic, Radunovic ja Kosovic.


Jovetichan tämänkin kulman purki etualueelta.


Parin minuutin päästä Norja teki voittomaalin kulmapotkusta. Kulmalipun 2v2-asetelmasta Ödegaard pelasi pallon alemmas varmistavalle pelaajalle.


Pedersen keskitti takatolpalle, jossa toppari Strandberg voitti ykköspallon.


Elyounoussi syöksypuski vitosen viivalta jatkopallon verkkoon, kun Montenegro oli jo ehtinyt nostaa pakkaansa ylemmäs eikä aluetta enää suojannutkaan tavanomaiset kolme pelaajaa. Lyhyellä variaatiolla Norja sai tyhjennettyä pois tolppamiehen Kosovicin ja eritoten Radunovicin keskeltä vitosen aluetta.


Viimeinen kulmapotkujen puolustamiseen liittyvä näyte on Armeniasta. Aluepuolustajia oli tavanomaiset kolme, joista yksi tolpalla (M. Vukcevic), yksi keskellä (pääpelivoimainen kärki Durdevic) ja yksi vitosen alueen etukulmassa (N. Vukcevic). Koska vastustaja ei pelannut kulmia lyhyenä, Montenegron ei tarvinnut luoda kulmalipulle 2v2-asetelmaa, vaan se pystyi merkkaamaan kaikki viisi kohdetta (topparit, Radunovic ja Marusic) ja asettamaan kaksi pelaajaa reunalle (Jankovic ja Osmajic). Suomea vastaan tällaista asetelmaa ei välttämättä nähdä, jos Huuhkajat jatkaa kulmapotkuvariaatioissaan siitä, mihin se MM-karsinnoissa jäi eli esimerkiksi Lod-Nissilä kaksikko on kulmalipulla keskittämässä, jolloin Montenegro asettaa kaksi pelaajaa heitä vastaan ja boksiin jää täten neljä vartioijaa ja reunalle kahden sijasta yksi pelaajaa. Suomen käyttäessä viittä kohdepelaajaa yksi heistä olisi periaatteessa vartioimatta tuolloin, mutta toki jos Suomi käyttää sitten boksissa 1+4 variaatiota, jossa Pukki on valmiiksi vitosen alueella ja muut neljä kohdetta kirmaavat pilkun kohdalta kohti maalia, Pukkihan on periaatteessa kolmen aluepuolustajan ympäröimänä ja Montenegro saa vartiointiin kaikki neljä taaempaa suomalaista kohdepelaajaa.


Tämän kulman lopputulos oli se, että Marusic voitti ykköspallon taka-alueella.


Hyökkäyspään kulmapotkuissa Montenegro aloitti karsinnat 3+3 variaatiolla. Vitosen alueella oli valmiiksi kolme ukkoa (Jovetic, Durdevic ja Savic) ja taaempaa kirmasi kolme muuta pelaajaa (Scekic, Vujacic ja Tomasevic) kohti maalia, kun Haksabanovic keskitti. Boksin reunalla oli Kosovic ja alempana varmistamassa laitapuolustaja Marusic ja Lagator.


Karsintojen ensimmäinen kulmapotku putosi vitosen viivalle, mutta Vujacic ei voittanut ykköspalloa.


Marusic kiskoi kakkospallon tuloksetta päin pelaajamassaa.


Toinen kulma pelattiin lyhyenä, kun vitosen alueelta vaihtokärki Islamovic juoksi tarjoamaan seinän Haksabanovicille ja tämä keskitti sisäkierteisen pallon taas vitosen viivalle. Savic voitti pääpallon, mutta pusku meni suoraan Jarsteinin syliin.


Marraskuussa käytössä oli enää viisi kohdepelaajaa ja kaikki ryntäsivät taaempaa maalille keskityksen lähtiessä. Kulmat pelattiin yhä sisäkierteisinä, joten toiselta puolelta ne antoi Radunovic (tässä kuvassa) ja toiselta Haksabanovic, joka on nyt boksin reunalla Jovovicin kanssa. Alhaalla oli varmistamassa yhä kaksi pelaajaa (Vukcevic ja Jankovic), joten toisin sanoen maaliskuuhun verrattuna boksista oli siirretty yksi mies boksin reunalle. Kohdepelaajat olivat topparikolmikko, Osmajic ja Durdevic.


Yhä edelleen Montenegro keskitti sisäkierteiset pallot vitosen viivalle, mutta Vujacic ei ykköspalloon ehtinyt tälläkään kertaa.


Minuutin päästä Haksabanovic keskitti toiselta puolelta. Nyt Vujacic voitti ykköspallon, mutta nikkasi vaikeasta asennosta yli maalin.


Tämä kuva on Montenegron viimeisimmästä karsintapelistä. Turkin maalivahti nyrkkeili ohi Haksabanovicin keskityksestä, joka leijaili aina Tomasevicille asti, mutta tämä puski vasemmalta ohi niukasti.


Montenegro päästi MM-karsinnoissa yhden kulmapotkumaalin, mutta teki myös yhden. Osuma syntyi Gibraltaria vastaan. Asetelma on tuttu. Reunalla on pari pelaajaa ja boksissa viisi. Kaksi miestä tekee blokeillaan tilaa Tomasevicin juoksulle vitosen viivalle. Simic oli heistä lähimpänä Tomasevicia.


Haksabanovic toimitti millintarkan pallon ja Tomasevic puski sen voimalla verkkoon. Montenegro kolme, Gibraltar nolla. Arajuuren roolin kulmapuolustamisessa perivällä L. Väisäsellä on edessään hikiset iltapuhteet Montenegroa vastaan, kun on oltava jatkuvasti valmiudessa voittamaan ykköspalloja keskellä viiden metrin viivaa.


Maaliskuussa mikään ei hyökkäyspään kulmissa ollut muuttunut. Jankovic antoi niitä molemmilta puolilta, joten osa palloista oli toki ulkokierteisiä sisäkierteen sijaan, mutta kohteita oli yhä viisi (yläkolmikko Osmajic-Durdevic-Marusic ja sivutopparit Vujacic-Tomasevic). Reunalla olivat N. Vukcevic ja kuvan ulkopuolella Radunovic. Alhaalla varmistivat Vukcevic ja Sipsic.


Yhä kulmat pelattiin vitosen viivalle. Haroyan siivosi tämän Tomasevicin edestä.


Kakkospallon ampui yli maalin Radunovic.


Kreikkaa vastaan maali oli lähellä. Jankovic keskitti sisäänpäin ja vitosen viivalle juoksi tuttu kohdekaksikko Tomasevic-Vujacic.


Tomasevic voitti ruuhkasta kakkospallon ja ampui heikommalla jalallaan.


Vlachodimoksen reaktiotorjunta esti maalin.


Lopuksi käsittelyyn sivuvapaapotkut. Montenegro puolustaa sivuvapaapotkut standardinomaisesti 7+1+2 -kaavalla. Tämä Ödegaardin pallo leijaili yli päädystä.


Turkki-pelistä vahvistus 7+1+2 puolustustavalle.


Radunovic voitti ykköspallon, mutta...


... purku oli kuitenkin kehno mennen suoraan Ayhanille, joka kiskaisi kakkospallon niukasti ohi takakulman.


Viimeinen näyte on Gibraltaria vastaan. Muurissa on samaiset kaksi pelaaja ja linjassa seitsemän.


Sisäkierteinen keskitys putosi pilkun kohdalle. Radunovic hävisi pääpallon Badrille.


Mijatovic ei saanut torjuttua maan kautta tullutta puskua, mutta tuomari vihelsi pelin poikki liian ajoissa rangaistuspotkun merkiksi, kun ylemmässä kuvassa Simic on repinyt vastustajan nurmeen. Onneksi Gibraltar onnistui tekemään rangaistuspotkusta maalin.


Karsintojen ensimmäinen Montenegron sivuvapaapotku näkyy tässä. Boksissa oli viisi kohdetta (Jovetic, Durdedic, Vujacic, Savic ja Tomasevic). Haksabanovic oli tietysti pallolla.


Vähemmän yllättäen Vujacic ja Tomasevic olivat kohteina taka-alueella, mutta eipä tästä sen kummempaa syntynyt.


Tämä on marraskuulta. Jankovic juoksi yli pallon ja Haksabanovic keskitti. Boksissa oli yhä viisi kohdetta.


Vujacic oli tietysti kohteena vitosen viivalla, mutta keskitys meni rahtusen eteen leijaillen takakulman ohi. Mutta joo, kulmapotkujen tapaan Vujacic on pääkohde ja Tomasevic kakkosvaihtoehto.


Aika lailla identtinen vapaapotku vielä Turkista. Tomasevic ei yltänyt ihan Haksabanovicin keskitykseen.


Maaliskuussa sama jatkui. Radunovic ja Jankovic keskittivät kohti vitosen viivaa muutamat sivuvapaapotkut. Tässä on niistä laadukkain. Vujacic oli päästä käsiksi ykköspalloon, mutta seurauksena oli edes kulmapotku. Viisi kohdepelaajaa olivat yläkolmikko ja sivutopparit kuten kulmapotkuissakin tässä pelissä.


Lopuksi kaksi suoraa vapaapotkumaalia. Haksabanovicin lisäksi Radunovicilla ja Joveticilla on hyvät potkutekniikat. Tässä Radunovic kiskaisee pallon lisäajalla takaylänurkkaan. Turkki kaksi, Montenegro kaksi.


Montenegro neljä, Gibraltar yksi. Vapaapotkun ampujana Montenegron kaikkien aikojen maalintekijä Jovetic.

Yhteenveto Montenegrosta ranskalaisin viivoin:

Montenegro pallollisena vs. vastustaja pallottomana:

4-4-2:

- Maalipotkut pelataan käytännössä aina pitkinä, jotta Montenegro välttäisi riskit pallonmenetyksiin omalla kenttäpuoliskolla. Yleisin kohde on oikealla sivurajalla Marusic, mutta keskemmällä Scekic ja piikissä Durdevic/Jovetic/Beqiraj ovat myös kykeneviä voittamaan ykköspalloja. Tavoitteena on painopisteen siirtäminen vastustajan puoliskolle ja Kreikkaa vastaan se onnistui täydellisesti tuottaen voittomaalin
- Rakennusmalli alhaalta on joko 2-4-4 tai toisinaan myös 2-3-5 eritoten, jos Marusic on laitapuolustajana, jolloin hän saattaa nousta valmiiksi vastustajan puolustuslinjaan saakka sivurajaa pitkin ja vasen laitapuolustaja jää pohjakaksikon kanssa keskimmäiseen tasoon
- Montenegro avaa peliä suoraviivaisesti pyrkien ohittamaan ilmassa vastustajan ylimmät prässilinjat minimoidakseen riskit menetyksiin omalla kenttäpuoliskolla, joten siksi se ei avaa peliä linja kerrallaan puhkoen maitse, koska taitotaso ei siihen riitä. Usein pallo kierrätetään nopeasti vasemmalle laitapuolustajalle (Radunovic/Tomasevic), joka sitten nostaa pelivälineen ilmassa kohti kärkiparia vastustajan puolustuslinjaan. Pyrkimyksenä on siirtää painopiste vain nopeasti vastustajan puoliskolle ja päästä hyökkäämään nopeasti kohti maalia kakkospallojen voittamisen jälkeen, joten Montenegroa vastaan on tärkeää, että keskikentän linja on lähellä puolustuslinjaa auttamassa kakkospallojen voittamisessa
- Puolustuslinjan tulee puolustaa rohkeasti eteenpäin kiinni vastustajan ylänelikon selkiin, koska tuolla tavoin ykköspallot voittamalla on hyvin usein mahdollista saada pallonhallinta itselle jo puolessa kentässä ja päästä nopeasti jatkamaan vyörymistä kohti Montenegron maalia. Höntyillä ei kuitenkaan saa, koska esimerkiksi Marusic kykenee ottamaan ensimmäisen kosketuksen tyhjään tilaan ja pyörähtämään ohi vartioijastaan, jolloin hän pääsee tempokuljettamaan kohti maalia estelyittä ja kärkipari tekemään aloitteita tyhjään tilaan suojaamattoman puolustuslinjan taakse
- Puolessa kentässä/hyökkäyskolmanneksella Montenegron hyökkäysmuoto muuntuu viimeistään 2-3-5:een. Marusic on aina leveydessä olipa hän sitten oikea laituri tai laitapuolustaja. Haksabanovic pystyy pelaamaan sekä leveydessä että kaventamaan välikaistalle, jos Radunovic nousee pallollisen laidan laitapuolustajana viidenneksi pelaajaksi ylös
- Nyrkkisääntönä Montenegro hyökkää modernisti viideltä kaistalta ja jättää puolustusvalmiuteen viisi pelaajaa olipa paperiryhmitys sitten 4-4-2/4-1-4-1/5-4-1.
- Leveydestä murtautuessa Haksabanovic tekee mielellään aloitteita seinäpelien päätteeksi vastustajan laitapuolustajan taakse tyhjään tilaan pyrkien sen jälkeen keskittämään suoraan juoksusta luukulle, jossa on yleensä vähintään kaksi kohdetta (kärkipari tai kärki ja painottoman puolen laituri, jos muoto on 5-4-1). Myös Marusicilta, Jovovic ja kumppanit kykenevät samanlaisiin liikkeisiin, mutta Haksabanovic tekee niitä eniten ja hänen nopeuttaan Montenegro pyrkiikin hyödyntämään juoksukilpailuissa laitapuolustajia vastaan. Suomi on kuitenkin tottunut jo MM-karsinnoissa mm. Ranska-peleissä puolustamaan vastaavia liikkeitä erinomaisesti, kun joko toppari tai keskikenttäpelaaja on kaventanut laitapuolustajan taakse tukkimaan tyhjän tilan, joten Montenegron keskitysrallin tyrehdyttäminen pitäisi onnistua kuten kävi Ranskaakin vastaan
- Montenegro käyttää myös rutkasti ristipalloja, vaikka toppareiden syöttötarkkuus niissä onkin ailahtelevaista, mutta pyrkimyksenä on ohittaa prässilinjat riskittömästi ilmassa ja luoda eristettyjä 1v1-tilanteita Haksabanovicille ja Marusicille laitakaistoille, saada jalka auki keskitystä varten ja puskea pallo sisään vähintään kahden kohdepelaajan voimin boksin sisästä. Haksabanovic eritoten on hazardmainen harhauttelija ja 1v1-tilanteista vastustajan oikeaa laitapuolustajaa vastaan voidaan puhua Montenegron kannalta jopa laadullisina ylivoimatilanteina. Ristipallojen lisäksi laadullisia ylivoimatilanteita luodaan yksinkertaisesti kierrättämällä nopeasti maitse muutamalla syötöllä pallo laitakaistoille ennen kuin vastustajan muoto ehtii liikkua perässä tukemaan laitapuolustajaa
- Montenegro pelaa suhteellisen vähän pystysyöttöjä keskeltä topparien selustaan, mutta MM-karsinnoissa ne vähäiset pystysyötöt olivat usein melko vaarallisiakin, joten ehkä maa viljelee niitä enemmän Kansojen liigassa varsinkin, jos se jatkaa yhä 5-4-1:llä, jolloin sivutoppareiden kautta pystysyöttöjä on vaivatonta viljellä puolesta kentästä. Durdevic tekee kärjistä eniten aloitteita pystyyn, kun Jovetic tulee enemmän palloa vastaan. Laitureista Marusic mielellään juoksee leveydestä yllättäen topparien taakse eikä vain sahaa sivurajaa pitkin ylös-alas. Sama pätee Osmajiciin. Puolustajista Tomasevic ehkä eniten hakee syöttöjä selustassa olevaan tyhjään pehmeällä vasurillaan. Keskikentän pohjalla Jankovicin vasuri on myös suljettava
- Vastustajan muodon sisään edetessä Montenegro todella harvoin tavoittelee murtavilla syötöillä sentteriä, vaan yrittää löytää välikaistoilla taskussa olevat pelaajat. Jovetic hakeutuu mielellään palloa vastaan vasempaan taskuun ja Durdevic oikeaan, mutta ongelmana on usein syöttöjen laatu ja myös se, että haltuunotot/ratkaisut ahtaassa tilassa eivät ole riittävän laadukkaita, vaan tekniikka tuppaa loppumaan kesken, kun ympärillä on hetkessä pari vastustajaa tiiviitä puolustusmuotoa vastaan pelatessa ja seurauksena on pallonmenetyksiä. Jovetic ja Haksabanovic ovat melkeinpä ainoat, joiden näppäryys ja räjähtävyys riittävät kääntymisiin kasvot kohti maalia. Niinpä Montenegro toisinaan käyttääkin vain nopeasti pallon välikaistalla muodon sisässä ja palauttaa sen sitten takaisin leveyteen, josta lähtee aikainen keskitys maalin eteen
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Montenegro pyrkii vastaprässäämään pallon ylhäällä itselleen ja pari kertaa MM-karsinnoissa saikin aikaan vaarallisia kääntöjä takaisin kohti vastustajan maalia aikaan. Kreikkaakin vastaan terävä vastaprässi tuotti monta taktista rikettä ja vastaiskujen pysäytystä heti alkuunsa. Puolustuslinja ei peruuta kovin aikaisin, vaan oikeaoppisesti tukee korkeaa prässiä eteenpäin puolustamalla. Riskinä on kuitenkin se, että kun Montenegron ensimmäinen vastaprässiaalto on ohitettu, topparien takana on rutkasti tilaa, johon pelata pystysyöttö tyhjään tilaan, vaikka Sarkic liberomaisena veskarina yrittääkin tuota tilaa tukkia vastaantuloillaan
- Montenegro on kurinalainen ja pelaajisto juoksee lujaa alas, jos vastaprässi ohitetaan, joten sikäli sen keskikentän läpi ei ole mahdollista juosta samoin kuin Kazakstanin, jonka puolustuslinja jäi usein suojattomaksi MM-karsinnoissa. Montenegro onnistuukin usein hidastamaan vastaiskut viimeistään oman boksin reunalle, mutta sen läheisyydessä tilanteiden loppuun pelaamisessa uupuu viimeinen huolellisuus ja vastustajat tekivätkin 3-4 maalia MM-karsinnoissa, vaikka vastaiskut olivat jo puolittain kuihtuneet

5-4-1:

- Rakennusmalli alhaalta on 3-4-3 ja puolessa kentässä muoto muuntuu 3-2-5:een, kun wingbackit nousevat vastustajan viimeiseen linjaan ja laiturit kaventavat välikaistoille
- Armenia-harjoituspelissä Montenegro pyrki rohkeammin etenemään maitse linja kerrallaan ja sen mahdollisti osin myös vastustajan keskikenttälinjan liian aikainen valuminen kohti omaa maalia, jolloin Montenegron pohjakaksikolle avautui valtavia tiloja pudota palloa vastaan, mutta myös menetyksiä sattui alakerrassa, joten tosipeleissä pelitapa lienee myös 3-4-3:lla avatessa konservatiivinen ja sivutopparit pelaavat ilmassa ohi vastustajan ylimpien prässilinjojen. Suomea vastaan todennäköisesti toinen sivutoppareista on auki pelin avaamista varten, jos Suomi prässää 4-4-2:lla jättäen kärkiparin 2v3-alivoimaiseksi Montenegron topparikolmikkoa vastaan, mutta toisaalta alhaalla on 4v3 ylivoima ja vielä tarkennettuna Suomen toppariparilla 2v1 ylivoima Montenegron kärkipelaajaa vastaan, kun laitapakit puolustavat Montenegron laitureita
- Koska laiturit ovat tässä systeemissä välikaistoille kaventaneina, leveydestä murtautuessa aloitteet vastustajien laitapuolustajien taakse ovat wingbackien vastuulla, mutta Armenia-pelissä Radunovicilta ja M. Vukcevicilta niitä nähtiin ja nämä keskittivät tutusti suoraan juoksusta luukulle, jossa oli ajoittain jopa koko pääpelivoimainen yläkolmikko Osmajic-Durdevic-Marusic hyökkäyksiä päättämässä parhaalla maalintekosektorilla

4-1-4-1:

- Rakennusmalli alhaalta on 2-3-2-3. Ankkuri (usein Scekic) ja laitapuolustajat (Radunovic ja Vesovic/Vukcevic) ovat toppareiden yläpuolella. Kolmannessa tasossa ovat hyökkäävät keskikentät (Kosovic ja kenties Jankovic) ja yläkolmikko (Haksabanovic-Durdevic-Marusic) roikkuu vastustajan puolustuslinjassa laitureiden halatessa sivurajoja
- Puolessa kentässä hyökkäysmuoto on luonnollisesti viimeistään 2-3-5, kun ylemmät keskikentät täyttävät välikaistat nousten vastustajan kahden alimman linjan väliin
- Satunnaisesti muoto hyökätessä voi olla myös 2-2-6, kun toinen laitapuolustaja vielä liittyy mukaan hyökkäykseen, jolloin puolustusvalmiuteen jää vain neljä pelaajaa

Montenegro pallottomana vs. vastustaja pallollisena:

4-4-2:

- Montenegro ei prässää korkealta kuin aniharvoin, koska sen prässi on noina hetkinä koulupoikamaisen puolivillaista. Keskikenttä- ja puolustuslinja eivät tue riittävän lähellä ylintä prässilinjaa, joka on lähes aina todella helppo ohittaa yksittäisellä syötöllä, koska kahden alimman prässilinjan väliin jää niin suuri tila, joten siksi Montenegro vetäytyy herkästi vain puolustusmuotoonsa puoleen kenttään
- 4-4-2:lla puolustettaessa prässitaso on keskiympyrän yläkaari ja muoto on kapeahko. Laiturit ovat usein kapealla lähellä keskustan kaksikkoa "tuplaamassa" välikaistoilla ylätaskuissa olevat vastustajan hyökkäävämmät pelaajat
- Vastustajalle jätetään tila avata peliä keskiviivalle sivurajoille alataskuihin laitapuolustajille kuten Bosnia jätti Ukrainalle marraskuussa MM-karsinnoissa. Myös vastustajan topparit jätetään rauhaan ja he saavat pallotella keskenään eli summattuna Montenegro sysää rakenteluvastuun vastustajan puolustuslinjalle usein kokonaisuudessaan jättäen heidän avoimet jalkansa sulkematta. Huuhkajat voisi harrastaa norjamaista rotaatiota eli keskikentältä vaikkapa ödergaardmaisesti Lod liikkuisi täyttämään oikean laitapuolustajan jättämää tilaa ja rytmittäisi peliä oikealta sivurajalta keskiviivan tuntumasta antaen kenties sieltä samanlaisia murtavia passeja Pukille selustaan kuin Liechtensteinia vastaan 3-0 maalissa marraskuussa 2019. Laitapuolustajiksi pitää joka tapauksessa valita pelaajia, jotka pärjäävät pallollisina (Uronen ja Alho), koska heidän kauttaan on vaivattominta edetä Montenegroa vastaan
- 4-4-2:lla puolustettaessa Montenegron kahden ylimmän prässilinjan välinen etäisyys venyy toisinaan ja se mahdollistaa vastustajalle murtavien syöttöjen antamisen turhan vapaasti avoimin jaloin kk-linjan etupuolelta. Toinen ongelma on se, että laitapuolustajien ja topparien etäisyydet venyvät vähän liiaksi, kun vastustaja liikuttaa Montenegron muotoa puolelta toiselle
- Montenegron puolustusmuoto liikkuu aika vahvasti pallon puolelle oli muoto sitten 4-4-2 tai 5-4-1, joten nopeilla ristipalloilla/puolenvaihdoilla on mahdollista päästä etenemään painotonta puolta pitkin helposti hyökkäyskolmannekselle saakka. Jos pallonliikuttelu on hidasta, silloin Montenegron puolustuksen murtaminen ei ole helppoa, koska laiturit putoavat aika alas auttamaan laitapuolustajia ja keskustastakin tulee sivutukea keskikenttäpelaajalta. Pelaajisto on kurinalainen ja sitkeä eikä fuskaa puolustusvelvoitteista
- Montenegron selustassa olevaa tilaa on hankala haavoittaa suorilla pystysyötöillä ilmassa, koska topparit lukevat lentoradat hyvin, vaan parempi tapa on chipata ilmassa puolustuslinjan eteen, pakottaa toppari irtoamaan linjasta, voittaa ykköspallo, nikata se topparin jättämään tilaan juosseelle omalle pelaajalle ja päästä täten murtautumaan läpi syntyneestä aukosta. Norja käytti paljon tuota strategiaa, kun Jarstein avasi pitkiä syöttöjä Sörlothille toppareiden eteen ja tämä nikkasi niitä puolustuslinjan taakse spurtanneelle Haalandille. Maitse annettavat puhkovat syötöt kannattaa pyrkiä antamaan Savicin taakse, koska tämä on juoksunopeudeltaan Vujacicia hitaampi
- Kahden alimman linjan väliin voi pelata myös maitse, koska keskikentän linja ei kuitenkaan ole niin tiivis, vaikka laiturit ovatkin kapealla lähellä keskustan kaksikkoa. Taskuihin ei välttämättä voi antaa murtavia syöttöjä niin paljoa otteluiden alussa, koska vielä tuolloin etäisyydet ovat tiiviit ja välikaistat tuplattuina, mutta eritoten toisilla puoliajoilla välikaistoillekin syöttäminen helpottuu. Toppareiden eteen sen sijaan voi pelata maitse alusta asti, koska Savic ja Vujacic muun muassa pumppaavat ajoittain vähän myöhässä puolustuslinjasta eteenpäin ja nopealla kombinaatiolla näiden taakse syntyneeseen tilaan voi pyrkiä pelaamaan selustaan
- Montenegron kahden ylimmän prässilinjan välissä on usein myös rutkasti tilaa hyödynnettäväksi, koska kärkipari ei hirveästi anna tukea yläpuolelta ja varsinkin Durdevic on helpohko ohittaa kuljettamalla. Samalla kk-linja on valunut lähelle puolustuslinjaa eikä ehdi sulkea avoimia jalkoja ajoissa, vaan vastustaja saa usein paljonkin aikaa löytää väylän peliä edistävälle syötölle. Toppareiden tulee rohkeasti haastaa jalalla Montenegron ylin prässilinja. Jos syöttöväylää ei löydy, kaukolaukaus on aina yksi mahdollisuus, koska niiden laukomisen Montenegro sallii pitämällä mieluummin kaksi alinta linjaa niin tiiviinä kuin mahdollista
- Jos Montenegro pelaa neljän alakerralla, nopealla pallonliikuttelulla voi helposti saada luoduksi aukkoja laitapuolustajan ja topparin väliin. Pohjakaksikosta Scekic parhaansa mukaan toki tukkii noita sijoittumisellaan, mutta ei hänkään kaikkeen ehdi, joten noista aukoista Montenegroa on mahdollista haavoittaa pystysyötöillä. Viiden alakerralla pelatessa sivutopparin tuki on lähellä wingbackia, joten haavoittaminen on haastavampaa, vaikka aukosta onnistuisikin pelaamaan pystyyn, mutta sen jälkeen kyllä usein esim. Vujacic ehtii palloon ennen vastustajaa
- Leveydestä murtautuessa Montenegroa voi haavoittaa laitapuolustajien/wingbackien taakse tehdyillä aloitteilla kuten Montenegro itse tekee hyökätessään. Niin tekivät esimerkiksi Norja ja Hollanti MM-karsinnoissa päästen useisiin keskityspaikkoihin, kun toppari (usein Vujacic) ei ehtinyt kaventaa ajoissa kohti laitaa peittämään keskitystä. Urosen nopeus riittää oikea-aikaisiin spurtteihin ja yhden kosketuksen keskityksiin spurtin päätteeksi Montenegron laitapuolustajia vastaan. Pukki voi tehdä haalandmaisia etutolppajuoksuja mataliin keskityksiin ja Pohjanpalo päivystää keskemmällä sörlothmaisesti sekä painii Savicia vastaan. Viimeisimmässä Kreikka-pelissä tosin Montenegro puolusti erinomaisesti laitapuolustajiensa taakse tehtyjä aloitteita eivätkä kreikkalaiset päässeet keskittämään kuin kerran-pari pelin aikana suoraan juoksusta, kun Montenegron laitapuolustajat ennakoivat aiempaa paremmin aloitteet ja saivat vielä tukea toppareilta tarvittaessa selustansa puolustamisessa
- Ristipallot ovat myös kätevä tapa murtaa Montenegron puolustus kuten Hollanti ja Turkki osoittivat, koska kapea muoto jättää tilaa leveyteen ja usein Montenegro puolustaa melko voimakkaasti kollektiivina pallon puolella, joten painottomalle puolelle jää paljon tilaa eristetyille 1v1-tilanteille. Lisäksi pelaajisto usein tuijottaa vain pallollista pelaajaa, joten taustajuoksujen havainnointi on puutteellista ja vaikkapa Alho voisi tehdä dumfriesmaisia yllättäviä aloitteita pari kertaa illan aikana Montenegroa vastaan, koska niistä voi seurata paljon hyvää
- Positiivissa tilanteenvaihdoissa pyrkimyksenä on ranskamaisesti pelata nopeasti pystysyöttö vastustajan topparien taakse tyhjään tilaan kohti kärkiparia/yksinäistä kärkeä (riippuen onko käytössä 4-4-2 vai 5-4-1). Suomelle tuo ei ole ongelma, koska jo Ranskaa vastaan se tottui puolustamaan negatiivisia tilanteenvaihtoja siten, että puolustuslinja putosi poikkeuksellisesti aikaisin alas tukkimaan tyhjää tilaa linjan takana ja ylempänä sitten vastaprässättiin, jolloin kollektiivi venyi tavallista enemmän pituussuunnassa. Kolmen tai neljän pelaajan puolustusvalmiuden pitäisi olla riittävä juoksukilpojen voittamiseen Montenegron yksinäistä tai kahta kärkeä vastaan, vaikka Joveticilla ja Durdevicilla riittääkin kohtalaisesti yksilötaitoa luoda tempokuljetuksesta itselleen maalipaikka boksin reunamilta. Hyvin syöttöketjuja katkova Jovetic on syytä rapata kumoon ajoissa ennen vaarallisten tilanteiden kehkeytymistä

5-4-1:

- Prässitaso on niin ikään yläkaari kuin 4-4-2/4-1-4-1:llä puolustettaessa. Puolustusmuoto on luonnollisesti sama kuin paperilla eli 5-4-1 ja keskikenttälinja pelaa yhä kapealla tuplaten välikaistoilla olevat vastustajat. Vastustajan topparit ja laitapakit/wingbackit jätetään auki kuten 4-4-2:lla puolustettaessa
- Syvällä puolustettaessa erona 4-4-2:een on yhdeksän pelaajaa pallon alla kahdeksan sijaan ja ylipäätään kollektiivi on tiiviimpi, kun etäisyys kärjestä puolustuslinjaan on parhaimmillaan vain 15 metriä. Keskusta on tällöin todella tukossa ja linjojen väleihin haastava pelata. Montenegro jättää sen sijaan tilat vastustajalle leveyteen ja myös linjan taakse voi tehdä juoksuja tyhjään tilaan
- Armenia-pelissä kk-linja oli tavallista lähempänä kärkeä, jolloin kahden ylimmän prässilinjan välissä vastustaja ei päässyt operoimaan, mutta vastaavasti kahden alimman linjan väliin jäi isompi tila, joka puolustuslinjan piti pumpata sitten umpeen eteenpäin puolustamalla
- Armenian 2-4-4 avausmallia Montenegro prässäsi siten, että kärki jäi 1v2-alivoimaiseksi, mutta alhaalla toppareilla oli 3v2-ylivoima, kun wingbackit hoitivat vastustajan laiturit. Jos Suomi pelaa 4-4-2:lla Montenegroa vastaan, Montenegro prässännee samoin kuin Armeniaa vastaan
- Armenia-pelissä myös etäisyydet sivuttain kk-linjassa olivat vähän suuremmat ja Armenia pystyi jo avauspuoliajalla löytämään pari kertaa puhkovilla syötöillä ylätaskuista sisäänkaventaneet laiturit Barseghyanin ja Bayramyanin, kun välikaistoja Montenegro ei niin kurinalaisesti tuplannut kuin aiemmin
- Armenia-pelissä puolustuslinjassa sen sijaan etäisyydet pysyivät kurissa ja eritoten wingbackien taakse pelattujen juoksupallojen puolustaminen sujui hyvin, kun sivutopparit Vujacic ja Tomasevic kavensivat ajoissa tukkimaan tilan ja yhdessä wingbackin kanssa tuplaten selvittivät laitamurtautumisyritykset
- Tappioasemassa muoto saattaa muuntua 5-2-3:een, jolloin laiturit nousevat kärjen rinnalle ylimpään prässilinjaan prässäämään esimerkiksi toppareita samalla, kun kärki merkkaa välissä vastustajan ankkurin

Erikoistilanteet:

- Montenegro puolustaa kulmapotkut kolmella aluepuolustajalla, joista yksi on usein tolpalla (Haksabanovic yksi vaihtoehto), yksi keskellä vitosen aluetta (Savic/Vukcevic) ja yksi vitosen alueen etukulmassa (pääpelivoimainen kärki Jovetic/Durdevic). Boksin reunalla on useimmiten yksi pelaaja (Haksabanovic/Marusic). Vartioijia on 4-6 riippuen vastustajan kohdepelaajien määrästä ja siitä, pitääkö kulmalipulle luoda 2v2-asetelma lyhyttä variaatiota varten. Jos vastustaja ei pelaa kulmia lyhyenä (Suomi tosin pelasi MM-karsintojen lopussa lähes aina), toisen pelaajan kulmalipulta voi siirtää vartioijaksi ja toisen boksin reunalle. Vartioijia ovat yleensä ainakin Vujacic, Tomasevic, Scekic ja Kosovic
- Hyökkäyspään kulmapotkut Montenegro antaa aina sisäkierteisinä röyhkeästi vitosen viivalle, joten Arajuuren roolin kulmien puolustamisessa perivällä L. Väisäsellä on edessään hikiset iltapuhteet Montenegroa vastaan. Pallon takana on Haksabanovic tai Radunovic. Alhaalla varmistaa aina kaksi pelaajaa. Boksin reunalla on nykyään kaksi pelaajaa, mutta maaliskuussa vielä yksi, koska tuolloin kohteita boksissa oli jopa kuusi (3+3), mutta viimeksi marraskuussa kaikki viisi kohdetta (topparikolmikko, Durdevic ja Osmajic) kirmasivat pilkun kohdalta liikkeelle, kun keskitys lähti ilmaan. Vujacic on suosituin kohdepelaaja ja Tomasevic toiseksi suosituin tehden MM-karsinnoissa yhden puskumaalin
- Sivuvapaapotkut Montenegro puolustaa kuten Suomi 7+1+2 standardikaavalla. Gibraltar teki yhden hylätyn maalin MM-karsinnoissa Montenegron verkkoon keskittämällä vain sisäkierteisen pallon pilkun kohdalle
- Omat sivuvapaapotkunsa Montenegro pelaa kulmien tapaan kohti Vujacicia ja Tomasevicia, jotka karsintojen edessä tekivät liikkeensä pääosin suoraviivaisesti vitosen viivalle ja Haksabanovic keskitti sinne. Kohteita boksissa on sivuvapaapotkuissa aina viisi
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #8 : 18.04.2022 klo 21:34:44

Romania

Romanian päävalmentajaksi nimettiin tammikuun lopussa 43-vuotias Edward Iordanescu. Hän on entinen pelaaja, joka aloitti valmennusuransa kymmenisen vuotta sitten Steaua Bukarestin apuvalmentajana. Isänsä Anghelin tavoin Iordanescu aloitti aikanaan juniorina pelaamisen ja myöhemmin aikuisena valmennusuransa juuri Steaua Bukarestissa. Vajaa kymmenvuotinen pelaajaura jäi vähän torsoksi kuluen enimmäkseen kotimaassa seurakiertolaisena, mutta valmentajana hän on niittänyt enemmän menestystä. Hän valmensi Romaniassa vuoteen 2016 saakka, kunnes hän siirtyi CSKA Sofiaan. Pesti kesti kuitenkin vain pari kuukautta, kunnes hän erosi heikkojen tulosten vuoksi (12 ottelun voittoprosentti 41%) ja palasi taas kotimaahansa valmentamaan. Hän on valmentanut Romaniassa kaikkiaan kahdeksaa eri seuraa, joten pelaajauralta tuttu kiertolaiselämä on jatkunut.

Kaksi viimeisintä pestiä ovat sujuneet ihan mallikkaasti, koska molempien voittoprosentti on yli 70%. CFJ Clujta hän valmensi reilut puoli vuotta kesään 2021 saakka. 30 ottelun saldo oli 21-5-4 ja maaliero +30. Tuloksena oli mestaruus. Viimeisin pesti oli paluu kotiin, kun hän astui FCSB:n eli Steaua Bukarestin ruoriin kaudeksi 2021-2022. 11 ottelun saldo oli 8-2-1 ja maaliero +13. Pesti päättyi kuitenkin jo marraskuun puolivälissä ja tammikuussa hänet nimettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Sitä ennen hänet oli nimetty vuoden 2021 jalkapallovalmentajaksi kotimaassaan. Tuo lähtö FCSB:sta viime vuoden lopulla kesken kauden oli jokseenkin yllättävä varsinkin, kun tulokset olivat hyviä, mutta ilmeisesti Iordanescu ei pitänyt omistajan 63-vuotiaan Gigi Becalin antamasta pelityylikritiikistä. Erotessaan Iordanescu ei halunnut edes seuraavan kuun palkkaa, vaikka Becali oli valmis maksamaan palkkaa jopa sopimuskauden loppuun eli toukokuuhun saakka, mielenkiintoista. Iordanescu myös kielsi kontaktit jalkapalloliittoon ja maajoukkueeseen vielä tuolloin, kun Becali väitti hänellä olevan jotain viritteillä maajoukkueen kanssa. Hämmentävä ero kaikkinensa, kun sopimuksessa oli ilmeisesti vielä puolen miljoonan ulosostopykälä ja ulkomailta muutama seura olisi ollut valmis sen maksamaan Becalille vastineena Iordanescun palveluksista, mutta niistä tarjouksista Iordanescu oli kieltäytynyt ensisoitolla, koska hän oli sanojensa mukaan sitoutunut Bukarestin projektiin ja Becali olisi voinut kertoa hänelle ajoissa, jos tämä ei pidä hänestä, jolloin Becali olisi voinut rahastaakin Iordanesculla ja päästää tämän muualle ennen tilanteen tulehtumista.

Yksityiskohtiin huomiota kiinnittävä Iordanescu on suosinut 4-1-4-1 paperiryhmitystä ja MM-karsinnoissa Romania käytti samaista ryhmitystä kuudesta viimeisestä ottelustaan viidessä, joten oli oletettavaa, että Iordanescu jatkaisi suurin piirtein siitä, mihin edeltäjä Mirel Radoi joukkueen jätti ja niin myös viime kuussa tapahtui. Romaniahan aloitti MM-karsinnat 4-2-3-1:llä, mutta pelasi syyskuusta eteenpäin enimmäkseen 4-1-4-1:llä Saksa-vieraspeliä lukuun ottamatta, jossa käytössä oli 5-4-1. Iordanescukin on jonkin verran viime vuosina peluuttanut 4-2-3-1:tä, joten siihenkin palaaminen on yksi mahdollisuus tietysti, mutta maaliskuun harjoitusottelut Romania pelasi siis 4-1-4-1:llä.

MM-karsinnoissa Romania sijoittui J-lohkon kolmoseksi 17 pisteellä. Se jäi pisteen päähän Pohjois-Makedoniasta, joka eteni jatkokarsintoihin. Saksa voitti lohkon yhdeksällä voitolla ja yhdellä tappiolla. Romanian saldo oli kymmenestä ottelusta 5-2-3. Karsinnat alkoivat 3-2 voitolla juuri Makedoniasta, mutta sitten Saksa haki 0-1 vierasvoiton ja Armeniassa Romania koki 3-2 shokkitappion johdettuaan vielä viisi minuuttia ennen loppua 1-2. Jälkikäteen jossiteltuna tuohon sulamiseen meni pitkälti jatkokarsintapaikka. Syyskuussa Islanti ja Liechtenstein kaatuivat 2-0, mutta Makedoniassa joukkue nyhjäsi maalittoman tasapelin. Lokakuussa Saksa voitti 2-1, vaikka Romania sinnitteli tasoissa 81. minuutille saakka. Armenian Romania kaatoi kotona 1-0, mutta marraskuussa se jäi Islantia vastaan maalittomaan tasapeliin, jonka jälkeen päätöskierroksen voitto Liechtensteinista ei auttanut mitään, kun samaan aikaan Pohjois-Makedonia kaatoi Islannin 3-1. Romanian parhaat maalintekijät olivat kahdesti osuneet Ianis Hagi, Dennis Man ja Alexandru Cicaldau.

Kansojen liigassa Romanian historia ei ole kummoinen. Ensimmäisellä kaudella se pelasi Suomen tapaan C-liigassa. Saldona oli kolme voittoa ja tasapeliä, mutta lohkon voitti silti Serbia kahden pisteen erolla. Lohkon kolmas oli muuten Montenegro, joten toistamiseen Romania ja Montenegro ovat samassa lohkossa. Tuolloin Romania jäi kotona maalittomaan tasapeliin Montenegroa vastaan, mutta voitti vieraissa 0-1. Kahden maalin Nicolae Stanciu ja Geroge Tucudean olivat parhaat maalintekijät Romanialle.

Romania kuitenkin nousi B-liigaan, kun kaksi ensimmäistä sarjatasoa laajenivat 16 joukkueen turnauksiksi. Syksyllä 2020 kuuden ottelun saldo oli tasainen 2-2-2. Se riitti lohkon kolmossijaan Itävallan ja Norjan jälkeen. Syyskuussa se pelasi tasan Pohjois-Irlannin kanssa, mutta haki Itävallasta 2-3 voiton. Lokakuu oli kuitenkin synkkä, kun Norja kylvetti Romaniaa 4-0 Haalandin hattutempulla ja Itävalta vuorostaan nappasi 0-1 vierasvoiton. Marraskuussa se sai luovutusvoiton Norjasta viruksen takia ja päätti urakan toiseen 1-1 tasapeliin Pohjois-Irlannin kanssa. Yksikään romanialainen ei tehnyt kahta maalia, kun esimerkiksi Suomeltahan F. Jensen onnistui kolmesti tuona syksynä.

Ex-päävalmentajan Mirel Radoin alaisuudessa syvyyskartta oli suunnilleen tällainen (4-1-4-1):

George Puscas (Denis Alibec, Claudiu Keseru)
Valentin Mihaila (Florin Tanase, Andrei Ivan, Florinel Coman, Deian Sorescu, Alexandru Mitrita, Enes Sali) - Nicolae Stanciu (Alexandru Maxim) - Alexandru Cicaldau (Olimpiu Morutan, Marius Marin) - Ianis Hagi (Dennis Man, Andrei Cordea, Dorin Rotariu)
Razvan Marin (Dragos Nedelcu, Alexandru Albu)
Alin Tosca (Nicusor Bancu, Mario Camora) - Ionut Nedelcearu (Adrian Rus) - Vlad Chiriches (Andrei Burca, Virgil Ghita) - Andrei Ratiu (Cristian Manea, Ovidiu Popescu, Vasile Mogos)
Florin Nita (Andrei Vlad, Mihai Aioani, Horatiu Moldovan, David Lazar, Ionut Radu)

Kukaan tuosta ryhmästä ei mahdu maajoukkuehistoriassa kymmenen parhaan maalintekijän tai kymmenen eniten otteluita pelanneen joukkoon. Lähimpänä ovat Vlad Chiriches 71 maaottelulla ja Claudiu Keseru 13 maalilla. Keseru on kahdeksan maalin päässä 10. sijasta, jota jakaa muun muassa nykyvalmentaja Edwardin isä Anghel Iordanescu. Chirichesilla on puolestaan 12 maaottelua matkaa Marius Lacatusiin ja Mircea Redniciin.

Romanian maaliskuun leiriryhmä puolestaan näytti tältä: https://www.frf.ro/nationale/masculin/echipa-nationala/lotul-romaniei-pentru-partidele-cu-grecia-si-israel-din-martie-2022/
Uutinen
For the two games, the selector Edward Iordanescu sent 26 summonses:

GOALKEEPERS : Marian Aioani (Farul Constan?a, 0/0), Florin Iacob (UTA Arad, 0/0), Florin Ni?a (Sparta Prague | Czech Republic, 13/0);

FOUNDERS : Nicu?or Bancu (University of Craiova, 22/1), Andrei Burca (CFR Cluj, 8/0), Mario Camora (CFR Cluj, 6/0), Vlad Chiriche? (Sassuolo | Italy, 69/0), Radu Dragu?in ( Salernitana | Italy, 0/0), Cristian Manea (CFR Cluj, 15/2), Ionu? Nedelcearu (Crotone | Italy, 20/2), Andrei Ra?iu (Huesca | Spain, 5/0), Adrian Rus (Fehervar | Hungary , 6/0), Alin To?ca (Gaziantep FK | Turkey, 28/1);

Midfielders : Mihai Bordeianu (CFR Cluj, 2/0), Alexandru Cicâldau (Galatasaray | Turkey, 14/2), Dennis Man (Parma | Italy, 13/3), Razvan Marin (Cagliari | Italy, 36/2), Marius Marin (Pisa | Italy, 2/0), Alexandru Maxim (Gaziantep FK | Turkey, 51/6), Valentin Mihaila (Atalanta | Italy, 5/1), Alexandru Mitri?a (PAOK Thessaloniki | Greece, 16/3), Octavian Popescu (FCSB, 0/0), Florin Tanase (FCSB, 10/1);

FORWARDS : Denis Alibec (Atromitos | Greece, 22/2), Andrei Ivan (University of Craiova, 13/1), George Pu?ca? (Pisa | Italy, 23/8).
Suuria yllätyksiä Iordanescun ensimmäisessä leiriryhmässä ei ollut. Hagi oli avainpelaajista poissa polvivamman vuoksi. Myös Ratiun piti olla loukkaantuneena, mutta lopulta hänet nimettiin mukaan. Puolustuksen uusi nimi oli 20-vuotias ja 191-senttinen nutturapäinen toppari Radu Dragusin, joka on Italian pääsarjassa ollut vakioavauskokoonpanossa lokakuusta lähtien. Florin Iacob puolestaan oli nimetty kolmoskassariksi. Peliaikaa ei tullut vain 180-senttiselle urheilijalle. Keskikentälle Iordanescu nosti mukaan kaksi uutta nimeä. Heistä kiinnostavampi oli ehdottomasti Romanian pääsarjassa kansoja villinnyt Octavian Popescu, joka on 19-vuotias vasen laituri. 26 ottelussa hän mätti 7+3 tehot ja ylemmässä jatkosarjassa neljään peliin nuorukaisella on 1+1 tehot. Mihai Bordeianu on puolestaan kolmikymppinen keskikenttäjyrä, joka oli pelannut pari maaottelua vuonna 2019 ennen maaliskuuta.

Alkuperäisellä listalla oli mukana muitakin uudempiä nimiä eli esim. 29-vuotias Cristian Ganea, joka on vasen laitapuolustaja Kreikan pääsarjassa, mutta lopulliseen leiriryhmään häntä ei huolittu. Keskikentällä Alexandru Baluta ja Sergiu Hanca kokivat saman kohtalon ollen tyrkyllä ryhmään alun perin myös MM-karsintojen ulkopuolelta. Baluta on 28-vuotias ja vain 166-senttinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja Unkarin liigasta. Hanca on vuoden vanhempi oikeajalkainen oikea laituri, joka on Puolassa kerännyt 2+5 tehot 24 otteluun. Hyökkäykseen kolmoskärjeksi oli alun perin leirille nimetty puolestaan Denis Dragus, joka on Belgiassa osunut kuudesti 25 ottelussa, mutta hänkään ei sitten lopulta mahtunut mukaan. Alkuperäiseltä listalta puolestaan puuttui Horatiu Moldovan tartunnan vuoksi, mutta hän sai lopulta lopullisen listan julkistamisen jälkeen tarpeeksi negatiivisia testejä päästen myös leirille täydentämään maalivahtiosastoa. Yllä olevalta listalta Man kärsi vilustumisesta ja missasi ensimmäisen pelin, mutta oli käytettävissä jälkimmäisessä. Muutamalta muultakin pelaajalta ensimmäinen harjoituspeli jäi väliin, mutta he olivat mukana Israelissa.

Maaliskuun harjoituspelien avauskokoonpanot olivat:

Romania 4-1-4-1 vs. Kreikka 25.3.2022

Puscas 9
Mitrita 20 - Cicaldau 8 - R. Marin 18 - Maxim 10
Bordeianu 23
Camora 22 - Rus 17 - Chiriches 6 - Ratiu 2
Nita 1

Vaihdot: Tunnin kohdalla Tanase tuli piikkiin, Popescu vasemmalle ja Ivan oikealle. 75. minuutilla Tosca korvasi Camoran ja Mihaila Bordeianun, jolloin Marin putosi tutummalle paikalle ankkuriksi, Cicaldau siirtyi oikealle, Popescu putosi vasemmaksi keskikentäksi ja Mihaila pääsi laituriksi. Lopussa vielä Dragusin sai maajoukkuekasteensa Rusin paikalla.

Romania vs. Israel, 29.3.2022

Ivan 19
Mihaila 13 - Cicaldau 8 - Olaru 18 - Man 10
M. Marin 14
Tosca 2 - Burca 15 - Chiriches 6 - Manea 4
Nita 1

Edellisen pelin jälkeen R. Marin, Mitrita, Tanase ja Sorescu antoivat positiiviset näytteet. Lisäksi Maxim ja Camora eivät matkustaneet Israeliin, koska Maxim kärsi hengitysvaivoista ja Camoralla oli lihasvamma. Sen sijaan Manea, Bancu, Man ja Alibec olivat käytettävissä. Avaukseen asti nousi alkuperäisen listan ulkopuolelta myöhemmin poissaolojen vuoksi ryhmään kutsuttu Darius Olaru, joka on 24-vuotias FCSB:n hyökkäävä keskikenttäpelaaja.

Vaihdot: Tauolla Necelcearu korvasi topparina Chirichesin. Tunnin kohdalla Ivan vaihtui Alibeciin, Tosca Bancuun ja Cicaldau Bordeianuun, jolloin M. Marin nostettiin ylemmäs ja Bordeianu tuli ankkuriksi. 80. minuutilla puolestaan topparikoulutettu Rus otettiin sisään Marinin tilalle, jolloin Bordeianu siirtyi ankkurista kasipaikalle ja Rus tuli ankkuriksi. Lisäksi Popescu korvasi Olarun hyökkäävänä keskikenttänä.

Päivitetty syvyyskartta olkoot siis tälläinen (4-1-4-1, osa pelaajista merkittynä useammalle pelipaikalle):

George Puscas (Denis Alibec, Andrei Ivan, Florin Tanase, Claudiu Keseru, Denis Dragus)
Valentin Mihaila (Alexandru Mitrita, Octavian Popescu, Florinel Coman, Deian Sorescu, Enes Sali) - Nicolae Stanciu (Octavian Popescu, Alexandru Maxim, Darius Olaru, Alexandru Baluta) - Alexandru Cicaldau (Razvan Marin, Marius Marin, Olimpiu Morutan) - Ianis Hagi (Dennis Man, Alexandru Maxim, Andrei Ivan, Andrei Cordea, Dorin Rotariu, Sergiu Hanca)
Razvan Marin (Marius Marin, Mihai Bordeianu, Dragos Nedelcu, Alexandru Albu)
Alin Tosca (Mario Camora, Nicusor Bancu, Cristian Ganea) - Adrian Rus (Andrei Burca, Radu Dragusin) - Vlad Chiriches (Ionut Nedelcearu, Virgil Ghita) - Andrei Ratiu (Cristian Manea, Ovidiu Popescu, Vasile Mogos)
Florin Nita (Andrei Vlad, Mihai Aioani, Horatiu Moldovan, David Lazar, Ionut Radu, Florin Iacob)

Romanian kiistaton ykkösvahti MM-karsinnoissa oli 34-vuotias Florin Nita, joka pelasi täydet minuutit. Iästään huolimatta Sparta Prahan kassari on pelannut vain 15 maaottelua, koska pari vuotta vanhempi Ciprian Tatarusanu oli maajoukkueen ykkösmaalivahti vuosia pelaten 73 maaottelua. Maajoukkueura päättyi viime Kansojen liigan jälkeen. Nita istui penkillä kiltisti vuodet 2017-2020 päästen pelaamaan noina vuosina vain kahdessa ystävyysottelussa, mutta viime vuonna hän otti vapaaksi jääneen ykkösmaalivahdin roolin itselleen. Hän on hyvä heittäytymään ja torjumaan kulmiin suuntautuvia laukauksia. Rankkareitakin mies poimii kohtalaisella onnistumisprosentilla alakulmista, koska hänellä on hyvä ulottuvuus. Maaliskuussa hän pelasi molemmat harjoituspelit ja oletettavasti jatkaa täten ykkösvahtina Kansojen liigassakin, vaikka seurajoukkueessaan hän ei ole peliaikaa saanut viime marraskuusta lähtien ollenkaan. Nita on jalalla mielestäni jopa aika lähellä Hradeckyn tasoa kahden maajoukkuepelin otannalla ja pitkät heitot käsistä luonnistuvat myös, joten häntä voidaan hyödyntää pelinavaamisessa.

Kakkosmaalivahti on kenties Andrei Vlad, joka sai pelata viime vuonna Georgia-harjoituspelin kesäkuussa. Ikää Vladilla on 23 vuotta ja hän on FCSB:n ykkösmaalivahti. Nollapelejä on tältä kaudelta kymmenen 27 pelissä ja pituutta 190 senttiä. Kolmosmaalivahti on samanikäinen Mihai Aioani, joka edustaa FCV Varulia kotimaassaan, muttei ole päässyt tekemään vielä maajoukkuedebyyttiään. 24-vuotiasta Horatiu Moldovaniakaan ei sovi unohtaa. Hän on puolestaan FC Rapidin veräjänvartija. Myös tällä on debyytti tekemättä, mutta hän on ollut maajoukkueen matkassa. MM-karsintojen alussa varamaalivahteina olivat kolmikymppinen David Lazar ja 24-vuotias Ionut Radu. Jälkimmäinen on Milanon Interin kakkosmaalivahti Serie A:ssa, mutta hän on istunut koko kauden penkillä, joten kun pelituntumaa ei ole, varmasti siksi hänen osakkeensa eivät ole niin korkealla maajoukkueessa. Lazar puolestaan pelaa kotimaassaan Craiovassa ja on aikanaan pelannut yhden maaottelun marraskuussa 2020. Veikkaisin kuitenkin, ettei tämän varaan enää hirveästi lasketa, kun tosiaan syksyllä häntä ei kutsuttu maaotteluihin kertaakaan, joten kun Nitasta aika maajoukkueessa jättää ehkä viimeistään seuraavien EM-karsintojen jälkeen, neljä suhteellisen nuorta maalivahtia on ehdolla seuraavaksi pidempiaikaiseksi ykkösmaalivahdiksi.

Vasemman laitapuolustajan paikalla peliaika jakaantui MM-karsinnoissa melko tasaisesti kolmen pelaajan kesken. Heistä rankkasin ykkösvaihtoehdoksi Turkissa pelaavan Alin Toscan, koska tämä pelasi syksyn maajoukkueikkunoissa aina etukäteen hankalamman ottelun ja Nicusor Bancu sitten sen helpomman. Tosca oli kehissä esimerkiksi lokakuussa Saksaa ja marraskuussa Islantia vastaan, kun Bancu pelasi Armeniaa ja Liechtensteinia vastaan. Tosca on terrierimäinen laitapuolustaja, jota on vaikea ohittaa 1v1-tilanteissa, koska tämä pysyy niin hyvin harhautuksissa mukana ja ajoittaa liukutaklaukset tarkasti matalan painopisteen ansiosta. Tosca pystyy myös pelaamaan topparina, mutta maajoukkueessa pelipaikka on ollut laidalla. 28 maaottelussa on syntynyt yksi osuma. Bancu puolestaan on vuoden nuorempi eli 29-vuotias. Hänellä on hyvä vasemman jalan kaukolaukaus, jolla mies muun muassa teki MM-karsintojen päätöskierroksella ensimmäisen maajoukkuemaalinsa yläriman kautta Liechtensteinia vastaan. Bancu tekee mielellään aloitteita leveydestä puolustuslinjan taakse tyhjään tilaan ja ampuu suoraan juoksusta kohti takakulmaa. Kolmas vaihtoehto on 35-vuotias Mario Camora, joka pelasi MM-karsinnoissa kolmesti avauksessa. Kaksi niistä kerroista oli syyskuussa, mutta sen jälkeen hän ei ryhmään mahtunut, kunnes teki taas paluun maaliskuun kokoontumiseen. Iästään huolimatta maaotteluja Camoralla on vain kuusi. Iordanescun debyytissä valmentajana Kreikkaa vastaan Camora aloitti vasemmalla, joten varmaan jokusen pelin Kansojen liigassa mies pelaa, vaikka itse suosisin Toscaa, joka aloitti Israel-pelin. Bancu puolestaan tuli vaihdosta sisään Israelissa Toscan paikalle, joten hän on kolmikosta ehkä heikoimmilla juuri nyt.

Oikeaksi laitapakiksi ykkösnimi on Espanjassa palloileva Andriu Ratiu, joka on 23-vuotias. Hän teki maajoukkuedebyyttinsä vasta syksyllä, mutta pelasi viisi peliä seitsemästä avauksessa karsinnoissa. Väliin jäivät vain Liechtenstein-kamppailut, joista ensimmäisen hän lepäsi penkillä, kun se oli syyskuun ikkunan keskimmäinen peli ja marraskuussa hän oli pelikiellossa. Ratiu on todella juoksuvoimainen ja -kestävä. Hän uskaltaa kuljettaa muodon sisään ja haastaa 1v1-tilanteissa. Hän muistuttaa jossain määrin Montenegron Adam Marusicia olemukseltaan. Geeliletti Cristian Manea on vuoden vanhempi kuin Ratiu ja pelannut jo 24 maaottelua. Osumia on syntynyt kaksi. Hän pelaa kotimaassaaan CFR Clujissa. Hän on raamikkaampi vaihtoehto laitapakiksi kuin Ratiu, vaikka molemmat ovat 183-senttisiä, mutta ainakin ruudun välityksellä Manea näyttää vähän kookkaammalta. Perustaidot ovat kunnossa eli hän osaa taklata ja syöttää, muttei ole niin nopea kuin Ratiu. Aika usein myös Israel-maaottelussa Manea myi itsensä 1v1-tilanteissa laitakaistalla, joten Ratiu on selkeä ykkösvaihto täten. Ovidiu Popescu on puolestaan nimi, joka tuurasi maaliskuussa karsintojen alussa oikeana pakkina, mutta parempi pelipaikka hänelle on puolustava keskikenttä. Vasile Mogos puolestaan istui jonkun pelin penkillä karsintojen alkupuolella olleen yksi epätödennäköinen syvyysvaihtoehto. Eiköhän Ratiu/Manea-kaksikosta toinen ole aina pelikunnossa jatkossa.

Ykköstoppari on tietysti kapteenistoon kuuluva Vlad Chiriches, jolla on ikää 32 vuotta. Hän pelaa Sassuolossa Italiassa ja on tosiaan tällä hetkellä kokenein maajoukkuepelaaja rikottuaan 70 maaottelun rajapyykin. Hänet tunnistaa kaljusta. Oikea jalka on kaukolaukausuhka ja muun muassa Seria A:ssa hän teki yhden komean kaukolaukausmaalin viime kaudella 30 metristä vasempaan takaylänurkkaan. Hän kykenee pallollisena ohittamaan jalalla ylimmän prässilinjan ja kuljettamaan muodon sisään. MM-karsinnoissa hän oli avauksessa kahdeksan kertaa kymmenestä. Liechtenstein-pelit jäivät väliin kuten Ratiulla. Syyskuussa hän huilasi ja marraskuussa oli sivussa lihasvamman takia. Crotonessa Italian kakkostasolla pelaavaa 25-vuotiasta ja 190-senttistä Ionot Nedelcearua olisi voinut luonnehtia kakkostoppariksi MM-karsintojen perusteella, kun hän oli syksyllä avauksessa 5/7 kertaa. Hän on kuusi senttiä Chirichesia pidempi, mutta pallokosketus on louhikkoisempi. Niinpä luonnehtisin Nedelcearua "Romanian Arajuureksi", koska hän on hyvin harteikas ja arajuurimaisesti mielellään myös tekee pieniä liukutaklaushyppyjä vastustajan jalkoihin/palloon kaikissa tilanteissa. Maaliskuun peleissä Nedelcearu sai peliaikaa kuitenkin vain puoliajan verran Israelissa, kun Iordanescu peluutti Rusia ja Burcaa Chirichesin vierellä avauksessa, joten voi olla, että Nedelcearu aloittaa penkillä, mutta saa varmasti kesäkuussa peliaikaa, kun ohjelmassa on neljä peliä lyhyen ajan sisään.

Adrian Rus ja Andrei Burca olivat rotaatiotopparit MM-karsinnoissa, mutta saivat maaliskuun maaotteluissa avauspaikat Chirichesin vierelle. Rus ja Burca pelasivat yhdessä MM-karsintojen päätöksessä Liechtensteinia vastaan. 28-vuotias Burca on 188-senttinen ja puolustaa mielellään eteenpäin. Boksissakaan hän ei emmi liukua palloa vastustajan jaloista. Hän ehtii hyvällä prosentilla tekemään viime hetken katkoja, vaikka näyttäisi jo siltä, että vastustaja pääsee ampumaan. Keho on aika sopusuhtainen. Pallollisena Burca on Nedelcearua parempi, koska kosketus on pehmeämpi ja jalalla Burca pystyy ohittamaan prässin kuten Chiriches. Rus on profiililtaan aika samanlainen kuin Burca, mutta ikää on kaksi vuotta vähemmän. Pituus on identtinen ja Burcan tavoin Rus on ihan OK 1v1-puolustaja omassa boksissa esimerkiksi. Burca on tummatukkainen ja Rus puolestaan omistaa vaaleanruskeat hiukset, jotka on nostettu geelillä edestä pystyyn. Rus sai maaliskuussa pelata Iordanescun debyytissä Chirichesin rinnalla ja näytti ihan hyvältä puolustaen muun muassa selustaa kohtalaisella varmuudella ja ollen erikoistilanneuhka. Pallollisenakin hän oli melko varma. 20-vuotias Dragusin sitten haastaa tuota kaksikkoa ja kuten todettua ylempänä, hän on pelannut vakituisesti Italian pääsarjassa Salernitanassa lainalla Juventuksesta. Hän on 191-senttinen nutturapää, joka on iso ja ilkeä. Hän kaventaa voimalla laitapuolustajan selustaan jääneeseen tilaan atleettisuudellaan ja tukkii sitä kautta etenemisen. Raamit ovat kunnossa kerta kaikkiaan ja vasurikin on kohtalainen peliä avatessa.

Ankkuriksi ykkösvaihtoehto on Cagliarin 25-vuotias Razvan Marin, vaikka tämä Iordanescun debyytissä pelasikin 75 minuuttia oikeana keskikenttänä ennen siirtymistä ankkuriksi. Hän on pallollisesti hyvä pystyen antamaan esimerkiksi kulmapotkuja ja murtavia syöttöjä niin maitse kuin ilmassa chipaten. Hän on sitkeä ja matalan painopisteen ansiosta ketterä. Hän ampuu tarvittaessa boksin ulkopuolelta oikealla jalallaan lyhyelläkin virityksellä. Pallottomana hän ei höntyile, vaan ajoittaa riistot tarkasti. Vastaiskujen käynnistäminen luonnistuu omillakin kuljetuksilla, koska nopeutta riittää 178-senttisellä Marinilla mukavasti. MM-karsinnoissa hän oli seitsemän kertaa avauksessa ja tuli pari kertaa vaihdosta sisään. Tällä kaudella Cagliarissa Marin on kerännyt kuusi syöttöpistettä 31 otteluun ja huhuissa häntä viedään Inter Milaniin ensi kaudeksi. Hän on ilman muuta yksi Romanian avainpelaajista.

Samanikäinen Dragos Nedelcu oli syksyllä avauksessa ankkurina siinä pelissä, jossa Razvan aloitti penkillä. Hän pelaa kotimaassaan. Pituutta on 189 senttiä eli rutkasti enemmän kuin Razvanilla. Nedelcukin pystyy ohittamaan välittömän vastaprässin kuljettamalla ja pienin vartaloharhautuksin ja myös häneltä löytyy jonkinlaista oikean jalan kaukolaukausuhkaa kuten todella monelta muulta Romanian pelaajalta. Etuna Razvaniin nähden on pituus ja pääpallojen voittaminen, joten hän on erilainen vaihtoehto pohjapelaajaksi. Kolmas ankkurivaihtoehto on Kreikkaa vastaan avauksessa ollut Bordeianu. Hän puolestaan on kolmikymppinen CFR Clujin keskikenttäpelaaja, jolla oli pari peliä maaottelukokemusta ennen maaliskuuta. Hän tyytyy aika yksinkertaiseen syöttöpelaamiseen pitäen pallon omilla. Ristipallot löytyvät toki syöttöarsenaalista, mutta niiden tarkkuudessa oli parantamista Kreikkaa vastaan. Bordeianu on suhteellisen lyhyt eikä erityisen nopeakaan, joten ei hän minua ankkurina erityisemmin Kreikka-pelissä vakuuttanut, vaan puolustuslinja jäi välillä aika tuuliajolla, kun suoja edestä puuttui.

Hyökkääviksi keskikentiksi kasipaikoille on tarjolla useita laadukkaita vaihtoehtoja. Nicolae Stanciu ja Alexandru Cicaldau lienevät ykkösvaihtoehdot ainakin MM-karsintojen perusteella. Cicaldau on 24-vuotias Galatasarayn pelaaja, joka on klassinen boksista boksiin juokseva keskikentän tasapainottava pelaaja ja työmyyrä. 22 maaotteluun hän on osunut kolmesti. MM-karsinnoissa hän pelasi joka toisen pelin avauksessa, joista syksyllä tosiaan neljästi 4-1-4-1 muodostelmassa oikeana keskikenttänä sementoiden sen roolin itselleen. Cicaldaun vahvuus pallottomana on kyky riistää pallo kylkeen taklaamalla. Pallollisena hän on kohtalainen ahtaissa tiloissa ja pystyy palloa ilmaan pompauttamalla pitämään sen hallussaan. Iordanescun debyytissä mies oli tutusti toisena kasipaikan pelaajana, mutta sillä kertaa alkuun enemmän vasemmalla puolella. Israelissakin hän oli vasen keskikenttä, mutta kesällä ehkä ennemmin oikea, jos Stanciu on käytettävissä tuolloin. Minun syvyyskartassani Cicaldau on toistaiseksi vielä hahmoteltu oikeaksi keskikentäksi keskikentän kolmikossa. Stanciu on nimittäin 28-vuotias hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka pelaa Kiinassa eikä siksi ollut mukana maaliskuun otteluissa. Hän on vain 170-senttinen, mutta osunut 11 kertaa 54 maaottelussa. MM-karsintojen tehot olivat vain 1+1, vaikka hän pelasi jokaisessa karsintapelissä vähintään tunnin. Stanciulla on luonnollisesti erittäin matala painopiste ja todella räjähtävät ensimmäiset askeleet, jonka vuoksi hän kääntyy pallollisena ketterästi joka suuntaan ja pallo pysyy myös mukana koukussa lähes messimäisellä varmuudella. Hän ampuu erittäin painavasti oikealla jalallaan suoraan juoksusta ja tekee tarvittaessa aloitteita selustaan. Fysiikka on kaikkinensa timanttia, koska koostaan huolimatta hän pystyy hyvin vääntämään maakaksinkamppailuissa, koska keskivartalo on terästä. Stanciu on yksinkertaisesti laadukas futari ja ideaalikeskikenttäkolmikosta se hyökkäävin jäsen, kun Razvan on puolustavin ja Cicaldau siltä väliltä.

Alexandru Maxim, Marius Marin, Olimpiu Morutan, Mihai Bordeianu ja Alexandru Baluta ovat nimiä, joista myös osa voi olla avauskokoonpanossa. 31-vuotias Maxim on pelannut seurajoukkueessaan Gaziantepissa hyvin (23gp 11+5). Maxim on veistetty aika samasta puusta kuin Stanciu. Hän voi pelata laidassa tai sitten Stanciun vaihtomiehenä vasempana hyökkäävänä keskikenttänä. Kreikkaa vastaan hän oli oikea laituri avauksessa. Hän on vaaleatukkainen, leikkaa sisään ja hakee jalkansa auki väkisin. Hän ei ole kuitenkaan niin räjähtävä kuin Stanciu ja pallonhallintakin on rahtusen heikompaa, mutta ihan hyvä tempokuljettaja Maxim on ja uskaltaa mennä ahtaisiin rakoihin. MM-karsinnoissa hän tuli enimmäkseen vaihdosta sisään. Syyskuun pelit jäivät kokonaan väliin varvasmurtuman vuoksi. Maaottelutilastot ovat 53/7, joten kyllä hän on ollut pitkäaikainen osa Romanian runkoa. Marius Marin puolestaan on kaksi vuotta nuorempi kuin sukunimikaima Razvan eli 23-vuotias. Hän pelaa kuitenkin myös Italiassa, Pisassa. Debyytti tapahtui maajoukkueessa syksyllä, jolloin hän tuli vaihdosta sisään pari kertaa. Hän on veistetty puolestaan aika samasta puusta kuin Razvan, mutta hän on vain vähän heikompi pallollisena syöttäen enemmän sivuttain ja vikkelyydeltään, mutta toisaalta pituutta löytyy pari senttiä enemmän. Marius oli maaliskuussa Israel-pelissä avauksessa ankkurina ja jos Iordanescu nyt jostain syystä yhä peluuttaisi Razvania kasipaikalla, sitten Marius lienee ykkösvaihtoehto ankkuriksi, koska Bordeianu ei tosiaan minua vakuuttanut maaliskuun matseissa.

Morutan on koulutukseltaan laituri, mutta pelasi syksyllä maajoukkueessa oikeana keskikenttänä seuratoveri Cicaldaun vaihtomiehenä. Ikää Galatasarayn lupauksella on 22 vuotta ja pituutta 173 senttiä, mutta hänellä on kerrassaan huikea vasen jalka, jolla voi naulata oikealta välikaistalta maaleja takayläkulmaan ja niin mies on tehnytkin. Hän on futari, joka peippailee urakalla vastustajia pakettiin niin boksissa kuin sen reunalla. Toivon näkeväni hänet syksyllä livenä. Baluta puolestaan ei mahtunut lopulliseen maaliskuun ryhmään, mutta 28-vuotias Unkarin pääsarjapelaaja on kuitenkin 18 peliin mättänyt 6+4 tehot tuossa sarjassa, joten hän voi olla yksi vaihtoehto Kansojen liigan rosteriin kuitenkin jatkossa. Pituutta hyökkäävällä keskikenttäpelaajalla on vain 166 senttiä. Jos Stanciulle tai Maximille tapahtuu jotain, sitten ehkä Balutalle on käyttöä. Eikä pidä unohtaa Darius Olarua, joka tosiaan kutsuttiin myöhässä maaliskuun leirille ja oli jopa avauksessa Israelissa. Kuten todettua, hän on 24-vuotias hyökkäävä keskikenttäpelaaja, joka on ihan kohtalainen tempokuljettaja ja prässääjä.

Mitä tulee laitureihin, oikeaan laitaan selkeä kärkisonni on Rangersin Ianis Hagi. Hänellä on kerrassaan silkkinen kosketus palloon ja se pysyy mukana kovassakin vauhdissa. Hän on erittäin juoksuvoimainen ja molemmilla jaloilla laukaukset ovat priimaa. Oikealla pelatessaan hän myös ohitusten jälkeen hakee matalia syöttöjä boksiin, mutta ne eivät niin usein suuntaudu takaviistoon, vaan enemmän poikittain. Yksi merkittävä piirre sekä seura- että joukkueessa on myös se, että kun vasemmalta lähtee keskitys, Hagi on päättämässä sitä oikealta takatolpalta nikaten joitakin palloja pussiin, joten pääpelaaminen häneltä luonnistuu, kun pomppuvoimaa löytyy. 23 maaotteluun osumia on kuitenkin syntynyt vasta kaksi. MM-karsinnoissa noiden osumien lisäksi hän alusti yhden osuman. Parman Dennis Man on Hagin ykkösvaramies, jos Hagin polvi ei ole kunnossa kesällä. Ikää on hänelläkin vasta 23 vuotta. Maaottelutilastot ovat 14/4. MM-karsinnoissa hän oli viidesti avauksessa laidalla. Hän viihtyy oikealla sivurajalla pitkälti ja pallon saatuaan lähtee sitten tekemään haastoja ja leikkaa sisään avatakseen vasemman jalkansa. Man on hyvin nopea ja tukka vain heiluu, kun hän pyyhältää tuulennopeasti laitaa pitkin ylös. Hänellä on myös tapana vähän lassilappalainenmaisesti ottaa pidempiäkin pallokosketuksia itselleen eteenpäin kiihdyttäessään ohi vastustajien. Maaliskuussa Man oli avauksessa oikealla laidalla Israelia vastaan ja iski yhden maalin vastaiskusta nopeuttaan hyödyntäen.

Vasemmalle laidalle Atalantan 22-vuotias nuorukainen Valentin Mihaila on mielestäni ykkösvaihtoehto. Neljään maaotteluun mies on osunut kertaalleen. MM-karsinnoissa hän oli avauksessa muun muassa molemmissa Saksa-peleissä. Syyskuussa mies oli poissa parannellen itseään kesäisestä leikkauksesta ja marraskuussa puolestaan pelikiellossa Islantia vastaan, joten päätöskierroksen peliin Liechtensteiniakaan vastaan häntä ei nähty tarpeelliseksi rahdata mukaan. Mihailassa on sopivasti vantteruutta, mutta myös nopeutta, joten hän pystyy pujahtamaan parinkin pelaajan välistä tuplattuna ja leikkaamaan sitten sisään. Oikean jalan laukaukset ovat painavia. Tilanteenvaihdoissa molempiin suuntiin Mihaila on Romanialle arvokas pelaaja. Maaliskuussa hän oli avauksessa Israelissa suoriutuen mallikkaasti. Alexandru Mitrita puolestaan on 27-vuotias PAOKin "kaljukääpiö", joka paahtaa matalan painopisteen ansiosta tempokuljettamalla vastustajan prässilinjoista läpi heilahtamalla. Vasen laita sopii hänelle oikeaa paremmin. Maaottelutilastot ovat 17/3. Maaliskuussa hän pääsi avaamaan Kreikkaa vastaan juuri vasempana laiturina.

Kahta nuorukaista ei voi jättää mainitsematta. Ensinnäkin Enes Salista tuli MM-karsintojen päätöskierroksella 15 vuoden kahdeksan kuukauden ja 22 päivän iässä Romanian maajoukkuehistorian nuorin debytantti. Nykyiseen ryhmään oikeana pakkina kuuluva Manea oli edellinen ennätyksen haltija debytoituaan 16-vuotiaana. Palatakseni Saliin, hän on todella patukkamainen ja nopea laituri, joka leikkaa vasemmalta sisään mielellään. Hän on oikeajalkainen versio Xherdan Shaqirista, jos jokin pelaajavertaus on tehtävä, koska pituutta on vain 168 senttiä. 19-vuotias Octavian Popescu on ollut kauden sensaatiopelaaja Romanian pääsarjassa kuten ylempänä jo kirjoitin ja mätti FCSB:ssa 7+3 tehot 26 runkosarjapeliin. Hän leikkaa Salin tapaan vasemmalta mielellään sisään ja ampuu sitten oikealla jalalla. Kaukolaukauksilla hän on tehnyt muutaman komean osuman tällä kaudella, joten oikea jalka todellakin on suljettava ajoissa. Popescu pystyy myös vasurillaan antamaan murtavia syöttöjä linjan taakse ja olemukseltaan hän on jossain määrin havertzmaisen hintelä, mutta samalla elastinen. Hiustyylikin täsmää. Kuuntelin jokunen viikko sitten erästä romanialaista jalkapallopodcastia ja siinä todettiin, että Popescu olisi ainakin viiteen vuoteen kovin romanialaislupaus. Iordanescu peluutti Popescua maaliskuussa sekä laidalla että hyökkäävänä keskikenttänä keskikenttäkolmikossa, joten Stanciulle tai Mihailalle hän on esimerkiksi pätevä varamies. Toivottavasti syyskuussa poika saisi peliaikaa Helsingin kohtaamisessa, koska Romanian suurlupaus olisi ihanaa nähdä paikan päällä.

Lopuksi käsitteluun kärkipelaajat. Maaliskuun leirille nimettiin George Puscas, Denis Alibec ja Andrei Ivan. Ivan pelasi Iordanescun debyytissä kuitenkin Kreikkaa vastaan laiturina kuten MM-karsinnoissa ja Florin Tanase sen sijaan tuli vaihdosta sisään Puscasin tilalle esim. Kreikka-ottelussa piikkiin. 25-vuotias Pisassa pelaava Puscas muistuttaa minusta pitkälti Teemu Pukkia. Hänellä on lyhyt tukka ja mies juoksee linjan taakse sekä viimeistelee takakulmaan pukkimaisesti takatolpan juureen. Hän kääntyy myös boksissa terävästi ja viimeistelee läheltä jaloilla ja harvemmin päällä. Keskivartalossa on pukkimaista vantteruutta. Maaottelutilastot ovat 26/8. MM-karsinnat hän kuitenkin pelasi maalitta, mutta viime EM-karsinnoissa Puscas osui viidesti. Alibec puolestaan on vasuri ja hujoppimaisempi ruudun välityksellä, vaikka Transfermarkt väittää miehen olevan sentin Puscasia lyhyempi eli 187 senttiä. 31-vuotias Alibec palloilee Kreikassa ja on tehnyt kaksi maaottelumaalia 22 ottelussa. MM-karsinnoissa puolet peleistä jäivät väliin vammojen takia, mutta aina kun hän oli ryhmässä mukana, hän sai myös peliaikaa joko vaihdosta tai avauksessa. Alibec viimeistelee sisäsyrjällä omintakeisella tyylillä kroppaansa vahvasti sivulle kääntäen. Boksin ulkopuolelta maanuoliaiset oikeaan alakulmaan kuuluvat myös vetovalikoimaan. Pääpelissä Alibec on kohtalainen, mutta moni maaleista syntyy silti Puscasin tavoin pystyjuoksuista.

Andrei Ivan puolestaan pelasi MM-karsinnoissa enimmäkseen laiturina ollen pari kertaa avauksessakin, mutta esim. Armenia-kotipelissä hän tuli vaihdosta sisään piikkiin. Maaliskuun leiriryhmään hänet nimettiin hyökkääjäksi, mutta Iordanescu kuitenkin peluutti häntä aluksi oikeassa laidassa Kreikkaa vastaan. Israelissa toki sitten Ivan oli avauksessa kärjessä, kun Alibec ei ollut täydessä terässä, joten molemmat pelipaikat ovat mahdollisia, mutta jotenkin oma veikkaukseni on, että Ivan on ehkä enemmän oikean laidan vaihtopelaaja. Hän on 25-vuotias ja 185-senttinen. Hänellä on pikajuoksumainen juoksutyyli, koska kädet heiluvat sivuilla robottimaisesti. Raamit ovat kunnossa ja muiden kärkipelaajien tapaan hän viimeistelee boksin sisästä keskityksiä pussiin molemmilla jaloillaan eikä päällään. Moni maaleista on myös oikean jalan sijoituksia takakulmaan. Laiturina pelatessaan hän tekee mielellään aloitteita vastustajan laitapuolustajan selustaan etenkin positiivisissa transitioissa. Jotenkin ulkonäöstä ja olemuksesta viheriöllä tulee mieleen Israelin Eran Zahavi, joka teki MM-karsinnoissa kahdeksan kihausta ja sitä ennen MM-karsinnoissa peräti 11.

Florin Tanase puolestaan on parhaassa iässä (27) oleva FCSB:n hyökkäävä keskikenttä, joka kuitenkin pelasi MM-karsinnoissa esim. Islantia vastaan marraskuussa laiturina. Maaliskuussa hän kuitenkin tuli Puscasin tilalle piikkiin. MM-karsinnat Tanase aloitti kymppipaikalla, joten hän on monipuolinen hyökkäyshelmi. Tanase on todella hoikka ja miehellä on pitkät jalat, mutta silti kehonhallinta on kunnossa ja harhauttelu onnistuu, vaikkei mies ole liikkeeltään kaikkein vikkelin. Sisäsyrjäsijoitukset ovat tarkkoja. Kutsuisin häntä upporikkaaksi versioksi Petteri Pennasesta. Kaikkinensa voisi todeta, että keskikenttiin ja laitureihin verrattuna Romanian hyökkääjäosasto on silti hyvin kapea.

Romanian MM-karsintapelejä oli haastava löytää kokonaisina, joten suosiolla keskityin tekemään vain havaintoja melko puhtaalta pöydältä maaliskuun harjoitusotteluista, koska valmentajakin vaihtui ja vasta myöhemmin sitten vertasin havaintoja MM-karsintojen pelaamiseen niiltä osin, kun vanhoja pelejä tai koosteita niistä internetistä löysin. Romaniahan kohtasi maaliskuussa Kreikan ja Israelin. Avauskokoonpanot noista matseista löytyvät ylempää tekstistä. MM-karsinnoista katsoin tunnin verran päätöskierroksen Liechtenstein-kamppailua, kun muita 4-1-4-1:llä pelattuja otteluja en löytänyt kokonaisina.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #9 : 18.04.2022 klo 21:35:29

Avaus- ja rakenteluvaihe hitaasti hyökäten


Romania rakensi alhaalta alkuun 3-2-5/3-4-3 muodolla, joka yllätti, kun luontevampi valinta olisi ollut 2-3-2-3. Bordeianu ankkurina putosi jatkuvasti avauspuoliajalla toppareiden väliin. Yläpuolelle putosivat puolestaan Cicaldau ja Marin. Laitapuolustajat nousivat välittömästi aluksi vastustajan viimeiseen linjaan huolehtien leveydestä. He käyttäytyivät kuin wingbackit kolmen topparin systeemissä. Laiturit Mitrita ja Maxim kavensivat välikaistoille ja Puscas oli keskellä. Viisi hyökkäyskaistaa olivat täten miehitettyinä, mutta etäisyys alaviisikosta yläviisikkoon melko suurikin.


Toisella kerralla alhaalta avattaessa laitapuolustajat putosivat alemmas samaan tasoon Marinin ja Cicaldaun kanssa, joten muoto oli 3-4-3 ja tällaisena se tästedes pysyikin avausjakson. Pyrkimys oli edetä maitse linja kerrallaan, mutta aika selvästi kävi ilmi, että Iordanescun pelitavassa myös pidemmät syötöt ovat sallittuja, jos paine käy liian kovaksi.


Kreikan yläkuusikko 4-1-4-1 puolustusmuodossa sulki sisäänsä Romanian pohjkaksikon Cicaldau-Marin, joten se ohjasi Romanian pelinavaamista pitkälti laitoihin tai sitten ilmassa tuon Kreikan yläkuusikon ylitse kapealla olleelle yläkolmikolle. Yläkolmikko oli tosiaan melko kapealla, jotta pidemmissä syötöissä ja tiputuksissa tuki oli lähellä.


Avauspuoliajalla pelinrakentelu oli vaivalloista, joten tauolla Iordanescu muutti hieman muotoa. 3-4-3/3-2-5 vaihtui 2-1-4-3:een. Bordeianu ei enää pudonnut topparien väliin, vaan normaalin ankkurin tavoin oli näiden yläpuolella hakemassa palloa. Yläkolmikko oli yhä kapealla, joten laitapuolustajat vastasivat leveydestä ravaamalla laitaa ylös-alas.


Romanian 2-1-4-3 hyökkäysmuoto vaihtojen jälkeen. Yläkolmikko on Mihaila-Tanase-Ivan. Tosca, Popescu, Cicaldau ja Ratiu muodostavat seuraavan tason. Marin putosi ankkuriksi, kun Bordeianu vaihdettiin ulos. Lopussa vielä Dragusin korvasi Rusin vasempana topparina.


Puolessa kentässä Romanian hyökkäysmuoto oli 3-2-5.


Kreikan puolustettua 4-1-4-1:llä, Romanian "topparikolmikolla" oli käytännössä 3v1-ylivoima. Luulen, että Iordanescu nosti Bordeianun ylemmäs tauolla, koska 2v1-ylivoimakin riitti Kreikan kärkipelaajan Giakoumakasin ohi kierrättämiseen. Kreikan kasipaikan pelaajat Mantalos ja Bouchalakis peilasivat Cicaldaun ja Marinin estäen näitä kääntymästä tai antamasta helposti peliä edistäviä syöttöjä. Laiturit Limnios ja Pelkas vuorostaan olivat hekin kapealla pyrkien jättämään syöttövarjoon Romanian laiturit Mitritan ja Maximin. Niinpä tila edetä oli wingbackmaisesti pelanneiden laitapuolustajien kautta tai sitten kohdepelaaja Puscasille chippaamalla puolustuslinjan etupuolelle.


Romania pyrki pitämään aina viisi pelaajaa vähintään hyökkäyskolmannekselle vastustajan puolustuslinjassa tai sen etupuolelle. Jos joku putosi välillä alemmas hakemaan palloa, Cicaldau tai Marin teki paikkaavan liikkeen. Esimerkiksi tässä Mitrita putosi palloa vastaan välikaistalle, koska jäi ilman pelivälinettä muodon sisässä päivystäessä. Niinpä Cicaldau liikkuu pohjakaksikosta hakemaan tilaa Kreikan kahden alimman linjan välistä ja muoto pysyy näin 3-2-5:nä vastustajan kenttäpuoliskolla.


Israelia vastaan Iordanescu jatkoi siitä, mihin toisella puoliajalla Kreikkaa vastaan jäi. Hyökkäysmuoto oli 2-1-4-3 tai 2-3-2-3, miten sen nyt haluaakaan ilmaista. Laitapuolustajat olivat ennemmin Marinin kuin kasipaikan pelaajien kanssa samassa tasossa, joten sanoisin muodon olleen lähempänä 2-3-2-3:a, joka oli olettama jo ennen Kreikka-peliä. Varmaan Iordanescu halusi laitapuolustajat entistä lähemmäs toppareita ja ankkuria, jotta pelin avaaminen onnistuisi Kreikka-peliä paremmin. Vastassa oli kuitenkin taas melko korkealta prässännyt joukkue.


Israel prässäsi paperiryhmityksellään 4-1-4-1/4-3-3 siten, että yläkolmikosta Dabbur ja Baribo merkkasivat topparit ja samalla aina toinen yritti jättää M. Marinin ankkurina syöttövarjoon. Tässä Baribo prässää Burcaa ja esti samalla syötön Marinille, joten ainoa vaihtoehto oli palautus Nitalle. Oikea laituri David merkkasi Toscan.


Natcho puolestaan pelasi Cicaldauta vastaan ja Kanichowsky Olarua, mutta Kanichowsky kävi myös kutittelemassa aina Maneaa, joka oli periaatteessa auki usein, kun Dabbur kerran prässäsi Chirichesia, jolloin sitten Kanichowsky tarvittaessa irtosi kiinni Maneaan, jos pallo oli kierreätty ohi Dabburin. Muutoin Kanichowsky pysytteli Olarun lähellä. Natchon ja Kanichowskyn välissä Abu Fani nousi tarvittaessa kiinni Mariniin, jos Dabbur ja Baribo eivät saaneet jätettyä häntä syöttövarjoon. Nyt se kuitenkin onnistui ja Nita avasi pitkän pallon, jolloin Abu Fani lähti keskellä hölkkäämään takaisin kohti omaa maalia.


Puolustuslinjassa toppareilla Goldbergilla ja Dganilla oli 2v1-ylivoima Ivania vastaan. Laitapuolustajat Davidzada ja Kandil jätettiin 1v1-tilanteisiin laitakaistoille Mania ja Mihailaa vastaan. Tässä Davidzada voitti pääpallon Mania vastaan. Olaru teki aloitteen laitapuolustajan taakse tyhjään tilaan, mutta Man ei saanut jatkettua palloa hänelle.


Puolessa kentässä Romania rakenteli välillä Kreikka-pelistä tutulla "topparikolmikolla", kun M. Marin ankkurina putosi toppareiden väliin ja tällöin toisinaan Olaru sitten liikkui täyttämään M. Marinin jättämää tilaa. Mutta alhaalta rakennettaessa tätä ei siis tapahtunut.


Hyökkäysmuoto oli käytännössä silti 3-4-3/3-2-5 kuten Kreikkaa vastaan puoleen kenttään päästyä, koska ei Olaru niin usein pudonnut täyttämään Marinin jättämää tilaa, vaan pysytteli oikealla välikaistalla kuten tässäkin kuvassa vielä hetki ennen edellistä kuvaa. Cicaldau ja wingbackit ovat samassa tasossa. Mutta joo, 3-4-3/2-1-4-3/2-3-2-3 variaatiot olivat nähtävillä niin tässä kuin Kreikka-pelissä.


Tässä on vielä kuva vaihtojen jälkeisestä muodosta. Cicaldau, Ivan, Tosca ja Chiriches oli vaihdettu tähän mennessä. Nedelcearu oli oikea toppari, Alibec korvasi piikissä yksyhteen Ivanin ja Bancu laitapakkina Toscan, mutta M. Marin siirtyi ankkurista vasemmaksi keskikentäksi Cicaldaun paikalle ja Bordeianu otti paikkansa ankkurina kuten Kreikkaa vastaan. Myöhemmin vielä Rus korvasi Marinin, jolloin Bordeianu nousi ylemmäs ja Rus tuli ankkuriksi, vaikka onkin toppari koulutukseltaan, mutta tuo oli ihan jännä kokeilu. Popescu puolestaan korvasi Olarun ja otti saman paikan kuin Kreikka-pelissä eli vasemman keskikenttäpelaajan roolin, kun Bordeianu oli sitten oikealla ankkuri-Rusin yläpuolella.


MM-karsinnoissa Saksaa vastaan vieraissa Romania käytti ainoan kerran kolmea topparia ja tuolloin hyökkäysmuoto oli sama kuin Kreikka-pelin avausjaksolla nähty 3-4-3, mutta nyt siis paperiryhmitys oli valmiiksi 5-4-1, joka taipui luontevasti tähän avausmalliin wingbackien ja kolmen topparin myötä eikä Kreikka-pelin 4-1-4-1, jossa ankkuri putosi kolmanneksi toppariksi ja laitapakit käyttäytyivät kuin wingbackit. Tavallaan siis se Kreikka-pelin avausjakson rakennusmalli ei ollut uusi asia Romanialle, vaan roolitukset vain vähän erosivat, mutta lopputuote oli sama.


Osion lopuksi pari kuvaa Liechtenstein-pelistä päätöskierrokselta. Siinä avausmalli alhaalta oli Israel-pelin kaltainen 2-3-2-3/2-1-4-3, kun paperiryhmitys kerran oli samainen 4-1-4-1. Rus-Burca kaksikko toppareina levitti, seuraavassa tasossa olivat ankkuri Nedelcu ja laitapakit Manea ja Bancu. Heidän yläpuolellaan olivat kasipaikat Stanciu ja Morutan. Kuvan ulkopuolella vastustajan puolustuslinjassa roikkui yläkolmikko Ivan-Puscas-Man.


Vastustajan kenttäpuoliskolla Romania käytti jopa 2-1-7 hyökkäysmuotoa, kun vastassa oli heittopussi, joka parkkeerasi bussin omalle puoliskolleen, mutta tokkopa tätä Suomea vastaan nähdään, vaan eiköhän Romania jätä sen viitisen pelaajaa puolustusvalmiuteen kolmen sijaan. Tässä kuvassa näkyy yläseitsikko ja kuvan ulkopuolella ovat vain Nedelcu ja topparit varmistamassa/kierrättämässä alempana. Manea ja Bancu laitapakkeina ovat yhtä aikaa ylhäällä ja välikaistoilla viihtyvät niin laiturit Ivan ja Man kuin ylemmät keskikentät Stanciu ja Morutan. Puscas on keskellä. Romania hyödynsi kuvassa näkyviä laitakolmioita laitapuolustaja-laituri-hyökkäävä kk tilanteita luodessaan.


Välillä toki Romaniakin käytti tässä pelissä 2-3-5 hyökkäysmuotoa, kun Stanciu ja Morutan putosivat Nedelcun tasolle hakemaan palloa laitapuolustajien huolehtiessa yhä leveydestä. En usko, että Iordanescu Kansojen liigassa käyttää yllä olevaa 2-1-7 hyökkäysmuotoa, koska vastustajat ovat kovempia, vaan joko tosiaan 3-2-5/2-3-5 riippuen ankkurin sijainnista (putoaako toppareiden väliin vai ei) on Romanian hyökkäysmuoto puolessa kentässä tulevana kesänä.


Stanciun roolista ei Iordanescun alaisuudessa saatu selkoa maaliskuussa, koska hän oli poissa Kiina-reissun takia. Radoin alaisuudessa hänellä oli ainakin tässä pelissä aika vapaa rooli häärätä hyökkäyskolmanneksella. Esimerkiksi tässä hän on Puscasin alapuolella tehnyt itsensä pelattavaksi linjojen välissä eikä itsepintaisesti ole pysynyt vasemmalla välikaistalla, joten jos hän on keskikenttäkolmikossa vasemmalla kesälläkin, otaksun hänen liikkuvan aika laajalla säteellä silloinkin sitten.

Vastustajan ylimpien prässilinjojen ohittaminen laitapuolustajia ja yläkolmikkoa hyödyntäen


Kuten todettua, Kreikka tukki hyvin keskustan ja ohjasi Romanian etsimään tyhjiä tiloja sivurajoilta tai sitten yläkuusikon prässin takaa Kreikan puolustuslinjan etupuolelta. Niinpä Romanian oli pidemmillä syötöillä kyettävä ohittamaan Kreikan yläkuusikko. Neljännellä minuutilla Bordeianu pelaa ristipallon yli Kreikan yläkuusikon kohti Ratiuta.


Ristipallo ylitti Kreikan laiturin Pelkasin, joten laitapuolustaja Tsimikas joutui irtoamaan vastaan ja samalla jättämään Maximin auki välikaistalle! Ratiu voitti ykköspallon, muttei saanut jatkettua palloa Tsimikasin taakse.


16. minuutilla Nita purki prässin hyvin löytäen sivurajalta vapaana olleen Camoran. Pallo lensi Kreikan oikean laiturin Limniosin yli.


Kreikan laitapakki Rota päätti jäädä kiinni Mitritaan, joten Camoralla olisi ollut täysin valtava väylä edetä laitaa pitkin ja luoda Mitritan kanssa hetkellinen 2v1-ylivoima Rotaa vastaan.


Camora ei kuitenkaan tunnistanut tilannetta, vaan palautti alas. Hukattu mahdollisuus edetä ilman muuta ja tähän Iordanescu puuttunee.


39. minuutilla Nita pelasi uuden ristipallon Camoralle, mutta nyt Limnios ehti peruuttaa ja voittaa ykköspallon. Rota oli taas jäänyt paimentamaan Mitritaa, mutta toki se oli oikea valinta, kun kerran Limnios ehti peruuttaa Camoran luo.


Sitten pari näytettä Puscasin löytämisestä. Kuten todettua, Romanialla oli alhaalla 3v1 ylivoima avausvaiheessa Kreikan kärkeä vastaan. Bordeianu chippaa pallon yläkuusikon yli kohti Puscasta.


Puscas onnistui oikean topparin Mavropanosin edestä pudottamaan pallon Mitritalle. Tämän takia Romanian yläkolmikko oli kapealla eli tuki oli lähellä. Mitrita piti pallon omilla ja Romania pääsi täten etenemään puoleen kenttään.


50. minuutilla Camora ohittaa Kreikan korkean prässin tavoittelemalla puolustuslinjan edestä Puscasia.


Puscas pääsikin kääntymään, vaikka pallo vähän karkasi hetkeksi.


Tuloksena oli hetkessä 4v4-hyökkäys suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan, kun kaksi ylintä prässilinjaa oli ohitettu. Marin on tukemassa yläkolmikkoa ja syöttää Maximille oikealle.


Tsimikas blokkasi Maximin kudin.


Israelia vastaan Romania onnistui paremmin ohittamaan korkean prässin, koska Israelin prässissä etäisyydet venyivät vähän enemmän eikä yläkuusikko ollut niin lähellä toisiaan. Toki silti Romanian pelinavaamista leimasi tietty riskittömyys. Se vältteli keskustan kautta avaamista ja yhä edelleen pitkälti yritti edetä sivurajojen tai kohdepelaajan kautta. Jos menetys tapahtui sitten sivurajalla, se oli vaarattomampi kuin jos joku keskikenttäkolmikosta olisi menettänyt pallon keskikentällä. Täten Romania ohitti taas pitkälti keskikenttänsä pelinavaamisessa käyttäen hyväkseen yläkolmikkoa ja laitapuolustajia. Cicaldaulle ja Olarulle ei varsinkaan pelattu jalkaan juuri ollenkaan, ellei sitten syöttö ollut satavarma. M. Marinia ankkurina sentään käytettiin jonkun verran, jos tämä onnistui pääsemään pois syöttövarjosta, mutta tuolloinkin syötön piti olla todella helppo, jotta Romania ankkurinsa kautta maitse peliä edisti. Tässä on ensimmäinen avaustilanne toiselta minuutilta. Nita hassuttaa Baribon rohkeasti.


Baribo ehti kipittää toiseen suuntaan ja jättää Marinin syöttövarjoon, joten Nita joutui avaamaan pitkällä.


Ivan voitti ykköspallon kuolettaen sen rinnalla alas.


Olaru ja Marin hukkasivat pomppivan pallon kuitenkin keskustassa Israelille. Juuri tällaisten menetysten takia Romania vältteli keskustan kautta avaamista maitse. Noh, tästä menetyksestä ei sen kummempaa vaaraa lopulta koitunut, vaan peli hidastui laidalle.


Minuutin päästä Romania tuli hyvin prässin alta pois. Dabbur ja Baribo merkkasivat ankkurin ja Chirichesin, joten David päätti irrota Toscan luota auttamaan heitä ja jätti Toscan vain syöttövarjoon. Burca ehti syöttää alta pois kuitenkin.


Davidin höntyiltyä Tosca pääsi kuljettamaan vapaasti sivurajaa pitkin puoleen kenttään, kunnes Natcho irtosi Cicaldaun luota prässäämään. Mihaila piti vastinparinsa Kandilin selässä.


Natchon prässi Toscaan oli myöhässä. Tämä siirsi Mihailalle, joka syötti vapaaksi jääneelle Cicaldaulle ja Tosca jatkoi liikettään saaden seinän kolmannelle. David ei vieläkään saanut juostua Toscaa kiinni. Samalla kun Mihaila syötti keskelle, hän pyörähti ohi Kandilista.


Tosca jätti pallon Mihailalle, joka Kandilin ohi pyörähdettyään pääsi haastamaan toppari Dgania.


Mihaila veivasi Dganin vipuun ja ampui sitten niukasti yli takakulman. Loistava prässinpurku sivurajan kautta.


Edellisestä oppineena David on jäänyt lähemmäs Toscaa. Romania pystyi täten kierrättämään vapaalle topparille Burcalle, joka avasi pelin taas laitaan ennen kuin Dabbur tai Baribo ehti iholle.


Murtava syöttö löysi Mihailan, joka imi Kandilin selkäänsä ja sitten jatkoi kantapäällä pallon tämän taakse, jonne teki aloitteen Natchon pihdeistä Cicaldau. Ovela jatko karkasi yli sivurajan, mutta kaukana ei ollut samanlainen onnistunut eteneminen kotijoukkueen puoliskolle kuin yllä.


Seuraavaksi Nita avasi puolivolleyn käsistä. David nukahti taas Toscaa vastaan ja tämä oli hiipinyt luomaan Mihailan kanssa 2v1-ylivoiman Kandilia vastaan. Tosca sai rauhassa ottaa haltuun tarkan avauksen, joten Nitan jalalla pelaaminen on hyvällä tasolla.


Mihaila ei vieressä Toscan pudotusta saanut haltuun, joten eteneminen jäi puolitiehen.


Vasta 10. minuutilla Nita poimi ensi kerran M. Marinin jalalla. Baribo ja Dabbur eivät kumpikaan ehtineet jättää ankkuria syöttövarjoon, joten Nita uskalsi pelata keskustaan, kun väylä oli niin selkeä.


Abu Fani ylimääräisenä pelaajana keskellä liikkui prässäämään sitten Olarua, kun Kanichowsky kiinnitti enenmmän huomiota Maneaan.


Olaru ehti pyörähtää alta pois ja levittää vapaana olleelle Manealle. Kauaa ei tässäkään pallo keskustassa viihtynyt, vaan se siirrettiin laitakaistalle laitapuolustajalle. Olaru syötti mieluummin sivuttain kuin yritti edistää peliä eteenpäin.


Man oli pudonnut vastaan laitapakki Davidzada selässään. Manea yritti pelata selustaan tyhjään tilaan spurtanneelle Olarulle, mutta passi oli liian pitkä. Ideana silti jälleen mainio edetä sivurajaa pitkin laitapuolustajan selustaan.


26. minuutilla Burca kierrätti pallon Toscalle ennen kuin Baribo oli iholla ja Tosca jatkoi sen eteenpäin ohi Davidin.


Pyrkimys oli luottaa Mihailan laadulliseen ylivoimatilanteeseen, mutta syöttö oli niin huono, että Mihaila ei päässyt pyörähtämään pallo jalassa ohi Kandilin. Mutta ei hätää, kun menetys tapahtui sivurajalla, oli se melko vaaraton.


29. minuutilla Marinille uskalletaan toistamiseen pelata jalkaan keskustaan, kun Dabbur ja Baribo ovat sen verran leveällä valmiudessa prässäämään toppareita, joten Chiriches poimii M. Marinin.


Tämä otti kosketuksen tyhjään tilaan ja pääsi antamaan edistävän syötön keskustan kautta maitse, harvinaista.


Man putosi vastaan välikaistaa pitkin, kun yläkolmikko oli kapealla Kreikka-pelin tavoin. Manea ylälaidassa huolehtii leveydestä laitapuolustajana.


Dazidzada ei lähtenyt seuraamaan Mania, joten tämä sai pyöräyttää puolenvaihdon ja Romania eteni isäntien puoliskolle onnistuneesti.


36. minuutilla Chiriches haastoi jalalla Israelin ylimmän prässilinjan Dabburin ja sai syötettyä eteenpäin maitse rohkeasti Cicaldaulle, kun Marin oli Baribon kontrollissa.


Cicaldau pyörähti taitavasti ohi Abu Fanin ja Romania eteni hyökkyäskolmannekselle. Olarulle tuollaista syöttöä Chiriches ei olisi uskaltanut pelata, mutta Cicaldau on osa ydinrunkoa ja hälle voi toisinaan jopa koittaakin pelata jalkaan, vaikka sitäkin Romania välttelee ellei väylä ole selvä kuten se tässä tapauksessa oli.


Toiselta puoliajalta vielä pari tilannetta läpikäytäväksi. Tässä Nedelcearu chiricmaisesti haastaa jalalla Dabburin, kun Baribo merkkaa M. Marinia. Burca olisi ollut vapaa toppari, mutta Nitan kautta hänelle ei kierrätetty.


Romanian Arajuurella pallo pysyi yllättävän hyvin jalassa tempokuljetuksessa, joka päättyi siirtoon vaarattomalle alueelle sivurajalle Manealle ohi Solomonin.


Manea jatkoi selustassa olleeseen tilaan Ivanille.


Ivan ei yksin toppareita vastaan saanut uhkaa aikaan, vaikka voittikin juoksukisan. Suoraviivainen prässinpurku silti jälleen Romanialta. Toppari avasi laitaan ja sitten pallo pelattiin selustaan noin kärjistetysti, mutta tällä kertaa topparien eikä laitapakin taakse.


Israelin prässi toisella jaksolla oli peilikuva ensimmäisestä. Kun Solomon korvasi tauolla Baribon, oikea laituri David alkoi osallistua Dabburin kanssa toppareiden ja ankkurin prässäämiseen. Solomon vasemmalla laidalla jäi merkkaamaan ennemmin Maneaa. David ahdistaa tässä sen verran Nitaa, että on avattava pitkällä.


Man voitti ykköspallon laitapakin edestä. Hyökkäävä keskikenttä Olaru teki taas aloitteen syntyneeseen tilaan saaden Manin nikkauksen juoksulinjalleen.


Abu Fanin korvannut Glazer kuitenkin pysyi mukana ja hidasti Olarun laidalle napaten lopulta pallonkin tältä siellä, mutta kaava oli taas tuttu eli avaus laitaan ja siitä jatko laitapakin selustaan.


Parin minuutin päästä Burca avasi ohi prässin laitaa pitkin Alibecille, joka oli pudonnut yläkolmikosta vastaan toppari selässään. Mihaila oli liikkunut laitapakin Abu Abaidin selustaan leveyteen ja pääsi käsiksi Alibecin selustajatkoon. Seurauksena oli 3v3-hyökkäys organisoimatonta puolustusta vastaan. Manilla loppuivat vähän keinot kesken, kun hän väkisin yritti hakea vasurinsa vapaaksi. Lopulta hän siirsi takaisin Mihailalle, jonka rankkarin kalastus epäonnistui.

Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti ristipalloilla


Romanian suosituin murtautumismalli on lyhyen otannan perusteella laadullisten ylivoimatilanteiden luonti leveydessä olevaan tilaan. Kreikkaa vastaan se käytti paljon ristipalloja noita tilanteita luodakseen puoleen kenttään edettyään. Leveydestä oli tilaa edetä, joten siksi sinne niitä laadullisia ylivoimatilanteita Romania halusi luoda. Toki joku voi kyseenalaistaa, että onko Ratiu vs. Tsimikas laadullinen ylivoimatilanne vai ei. Ehkei se ollut, mutta ainakin eristetty 1v1-tilanne se oli. Chiriches chippaa tässä ohi Kreikan yläkuusikon löytäen Ratiun leveydestä. Tsimikas irtoaa vastaan jättäen Maximin vasemman topparin Chatzidiakosin huoleksi, kun oikea toppari kontrolloi Puscasia. Ristipalloilla Romania sai myös siis esim. Puscasin 1v2-alivoimatilanteesta 1v1-tasavoimaiseen tilanteeseen, kun Kreikan toinen toppari joutui liikkumaan laitapuolustajan vapaaksi jättämään Romanian laituriin kiinni.


Ratiu haastoi juoksuvoimallaan Tsimikasin ja hankki kulmapotkun päätyrajalta.


17. minuutilla Mitrita on pudonnut muodon ulkopuolelle hakemaan palloa, kun muodon sisään sitä ei ole tullut. Samalla Marin on liikkunut tuuraamaan Mitritaa, jotta hyökkäysmuoto on säilynyt 3-2-5:nä. Mitrita pelaa ristipallon painottomalle puolelle Ratiulle.


Ratiu sai jalan auki, mutta Tsimikas blokkasi keskityksen. Boksissa oli Romanialle oikein otollinen 3v3-tilanne, kun Puscasin ja Maximin seurana oli tosiaan Marin.


Hetken päästä Cicaldau löytää Ratiun auki sivurajalta.


Keskityksen sijaan Ratiu lähti kuljettamaan muodon sisään. Kuten ylempänä kirjoitin, seurajoukkueessa häneltä on nähty näitä liikkeitä enemmänkin, mutta toki myös maajoukkueessa. Hän ei arkaile kuljettaa ahtaaseen tilaan.


Tsimikas ei saanut Ratiuta kuriin, vaan tämä ampui vasurillaan hieman ohi etukulman. Erinomainen 1v1-haasto.


78. minuutilla Ratiu ristipallon haltuunoton jälkeen lähti uudelleen leikkaamaan keskustaan. Vastassa oli nyt laituri eikä Tsimikas.


Pelkas ei pysynyt mukana, koska Ratiun askeleet ovat räjähtävät. Seurauksena oli sivuvapaapotku.


55. minuutilla Romania pelasi taas yhden ristipallon Ratiulle.


Tämä keskitti päätyrajalta ohi Tsimikasin, mutta Maxim ei pääpalloa etutolpalla voittanut.


Toisellekin laidalle ristipalloja jaettiin. Chiriches osoittaa pallollista osaamistaan.


Mitrita ja Camora ovat vaihtaneet paikkoja, jotta Mitrita pääsee vahvuusalueelleen eli tempokuljetukseen leveydestä kohti maalia. Kuljetus päättyi umpikujaan.


Toinen näyte avausjakson lopusta. Kreikan kärki on ohitettu kierrättämällä helposti. Chiriches lähettää ristipallon.


Camora ei kuitenkaan saanut epätarkkaa syöttöä haltuun tällä kertaa. Idea oli kuitenkin hyvä.


Ristipallojen tarkkuudessa oli muutenkin vähän petrattavaa, jotta maalipaikkoja olisi syntynyt entistä enemmän. Minuutti aiemmin Bordeianun ristipallo jäi pahoin vajaaksi katketen Bouchalakasiin. Kuvan ylälaidassa näkyy, kuinka Tsimikas oli jo ennakoimassa syöttöä leveyteen ja liikkumassa kiinni Ratiuun.


Toisen jakson alusta Rusin poiminta Camoralle.


Tämä ei kuitenkaan päässyt keskittämään tai haastamaan 1v1-tilanteessa, kun syöttö meni liian eteen. Lisäajalta jäi mieleen vielä Popescultakin yksi vajaa ristipallo kohti Ratiuta, mutta sitä ei tarvinne kuvakaapata sen kummemmin, vaan maininta riittää, kun näytteitä on yllä riittämiin ja Kreikka-pelin suosituin murtautumismalli tuli selväksi.


Israelia vastaan ristipalloja oli vähemmän, kun peli aaltoili voimakkaasti päästä päähän eikä hitaampia hyökkäyksiä esimerkiksi Romanialta niin paljoa nähty, vaan kuten ylempänä kävi ilmi, se hyökkäsi aika suoraviivaisesti purkaessaan vastustajan korkeaa prässiä. Manea ei ollut laitapakkina niin aktiivinen ylöspäin kuin Ratiu, mutta kyllä hänellekin muutama 1v1-tilanne leveyteen luotiin. Chirichesin syöttö löysi Olarun, joka jatkoi Manealle tyhjään tilaan, kun Man oli houkutellut laitapakin ylemmäs. Kanichowsky jäi Maneasta jälkeen.


Niinpä vasen toppari Goldberg joutui kaventamaan laitaan, mutta ei saanut avointa jalkaa kuriin. Keskitys leijaili kuitenkin Marcianon käsiin. Varmaan tämä näyte olisi voinut olla aiemmassa osiossa prässinpurkuun liittyen, koska laitapuolustajan selustassa ollutta tilaa Romania tässäkin hyödynsi, mutta tämä oli kuitenkin vähän hitaampi hyökkäys, joten laitoin näytteen laadullisten ylivoimatilanteiden otsakkeen alle, vaikkei ristipallosta sinällään ollut kyse.


MM-karsintojen päätöskierrokselta lopuksi joitakin ristipallopoimintoja eli edellisenkin valmentajan alaisuudessa ne olivat Romanian pelikirjassa isolla tussilla. Romania hyökkää rohkeasti 2-1-7:llä Liechtensteinin bussia vastaan. Nedelcu toppareiden edestä poimii Manean sivurajalta.


Manea sai laadullisen ylivoimatilanteen wingback Spirigia vastaan, mutta haki yhdellä kosketuksella puskua välikaistalle Manille siinä onnistumatta.


Tässä puolestaan oikea kasipaikan pelaaja Morutan on pudonnut kk-linjan etupuolelle hakemaan palloa ja poimii sitten vasemman laitapuolustajan Bancun laitakaistalta olevasta tilasta.


Wolfinger ei ehtinyt saada tukea sivusta, joten Bancu hyödynsi laadullisen ylivoimansa ja sai jalan auki keskitystä varten.


Liechtensteinin tähtivasuri Göppel kuitenkin piti Puscasin irti pääpallosta.


Maalittoman Islanti-kotipelin lopussa puolestaan ristipallosta syntyi puolittainen maalipaikka. Romania hakee riskillä maalia, joten hyökkäysmuoto on täten jälleen peräti 2-1-7. Ankkuri R. Marin pelaa ristipallon vasemmalle tyhjään tilaan.


Bancu saa eristetyssä 1v1-tilanteessa vasurinsa auki ja keskittää...


... Maxim ohjaa ovelasti kantapäällään kohti takakulmaa...


... mutta Olafsson heittäytyy torjuntaan.

Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti leveyteen yhdistettynä painottoman puolen (laitureiden) taka-aluejuoksuihin


Tämä teema liittyy aika lailla edelliseen, mutta halusin tehdä siitä oman väliotsikon, koska todella usein, kun Romania keskittää laitakaistalta, painottomalta puolelta on tehty juoksu takatolpalle ja keskitykset suuntautuvat nimenomaan sinne! Yleensä juoksun on tehnyt laituri, muttei aina. Tämä ensimmäinen näyte olisi voinut olla myös ylemmässä ristipallo-osiossa, mutta menkööt nyt tässä. Yhdeksännellä minuutilla Romania meni 0-1 johtoon ristipallon ja takatolppajuoksun seurauksena. Cicaldau lähettää ristipallon kohti Mania.


Seurauksena oli laadullinen ylivoimatilanne ja Man sai tassunsa auki Davidzadaa vastaan. Cicaldau liikkui samalla boksiin syöttönsä jälkeen. Natcho viittelöi muille, että takatolpalle suuntautunut juoksu pitäisi seurata.


David putosi myöhässä ja rynni itsensä ulos.


Toisella kosketuksellaan Cicaldau tykitti alakulmaan. Israel nolla, Romania yksi. Iordanescu myhäili penkillä.


MM-karsinnoissa Romania teki useammankin osuman keskittämällä takatolpalle laadullisista ylivoimatilanteista. Ensimmäinen näyte on syyskuulta. Pallo kierrätetään Hagille vasempaan laitaan 1v1-tilanteeseen.


Hagi leikkasi keskelle ohi Wolfingerin ja keskitti sitten takatolpalle.


Manea oli tehnyt painottomalta puolelta juoksun ja nikkasi maan kautta pallon verkkoon. Romania kaksi, Liechtenstein nolla. Näiden juoksujen seuraamisessa on oltava tarkkana.


Armeniassa maaliskuussa Bancu kierrätti leveyteen laituri Maximille ja jatkoi liikettään pystyyn. Maxim houkutteli Hambardzumyanin lähemmäs.


Bancu sai Maximilta syötön takaisin ja tassun auki vuorostaan Grigoryania vastaan.


Cicaldau oli tehnyt Israel-pelin kaltaisen nousun keskikentältä takatolpalle ja puski upeasti vaikeasta asennosta pallon takakulmaan. Armenia yksi, Romania kaksi.


Hetkeä aiemmin samassa pelissä pallo kierrätettiin niin ikään aluksi laitakaistalle Maximille laadulliseen ylivoimatilanteeseen.


Tämä ohitti Hambardzumyanin ja syötti Grigoryanin edestä välikaistalle liikkuneelle Banculle. Romania hyökkäsi normaalisti 2-3-5:llä, kun pelin puolen laitapuolustaja liittyi viidenneksi pelaajaksi ylös ylänelikon (laiturit, kärki ja kymppi) seuraan puoleen kenttään päästyä.


Bancu keskitti kohti taaempaa kohdetta.


Cicaldau oli jälleen päättämässä hyökkäystä ohjaten pallon verkkoon ohi Yurchenkon. Armenia yksi, Romania yksi.


Islannissa voittomaalissa oli hitusen samanlainen kimmoke matkalla. Stanciu lähti leikkaamaan leveydestä ohi laitapuolustajan kohti keskustaa.


Saevarsson laitapakkina jätti Stanciun Palssonin vastuulle, mutta tämä ankkuri ei pysynyt mukana Stanciun kieputteluissa ja Stanciu sai jalan auki välikaistalla. Man laiturina teki samalla liikkeen takatolpalle.


Stanciu ampui päin topparia Bjarnasonia.


Pallo kimposi sopivasti takatolpalle Manille, joka puttasi tyhjiin. Islanti nolla, Romania yksi. Kaikki lähti rakentumaan jälleen onnistuneesta 1v1-pelaamisesta. Laukaus muuttui onnekkaaksi keskitykseksi, mutta sellaista sattuu joskus.


MM-karsinta-avauksen voittomaali syntyi 84. minuutilla Makedonian verkkoon. Pallo kierrätettiin Manealle tyhjään tilaan. Makedonian wingback jäi kapealle, joten varsinaisesti Manean ei tarvinnut harhauttamalla saada jalkaa vapaaksi tällä kertaa. Hän poimi välikaistalta boksin sisään nousseen toisen pohjapelaajan R. Marinin, joka käänsi painottoman puolen laiturille Hagille ja tämä tälläsi takakulmaan. Toisin sanoen "takatolppakeskityksen" välissä oli vain tässä näytteessä yksi ylimääräinen palanen Marin, mutta periaate oli sama kuin ylemmissä näytteissä. Romania kolme, Pohjois-Makedonia kaksi.


Lopuksi muutama tilanne vielä Liechtenstein-kamppailusta päätöskierrokselta marraskuulta. Heti toisella minuutilla nähtiin klassista Romaniaa. Liechtenstein tukki keskustan 5-3-2:lla, joten pallo kierrätettiin taas tyhjään tilaan laitakaistalle. Man sai laadullisen ylivoimatilanteen Spirigia vastaan ja vasurinsa auki saatuaan keskitti takatolpalle, jonne oli kaventanut painottomalta puolelta vasen laituri Ivan. Tämän pusku läheltä meni niukasti yli maalin.


42. minuutilla Manea vuorostaan keskittää aikaisin....


... Ivan on painottomalta puolelta kaventanut Puscasin lähelle tällä kertaa ollen kuitenkin se taaempi kohdepelaaja ja voittaen pääpallon häntä seuranneen wingbackin Wolfingerin edestä.


Büchel dippasi kuitenkin pallon yli maalin.


28. minuutilla yksi näyte vielä rooleista toisin päin. Nyt Ivan on saanut leveyteen pallon, haastaa ja saa jalkansa auki 1v1-tilanteessa.


Man kavensi takatolpalle, muttei saanut jatkettua palloa maaliin. Wingbackeista Spirig oli vuorostaan ongelmissa painottoman puolen laiturin juoksun seuraamisessa loppuun asti. Hagilta nähdään varmasti paljon tällaisia liikkeitä, jos hän pelaa oikealla, koska Rangersissakin hän on niitä tottunut tekemään koosteiden perusteella.


Jotta Romania ei pääsisi vyörymään laidoilta, laitapuolustajan/wingbackin on saatava tukea laadullisiin alivoimatilanteisiin Romanian todella taitavia ja teknisiä laitureita vastaan. Esimerkiksi tässä Wolfinger on saanut tuen laitakeskikentältä ja täten Ivan ei lähde haastamaan alivoimaisena. Suomen on kyettävä samaan oli muotona sitten 5-3-2 tai 4-4-2, mutta joko sivutopparilta, laitakeskikentältä tai laiturilta on tultava apu wingbackille/laitapuolustajalle ajoissa eikä näitä saa jättää yksin. Muutoin Huuhkajat on ongelmissa keskitysrallin kanssa.

Leveydestä murtautuminen välikaistoilta tehdyillä aloitteilla


Tämä teema liittyy vahvasti edellisiin. Kun pallo kierrätettiin maitse tai ilmassa Romanian laitapuolustajille, Kreikan laitapuolustajista eritoten Tsimikas jätti Romanian laiturin välikaistalla topparin huoleksi ja irtosi itse puolustamaan leveyttä, mutta se avasi tilaa tuolle Romanian laiturille tehdä aloite Tsimikasin selustaan tyhjään. Romania pari kertaa yritti ristipallojen jälkeen jatkaa pelivälineen heti esim. Tsimikasin taakse tyhjään tilaan. 11. minuutilla Rus on löytänyt keskeltä Marinin, joka kääntyi ja ehti Kreikan yläkuusikon puristuksista lähettää ristipallon Ratiulle.


Tsimikas irtosi vastaan ja samalla Maxim teki taskusta aloitteen tyhjään tilaan, mutta Ratiu ei saanut jatkettua palloa pystyyn. Kreikan vasen toppari oli ollut keskellä puolustamassa Puscasia toisen topparin kanssa eikä ehtinyt ajoissa reagoida Maximin juoksuun, joka olisi varmasti päässyt haastamaan Chatziadiakosia täydessä vauhdissa kuljettaen.


34. minuutilla kuvio onnistui. Bordeianu löydetään vapaana pelaajana 3v1-ylivoiman turvin ja tämä poimii Ratiun. Tsimikas irtoaa Maximista.


Maxim liikkuu Tsimikasin taakse. Chatziadiakos on paremmin hereillä seuraten iholla.


Tsimikaskin ehti pallon alapuolelle vielä ja Maxim palautti alas. Ukraina teki syksyllä paljon vastaavia liikkeitä Tsygankovin ja Yarmolenkon voimin ja niitä Suomi puolusti hyvin ainakin kotiottelussaan, joten eiköhän Romaniaakin vastaan sama toistu.


Lisäajalla Mihaila teki toisella laidalla taskusta aloitteen, mutta sitä ei poimittu.


Puolen tunnin jälkeen Vaduzissa Stanciu on pudonnut hakemaan palloa jalkaansa kk-linjan etupuolelle pois muodon sisästä ja poimii Manean tyhjästä tilasta.


Manea houkutteli Spirigin itseensä ja sitten välikaistalta Man teki aloitteen wingbackin taakse tyhjään tilaan. Göppel kuitenkin seurasi hyvin perässä.


Niinpä Man pudotti takaisin alas ja Manea keskitti luukulle ohi wingback Spirigin.


Puscas voitti pääpallon keskellä ja nikkasi sen suoraan Grünenfelderin käteen. Tuomiona oli rangaistuspotku, mutta sen Stanciu ampui ohi, joten peli pysyi maalittomana!
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #10 : 18.04.2022 klo 21:36:19


Laitakolmiot ja -rotaatiot


Liectenstein-pelistä mieleeni jäivät Romanian hyödyntämät laitakolmiot, kun se hyökkäsi jopa 2-1-7 muodolla puoleen kenttään edettyään. Maaliskuussa kun Romania hyökkäsi puolessa kentässä 3-2-5:llä/2-3-5:llä (riippuen sijoittuiko ankkuri toppareiden väliin vai ei), kolmiopelaaminen laitakaistoilla jäi vähemmälle, kun laitapuolustajan ja laiturin etäisyys lähimpään kk-pelaajaan oli isompi. Liechtenstein puolusti suomimaisesti 5-3-2:lla, joten Romania halusi venyttää muotoa sivuttain ja iskeä sitten mahdollisesti välikaistoilta pystyjuoksuilla syntyviin rakoihin. Jako meni yleensä niin, että kun välikaistalla oli kerrallaan jopa kaksikin pelaajaa ajoittain, toinen teki pystyjuoksun (Ivan kuvassa) ja toinen tuli tarjoamaan syöttösuunnan (Stanciu). Bancu on leveydessä kolmion kolmantena palasena ja poimii tällä kertaa Stanciun, kun selkeää väylää pelata eteenpäin ei ollut syntynyt.


Sitten muutama tilanne lisää kolmiopelaamisesta Romanian vasemmalta laidalta. Kuten näkyy, Romania vyöryy taas 2-1-7:llä ja laituri sekä kasipaikan pelaaja ovat samalla välikaistalla perätysten.


Tämä oli sikäli vähän poikkeava tilanne, että Bancu lähti itse syöttönsä jälkeen pystyjuoksuun ja Stanciu antoi seinäsyötön takaisin wingbackin taakse. Ivan käytännössä vain veti sivutopparin keskemmälle pois syöttölinjalta. Lopulta seurauksena oli kulmapotku, kun pallo meni yli päädyn isäntien kautta.


Viiden minuutin päästä Bancu houkuttelee wingbackia taas itseensä. Ivan tulee tällä kertaa vastaan sivutoppari selässään ja Stanciu säntää pystyyn syntyneeseen aukkoon.


Bancu päätti kuitenkin olla poimimatta juoksua ja syötti sivuttain mieluummin Nedelculle, pöh.


Sitten muutama näyte myös toiselta laidalta. Tässä Morutan siirtää pallon laitaan. Periaatteessa hänellä, Manilla ja Manealla on 3v2-ylivoimatilanne jopa, kun Göppel sivutopparina on jäänyt boksiin ja wingbackia tukee vain laitakeskikenttä Hasler.


Manea tekee taustakierron ja keskittää Manin siirrosta.


Ivan ja Puscas olivat keskellä, mutta kumpikaan ei kunnolla päässyt pallon päälle.


Pari minuuttia aiemmin Morutan peippailee oikealla. Manea on välikaistalla tullen vastaan ja samalta kaistalta Man menee pystyyn boksiin.


Keskitys katkesi keskitoppariin. Kulmapotkun Romania kuitenkin sai. Kuten todettua, Romania tuskin hyökkää 2-1-7:llä näin railakkaasti Kansojen liigassa, joten samanlaisia yhtä lähekkäin olevia laitakolmioita ei täten synny, kun hyökkäysmuoto on ennemmin vastustajan kenttäpuoliskolla 3-2-5/2-3-5 ja etäisyys isompi laitapakista ja laiturista kk-pelaajaan, vaikka välillä toki jompikumpi Romanian ylemmistä keskikentistä saattaakin nousta linjojen väleihin kuudenneksi pelaajaksi ylös.

Selustassa olleen tilan käyttö


Valtaosasta Romanian pystyjuoksualoitteista vastaa Puscas, joka vastaa nopeudeltaan ja mielestäni vähän olemukseltaankin sekä pelityyliltään Pukkia. Puscas teki Kreikka-pelissä paljon turhiakin aloitteita, joita ei poimittu. Esimerkiksi tässä Marin poimi mieluummin puhkovalla syötöllä Camoran kuin Puscasin.


Camora sai jalan auki ja keskitti, mutta Puscas ei selustaan ehtinyt, vaan Mavropanos oli välissä.


Hetken päästä Marin kuitenkin poimi Puscasin, kun tämä spurttasi topparien välistä heti, kun hän näki Marinin avoimen jalan.


Chatziadiakos kuitenkin liukui väliin.


43. minuutilta vielä Puscasin repivä juoksu, johon molemmat topparit reagoivat, mutta Chiriches ei sitä poimi. Mitrita puolestaan olisi voinut liikkua nuolen osoittamaan tilaan ja ehkä siihen Chiriches olisi syöttänyt, mutta tuokin jäi näkemättä. Yhtä kaikki, Suomenkin toppareiden tulee ennakoida Puscasin juoksuja ja pudottaa ajoissa, jos näyttää siltä, että Puscas kiihdyttää yhtäkkiä.


Israel-pelissä Ivanilta nähtiin piikissä niin ikään muutama terävä juoksu. Tässä rajaheiton jälkeen Mihaila poimii Ivanin.


Tämä oli kuitenkin aina yksin kahta topparia vastaan kuten Puscas saamatta sen kummempaa aikaan, mutta kuka ikinä Romanialla kulloinkin kärjessä pelaa, tältä voidaan odottaa ehkä noin 2-3 pystyjuoksualoitetta per puoliaika.


Tämä näyte olisi voinut olla prässinpurkuosiossakin. Nita ohittaa Israelin prässin linkoamalla heiton kohti sivurajaa.


Sinne liikkui Cicaldau, joka pääsi ohi peilaajastaan Natchosta.


Ivan teki aloitteen laitapuolustajan ja topparin välistä pystyyn.


Dgani kuitenkin pysäytti 1v1-haaston. Kandil ehti hyvin myös tuplaamaan, joten Goldberg pystyi pysymään keskemmällä toppareista.


Seuraavaksi Liechtensteinia vastaan muutama lisänäyte Puscasista. Hänellä on tietty kemia olemassa Stanciun kanssa. Kun tämä saa jalan auki välikaistalla, Puscas liikkuu pystyyn. Heissä on jotain samaa kuin Lodissa ja Pukissa. Yhdeksännellä minuutilla Stanciu lähettää omalta puoliskolta saakka pystysyötön.


Puscas kirmasi topparien taakse, mutta pallo meni aina Büchelille asti.


23. minuutilla sama toistuu hyökkäyskolmanneksella. Stanciulla on avoin jalka ja Puscas liikkuu pystyyn.


Haltuunotto onnistui, mutta vasemman jalan laukaus meni päin Bücheliä.


MM-karsintojen viimeinen maali käynnistyi Alibecin pystyjuoksusta tyhjään tilaan.


Pudotus toiseen aaltoon...


... ja Bancu naulaa takakulmaan bravuurivasurillaan.


Liechtenstein nolla, Romania kaksi.


Sen lisäksi, että kärjet tekevät pystyjuoksualoitteita, myös laitureilla riittää nopeutta spurtata selustassa olevaan tilaan ja Liechtenstein-pelissä Manilta ja Ivanilta nähtiin useitakin aloitteita. Romanian keskikentällä on taitavia pelaajia, jotka mielellään chippaavat selustaan. Ei Romania toki sentään niin paljoa linjan taakse pelaa kuin vaikkapa Tanska, mutta Radoin alaisuudessa ainakaan sinne ei emmitty pelata, jos paikka aukeni. Tässä Nedelcu tavoittelee oikeaa laituria Mania, joka on liikkunut keskelle, mutta ei päässyt käsiksi syöttöön Göppelin pihdeistä.


Hetken päästä lopputulos oli sama eli vasen toppari Göppel seurasi kurinalaisesti Manin rinnalla juoksun eikä tämä päässyt ankkurin pystypalloon kiinni.


Tässä vuorostaan Morutan chippaa kk-linjan edestä linjan taakse.


Ivan ei kuitenkaan syöttöön ehtinyt.


Saksaa vastaan yksi tilanne seuraavaksi. Chiriches hyödyntää avoimen jalan ja poimii vasemman laiturin Mihailan juoksun topparien taakse.


Laukaus meni kuitenkin yli vasemman etukulman.


Viimeinen näyte on Stanciusta. Kuten kirjoitin pelaajaesittelyissä, hänellä on myös nopeutta spurtata pystyyn. Tässä hän on vapaassa roolissaan hyökkäyskolmanneksella ollut vaihteeksi taas Puscasin alapuolella ja tekee linjojen välistä liikkeen pystyyn, jonka Bancu poimii!


Frommelt kuitenkin pumppasi eteenpäin ja katkaisi syötön hyvin.

Vastustajan muodon sisään pelaaminen


Ne kerrat, kun Romania yritti löytää muodon sisästä maitse välikaistoilta Mitritaa tai Maximia, yritykset päättyivät siihen, että herrat joutuivat vain palauttamaan takaisin alas, koska selässä oli mies eikä tilaa kääntyä ollut. Kenties Hagin ja Stanciun yksilötaito riittää välikaistoille 1v1-tilanteiden voittamiseen, mutta Mitritasta ja Maximista ei oikein siihen ollut, joten Romania eteni siksi muita reittejä pitkin. Tässä laitapakki Rota hiillosti Mitritaa pakottaen tämän palauttamaan heti takaisin alas, kun Bordeianu on syöttänyt halki kk-linjan.


Tässä Rus antoi syötön muodon sisään, mutta Mitrita tuplattuna ei onnistunut kääntymään puhtaasti. Toki onnekkaasti pallo kimposi Camoralle ja Romania sai lopulta hyökkäyksestä kulmapotkun.


Läpi illan Romanialla oli haasteita murtautua keskeltä Kreikkaa vastaan ja harvat kombinaatiot boksin reunalla päättyivät aina menetykseen, vaikka yläkolmikko pelasikin toisiaan lähellä kapealla. Tässä kolmikko on viiden metrin sisässä. Mitrita on hakenut pallon kk-linjan etupuolelta ja syöttää Maximille.


Tämän jatko Puscasille jäi liian taakse ja Chatziadiakos pääsi väliin. Sinänsä idea nopeasta seinästä oli hyvä, mutta Maxim ei saanut seinäsyöttöä takaisin topparin jättämään tilaan.


Toisen jakson alusta samanlaista ideaa. Ratiu pelasi välikaistalle ja Maxim jatkoi selustaan, mutta Tsimikas pääsi väliin ennen Marinia. Kolme pelaajaa oli taas lähellä toisiaan boksin reunalla.


Ottelun lopusta vaihtomiesten järjestämä murtautumisyritys. Popescu syöttää Tanaselle, joka imee topparin mukaansa ja Mihaila spurttaa syntyneeseen tilaan.


Seinä kolmannelle päättyi Mihailan louhikkokosketukseen.


Israel-pelistä ei löytynyt tämän väliotsakkeen alle materiaalia, koska Romanian hitaat hyökkäykset olivat niin vähissä, koska peli aaltoili päästä päähän vauhdilla ja Romanian maalipaikat syntyivät joko transitioista tai suoraviivaisista murtautumisista selustassa tai laitapuolustajien takana olleeseen tilaan. Niissä muutamassa hitaassa hyökkäyksessä keskeltä murtauminen ei onnistunut. Liechtenstein-pelistä muutaman näytteen voipi poimia sen sijaan. Tuntui siltä, että Romanialle sattui aika paljon harhasyöttöjä Liechtensteininkin kaltaista heppoista vastustajaa vastaan, kun pyrkimyksenä oli syöttää muodon sisään ja edetä keskustan kautta. Esimerkiksi Banculta nähtiin monta tälläistä epäonnistunutta syöttöä muodon sisään ja ne tarjoavat tietysti selkeitä vastaiskumahdollisuuksia vastustajalle.


Tässä puolestaan Stanciu syöttää suoraan Göppelille yrittäessään tavoitella Puscasia. Summa summarum, Romania on huono murtautumaan keskeltä ja siksikin suosii keskityksiä laidoilta.

Kaukolaukaukset


Kuten pelaajaesittelyissä kävi ilmi, Romanialla on paljon kaukolaukaustaitoa ja laukaukset kaukaa ovat yksi tapa murtaa vastustajan puolustus. Kreikkaa vastaan Cicaldau kokeili kahdeksannella minuutilla yllättää Vlachodimosin, mutta veto meni yli. Yllätyin, ettei näitä kokeiltu sitten juuri tämän enempää, kun MM-karsinnoissa niistä tuli ajoittain vaarallisia tilanteita.


Tässä Nedelcu kokeilee 30 metristä ampuen suoraan Büchelin syliin. Myöhemmin samassa pelissä Bancuhan viimeisteli 0-2 osuman boksin ulkopuolelta hirmuvasurillaan ja tuo tilanne on läpikäyty ylempänä.


Ankkureista R. Marinin laukausten kanssa pitää olla erityisen tarkkana. Kotipelissä Liechtensteinia vastaan hän jysäytti tolppaan samoilta etäisyyksiltä lyhyen kulmapotkun jälkeen.


Armeniaakin vastaan...


... vain vaivoin Yurchenko torjui hänen kaukolaukauksensa.


Voittomaali Liechtensteinia vastaan kotona oli Toscan ansiota, kun hän vieraiden purkaman keskityspallon pamautti vastapallona takakulmaan boksin reunalta.


Maalivahti oli voimaton.



Islantia vastaan kotona Hagi oli lähinnä maalintekoa maalittomassa pelissä ampuen kaukolaukauksen tolppaan päätöskympillä.

Negatiiviset tilanteenvaihdot


Kun Romania ei jatkuvasti suostunut etenemään laitapuolustajien tai yläkolmikolle chippaamisen kautta, vaan pyrki etenemään maitse linja kerrallaan puhkoen, menetyksiä sattui ja niistä Kreikka loi puolivaarallisia vastaiskuja useamman. Sikäli tuli vähän mieleen Shevchenkon aikakauden Ukraina, kun ilmassa eteneminen oli totaalisen kielletty ja Ukraina piti pallon maassa keinolla millä hyvänsä ja seurauksena oli sitten paljon menetyksiä omalla kenttäpuoliskolla. Romaniallekin noita menetyksiä sattui paljon omalla kenttäpuoliskolla, kun se opetteli vielä Iordanescun aivoituksia. Kolmannella minuutilla Romania avasi ensi kerran alhaalta maitse kontrolloidusti ja yritys päättyi heti menetykseen, kun Bordeianu hukkasi pallon ankkurina Kreikan ylimpien prässilinjojen puristuksessa.


Limnios teki riiston jälkeen liikkeen Rusin taakse. Camora oli laitapakkina vastustajan viimeisessä linjassa tässä Romanian ensimmäisessä avausyrityksessä, joten Rus yritti tukkia hänen jättämän tilan tuloksetta.


Limniosin keskitys löysi Giakoumasin, joka ohjasi ohi etukulman kärkkärillä.


Seuraavaksi Ratiu antoi harhasyötön omalla kenttäpuoliskolla vastustajan prässätessä iholle.


Seurauksena on 4v4-hyökkäys organisoimatonta puolustusta vastaan. Mantalos syöttää Giakoumakisille.


Giakoumakis otti mukaan vielä Pelkasin, joka sai jalan auki Chirichesia vastaan ampuen Nitan syliin.


28. minuutilta GIF. Camora yrittää pelata muodon sisään välikaistalle, mutta negatiivisessa peliasennossa olevalla Mitritalla on heti laitapakki Rota selässä, joka kampeaa Limniosin avustuksella pallon vieraille. Vastaprässi ei ehdi käynnistyä, kun Kreikka jo pelaa pallon eteenpäin Pelkasille, joka jatkaa toiselle puolelle Camoran jättämään tilaan kirmanneelle Mantalosille. Giakoumakis vie juoksullaan Chirichesiä vähän mukanaan ja Pelkas jatkaa liikettään tyhjään tilaan boksiin päättäen suoraviivaisen vastaiskun laukaukseen sivuverkkoon. Hieno hyökkäys ja ensimmäisen esimerkin tapaan Kreikka haavoitti Camoran jättämästä tilasta Romaniaa keskityksellä. Romanian laitapuolustajien jättämiin tiloihin Suomikin varmasti vastaiskuissaan pyrkii etenemään.


42. minuutilla Bordeianun ristipallo katkesi Bouchalakasiin.


Tsimikas kiihdytti ohi Cicaldaun, joka kahden suunnan työmoraalistaan ei loista juoksunopeudellaan.


Tsimikas kuljetti aina boksin reunalle saakka. Rus kuitenkin katkaisi keskityksen ennen kuin Giakoumakin olisi putannut tyhjiin takatolpalta.


Israelissa Romanialle tyypillinen käyttäytyminen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa jatkui eli se tukki keskustan ja ohjasi pelin laidoille. Niin kävi esimerkiksi tässä syvällä tapahtuneen menetyksen jälkeen, kun nopeasti kuusi pelaajaa oli välikaistojen välissä ohjaten Israelin haavoittamaan leveydestä.


Tässä on Saksa-pelistä samanhenkinen tilanne. Stanciu menettää pohjapelaajana pallon.


Havertz kuljettaa kohti suojaamatonta linjaa. Romanian laitapakit tulevat kapealle estäen keskeltä pelaamisen ja ohjaavat Havertzin syöttämään laitaan.


Laidalta tulleen keskityksen Camora purki pois. Hän oli omassa boksissa sen sijaan, että olisi ollut puolustamassa leveydessä ollutta tilaa.


Israel-pelissä menetyksiä ei tullut niin paljoa kuin Kreikkaa vastaan, mutta muutama kuitenkin. Tässä Burca lähti kuljettamaan muodon sisään, mutta siirto viereen Cicaldaulle epäonnistui.


Israel pelasi heti Toscan jättämään tilaan. Mihaila kipitti lujaa alas.


Burca kavensi topparina laitaan, mutta taklasi ohi. Sen sijaan Mihaila juoksi yhtä lujaa alas kuin eräässä myöhemmässä erikoistilanne-esimerkissä ja ehti Davidia ennen tämän itselleen eteenpäin pelaamaan palloon.


Tässä puolestaan Tosca leikkasi muodon sisään ohi Davidin, mutta otti liian kovan kosketuksen ja pallo karkasi Natcholle.


Kanichowsky antoi diagonaalisyötön Davidille Toscan jättämään tilaan.


Burca kavensi tuloksetta leveyteen, koska keskitys meni hänen ohi. Baribo vei juoksullaan Chirichesin ja Manean maalille. Dabbur leikkasi vasemmasta laidasta keskustaan.


Dabbur ei ampunut suoraan, vaan yritti haltuunottoa ja johti lopulta siihen, että laukaus jäi piippuun kokonaan.


Seuraavaksi muutama näyte lisää vastustajan kenttäpuoliskolla tapahtuneiden menetysten jälkeisestä toiminnasta eli välittömästä vastaprässistä. Romanian puolustuslinja pelaa korkealla ja jos ensimmäinen vastaprässiaalto vuotaa, selustassa on paljon tilaa, johon juosta! Tuohon tilaan Kreikkakin pyrki pelaamaan tilanteenvaihdoissaan. 10. minuutilla Mitritan kuljetus päättyi umpikujaan. Hän, Marin, Cicaldau ja Camora käynnistävät vastaprässin.


Vastaprässi kuitenkin vuotaa.


Bordeianu yritti pysäyttää pystysyötön saaneen Giakoumakasin, mutta tuloksetta. Limnios kiihdytti puolustuslinjan selustassa olleeseen tilaan toppariparin taakse.


Rus kuitenkin puolusti isoa aluetta loistavasti ja riisti pallon.


Toisen jakson alussa Puscas löytyy kohdepelaajana puolustuslinjan edestä, mutta pudotus Cicaldaulle on epätarkka.


Mavropanos juoksi olemattoman vastaprässin läpi ja vapautti Giakoumakasin karkuun.


Jälleen kuitenkin Rus oli pelastava enkeli viime hetkellä.


70. minuutilla jälleen Kreikka pelaa suoraviivaisesti kohti selustassa ollutta tilaa, kun Romanian puolustuslinja oli korkealla. Vastaprässi ohitettiin yhdellä pystysyötöllä! Toivottavasti Glen ja Schüller toteuttavat samaa kesällä. Marin kuitenkin liukui väliin lopulta Giakoumakisin keskitykseen. Tämän paikalle olisi helposti voinut kuvitella Pukin haavoittamassa tyhjää tilaa yhtä lailla nopeudellaan.


53. minuutilla Bordeianu vaihteeksi vuotaa pallollisena. Ehkä tällaiset harhasyötöt loppuvat, kun Nedelcu on ankkurina tai sitten Marin alusta asti. Yhtä kaikki, Rota aavisti syötön kohti Mitritaa ja riisti etupuolelta.


Mavropanos ohitti vastaprässin yhdellä syötöllä ja Limnios teki aloitteen. Rus kavensi taas Camoran jättämään tilaan, mutta oli tällä kertaa sen verran myöhässä, että aiheutti vapaapotkun sivurajalta selästä taklaamalla.


Israelissa 54. minuutilla puolestaan Manin löysä syöttö muodon sisään katkesi Glazeriin.


Cicaldaun erinomainen kipittäminen omiin päin esti puhkovan syötön Manean jättämään tilaan vasempaan laitaan.


Joitakin mahdollisuuksia Israelilla oli pelata riistojen jälkeen toppareiden selustaan eikä aina laitapuolustajien jättämiin tiloihin, mutta se jätti ne käyttämättä kuten vaikka viidennellä minuutilla, kun Romanian vastaprässi vuoti. David oli tekemässä aloitetta pystyyn, mutta häntä ei ikinä poimittu tyhjästä tilasta. Marin ei puolustuslinjan edessä saanut pysäytystä aikaan.


Valintana oli levittää Kanichowskylle, jolloin aihio kuihtui.


Rusin vastaprässi eteenpäin ankkurina ei johtanut pysäytykseen puolestaan tässä.


Valintana oli pelata puolustuslinjan etupuolelle, mutta Nedelcearu ohjasi vastustajan kiltisti laitaan umpikujaan.


Hetkeä aiemmin Israel vastahyökkäsi mallikkaasti. Manean kaukolaukaus jäi blokkiin. Vastaprässiaalto ohitettiin oikeaoppisesti yhdellä syötöllä kuten Kreikka monesti. Nedelcearu yritti ajaa Solomonin laitaan ylemmän kuvan kaltaisesti, mutta ei onnistunut. Lopulta Solomon sai jalan auki ja ampui hieman yli takakulman.


Armenian avausmaali reilu vuosi sitten karsinnoissa puolestaan oli vastaiskuosuma. Romanian vastaprässi on ylempänä vuotanut...


... Spertsyanin pitkä kuljetus päättyi laukaukseen boksin reunalta, joka kimposi Toscasta ohi Nitan. Armenia yksi, Romania nolla.


Onnistuneitakin vastaprässejä toki Romania näytti Kreikka-pelissä. Avausjakson paras maalipaikka muun muassa vartin kohdalla oli vastaprässin seuraus. Tässä Kreikka ei yhdellä syötöllä pelannut ohi vastaprässin ja se kostautui. Rota jäi katkon jälkeen ihmettelemään pallollisena eikä poiminut esimerkiksi Mitritan takana vapaana ollutta ankkuri Siopisia.


Lopulta aikansa jahkailtuaan Rota potkaisi suunnilleen ohi pallosta lahjoittaen sen Mitritalle.


Mitrita pudotti alas. Cicaldau siirsi Maximille ja tämä antaa takaisin seinän kolmannelle Mitritalle, joka on Rotan sisäpuolella livahtaen topparin ja laitapakin välisestä aukosta pystyyn. Puscas blokkaa arvokkaasti.


Vasemman jalan laukaus kiersi niukasti ohi takakulman.


Hetken päästä puolestaan Ratiun blokatun keskityksen jälkeen Bordeianu puolusti alhaalta eteenpäin sivurajalle saakka ja kolmantena miehenä vielä Marin tuli tukkimaan syöttösuunnat. Romania riisti pallon.


Tässä puolestaan Tsimikas nappasi irtopallon boksissa pelaten sen Siopisille. Rotamaista jahkailua ei Tsimikasilta nähty. Ratiu ei peräänny, vaan puolustaa eteenpäin.


Niin vain kuitenkin Pelkas ja Bouchalakis puhkoivat ensimmäisen vastaprässiaallon.


Pallo pelattiin pystyyn Giakoumakisille, mutta Chiriches sai pysäytyksen aikaan keskiviivalle puolustaen niin ikään eteenpäin ja pitäen kollektiivin tiiviinä, kun vastustajan kärki ei saanut tilaa kääntyä puolustuslinjan edessä kuten olisi tapahtunut, jos Chiriches olisi lähtenyt peruuttamaan liian aikaisin. Tilaa olisi ollut toki selustassa rutosti taas, jos Chiriches ei olisi saanut riistoa tehtyä. Summa summarum, omalla alueella riistojen jälkeen ei oikein saisi jahkailla, vaan ensimmäinen vastaprässiaalto on murrettava mieluiten pidemmällä syötöllä selustaan saman tien ja silloin Romania on ongelmissa.


Israelissa onnistunein vastaprässi oli 50. minuutilla. Tilanteen synty käytiin läpi jo prässinpurkuosiossa. Ivan kirmasi selustaan Manean syötöstä, mutta menetti pallon kahta topparia vastaan. Man kuitenkin vastaprässäsi Davidzadaa, jonka syöttö keskustaan oli epätarkka ja Romania pääsi väliin. Ivan petasi paikan boksiin Mihailalle, joka ampui yli.


Makedoniaa vastaan kotona reilu vuosi sitten vastaprässi tuotti maalin. Chiriches puolustaa eteenpäin pysäyttäen vastaiskun heti alkuunsa.


Vastustaja on organisoimaton. Tanase juoksee pystyyn ja sen Chiriches poimii.


Tanase sijoitti pukkimaisesti tolpan juureen. Romania yksi, Pohjois-Makedonia nolla.


Liechtensteinia vastaan vastaprässi ei tuottanut maalia, mutta nopeita pallonriistoja takaisin omalle joukkueelle kylläkin. Tässä yhdeksän romanialaista mahtuu samaan kuvaan katkon tehneen Frommeltin ympärille.


Ja lopulta Puscas pääsi väliin Meierin pudotukseen kohti Göppeliä. Syöttö- ja etenemissuunnat olivat kertakaikkisen tukossa.


Liechtensteiniakin vastaan toki puolustuslinjan takana oli rutosti tilaan, johon pelata ohi vastaprässin ja sinne Liechtensteinkin pari kertaa yritti, mutta Romanian kolmen pelaajan puolustusvalmius riitti mainiosti.


Y. Frick ei pystysyöttöön millään ehtinyt ennen Rusia.

Organisoitu puolustaminen


Iordanescun debyytissä Romania puolusti 4-1-4-1 muodossa jatkaen siitä, mihin maajoukkue jäi edellisen valmentajan alaisuudessa. Laiturit putosivat Marinin ja Cicaldaun rinnalle. Bordeianu ankkurina suojasi puolustuslinjaa tukkien tiloja sen edessä.


Kreikka käytti 2-3-2-3 avausmallia, koska senkin paperiryhmitys oli 4-1-4-1. Romania prässäsi siten, että Puscas otti kerrallaan vastuulle toisen topparin ja pelin puolen hyökkäävä keskikenttä toisen topparin (tässä Marin iskee kiinni vasempaan toppariin). Laiturit merkkasivat tietysti laitapuolustajat. Kreikan ankkuriin nousi kiinni puolestaan se kasipaikan pelaaja, joka ei prässännyt topparia (tässä Cicaldau). Ankkuri Bordeianu jätettiin sen sijaan 1v2-alivoimavalintatilanteeseen puolustuslinjan edessä Kreikan kasipaikan kaksikkoa Bouchalakis-Mantalos vastaan.


Vaihtojen jälkeen muoto säilyi samana. Ivan ja Popescu laidoilla merkkaavat laitapakit, Tanase prässää Mavropanosia ja Marin Chatzidiakosia. Cicaldau merkkaa Kreikan ankkurin ja Bordeianulla on yhä valintatilanne keskikentällä. Puolustuslinja pelaa korkealla eikä valu, joten selustassa on tilaa hyödynnettäväksi hitaissakin hyökkäyksissä.


Israelissa Romania jatkoi 4-1-4-1 puolustusmuodolla.


Vaihtojenkin jälkeen muoto oli loppuun asti sama. Rus tosiaan oli erikoinen kokeilu ankkuriksi pelin päätöskympillä ja Popescu-Bordeianu kaksikko oli kasipaikoilla. Alibec oli piikissä tietysti Ivanin paikalla ja kuvan ulkopuolella Bancu ja Nedelcearu korvasivat puolustuslinjassa Toscan ja Chirichesin yksi-yhteen.


Koska Israel rakensi alhaalta Kreikan tavoin 2-3-2-3:llä paperiryhmityksen oltua 4-1-4-1/4-3-3, Romaniakin prässäsi samoin kuin kotonaan Kreikkaa vastaan. Ivan merkkasi toisen topparin ja pelin puolen keskikenttä nousi kiinni toiseen toppariin samalla, kun painoton kasipaikan keskikenttä merkkasi Israelin ankkurin. Laiturit puolustivat laitapuolustajia, joten M. Marin jäi bordeianumaiseen 1v2-alivoimavalintatilanteeseen puolustuslinjan eteen. Tässä Ivan huolehtii Dganista ja Olaru iskee kiinni Goldbergiin samalla, kun Cicaldau on kaventanut Natchoon, joka pallollisessa vaiheessa oli se, joka haki palloa alhaalta, vaikka hän olikin oikea keskikenttä eikä keskimmäinen. Muoto oli silti 2-3-2-3, vaikkakin vähän epäsymmetrinen.


Goldberg kierrätti Davidzadalle, johon iski kiinni Man. Ankkuri Marin valitsi Israelin hyökkäävistä keskikentistä Kanichowskyn jättäen Abu Fanin auki.


Syöttö pitkin sivurajaa ohitti Manin löytäen juuri Abu Fanin. Tässä näkyy Israelin epäsymmetrisyys, kun Natcho oikeana keskikenttänä on ankkurimaisessa roolissa ja molemmat ylemmät keskikentät pallollisessa vaiheessa samassa laidassa.


Abu Fanin pudotus keskustaan liikkuneelle Davidzadalle jäi kesyksi ja Marin oli päästä katkoon. Hätäinen siirto eteenpäin meni yli sivurajan ja Romania sai pelivälineen.


Tässä on vielä kuva karsintojen lopusta Liechtensteinista. Muoto oli niin ikään 4-1-4-1 ja kollektiivi sarrimaisen tiiviisti 20 metrin sisällä. Tilat vastustajalle ovat klassisesti selustassa ja leveydessä. Muodon sisään on haastava edetä, kun linjat ovat näin lähekkäin ja kapealla.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #11 : 18.04.2022 klo 21:37:03

Korkea prässi ja sen purkaminen


Romania ei ole joukkue, joka suomimaisesti vetäytyy vain puoleen kenttään prässäten keskiympyrän yläkaarelta alkaen, vaan se pyrkii riistoihin yläalueillakin aktiivisesti. Tässä on ensimmäinen näyte siitä jo minuutin pelin jälkeen Kreikka-pelistä. Koko yläviisikko osallistui päätylautaprässiin.


Marin nappasi pystysyöttöyrityksen yläalueella.


Hän syötti heti pystyyn, mutta Puscas oli paitsiossa.


Liechtensteiniakin vastaan korkea prässi johti muutamiin riistoihin yläalueella. Tässä Grünenfeldt toppareista kompuroi saatuaan syötön Bücheliltä. Stanciu on keskikentältä juossut prässin loppuun Ivanin peittäessä syöttöä wingbackille.


Ivan poimi Stanciun napattuaan pallon Grünenfeldiltä.


Avopaikasta Stanciu kuitenkin ampui yli.



21. minuutilla Sele puolestaan menetti boksin reunalla pallon Morutanin prässin alla.


Romania sai lopulta kulmapotkun, kun Sele puoliksi paikkasi erheensä. Kuten ylemmistäkin näytteistä käy ilmi, Romanian ylemmät keskikentät ovat usein niitä, jotka nousevat prässäämään jopa vastustajan boksin reunalle asti ja suorittavat riistoja tai ovat vahvasti niissä mukana.


Kreikka yritti purkaa prässin pelaamalla Romanian puolustuslinjan etupuolelle joko kohti toista kasipaikan pelaajaa, jonka Bordeianu oli jättänyt auki tai sitten kohdepelaaja Giakoumakisille. Avausjaksolla se onnistui monesti toteutuksessaan. Kuudennella minuutilla pallo kierrätettiin Tsimikasille ja ennen kuin Maxim ehti iholle, hän syötti eteenpäin Mantalosille. Vaikka Bordeianu oli seurannut oikeaa kasipaikan pelaajaa jättäen Bouchalakisin auki keskemmälle, silti hän oli myöhässä suojaamassa puolustuslinjaa.


Koska Bordeianu oli myöhässä, Ratiu joutui pumppaamaan eteenpäin, jotta Mantalosille ei olisi jäänyt tilaa kääntyä ja kollektiivi pysyisi tiiviinä. Mantalos pudotti pallon Tsimikasille takaisin ja Maxim jätti seuraamatta juoksun. Samalla Pelkas lähti pystyyn Ratiun jättämään tilaan.


Tsimikas vapautti Pelkasin laidalta läpi ja Kreikka pääsi 3v3-hyökkäykseen yläkolmikkonsa voimin suojaamatonta Romanian puolustuslinjaa vastaan.


Hyökkäys päättyi Rotan laukaukseen yli maalin Pelkasin poikittaissyötöstä toisesta aallosta.


Seuraavaksi Marin oli noussut Puscasin rinnalle prässäämään toista topparia kuten pitikin, kun pallo oli hänen laidallaan, mutta Chatziadiakos ehti nostaa pallon kohti kohdepelaajaa.


Chiriches hävisi ykköspallon Giakoumakisille. Huomatkaa, että Mantalos on täysin auki, kun Bordeianu on valinnut olla lähempänä Bouchalakisia.


Bordeianu oli silti myöhässä Bouchalakisiakin vastaan ja tämä löysi Mantalosin täysin auki puolustuslinjan edestä.


Mantalos levitti Limniosille, joka pyrki kirmaamaan Camoran taakse.


Camora kuitenkin liukui väliin, mutta hienosti Kreikka prässin purki.


35. minuutilla Mitrita oli myöhässä ja Rota sai jatkettua eteenpäin Mantalosille.


Bordeianun heikko ankkuripelaaminen Kreikan hyökkääviä keskikenttiä vastaan jatkui, kun hän myi itsensä 1v1-tilanteessa.


Mantalos haki Giakoumakisia selustasta, mutta Nita ehti palloon ensin.


Toiselta jaksolta pari tilannetta vielä. Tässä Bordeianu on taas jopa toivottomassa tilanteessa keskikentällä alivoimaisena Mantalosia ja hetkellisesti Pelkasia vastaan, kun yläviisikon korkea prässi vuotaa yhden murtavan syötön jälkeen.


Rus kuitenkin hidasti Pelkasin etenemisen kohti laitaa onnistuneesti, mutta ongelmia Romanian korkean prässin toimivuudessa oli ainakin 2-3-2-3 avausmallia vastaan tai sitten ainakin ankkurina pitää olla maailmanluokan pelaaja.


Lisäajalla Vlachodimos avaa tarkasti puolustuslinjan eteen ohittaen ilmassa Romanian yläviisikon.


Vaihtokärki Pavlidis kuoletti pallon Chirichesin edestä ja siirsi viereen.


Mantalos haki pystysyöttöä avoimella jalalla Chatzigiovannisille, mutta Chiriches voitti sentään tämän kaksinkamppailun, mutta jos maitse avaaminen ei onnistu, aina voi hyödyntää myös kohdepelaajaa Romanian yläviisikon ohittamisessa. Pukki tottui Zenicassa vastaanottamaan L. Väisäseltä chippejä alhaalta puolustuslinjan etupuolelle ja niille on käyttöä kesälläkin varmasti, joten pakosti Pohjanpalon ei avauksessa tarvitse olla kohdepelaajana. Hradeckynkin jalalla pelaaminen puolestaan tarjoaa mahdollisuuden vlachodimosmaisiin tarkkoihin avauksiin puoleen kenttään, koska hän on niitä seurajoukkueessaankin harjoitellut.


Kuten todettua ylempänä, Israel rakensi alhaalta aika samoin kuin Kreikka lukuun ottamatta sitä, että molemmat ylemmät keskikentät olivat ajoittain samassa laidassa, mutta Romanian prässiin se ei vaikuttanut, kun roolijako oli sama kuin Kreikkaa vastaan, jolloin siis tässä pelissä ankkuri M. Marin jäi 1v2-alivoimatilanteeseen puolustuslinjan edessä usein, kun Cicaldau ja Olaru nostivat kiinni toiseen toppariin ja ankkurimaisesti pelanneeseen Natchoon. Ja kun Natcho oli oikea keskikenttä, luontevammin lähes aina Cicaldau merkkasi hänet ja Olaru sitten prässäsi vasenta toppia Goldbergia, joka oli hänen laidallaan. Israel käytti pitkälti samoja tapoja kuin Kreikka korkean prässin purussa. Se yritti sekä löytää Marinin vapaaksi jättämän kk-pelaajan että pelaamaan selustaan korkealla olleen puolustuslinjan taakse. Ensin muutama selustanäyte. Tässä pallo kierrätettiin Kandilille, joka ehti suupaista sen pystyyn ohi Mihailan.


Tosca kuitenkin puolusti selustan estäen Davidia etenemästä tämän pidemmälle.


Hetken päästä Marciano ylitti korkean prässin pitkällä avauksella. Goldbergkin olisi ollut auki vieressä.


Burca oli mies paikallaan eikä Barito ehtinyt syöttöön.


Vartin kohdalla ohjaaja oli unessa, mutta kun kuva palasi liveen, David oli livahtanut maalipotkusta puolittain läpi selustaan Toscan taakse.


Laukaus oli kuitenkin marja Nitalle.


Sitten muutama hallitummin puhkottu Romanian korkea prässi. Tämä meni Cicaldaun piikkiin, joka höntyili tuplaamaan Kandilia jättäen Natchon auki keskustaan eikä syöttövarjokaan onnistunut. Seurauksena Natcho pääsi kuljettamaan vapaasti Romanian puoliskolle.


11. minuutilla Olarulla ja Cicaldaulla oli epäselvyyttä, kumpi prässää, kun Natcho liikkui hakemaan palloa Olarun puolelta. Lopulta kumpikaan ei prässännyt ja Natcho sai antaa murtavan syötön rauhassa.


Olaru ei myöskään onnistunut jättämään syöttövarjoon Abu Fania, joka kääntyi ja levitti laitaan.


Manea peitti Davidzadan keskityksen kulmapotkuksi.


32. minuutilta kaunis eteneminen hyökkäyskolmannekselle Marinin vapaaksi jättämää pelaajaa hyödyntäen. Ivan-Cicaldau-Olaru kolmikko prässää korkealta topparit ja Natchon. Goldberg ehti syöttää ohi Cicaldaun. Olarun vastuulle jäi veskarin prässäämisen jälkeen Natcho. Sivurajalla Davidzada pyörähti ohi Manin ja löysi sitten keskustasta Kanichowskyn, jonka Marin oli jättänyt auki jäätyään lähemmäs Abu Fania. Manea kävi kurkkimassa Kanichowskyn luona, mutta peruutti liian aikaisin. Toki hänen varsinainen miehensä oli Israelin laituri Dabbur, joten ehkä Manea oletti, että Davidada saattaisi jatkaa pallon yhä sivurajaa pitkin eteenpäin, joten oli palattava alas. Yhtä kaikki, Israel pääsi ohi prässin lopullisesti Kanichowskyn ristipallon myötä ja eteni hyökkäyskolmannekselle, kun Mihailan takana oli Kantililla tilaa nousta.


Toiselta puoliajalta pari Israelin onnistumista vielä. 55. minuutilla Marin oli jättänyt vapaaksi ylemmistä keskikentistä Peretzin.


Tämä kääntyi ja poimi vierestä Kanichowskyn, joka jäi auki, kun Marin ryntäsi prässäämään myöhässä Peretzia. Kanichowsky tosiaan oli oikea keskikenttä toisella jaksolla eikä enää vasen.


Kanichowsky jatkoi diagonaalisyötöllä pallon leveyteen 1v1-tilanteeseen Davidille, mutta Tosca lopulta piti hänet kurissa, mutta vaivatta Israel ohi prässin tuli.


Hetken päästä identtinen tilanne. Peretz on jätetty auki ja Israel hyödyntää sen.


Peretz kääntyi ja lähetti ristipallon, jonka Bancu katkaisi. Tiivistetysti Romaniaa vastaan korkean prässin voi purkaa joko pelaamalla korkealla olevan linjan taakse tai sitten kontrolloidummin vapaan pelaajan löytämällä, koska sellaisen Romania kyllä aina jättää kahden pelin perusteella. Suomea vastaan se voi olla eri, koska Suomi ei rakenna 2-3-2-3:lla, vaan 2-4-4:lla tai 3-1-4-2:lla, mutta kolmen topparin systeemissäkin maalipotkut Suomi rakentaa samaisella 2-4-4:llä kuin 4-4-2:n ollessa paperiryhmitys.


Osion lopuksi sitten näytteitä siitä, miten Romania prässäsi Liechtensteinia karsintojen lopussa. Liechtensteinin paperiryhmitys oli 5-3-2, joten ehkä tästä saa jotain osviittaa siitä, miten Romania mahdollisesti Suomea prässää ylhäältä kesällä, koska Liechtenstein rakensi alhaalta 3-1-4-2:lla, jota Suomikin on käyttänyt kolmella topparilla pelatessa. Vapaaksi pelaajaksi Romania jätti vastustajan vasemman wingbackin, kun Kreikkaa ja Israelia vastaan se oli siis toinen ylemmistä keskikentistä. Romanian yläkolmikko peilasi vastustajan topparit. Ylemmistä keskikentistä Stanciu merkkasi ankkurin ja Morutan puolestaan oman vastinparinsa Haslerin eli Liechtensteinin vasemman laitakeskikentän. Ankkurina Nedelcu nousi kiinni Liechtensteinin oikeaan laitakeskikenttään Meieriin, jonka Stanciu jätti auki liikkuessaan keskemmälle kiinni ankkuri Seleen. Alhaalla Romanialla oli aina 3v2-ylivoima, kun oikea pakki Manea jäi toppareiden avuksi luomaan ylivoiman vastustajan kärkiparia vastaan samalla, kun vasen pakki Bancu nosti kiinni oikeaan wingbackiin Wolfingeriin.


Liechtenstein yritti purkaa prässin usein juuri vapaan pelaajan eli vasemman wingbackin kautta. Tässä Büchel chippaa Spirigille ja vasta tällöin Manea pumppasi eteenpäin oikeana pakkina. Muutoin hän siis pysytteli topparien lähellä luomassa ylivoimaa kärkiparia vastaan, mutta jos Liechtenstein kierrätti pallon vasemmalle wingbackille, tällöin Manealla oli lisenssi puolustaa eteenpäin ja painottomalta puolelta Bancu putosi alemmas auttamaan toppareita.


Manea irtosi vastaan melko ajoissa ja sai pakotettua Spirigin vaikeaan jatkosyöttöön.


Ja lopulta Nedelcu nappasi pallon vieraille puolessa kentässä.


23. minuutilla Göppel kierrättää puolestaan ohi Manin Spirigille. Nyt Manean prässi on myöhässä ja Spirig pääsee pelaamaan paremmassa asennossa eteenpäin. Syöttö Haslerille oli vain epätarkka katketen Morutaniin, mutta tässä on Suomellekin luultavammin helpoin reitti päästä kesäkuussa pois Romanian korkean prässin alta eli wingbackien kautta eteneminen. Ja eiköhän tosiaan 99% varmuudella Suomi pelaa Bukarestissa lohkon haastavimman vieraspelin 5-3-2:lla.



Puolen minuutin päästä Spirig sai uuden mahdollisuuden, kun Büchel poimi hänet...


... mutta nyt Nedelcu suojasi puolustuslinjaa tehokkaasti katkoen jatkosyötön kohti kärkiparia. Toivottavasti Urosen syötöt esim. Pukille ovat laadukkaampia.


Jos vasen wingback ei ollut pelattavissa, toinen tapa oli sitten vain nostaa pallo puolustuslinjan etupuolelle ja toivoa, että kärkipari raapii pääpallon omien haltuun. Kolmatta mahdollista tapaa eli suoraan selustaan pelaamista Liechtenstein ei oikeastaan harrastanut. Tässä Puscas prässää Manin puolesta Göppeliä, joten Man pystyy peittämään syötön Spirigille ja pakottaa Göppelin pidempään syöttöön.


N. Frick liikkui tarpeeksi etäälle toppareista ja nappasi chipin haltuunsa. Samalla Meier teki haavoittavan juoksun korkealla olleen linjan taakse, mutta sitä ei ikinä siis poimittu.


Haslerin syöttö viereen Spirigille karkasi yli sivurajan ja Romania sai pallon. Monesti Liechtensteinin keinot loppuivat kesken juuri keskiviivan paikkeilla. Suomihan toimi samoin Zenicassa kuin Liechtenstein tässä näytteessä eli Väisänen chippasi alhaalta toppareiden etupuolelle kohti Pukkia, joten sikäli vain Liechtensteinia paremmin toteutettuna sekin on yhä käyttökelpoinen tapa purkaa prässi myös Romaniaa vastaan. Ykköspallon voittamalla linjan takana on tilaa, johon pelata kakkos- ja kolmospalloja, kun toppareita on saatu houkuteltua entistä ylemmäs.


Hetken päästä Grünenfeldt puolestaan turvautuu pitkään palloon, kun syöttösuuntia ei ole.


Mutta Y. Frick hävisi pääpallon tällä kertaa Burcalle. Kuvassa näkyy myös se, kuinka Manea on luomassa 3v2-ylivoimaa jälleen kärkiparia vastaan ja Nedelcukin on lähellä tukemassa kakkospallossa.


Lopuksi 31. minuutilta ainoa kerta, kun Liechtenstein käytti selustassa ollutta tilaa, mutta sitäkin edelsi nosto ensin puolustuslinjan etupuolelle, levitys laitaan ja vasta sitten tyhjään tilaan pelaaminen. Büchel päättää ohittaa prässin pitkällä avauksella.


Pallo leijaili yli N. Frickin, mutta laitakeskikenttä Meier oli noussut niin ikään ylemmäs ja voitti ykköspallon pudottaen sen alas ehtineen Bancun edestä N. Frickille.


Kärkiparin toinen osapuoli Y. Frick teki sitten aloitteen pystyyn ja N. Frick poimi hänet.


Syöttö karkasi Nitalle ja toki toppareilla oli 2v1-ylivoimakin, mutta tämä on sellainen skenaario, jota Suomikin tullee harjoittelemaan treenikentällä ennen Romanian kohtaamista. Hradecky/Väisänen poimii Pukin, tämä levittää/pudottaa Lodille ja linjan taakse juoksee vaikkapa Pohjanpalo/Forss, koska Pukkia Suomi on viime aikoina tuntunut käyttävän jopa enemmän kohdepelaajana kuin Jollea, koska Teemun kosketus palloon on parempi ja hän pystyy sen täten paremmin omilla pitämään.

Romanian korkealla olevan puolustuslinjan selustaan pelaaminen


Kuten jo negatiivisista tilanteenvaihdoista kertoneessa osiossa kävi ilmi, selustassa on paljon tilaa, kun Romanian puolustuslinja pelaa korkealla. Hitaissakin hyökkäyksissä muutamaan otteeseen Kreikka pyrki tuota tilaa hyödyntämään. Ensin muutama näyte laitapuolustajien taakse pelaamisesta. Mavropanos avaa alhaalta ohi Cicaldaun.


Camora luki lentoradan pitäen Limnision kurissa.


Tsimikas chippaa tässä Ratiun taakse vaihtolaiturille.


Mutta Ratiu piti Douvikasin kurissa. Laitapuolustajat ovat Romanialla melko nopeita, joten heidän selustaan puhtaiden juoksukilpojen tavoittelu on aika hedelmätöntä.


Tässä puolestaan Rus ja Chiriches yhdessä 2v1-ylivoiman turvin pitävät Giakoumakisin nuhteessa. Ei heidänkään taakse ole helppoa juosta onnistuneesti.


Viiden minuutin päästä Giakoumakis kuitenkin onnistui livahtamaan heidän välistä pystysyötön perään hyökkäyskolmannekselle.


Pudotus tavoitti Pelkasin, joka leikkasi keskelle ja kokeili kaukaa tuloksetta. Miehiä oli liikaa edessä.


Hetken päästä nerokas hyökkäys Kreikalta. Maxim on antanut liikaa tilaa Tsimikasin avoimelle jalalle. Bordeianu valitsee merkata Kreikan keskikentistä Bouchalakasin jättäen Mantalosin auki. Giakoumakis tekee aloitteen vieden Rusin mukanaan ja Mantalos spurttaa Rusin jättämään tilaan välittömästi täysin vapaana, kun Bordeianu on jättänyt hänet tietoisesti auki!


Tsimikasin syöttö lensi yli Mantalosin, mutta Limnios ehti siihen ja Kreikka sai hetkessä 3v3-tilanteen luotua.


Limnios keskitti ohi Camoran ja Pelkas liittyi taustalta mukaan hyökkäykseen neljäntenä miehenä ampuen suoraan syötöstä blokkiin.


59. minuutilla Kreikan toppari syötti ohi Marinin löytäen Bouchalakisin, kun Bordeianu oli vuorostaan puolustamassa Mantalosta linjan edessä, joten Bouchalakis oli täysin auki. Hienosti purettu korkea prässi vapaa pelaaja löytämällä ja samaan Huuhkajienkin on pyrittävä.


Heti käännyttyään Bouchalakis pelasi selustaan tyhjään tilaan, mutta Giakoumakis livahti paitsioon. Läpiajo ei kaukana ollut.


Israel ei niin hirveästi yrittänyt pelata selustaan hitaammissa hyökkäyksissä, koska se löysi muita murtautumisväyliä, mutta pari tilannetta jäi mieleen niiden lisäksi, jotka käsiteltiin jo korkean prässin purkuosiossa. Kuudennella minuutilla Goldberg lähetti pystysyötön, kun jalka oli avoin.


David yritti livahtaa puolittain läpi, mutta haltuunotto jäi vähän taakse ja tilanne kuihtui.


43. minuutilla puolestaan Nita toimi kuten korkealla linjalla pelaavan joukkueen maalivahdin kuuluu eli tuli ajoissa vastaan puolustaen selustaa. Davidzada poimii Baribon aloitteen topparien välistä...


... mutta Nita oli hereillä.


Lopuksi MM-karsinnoista muutama näyte. Aloitetaan maaliskuun kotipelistä Saksaa vastaan. Voittomaali syntyi vartin kohdalla. Romanian kollektiivi mahtuu 20 metrin sisään jälleen suunnilleen eli puolustuslinja on hyvin pumpannut ylöspäin ylimpien pelaajien mukana, mutta samalla on avannut Saksalle entistä enemmän tilaa haavoitettavaksi. Oikea laituri Havertz tekee aloitteen tyhjään tilaan ja Rüdiger poimii sen, kun Tanase ei piikissä ehdi sulkemaan avointa jalkaa toppareiden välillä ravattuaan.


Havertz syötti ohi Toscan luukulle...


... ja Gnabry puttasi tyhjiin. Tehokasta. Romania nolla, Saksa yksi.


Kotipelissä Wernerin nopeus puolestaan aiheutti ongelmia Burcalle. Vasen wingback Tosca ei ehtinyt ajoissa sulkemaan Hoffmannin jalkaa, vaan tämä pelasi viiden linjan selustaan.


Werner ehti palloon enne Burcaa, joka kopautti jaloille. Tai ainakin niin Cakir alkuun tuomitsi, mutta kumosi sitten videoiden jälkeen rankkarituomionsa ryhdikkäästi.


Reilu vuosi sitten Romania oli jäädä tasapeliin karsinta-avauksessa, kun päätöskympillä Trajkovski livahti selustaan. Chiriches oli jo poissa paikaltaan aiemmin ja nyt myös tässä toinen toppari Burca puolustaa eteenpäin R. Marinin rinnalle jättäen selustan sepposen selälleen.


Takakulmaviimeistely oli hallittu Bardhin syötöstä.


Islannissa Nita venyi pelastukseen vartin kohdalla. Kaksi alinta linjaa olivat taas niin lähekkäin, että keskeltä ei voinut murtautua, joten Bjarnason chippasi selustassa olleeseen tilaan kohti omia pelaajia.


Nita kuitenkin torjui Kjartanssonin syöksypuskun.


Makedoniassa isännät loivat toisella jaksolla maalipaikan pystysyötöllä. Pallo pelataan Romanian 4-1-4-1 muodon korkealla olleen puolustuslinjan taakse omalta puoliskolta saakka.


Juoksukilvan voitti Elmas.


Hän pudotti toiseen aaltoon Bardhille, joka ampui päin hyvin sijoittunutta Nitaa.


Armenian voittomaali reilu vuosi sitten syntyi samalla kaavalla. Adamyan tekee aloitteen pystyyn.


Kääntö takaviistoon ohi Toscan...


... Cretu kamppaa palloa kohti juosseen armenialaisen ja seurauksena oli rangaistuspotku, jonka Barseghyan upotti alakulmaan. Armenia kolme, Romania kaksi. Tähän sulamiseen karkasi jatkokarsintapaikka.

Muodon tiiviys ja löperyys omalla kenttäpuoliskolla


Jos korkea prässi vuoti Kreikkaa vastaan yllättävän paljonkin, omalla kenttäpuoliskolla puolustaessa Kreikka ei muodon sisään kyennyt etenemään. Tässä on hyvä näyte miksi. Vaikka kk-linja puhkotaan Marinin ja Cicaldaun välistä, Chiriches ennakoi syötön ja pumppaa ajoissa kiinni Pelkasiin tukkien tilan tältä kymppialueella.


Seurauksena on riisto ja ankkuri Bordeianu on vielä vieressä tukemassa. Romanian alaviisikon toiminta matalammassa blokkipuolustuksessa oli hyvää.


Toisellakin jaksolla Pelkas löytyi kertaalleen hetkellisti linjojen välistä...


... mutta seinäsyötöstä Mantalosin kuti kilpistyi Chirichesiin. Kuvasta näkyy hyvin, kuinka lähekkäin kaksi alinta puolustuslinjaa olivat syvällä puolustettaessa yhdeksällä pelaajalla. Vain Tanase oli pallon yläpuolella. Muoto on kapea 4-1-4-1, joten tilat ovat enemmän leveydessä ja selustassa ja niitä Kreikka myös käytti eikä puskenut päätä seinään keskustassa. Tiiviistä oman kenttäpuoliskon kollektiivista voi antaa plussan Romanialle.


Israelissa sen sijaan muoto ei ollut läheskään niin tiivis, vaan Israel sai nopealla temmolla ja houkuttelulla edettyä monesti ainakin hetkellisesti Romanian muodon sisään. Tässä kotijoukkue hyökkää 2-3-5:llä viideltä kaistalta. Alas jäänyt Davidzada poimii taskusta Dabburin, kun Cicaldau ei ehtinyt jättää tätä syöttövarjoon Israelin liikutettua Romanian muotoa vikkelästi. Samalla Man laiturina keskittyy leveydessä olevaan pelaajaan ja Chiriches pumppaa myöhässä vastaan. Marin ankkurina irtoaa myös myöhässä kiinni Dabburiin, joka jatkoi kantapäällä pallon viereen.


Abu Fanin virittäessä laukausta Marin liukui jaloille ja Israel sai vapaapotkun. Ihan hyvä paikko toki ankkurilta.


Mitä Rusiin, hänkin oli ankkurina erittäin raju ja muun muassa heti alkajaisiksi otti keltaisen kortin tästä taklauksesta Peretziin, kun tämä yritti löytää Dabburin taskusta taas.


Romanian muoto oli tässä pelissä näennäisen tiivis, mutta Israel tosiaan löysi tiloja esimerkiksi ympyröidyistä taskuista välikaistoilta.


Esimerkiksi tässä vaihtopakki Abu Abaid houkuttelee kasipaikalle siirtyneen Marinin pois muodosta prässäämään ja Kanichowsky putoaa syntyneeseen tilaan.


Bordeianu ankkurina oli myöhässä ja Kanichowsky kääntyi jatkaen pallon Davidille.


David levitti Dabburille, joka sai jalan auki, mutta ampui päin Burcaa lopulta boksin reunalla.


Romanialaisten houkutteleminen oli sikäli helppoa, että esimerkiksi Manea seurasi aika pitkällekin ajoittain kulloistakin vastinpariaan. Esimerkiksi tässä Kanichowskya puolustaessa hän on aika irti muusta puolustuslinjasta ja lähtee vielä seuraamaan israelilaista muodon sisään. Toppareista Nedelcearukin seurasi pari kertaa miestään keskiviivalle saakka, heh.


Israel ei suoranaisesti aina pyrkinyt murtautumaan keskeltä, kun se pelasi muodon sisään, vaan vain nopeasti käyttämään pallon keskellä ja sitten levittämään sen leveyteen tyhjään tilaan sen jälkeen, kun vastustajia oli ensin houkuteltu vielä vähän kapeammalle, jotta leveyteen jäisi entistä enemmän tilaa keskittää. Ranskan maajoukkue tekee paljon samaa. Esimerkiksi 17. minuutilla Abu Fani on taskussa auki Olarun takana ja tälle pelataan Natchon kautta, jolloin Abu Fani ei jää Olarun syöttövarjoon kuin jos toppari olisi pyrkinyt antamaan murtavan syötön ohi Olarun. Cicaldau irtosi muodosta prässäämään Natchoa, mutta rahtusen myöhässä.


Abu Fani kääntyi ja ennen kuin Marin liukui jaloille, siirsi pallon tyhjään tilaan laitakaistalle Davidzadalle.


Man jätti tilanteen kesken, joten Manea joutui liikkumaan leveyteen ollen myöhässä luonnollisesti. Davidzada käänsi takaviistoon Kanichowskylle.


Tämä ampui sivuverkkoon.


Parin minuutin päästä Marinilla on kaksi miestä paimennettavana linjojen välissä. Kk-linja vuotaa keskeltä Cicaldaun ja Olarun välistä, kun Natcho poimii Kanichowskyn.


Kanichowsky väisti upeasti Chiriches eteenpäin pumppaamisen ja levitti sitten tyhjään tilaan laitakaistalle, kun Romanian muoto oli ensin kutistettu entistä pienempään tilaan pallon ympärille houkuttelemalla.


Kandil ei kuitenkaan päässyt keskittämään oltuaan paitsiossa.


27. minuutilla Romanian kk-linjasta pelataan taas ohi. Olaru ei onnistu jättämään Abu Fania tai Dabburia syöttövarjoon.


Dabbur pudotti Chirichesin edestä Abu Fanille, joka siirsi leveyteen.


Manea myi itsensä 1v1-haastoon luvattoman helposti kuten pari kertaa muutenkin pelin aikana. En vakuuttunut hänestä.


Chirichesin tultua apuun Manea pääsi lopulta tökkäämään pallon Kanichowskylta.


Toiselta jaksolta pari tilannetta vielä. Tässä Manea ja Man ovat vaihtaneet paikkoja hetkellisesti. Man seuraa Solomonin aloitteen Manean taakse ja tämä prässää Davidzadaa. Samalla Peretz tekee keskelle liikkeen prässilinjojen väliin.


Manin ja Nedelcearun välissä on valtava aukko, josta pelata pystyyn, kun Solomon oli houkutellut Manin laidalle ja lähti sitten spurttiin. Peretz tarjoili rauhassa murtavan syötön, kun taskujen puolustaminen ei taaskaan optimaalisesti Romanialta onnistunut.


Päätyrajakeskitys meni sivuverkkoon.


84. minuutilla Israel tasoitti 2-2:een. Kanichowskyn vaihtomies Safuri uskaltaa pelata ahtaaseen väliin Dabburille, joka on mielipaikallaan vasemmalla välikaistalla.


Hän taiteilee ahtaassa tilassa houkutellen kolme miestä itseensä.


Glazerin ja Peretzin kautta pallo kierrätettiin ulos muodosta tyhjään tilaan leveyteen, kun Romania oli ensin saatu puserrettua tiukkaan muottiin.


Haziza keskitti luukulle Dabburille, joka oli jäänyt yksin, kun puolustuslinja ei boksin reunalta pumpannut ajoissa takaisin alas ja Dabbur ajoitti liikkeensä oikea-aikaisesti.


Syöttö jäi taakse, mutta aikansa pyörittyään Dabbur nosti pallon yli Nitan verkkoon. Israel kaksi, Romania kaksi. Lodilta löytynee ainakin samanlaista yksilötaitoa linjojen väleissä pyörimiseen kuten Pukiltakin, mutta entä muilta?


MM-karsinnoista ei löytynyt oikein mielekkäitä näytteitä muodon sisään pelaamisesta koosteista, joten kaipa keskustan tukkiminen Romanialta on kohtalaisesti onnistunut ja vastustajat ovat käyttäneet enimmäkseen selustassa ja leveydessä olleita tiloja. Liechtensteinista-pelistä löytyi yksi sama huomio kuin Israel-pelistä eli houkuttelemalla Romanian kk-linjaan saadaan synnytettyä aukkoja melko helpostikin ja oikea-aikaisesti syntyneeseen tilaan liikkumalla on mahdollista pelata muodon sisään. Tässä Liechtensteinin toppari pitää palloa niin kauan, että Morutan irtoaa vastaan ja samalla toinen kärjistä putoaa Morutanin jättämään tilaan. Göppel ei kuitenkaan saanut syötettyä ohi Morutanin tällä kertaa, mutta jospa Suomi hyväksikäyttää tällaiset ryntäilyt paremmin.


Saksan tasoitusmaali kotona mennee tämän väliotsakkeen alle vielä. Goretzka syöttää ohi pohjapelaaja R. Marinin 5-4-1 muodon kahden alimman linjan välissä hetkellisesti pyörivälle Reusille.


Eipä Reusilla ollut asiaa kääntyä oikein päin, kun Rus oli melkein iholla, joten hän pudotti alas.


Gnabry tinttasi pallon taka-alakulmaan. Saksa yksi, Romania yksi. Sikäli tämä muistutti Israelin 2-2 tasoitusta, että Reus taiteili pallollisena sen pari sekuntia ja houkutteli lähimmät pelaajat itseensä ja siirsi sitten viereen entistä tyhjempään tilaan ja Gnabrylle jäi juuri sopivasti tilaa virittää veto, kun Stanciukin otti pari askelta sitä ennen kohti Reusia. Välttämättä siis muodon sisässä ei kauaa tarvitse viihtyä, kun se avaa yhä isompia tiloja muualle.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #12 : 18.04.2022 klo 21:37:44

Leveydessä olevan tilan käyttö Romaniaa vastaan (mm. ristipallot tyhjään tilaan & eristetyistä 1v1-tilanteista keskittäminen


Romanian kapeaa 4-1-4-1 muotoa vastaan Kreikka hyökkäsi mieluummin selustassa ja leveydessä olleita tiloja hyödyntäen sen sijaan, että olisi puskenut päätä seinään yrittämällä edetä muodon sisään. Ristipallot olivat yksi keino leveydestä murtautumiseen. Jo kolmannella minuutilla nähtiin niistä ensimmäinen laitapakki Rotalle.


Mitrita vuoti puolustussuuntaan eikä ehtinyt ajoissa alapuolelle blokkaamaan keskitystä, mutta puolustuslinjan paras pelaaja tässä ottelussa eli Rus voitti boksissa pääpallon.


21. minuutilla Kreikka sai pallon maaliin, mutta 0-1 osuma hylättiin paitsiona. Kaikki alkoi onnistuneesti korkean prässinpurusta. Bordeianu taas oli jättänyt Mantalosin vuorostaan auki ja Kreikan alakerta löysi hänet maitse. Tässä kuvassa Mantalos kääntyy ja jatkaa pallon laitakaistalle ristipallon omaisesti.


Tsimikas sai jalan auki Ratiuta vastaan, mutta tämä blokkasi keskityksen.


Pelkas sen sijaan sai keskityksen perille luukulle, jossa Limnios voitti ykköspallon päällään.


Nita torjui eteensä. Limnios ehti omaan reboundiinsa ja käänsi sen maalin eteen. Giakoumakis puttasi pallon tyhjiin, mutta oli ehkä millin verran paitsiossa. Mutta joo, keskitysralliin on Romaniaa vastaan varauduttava, koska muutoin maalipaikkoja voi olla hankala luoda ja siksi Pohjanpalo olisi arvokas mies avaukseen.


27. minuutilla Tsimikasille pelattiin ristipallo ja tämä sai nyt keskityksen luukulle ohi Ratiun, mutta Chiriches siivosi ykköspallon.


Purku meni kuitenkin suoraan Pelkasille, joka ampui niukasti ohi takakulman. Jälleen ihan OK maalipaikka keskityksen jälkimainingeista.


Voittomaali syntyi 38. minuutilla Mavropanos ohitti jalalla Puscasin näennäisen prässin kuljettaen kk-linjan etupuolelle, kunnes hän pelasi Tsimikasille ristipallon, koska muodon sisässä on ruuhkaa. Kreikan yläkolmikko on kapealla ja pakottanut täten Romaniankin puolustuslinjan entistä kapeammalle, joten Ratiulla kestää hetki irrota Pelkasin luota leveyteen.


Niinpä Tsimikas ehti jatkamaan pallon Ratiun selustaan liikkuneelle Pelkasille. Chiriches jätti liikaa etäisyyttä.


Pelkas haki ulkosyrjällä takatolpalta Mantalosta, mutta tämä ei aivan ehtinyt ampumaan palloa verkkoon.


Mantalos haki silti pallon päätyrajalta ja syötti takaviistoon. Rota keskitti ja Bouchalakis teki keskikentältä juoksun Romanian toppareiden väliin.


Nita oli voimaton upealle puskulle takakulmaan. Romania nolla, Kreikka yksi.


Toiselta jaksolta vielä yksi tilanne. Tosca saa vastaansa Chatzigiovannisin ristipallon jälkeen. Huomioikaa myös, kuinka laiskasti superlupaus Popescu puolustaa eikä tue ollenkaan, vaikka vaihtomiehenä miehen pitäisi olla tuore.


Toscakin oli yllättävissä vaikeuksissa yleensä niin terrierimäisenä ja vaikeasti ohitettavana puolustajana. Chatzigiovannis sai jalan auki ja keskitti takatolpalle. Popescuun etäisyyttä oli jo kymmenen metriä.


Ratiu sai hieman jalkaa ojennettua keskitykseen väliin, mutta silti Douvikasin olisi pitänyt pallo pussittaa tästä paikasta.


Israelkin käytti jonkun verran ristipalloja. Ennen niiden läpikäyntiä pari kuvaa Romanian tavasta puolustaa leveyttä hitaammissa hyökkäyksissä. Se loi lukumääräisiä ylivoimia laitoihin ja ristipalloilla sekä nopealla kierrättämisellä Israel yritti estää tällaisten ylivoimatilanteiden syntymisen ja luoda hetkellisiä eristettyjä tasavoimatilanteita 1v1. Parhaimmillaan neljä pelaajaa eli laituri, laitapuolustaja, ankkuri ja pelin puolen ylempi keskikenttä loivat lukumääräisen ylivoimatilanteen.


Tässä ylivoimatilanne on 3v2, kun Olaru tukee Mania ja Manea.


Sitten Israelin ristipalloihin. Manea ei minua vakuuttanut alaspäin ja jos hän on Suomea vastaan kehissä, on se iskun paikka. Tässä Kanichowsky pelaa ristipallon leveyteen. Manea irtoaa kapealta puolustamaan.


Dabbur leikkasikin yhdellä kosketuksella keskelle ohi Manean.


Pystysyöttö aukosta Baribolle valui Nitalle asti.


Tunnin kohdalta toinen eristetty 1v1-tilanne, vaikka Man yrittääkin ehtiä tukemaan.


Tuki jäi liian etäälle ja Solomon harhautti Manean myös sisäpuolelta.


Nedelcearu blokkasi keskityksen kulmapotkuksi. Vaarallinen murtautuminen siltikin.


Hetken päästä Manea oli taas ongelmissa repien paidastakin vähän, mutta Solomonin kuskaus päättyi sillä kertaa umpikujaan.


Toisella laidalla Tosca sen sijaan näytti 1v1-puolustamisesta mallia kahdesti kymmenen sekunnin sisään. Ensin hän katkoo Glazerin ristipallon kohti israelilaista.


Heti perään hän blokkasi Abu Abaidin keskityksen, kun David oli päässyt väliin hänen pystysyöttöönsä ja peli kääntyi takaisin kohti Romanian maalia.


Viimeinen näyte on 24. minuutilta. Natcho pelaa tyhjään tilaan oikealle.


Kandil pääsi melkein ampumaan, mutta Nitan vastaantulo pelasti Romanian. Tässä Tosca nukahti, se on myönnettävä.


Lopuksi muutamia tilanteita MM-karsinnoista. Liechtenstein harvoissa hitaissa hyökkäyksissään pyrki käyttämään leveydessä ollutta tilaa, mutta Romania selvitti tilanteet. Tässä Hasler tekee laitakeskikenttänä taskusta aloitteen Manean taakse ja Spirig poimii sen.


Hasler ei kuitenkaan päässyt keskittämään, kun Rus irtosi ajoissa puolustamaan Manean jättämää tilaa ja Nedelcukin oli lähellä jopa tuplaamassa.


Hetken päästä Liechtenstein pyrki etenemään oikealta. Wolfinger venytti sivurajalle saakka vastustajan muotoa saadakseen eristetyn 1v1-tilanteen, kun Grünenfeldt kierrättäisi pallon laitakaistalle.


Wolfinger saikin vain Ivanin vastaansa, kun Bancu ei kapeammalta ehtinyt/voinut edes mennä tukemaan. Ivan ei saanut blokattua keskitystä, mutta Burca purki ykköspallon varmasti pois. Varmaan Suomenkin pitää varustautua siihen, että jos Romanialle haluaa aiheuttaa uhkaa, yksinkertaiset keskitykset kaukaakin laitakaistoilta ovat yksi keino, vaikka niitä onkin pyritty välttämään Kanervan aikakaudella.


Makedonia näytti mallia siitä, että yksinkertaisella keskityksellä eristetystä 1v1-tilanteesta voi osuman tehdä, kun kohdepelaajia on boksissa tarpeeksi. Tässä Alioski saa jalan auki Mihailaa vastaan.


Ademi ajoitti juoksun keskikentältä topparien väliin täydellisesti ja puski voimalla pallon verkkoon. Romania kaksi, Makedonia yksi.


Tässä puolestaan Barseghyan keskittää...


... ja ylösnostettu toppari Haroyan viimeistelee. R. Marin oli tässä se, joka ei vasuria saanut peitettyä laitakaistalla. Pari maalia karsinnoissa Romania siis päästi puhtaista keskitystilanteista eikä niiden puolustaminen maaliskuun harjoituspeleissäkään ollut timanttisinta, joten siksikin Suomelta toivoisi näkevän vähän tavallista enemmän laadukkaita palloja boksiin wingbackeilta.

Positiiviset tilanteenvaihdot


Romanian positiivisista tilanteenvaihdoista jäi Iordanescun debyytissä ristiriitainen kuva. Varsinkin avausjaksolla Kreikan vastaprässi puri hyvin eikä Romania päässyt sen ohi ja vaikka olisikin päässyt, halua edetä suoraviivaisesti ei ollut, vaan pallo pidettiin kontrolloidusti enemmän omilla. Se vähän yllätti. Tämä GIF muun muassa kuvaa sitä, että kuinka helposti Romania tyytyi vain pysymään pallossa eikä edes yrittänyt löytää Puscasta tai Mitritaa yläkolmikosta vaikkapa puhkovalla syötöllä sen jälkeen, kun Ratiu oli Nitan torjunnan jälkeisen irtopallon napannut omassa boksissa.


Hetken päästä samanlainen tilanne. Mitrita sai irtopallon haltuunsa sivurajaheiton jälkeen keskialueella. Puscas ja Maxim liikkuvat pystyyn...


... mutta Mitrita syötti vain poikittain ja Romania tyytyi hallussapitoon antaen Kreikan organisoitua pallon alle.


Tässä puolestaan Kreikan vastaprässi tuottaa kulmapotkun, kun Marin sortuu ahdistettuna harhasyöttöön. Pudotus Ratiulle epäonnistui.


Avausjakson lopussa puolestaan Siopisin kahden metrin syöttö meni kolme metriä ohi. Maxim pääsi käynnistämään vastaiskun.


Seitsemän sekunnin päästä hän pysähtyi käsiään levitellen, erikoista. Hän ei edes haastanut Tsimikasta, vaan päätti rauhoittaa jostain syystä. Kreikka ehti taas organisoitua.


Toki Romania joitakin kohtalaisen hyviä vastaiskuaihioita loi eikä vain tyytynyt pallonhallintaan. Suurin osa niistä hetkistä oli toisella puoliajalla. Hyökkäysten päättäminen oli kuitenkin yhtä heikkoa kuin Tanskalla EM-karsinnoissa 2019 eritoten keskeltä murtautuessa. Tässä Maxim nappaa pallon Bouchalakisilta.


Maxim ei nyt sentään pysähtynyt, mutta vajaaksi vasturi taas kyllä jäi, kun hän tyytyi siirtämään vierelle Marinille ja tämä ampui sitten kaukaa yli maalin. Hagi olisi varmaan mennyt heittämällä ohi Siopisin.


Hetken päästä Tanase puscasmaisesti oli kohdepelaajana transition alussa.


Hän pudotti Marinille, jonka murtava syöttö jäi blokkiin.


Tässä Chiriches puolusti mainiosti eteenpäin ja riiston jälkeen löysi Ivanin.


Ivanin seinäpeli ja murtautumisyritys Cicaldaun kanssa päättyi menetykseen.


82. minuutilla Rus voitti pääpallon keskikentällä käynnistäen vastaiskun.


Popescu harhautti upeasti Siopisin ulos tilanteesta.


Bakasetas paikkasi ja otti varoituksen pysäyttäen vastahyökkäyksen ennen murtautumista.


Lopuksi muutama transitio, joissa Romania pyrki haavoittamaan vastustajan laitapuolustajan jättämää tilaa. Laiturit ovat nopeita ja 1v1-haastokykyisiä, joten heille kyllä mielellään Romania yrittää pelata diagonaalisyöttöjä tilanteenvaihdoissa tai ainakin ex-valmentajan aikakaudella pyrki. 23. minuutilla Bordeianun keskialueen katkosta Marin pelasi diagonaalipallon oikeaan laitaan.


Ratiu jatkoi sen Maximille, joka lähti haastamaan Tsimikasta. Tämä oli ehtinyt pallon alle hyvin, mutta jos riisto olisi tapahtunut syvemmällä Romanian puoliskolla, niin ei olisi ollut.


Maxim leikkasi keskustaan hakien seinää Marinin kanssa.


Mutta kombinaatio boksin reunalla ei onnistunut, vaan Tsimikas osoitti laatunsa.


30. minuutilla puolestaan Romania purki parhaiten illan aikana Kreikan vastaprässin. Puscas putosi vastaan ja osti aikaa. Marin vaihtoi puolta ja Camora vielä siirsi pallon laitakaistalle Mitritalle, jolla oli rutosti aikaa, kun laitapakki Rota ei ehtinyt palata paikalleen ylhäältä. 1v1-haastosta hän sai jalankin auki, mutta keskitys oli sitten osoitteeton päätyen veskarin käsiin. Tästä jäi myös mieleen se, että jopa kuusi pelaajaa oli päättämässä hyökkäystä eli kun Romania päätti vastahyökätä eikä tyytynyt hallussapitoon, sitten kyllä todellakin hyökättiin useammalla pelaajalla organisoimatonta puolustusta vastaan.


Toisella jaksolla Tsimikas menetti pallon Pelkasin syötettyä ahtaaseen väliin. Romania riisti Marinin ja Ivanin voimin.


Vaihtolaituri Ivan spurttasi Tsimikasin jättämään tilaan saaden pystysyötön Marinilta.


Mantalos ei pysynyt perässä ottaen varoituksen. Seuranneesta vapaapotkusta Rus nikkasi tolppaan.


Minuutin päästä Popescu oli läpi toiselta laidalta, kun Rota ei ehtinyt ajoissa alas. Popescu eteni boksiin asti tempokuljettaen, pysyi pallossa, poimi toisesta aallosta Marinin, joka vielä levitti Ivanille ja tämän takatolppanostosta seurasi kulmapotku. Tarkkana Suomikin saa olla hyökätessään 3-1-4-2 muodolla, että wingbackien selustoissa oleviin tiloihin Romania ei riistojen jälkeen pääsisi iskemään näin vapaasti. Sivutopparien tulee ajoissa kaventaa tyhjä tila pois.


48. minuutilla puolestaan Chiriches katkaisi selustasyötön ja jatkoi heti kantapäällään eteenpäin omille.


Mitrita löysi Puscasin, joka putosi taas vastaan.


Puscasin pudotuksesta Cicaldau vaihtoi puolen Camoralle.


Camora keskitti vapaasti ja Marin puski ohi maalin. Klassinen Romanian vastahyökkäys.


Israelissa Romania sai lukuisia vastaiskuja, kun peli aaltoili niin voimakkaasti. Suurinta osaa positiivisista tilanteenvaihdoista leimasi sama kuin yllä eli Romania pyrki haavoittamaan leveydestä Israelia laitapuolustajien jättämistä tiloista omien tähtilaitureidensa Mihailan ja Manin kautta. Ensimmäinen näyte tuli jo 15 sekunnin jälkeen, kun katkon jälkeen Mihaila putosi syöttöseinäksi ja spurttasi sitten Kangilin selustaan.


Mihaila kuljetti pitkälle, kunnes poimi keskeltä Olarun.


Olarun ja Ivanin kautta puoli vaihtui Manille.


Man teki sen, minkä parhaiten osaa eli sai vasurinsa auki ja keskitti, mutta toppari purki.


Seuraavaksi Cicaldau riisti pallon puolessa kentässä ja syötti Mihailalle, joka vaihtoi saman tien puolen Manille, joka juoksi Davidzadan jättämään tilaan.


Goldberg kuitenkin blokkasi vedon viime hetkellä.


Vartin kohdalta Mihailan diagonaalitempokuljetus ansaitsi oman GIFin. Uskomaton tikkaaja tämä Atalantan mies. Sen sijaan, että hän olisi haavoittanut Kangilin takana ollutta tilaa, päätti hän kuljettaa vinottain Davidzadan jättämään tilaan, koska miksipä ei? Viimeistely vain ontui.


27. minuutilla Ivan putosi vastaan ja jatkoi kantapäällä pallon Mihailan juoksulinjalle upeasti.


Mihaila kuljetti boksiin saakka, mutta murtava passi aukosta Olarulle karkasi Marcianolle saakka.


Parin minuutin päästä Burca katkoi syvällä, nosti katseen ja poimi laidalta Mihailan.


Jälleen hän kuljetti kevyesti 40 metriä ja pelasi sitten seinän Ivanin kanssa hankkien kulmapotkun Romanialle.


71. minuutilla Nedelcearu katkoo harhasyötön käynnistäen vastaiskun.


Hän on myös päättämässä sitä jatkettuaan liikettä laitapakin selustassa olleeseen tilaan jälleen kerran. Bordeianu antaa murtavan syötön.


Takatolppakeskitys Alibecille leijaili kuitenkin miehen yli.


Lopuksi kaksi keskiblokkiriistoa, jotka olivat aika samanlaisia. Ensin Natcho aikailee ja Ivan saa jalan väliin ristipalloon.


Olaru yritti vapauttaa Ivanin läpi keskeltä, mutta syöttö karkasi vinoon.


Kymmenen minuutin päästä Romania meni 0-2 johtoon. Natcho menetti toistamiseen pallon. Chiriches oli irronnut hurjan kauas puolustuslinjasta kuten Manea ja Nedelcearukin toisinaan siis. Nyt se kannatti.


Mikä muukaan Chirichesin valinta olisi seuraavaksi voinut olla kuin syöttö laitakaistalle Manille tyhjään tilaan...


... ja tämä viimeisteli längistä. Israel nolla, Romania kaksi.


Lopuksi MM-karsinnoista kolme transitio-osumaa. Ensimmäinen jatkaa samaa teemaa eli riiston jälkeen pallo pelattiin laituri Hagille ja tämä haavoitti laitapuolustajan jättämää tilaa juosten kahden saksalaisen välistä maalintekoon. Upea maali. Saksa nolla, Romania yksi.


Vasen laituri Mihaila puolestaan vei Romanian 2-0 johtoon vuosi sitten karsinta-avauksessa. Viimeistely takakulmaan Keserun seinäsyötön jälkeen oli eeppinen. Romania kaksi, Makedonia nolla.


Islannissa Romanian 0-2 maali oli Stanciun käsialaa. Hän väläytti nopeuttaan ja tosiaan pystyy tarvittaessa liikkumaan pystyyn. Ensimmäistä aloitetta ei vielä poimittu...


... mutta toinen kylläkin. Leveydestä ei ollut tilaa haavoittaa tällä kertaa, joten Romania meni läpi keskeltä.


Viimeistely etuyläkulmaan oli kliininen. Islanti nolla, Romania kaksi.


Liechtensteinissa Romanian vastaiskuista lähes kaikki suuntautuivat Liechtensteinin wingbackien jättämiin tiloihin ja varmaan samaan Romania pyrkii Suomea vastaan eli pelaamaan nopeasti ja tutusti laitureilleen tilanteenvaihdoissa, kun Iordanescun alaisuudessa tätä samaa toteutettiin viime kuussa siis. Tässä Ivan spurttaa Wolfingerin #20 taakse. Stanciu haki häntä diagonaalisyötöllä, mutta passi katkesi toppareihin.


Minuutin päästä sama toistuu...


... keskitoppari Frommelt vuorostaan kavensi ajoissa laitaan tukkien tilan ja piti Ivania jopa pilkkanaan maaksinkamppailussa tönäisten tämän tylysti nurmeen.

Erikoistilanteet

Kulmapotkut



Romanian ensimmäinen kulma Kreikka-pelistä. Cicaldau oli pallolla kuten seurajoukkueessaan, kun Stanciu ja Hagi olivat poissa. Marin tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Reunalla olivat laiturit Mitrita ja Maxim. Neljä kohdetta olivat Puscas, Ratiu ja topparipari Rus-Chiriches. Alhaalla varmistivat Bordeianu ja Camora. Kreikka puolusti aika samoin kuin Suomi asettaen vitosen alueelle pari pelaajaa, vartioijia oli viisi joista yksi ilman miestä, reunalla kaksi miestä ja kulmalipulla kaksi luomassa 2v2-tilanteen.


Ensimmäinen kulma pelattiin lyhyenä. Marin syötti kahden kreikkalaisen välistä boksiin, jonne juoksi reunalta Mitrita, mutta tämä ei lopulta saanut edes keskitystä aikaan, vaan lähin kreikkalainen potkaisi pallon päädystä yli.


Toisesta kulmasta eteenpäin boksissa oli kuusi kohdetta, kun kulmalipulta Marin ja reunalta Maxim liittyivät kohdepelaajien joukkoon. Mitrita oli täten yksin reunalla. Cicaldaun pallo putosi vitosen viivalle. Kapteeni Chiriches voitti vartioijansa, mutta nikkasi vasemmalta ohi.


Kolmannen kulman antoi toiselta puolelta Marin ja Cicaldau oli tällöin kuudes kohde boksissa. Marininkin kulma putosi vitosen viivalle, mutta Puscas hävisi ykköspallon. Mitrita haki kakkospallon Romanialle ja rauhoitti pelin alas.


Sama jatkui toisella jaksolla. Cicaldau keskittää ja kohteita on kuusi sekä pallo putoaa vitosen viivalle parhaalle sektorille. Kreikka selvitti ykköspallon.


Maximin vaihtomies Ivan tälläsi kakkospallosta yli. Vaihtojen myötä Marin oli siirtynyt boksin reunalle, kun Popescu oli yhtenä kohteena hänen asemestaan pidempänä poikana. Tanase oli korvannut Puscasin puolestaan.


Viides kulma tuotti parhaan paikan. Rus voitti ykköspallon kuudessa metrissä.


Vlachodimos ryösti hänet alakulmasta.


Israel-pelin ensimmäinen kulma. Cicaldau oli pallolla ja kohteita oli nyt viisi (Chiriches, Burca, Manea, Ivan ja Tosca eli puolustuslinja+kärki). Man tarjosi lyhyen variaation. Tosca tekee blokin. Mihaila oli boksin reunalla Olarun kanssa ja alhaalla varmisti M. Marin ankkurina kuten Bordeianu edellisessä pelissä.


Chiriches kiersi blokin juosten vitosen viivalle, mutta pallon päälle hän ei päässyt. Sinällään Romania näyttää muuttavan kohdepelaajien määrää eri variaatioissa, mutta aika lailla kaikki keskitykset tulevat lopulta tuohon vitosen viivalle.


Toisen kulman antoi Man sisäänpäin ja Cicaldau tarjosi lyhyen eli osat vaihtuivat.


Israel purki vitosen viivalta.


Boksin reunakaksikosta Mihaila haki irtopallon ja keskitti sen takaisin luukulle.


Manea pääsi ohjaamaan kohti maalia, mutta Marciano torjui ohjauksen uudeksi kulmaksi.


Käydään läpi vielä kolmas kulmapotku. Man keskitti viiden metrin alueen etukulmaan juosseelle Chirichesin tauolla korvanneelle Nedelcearulle, mutta tämä ei saanut kunnon osumaa. Pallo meni pakan läpi taka-alueelle ja boksin reunalta Mihaila otti pari askelta eteenpäin ampuen päin blokkia.


Marin yritti pysäyttää vastaiskun alimpana pelaajana, mutta pumppasi myöhässä vastaan. Mihaila kuitenkin lopulta paikkasi "erheensä" kipittämällä uskomatonta kyytiä alaspäin ja pakottaen vastustajan vaikeaan läpisyöttöön, joka ei mennyt perille. Tuo Mihailan nopeus oli niin huikeaa, että siitä piti tehdä GIF.


Sitten MM-karsinnoista satunnaisia kulmapotkunäytteitä. Myös tuolloin Romania keskitti suoraviivaisesti vitosen viivalle. Pallon takana olivat usein joko Stanciu tai Hagi antaen sisäänpäin kiertäviä palloja. Romania haki myös paljon etutolpalta jatkoja taaemmas maalin eteen. Voittomaalissa Vaduzissa yhdistyivät nuo seikat. Stanciu keskittää sisäänpäin etutolpalle vitosen viivalle, jonne juoksi peräti kolme miestä viidestä kohdepelaajasta.


Rus voitti ykköspallon.


Ja Man viimeisteli takatolpalta liikuttuaan sinne kuten keskityksissä painottoman puolen laiturina. Puscas oli tilanteessa viidentenä miehenä keskemmällä.


Toisen jakson alussa kohteita on kuusi kuten vaikkapa Kreikka-pelissä. Man juoksee nyt vastaan ja nikkaa ykköspallon luukulle.


Puscas ohjaa jatkopallon jotenkin yli avonaisen maalin.


Tämä kuva on toiseksi viimeisestä pelistä. Tanase jatkaa etutolpalta pallon luukulle.


Tosca ohjaa takaraivollaan puscasmaisesti hieman yli maalin.


Armeniaa vastaan voittomaali syntyi kulmapotkusta. Kulma pelattiin lyhyenä. R. Marin keskitti. Romanialla oli viisi kohdetta, joista yksi valmiina vitosen alueella. Muut kirmasivat kauempaa.


Valmiiksi vitosen alueella ollut Mitrita otti pari askelta taaksepäin ja nikkasi vitosen viivalta pallon takakulmaan. Romania yksi, Armenia nolla. Suunnilleen kentän lyhyin mies onnistui puskumaalissa, heh. Romania muistuttaa Ranskaa siinä mielessä, että Griezmannkin väkisin keskitti lähes jokaisen kulman vitosen viivalle, joten sikäli Suomi on kyllä tottunut viime vuonna puolustamaan Romaniankin viljelemää kulmapotkutapaa.


Paluu Vaduziin. Tässä Morutan vasurina keskitti sisäänpäin (kun Hagi oli poissa) ja Rus vitosen viivalla voitti ykköspallon nikaten sen yli maalin.


Hagin kulmapotkuista sisäänpäin paras näyte on ehkä tässä marraskuulta. Tein GIFin, jotta Bukarestin stadionin samettinen nurmi saa sen ansaitseman kunnian. Huuhkajien on varmasti hieno matkata tuonne pelaamaan. Jälleen viiteen metriin keskitetty pallo aiheutti vastustajalle hankaluuksia.


Romaniaa vastaan pitää muistaa, että kulmapotkujen puolustaminen ei lopu voitettuun ykköspalloon, vaan kakkospalloissakin on oltava hereillä, koska Romanialla on hyviä kaukolaukojia. Liechtensteinia vastaan Bancu oli välillä boksin reunalla ja pääsi esim. tässä tälläämään vastapalloon, mutta Büchel torjui. Maaliskuun maaotteluissa Romanialla oli boksin reunalla aina pari pelaajaa ja tässä Liechtenstein-pelissä jopa kolme.

Kulmapotkujen puolustaminen


Kreikka sai vain pari kulmapotkua, joista se pelasi jälkimmäisen nopeasti lyhyenä, mutta sen ensimmäisestä kulmapotkusta näki hyvin Romanian tavan puolustaa kulmapotkut Iordanescun alaisuudessa. Tapa oli yksinkertainen kahdeksan miehen aluepuolustus, jossa oli kolme kerrosta. Vitosen alueella oli pari miestä (Cicaldau-Camora), heidän yläpuolellaan neljän miehen rivi (Puscas-Chiriches-Rus-Ratiu) ja vielä sen yläpuolella pari pelaajaa (Bordeianu-Marin). Mitrita oli reunalla ja kulmalippua lähinnä oli yksi mies Maxim. Viidestä Kreikan kohteesta kolme saa täysin vapaasti juosta taaempaa kohti maalia ja kaksi pelaajaa hämmentää aluepuolustuskahdeksikon seassa.


Aluepuolustuksen keskimmäisestä rivistä etualuetta lähinnä ollut Puscas nikkasi ykköspallon pois pohjanpalomaisesti, joten en sitten tiedä, että kannattaako Suomen yrittää pelata sumpun sisään. Tosin Ukrainaakin vastaan kotona se tuotti maalin, joten en usko, että Suomi kumartaa Romanian maalinedussumppua, vaan lyö pallon sen sisään kultaiselle sektorille. Toki tuo neljän miehen rivi vitosen viivalla eli Puscas-Chiriches-Rus-Ratiu on täynnä pääpelivoimaa, joten ehkä kannattaa keskittää joko kolmeen metriin tai sitten noin seitsemään metriin eli kohti noita kahden miehen aluepuolustusrivejä.


Israel-pelissä aluepuolustus oli yhä käytössä, joten eiköhän se ole Romanian valinta kesäkuullekin. Kahdeksan aluepuolustajaa oli alkuun jaoteltu samoin kuin Kreikkaa vastaan. Vitosen alueella olivat Cicaldau ja Olaru, vitosen viivalla Ivan, Chiriches, Burca ja Manea sekä lähimpänä pilkkua Tosca ja M. Marin. Keskimmäinen neljän linja oli siis taas vahvin ja Cicaldau oli yhä etutolpan vieressä sekä ankkuripelaaja toinen pilkkua lähimpänä olevista miehistä. Loput kaksi pelaajaa eli laiturit Man ja Mihaila olivat molemmat tällä kertaa kulmalipulla, kun Israel haki lyhyitä variaatioita.


Ensimmäisen kulman Israel pelasi takaviistoon. Toscan tehtävä terrierinä oli irrota aluepuolustussumpusta estämään keskitystä, jos laiturit eivät siihen kyenneet. Mutta Toscakin oli myöhässä. Israel oli saanut kahdeksan miehen joukkion hajoamaan pelaamalla kulman lyhyenä ja sitten se yritti chipata linjan taakse.


Mutta Burca katkoi keskellä päällään keskityksen.


Kolmannessa kulmassa oli sama idea. Tosca irtosi myöhässä taas eikä ehtinyt peittämään, mutta tilanne oli paitsio.


Välissä Israel yritti keskittää koko maalinedussumpun ylitse takatolpalle, mutta David ei saanut palloa haltuun. Olaru oli vitosen alueelta liikkunut häiritsemään ajoissa.


Neljännennessä kulmassa Israel yritti puolestaan löytää puskupaikan aluesumpun etupuolelta läheltä boksin reunaa, mutta Marin irtosi pari askelta eteenpäin kohti pilkkua ja voitti ykköspallon. Israel pyrki siis alkuun välttämään sumpun sisään keskittämistä ja yritti keksiä sen kiertokeinoja.


Viidennessä kulmassa niin ei enää tehty, vaan keskitys putosi vitosen alueen etukulmaan siten, että se lensi juuri etutolpalla olleen Cicaldaun ylitse ja puolestaan keskimmäisen neljän miehen linjan lähimmän pelaajan Ivanin ulottumattomiin. Volley ilmasta meni Nitan syliin kuitenkin Dabburilta.


Kuudes vai seitsemäs kulma toi 1-2 kavennuksen. Toisella jaksolle Romania hienosääti tapaa puolustaa siten, että Olaru siirrettiin maalin edestä boksin reunalle luultavimmin estämään lyhyitä variaatioita, koska Tosca oli avausjaksolla kahdesti myöhässä peittämässä keskitystä/chippiä selustaan. Cicaldau jäi siis yksin vitosen alueelle. Nedelcearu korvasi Chirichesin vitosen viivalla neljän miehen linjassa.


Kanichowskyn kulmapotku lensi jälleen Cicaldaun ylitse. Kun Olaru oli siirretty pois maalin edestä, Dabbur sai rauhassa puskea pallon sisään ohi Nitan. Israel yksi, Romania kaksi. Suomenkin kannattaa täten vain keskittää rohkeasti aluepuolustusseitsikon/-kahdeksikon sisään kuten vaikkapa Ukrainaa vastaan MM-karsinnoissa, koska ei tuo Romanian sumppu niin tiiviiltä sitten vaikuttanutkaan, vaikka lukumääräisesti pelaajia oli paljon.


Lopussa Israel haki kahdesti samanlaista kuviota. Jälkimmäinen kerta onnistui. Keskitys pelattiin vitosen viivalle toppareiden väliin ja siitä nikattiin pallo kohti taka-alueelle boksin reunalta liikkunutta Salomonia. Samalla Dabbur blokkasi vitosen viivan taaimmaista pelaajaa Maneaa pääsemästä palloon!


Salomonin haltuunotto kuitenkin vähän epäonnistui eikä hän päässyt ampumaan suoraan pudotuksesta kuten oli tarkoitus luultavimmin. Mutta joo, taas hyviä asioita tapahtui, kun Israel pelasi rohkeasti keskelle sumppua eikä yrittänyt keksiä kiertoreittejä.


Vielä MM-karsinnoissa Romania puolusti enimmäkseen miesvartioinnilla. Esimerkiksi Liechtensteinia vastaan aluetta suojasi vain yksi pelaaja. Vartioijia oli viisi. Puscas-Morutan kaksikko oli reunalla ja laiturit Ivan ja Man leveällä puolessa kentässä kärkkymässä.


Kärkkyjät Ivan ja Man näkyvät tässä lähikuvassa.


Melko vaarallinen vastaisku olikin tuloksena, kun Göppel puski pystysyötön suoraan Manin juoksulinjalle.


Büchel kuitenkin torjui Manin yrityksen.


Saksan voittomaali kotona syntyi kymmenen minuuttia ennen loppua kulmapotkusta. Nyt alueella oli sentään kaksi pelaajaa ja vartioijia kuusi. Maxim ja Stanciu olivat reunalla, joten kärkkyjät uupuivat.


Manea hävisi ykköspallon Goretzkalle ja Ivan ei seurannut Mülleria takatolpalle, joka puttasi pallon verkkoon. Yksilötason kaksi virhettä johtivat takaiskuun. Saksa kaksi, Romania yksi.

Sivuvapaapotkut ja rajaheitot


Sivuvapaapotkujen puolustamisessa ei ollut mitään erityistä. Käytössä oli seitsemän miehen linja. Muurissa oli Mitrita ja reunalla kaksikko Marin-Maxim. Suomen tapahan on ennemmin se, että reunalla on vain Kamara ja muurissa pari pelaajaa. Toki välillä Suomikin on muurista irrottanut Lodin reunalle ja jättänyt Pukin yksin muuriin.


Camora selvitti tämän tilanteen.


Toisen jakson alussa keskitys leijaili sen sijaan Bordeianun ylitse, mutta kreikkalaiset eivät pallon päälle kunnolla päässeet.


Liechtensteinia vastaan mielenkiintoista oli se, että Ivan kärkkyi kuten puolustuspään kulmissakin. Täten linjassa oli vain kuusi miestä eli Pusca, Nedelcu ja neljän miehen puolustuslinja. Muurissa oli Man ja reunalla kaksikko Morutan-Stanciu.


Kohdealueen 6v5 ylivoima riitti tilanteen selvittämiseen.


Romanian omissa sivuvapaapotkuissa kohteita on viisi eli yksi vähemmän kulmissa. Marin antoi vapareita Kreikka-pelissä, kun ne tulivat hänen puoleltaan eikä Cicaldaun.


Ivan jatkoi etualueelta kohti takatolppaa. Ratiu ei kuitenkaan palloon ehtinyt, mutta kulmapotkun Romania sai hankittua. Topparipari ja Tanase olivat muut kohdepelaajat, joten kulmiin verrattuna toinen hyökkäävä kk-pelaaja oli jäänyt boksin ulkopuolelle varmistamaan, kun Bordeianu oli pallon takana alun perin Marinin kanssa.


Hetken päästä Marinin vapari leijaili kulmien tapaan viiden metrin viivan tuntumaan. Rus voitti pääpallon.


Nikkaus osui tolppaan. Lähellä oli tasoitus.


Vaduzissa Stanciu jakeli keskityksiä suunnilleen keskelle boksia. Kohteita oli jopa kuusi.


Sen kummempaa uhkaa pari vapaapotkua eivät aiheuttaneet.


Rus oli toista vapaapotkua päättämässä takatolpalla saatuaan sinne jatkon keskeltä, mutta ei päässyt kunnolla kakkospalloon pallon päälle.


Lopuksi yksi rajaheitto Islanti-pelistä. Tämän puolustaminen aiheutti yllättäviä hankaluuksia ja Gudmundsson ampui niukasti ohi, joten ehkä O'Shaughnessyn rajaheitoista voi Romaniaa vastaan jotain vaarallista syntyäkin.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #13 : 18.04.2022 klo 21:38:31

Yhteenveto Romaniasta ranskalaisin viivoin:

Romania pallollisena vs. vastustaja pallottomana:

- Romania pelasi Iordanescun debyytissä 4-1-4-1 paperiryhmityksellä, mutta rakensi silti alkuun alhaalta 3-4-3 muodolla, jossa ankkuri Bordeianu putosi toppareiden Chirichesin ja Rusin väliin. Laitapuolustajat Camora ja Ratiu käyttäytyivät kuin wingbackit vastaten yksin leveydestä, koska laiturit Mitrita ja Maxim pelasivat kapealla lähellä Puscasia. Ylemmät keskikentät Cicaldau ja R. Marin olivat laitapuolustajien kanssa keskimmäisessä tasossa. Toisella puoliajalla Kreikkaa vastaan Bordeianu ei enää sen sijaan pudonnut topparien väliin, vaan hyökkäysmuoto oli 2-1-4-3/2-3-2-3 laitapuolustajien korkeudesta riippuen. Syynä oli luultavasti avausjakson vaikeudet pelinrakentelussa ja se, että Kreikan 4-1-4-1 muotoa vastaan riitti 2v1 ylivoima vastustajan kärkipelaajaa vastaan eikä kolmea pelaajaa tarvittu tämän ohi kierrättämiseen. Israel-pelissä Romania jatkoi samalla 2-1-4-3/2-3-2-3 hyökkäysmuodolla, kun M. Marin ei ankkurina toppareiden väliin alhaalta rakentaessa pudonnut, vaan oli näiden yläpuolella. Laiturit Mihaila ja Man olivat tuossakin pelissä kapealla välikaistoilla lähellä kärjessä avannutta Ivania, joten leveydestä huolehtiminen jäi Toscan ja Manean vastuulle
- Puolessa kentässä Romanian hyökkäysmuoto on maaliskuun pelien perusteella 3-2-5/2-3-5. Viisi hyökkäyskaistaa ovat kuitenkin miehitettyinä tasaisesti. Ankkuri saattaa pudota silloin tällöin topparien välistä hakemaan palloa, vaikkei esimerkiksi Israelissa M. Marin alhaalta rakennettaessa tosiaan niin tehnyt, mutta puolessa kentässä kylläkin. Laitapuolustajat puolestaan nostavat viimeistään puoleen kenttään etenemisen jälkeen itsensä vastustajan viimeiseen linjaan, jolleivat ole jo aiemmin sinne karanneet. Kasipaikan pelaajat jäävät usein keskimmäiseen tasoon, vaikka satunnaisesti toinen kerrallaan saattaakin nousta linjojen väleihin
- MM-karsinnoissa Romania rakensi alhaalta syksyllä pääosin 2-3-2-3:lla pl. Saksa-vieraspeli, jossa muoto oli 3-4-3. Iordanescun maaliskuussa käyttämät avausmallit olivat siis suurelta osin jo tuttuja. Liechtensteinissa puolessa kentässä hyökkäysmuoto oli puolestaan 2-3-5:n asemesta jopa 2-1-7, kun vain ankkuri ja topparit jäivät puolustusvalmiuteen, mutta kovempia maita vastaan Romania jättää usein viisi pelaajaa valmiuteen puolustaa vastaiskuja. Stanciulla oli melko vapaa rooli hyökkäyskolmanneksella tuossa ottelussa ja hän ajautui usein esim. kärjen alapuolelle 10-alueelle eikä pysynyt vain vasemmalla välikaistalla
- Sekä Kreikka- että Israel-peleissä vastustajat prässäsivät aika ylhäältä ja tukkivat yläkuusikoillaan keskustan jättäen muun muassa Romanian kasipaikan pelaajat usein pelaamattomiin kahden ylimmän prässilinjan väliin, joten se ohjasi itsessään Romanian pelinavaamista laitoihin. Romania avasi paljon peliä siksi laitapuolustajiaan ja yläkolmikkoaan hyödyntäen pidemmillä syötöillä ja ohitti esimerkiksi kasipaikan Cicaldaun ja Olarun/R. Marinin kokonaan, jolleivat nämä olleet täysin auki hetkellisesti. Ankkuria sentään hyödynnettiin ajoittain, kun hän oli vapaana. Kun Kreikkaa vastaan Romania avausjaksolla yritti edetä keskustankin kautta, seurauksena oli paljon menetyksiä, joten Israelissa lähestymistapa olikin konservatiivisempi eli Romania yritti edetä vielä enemmän laidoilta tai kapealla olleelle yläkolmikolle puolustuslinjan eteen chippaamalla, koska menetykset sivurajoilla tai vastustajan kenttäpuoliskolla olivat vaarattomampia kuin menetykset keskikentän keskustassa. Kapealla ollut yläkolmikko tarjosi mahdollisuuden siihen, että kohdepelaajalla (Puscas/Ivan) oli aina lähellä toinen laitureista ainakin, jolle pudottaa pallo. Sinällään Romania pyrkii etenemään linja kerrallaan hallitusti, mutta pidemmätkin syötöt ovat sallittuja tarvittaessa Iordanescun systeemissä
- Laidoilta sivurajoja pitkin edetessä suunnitelmana oli molemmissa peleissä pyrkiä pelaamaan vastustajan laitapuolustajan takana olleeseen tilaan. Joko sinne edettiin siten, että alhaalta pallo chipattiin laitapuolustajalle yli nukahtaneen vastustajan laiturin ja laitapuolustajan pompatessa vastaan, kapealla ollut laituri teki hetkellisen 2v1-ylivoiman turvin välikaistalta ylätaskusta liikkeen selustaan jääneeseen tilaan tai sitten pallo pelattiin suoraan laiturille murtavana syöttönä ja tämän 1v1-osaamiseen laitakaistalla luotettiin niin (laadullinen ylivoima), että vastustaja ohitettiin pyörähtämällä tai yksinkertaisella seinäsyötöllä. Esimerkiksi Israel-pelissä Mihailalle pelattiin pari kertaa negatiiviseen peliasentoon ja tämä sitten teki taikojaan laitapuolustajaa vastaan. Jos laitapuolustaja puolestaan jäi makaamaan puolustuslinjaan kiinni Romanian laituriin, laitapuolustaja pystyi itse vapaasti kuljettamaan sivurajaa pitkin pallon vastustajan kenttäpuoliskolle onnistuneesti
- Toppareista oikeastaan kaikki avaavat peliä vähintään kohtuullisesti ja pystyvät antamaan puhkovia syöttöjä sivurajoilla odottaville laitapuolustajille. Kahden pelin perusteella hieman enemmän Romania etenee vasemman laitansa kautta, jolloin vasen toppari (Rus/Burca) - vasen laitapuolustaja (Tosca/Camora/Bancu) väylä on merkittävä. Chiriches on paras haastamaan ylimmän prässilinjan kuljettamalla. Maalivahti Nita on vain vähän Hradeckya heikompi pelinavaaja. Hän uskaltaa nimittäin hradeckymaisesti pelata jalalla ahtaisiinkin väleihin ja heittää niin ikään puoleen kenttään saakka kepeästi ja tarkasti
- Romanian suosituin murtautumismalli vastustajan kenttäpuoliskolla on laadullisten ylivoimatilanteiden luonti laitakaistoille ja niistä keskittäminen rangaistusalueelle onnistuneiden 1v1-haastojen jälkeen. Yksi tapa laadullisten ylivoimien luontiin ovat ristipallot, joita joukkue viljelee paljon painottomalle puolelle, jottei vastustajan laitapuolustaja/wingback ehtisi saamaan tukea lähimmältä topparilta tai keskikenttäpelaajalta, vaan jäisi eristettyyn 1v1-tilanteeseen joko Romanian laitapuolustajaa tai MM-karsinnoissa hyvin usein laituria vastaan. Mihaila, Hagi, Man ja Maxim laitureista sekä laitapuolustajista Ratiu (leikkaa mielellään muodon sisään ahtaisiinkin tiloihin) ja jossain määrin Toscakin ovat loistavia harhauttamaan ja saamaan oikean tai vasemman jalkansa auki. Vastustajat myös hyvin usein tukkivat keskustan, joten leveydessä on enemmän tilaa ja siksikin Romania mielellään sieltä pyrkii murtautumaan. Ristipalloilla laitapuolustajille Romania sai maaliskuussa myös toisen topparin irtoamaan kiinni romanialaislaituriin, jonka vastustajan aluksi kapealla ollut laitapakki joutui jättämään auki liikkuessaan takaisin leveyteen paineistamaan ristipallon vastaanottanutta laitapuolustajaa ja täten Romanian kärkipelaaja ei ollut enää keskellä kahta, vaan yhtä topparia vastaan tasavoimaisena 1v2-alivoiman asemesta
- Laadullisiin ylivoimatilanteisiin ja keskityksiin liittyy olennaisesti se, että hyvin usein Romania keskittää kohti takatolppaa, jonne on painottomalta puolelta juossut joko laituri tai ylempi keskikenttäpelaaja. Boksin keskellä olevalle kärjelle (Puscas/Alibec) ei suinkaan keskitetä niin usein kuin vaikkapa takatolppanousuja tekeville Hagille/Manille tai Ivanille (jos pelaa vasemmalla). Noiden nousujen seuraaminen on kriittistä Suomen wingbackeille. Keskikentältä puolestaan Cicaldau hiipii mielellään päättämään hyökkäyksiä taka-alueelle ja onkin vuoden sisään tehnyt kolme maaottelumaalia sillä tavoin. Yleensä Romanialla on kolme kohdepelaajaa boksissa päättämässä hyökkäyksiä
- Painottoman puolen nousujen seuraamisen lisäksi tärkeää on se, että keskitystilanteita pystytään ennaltaehkäisemään. Wingbackin on ajoissa saatava tuki sivutopparilta tai laitakeskikentältä, koska yksin heitä ei saa missään nimessä jättää, sillä muutoin Huuhkajat on ongelmissa keskitysrallin kanssa. Jos tuplaus onnistuu nopeasti, alivoimaisina Romanian laiturit/laitapuolustajat eivät lähde haastamaan laitakaistalla, vaan kierrättävät takaisin alas tai sivulle etsien uutta murtautumisväylää
- Leveydestä hyökkäämiseen liittyivät MM-karsinnoissa myös ajoittaiset laitakolmiot laitapuolustajan, laiturin ja hyökkäävän keskikentän välillä. Esimerkiksi Liechtensteinia vastaan, kun hyökkäysmuoto oli 2-1-7, laita- ja välikaistoilla oli kolme pelaajaa aina lähekkäin. Työnjako meni niin, että samalla välikaistalla olleista laiturista ja kasipaikan pelaajista toinen teki pystyjuoksuja puolustuslinjan aukoista pystyyn ja toinen tarjosi laitapuolustajalle syöttösuunnan keskelle tulemalla vastaan. Iordanescun systeemissä hyökkäysmuodon ollessa 3-2-5/2-3-5 etäisyys lähimpään kk-pelaajaan on kuitenkin isompi, joten tuollaista samanlaista laitakolmiopelaamista ei maaliskuussa nähty, mutta kovempia maita vastaan tappiolla ollessaan Romania MM-karsinnoissakin hyökkäsi lopussa 2-3-5:n sijasta 2-1-7:llä, joten jos Suomi johtaa lopussa, silloin on varauduttava ennemmin laitakolmioiden puolustamiseen. Toki välillä toinen Romanian kasipaikan pelaajista saattaa muutoinkin nousta kahden alimman linjan väliin kuudenneksi pelaajaksi ylös, jolloin kolmiopelaamiseen on mahdollisuus, mutta ei tuota niin usein kuitenkaan tapahdu
- Selustassa ollutta tilaa Romania ei käytä yhtä paljon kuin vaikkapa Tanska, mutta jos siellä on tilaa, kyllä se sitä ajoittain käyttää. Puscas tekee piikissä eniten aloitteita, mutta myös laiturit Mihaila, Man ja Hagi pystyvät spurttamaan leveydestä topparien taakse ja haavoittamaan siten vastustajaa. Ylemmistä keskikentistä Stanciu puolestaan on myös räjähtävä ja tekee ehkä 2-3 aloitetta illan aikana pystyyn, jos tilaisuus aukeaa. Enemmän kuitenkin Stanciu jakaa pystysyöttöjä Puscasille muodostaen tämän kanssa vastaavan tutkaparin kuin Lod ja Pukki.
- Muodon sisään Romania on huono pelaamaan. Kombinaatiot keskellä päättyvät usein viimeistään boksin reunalle, vaikka yläkolmikko olisikin esimerkiksi kapealla lähellä toisiaan. Välikaistoilla laituritkaan eivät pallossa kovin hyvin maaliskuussa pysyneet ja MM-karsinnoissakaan Romania ei keskeltä murtautumalla hirveästi luonut mitään, vaan leveyden käyttö on sen leipä ja voi. Hagin ja Stanciun yksilötaito saattaa paremmin riittää välikaistoilla operoimiseen kuin maaliskuussa nähtyjen pelaajien, mutta en heidänkään varaan liikaa laskisi. Yksi ongelma on myös se, että muodon sisään pelatessa Romanialle sattui jo karsinnoissa yllättävän paljon harhasyöttöjä Liechtensteininkin kaltaista heittopussia vastaan (Bancu varsinkin kunnostautui harhasyötöissä) ja menetyksistähän aiheutuu aina vastaiskumahdollisuuksia
- Kaukolaukaukset ovat Romanialle yksi keino myös murtaa vastustajan puolustus, koska joukkueessa on useita hyviä kaukolaukojia. Ankkuri R. Marin väläytteli pari kertaa MM-karsinnoissa kuten myös laiturit Mihaila ja Hagi. Cicaldaukin pystyy viimeistelemään kaukaa unohtamatta erinomaista vasuria Morutania
- Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Romania pyrkii välittömällä vastaprässillä voittamaan pallon heti takaisin. Puolustusvalmius on usein viisi pelaajaa, kun hyökkäysmuoto on 3-2-5/2-3-5, mutta menetyksen sattuessa alaviisikko ei peräänny kohti omaa maalia, vaan juoksee eteenpäin ehkä toista topparia lukuun ottamatta. Maaliskuussa vastaprässissä oli vielä hiottavaa ja aika monesti vastustaja pääsi pelaamaan sen ohi. Vastaprässin ohittaminen onnistuu helpoiten, jos palloa liikutetaan 1-2 syötöllä pystyyn, koska usein lähimmät pelaajat eivät ehdi tuolloin vielä tukkia syöttösuuntia. Sen jälkeen Romanian korkealla pelaavan puolustuslinjan takana on rutkasti tilaa, johon antaa seuraava murtava syöttö. Toinen mahdollisuus haavoittaa on pelata Romanian ylösnousseiden laitapuolustajien jättämiin tiloihin ja tuo oli maaliskuun peleissä Kreikan ja Israelin vielä suositumpi tapa vastahyökätä kuin topparien taakse tyhjään tilaan suoraan syöttäminen. Sen sijaan laitapuolustajien jättämistä tiloista esim. Kreikan laiturit keskittivät pari kertaa vaarallisesti suoraan juoksusta luukulle iskien siten terävästi vastaan, vaikka toppareista Rus voittikin useita juoksukilpailuita ja viimeisenä lukkona kavensi leveyteen laitapakkien jättämiin tiloihin niitä tukkiakseen. Chiriches puolestaan on hyvä puolustamaan eteenpäin ja esimerkiksi MM-karsinnoissa syötti yhden maalin pysäytettyään ensin vastaiskun heti alkuunsa vastustajan kenttäpuoliskolla eteenpäin pumppaamalla, joten vastaprässi ei suinkaan aina vuoda, vaan onnistumisiakin Romania saa aikaan ja ennen kaikkea nopeita pallonriistoja takaisin omalle joukkueelle. Jos Suomi aikailee riistojen jälkeen eikä ohita vastaprässiä 1-2 syötöllä ja sen jälkeen pelaa joko laitapuolustajien jättämiin tiloihin tai toppareiden taakse, ongelmia voi tulla ja painejaksot käydä turhan pitkiksi, kun Romania riistää pallon nopeasti takaisin

Romania pallottomana vs. vastustaja pallollisena:

- Iordanescun debyytissä Romania puolusti 4-1-4-1:llä jatkaen siitä, mihin se ex-valmentaja Radoin alaisuudessa MM-karsinnoissa syksyllä jäi. Laiturit putosivat ylempien keskikenttäpelaajien rinnalle ja ankkuri tukki tiloja puolustuslinjan edessä. Omalla kenttäpuoliskolla kollektiivi pysyy sarrimaisen tiiviinä 20 metrin sisässä toisistaan. Vastustajan tilat edetä ovat enimmäkseen selustassa ja leveydessä, mutta muodon sisässäkin palloa voi aina hetkellisesti käyttää, houkutella romanialaisia lähemmäs ja sitten siirtää joko leveyteen/selustaan, jonne on auennut entistä enemmän tilaa
- Romania on lohkon ainoa säännönmukaisesti korkealta prässäävä joukkue ja siten täydellinen vastakohta esimerkiksi Montenegroon, joka vetäytyy puoleen kenttään ajoissa, mutta Romania ei niin tee
- Kun Romania prässää ylhäältä neljän alakerralla pelaavaa joukkuetta vastaan, pelin puolen hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousee kiinni toiseen toppariin ja toinen toppari on kärkipelaajan vartioinnissa. Toinen kasipaikan pelaaja puolestaan nousee kiinni vastustajan ankkuriin, jos sillä sellainen on. Laiturit puolestaan pysyvät kiinni vastustajan laitapuolustajissa. Ankkuri jätetään puolestaan 1v2-alivoimavalintatilanteeseen puolustuslinjan eteen vastustajan kahta kasipaikan pelaajaa vastaan, jos vastustaja pelaa keskikenttäkolmikolla kuten Kreikka ja Israel maaliskuussa. Noiden valintatilanteiden kanssa Romanian ankkureista maaliskuussa eritoten Bordeianu oli ongelmissa ja jatkuvasti myöhässä. R. Marin suoriutunee niistä paremmin. Puolustuslinjassa, joka ei peruuta, vaan tukee prässiä keskiviivalla, Romanialla on usein yhden miehen ylivoima eli esim. 4v3, jos vastustajalla on laiturit ja yksi kärki avauksessa. Tarkennettuna toppareilla on 2v1-ylivoima ja laitapuolustajat kontrolloivat laitureita
- Jos vastassa on viiden alakerralla pelaava joukkue. Romanian vapaaksi jättämä pelaaja EI ole toinen vastustajan hyökkäävistä keskikentistä, vaan toinen wingbackeista. Esim. Liechtensteinissa Romania jätti vapaaksi pelaajaksi vasemman wingbackin, jonka kautta LIE avasi peliä jonkun verran ja Suomikin voi samaa hyödyntää, koska oletettavasti se pelaa Romaniaa vastaan 5-3-2:lla kuten Liechtenstein. Romanian yläkolmikko merkkaa tuolloin vastustajan topparikolmikon. Vasen laitapuolustaja nousee kiinni oikeaan wingbackiin, vasen keskikenttäpelaaja kk-kolmikossa puolestaan merkkaa vastustajan ankkurin (Stanciu/Cicaldau) ja oikea kk-pelaaja peilaa vastustajan vasemman laitakeskikenttäpelaajan. Romanian ankkuri nousee kiinni puolestaan vasemman kk-pelaajan vapaaksi jättämään vastustajan oikeaan laitakeskikenttään. Romanian oikean laitapakin jäädessä alemmas toppareiden avuksi, Romanialle jää alas usein 3v2-ylivoima vastustajan kärkiparia vastaan. Oikea laitapuolustaja pumppaa eteenpäin vain siinä tapauksessa, että vastustaja kierrättää pallon vapaaksi jätetylle vasemmalle wingbackille, jolloin sitten painottoman puolen laitapuolustaja eli vasen laitapakki tai tarvittaessa ankkuri reagoi tuohon siten, että jompikumpi heistä putoaa alemmas, jotta siellä säilyy yhä 3v2-ylivoima vastustajan kärkiparia vastaan
- Romanian korkean prässin ohittamisessa vapaan pelaajan löytämisen (jollaisen Romania aina kyllä jättää, koska koko kentän miesvartiointia 1v1-vastinpareilla se ei harrasta) lisäksi voi käyttää kahta muuta tapaa. Toinen tavoista on se, että yksinkertaisesti alhaalta pallo chipataan Romanian yläkuusikon/-seitsikon yli puolustuslinjan etupuolelle kohti kohdepelaajaa ja toivotaan, että tämä onnistuu pudottamaan ykköspallon omille. Tuohon voi yhdistää toisen tavan eli korkealla olevan puolustuslinjan taakse pelaamisen. Romaniaa vastaan voi pelata alhaalta myös suoraan tosiaan korkealla olevan puolustuslinjan taakse, jossa on paljon tilaa, kun topparit ovat keskiviivan lähellä tukemassa prässiä tai sitten vasta kohdepelaajan pudotuksen jälkeen toisella tai kolmannella kosketuksella voi nopean kombinaation jälkeen yrittää haavoittaa selustassa olevaa tilaa. Niin Liechtenstein kuin Kreikkakin ovat viime peleissä käyttäneet noitakin tapoja vapaan pelaajan löytämisen lisäksi yrittäessään tulla ohi Romanian korkean prässin. Myös Suomelle kaksi viimeksi mainittua tapaa ovat tuttuja, koska mm. Zenicassa Väisänen chippasi monesti ohi korkean prässin kohti Pukkia Bosnian toppareiden etupuolelle ja tämä pudotteli palloja omille samalla, kun toinen kärki Forss teki aloitteita selustassa olleeseen tilaan
- Korkea prässi tuottaa pelistä toiseen muutamia riistoja yläalueilla aivan kuten välitön vastaprässikin. Leimallista on tosiaan se, että usein vastustajan avatessa peliä Romanian kasipaikan pelaajat ovat ne, jotka riistoja tekevät vastustajan boksin reunan läheisyydessä noustessaan varsinkin neljän alakerralla pelaavia vastustajia vastaan vuorollaan jopa kärkipelaajan rinnalle prässäämään toppareita ja ankkuria
- Myös silloin, kun Romania ei prässää ylhäältä, vaan prässitaso on standardinomainen keskiympyrän yläkaari, selustassa on tilaa, johon tehdä juoksuja. Puolustuslinja ei tuolloinkaan makaa alhaalla, vaan on noin puolivälissä omaa kenttäpuoliskoa, jotta etäisyys ylempiin prässilinjoihin pysyy tiiviinä. Laitapuolustajien selustaan pelaaminen ja juoksukilpailuiden voittaminen ei toiminut Kreikalle/Israelille maaliskuussa, vaan ehkä ennemmin kannattaa pelata toppareiden taakse, vaikka Ruskin on nopea. MM-karsinnoissa Saksan voittomaali syntyi yksinkertaisella topparin avaavalla chipillä puolesta kentästä linjan taakse tyhjään tilaan, jonne kirmasi Havertz ja tarjoili luukulle Gnabrylle paikan putata tyhjiin, joten varmasti Pukkikin päässee 2-3 kertaa ainakin puolittaisiin maalipaikkoihin, jos hän vain tekee riittävästi aloitteita ja niitä poimitaan, koska tilaa on linjan takana niin paljon, että olisi hullua olla käyttämättä sitä hyväksi. Aina ei myöskään tarvitse viimeistellä itse suoraan juoksusta, vaan pudottaa toiseen aaltoon, koska pystysyöttöjen jälkeisten takaviistopudotusten puolustamisessa Romanialla oli pieniä vaikeuksia MM-karsinnoissa parissakin eri pelissä
- Mitä tulee muodon sisään pelaamiseen, Romania on näennäisen tiivis. Kreikkaa vastaan se riitti, kun puolustuslinja pumppasi hyvin eteenpäin estämään kääntymisiä linjojen väleissä niinä hetkinä, kun kk-linja puhkottiin. Israelissa sen sijaan muoto ei ollut niin tiivis, kun nopealla pallotempolla ja houkuttelulla vastustaja pääsi ainakin hetkellisesti Romanian muodon sisään. Israel löysi tiloja eritoten taskuista välikaistoilta, kun Romanian ylempien kk-pelaajien syöttövarjot pettivät tai nämä ryntäilivät pois omilta paikoiltaan prässäämään ylemmäs kuten ajoittain MM-karsinnoissakin. Oikea-aikaiset liikkeet tyhjentyviin tiloihin muodon sisään pelatessa ovat avainasia Romaniaa vastaan. Yksittäisten romanialaisten houkutteleminen pois muodosta omalta paikaltaan on sikälikin helppoa, että puolustuslinjastakin seurataan esim. tarvittaessa hyvinkin pitkälle omaa miestä, jopa keskiviivan ylitse vastustajan kenttäpuoliskolle
- Israel hyökkäsi monesti kuin Ranska pelaten hetkellisesti muodon sisään välikaistalle ja houkutellen vastustajia kohti palloa, jonka jälkeen pallo pelattiin leveyteen, johon aukesi entistä enemmän tilaa hyödynnettäväksi ja esim. eristetty 1v1-tilanne. Laitapuolustajista Manea myi itsensä monesti 1v1-tilanteissa Israelissa, joten häntä vastaan kannattaa yrittää luoda Uroselle keskityspaikkoja. Taskuista voi yrittää toki myös pelata puolustuslinjan aukoista selustassa olevaan tilaan kääntymisen jälkeen, mutta usein kaksi alinta linjaa kyllä valuvat niin lähekkäin oman boksin reunalle, että helppoa keskeltä murtautuminen ei ole. Kahden alimman linjan välissä on silti uskallettava ajoittain myös pysyä pallossa, koska se tosiaan avaa tiloja enemmän leveyteen, selustaan tai palloa kohti valuvan kk-linjan etupuolelle kaukolaukauksille. Muun muassa Israel ja Saksa ovat viime peleissä rankoneet Romaniaa sen jälkeen, kun joku pelaaja on uskaltanut taiteilla pallon kanssa 10-alueella ja houkutellut kolmekin romanialaista itseensä tehden siten tilaa muille hyödynnettäväksi
- Leveydessä olevan tilan käyttö on selustaan pelaamisen lisäksi se toinen selkeä murtautumisväylä hitaammissa hyökkäyksissä. Ristipalloilla on mahdollista luoda hetkellisiä eristettyjä 1v1-tilanteita ja saada jalka täten helpommin auki keskitystä varten tai sitten tosiaan pallon voi käyttää hetkellisesti muodon sisässä ja levittää sieltä laitakaistalle wingbackille/laiturille riippuen siitä, pelaako Suomi 5-3-2:lla vai 4-4-2:lla. Keskitysralliin on varauduttava, koska muutoin maalipaikkojen luonti voi olla hankalaa. Laitakaistoilta keskittämistä ei pidä pelätä, vaikka se olisi vastoin Suomen ideologiaa, koska mm. Kreikka sai keskityksillään aiheutettua yllättävän paljon ongelmia Romanian boksipuolustamiselle ja MM-karsinnoissakin Romania päästi pari maalia puhtaista keskitystilanteista
- Romania pyrkii toki leveyteen luomaan lukumääräisiä ylivoimia tuomalla laitapuolustajan avuksi laiturin, ankkurin ja pelin puolen ylemmän keskikenttäpelaajan, jolloin parhaimmillaan leveyttä on puolustamassa neljäkin pelaajaa (toisinaan kolmekin riittää eli toinen kk-pelaaja jää keskemmälle), mutta ristipalloilla ja nopealla kierrättämisellä voi ehkäistä sitä, että laitapuolustajat saisivat ajoissa tukea keskitysten puolustamisessa. Myös topparit ovat valmiudessa kaventamaan leveyteen, jos vastustaja pyrkii pelaamaan Romanian laitapuolustajan takana olevaan tilaan juoksupalloja esim. taskusta irtoavalle laitakeskikentälle kuten Liechtenstein pari kertaa yritti
- Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Romania ensisijaisesti pyrkii pelaamaan diagonaalisyöttöjä laitureilleen, jotka ovat todella nopeita, teknisiä ja rakastavat haavoittaa vastustajan nousevien wingbackien/laitapuolustajian jättämiä tiloja. Niin Mihaila, Hagi kuin Man ovat todella pelottavia vastaisku-uhkia ja Suomen on siksi pidettävä pallosta huolta. Wingbackien korkeutta on myös mietittävä tai ainakin sivutoppareiden on oltava jatkuvasti valmiudessa kaventamaan wingbackien jättämiin tiloihin sivurajoille pallonmenetysten jälkeen ja kyettävä täten pysäyttämään Romanian laiturit ennen kuin nämä pääsevät täyteen vauhtiin. Tosin jos laitakaista on tukossa, Romania pystyy myös murtautumaan keskeltä, sillä Puscas on Pukkiin verrattavissa oleva vastaiskupelaaja, joka tarpeen vaatiessa putoaa joko vastaan palloseinäksi tai kirmaa itse pystyyn sähäkästi. Hyökkäävistä keskikentistä Stanciukin on räjähtävä pystyjuoksija tarvittaessa osuen mm. Islannissa MM-karsinnoissa vastaiskusta. Viime pelissä Israelissa vastaiskumaalin värkkäsi puolestaan Man oikealta laidalta puolittaisesta läpiajosta
- Iordanescun debyytissä vastaiskuista jäi ristiriitainen kuva, koska varsinkin avausjaksolla vaikutti siltä, että ohjeistuksena olisi ollut pysyä pallossa eikä halua edetä niin suoraviivaisesti ollut, mutta Israelissa Romanialta nähtiin jo samanlaista vastaiskupelaamista kuin MM-karsinnoissa, joten en antaisi siksi liikaa painoarvoa Kreikka-pelin alun vaisuuteen pallonriistojen jälkeen

Erikoistilanteet:

- Hyökkäyspään kulmapotkuissa kohteita on yleensä boksissa kuusi (topparit, kärki, toinen laituri, toinen laitapuolustaja ja se kk-pelaaja, joka ei anna kulmapotkuja). Reunalla on yleensä toinen laituri ja alhaalla varmistavat kaksi pelaajaa. Kreikkaa vastaan Cicaldau ja Marin antoivat kulmia omilta puoliltaan ja se, kumpi ei keskittänyt, oli boksissa. Muut kohteet olivat tosiaan topparit Rus-Chiriches, kärki Puscas/Tanase, laituri Maxim/Ivan ja laitapuolustaja Ratiu. Myöhemmin Popescu oli yksi kohteista eikä suinkaan reunalla kuten laituri Mitrita, vaan Marin siirtyi reunalle. Varmistajat olivat Camora ja ankkuri Bordeianu. Romania pelaa mielellään vain kulmapotkut vitosen viivalle ja rynnii siihen useamman pelaajan voimin. Rus on vaarallinen pääpeliuhka Chirichesia ja Puscasia unohtamatta. Israel-pelissä kohteita oli yksi vähemmän eli viisi (Chiriches, Burca, Manea, Ivan ja Tosca eli puolustuslinja+kärki), mutta Cicaldau ja Man keskittivät sisäänpäin tutusti vitosen viivalle kaikki pallot käytännössä ja aina toinen tarjosi lyhyen variaation. Olaru ja Mihaila olivat reunalla ja alhaalla varmisti ankkurina M. Marin kuten Bordeianu edellisessä pelissä.
- MM-karsinnoissakin Romania loi todella paljon uhkaa Stanciun ja Hagin sisäkierteisistä kulmapotkuista viiden metrin alueelle ja teki jopa pari maalia, kun esimerkiksi Mitrita osui Armeniaa ja Man Liechtensteinia vastaan. Romanian yksi variaatioista on se, että suoran keskityksen sijaan etutolpalta pallo jatketaan maalin eteen. Lisäksi Romaniaa vastaan on oltava hereillä myös kakkospalloissa, koska boksin ulkopuolella on laadukkaita kaukovetäjiä
- Kulmapotkujen puolustaminen tapahtuu kahdeksan miehen aluepuolustuksella, joka on jaettu kolmeen tasoon mallilla 2+4+2. Kreikka-pelissä vitosen alueella olivat Cicaldau ja Camora. Vitosen viivalla rivissä olivat Puscas, Chiriches, Rus ja Ratiu puolustamassa parasta sektoria. Heidän yläpuolellaan olivat vielä Marin ja Bordeianu blokkaamassa osin kreikkalaisten kohdepelaajien juoksuja. Romania jätti kolme kohdetta kokonaan vartioimatta. Kaksi muuta seikkailivat maalin edessä tuon Romanian kahdeksikon seassa ja heitäkään ei kukaan erityisemmin seurannut, vaan romanialaiset keskittyivät puolustamaan aluetta. Boksin reunalla oli Mitrita ja kulmalipulla yksi mies Maxim. Israelia vastaan vitosen alueella olivat Cicaldau-Olaru, vitosen viivalla Ivan, Chiriches, Burca ja Manea sekä lähimpänä pilkkua Tosca ja M. Marin. Keskimmäinen neljän linja oli siis taas vahvin ja Cicaldau oli yhä etutolpan vieressä sekä ankkuripelaaja toinen pilkkua lähimpänä olevista miehistä. Loput kaksi pelaajaa eli laiturit Man ja Mihaila olivat kulmalipulla, kun vastustaja haki lyhyitä variaatiota, joten todennäköisesti Suomeakin vastaan Romania luo kahdella "ylimääräisellä" pelaajallaan kulmalipulle samaisen 2v2-asetelman Lodia ja Nissilää (jos avauksessa) vastaan. Toscan tehtävä Israel-pelissä oli terrierimäisyydellään puolestaan irrota boksin ulkopuolelle estämään keskitystä/laukausta, jos kaksi pelaajaa kulmalipulla eivät siihen ole kyenneet, mutta hänkin oli usein myöhässä
- Israel yritti aluksi kiertää Romanian kahdeksan miehen sumpun huonolla menestyksellä sen yli keskittämällä, mutta kun se keskitti röyhkeästi sumpun sisään, hyviä asioita tapahtui, joten ehkei Suomenkaan kannata välttää keskityksiä parhaalle sektorille, vaikka esimerkiksi vitosen viivalla ovat Romanian parhaat pääpelaajat. Toki sitä voi miettiä, että josko keskittäisi kolmeen tai seitsemään metriin kahden miehen aluepuolustusrivistöjen kohdalle. Israel onnistui maalinteossa keskittämällä ensimmäisen pelaajan Cicaldaun yli vitosen alueen etukulmaan. Myöhemmin se haki myös pari kertaa kuviota, jossa keskitys putosi vitosen viivalle toppareiden väliin ja siitä pallo jatkettiin kohti takatolppaa, joten tuon variaation kanssa on Suomen oltava myös hereillä. MM-karsinnoissa Romania nojasi vielä enimmäkseen miesvartiointiin ja alueella oli 1-2 pelaajaa, mutta tuohon siis Iordanescu on tuonut selkeän muutoksen. Liechtensteinia vastaan molemmat laiturit myös jäivät kärkkymään puoleen kenttään, mutta maaliskuun pelien perusteella vahvempia vastuksia vastaan ainakaan Iordanescu ei samaan lähtenyt, vaan kaikki kymmenen kenttäpelaajaa olivat alhaalla
- Sivuvapaapotkut Romania puolustaa 7+2+1 kaavalla. Seitsemän miehen linjan yläpuolella on kaksi pelaajaa reunalla (Kreikka-pelissä Marin ja Maxim) sekä muurissa yksi mies (Mitrita vs. GRE). Heikompia vastuksia vastaan Romania saattaa irrottaa seitsemän miehen linjasta yhden pelaajan ylemmäs ja tällöin toinen laitureista saattaa jäädä jopa kärkkymään keskiviivalle (kuten Ivan Liechtensteinia vastaan)
- Romanian sivuvapaapotkuissa kohteita on usein viisi. Kulmiin nähden kohdepelaajista kk-pelaaja on boksin ulkopuolella varmistamassa, kun usein pallon takana on kaksi muuta kk-pelaajaa. Kreikka-pelissä Marin ja Bordeianu olivat pallon takana, joista Marin keskitti. Jälkimmäinen pallo putosi kulmien tapaan vitosen viivalle, josta Rus nikkasi tolppaan ollen erikoistilanneuhka. Toinen toppari Chiriches, laitapuolustaja Ratiu, kärki Tanase ja laituri Ivan olivat muut kohteet. Liechtensteinissa kohteita oli sen sijaan jopa kuusi kuten kulmapotkuissa toisinaan. Stanciu keskitti tuolloin sekä sisään- että ulospäin, mutta maaliskuun pelien tapaan pallot laskeutuivat aika keskelle boksia pilkun tuntumaan
- Islanti-pelissä pitkien rajaheittojen puolustaminen omassa boksissa aiheutti ainakin kertaalleen ongelmia, joten O'Shaughnessyn pitkät heitot ovat mahdollisesti hyödyllisiä Romaniaa vastaan

Sitten itse asiaan eli Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron ja kirsikkana kakun päälle Romanian kimppuun. Bosnia on niin tuttu maa, että uusia kuvia maaliskuulta siitä on vain 73. Montenegrosta sen sijaan kuvakaappauksia on hulppeat 457 ja GIF-näytteitä 20. Romanian saldo on 511 kuvaa ja 19 GIFiä. Alla ovat pikalinkit jokaisen maan joukkueosioon ja -yhteenvetoon:

Bosnia ja Hertsegovina & yhteenveto
Montenegro
Erikoistilanteet & yhteenveto Montenegrosta
Romania
Yhteenveto Romaniasta

Tämän pidemmittä puheitta mukavaa Kansojen liigan odotusta jokaiselle. :)
« Viimeksi muokattu: 18.04.2022 klo 21:45:51 kirjoittanut Salming »
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #14 : 30.05.2022 klo 20:21:31

Petev on nimennyt 31 pelaajaa kesäkuun maaotteluihin:



Ideaaliavauskokoonpano (5-3-2):

Edin Dzeko (Luka Menalo) - Ermedin Demirovic (Smail Prevljak, Almedin Ziljkic, Kenan Kodro)
Rade Krunic (Cojko Cimirot, Amer Gojak, Amar Rahmanovic) - Amir Hadziahmetovic (Vladan Danilovic, Sanjic Prcic) - Miralem Pjanic (Adi Nalic, Elvis Saric)
Sead Kolasinac (Mateo Susic, Amar Dedic) - Eldar Civic (Adnan Kovacevic) - Sinisa Sanicanin (Dennis Hadzikadunic) - Anel Ahmedhodzic (Aleksandar Jovicic, Dario Dumic, Hrvoje Milicevic) - Miroslav Stevanovic (Jusuf Gazibegovic, Branimir Cipetic, Ajdin Nukic)
Ibrahim Sehic (Nikola Vasilj, Kenan Piric, Asmir Begovic, Vladan Kovacevic)

Maalivahdeissa ei ole ihmeellisyyksiä. Sehic pelannee kaikki matsit loistavana lähitorjujana. Puolustuksessa ainoa uusi nimi on Hrvoje Barisic, joka on 31-vuotias syvyystoppari, koska Bosnia pelaa varmasti 5-3-2:lla tai 5-2-3:lla, jolloin toppareita tarvitaan kolme per peli. Stevanovic on merkitty keskikentälle, mutta eiköhän hän oikea wingback ole. Keskikentällä on pari paluumuuttajaa, kun keskikenttäjyrä Besic ja rymistelijälaituri Duljevic palaavat ryhmään. Duljevicille lienee käyttöä vain tappiolla, jos Petev tutusti muuttaa muodon 4-2-2-2/4-4-2:een. Besic on vaihtoehto keskikenttäkolmikkoon. Hotic puolestaan on 26-vuotias hyökkäävä keskikenttäpelaaja ja yksi ehdokas laitakeskikentäksi täten varmastikin nousemaan ylätaskuihin linjojen väleihin 3-1-4-1-1 hyökkäysmuodossa. Hän on ottanut ryhmästä Malmön A. Nalicin paikan, joka on koko loppukauden sivussa polvivamman vuoksi, joten tuskin häntä syksylläkään vielä pelikentillä Kansojen liigassa nähdään. Hyökkäyskuusikossa ainoa yllättävämpi nimi on Nemanja Bilbija, joka on 31-vuotias sentteri ja takoi aika hurjat tehot Bosnian pääsarjassa (32gp 33+7) päättyneellä kaudella. Hänen seurajoukkueensa Zrinjski voitti mestaruuden ylivoimaisesti 27 pisteen erolla maalierolla +60.

Päivitetty kokoonpano (5-3-2):

Edin Dzeko (Luka Menalo) - Ermedin Demirovic (Smail Prevljak, Nemanja Bilbija, Kenan Kodro)
Rade Krunic (Cojko Cimirot, Haris Duljevic) - Amir Hadziahmetovic (Vladan Danilovic, Sanjin Prcic) - Miralem Pjanic (Amer Gojak, Dino Hotic, Muhamed Besic)
Sead Kolasinac (Mateo Susic, Amar Dedic) - Sinisa Sanicanin (Eldar Civic) - Dennis Hadzikadunic (Adnan Kovacevic) - Anel Ahmedhodzic (Hrvoje Milicevic, Hrvoje Barisic) - Miroslav Stevanovic (Jusuf Gazibegovic)
Ibrahim Sehic (Nikola Vasilj, Vladan Kovacevic)

*****

Romanian päävalmentaja Iordanesu nimesi 30 pelaajaa kesäkuun ryhmään:



Päivitetty syvyyskartta olkoot siis tälläinen (4-1-4-1, osa pelaajista merkittynä useammalle pelipaikalle):

George Puscas (Denis Alibec, Andrei Ivan, Florin Tanase, Claudiu Keseru, Denis Dragus)
Valentin Mihaila (Alexandru Mitrita, Octavian Popescu, Florinel Coman, Deian Sorescu, Enes Sali) - Nicolae Stanciu (Octavian Popescu, Alexandru Maxim, Darius Olaru, Alexandru Baluta) - Alexandru Cicaldau (Razvan Marin, Marius Marin, Olimpiu Morutan) - Ianis Hagi (Dennis Man, Alexandru Maxim, Andrei Ivan, Andrei Cordea, Dorin Rotariu, Sergiu Hanca)
Razvan Marin (Marius Marin, Mihai Bordeianu, Dragos Nedelcu, Alexandru Albu)
Alin Tosca (Mario Camora, Nicusor Bancu, Cristian Ganea) - Adrian Rus (Andrei Burca, Radu Dragusin) - Vlad Chiriches (Ionut Nedelcearu, Virgil Ghita) - Andrei Ratiu (Cristian Manea, Ovidiu Popescu, Vasile Mogos)
Florin Nita (Andrei Vlad, Mihai Aioani, Horatiu Moldovan, David Lazar, Ionut Radu, Florin Iacob)

Ykkösmaalivahti Nita on ryhmässä mukana kuten varavahdeista Moldovan ja Aioani. Tarnovanu on uudempi tuttavuus. Puolustuksessa eniten yllättää se, että Radoin alaisuudessa vastuuta paljonkin MM-karsinnoissa saanut Ionut Nedelcearu on poissa ryhmästä, mutta toki jo maaliskuun pelit antoivat osviittaa, että Iordanescu peluuttaa mieluummin Rusia tai Burcaa vasempana topparina Chirichesin rinnalla. Nedelcearu on pelannut kuitenkin Crotonessa vakituisesti Serie B:tä, joten loukkaantumisestakaan ei ole kyse. Toinen merkittävä poissaolija on vasen laitapuolustaja Alin Tosca, joka oli minusta jopa paras vaihtoehto vasemmaksi pakiksi. Hän on kuitenkin pelannut seurajoukkueessaan vain topparina, joten siksi hänet lienee jätetty ryhmästä pois, kun toppareiksi on parempiakin vaihtoehtoja. Uudempia nimiä ovat Iulian Cristea ja Marius Stefanescu. Jälkimmäinen on 23-vuotias laituri, mutta pystyy pelaamaan myös vasempana laitapakkina ja puolustajaksi hänet on tähän ryhmään nimettykin Toscan paikalle. Cristea on puolestaan 27-vuotias toppari, joka on pelannut kolme maaottelua pari vuotta sitten.

Hyökkäysnelikko on odotettu ja paras mahdollinen Puscas-Alibec-Ivan-Tanase, mutta keskikentällä on pari merkittävää poissaolijaa. Ongelmakohta on oikea laita, koska kaksi parasta vaihtoehtoa Hagi ja Man ovat sivussa. Hagi parantelee yhä polveaan ja Man puolestaan loukkasi nilkkansa kuukausi sitten niin pahoin, että kausi oli lopetettava kesken. Olen tyytyväinen, että Romania vierailee vasta syksyllä Helsingissä, jolloin nuo taiturit todennäköisesti ovat livenä bongattavissa. Kolmas iso menetys on Kiinassa pelaava Stanciu, joka jätettiin valitsematta ilmeisesti siksi, että pelituntumaa ei ole, koska sarja alkaa Kiinassa vasta kesäkuun alussa ja mahdollisesti jotakin vammaakin Stanciu yhä parantelee.

On mielenkiintoista nähdä, että ketä Iordanescu aikoo peluuttaa oikealla. Veikkaisin, että ainakin Maxim tai Ivan avannee jokusen matsin oikeana laiturina. Muita ehdokkaita ovat Sorescu (joka kuitenkin MM-karsinnoissa pelasi kaikki minuuttinsa vasemmalla laidalla) tai 30-vuotias Hanca, joka vajaan parin vuoden tauon jälkeen palaa nyt maajoukkueeseen. Nicolae Paun ja Alexandru Cretu ovat uudemmat tuttavuudet. Ensin mainittu on 23-vuotias puolustava keskikenttäpelaaja ja kenties yksi ehdokas ankkuriksi johonkin otteluun, koska maaliskuussa heikosti esiintynyttä Bordeianua ei tällä kertaa valittu edes mukaan. Cretu on saman pelipaikan pelaaja, mutta iältään jo kolmikymppinen. Hän pelasi MM-karsinnoissa maaliskuussa 2021 yhdeksän minuuttia Armeniaa vastaan, joten rotaatiomiehestä on kyse eikä sen kummemmasta.

Kesäkuun matseihin syvyyskartta näyttänee suunnilleen tältä (4-1-4-1):

George Puscas (Denis Alibec, Andrei Ivan, Florin Tanase)
Valentin Mihaila (Alexandru Mitrita) - Alexandru Cicaldau (Octavian Popescu) - Razvan Marin (Darius Olaru) - Alexandru Maxim (Deian Sorescu, Sergiu Hanca)
Marius Marin (Alexandru Cretu, Nicolae Paun)
Mario Camora (Nicusor Bancu, Marius Stefanescu) - Adrian Rus (Andrei Burca, Iulian Cristea) - Vlad Chiriches (Virgil Ghita) - Andrei Ratiu (Cristian Manea)
Florin Nita (Mihai Aioani, Horatiu Moldovan, Stefan Tarnovanu)

Koska Stanciu on poissa, kaipa se on sitten uskottava, että Cicaldau on vasemmalla puolella keskikenttäkolmikossa kuten maaliskuussa. R. Marin saattanee aloittaa oikealla, jollei sitten Iordanescu ymmärrä pudottaa häntä ankkuriksi. M. Marin aloittaisi minun papereissani ankkurina, jos R. Marin on ylempänä kuten voisi ounastella, koska ryhmään nimettiin pari uutta puolustavaa keskikenttämiestä sitten maaliskuun. Ivan on merkittynä kärkinelikkoon, mutta yhtä hyvin hän voi tosiaan pelata oikeana laiturina ja varmaan jonkun matsin siellä aloittaakin poissaolojen vuoksi. Popescu voi pelata joko Mihailan vaihtomiehenä tai sitten tulla vaihdosta sisään Cicaldaun tilalle keskikenttäkolmikkoon, koska molempia rooleja tuo tähtilupaus pelasi maaliskuussakin.

*****

Radulovicin nimeämä Montenegron ryhmä oli alkuun tälläinen: https://fscg.me/vijesti/8831/spisak-rerpezentacije-za-meceve-lige-nacija/

Uutinen
The list of Radulović's selectors includes goalkeepers: Milan Mijatović (MTK Budapest, Hungary), Danijel Petković (Angers, France), Lazar Carević (Barcelona B, Spain); defensive players: Stefan Savic (Atletico Madrid, Spain), Zarko Tomasevic (Tobol, Kazakhstan), Marko Simic (Liepaja, Latvia), Adam Marusic (Lazio, Italy), Marko Vesovic (Karabakh, Azerbaijan), Igor Vujacic (Partizan, Serbia ) ), Risto Radunović (FCSB, Romania), Marko Vukčević (UTA Arad, Romania), Nikola Šipčić (Tenerife, Spain),Andrija Vukčević (Rijeka, Croatia); midfielder: Marko Janković (Hapoel Tel Aviv, Israel), Aleksandar Šćekić (Zaglebie Lubin, Poland), Sead Hakšabanović (Đurgarden, Sweden), Milutin Osmajić (Bandirmaspor, Turkey), Vukan Savićević (Samsunspor, Turkey), Ilija Vukotić (Boavista , Portugal), Driton Camaj (Kisvarda, Hungary); attack: Stevan Jovetić (Hertha, Germany), Stefan Mugoša (Incheon United, South Korea), Uroš Đurđević (Sporting Gijon, Spain), Uroš Đuranović (Kolubara, Serbia) and Nikola Krstović (DAC, Slovakia).

- An extremely demanding period awaits us, both physically and psychologically. For the first time in the national team, four competitive matches are being played at the end of hard seasons in club football. We are starting a new competition cycle, we are playing matches for points and that will surely place greater demands on all of us. For these reasons, the list includes 25 players who play abroad, which was not the case in some previous gatherings, because we will need more players for rotations in two duels with Romania and matches with Finland and Bosnia and Herzegovina, he said. Radulović.

The selector of the "falcon" for the matches in the League of Nations, in addition to the debutants Andrija Vukčević and Driton Camaj, is also counting on one extremely young player ...

- Rijeka defender Andrija Vukčević and Hungarian Kišvarda defender Driton Camaj deserved an invitation to the ranks of the best team in games in clubs. These are players who have continuity of performance and for whom we believe that quality can contribute to the games and results of our selection. The list will be subsequently expanded to include players who play for Telecom 1. CFL clubs after the last round, which will be played on Tuesday, May 24. Among those players will certainly be Viktor Đukanović, an eighteen-year-old forward of Buducnost, who drew attention to himself with his excellent games in the second part of the season and deserved to be in the company of the best football players in his country. Of course, we do not forget the fact that Viktor can play for the young national team in two more competition cycles,


Myöhemmin ryhmään nimettiin 11 nimeä lisää: https://fscg.me/vijesti/8865/pozivi-za-jos-11-igraca/

Uutinen
The selector of the "A" national team of Montenegro, Miodrag Radulović, has expanded the list of players for the upcoming matches in the UEFA League of Nations.

Radulović invited 11 more players, mostly from Telecom 1.CFL clubs.

Milos Raickovic, Viktor Djukanovic, Milos Dragojevic, Vasilije Terzic (Buducnost), Vladimir Jovovic, Vladan Bubanja (Sutjeska), Fatos Beciraj, Drasko Bozovic, Andrija Dragojevic (Decic), Balsa Sekulic (Iskra) were on the list of "brave falcons". ) and Miloš Milović (Voždovac)


Päivitetty 5-4-1:n syvyyskartta maaliskuun pelien jälkeen

Stevan Jovetic (Uros Durdevic, Fatos Beqiraj, Stefan Mugosa)
Sead Haksabanovic (Milutin Osmajic) - Nebojsa Kosovic (Nikola Vukcevic, Ilija Vukotic, Dusan Lagator, Luka Mirkovic, Novisa Erakovic) - Aleksandar Scekic (Marko Jankovic, Drasko Bozovic, Milos Raickovic) - Adam Marusic (Vladimir Jovovic, Uros Duranovic, Nikola Vujnovic, Igor Ivanovic)
Risto Radunovic (Nikola Janjic) - Zarko Tomasevic (Marko Simic) - Stefan Savic (Nikola Sipsic, Ilija Martinovic) - Igor Vujacic (Meldin Dreskovic) - Marko Vukcevic (Marko Vesovic)
Matija Sarkic (Milan Mijatovic, Milos Dragojevic, Jasmin Agovic, Lazar Carevic)

Sarkicia ei näemmä ryhmään valittu, vaan hän kärsii yhä olkapäävammasta, joten Mijatovic lienee uunissa Suomea vastaan. Jännää, että ryhmässä on kaikkiaan viisi maalivahtia. Ehkä jo iäkkään Mijatovicin seuraajaehdokkaita halutaan katsastaa lähempää yhtäaikaisesti, vaikka toki Sarkic kaiken järjen mukaan on se seuraava pitkäaikainen ykkösvahti. Puolustuksessa kaikki parhaat ovat käytettävissä. Mielenkiintoista, että Marusic on listattu puolustukseen, mutta olettaisin hänen kuitenkin pelaavan ylempänä oikealla laidalla viime matsien tavoin. Uusi nimi on vasen laitapakki Andrija Vukcevic, jolla on ikää 25 vuotta ja hän pelaa Kroatian pääsarjassa. Ehkäpä viimein Radunovicille löytyisi Tomasevicia parempi tuuraaja, jottei tämän tarvitsisi vaihtaa vasemman topparin paikalta wingbackiksi/laitapuolustajaksi. Milos Milovic on toinen uudempi nimi, joka nimettiin kotimaan sarjasta kesäkuun leiriryhmään. Hän on pelannut yhden maaottelun joskus muinoin ja lienee vain rotaatiotoppari hätätapauksessa.

Keskikentältä pistää silmään se, että vaikka N. Kosovic löysi uuden seuran keväällä, häntä ei silti ole valittu mukaan. Syy lienee sama kuin Stanciun kohdalla Romaniassa eli Kiinan pääsarja alkaa vasta kesäkuussa eikä pelituntumaa seurasiirrosta huolimatta ole täten vielä tullut. N. Vukcevic puolestaan on toinen merkittävä poissaolija. Hän on viimeksi päässyt kentälle Levantessa helmikuun lopussa, joten eiköhän pelituntuman puute ole hänenkin poissaolonsa syy keskikentän keskustasta.

Muutoin parhaat ovat pelaajat ovat käytettävissä niin keskikentän keskustaan, laidoille kuin kärkeenkin. Jokaista uutta nimeä en jaksa käydä läpi, koska eivätköhän nuo kotimaisesta sarjasta tulevat pelaajat ole enimmäkseen ringinleventäjiä. Vukan Savicevic on yksi niistä, joka kärsi vammoista MM-karsinnoissa ja missasi siksi koko kampanjan, vaikka kesäkuun harjoituspeleissä vuosi sitten olikin mukana. Hän on yksi vaihtoehto keskikentän keskustaan kahdeksan maaottelun kokemuksella. Driton Camaj puolestaan on vasen laituri, joka on Unkarissa tehnyt 5+5 tehot tällä sesongilla ja pelannut viitisen vuotta sitten U21-maaotteluita, mutta nyt hän voi saada aikuisten maajoukkuedebyytin. Viktor Djukanovic puolestaan on vasen laituri, joka keräsi 31 peliin tehot 9+4 kotimaan sarjassa. Hän on oikeajalkainen ja 184-senttinen. Ikää on vasta 18 vuotta.

Kesäkuun 36 pelaajan rosteri (5-4-1):

Stevan Jovetic (Uros Durdevic, Fatos Beqiraj, Stefan Mugosa, Nikola Krstovic, Balsa Sekulic)
Sead Haksabanovic (Milutin Osmajic, Driton Camaj, Viktor Djukanovic) -  Marko Jankovic (Ilija Vukotic, Vasilije Terzic) - Aleksandar Scekic (Vukan Savicevic, Milos Raickovic, Drasko Bozovic, Vladan Bubanja) - Adam Marusic (Vladimir Jovovic, Uros Duranovic)
Risto Radunovic (Andrica Vukcevic) - Zarko Tomasevic (Marko Simic) - Stefan Savic (Nikola Sipsic) - Igor Vujacic (Milos Milovic) - Marko Vukcevic (Marko Vesovic)
Milan Mijatovic (Jasmin Agovic, Lazar Carevic, Milos Dragojevic, Andrija Dragojevic)

Hyökkääjiä on sen verran monta, että yhtä hyvin Radulovic voi käyttää 4-4-2:ta joissain otteluissa, kun Kreikkaakin vastaan se toi voiton viimeisimmässä harjoitusottelussa.
Kankea puolustaja

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 30.05.2022 klo 20:24:11

E:
Lihis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Honakki, Suomen jalkapallon A-maajoukkue


Vastaus #16 : 31.05.2022 klo 02:50:41

Haha hei ton yhen Bosnian pelaajan etunimi on Rade :D Ihan sika hyvä!
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #17 : 05.06.2022 klo 19:58:31

Suomi - Bosnia ja Hertsegovina 1-1 4.6.2022, Kansojen liiga

Suomi 5-3-2

Lod 8 - Pukki 10
Kamara 6 - Schüller 11 - Nissilä 16
Uronen 18 - O'Shaughnessy 3 - Ivanov 4 - L. Väisänen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Bosnia ja Hertsegovina 4-1-4-1

Dzeko 11
Krunic 8 - Hadziahmetovic 18 - Pjanic 10 - Stevanovic 20
Prcic 21
Kolasinac 5 - Hadzikadunic 3 - Ahmedhodzic 16 - Gazibegovic 4
Sehic 12

Koska MM-karsinnoissa hyvin palvellut E3-pilttuu ei koskaan myyntiin avautunut, tyydyin hankkimaan lipun viereiseen E4:ään tolppien kanssa samalta riviltä kaksikymmentäkahdeksan, jolloin ne eivät näkyvyyttä haitanneet. Halusin joka tapauksessa tavanomaisesti istua sillä puolella kenttää, jolla vastustajajoukkue lämmitteli tutustuakseni heti heihin lähempää, joten olin valmis maksamaan 55 euroa + tilausmaksun siitä hyvästä, vaikka muistaakseni E3:een taisi MM-karsinnoissa päästä viitisentoista euroa halvemmalla. Pelivalintani oli se, että molemmat joukkueet eivät tee maalia kertoimella 1.85, koska odotin peilikuvaryhmitysten vähämaalista miekkailua, jonka jompikumpi voittaisi 1-0. Jälkikäteen olisi pitänyt odottaa avauskokoonpanojen julkaisua, koska Bosnia yllätti 4-1-4-1 muodollaan.

Mitä tulee tosiaan avauskokoonpanoihin, Bosnia yllätti jättämällä penkille Sanicaninin ja Civicin. Ennen lämmittelyjä ajattelin kuitenkin, että Kolasinac pelannee sitten sivutopparina. Samoin Gazibegovicia en olisi osannut ennakoida avaukseen. Pohdin, että Krunic lienee kärkiparissa prässäämässä kuten Zenicassa, Prcic vasempana laitakeskikenttänä ja Gazibegovic sitten oikeajalkaisuudestaan huolimatta vasen wingback kuten viimeisimmässä harjoituspelissä Luxemburgia vastaan. Tuossa voittoisassa pelissä topparikolmikko oli Kolasinac-Hadzikadunic-Ahmedhodzic, joten tokihan Kolasinacilla oli kokemusta sivutopparin roolista ja siksi veikkasinkin avauksen nähtyäni, että tuo kolmikko pelaisi yhdessä Helsingissäkin. Toki paikallinen palloliitto julkaisi Twitterissä 4-3-3 muodostelman, mutten siihen uskonut vähää alusta. Jälkikäteen kävi ilmi, että olin väärässä. Olin iloinen joka tapauksessa, että pääsin näkemään nuoret tähtitopparit Ahmedhodzicin ja Hadzikadunicin yhtä aikaa avauksessa.

Suomen avaus ei yllättänyt, koska Bosnian oletettujen kolmen topparin prässäämisen piti vaatia juoksuvoimaa eikä Pohjanpalo Slovakia-pelin löntystelyllään tehnyt vaikutusta pallottomana. Hieman mietin, että pääsisikö Granlund avaukseen puolustamaan Bosnian vasenta wingbackia, koska Alho vuoti maaliskuussa muutamaan otteeseen eristetyissä 1v1-tilanteissa neljän alakerralla pelatessa, mutta näemmä Kanervalla riitti yhä häneen luottoa ja jälkikäteen tuokin oli minusta hyvä valinta, koska eipä Bosnia tosiaan edes wingbackeilla pelannut.

Ennen peliä söin stadionin burgerin, jonka olin Ranska-pelissä todennut hinta-/laatusuhteeltaan toimivaksi. Tällä kertaa 7,5 euron tuote oli täytteiltään ehkä vähän kitsas, mutta tärkeintä oli se, että majoneesin ansiosta se maistui ihan hyvältä ja oli erittäin lämmin. Oheen nautin mukillisen vettä ennen siirtymistä katsomoon. Sparvin jäähyväiset puoli tuntia ennen alkua olivat hienot. Hattu päästä vielä kerran hänelle.

Alkulämmittelyssä kiinnostavaa oli se, että Bosnian avauskokoonpano hölkkäsi nurmelle ennen vaihtomiehiä, jotka tulivat lämmittelemään vasta kymmenisen minuuttia myöhemmin. Spurttien jälkeen miehet jakoivat itsensä viiteen pariin syötellen ja liikkuen keskenään. Pjanic ja Dzeko olivat parina pääkatsomon edessä. Minä nautin Hadzikadunic-Ahmedhodzic pariskunnan sisäsyrjäsyötöistä toisilleen takasuoran edessä.


Bosnian avauskokoonpano lämmittelemässä, mutta vaihtopelaajia ei näy missään.

Lämmittelyjen loppupuolella Bosnia harjoitteli hyökkäämistä ja se paljasti minulle sen, että käytössä todella olisi 4-3-3/4-1-4-1, koska takasuoran edessä Krunic pudotti vasemmalta välikaistalta palloja leveyteen ja Kolasinac keskitti luukulle. Oikealla puolella pääkatsomon edessä Gazibegovic teki taustakiertoja ja keskitti boksiin Stevanovicin pudotuksista. Lisäksi Hadzikadunic ja Ahmedhodzic harjoittelivat ensin kahdestaan keskitysten purkamista ja siirtyivät sitten takasuoran eteen puskemaan pääpalloja kohti apuvalmentajaa kaksistaan ilman Kolasinacia. Kanerva huomioi saman ja Suomen vaihtopenkin edustalla viittoili voimakkaasti jonkun apuvalmentajan kanssa kohti Bosnian kenttäpuoliskoa kuin kertoakseen saman huomion, jonka tein itse. Kun lämmittely päättyi, muistelin pikaisesti maaliskuun Islanti-peliä, koska siinä vastakkain olivat niin ikään Suomen 5-3-2 ja vastustajan 4-1-4-1, joten prässivastuut muisteltuani ottelun alun seuraaminen helpottui kummasti, kun olin kuitenkin valmistautunut pitkälti katsomaan kahden 5-3-2:n kohtaamista. Jälkikäteen voi pohtia, että oli noissa maaliskuun peleissä oli onni onnettomuudessa se, että sekä Islanti että Slovakia pelasivat 4-1-4-1:llä, jolloin sitä vastaan puolustaminen ja hyökkääminen olivat aika hyvin muistissa joukkueella varmastikin.

Ennen raporttiosuutta voisi kerrata vielä pelinaikaiset vaihdot. 56. minuutilla Gojak korvasi Pjanicin keskikenttäkolmikossa ja Menalo Krunicin vasempana laiturina. Hadziahmetovic siirtyi oikeaksi keskikentäksi ja Gojak otti mieluisamman paikan vasemmalta. 67. minuutilla Gazibegovic vaihtui Hoticiin. Arvasin, että Stevanovic putoaa tuolloin laitapakiksi ja Hotic ottaa paikan oikeana laiturina. 83. minuutilla vielä Hadziahmetovic vaihtui Prevljakiin. Muoto vaihtui 4-1-4-1:stä 4-4-2:een, joka on ollut Petevin aikakaudelta tuttu ryhmitys tappioasemassa. Prevljak tuli Dzekon vierelle ja Gojak-Prcic kaksikko kierrätti palloa pohjakaksikkona toppareiden yläpuolella. Ajoittain hyökkäysmuoto oli niin ikään tuttu 2-2-6, kun molemmat laitapuolustajat nousivat yhtä aikaa ja molemmat laiturit kavensivat keskemmäs kohti kärkiparia.

Suomi vaihtoi tunnin jälkeen Schüllerin ja Nissilän Lamiin ja Tayloriin. Glen vaihtoi samalla oikealle puolelle keskikenttäkolmikossa, jotta Taylor pääsi vasemmaksi laitakeskikentäksi. 78. minuutilla puolestaan Källman ja Forss korvasivat Lodin ja Pukin kärjessä.

Bosnia pallollisena vs. Suomi pallottomana

Koska Bosnian paperiryhmitys oli 4-1-4-1, se rakensi alhaalta 2-3-2-3 muodossa eikä 3-1-4-1-1:llä, jolla se on hyökännyt 5-3-2:lla pelatessaan. Odotin, että Hadziahmetovic olisi joka tapauksessa jatkanut ankkurina, mutta se olikin Prcic, joka oli keskikentän pohjalla. Hadziahmetovic oli hänen yläpuolellaan vasemmalla ja Pjanic täytti oikean välikaistan, joka ei yllättänyt, koska niin hän olisi tehnyt myös 3-1-4-1-1:llä hyökätessä, joten hänen ja Kamaran välinen taisteluparius oli yhtä totta kuin Zenicassa. Viimeisessä linjassa olivat valmiiksi Krunic, Dzeko ja Stevanovic. Välillä Bosnian muoto muuntui 2-4-4:äänkin, kun Pjanic kyllästyi odottamaan palloa muodon sisässä ja putosi hakemaan sitä alhaalta topparien jaloista saakka eikä Kamara lähtenyt sinne asti seuraamaan.

Suomi puolusti tietysti 5-3-2 muodossa. Jos Bosnia olisi hyökännyt 3-1-4-1-1:llä, kärkipari Lod-Pukki olisi jätetty toppareita ja ankkuria vastaan 2v4-alivoimaiseksi ja tarvittaessa Nissilä oikeana keskikenttänä olisi nostanut kiinni kolmanteen toppariin satunnaisesti kuten Lod iski Zenicassa kiinni Civiciin silloin tällöin, jos hyökkääjät eivät ehtineet juosta sivuttain ajoissa prässäämään avointa jalkaa. Mutta tässä pelissä tuota tapaa puolustaa ei tosiaan nähty, vaan Suomi prässäsi siten kuin maaliskuussa Islanti-pelissä eli kärkipari oli 2v3-alivoimainen Bosnian toppareita ja ankkuria vastaan. Vuorollaan joko Lod tai Pukki esti pelaamisen Prcicille ja toinen sitten prässäsi vuorollaan toista topparia, jolloin kerrallaan toinen Bosnian toppareista oli vapaa pelaaja. Lodin vastuulla tuntui olevan useammin Ahmedhodzic ja Pukki oli Hadzikadunicin puolella, mikä lievästi yllätti minut, koska ajattelin Lodin olevan oikea hyökkääjä siksi, että Suomen maalipotkukuviossa oikea laita on yleensä ollut pakoreitti pidemmille syötöille kuten maaliskuussakin ja Lod olisi sillä puolella ollessaan ollut luontevampi kohde ilmassa tuleville syötöille kuin Pukki. Laitakeskikenttien Nissilän ja Kamaran tehtävä oli peilata välikaistoilla Hadziahmetovic ja Pjanic, mutta olla myös valmiudessa prässäämään laitapuolustajia, jos Bosnia kierrättäisi pallon näille, koska kun Suomi pelaa 5-3-2:lla ja vastustaja käyttää neljän alakertaa, prässivastuu laitapuolustajista on yleensä ollut laitakeskikentillä.

Tässä pelissä oli toki ajoittain vähän toisin, sillä esimerkiksi heti ottelun alussa Uronen oli se, joka pumppasi eteenpäin kiinni Gazibegoviciin, kun Ahmedhodzic kierrätti tälle pallon ja Kamara jäikin välikaistalle kiinni Pjaniciin. Tällöin sitten O'Shaughnessyn vastuulla oli kaventaa laitaan ja suojata Urosen selustaa Stevanovicin aloitteilta. Oletukseni oli siis, että Kamara olisi jättänyt Pjanicin syöttövarjoon ja iskenyt Urosen sijasta kiinni Gazibegoviciin. Samalla Schüller ankkurina tai sitten DOS sivutopparina olisi pumpannut eteenpäin kiinni Kamaran vapaaksi jättämään Pjaniciin. Toki esimerkiksi 31. minuutilla noin tapahtuikin eli Kamara prässäsi Urosen asemesta Gazibegovicia ja Schüller liikkui perässä kiinni Pjaniciin, mutta ottelun alussa tai myöhemminkään sen aikana niin ei aina ollut, vaan useammin juuri Suomen wingback puolusti eteenpäin kiinni vastustajan laitapuolustajaan ja sivutoppari sitten kavensi perässä laitaan vapaaksi jääneeseen Bosnian laituriin. Suomelle jäi alas kuitenkin usein 4v3-ylivoima (tai 5v3, jos Schüllerin laskee vielä mukaan), kun aina painottoman puolen wingback kuitenkin oli kiinni omassa laiturissaan ja topparikolmikko loi sitten 3v2-ylivoiman Dzekoa ja pelin puolen laituria vastaan. Eli jos pallo oli Gazibegovicilla ja Uronen irtosi tätä vastaan, DOS merkkasi Stevanovicin, Ivanov ja Väisänen Dzekon sekä painottomalla puolella Alho Krunicin. Maaliskuussahan Islanti pääsi todella monesti keskittämään laitapuolustajiensa kautta, kun Suomi salli vastustajan edetä näiden kautta alataskuista kun sekä laitakeskikentät että wingbackit makasivat tiiviisti muodossa eivätkä antaneet pallolle riittämiin painetta. Luultavasti osin tuonkin pelin kokemuksista johtuen nyt oli selkeästi ohjeistettu, että wingbackit pumppaavat kiinni vastustajan laitapuolustajiin, jotta nämä eivät pääse niin ilmaiseksi kuljettamaan Suomen puolustuskolmannekselle sivurajaa pitkin kuin Islanti-pelissä.

Schüllerin rooli ankkurina oli tosiaan suojata puolustuslinjan edustaa ja estää maitse syöttöjä Dzekolle 10-alueelle. Marraskuussa hän onnistui hyvin estämään syöttöjä Griezmannille yhtä yksittäistä liiallisen etäisyyden jättöä lukuun ottamatta, joten luotin hänen pärjäävän roolissaan mukavasti nytkin. Tosin niinä hetkinä, kun Suomi otti kollektiivina todella korkealta kiinni avoimessa pelissä, Schüller nousi keskikentän pohjalta Suomen kärkiparin väliin merkkaamaan Prcicin. Yksi Suomen korkean prässin triggereistähän on se, että kärkipari yhtä aikaa aloittaa prässäämään vastustajan toppareita eli toinen heistä ei merkkaakaan alinta keskikenttäpelaajaa, jolloin Suomen kk-linjasta tulee huomioida se ja nostaa kiinni kärkiparin väliin. Ja 5-3-2 systeemissä se on usein juuri ankkurin tehtävä pumpata eteenpäin, koska tällä ei ole varsinaista vartiointivelvoitetta muutoin, koska laitakeskikentät peilaavat vastustajan ylemmät keskikenttäpelaajat ja ankkuri siis vain suojaa puolustuslinjan edustaa ellei joukkue prässää ylhäältä yhtenäisesti. Schüller tunnisti minusta hyvin läpi illan ne hetket, kun hänen piti nousta Lodin ja Pukin väliin kiinni Prciciin. Tuolloinhan kenttä oli käytännössä täynnä 1v1-tilanteita, kun Uronen ja Alhokin nostivat lähelle laitapuolustajia yhtä aikaa estäen pelaamisen näiden kautta, vaikka toki yhä sivusilmällä varsinkin painottoman puolen wingback oli vähän lähempänä toppareita, jotta nämä eivät täysin puhtaaseen 3v3-tilanteeseen jääneet Bosnian yläkolmikkoa vastaan.

Bosnian maalipotkuja Suomi prässäsi loistavasti läpi pelin ja sai muutamia hyviä riistoja niistä yläalueilla. Roolitus oli alkuun sama kuin korkealta prässätessä avoimessa pelissä eli Schüller nosti kiinni kärkiparin väliin Bosnian ankkuriin ja wingbackitkin pumppasivat lähes kiinni laitapuolustajiin yhtäaikaisesti, mutta toki joko Uronen tai Alho kerrallaan jäi vähän lähemmäs toppareita luomaan osittaista 4v3-ylivoimaa (useammin Uronen), jolloin vuorostaan toinen Bosnian laitapuolustajista oli se osin vapaa pelaaja (useammin siis Gazibegovic), jonka kautta prässin olisi helpoiten voinut purkaa. Bosnian maalipotkuissa erikoisuutena oli se, että Prcic ja Hadziahmetovic vaihtoivat yleensä paikkoja niinä hetkinä. Hadziahmetovic on tosiaan tottunut pelaamaan ankkurina viimeisen vuoden 5-3-2 systeemissä ja ehkä Petev sitten luotti häneen enemmän korkean prässin purkajana, joten hän putosi toppareiden yläpuolelle maalipotkuissa ja Prcic nosti itsensä vasemmaksi keskikentäksi keskikenttäkolmikossa sen jälkeen, kun Bosnia alussa kahdesti menetti pallon syvällä.

Esimerkiksi vielä 12. minuutilla Prcic oli se, joka pysytteli ankkurina maalipotkussa, mutta kun minuutin sisään Bosnialla oli kahdesti ongelmia pelinavaamisessa alhaalta, roolit muuttuivat pysyvästi. Tuolloin 12. minuutilla Schüller tosiaan nousi Prcicin iholle Suomen kärkiparin alapuolelle ja pakotti tämän palauttamaan syötön takaisin Sehicille. Seurauksena Pukki irtosi Hadzikadunicin luota prässäämään Sehicia jättäen samalla toki topparin syöttövarjoon. Ja kun Lod peitti syöttöä Ahmedhodzicille, Sehic joutui avaamaan pidemmällä syötöllä kohti yläkolmikkoa. Uronen oli wingbackeista se, joka tuolloin oli lähempänä topparikolmikkoa, kun Alho päivysti Kolasinacin vierellä. Sehic yritti löytää murtavalla syötöllä Stevanovicin, mutta Uronen ja DOS yhteistuumin nappasivat pallon Suomelle Bosnian kenttäpuoliskolla ja täten Suomen 4v3-ylivoima alakerrassa riitti pallon voittamiseen. Alle minuutin päästä Bosnia sai uuden maalipotkun. Pjanic putosi silloin omaehtoisesti Prcicin paikalle ja tämä nosti itsensä ylemmäs. Schüller otti haltuunsa Pjanicin estäen tälle pelaamisen. Nissilän vastuulle jäi Prcic, koska Hadziahmetovic oli hetkellisesti Kamaran puolella kenttää. Sehic yritti pelata Pukin ja Schüllerin välistä Prcicille negatiiviseen peliasentoon, mutta syöttö oli epätarkka ja Nissilä pääsi väliin voittaen oman 1v1-kamppailunsa. Riiston jälkeinen laukaus boksin reunalta kilpistyi kuitenkin Pjaniciin. Jatkotilanteesta Suomi sai kulmapotkun, kun Hadzikadunic purki Lodin keskityksen vasemmalta päädystä yli Nissilän edestä.

27. minuutilla sitten jo panin merkille tosiaan sen, että Hadziahmetovic putosi toppareiden yläpuolelle ja Prcic nosti itsensä pysyvästi maalipotkuissa vasemmaksi keskikentäksi Nissilän lähettyville. Schüller yhä prässäsi ankkuria noina hetkinä Pukin ja Lodin alapuolella, kun Kamara keskittyi Pjaniciin. Kymmenen minuuttia myöhemmin kuitenkin Suomikin muutti roolituksiaan eli Kamara nousi kevytjalkaisena pelaajana kärkiparin alapuolella kiinni Hadziahmetoviciin ja Schüller merkkasi Pjanicin. Ehkä hänellä oli jo tuossa kohdin kireyttä takareidessä ja siksi roolitus muuttui lennossa? Uronen puolestaan yhä selvemmin jätti Gazibegovicin auki ja pysytteli O'Shaughnessyn lähettyvillä luomassa alakertaan sen 4v3-ylivoiman Bosnian jokseenkin kapealla ollutta yläkolmikkoa vastaan.

Tuolloin 37. minuutilla Bosnia onnistui olemaan hukkaamatta palloa syvällä, kun Pjanic putosi äkillisesti palloa vastaan tyhjään tilaan ja Schüller ei pysynyt perässä, vaan Pjanic pääsi puoliksi kääntymään ja jatkamaan yhdellä kosketuksella pallon eteenpäin kohti Krunicia, mutta tämä ei vaikeasta asennosta Väisäsen ahdistamana saanut pudotettua palloa Dzekolle, vaan se kimposi DOSille asti ja Suomi sai jälleen pelivälineen itselleen viimeistään keskiviivalla kuten myös muutamaan otteeseen silloin, kun Sehic suosiolla tukeutui pidempiin avauksiin ilmassa kohti Dzekoa ja suomalaiset kamppailivat kakkospallot itselleen. Toisen puoliajan alussa sama roolitus jatkui eli Kamara nousi kiinni Hadziahmetoviin maalipotkuissa ja Schüller jäi puolustuslinjan eteen kiinni Pjaniciin. Uronenkin jätti yhä Gazibegovicin auki ja Alho oli wingbackeista se, joka oli ylempänä kiinni vastustajan laitapakissa eli Kolasinacissa. Mutta toisaalta yhä edelleen avoimessa pelissä Schüller oli se, joka tarvittaessa korkealta prässätessä nosti kiinni Prciciin, kun tämä oli ankkurina ja Kamara pysytteli välikaistalla kiinni Pjanicissa. Hauskoja yksityiskohtia.

Puolessa kentässä Bosnian hyökkäysmuoto oli tietenkin 2-3-5, kun pelin puolen laitapuolustaja ja toinen ylemmistä keskikentistä nousivat kerrallaan yläkolmikon tueksi Suomen puolustuslinjan korkeudelle. Harvemmin molemmat laitapuolustajat olivat yhtä aikaa ylhäällä ja kk-kolmikko kokonaisuudessaan keskimmäisessä tasossa, vaan ehkä yleisin tapa oli vyöryä oikealta laidalta siten, että Gazibegovic oli leveydessä, Stevanovic oikealla välikaistalla, Dzeko keskellä, Hadziahmetovic vasemmassa taskussa ja Krunic leveydessä vasemmalla. Aika lailla päätöskympille asti hyökkäysmuoto säilyi 2-3-5:nä ja alhaalta rakennettaessa 2-3-2-3:na, kunnes Prevljakin tultua sisään sitten tosiaan hyökkäysmalli oli tappioasemista Petevin aikakaudelta tuttu 2-2-6, kun molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa leveydessä, laiturit välikaistoilla ja kärkipari keskellä samalla, kun Gojak ja Prcic pyörittivät peliä toppareiden yläpuolella.

Bosniallahan on ollut viiden alakerralla pelatessa kolme pääsääntöistä reittiä murtautua. Yksi on ollut juoksupallot kärkiparille vastustajan puolustuslinjan selustaan, toinen wingbackeille leveyteen 1v1-tilanteiden luominen ja näiden kautta keskittäminen sekä kolmas muodon sisään pelaaminen 10-alueelle kahden alimman linjan väliin alemmalle hyökkääjälle, joka on sitten nopeasti pyrkinyt pelaamaan kombinaation kärkiparin kanssa ja etenemään kasvot kohti maalia. Ei ollut yllätys, että eniten Bosnia loi uhkaa leveydessä ollutta tilaa hyödyntäen. MM-karsinnoissa Suomi puolestaan oli hyvä puolustamaan laitakaistoja ja vastustajien juoksut mm. wingbackien selustoihin seurattiin kurinalaisesti Nissilän johdolla, joten sikäli olin luottavainen, että leveyden puolustaminen onnistuu myös tässä jalkapallopelissä.

Kolmannella minuutilla ensi kerran Bosnia yritti edetä leveydestä. Hadzikadunic vapaana topparina kierrätti Kolasinacille, johon Alho iski prässin uuden pelisuunnitelman mukaisesti ja Nissilä jäi välikaistalle Hadziahmetovicin luokse toisin kuin ennen olisi tapahtunut. Alho oli rahtusen myöhässä ja Kolasinac sai jatkettua pallon hänen selustaansa liikkuneelle Krunicille, mutta Väisänen seurasi hyvin miehensä sivurajalle. Toki vaikeasta asennosta Krunic sai erinomaisesti jatkettua seinäsyötön takaisin keskelle Kolasinacille, josta Alho jäi vähän jälkeen. Samalla Hadziahmetovic teki taskusta liikkeen Väisäsen taakse, mutta sen seurasi Nissilä tottuneesti kuten monesti MM-karsinnoissa. Kolasinac pelasi uuden seinän, mutta Hadziahmetovicin kanssa. Sinällään Nissilä oli hyvin selässä kiinni, mutta yksilötaidon ansiosta myös Hadziahmetovic onnistui ahdistettuna sivurajalta jatkamaan pallon eteenpäin Kolasinacin juoksulinjalle. Tällöin Ivanov lähti kaventamaan keskeltä laitaan ja jätti Dzekon DOSin huoleksi. Ivanov oli kuitenkin hitusen myöhässä ja liukui Kolasinacia jaloille varoituksen arvoisesti. Wingbackina pelatessaan Kolasinacilla (ja Stevanovicilla) on ollut tapana tehdä pystyjuoksuja vastustajan wingbackin taakse tyhjään tilaan. Nyt hän teki laitapuolustajana heti kolmannella minuutilla samanlaisen liikkeen, jota Alho ei pystynyt seuraamaan onnistuneesti, vaan jäi jälkeen eivätkä puolustuslinjan paikkaustoimenpiteet sillä kertaa onnistuneet täydellisesti.

11. minuutilla vanha tapa prässätä puski pintaan, kun se olikin Nissilä, joka irtosi välikaistalta Hadziahmetovicin luota prässäämään Kolasinacia sivurajalle ja Alho jäi alemmas makaamaan puolustuslinjaan. Kolasinac chippasi sivurajaa pitkin silti Alhon selustaan kohden Krunicia, mutta Väisänen reagoi ajoissa ja suojasi pallon päädystä yli. 40. minuutilta jäi mieleen vastaava hetki toiselta laidalta. Lod ei ehtinyt spurtistaan huolimatta sulkea ajoissa Ahmedhodzicin oikeaa jalkaa, vaan tämä pääsi antamaan bravuurichipin oikeaa laitaa pitkin vastustajan wingbackin selustaan kuten monesti MM-karsinnoissa. O'Shaughnessy kuitenkin kavensi oikea-aikaisesti tukkimaan Urosen takana olleen tilan eikä Stevanovic päässyt palloon käsiksi. Sama tapahtui pari kertaa muulloinkin avausjakson aikana, joten DOS hoiti hyvin leiviskänsä tuolla osa-alueella eikä Stevanovic päässyt keskittämään suoraan juoksusta oikeastaan kertaakaan. Toisella jaksolla 64. minuutilla pari kertaa Bosnia haki juoksupalloja Alhon taakse, mutta molemmilla kerroilla tämä oli muistaakseni vieläpä päineen välissä. Ainakin jälkimmäisellä kerralla hän katkaisi päällään ristipallon kohti Menaloa, joka oli siis korvannut Krunicin. Sitä ennen Hadzikadunic taisi hakea murtavaa syöttöä Alhon taakse hetkellisesti avoimella jalallaan, jota Pukki ja Lod eivät ehtineet sulkea, mutta Alho oli syöttölinjalla mainiosti.

Mitä tulee staattisempiin keskitystilanteisiin, niitä Bosnialla oli odotetusti jonkun verran. MM-karsinnoissa 3-1-4-1-1:llä hyökätessä se nojasi pitkälti Kolasinacin ja Stevanovicin 1v1-osaamiseen wingbackeina ja siihen, että nämä saivat jalkansa auki laitakaistoilla keskittäen sitten luukulle, jossa oli yleensä vähintään kolme kohdetta, kun kärkipari sai seurakseen painottomalta puolelta wingbackin tai laitakeskikentän. Tässä pelissä Stevanovic laiturin roolissakin jonkun verran pääsi keskittämään, vaikka joutui välillä kaventamaankin keskemmäs Gazibegovicin tieltä. Ajassa 6:30 kuitenkin esimerkiksi hän sai jalkansa auki laitakaistalla. Sitä edelsi se, että Bosnia hyökkäsi 2-3-5:llä puolessa kentässä siten, että Pjanic oli keskimmäisessä tasossa pallossa Gazibegovicin ja Prcicin välissä. Kolasinac piti leveyden vasemmalla, kun Krunic oli kaventanut lähemmäs Dzekoa. Stevanovic oli leveydessä oikealla, kun Gazibegovic oli alempana. Kamara oli hetkellisesti ankkurina ja Schüller vasempana laitakeskikenttänä. Bosnia hyödynsi nuo tavanomaisesta poikenneet suomalaisroolit, kun Rade jätti liikaa etäisyyttä pallolliseen pelaajaan eikä antanut painetta avoimelle jalalla. Kamara puolestaan hänelle tyypillisesti epäonnistui jättämään vastustajan pelaajat syöttövarjoon linjojen väleissä kuten monesti vaikkapa viimeisimmässä Slovakia-ottelussa. Pjanicin syöttö lävisti Suomen kk-linjan Schüllerin ja Kamaran välistä löytäen Krunicin, joka jatkoi ykkösellä leveyteen Stevanovicille. Tämä oli Urosen ja DOSin pihdeissä näennäisesti. DOS lähti prässäämään laitakaistalle ja Uronen liikkui alapuolelta tuuraamaan toppariksi. Stevanovic ehti kuitenkin keskittää boksiin ohi DOSin peiton, mutta Suomen onneksi keskitys meni koko pakan läpi yli päädystä.

16. minuutilla Pjanic oli hetkellisesti ankkuri ja Prcic ylempänä, joten Bosnian keskikenttärotaatiot eivät rajoittuneet vain maalipotkuihin. Pjanic siirsi puolessa kentässä pallon Ahmedhodzicille, joka tavaramerkkimäisesti chippasi laitaa pitkin eteenpäin ennen kuin Lod ehti väliin. Gazibegovic teki kolasicmaisen liikkeen vastustajan wingbackin eli Urosen taakse, mutta tämä oli päineen välissä. Kakkospallon Prcic kuitenkin siirsi uudelleen Urosen taakse Gazibegovicille, joka veivasi vasurinsa auki Urosen peitettyä nopeasti oikean jalan. Heikomman jalan keskitys kilpistyikin Ivanoviin. Pjanic irtosi ankkurin roolista irtopalloon ja pelasi sen takaisin kohti Dzekoa, joka ampui vaikeasta asennosta selkä kohti maalia vasurillaan volleyn rajusti vasemmalta ohi maalin. 32. minuutilla puolestaan Pjanic tunnisti hetkellisen tyhjän tilan ja lähti kuljettamaan välikaistaa pitkin, kunnes Kamara sulki oven ja ohjasi syöttämään laitaan. Stevanovicin keskitys Urosen edestä oli kuitenkin osoitteeton. Gazibegovic oli kolmantena pelaajana hyökkäyskolmanneksella luomassa uhkaa, mutta häntä kontrolloi Nissilä, kun DOS pysytteli boksissa, joten Stevanovic päätyi keskittämään itse laitakaistan 3v3-tilanteesta. Muistaakseni Hadziahmetovic oli boksissa tuolloin Dzekon ja Krunicin seurana kolmantena kohteena, mutta Schüller purki keskityksen. Boksipuolustaminen toimi aika kivasti läpi avausjakson kuten Zenicassa.

Toisella puoliajalla viimeiseltä vartilta jäi mieleen joitakin tilanteita. Hotic tosiaan tuli vaihtopelaajana oikeaan laitaan ja Stevanovic putosi laitapakiksi Gazibegovicin tilalle. 75. minuutilla Hotic tekikin aloitteen Urosen taakse, mutta keskitys suoraan juoksusta DOSin edestä boksin reunalta karkasi keittiöön. Parin minuutin päästä hänelle luotiin puolestaan eristetty 1v1-tilanne Urosta vastaan, joka rikkoi ja Bosnia sai vapaapotkun. 85. minuutilla Bosnia keskitti kahdesti laitakaistoilta paineen kasvettua 2-2-6 hyökkäysmuodolla Suomen päädyssä. Ensin Kolasinac teki taustakierron ja loi Menalon kanssa 2v2-tilanteen vasemmalle laidalle Alhoa ja hetkellisesti oikeana keskikenttänä ollutta Lamia vastaan. Menalo keskitti ohi Lamin boksiin, mutta Väisänen purki pallon varmasti pois. Jatkotilanteessa Hadzikadunic palautti pallon nopeasti puolesta kentästä takaisin leveyteen Menalolle. Kolasinac oli kaventanut välikaistalle, mutta Alho selvitti eristetyn 1v1-tilanteen mainiosti tökäten maakaksinkamppailussa pallon irti bosnialaislaiturilta tylysti. Harmi vain, että Kamara hukkasi heti perään irtopallon takaisin Bosnialle.

Lopulta lisäajalla paine kasvoi sietämättömäksi ja keskitysralli 2-2-6 muodolla tuotti vieraille arvokkaan tuloksen. Ensin Bosnia loi vuorostaan oikealle laidalle 2v2-tilanteen, jollaisia he harjoittelivat siis jo alkulämmittelyssä laituri-laitapuolustaja -komboilla! Dzeko pudotti pystysyötön omille ja Prcic kaiketi levitti pallon Stevanovicille, joka syötti eteenpäin Hoticille ja liikkui itse syöttönsä jälkeen modernisti sisempää laitakaistaa pitkin boksiin vieden Taylorin mukanaan. Uronen jäi eristettyyn 1v1-tilanteeseen Hoticia vastaan, joka veivasi vasurinsa auki ja keskitti etualueelle, josta löytyi Prevljak. Tämähän nikkasi mm. Kazakstania vastaan pallon reppuun samoilta jalansijoilta, mutta nyt iholla oli hyvin DOS, joten Prevljak ei päässyt viimeistelemään sillä kertaa oikealla jalallaan, vaan yritti kääntää haltuunoton jälkeen pallon vielä keskelle, mutta Alho purki taka-alueelta. Vajaan minuutin päästä Hadzikadunic kierrätti vasemmalle ohi Källmanin prässin. Kolasinac ehti keskittämään eristetystä 1v1-tilanteesta ennen kuin Alho ehti iholle löytäen Gojakin välikaistalta boksista, kun Bosnia nosti riskitasoja entisestään vyöryen 2-1-7:llä Prcicin jäätyä vain toppareiden kanssa alemmas. Gojakin vasemman jalan laukaus kuitenkin blokattiin ja lopulta Uronen purki pallon, mutta Hadzikadunic vastaprässäsi erinomaisesti eteenpäin ja voitti ykköspallon Källmania vastaan puskien sen takaisin boksiin, jossa Ivanov ei kunnolla yltänyt palloon Prevljakin tuupattua selästä hyvin kevyesti. Dzeko otti irtopallon haltuun oikealla välikaistalla ja odotti Stevanovicin taustakiertoa. Taylor liikkui apuun, kun Uronen seurasi kierron. Dzeko sai syötön takaisin ja nosti pallon taitavasti seisovilta jaloilta ohi Taylorin vitosen viivalle, jossa päivysti Prevljak ja tämä ampui oikeaoppisesti läheltä ylös maalin kattoon eikä Hradecky voinut mitään, kun Väisänen oli rynninyt itsensä ulos puskemalla ohi pallosta. Suomi yksi, Bosnia ja Hertsegovina yksi.

Yksi piirre keskitystilanteiden luonnissa laitakaistoille olivat myös puolenvaihdot. Esimerkiksi 26. minuutilla vasemmalta pelattiin puolenvaihto oikealle Gazibegovicille. Uronen makasi tuolloin puolustuslinjassa syvällä, joten vanhan prässitavan mukaisesti Kamara oli se, jonka piti irrota välikaistalta kohti vastustajan laitapuolustajaa, mutta hän ei ehtinyt sulkemaan Gazibegovin jalkaa, vaan tämä keskitti kohti Dzekoa, mutta Hradecky irtosi maaliltaan hyvin kopaten pallon hyppysiinsä. Toisella jaksolla puolestaan 57. minuutilla Uronen seurasi Gazibegovicin nousun, mutta Bosnia pelasikin puolenvaihdon alemmaksi jääneelle Stevanovicille. Nissilä kuitenkin reagoi siihen hyvin ja oli ajoissa iholla prässäämässä eikä tämä päässyt keskittämään. Luultavimmin pukukopissa oli ohimennen tauolla puhuttu noista puolenvaihdoista ja niiden ennakoinnista. Nissilä ennakoi tuossa tilanteessa hyvin sen, mitä tapahtuu seuraavaksi ja ehkäisi ennalta vaarallisimman keskittäjän yhden ruokkimistilaisuuden.

Jonkun verran Bosnia yritti pelata myös muodon sisään Dzekolle, jolla oli vierellä pudotusvaihtoehtoina Krunic ja Stevanovic. Tavallaan asetelma muistutti viimeisintä harjoituspeliä ja sen viimeistä puolta tuntia, jossa Bosnia käytti 5-3-2:n asemesta 5-2-3 muotoa ja hyökkäsi 3-2-5:llä siten, että laiturit olivat Dzekon lähellä, jolloin hänellä oli aina kaksi pudotusvaihtoehtoa, kun 3-1-4-1-1:llä niitä oli yleensä välittömässä läheisyydessä kahden alimman linjan välissä vain yksi. Toki välillä tässäkin pelissä toinen laitureista saattoi olla hetkellisesti leveydessä, kun Bosnia hyökkäsi 2-3-5:llä, mutta osin tuolla 4-1-4-1 paperiryhmityksellä Petev varmasti haki samanlaista kahden pudotusvaihtoehdon olemassaoloa kuin Luxemburgia vastaan maaliskuussa 5-2-3:lla.

16. minuutilla Bosnian alakolmio sahasi 3v2-ylivoiman turvin pallon Prcicille ohi Pukin ja Lodin. Tämä chippasi läheltä puolta kenttää kohti Dzekoa puolustuslinjan etupuolelle, mutta Ivanov vei pääpallon. Tuollaisia samanlaisia nostojahan Bosnia käytti MM-karsinnoissa sivutoppareidensa voimin, kun eritoten Civic, mutta myös Ahmedhodzic ylittivät vastustajan ylimmät prässilinjat ilmassa, mutta tuolloin moni syötöistä suuntautui suoraan selustaan saakka pystyjuoksun tehneelle kärjelle. Tässä pelissä Dzekolta ei nähty oikeastaan ollenkaan aloitteita linjan taakse, vaan hän oli koko ajan selkä kohti maalia puolustuslinjan edessä, joten siksi luokittelin nuo häntä kohti pelatut syötöt muodon sisään pelaamiseksi kahden alimman linjan väliin. Pari minuuttia myöhemmin Kolasinac tai Hadzikadunic vuorostaan vasemmalta puolelta puolesta kentästä nosti pallon kohti Dzekoa, mutta Ivanov oli taas selässä ja pakotti Dzekon vaikeaan pudotukseen eikä jatko 10-alueelta selustaan nopealla kombinaatiolla onnistunut, jollaisia Bosnia siis haluaisi hakea onnistuneiden keskustaetenemisten jälkeen.

41. minuutilla Pjanic ja Prcic vaihtoivat paikkoja. Pjanic syötti toppareiden edestä kohti Dzekoa murtavan syötön, mutta toisin kuin pelin alussa, jatko laitaan Stevanovicille ei onnistunut, koska hän oli Schüllerin ja Ivanovin välissä puristuksissa ja lopulta Väisänen nappasi irtopallon boksin reunalla. Suomi tukki hyvin puolustuslinjan edustan ja kahden alimman linjan välisen tilan ensimmäisellä puoliajalla. 45. minuutillakin vielä 3v2 ylivoiman turvin Ahmedhodzic vapaana topparina kierrätyksen jälkeen syötti ohi Lodin keskelle Prcicille, joka liikkui pois syöttövarjosta. Tämä nosti sitten kohti Dzekoa, mutta tämä oli taas negatiivisessa peliasennossa toppari selässään, joten pudotus viereen Krunicille epäonnistui.

Toisella puoliajalla peliminuuteilta 61 ja 65 jäi mieleen se, kuinka Ivanov kahdesti tylytti Dzekoa pääpalloissa eikä tämä päässyt edes yrittämään pudotusta Menalolle viereen. 80. minuuutilla nähtiin erilainen yritys vaihteeksi eli pyrkimys löytää oma pelaaja välikaistalta, kun Hadzikadunic syötti ohi Källmanin kohti Gojakia, mutta Kamara tökkäsi tältä pallon jalasta pois taskussa. 88. minuutilla puolestaan Dzeko onnistui voittamaan ykköspallon boksin reunalla saatuaan toppareilta korkean noston Suomen viimeiseen linjaan, mutta Alho ehti ennen Menaloa pudotukseen ja siivosi sen boksin reunalta kauemmas. Kaikkinensa Dzeko pysyi hyvin kurissa ja muutamasta onnistuneesta pudotuksestakaan jatkokombinaatioita bosnialaiset eivät päässeet pelaamaan, kun Suomen kahden alimman linjan yhteistyö toimi.

Koska Demirovic oli vaihdossa ja Bosnia pelasi vain yhdellä kärjellä, aiemmista peleistä tuttu murtautumistapa eli pystysyötöt selustaan puuttuivat käytännössä kokonaan enkä sellaisia juuri rekisteröinyt, kun luokittelin nostot Dzekolle tosiaan kahden alimman linjan väliin pelaamiseksi muodon sisään. Harmillista, että Demirovic ei peliaikaa saanut, koska muutama hänen repivä spurttinsa olisi ollut kiva nähdä paikan päällä. Ainoa mieleenjäänyt hetki oli toisella jaksolla 65. minuutilla, kun rajaheiton jälkeen Menalo leikkasi keskustaan ja syötti selustaan samalla, kun Stevanovic sinne teki liikkeen painottomalta puolelta, mutta O'Shaughnessy piti hänet ulkopuolella irti pallosta.

Mitä tulee Suomen positiivisiin tilanteenvaihtoihin syvältä, Bosnian viiden pelaajan puolustusvalmius riitti tyrehdyttämään ne aika kiitettävästi. Esimerkiksi 20. minuutilla riiston jälkeen Kamara lähti kuljettamaan, mutta koska Pukki ja Lod olivat kaksistaan ylhäällä selkeästi alivoimaisina, hän ei yrittänyt pelata heitä kohden, vaan kuljetti vain vasemmalle sivurajalle ostaen hengähdysaikaa Suomelle. Pukki kuitenkin kaadettiin samalla keskemmällä, joten Suomi sai ilmaisen vapaapotkun. Jos Bosniaa haluaisi haavoittaa riistoista, 1-2 syötöllä tulisi pelata nopeasti toppareiden taakse tyhjään tilaan kuten vaikkapa Ukraina teki marraskuun päätöskierroksella, mutta aloitteita ei tullut kummaltakaan kärkiparista, joten Kamaran ratkaisu pysyä pallossa oli oikea, kun hänet hidastettiin kohti laitaa vieläpä. Toisella puoliajalla oli samanlainen tilanne 81. minuutilla. Ivanov katkoi Dzekon pudotuksen 10-alueella. Sen jälkeen Glen lähti nostamaan jalalla vastahyökkäystä, mutta Källman ja Forss olivat toppareiden ja Prcic-Gojak kaksikon puristuksissa 2v4-alivoimaisina, joten Kamara jälleen vain kuljetti kohti oikeaa sivurajaa pysyen pallossa ja kuluttaen kellosta sekunteja.

Hieman ennen puolta tuntia Suomi parin minuutin sisään loi avausjakson parhaat vastaiskunsa, jos maalipotkuprässien jälkeiset tilanteenvaihdot yläalueilla unohdetaan. Ensin Hradecky avasi käsistään puoleen kenttään Pukille, joka putosi palloa vastaan toppareiden etupuolelle kuten hänellä tapana on ja nykyään Pukki on useimmin se, jota tavoitellaan ensimmäiseksi kohdepelaajanakin vastaiskujen alussa eikä hän suinkaan karkaa pystyyn linjan taakse. Pukki pudotti pallon Nissilälle ja liikkui sitten Kolasinacin jättämään tilaan saaden sinne pystysyötön Nissilältä. Hadzikadunic kavensi kohti Pukkia ja blokkasi tämän keskityksen laidasta kulmapotkuksi. Hetken päästä Dzeko antoi harhasyötön, kun hän putosi palloa vastaan pois kahden alimman linjan välistä mukavuusalueeltaan. Riiston seurauksena Pukki sillä kertaa teki aloitteen heti toppareiden taakse ja Lod syötön saatuaan yritti jatkaa heti pystyyn kuten toivoinkin ennen ottelua, mutta Hadzikadunic oli vain välissä sillä kertaa hyvin sijoittuneena. Idea oli kuitenkin oikea.

Toisen puoliajan alussa Suomi käytti puolestaan tuttua aloituskikkaa, jossa pallo kiskaistiin vasemmalle sivurajalle kohti ylösnoussutta topparia. Arajuuren lopetettua maajoukkueessa roolin oli saanut Ivanov ja Väisänen toiviomaisesti oli se, joka ristipallon lähetti. Ivanov voitti ykköspallon, mutta kakkospallo meni Gazibegovicille, jonka purkupusku jäi vajaaksi ja Uronen pääsi väliin riistäen yläalueella pallon heti Suomelle. Ensimmäinen nosto selustaan Pukille epäonnistui, mutta toinen ei. Pukki kuitenkin pamautti volleyn vasemmalta ohi avopaikasta. Mainio osoitus siitä, että puolustuslinjan takana oli tilaa pienelle liikkeelle noinkin korkealla tehdyn riiston jälkeen. Parin minuutin päästä Uronen pumppasi pelin puolen wingbackina eteenpäin ja Alho jäi painottomalla puolella alemmas. Prässi aiheutti harhasyötön Gazibegovicille. Lod säntäsi tämän jättämään tilaan vasempaan laitaan ja sai sinne syötön, mutta keskitys tyhjästä tilasta oli osoitteeton. Hyvä aloite kuitenkin Lodilta.

52. minuutilla korkealta prässääminen maalipotkun omaisessa tilanteessa tuotti riiston jälleen. Prcic tyhjensi pelintekoalueen nousten ylemmäs vetäen Kamaran mukanaan. Pjanic putosi Schüller kintereillään toppareiden yläpuolelle. Pukki prässäsi Sehiciä, jolloin Ahmedhodzic jäi kokonaan auki ja Pjanic jatkoikin pallon tälle Schüller selässään. Ahmedhodzicilla oli rutkasti aikaa, mutta syöttö kohti Hadziahmetovicia välikaistalle katkesi Nissilään, joka riisti etupuolelta. Sitten hän pelasi nopean seinän Pukin kanssa, joka haavoitti Ahmedhodzicin jättämää tilaa, kun tämä oli liikkunut lähelle sivurajaa avaamaan peliä. Tämä ehti kuitenkin pelin alle blokkaamaan Pukin keskityksen kulmapotkuksi. Kolme minuuttia myöhemmin puolestaan Väisänen seurasi hyvin Krunicia eikä antanut tämän kääntyä keskiviivalla, vaan Kamaran kanssa yhteistyössä he voittivat pallon Suomelle. Lod sai pallon laitakaistalle ja pelasi nopean seinän Kamaran kanssa edeten keskustaan ohi Hadzikadunicin. Samalla Pukki ja Nissilä tekivät yhtä aikaa aloitteet selustaan tyhjään tilaan ja Lod yritti poimia heidät chipillä, mutta Prcic ankkurina oli välissä ja taustalla varmisti torneista vielä Ahmedhodzic. Tuossa oli kuitenkin erinomainen idea jälleen pelata parin syötön jälkeen selustaan. Lopputuote vain sakkasi.

72. minuutilla Bosnian vapaapotkun jälkeen Pukki haastoi hyvin jalalla Hoticin hankkien tälle varoituksen sivurajalla. Ottelun lopussa Källmanin nopeus sen sijaan ei tuoreenakaan riittänyt vastaavassa 1v1-tilanteessa Ahmedhodzicia vastaan, joka osoitti laadukkuutensa väsyneenäkin Veikkausliiga-kärkeä vastaan. Toiselta jaksolta ei tietysti voi olla mainitsematta noin vartti ennen loppua tapahtunutta vastaiskua, jossa Lod veivasi tiensä vapaaksi kahden bosnialaisen välistä ja vasta sitten pelata sen murtavan syötön kohti Pukkia, joka oli aikeissa haavoittaa Kolasinacin jättämää tilaa, mutta Hadzikadunic kavensi perässä kohti laitaa ja pallontavoittelutilanteessa kolautti Pukkia jaloille rikkeettä boksin reunalla samalla purkaessaan pallon yli sivurajan. Hyvää soveltamista Lodilta kuitenkin siinä mielessä, että hän ei pakottanut syöttöä aiemmin, vaan loi itselleen vielä otollisemman sauman murtavalla syötölle. Tiivistetysti Suomi pyrki joitakin kertoja kyllä pelaamaan topparien tai ylhäällä olleiden laitapuolustajien taakse kuten pitikin, mutta viimeiset ratkaisut boksin läheisyydessä jäivät vajaiksi.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #18 : 05.06.2022 klo 19:59:12

Suomi pallollisena vs. Bosnia pallottomana

Suomi rakensi alhaalta 3-1-4-2 muodolla, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Schüller haki palloa toppareiden yläpuolelta. Wingbackit nostivat itsensä suunnilleen samaan tasoon laitakeskikenttien Nissilän ja Kamaran kanssa. Lod ja Pukki roikkuivat Bosnian viimeisessä linjassa. Maalipotkuissahan Suomi on käyttänyt myös 2-4-4 avausmallia, mutta tässä pelissä se nähtiin ensi kerran minun mielestäni vasta 37. minuutilla tai sitten auringonpaiste suoraan silmiin sokaisi minut, mutta tuohon saakka kyllä Suomi ennemmin avasi maalipotkut 3-1-4-2 muodolla eikä kikkaillut sen enempää. Bosnia prässäsi ennemmin jopa islantimaisesti 4-3-3 kuin 4-1-4-1 muodossa, jos jotakin numerosarjaa pitää käyttää. Ehkä on kuitenkin helpompi puhua taas rooleista. Yläkolmikko oli tietysti vastuussa Suomen toppareista. Krunic prässäsi Väisästä ja Stevanovic O'Shaughnessya. Dzeko häiritsi Ivanovia, mutta myös peitti syöttöjä Schüllerille yrittäen jättää tämän syöttövarjoon, jos Pjanic jäi alemmas. Nimittäin monesti, kun Bosnia prässäsi ylhäältä esimerkiksi maalipotkuissa, Pjanic liikkui oikealta välikaistalta Dzekon alapuolelle keskelle ja silloin puolestaan Prcic ankkurina hylkäsi 3v2-ylivoiman keskellä toppareiden kanssa Pukkia ja Lodia vastaan liikkuen kiinni Pjanicin vapaaksi jättämään Kamaraan, jolloin Hadzikadunic ja Ahmedhodzic jäivät kahdestaan Suomen kärkiparia vastaan keskiviivalle, mutta he olivat niin pirskatin hyviä jalkapalloilijoita, että heidät pystyi jättämään tuollaiseen asetelmaan ajoittain. Hadziahmetovic puolestaan pysytteli jatkuvasti Nissilässä kiinni välikaistalla. Mitä tulee Suomen wingbackeihin, alussa Kolasinac ja Gazibegovic nostivat rohkeasti jopa yhtä aikaa heihin kiinni ja kun Pjanic vielä oli kiinni Schüllerissä sekä Prcic Kamarassa, koko kenttä oli parhaimmillaan tai pahimmillaan täynnä 1v1-vastinpareja Bosnian käytettyä koko kentän miesvartiointia. Noin oli esimerkiksi viidennellä minuutilla.

Avausjakson edetessä kuitenkin Bosnian prässihalut hieman tyyntyivät. Ensinnäkin, yläkolmikko jätti vähän enemmän etäisyyttä Suomen toppareiden ja salli näiden syötellä sivuttain hieman vapaammin. Samalla viimeistään 23. minuutilta alkaen Bosnian wingbackit olivat kapeammalla kuin pelin alussa ja jättivät Suomen molemmat wingbackit jopa auki sivurajoille. Kolasinac ja Gazibegovic irtosivat toppareiden lähettyviltä prässäämään Suomen wingbackeja vain, jos Suomi kierrätti pallon näille. Muutoin Bosnian laitapakkikaksikko pysytteli lähellä toppareita luoden 2v1-ylivoimatilanteet kumpaakin Pukkia ja Lodia vastaan. Prässin tyynnyttyä vapaaksi pelaajaksi wingbackien lisäksi jäi joko kerrallaan myös Ivanov tai Schüller, koska Dzeko ei voinut molempia merkata yhtä aikaa. Kun Pjanic ei noussut Dzekon alapuolelle, vaan jäi peilaamaan Kamaraa ja Prcic suojasi puolutuslinjan edustaa, Dzeko ennemmin esti syöttöä Schüllerille ja salli Ivanovin kuljettaa lähemmäs puolta kenttää toisin kuin vielä ottelun ensihetkinä. Muistan myös esimerkiksi 29. minuutilta tilanteen, jossa Bosnian yläkolmikko ei antanut painetta pallolle, kun se oli Suomen topparikolmikolla, vaan Krunic pysytteli välikaistalla Väisäsen ja Nissilän välissä, Stevanovic DOSin ja Kamaran välissä sekä Dzeko merkkasi Schüllerin. Romaniamaista 90-minuuttia kestävää päätylautaprässiä Bosnialta ei siis nähty, vaan alun yleismaailmallisen kiiman jälkeen se valitsi vähän tarkemmin hetket, jolloin iskeä kiinni Suomen toppareihin.

Mitä tulee Suomen maalipotkuihin, tosiaan 37. minuutilla bongasin ainakin itse vasta 2-4-4 avausmallin, joka kikkapankista löytyy. Zenicassakin muistaakseni toki vasta juuri avausjakson puolivälin jälkeen Suomi ensi kerran käytti 2-4-4 avausvariaatiota, koska Hradecky laittoi tuolloin pallon aina niin nopeasti peliin, että kenttäpelaajat eivät ehtineet ryhmittyä osin pois tavanomaisilta paikoiltaan. Vähän sama juttu oli tässä pelissä ja ehkä ennen tuollaisia kikkailuvariaatioita joukkue haluaa päästä pelin sisään kunnolla. Yhtä kaikki, kun tuota 2-4-4:ää käytettiin, odotetusti Alho oikeana wingbackina nosti itsensä viimeiseen linjaan ja Nissilä oikeana laitakeskikenttänä liikkui kärkiparin alapuolelle. Kamara ja Schüller olivat keskimmäisessä tasossa ikään kuin pohjakaksikkona ja Väisänen liikkui "laitapuolustajaksi" Alhon jättämään tilaan. Uronen oli hetkellisesti kuin vasen "laitapuolustaja". Tuon erikoismaalipotkun lopputulema oli se, että hetken tuumittuaan O'Shaughnessy ylitti Bosnian ylimmät prässilinjat pelaamalla pallon ilmassa suoraan Kolasinacin taakse, jonne Alho spurttasi, mutta kokenut laitapuolustaja fysiikallaan suojasi pallon aina päätyrajasta yli. Toinen vaihtoehto olisi ollut pelata ilmassa puolustuslinjan eteen Lodille, joka kaiketi olisi ollut tarjolla olleista neljästä ehdokkaasta viimeisessä linjassa paras ilmassa, mutta hyväksyin tuon juoksupallokokeilunkin Alholle, kun vielä luonnollisempaa kohdepelaajaa kuten Källmania tai Pohjanpaloa ei avauksessa ollut toisin kuin maaliskuussa, jolloin Joronen monesti Islanti-pelissä löysi Källmanin läheltä oikeaa sivurajaa oikeana hyökkääjänä ja tämä pudotti silloin laitakeskikenttänä olleelle Lodille, viereen Pukille tai leveyteen Alhon roolissa olleelle Ylitolvalle pelivälineen onnistuneesti muutamaan otteeseen. Tässä pelissä pelaajatyypit yläkerrassa eivät tukeneet 2-4-4 maalipotkuvariaation käyttöä, joten varmaan siksi muita esimerkkejä sen käytöstä en muistakaan.

Toki Alho puski laidallaan esimerkiksi jo viidennellä minuutilla hyvinkin ylös pelinavausvaiheessa, joten hänen voi sanoa useampaan otteeseen jopa pelanneen samaa roolia kuin 2-4-4 maalipotkukuviossa, mutta ei hän kuitenkaan ihan viimeisessä linjassa ollut ja lisäksi noina hetkinä Nissilä toisaalta hengaili välikaistalla alempana eikä niin selvästi hänkään noussut kärkiparin alapuolelle kuin vaikkapa 37. minuutilla. Enkä muista Väisäsenkään kyllä ihan sivurajalle asti liikkuneen täyttämään Alhon jättämää tilaa, vaan hän oli lähempänä kahta muuta topparia lähes samassa tasossa.

Joitakin kertoja Suomi joutui silti 3-1-4-2:ta käytettyäänkin pelaamaan ilmassa kohti puolta kenttää ohi Bosnian korkean prässin, kun paine kävi liian kovaksi. Esimerkiksi 11. minuutilla Hradecky oli pakotettu avaamaan kohti Lodia ja Pukkia 2v2-tilanteeseen Bosnian toppariparia vastaan, kun vieraiden yläkolmikko esti syötöt toppareille positiivisiin peliasentoihin ja Pjanic oli noussut kiinni Schülleriin. Eivätkä wingbackitkaan olleet tuolloin vielä auki sivurajoilla kuten myöhemmin jakson edetessä. Lod ja Pukki eivät kuitenkaan pahemmin onnistuneet rouhimaan ykköspalloja Huuhkajille, vaan kuten todettua Hadzikadunic ja Ahmedhodzic alistivat heitä kaksinkamppailuissa keskiviivalla. Tuota nelikkoa oli silti kiehtovaa seurata. 36. minuutilla puolestaan Stevanovic ahdisti DOSia niin, että tämä oli sotkeutua jalkoihinsa, mutta sai siirrettyä pallon Hradeckylle, joka nosti kohti Lodia vaihteeksi, mutta avaus oli vajaa jääden Prciciin, joka oli taas liikkunut kiinni Kamaraan, kun Pjanic prässäsi Schülleriä. Tilanteenvaihdosta seurasi kulmapotku Bosnialle. Toisella jaksolla viiden minuutin jälkeen Hradecky avasi kohti Pukkia puolustuslinjan eteen, mutta Hadzikadunic katkoi etupuolelta ja palautti pallon yhdellä kosketuksella takaisin kohti Suomen päätyä. Dzeko taisi jatkaa pallon selustaan Stevanovicille, mutta DOS onnistui suojaamaan pallon yli päätyrajasta. 74. minuutilla puolestaan Hradecky heitti pallon puoleen kenttään Lodille, mutta tuonkin tilanteen Hadzikadunic hoiti eleettömästi voittaen kaksinkamppailun, joten Bosnian toppariparille on annettava iso plussa heidän pallottomasta pelaamisestaan Suomen viiden miljoonan kansan TOP3 hyökkäyssuunnan jalkapalloilijoista kahta vastaan, kun Pohjanpalo vielä lasketaan mukaan.

Bosnian prässi aiheutti muutoinkin ajoittaisia hankaluuksia Huuhkajien alakerralle ja kotijoukkueen tavoin vieraatkin saivat joitakin riistoja yläalueilla ysikymppisen aikana. Esimerkiksi 24. minuutilla Suomi rakensi 3-1-4-2:lla alhaalta, mutta Ivanov oli hetkellisesti oikea toppari palattuaan nurmelle erikoistilanteessa saadun iskun jälkeen. Hän sai kierrätyksen Väisäseltä ja syötti ohi Krunicin Nissilälle, jonka selässä Hadziahmetovic oli. Modric ei päässyt kääntymään, vaan palautti takaisin Ivanoville. Uusi edistävä syöttö puolestaan kohti Lodia katkesi Hadzikaduniciin, joka oli seurannut Lodia puoleenväliin Suomen kenttäpuoliskoa. Tilanteenvaihdosta Dzeko pelasi Alhon taakse Krunicille, joka ehti palloon juuri ennen päätyrajaa, muttei päässyt keskittämään. Seinäpeli Kolasinacin kanssa päättyi lopulta siihen, että Alho blokkasi Kolasinacin keskityksen ja Suomi sai maalipotkun, kun pallo koski viimeisenä vielä uusiksi Kolasinaciin. Puolen minuutin päästä lopputulos oli sama, kun toinen sivutoppari DOS avasi peliä eteenpäin alhaalta ohi Stevanovicin. Lod putosi vastaan, mutta niin putosi Hadzikadunickin ja loistavasti sai jalan väliin ennen Lodia. 15 sekuntia myöhemmin hyökkäyskolmanneksella pallossa pysyttyään Bosnia sai kulmapotkun, kun Lod blokkasi Pjanicin syötön sivurajaa pitkin Gazibegovicille.

Toisen puoliajan viidennellä minuutilla ongelmat jatkuivat taas. Tuon Hradeckyn aiemmin läpikäydyn epäonnistuneen avauksen perään seuraavan maalipotkun jälkeen hän antoi uuden harhasyötön. Pjanic aavisti syötön Kamaralle ja irtosi juuri ajoissa Schüllerin iholta kohti Kamaraa, jota seurasi selkäpuolelta puolestaan Prcic. Hradeckyn syöttö jäi vajaaksi ja Bosnia sai riiston boksin ulkopuolelle. Gazibegovic liittyi mukaan hyökkäykseen ja Stevanovickin epäonnistuneen keskityksen jälkeen hän puolestaan sai nostettua pallon oikeasta laidasta vitosen viivalle, mutta Ivanov syöksypuski ykköspallon pois Krunicin edestä ottaen samalla osumaa kasvoihinsa. 68. minuutilla puolestaan Schüller-Pjanic pari oli vaihtunut Lam-Gojakiin, kun Suomi avasi alhaalta. Lam sai syötön keskelle, mutta hukkasi pallon Gojakin prässin alla. Seurauksena Dzeko pyssytti vasurillaan boksin reunalta yli ja ohi. Heti perään Uronen antoi harhasyötön sivurajalta, mutta Taylor paikkasi sen napaten irtopallon välikaistalla ja pelaten sen eteenpäin Kamaralle, joka suojasi palloa vapaapotkun arvoisesti, mutta helppoa maitse alhaalta eteneminen ei ollut niinä hetkinä, kun Bosnia ei sallinut toppareiden pallotella keskenään.

Käydäänpä sitten läpi Suomen ainakin osittain onnistuneita yrityksiä pelata Bosnian muodon sisään. 18. minuutilla Bosnia puolusti 4-1-4-1:llä kenttäpuoliskollaan silmieni edessä. O'Shaughnessy oli noussut vieraiden puoliskolle ja syötti kahden alimman linjan väliin. Prcic oli jättänyt hieman etäisyyttä Lodiin ja täten Ahmedhodzic joutui pumppaamaan eteenpäin tukkimaan vasenta taskua. Lod päästi syötön lävitseen Pukille, joka Hadzikadunicin edestä jatkoi pelivälineen selustaan, jonne Lod liikkui Ahmedhodzicin jättämään tilaan. Tämä ehti kuitenkin vielä pelin alle eikä Lod päässyt ampumaan suoraan kuljetuksesta. Lisäksi tilanne oli lopulta paitsiokin. Puolen tunnin kohdalta eteenpäin jotenkin tuntui, että Suomen topparit alkoivat saamaan onnistumisia kuljetettuaan riittävän lähelle ylintä prässilinjaa ja antaen sitten tarkkoja syöttöjä linjojen väliin. Ensin Ivanov haastoi hyvin jalalla Dzekon eikä tämä ehtinyt sulkea keskiviivalla avointa jalkaa oltuaan kiinni Schüllerissä. Ivanovin murtava syöttö löysi Pukin, joka kääntyi ja levitti Uroselle. Tämä leikkasi keskustaan ja teki tilan laitakaistalle DOSin nousulle. Tämän keskitys matalana jäi bosnialaispuolustajiin. Boksin reunalta Uronen tykitti kakkospallon taivaisiin heikommalla jalallaan. Parin minuutin päästä Ivanov puolestaan löysi vasemmasta taskusta Lodin. Suomi pääsi etenemään hyökkäyskolmannekselle ja höynän päätteeksi Kamara teki aloitteen Gazibegovicin ja Ahmedhodzicin välisestä aukosta pystyyn, mutta DOSin syöttö karkasi liian pitkäksi. Uronen hyvin imi Gazibegovicin laidalle eikä Pjanic tai Prcic saanut tukittua revennyttä aukkoa. Mainiosti Huuhkajat siis venytti vastustajan muotoa sivuttaissuunnassa tuossa tilanteessa.

38. minuutilla puolestaan DOS kuljetti vuorostaan lähelle Stevanovicia ja tämän annettua tilaa yllättävänkin paljon, DOS pystyi rauhassa syöttämään puolesta kentästä 10-alueelle Lodille, jota Prcic ei saanut kuriin. Lod jatkoi ykkösellä pallon topparien selustaan Pukille. Ahmedhodzic ja Gazibegovic kuitenkin tuplasivat tämän lopulta eikä nollakulmasta Pukki saanut kunnon kutia aikaan vasurillaan. Avausjaksosta Suomi ansaitsee positiivista palautetta varsinkin jälkimmäisestä puolikkaasta kyettyään useasti pelaamaan Bosnian kahden alimman linjan väliin. Vieraiden puolustus ei ollut läheskään niin tiivis kuin parhaimmillaan 5-3-2:lla, jolloin kaksi alinta linjaa olivat MM-karsinnoissa välillä niin lähekkäin, että edes Ranskan tasoinen poppoo ei muodon sisään onnistunut pelaamaan ja Ukrainallakin oli kotikentällään vaikeuksia luoda mitään keskeltä etenemällä viime lokakuussa Bosniaa vastaan, joten noihin peleihin peilaten Huuhkajilla oli yllättävän monta hyvää aihiota ensimmäisellä puoliajalla.

Ja ehkäpä se paras aihio johti maaliin, joka hylättiin paitsiona. 14. minuutilla nimittäin Uronen heitti rajaheiton DOSille, joka palautti pallon takaisin leveyteen. Stevanovic puolusti muodossa syvällä ja täten prässäsi Urosta, jottei Gazibegovicin tarvinnut irrota linjasta. Uronen ehti kuitenkin syöttää muodon sisään Lodille, joka oli jälleen kerran tehnyt itsensä pelattavaksi riittävän etäälle Prcicista ja toppareista Suomen omana tilatulkkina. Hän pelasi lyhyen syötön Kamaralle, joka vasemmasta taskusta jatkoi pallon selustaan Pukille. Tämä hyökkäsi Ahmedhodzicin taakse, voitti juoksukisan ja keskitti maalille, jonne rynnisti syöttönsä jälkeen Lod puttaamaan pelivälineen tyhjiin, kun Sehic jäätyi maaliviivalle kuten pari kertaa vastaavissa matalissa keskityksissä MM-karsinnoissakin. Pukki kuitenkin oli livahtanut paitsioon.

Toisella jaksolla paikat vähenivät Bosnian otettua tappiolla pallonhallinnan 58-prosenttisesti itselleen, kun vielä avausjaksolla Suomi vei prosentit 52-48. Tunnin jälkeen O'Shaughnessy kertaalleen keskiviivalta tavoitteli murtavalla syötöllä Pukkia, mutta sillä kertaa toinen toppareista astui esiin katkoen syötön.

Osittain edeltävään teemaan liittyen selustassa ollutta tilaa Suomi hyödynsi aika paljonkin. Kun Bosnia on pelannut kolmella topparilla, edes Ranska ei kyennyt pelaamaan onnistuneesti linjan taakse Pogban kaltaisen syöttövirtuoosin avulla, vaan aina esim. Sanicanin liukui pystysyöttöjen eteen tukkien aukot puolustuslinjassa tai sitten Ahmedhodzic nopeudellaan turvasi selustan. Tässä pelissä kuitenkin Bosnia pelasi neljän linjalla ja oli heti paljon haavoittuvaisempi ja Suomikin onnistui puolittaisia maalipaikkoja muutaman luomaan joko pelaamalla suoraan selustaan tai sitten jatkamalla pallon sinne yhdellä kosketuksella kahden alimman linjan välistä kuten edeltävistä kappaleista voi lukea. Mitä tulee noihin suoraan selustaan pelaamiseen, yhdeksännellä minuutilla DOS kuljetti lähelle prässiä ja samalla Pukki teki hyvän aloitteen Ahmedhodzicin taakse, kun Bosnian puolustuslinja oli puolessavälissä sen kenttäpuoliskoa, joten tilaa sen takana oli, mutta pystysyöttö katkesi Ahmedhodzicin päähän. 17. minuutilla DOS puolestaan näki, kuinka Alho laitakaistalta teki yllättävän pystyjuoksualoitteen ohi Kolasinacin topparien taakse. Vasemman jalan pystysyöttö laskeutui kauniisti juoksulinjalle ja Alho sai pallon haltuunkin, mutta ei päässyt ampumaan, kun topparit olivat jo iholla nappaamassa pallon pois 2v1-ylivoiman turvin. Lisäksi tuokin tilanne oli paitsio. 55. minuutilla puolestaan Kamara teki vasemmasta taskusta pystyjuoksun, kun Suomi kierrätti palloa puolessa kentässä. Ivanov ehkä havaitsi sen, mutta syöttö lähti ihan eri suuntaan, jonne Glen juoksi, sillä pallo kaarsi yli vasemmasta sivurajasta. Väärä valinta, vaikka hyvin Ivanov taas kuljetti lähelle prässilinjaa päästen antamaan murtavan syöttöyrityksen siten lähempää omia pelaajia. Enempää puhtaita juoksupallotilanteita en muistele pelissä juuri olleen hitaissa hyökkäyksissä.

Käsitelläänpä sitten leveydestä murtautumista. Zenicassahan Suomi oli usein laitakaistoilla 3v4-alivoimaisena, koska 5-3-2:lla puolustettaessa Bosnia toi laidoille aina neljä pelaajaa (wingbackin, sivutopparin, ankkurin ja laitakeskikentän). Tässä pelissä kuitenkin eri systeemillä enimmillään Bosnia puolusti laitoja kolmella pelaajalla, joten se helpotti jonkin verran Suomen murtautumisyrityksiä. Zenicassahan taktiikkana oli välillä se, että Lod kavensi painottomalta puolelta aina vasempaan laitaan saakka luomaan tasavoimaa tai sitten ranskamaisesti wingbackeista Hämäläinen teki spurtteja suoraviivaisesti Stevanovicin taakse ja yritti keskittää suoraan juoksusta rangaistusalueelle kohti Pukkia ja Forssia. Toki hirveästi onnistumisia leveydestä etenemällä ei tälläkään kertaa tullut, mutta esimerkiksi seitsemän minuutin kohdalla pallo kierrätettiin Alholle, joka huijasi Kolasinacin laitakaistalla ja hankki sivuvapaapotkun. 39. minuutilla puolestaan Nissilä kierrätti pallon Alholle, joka chippasi ohi Kolasinacin taakse juosseelle Pukille ja tämä tykitti pienestä kulmasta Sehicin käsien kautta pallon yli maalin.

Eniten pidin siitä, kuinka Kamara teki taskusta aloitteita laitapuolustajien taakse. Niitä on kaivattu ja MM-karsinnoissa ne olivat liiaksi jopa Nissilän varassa loppusyksystä. Nyt kuitenkin jo 12. minuutilla Kamara teki ensimmäisen liikkeensä. Stevanovic hieman nukahti ylempää prässätessä ja Schüller sai siirrettyä pallon laitakaistalle Uroselle. Tämä jatkoi eteenpäin Gazibegovicin taakse, jonne liikkui välikaistalta Pjanicin pihdeistä Kamara. Ahmedhodzic kuitenkin mestarillisesti kavensi ajoissa laitaan ja tukki tilan. Kuusi minuuttia myöhemmin nähtiin aika identtinen tilanne, kun Uronen syötti Stevanovicin ohi sivurajaa pitkin ja Kamara teki aloitteen vasemmasta taskusta laitapakin taakse, mutta Gazibegovic itse sai liu'uttua kroppansa pystysyötön tielle. Kolmas kerta sanoi toden 41. minuutilla. Suomi avasi peliä alhaalta. Uronen syötti Ivanoville, joka houkutteli Dzekon itseensä ja siirsi sitten viereen Väisäselle. Pjanic ei reagoinut ajoissa siihen, että Dzeko ei enää ollutkaan kiinni Radessa, vaan tämä jäi auki toppareiden yläpuolelle. Väisänen löysi hänet syötöllään ohi Krunicin. Dzeko ei ehtinyt puolestaan liikkua ajoissa Ivanovin luota takaisin kiinni Schülleriin. Tämä pääsi kääntymään. Kolasinac oli ylhäällä sivurajalla kiinni Alhossa. Kamara oli puolestaan hetkellisesti oikea keskikenttä ja Nissilä vasemmalla. Glen irtosi kevyesti Hadziahmetovicin kontrollista ja teki liikkeen Kolasinacin jättämään tilaan. Schüller poimi hänet ja Hadziahmetovic jäi rajusti jälkeen nukuttuaan tilanteessa. Kamara kuljetti boksin reunalle asti ja vartaloharhautti sitten ohi rynnineen Hadziahmetovicin, joka teki toisen virheen viiden sekunnin sisään. Harhautuksen jälkeen Kamara haki syöttöä boksiin, mutta Prcic oli välissä. Pallo kimposi Schüllerille, joka boksin ulkopuolelta tykitti kaukolaukauksen päin Prcicin ojennettua kättä ja Suomi sai VAR-tarkistuksen jälkeen rangaistuspotkun, jonka Pukki paukutti vasempaan alakulmaan. Suomi yksi, Bosnia ja Hertsegovina nolla. Kuten todettua, Kamaran aktiivisuus palkittiin kolmannella kerralla.

Toiselta jaksolta jäi talteen pari näytettä. 69. minuutilla kivasti Väisänen kierrätti pallon Alholle ohi Menalon. Tämä pääsi kuljettamaan hyökkäyskolmannekselle saakka, koska Kolasinac jäi puolustuslinjaan ottamaan happea. Kamara oli tuolloin jo vakituisesti oikeana keskikenttänä vaihtojen myötä ja teki Prcicin pihdeistä liikkeen Kolasinacin taakse, mutta tämä alas jäätyään ehti pelin alle mainiosti. Alho sen sijaan jatkoi liikettään, mutta Kolasinac selvitti hetkellisen 1v2-alivoimatilanteen katkomalla Kamaran syötön kohti Alhoa Kolasinacin taakse. 87. minuutilla Suomi ihastutti kotiyleisöä yli puoliminuuttisella pallonhallintajaksolla oikealla laitakaistalla. Källman ja Taylor tekivät sen aikana perättäiset aloitteet Kolasinacin taakse, mutta ne seurattiin eikä keskityspaikkaa löytynyt Alhon chippien jälkeen. Toki varmaan Suomi mielellään myös kulutti kellosta sekunteja. Kamarakin liittyi neljänneksi mieheksi höynään ja Suomella oli jopa hetkellinen 4v3 ylivoima, kunnes pallo menetettiin.

Kaukolaukauksiakin Huuhkajat käytti yhtenä keinona puolustuksen murtamiseen. Schüllerin vedosta tuli rankkari ja hetkeä aiemmin 42. minuutilla O'Shaughnessy otti tyhjän tilan pois ja viritti vasurinsa. Sehic torjui vain vaivoin heittäytyen. Irtopallossa oli Lod, joka pelasi nopean seinän Kamaran kanssa, mutta kuti heikommalla jalalla jäi heppoiseksi päätyen ylösnousseen Sehicin tassuihin. Nissilällä puolestaan oli avausjaksolla sen yhden yläalueriiston jälkeen vetopaikka boksin reunalta, mutta Pjanic oli edessä.

Lopuksi muutama virke Bosnian positiivisista tilanteenvaihdoista. Suomella oli enimmäkseen neljän pelaajan puolustusvalmius, kun hyökkäysmuoto oli 3-1-4-2, mutta se riitti. Esimerkiksi heti avausminuutilla, kun Urosen nosto kohti Kamaraa päätyi bosnialaisille ja Gazibegovic pelasi Urosen selustaan kohden Stevanovicia, DOS oli ollut hereillä pelipalaverissa ja tiesi, että Bosnia haluaa riistojen jälkeen edetä laitakaistoilta vastustajan wingbackien jättämistä tiloista. Sinne Stevanovickin säntäsi, mutta DOS tosiaan voitti juoksukilvan vaivatta ennakoimalla. Kuten Suomi, Bosnia sai joitakin puolittaisia tilanteita yläalueriistoistaan, mutta syvällä tapahtuneista riistoista en muista mitään merkittävää kyllä tapahtuneen enkä avausjaksolla hirveästi muistanut edes kiinnittää asiaan huomiota.

Toisella jaksolla tarkkailin enemmän Suomea negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. 59. minuutilla Pukin jatko puolustuslinjan edestä leveyteen Alholle jäi vajaaksi, mutta Schüller loisti negatiivisessa tilanteenvaihdossa ja vastaprässäsi pallon Suomelle kirmaten kurinalaisesti alaspäin. Parin minuutin päästä Väisäsen vastaprässi keskiviivan tuntumassa puri vastustajaan ja sen jälkeen hän antoi vielä hyvän levittävän syötön viistosti Uroselle, joka nosti boksin reunalle kohti Lodia, mutta palkintoa ei tuosta nopeasta käännöstä tullut. 70 minuutin jälkeen puolestaan Lam ja DOS ottivat perättäiset varoitukset, kun he ajoissa katkaisivat vastahyökkäykset puolessa kentässä. Viisaita varoituksia johtoasemassa. Lamin jalkanopeuden puute oli toki melko karua katsottavaa, kun hän joutui kaksin käsin roikkumaan vastustajassa saadakseen tämän pysähtymään. 73. minuutilla Lamin harhasyötöstä puolestaan Hotic liikkui Urosen taakse, mutta DOS kavensi tukkimaan tilan laitakaistalle jälleen hyvin ja Väisänen siivosi keskityksen. Kymmenen minuuttia myöhemmin puolestaan vastaprässi ylhäällä toimi menetyksen jälkeen ja peli pysähtyi Bosnian boksin reunalle. Kaukaa en nähnyt tarkalleen tilannetta, mutta useampi pelaaja (Kamara, Källman yms.) sulki terävästi syöttösuunnat. Bosnian laitettua pallon peliin vastaprässi jatkui vielä siten, että Ivanov seurasi Dzekoa Bosnian puoliskolle asti estäen kääntymisen ja palasi sitten puolustuslinjaan, kun Dzeko luopui pallosta alaspäin. 86. minuutilla Lamkin sai yhden onnistumisen, kun hän yhdessä Ivanovin kanssa pysäytti vastaiskun keskiviivalla. Summa summarum, aika lailla köyhiä niin Suomen kuin Bosnian vastahyökkäykset syvältä olivat ja molempien vastaprässit toimivat ennen puolta kenttää melko kiitettävästi.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #19 : 05.06.2022 klo 20:00:20

Erikoistilanteet

Bosnia sai seitsemän kulmapotkua. Ensimmäinen oli ajassa 4:30. Pjanic oli tietysti pallolla. Kohdepelaajia oli odotetut viisi, mutta topparikolmikon ja kärkiparin sijasta boksissa olivat tällä uudella ryhmityksellä topparipari (Hadzikadunic-Ahmedhodzic) ja yläkolmikko (Krunic-Dzeko-Stevanovic). Muistisääntö pysyi täten yhtä helppona. Boksin reunalla oli kaksi pelaajaa kuten aiemmin. He olivat nyt Kolasinac ja Hadziahmetovic. Prcic oli hieman heidän alapuolellaan toisena varmistajana ja ihan alimmaisena oli Gazibegovic vähemmän yllättäen. Suomi puolusti kulmat odotetusti 2+5+3 -mallilla. Ivanov maaliskuun tapaan oli Arajuuren roolissa suojaamassa vitosen aluetta keskellä. Pohjanpalon oltua vaihdossa Schüller puolestaan puolusti etutolppaa. Koska Bosnia ei pelannut kulmia lyhyenä, Alho oli "ylimääräisestä" kolmikosta tolppamiehenä. Sekin oli helppo ounastella jo ennen peliä. Pukki ja Nissilä olivat boksin reunalla kaksistaan peilaamassa Bosnian miehet boksin reunalla. Vartioijat olivat täten Väisänen, DOS, Uronen, Kamara ja Lod. Urosen vastuulla oli Stevanovic, Väisäsen Dzeko, DOSin Ahmedhodzic, Lodin Hadzikadunic ja Kamaran Krunic. Ennenhän Bosnian topparikolmikko on lähtenyt juoksuun pilkun tuntumasta, kun Pjanic on lähettänyt kulman liikkeelle. Tässä pelissä topparikaksikko odotteli taaempana ja liikkui sieltä sitten kohti maalia Lodin ja DOSin pysyessä kintereillä.

Ensimmäisen kulmapotkun Pjanic keskitti täysin odotetusti vitosen viivalle, mutta Ivanov astui esiin purkaen ykköspallon. Hadziahmetovicin paluukeskitys kilpistyi Nissilään, joka hyvin boksin reunalta liikkui paineistamaan palloa. 25. minuutilla Hadziahmetovic pääsi vähän irti DOSista, muttei päässyt kuitenkaan kunnolla pallon päälle, joten pusku ei suuntautunut maalia kohden. 36. minuutilla puolestaan koko bosnialaisviisikko lähti taaempaa liikkeelle, kun Pjanic keskitti ulospäin. Dzeko onnistui karistamaan Väisäsen puoliksi ja kun Ivanovkaan ei ihan yltänyt ykköspalloon, Dzeko pääsi puskemaan keskeltä kuudesta metristä yli maalin. Zenicassakin Suomella oli ongelmia kulmapotkujen puolustamisessa ja se hävisi monta 1v1-tilannetta. Sama jatkui tässä pelissä, muttei toki yhtä pahasti kuin viime kohtaamisessa. Toiselta jaksolta jäivät mieleen Pjanicin korvanneen Gojakin pari luokatonta sisäkierteistä kulmaa, jotka leijailivat koko pakan yli päädystä. 67. minuutilla Prcic sentään sai oikealta puolelta keskitettyä keskelle boksia ja Ahmedhodzic voitti ykköspallon jälleen DOSia vastaan, kun tämä jäi blokkien taakse, mutta Suomen onneksi Bordeauxin mies ei kunnolla pallon päälle päässyt. Pukin kaksi purkuyritystä olivat kovin löysiä ja Bosnia saikin uuden kulmapotkun paineen jäätyä Suomen päätyyn, mutta Hradecky haki vitosen viivalta Gojakin pallon hyppysiinsä.

Mitä tulee sivuvapaapotkuihin, viime kohtaamisen tavoin Bosnia yritti etualueelta jatkaa keskityksiä keskemmälle. Pjanic antoi kaksi ensimmäistä vapaapotkua neljään minuuttiin, mutta ensimmäisen purki etualueelta Schüller ja jälkimmäisen Alho, joten kotiläksyt oli tehty, kun viimeksihän Bosnian ainoa maali syntyi Menalon ohjaamana etukulmaan. Suomi puolusti sivuvapaapotkut tutusti seitsemän miehen linjalla. Pukki oli muurissa ja Glen boksin reunalla Nissilän kanssa, vaikkakin tuo jälkimmäinen vapari oli sen verran syvältä, että Kamarakin laskeutui omaan boksiin. Toisella jaksolla Hotic keskitti 72. minuutilla yhden vapaapotkun vasurillaan keskemmäs boksia, mutta sen purki Väisänen eikä myöhemmästäkään sivuvapaapotkusta valmista tullut.

Suomi sai viisi kulmapotkua. Boksissa oli viisi kohdetta. Maaliskuussa Suomi kokeili kuutta kohdepelaajaa, kun topparikolmikko oli valmiiksi vitosen alueella, Pukki ja Schüller takatolpalla sekä Källman/Jolle juoksi taaempaa vauhdilla maalin eteen. Nyt oli palattu enemmän vanhaan, kun käytössä oli 1+4 variaatio, jossa Pukki hiippaili lähinnä vitosen aluetta ja taaempana oli nelikkona topparit+Schüller. Kamara oli boksin reunalla, mutta kirmasi sieltä kyllä pariin kertaan kuudenneksi kohteeksi boksiin etualueelle, kun pallo laitettiin peliin. Viime tosipelien tavoin Lod ja Nissilä hieroivat palloa kulmalipulla kaksistaan. Uronen ja Alho varmistivat alhaalla. Bosnia puolestaan Petevin aikakaudella alussa käytti kahdeksan miehen aluepuolustusta ja kaksi pelaajaa oli boksin reunalla, mutta kuten kaikki muistavat, jo loppusyksystä systeemi vaihtui, kun Bosnia päästi pari maalia omiin kulmapotkuista kahdeksan miehen sumpun keskeltä. Suomea vastaan viimeksi sillä oli neljä aluepuolustajaa, neljä vartioijaa ja pari pelaajaa boksin reunalla. Maaliskuussa tapaa puolustaa kulmat oli hiottu siten, että aluepuolustajia oli kolme, vartioijia viisi ja reunalla pari pelaajaa. Tähän peliin tultaessa Bosnia oli taas tehnyt kosmeettisen muutoksen. Aluepuolustajia oli samat kolme kappaletta kuin maaliskuussa, mutta vartioijia enää neljä. Luultavasti muutos johtui siitä, että he arvasivat Suomen palaavan 1+4 variaatioon, jolloin Pukkia vastaan riittäisi kolme aluepuolustajaa ja vartioijanelikko hoitaisi Suomen kohdepelaajanelikon. Lisäksi nyt Bosnia sai irrotettua kulmalipulle yhden pelaajan kahden muun jäätyä boksin reunalle. Vastuut olivat sellaiset, että aluepuolustajia olivat Krunic, Dzeko ja taaimmaisena Hadziahmetovic. Gazibegovic oli kulmalipulla 1v2-alivoimaisena. Pjanic ja Prcic olivat boksin reunalla, mutta heistä Pjanic seurasi Kamaraa, kun tämä liikkui boksiin. Vartioijat olivat Hadzikadunic (Väisänen), Ahmedhodzic (Ivanov), Kolasinac (DOS) ja Stevanovic (Schüller).

Ensimmäinen kulmapotku pelattiin lyhyenä. 2v1-ylivoiman turvin Nissilä chippasi ohi Gazibegovicin etualueelle Kamaralle, mutta syöttö ei perille mennyt. Toisessa kulmassa 26. minuutilla Nissilä keskitti suoraan ulospäin luukulle. Kamara teki sitä ennen taas hämäävän juoksun etualueelle. Kuten maaliskuussa, kohdepelaajisto teki pienoisia blokkeja taaempana. Nyt niistä vastasivat Väisänen ja Ivanov. Kolasinac jäi väärälle puolelle blokit kiertänyttä DOSia ja tämä pääsi siksi niin vapaasti puskemaan pilkun tuntumasta ohi takakulman. Toisen jakson alussa Suomi haki identtistä kuviota, mutta Lod vain keskitti vasemmalta puolelta. DOS pääsi taas täysin irti miehestään kirmaten vitosen viivalle, mutta keskitys vain lensi niukasti hänen yli! Ivanov sentään voitti ykköspallon taustalla, muttei saanut puskettua sitä kohti maalia. 53. minuutilla puolestaan Lod keskitti uudelleen kohti vitosen viivaa, mutta taas pallo leijaili yli DOSin, joka liikkui etutolpalle. Sehic haki keskityksen käsiinsä Väisäsen edestä. Hyvä idea Suomella kulmapotkuissa oli ja jos vain Lodin pari keskitystä olisivat olleet matalampia, ehkä DOS olisi päässyt tuikkaamaan etutolpalta pallon verkkoon ja peli olisi ollut kätelty. Pieniä ovat marginaalit.

Mitä tulee vapaapotkuihin, kahdeksannella minuutilla Nissilä keskitti siirtelyn jälkeen oikealta, mutta keskitys jäi vajaaksi bosnialaisiin. Zenican tavoin DOS kyttäsi taka-alueella Bosnian linjan vasemmassa reunassa, mutta pallo ei ikinä hänelle tullut. Vieraat käyttivät Suomen tavoin seitsemän miehen linjaa, yksi mies oli muurissa ja pari boksin reunalla. Suomella kohteita oli vain neljä eli topparit ja Pukki, kun Schüller jäi boksin reunalle ja Gleniä käytettiin apuna lyhyessä kuviossa. 21. minuutilla Lod puolestaan antoi keskeltä Bosnian puoliskoa vapaapotkun. Hän nosti sen taka-alueelle vuorostaan kohti Ivanovia, mutta tämä sai vain iskun naamaansa. 56. minuutilla Nissilä puolestaan keskitti vasemmalta sisäänpäin. Väisänen liikkui takatolpalle, mutta keskitys jäi sekin vajaaksi. Laatu uupui sivuvapaapotkuista, mutta pidin siitä, että Suomi oli tavallaan pitäytynyt siinä, mikä on joskus toiminut eli Lod löytänyt aikoinaan Arajuuren pari kertaa taka-alueelta ja Zenicassa kertaalleen O'Shaughnessyn. Jos jokin ei ole rikki, älä korjaa sitä.

77. minuutilta Alhon lyhyestä rajaheitosta tuli ihan kiva tilanne, kun Lod ja Kamara sahasivat seinällä keskityspaikan oikealta, mutta Uronen tälläsi takaviistosta yli maalin heikommalla jalallaan. Lisäajalla DOS puolestaan linkosi ainoan pitkän heittonsa, jonka jälkitilanteesta Taylor pyssytti boksin reunalta yli maalin. Tuossa heitossa oli myös palattu vanhaan eli kohdepelaajat (Väisänen-Ivanov) juoksivat boksin reunalta vauhdilla kohti maalia, kun heitto lähti ilmaan. Ajoitus oli aika hyvä, mutta Väisänen ei vain ykköspalloa voittanut.

Yksilöt

Hradecky avasi peliä heikoiten miesmuistiin. Tarkkuus nimenomaan jätti parantamisen varaa pl. pari mainiota heittoa puoleen kenttään. Plussaa annan muutamasta hyvin haetusta keskityspallosta. Muutoin hän selvisi aika vähällä. Alho oli erittäin positiivinen jantteri wingbackina. Hän ei vuotanut 1v1-tilanteissa kuin kertaalleen alussa Kolasinacia vastaan, joten maaliskuuhun nähden eteenpäin oli menty. Toki nyt hän ei joutunutkaan pelaamaan laitapakkina, mutta kamppaili silti hyvin esim. Menaloa vastaan toisella puoliajalla takasuoran edessä kammeten tältä kertaalleen pallon jalasta ja reagoiden pari kertaa häntä aiemmin kakkospalloihin. Hyökkäyssuuntaan Alho teki pari hyvää pystyjuoksualoitetta niin sivurajaa pitkin kuin topparien taakse, mutta niistä ei palkittu. Kertaalleen hän hankki vapaapotkun huijaamalla Kolasinacia pelin alussa 1v1-tilanteessa. Syöttötyöskentely oli mututuntumalla ihan hyvää ja sijoittuminen tosiaan aiempaa parempaa. Aika hyvin myös ylhäältä prässätessä Alho sai estettyä pelinavaamisen Kolasinacin kautta. Toisella puolella Urosen rooli oli jäädä pelin edetessä alemmas ja jättää Gazibegovic auki laidalle, jotta alas saatiin 4v3-ylivoima Bosnian yläkolmikkoa vastaan. Ilta oli ailahteleva. Pari harhasyöttöä heti alkuun latisti tunnelmaa, mutta pelin edetessä kyllä hän muutaman hyvän murtavankin passin antoi 10-alueelle Lodille tai Pukille. Pallottomana hän oli kohtalainen laitakaistalla Gazibegovicia vastaan. Muutama vetopaikkakin tuli, kun hän kavensi painottomalta puolelta boksiin tai sen tuntumaan, mutta laukaukset heikommalla jalalla karkasivat reilusti yli maalin.

Topparit pelasivat pääosin hyvin. Ivanov loisti pääpalloissa Dzekoa vastaan avoimessa pelissä estäen monta kertaa Bosniaa pelaamasta muodon sisään kahden alimman linjan väliin. Pallollisena hän haastoi hyvin prässilinjaa kuten maaliskuussakin ja kykeni avausjaksolla antamaan 2-3 hyvää murtavaa syöttöä linjojen väliin. O'Shaughnessy niin ikään antoi pari hyvää murtavaa syöttöä, mutta pystysyötöt selustaan eivät omille päätyneet. Kertaalleen hän viritti kaukolaukauksen, johon Sehic venyi eteen. Kulmapotkuissa hän hakeutui hyvin blokkien takaa vapaaksi, mutta ei saanut namia Lodilta. Pallottomana DOS kavensi toisteisesti ajoissa tukkimaan Urosen takana olleen tilan Stevanovicilta ja mahdollisti Suomen MM-karsinnoista tutun teeman eli hyvän laitapuolustamisen jatkumisen. Jokusen kerran alhaalta avattaessa pallo poltti jalassa, muttei liiaksi kuitenkaan. Väisänen puolestaan ei joutunut tukkimaan niin paljoa Alhon takana ollutta tilaa, mutta osoitti kuitenkin liikkuvuutensa pari kertaa hänkin kaventaen laitaan. Tasoitusmaalissa hän harmillisesti puski pallosta ohi, mutta muutoin Väisänen oli usein hereillä parhaiten boksin reunalla irtopalloissa ja voitti niitä kasan omille. Parasta antia olivat muutamat toisen jakson vastaprässit eteenpäin ja pallonriistot keskiviivalla.

Kamarasta jäivät mieleen hyvät aloitteet pallollisessa vaiheessa ylätaskuista laitapuolustajien selustoihin. Kolmas kerta toi rankkariin johtaneen palkinnon. Pari kertaa hän myös pelasi hyvin yhteen ahtaissa tiloissa Lodin kanssa. Pallottomana Kamara pimensi Pjanicin aika mukavasti kuten Zenicassakin ja ansaitsee siitä kiitoksen. Maalipotkuissa hän nousi pelin edetessä prässäämään Hadziahmetovicia hoitaen senkin roolin rutiinilla. Jokunen yksittäinen huono sijoittuminen avausjaksolla tuli, mutta pääosin hän oli petrannut sijoittumistaan pallottomana ja 80. minuutillakin tosiaan nappasi hyvin pelivälineen pois Gojakilta taskusta eikä vuotanut niiden puolustamisessa kuten maaliskuussa. Jos joku pitäisi nimetä Suomen parhaaksi pelaajaksi, valitsisin Kamaran. Minusta hän pelasi yhden parhaista kotiotteluistaan kokonaisvaltaisesti. Nissilän parasta antia olivat muutamat riistot pallottomana Prcicin ja Hadziahmetovin etupuolelta tilanteesta riippuen. Pallollisena häntä ei oikein löydetty välikaistalta Hadziahmetovicin puristuksista. Erikoistilanteet olisivat voineet olla piirun parempia, eritoten sivuvapaapotkut. Schüller pallottomana syvemmällä tukki hyvin maitse syötöt Dzekolle. Ylempänä hän pumppasi kurinalaisesti kiinni ankkuriin avoimessa pelissä ja alkuun maalipotkuissa, kunnes pelin edetessä vaihtoi rooleja Glenin kanssa merkaten Pjanicin. Tätä vastaan maalipotkuissa Schüller pari kertaa nukahti ja jätti liiaksi etäisyyttä päästäen Pjanicin edistämään peliä yhdellä kosketuksella vastaantuloistaan, mutta muuta negatiivista en oikein keksi. Rankkariin johtaneessa tilanteessa Schüller antoi hyvän murtavan syötön Kamaralle ja oli vielä päättämässä hyökkäystä sen jälkeen.

Lod ei ollut pallottomana kovin loistelias, vaan minusta pari kertaa Ahmedhodzic sai liian vapaasti edistää peliä. Jotenkin jalka ei näyttänyt niin raikkaalta kuin parhaimmillaan prässätessä. Pallollisessa vaiheessa hän oli Pukin tavoin aika statisti pidempien syöttöjen kohteena, mutta hitaammissa hyökkäyksissä hakeutui hyvin Prcicista ja toppareista etäälle pelattavaksi 10-alueelle. Harmi, että maali hylättiin paitsiona vartin kohdalla. Pukki oli kliininen rankkarissa ja teki joitakin hyviä aloitteita pystyyn, mutta ajautui silti liian usein pieneen kulmaan kykenemättä luomaan riittävää uhkaa. Pallottomana hän tutusti juoksi uutterasti sahaten Hadzikadunicin ja Prcicin väliä enimmäkseen. Kokonaisuutena esitys oli kohtalainen, muttei sentään mikään häikäisevä.

Vaihtopelaajista Lamista lienee jo kaikki sanottu muualla. Pari harhasyöttöä heti sisääntulon jälkeen oli karmea alku eikä hän missään vaiheessa näyttänyt kotoisalta ankkurina kuten ei Ukrainaakaan vastaan. Jalkanopeus ei riitä oikein kumpaankaan suuntaan ja sijoittumisessa on lieviä puutteita. Pallollisessa vaiheessa hän ei kykene tekemään itseään pelattavaksi hyviin peliasentoihin ja sitten tuleekin kiire, kun hän pallon saa itselleen. Mielelläni en häntä enää viheriöllä näkisi, koska MM2018-karsinnoista saakka hyvät maajoukkuesitykset ovat olleet lähes nollissa ihan oikeasti. KuPSin Popovitšille vain kutsua menemään hänen sijastaan, kiitos. Taylorista jäivät mieleen parit terävät tempokuljetukset riistojen jälkeen, mutta mihinkään merkittävään ne eivät johtaneet, vaan Bosnia hidasti ne välittömästi. Sinällään ihan energiseltä Taylor näytti ja puolusti ihan hyvin aluettaan. Tasoitusmaalissa paine Dzekoon jäi kuitenkin puuttumaan käsienlevittelyn vuoksi. Källman ja Forss eivät puolestaan mitään kummoista saaneet aikaan vartissa tuoreena kärkiparina. Källman olisi vielä rahtusen terävämmin voinut ajoittain iskeä kiinni Hadzikaduniciin, kun Bosnia oli Suomen kenttäpuoliskolla loppuhetkillä ja vaikeuttaa tämän pelinrakentelua. Kohdepelaajana pidemmissä syötöissä Pukin ja Lodin tavoin hän mututuntumalla hävisi suurimman osan kaksinkamppailuista toppareita vastaan. Forssista ei ole muuta sanottavaa kuin se, että toihan hän juoksuvoimaa ylimpään prässilinjaan, mutta siinä se. Ei toki häneltä muuta varmaan odotettukaan.

Bosnian maalissa Sehic torjui pari kertaa ilmavasti, kun Pukki ja DOS ampuivat avausjakson lopussa boksin liepeiltä. Hänen bravuurejaan eli vastaantuloja ja niitä seuraavia lähitorjuntoja ei nähty, koska sellaisia tilanteita ei tullut. Lyhyesti todettuna hän oli silti mies paikallaan ja ulottuvuus vakuutti. Topparipari oli priimaa. Ahmedhodzic ei niin paljoa päässyt avaamaan peliä kuin kolmella topparilla pelatessa, jolloin hänelle voitiin aina kierrättää sivurajalle, mutta muutama tuttu chippi sivurajaa pitkin kohti Stevanovicia nähtiin. Nuo chipit olivat niin vaivattoman näköisiä, kun pallokosketus oli silkkiä. Kierrättäminen oli varmaa. Pallottomana hän kuitenkin loisti, koska gasellimaisen hoikista jaloista huolimatta ponnistusvoimaa riitti ja hän voitti kasan pääpalloja toppariparin tavoin Suomen kärkiparia vastaan. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa hän myös loisti juoksunopeudellaan kuten Källmania vastaan nähtiin pelin lopussa ja Pukkiakin vastaan hän ehti aina pelin alle ajoissa lopulta. Ehkä katsoin esitystä fanipoikalasien läpi, mutta olihan Ahmedhodzic niin laadukas toppari kuin osasi odottaakin. Hadzikadunic vierellä oli arvoitus, koska vastuu väheni MM-karsintojen edetessä, mutta hän oli ehkä jopa vielä rautaisampi. Parhautta olivat riistot Lodin etupuolelta, kun tätä tavoiteltiin puolesta kentästä kohdepelaajana. Pukkiakin hän toki alisti pari kertaa. Olemus oli kaikkinensa hyvin eleetön. Ahmedhodzicin tavoin hän myös kavensi pari kertaa ajoissa tukkimaan laitapuolustajan takana ollutta tyhjää tilaa. En tiedä, en hirveästi keksi negatiivista sanottavaa, vaan kotijoukkueen tavoin vieraiden topparit olivat myös joukkueensa parhaimmistoa. Tuon toppariparin varaan Bosnian puolustus kelpaa rakentaa seuraavaksi vuosikymmeneksi.

Laitapuolustajista Kolasinac ei päässyt loistamaan ylöspäin niin paljoa kuin parhaimmillaan wingbackina. Iltapuhde Alhoa vastaan päättyi minusta tasapeliin. Loppua kohden hän nousi enemmän pelattavaksi leveyteen, mutta keskityksistä puuttui laatu ja ne jäivät ehkä tarkoituksella mataliksi. Erikoistilanteissa hän pari kertaa hukkasi DOSin blokkien taakse, koska vartiointi ei ole maajoukkueessa ollut yleensä hänen pala kakkuaan, vaan hän on ollut jopa Pjanicin tavoin boksin reunalla ainakin vielä MM-karsintojen alussa. Räjähtävyys oli yhä olemassa tempokuljetuksissa. Gazibegovic puolestaan oli pallokosketukseltaan yllättävän hyvä ja vakaa. Syöttötyöskentely muistutti jossain määrin Raitalaa ja ehkä vähän koko olemuskin. Harvoista keskityksistä häneltäkin uupui laadukkuus, mutta pystysyötöt kohti Stevanovicia Urosen taakse olivat pehmeydeltään hyviä, vaikkei niistäkään valmista tullut. Pallottomana hän sijoittui ihan hyvin ja tarvittaessa Ahmedhodzic suojasi selustan Urosen syötöiltä. Liike ja suunnanmuutokset olivat raitalamaisen sujuvia, vaikkeivat maailmanluokkaa.

Keskikentän pohjalla Prcic puolusti huonosti niin isompaa aluetta kankeudellaan kuin myös topparien edustaa Lodin ja Pukin vastaantuloilta. Huono esitys ankkurina siis ainakin pallottomana, vaikka hän Pjanicin prässätessä ylempää kavensikin kurinalaisesti aina kiinni Kamaraan, mutta muutoin liike ei vakuuttanut. Pallovarmuuskin oli alussa huonoa maalipotkuissa eritoten. Oli hän sentään Lamia parempi roolissaan ja puolusti pari kertaa hyvin eteenpäin vastaprässitilanteissa, mutta siinäpä se. Hadziahmetovic pimensi hyvin Nissilän, kun Suomella oli pallo, mutta toisaalta eipä hänkään pallollisessa vaiheessa hirveästi mitään saanut luotua Nissilää vastaan, joten heidänkin keskinäinen otatuksensa päättyi tasapeliin. Joskus aiemmin hänellä on ollut ongelmia pallovarmuudessa omalla puoliskolla avausvaiheessa, mutta ei tässä pelissä. Liike oli hyvää ja peruspotkutekniikka kunnossa puolenvaihdoissa. Pjanic puolestaan pallollisena jäi oikealla välikaistalla Kamaran pimentämäksi kuten Zenicassa. Parhaiten hän loisti Schülleriä vastaan, koska jalka oli todella kepeä eikä tämä ehtinyt seurata, kun Pjanic putosi palloa vastaan tyhjään tilaan maalipotkuissa auttaen pelinavaamisessa. Pari hyvää kulmapotkua Pjanic ehti tunnissa antaa, mutta eniten pidin hänen terävistä spurteistaan, koska ei hän mikään löntystelijä todellakaan ollut, vaan liikkui ehkä parhaiten kaikista pelaajista.

Yläkolmikosta Dzeko jäi Ivanovin varjoon pitkälti, kunnes sitten syötti tasoitusmaalin lisäajalla. Isoksi mieheksi hän silti taipui hyvin vaikeisiinkin asentoihin, mutta eräskin volley meni raa'asti ohi vasemmalta. Pallottomana hän ravasi Ivanovin ja Schüllerin väliä estäen kohtalaisen hyvin rakentelun Schüllerin kautta, mutta Ivanovin jalan sulkemisessa hän oli pari kertaa myöhässä. Krunic oli aika hajuton ja mauton Serie A -voittajaksi. Harvoista kombinaatioista linjojen välissä Dzekon kanssa ei tullut valmista. Pallottomana hän oli parhaimmillaan, kun olemus ja juoksuvoima olivat alati uhkana Väisäsen naaman edessä. Hän myös esti hyvin syöttöjä välikaistaa pitkin Nissilälle. Toisella laidalla Stevanovic ei loistanut kuten wingbackina parhaimmillaan joutuen kaventamaan ajoittain välikaistalle laitapakin tieltä. Muutamista keskityksistä uupui tarkkuus. Pallottomana hän nukahti tavanomaisesti pari kertaa eikä onnistunut peittämään DOSilta syöttölinjoja optimaalisesti aina. Pystyjuoksualoitteet puolestaan DOS seurasi kurinalaisesti eikä täten nopeuttaan Stevanovic päässyt hyödyntämään missään vaiheessa.

Vaihtopelaajista Hotic veivasi pari kertaa vasurinsa ketterästi auki oikealla laitakaistalla mm. Urosta ja DOSia vastaan, mutta keskityksistä puuttui laatu. Näppärä uudehko tuttavuus hän silti oli matalalla painopisteellä varustettuna. Prevljak toi ryhtiä päätöskympille yläkertaan fyysisellä preesenssillään ja survoi lopulta tasoituksen. MM-karsinnoissa hän teki jonkinlaisen läpimurtonsa runkopelaajaksi, mutta Dzekon ja Demirovicin puristuksissa peliaikaa ei ole aina helppoa saada, mutta hän on kunnostautunut silti isojen maalien miehenä osuen nyt, kahdesti syksyllä Kazakstania vastaan ja muistaakseni hän teki myös voittomaalin Kuwait-harjoituspelissä, joten niissä harvoissa peleissä, jotka Bosnia on voittanut Petevin aikakaudella, Prevljak on ollut hyvin esillä, vaikka nyt tasuri vain tulikin. Hän oli vielä raamikkaampi livenä kuin TV:n välityksellä. Menalo puolestaan oli pettymys syksyn havaintoihin peilaten eikä kyennyt juuri voittamaan 1v1-tilanteita vasemmalla laidalla kuten parhaimmillaan. Siksi keskitykset olivat vähissä. Jotenkin hän oli vähän kankeahko eikä niin elastinen kuin joskus. Pallokosketus oli toki yhä aika hallittu. Gojak puolestaan korvasi Pjanicin ylempänä keskikenttänä ja operoi enimmäkseen vasemmalla välikaistalla, kunnes päätöskympillä hän liikkui pohjapelaajaksi Prcicin vierellä. Kamara pimensi sitä ennen hänet aika hyvin. Muutama sähäkkä tempokuljetus häneltä nähtiin ja yhdestä niistä DOS hankki itselleen varoituksen. Kulmapotkut sen sijaan olivat luokattomia leijaillen yli päädystä kahdesti. Menalon tavoin paras versio Gojakista jäi näkemättä.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #20 : 06.06.2022 klo 19:49:22

Montenegro - Romania 2-0 4.6.2022, Kansojen liiga

Montenegro 4-4-1-1

Mugosa 9
Haksabanovic 17
Jovovic 16 - Jankovic 10 - Raickovic 20 - Marusic 23
A. Vukcevic 2 - Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Vesovic 7
Mijatovic 1

Romania 4-1-4-1

Tanase 19
Mihaila 13 - Olaru 14 - R. Marin 18 - Ivan 9
Cristea 3
Bancu 11 - Rus 17 - Chiriches 6 - Ratiu 2
Nita 1

Montenegro jatkoi voittoisan Kreikka-pelin 4-4-1-1 ryhmityksellä. Savic oli sivussa jalkaongelmien vuoksi ja Jovetic loukkaantui jonkun raportin mukaan ensimmäisissä reeneissä, joten taitaa olla niin, että heitä ei kesäkuussa askissa nähdä valitettavasti. Kakkoskärki Durdevic puolestaan on käynyt ranneleikkauksessa ja täten kesäkuun pelit jäävät väliin, joten Mugosa pääsi siksi avaukseen. Lisäksi Osmajickin oli poissa loukattuaan itsensä seurajoukkueessaan. Tätä olisi voinut peluuttaa myös piikissä tai vasemmalla laidalla.

Haksabanovicin pelipaikka oli yllätys, koska hän on aiemmin pelannut vasemmalla, mutta nyt kärjen alapuolella. Jovovic puolestaan on nähty maajoukkueessa ennemmin oikealla, mutta hän oli nyt vasemmalla. Jankovic keskustan kaksikossa ei yllättänyt saatika Marusic oikeana laiturina. Raickovic oli valinta toiseksi keskustan pelaajaksi. Veikkaisin, että Scekic avannee sitten Helsingissä. Puolustuslinjassa toppareina olivat Savicin poissaollessa kakkos- ja kolmosvaihtoehdot. Mielenkiintoista oli se, että Radunovic aloitti vaihdossa, joten tulokas A. Vukcevic oli vasen pakki, mutta toivottavasti Risto nähdään sitten avauksessa huomenna Olympiastadionilla ja häntä vain säästeltiin. Vesovic aloitti oikealla, koska sen pelipaikan ykkösvaihtoehto M. Vukcevic lepäsi myös lähes koko pelin. Mijatovic maalissa oli odotettu valinta Sarkicin poissaollessa. Montenegro käytti kaikki vaihtonsa. Toisella jaksolla Bozovic otettiin sisään alemmaksi kärjeksi ja Haksabanovic siirtyi vasemmalle Jovovicin paikalle. Päätöskymppiä ennen Scekic ja M. Vukcevic korvasivat Raickovicin ja Marusicin yksi-yhteen. Hetken päästä vielä toinenkin laituri Haksabanovic vaihdettiin puolustavampaan Radunoviciin ja samalla Savicevic korvasi keskustassa Jankovicin.

Romaniakaan ei ihan ykkösillä peliin lähtenyt. Topparipari oli maaliskuun perusteella toki paras mahdollinen ja samoin oikea pakki, mutta Bancun avauspaikka vasemmalla Camoran sijasta oli pieni yllätys. Laituriosastossa ei ollut kummallisuuksia, koska arvasin Ivanin jossain pelissä varmasti avaavan oikealla Manin ja Hagin poissaollessa ja näköjään hän oli heti tässä pelissä oikea laituri. Puscasilla oli kaiketi jotain vammaa, kun hän ei penkilläkään ollut, joten valinta Alibecin ja Tanasen välillä piikissä kohdistui jälkimmäiseen. Keskikenttäkolmikossa R. Marin oli odotetusti toinen kasipaikan pelaajista. Hänet oli merkitty vasemmalle, mutta maaliskuun tapaan hän kyllä pelasi oikealla. Olaru oli vasemmalla toisin kuin maaliskuun peleissä, kun Cicaldauta säästeltiin. Ankkurina aloitti Cristea uutena tuttavuutena, kun M. Marinkaan ei penkillä ollut. Toki jo 13. minuutilla Cretu jouduttiin ottamaan sisään Cristean paikalle. Tauolla Maxim korvasi Olarun. Tunnin jälkeen Alibec tuli piikkiin ja Mitrita vasemmalle sekä vielä 78. minuutilla Cicaldau korvasi R. Marinin.

Mielenkiintoista oli se, että tänään Twitterissä tuli vastaan huhu, että Chiriches ja Maxim lopettaisivat maajoukkueuransa näihin kesäkuun peleihin. Jää nähtäväksi, että pitääkö tuo paikkansa eivätkä he Helsinkiin enää syyskuussa saapuisi.

Montenegro pallollisena vs. Romania pallottomana

Avaus- ja rakenteluvaihe


Montenegro rakensi alhaalta kuten ennenkin 2-4-4:llä, kun käytössä oli 4-4-2 paperiryhmitys.


Montenegron laitapakit olivat ajoittain aika konservatiivisia ja puolessakin kentässä pysyttelivät pohjakaksikon tasolla useasti. Vasta ensimmäisen kerran puolen tunnin jälkeen kunnolla Vesovic nousi ylemmäs ja hyökkäysmuoto muuntui 2-3-5:een, jota Montenegro aiemminkin on käyttänyt vastustajan kenttäpuoliskolla täyttäen viisi kaistaa tasaisesti kuten tässä.


Romania puolusti puolestaan 4-1-4-1 blokissa kuten oletus oli.


Maaliskuun harjoituspeleissä ja edellisenkin valmentajan aikakaudella MM-karsinnoissa Romania kuitenkin profiloitui joukkueeksi, joka prässäsi ylhäältä jatkuvasti. Tässä pelissä lähestymistapa oli kuitenkin täysin toinen, sillä Romania vetäytyi tähän asetelmaan todella usein vapaaehtoisesti eikä edes yrittänyt ottaa ylempää kiinni kuin aika ajoin, vaan salli Montenegron topparien tulla pallon kanssa lähemmäs puolta kenttää. Kreikkahan puolusti ihan samoin maaliskuussa Montenegroa vastaan. Kenties ajatuksena oli säästää voimia neljän pelin urakkaan, mutta myös pitää keskikentän linja lähellä puolustuslinjaa, koska tiedossa oli, että Montenegro pelaisi mielellään pitkiä palloja vastustajan puolustuslinjaan ja toki sallimalla vastustajan nostaa ryhmitystään, avaisi se myös tilaa vastaiskuille selustaan riistojen jälkeen paremmin. Kuvassa näkyvät prässivastuut eli Tanase oli piikissä 1v2-alivoimainen. Kasipaikan R. Marin ja Olaru peilasivat Montenegron pohjakaksikon ja laiturit Mihaila ja Ivan prässäsivät Montenegron laitapuolustajia. Ankkuri Cristea/Cretu tukki tiloja puolustuslinjan edessä luoden alas 5v4-ylivoiman Montenegron ylänelikkoa vastaan. Romanian passiivisempi lähestymistapa tarkoitti sitä, että Montenegro hallitsi palloa yllättävän paljon eli 46%, kun MM-karsinnoissa prosentit olivat pahimmillaan alle 40% selvästi.


Niinä hetkinä, kun Romania otti ylempää kiinni, toinen kasipaikan pelaaja nousi Tanasen avuksi prässäämään toppareita ja ankkuri Cretu liikkui suojaavasta roolistaan vapaaksi jääneeseen Montenegron pohjapelaajaan kiinni. Tässä kuvassa Olaru iskee kiinni Vujaciciin, joten Cretu kaventaa perässä estämään syötön Jankovicille. Muutoin vastuut ovat ennallaan. Kenttä oli joka tapauksessa siis täynnä 1v1-tilanteita näinä Romanian korkean prässin hetkinä, koska alas jäi 4v4-tilanne Cretun liikuttua ylemmäs. Sikäli Romanialle tyypillisesti juuri kasipaikan pelaaja oli se, joka tuki kärkeä toppareiden prässäämisessä eikä laituri, koska maaliskuussakin laiturit pysyivät aina kiinni vastustajan laitapakeissa ja nimenomaan ylemmiltä keskikentiltä tuli tukea kärjelle toisen topparin ja ankkurin prässäämiseen, mutta kun Montenegrolla ei yksittäistä ankkuria ollut, prässi oli organisoitu hieman eri tavoin.


Vaikka Romania antoi tilaa Montenegron alakerralle tulla lähemmäs puolta kenttää ja avata peliä aika rauhassa, silti tutusti pelityyli oli suoraviivainen ja alhaalta palloa lingottiin ilmassa kohti vastustajan puolustuslinjaa uutterasti. Radulovic haluaa joukkueensa vain siirtävän painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolle mahdollisimman riskittä, jonka jälkeen kaaospallot voittamalla on mahdollista ehkä haavoittaa organisoimatonta puolustusta. Tässä Mijatovic avaa maalipotkun alhaalta tutusti ilmassa kohti kohdepelaajaa, joka tässä pelissä oli Marusicin ohella myös Mugosa.


Cretu voitti ykköspallon Mugosaa vastaan suojaten puolustuslinjaa.


Mutta Jovovic ja Haksabanovic raapivat kakkospallon isännille. Painopisteen siirto onnistui. Marusic teki liikkeen vielä selustaan painottomalta puolelta, mutta sitä ei poimittu.


Hetken päästä Mijatovic kiskoo avoimessa pelissä pallon kohti vuorostaan Marusicia, kun Tanase blokkaa syötön Tomasevicille.


Marusic voitti ykköspallon ja taas painopiste oli siirretty Romanian puoliskolle riskittä.


Paras aihio nähtiin ehkä tunnin jälkeen. Rajaheiton jälkeen Vujacic nostaa pallon kohti Mugosaa.


Tämä pudotti Chirichesin edestä Haksabanovicille.


Kaukomaanuoliainen meni niukasti ohi vasemman alakulman.


Lisäajalta avausjaksolta vielä yksi tilanne. Aika usein yhä Montenegron pelinavausvastuu oli Tomasevicilla kuten MM-karsinnoissa eli pallo kierrätettiin hänelle ja hän sitten roiskaisi kohti ylänelikkoa. Tässäkin näkyy hyvin, kuinka Tomasevic voisi kuljettaa vielä paljon lähemmäs prässiä, mutta hän ei ota riskiä menetyksestä, vaan hyvin etäältä lähettää pystysyötön. Ottelu oli kaikkinensa aika rikkonainen ja matalatempoinen johtuen osin siitä, että Romania salli isäntien pallotella alakerrassa tavallista enemmän. Jos Suomikin vain vetäytyy yläkaarelle, huomisestakin voi tulla osin puuduttavaa seurattavaa, jos punapaitojen alakerralta löytyy hitusen enemmän malttia vielä puolustaa pallolla.


Montenegro ei kuitenkaan ollut ihan niin riskejä välttelevä joukkue kuin aiemmin MM-karsinnoissa, vaan maaliskuussahan se pyrki harjoituspeleissä pelaamaan vähän rohkeammin maitse ja sama näkyi tässäkin pelissä pariin otteeseen. Vartin jälkeen esimerkiksi Montenegro purki prässin pelaamalla maitse Vesovicin kautta Marusicille eikä suinkaan ilmassa.


Marusic putosi vastaan pitäen Bancun selässään ja pudottaen pallon Jankovicille.


Ja vasta nyt, kun Olaru oli lähes iholla, Jankovic teki tavanomaisen valinnan pelaten pystysyötön viimeiseen linjaan tai tässä tapauksessa jopa sen taakse Haksabanovicille.


Peippailu boksissa Ratiuta vastaan ei kuitenkaan tuonut tulosta tuolla kertaa.


Mijatovickaan ei aina avannut ilmassa, vaan yritti pelata maitse satunnaisesti, mutta tässäkin tuloksena oli harhasyöttö R. Marinille, joka nappasi pallon Raickovicia vastaan vieraille. Armeniassahan Montenegron alakerralla sattui paljonkin harhasyöttöjä, kun pyrkimyksenä oli harjoitella maitse avaamista. Tässä pelissä niitä ei niin paljoa tullut, koska pelityyli oli lähempänä MM-karsintojen varmistelua, vaikkakin vähän rohkeammaksi muokattuna.


Paras osoitus uudesta rohkeudesta oli 70. minuutilla, kun Mijatovic ei luopunut pallosta Alibecin prässin alla, vaan kuljetti sivuttain, kunnes sitten lopulta suostui avaamaan ilmassa pystyyn, mutta MM-karsinnoissa tällaisesta pelirohkeudesta olisi tullut sapiskaa Radulovicilta.

Laitakaistoilta murtautuminen


Kuten ennenkin, Montenegro loi suurimman osan paikoistaan laitakaistoilta keskityksistä, joten leveyden puolustaminen on avainasemassa huomenna Helsingissäkin Huuhkajille. Ideaalitilanne on saada eristettyjä 1v1-tilanteita laitakaistoille joko kierrättämällä tai ristipalloilla. 17. minuutilla Marusic on keskittämässä, mutta Mihaila liukuu väliin viime hetkellä.


Hetken päästä Montenegro vyöryy ensi kertoja 2-3-5:llä Vesovicin noustua ylemmäs. Vujacic kierrättää hänelle pallon. Marusic on kaventanut välikaistalle ja vetänyt Bancun mukanaan, joten Vesovic pääsee rauhassa haastamaan Mihailaa.


Vesovic peippaili oikean jalkansa auki. Kohdealueella on peräti neljä miestä viittä romanialaista vastaan.


Mugosa irtosi toppareista takatolpalle, mutta pusku suuntautui yli maalin. Suoraviivaista pelaamista laitojen kautta ja ruokaa luukulle. Siinä on Montenegron toimiva resepti.


Tässä puolestaan Haksabanovic on hetkellisesti oikealla laidalla ja keskittää takatolpalle.


Jovovic ohjaa yli maalin. Kohteita oli tässäkin kolme boksissa.


Ristipalloissa syöttötarkkuus oli MM-karsintojen tapaan ajoittain puutteellinen. Esimerkiksi vartissa Jovovicille yritettiin kolmesti luoda eristetty 1v1-tilanne Ratiuta vastaan, mutta kertaakaan hän ei päässyt haastamaan laitapakkia. Tässä Vujacic ohittaa Tanasen prässin ristipallolla.


Ratiu ahdistaa Jovovicia sivurajalla, jolloin haltuuotto epäonnistuu.


Hetken päästä ristipallo jäi puolestaan vajaaksi ja sama toistui vielä kolmannen kerran lyhyen ajan sisään, mutta idea oli selkeä.


Toisella jaksolla kertaalleen Raickovic sen sijaan alusti paikan Vesovicille.


Chiriches purki kuitenkin tämän keskityksen maalin edestä.


MM-karsintojen tapaan pari kertaa Montenegron alakerta lähetti pystysyöttöjä vastustajan laitapakkien taakse tyhjään tilaan pyrkien siten luomaan keskityspaikkoja suoraan juoksusta. Tässä Tomasevic kerrankin hyvin ottaa tyhjän tilan pois ohittaen jalalla Tanasen prässin. Sekä A. Vukcevic että Haksabanovic tekevät yhtäaikaiset liikkeet.


Vukcevicin haltuunotto oli kuitenkin vähän louhikkoinen eikä keskityspaikkaa syntynyt.


Pallo kuitenkin jäi kotijoukkueelle. Jankovic vaihtoi puolta Vesovicille.


Tämä hankki vapaapotkun onnistuneella 1v1-haastolla!


Vukcevic teki muutamia aloitteita vasemmalla laidalla ja oikealla puolella niistä vastasi vähemmän yllättäen Marusic. Vujacic ohittaa prässin ilmassa tavanomaisesti pelaten kohti Bancun selustaa.


Syöttö jäi vähän vajaaksi, joten Marusic joutui vain pudottamaan sen alaspäin Vesovicille, joka ei sillä kertaa keskitystä maalille pystynyt toimittamaan. Sama toistui pari kertaa jakson aikana eli Marusicin keskitysaikeet Romania aika hyvin pimensi.

Romanian muodon sisään pelaaminen


Kuten tavallista, jos Montenegro yritti pelata muodon sisään maitse, se tapahtui välikaistoille eikä targetille. Tässä Tomasevic syöttää vasurillaan sisäänkaventaneelle laiturille Jovovicille.


Mutta tekniikka ei riitä kääntymiseen, vaan Cretu nappaa pallon. Lopputulemana oli usein tämä sama MM-karsinnoissa, koska ahtaissa tiloissa montenegrolaiset eivät viihdy.


Osaaminen riittää sen sijaan siihen, että pallo vain käytetään nopeasti ylätaskussa ja levitetään siitä laitaan keskityspaikkaan. Romania puolestaan epäonnistui maaliskuussa Israelissa taskujen puolustamisessa ja silloin kotijoukkue hyökkäsi monesti kuten Montenegro tässä eli käytti pikaisesti pallon muodon sisässä, houkutteli vastustajia kohti palloa ja sitten kun tilaa oli syntynyt leveyteen enemmän, peliväline siirrettiin sinne. Haksabanovic on toki se, jolla tekniikka riittää osin kääntymiseen kasvot kohti maaliakin.


Aikaisen keskityksen sijaan Vesovic tällä kertaa lähti kuljettamaan boksiin onnistuneen harhautuksen jälkeen, mutta ajautui umpikujaan.


Reilun minuutin päästä Romanian kahden alimman linjan välissä taskussa on taas iso tila, johon hakeutua pelattavaksi ja jopa Montenegro kykenee näitä hyödyntämään. Haksabanovic on taas valppaana. Vujacic poimii hänet.


Haksabanovic pysyi maltilla pallossa odottaen Vesovicin taustakierron ja imien kaksi pelaajaa itseensä.


Vesovic teki taas vähän väärän valinnan, kun keskityksen sijaan hän pelasi seinän Haksabanovicin kanssa, joka ajautui umpikujaan.


Viimeinen näyte on voittomaali. Montenegro meni 1-0 johtoon 65. minuutilla. Taas Romanian kahden alimman linjan välissä taskussa on tila, johon liikkua. Alemmaksi kärjeksi tullut Bozovic tekeekin niin.


Yhden kosketuksen levitys Vesovicille.


Matala keskitys ohi Mitritan jäi vähän Mugosan taakse.


Jankovicin vastaprässi toimi.


Vesovic sai toisen yrityksen. Hän keskitti takatolpalle kuten parissa aiemmassa tilanteessa. Laituriksi siirtynyt Haksabanovic liikkuu sinne, minne pitääkin.


Ratiu nukahti ja Haksabanovic sai rauhassa pudottaa pallon Mugosalle.


Tämä tykitti pallon vasurilla maaliin. Montenegro yksi, Romania nolla. Maalissa yhdistyivät hienosti välikaistalla taskuihin pelaaminen ja suoraviivainen keskittäminen.

Romanian positiiviset tilanteenvaihdot


Kuten voittomaalissakin nähtiin, Montenegron vastaprässi toimi kivasti ylhäällä tuoden riistoja kasan jo ennen puolta kenttää. Siksi Romanian vastaiskut jäivät todella vaisuiksi. Tässä Haksabanovic, Jovovic ja Raickovic sulkevat syöttösuunnat.


Ja lopulta Raickovic väänsi itselleen pelivälineen sivurajalla.


Sama mies toisen jakson alussa katkoi kahdesti Romanian puoliskolla vastustajan eteenpäin suuntautuneet syötöt vastaprässäten pallot nopeasti takaisin Montenegrolla.


Tällä jälkimmäisellä kerralla hän pääsi jopa vetopaikkaan, mutta laukaus blokattiin. MM-karsinnoissa vastaavasti Montenegro satunnaisesti onnistuneen vastaprässin jälkeen käänsi onnistuneesti pelin suuntaa, joten tämä oli oiva tuore näyte samasta asiasta. Vastaiskuihin lähdössä on oltava huolellinen huomenna.


Jokusen kerran Romania pääsi sentään yli puolen kentän. Mihailaa haettiin tutusti diagonaalisyötöillä vastustajan laitapakin jättämästä tilasta, mutta eipä hän kertaakaan päässyt hyödyntämään parasta asettaan eli tempokuljetusta. Tässä näytteessä Tomasevic on vasempana topparina kaventanut ajoissa tukkimaan A. Vukcevicin takana olleen tilan eikä Mihaila pääse rynnimään läpi.


Toisen jakson alussa Montenegron vastaprässi vuoti ylempänä. Maxim pääsi kuljettamaan ja poimi sitten Mihailan laidalta tutusti.


Syöttö jäi kuitenkin taakse eikä Mihaila päässyt haastamaan pelin alle ehtinyttä Vesovicia.


MM-karsinnoissa Montenegron ongelmana oli se, että vaikka pelaajat kurinalaisesti juoksivat alaspäin menetysten jälkeen ja peli saatiin hetkeksi hidastumaan boksin reunalla, lopullinen huolellisuus puuttui ja vastustajat silti päättivät muutamat vastaiskut onnistumisiin, kun montenegrolaisten keskittyminen herpaantui boksin reunalla. Tässä pelissä niin ei ollut, vaan esim. 20. minuutilla Tomasevic piti Tanasen loppuun asti ulkopuolella eikä tämä päässyt palloon käsiksi.


Lisäajalla puolestaan Vujacic pysäytti Mitritan etenemisen boksin reunalle taklaamalla.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #21 : 06.06.2022 klo 19:50:21

Romania pallollisena vs. Montenegro pallottomana

Avaus- ja rakenteluvaihe


Romania rakensi alhaalta 2-3-2-3 muodolla, jota se käytti maaliskuussa avauspelin toisesta puoliajasta alkaen kokeiltuaan silloin Kreikkaa vastaan avausjaksolla 3-4-3:a, jossa ankkuri putosi topparien väliin, mutta nyt Cristea/Cretu oli toppareiden yläpuolella laitapakkien kanssa samassa tasossa ja heidän yläpuolellaan olivat kasipaikan Olaru ja R. Marin. Kuvassa näkyy myös se, kuinka Montenegro vetäytyy aika suosiolla eikä prässää ylhäältä, koska sen osaaminen ei siihen riitä kunnolla. Alempi kärki Haksabanovic merkkaa Cristean ja Mugosa hoitaa vastustajan topparit, mutta kuten tapoihin kuuluu, heidän Montenegro antaa aika rauhassa pallotella.


Lisäksi tilanteessa näkyy sama kuin aiemmissa Montenegron peleissä eli tilat edetä sitä vastaan ovat eritoten laitapuolustajien kautta, jotka ovat rauhassa sivurajoilla, kun kk-linja on niin kapealla.


Tässä näkyy, miten isoja tiloja ylimmän prässilinjan takana yhä on, kun Montenegro yrittää ottaa ylhäältä kiinni. Nita vain hätiköi maalissa ja päätti pelata riskittömämmin ilmassa kohti Mihailaa eikä poiminut Cretua.


Maaliskuussahan monesti Romania eteni sivurajojen kautta yrittäen pelata vastustajan laitapakkien taakse ja kieltämättä ehkä siksi Nita suosiolla potkaisi pallon kohti Mihailaa ja Olarua, jotka kamppailivat pelivälineen Romanialle. Valkopaidat osin välttelivät keskustan kautta pelaamista viime peleissä vaarallisten menetyksien välttämiseksi, mutta tässä tilanteessa parempi tilanteen tunnistaminen olisi ehkä ollut parempi valinta, kun pienellä chipillä Cretu olisi ollut pelattavissa ja ehtinyt kääntyä vaivatta ennen kk-linjan prässiä.


Hetken päästä sentään Rus ymmärsi pelata maitse tyhjään tilaan Montenegron ensimmäisen prässilinjan taakse pudonneelle Olarulle.


Tämän kahden metrin syöttö Cretulle meni kuitenkin kolme metriä ohi suoraan Mugosalle, heh. Käsittämätön pallonkäsittelyvirhe.


Niinpä Cretu joutui kaatamaan Mugosan ja aiheuttamaan vapaapotkun, jonka Haksabanovic ampui reippaasti yli, mutta tämä näyte oli enemmän Romanian huonoutta kuin isäntien hyvyyttä.


Tässä on vielä parempi kuva Montenegron tutusta 4-4-2 blokista, jossa kk-linja on niin kapealla, että välikaistat ovat käytännössä tuplattuina, kun laiturit irtoavat leveyteen vain, jos vastustaja kierrättää pallon sinne laitapuolustajilleen, jotka ovat jälleen täysin auki. Samoin topparit saavat rauhassa pallotella ja varmaan sama on huomennakin eli sitten vain Huuhkajien toppareiden tulee kuljettaa lähelle prässiä kuten Bosniaa vastaan.


Marusicin tehtävä oli oikealla seurata Bancun nousut, jottei Vesovic jäänyt alivoimaiseksi, vaan tämä pystyi kaventamaan Mihailan perässä keskemmälle. Täten ajoittain Montenegron puolustusmuoto oli jopa 5-3-2 eikä 4-4-2.


Tässä näkyy Romanian 2-3-5 hyökkäysmuoto puolesta kentästä eteenpäin. Maaliskuun tapaan laitapakit vastasivat leveydestä ja laiturit olivat yhtä aikaa taskuissa kapealla.


Välillä maaliskuussa hyökkäysmuoto oli myös 2-2-6, kun toinen kasipaikoista nousi 10-alueelle luomaan lisäuhkaa linjojen väliin. Tuokin päti myös tässä pelissä välillä. Tässä kuvassa Olaru on hääräämässä yläviisikon apuna.


Montenegrolla oli sama ongelma kuin aiemmin eli vapaan topparin oli ajoittain todella helppo kuljettaa ohi ylimmän prässilinjan, kun etäisyys kk-linjaan venyi eikä Mugosa ole kovin kevytjalkainen. Nyt Rus tyytyi syöttämään ajoissa Banculle, kun hän olisi voinut kuljettaa vielä lähemmäs kk-linjaa antamaan murtavan syötön.

Montenegron laitapuolustaminen & Romanian laadullisten ylivoimien luonti


Aiempien pelien tapaan Montenegro puolusti kurinalaisesti leveyttä tuoden sinne parhaimmillaan useammankin pelaajan, kun muoto liikkui vahvasti aina pelin puolelle.


Tässä puolestaan Jovovic irtosi keskeltä leveyteen ja seurasi Ratiun juoksun loppuun asti estäen laadullisen ylivoimatilanteen synnyn A. Vukcevicia vastaan. Toisella jaksolla Haksabanovicilta nähtiin laituriksi siirrettyään yksi vastaava spurtti alaspäin Ratiuta vastaan.


Tutusti Romania yritti mm. ristipalloilla luoda laadullisia ylivoimatilanteita. MM-karsinnoissa nuo laadulliset ylivoimat luotiin pääasiassa laitureille laitakaistoille, mutta maaliskuussa kun laiturit enimmäkseen olivat leveydessä, tilanteet luotiin heille. MM-karsinnoista peliin ovat jääneet painottoman puolen laitureiden juoksut takatolpalle ja tässä ensimmäisessäkin näytteessä sellainen nähtiin viidennellä minuutilla, kun rajaheiton jälkeen Olaru lähetti ristipallon A. Vukcevicin taakse.


Vukcevic kuitenkin oli hereillä eikä laituri Ivan päässyt pallolle. Montenegrolla on välillä ollut ongelmia pallontuijottamisen kanssa ja selustan suojaaminen on unohtunut tällaisissa vastaavissa hetkissä, mutta Vukcevic uutena tulokkaana ei samaan sortunut.


28. minuutilla Chiriches tunnisti sen, että hänellä on tilaa kuljettaa muodon sisään ja Chiriches tuon tilaisuuden käytti rohkeammin kuin Rus aiemmin.


Chiriches kuljetti aina hyökkäyskolmannekselle asti ja levitti sitten laitaan Ivanille 1v1-tilanteeseen pallon.


Mihaila taka-alueelta haki saksipotkua epäonnistuen siinä.


63. minuutilla Ivan ja Ratiu loivat 2v2-tilanteen Vukcevicia ja Haksabanovicia vastaan. Viimeksi mainittu ei saanut peitettyä Ivanin tassua.


Mihaila oli nyt takatolpalla, muttei saanut laatupuskua aikaan.


37. minuutilla Romania vyöryi 2-3-5:llä siten, että Ivan ja Mihaila olivat vaihtaneet laitoja ja ensin mainittu pysyi leveydessä, kun Olaru täytti vasemman välikaistan ja Bancu pysyi alempana. Marin tavoitteli ristipallolla laadullista ylivoimatilannetta, mutta Ivan livahti paitsioon. Idea oli kuitenkin pelisuunnitelman mukainen.


Romania yritti kierrättää paljon sivuttain liikuttaakseen vastustajan muotoa ja saadakseen noita 1v1-tilanteita aikaan ilman, että vastustajan laiturit/laitapakit saisivat tukea ajoissa. 42. minuutilla Olaru vaihtoi puolta oikealle.


Ratiulle saatiin 1v1-tilanne Jovovicia vastaan ja tämä joutui repimään aiheuttaen vapaapotkun syvältä. Laadullinen ylivoima todellakin.


Tässä puolestaan Cretu pelaa Ivanille pallon leveyteen Vukcevicia vastaan.


Vukcevic kuitenkin hoiti tilanteen tyylikkäästi ja oli positiivinen ilmestys Radunovicin tuuraajana. Ehkä todella Montenegro on vihdoin löytänyt hyvän kakkosvaihtoehdon vasemmaksi pakiksi.


Viimeinen poiminta tähän teemaan liittyen on 78. minuutilta. Maxim vaihtaa puolta Ivanille, joka maaliskuusta poiketen viihtyi useammin leveydessä MM-karsintojen tapaan eikä niinkään usein kapealla välikaistalla.


Keskitysten laatu ei kuitenkaan ollut riittävää, vaan tämäkin pallo lensi koko pakan yli.


Lopuksi muutama näyte vastustajan laitapuolustajien taakse pelaamisesta tyhjään tilaan. Romaniallahan oli maaliskuussa tapana haavoittaa vastustajan laitapuolustajien takana ollutta tilaa ja Montenegrolla oli ajoittain vaikeuksia puolustaa samaista tilaa MM-karsinnoissa. Yhdeksännellä minuutilla Bancu lähti tekemään aloitetta Vesovicin taakse eikä Marusic sitä ajoissa huomannut. Olaru vippasi pallon tyhjään tilaan.


Vesovic ei ajoissa ehtinyt kaventaa, mutta Bancun kääntö luukulle oli osoitteeton. Murtautumisyritys oli silti hyvä.


40. minuutilla Marusic nukahti taas Bancun kanssa.


Mutta Vukcevic purki keskityksen kulmapotkuksi.


79. minuutilla Vujacic kavensi ajoissa tukkimaan sen sijaan tyhjän tilan, joten MM-karsintoihin nähden Montenegro on kuitenkin neljän alakerrallakin saanut aika hyvin toimimaan laitapuolustamisensa.

Montenegron muodon sisään pelaaminen


MM-karsintojen tapaan vähissä olivat Romanian onnistuneet etenemiset vastustajan muodon sisään saatika murtautumiset keskeltä läpi. Maaliskuussakin onnistumiset loistivat poissaolollaan ja samaan tapaan tässä pelissä pienet kombinaatiokokeilut 10-alueella päättyivät poikkeuksetta menetyksiin ahtaassa tilassa. Tässä Ivan pelasi ihan hyvän seinän Tomasevic selässään ykkösellä viereen.


Tanasella oli paljon aikaa taiteilla kk-linjan edessä, kun Montenegrolle tyypillisesti yläpuolelta ei kärkiparilta painetta tullut, mutta hän päätyi syöttämään laitaan.


Ja sitten Olaru hukkasi pallon Marusicille.


Tässä puolestaan välikaistatuplauksesta huolimatta Ivan onnistuu tekemään itsensä pelattavaksi kääntymään.


Mutta hukkasi pallon Raickoville. Ihmeellistä, miten noin taitavia yksilöitä täynnä oleva poppoo ei vain osaa murtautua keskeltä.


Osa oli toki Montenegronkin hyvyyttä, kun tässä vuorostaan Tomasevic pumppasi hyvin tilan pois Alibecilta estäen kääntymisen tai laadukkaan pudotuksen. Kukaan romanialainen ei kuitenkaan ole aloitteellinen haavoittamaan Tomasevicin jättämää tilaa.

Selustaan pelaaminen & kaukolaukaukset


Selustaan Romania ei oikeastaan edes topparien taakse yrittänyt pelata kuin jossain satunnaisessa vastaiskussa ja sitten neljännellä minuutilla tässä näytteessä, mutta Vujacic tutusti pärjäsi jalalla. Tanase oli helppo nakki voitettavaksi, kun Depayn ja kumppaneidenkin perässä hän on pysynyt. Ehkä jos Puscas olisi ollut avauksessa, tällaisia kokeiluja olisi nähty enemmän.


Laitoin kaukolaukaukset saman otsakkeen alle, koska niitäkin nähtiin vain yksi, kun Alibec viritti vasurinsa. Petyin, ettei R. Marin virittänyt kertaakaan vaarallista oikean jalan piiskaansa, joka aiheutti uhkaa syksyllä.


Veto ei kovin kaukaa takakulmaan uppoamisesta ollut.

Montenegron positiiviset tilanteenvaihdot


Montenegro tutusti riistoista yritti ranskamaisesti pelata selustaan nopeasti 1-2 syötöllä. Tähän peliin se sopi vielä erityisen hyvin, kun tiedossa oli Romanian erittäin korkealla pelaava puolustuslinja. Viidennellä minuutilla Vukcevic voitti kaksinkamppailun syvällä Ivania vastaan ja nosti pallon kohti Mugosaa.


Tämä voitti pääpallon ja vaarallinen kaksikko Haksabanovic-Marusic teki vastaliikkeet pystyyn. Tilanne oli kuitenkin paitsio, joten Haksabanovic jätti pelin kesken.


Hetken päästä Tomasevic purki boksista kohti Mugosaa.


Tämä pudotti Jankovicille.


Haksabanovic painoi taas selustaan, mutta Romanian puolustusvalmius riitti eliminoimaan uhan, kun Chiriches katkaisi syötön.


35. minuutilla Vukcevic voittaa pääpallon keskiviivalla.


Mugosa jatkaa irtopallon Marusicille, joka on taas painottomalta puolelta hiipinyt keskelle ja on menossa pystyyn.


Koska Rus seurasi liikkeen, Marusic ei päässyt karkuun, joten hän pyörähtikin ympäri 180 astetta ja tykitti oikealla jalalla etutolppaan. Upea suoritus Lazio-jässikältä.


Toiselta puoliajalta vielä pari näytettä Romanian liian usein vuotaneesta vastaprässistä. Tässä vastaprässi vuoti taas ja Mugosa pääsi jatkamaan pallon selustaan Haksabanoville, mutta pari muutakin syöttövaihtoehtoa oli.


Ratiu ehti kuitenkin pelin alle blokaten keskityksen kulmapotkuksi. Mugosa yllätti silti linkki- ja kohdepelaamisellaan positiivisesti tässäkin tilanteessa.


Montenegron 2-0 maali syntyi 86 minuutin jälkeen. Topparipari hoiti hyvällä yhteistyöllä pääpallon siten, että Tomasevic irtosi vastustajaan ja Vujacic varmisti purkaen irtopallon suoraan Radunovicille, joka paahtoi tuoreena ohi itsensä helposti myyneen Ratiun.


Sen jälkeen sekoili Chiriches. Mugosan vedon Nita torjui, mutta M.Vukcevic siivosi karat sisään.

Erikoistilanteet


Romania sai ensimmäisen kulmapotkun avausjakson lopussa. Montenegro puolusti kuten se on viime aikoina tehnyt käyttäen kolmea aluepuolustajaa. Jovovic oli etutolpalla, Mugosa vähän keskemmällä ja Jankovic takatolpalla. Haksabanovic oli boksin reunalla. Koska Romanialla oli kuusi kohdetta, loput montenegrolaiset olivat vartioijia eli puolustuslinja, Raickovic ja Marusic. Jos vastustajalla olisi ollut viisi kohdetta, joku vartioijista olisi voinut mennä boksin reunalle Haksabanovicin seuraksi. Romania puolestaan maaliskuussa käytti jo kuutta kohdetta ja sama jatkui nyt. R. Marin oli pallolla vähemmän yllättäen, kun Cicaldau oli penkillä. Kohdepelaajat olivat topparipari Rus-Chiriches, kärki Tanase, laituri Ivan, ankkuri Cretu ja toinen ylempi keskikenttäpelaaja Olaru. Yleensä boksin reunalla on toinen laitureista ja nyt se oli Mihaila, kun laitapakit varmistivat alhaalla. Vielä maaliskuussa tosin Ratiu oli yksi kohteista ja ankkuri Bordeianu varmistamassa, mutta nyt roolitus oli hieman erilainen.


Kuten maaliskuussa ja jo aiemmin MM-karsinnoissa, kulmapotkut pelattiin vain sisäkierteisinä vitosen viivalle parhaalle sektorille. Montenegro kuitenkin tiesi sen ja A. Vukcevic piti Cretun irti pallosta hyvin.


Lisäajalla Rus sen sijaan voitti vartioijansa M. Vukcevicin, joka oli tullut siis Marusicin tilalle. Pusku maan kautta kuitenkin päätyi Mijatovicin käsiin. Rus kuitenkin osoitti maaliskuun tapaan vaarallisuuttaan pääpelaajana.


Ensimmäisen sivuvapaapotkun Marin keskitti niin ikään vitosen viivalle, mutta Tanase nikkasi yli maalin peruutettuaan pallolle.


Lisäajalla nähtiin tavanomaisempi ratkaisu eli Cicaldau keskitti keskelle boksia kohti Rusia, mutta tämä ei kunnolla päässyt puskemaan M. Vukcevicia vastaan. Maaliskuussahan hän nikkasi muistaakseni kertaalleen tolppaan yhden sivuvapaapotkun Iordanescun debyytissä.


Montenegron ensimmäinen kulmapotku tuli 19. minuutilla. Romania jatkoi 8+2 aluepuolustusmallilla, jossa tuo maalineduskahdeksikko oli jaettu kolmeen eri tasoon kaavalla 2+4+2. Nuo eri tasot näkyvät hienosti tässä kuvassa. Maaliskuussahan kävi jo selväksi, että parhaat pääpelaajat ovat tuossa neljän miehen linjassa vitosen viivalla, joten ennemmin kannattaisi keskittää joko kolmeen tai seitsemään metriin kohti noita kahden miehen linjastoja. Vitosen alueella kaksistaan olivat R. Marin ja Bancu. Seuraavassa tasossa olivat Tanase, Chiriches, Cretu ja Rus. Lähinnä pilkkua olivat Ratiu ja yllättäen Ivan, joka viimeksi oli keskimmäisessä tasossa hyvänä pääpelaajana, mutta toki Tanasellakin pituutta riittää ja hän oli ottanut tavallaan Ivanin paikan. Olaru ja Mihaila olivat kaksistaan boksin reunalla.


Montenegrolla puolestaan odotetusti oli viisi kohdetta boksissa, joista suurin osa juoksi taaempaa kohti vitosen viivaa, jonne Haksabanovic keskitti sisäkierteisen pallon, joten molempien suunnitelmat kulmapotkuissa muistuttivat toisiaan, että pyrkimyksenä oli vain keskittää parhaalle sektorille sumpusta välittämättä. Jankovic oli valmiiksi maalilla. Taaempaa kirmasivat Vujacic, Tomasevic, Mugosa ja Marusic. Reunalla olivat Jovovic ja Raickovic, joten alas jäivät Vukcevic ja Vesovic laitapakkeina.


Kulma laskeutui vitosen viivalle sovitusti Chirichesin ja Cretun väliin. Ykköskohde on ollut yleensä Vujacic ja niin nytkin hän pallolle rynni, mutta Mugosakin oli paikalla ja nikkasi pallon hieman ohi takakulman.


Jankovic antoi myös osan kulmapotkuista. Tämän hän antoi vasemmalta ulospäin ja Vujacic pääsi pallolle tällä kertaa, mutta puski yli viidakosta.


Sivuvapaapotkuja antoi myös Jankovic jopa ennemmin kuin Haksabanovic. Romania puolusti kuten ennen seitsemän miehen linjalla, mutta se oli aika korkealla. Montenegron parhaat pääpelaajat topparit ja Marusic kyttäsivät taka-alueella.


Vujacicille pallo taas laskeutui, mutta Ivania ja Ratiuta vastaan valmista ei tullut.


Hetken päästä toki hän pääsi puskemaan Rusin edestä yli maalin. Toivottavasti hän olisi avauksessa huomenna eikä lepäisi, koska muutama voimakas pusku olisi kiva kokea paikan päällä, koska hän on yksi lohkon parhaista erikoistilanneuhkista.

*****

Lopuksi avausveikkaukset huomiselle:

Suomi 5-3-2

Pohjanpalo - Forss
Nissilä - Schüller - Valakari
Niskanen - O'Shaughnessy - Tenho - S. Väisänen - Granlund
Joronen

Montenegro 4-4-1-1

Beqiraj
Bozovic
Jovovic - Scekic - Savicevic - Djuranovic
Radunovic - Balic - Milovic - M. Vukcevic
Mijatovic

Jotenkin on sellainen tunne, että Joronenkin saa yhden tosipelin pelattavakseen ja paras tilaisuus siihen on huomenna. Hradecky saa samalla henkistä lepoa ennen kahta kovaa vieraspeliä. Granlund korvannee Alhon oikealla. Uronen huilannee myös ennen vieraspelejä, koska niissä häntä tarvitaan. Luontaista korvaajaa neljän alakertaan ei ole, jollei suunnitelmana ole kokeilla O'Shaughnessya laitapakkina maajoukkueessa ensi kerran Wales-vieraspelin, kun hänet sinne siirrettiin pakon sanelemana Urosen ulosajon jälkeen. Montenegroa vastaan kuitenkin laitapuolustajille aukeaa tilaa avata peliä, joten ehkä Kanerva on suunnitellut DOSille tulevaan peliin erikoisroolin? Toisaalta sitten lehdistötilaisuudessa hän totesi tänään näkevänsä Lappalaisen ja Niskasen Urosen korvaajina, joten jatkaisiko Suomi kuitenkin viiden alakerralla eikä peilaisi Montenegron muotoa 4-4-2:lla?

Se voisi olla siksikin todennäköistä, että kärkitoppareita uskalletaan varmaan helpommin lepuuttaa, jos tulokkaat Tenho ja Jensen ovat osa kolmen topparin systeemiä tai edes toinen heistä. Tenho voisi ottaa Ivanovin paikan keskeltä ja Jensen korvata DOSin, mutta ehkeivät molemmat ole avauksessa yhtä aikaa sentään. S. Väisänen pelasi maaliskuussa oikeana topparina yhden matsin Tenhon vierellä ja voisi tuurata veljeään täten sekä mentoroida nuorempiaan. Kärkiparissa mietityttää se, etteivät Pohjanpalo ja Forss ole saaneet mitään aikaan yhdessä, mutta ehkä he saavat vielä yhden tilaisuuden. Keskikentän kolmikkoon Schüller on tarjolla taas ankkuriksi ottaen samalla kapteenninnauhan Hradeckylta. Nissilä otettiin ajoissa vaihtoon, joten miksipä hän ei avaisi jälleen toisena laitakeskikenttänä ja ehkä Valakari saisi tilaisuutensa vara-Lodina. Jos Suomi kuitenkin pelaa neljän alakerralla, Lappalaisen näkisin mielelläni vasempana laiturina dominoimassa kuten EM-karsinnoissa. Pukki tullee vaihdosta sisään viimeiseksi kympiksi keräämään yhden maaottelun lisää tilastoihin, se on satavarmaa.

Montenegron kohdalla uskon ainakin siihen, että 3/4 puolustuslinjasta menee uusiksi, kun laitapakit vaihtuvat ja tuskin sama toppariparikaan jatkaa. Sipsickaan ei jostain syystä viimeksi ollut edes penkillä, joten varmaan sitten Balic tai Milovic nähdään ainakin keskuspuolustuksessa. Ehkä jopa molemmat, jollei joko Tomasevic tai Vujacic jää avaukseen tuomaan kokemusta. Keskikentällä Scekic on selviö keskustaan. Jovovic otettiin aikaisin vaihtoon, joten hän avannee taas vasemmalla. Marusicin toivon olevan avauksessa oikealla ja jaksavan tunnin verran, mutta hän ehkä ennemmin tulee vaihdosta sisään. Bozovic on aika selkeä valinta alemmaksi kärjeksi prässäämään. Mugosan korvannee piikissä Djuranovic tai legenda-Beqiraj. Djuranovic toki korvasi Armeniassa maaliskuussa Marusicin oikeana laiturina, joten veikkaan hänen avaavan sillä pelipaikalla ja se tarkoittaisi Beqiraj'lle avauspaikkaa piikissä.
Kaitsu Kille

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 07.06.2022 klo 21:05:45

Onko kellään tietoa mitä tuolla BIH - ROU pelissä on tapahtunut? Flashscoressa lukee "viivästetty" mutta ottelun ikkunassa "siirretty turvallisuussyistä. Myöskään CMorelta ei löydy koko lähetystä.

edit. ja heti alkoi kun kyselin
kiuaskivi

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 07.06.2022 klo 21:25:27

Onko kellään tietoa mitä tuolla BIH - ROU pelissä on tapahtunut? Flashscoressa lukee "viivästetty" mutta ottelun ikkunassa "siirretty turvallisuussyistä. Myöskään CMorelta ei löydy koko lähetystä.

edit. ja heti alkoi kun kyselin

Lainaus käyttäjältä: twitter
Match slightly delayed with the referees worried about an incoming thunderstorm.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #24 : 09.06.2022 klo 18:15:01

Suomi - Montenegro 2-0 7.6.2022, Kansojen liiga

Suomi 5-2-3

Pukki 10 - Pohjanpalo 20 - Lod 8
Lingman 13 - Kamara 6
Niskanen 7 - Jensen 5 - Ivanov 4 - L. Väisänen 2 - Granlund 22
Hradecky 1

Montenegro 5-3-2

Beqiraj 11 - Djuranovic 14
Vukotic 10 - Scekic 19 - Savicevic 18
Radunovic 3 - Tomasevic 6 - Sipcic 20 - Vujacic 5 - M. Vukcevic 4
Petkovic 12

Yllätyin Pukin avauspaikasta, mutta Forss-Pohjanpalo kaksikko ei yhdessä ole ihmeitä esittänyt, joten sikäli ymmärsin valinnan. Puolustuslinjasta taisin veikata oikein vain Granlundin paikan. Muutoin topparikolmikko oli juuri päinvastainen eli DOS, Tenho ja S. Väisänen olivat penkillä, kun avaukseen pääsivät Jensen, Ivanov ja Väisänen, heh. Niskanen oli mukava nähdä wingbackina avauksessa livenä. Keskikentällä/yläkerrassa Lodin urakointi ei loppupeleissä yllättänyt, mutta Kamaran oletin lepäävän Pukin tavoin. Lingman oli kiva nähdä maajoukkueessa avauksessa. Kuuntelin katsomossa lämmittelyjen aikana Kanervan haastattelun ennen peliä ja se tosiaan paljasti ryhmitykseksi vähemmän käytetyn 5-2-3:n, vaikka toki maaliskuussa silläkin Suomi pelasi puoliajan Islantia vastaan.

Montenegron avauksessa positiivista oli se, että Tomasevic ja Vujacic eivät olleet penkillä, vaan heidät sai bongata paikan päällä viheriöllä kuten tulevaisuuden vara-Savicin eli Sipcicin keskitopparina. Radunovic ja M. Vukcevic odotetusti olivat laidoilla, mutta wingbackeina eivätkä laitapuolustajina, kun Montenegro palasi parin välipelin jälkeen sitten kuitenkin viiden alakertaan. Yläviisikko ei yllättänyt vähää alusta. Vukotic oli ainoa, jota en veikannut avaukseen aiemmin, mutta kun Montenegro pelasi 5-4-1:n sijaan 5-3-2:lla, hänelle löytyi rooli keskikenttäkolmikosta. Bozovicin jääminen penkille oli ohut yllätys, koska toisen kärjen rooli olisi hänelle mielestäni sopinut tai sitten laitakeskikentänkin.

Lämmittelyssä Scekic oli helppo tunnistaa pinkeistä, Vujacic vihreistä ja Vukcevic sinisistä nappiksista. Vukoticilla olivat puolestaan todella hoikat koivet ja valkoiset nappikset. Tomasevic oranssissa kengissään puolestaan näytti todelliselta urheilijalta, kun avauskokoonpano takasuoran edessä teki pareittain lämmittelyjuoksuja. Jalka nousi hyvin kevyesti. Beqiraj puolestaan oli pieni sisupussi.

Loppupuolen hyökkäysharjoite paljasti sen, että Scekic olisi ankkuri ja Vukotic vasen laitakeskikenttä sekä Savicevic mustaoransseissa nappiksissaan oikea. Beqiraj ja Djuranovic boksin reunalta jatkoivat Scekicin syöttöjä laitoihin wingbackeille, jotka keskittivät ja topparit harmaissa liiveissä purkivat pallot. Vujacic dominoi ilmassa tuolloin. Euroviisufanaatikkona mieltäni lämmitti myös se, että Jezebel pamahti soimaan juuri ennen kuin pelaajat astelivat kentälle.

Ennen raporttiosuutta vaihtokertaus on vielä paikallaan. Tauolla Montenegro teki triplavaihdon. Sekulic ja Camaj korvasivat kärkiparin ja Bozovic otti Vukoticin paikan vasempana keskikenttänä. Camaj oli vasen hyökkääjä ja Sekulic enemmän oikealla. 66. minuutilla Suomikin suoritti triplavaihdon. Forss otti Pukin paikan vasemmalla, Valakari korvasi Lodin oikealla ja Schüller Kamaran keskikentän pohjalla. Samalla Montenegro vaihtoi tähtilaituri Haksabanovicin sisään, josta olin mielissäni, koska hän oli yksi niistä miehistä, jonka halusin toden teolla bongata vierailta. Tilaa teki Vujacic, joten Montenegro vaihtoi ryhmityksensä viime peleistä tuttuun 4-4-1-1:een. Sipcic oli oikea toppari ja Tomasevic vasen. Radunovic ja Vukcevic muuttuivat wingbackeista laitapakeiksi. Camaj siirtyi kärkiparista parhaalle paikalleen vasemmaksi laituriksi, kun Haksabanovic tuli sisään alemmaksi kärjeksi Sekulicin alapuolelle. Savicevic siirrettiin puolestaan hetkeksi oikeaksi laituriksi. Kymmenen minuuttia myöhemmin iloitsin uudelleen sisäisesti, kun Radulovic käytti viimeisen vaihtonsa siihen, että Lazio-jässikkä Marusic tuli sisään Savicevicin tilalle oikeaan laitaan näyttäytymään Suomen kansalle. Suomi reagoi minuutti myöhemmin vaihtamalla Granlundin Alhoon. Ehkäpä tuolla vaihdolla Kanerva halusi tuoda lisää juoksuvoimaa Suomen oikean laidan puolustamiseen Camajia vastaan. 85. minuutilla puolestaan nähtiin vielä hieno hetki, kun S. Väisänen tuotiin sisään EM-karsintojen pelipaikalleen vasemmaksi toppariksi Jensenin tilalle, joka sai ansaitut aplodit loistodebyytistään.

Suomi pallollisena vs. Montenegro pallottomana

Suomi rakensi alhaalta 3-4-3/3-2-5:llä. Montenegro odotetusti vetäytyi puoleen kenttään suosiolla eikä prässännyt Suomen toppareita, vaan antoi näiden pallotella rauhassa, joten wingbackit pystyivät aika lailla heti nostamaan itsensä lähelle vastustajan viimeistä linjaa. Montenegron kärkipari Beqiraj-Djuranovic tyytyi peittämään syöttöjä Suomen pohjakaksikolle Lingman-Kamara. Jos he kuitenkin päättivät antaa painetta hitusen pallolliseen pelaajaan, Beqiraj tuntui eniten olevan Ivanovin edessä ja Djuranovic Jensenin, jolloin vapaimmaksi toppariksi jäi useimmiten Väisänen ja hänelle kierrättämällä 3v2-ylivoiman turvin Suomi pääsi etenemään Montenegron puoliskolle. Wingbackit pelasivat tietysti wingbackeja vastaan leveydessä. Montenegron laitakeskikentät pysyttelivät aika lähellä puolustuslinjaa yrittäen estää syöttöjä Lodille ja Pukille välikaistoille eivätkä niinkään puolustaneet eteenpäin kohti Suomen sivutoppareita. Scekic ankkurina tukki tiloja tietysti puolustuslinjan edessä yrittäen estää murtavia syöttöjä kahden alimman linjan väliin Pukille, Lodille tai Pohjanpalolle. Montenegron toppareilla oli selkeät vastinparit Suomen yläkolmikossa ja ne olivat Vujacic-Pukki, Sipcic-Pohjanpalo ja Tomasevic-Lod.

Suomi käytti paljon myös 3-1-6 hyökkäysmuotoa, kun Kamara nousi myös vastustajan kahden alimman linjan väliin ajoittain ja Lingman jäi yksin alemmas pyörittämään peliä. Glen liikkui aika laajalla säteellä molemmissa ylätaskuissa luomassa tasavoimia tai ylivoimia. Maaliskuussahan eritoten Slovakia-pelissä Suomi hyökkäsi monesti 2-2-6 muodolla siten, että hyökkäyskaistoja ei täytettykään tasaisesti kuten vielä pääsääntöisesti MM-karsinnoissa ja EM-kisoissakin, vaan epätasaisesti. Silloin esimerkiksi vasen välikaista tai laitakaista oli kokonaan tyhjillään, kun yläkuusikko pakkautui lähemmäs toisiaan oikealle puolelle kenttää linjojen väliin tai roikkumaan puolustuslinjassa yrittäen helpottaa siten kombinaatiopelaamista, kun etäisyydet olivat pienemmät ja pallon ympärillä useampi pelaaja luomassa lukumääräistä ylivoimaa. Bosnia-pelissä tuosta samasta teemasta näkyi osittaisia viitteitä, jonka unohdin aiemmassa tekstissäni mainita, kun kertailin niitä muodon sisään pelattuja tilanteita, mutta tässä pelissä tuota epätasaista kaistojen täyttöä näkyi vielä useammin. Välillä nimittäin kävi niin kuten maaliskuussakin, että esimerkiksi vasen välikaista oli kokonaan tyhjä, kun Pukki kavensi lähemmäs Jollea, Lodia, Granlundia ja välillä Kamaraakin. Niskanen jäi yksin laitakaistalle vasemmalle, kun muut 4-5 pelaajaa olivat oikealla puolella tai keskellä. Siinä maaliskuisessa Slovakia-pelissähän Suomi onnistui todella monesti etenemään vastustajan muodon sisään onnistuneesti, kun Ivanov ja Väisänen vuorotellen kuljettivat lähelle ensimmäistä prässilinjaa ja syöttivät sitten viime hetkellä sen edestä 10-alueelle, jossa oli pienellä alueella monta syöttövaihtoehtoa, joista joku oli aina auki. Sama toistui tässä pelissä, kun eritoten Väisänen sai kuljettaa syvällekin vastustajan kenttäpuoliskolle ja syöttövaihtoehtoja oli lähes aina 2-3 kappaletta ainakin Montenegron puolustuslinjan edessä samalla kaistalla tai keskellä. Tuntuu siltä nyt muutaman pelin otannalla, että tuo epätasaiseen kaistojen täyttöön ainakin osittainen siirtyminen on ollut hyvä juttu niin neljän kuin viiden alakerralla pelatessa ja se on helpottanut murtautumista keskeltä vastustajan muodon sisään.

Mitä tulee vielä asetelmaan, kun Suomi hyökkäsi ja Montenegro puolusti, silloin kun kaistat oli täytetty tasaisemmin kuten "ennenvanhaan", Pohjanpalo tosiaan roikkui puolustuslinjassa keskellä Sipcicin edessä. Lod oli oikealla välikaistalla Tomasevicin kontrollissa ja Pukki vasemmalla Vujacicin luona, mutta kahteen muuhun yläkolmikon jäseneen nähden Pukki myös pyrki asemoimaan itsensä usein vähän etäämmäs Vujacicista tämän ja M. Vukcevicin väliseen aukkoon. Vukcevic toki jossain määrin pysytteli Radunoviciin nähden vähän kapeammalla tukkien aukkoa ja jätti Niskaseen etäisyyttä, kun tämä oli sivurajalla ja Suomi ei tämän puolelta hyökännyt, jolloin Pukki puolestaan ajoittain oli hetkellisesti 1v2-alivoimainen kahden puolustajan puristuksissa. Radunovic puolestaan ei niinkään auttanut Tomasevicia, vaan jätti tämän selkeämmin 1v1-tilanteeseen Lodia vastaan ja pysytteli Granlundin lähellä, joka piti venytti vastustajan muotoa oikealla sivurajalla. Se, että Granlund oli leveydessä ja houkutteli Radunovicin itseensä, johti jatkuvasti siihen, että tämän ja Tomasevicin väliin repeytyi aika isokin aukko, josta pelata pystyyn. Toisella puolella tuo aukko oli pienempi, kun Vukcevic tosiaan oli vähän kapeammalla Pukki-uhkan takia. Puolustussumppua vastaan pitääkin pystyä venyttämään vastustajan muotoa ja siihen Suomi kykeni wingbackien sijoittumisella. Suomi myös piti Romaniaa parempaa pallotempoa ja liikutti hyvin vastustajaansa läpi avausjakson. EM-karsinnoissa muun muassa Liechtenstein-pelit hoituivat mallikkaasti sillä, että Suomi sai vastustajan muodon repeilemään kovalla pallotemmolla ja samaan ohjenuoraan tukeuduttiin tässäkin pelissä, vaikkakaan esimerkiksi sivurajaheittoja Suomi ei laittanut peliin niin nopeasti kuin olisi välillä voinut ja se antoi lisää hengähdysaikaa vastustajalle.

Ennen peliähän oli tiedossa se, että Montenegron keskikentän linja pelaa kapealla ja systeemistä riippuen se mahdollistaa pelinrakentelun alataskuista sivurajoilta keskiviivan tuntumasta joko laitapakkien tai keskikenttäpelaajien kautta. Suomi käytti wingbackeja ja nämä olivat leveydessä aika korkeallakin, mutta heidän alapuolelleen jäi se tyhjä tila, josta rakentaa peliä, kun tosiaan Montenegron laitakeskikentät Vukotic ja Savicevic pysyttelivät mieluummin lähellä puolustuslinjaa tukkimassa välikaistoja ja ylätaskuja. Sitä hyödynsi esimerkiksi Lingman, joka liikkui monesti oikean sivurajan läheisyyteen typötyhjään tilaan rakentamaan peliä kasvot kohti maalia, koska mitään prässiä häneen ei kohdistettu. Ja toki L. Väisänenkin tuota samaista tilaa jossain määrin käytti edukseen, vaikka hän antoi murtavat syöttönsä kuitenkin vähän keskemmältä kenttää välikaistalta eikä Lingmankaan ihan sieltä sivurajalta eteenpäin syötellyt, mutta kävi kylläkin hakemassa palloa jalkaansa ja hiipi sitten kohti välikaistaa. Suomen hyökkäyspelaamista helpotti tähän yksityiskohtaan liittyen sekin, että aiemmissa peleissään Radulovicin aikana Montenegron keskikenttälinjassa on ollut aina neljä pelaajaa oli muotona sitten 4-4-2, 5-4-1 tai 4-1-4-1. Nyt palloton muoto oli 5-3-2 ja ensi kertaa käytössä oli vain kolme pelaajaa keskimmäisessä linjassa! Tuo keskikentän linja oli täten entistä kapeampi pysytellen välikaistojen välisellä alueella enimmäkseen ja siten Suomen sivutoppareilla ja vaikkapa Lingmanilla oli juuri entistä enemmän tilaa rakentaa peliä alataskuista.

Montenegron ongelmana on ollut myös se, että kun kk-linja on valunut lähelle puolustuslinjaa, kahden ylimmän prässilinjan väliin on jäänyt iso tila, jota vastustaja on pystynyt hyödyntämään, koska kärkipari on usein prässännyt ehkä ohjeistetusti aika laiskasti alaspäin sen jälkeen, kun heidät on ohitettu kierrättämällä. Tässäkin pelissä Beqiraj ja Djuranovic jäivät enimmäkseen keräämään voimia pallon yläpuolelle vastaiskuja varten, kun heidät oli ohitettu kierrättämällä, jolloin Montenegro puolusti kahdeksalla pelaajalla pallon alla ja kun yläpuolelta ei tullut takaprässiä, Väisäset, Jensenit ja Lingmanit saivat rauhassa kasvot kohti maalia etsiä syöttöpaikkaa eteenpäin. MM-karsinnoissa niin ikään vastustajilla oli Montenegroa vastaan rutosti aikaa aina kk-linjan edessä pysyä pallossa kasvot kohti maalia, kun mitään painetta ei välttämättä kk-linjastakaan tullut. Sama päti tässä pelissä eli kun esimerkiksi Lingman oli pallossa oikealla välikaistalla, Vukotic vain makasi kk-linjassa peittäen syöttölinjaa esim. Lodille eikä antanut avoimelle jalalle painetta. Ainoa selkeä huomio, jonka tein kk-linjan eteenpäin puolustamiseen olivat ne hetket, kun Kamara oli vasemmalla puolella ja sai syötön jalkaansa selkä kohti maalia. Tuolloin oikea laitakeskikenttä Savicevic puolusti eteenpäin irti kk-linjasta antamaan painetta ja estämään Kamaran kääntymisen, mutta Vukotic oli häneen verrattuna paljon hillitympi ja salli Lingmanin rytmittää peliä avoimella jalalla. Ehkä osin tuosta johtuen Vukotic vaihdettiinkin tauolla aktiivisempaan Bozoviciin, kun Radulovic ei ollut tyytyväinen näkemäänsä enkä kyllä minäkään olisi ollut Montenegron luotsina.

Tuohon kolmen miehen kk-linjaan liittyi tietysti sekin ongelma, että kun aiemmin neljän miehen kk-linjalla Montenegro on voinut "tuplata" välikaistat laituri+kk-pelaaja -kombolla, nyt välikaistoja peittivät vain laitakeskikentät ja Scekic oli heidän välissään, joten sekin helpotti Suomen pelaamista vastustajan muodon sisään. Minusta Radulovic teki virheen siinä, että hän luopui neljän miehen kk-linjasta, koska se mahdollisti Suomelle paremmat mahdollisuudet löytää vapaita pelaajia linjojen väleistä. Toki Montenegron topparit tekivät ihan hyvää työtä siinä mielessä, että he eteenpäin pumppaamalla yrittivät tukkia tilan puolustuslinjan edessä, mutta Suomi toisaalta ihan oikein haki paljon yhden kosketuksen kombinaatioita ja niitä Montenegron topparit eivät saaneet kuriin, vaikka Suomen yläkolmikon selissä olivatkin kiinni estäen kääntymiset, mutta syöttöihin he eivät aina päässeet väliin. Scekic ankkurina teki niin ikään parhaansa puolustuslinjan edessä, mutta ehkä hieman liian isoa aluetta hän joutui puolustamaan verrattuna neljän miehen keskikenttälinjaan. Neljän miehen keskikenttälinjalla olisi ollut helpompi tukkia myös puolustuslinjaan syntyneitä aukkojen wingbackien ja sivutopparien välillä, kun yläpuolella olisi ollut yksi pelaaja enemmän, joka olisi voinut sijoittumisellaan estää läpisyötöt.

Kahden maalin tappiolle jouduttuaan Montenegro alkoi prässäämään ylhäältä. 41. minuutilla Vukotic nosti kiinni Lingmaniin toisin kuin aiemmin, kun Suomi avasi alhaalta. Kamara oli vähän ylempänä ja hänet merkkasi Scekic. Samalla oikea laitakeskikenttä Savicevic pumppasi eteenpäin kiinni Jenseniin ja kun kärkipari hoiti kaksi muuta Suomen topparia, kenttä olikin hetkessä täynnä 1v1-tilanteita. Hradecky ei keksinyt, kelle syöttäisi, joten hän kiskaisi vasurillaan pallon yli sivurajan yrittäessään pelata varman päälle kohti Niskasta. Jo minuutti tuon jälkeen Montenegron korkeassa prässissä näkyi sama ongelma kuin aiemmin eli ylimmän prässilinjan taakse jäi iso tila, johon hakeutua vapaaksi, kun kk-linja ei seurannutkaan perässä. 42. minuutilla Vukotic ei nimittäin noussutkaan kiinni Lingmaniin, kun Hradeckylla oli pallo ja kärkipari prässäsi ylhäältä Suomen toppareita. Täten Lingman jäi pelattavaksi Beqiraj'n ja Djuranovicin taakse, kun vielä otti tarvittavat askeleet sivulle tehden itsensä pelattavaksi syöttövarjosta. Lingman pääsi kääntymään helposti ja edistämään peliä.

Toisen jakson alussa oli samanlainen tilanne. Lingman liikkui hyvin pelattavaksi pois Camaj'n syöttövarjosta ja Hradecky pystyi poimimaan hänet, kun kk-linjasta Savicevin prässi oli myöhässä ja Lingman siirsi pallon vapaalle sivutopparille. Saman pallonhallinnan aikana Kamara vuorostaan putosi palloa vastaan Montenegron kärkiparin väliin ja Jensen poimi hänet. Kamara pudotti keskeltä Ivanoville, joka kierrätti oikeaan laitaan ja Suomi pääsi taas etenemään yli puolen kentän ohi todella puolivillaisen kollektiivisen prässin. Keskikenttälinjasta ei taaskaan kärkiparille tullut riittävästi. Väisänen lähetti vapaana topparina suoraan kuljetuksesta pystysyötön Vujacicin taakse Pukille, mutta Montenegron nopein toppari piti Pukin hyvin kurissa eikä tämä päässyt läpiajoon, kun Petkovic vielä tuli vastaan boksin sisässä.

53. minuutilla Suomi joutui vasta ensi kerran käyttämään 2-4-4 maalipotkukikkaa. Granlund puski laidallaan suoraan viimeiseen linjaan yläkolmikon lähelle. Väisänen liikkui "laitapuolustajaksi" keskimmäiseen tasoon oikealle sivurajalle täyttämään Granlundin jättämän tilan. Montenegro prässäsi niin, että kärkipari jäi merkkaamaan Ivanovia ja Jenseniä sekä Savicevic pumppasi kiinni Lingmaniin ja Bozovic Kamaraan, mutta Väisänen jäi ihan auki sivurajalle kuten pitikin, kun Scekic ankkuri jäi alas luomaan 5v4-ylivoiman. Väisäsen kautta peli saatiinkin auki jälleen, kun Hradecky antoi puolipitkän pehmeän syötön yli Camaj'in. Väisänen houkutteli Bozovicin itseensä ja poimi sitten keskelle auki jääneen Kamaran, jonka haltuunotto oli vähän kehno ja hän joutui syöttämään Jensenille sen sijaan, että olisi päässyt kuljettamaan yli puolen kentän. Jensen toki löysi Pukin vasemmasta taskusta, mutta tämä ei päässyt kääntymään, kun Vujacic oli selässä. Jensen vaihtoi palautuksen saatuaan puolta Väisäselle, joka haki keskiviivalta murtavaa syöttöä Pohjanpalolle vuorostaan, mutta Scekic oli välissä.

Reilun minuutin kuluttua Suomi avasi taas alhaalta 2-4-4:llä. Vastuut olivat lähes samat eli alhaalla Montenegrolla oli 5v4 ylivoima Scekicin, Granlundin seuranneen Radunovicin ja topparikolmikon voimin, koska oikea wingback Vukcevic oli tietysti kiinni Niskasessa, joka oli keskimmäisessä tasossa hetkellisesti kuin vasen "laitapuolustaja". Kamara oli kuitenkin vapaana Väisäsen lisäksi, koska Bozovic jäi lähemmäs Väisästä, kun Kamara liikkui Lingmanin jättämään tilaan vasemmaksi keskikentän pohjaksi Lingmanin pudottua boksin reunalle saakka. Savicevic oli seurannut Lingmania boksin reunalle asti, mutta jätti sitten kuitenkin pari metriä etäisyyttä ja sen Hradecky hyödynsi vierittämällä pallon Lingmanin juoksulinjalle niin, että Savicevic jäi selkäpuolelle. Bozovic jäi kahden tulen väliin prässätäkö Lingmania vai estää syöttö Väisäselle. Kumpaakaan hän ei lopulta tehnyt. Lingman syötti Väisäselle, joka lähetti juoksupallon Granlundille, mutta ajatukset menivät ristiin eikä Albin tehnyt lopulta edes aloitetta pystyyn, joten syöttö karkasi Petkovicille asti. Bosnia-pelissähän kertaalleen maalipotkukuviosta DOS lähetti vastaavan pallon Alholle, joten Granlundin olisi pitänyt kyllä ymmärtää juosta Radunovicin selustaan.

63. minuutilla sama 2-4-4 avausmalli toimi vielä kertaalleen. Hradecky lähetti taas tarkan puolipitkän chipin sivurajalle Väisäselle, sillä kertaa yli Sekulicin, joka esti syötön Ivanoville. Väisänen ei kuitenkaan halunnut ottaa tyhjää tilaa pois, vaan tyytyi puolustamaan pallolla seisten ja palautti sen sitten Ivanoville, kun Sekulic oli pudonnut kiinni Lingmaniin, jonka Bozovic oli jättänyt auki liikuttuaan kohti Väisästä. Ivanov katseli aikansa, kunnes hän kierrätti pallon Lodille, joka oli pudonnut hakemaan palloa tyhjästä tilasta alataskusta kuin Norjan M. Ödegaard konsanaan MM-karsinnoissa monesti Montenegro-peleissä ja lohkoennakkoa kirjoittaessani totesinkin, että Lod voisi vastaavasti pudota hakemaan palloa sivurajalta jalkaansa ja lähettää sitten murtavia syöttöjä keskiviivalta kuten Liechtenstein-pelin 3-0 maalissa Pukille. Noh, tuo toiveeni toteutui tosiaan sitten 63. minuutilla, kun ylänelikosta palloa hakemaan tullutta Lodia ei kukaan Montenegron alaviisikosta lähtenyt seuraamaan. Lod sai sivurajalla kääntyä rauhassa, leikata vähän keskemmäs kuten Ödegaard ja lähettää sitten pystysyötön selustaan kohti Pukkia. Haltuunotto boksin reunalla onnistui, mutta Sipcic ohjasi Pukin kohti laitaa. Granlund teki juoksun alapuolelta boksiin pelaten nopean seinän, kun Radunovic jäi jälkeen pari askelta. Pukki yritti keskittää Pohjanpalolle, mutta Sipcicin vartalo ja ehkä käsi olivat välissä, kun suomalaiset tilanteesta rankkaria vaativat. Blokatun keskityksen jälkeen vastaprässi tehosi ja Lod siirsi pallon uudelleen Pukille, joka eteni boksiin oikealta ja väänsi Radunovicia vastaan lopulta päätyrajalla niin, että meni nurmen pintaan, mutta siitäkään rankkaria ei tuomittu, vaan Suomi sai kulmapotkun. Kaikki lähti kuitenkin taas onnistuneesta maalipotkusta ohi puolivillaisen korkean prässin ja siksi Montenegro mieluummin vetäytyykin puoleen kenttään, kun muutoin sen pakka puhkottaisiin alta aikayksikön, jos se jatkuvasti ottaisi korkealta kiinni.

Käsitellään sitten tarkemmin Suomen murtautumisia hitaissa hyökkäyksissä. Kuten todettua, Montenegron kk-linjalta ei pahemmin tullut painetta avoimille jaloille sen edessä, vaan entiseen tapaan vastustajilla oli rutkasti aikaa löytää kasvot kohti maalia päin peliä edistävä syöttö. Esimerkiksi jo toisella minuutilla Väisänen pääsi kierrätyksen jälkeen kuljettamaan täysin vapaasti kk-linjan eteen ja aikansa tiirailtuaan hän chippasi Vukoticin edestä pallon viimeiseen linjaan kaiketi kohti Pohjanpaloa, mutta tämä hävisi pääpallon vara-Savic Sipcicille, joka maaliskuussa Armeniaa vastaan vakuutti keskitopparina. Kymmenennellä minuutilla Ivanov kuljetti lähelle Djuranovia ja viime hetkellä siirsi tämän edestä pallon viereen Jensenille, joka hyödynsi tyhjän tilan ja kuljetti reilusti vastustajan kenttäpuoliskolle, kun tilaa ja etäisyys kahden ylimmän prässilinjan kesken oli taas niin suuri, että painetta pallolle ei tullut. Romanian toppareistahan viime pelissä Rus vastaavassa tilanteessa jo keskiviivalla päätti syöttää laitakaistalle, mutta Jensen oli päättäväisempi ja tunnisti tilanteen paremmin. Toki lopulta hänkään ei murtavalle syötölle nähnyt mahdollisuutta, joten hän syötti vain Niskaselle leveyteen, mutta joka tapauksessa pelasi tilanteen muutoin hyvin ollen syöttöuhka.

Minuutti myöhemmin puolestaan Lingman mielestäni ensimmäistä kertaa hakeutui oikeaan alataskuun ja sai pallon jalkaan Väisäseltä, jonka jälkeen hän leikkasi keskustaan kuten Lod 63. minuutilla, mutta Lingman ei lähtenyt pelaamaan selustaan tai 10-alueelle, vaan syötti vain sivuttain Kamaralle pitäen pallonhallinnan Suomella ja ollen kärsivällinen muotoa liikuttaessaan kuten Kanerva ennen peliä oli ohjeistanut. Vartin kohdalla puolestaan Ivanov härskisti kuljetti kärkiparin välistä kk-linjan etupuolelle 40 metrin päähän maalista, mutta hänkään ei löytänyt sillä kertaa tilaa syöttää kahden alimman linjan väliin kapean muodon keskelle. Pidin kuitenkin siitä, että kuten Van Dijk ja vaikkapa Chiriches aiemmin, Ivanovkin hyödynsi kahden ylimmän prässilinjan välissä olleen tilan antaen itselleen edes mahdollisuuden antaa murtava syöttö avoimella jalalla hyvältä alueelta. 26. minuutilla Väisänen puolestaan päätyi samaan ratkaisuun kuin pelin alussa. Hän piti palloa ainakin viitisen sekuntia oikealla välikaistalla Montenegron kenttäpuoliskolla ilman painetta Vukoticilta tai kummaltaan kärjeltä yläpuolelta. Hän odotti, että boksiin liikkuisi kohdepelaajia ja sitten hän keskitti sinne, mutta Tomasevic taisi olla ilmatilan herra Lodin takana. Granlund oli tuossa tilanteessa liikkunut boksiin yläkolmikon seuraksi, joten kohteita oli jopa neljä.

Useampaan otteeseen Suomi haki murtavia syöttöjä sivutoppareiltaan Montenegron puolustuslinjan aukoista, joita syntyi eritoten wingbackien ja sivutoppareiden väliin. MM-karsinnoissa loppua kohden Montenegro onnistui tukkimaan noita reikiä ja vähentämään niistä vuotamista, mutta tämä peli oli osin tuon vain kolmen miehen kk-linjan takia paluu vanhaan, koska niin monesti Huuhkajat käytti aukot hyväkseen. Kuten todettua, varsinkin Radunovicin ja Tomasevicin väliin repesi suurehko aukko aina, kun Granlund pysyi leveydessä ja Radunovic oli hänestä siellä vastuussa eikä jäänyt kapealle niin usein kuin Vukcevic toisella puolella. Scekic on aiemmin ollut hyvä tukkimaan aukkoja putoamalla niiden väliin, mutta nyt kun hän oli ankkurina keskellä, ei hän vain yksinkertaisesti ehtinyt liikkumaan samalla tavalla peittämään välejä, vaan ne olivat enemmän laitakeskikenttien vastuulla, jotka eivät tehtävässä onnistuneet. Esimerkiksi ajassa 3:50 ensimmäistä kertaa Radunovicin ja Tomasevicin väliin repesi kuilu. Suomi kierrätti alhaalla 3v2-ylivoiman turvin Väisäselle, joka nosti jalalla puoleenväliin Montenegron puoliskoa ja antoi sitten kk-linjassa maanneen Vukoticin edestä syötön aukosta pystyyn Pohjanpalolle, mutta Sipcic kavensi hyvin perässä ja ohjasi Jollen vain syöttämään laidalle Granlundille. Idea oli kuitenkin hyvä.

11. minuutilla Jensen puolestaan syötti välikaistalta pallon eteenpäin Vukcevicin ja Vujacicin välistä. Lod oli liikkunut oikealta vasemmalle hetkellisesti ja kirmasi aukosta pystyyn, mutta hän kompuroi päädyssä, kun piti kääntää keskitys luukulle. Vujacic toki hieman häiritsi selässä, muttei merkittävästi. 19. minuutilla Lod oli omalla puolellaan oikealla. Väisänen näki taas Radunovicin ja Tomasevicin välissä olleen aukon, mutta Lod ei ihan ehtinyt tuohon syöttöön ennen päätyrajaa. 33. minuutilla Lod tunnisti jo kolmannen kerran mahdollisuuden repivälle juoksulle. Jälleen hän oli liikkunut pelin puolelle vasemmalle. Lingman kierrätyksen saatuaan avoimella jalalla kk-linjan edestä ei syöttänytkään maitse, vaan ilmassa Vukcevicin ja Vujacicin välistä pystyyn. Lod ehti syöttöön ennen päätyä ja käänsi pomppupallon maalin eteen. Sipcic tai joku muu toppari oli välissä puskien pallon yli päädystä, mutta kulmapotku oli sentään palkintona. Pohjanpalo teki tilanteessa haalandmaisen juoksun etutolpalle, koska tältä nähtiin niitä useita MM-karsinnoissa Montenegroa vastaan, kun Norja samalla tavalla puhkoi aukoista Montenegron puolustusta ja keskitti yhdellä kosketuksella maalin eteen.

Toisella puoliajalla nähtiin vielä pari vastaavaa kokeilua. 52. minuutilla Lingman antoi aukosta hidastetun syötön aloitteen tehneelle Niskaselle, mutta Vukcevic juoksi vierellä loppuun asti ja Petkovic vastaantulollaan ehti palloon ensin. 71. minuutilla puolestaan rajaheiton jälkeen Schüller nosti pallon Pohjanpalolle, joka pudotti Valakarille ja tämä pelasi aukosta pystyyn Forssille. Sipcic kavensi perässä, mutta liukui myöhässä lopulta jaloille boksin ulkopuolella varoituksen arvoisesti. Forss loukkasi itseään näemmä sen verran pahoin tuossa, että ei kykene matkustamaan vieraspeleihin.

Suomi yritti murtautua myös pelaamalla juoksupalloja Montenegron wingbackien taakse ja päästä sitä kautta keskittämään, koska sillä tavallakin Montenegroa vastaan oli maalipaikkoja rakennettu viimeisen vuoden sisään. Eritoten Niskanen teki pystyjuoksualoitteita. Viidennellä minuutilla Jensen taisi hakea muodon sisästä Pohjanpaloa, mutta Scekicin jalasta pallo kimposi sopivasti Immin juoksulinjalle. Tämä ei kuitenkaan ehtinyt palloon ajoissa ennen päätyä. Varmaan Pohjanpalo olisi joka tapauksessa jatkanut pallon Vukcevicin taakse, jos se ei olisi sinne kimmonnut Scekicista. 12. minuutilla Niskanen teki uuden liikkeen, kun Lingmanilla oli jalka auki kk-linjan edessä, mutta tämä päätti hakea Lodia linjojen välistä tuloksetta. Sipcic katkoi etupuolelta. 36. minuutilla puolestaan Granlund ja Lod pelasivat seinän oikealla laidalla ja Albin kirmasi pystyyn. Radunovic jäi jälkeen liukuen jaloille ja aiheuttaen vapaapotkun, josta Suomi teki 2-0 maalin! Tuo oli kyllä hölmö liuku, koska Tomasevic oli hyvin kaventanut tukkimaan tilan eikä Granlund olisi hänestä ohi päässyt. Ylipäätään viiden alakerralla sivutopparit ovat viime peleissä tuolla ryhmityksellä tukkineet hyvin wingbackien takana olleet tilat (mm. Armenia-pelissä), joten siihen Radunovicinkin olisi pitänyt vain luottaa.

42. minuutilla Granlund teki uuden liikkeen ja Kamara poimi hänet, mutta Radunovic ehti itse kaventaa sen verran keskemmäs, että sai katkaistua syötön venyttämällä. Parin minuutin päästä Pukki puolestaan löydettiin puolustuslinjan edestä, mutta hän ei päässyt kääntymään, joten Teemu kuljetti kohti sivurajaa ja chippasi sitten pallon Vukcevicin taakse Niskaselle, mutta vuorostaan Vujacic kavensi oikea-aikaisesti leveyteen ehtien palloon ennen Niskasta. Toisen puoliajan alusta mieleeni jäi vielä hetki takasuoran edessä, kun Kamara teki vasemmasta taskusta liikkeen Vukcevicin taakse ja Lingman chippasi häntä kohden, mutta Vujacic taisi tuollakin kertaa olla välissä puolestaan päineen. Bosnia-peliin nähden suurin osa aloitteista vastustajan wingbackien/laitapakkien taakse tuli Suomen wingbackeilta itseltään eikä esimerkiksi välikaistoilta Lodilta, Pukilta tai Kamaralta.

Niskaselle luotiin myös muutama ihan perinteinen eristetty 1v1-tilanne vasemmalle laidalle. 25. minuutilla hän sai kierrätyksen ja leikkasi keskustaan ohi Vukcevicin. Murtava syöttö 10-alueelle oli kuitenkin liian kova eikä Pohjanpalo saanut sitä haltuun, vaan se kimposi tämän jalasta vieraille, mutta sitä seuranneen vastaiskun Suomi pysäytti keskiviivalle kuten lähes kaikki muutkin vieraiden vastaiskut. Olisin halunnut nähdä vielä pari vastaavaa leikkausta Niskaselta lisää, koska siksi hän on pelannut vasemmalla niin Islantia kuin Montenegroa vastaan, että hän voisi leikata keskelle ja paremmasta syöttökulmasta tarjoilla murtavia palloja kuten maaliskuun Islanti-pelin 1-0 maalissa Pukille. Samasta syystä Uronen puolestaan pelasi oikealla Ranskaa vastaan marraskuussa. Toisella jaksolla 79. minuutilla puolestaan Jensen kierrätti ohi Sekulicin pallon laitakaistalle Niskaselle. Hän yritti sillä kertaa laidan puolelta ohi Vukcevicin, mutta keskitys pääty blokkiin kuten pari muutakin puolittaista haastoa laidan puolelta. Vukcevic oli livenä niin raamikas kuin TV-kuva oli kertonut ja pystyi siksi kyllä peittämään hyvin Niskasen muutamat keskityskokeilut.

Mitä tulee muodon sisään pelaamiseen, käsitelläänpä sitä seuraavaksi lisää. Tosiaankaan aina hyökkäyskaistat eivät olleet täytettyinä tasaisesti, vaan ajoittain 4-5 pelaajaa oli oikeassa laidassa ja välikaistalla pelaamassa kombinaatiota. Neljännellä minuutilla Suomi oli vastaprässännyt pallon itselleen ennen puolta kenttää. Sen jälkeen Lod liikkui ensi kerran pois muodon sisästä tyhjään tilaan oikealle sivurajalle. Syötön sinne saatuaan hän lähti leikkaamaan toivotusti keskustaan ödegaardmaisesti ja löysi väylän murtavalle syötölle ohi Scekicin kahden alimman linjan väliin. Pohjanpalon haltuunotto ei kuitenkaan onnistunut tuollakaan kertaa kuten ei Niskasen syötössä myöhemmin. 14. minuutilla puolestaan Kamara oli laajalla säteellään liikkunut vasempaan taskuun ja hän sai syötön kaiketi Jenseniltä tai sitten Niskaselta keskiviivan tuntumasta. Mutta heti kun hän yritti kääntyä, Savicevic oli selässä potkien jaloille ja melkein riistäen pallon. Vaikka kk-linjassa oli vain kolme pelaajaa ja välikaistoja puolustivat enimmäkseen vain laitakeskikentät tässä pelissä eikä aiempien pelien kaltaista "tuplausta" nähty, vielä pelin alussa vierailla riitti virtaa ravata pallon perässä ja tukkia arvokkaat ylätaskut suomalaisilta.

15. minuutilla kuitenkin oli "jo" ensimmäinen hyvä aihio, kun aiemmin usein vasta toisilla puoliajalla Montenegroa vastaan on päästy kunnolla etenemään väsymisen myötä taskuihin kahden alimman linjan väliin. Tilannetta edelsi se Ivanovin härski kuljetus kärkiparin välistä kk-linjan eteen, mitä ei saisi tapahtua tällä tasolla, mutta se oli vain osoitus Montenegron ylimmän prässilinjan heikkoudesta ja kahden ylimmän linjan välisestä etäisyydestä. Ivanov kk-linjan edestä syötti lopulta sivuttain Kamaralle, joka käytti pallon Lodilla ja houkutteli sitten Vukoticia edes vähän irti muodosta. Kun niin tapahtui, Kamara syötti viereen Lingmanille, jolla oli niin ikään tassu auki keskikenttälinjan edessä, kun painetta ei yläpuolelta tullut. Lod liikkui käyttösyötön jälkeen "omalle" paikalleen oikeaan ylätaskuun välikaistaa pitkin. Lingman löysi hänet murtavalla syötöllä, kun Vukotic oli poissa paikaltaan estämästä syöttöä. Tomasevic puolestaan puolusti myöhässä eteenpäin ja Lod jatkoi ykkösellä pallon Pukille, joka oli vaihtanut paikkoja Jollen kanssa ja liikkui viistosti Tomasevicin jättämään tilaan. Vujacevic kuitenkin näki, mitä tapahtuu, kavensi keskustaan ja ehti juuri tuikata pallon muualle Pukin edestä. Lähellä oli, ettei Pukki olisi päässyt nokikkain Petkovicin kanssa. Väitän, että neljän miehen kk-linjalla eli esim. 5-4-1 muodolla tätä tilannetta ei olisi nähty, kun Vukotic olisi voinut jäädä paikalleen ja kapealla oleva vasen laituri prässätä palloa.

18. minuutilla Lingman avoimella jalallaan kahden ylimmän prässilinjan välistä haki murtavaa syöttöä puolutuslinjan eteen Jollelle tai Pukille, mutta topparit pumppasivat sillä kertaa hyvin tukkimaan tilan. 23. minuutilla Suomi hyökkäsi vaihteeksi 3-1-6:lla, kun Kamara oli sijoittuneena metkasti Granlundin ja Lodin väliin viimeisessä linjassa roikkuen. Paraatiesimerkki epätasaisesta kaistojen täytöstä, kun vasen välikaista oli tyhjänä painottomalla puolella Pukinkin liikuttua pelin puolelle. Väisänen sai kuljettaa rauhassa 45 metriin, kun Djuranovic katseli vain vierestä eikä tätä kiinnostanut prässätä Lingmaniakaan, joka keskelle syötön saatuaan jatkoi sen ykkösellä kohti Kamaraa ohi Vukoticin, joka oli ollut Väisäsen ja Glenin välisellä syöttölinjalla tutusti estäen välikaistaa pitkin pelaamisen, mutta kun Väisänen hyödynsikin Lingmanin olemassaolon, Vukotic ei päässyt syöttöön enää eteen. Glen ja Lod loivat hetkellisen 2v1-ylivoiman Tomasevicia vastaan, kun Radunovic oli taas leveydessä paimentamassa Granlundia. Kamara jatkoi ykkösellä viereen Lodille ohi Tomasevicin. Lod kääntyi ja jatkoi pallon selustaan Sipcicin taakse kirmanneelle Pukille, mutta tökkäys karkasi Petkovicille asti, joka tuli kyllä läpi illan hyvin vastaan ja tukki siten puolustuslinjan takana olleet tilat.

Puolen tunnin kohdalla Suomi teki 1-0 voittomaalin. Sitä onkin jo perattu esim. Twitterissä, mutta tuonpa omatkin havainnot tuosta vielä esiin. Livenä kiinnitin syöttöketjun aikana huomiota kahteen yksityiskohtaan eli siihen, kuinka ensin Kamara liikkui vuorostaan oikealle sivurajalle tyhjään tilaan rakentamaan peliä ja sitten siihen, kuinka hienosti Scekic houkuteltiin pois suojaamasta puolustuslinjan edustaa. Nauhalta läpikäytynä maalissa oli tietysti muutakin hyvää. Kaikki lähti tietysti taas siitä, kun syvällä ollutta vapaapotkua Montenegro ei prässännyt ylhäältä, vaan lähti peruuttamaan puoleen kenttään. Pallo pelattiin tutusti Väisäselle, mutta oman kuljetuksen sijaan tämä liikutti pallon Kamaralle, joka oli tosiaan hakeutunut tyhjään tilaan sivurajalle. Koska hän on kuitenkin oikea- eikä vasenjalkainen, Glen ei lähtenyt leikkaamaan keskustaan, vaan syötti vain sivuttain Lingmanille. Vukotic antoi Gleniin näennäisen prässin, mutta enimmäkseen peitti vain syöttöä taskuun. Lingmaniin puolestaan yllättäen toinen kärki Beqiraj antoi kerrankin yläpuolelta prässin ja se pakotti Lucasin syöttämään toisella kosketuksella Ivanoville, joka oli jäänyt auki, kun Beqiraj putosi alemmas. Ivanov vaihtoi puolen ykkösellä Jensenille ja muoto joutui liikkumaan sivuttain. Jensen otti hyvin tyhjät pois ja kuljetti taas lähelle Savicevia. Lingman teki samalla itsensä pelattavaksi keskelle uudelleen pois Beqiraj'n luota. Jensen ei löytänyt väylää syöttää ohi Savicevin, joten hän poimi Lingmanin keskeltä.

Tuossa vaiheessa Scekic päätti lähteä höntyilemään ankkurin roolista kohti Lingmania. Toki tuollaista eteenpäin puolustamista Montenegron kk-linjalta on peräänkuulutettu etteivät vastustajat saisi operoida niin rauhassa sen etupuolella, joten en tuosta rapaa siltikään lopulta Scekicille antaisi, vaikka maalin se maksoi, koska Lingman ehti palauttaa pallon Jensenille, joka oli ottanut pari askelta sivuun eikä Savicevic enää ollutkaan syöttölinjalla 10-alueelle samalla, kun Scekickin oli houkuteltu sieltä tosiaan pois. Yläkolmikko oli todella kapealla keskellä ja välikaistat olivat tyhjinä, mutta epätasainen täyttö helpotti jälleen kombinaatiopelaamista. Pukki sai syötön Jenseniltä ja kääntyi kasvot kohti maalia. Pohjanpalo teki pystyjuoksun vieden Vujacicin mukanaan ja Pukki hyökkäsi syntyneeseen tilaan seinäsyötöllä Lodin kanssa. Tomasevic roikkui miehessään, muttei päässyt selkäpuolelta katkoon. Samalla Sipcickaan ei saanut katki Lodin tarkkaa jatkoa Pukin juoksulinjalle. Vujacic jäi käytännössä 1v2-tilanteeseen ja valitsi mennä prässäämään Pukkia jättäen samalla Pohjanpalon auki eikä Radunovic ehtinyt paikata enää ajoissa takatolpalla, kun Pukki tarjoili syötön Vujacicin ohitse tyhjiin. Suomi yksi, Montenegro nolla.

Pari minuuttia maalin jälkeen Kamara löytyi vuorostaan vasemmasta taskusta ja hän jatkoi ykkösellä laitaan Niskaselle, mutta 1v1-haasto eristettynä päättyi laidan puolelta blokattuun keskitykseen. Vukcevic tosiaan osoitti samaa vahvuuttaan kahteen suuntaan kuin maaliskuussa. Kymmenen minuuttia aiemmin vuorostaan Jensenin murtava syöttö avoimella jalalla tavoitti Sipcicin edestä Pohjanpalon, joka jatkoi ykkösellä Vujacicin taakse, mutta tämä voitti juoksukilpailussa Pukin odotetusti, kun Depayt ja kumppanitkin olivat pysyneet kurissa. Tavallaan tuossa voittomaalissa oli onni juuri se, että Vujacic lähti seuraamaan Pohjanpalon tilaa tehneen juoksun eikä Pukille siksikään löytynyt pysäyttäjää.

Varsinaiset suoraviivaiset selustaan pelaamiset prässilinjojen yli ilmassa olivat vähissä, kun Suomi pääsi maitse antamaan puhkovia syöttöjä aukoista tai 10-alueen jatkoista linjan taakse. Toisella jaksolla oli se yksi jo aiemmin läpikäytytilanne, jossa maalipotkun jälkeen Lod hakeutui alataskuun ja vapautti sitten Pukin. Avausjaksolta jäi mieleen puolestaan 27. minuutilla Lingmanin diagonaalisyöttö puolesta kentästä Tomasevicin taakse kohti Pohjanpaloa, mutta vieraiden atleettitoppari hoiti varmasti tilanteen päällään.

 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa