Kansojen liiga 2022 lohko B3: Analyysissä BIH, FIN, ROM ja MON

[Salming]

Suomi - Montenegro 2-0 7.6.2022, Kansojen liiga

Mitä tulee Montenegron positiivisiin tilanteenvaihtoihin ja Suomen negatiivisiin sellaisiin, lopputulemana oli lähes aina sama eli neljän pelaajan puolustusvalmius (Lingman+topparit) riitti mainiosti vieraiden kärkiparia vastaan. Montenegro tutusti pyrki nopeasti pelaamaan puolustuslinjan taakse ja siihen Suomi oli varautunut, kun topparit peruuttivat ajoissa muiden vastaprässättyä ylempänä. Neljännellä minuutilla Tomasevic pääsi väliin boksin reunalla ja purki pallon heti ylös kohti Beqiraj'ta, mutta Jensen peruutti tämän alapuolella ja voitti pääpallon keskiviivalla. Parin minuutin päästä Väisänen antoi alhaalla harhasyötön päin Beqiraj'ta, jonka prässi ehkä vähän yllätti Leon, kun hän yleensä pääsi niin vapaasti kuljettamaan keskiviivalle asti vähintään. Noh, Väisänen toki paikkasi menetyksensä riistämällä osin repimällä pallon takaisin boksissa eikä legenda päässyt hänen ohitseen. 16. minuutilla puolestaan jäi mieleen hetki, kun Montenegro taas alhaalta purki pallon nopeasti Djuranoville, joka sai sen haltuun keskiviivalla, mutta Lingman prässäsi sivusta ja Väisänen toisesta suunnasta, joten Djuranovic joutui vain kääntymään kohti omaa maalia ja palauttamaan pallon alas eikä päässyt vapauttamaan Beqiraj'ta pystyyn.

26. minuutilla puolestaan Jensen jälleen alisti Djuranovicia pääpallossa puolessa kentässä Montenegron purun jälkeen ja parin minuutin päästä 4v2-ylivoima riitti jälleen, kun Lingman riisti topparien edestä pallon samaiselta herralta takaa päin keskiviivalla katkoen vastaiskun heti alkuunsa. Toisella jaksolla tunnin jälkeen Bozovic haki diagonaalisyötöllä puolestaan nopeasti Camaj'ta, joka spurttasi Jensenin taakse, mutta tällä riitti ennakointikyky ja jalkanopeus juoksukilpailun voittamiseen. Esimerkkejä olisi tietysti paljon lisääkin läpikäytäväksi, mutta nuo Suomen negatiiviset tilanteenvaihdot jäivät parhaimpana mieleeni. Anti oli joka tapauksessa se, että yhtäkään uhkaavaa vastaiskua Montenegro ei pystynyt luomaan, vaan Suomi eliminoi ne hienosti, joten kotiläksyt oli tehty eikä selusta vuotanut kertaakaan, vaan suurimman osan palloista Suomi voitti takaisin itselleen keskiviivan tuntumassa topparikolmikon vahvan kaksinkamppailupelaamisen ansiosta. Kotikentällään Montenegro on tietysti ollut vastaiskuissa vielä vieraspelejäkin vaarallisempi, mutta silti Suomen loistoa negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ei sovi aliarvioida, vaan ne hoituivat yhtä tyylikkäästi kuin vaikkapa syksyn Kazakstan-kotipelissä, jossa niin ikään oli aina 4v2 ylivoima alhaalla menetysten hetkillä ja se riitti silloinkin mm. Aymbetovia vastaan, joka on ollut liekeissä tämän vuoden Kansojen liigassa.

Yhteenvetona voisi summata, että avausjakso oli Suomelta aika täydellinen. Negatiiviset transiot olivat priimaa ja jatkuvasti isännät pääsivät kääntämään siten painopisteen takaisin vieraiden maalia kohden. Montenegron hitaatkin hyökkäykset katkesivat hävittyihin pääpalloihin, mutta niistä seuraavassa osiossa lisää. Hyökkäyssuuntaan pelaaminen oli monipuolista. Ehkä jokunen onnistunut murtautuminen lisää keskeltä olisi ollut vielä kiva, muttei valittamista juuri jäänyt. Toisella puoliajalla sitten joukkue säästeli eikä prässännytkään enää niin ahnaasti, joten Montenegro sai enemmän pallonhallintaa, kun Suomi keskittyi puolustamaan johtoaan, mutta jatketaan siitä seuraavassa osiossa.

Montenegro pallollisena vs. Suomi pallottomana

Montenegro on aiemmin rakentanut alhaalta 3-4-3:lla tai 2-4-4:llä, mutta nyt uudella ryhmityksellä avausmalli oli sille sopinut 3-1-4-2 eli Scekic haki palloja toppareiden edestä ja laitakeskikentät nostivat ylemmäs wingbackien kanssa. Kärkipari roikkui Suomen topparikolmikossa kiinni. Vähemmän yllättäen Montenegro hyvin herkästi avasi alhaalta pitkän pallon kohti kärkipariaan välttäen riskejä omalla kenttäpuoliskolla eikä Suomi saanutkaan yläalueilla samanlaisia riistoja kuin Bosnia-pelissä, koska Montenegro toteutti Radulovicin vaatimaa riskittömyyttä, vaikka parissa viime pelissään se olikin pelannut vähän rohkeammin ja yrittänyt satunnaisesti edetä maitse, mutta avausjaksolla siitä ei näkynyt merkkejä, vaan joukkue saapui Helsingiin välttelemään virheitä. Petkovic pelasi maalipotkut pitkinä kuten tapoihin kuuluu kohti kärkiparia, jotka olivat kohteita, kun mm. Marusic oli vaihdossa eikä tälle voinut avata oikealle sivurajalle.

Niinä hetkinä, kun Montenegro avoimessa pelissä hetkellisesti rakensi alhaalta, Suomi prässäsi ylhäältä saakka koko kentän miesvartioinnilla. Ensi kerran se nähtiin ajassa 6:40. Yläkolmikko tietysti merkkasi Montenegron topparikolmikon. Pukki Vujacicin, Pohjanpalo Sipcicin ja Lod Tomasevicin. Wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan laidoilla. Keskikentällä Kamara oli se, joka pohjakaksikosta nosti kiinni ankkuriin eli Scekiciin samoin kuin hän teki maalipotkuissa Bosnia-pelissä. Lingmanin vastuulla oli vasen laitakeskikenttä Vukotic ja Kamaran vapaaksi jättämään Saviceviciin pumppasi sivutoppareista Jensen, jolloin Ivanov ja Väisänen jäivät painimaan Montenegron kärkiparia vastaan. Lopputulemana Petkovic päätyi tuttuun ratkaisuun eli kiskaisi pallon vain kohti kärkiparia, mutta Ivanov voitti pääpallon Djuranovicia vastaan. Hän puski ykkösellä pallon kohti Pohjanpaloa, joka otti sen haltuun Sipcicin edessä. Suomi sai nopean 2v2-vastaiskutilaisuuden, kun Tomasevic oli nostanut itsensä hieman ylemmäs ja vienyt Lodin mukanaan. Jolle jatkoi pallon Vukcevicin jättämään tilaan, jonne säntäsi Pukki ja hankki kulmapotkun lopulta Vujacicin kautta.

13. minuutilla puolestaan Lod juoksi prässin loppuun pakottaen veskarin avaamaan pitkällä. Jensen astui esiin puolessa kentässä ja Kamaran avustuksella he voittivat pallon Suomelle. Yhtä lailla peliminuuteilla 22 ja 24 Suomen topparikolmikko ja keskikentän pohjakaksikko hoitivat Petkovicin pitkien avausten jälkeiset kakkospallot viimeistään kotijoukkueelle puolessa kentässä. Korkea prässi toistui myös 1-0 maalin jälkeen samoin vastuin. Pallo kierrätettiin nopeasti Vujacicille, joka ei aikaillut Pukin prässin alla, vaan kiskaisi pallon ilmassa ohi korkean prässin. Djuranovic voitti ykköspallon Ivanovin edessä, mutta rikkoi sen jälkeen. 38. minuutilla puolestaan yläkolmikon johdolla toteutettu prässi johti taas pakotettuun pitkään syöttöön. Jensen vuorostaan voitti pääpallon Djuranovicia vastaan puolustuslinjassa ja Suomi sai pallon. Viimeinen havaintoni korkeammasta prässistä avausjaksolla oli 40. minuutilla, kun Scekic putosi hakemaan palloa ja Lingman seurasi perässä Kamaran jäätyä alemmas vuorostaan. Scekic joutui Radunovicilta syötön saatuaan keskeltä vain roiskaisemaan pallon taas pystyyn, kun syöttösuuntia ei veskaria lukuun ottamatta ollut. Jensen voitti puolustuslinjassa pääpallon Djuranovicia vastaan nikaten sen viereen Väisäselle.

Toisen jakson alussa Montenegro jatkoi 3-1-4-2 hyökkäysmuodolla vaihtojensa jälkeen, mutta Suomi lopetti ylhäältä prässäämisen ja vetäytyi vain 5-3-2 muotoonsa yläkaarelle tukkimaan keskustaa. Hyvä esimerkki säästelyyn siirtymisestä oli se, että 56. minuutilla kun Scekic putosi hakemaan palloa toppareilta Suomen kärkiparin takaa, Lingman tai Kamara ei seurannut perässä kuten he vielä avausjaksolla olivat tehneet. Scekic sai rauhassa kääntyä ja rytmittää peliä. Samoin topparikolmikolle ei painetta annettu samaan tapaan kuin avausjaksolla, vaan Pukki, Pohjanpalo ja Lod antoivat heille aikaa pallotella keskenään kuten Kreikka ja Romania olivat viime peleissä tehneet alusta asti Montenegroa vastaan, mutta hyvä, ettei Suomi lähtenyt samaan avausjaksolla, vaan vasta kahden maalin johdossa.

Viimeiset 25 minuuttia Montenegro pelasi tosiaan 4-4-1-1:llä ja hyökkäysmuoto oli tuolloin tuttu 2-4-4, joka muuntui 2-3-5:een toisen laitapuolustajan noustua kerrallaan. Suomen puolustusmuoto puolestaan viimeistään Forssin ja Valakarin oltua hetken kentällä muistutti enemmän 5-4-1:tä kuin 5-2-3:a, kun Forss ja Valakari laidoilla putosivat keskikentän linjaan Schüllerin ja Lingmanin tasolle. Ne pari kertaa, kun päätöskympillä Suomi otti hetkellisesti tuoreilla jaloilla ylhäältä kiinni, Pohjanpalo oli 1v2-alivoimainen toppariparia vastaan, mutta alhaalla Suomen toppareilla oli 3v2 ylivoima keskellä Haksabanovicia ja Sekulicia vastaan. Muutoin kenttä oli täynnä yhä 1v1-pareja, jotka olivat Forss-Vukcevic, Niskanen-Marusic, Valakari-Radunovic, Alho-Camaj, Schüller-Bozovic ja Lingman-Scekic.

Montenegro on luonut suurimman osan maalipaikoistaan leveydestä murtautumalla ja siitä saatiin viitteitä myös tämän pelin alussa, kun heti puolen minuutin jälkeen Scekic voitti pitkän syötön jälkeisen kakkospallon puolessa kentässä ja kierrätti pallon vasemmalle. Tomasevic syötti ohi Lodin Radunovicille, joka Granlundin edestä chippasi yhdellä kosketuksella tämän taakse, mutta Ivanov kavensi tilan pois katkoen syötön päällään. Seuraava osoitus suoraviivaisista juoksupalloista vastustajan wingbackien taakse nähtiin kahden minuutin kohdalla, mutta Niskanen piti hyvin Vukcevicin kurissa katkoen päällään pystysyötön eikä vuotanut 1v1-tilanteessa. Toisella jaksolla vieraiden pallonhallinnan lisäännyttyä 34%:sta 52%:een, tilaisuuksia aukeni enemmän. Tuo avausjakson pallonhallintalukema oli MM-karsinnoista hyvin tuttu. Noin tunnin pelin kohdalla Ivanov kahdesti parin minuutin sisään ottelun alun tapaan kavensi hyvin tukkimaan tilan wingbackin ja sivutopparin takana. Ensin Vukcevic sai kierrätyksen Vujacicilta laidalle ja jatkoi pallon vain sivurajaa pitkin eteenpäin ohi Niskasen kohti Sekulicia, joka saikin pallon haltuun, mutta ohitusyritys Ivanovia vastaan päättyi menetykseen, kun tämä liukutaklasi pallon irti jaloista. Hetken päästä puolestaan Vukcevic pelasi seinän Savicevicin kanssa, mutta ei Ivanov ehti palloon ensin Niskasen takana. Jensen oli tuossa tilanteessa irronnut puolustamaan puolestaan Savicevicin avointa jalkaa, muttei saanut sitä suljettua.

85. minuutilla vielä vieraiden supertähti Marusic teki hänelle laiturina tyypillisen liikkeen eli ampaisi vain pystyjuoksuun laitaa pitkin ja Vukcevic poimi hänet pystysyötöllä. Marusic ehti palloon ennen päätyä. Niskanen rynni tilanteesta ohi liukuen nurmeen Marusicin edessä. Tämä pääsi täten keskittämään vapaasti ja boksissa oli hyvin kohteitakin, mutta Ivanov nikkasi pallon pois tyylikkäästi. Jatkotilanteessa Camaj siirsi boksin reunalta pallon Radunovicille, joka keskitti toiselta puolelta kohti takatolppaa, jonne Marusic oli liikkunut, mutta tuon tilanteen Niskanen sentään hoiti kunnialla puskien ykköspallon pois boksista. Mutta joo, olin tyytyväinen, että sain nähdä livenä edes yhden laitaravaamistilanteen Marusicilta.

Toisella jaksolla Montenegro yritti ristipalloilla luoda muutaman kerran 1v1-tilanteita wingbackeilleen. Nuo ristipallot olivat MM-karsinnoissa välillä aika epätarkkoja eivätkä laitapakit tai wingbackit systeemistä riippuen suinkaan aina päässeet keskittämään aikaisin kuten he olisivat halunneet, kun syötöt karkasivat toppareilta välillä sivurajoista yli. 51. minuutilla Vujacicilla oli jalka auki keskiviivalla, kun Pukki ja kumppanit tosiaan toisella puoliajalla lopettivat kunnollisen prässäämisen. Niinpä Vujacic haki ristipalloa Radunovicille, mutta Granlund selvitti tilanteen päällään lukien hyvin lentoradan. 58. minuutilla puolestaan Savicevic haki vastaavaa palloa, mutta siihenkin Granlund tuli päättäväisesti ja puski pallon suoraan Lodille. Pukki ja Pohjanpalo ampaisivat pystyyn kahta alinta topparia vastaan, mutta Petkovic suojasi taas erinomaisesti linjan takana ollutta tilaa katkoen vastaiskun vastaantulolllaan, vaikka hän hieman palloa pomputteli ja lopulta puski sen yli sivurajan.

62. minuutilla nopealla puolenvaihdolla Montenegro sai luotua Vukcevicille eristetyn 1v1-tilanteen. Ehkä laadullisesta ylivoimastakin voisi puhua Niskasta vastaan. Vukcevic keskitti aikaisin. Boksissa oli kolme kohdetta ja pallo kiertyi takatolpalle kuten olettaa sopi Romania-pelin perusteella, mutta Camaj ei syöttöön kunnolla ehtinyt. 88. minuutilla nähtiin aika identtinen tilanne, kun Forss sulki Vukcevicin jalan myöhässä ja tämä pääsi keskittämään aikaisin laitakaistalta kaukaa. Pallo kiersi takatolpalle, jossa Alho oli valppaana nikaten pallon vain yli päädystä kulmapotkuksi. Noiden hetkien välissä Montenegro 4-4-1-1:een siirtymisen jälkeen kierrätti pallon ensi kertaa laituriksi vasemmalle siirtyneelle Camaj'ille, mutta Granlund rappasi jaloille Radunovicin syötön jälkeen eikä päästänyt vastustajaa ohitseen. Sivuvapaapotkusta tuli kuitenkin vieraiden ehkä paras maalipaikka, kun Tomasevic puski keskeltä Luken syliin, joten keskityksestähän tuokin paikka lopulta syntyi (vaikkakin erikoistilanteesta).

Jossain määrin yllätyin siitä, miten monesti eli noin 4-5 kertaa jopa Montenegro yritti pelata puolustuslinjan selustaan, kun yleensä tosiaan chipit alhaalta viimeiseen linjaan ovat kohdistuneet puolustuslinjan etupuolelle kohdepelaajille ja juoksupallot topparien taakse ovat olleet vähissä ottelusta toiseen. Toki MM-karsinnoissa niistä vähäisistä pystysyötöistä linjan taakse syntyi tilanteiden määrään nähden hyvä satsi vaarallisia maalipaikkoja, joten sikäli ihan mielelläni katselin pidempien laakapalloja Suomen topparien taakse. Avausjaksolla 35. minuutilla Montenegro harvoja kertoja pääsi hetkeksi Suomen puoliskolle hitaassa hyökkäyksessä. Toki kauaa hallintajakso ei kestänyt ja Montenegro sille tyypillisesti haki pikaisesti murtavaa syöttöä. Se lähti kuten niin usein ennenkin vasenjalkaisen Tomasevicin jalasta. Hän nosti pallon boksiin asti, jonne juoksi Beqiraj, mutta Jensen seurasi juoksun ja sai häirittyä puskua sen verran, että se meni yli maalin selvästi.

Toisen jakson alkupuolella Savicevic teki painottomalta puolelta yllättävän liikkeen Ivanovin ja Väisäsen taakse. Liike oli samanlainen kuin Beqiraj'lla ja jälleen Jensen seurasi sen. Tomasevic oli kakkossyöttäjänä, kun hän siirsi pallon viereen Bozovicilla, joka ensi kerran väläytti hyvää potkutekniikkansa nostaen pallon linjan taakse, mutta vasemman jalan laukaus meni ohi etukulman. 73. minuutilla samainen Bozovic nosti uudelleen vasemmalta välikaistalta pallon boksiin saakka, mutta Hradecky tuli vastaan ja topparit pitivät Sekulicin irti pallosta. Lisäajalla puolestaan nähtiin vielä sykähdyttävä Marusicin painottoman puolen liike pystyyn, jollaisia häneltä on nähty maajoukkueessa oikean laiturin paikalta. Upean diagonaalipallon tarjoili Haksabanovic pudottuaan palloa vastaan keskiviivalta. Niskanen jäi pari askelta jälkeen, mutta Marusicin askeleet eivät juoksulinjalle osuneet, joten sinänsä aika tarkkaa syöttöä hän ei haltuun saanut, vaan se meni Hradeckylle asti.

Sitten muutama havainto Suomen muodon sisään pelaamisesta. Avausjaksolla Montenegro tosiaan piti palloa niin vähän, ettei onnistumisia tai yrityksiäkään oikein nähty, jos nyt jätetään laskuista ne lukuisat pystysyötöt alhaalta puolustuslinjan etupuolelle kohti kärkiparia, mutta niistä ei tosiaan valmista tullut ja tässä kappaleessa onkin syytä keskittyä vähän hallitumpiin etenemisyrityksiin. 50. minuutilla Lingman oli vähän sivussa syöttölinjalta puolustuslinjan edessä ja irtopallon voittanut Radunovic poimi keskeltä Savicevicin. Tämä yritti jatkaa linjan taakse takaisin Radunovicille, mutta Ivanov tukki hyvin aukon. Tässä pelissä harvinaisempaa oli se, että Montenegro yritti toisella jaksolla löytää maitse vapaan pelaajan keskeltä topparien edestä eikä niinkään välikaistoilta kuten aiemmin. Esimerkiksi 65. minuutilla Vujacic avoimella jalalla vuorostaan tavoitteli Sekulicia murtavalla syötöllä Ivanovin edestä, mutta tämä väänsi raamikkaan sentterin irti pallosta. 74. minuutilla puolestaan Sekulic sai oikealta välikaistalta kaiketi Scekicilta noston puolustuslinjan eteen boksin reunalle, mutta Ivanov selässään haltuunotto ei onnistunut eli samat ongelmat vaivasivat kuin aiemmin muodon sisään pelatessa: tekniikka ei vain yksilöillä riitä pallonhallintaan ahtaissa tiloissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Yksi poikkeuksista on Haksabanovic, joka 82. minuutilla alempana kärkenä taiteili hyvin Sekulicin pudotuksen jälkeen ahtaassa tilassa useamman pelaajan prässin keskellä eivätkä Valakari tai Ivanov saaneet palloa riistettyä. Haksabanovic pääsi kääntymään kasvot kohti maalia ja samalla Marusic teki aloitteen linjan taakse. Niskanen jäi hitusen jälkeen, mutta Väisänen blokkasi vasemman jalan sutaisun. Tuon jälkeen päätöskympillä pari kertaa Montenegro yritti vielä löytää oman pelaajan välikaistalta, mutta tekniikka ei muilla riittänyt kääntymiseen kuten Haksabanovicilla.

Lopuksi pari virkettä Suomen positiivista tilanteenvaihdoista. Avausjaksollahan niitä ei juuri nähty, kun Suomi piti palloa kaksi kolmasosaa ajasta. Ainoa mieleenjäänyt hetki oli jo läpikäyty hetki seitsemännellä minuutilla, kun korkea prässi pakotti Montenegron pitkään palloon, Ivanov voitti ykköspallon keskiviivalla ja käännöstä Pukki hankki kulmapotkun. Toisen jakson alussa Pukki teki riistosta aloitteen selustaan, mutta törmäsi toppariseinään eikä päässyt pallolle. 55. minuutilla puolestaan Jensenin katkosta puolessa kentässä Suomi käänsi pelin nopeasti pystyyn. Pukki taisi olla se, joka vapautti Glenin aukosta puolittaiseen läpiajoon. Tämä syötti vielä keskelle Pohjanpalolle, joka yritti kääntää Lodille, mutta Montenegron topparit selvittivät lopulta tilanteen kunnialla, vaikka tosiaan vielä MM-karsinnoissa se päästi 3-4 maalia vastaiskuista siten, että se sai jo tilanteet hidastumaan boksin reunalle, mutta viimeinen huolellisuus tilanteiden loppuun pelaamisessa uupui ja vastustajat kuitenkin saivat jotenkin pallon pussiin, mutta tuossa niin ei käynyt vieraiden onneksi. 58. minuutilla puolestaan oli se Granlundin ristipallon katkaisun jälkeinen vastaisku, jossa Lod vapautti Pukin ja Pohjanpalon juoksuun kahta topparia vastaan, mutta Petkovicin vastaantulo pelasti vieraat.

75. minuutilla oli taas paikka ohittaa vastaprässi nopealla pystysyötöllä, mutta Niskanen aikaili sivurajalla, kun Forss oli jo tehnyt hyvän aikaa sitten aloitteen wingbackin taakse, mutta syöttöä ei koskaan hänelle tullut takasuoran edessä valitettavasti. Lopulta sitten Immi ajautui umpikujaan pallollisena Sekulicia vastaan. Heti perään Suomi sai uuden transitiotilaisuuden pelaten sen paremmin. Granlund katkoi syötön taas alhaalla ja jatkoi ykkösellä kohti Pohjanpaloa. Tämä väänsi pallon Tomasevicia vastaan itselleen ja pelasi sen Forssille, joka levitti Valakarille. Montenegrolaiset juoksivat kyllä vastaprässin ohittamisen jälkeen kurinalaisesti alas kuten aina, mutta eivät saaneet katki Valakarin levitystä takaisin vasemmalle Niskaselle. Tämä teki nyt viisaasti ja leikkasi keskelle tehden tilan Schüllerin taustakierrolle, mutta Vukcevic blokkasi keskityksen yli päädystä. Jälleen Montenegro sai lopulta onnistuneen stopin rangaistusalueen reunalla, mikä oli eteenpäin menoa MM-karsintoihin nähden. Lisäajalla puolestaan vielä Tomasevic kierrätti pallon ohi Jollen vapaalle topparille Sipcicille, mutta tämän oikean jalan avaus oli kuraa vrt. Armenia-pelin ristipalloihin. Lingman pääsi väliin ja pelasi heti pystyyn Pohjanpalolle, mutta tuplattuna toppareita vastaan hän ei päässyt heidän ohitseen boksin reunalla, vaan tuonkin tilanteen vieraat pelasivat syksystä oppineena huolellisesti loppuun asti, vaikka kotiyleisö odottikin hattutempun täyttymistä. Summa summarum, pidin siitä, että Suomi pelasi parilla syötöllä kohti selustaa kuten olen toitottanut lähes joka tekstissä, heh. Montenegro kuitenkin tutun nöyrästi kirmasi alaspäin ja sai tilanteet pysähtymään viimeistään boksin reunalle.

[Salming]

Erikoistilanteet

Suomen ensimmäinen kulmapotku oli ajassa 7:40. Koska Nissilä oli vaihdossa, kulmalippukaksikkona olivat Lod ja Lingman. Boksissa oli samanlainen asetelma kuin Bosniaa vastaan eli Pukki valmiiksi vitosen alueella, Kamara liikkui reunalta etualueelle ja pilkun tuntumassa oli neljä kohdetta (Pohjanpalo+topparit). Niskanen ja Granlund varmistivat alhaalla, mutta Niskanen toki lähempänä boksin reunaa. Montenegro puolestaan ei puolustanut 3+6+1 -kaavalla kuten Romaniaa vastaan, vaan ihan odotetusti siirsi kaksi vartioijista kulmalipulle luomaan 2v2-asetelmaa (Vukcevic ja Savicevic). Täten vartioijia jäi neljä merkkaamaan Suomen taaimmaisen kohdenelikon (Vujacic-Väisänen, Tomasevic-Ivanov, Scekic-Jensen ja Sipcic-Pohjanpalo). Aluepuolustajia oli yhä kolme ja he tarkkailivat ohessa Pukkia. Romania-peliin nähden takatolpalla ei ollut miestä, vaan takatolppamies (Djuranovic) oli vitosen viivalla keskellä Pukin lähettyvillä. Etutolpalla (Radunovic) ja vitosen alueen kulmassa (Beqiraj) miehet olivat paikoillaan. Vukotic puolestaan sai Haksabanovicilta jääneen roolin boksin reunalla odotellen kakkospalloja. Kaikkinensa oli helppo ennakoida jo ennen peliä, että Montenegro tuo pari pelaajaa kulmalipulle ja jättää neljä vartioijaa luomaan 4v4-tilanteen pilkun kohdalle, koska niin se teki MM-karsinnoissakin niitä joukkueita vastaan, jotka harkitsivat pelaavansa lyhyitä variaatioita.

Lingmanin ensimmäinen kulmapotku oli huono lentäen koko pakan yli. Granlund keskitti kakkospallon takaisin kohti boksia, mutta taka-alueella Pohjanpalo ei etutolpan maastosta eteenpäin liikkunutta Beqiraj'ta vastaan saanut kunnollista puskua aikaan. 34. minuutilla oli seuraavan kulmapotkun aika. Se pelattiin lyhyenä Lodille, joka boksin reunalta poimi Niskasen. Tämä levitti takaisin laitaan Lingmanille, joka ei päässyt keskittämään ohi Vukcevicin, vaan syötti tämän selustaan liikkuneelle Kamaralle, mutta vuorostaan tämän heikomman jalan keskitys meni suoraan päädystä yli. Tavallaan tuo Kamaran tuonti boksin reunalta etualueelle on ollut ovela ratkaisu, sillä yhdessä kulmalipulla olevien pelaajien kanssa he saavat luotua helposti vastustajaa vastaan 3v2-ylivoiman, jollei vastustaja tuo kolmatta pelaajaa lähelle. Savicevic ja Vukcevic eivät voineet suunnattomasti prässätä täten Lodia ja Lingmania, vaan toisen heistä piti peittää myös syöttöä Kamaralle boksin etureunaan, koska boksin reunalta Vukotic ei lähtenyt Kamaraa seuraamaan niin kuin Pjanic teki Bosnia-pelissä.

64. minuutilla oli erilainen variaatio käytössä, kun Kamara ei liikkunutkaan etualueelle, vaan jäi selvästi boksin ulkopuolelle. Kahden maalin johdossa myöskään Ivanovia ei boksiin nostettu enää, vaan kohteita oli neljä, kunnes Lod sinne juoksi viidenneksi. Kulma pelattiin taas lyhyenä ja juuri Kamaralle. Tämä palautti Lingmanille, mutta sisäkierteinen pallo jäi etualueelle vastustajiin.

76. minuutilla Lingman pääsi takasuoran edestä antamaan kolme perättäistä kulmapotkua. Tuolloin oli palattu myös alkuperäiseen variaatioon. Schüller otti Kamaran roolin etualueelta ja Forss korvasi Pukin vitosen alueella. Valakari oli kulmalipulla Lingmanin kanssa. Ensimmäinen kulma laskeutui vitosen viivalle kohti Ivanovia, mutta Tomasevic puski tämän edestä pallon päädystä yli. Toisessa kulmapotkussa haettiin samaa kuin viime pelissä O'Shaughnessylle eli blokkien kautta juoksuväylää etutolpalle. Ivanov ja Väisänen blokkasivat väylän ja Jensen kirmasi heidän takaansa kohti etutolppaa. Scekic jäi pari askelta jälkeen, mutta keskitys ei tipahtunut ihan jalkaan, jotta Jensen olisi päässyt ohjaamaan kohti maalia, vaan Beqiraj'n aluepuolustajana korvannut Sekulic purki pallon. Kolmannessa perättäisessä kulmassa puolestaan sekä Jensen että Ivanov päätyivät lopulta vitosen alueen etukulmaan hämäysjuoksujen jälkeen, mutta Ivanov nikkasi yli maalin. Viimeisessä kulmassa nelisen minuuttia myöhemmin Jensen puolestaan liikkui taas yksinään etutolpalle, muttei päässyt Scekicin pihdeistä palloon käsiksi. Varmistajista Alho nappasi pallon boksin ulkopuolella ja ohitti Haksabanovicin laidan puolelta, mutta paluukeskitys kilpistyi Ristoon. Aika hyvin montenegrolaiset olivat videoita katsoneet ja tiesivät seurata juoksut etutolpalle Jenseniltä.


Lingman valmistautumassa antamaan viimeistä kulmapotkua ja Jensen puolestaan on aikeissa liikkua taaempaa 4v4-tilanteesta taas etutolpalle Scekic kintereillään. Forss on valmiina maalin edessä ja Schüller etualueella kamaramaisesti. Alho ja Niskanen ovat boksin ulkopuolella varmistamassa.

Sivuvapaapotkut Montenegro puolusti 7+1+2 standardimallilla. Savicevic ja Vukotic olivat muurissa sekä Risto boksin reunalla. Suomella oli jopa kuusi kohdetta boksissa, kun Lod sitoi etualueella Vukcevicin itseensä ja taaempana olivat samat viisi kohdetta kuin kulmissa kuutta montenegrolaista vastaan. Kamara ja Lingman olivat pallolla. 37. minuutilla Suomi meni 2-0 johtoon sivuvapaapotkusta. Kamara juoksi pallon yli ja Lingman keskitti sisäänpäin yli muurin ja etualueen Lod-Vukcevic kaksikon. Näytti siltä, että keskellä Vujacic ja Tomasevic keskittyivät tarkkailemaan Ivanovin ja Väisäsen juoksuja. Beqiraj irtosi puolestaan linjan reunasta katkaisemaan sisäänpäin kiertävää palloa sen jälkeen, kun hän näki Kamaran juoksevan pallon yli, mutta hänkään ei palloon yltänyt, joten se avasi Pohjanpalolle käytävän liikkua taaempaa viistosti eteen Vujacicin ja Tomasevicin vierestä. Viimeistely oli kliininen. MM-karsinnoissahan Gibraltar teki yhden hylätyn sivuvapaapotkumaalin Montenegron verkkoonkeskittämällä sisäänpäin pilkun kohdalle, mutta Lingmanin pallo laskeutui vielä kuusi metriä lähemmäs maalia.

72. minuutilla oli toinen hyvä vapaapotku syvältä Forssin hankkimana. Lingman antoi senkin erikoistilanteen ja Valakari oli lähellä apuna. Boksissa käytettiin samanlaista blokkikuviota kuin kulmapotkuissa konsanaan, jolla saatiin Pohjanpalolle avattua vapaa väylä juosta etualueelle, kun Sipcic jäi väärälle puolelle ruuhkaa, mutta Jolle potkaisi hudin pallosta. Boksin reunalta Niskanen onneksi reagoi hyvin ja pääsi tälläämään vastapalloon, mutta Petkovic otti mainion jalkatorjunnan. Schüller oli myös boksin reunalla ja Granlund varmisti alhaalla.

Montenegro sai vain kaksi kulmapotkua, mikä oli vähän aiempiin peleihin nähden. Sivuvapaapotkuja sillä oli toki sitten 3-4 kappaletta. Suomi puolusti tutusti kulmat. Koska Montenegro ei yrittänyt pelata lyhyellä, Lingman oli tolppamiehenä. Pohjanpalo ja Ivanov suojasivat aluetta omilla paikoillaan edessä ja keskellä. Vartioijat olivat Jensen, Väisänen, Kamara, Lod ja Granlund. Reunalla Pukin seurana oli Nissilän sijasta Niskanen, joten savolaisiin Kanervalla ei ole ainakaan vielä luottoa erikoistilannepuolustamisessa. Montenegrolla oli odotetusti viisi kohdetta (topparit+kärkipari), jotka kirmasivat taaempaa kohti vitosen viivaa, kun Vukotic laittoi pallon ilmaan. Reunalla olivat muut kk-pelaajat Scekic ja Savicevic, kun alas jäivät varmistamaan Radunovic ja Vukcevic.

Ensimmäinen kulma lähti tietysti sisäkierteisenä Vukoticilta. Se laskeutui takatolpalle vitosen viivalle, jonne oli juoksemassa Vujacic, mutta Väisänen puolusti hienosti vaarallisimman pääpelaajan irti pallosta, jolloin keskitys leijaili yli sivurajan. Toiseksi vaarallisin kohde Tomasevic oli puolestaan Jensenin vastuulla ja tämäkin piti hyvin miehensä ulkopuolella vitosen viivalla. Toinen kulmapotku tuli vasta pelin viime minuuteilla. Sen antoi Haksabanovic vasemmalta puolelta sisäänpäin kuten tapoihin kuuluu, mutta keskitys jäi vajaaksi etualueelle eikä lentänyt keskelle vitosen viivaa. Toki Scekic ja Sekulic tekivät juoksut sinne, minne pallo putosi, joten ehkä siihen Haksabanovic yrittikin keskittää, mutta hyvin Valakari ja Alho seurasivat miehensä pakottaen Sekulicin vaikeaan kantapääjatkoon, joka meni päädystä yli.

Sivuvapaapotkuissa suunnitelma oli tuttu eli keskittää kohti Vujacicia tai Tomasevicia ja mielellään melko keskelle rangaistusaluetta. Suomi puolusti siten, että Pukki oli muurissa, Glen ja Lingman reunalla sekä muut seitsemän miestä boksissa luomassa ylivoiman viittä kohdetta vastaan. 22. minuutilla Vukotic keskitti sisäänpäin, mutta pallo lensi pakan yli päädystä. Näytti siltä, että joko hän haki Vujacicia kaikkein taaimmaisena tai sitten tämän vierestä Sipcicia vähän keskemmältä. 29. minuutilla Savicevin pallo oli vähän laadukkaampi kiertäen keskelle kohti Djuranovicia, mutta Ivanov voitti ykköspallon. Kakkospallo meni Tomasevicille, mutta tämä ei taka-alueelta saanut laadukasta nikkausta aikaan, vaan Granlund purki vitosen viivalta ja sitten Kamara hankki vapaapotkun, josta lähti liikkeelle 1-0 maalin sommitelma. Toisella puoliajalla 70. minuutilla Montenegro sai vasemmalta puolelta vapaapotkun. Pallon taakse asteli itseoikeutetusti Haksabanovic. Tämä laittoi pallon nopeasti liikkeelle Savicevicille, joka palautti takaisin eikä Valakari muurista ehtinyt peittämään sisäkierteistä keskitystä. Pallo putosi keskelle boksia ja Tomasevic puski hyvästä paikasta Hradeckyn syliin, kun Jensen jäi selkäpuolelle. Tuo oli erittäin klassinen Radulovicin aikakauden sivuvapaapotku eli sisäkierteinen pallo, joka laskeutui pilkun tuntumaan ja toinen tornimaisista toppareista yritti tehdä maalin puskemalla. Mukavaa, että tuollaisen variaation sai nähdä paikan päällä.

Yksilöt

Hradecky petrasi Bosnia-pelistä avauspelaamistaan. Puolipitkät syötöt toisella jaksolla napsuivat kauniisti Väisäsen tassuun ja pari kertaa hän myös hyvin luki peliä vierittäen käsistään pallon Lingmanin juoksulinjalle. Torjuntavarmuutta ei testattu oikeastaan ollenkaan viimeistä sivuvapaapotkua lukuun ottamatta, jossa hän oli hyvin sijoittunut. Topparikolmikko loisti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja avasi hyvin peliä. Jensen oli hieman kulmikas juoksija ja ehkä vähän väsyi loppua kohden, mutta hyvin hän pysäytti Montenegron hyökkäyksiä keskiviivalla niin päällään kuin pari juoksukilpailua voittamalla vieraiden kärkiparia vastaan. Hyökkäyssuuntaan hän sivutopparina uskalsi kuljettaa lähelle Montenegron kk-linjaa ja siten antaa lähempää murtavia passeja linjojen väleihin ollen mukana rakentamassa voittomaaliakin. Muutaman kerran hän tunnisti myös tilaisuuden antaa murtava syöttö aukosta selustaan. Kulmapotkuissa hän dosmaisesti liikkui blokkien takaa etualueelle muutamaan otteeseen pääsemättä kuitenkaan jatkamaan keskityksiä kohti maalia. Summa summarum, debyytti oli oikein eleetön ja luottamusta herättävä. Ehkä maakaksinkamppailuihin kaipaisi vielä lisää terävyyttä ensimmäisiin askeliin, jotta hän ehtisi vielä paremmin vastustajien iholle, kun toisella jaksolla tosiaan hän pari kertaa irtosi sulkemaan Savicevicin avointa jalkaa, mutta oli hitusen myöhässä noina kertoina ja Ivanov joutui paikkaamaan kaventamalla kohti laitaa selustan tukkiakseen. Ivanov tosiaan hyvin liikkui leveyteen tukkimaan tiloja eritoten Niskasen ja Jensenin takana toisella jaksolla. Pelinavausvastuu oli vähäisempi, kun hän vain siirteli palloa ykkösellä viereen sivutoppareille, joilla oli väylä nousta, mutta pidin siitä, ettei Ivanov jahkaillut, vaan määrätietoisesti liikutti muotoa tosiaan yhdellä kosketuksella, jos mahdollista. Kaksinkamppailuissa hän oli tutun hyvä niin puolessa kentässä kuin omassa boksissakin. Väisänen puolestaan oli ehkä eniten toppareista pallossa päästen kuljettamaan monesti välikaistaa pitkin vieraiden puoliskolle. Hän yritti monipuolisesti poimia yläkerran pelaajia niin aukoista kuin muodon sisään pelaamalla sekä keskittämälläkin. Erikoistilanteissa Vujacic pysyi kurissa, josta lisään sulan Väisäsen hattuun. Ainoa isompi erhe oli alussa harhasyöttö päin Beqiraj'ta, mutta sen hän paikkasi itse.

Wingbackeista Niskanen saa plussaa aloitteistaan Vukcevicin taakse, vaikkei niistä yksikään oikein johtanut mihinkään. Staattisemmissa 1v1-haastoissa hän ei Vukcevicin ohi päässyt laidan puolelta, mutta kertaalleen keskelle leikkaamalla kyllä. Murtava syöttö Pohjanpalolle oli vain liian kova jalkaan. Puolustussuuntaan Niskanen oli melko hyvä ensimmäiset 75 minuuttia pitäen Vukcevicin kurissa, mutta Marusicin tultua laituriksi hän jäi teki parissa juoksukilpailussa pari askelta jälkeen ja kertaalleen liukui itsensä ohi tilanteesta, mutta topparit paikkasivat nuo pienoiset kauneusvirheet. Kuten todettua, muutaman haaston pallollisena enemmän olisin halunnut Niskaselta nähdä keskustaan leikkaamalla, kun laidan puolelta hän ei Vukcevicia ohittanut. Toisella laidalla Granlund loisti puolustussuuntaan sijoittuen mainiosti ja katkoen useamman syötön tai ristipallon Radunovicille. Hyökkäyssuuntaan hän teki muutaman pystyjuoksun, joista yhdestä seurasi 2-0 maaliin johtanut vapaapotku. Muutoin hän pysytteli laidalla pelattavana ja ymmärsi venyttää siellä vastustajan muotoa houkuttelemalla Radunovicia lähemmäs itseään. Kaikkinensa oikein hyvä esitys kahteen suuntaan.

Keskikentän pohjalla Kamara hääräsi laajalla säteellä. Pallollisessa vaiheessa hän usein nousi kuudenneksi pelaajaksi vastustajan kahden alimman linjan väliin etsimään tiloja ja luomaan hetkellisiä ylivoimia vaikkapa Lodin kanssa Tomasevicia vastaan. Pallottomana Kamara oli kakkospalloissa hyvä toppareiden edestä raapien niitä Huuhkajille elastisuudellaan ja hän jaksoi korkealta prässätessä nostaa kiinni Scekiciin avausjaksolla muutamaan otteeseen estäen tämän kautta avaamisen. Bosnia-pelin kaltaisia aloitteita vastustajan laitapakkien/wingbackien taakse ei nähty kuin yksi toisen jakson alussa. Lingman tuki toppareita hyvin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa pariin otteeseen keskiviivalla. Pallottomana hän oli vastuussa Vukoticista korkealta prässätessä hoitaen roolinsa moitteetta. Erikoistilanteista sivuvapaapotkut olivat hyviä, mutta kulmat eivät esimerkiksi toisella puoliajalla Jenseniä ihan tavoittaneet. Pallollisena hän rytmitti kivasti peliä avoimella jalalla, kun Vukoticilta ei prässiä pahemmin tullut. Lingman osasi myös hakeutua tyhjään tilaan sivurajalle tekemään peliä tarvittaessa. Vasemman jalan pieniä chippejä on nautinnollista katsoa. Yhteistyö pelinavaamisessa Hradeckyn kanssa toimi, kun tämä osasi pari kertaa antaa pallon suoraan Lingmanin juoksulinjalle suojauksen puolelle. Tosin kertaalleen avausjaksolla Lingman otti melkoisen louhikkokosketuksen kuljetuksessa ja pallo karkasi vieraille.

Yläkolmikosta Pohjanpalo viimeisteli kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli tyylikäs ohjaus viisaasta juoksusta. Hän paini aika tasaveroisesti Sipcicia vastaan boksin reunalla avoimessa pelissä, mutta pienen miinuksen voi antaa, että haltuunotot olivat hitusen louhikkoisia ajoittain, vaikkakin syötötkin olivat toki ehkä turhan kovia topparien etupuolelle. Puolustuspään erikoistilanteissa Jollen pääpelivoimaa ei tällä kertaa tarvittu. Pallottomana hän hoiti leiviskänsä Sipcicia prässäten moitteetta ja jaksoi pelin lopussakin vielä ravata Tomasevicin ja Sipcicin välillä alivoimaisena pari kertaa sivuttain. Vastahyökkäyksissä hän teki pari syvysjuoksua yhdessä Pukin kanssa, mutta 2v2-tilanteista ei valmista tullut. Pukki alusti näyttävästi avausmaalin, muttei muuten kovin helpolla Vujacicin puolelta päässyt liikkumaan selustaan, vaan tämä kavensi aina perässä ja pärjäsi nopeudellaan. Samoin Vukcevic oli välillä lähellä tuplaamassa Temeä. Yhden kosketuksen pelaaminen linjojen väleissä oli hyvää pääosin ja avausjaksolla, kun Suomi halusi ottaa ylempää kiinni, hän pakotti Vujacicin pari kertaa pidempään avaukseen. Toisella jaksolla avoimen jalan sulkeminen oli laiskempaa, mutta se sallittakoot otteluruuhkassa. Lod hakeutui pari kertaa toivomani mukaisesti tekemään peliä tyhjästä tilasta sivurajalta ja yritti antaa pari murtavaa syöttöä leikattuaan keskelle sieltä pallollisena, mutta ihan viimeinen silaus jäi puuttumaan. Muutoin hän roikkui Tomasevicin edessä puolustuslinjassa ja pelasi yhden kosketuksen kombinaatioita kohtalaisella menestyksellä. Annan plussaa myös 2-3 repivästä pystyjuoksusta, kun Lod tunnisti puolustuslinjaan repeytyneet aukot.

Vaihtopelaajista Schülleristä ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Hän peitti ihan hyvin tiloja puolustuslinjan edessä ja hankki yhden kulmapotkun vastaiskun päätteeksi. Forss spurttasi kertaalleen hyvin aukosta pystyyn ja hankki vapaapotkun uhraten samalla itsensä. Kertaalleen hän myös jätti liikaa etäisyyttä pallottomana Vukceviciin ja tämä pääsi antamaan aikaisen keskityksen turhan vapaasti. Valakari oli mukana yhdessä vastaiskussa, mutta muutoin anti oli aika vähäistä ylöspäin. Pallottomana hän puolusti ihan hyvin eteenpäin sulkien Radunovicilta syöttösuuntia sivurajalla. Alho oli kertaalleen hyvin hereillä purkaen takatolppakeskityksen lopussa. Nopeudellaan hän piti myös Camaj'n kurissa päätöskympillä. Väisänen ei kahdeksassa minuutissa esittänyt mitään kummallista vasempana topparina.

Vieraiden maalivahti Petkovic otti lämmittelyssä varmasti kiinni palloja kuudesta metristä ammuttuna. Itse pelissä parhaiten jäivät mieleen hänen useat vastaantulonsa ja puolustuslinjan takana olleen tilan esimerkillinen puolustaminen, jonka vuoksi Suomen pistosyötöistä ei tulosta tullut. Wingbackeista Vukcevic jatkoi vahvoja esityksiään kahteen suuntaan tämän vuoden puolella ja blokkasi aika lailla kaikki Niskasen keskitykset. Hyökkäyssuuntaan hän sai muutaman keskitystilaisuuden, muttei varmasti niin montaa kuin olisi halunnut, koska Suomi puolusti leveyttä kuitenkin aika hyvin kuten viime peleissä on ollut tapana. Niiden harvojen keskitysten tarkkuus oli epämääräinen, joten toki siitä pitää pieni miinus antaa, mutta pidin Vukcevicin fysiikasta ja siitä, että tämä piti Niskasen kurissa mallikkaasti. Radunovic oli toisella laidalla sen sijaan pieni pettymys. Pari kertaa hän nukahti seinäsyötöissä ja selusta vuoti, joten hän mm. rappasi Granlundia jaloille antaen 2-0 maaliin johtaneen vapaapotkun. Pallottomana hänen ja Tomasevicin kuilu repesi myös välillä liian suureksi, mutta toki en siitä Ristoa syytä, koska hänen pitikin irrota leveyteen ja jonkun kk-pelaajan olisi sitten aukko pitänyt tukkia. Loistavaa vasemman jalan potkutekniikkansa hän ei päässyt käyttämään kertaakaan kuin vasta lopussa Marusicin keskityksen jatkotilanteessa, kun Granlund muutoin katkaisi hänelle pelatut ristipallot. Vähän piippuun jäi Riston anti varsinkin ylöspäin.

Topparikolmikosta Tomasevic tosiaan lämmittelyssä vakuutti fysiikallaan ja urheilullisuudellaan. Suorajuoksunopeus oli kunnossa ja ponnistusvoima samoin. Hän oli ulottuva, muttei silti kyennyt voittomaalissa selkäpuolelta tökkäämään palloa Lodilta yhden kosketuksen jatkossa. Muutoin hän piti tämän kohtalaisesti pihdeissäään, kun Lod hänen alueellaan oli ja voitti muutenkin useamman pääpallon boksin reunalla. Pallollisena avausjaksolla hän antoi yhden hyvän vasemman jalan sivalluksen linjan taakse Beqiraj'lle, mutta muutoin rakenteluvastuu oli aiempaa vähäisempää ja toki Suomi varmasti oli scoutannut, että Montenegro pyrkisi avaamaan peliä vasemman kautta enimmäkseen, jos siihen mahdollisuus olisi. Erikoistilanteissa Tomasevic pääsi kertaalleen nikkaamaan mielipaikaltaan kohti maalia, mutta Hradecky torjui. Vujacic puolestaan loisti nopeudellaan kuten ennenkin pitäen Pukin aika hyvin kurissa, jos tämä yritti hänen puoleltaan läpi. Voittomaalissa hän teki osin väärän valinnan jätettyään Pohjanpalon seuraamatta loppuun saakka, kun Pukin syötön katkaisu ei onnistunut. Ilmatiladominointia ei nähty kuten parhaimmillaan, kun erikoistilanteissa häntä ei löydetty. Avaukset jalalla ilmassa ohi prässin eivät kummoisiin lopputuloksiin johtaneet. Sipcic puolestaan keskitopparina ei loistanut syöttövalikoimallaan kuten Armenia-pelissä, vaan lisäajallakin antoi aika pahan harhasyötön suoraan Lingmanille. Plussaa voi antaa muutamasta voitetusta pääpallosta Pohjanpaloa vastaan boksin reunalla eikä hän sinällään näkyviä virheitä tehnyt kuin toisen jakson vapaapotkussa, jossa hän hukkasi Jollen blokkien vuoksi. Olemus oli vähän hontelo, mutta ponnistusvoima silti Tomasevicin tavoin hyvä.

Scekic ankkurina joutui puolustamaan turhan isoa aluetta eikä siksi pystynyt tukkimaan samalla tavoin wingbackien ja sivutopparien välisiä aukkoja kuin parhaimmillaan. Voittomaalissa hän yritti sulkea kk-linjan edessä avointa jalkaa ja se kostautui, kun hän oli poissa paikaltaan topparien edestä, mutta en siitä liikaa moiti, koska rohkeampaa eteenpäin puolustamista on toisinaan harrastettava. Pallollisena avausjaksolla hän oli statisti, mutta toisella jaksolla kykene hakeutumaan pelattavaksi, kun Kamara ei enää noussut selkään kiinni tai Lingman. Pallokosketus oli yhtä pehmeä kuin ruudun välityksellä ja hänessä oli tiettyä sparvmaisuutta kuten joskus aiemmin kirjoitin. Puolustuspään kulmapotkuissa hän seurasi kiitettävästi Jensenin etutolppajuoksut toisteisesti. Vukotic ei vakuuttanut. Hänellä oli tosiaan gasellimaiset jalat ja kevyt askel, mutta itse pelissä hän tyytyi makaamaan varmasti ohjeistetusti kk-linjassa ja tukkimaan vain syöttöjä taskuun antamatta juuri yhtään merkittävää painetta pallolliselle pelaajalle oli se sitten Lingman tai Väisänen hänen edessään, vaan nämä saivat rauhassa tutkia syöttösuuntia. Lämmittelyssä kuitenkin ensiaskeleet olivat aika räjähtävät, joten hänessä olisi kyllä ollut ainesta aktiivisempaan eteenpäin puolustamiseen. Tuntui siltä, ettei hän oikein sopinut käytettyyn pelisysteemiin kunnolla ja osin siksikin joutui vaihtoon tauolla ansaitusti. Pari avausjakson erikoistilannetta vasurilla olivat myös osoitteettomia. Savicevic puolestaan mustaoransseissa kengissään oli olemukseltaan tasapaksu kaikilla mittareilla ja klassinen rotaatiopelaaja. Ei minulla hänestä oikeastaan muuta sanottavaa kuin se, että hän sentään pari kertaa irtosi kiinni Kamaraan, kun tämä oli vasemmalla puolella välikaistalla etsimässä tiloja, joten Glen ei päässyt kääntymään noina hetkinä. Toisella jaksolla hän teki pari hyvää painottoman puolen aloitetta topparien taakse boksiin, mutta vasemman jalan laukaukset olivat puuroa.

Beqiraj oli kapteeninnauha kädessään legendana. Hän oli pieni sisupussi, joka kertaalleen pääsi avausjaksolla puskemaan selustasta yli Jensenin edestä. Muutoin hän hävisi suurimman osan tilanteista selkä kohti maalia eikä kyennyt laadukkaaseen kohdepelaamiseen kuten vaikkapa Mugosa paria päivää aiemmin. Yksi hyvä prässi häneltä nähtiin alussa Väisästä vastaan, mutta haasto ei johtanut mihinkään. Sanotaanko vaikka nätisti näin, että 16 maaottelumaaliin tuskin on tulossa enää lisäystä hirveästi, koska etua hän ei pysty itselleen luomaan kuin karkaamalla läpiajoon, koska juoksunopeutta sentään on vielä kohtalaisesti jäljellä. Vierellä Djuranovic vakuutti maaliskuun peleissä enemmän kohdepelaamisellaan kuin tässä ottelussa, jossa hän oli aika statisti Beqiraj'n tavoin ykköspalloissa toppareita vastaan. Jenseniä vastaan varsinkaan hän ei saanut oikein mitään aikaiseksi tai Ivanovia. Ansaitusti tauolla edessä oli vaihto kuten Beqiraj'n kohdalla. Mikään yksittäinen ominaisuuskaan ei Djuranovista jäänyt erityisemmin mieleen.

Sitten vaihtopelaajat. Bozovic laitakeskikenttänä ja myöhemmin pohjakaksikossa ihastutti kyllä hyvällä oikean jalan potkutekniikallaan. Kummallista, että hän aloitti vaihdossa kerta kaikkiaan. Liike oli myös hyvää ja hän kykeni saamaan jalkansa auki pari kertaa selustachippejä varten. Todella köyhän miehen Modriciksi häntä voisi ehkä tituleerata, kun hiustyyli ja askellus viheriöllä olivat sinne päin. Sekulic oli todella ulottuva kärkipelaaja, mutta tekniikka ei riittänyt pallon hallussapitoon juuri ollenkaan, joten varmaan siksi hän on hierarkiassa niin alhaalla hyökkääjistä. Jossain määrin hän oli Montenegron Rasmus Karjalainen, joka prässäsi näennäisen hyvin. Camaj oli patukkamainen laituri, mutta aika vähissä väläytykset olivat. Yhden pystyjuoksun hän teki kärkiparissa pelatessaan, muttei ehtinyt palloon ennen Jenseniä. Pallottomana hänet ohitettiin maalipotkuissa yksinkertaisella puolipitkällä chipillä helposti.

Tähtikaksikosta jäi muistikuviin se, että Haksabanovicilta oli ilo nähdä yksi laadukas ja bravuurimainen sisäkierteinen erikoistilanne sekä se lisäajan diagonaalisyöttö linjan taakse Marusicille. Potkutekniikka oli silkkinen. Avoimessä pelissä häntä ei alempana kärkenä löydetty oikein kuin kertaalleen päätöskympillä ja silloin hän antoikin onnistuneen syötön Marusicille boksiin. Pallottomana hän viimeisen Suomen kulmapotkun jälkeen vuoti laidassa Alhoa vastaan, mutta muutoin hoiti leiviskänsä kaiketi virheittä. Olin tyytyväinen, että Haksabanovic tuli edestä vaihdosta sisään, koska olihan Montenegron E. Hazard vain livenä nähtävä. Alkulämmittelyssä hän pallotteli muuten enimmäkseen pääkatsomon edessä ja pallo karkasi ainakin pari kertaa sekä Suomen puolelle että avauskokoonpanon syöttödrillin keskelle. Marusic puolestaan oli futari isolla F-kirjaimella. Itse asiassa ennen hänen vaihtoaan olin siinä luulossa, että Montenegro olisi käyttänyt jo vaihtonsa, mutta niitä olikin vielä yksi jäljellä ja kun näin, että Savicevic lähtee ulos, toiveeni heräsivät, että oikean laidan korvaaja olisi Marusic ja niin tapahtuikin. Hänen kohdallaan olin iloinen saadessani nähdä pari tavaramerkkiä pystyjuoksua niin topparien kuin vastustajan wingbackin taakse. Haksabanovic poimi hänet kahdesti selustasta, mutta vain ensimmäisellä kerralla Marusic pääsi vasurillaan sutaisemaan kohti maalia päin L. Väisäsen blokkia. Paras suoritus oli silti se, kun Vukcevic chippasi hänelle sivurajaa pitkin Niskasen taakse ja Marusic voitti juoksukilpailun, höynäytti Immin ja keskitti sitten luukulle. Ivanov vain vei ykköspallon voiton nimiinsä. Syötöt olivat painavia ja esimerkiksi lisäajan alussa mieleeni jäi tilanne, kun Marusic sai syötön laitakaistalle, kavensi vähän keskemmäs ja sitten vasurillaan antoi puolenvaihdon niin, ettei jäänyt epäselvyyttä siitä, että menisikö syöttö perille riittävän kovuisena. Pari muutakin kertaa hän toimi varmana syöttöseinänä sivurajalla selkä kohti maalia Sipcicille. Suunnanmuutokset ja ensimmäiset askeleet olivat teräviä ja mahdollistavat jatkossakin laadullisten ylivoimatilanteiden voittamisia.

Upea ilta ja ottelu. Huuhkajat toteutti Erkka V. Lehtolan muistaakseni viime kesän EM-kisojen yhteydessä kertomaa mottoa "Viihdytä ja voita" fantastisesti ensimmäisellä 45-minuuttisella monipuolisella hyökkäyspelaamisellaan. Tuo motto jäi päähäni noin vajaa vuosi sitten heinäkuussa ja summaa kyllä aika hyvin sen, miksi pidän myös R. Martinezin Belgian pelaamasta jalkapallosta niin kovin.

[Salming]

Hyvää pelipäivää. Alla on 150 kuvan läpikäynti tiistai-illan ottelusta Zenicasta.

Bosnia ja Hertsegovina - Romania 1-0 7.6.2022, Kansojen liiga

Bosnia ja Hertsegovina 4-1-4-1

Dzeko 11
Duljevic 23 - Gojak 14 - Cimirot 13 - Stevanovic 20
Prcic 21
Civic 2 - Sanicanin 6 - Ahmedhodzic 16 - Susic 4
Sehic 12

Romania 5-3-2

Puscas 9 - Maxim 10
Cicaldau 8 - M. Marin 14 - R. Marin 18
Camora 3 - Burca 15 - Chiriches 6 - Rus 17 - Manea 4
Nita 1

Bosnia jatkoi 4-1-4-1 muodollaan, mutta Romania kokeili ensi kertaa Iordanescun alaisuudessa viiden alakertaa. Toki hyökätessä muoto oli maaliskuussa välillä 3-2-5, kun ankkuri putosi topparien väliin ja laitapakit käyttäytyivät kuin wingbackit vastaten yksin leveydestä, joten ei muutos lopulta ehkä niin kovin iso ollut.

Sanicanin korvasi Hadzikadunicin, Civic Kolasinacin ja Susic Gazibegovicin Bosnian puolustuslinjassa. Keskikenttäkolmikosta avauksessa säilyi vain Prcic ankkurina. Cimirot tuli Pjanicin tilalle oikealle ja Gojak oli vasemmalla kuten vaihdosta tultuaan Suomeakin vastaan. Yläkolmikossa Duljevic korvasi Krunicin, joten hänelle löytyikin sitten mieluisa rooli Petevinkin ryhmästä, kun aiemmin tosiaan oletin, että Bosnia jatkaisi kesäkuussa viiden alakerralla ja täten Duljevicille olisi ehkä käyttöä vain tappioasemassa, kun Bosnia vaihtaisi 4-4-2:een, mutta nyt tietysti tässä uudessa ryhmityksessä, jossa ovat käytössä laiturit, Duljevicille on tarjolla minuutteja varmasti jatkossakin vasemmalla laidalla rymistelijänä.

Romania puolestaan oli saanut Puscasin ja M. Marinin takaisin kokoonpanoonsa ja he olivat heti avauksessa. Keskikentän kolmikko vaikutti aika optimaaliselta maaliskuun pelien perusteella, kun Stanciu kerran ei ollut käytettävissä. Camora ja Manea nousivat puolustuksen laidoille avaukseen Bancun ja Ratiun tilalle. Rus ja Chiriches jatkoivat toppareina saaden nykyisen kolmostoppari Burcan vielä avukseen.

Tauolla Bosnia teki triplavaihdon. Pjanic korvasi Cimirotin, Hadziahmetovic Prcicin ja Prevljak Dzekon yksi-yhteen. Dzeko sai osumaa avausjaksolla, joten vaihto saattoi johtua pienestä vammasta. Myöhemmin Kolasinac tuli Civicin tilalle ja lopussa Besic puolustamaan johtoa Stevanovicin paikalle oikeaan laitaan. Romania teki 74. minuutilla neloisvaihdon ja muutti systeemin 4-4-1-1:een, kun Rus, R. Marin, Puscas ja Maxim poistuivat. Kehiin tulivat Alibec piikkiin, Ivan oikealle, Popescu vasemmalle ja Tanase kymppipaikalle. Cicaldau oli M. Marin kanssa keskustan kaksikkona. Päätöskympillä Manea vaihdettiin vielä hyökkäävämpään Hancuun oikeana pakkina.

Romania pallollisena vs. Bosnia pallottomana

Avaus- ja rakenteluvaihe


Romania ei rakentanut alhaalta 2-1-4-3/2-3-2-3:lla tai edes Kreikka-pelin alun 3-2-5:llä, vaan uuteen ryhmitykseen sopineella 3-1-4-2:lla. Ehkä Iordanescu oli halunnut ottaa mallia Suomesta. M. Marin ankkurina haki palloa toppareiden edestä. Wingbackit nostivat ylemmäs Cicaldaun ja R. Marinin tasolle. Kärkipari Puscas-Maxim roikkui viimeisessä linjassa.


Bosnia oli hieman muuttanut eritoten ottelun alussa prässäämistään sitten Helsingin, vaikka vastassa oli sama hyökkäysmuoto. Helsingissähän alussa yläkolmikko merkkasi topparit, Pjanic nosti kiinni Schülleriin, Hadziahmetovic ja Prcic merkkasivat Nissilän ja Kamaran, laitapakit pelasivat wingbackeja vastaan ja toppareilla oli alhaalla 2v2-tilanne Pukkia ja Lodia vastaan. Toki sitten pelin edetessä Bosnian laitapakit jäivät kapeammalle ja sallivat Suomen wingbackien olla auki sivurajoilla. Tässä ottelussa Bosnia tuppasi jättämään tilanteesta riippuen auki joko Romanian painottoman puolen sivutopparin tai wingbackin. Tässä kuvassa se on wingback Manea. Yläkolmikko on yhä kiinni vastustajan toppareissa ja Gojakilla oli pjanicmainen rooli nostaa kiinni ankkuriin. Ankkuri Prcic ei kuitenkaan ollut se, joka olisi pumpannut perässä eteenpäin kiinni Gojakin vapaaksi jättämään R. Mariniin välikaistalla, vaan tässäkin kuvassa se on Civic, joka on kaventanut laitapakkina keskelle. Prcic on täten jäänyt alas luomaan toppareiden kanssa 3v2-ylivoiman Romanian kärkiparia vastaan!


Romanian pelitapaan on Iordanescun aikana kuulunut tietty riskittömyys pelinavaamisessa ja tässäkin ottelussa se leimasi vieraiden pelaamista. Kun keskellä ei ollut vapaita pelaajia, sinne ei edes yritetty pelata maitse. Burca ylittää korkean prässin ilmassa pelaten kohti kärkiparia.


Prcic on suojaamassa toppareita ja katkoo noston päällään. Kuvassa näkyy hyvin 3v2-ylivoima, kun Helsingissä tosiaan Pukki ja Lod olivat usein 2v2-tilanteessa Ahmedhodzicia ja Hadzikadunicia vastaan.


Vielä useammin nähty roolitus prässätä ylhäältä oli tämä eli Duljevic oli se, joka kavensi kiinni R. Mariniin ja jätti Rusin auki sivutopparina. Civic on joutunut perääntymään alas, koska Manea on noussut laidallaan, joten siksi Duljevicin oli kätevämpi liikkua tukkimaan keskustaa, mikä oli ensisijainen prioriteetti ja jättää mieluummin sivutoppari vapaaksi.


Burca joutui taas turvautumaan pitkään palloon kohti Puscasia, mutta Ahmedhodzic voitti pääpallon. Camora on noussut laidallaan ylös toiseksi pudotusvaihtoehdoksi ja Susic on seurannut hänet. Prcic pitää Maximin kurissa ja Sanicanin varmistaa ylimääräisenä miehenä Ahmedhodzicin vieressä. 4v3-ylivoiman turvin kakkospallo jäi isännille.


12. minuutilta vastaava tilanne. Romania sai vapaapotkun syvältä. Duljevic on kaventanut R. Mariniin, koska Gojak on taas kiinni M. Marinissa, joten Rus on auki, mutta Romania ei edes yrittänyt avata peliä hänen kauttaan, vaan tässäkin Nita kiskaisee pitkän pallon suosiolla jostain syystä! Lopputulos oli hävitty ykköspallo ja Bosnia pääsi jauhamaan.


Nita ei tietystikään ole seurajoukkueessaan pelannut sitten marraskuun ja pelituntuma on täten huono, joten se ehkä osaltaan vaikutti siihen, että esimerkiksi avausjaksolla hän pelasi lähes kaikki maalipotkut pitkinä ja vapaapotkut omalta alueelta niin ikään. Tämä oli poikkeus 21. minuutilla, kun hän antoi pienen syötön viereen Chirichesille. Nyt Bosnian prässi muistutti ensimmäistä kertaa Suomi-peliä, kun Duljevic oli Rusin vierellä. Maaliskuussahan monesti Romania avasi peliä alhaalta sivurajoille riskittömästi ja yritti edetä vastustajan laitapuolustajien selustoihin. Idea oli sama nyt 21. minuutilla, kun Chiriches chippasi kohti Maneaa. Ajatuksena oli, että jos menetys tulee, se tulee ainakin vaarattomammalla laitakaistalla kuin keskustassa omalla kenttäpuoliskolla.


Chirichesin nosto jäi kuitenkin vajaaksi ja Prcic luki sen. Tämä oli muuten liikkunut hetkellisesti ankkurina pois topparien läheltä kiinni R. Mariniin, joten ensi kertaa tosiaan kenttä oli täynnä 1v1-tilanteita kuten pari kertaa Suomessa!


Puolen minuutin päästä vastaava tilanne melkeinpä. Bosnialla oli yhä työkalupakissaan myös tuo koko kentän miesvartiointiprässi ja sitä se toteutti uudelleen tässä onnistuneesti. Rus kierrätti ohi Duljevicin sivurajalle Manealle, joka sai nyt pallon haltuunsa hetkeksi, kunnes Civic oli jo iholla. Prcic estää syötön R. Marinille vuorostaan jälleen.


Manea yritti jatkaa sivurajaa pitkin pallon Civicin selustaan, mutta tämä ehti iholle katkomaan, joten Romanian avaaminen tyssäsi taas menetykseen.


Hetken päästä taas Bosnia prässää koko kentän vartioinnilla. Duljevic blokkaa syötön R. Marinille ja ohjaa Rusin avaamaan uudelleen Manealle. Toki tämä teki sen varmasti mielellään.


Manea yritti taas nopeasti jatkaa pallon Civicin selustaan, mutta epäonnistui ja BIH riisti taas pallon itselleen ennen puolta kenttää. Tämä toistui jatkuvasti varsinkin avausjaksolla.


Toiselle jaksolle mikään ei muuttunut. Pjanic otti Cimirotin roolin oikeana keskikenttänä antaen Gojakin merkata yhä ankkurin. Ja Prevljak prässäsi dzekomaisesti Chirichesia, joka ei löydä syöttöpaikkaa, vaan roiskaisee pallon pystyyn.


Ahmedhodzic kyykyttää 1v1-tilanteessa Puscasia kuten Pukkia ja Lodia.


Seurauksena on yksi nopea kääntö lisää avausjakson puolikkaiden aihion jatkoksi, kun Hadziahmetovic pelaa Prevljakille ja laiturit ovat lähellä tukemassa.


Chirichesin eteenpäin puolustaminen pelasti kuitenkin tilanteen ja hän nappasi pallon takaisin eikä Gojak esimerkiksi täten päässyt haavoittamaan hänen jättämää tilaa. Sanotaanko näin, että Romanian pallonmenetysten ja virheiden määrä omalla kenttäpuoliskolla muistutti Kreikka-pelin avausjaksoa maaliskuulta ja siksikin veikkaan, että viiden alakerralla joukkue ei lauantaina jatka.


Otetaan muutama pelinavausnäyte vielä Nitasta. Kuten todettua, lähes kaikki maalipotkut ja vaparit hän kiskaisi pitkänä puoleen kenttään. Tässä puolestaan hän avaa ilmassa kohti sivurajaa kuten Iordanescun alaisuudessa on todettu, koska jälleen kerran menetys sivurajalla on riskittömämpi vaihtoehto ja pyrkimyksenä on hyökätä vastustajien laitapuolustajien takana olevista tiloista. Vieressä olisi ollut toppareita, joille pelata ohi Dzekon, mutta Nita ei heitä halunnut hyödyntää.


Susic voitti ykköspallon Camoraa vastaan. Tilanne näytti olevan taas Bosnian kontrollissa ja he pääsisivät hyökkäämään vuorostaan...


... mutta Stevanovic antoi karmean harhasyötön päästäen Puscasin läpiajoon.


Sehic tuli myöhässä vastaan ja Puscas kiersi hänet.


Ahmedhodzic oli kuitenkin viimeisenä lukkona maaliviivalla siivoamassa viimeistelyn.


Hetken päästä Nita avasi uudelleen kohti vasenta sivurajaa, kun Bosnia prässäsi koko kentän vartioinnilla vaihteeksi.


Camora ei kuitenkaan epätarkkaan syöttöön taaskaan päässyt käsiksi eikä nyt Bosnia lahjoittanut ilmaista läpiajoa.


Minuutin päästä nähdään surkuhupaisin avaus, kun hän tavoittelee vuorostaan Maneaa oikealta.


Potku epäonnistuu täysin ja Romania ei taaskaan päässyt kontrolloidusti lähellekään hyökkäyskolmannesta. Sama tarina jatkui toisella jaksolla, muttei ihan näin räikeänä.


Puolessa kentässä Romania hyökkäsi niin ikään 3-1-4-2:lla sinne päästyään. Bosnia sen sijaan blokissa puolustaessa vaihteli prässivastuita siten, että tarvittaessa ylemmät keskikentät puolustivat eteenpäin Romanian sivutoppareihin ja laiturit jäivät makaamaan kk-linjaan lähelle vieraiden wingbackeja. Tässä Rus on pakotettu nostoon kohti Puscasia ja Maximia jälleen, kun Cimirot tulee iholle.


Epätarkka avaus meni Sehicille asti.


Vaihtojen jälkeen Romania muutti tosiaan ryhmityksensä 4-4-1-1:een, jolloin hyökkäysmuoto oli alempaa 2-4-4 ja se muuntui 2-3-5:een tai 2-2-6:een, kun Cicaldau tai toinen laitapakki nousi ylemmäs, välillä jopa molemmat.


Bosnian reagointina oli 4-4-2 muoto niin ikään, jossa Gojak oli Prevljakin rinnalla tai vähän tämän alapuolella kuten toki monesti muutoinkin pelin aikana ylempää prässätessä, mutta nyt se oli entistä selvempää myös puolessa kentässä muodossa puolustettaessa. Kärkipari yritti estää syötöt Cicaldaulle ja M. Marinille. Pjanic ja Hadziahmetovic olivat pohjaparina. Tietysti jossain määrin tuota Bosnian korkeaa prässiä olisi voinut kuvailla numerotermein 4-2-3-1, kun Gojak tosiaan nosti Dzekon/Prevljakin taakse itsensä kiinni vastustajan ankkuriin ja Prcic-Cimirot kaksikko jäi kk-pelaajista alemmas merkkaamaan Romanian kasipaikan pelaajat, jollei sitten ankkuri jäänyt luomaan topparien kanssa 3v2-ylivoimaa kuten pelin alussa Prcic teki, mutta sitten toisaalta hyökätessä muoto oli kuitenkin 2-3-2-3, joten siksi paperiryhmityksen voi laittaa myös 4-1-4-1 muotoon kuten minulla se nyt on.

Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti laitakaistoille


Vähäisistä maalipaikoistaan parhaat Romania loi tietysti laidoilta kuten aina. R. Marin on hetkellisesti auki keskellä ja jatkaa pallon Camoralle.


Maxim tuli avuksi ja niin myös sivutoppari Burca, joka pääsikin keskittämään avoimella jalalla, kun Stevanovic oli seurannut muodossa puolustettaessa wingbackia syvyyteen.


Cicaldau teki tyypillisen juoksun keskikentältä boksiin, mutta hänet Ahmedhodzic piti hänet irti pallosta.


Hetken päästä Maxim liikkui luomaan hetkellisen ylivoiman Manean kanssa oikealle ja keskitti itse avoimella jalalla.


Keskitys suuntautui takatolpalle kuten tapana on, mutta painottomalta puolelta Camora ei ehtinyt tehdä juoksua ja Sehickin tiesi, mitä tuleman pitää kopaten nahkakuulan.


Parin minuutin päästä Romania sai parhaan paikkansa. Se vastaprässäsi pallon ylhäällä itselleen takaisin. Burca poimi välikaistalta Maximin, joka jatkoi leveyteen Camoralle.


Sitten Burca jatkoi liikettään boksiin syöttönsä jälkeen. Camora keskitti vapaasti, kun Stevanovic ei ehtinyt sulkea jalkaa.


Ahmedhodzic oli poissa paikaltaan oltuaan prässäämässä Maximia. Sanicanin tukki tilan myöhässä ja Burca ohjasi pallon keskelle.


Puscas puski päin Sehicia.


Burca pääsi tinttaamaan reboundin avopaikasta, mutta ampui reippaasti oikealta ohi. Ei se yllätys kuitenkaan ollut, että paras maalipaikka tuli keskityksestä.


Tässä puolestaan juuri ennen taukoa Camora keskittää rajaheiton jälkeen kohti takatolppaa...


... Puscas on asemissa, mutta keskitys leijailikin ylärimaan.


Toisen jakson alussa Romanialla oli vielä pari puolittaista maalipaikkaa. Rus ohitti vuorostaan sivutoppareista jalalla prässin ja kuljetti syvälle, kunnes siirsi pallon leveyteen Manealle.


Tämä sai jalan auki Civicia vastaan.


Cicaldau oli taas tehnyt juoksun keskikentältä eikä sitä oltu kunnolla seurattu. Suomen on oltava huolellisempi hänen kanssaan. Tässä Bosnian onneksi Cicaldau potkaisi ohi pallosta.


Hetken päästä Manea pääsi uudestaan keskittämään.


Nyt pallo leijaili odotetummin taka-alueelle, jossa oli Camora, mutta laukaus epäonnistui. Stevanovic tyypillisesti hieman nukahti ja jätti liikaa etäisyyttä.

Romanian vaikeudet muodon sisään pelaamisessa


Mikään ei ollut muuttunut siltä osin, että Romanialla oli yhä vaikeuksia murtautua keskeltä ja siksi se suosiikin keskityksiä niin paljon. Tässä Chiriches antaa hyvän murtavan syötön Bosnian 4-1-4-1 blokin sisään kohti Maximia ja Puscasia.


Niin vain Sanicanin yksin kahta pelaajaa vastaan pääsi kombinaatioon väliin.


Hetken päästä M. Marin chippaa pallon R. Marinille linjojen väliin onnistuneesti.


Rintakuoletus oli kuitenkin surkea ja Stevanovic prässäsi takaa pallon pois. Niin usein Romanian murtautumiset pysähtyvät boksin reunalle epäonnistuneisiin viimeisiin suorituksiin ja tässä oli yksi sellainen lisää.


Toisen jakson alussa Chiriches haastoi prässilinjat jalalla ollen tuolla osa-alueella yhä joukkueensa paras. Se avasi tilaa poimia Puscas toppareiden edestä.


Yhden kosketuksen jatko Ahmedhodzic selässä kuitenkin ahdistettuna epäonnistui ja Bosnian kk-linja nappasi pelivälineen.


86. minuutilla puolestaan Burca poimi Alibecin, joka Sanicanin selässään onnistui kerrankin jatkamaan pallon topparin taakse tyhjään tilaan juosseelle Cicaldaulle.


Mutta tämän louhikkokosketus vuorostaan pilasi murtautumisen ja Kolasinac sulki oven. Voi voi.


Lisäajalla nähtiin ainoa osittainen onnistuminen. Alempi kärki Tanase on pelattavissa.


Tämä ehti kääntyä kasvot kohti maalia ja antaa murtavan syötön topparien taakse.


Hancan kääntö takaviistoon katkesi kuitenkin Ahmedhodziciin. Summa summarum, minulla on luottoa siihen, että Suomen puolustus kestää lauantaina ainakin ärhentelyt keskeltä, koska niin huono Romania on keskeltä murtautumaan, mutta keskitysten putsaaminen ratkaisee sen, saako Huuhkajat-lauma pisteitä mukaansa Romaniasta.

Selustaan pelaaminen


Puscasille ei pelattu juuri yhtään suoria juoksupalloja toppareiden taakse, vaan aina joko maitse tai ilmassa puolustuslinjan eteen. Alibec sen sijaan teki pari aloitetta, jotka Burca poimi, mutta valmista niistä kummastakaan ei tullut.


Sanicanin hoiti tyylillä tilanteet seuraten pystyaloitteet.

Bosnian vastaiskut syvältä


Tässäkin osiossa on vain yksi näyte, koska Bosnia käänsi pelin niin usein jo vastustajan kenttäpuoliskolla hyvän prässipelaamisensa ansiosta. 28. minuutilla Dzeko kuitenkin putosi palloa vastaan syvällä tapahtuneen riiston jälkeen. Hän poimi Stevanovicin, joka teki tyypillisen liikkeen vastustajan wingbackin jättämään tilaan kuten niin monesti syksylläkin.


Syöttö karkasi kulmalipulle asti eikä sieltä Stevanovic päässyt keskittämään suoraan juoksusta kuten parhaimmillaan. Kohteitakaan ei tietysti ollut ehtinyt mukaan boksiin.

[Salming]

Bosnia pallollisena vs. Romania pallottomana

Avaus- ja rakenteluvaihe


Bosnia tosiaan rakensi alhaalta yhä 2-3-2-3:lla kuten Helsingissä. Prcic haki ankkurina palloa toppareilta ja Cimirot-Gojak kaksikko oli hänen yläpuolella.


Vastustajan kenttäpuoliskolla muoto muuntui 2-3-5:een niin, että Stevanovic piti usein leveyden oikealla eikä viihtynyt niin paljoa välikaistalla kuin Helsingissä, vaan Susic jäi usein selvästi keskimmäiseen tasoon Stevanovicin alapuolelle kierrättämään palloa ja laitapakeista Civic nousi ylemmäs pitämään leveyden vasemmalla samalla, kun Duljevic kavensi kohti välikaistaa. Keskikenttäkolmikosta Gojak oli se, joka nousi kahden alimman linjan väliin Dzekon ja Duljevicin lähettyville etsimään tiloja.


Romanian prässivastuut olivat samanmoiset kuin Suomella viime lauantaina Bosniaa vastaan. Kärkipari oli 2v3-alivoimainen. Toinen merkkasi aina Prcicin ja toinen ravasi kiinni toppariin, jolloin toinen toppari kerrallaan jäi auki. Tässä kuvassa toki M. Marin ankkurina kävi schüllermäisesti kutittelemassa Prcicia, mutta turhaan, kun Maxim oli jo juoksemassa tähän kiinni. Jos Maxim olisi prässännyt Sanicaninia, sitten M. Marinin eteenpäin puolustamisessa olisi ollut järkeä, mutta nyt tuntui, että pelaajilla ei oikein ollut selkärangassa vielä se, miten 5-3-2:lla pitäisi puolustaa tai hyökätä. Huomattavaa oli kuitenkin se, että aika suosiolla Romania vetäytyi puoleen kenttään kuten Montenegrossa eikä edes maalipotkuja prässännyt ylhäältä, vaan antoi Bosnian avata ne rauhassa, joten maaliskuun korkeaan prässiin nähden pelaamisessa on tapahtunut melkoinen täyskäännös tosipeleihin tultaessa.


Romanian laitakeskikentät Cicaldau ja R. Marin pysyttelivät kapealla peilaten Cimirotin ja Gojakin, mutta jos Bosnia kierrätti pallon laitapuolustajilleen, silloin heidän piti irrota prässäämään Bosnian laitapakkeja ja pyrkiä jättämään samalla isäntien ylemmät keskikentät syöttövarjoon eli samalla tavoin kuin Suomikin on puolustanut. Toki M. Marin ankkurina saattoi kaventaa perässä kohti pallollista laitaa vapaaksi jääneeseen keskikenttäpelaajaan.


Tässä kuvassa pelin alusta niin esimerkiksi tapahtui, kun R. Marin alalaidassa irtosi Civiciin ja M. Marin liikkui perässä merkkaamaan Gojakia puolustuslinjan edessä välikaistalla.


Suomen tavoin Romania jätti erityisesti painottoman puolen laitapakin auki. Pelin puolen wingback sen sijaan pumppasi eteenpäin kiinni laitapakkiin ja jätti sivutopparin 1v1-tilanteeseen laituria vastaan. Esimerkiksi tässä Camora on iskenyt kohti Susicia ja jättänyt Burcan 1v1-tilanteeseen Stevanovicia vastaan. Painottomalla puolella sen sijaan Manea on kapealla luomassa Rusin kanssa 2v1-ylivoiman Duljevicia vastaan. Chiriches puolustaa keskellä Dzekoa. Toki Rusin voi ajatella myös luovan ylivoiman Chirichesin kanssa Dzekoa vastaan ja Manea on 1v1-tilanteessa. Yhtä kaikki, Romanialla oli alhaalla Suomen kaltainen 4v3-ylivoimatilanne melkeinpä aina Bosnian yläkolmikkoa vastaan ja jos ankkuri M. Marinin laskee vielä mukaan, ylivoimatilanne oli 5v3 (tässä hetkessä M. Marin on hetkellisesti vain vähän ylempänä), koska Bosnialla oli kaksi vapaata pelaajaa eli Civic ja sitten toinen toppareista (Sanicanin tällä kertaa).


Bosnia pääsi aika helposti avaamaan peliä juuri Civicin tai sitten vapaan topparin kautta. 13. minuutilla pallo kierrätettiin alhaalla vapaalle topparille Sanicanille, jonka avaussyöttö nousi aika korkealle. Civic on ollut auki taas painottomalla puolella.


R. Marin ei ehtinyt Civicin iholle, joten Manean piti astua vastaan ja se jätti puolestaan Duljevicin auki. Civic puski pomppupallon laitaan.


Duljevic houkutteli toppareita itseensä ja poimi sitten Dzekon liikkeen Manean jättämään tilaan.


Bosnia pääsi murtautumaan laidalta, mikä on sen suosikkireitti. Dzekon keskityksen Chiriches kuitenkin purki yli päädystä kulmapotkuksi.


Hetken päästä Bosnia pääsee ilmaiseksi taas Civicin kautta yli puolen kentän. R. Marin on peittänyt syöttöä Gojakille, joten Sanicanin vapaana topparina kierrätti Civicille. Mutta jälleen ihmetyttää Romanian kommunikoinnin puute! Molemmat Marinit ovat samassa miehessä nimittäin, kun M. Marin on kutittelemassa Gojakia. Joko R. Marinin olisi pitänyt paljon aiemmin liikkua merkkaamaan Civic ja jättää Gojak M. Marinille tai sitten M. Marinin olisi pitänyt malttaa pysyä alempana tukkimassa Civicilta syöttösuuntia muodon sisään. Tämäkin kuva vain kertoo siitä, että vastuut uudessa ryhmityksessä eivät olleet ihan selvillä kaikille.


Reilun minuutin päästä Bosnia tulee taas alhaalta. Sanicanin ohittaa jalalla Puscasin prässin rohkeasti. R. Marin on nyt ennakoinut paremmin ja on ajoissa blokkaamassa syöttöä Civicille. M. Marin sen sijaan on taas vähän kummallisessa paikassa. Toki hän on syöttölinjalla Gojakille, mutta tilanne ei silti jotenkin vaikuta olevan hänen kontrollissaan, vaan hän voisi minusta olla vähän lähempänä Gojakia, koska pienellä chipillä hänet olisi helppo ohittaa. Sanicanin kuitenkin päätyy pelaamaan suoraviivaisesti prässin yli selustaan.


Duljevic ehti livahtaa kuitenkin Manealta ja Rusilta karkuun paitsioon.


Toisella jaksolla mikään ei muuttunut kuin oikeastaan se, että vähän terävämmin Romania yritti riistoja Bosnian kenttäpuoliskolla. Mutta aika kätevästi vapaan topparin ja painottoman puolen laitapakin (tässä Susic) kautta eteneminen kotijoukkueelta yhä onnistui. Puscas on tässä alivoimainen toppareita vastaan, kun Maxim on seurannut Hadziahmetovicia ja Cicaldau hetkellisesti ankkuriksi pudonnutta Pjanicia. M. Marin kontrolloi Gojakia, kun R. Marin on pompannut Civiciin välikaistalta.


Hetken pallonhallinnan jälkeen Romanian yläkerta oli väsytetty eikä Puscas jaksanut enää juosta kiinni Ahmedhodzicia, joka sai kuljettaa lähes keskiviivalle. Camora puolestaan on jäänyt makaamaan puolustuslinjaan, vaikka hänen olisi pitänyt puolustaa eteenpäin, joten Susickin on ihan auki. Kollektiivinen prässääminen ei vakuuttanut. Jossain on Romaniaa vastaan aina avoin pelaaja ja maaliskuun peleissähän se oli aina keskikentällä, kun ankkuri jätettiin 1v2-valintatilanteeseen. Montenegrossa vapaa pelaaja oli toinen vastustajan toppareista ja tässä pelissä toppari sekä painottoman puolen laitapuolustaja. Ehkä Iordanescunkin kannattaisi harkita koko kentän miesvartiointia, koska se voisi selkeyttää Romanian puolustamista, sillä nykyisellään pelaajat eivät toimi aina synkronoidusti, vaan vastustaja pääsee turhan helposti etenemään keltapaitojen puoliskolle.


Camora irtosi myöhässä tosiaan vastaan ja Susic ehti poimia 10-alueelta Gojakin, johon puolestaan M. Marin oli jättänyt liikaa etäisyyttä.


Stevanovic pääsi tekemään mieliliikkeensä vastustajan wingbackin jättämään tilaan eikä sivutoppari Burca ehtinyt millään sulkea tilaa.


Keskitys suoraan juoksusta luukulle kohti Prevljakia oli seuraavaksi vuorossa.


Chiriches oli kuitenkin välissä ja palkintona oli vain kulmapotku hyvästä avauspelaamisesta.


Otetaan 54. minuutilla samanlainen tilanne. Romanian kärkipari oli aina maalipotkuissa alkuun kapealla, mikä oli jossain määrin outoa, koska he antoivat valttikortit täten Sehicille valita, että kummalle toppareista syöttää sen sijaan, että Romania olisi pakottanut avaamaan peliä toiselle toppareista ja Puscas ollut valmiiksi esim. Ahmedhodzicin iholla. Nyt Sehic syötti Sanicaninille.


Sanicanin kierrätti Civicille. R. Marin ennakoi myöhässä. M. Marin sentään oli ajoissa kiinni Gojakissa.


Civic pelasi samanlaisen juoksupallon wingbackin taakse kuin hetkeä aiemmin nähtiin Susic-Gojak -kombolta toisella puolella. Duljevic kirmasi Manean taakse ja Rus kavensi perässä.


Lopulta Rus juoksukisan voitti joukkueensa nykyisenä ykköstopparina minun papereissani.


Romania vaihtoi viimeiseksi vartiksi 4-4-1-1:een ja se selkeytti prässiä siten, että Bosnialla oli enää yksi vapaa pelaaja, joka oli toinen toppari, kun kärkipari Alibec-Tanase oli 2v3-alivoimainen, mutta seuraavassa tasossa oli selkeä 4v4-tilanne ja alhaalla 4v3-ylivoima Bosnian yläkolmikkoa vastaan. Popescu ja Ivan laitureina pystyivät prässäämään laitapakkeja (tässä Popescu on toki kapealla peittämässä myös Ahmedhodzizin syöttöä avoimella jalalla muodon sisään) ja Cicaldau-M.Marin keskikentän pohjalla peilaamaan Pjanicin ja Gojakin. Tässä tilanteessa Pjanic on toki taas hetkellisesti ankkurina ja Hadziahmetovic rotatoinut ylemmäs.


Kun Sehic yritti poimia laitapakkia, tila syötölle olikin aiempaa pienempi, kun Romanian laiturit olivat laitapakkien lähellä, joten Susicin ja Kolasinacin kautta pelinavaaminen tyrehtyi ja tämäkin avaus karkasi yli sivurajan, kun Popescun läsnäolo tarkoitti, että avauksen oli oltava todella tarkka, jotta Susic olisi päässyt kuljettamaan haltuunoton jälkeen eteenpäin.

Leveydestä murtautuminen juoksupalloilla vastustajan wingbackien taakse


Ylempänä olikin jo joitakin näytteitä, kuinka alhaalta rakennettaessa laitapakit chippasivat palloja Bosnian laitureille Romanian wingbackien selustoihin saaden aikaan 1v1-juoksukisoja sivutoppareita vastaan. Tässä osiossa on muutama samanlainen tilanne lisää. Tässä R. Marin on taas hieman myöhässä iholla ja Civic ehtii kääntyä sekä jatkaa pallon Manean taakse.


Duljevic voitti juoksukisan, mutta keskitti päätyrajan väärältä puolelta huolimattomasti.


Tässä Susic puolestaan poimi Stevanovicin, kun Camora jäi makaamaan kk-linjaan eikä Cicaldaukaan iholle tullut. Burca kuitenkin piti Stevanovicin aisoissa ja syöttökin karkasi päädystä yli toki.


Yksi tilanne vielä toiselta puolelta. Sanicanin ohittaa Puscasin prässin taas vaihteeksi kylmästi jalalla ja siirtää sitten Civicille.


Civic jatkoi ohi Manean Duljevicille, mutta Rus kavensi perässä.


Rus osoitti taas nopeuttaan juosten rinta rinnan Duljevicin kanssa eikä Bosnia päässyt lopulta keskittämään. Mutta joo, yhä vastustajan wingbackien taakse tehtävät pystyjuoksut olivat Bosnian pelikirjassa ja niitä nähtiin lähinnä laitureilta tässä pelissä.

Eristettyjen 1v1-tilanteiden (laadullisten ylivoimien) luonti laitakaistoille


Toinen tapa murtautua leveydestä oli luoda tutusti staattisempia 1v1-tilanteita joko laitureille tai laitapuolustajille ja luottaa siihen, että nämä saavat jalkansa auki keskityksiä varten, kun wingbackeilla pelaaminen on kenties pysyvästi jäänyt historiaan kahden pelin otannalla. Aloitetaan suoraan merkittävimmästä taisteluparista Duljevic-Manea. Kirjoitin Romania-ennakossa ketjun avaussivulla, että Manea on laitapuolustaja, joka ei vakuuttanut Israel-pelissä, vaan oli viennissä 1v1-tilanteissa rynnien itsensä pihalle joitakin kertoja. Hänellä oli tässäkin pelissä ongelmia 1v1-puolustamisessa. 10. minuutilla Civic kierrätti pallon Duljevicille, joka lähti leikkaamaan keskustaan eikä Manea pysynyt perässä. Duljevic poimi topparien edestä Dzekon, joka hankki vapaapotkun, kun Burca liukui jaloille myöhässä.


Hetken päästä syvällä olleen rajaheiton jälkeen Duljevic kyykytti Maneaa laadullisessa ylivoimatilanteessa päästen keskittämään ulkosyrjällä.


Burca purki Dzekon edestä.


Kliimaksi nähtiin 67. minuutilla, kun Bosnia teki 1-0 voittomaalin. Susic voitti keskiviivalla irtopallon ja siirsi sen Pjanicille, joka klipin alussa vaihtaa puolen Kolasinacille. Painottoman puolen laitapakki oli siis taas auki! R. Marin ei ehdi iholle estämään tempokuljetusta aina hyökkäyskolmannekselle saakka, kunnes Kolasinac luopui pallosta. Hän syötti laitaan, jossa oli jälleen laadullinen ylivoimatilanne. Duljevic ohitti heittämällä Manean ja keskitti. Nita sylki eteensä ja isojen maalien mies Prevljak oli paikalla törkkäämässä pallon verkkoon ja jatkaen viime syksystä alkanutta vahvaa maajoukkuevirettään. Bosnia ja Hertsegovina yksi, Romania nolla.


Suomi-pelin tapaan Bosnia käytti paljon puolenvaihtoja ja myös ristipalloja luodakseen keskitystilanteita laidoille. 11. minuutilla Prcic poimii Susic-Stevanovic kaksikon.


Camora jäi tuetta, mutta topparit purkivat Susicin keskityksen lopulta.


Minuutin päästä Dzeko poimi yksin olleen Susicin. Romanian kapeaa muotoa vastaan tilat ovat leveydessä ja Bosniakin niitä hyödynsi Kreikan sekä Montenegron tapaan. Tässä tilanteessa Susic ehti livahtaa paitsioon, joten keskitys jäi piippuun.


42. minuutilla Dzeko lähetti uuden ristipallon vuorostaan Stevanovicille, joka tavanomaisemmin piti leveyden oikealla.


Stevanovic keskitti toisella tatsillaan ohi Burcan.


Manea kuitenkin piti Gojakin kurissa ihan hyvin.


29. minuutilla puolenvaihto välikaistalta toiselle, joita aika paljon nähtiin Suomea vastaan.


Civic pääsi keskittämään mielipaikaltaan luukulle kohti Dzekoa, mutta Burca purki pallon kulmapotkuksi.


Samanlaisia näytteitä voisi kaivaa useamman, mutta tämä olkoot viimeinen. Bosnia vyöryy 2-3-5:llä. Pjanicin ja Hadziahmetovicin kautta painopiste vaihdetaan vasempaan laitaan.


Duljevic sai jalan auki ja keskitti takatolpalle kohti Stevanovicia, mutta Burca seurasi juoksun kurinalaisesti jälleen ja Nita koppasi pallon haltuunsa. Mutta joo, ensi viikolla Zenicassa Suomi saa varautua vielä Helsinkiä suurempaan keskitysralliin. Romanian laitapuolustaminen puolestaan ei niinkään vakuuttanut.

Romanian muodon sisään pelaaminen


Joitakin kertoja Dzekoa tavoiteltiin pidemmillä syötöillä puolustuslinjan edestä kuten Suomeakin vastaan, mutta Ivanovin tavoin aika mallikkaasti Chiriches piti Inter-kärjen kurissa. Tässä Susic yrittää poimia Dzekon ennen kuin Cicaldau sulkee tassun.


Mutta syöttö lensi yli Dzekon.


Jakson lopussa Sanicanin ohitti Puscasin prässin jälleen jalalla ja syötti kohti Dzekoa puolustuslinjan eteen.


Bosnialaiskärki rikkoi kuitenkin.


Toisella jaksolla Pjanic onnistui puolestaan pari kertaa löytämään maitse Prevljakin linjojen välistä ja sen jälkeen Bosnia yritti nopealla kombinaatiolla murtautumista kuten tapana on ollut. Romaniahan on viime peleissään vuotanut välikaistojen puolustamisessa, mutta tässä pelissä niin tapahtui vasta toisella jaksolla pari kertaa kuten tässä, kun Pjanic poimii Prevljakin.


Yhden kosketuksen jatko viereen Gojakille...


... mutta Rus ja Chiriches blokkasivat keskityksen. Stevanovic kärkkyi hyvin takatolpalla.


Parin minuutin päästä vastaava tilanne. Prevljakilla on todella iso tila edessään taskussa, johon pudota vastaan.


Kantapääjatko ei kuitenkaan löytänyt Duljevicia. Mutta joo, ylätaskuissa on yhä tilaa Romaniaa vastaan, kun muoto saadaan liikkumaan vain sivuttain ja kk-linjassa etäisyydet venymään.

Romanian selustaan pelaaminen


Yhdellä kärjellä pelatessa vastustajien topparien taakse juoksupallojen pelaaminen on kyllä dramaattisesti vähentynyt MM-karsintoihin verrattuna. Toki Demirovickaan ei ole pelaamaan päässyt, joten sekin on ollut osasyynä, mutta tässäkään pelissä pystyjuoksuja toppareiden taakse ei nähty, vaan lähinnä wingbackien, mutta ne liittyivät leveydestä murtautumiseen. 10. minuutilla kuitenkin Dzeko ja Duljevic juoksivat pystyyn, kun Cimirotilla oli jalka auki välikaistalla.


Syöttö kuitenkin leijaili yli pakan.


Toisen jakson alussa Pjanic puolestaan yritti poimia Prevljakin, mutta passi karkasi Nitalle, koska Chiriches esti Prevljakia ehtimästä palloon painiotteella.

Romanian positiiviset tilanteenvaihdot


Bosnian prässääminen toimi loistavasti eritoten avausjaksolla, mutta niin ikään vastaprässi oli mallikasta läpi ottelun ja Romanialla oli samoja ongelmia kuin Montenegroa vastaan eli se ei meinannut päästä yli puolen kentän riistojen jälkeen syvältä. MM-karsintoihin peilaten vastaisku-uhka on ollut hyvin kesyä toistaiseksi kahdessa Kansojen liigan otatuksessa. Viidennellä minuutilla Chiriches on katkonut keskityksen boksissa. Burca on saanut irtopallon päätyrajalla. Gojak vastaprässää iholle.


Romanialla on ollut taipumuksena edetä laidoilta vastaiskuissaan laiturien kautta. Nytkin Burca yritti syöttää kohti vasenta laitaa kaiketi wingbackille Camoralle, mutta Cimirot aavisti sen ollen välissä.


Viiden sekunnin päästä Prcic virittikin jo vedon boksin reunalta ja Bosnia sai kulmapotkun.


Tässä puolestaan Manea purkaa syvältä.


Mutta Prcic on välissä ennen alempaa kärkeä Maximia. Bosnia pääsi jatkamaan vyöryään välittömästi menetyksen jälkeen. Vastaavia näytteitä olisi voinut poimia useita lisää, mutta tyydyin näihin.


Osion lopuksi pari onnistuneempaa vastaiskua. Ensimmäisessä riisto tapahtui jo Bosnian puoliskolla harvinaisesti, kun keskiblokki kerrankin toi onnistumisen. 28. minuutilla Civic lähti pelaamaan seinää Gojakin kanssa, mutta vastinpari R. Marin riistää pallon sivurajalla, kun Gojak kompuroi kohtalokkaasti ja täten koko laitakaista oli auki.


Marin kuljetti boksin reunalle, kunnes syötti viereen Puscasille. Laidalla olisi ollut tilaa odottaa Manean kiertoa, joten ehkä sinne olisi ennemmin kannattanut pelata kuin Puscasille umpikujaan.


Cimirot tuli nimittäin vielä takaa ja hidasti hyökkäyksen lopullisesti boksin ulkopuolelle.


Marin keskitti seisovin jaloin ja Susic purki taka-alueelta.


Hetken päästä Romania ei puskenut keskeltä, vaan tavanomaisemmin hyödynsi Bosnian laitapakkien jättämiä tiloja. Civic menetti pallon, kun Maxim tuli Prcicin luota tuplaamaan Eldarin.


Cicaldau pelasi diagonaalisyötön leveyteen jääneelle Maximille.


Maxim otti vielä mukaan Manean, jonka keskityksestä tuli kulmapotku.


71. minuutilla R. Marin voitti pääpallon puolessa kentässä Sehicin pelattua maalipotkun pitkänä.


Camora pelasi seinän Puscasin kanssa. Tämä haavoitti laitapakin takana ollutta tilaa.


Sitten hän harhautti Ahmedhodzicin.


Hadziahmetovic oli pelastava enkeli ankkurina tuupaten pallon rajaheitoksi. Hyviä asioita kuitenkin taas tapahtui, kun Romania vastahyökkäsi laidoilta eikä puskenut keskeltä.


Viimeisessä näytteessä lupaus-Popescu liikkuu kohti laitaa Camoran nikattua pallon hänelle eteenpäin.


Esimerkillisesti Susic ja Hadziahmetovic hidastivat vastaiskun laidalle. Suomen tulee kyetä lauantaina samaan negatiivisissa tilanteenvaihdoissa.

Erikoistilanteet


Romania puolusti kulmapotkut yhä siten, että aluepuolustajia oli kahdeksan kolmessa eri tasossa (2+4+2). Reunalla oli kaksi pelaajaa. En jaksa sen tarkemmin roolituksiin puuttua, koska ne vaihtuvat kuitenkin pelistä toiseen. Bosniankaan kulmissa ei ollut mitään kummallista. Gojak antoi niitä kuten Helsingissä toisella jaksolla. Kohteita oli tuttu määrä eli viisi (yläkolmikko+topparit kuten viikko sitten), muut kaksi kk-pelaajaa Cimirot ja Prcic olivat reunalla ja laitapakit jäivät alas. Tuttua huttua.


Tavanomaisesti Gojak keskitti vitosen viivalle kohti Dzekoa ja Sanicaninia, mutta Romanian sumppu kesti voittaen ykköspallon. Seuraavassakin kulmapotkussa tavoiteltiin Dzekoa vitosen viivalta niin ikään tuloksetta ja tosiaan suurimman osan kulmapotkuista romanialaiset selvittivät ykköspallot voittamalla.


Lähinnä maalintekoa Bosnia oli 21. minuutilla. Topparipari hakeutuikin takatolpalle ja Gojak keskitti yli kahdeksan miehen sumpun. Sanicaninin pusku maan kautta ei kuitenkaan uponnut, mutta idea oli hyvä.


Toisella jaksolla eräässä kulmassa Pjanic puolestaan poimi boksin reunalta Hadziahmetovicin, mutta volley ei osunut haarukkaan. Tällaista en muista aiemmin Bosnialta nähneeni, joten siihenkin pitää tiistaina varautua eikä vain keskityksiin vitosen viivalle.


Sivuvapaapotkut Bosnia keskitti yhä pääosin etualueelle. Prcic antoi ensimmäisen vaparin kohti Gojakia ja Duljevicia, mutta Romanian seitsemän miehen linja kaksi reunimmaisinta katkaisivat keskityksen.


Tähänkään sisäkierteiseen Pjanicin palloon Gojak ei käsiksi päässyt.


Seuraavaksi Pjanic kokeilikin keskittää yllättäen taakse, mutta sitä joukkuetoverit eivät odottaneet, kun Romanialla oli 3v0-ylivoima.


Purku jäi vajaaksi Stevanovicille.


Ahmedhodzic puski kolmospallon reppuun, mutta huitaisi samalla kädellään Nitaa kasvoihin, joten maali hylättiin.


Romania sai kolme kulmapotkua. Bosnia oli jälleen hionut tapaansa puolustaa niitä, koska nyt aluepuolustajia oli enää kaksi, kun niitä vielä syksyllä oli neljä ja viikko sitten kolme. Dzekon kanssa aluetta suojasi Duljevic. Yksi aluepuolustajista oli siirretty vartioijaksi, joita oli viisi (puolustuslinja+Gojak). Boksin reunalla Bosnialla oli yhä kaksi pelaajaa (Prcic-Stevanovic). Pysyvyys puuttuu jossain määrin sinipaitojen erikoistilannepuolustamisesta ja ehkä se vielä kostautuu turnauksen aikana. Romanian kulmia juonivat Cicaldau ja Maxim.


Kohteita oli viisi (topparit, Puscas ja Manea), kun niitä maaliskuussa oli useimmin kuusi. Koska ensimmäinen kulma pelattiin lyhyenä, Duljevic irtosi etutolpalta luomaan 2v2-asetelman, mutta Cicaldau ehti keskittää hänen ja Cimirotin ohi. Dzeko kuitenkin voitti ykköspallon vitosen viivalla, johon Romaniallakin on tapana keskittää, usein toki sisäkierteisinä. Puscas karisti aika helposti Gojakin, mutta siitä ei hyötyä ollut.


Toisen kulman selvitti Sanicanin niin ikään viidestä metristä pitäen kurissa Burcan.


Kolmas kulma oli paras. R. Marin antoi sen ulospäin, joten muutoksena aiempaan Romania ei enää keskittänyt jostain syystä kulmia sisäänpäin, vaikka ne ovat olleet vaarallisia. Toki se ehkä johtui siitä, että vasenjalkaisia pelaajia ei avauksessa ollut kuin Camora. Yhtä kaikki, Gojak hukkasi toistamiseen Puscasin, mutta tämä nikkasi yli etukulman.


Lopuksi yksi sivuvapaapotku. Se putosi Romanialle tyypillisesti keskelle boksia (ulkokierteisenä tosin tämäkin), mutta Sanicanin venytti palloon ennen Chirichesia.

*****

Avausveikkaukset lauantai-illan kiehuvaan kattilaan:

Romania 4-1-4-1

Puscas
Mihaila - Cicaldau - Olaru - Ivan
R. Marin
Camora - Rus - Burca - Ratiu
Moldovan

Suomi 5-3-2

Pukki - Pohjanpalo
Kamara - Schüller - Lod
Uronen - O'Shaughnessy - Tenho - S. Väisänen - Alho
Hradecky

Sen verran heikosti Romania avasi peliä 3-1-4-2 hyökkäysmuodolla avausjaksolla, että veikkaisin Iordanescun palaavan 4-1-4-1:een, jolloin avausmalli alhaalta on 2-3-2-3/2-1-4-3 ja se tarkoittaa sitä, että Suomi palannee 5-3-2:een, koska kärkipari hoitaisi tuolloin kaksi topparia ja ankkurin 2v3-alivoimaisina ja laitakeskikentät Kamara ja Lod sitten Romanian kasipaikan pelaajat samalla, kun ankkuri Schüller luonnollisesti suojasi vapaassa roolissa alinta linjaa ja tarvittaessa pumppaisi ylöspäin kiinni vastustajan ankkuriin, jos Pukki ja Jolle kärjessä yhdessä päättäisivät prässätä yhtä aikaa molempia toppareita. Toisin sanoen veikkaan Suomen prässäävän Romaniaa siten kuin Suomi prässäsi Bosnian vastaavaa 2-3-2-3 hyökkäysmuotoa. Nita ei ole maalissa vakuuttanut, joten olisikohan Moldovanin tai Aioanin aika saada debyytti? Chirichesille lepo tekisi hyvää ja kun Rus otettiin ajoissa pois Bosniassa, hän avannee toisena topparina. Vierelle voi tulla Burcan sijasta Ghitakin, mutta aika vahvasti Burca voitti tiistaina pääpalloja, joten antaisin hänen jatkaa viheriöllä. Ratiu palannee oikealle ja Camora jatkanee vasemmalle.

R. Marin otettiin vaihtoon Bosniassa vartti ennen loppua. Ehkä viimein Iordanescu ymmärtäisi asettaa hänet parhaalle paikalleen ankkuriksi. Cicaldau jaksanee avata toisen pelin putkeen, kun Montenegrossa hän tuli vaihdosta vasta kehiin. Mihaila palaa aika varmasti avaukseen vasemmalle ja laittaisin Popescun vierelle hyökkääväksi keskikentäksi tuomaan luovuutta, mutta Olaru on todennäköisempi valinta, jolloin Cicaldau olisi vasen keskikenttä. Ivan lienee paras vaihtoehto oikealle leiriryhmästä ja Puscas aloittakoot piikissä toisen pelin putkeen.

Suomella L. Väisäsellä olisi ehkä lepovuoron paikka, joten olisikohan velipojan aika pelata hänen tilallaan? Tenhokin saattaa olla kehissä, jos Ivanovia halutaan korttitilin täyttymisen pelossa säästellä lohkon kärkikamppailuun Zenicaan. Ja tosiaan DOS-Tenho-S.Väisänen kolmikko sai yhteisen kokemuksen maaliskuussa, jonka varaan voi rakentaa nyt Romaniassa. Jos joku optimikeskikenttäkolmikosta puolestaan ei pysty avaamaan, Nissilä tulee tilalle ja Glen siirtyy ankkuriksi tarvittaessa, jos Rade on se, joka avaa vaihdosta.

[leeremick26]

Ansiokasta työtä jälleen, huh huh!

Saatko muuten noiden kuvien resoa pudotettua jonkin verran? Nyt vetää ainakin itselläni luurilla lukiessa selaimen välillä täysin jumiin.

[Salming]

Montenegro - Bosnia ja Hertsegovina 1-1 11.6.2022, Kansojen liiga

Montenegro 4-4-1-1

Mugosa
Haksabanovic
Jovovic - Raickovic - Jankovic - Marusic
A. Vukcevic - Tomasevic - Vujacic - Vesovic
Mijatovic

Bosnia 4-4-2

Krunic - Dzeko
Gojak - Hadziahmetovic - Pjanic - Hotic
Kolasinac - Hadzikadunic - Ahmedhodzic - Susic
Sehic

Montenegro palasi kokoonpanoon, jolla se kaatoi Romanian. Bosnialla Krunic ja Pjanic palasivat avaukseen. Kolasinac oli asetettu kaitsimaan Marusicia. Hadzikadunic korvasi Sanicaninin. Susic jatkoi avauksessa oikeana pakkina. Suomea vastaan vaihdosta sisään tullut Hotic sai tilaisuutensa oikealla, kun Stevanovic lepäsi. Muoto ei ollutkaan kuitenkaan enää 4-1-4-1, vaan Bosnia peilasi isäntien 4-4-2:n peluuttamalla Krunicia kärkiparissa Dzekon kanssa. Krunic on toki alempana kärkenä pelannut 5-3-2:ssa Dzekon kanssa, joten rooli ei sikäli uusi ollut. Gojak puolestaan on maajoukkueessa pelannut niin ikään välillä laidalla kuten tässä pelissä.

Vaihdot menivät siten, että tauolla Menalo korvasi Hoticin oikeana laiturina. Varoituksen saanut Pjanic vaihdettiin tunnin jälkeen Prevljakiin, jolloin Krunic putosi keskikentän pohjalle. Myöhemmin Civic korvasi Kolasinacin ja Demirovic tuli vartiksi Dzekon tilalle. Isännät käyttivät viisi vaihtoa. 67. minuutilla Bozovic korvasi keskustassa Raickovicin ja Krstovic Jovovicin, jolloin Haksabanovic siirtyi tutusti vasempaan laitaan. Myöhemmin Scekic korvasi Jankovicin ja lisäajalla Radunovic ja M. Vukcevic korvasivat Haksabanovicin ja Vesovicin tuoden tuoreita jalkoja ja entistä parempaa puolustusosaamista laidoille. Alla on läpikäytynä järjestyksessä noin 35 mielenkiintoisinta huomiota/tilannetta.

1. puoliaika


Tässä kuvassa näkyy niin Montenegron tuttu 2-4-4 avausmalli alhaalta kuin Bosnian 4-4-2 puolustusmuoto, jossa keskustan kaksikko on porrastanut niin, että Hadziahmetovic on vähän alempana kuin Pjanic luodakseen toppareiden kanssa osittaisen 3v2-ylivoiman Montenegron kärkiparia vastaan, mutta toki hän on samalla valmiudessa prässäämään Jankovicia. Bosnia antoi alkuun isäntien pitää palloa rauhassa toppareillaan aivan kuten Kreikka ja Romaniakin sallivat Montenegro-vierailuillaan aiemmin tänä vuonna, joten Dzeko ja Krunic tyytyivät peittämään syöttöjä vain Raickovicille tai Jankovicille, joka tosin tässä kuvassa on hakeutunut vähän ylemmäs pelattavaksi pois Krunicin syöttövarjosta. Laiturit Gojak ja Hotic olivat vastuussa laitapakeista A. Vukcevicista ja Vesovicista. Alhaallakin kuvan ulkopuolella olivat selkeät vastinparit Kolasinac-Marusic, Susic-Jovovic ja topparipari vs. Mugosa-Haksabanovic. Periaatteessa kenttä oli jopa täynnä 1v1-tilanteita, kun Hadziahmetovic oli ylempänä kuten vaikkapa tässä valmiudessa prässäämään Jankovicia eikä niinkään toppareiden välittömässä läheisyydessä luomassa 3v2-ylivoimaa keskelle.


Bosnian "uusi" hyökkäysmuoto oli 2-3-2-3:n sijasta 2-4-4. Toki 4-1-4-1:lläkin pelatessa Pjanic laskeutui välillä Helsingissäkin esim. hakemaan palloa ankkurin viereltä toppareiden yläpuolelta, joten ei tämä täysin uutta ollut, mutta toki tässä pelissä Pjanic oli jatkuvasti Hadziahmetovicin vierellä, kun paperiryhmitys oli 4-4-2.


Montenegro tutusti vetäytyi aika suosiolla yläkaarelle tiukkaan pakettiin. Kk-linja oli kapealla ja välikaistat jälleen "tuplattiin" laituri+kk -komboilla kuten tässäkin kuvassa näkyy oikealla puolella kenttää. Raickovic on vähän etääntynyt sen sijaan Jovovicista, kun hän on liikkunut peittämään syöttöä kärkiparin toiselle osapuolelle Krunicille, mutta Jovovic on paikallaan kapealla. Laitureiden ollessa tukkimassa välikaistoja, se avasi jälleen vastustajalle tilaa edetä alataskuista. Kolasinac onkin auki ja Pjanic liikkumassa puolestaan oikealle sivurajalle Susicin osoittamaan tilaan. Montenegron kärkiparin työnjako on selkeä. Haksabanovic enimmäkseen merkkasi Hadziahmetovicin estäen tämän kautta pelaamisen ja Mugosa hoiti topparit.


Heti toisella minuutilla Pjanic tosiaan liikkui nerokkaasti tekemään peliä alataskuista pois Montenegron muodon sisästä. Topparit kierrättivät hänelle pallon eikä Haksabanovic ehtinyt sulkemaan jalkaa. Dzeko ja laidalta kaventanut Gojak tekivät syvyysliikkeet yhtä aikaa. Yksi Bosnian murtautumismalleista on ollut selustaan pelaaminen kohti kahta juoksijaa ja tässä pelissä, kun joukkue palasi kahden kärjen käyttöön, syvyysjuoksuja nähtiin enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä pelissä.


Tomasevic katkoi kuitenkin vuorenvarmasti pystysyötön päällään.


Hetken päästä Montenegro sai ensimmäisen vastaiskunsa. Raickovic pääsi väliin rajaheittoon.


Mugosa toimi erinomaisena linkkinä kuten Romaniaakin vastaan jatkaen pystysyötön takaisin Raickovin juoksulinjalle.


Tämä jatkoi ensimmäisellä kosketuksellaan pystyyn kohti Marusicia, mutta samalla nähdään syy, miksi Kolasinac oli avauksessa eli hänen vauhtinsa riitti eliminoimaan Marusic.


Juoksukisa päättyi vieraiden voittoon, mutta tavanomaisesti Montenegro haki parin eteenpäin suuntautuneen syötön jälkeen murtavaa passia vastustajan linjan taakse, jonne kirmasi painottomalta puolelta tutusti Marusic.


Minuutin päästä Montenegro loi ensimmäisen maalipaikkansa tietysti leveydestä keskittämällä. Ensin se siirsi painopisteen maalipotkulla vieraiden kenttäpuoliskolla ja tässä kuvassa Vujacic siirtää irtopallon Vesovicille.


Vesovic sai jalan auki Gojakia vastaan. Ylänelikko oli kokonaisuudessaan boksissa kohteina, mutta Hadzikadunic purki ykköspallon etutolpalta Marusicin edestä.


Jovovic ampui kakkospallon kohti maalia, mutta Sehic torjui heittäytymällä.


Sitten viidenneltä minuutilta Bosnian ensimmäinen kulmapotku. Kohteita oli tutusti viisi ja Pjanic pallolla. Montenegrolla puolestaan oli yhä kolme aluepuolustajaa, joista kaksi tällä kertaa tolpilla. Vartioijia oli viisi, joten boksin reunoille jäi kaksi pelaajaa, joista Haksabanovic otti pois lyhyttä variaatiota.


Hadzikadunic voitti oman 1v1-tilanteensa Marusicia vastaan ja pääsi nikkaamaan pilkun kohdalta, mutta Mijatovic torjui pallon yli maalin. Poikkeuksellisesti keskitys ei pudonnutkaan viiteen metriin, vaan vähän kauemmas.


Hetken päästä puolestaan osoitus siitä, että vaikka Montenegro yrittää tukkia välikaistoja, muodon sisään voi silti ajoittain pelata hyvällä kombinaatiolla. Tässä Kolasinac antaa murtavan syötön ohi Marusicin. Krunic putoaa tyhjään tilaan ja Dzeko tekee vastaliikkeen selustaan.


Yhden kosketuksen jatko aukosta pystyyn.


Mutta Vesocic pysyy mukana blokaten Dzekon keskityksen.


Minuutin päästä vastaava tilanne kuin Helsingissä nähtiin monesti eli Väisäsellä/Lingmanilla oli jalka auki ikuisuuden kk-linjan edessä. Nyt Hotic saa rauhassa etsiä syöttöpaikkaa, kunnes hän havaitsee jälleen aukon Vesovicin ja Vujacicin välissä. Kolasinac tekee leveydestä liikkeen pystyyn laitapakin taakse ja Hotic yrittää poimia sen.


Vesovic viime hetkellä tukki itse aukon, mutta edelleen pistosyötöt puolustuslinjan aukoista ovat yksi tapa haavoittaa Montenegroa.


10. minuutilta toinen kuva Bosnian prässistä. Nyt kenttä on vielä selvemmin täynnä 1v1-vastinpareja, joten koko kentän miesvartiointiprässi oli pelikirjassa tässäkin ottelussa, vaikka yhä kärkipari jättääkin hitusen etäisyyttä toppareihin eikä täysin vie prässiä maaliin, koska tuollainenkin etäisyys riittää pakottamaan Montenegron pitkään palloon.


Mijatovicilla ei ollut tosiaan ketään, kelle syöttää, joten hän turvautui riskittömyyteen nostaen pallon kohti Mugosaa.


Hadzikadunic voitti puolustuslinjassa oman 1v1-tilanteensa ja pallo päätyi vieraille.


12. minuutilta Bosnian maalipotku, jonka Montenegro otti ylhäältä kiinni. Bosnia 2-4-4:n sijaan käytti 2-1-3-4 muotoa. Hadziahmetovic putosi luomaan topparien avuksi 3v2-ylivoiman isäntien kärkiparia vastaan ja keskikentältä Jankovic tai Eraickovic ei lähtenyt seuraamaan! Bosnian ylänelikosta Dzeko oli linkkinä keskiviivalla pidemmällä syötölle tarpeen vaatiessa, kun Krunic jäi roikkumaan puolustuslinjaan.


Okei, kun Sehic laittoi pallon peliin ja kierrätti Hadzikadunicille, Jankovic prässäsi tähän kiinni, mutta sitten kun Hadzikadunic palautti Sehicille, Mugosa iski tähän ja jätti auki Ahmedhodzicin, jolle Hadziahmetovic pystyi pelaamaan seinän kolmannelle, kun Sehic syötti "ankkurin" kautta pallon vapaalle topparille. Helposti purettu korkea prässi jälleen Montenegroa vastaan, joka ei vieläkään kollektiivina kykene laadukkaaseen korkealta prässäämiseen, vaan Bosnia pääsi tästä helposti etenemään puoleen kenttään Ahmedhodzicin kuljetuksella.


16. minuutilla Hadzikadunic erinomaisesti kuljettaa ohi ylimmän prässilinjan, kun se kerran niin helposti Montenegroa vastaan onnistuu ja pääsee antamaan murtavan syötön läheltä kk-linjaa. Kolasinac on houkutellut leveyteen Vesovicin ja aukko on taas suuri tämän ja Vujacicin välillä, joka on kapeammalla Gojakin ja Dzekon vuoksi. Jankovic ei onnistu olemaan syöttölinjalla kuten pitäisi ja puhkova syöttö mahdollistuu sen myötä spurtin tekevälle Kolasinacille.


Kolasinacilla oli hyvä idea poimia takaviistosta Hotic, mutta Eraickovic ehti juuri ajoissa pudottaa boksiin päästen väliin.


Koska Bosnia käytti 4-4-2 ryhmitystä, sen hyökkäysmuoto oli ajoittain jopa 2-2-6, jota on Petevin aikakaudella käytetty yleensä vasta tappioasemassa, mutta nyt avausjaksolla välillä molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa leveydessä ja laiturit kaventaneina välikaistoille sekä kärkipari keskellä toppareiden vierellä, kun Pjanic ja Hadziahmetovic pyörittivät peliä alempana. Bosnia toden teolla halusi voittaa ottelun hyökkäämällä.


Pjanic haki seuraavaksi jälleen chippiä selustaan, kun sinne oli tässä systeemissä menossa jälleen pari pelaajaa yhtä aikaa.


Dzekon rintakuoletus karkasi kuitenkin Vujacicin pihdeistä Vesovicille.


27. minuutilta vaihteeksi näyte Montenegron hyökkäämisestä. Jovovic lähettää ristipallon pyrkimyksenään luoda Vesovicille eristetty 1v1-tilanne ja sitä myöten jälleen yksi keskityspaikka lisää.


Bosnia puolusti hyvin. Kun Gojak ei millään ehtinyt peittämään keskitystä, hän juoksi suoraan boksiin ja Kolasinac meni kohti laitaa, muttei hänkään saanut jalkaa kuriin. Gojak kuitenkin liukui keskitykseen väliin upeasti omassa boksissa ennen Marusicia.


Montenegron ensimmäinen kulma tuli Gojakin katkosta. Bosnia oli taas vähän hionut tapaansa puolustaa kulmapotkut, koska nyt Pjanic oli sijoitettu ennennäkemättömään paikkaan kahden aluepuolustajan Dzekon ja Krunicin yläpuolelle. Vartioijia oli viisi ja boksin reunalla oli yhä kaksi pelaajaa, jotka olivat tässä pelissä Susic ja Hotic. Montenegron variaatiossa ei ollut mitään kummallista. Jankovic keskitti sisäänpäin ja kohteita oli viisi. Jovovic ja Raickovic olivat reunalla. Alempana varmisti vielä pari pelaajaa.


Pallo laskeutui vitosen viivalle tutusti. Tomasevic voitti 1v1-tilanteensa Kolasinacia vastaan, mutta nikkasi niukasti ohi takakulman. Takatolpalla Ahmedhodzic piti toisen vaarallisen kohdepelaajan Vujacicin kontrollissa. Jälleen kerran silti yksi vaarallinen erikoistilanne Montenegrolta.


Hetken päästä näyte Bosnian keskityshalukkuudesta. Susic tavoitteli kärkiparia boksista heti, kun sai jalan auki leveydessä Vukcevicia vastaan, mutta kumpikaan kärjistä ei keskitykseen yltänyt. Mijatovic hieman haparoi, mutta takatolpalla ei ollut ketään.


Puolen tunnin jälkeen Montenegro yritti tulla pelaamalla ohi Bosnian miesvartioinnin. Vesovic voitti oman miehensä Gojakin ohittamalla tämän jalalla, mutta yksi pidempi kosketus mahdollisti Kolasinacin väliintulon ja irtaantumisen oikea-aikaisesti Marusicista.


Vastaiskun Montenegro sai hidastumaan boksin reunalle kuten monesti MM-karsinnoissakin. Krunic käänsi Gojakille...


... tämän matala keskitys kohti Dzekoa päätyi Mijatovicille, joten huolellisuus loppuun asti oli tällä kertaa tapissa negatiivisten tilanteenvaihtojen puolustamisessa punapaidoilta toisin kuin välillä syksyllä.


Seuraavaksi Montenegro ottikin opikseen ja Tomasevic tyytyi taas pelkkään vasurinostoon Bosnian puolustuslinjaan riskit minimoiden eikä yrittänyt pelata Eraickovicille, vaikka Pjanic oli jättänyt tähän etäisyyttä.


Puolustuslinjassa Hadzikadunic alisti taas makoisaa Mugosaa.


Parin minuutin päästä Pjanic on taas hakeutunut rakentamaan peliä alataskuun. Susic liikkuu pelattavaksi ylätaskuun, kun Jovovicin ja Eraickovin välissä on iso rako, josta murtaa kk-linja.


Susic levitti yhdellä kosketuksella leveyteen Hoticille, joka sai jalan auki keskitystä varten.


Susicin aiemman keskityksen tapaan tämäkin kaarsi takatolpalle, mutta kärkiparista pystyjuoksun tehnyt Krunic ei ihan ehtinyt siihen.


Seuraavaksi yksi kulma Bosnialta. Tällä kertaa keskitys putosi viiteen metriin kuten tavallista ja Krunic jatkoi etualueelta pallon kohti takatolppaa.


Tällä kertaa Marusic kuitenkin puolusti paremmin Hadzikadunicia pitäen tämän irti pallosta.


Hetken päästä Montenegro vyöryy 2-3-5:llä puolessa kentässä. Haksabanovic on pudonnut hetkeksi hakemaan palloa alempaa, kun laitapakit ovat ylhäällä. Hän lähettää ristipallon yli Gojakin ja Vesovicilla on koko laitabaana taas auki.


Niinpä Kolasinac joutui taas kaventamaan laitaan ja rikkoi selästä aiheuttaen vapaapotkun. Siitä ei mitään vaarallisempaa kuitenkaan syntynyt.


40. minuutilla Montenegro oli lähimpänä maalintekoa avausjaksolla. Marusic on jäänyt leveyteen tällä kertaa Vesovicin kanssa. 2v2-tilanteesta Gojakia ja Kolasinacia vastaan keskittäminen kuitenkin onnistuu, joten optimaalisesti Bosnia ei vasenta laitaansa puolustanut.


Marusicin keskitys painui pakan läpi toiselle laidalle, jonne Montenegro niin ikään loi 2v2-tilanteen. Jovovic ei poiminut taustakiertoa, vaan röyhkeästi pujotteli boksiin Hoticin ja Susicin välistä!


Sisäsyrjäsijoitus osui ylärimaan. Keskityksen jälkitilanteesta tämäkin tilanne syntyi.

2. puoliaika


Toinen jakso alkoi Ahmedhodzicin klassisella nostolla linjan taakse oikealta sivurajalta tyhjästä tilasta, jossa hän on tottunut operoimaan sivutopparina, muttei niinkään kahdella topparilla pelatessa. Ehkä tauolla tuli käsky hyödyntää tuota tilaa enemmän. Gojak tekee painottoman puolen laiturina pystyjuoksun, jota on vaikea seurata.


Vujacic kuitenkin oli hereillä estäen haltuunoton jälkeisen laukauksen. Haastavaa Montenegron linjan taakse on ilmassa pelata onnistuneesti ja tämäkin sen osoitti.


Minuutin päästä Hadzikadunic toistamiseen pelin aikana kuljetti lähelle kk-linjaa ja Jankovic oli pakotettu irtoamaan ja rikkomaan ennen kuin Dennis olisi päässyt kuljettamaan muodon sisään vapaammin.


50. minuutilta pitkä rajaheitto Susicilta boksiin. En tiennyt häneltä moista löytyvän. Tomasevic voitti ykköspallon.


Mutta kakkospallon tinttasi Hadziahmetovic boksin reunalta Mijatovicin syliin. Rohkaiseva näyte sikäli, että syyskuussa DOSin heitoilla voidaan vavisuttaa Montenegroa.


Minuutin päästä pitkä avaus Mijatovicilta kohti Marusicia, mutta samoin kuin Hadzikadunic kyykytti Mugosaa, Kolasinac voitti lähes kaikki pääpallot Marusicia vastaan pelaten siten hyvän ottelun.


Parin minuutin päästä Kolasinacille luodaan keskityspaikka leveyteen. Boksissa on neljä kohdetta kuten parhaimmillaan maaliskuun reenipeleissäkin.


Tomasevic kuitenkin ylsi palloon ennen Dzekoa. Jälleen yksi keskitys lisää silti valkopaidoilta.


Montenegron laiturit olivat yhä kurinalaisia alaspäin. Tässä kuvassa esim. Jovovic on seurannut Susicia puolustuslinjaan saakka ja Marusickin ottaa jo taka-askelia ehtiäkseen Kolasinacin alapuolelle. Välillä Montenegron muoto oli 4-4-1-1:n sijasta siis 5-3-1-1 tai jopa 6-2-1-1, jos Bosnia nosti molemmat laitapakkinsa ylös yhtä aikaisesti kuten välillä siis tapahtui vieraiden hyökättyä 2-2-6:lla.


Tunnin jälkeen Bosnia siirtyi johtoon juuri, kun Pjanic oli vaihdettu pois ja Krunic pudonnut keskustan pohjakaksikkoon. Tätä ei tarvittu pelinavaamisessa, kun Ahmedhodzic chippasi yli Jovovicin Susicille sivurajalle. Dzeko muuten jälleen on ylänelikosta pudonnut vähän alemmas, ikään kuin täyttämään Hadziahmetovicin jättämän aukon, joten avausmallia voisi kuvailla myös 2-1-4-3:ksi, jota Norjan U21 maajoukkue käytti Suomea vastaan Veritaksella.


Susic ehti kääntyä positiiviseen peliasentoon helposti ennen kuin Jovovic ehti iholle. Vukcevic ei voinut puolustaa eteenpäin, koska hänen piti kontrolloida Menaloa. Krunic ja Gojak tekivät niin ikään pystyjuoksut tyhjään tilaan selustassa, jota Bosnia siis hyödynsi tässä pelissä kahta aiempaa peliä enemmän, kun kentällä oli kaksi kärkeä, joista toki toinen tässä tilanteessa alempana palloa vastassa.


Montenegron vasen laita jatkoi vuotamistaan. Ensin myöhässä oli Jovovic ja sitten Vukcevic potkaisi ohi pallosta, joten yhtäkkiä topparit jäivät 2v2-tilanteeseen.


Sekoilu jatkui, kun Tomasevic tuuppasi pallon suoraan Menalolle saamatta kunnon purkua pomppupalloon aikaan.


Menalo kiitti viimeistellen varmasti alakulmaan. Montenegro nolla, Bosnia yksi. Vaihtokärki Prevljak vei hyvin juoksullaan Vujacicin tilanteesta sivuun. Lisäksi tämäkin oli taas yksi osoitus siitä, miksi Montenegro ei mielellään ota ylhäältä kiinni, koska nätisti Bosnia purki prässin, vaikka onneakin oli matkassa.


Läpikäydään vielä viitisen tilannetta. 68. minuutilta tarjolla on Bosnian transitio. Dzeko toimii linkkinä syvällä tapahtuneen riiston jälkeen. Prevljak hakeutuu vastustajan laitapakin jättämään tilaan, mikä sekin on Bosnian vastaiskuissa ensisijainen pyrkimys.


Vujacic kuitenkin mallikkaasti kavensi perässä tukkimaan tilaa ja lopulta blokkasi laukauksen 1v1-haaston lopuksi.


74. minuutilla Bozovicin sivuvapaapotku tavoitti takatolpalta ensisijaisesta kohdekaksikosta Tomasevicin, mutta Sehic hyvin sijoittuneena piti etukulman kiinni. Suomi-pelin tapaan yhden puskupaikan Tomasevic kuitenkin sai tässäkin pelissä sivuvapaapotkusta.


Montenegro tasoitti 76. minuutilla vastahyökkäyksestä. Kaikki alkaa taas kurinalaisesta laitapuolustamista. Montenegrohan puolustaa vahvasti pallon puolen laitaa tuoden välillä lähimmän kk-pelaajankin apuun ja tässä se on Jankovic, joka on luonut 3v2-ylivoiman ja katkaisee Dzekon syötön Krunicille, joka teki juoksun keskikentän pohjalta tyhjään tilaan tuloksetta.


Montenegro osoittaa sitten vaarallisuuttaan eritoten kotikentällään vastahyökkäyksissä. Suomessahan joukkue oli kesy, mutta kotona he ovat varmasti Suomeakin vastaan terävämpiä tähän tapaan. Jankovic ohittaa välittömän vastaprässin syötöllä eteenpäin Krstovicille, joka vaihdettiin alemmaksi kärjeksi sisään ja pystyy mugosamaiseen kohdepelaajuuteen. Hän pitää hyvin Hadziahmetovicin selässään ja samalla Civic tuijottaa vain palloa hukaten Marusicin juoksun. Krstovic pyörähti ohi miehestään, lainasi lopuksi pallon Marusicille ja suojaamattoman puolustuslinjan edestä laukaus muutti sopivasti suuntaan Ahmedhodzicista painuen maaliin. Montenegro yksi, Bosnia yksi. Krstovic vielä syöttönsa perään teki hyvän pystyjuoksun kohti selustaa vieden Civicin mukanaan ja tehden tilan laukaukselle. Toki Civic vuoti jo ylempänä nukahtaen Marusicin seuraamisessa, joten Kolasinacin vaihto poistui ainakin osin kostautui ja maksoi kaksi sarjapistettä, koska Civic ei yhtä hyvin Marusicia saanut tuoreista jaloista huolimatta pidettyä nuhteessa.


Hetken päästä uusi vastaisku syvältä. Mugosa vuorostaan toimii linkkinä ja jatkaa pallon selustaan Krstovicille suoraviivaisesti.


Sehic oli kuitenkin hereillä tukkien tilan liberomaisesti puolustuslinjan takana.


Viimeinen näytekin on Montenegron positiivinen tilanteenvaihto 83. minuutilta. Bosnia yrittää murtautua vaihteeksi leveydestä pelaamalla pallon vastustajan laitapakin taakse Civicin toimesta, mutta Vujacic ennakoi tilanteen ja tukkii tilan ajoissa Demirovicilta.


Vujacic syötti pallon suoraviivaisesti kulmalipulta pystyyn kohti Mugosaa, joka jatkoi vahvaa kohdepelaamistaan siirtäen nurmen pinnastakin pallon kahden bosnialaisen välistä Marusicille. Tämä tempokuljetti kohti suojaamatonta linjaa, pelasi seinän Haksabanovicin kanssa, hyökkäsi vasta sitten selustassa olleeseen tilaan ja ampui niukasti ohi takakulman lopuksi. Niinpä pisteet tasattiin maalein 1-1. Mugosan mukaantulon myötä kuitenkin Montenegro on löytänyt vastaiskuihinsa vähän hitaammankin vaihteen eli ihan aina ei tarvitse parilla syötöllä pelata vastustajan selustaan, kun Mugosaa hyödyntämällä punapaidat voivat päästä pudotusten jälkeen kuljettamaan pallon boksin reunalle asti kuten tässä tilanteessa ja tasoitusmaalissa.

[Salming]

Ansiokasta työtä jälleen, huh huh!

Saatko muuten noiden kuvien resoa pudotettua jonkin verran? Nyt vetää ainakin itselläni luurilla lukiessa selaimen välillä täysin jumiin.

Unohdin vastata eilen, mutta ei ole hajuakaan, että miten tuo tapahtuisi, joten pidättäydyn nykyisessä tavassa, jossa voi aikaa säästäen vain automaattisesti kopioida kuvan linkin ja se on heti sopivan kokoinen.

Romania - Montenegro 0-3 14.6.2022, Kansojen liiga

Romania 4-1-4-1

Puscas 9
Mihaila 13 - Maxim 10 - R. Marin 18 - Stefanescu 21
M. Marin 14
Bancu 11 - Burca 15 - Chiriches 6 - Manea 4
Nita 1

Montenegro 4-4-1-1

Mugosa 9
Savicevic 18
Krstovic 14 - Scekic 19 - Jankovic 10 - Jovovic 16
Radunovic 3 - Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Vesovic 7
Mijatovic 1

Romanian alakerta oli muuten ennallaan Suomi-pelistä, mutta Manea korvasi Ratiun. Stefanescu sai tilaisuutensa oikealla laidalla. Mihailaa odotin takaisin avaukseen jo Suomea vastaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. M. Marin avasi ankkurina kolmannen pelin putkeen.

Montenegrolla yllätti se, että M. Vukcevic oli penkillä ja Vesovic kolmatta kertaa avauksessa. Radulovic on näemmä tykästynyt enemmän viimeksi mainittuun, vaikka M. Vukcevickin on hyviä näyttöjä antanut. Radunovic korvasi odotetusti A. Vukcevicin. Tomasevic ja Vujacic sen sijaan urakoivat jälleen ollen avauksessa kaikissa kesäkuun peleissä. Sipcic sai pelata näin ollen vain Suomea vastaan ja tässä pelissä muutaman minuutin lopussa. Bosnia-pelissä vaihdosta sisään tullut Krstovic sai ensimmäisen avauspaikkansa pelaten vasemmalla laidalla, kun Savicevic korvasi alempana kärkenä Haksabanovicin, joka ei ollut edes kokoonpanossa. Marusic ei myöskään matkustanut Romaniaan, joten periaatteessa ilman kahta parasta pelaajaa (pl. Savic ja Jovetic, jotka eivät olleet käytettävissä kesäkuussa) kolmen maalin vierasvoitto oli entistä kovempi suoritus.

Mitä tulee vaihtoihin, tauolla Tanase korvasi Maximin vasempana kasipaikan pelaajana. Tunnin kohdalla R. Marin teki tilaa Olarulle, Mihaila Popesculle ja Stefanescu Soresculle. Viimeiseksi vartiksi Paun tuli vielä M. Marinin tilalle ankkuriksi. Montenegro vaihtoi tauolla Jovovicin M. Vukceviciin tuoden lisää puolustusvoimaa kk-linjaan. Tunnin jälkeen Bozovic korvasi Jankovicin keskikentän keskustassa ja 75. minuutilla Raickovic Scekicin. Lopussa vielä Sipsic tuli Tomasevicin tilalle toppariksi ja Djukanovic Krstovicin tilalle vasempaan laitaan.

Käyn tämänkin pelin läpi vain pikaisesti kronologisessa järjestyksessä ennen kuin C Moren kuukauden tilaus umpeutuu huomenna mennen tauolle syyskuuhun saakka. Tilanteita kertyi noin 40. Romania-Suomi -peliin syvennyn myöhemmin, kun kerran mukavasti Ylen lähetykset ovat katsottavissa vuoden ajan verrattuna Viaplayn 48 tunnin aikaikkunaan ja keltapaitojen Suomi-vierailuun on vielä aikaa valmistautua kolme kuukautta. Samoin C Morelle on annettava huuhkajan sulan kokoinen yläpeukalo siitä, että ottelutallenteet eivät poistu välittömästi, vaan ovat nähtävissä ainakin viikkoja ellei jopa pari kuukautta, kun Finalissima-tallenne poistuu vasta heinäkuun lopussa ja oletan, että Kansojen liigankin kesäkuun pelit olisivat katsottavissa tuohon saakka.

1. puoliaika


Romania hyökkäsi ajoittain jopa 2-1-7 muodolla, jota se käytti Suomea vastaan hetkellisesti, kun Huuhkajat oli alivoimalla DOSin loukkaannuttua, mutta tässä pelissä se nähtiin heti avausminuutilla. Liechtensteiniahan vastaan vieraissa marraskuussa tämä muoto oli useastikin käytössä eli vain ankkuri ja topparit jäivät puolustusvalmiuteen, joten yllätyin tämän näkemisestä heti alussa, mutta se vain kertoo siitä, että kun Bosniakin halusi 2-2-6 hyökkäysmuodollaan voittaa ottelunsa Montenegroa vastaan hyökkäämällä, Romaniakaan ei peruutellut. Kuvassa näkyvät Liechtenstein-pelistä tutut laitakolmiot (laitapakki-laituri-kasipaikka) ja Puscas keskellä.


Tavanomaisempi hyökkäysmuoto toki oli tuttu 2-3-5. Montenegron alempi kärki Savicevic pyrki estämään syötöt M. Marinille ja Mugosa hoiti topparit. Montenegron kk-linja oli tutun kapealla, joten alataskuista oli tilaa rakentaa peliä kuten Maximkin tässä tekee, kun Bancu on noussut laidallaan viidenneksi pelaajaksi ylös.


Ensi kerran Romania yritti pelata tiiviin muodon sisään toisella minuutilla, mutta kuten tavallista, kombinaatio boksin reunalla epäonnistui. Mihaila oli kaventanut Bancun tieltä keskemmäs Puscasin vierelle.


Mutta seinäsyöttöpudotus Stefanesculle päätyi kk-linjaa yllättävän syvällä tukeneelle Savicevicille.


Kahden minuutin jälkeen Romania sai ensimmäisen vastaiskumahdollisuuden. Pallo pelattiin riistosta mahdollisimman nopeasti laiturille kuten pyrkimys MM-karsinnoissa varsinkin oli. Mihaila osoitti tempokuljetusvoimaansa viemällä pallon vieraiden alueelle yksin.


Jankovic pysyi siedettävästi vierellä loppuun asti ja lopulta Vujacic riisti pallon upealla taklauksella kylkeen. Mainio vastaiskun pysäytys tältä kuten edeltävässä pelissä Prevljakia vastaan.


Kuudennelta minuutilta kuva Romanian avausmallista 2-3-2-3 alhaalta, joka oli ennallaan. Montenegro jätti vapaaksi toisen topparin kerrallaan. Krstovic on tässä kuvassa hetkellisesti alempi kärki ja kiinni M. Marinissa, kun Savicevic stunttaa vasemmalla.


Kauaa korkea prässivaihe ei kestänyt, vaan vieraat ryhmittyivät yläkaarelle sallien Romanian toppareiden pitää rauhassa palloa. Ei uutta auringon alla.


Sitten näyte Romanian ristipallosta, jolla luodaan laadullinen ylivoimatilanne ja keskityspaikka laidalle. Vapaa toppari Burca lähettää syötön avoimella jalallaan, jota Mugosa ei kerkeä sulkea millään.


Manea puski yhdellä kosketuksella ohi Radunovicin tämän selustaan Stefanesculle. Savicevic teki parhaansa ehtiäkseen laiturin roolissa tukemaan Ristoa.


Tomasevickin oli hereillä ja kavensi ajoissa tukkimaan tilan Riston takana ehtien palloon ennen Stefanescua. Maaliskuussahan nähtiin Romanialta paljon vastaavia ristipalloja nimenomaan laitapakeille, kun he vastasivat leveydestä laitureiden oltua kapealla.


Parin minuutin päästä poiminta Montenegron vastahyökkäyksestä. Mugosa oli yhä tärkeä linkkipelaaja pudottaen pallon tässsä Jankovicille.


Mihaila kuitenkin loisti romanialaisista taas työmoraalillaan alaspäin ja pääsi väliin murtavaan syöttöön.


10. minuutilta kuva Romanian 2-3-5 hyökkäysmuodosta vastaan Montenegron kapea 4-4-1-1. Tila avata peliä on yhä alataskusta sivurajalta ja Romania hyödyntää Bancun avoimuuden.


Bancu jatkoi syöttönsä jälkeen liikettään maalille. Mihailakin kuljetti kohti keskustaa eristäen Maximin laidalle Vesovicia vastaan.


Seurauksena oli taas yksi laadullinen ylivoimatilanne, joka päättyi keskitykseen, mutta Tomasevic siivosi ykköspallon Puscasin edestä.


13. minuutilta Montenegron vapaapotku. Savicevic antoi sen sisäänpäin. Kohdealueella oli 7v5 ylivoima isännillä. Ykköskohteet Vujacic ja Tomasevic asemoivat itsensä taakse.


Keskitys kaarsi kuitenkin yllättäen keskelle boksia kohti Krstovicia, mutta tämä ei palloon yltänyt.


16. minuutilta Montenegron tuttua pelinavaamista riskittömästi. Pallo kierrätettiin Tomasevicille, joka ei kauaa aikaillut, vaan pehmeällä vasurillaan chippasi pallon Romanian puolustuslinjan etupuolelle.


Bancu ja Burca kuitenkin pitivät miehensä Jovovicin ja Mugosan nuhteessa kuten Bosnia ja Suomikin voittivat valtaosan korkeista syötöistä.


Hetken päästä seuraava Romanian ristipallo kohti Maneaa...


... mutta laituri Krstovic luki tilanteen ajoissa eikä jättänyt Ristoa pulaan. Tomasevicinkaan apua ei tällä kertaa tarvittu, kun eristetty 1v1-tilanne jäi toteutumatta.


19. minuutilta näyte Montenegron yhä jatkuvista ongelmista pallovarmuudessa omalla kenttäpuoliskolla, kun se yritti rohkeammin edetä maitse. Jankovic tekee itsensä pelattavaksi Vujacicille, mutta perässä seuraa hetkellisesti vasemmalla puolella ollut R. Marin.


Niinpä kahden metrin syöttö meni kaksi metriä ohi päätyen romanialaisille, kun Scekic ei yltänyt nahkapalloon.


Kuka muukaan kuin Vujacic nopeudellaan paikkaa tilanteen estämällä Maximia päättämästä transitiota laukaukseen.


Heti perään Montenegro pelasi maalipotkun lyhyenä. Savicevic putosi kärkiparista todella alas tekemään itsensä auki, mutta R. Marin hiillosti häntäkin.


Ja seurauksena oli harhasyöttö suoraan Mihailalle. Seuraava maalipotku lähtikin taas pitkänä kohti Mugosaa.


24. minuutilta osoitus Montenegron hyvästä vastaprässistä, jota se väläytteli syksylläkin. Mugosa voittaa oman blokatun laukauksensa kakkospallon takaisin vieraille.


Seurauksena on eristetty 1v1-tilanne Savicevicille Maneaa vastaan, joka oli Bosnia- ja Israel-pelien tapaan viennissä laidallaan ja salli nytkin vastustajan ampua sisäkierteisen kudin kohti takakulmaa. Isäntien onneksi veto kiersi yli maalin.


26. minuutilta kuva Montenegron 2-4-4 avausmallista, joka ei ollut muuttunut. Romania puolestaan asettui 4-1-4-1 blokkiin vieraspelin tapaan eikä prässännyt mitenkään raivoisasti, vaan salli toppareiden pallotella keskenään jättäen Puscasin alivoimaiseksi näitä vastaan. Alhaalla oli puolestaan 5v4 ylivoima M. Marinin ja puolustuslinjan ansiosta vieraiden ylänelikkoa vastaan.


Hetken päästä Jankovicin blokatun kudin jälkeen Romanian vastaisku. Suomella oli ongelmia kaitsia Puscasin liikkeitä laitapakkien jättämiin tiloihin...


... mutta Vujacic nopeudellaan piti Puscasin kurissa.


28. minuutilta kiinnostava huomio, kun Savicevic putosi alempana kärkenä toistamiseen jo puolen tunnin aikana pelattavaksi selkeästi Mugosaa alemmas. Nyt hän loi keskikentälle 3v2-ylivoiman saaden syötön Tomasevicilta.


Vapaana miehenä hän sai rauhassa chipata pallon yli Stefanescun Riston jalkaan.


Krstovic oli liikkunut täyttämään Savicevicin jättämän tilan Mugosan alapuolella ja Risto poimi hänet taskusta sen sijaan, että olisi lähettänyt aikaisen keskityksen.


Lopputulema oli sikäli tuttu, että Krstovicin tekniikka ei riittänyt kauaa hallussapitoon muodon sisässä, vaan hän menetti pallon.


29. minuutilta toinen hyvä vastaprässipoiminta vierailta. Vesovic aavistaa Bancun syötön keskustaan päästen väliin.


Chiriches liukui kuitenkin väliin viime hetkellä estäen Vesovicin laukauksen. MM-karsinnoissa vastaavasta Savicin katkosta ainakin yhden maalin Montenegro värkkäsi, joten syyskuussa Suomen on oltava yhä huolellinen vastaiskuihin lähdettäessä.


Puolen tunnin jälkeen Montenegron ensimmäinen kulma. Romania puolusti yhä kahdeksalla pelaajalla maalinedustaa ja Montenegrolla oli viisi kohdetta. Jankovic keskitti sisäänpäin tietysti oikealta puolelta kulmapotkut.


Tavanomaisesti pallo putosi viiteen metriin. Scekic hipaisi palloa nikaten sen ohi takakulman.


Minuutin päästä Romanialla ei ollut asiaa muodon sisään taaskaan, joten se joutui käyttämään leveydessä ollutta tilaa. Jovovic laskeutui kurinalaisesti alas kuten aina, mutta Bancu sai silti jalan auki. Mutta boksipuolustus oli Suomea parempaa ja Vujacickin oli tämän keskityksen välissä.


Romanian ensimmäinen kulma 31. minuutilta. Montenegro oli vähän hionut kulmapuolustamistaan, kun alueella oli vain kaksi pelaajaa eikä kolmea saatika yhtään edes tolpilla. Vartioijia oli viisi viittä Romanian kohdepelaajaa vastaan. Reunalla oli puolestaan pari pelaajaa. Koska Cicaldau oli vaihdossa, R. Marin antoi kulmia ja tutusti pallo kaarsi sisäkierteisenä viiteen metriin aiheuttaen uhkaa.


Kahdesta aluepuolustajasta Mugosa nikkasi ykköspallon viidestä metristä kauemmas eikä Chiriches ihan päässyt pallolle kuten maaliskuussa vastaavassa paikassa etutolpalla.


41. minuutilta Montenegron positiivinen tilanteenvaihto. Parilla syötöllä pelataan vaihteeksi tutusti selustaan Jovovicille Krstovicin toimiessä syöttöseinänä.


Chiriches kuitenkin juoksi Jovovicin kiinni blokaten vedon kulmapotkuksi, josta seurasi kuitenkin avausmaali.


Toisesta kulmapotkustaan Montenegro teki 0-1 voittomaalin. Jankovicin sisäkierteinen pallo putosi suunnilleen samaan paikkaan kuin ensimmäinen ja Mugosa nikkasi pallon reppuun. Israelhan teki maaliskuussa aika identtisen kulmapotkumaalin keskittämällä tuon Romanian 2+4+2-aluepuolustusmallin alimmaisen tason etummaisen pelaajan ylitse ja nytkin Jankovicin pallo leijaili nätisti R. Marinin ylitse, joka oli lähinnä etutolppaa ja Mugosa nikkasi tämän takaa pallon verkkoon Puscasin ja Chirichesin välistä. Upeasti tehdyt kotiläksyt Montenegrolta.


43. minuutilla Burca on hyvin topparina noussut lähelle kk-linjaa ja antaa sen edestä murtavan syötön muodon sisään Puscasille ennen kuin Mugosa ehtii iholle.


Kombinaatiopelaaminen oli tutun surkeaa eikä tämäkään murtautuminen keskeltä onnistunut, kun syöttö Maximille jäi liian taakse.


Avausjakson lisäajalla Romania rakentaa Bancun kautta vaihteeksi peliä alataskusta ja tämä vierittää pallon sivurajaa pitkin Mihailalle...


... mutta tämä tuplataan nopeasti, josta on seurauksena menetys. Suomeen verrattuna laitapuolustaminenkin oli Montenegrolla laadukkaampaa kuin Huuhkajilla boksin suojaamisen lisäksi, joten ehkäpä se 4-4-2 ei olisi ollut pahitteeksi 5-3-2:n sijaan, vaan tähän tapaan Romanian keskitysrallia olisi kyetty paremmin ehkäisemään.


Lopuksi todellinen harvinaisuus eli kerrankin Romania murtautui onnistuneesti keskeltä. R. Marin haastoi kk-linjan ja löysi sitten sisäänkaventaneen laiturin Mihailan topparien edestä, jotka Puscas ja Stefanescu sitoivat.


Mihaila pelasi seinän Vujacicin edestä takaisin.


R. Marin ampui boksin sisästä, mutta Mijatovic venyi torjuntaan etuyläkulmasta.


Stefanescu pääsi puskemaan reboundiin, mutta Mijatovic otti huiman tuplatorjunnan pitäen taukolukemat 0-1:ssä.

2. puoliaika


Toiselta jaksolta on tarjolla vielä kymmenisen tilannetta. Tässä näkyy, että Romania ei tauolla muuttanut hyökkäysmuotoaan tai muutakaan, vaan Tanase korvasi yksi-yhteen Maximin vasemmalla välikaistalla. Vukcevic puolestaan tuli tosiaan kk-linjaan Jovovicin tilalle, vaikka nyt stunttaakin kuvassa hetkellisesti Vesovicia laitapakkina.


Eikä toisin päinkään mikään muuttunut, vaan Montenegro avasi 2-4-4:llä ja Romania puolusti 4-1-4-1:ssä. Tomasevic ei aikaile, vaan chippaa suosiolla pystyyn ennen kuin Puscas on iholla.


Manea tietysti vuotaa 1v1-tilanteessa Krstovicia vastaan ja lopulta Montenegro sai kulmapotkun hankittua päätyrajalta.


50. minuutilta jo Romanian toinen yllättävä onnistunut murtautuminen keskeltä muodon sisään. Tanase chippaa toppareiden väliin Stefanesculle.


Haltuunoton jälkeen vasemman jalan laukauksen tiellä oli kuitenkin liikaa miehiä.


54. minuutilla Montenegro loi taas yhden eristetyn 1v1-tilanteen laidalle pyrkimyksenään päästä keskittämään, mutta Mihaila blokkasi Vesovicin yrityksen kulmapotkuksi jatkaen kurinalaisuuttaan alaspäin. En ihmettelisi, vaikka hän syyskuussa Olympiastadionillakin vesittäisi loppuhetkillä jonkun Suomen ratkaisevanoloisen tilanteenvaihdon.


Seuranneesta kulmapotkusta Montenegro meni 0-2 johtoon. Jankovic yritti taas keskittää R. Marinin yli, mutta nyt pallo jäi vajaaksi ja Marin purki.


M. Vukcevic laittoi rajaheiton nopeasti peliin. Jankovic pääsi uudelleen keskittämään ikään kuin sivuvapaapotkun omaisesti keskelle boksia.


Chiriches hävisi oman 1v1-tilanteensa Mugosalle, joka puski voimalla toisen maalinsa. Tomasevic kärkkyi tietysti vielä takana kaiken varalta. Vähemmän yllättäen keskityksestä syntyi tämäkin osuma.


Tunnin jälkeen Romanialta hylättiin 1-2 kavennusmaali. Mijatovic avasi pitkällä puoleen kenttään Mugosalle, mutta Chiriches voitti pääpallon.


Kakkospallo pomppi Tanaselle asti, joka vapautti heti Puscasin juoksukilpaan Vujacicia vastaan.


Niin vain Vujacic kohtasi voittajansa eikä Tomasevickaan ehtinyt paikata, kun Puscas sijoitti alakulmaan. VAR-tarkastelun jälkeen Puscas oli kuitenkin niukasti paitsiossa, joten Vujacic säästyi hävityltä juoksukilvalta sittenkin, koska Puscas oli ottanut varaslähdön, heh.


Ja pari minuuttia tuosta ottelu oli paketissa vieraiden kolmannen maalin myötä. Savicevic antoi vapaapotkun vasemmalta puolelta sisäänpäin. Pallo pelattiin taakse kohdepelaajista Vujacicille kuten muistaakseni Suomeakin vastaan jokunen keskitys leijaili taka-alueelle häntä kohden. Silloin tämä ei pallolle päässyt toisin kuin nyt.


Vujacic pudotti boksin reunalle ja Mugosa ampui paikoiltaan elastisesti pallon vasempaan alakulmaan täydentäen uskomattoman hattutemppunsa. Romania nolla, Montenegro kolme!


73. minuutilta poiminta, kuinka Montenegro tukki välikaistoja tutusti. Bozovic on tässä se, joka katkoo Burcan murtavan syötön. Viimeiset puoli tuntia Romania pyöritteli palloa enimmäkseen muodon ulkopuolella.


76. minuutilta viimeinen Montenegron hyökkäyskuva. Krstovicille pelattiin ristipallo ja tämä sai jalan auki Maneaa vastaan. Keskitys oli kimmota Chirichesista omiin, mutta Nita oli hereillä etukulmalla.


82. minuutilla Chiriches tavoittelee avoimelle jalalla Puscasia läpisyötöllä, kun muodon sisään ei enää asiaa ollut.


Mutta tämä pysyi toppariparin kontrollissa vaivatta tällä kertaa.


88. minuutilla vielä Burca mursi kk-linjan, mutta Vujacic pumppasi hyvin tukkimaan tilan ja Tanasen vaikea kantapääjatko ei omia löytänyt, joten 45 minuutin molemmin puolin tapahtuneet pari onnistunutta murtautumista keskeltä olivat ennemmin poikkeuksia sääntöön. Montenegro pysyi loppuun asti kolmen maalin johdossa nousten lohkokakkoseksi seitsemällä pisteellä kesäkuun pelien jälkeen. Hattua päästä Radulovicin miehistölle.

Todettakoot lopuksi, että Burca sai turnauksen toisen varoituksensa avausjaksolla, joten hän ei ole käytettävissä Suomea vastaan. Se tarkoittaa suurempaa todennäköisyyttä Rusin näkemiseen livenä, mistä iloitsen, koska Burca ei pelaajana sytytä, vaikka ilmassa hän dominoikin ponnistusvoimallaan.

[Salming]

Romania - Suomi 1-0 11.6.2022, Kansojen liiga

Romania 4-1-4-1

Puscas 9
Popescu 7 - Cicaldau 8 - Olaru 20 - Sorescu 22
M. Marin 14
Bancu 11 - Burca 15 - Chiriches 6 - Ratiu 2
Nita 1

Suomi 5-3-2

Pukki 10 - Pohjanpalo 20
Kamara 6 - Schüller 11 - Lod 8
Uronen 18 - O'Shaughnessy 3 - Ivanov 4 - L. Väisänen 2 - Alho 17
Joronen 12

Romania luotti yhä Nitaan tolppien välissä. Jälkikäteen se oli tietysti oikea valinta, vaikka tarjosin jo Moldovania uuniin Bosnia-pelin jälkeen. Puolustuksessa Camora ei avannut toistamiseen, vaan Bancu palasi kehiin. Rus puolestaan oli TOP3-toppareista lepovuorossa, kun Chiriches jäi kehiin sittenkin. M. Marin avasi toistamiseen ankkurina. Cicaldau-Olaru ylempinä keskikenttinä meni ennakoinnin mukaan. Mihailaa ja Ivania odotin laidoille, mutta Ivan ei mahtunut edes kokoonpanoon ja Mihaila aloitti toistamiseen vaihdossa. Popescu oli mieluisa yllätys avauksessa. Sorescu sai puolestaan tilaisuutensa oikealla. Suomen kohdalla odotin Tenhoa ja S. Väisästä DOSin vierelle, mutta Kanerva luotti tuttuihin miehiin kierrätyksen kustannuksella (kierrätyshän tapahtui vasta sitten Bosniassa). Jorosta odotin kehiin Montenegro-peliin, mutta näemmä hänen vuoronsa oli vasta Romaniassa. Joukkuehengen kannalta pidin siitä, että Hradecky ei kaikkia pelejä pelannut, vaan Jorosellakin motivaatio pysynee entistä parempana, kun hän sai vyölleen tosipelin. Pelaajatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä eikä ole varmasti mieluisaa istua neljää peliä penkillä, ellet ole kolmosvahti kuten Eriksson.

Osa tekstistä on kirjoitettu kesällä ja loput nyt syyskuussa. Mielenkiintoisinta antia oli Suomen uusi pelinavausmalli alhaalta, jossa inspiraationa toimivat Kreikan ja Israelin maaliskuun harjoituspelit Romaniaa vastaan, joten suosittelen lukemaan ainakin sen osion.

Romania pallollisena vs. Suomi pallottomana


Romania avasi alhaalta kontrolloidusti kolmannella minuutilla. Avausmalli oli tuttu 2-3-2-3/2-1-4-3, kun käytössä kerran oli 4-1-4-1 paperiryhmitys. Puolessa kentässä tuo sitten muuntui 2-3-5:een.


Suomen maalipotkuprässi oli entisellään Bosnia-pelistä. Kärkipari hoiti topparit Chirichesin (Pukki) ja Burcan (Pohjanpalo). Schüller nousi ankkurina kohti M. Marinia ja laitakeskikentät peilasivat kasipaikan Cicaldaun (Lod) ja Olarun (Kamara). Pelin puolen wingback puolestaan pumppasi kiinni vastustajan laitapuolustajaan eli tässä tapauksessa Uronen Ratiuun. Alho sen sijaan jäi alemmas luomaan 4v3-ylivoiman kuvan ulkopuolelle Romanian yläkolmikkoa Popescu-Puscas-Sorescu vastaan, joten vapaaksi pelaajaksi Suomi jätti painottoman puolen laitapakin (Bancu) kuten Bosniaakin vastaan.


Ratiu kompuroi Urosen tiukan prässin ahdistamana.


Seurauksena Suomi sai yläalueriiston, joita kertyi Bosniaakin vastaan joitakin, joten maalipotkujen prässääminen on ollut kesäkuun maaotteluiden parasta antia. Uronen syötti Pukille, joka hankki kulmapotkun M. Marinin blokattua laukauksen.


38. minuutilla Pukki vuotaa harvinaisesti tällä kertaa salliessaan Chirichesin ohittaa hänet jalalla. Toki tämä on Romanian alakerran paras toppari ohittamaan vastustajan ylimmän prässilinjan jalalla, joten siksikin Temen olisi pitänyt olla lähempänä. Samassa kuvassa näkyy, kuinka Bosnia-pelin tapaan kesken avausjakson Kamara ja Schüller ovat vaihtaneet rooleja eli se onkin nyt Glen, joka on pumpannut vastustajan ankkuriin ja Schüller jäänyt alemmas peilaamaan toista vastustajan ylemmistä keskikentistä eli Olarua. Ehkä tuolla tavalla Suomi säätelee rasitusta pelin sisälläkin, kun Kamara ja Schüller jakavat puoliksi vastuun eteenpäin puolustamisesta maalipotkuissa?


Pukki toki kipitti alaspäin kurinalaisesti ja sai ehkä sen verran häirittyä, että Chirichesin syöttö oli epätarkka. Olarulle tarkoitettu syöttö menikin Uroselle saakka. Schüller oli turhan paljon jättänyt etäisyyttä Olaruun, mutta siitä ei nyt rangaistu Chirichesin avustuksella.


Riiston jälkeen Schüller yritti poimia Lodin, mutta Bancu kipitti alaspäin päästen väliin.


Kun joukkue ei prässännyt ylhäältä, vaan vetäytyi yläkaarelle, puolustusmuoto oli tuttu 5-3-2 eikä niinkään Montenegro-pelin 5-2-3, mutta tämä oli tiedossa jo etukäteen, kun Romania kerran hyökkäsi aika samoin kuin Bosnia ja tarvittiin kaksi laitakeskikenttää kaitsimaan vastustajan kasipaikan pelaajia.


Tauolla mikään ei muuttunut, vaan Suomi jatkoi 5-3-2:lla. Ja kuten valittuun ryhmitykseen kuuluu, laitakeskikenttien tehtävä on myös prässätä vastustajan laitapuolustajia lähellä puolta kenttää. Tässä Lod iskeekin Bancuun, kun tälle kierrätettiin pallo.


Kun Suomi puolusti vajaalla hetken 4-4-1:llä DOSin oltua kentän laidalla, Romania haistoi heti haavoittuneen saaliin. Se hyökkäsi hetkellisesti jopa 2-1-7:llä, jonka olin viimeksi nähnyt siltä marraskuussa Liechtensteinia vastaan vieraissa! Vain Marin ja topparit jäivät huolehtimaan Pohjanpalosta, kun molemmat laitapakit ja kasipaikankin pelaajat nostivat yhtä aikaa ylös rohkeasti Suomen kahden alimman linjan väliin tai tasolle.


Kun Suomi puolestaan otti ylempää kiinni avoimessa pelissä, Romania turvautui viime pelien tapaan tietynlaiseen riskittömyyteen eikä yrittänyt pelata keskustan kautta, vaan ohittaa ylimmät prässilinjat ilmassa laitojen kautta. Esimerkiksi 22. minuutilla Chiriches kierrättää ohi Pukin Burcalle, johon Pohjanpalo iskee kiinni. Schüller on noussut kiinni M. Mariniin estäen pelaamisen tämän kautta.


Burca joutuu turvautumaan pidempään syöttöön, koska syöttösuuntia ei oikein ole eikä hän halua pelata esimerkiksi Cicaldaulle välikaistalle 1v1-tilanteeseen Lodia vastaan, koska seurauksena voisi olla menetys vaarallisella alueella. Pelin puolen wingback Alho on puolestaan pompannut Bancuun.


Painoton wingback Uronen on laskeutunut alas puolestaan, joten Suomella on tuttu 4v3-ylivoima vastustajan yläkolmikkoa vastaan kuten Bosniaa vastaan. Väisänen on kaventanut sopivasti tukkimaan Alhon jättämän tilan, jottei Popescu pääse sitä hyödyntämään.


42. minuutilla puolestaan Chiriches joutuu palauttamaan Nitalle saakka, kun Schüller on kiinni Marinissa ja Jolle Burcassa. Glen kolkuttelee puolestaan Ratiuta kontrolloiden samalla toki Olarua syöttövarjossa ammattilaisen tavoin.


Nita turvautuu samaan ratkaisuun kuin monesti Kreikkaa, Israelia tai Bosniaa vastaan eli potkaisee pallon kohti vasenta sivurajaa, jossa mahdollinen menetys ei olisi katastrofi kenttätasapainolle.


Alho irtosi hyvin vastaan ja voitti Popescua vastaan pääpallon. Väisänen huolehti vierellä Alhon selustaansa jättämän tilan tukkimisesta, koska vastustajan laitapakkien/wingbackien taakse Romania on halunnut hyökätä.


Schüller siirsi irtopallon vikkelästi eteenpäin Lodille kuten aiemman onnistuneen maalipotkuprässin jälkeen, mutta taas Bancu tökkäsi pallon jalasta pois yhdessä Burcan kanssa.


Toiselta jaksolta yksi tilanne vielä. Kun vielä avausjaksolla Nita pääosin pelasi maalipotkut lyhyenä, toisella jaksolla niin ei enää johtoasemassa ollut, vaan hän palasi siltäkin osin aiempien pelien riskittömyyteen kiskoen pelivälineen jälleen vasemmalle sivurajalle kohti Sorescua, joka siirtyi vasemmalle, kun Hanca korvasi Popescun.


Alho piti vastustajan irti pallosta kuitenkin ja Suomi sai pelivälineen taas itselleen otettuaan ylhäältä kiinni.

Laitakaistoilta murtautuminen keskityksillä (laadulliset ylivoimatilanteet)


Vähemmän yllättäen Romania hyökkäsi enimmäkseen laidoilta kuten se on MM-karsinnoista saakka ainakin tehnyt luottaen siihen, että taitavat pelaajat saavat keskityksiä aikaan laitakaistojen tasavoimatilanteista, joita laadullisiksi ylivoimatilanteiksikin voisi kutsua toisinaan. Eipä kai auta kuin käydä läpi tilanteita kronologisessa järjestyksessä. Heti 15 sekunnin jälkeen nähtiin ensimmäinen kerta, kun Romania pelasi Suomen wingbackin taakse onnistuneesti. Kreikka- ja Israel-peleissä vastustajan laitapuolustajien takana olleisiin tiloihin Romania iski jatkuvaa syöttöä omilla hyökkäysvuoroillaan, joten ei tämän yllätyksenä pitänyt ainakaan Suomelle tulla. Tässä Urosen prässi Ratiuun on ohuesti myöhässä ja tämä ehtii siirtää pallon eteenpäin Soresculle. DOS toki hyvin kaventaa tukkimaan tilan kuten Bosniaakin vastaan monesti.


Tällä kertaa vain Sorescu sai tassunsa auki ja keskitettyä maalille.


Väisänen ja Alho selvittivät tilanteen taka-alueella.


Jatkotilanteessa Popescu hyödynsi laadullisen ylivoimatilanteen Alhoa vastaan saaden oikean jalkansa auki.


Kamara kuoletti pallon suoraan Puscasille, joka ampui oikealta ohi Suomen onneksi. Boksipuolustamisessa oli ensi kerran haparointia 25 sekunnin kohdalla.


Neljännellä minuutilla laitakeskikenttä Lod tuli hyvin Alhon avuksi ohjaten Popescun umpikujaan, katiskaan. Näin ollen laadullista ylivoimatilannetta ei edes päässyt syntymään. Liechtenstein omalla 5-3-2 muodollaan marraskuussa vastaavalla tavalla toi laitakeskikentän auttamaan wingbackia, kun Romania hyökkäsi.


Seuraava keskitys lähti puoli minuuttia myöhemmin. Tämän olisi voinut listata selustapalloihinkin, mutta menkööt nyt tässä osiossa narratiiviin sopien, kun keskityksestä oli kuitenkin kyse. Romania vaihtoi puolen ja Ratiu pääsi kuljettamaan hyökkäyskolmannekselle, kunnes Kamara ehti hidastamaan, mutta samalla välikaistalla linjojen välissä päivystänyt Cicaldau jäi auki. Sorescu houkutteli Urosen leveyteen. Romanialla oli hetkellinen lukumääräinen ylivoimatilanne eritoten Kamaraa vastaan ja Cicaldau pääsi keskittämään välikaistalta Ratiun siirrosta estelyittä.


Cicaldau chippasi kohti Puscasia ja Popescua. Pidin siitä, miten takatolppajuoksu seurattiin kahdella miehellä, koska ne ovat olleet Romanian leipä ja margariini. Alho ja Väisänen pitivät huolen, ettei Popescu pääse palloon. Ivanov puolestaan kontrolloi Puscasin luonnollisesti, mutta Jorosen vastaantulo riitti tilanteen setvimiseen, vaikka nyrkkeily ei puhtainta ollutkaan.


Seuraavaksi Sorescu haavoittaa jo toistamiseen Urosen selustaa pyörähtämällä tämän ohi yhdellä kosketuksella.


Puscas hakeutui takatolpalle, mutta Sorescu päätti matalan keskityksen sijaan ampua Jorosen syliin Suomen onneksi.


13. minuutilla Romania osui ylärimaan eikä Suomen boksipuolustaminen vieläkään vakuuttanut. Vieraat olivat toki hetkellisesti alivoimalla, kun DOS loukkaantui ja puolustusmuotona on 4-4-1 Pukin ollessa laiturina kk-linjassa. Ja kuten ylempänä osoitin, Romania haistoi saaliin hyökäten hetkellisesti Liechtenstein-pelin kaltaisella 2-1-7:llä, kun Suomi oli vajaalla. Chiriches kierrättää pallon sivurajalle Ratiulle, joka on selkeästi noussut ylemmäs kuin vielä ottelun alussa.


Pukki ei ehtinyt peittämään aikaista keskitystä, vaan Ratiu sai tassun auki tutusti laitakaistalla 1v1-tilanteessa.


Laadukas pallo putosi Alhon ja Väisäsen väliin. Cicaldau, jonka takatolppajuoksujen keskikentältä piti olla tiedossa, jysäytti kuulan ylärimaan viidestä metristä. Viimeisen vuoden aikana hän on samoilta tonteilta tehnyt 2-3 maalia maajoukkueessa eikä onnistuminen nytkään kaukana ollut.


Jatkotilanteessa Romanian alakolmikko Marin+topparit hoiti purkupallon itselleen yksinäistä Pohjanpaloa vastaan helposti. Peliväline kierrätettiin toiselle laitapuolustajalle Banculle, joka vuorostaan keskitti ajoissa ohi Schüllerin.


Uronen kolasi Olarun selästä maihin aiheuttaen rangaistuspotkun, jonka toki Joronen onneksi torjui jaloillaan keskeltä. Jos edeltävässä keskityksessä Alho oli vaikeuksissa seurata keskikentältä tullutta juoksua, nyt vuorostaan Uronen nukahti Olarua vastaan, joka oli hakeutumassa Romanialle tyypillisesti takatolpalle.


Parin minuutin päästä Romania hyökkäsi jälleen konservatiivisemmalla 2-3-5:llä, kun Suomi oli saanut Jensenin kentälle. Ratiu haki alataskusta syöttöä Urosen selustaan ja sinne juoksi Sorescun sijasta tällä kertaa Olaru, koska Sorescu sitoi Jensenin välikaistalla. Ivanov oli kuitenkin hereillä ja kavensi perässä estäen keskityksen. Jossain määrin näkymätön teko, mutta erittäin arvokas, koska se ehkäisi Romanian keskitysrallia. Tämä oli hyvin puolustettu tilanne laitakaistalla Suomelta.


21. minuutti. Suomen 5-3-2:ssa on sivukeskikenttien vastuulla prässätä vastustajan laitapuolustajia. Romania huomaa, että Suomen kk-linja on kovin kapealla tukkimassa keskustaa, joten se viisaasti ei puske läpi, vaan kierrättää Ratiulle ja Kamaralla on turhan pitkä matka sivuttain juostavaksi, joten hän ei millään ehdi peittämään keskitystä.


Tässä näkyy, miten kauas Kamara jäi Ratiusta. Ivanov kuitenkin oli torni boksissa ja purki pallon.


Romanian hyökkäyspelikirjaan kuuluivat yhä myös ristipallot, joilla yritettiin luoda niin ikään eristettyjä 1v1-tilanteita ja keskityspaikkoja. Tässä Burca tavoittelee Sorescua, mutta syöttö karkasi pitkäksi ja toki Urosella oli tilanne ihan hyvin kontrollissa. Vastaavasti toisen jakson alussa oli samanlainen 1v1-tilanne, jonka Uronen selvitti, joten Suomelle voi siitä antaa plussan papereihin, että Romanian ristipallot olivat tiedossa eikä niistä tullut keskityspaikkoja.


Avausjakson lisäajalta vielä yksi tilanne. Tässä pallo on kieritetty Soresculle, joka saa tassun auki ennen kuin Alho tulee iholle.


Takatolpalle juoksi peräti kaksi miestä tällä kertaa, mutta pallo leijaili heidän yli ja Suomi selvisi. Boksipuolustaminen ei ollut optimaalista, kun Uronen oli jätetty 1v2-alivoimaiseksi.


56. minuutilla rajaheittotilanteessa Alho on ylhäällä. Puscas jatkaa Ivanovin edestä pallon wingbackin jättämään tilaan vaihteeksi ja Väisänen ei saa kuriin laitaa vaihtanutta Sorescua, joka vuorostaan haavoittaa nyt Alhon jättämää tilaa, kun avausjaksolla hän pari kertaa eteni liukkaasti Urosen taakse.


Topparit eivät saaneet blokattua keskitystä suoraan juoksusta, mutta Kamara kontrolloi nyt hienosti Cicaldaun takatolppajuoksun. Palaute kopissa oli mennyt perille.


Hetken päästä Romania tulee siis 2-3-5:llä. Bancu otti alataskusta tyhjän tilan pois ja houkutteli Alhoa lähemmäs. Sorescu hyökkäsi tutusti wingbackin taakse saaden syötön.


Väisänen kavensi myöhässä tukkimaan tilan ja niinpä Sorescu pääsi keskittämään takatolpalle, mutta Uronen hoiti vuorostaan nyt 1v1-tilanteen mallikkaasti ilmassa vaihtomies Hancaa vastaan.


Kertaalleen Uronen epäonnistui ristipallon puolustamisessa. Se tapahtui 71. minuutilla. Burca lähetti vapaapotkun toiselle puolelle.


Uronen hyppäsi ohi pallosta ja Ratiu pääsi etenemään.


Jensen jäi yksin kahta pelaajaa vastaan eikä Glen ehtinyt avuksi kuin vasta sitten, kun Ratiu jo levitti leveyteen Hancalle, joka keskitti avoimella jalalla tutusti kummemmin empimättä, kun paikka oli.


Soisalo tuoreena miehenä ei ole parhaimmillaan alaspäin ja oli jättänyt Sorescun auki taka-alueelle, mutta tämän jatko keskelle kohti Puscasia ei johtanut sentään mihinkään, vaan kolme suomalaista oli romanialaiskärjelle liikaa.


Viimeinen näyte on pari minuuttia ennen loppua, kun Suomi oli jo vaihtanut 4-4-2 timanttiin. Kuten useasti tässä pelissä, Suomi nukkui rajaheitossa. Bancu viskoi pallon suoraan laitapakki Soisalon taakse, jonne juoksi keskeltä Puscas.


Bancu juoksi heittonsa perään luomaan 2v1-tilanteen Soisaloa vastaan ja sai kantapääsyötön Puscasilta. Nissilä timantin laidalla valui laiskasti alas ja laitapakille/wingbackille tarvittava tuki jäi puuttumaan, joten Romania pääsi siksi taas kerran murtautumaan laidalta.


Keskityksen sijaan Bancu väläytti painavaa vasuriaan ja ampui ylärimaan pienestä kulmasta. Liechtensteinia vastaan hän teki boksin ulkopuolelta maalin ampumalla takayläkulmaan.

Suomen muodon sisään pelaamisen vaikeus


Yhtä odotettua kuin laidoilta vyöryminen oli myös se, että keskeltä Romania ei tule läpi pääsemään, koska sen kombinaatiot ovat kerran kerrasta vajavaisia jostain syystä ja se hukkasi tässäkin pelissä palloja hyvin usein yrittäessään pelata Suomen kahden alimman linjan väliin. Esimerkiksi 21. minuutilla se kahdesti putkeen yritti puskea keskeltä tuloksetta. Ensin Popescu leikkasi laidalta välikaistalle ja haki Puscasia toppareiden edestä, mutta syöttö meni suoraan Ivanovin jalkaan.


Sen jälkeen Ratiu syötti ohi Kamaran välikaistalle Olarulle, mutta Jensen puolusti eteenpäin napaten pallon maakaksinkamppailussa.


38. minuutilla Pukki merkkaa Marinin ja Jolle Burcan, joten Chiriches poimii avoimella jalallaan ylätaskusta Sorescun.


Kosketus on kuitenkin louhikkoinen ja seurauksena rike Uroseen, heh.


Kruunataan tämä osio tällä kuvalla. Suomen hidastettua vastaiskun Olaru syötti poikittain hyökkäyskolmanneksella. Hanca yritti jatkaa yhdellä kosketuksella boksin reunalle, mutta syöttö meni suoraan Ivanoville. Surkea syöttö, mutta ei mitään uutta Romanialle. Automaatiot ja syöttöjen laatu eivät ole kuosissa keskeltä murtautumiseen, joten siksikin se suosii niin vahvasti laitapelaamista ja varmasti sama jatkuu ensi viikolla Suomessa. Yhtään maalipaikkaa tässä pelissä Romania ei luonut keskeltä maitse sahaamalla eikä se yllättänyt.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot


Suomen positiivisissa tilanteenvaihdoissa hyvää oli se, että se pyrki nopeasti parilla syötöllä pelaamaan Romanian korkealla olleen puolustuslinjan taakse, jossa on ollut tilaa rutosti varsinkin aiemmissa otteluissa. Heti toisella minuutilla Lod kampesi keskikentällä pallon itselleen Popesculta ja lähetti sitten kärkiparin matkaan.


Pystysyöttö jäi vajaaksi tuolla kertaa, mutta idea oli oikea ja kuten tiedämme jälkikäteen, seuraavassa Bosnia-pelissähän Suomi teki yhden maalin siten, että Lingman pelasi pitkän syötön selustaan, Källman tarjoili Pukille ja tämä päätti vastaiskun maaliin.


19. minuutilla Schüller käynnisti puolestaan vastaiskun yrittäen poimia Lodin keskiympyrästä. Samalla Alho lähti nousuun laidaltaan.


Schüllerin syöttö oli epätarkka, joten hyökkäys kuihtui heti, mutta tässä kuvassakin hyvin näkyy, kuinka rutkasti tilaa Alholle olisi ollut juosta selustaan painottomalta puolelta ja keskittää sitten luukulle kärkiparille.


78. minuutilla Schüller on jalkoineen välissä, kun Romania taas kerran tuloksettomasti yritti pelata muodon sisään. Lodin sijaan Rade poimi nyt Glenin vähän ylempää.


Tämä jatkoi oikeaoppisesti selustaan yhdellä kosketuksella toivotusti. Lod-Jolle kaksikko pääsi hyökkäämään kahdella kahta vastaan. Ja tosiaan Pukkihan oli otettu vaihtoon hetkeä aiemmin ja Lod nostettu kärkipariin.


Harmi vain, että Burca voitti juoksukisan tällä kertaa.


Viimeinen näyte kirpaisee, koska tasoitusmaali oli tarjolla 86. minuutilla. Ivanov katkoo Romanian hyökkäyksen ja lähtee nostamaan itse jalalla vastaiskua.


Neljän sekunnin kuljetuksen jälkeen hän vapautti Lodin toistamiseen pystyjuoksuun ja tällä kertaa Lod ehti palloon. Källman tulee toisesta aallosta mukaan Suomen hyökättyä päätöskympin 4-4-2 timantilla.


Lodin matala keskitys tavoitti Pohjanpalon, joka tuhlasi avopaikan kuten aiemminkin ottelussa. Näinpä tasoitus jäi tekemättä. Summa summarum, pidin kuitenkin näistä muutamista transitioaihioista, vaikka vielä tässä pelissä suoraviivaisuudesta ei palkittu, vaan vasta Bosniaa vastaan.

[Salming]

Suomi pallollisena vs. Romania pallottomana


Suomi pelasi maalipotkut hieman eri tavoin kuin normaalisti, jolloin käytössä on ollut 2-4-4 variaatio ja oikea sivutoppari on käyttäytynyt kuin laitapuolustaja liikkuen sivurajalle keskimmäiseen tasoon ja saman laidan wingback on pumpannut eteenpäin aina vastustajan viimeiseen linjaan saakka. Tässäkin pelissä toki Väisänen maalipotkuissa liikkui tutusti sivurajalle tehden Romanian prässäämisen hankalammaksi, kun etäisyydet olivat isommat ja Alho vuorostaan nousi laidallaan ylemmäs, mutta erona oli se, että Schüller haki silti yksin palloa keskeltä eikä Kamara ollut hänen vierellään, vaan nosti heti ylemmäs toisen laitakeskikentän Lodin tavoin, joten maalipotkuissa hyökkäysmuoto oli lähinnä 2-3-2-3, kun Schüllerin kanssa samassa tasossa olivat vain Väisänen ja Uronen. Seuraavassa tasossa olivat sitten Lod ja Kamara. Alho puolestaan käytännössä Pukin ja Jollen kanssa roikkui Romanian puolustuslinjassa ollen toki välillä vähän alempanakin tekemässä itsensä pelattavaksi Väisäselle sivurajaa pitkin, mutta teoriassa Alho oli siis oikea laituri ja Pukki vasen pelaten Romanian laitapakkeja vastaan, kun Jolle paini keskellä toppariparin kanssa. Tuohon ennennäkemättömään maalipotkukuvioon oli selkeä syynsä...


... Romania nimittäin prässäsi alussa korkealta kuten toisteisesti MM-karsinnoissa ja maaliskuun harjoituspeleissä, joten sikäli se ei Suomea varmasti yllättänyt, mutta toisaalta Kansojen liigan kahdessa ensimmäisessä pelissä Romania oli ollut kuitenkin vieraissa passiivisempi niin Bosniaa kuin Montenegroa vastaan valuen keskiblokkiin ja antaen vastustajan topparien pitää palloa, mutta varmasti tässä pelissä Iordanescu halusi herätellä joukkuettaan kehnojen tulosten jälkeen aggressiivisuudella. Roolitushan ei sikäli hirveästi eronnut maaliskuusta, jolloin Iordanescu debytoi maajoukkueessa, sillä Suomi tosiaan avasi alhaalta 2-3-2-3:lla kuten Romanian maaliskuiset harjoitusvastustajat Kreikka ja Israel. Kuten tuolloin, Puscasin avuksi prässäämään nousi vuorollaan toinen ylemmistä keskikentistä ja puolestaan toinen huolehti aina ankkurista. Tässä kuvassa Olaru on valmiudessa prässäämään Suomen "toppariparista" DOSia ja Puscas puolestaan Ivanovia, kun heidän takanaan Cicaldau merkkaa puolestaan Schüllerin. Laiturit Popescu ja Sorescu huolehtivat "laitapuolustajista" Väisäsestä ja Urosesta. Ankkuri Marin on puolestaan kuvan ulkopuolella samanlaisessa 1v2-valintatilanteessa puolustuslinjan edessä Lodia ja Kamaraa vastaan kuin mihin Romanian ankkurit joutuivat jo maaliskuussa ja silloinhan ankkurina pelannut Bordeianu oli jatkuvasti myöhässä valintatilanteista joutuen puolustamaan liian isoa aluetta, jolloin Israel ja Kreikka pääsivät etenemään keskustan kautta Romanian kenttäpuoliskolle ja ilmeisesti tässä pelissä Suomella oli samanlainen pyrkimys löytää joko Lod tai Kamara vapaana keskikentältä alhaalta avatessa.

Kreikka yritti purkaa prässin pelaamalla Romanian puolustuslinjan etupuolelle joko kohti toista kasipaikan pelaajaa, jonka Bordeianu oli jättänyt auki tai sitten kohdepelaaja Giakoumakisille. Avausjaksolla se onnistui monesti toteutuksessaan. Kuudennella minuutilla pallo kierrätettiin Tsimikasille ja ennen kuin Maxim ehti iholle, hän syötti eteenpäin Mantalosille. Vaikka Bordeianu oli seurannut oikeaa kasipaikan pelaajaa jättäen Bouchalakisin auki keskemmälle, silti hän oli myöhässä suojaamassa puolustuslinjaa.


Koska Bordeianu oli myöhässä, Ratiu joutui pumppaamaan eteenpäin, jotta Mantalosille ei olisi jäänyt tilaa kääntyä ja kollektiivi pysyisi tiiviinä. Mantalos pudotti pallon Tsimikasille takaisin ja Maxim jätti seuraamatta juoksun. Samalla Pelkas lähti pystyyn Ratiun jättämään tilaan.


Tsimikas vapautti Pelkasin laidalta läpi ja Kreikka pääsi 3v3-hyökkäykseen yläkolmikkonsa voimin suojaamatonta Romanian puolustuslinjaa vastaan.


Hyökkäys päättyi Rotan laukaukseen yli maalin Pelkasin poikittaissyötöstä toisesta aallosta.


Seuraavaksi Marin oli noussut Puscasin rinnalle prässäämään toista topparia kuten pitikin, kun pallo oli hänen laidallaan, mutta Chatziadiakos ehti nostaa pallon kohti kohdepelaajaa.


Chiriches hävisi ykköspallon Giakoumakisille. Huomatkaa, että Mantalos on täysin auki, kun Bordeianu on valinnut olla lähempänä Bouchalakisia.


Bordeianu oli silti myöhässä Bouchalakisiakin vastaan ja tämä löysi Mantalosin täysin auki puolustuslinjan edestä.


Mantalos levitti Limniosille, joka pyrki kirmaamaan Camoran taakse.


Camora kuitenkin liukui väliin, mutta hienosti Kreikka prässin purki.


Toiselta jaksolta pari tilannetta vielä. Tässä Bordeianu on taas jopa toivottomassa tilanteessa keskikentällä alivoimaisena Mantalosia ja hetkellisesti Pelkasia vastaan, kun yläviisikon korkea prässi vuotaa yhden murtavan syötön jälkeen.


Rus kuitenkin hidasti Pelkasin etenemisen kohti laitaa onnistuneesti, mutta ongelmia Romanian korkean prässin toimivuudessa oli ainakin 2-3-2-3 avausmallia vastaan tai sitten ainakin ankkurina pitää olla maailmanluokan pelaaja.

Tämä kahdeksannen peliminuutin maalipotku oli sikäli mielenkiintoinen, että Popescu lähti kaventamaan keskelle ja luomaan ilmeisesti sinne 2v2-tasatilannetta Marinin avuksi Lodia ja Kamaraa vastaan, mutta Joronen huomasi sen ja poimi heti vapaaksi jääneen Väisäsen. Popescu ei millään ehtinyt enää takaisin leveyteen ajoissa prässäämään.


Väisänen ei kuitenkaan tunnistanut tilannetta riittävän hyvin ja uskaltanut pelata Alholle sivurajaa pitkin, vaikka aikaa olisi ollut, harmi.


Joronen vaihtoi puolen sitten DOSin avustuksella Uroselle. Tässä kuvassa näkyy hyvin Suomen 2v1-ylivoima Marinia vastaan, joten Kanerva kumppaneinaan oli katsonut samat nauhat maaliskuulta kuin minä ja huomannut selkeän iskun paikan pelinavaamisessa ja varmasti tätä uutta 2-3-2-3 avausmallia oli jumpattu harjoituksissa Montenegro-pelin jälkeen. Sanotaanko näin, että vielä tässä pelissä se ei ihan toivotusti toiminut ja aika harvassa olivat ne kerrat, kun Suomi löysi joko Lodin tai Glenin vapaana. Ja toki koko iltaa Romania ei myöskään tähän tapaan korkealta prässännyt.


Tämä hyökkäys päättyi lopulta Glenin pallonmenetykseen Marinille sivurajalla ja Ratiu nappasi irtopallon.


Palataan ajassa taaksepäin ensimmäiseen maalipotkuun 50 sekunnin kohdalla. Joronen vieritti viereen DOSille ja tämä ei pystynyt syöttämään Olarun läpi, joten hän yritti löytää kohdepelaajan puolustuslinjan edestä. Tuo on se toinen tapa ohittaa Romanian korkea prässi, jos maitse ei ole mahdollista pelata vapaalle kasipaikan pelaajalle.


Ratiu voitti kuitenkin ykköspallon Pukkia vastaan. Huomatkaa taas se, että Lod on täysin auki, kun Marin hiillostaa Gleniä. Lodia ei kuitenkaan onnistuttu löytämään tälläkään kertaa ja Romanian prässääjille on annettava propsit iholle saakka juoksemisesta ja syöttölinjojen tukkimisesta.


Ajassa 1:30 Joronen avasi ensi kertaa pitkällä ja hän löysi tulevan seurakaverinsa Pohjanpalon...


... tämän pudotus viereen vapaana olleelle Lodille kuitenkin karkasi yli sivurajan, mutta jos pudotus olisi onnistunut, silloin Lod olisi päässyt kuljettamaan kohti suojaamatonta puolustuslinjaa kuten vaikkapa kreikkalaisista Mantalos pariin otteeseen.


Ajassa 2:20 Suomi puhkoi parhaiten Romanian korkean prässin. Popescun prässi oli myöhässä Väisäseen ja tämä sai rauhassa poimia keskeltä Schüllerin, jonka tassua Cicaldau ei saanut kuriin. Virheet kertautuivat, koska seuraavaksi puolestaan Bancu irtosi myöhässä puolustuslinjasta kiinni Alhoon.


Alho jatkoi ykkösellä eteenpäin Lodille, joka löytyi vapaana, kun kerran Marin oli vasta kirmaamassa Glenin luota häneen kiinni.


Lod pudotti takaisin Alholle ja samalla näkyy, miten paljon nyt vuorostaan Kamaralla on tilaa keskikentällä, kun Marin oli iskenyt kiinni Lodiin.


Alho kuljetti hetken ennen kuin syötti Glenille ja sai siten Bancun vielä revittyä mukaansa. Se avasi tilan Lodille juosta Bancun jättämään tilaan ja Kamara jatkoi pallon sinne ykkösellä. Marin joutui ankkurina vaihtamaan takaisin Kamaraan, mutta ei ehtinyt syöttölinjalle, vaan oli epätoivoisesti kahden tulen välissä kuten Bordeianu konsanaan maaliskuussa!


Hyökkäyskolmanneksella Glen ja Lod pelasivat nopean seinän ja Lod leikkasi keskelle tutusti hakien lopuksi chippiä Pukille selustaan, mutta syöttö karkasi pitkäksi ja siten muutoin upea hyökkäys jäi kruunua vaille, mutta tässä syöttöketjussa Romanian prässi puhkottiin aika lailla siten kuin oli harjoiteltu, koska Lod tosiaan löytyi vapaana keskikentältä ja sitten vuorostaan Glen, kun Marin jäi 1v2-alivoimaiseksi puolustuslinjan edessä.


Toisen jakson alussa Joronen osoitti, ettei hän täysi susi ole jalalla. Suomi rakensi yhä 2-3-2-3:lla, mutta DOSin poistuttua kaukalosta ainakin välillä rooleja vaihdettiin niin, että Alho jäikin alemmas ja Uronen nousi ylemmäs, koska Jensen on tässäkin kuvassa sivurajalla väisäsmäisesti ja Leo jäänyt Ivanovin kanssa avaamaan peliä "topparipariksi".


Pukki ja Lod vaihtoivat hetkellisesti paikkoja, kun Teme putosi palloa vastaan Glenin vierelle ja Lod nousi ylemmäs. Marin on kiinni Glenissä ja Joronen poimikin hienosti Pukin. Toppareista Burca irtosi eteenpäin luodakseen 2v2-tilanteen, mutta oli myöhässä ja Pukki jatkoi upeasti ykkösellä viereen Glenille. Peli aukesi keskustasta kuten haluttiin.


Glen syötti ohi Marinin Lodille. Bancun oli kavennettava Burcan jättämään tilaan, jotta Lod ei päässyt karkuun, joten se avasi sitten tilan Alholle laitakaistalle, kun vasen laituri nukkui.


Alho otti kuitenkin louhikkokosketuksen ja se vesitti keskityksen. Bancu ja Burca vaihtoivat vieläpä lennosta takaisin omiin miehiinsä, joten iskun paikka tuossakin olisi ollut.


52. minuutilta vielä yksi tilanne. Joronen saa rauhassa syöttää Schüllerille, kun Romanian kk-linja ei jaksa enää prässätä ylhäältä, vaan jää alemmas ja Puscas jää yksin ylös. Suomen muoto on yhä 2-3-2-3 ja tosiaan nyt jälleen sitten Jensen on toppariparissa dosmaisesti ja Väisänen-Uronen "laitapakkeina".


Raden syöttö oli epätarkka eikä Glen saanut sitä kunnolla haltuun ja jatkettua Uroselle, vaan Sorescu tuli yläpuolelta tuplaamaan ja voittamaan pallon keltapaidoille, mutta melkein tässäkin Suomi pääsi kasipaikan pelaajan kautta etenemään Romanian puoliskolle, joten sikäli kyllä oli hauska nähdä Huuhkajilta jotain uutta ja muiden maiden kopioimista.


Puolessa kentässä Suomi hyökkäsi tutusti 3-1-4-2 muodolla eikä siinä ollut mitään uutta. Romania puolusti 4-1-4-1 blokissa tietysti ja antoi sivutopparien aika vapaasti hautoa palloa kuten aiemmissa Kansojen liigan peleissä Bosnian ja Montenegron topparitkin saivat pitää palloa ilman suurempaa painetta.


Jos jotkin, niin ylemmät keskikentät iskivät puolessa kentässä Suomen sivutoppareihin, kun laiturit olivat vastuussa wingbackeista omalla kenttäpuoliskolla.


M. Marin puolestaan iski kiinni Schülleriin kuten välillä Bosniassakin vastustajan ankkuriin estäen kääntymisen prässilinjojen välissä.


Mutta mielenkiintoista oli tosiaan se, kuinka Romanian laiturit valuivat välillä puolustuslinjaan saakka Suomen wingbackien mukana ja puolustusmuoto oli tällöin 6-3-1. Tässä kasipaikan Cicaldau hidastaa Väisästä tutusti, kun Popescu on valunut Alhon mukana puolustuslinjaan ja toisella laidalla Sorescukin on valmiiksi puolustuslinjassa.


Toiselta jaksolta kuva Hancun kurinalaisuudesta. Vaikka Ratiu laitapakkina on hidastamassa Urosta, Hanca tekee työnsä ja palaa puolustuksen avuksi sovitusti hidastamaan Urosta.


Ja viiden sekunnin päästä Sorescun on valunut toisella laidalla Alhon myötä alas 6-3-1:een.


Ensimmäisten vaihtojen jälkeen puolen kentän hyökkäysmuoto pysyi yhä 3-1-4-2:na, kun Soisalo tuli wingbackiksi Alhon tilalle ja Lod nousi kärkipariin Pukin tilalle Nissilän tultua laitakeskikentäksi, mutta...


... päätöskympillä Väisänen vaihtui Källmaniin ja samalla tapahtui muutos 4-4-2 timanttiin, jolloin hyökkäysmuoto oli täten 2-3-5 vastustajan kenttäpuoliskolla, kun Soisalo ja Uronen olivat leveydessä ja yläkolmikko Jolle-Källman-Lod sitten hääräsi keskellä kapealla. Alhaalta avaamiseenhan vaihto ei vaikuttanut, kun jo siihenkin asti alhaalta avaaminen oli tapahtunut 2-3-2-3:lla, vaikka paperilla ryhmitys oli 5-3-2.

Romanian muodon sisään pelaaminen ylätaskuihin


Romaniaa vastaan tilat hyökätä ovat pääsääntöisesti olleet korkealla pelaavan puolustuslinjan takana tai sitten laidoilla, mutta muodon sisässäkin on ollut rakoilua silloin tällöin ja aloitetaan näytteistä siihen liittyen. Erityisesti Israelissa taskujen puolustaminen oli vaikeaa, kun kk-linja vuoti. Israel hyökkäsi myös monesti niin, että se käytti vain nopeasti pallon ylätaskussa ja levitti sitten takaisin tyhjään tilaan laitakaistalle, josta lähti keskitys maalille. Suomen 3-1-4-2 hyökkäysmuodossa tietysti molemmissa ylätaskuissa oli taitava pelaaja (Glen/Lod), jolle pelata jalkaan. Viidennellä minuutilla heistä toinen löydettiin ensimmäistä kertaa, kun Ivanov hyödynsi Puscasin prässittömyyden ja poimi Lodin välikaistalta murtavalla syötöllä.


Lod otti haltuun ja pudotti alas Schüllerille.


Schüller jatkoi pelivälineen Alholle laitakaistalle, kun ensin romanialaisia oli saatu houkuteltua lähemmäs palloa ja siten tehtyä lisää tilaa leveyteen.


Popescu ei ennättänyt enää tukemaan laitapakkia, joten Bancun piti pumpata vastaan. Samalla Pukki hyökkäsi tämän selustaan ja Pohjanpalo teki oman pystyliikkeensä. Israelin laitapuolustaja olisi tässä kohden tavoitellut Pohjanpaloa aikaisella keskityksellä ja minäkin olisin sellaisen Alholta halunnut nähdä, mutta...


... Alho haki pystysyöttöä toppareiden väliin Lodille. Marin kuitenkin ankkurina seurasi juoksun kurinalaisesti päästen väliin.


Haluttomuus keskittää laitakaistoilta toistui monesti. Toki Suomi haluaa Kanervan aikakaudella antaa murtavat syötöt välikaistoilta tai keskeltä ja välttää keskityksiä laitakaistoilta, koska maaliodottama on heikompi, mutta jos wingbackilla on jalka ja boksissa Pohjanpalon kaltainen hirviö ilmassa, tälle pitäisi jakaa ruokaa lautaselle jatkuvaa syöttöä. Tässä kuvassa on menossa 28. minuutti ja Glen löytää taskusta Lodin, joka imee lähimmät pelaajat itseensä ja siirtää sitten Uroselle pallon.


Uronen olisi voinut keskittää Jollelle, mutta...


... hän päättikin vielä harhauttaa ja syöttää Lodille ahtaaseen tilaan boksiin. Tämä joutui palauttamaan alas Glenille, joka haki tuloksetta murtavaa läpisyöttöä boksin ulkopuolelta ja isännät saivat pelivälineen, äsh. Tässä näytteessä muutoin näkyi myös epätasainen kaistojen täyttö eli Glen ja Lod olivat molemmat samalla kaistalla käytännössä ja Alho kavensi painottomalta puolelta oikealle välikaistalle jättäen laitakaistan kokonaan tyhjäksi. Maaliskuussahan kunnolla ensi kertaa Slovakiaa vastaan Suomi hyökkäsi siten, että välillä kuusikin pelaajaa oli lähekkäin hyökkäyskolmanneksella ja samoin kotipelissä kesäkuussa mm. Montenegroa vastaan tiettyjä kaistoja ylimiehitettiin välillä.


42. minuutilla Ivanov kuljetti lähelle kk-linjaa kuten pitikin ja poimi toistamiseen Lodin oikealta välikaistalta tyhjästä tilasta linjojen välistä.


Levityksen jälkeen Alholla olisi rutkasti aikaa toimittaa pallo maalille.


Aikailu kostautui ja sitten olikin annettava palautussyöttö alas.


72. minuutilla vihdoin uskallettiin keskittää israelmaisesti sen jälkeen, kun pallo oli ensin käytetty muodon sisässä. Nissilä poimii kärkipariin siirtyneen Lodin samalta kaistalta.


Lod levitti Soisalolle, joka ei arkaillut kuten Alho tai Uronen, vaan keskitti. Harmillista, että Jolle vain kompuroi samalla hetkellä ja keskitys oli täten osoitteeton.


Otetaan vielä yksi näyte samaan liittyen. Tässä Väisänen antaa puhkovan syötön Romanian kk-linjan läpi eli samat ongelmat vaivasivat yhä keltapaitoja kuin mm. Israelissa. Pohjanpalo putosi tällä kertaa pelattavaksi ylätaskuun. Popescu tuijottaa vain palloa ja Alhon seuraaminen unohtuu.


Harmi vain, että Jollen yhden kosketuksen siirto laitaan oli liian kova mennen yli sivurajan eikä Alho päässyt etenemään kuljettamalla. Tällaiset nukahdukset olivat puolestaan merkittävin syy, miksi Iordanescu vaihtoi jo 54. minuutilla Popescun ulos.


Lopuksi pari lisänäytettä vielä siitä, kuinka ihan aina sentään ei muodon sisästä ei palautettu palloa takaisin muodon ulkopuolelle, vaan Suomi haki myös keskeltä murtautumisia. Tässä Alho syötti ohi Popescun Lodille tuttuun paikkaan puhkoen kk-linjan ja ankkuri Marin on hieman perässä tukkimassa tilaa.


Laukaus boksin reunalta kilpistyi kuitenkin Chirichesiin. Oi jospa katse olisi ollut ylhäällä, Lod olisi päässyt vapauttamaan Jollen nokikkain Nitan kanssa topparin ja laitapakin välisestä aukosta.


28. minuutilla Schüller puolestaan löysi Kamaran vasemmalta välikaistalta, kun Suomi vyöryi 3-1-4-2:llaan.


Ankkuri Marin oli taas 1v2-alivoimaisena ja Glen syötti viereen Lodille.


Lod haki pistosyöttöä Pukille, mutta viime hetkellä Ratiu oli jalkoineen välissä. Erinomainen idea siltikin. Luotamme, että viikon päästä Suomi on huolellisempi viimeisissä ratkaisuissa hyökkäyskolmanneksella, koska vuorenvarmasti tiloja tulee yhä löytymään ylätaskuista.


Hetken päästä Pukki ja Lod olivat vaihtaneet paikkoja. Jensen syötti sivurajalta keskelle Schüllerille, kun tämä oli tehnyt itsensä pelattavaksi mainiosti ja poimi toistamiseen Kamaran. Marin on taas alivoimainen.


Pukki sai syötön Gleniltä, mutta koska tilaa läpisyötölle ei ollut, hän viisaasti levitti laitakaistalle Alholle.


Alho ei kuitenkaan tälläkään kertaa hyödyntänyt laadullista ylivoimaansa, vaikka vastassa oli Romanian heikoin lenkki alaspäin. Hän lähti sen sijaan haastamaan keskelle, mikä oli väärä valinta, koska...


... ruuhka oli liian suuri ja Glen-Pukki kaksikko menetti pallon lopulta.

Leveydessä olleen tilan käyttö


Jatketaan sitten laidoilta murtautumiseen liittyvillä näytteillä ilman, että välissä palloa käytettiin kahden alimman linjan välissä. Jonkin verran niitä keskityksiä lopulta myös Uroselta ja Alholta nähtiin erityisesti toisella puoliajalla. Avausjakson lisäajalla sitä ennen Romania oli tutun kapealla puolustamassa keskustaa ja se avasi tilaa Uroselle laitakaistalla. Kamara poimi hänet.


Sorescu jätti liikaa etäisyyttä ja Uronen hyödynsi sen, hyvä.


Ja kuten monesti ennenkin, Pohjanpalo hakeutui takatolpalle voittaen ykköspallon Popescun edestä, mutta pudotus keskelle ei löytänyt omia.


Toisen jakson alussa Väisänen poimi puolestaan Alhon puolipitkällä syötöllä, joita Israelilta ja Kreikaltakin nähtiin. Pyrkimyksenä oli 1v1-tilanteen luonti laitakaistalle.


Sellainen syntyi, kun Popescu nukahti taas Alhon seuraamisessa. Bancu ei ehtinyt estää keskitystä suoraan juoksusta.


Burca puski ohi pallosta, joten Jolle pääsi tälläämään puolivolleyn yli maalin. Hyviä asioita tapahtui, kun wingbackit uskalsivat keskittää Pohjanpalolle ruokaa.


Parin minuutin päästä kuva Romanian 4-1-4-1:stä, joka oli muuntumassa vaihteeksi jopa 6-3-1:een. Keskusta oli sumpussa ja tilat ovat laidoilla sekä selustassa. Jensen valitsi muodon kiertämisen eli levitti Uroselle.


Tällä oli rutosti tilaa laitakaistalla ja hän käytti sen, hyvä. Pohjanpalo ei aivan päässyt puskemaan topparien pihdeistä.


Mutta kolmospallo tuli Pukille ja hän tinttasi päin blokkia. Hieman paremmalla tarkkuudella pallo olisi voinut löytyä maalista. Romanian boksipuolustamista olisi pitänyt vain testata vielä enemmän, kun jo näillä muutamilla keskityksillä syntyi kohtalaista uhkaa.


Kuten tavallista, Kamara teki puolestaan ottelun aikana 2-3 aloitetta välikaistalta vastustajan laitapuolustajan taakse tyhjään tilaan. 23. minuutilla Kamara spurttasi Ratiun taakse onnistuneesti. Hetkeä aiemmin Pukki oli tehnyt vastaavan liikkeen, mutta sen Ratiu oli hoitanut moitteetta. Tässä tilanteessa Olaru oli käynyt prässäämässä keskellä Radea, joten Sorescun piti irrota Jenseniin ja Ratiun täten Uroseen, jolloin selusta jäi auki ja sen Glen tunnisti hyvin.


Chiriches kuitenkin hyvin kavensi laitaan hidastamaan Kamaraa ja Ratiukin ehti vielä pelin alapuolelle.


Hyökkäys ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan Pukki liikkui Chirichesin ja Ratiun taakse saaden syötön. Marin oli tässä vaiheessa pudonnut tuuraamaan Chirichesia topparina.


Pukki ei empinyt keskittää vasurillaan ja Pohjanpalo teki liikkeen takatolpalle bravuurimaisesti.


Rahtusen matalampi keskitys ja Jolle olisi vienyt varmasti ykköspallon Bancua vastaan nikaten Suomen johtoon. Nyt keskitys kaarsi koko pakan yli Alholle saakka.


81. minuutilta samanhenkinen tilanne. 4-4-2 timantin toinen hyökkääjä Källman ja vasen sakara Glen pelaavat höynää Urosen kanssa. Glen jatkaa liikettään laitapakin selustaan ja Uronen poimii sen.


Glen käänsi vasurillaan keskityksen luukulle. Lod hiipi takaviistosta avopaikkaan, mutta tykitti vasurillaan yli maalin. Boksipuolustaminen ei tässäkään kiitettävää arvosanaa kyllä saanut.

Romanian puolustuslinjan selustaan pelaaminen


MM-karsinnoissa ja maaliskuun peleissä Romanian prässätessä toisteisesti ylhäältä puolustuslinja tuki korkeaa prässiä, jolloin selustassa oli paljonkin tilaa. Kansojen liigan kahdessa ensimmäisessä pelissä tilaa oli vähän vähemmän, kun joukkue valui herkemmin 4-1-4-1 blokkiin eikä nyt tässäkään ottelussa ihan liiaksi Suomelle auennut saumoja hyödyntää selustassa ollutta tilaa, kun johtoasemassa Romanian halu prässätä korkealta väheni oleellisesti. Avausjakson ainoa yritys tuli 44. minuutilla, kun Uronen haki Pohjanpaloa, mutta Chiriches liukui lopulta syöttöön väliin juoksukisan päätteeksi.


Toisen jakson alussa Jensen kuljetti lähelle kk-linjaa avaten lisätilaa Radelle keskustaan.


Schüllerin saatua pallon Alho lähti tekemään pystyjuoksua tyhjään tilaan. Sen Rasmus poimi, hywä.


Popescu ei saanut Alhoa taaskaan kuriin. Tämä tarjoili viereen Pohjanpalolle, joka ampui viidestä metristä päin Nitaa. Ryöstö. Saksahan teki MM-karsinnoissa vastaavasta hyökkäyksestä maalin, kun Havertz juoksi syvyyteen ja tarjoili sitten viereen tyhjän maalin Gnabrylle.


Varmaan osasyynä Romanian 6-3-1 muodolle syvällä oli se, että Montenegroa vastaan Suomi antoi puolutuslinjaan repeytyneistä aukoista pistosyöttöjä. Nyt periaatteessa Suomen wingbackit eivät saaneet samalla tavalla houkuteltua vastustajan laitapakkeja/wingbackeja itseensä, kun Romanian laiturit oli velvoitettu seuraamaan Suomen wingbackeja ja täten laitapakit pystyivät pysymään kapealla auttamassa toppareita. Silti pari kertaa Suomi löysi aukkoja. Paras yritys oli 76. minuutilla, kun Glen poimi Lodin, joka säntäsi pystyyn Bancun ja Hancan välistä.


Burca kuitenkin kavensi tukkimaan tilan ja blokkasi syötön kulmapotkuksi eikä Jolle päässyt puttaamaan tyhjiin. Kenties toisella yrittämällä hän olisi pallon jo verkkoon viidestä metristä uittanut.

Kaukolaukaukset


Yhtenä keinona Romanian puolustuksen murtamiseen olivat myös kaukolaukaukset ja pidin siitä. Tässä Kamara veivasi Marinin vipuun ja ampui niukasti oikealta ohi.


Tunnin kohdalla puolestaan Marin ei saanut Lodin jalkaa peitettyä, mutta lopputulemana oli laukaus yli maalin. Kymmenisen minuuttia ennen loppua puolestaan Kamara kokeili toistamiseen boksin ulkopuolelta, mutta silloinen veto kimposi Lodin selän kautta yli kehikon.

Romanian positiiviset tilanteenvaihdot


Romanian vastaiskuille tyypillistä on ollut se, että pallo on pyritty nopeasti pelaamaan diagonaalisyötöillä tuulennopeille ja taitaville laitureille vastustajan laitapakkien/wingbackien jättämiin tiloihin. Tämä peli oli sikäli erilainen, että kärkipelaaja Puscas oli se, joka teki jatkuvasti riistojen jälkeen aloitteita Suomen wingbackien taakse, mutta toki kun Mihaila oli penkillä ja Hagi-Man kaksikko pois rosterista, ehkei sitten Popescun ja Sorescun vastaiskupelaamiseen ollut riittävää luottoa valmennuksella ja Puscas oli ohjeistettu liikkumaan leveyteen. Heti kuudennella minuutilla hän teki ensimmäisen aloitteensa, jonka Olaru poimi. Suomi oli menettänyt pallon hyökkäyskolmanneksella, kun Kamaran puhkova syöttö selustaan ei tavoittanut Pohjanpaloa.


Ivanov kuitenkin hidasti hyvin Puscasin etenemisen. Jatkotilanteessa toki sitten Alho rikkoi sivurajan tuntumassa varoituksen arvoisesti tultuaan jaloille, mutta silloin Suomi oli jo organisoitunut.


29. minuutilla nähtiin 1-0 voittomaali. Lod menetti pallon vastustajan boksin tuntumassa Banculle.


Muutamalla seinäsyötöllä välitön vastaprässi tuli ohitetuksi ja Puscas pääsi haavoittamaan Urosen ja Jensenin jättämää tilaa leveydessä. Bancu tarjoilee syötön keskikentältä.


Ivanov ei saanut Puscasia pysäytetyksi kuten aiemmin, vaan tämä punnersi väkisin ohi laidan puolelta keskittämään. Bancu jatkoi liikettään boksiin samalla.


Alho päätti kompuroida ja Bancu sai rauhassa takatolpalta Romanialle tyypillisesti puskea pallon pönttöön. Romania yksi, Suomi nolla. Arajuuri olisi kyllä saanut Puscasin pysäytetyksi viimeisenä lukkona, joten Ivanovilla on vielä matkaa hänen saappaisiin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Suomen tiedossa piti olla ja varmasti olikin, että Romania haavoittaa vastaiskuissaan laitojen kautta eikä niinkään keskeltä, mutta kyseessä on pelaajien peli ja jos häviää 1v1-tilanteen, omissa voi soida.


43. minuutilla Romania riisti taas pallon boksinsa tuntumassa ja syötti pelivälineen alhaalta kohti Puscasia, joka leikkasi Alhon jättämään tilaan. Väisänen oli hidastamassa.


Niin vain Puscas pääsi silti leikkaamaan keskustaan ja virittämään oikean jalkansa, mutta kaukolaukaus meni ohi etualakulman.


Tunnin jälkeen Romania loi taas vaarallisemman vastaiskun. Schüllerin ristipallo Alholle jäi vajaaksi ja Bancu pääsi kuljettamaan eteenpäin.


Väisänen ja Rade kuitenkin tukkivat laidan ja ohjasivat Romanian hakemaan murtautumista epämukavuusalueeltaan keskustasta. Bancu syötti viereen Olarulle.


Olaru antoi viistopassin Puscasille, joka liikkui taas wingbackin selustaan, kun Uronen ei ollut ehtinyt vielä alas.


Jensen liukui ohi pallosta, joten Puscas pääsi vapaasti virittämään oikean jalkansa, mutta Joronen oli hyvin sijoittunut nollaten yrityksen ja pitäen Huuhkajat elossa. Mutta joo, Iordanesculle voi antaa sulan hattuun siitä, miten vaaralliseksi hän oli hionut Romanian vastaiskut, vaikka Mihaila, Hagi ja Man olivat poissa nurmelta.


83. minuutilla toki vaihdosta sisään tullut Mihaila pääsi kertaalleen väläyttämään nopeuttaan. Romania laittoi vapaapotkun nopeasti peliin ja Mihaila hyökkäsi laitapakki Soisalon taakse.


Väisänen ei ehtinyt kunnolla kaventamaan eteen, mutta Joronen nollasi tämänkin kudin. Tulevaan kotiotteluun riittää sikäli pohdittavaa, että laidat on jotenkin saatava paremmin tukittua negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Kenties se sitten vain tarkoittaa, että topparien on oltava vain paremmin tukittava wingbackien jättämät tilat tai toisena vaihtoehtona ehkä hyökkäysmuotoa on viilattava 3-1-4-2:sta 3-2-5:een, jolloin keskikentän pohjalla olisi toinen kk-pelaaja hidastamassa vastaiskuja. Mene ja tiedä.


Lopuksi muutama näyte siitä, kuinka Romanian kasipaikan pelaajat olivat taas teräviä riistämään palloja vastustajan toppareilta. Aiemmissa peleissä he ovat yleensä tehneet yläalueilla 2-3 riistoa per ottelu ja luoneet niistä maalipaikkoja. Tässä pelissä riistot tapahtuivat puolessa kentässä eivätkä niinkään Suomen boksin läheisyydessä, mutta esimerkiksi 40. minuutilla maali oli lähellä, kun Jensen menetti pallon Olarulle.


Olaru tarjoili pallon laitakaistalle Soresculle, joka mihaila- tai manmaisesti kuljetti tuulennopeaa vauhtia eteenpäin ja keskitti lopuksi maalille. Suomen onneksi Väisänen piti Puscasin kurissa takatolpalla ja liukui väliin matalaan keskitykseen.


Vartti aiemmin puolestaan Cicaldaun isku yllätti Väisäsen, joka aikaili.


Hidastus toimi kuitenkin sillä kertaa ja Alhokin ehti kipittää paikalleen.

Erikoistilanteet


Romania puolusti melkein samoin kuin aiemmin kulmapotkut. Kahdeksan aluepuolustajan sijasta heitä oli nyt vain seitsemän (2+4+1 kolmessa eri tasossa), koska yksi oli uhrattu seuraamaan Kamaran etualuejuoksu. Se ei puolestaan yllättänyt, että kulmalipulle Romania loi 2v2-tilanteen. Kun Nissilä oli penkillä, Lodin apuna oli Alho. Kohteita oli boksissa kaikkiaan kuusi.


Ensimmäisessä kulmassa ideana oli väistää sumppu, kun Väisänen liikkui pilkun kohdalle etäälle aluepuolustajista, mutta pusku suuntautui Nitan syliin. Ideana tuo oli ihan OK, mutta toisaalta aiemmin Israel ja seuraavassa pelissä Montenegro osoittivat, että sumppuun keskittämällä rohkeasti tulos on paras, koska lukumääräisestä ylivoimasta huolimatta vuotoa on tapahtunut kulmien puolustamisessa.


Toisessa kulmassa idea oli sama, mutta Väisänen ei yltänyt kunnolla Lodin keskitykseen.


Kolmannessa kulmassa puolestaan yritys oli keskittää koko seitsenmiehisen pakan yli takatolpalle juosseelle Ivanoville, mutta tätä revittiin ja keskityskin oli vähän vajaa. Kun yleensä olen puoltanut aluepuolussumpun välttämistä kulmapotkuissa, tässä pelissä kyllä olisin halunnut nähdä Lodilta palloja röyhkeästi vitosen viivalle sumpun keskelle, kun tiedossa oli tosiaan se, että Israelkin teki siten tulosta maaliskuussa.


Vihoviimeisessä kulmassa kaikki romanialaiset suojasivat maalia, mutta silti Källman voitti ykköspallon puskien hieman yli. Juuri tätä tarkoitin eli lukumääräisestä ylivoimasta huolimatta vastustaja pääsi puskemaan.


Sivuvapaapotkussa oli käytössä toisella jaksolla tuttu kuvio eli toppari juoksi taka-alueelle ja sinne Alho keskitti Lodin juostua yli pallon. Keskitys oli vain liian korkea Jensenille.


Romania käytti kulmissaan kuutta kohdetta (topparit, Puscas, Marin, Sorescu ja Olaru), mikä ei yllättänyt. Cicaldau oli pallolla kuten seurajoukkueessaan ja välillä maajoukkueessa. Suomi puolestaan puolusti tutusti siten, että Jolle-Ivanov oli aluepuolustuskaksikko, Alho oli tolpalla, vartioijia oli kuusi ja Pukki oli yksinään reunalla, kun Lodia tarvittiin tosiaan kuudentena vartioijana.


Odotetusti pallo putosi vitosen viivalle, mutta Uronen purki sen. Ratiu tinttasi kakkospallon yli boksin reunalta varmistajana.


Kolmannen kulman siivosi vuorostaan Ivanov vitosen viivalta varmasti.


Myös neljännen kulman Ivanov haki päähänsä ja on täten omaksunut hyvin Arajuuren jättämät saappaat, koska hänellä on kyky irrota vitosen viivalta tarvittaessa muutama askel eteenpäinkin voittamaan ykköspallo väkisin.


Kulmapotkuhattutemppu huipentui toisella jaksolla, kun Ivanov haki keskityksen Puscasin ja Chirichesin välistä syöksymällä! Huikeaa. Chiriches teki vastaavan liikkeen etutolpalle kuin maaliskuun harjoituspeleissä, mutta se oli Huuhkajat-lauman tiedossa. Vaikka avoimessa pelissä boksipuolustamisessa oli haasteita, kulmapotkuissa niin ei ollut Ivanovin johdolla.

*****

Romanian alustavassa ryhmässä syyskuun peleihin oli 27 nimeä ulkomailta ja kotimaan seuroista nimetään sitten joitakin pelaajia myöhemmin. Eivätköhän Olaru, Bancu, Camora, Burca, Manea, Ivan ja Popescu löydy ainakin heidän joukostaan: https://www.frf.ro/nationale/masculin/echipa-nationala/27-de-convocari-preliminare-pentru-partidele-cu-finlanda-si-bosnia-si-hertegovina-din-liga-natiunilor/

The selector Edward Iordănescu sent 27 preliminary calls for footballers from clubs outside Romania.

On the final list that will be communicated later, some of them will be found, along with footballers from the domestic championship.

GOALKEEPERS : Florin Niță (Sparta Prague | Czech Republic, 19/0), Valentin Cojocaru (OH Leuven | Belgium, 0/0), Ionuț Radu (Cremonese | Italy, 0/0);

DEFENDERS : Andrei Ratiu (Huesca | Spain, 8/0), Vlad Chiricheș (Cremonese | Italy, 75/0), Adrian Rus (Pisa | Italy, 14/0), Ionuț Nedelcearu (Palermo | Italy, 21/2), Virgil Ghiță (Krakow | Poland, 1/0), Bogdan Tîru (Jagiellonia | Poland, 2/0), Alexandru Pașcanu (Ponferradina | Spain, 0/0), Cristian Ganea (Panathinaikos | Greece, 8/0);

MIDFIELDERS : Marius Marin (Pisa | Italy, 6/0), Răzvan Marin (Empoli | Italy, 41/2), Alexandru Cicâldău (Al-Ittihad Kalba | UAE, 25/3), Nicolae Stanciu (Wuhan Three Towns | China, 54/11), Daniel Boloca (Frosinone | Italy, 0/0), Olimpiu Moruțan (Pisa | Italy, 3/0), Marius Corbu (Puskás Akadémia | Hungary, 0/0), Dennis Man (Parma | Italy, 14 /4), Deian Sorescu (Rakow | Poland, 7/0), Valentin Mihăilă (Parma | Italy, 10/1), Rareș Ilie (Nice | France, 0/0), Valentin Gheorghe (Ümraniyespor | Turkey, 0/0 );

FORWARDERS : George Pușcaș (Genoa | Italy, 30/8), Erik Bicfalvi (Ural | Russia, 7/1), Florin Tănase (Al-Jazira | UAE, 14/1), Denis Drăguș (Standard Liege | Belgium, 2/ 0).

Noista nimistä ainakin Mihaila on sivussa ilmeisesti lihasvamman takia. Hänet olisin halunnut nähdä eritoten, kun Hagikaan ei ole vielä polvivammastaan toipunut, mutta ei auta kuin tyytyä Maniin, jonka pitäisi sentään tehdä paluu nilkkavamman jäljiltä, kun kesäkuun pelit jäivät väliin. On myös kiinnostavaa nähdä, että lähteekö Stanciu Kiinasta Eurooppaan antamaan näyttöjä Iordanesculle, kun maalis- ja kesäkuussa häntä ei uuden luotsin alaisuudessa nähty. Burca on puolestaan pelikiellossa, joten Chiriches-Rus lienee aloittava topparipari:

Puscas
Sorescu/Morutan/Ivan - Stanciu/Cicaldau - R. Marin - Man
M. Marin
Bancu - Chiriches - Rus - Ratiu
Nita

[Salming]

Suomi - Romania 1-1 23.9.2022, Kansojen liiga

Suomi 5-3-2

F. Jensen 9 - Pukki 10
Kamara 6 - Schüller 11 - Valakari 16
Uronen 18 - R. Jensen 3 - Ivanov 4 - Väisänen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Romania 4-1-4-1

Alibec 7
Sorescu 13 - Tanase 19 - R. Marin 18 - Man 20
M. Marin 14
Bancu 11 - Nedelcearu 5 - Rus 17 - Ratiu 2
Radu 1

Lopulliseen Romanian ryhmään ei valittu ollenkaan Nitaa, joka pelasi kaikki pelit kesäkuussa, mutta jo silloin hän oli istunut pitkään seurajoukkueensa penkillä ja tälläkään kaudella peliaikaa ei ole tullut, joten sikäli Nitan jättäminen ulos joukkueesta oli ymmärrettävää ja Radu oli ykkösveskari. Chirichesin loukkaantumisen jälkeen sekään ei yllättänyt, että Nedelcearu oli Rusin topparipari. Nedelcearuhan oli MM-karsinnoissa vakioavaaja, mutta Iordanescun alaisuudessa häntä ei kesäkuun peleihin edes valittu ja maaliskuussakin hän oli rotaatiossa vasta nelostoppari. Pidin kyllä hänen arajuurimaisista ominaisuuksistaan MM-karsintoja katsoessani, joten ihan hyvä tuuraaja hän etukäteen ajateltuna oli. Keskikentällä harmitti se, että superlupaus Popescua ei kuitenkaan valittu tähän ryhmään, vaan hän oli U21-joukkueen matkassa, mutta toisaalta kun tuo Suomi-kotipeli oli häneltä huono peli erityisesti pallottomana, en voi Iordanescua moittia Popescun syrjäyttämisestä.

Stanciu puolestaan ei ollut riittävässä pelikunnossa avatakseen ja Sorescukin ennen peliä lievä arvoitus, mutta jälkimmäinen kuitenkin avauksessa oli Manin laituriparina. Stanciun ja Puscasin telepaattista yhteyttä, joka vertautuu Lod-Pukkiin, ei ikävä kyllä nähty kuin lopulta 25 minuuttia, kun vieläpä Alibec vähän yllättäen syrjäytti Puscasin piikistä. Keskikenttäkolmikossa oudoksutti se, että sekä Cicaldau että Olaru olivat penkillä ja Tanase ylempänä keskikenttänä R. Marinin rinnalla. Mieluummin olisin bongannut jommankumman edellä mainituista nurmella, mutta jälkiviisaana Tanase ansaitsi paikkansa. Avauksen nähtyäni pidin mahdollisena myös sitä, että Tanase olisi kymppipaikalla ja Marinit keskikentän pohjaparina 4-2-3-1:ssä, mutta kun peli alkoi, viheriöllä paljastui tuttu 4-1-4-1 ryhmitys. Kanervakin toki spekuloi peliä edeltävässä haastattelussa samalla asialla.

Mitä tulee Suomen avaukseen, jotenkin oli sellainen kutina, että Kanerva palaisi neljän alakertaan, kun DOS ei ollut käytettävissä ja R. Jensen ei niin maagisesti esiintynyt vieraspeleissä hyvän Montenegro-debyytin jälkeen. Lisäksi Romaniaa vastaan viimeksi päätöskympillä Suomi kokeili jo 4-1-2-1-2:ta, joka olisi nytkin sopinut alusta asti käytettäväksi, koska avausmalli alhaalta olisi ollut 2-3-2-3, joka on ollut myrkkyä Romanialle Kreikkaa ja Israelia vastaan ja Suomikin sillä pääsi pois prässin alta joitakin kertoja jo vieraissa, vaikka paperilla ryhmitys olikin 5-3-2. Jensenin olisi voinut laittaa Lodin tilalle kymppipaikalle ja Källmanin toiseksi kärjeksi, kun kemiat kohtasivat Pukin kanssa jo Bosniassa. Kahdessa viime pelissä laitakaistojen puolustaminenkaan ei 5-3-2:lla ollut onnistunut kovin mallikkaasti, joten 4-4-2 timantilla keskitysrallien ehkäisy kenties olisi hoitunut paremmin, kun Kamara ja Lingman/Valakari olisivat esim. liikkuneet tukemaan laitapuolustajia ja tarvittaessa Schüller ankkurina olisi tullut luomaan 3v2-ylivoiman Romanian laituria ja kasipaikan keskikenttäpelaajaa vastaan tai 3v3-tilanteen, jos Romanian laitapuolustaja olisi lähtenyt nousemaan laidallaan. Vapaiksi pelaajiksi Suomi lähtökohtaisesti olisi jättänyt pallottomassa vaiheessa Romanian laitapakit alataskuihin ja timantin sivustoilta Kamara ja Lingman/Valakari olisivat prässänneet näitä jättäen samalla syöttövarjoon Romanian kk-pelaajat välikaistoilla ja toki Schüllerkin ankkurina olisi pumpannut eteenpäin vapaaksi jätettyyn kk-pelaajaan. Yläkolmikko olisi hoitanut Romanian topparit ja ankkurin, kun vieraat hyökkäisivät niin ikään 2-3-2-3 muodossa.

Totuus oli kuitenkin se, että Suomi jatkoi 5-3-2:lla. Alakerta oli odotettu. Lingmania odottelin kesäkuun perusteella Lodin korvaajaksi, mutten ollut pahoillani Valakarista, joka loistavana tilatulkkina oli hyvä valinta teoriassa operoimaan toiseen ylätaskuun, kun Lodkin löysi tilaa vieraspelissä Romanian muodon sisästä oikealta välikaistalta, mutta silloin viimeiset valinnat hyökkäyskolmanneksella eivät olleet ihan priimaa. Jensen oli puolestaan mukava nähdä Pukin rinnalla piikissä.

Lämmittelyssä Radu vaikutti liimaavan hyvällä prosentilla Romanian veskarivalmentajan matalat laukaukset. Ennen kenttäpelaajien saapumista kehiin, suosikkitubettaja IlariPro käppäili juoksuradalla kamera kädessään ja takasuoran kulmauksessa kääntyi selin kohti junnukatsomoa kuvaten samalla itseään ja huudattaen junioreita Suomi-huutoihin. Tenavat olivat huumassa.

Vieraiden avauskokoonpano lämmitteli takasuoran edessä. Istuin itse luonnollisesti taas vierasjoukkueen päädyssä takasuoralla E4:ssä bongatakseni heti vieraiden yksilöiden erityispiirteitä. Alibec oli helppo tunnistaa keltaisista nappiksistaan ja kaljusta päälaesta muita päätä pidempänä. Hänen vasemman jalan laukauksensa boksin reunalta olivat myös painavia upoten alakulmaan. Tanasen futarimaisuudesta pidin myös. Hän liikehti nurmella kepeästi.

Eniten minua nauratti Romanian lämmittelyharjoite, jollaista en ennen ollut nähnyt, mutta joka kuvasi niin hyvin joukkueen pelitapaa. Laituri-laitapakki -parit menivät sivurajoille, pelasivat vuorotellen seinän toisilleen ja keskittivät boksiin, jossa oli aina kaksi pelaajaa kerrallaan viimeistelemässä. Bancu-Sorescu kaksikko keskitti vuorotellen vasemmalta ja Man-Ratiu pari oikealta. Alibecin viimeistelyt olivat terästä tässäkin harjoitteessa. Samalla kk-pelaajat saivat harjoitusta, miten juosta boksiin keskityksiin, kun varsinkin Cicaldau on kunnostautunut niissä aiemmissa peleissä, mutta toki nyt hän aloitti penkiltä. Mutta joo, tuo harjoite kuvasi täydellisesti hyökkäyspelikonseptia eli pyrkimystä haavoittaa laitakaistoilta vastustajaa keskityksillä. Puoli kymmeneltä lämmittely oli ohi ja joukkueet poistuivat vielä hetkeksi koppiin. Suomen lämmittelyyn en juuri huomiota kiinnittänyt kuin nähdäkseni hetken Sinisalon ensikosketuksia suuren kotiyleisön edessä. Hänet toki näin jo tositoimissa Norjaa vastaan U21-karsinnoissa kesäkuussa. Ohuesti myös vilkuilin avauskokoonpanon syöttödrilliä pääkatsomon edessä. Puolustuslinja syötteli toisilleen liikkuen aina syötön perään ja vieressä yläviisikko teki samaa erivärisissä liiveissä.

Ottelun aikaiset vaihdot eivät muuttaneet kummankaan joukkueen ryhmityksiä. 57. minuutilla Källman korvasi Jensenin ja Lingman Valakarin. Vartti ennen loppua Pohjanpalo otti Pukin paikan. Lopussa Niskanen ja Kairinen saivat reilut viisi minuuttia tahkota Urosen ja Schüllerin tilalla. Romania puolestaan teki triplavaihdon 66. minuutilla. Puscas tuli piikkiin Alibecin tilalle, Stanciu korvasi Tanasen ja Cordea Manin. 79. minuutilla Dragus korvasi vasemmalla Sorescun ja lisäajalla Cicaldau R. Marinin kasipaikalla.

Romania pallollisena vs. Suomi pallottomana

Romania rakensi alhaalta 2-3-2-3:lla tutusti. Se kävi ilmi jo 20 sekunnin kohdalla. Suomi sen sijaan oli muuttanut prässäämistään verrattuna vieraspeliin vähän varovaisemmaksi. Silloin kärkipari hoiti topparit ja Schüller nousi ankkurina kiinni vastustajan ankkuriin M. Mariniin, kun laitakeskikentät peilasivat Romanian ylemmät keskikentät ja painollinen wingback pumppasi kiinni Romanian pelin puolen laitapakkiin. Alas Suomelle jäi 4v3-ylivoima Romanian yläkolmikkoa vastaan topparikolmikon ja painottoman puolen wingbackin turvin. Romanian vapaa pelaaja oli painottoman puolen laitapakki. Tässä ottelussa Suomen kärkiparin vastuulla oli hoitaa toppareiden lisäksi ankkuri eli he olivat keskellä 2v3-alivoimaisia, koska Schüller oli roolitettu jäämään alemmas vain suojaamaan puolustuslinjaa ylimääräiseksi pelaajaksi, mikä ei toki ole uusi asia 5-3-2:ta käytettäessä, vaan Sparvhan ei esim. juuri ikinä noussut prässäämään kärkiparin väliin Suomen keskikenttäkolmikon keskeltä ja toki Radellekin tuollainen rooli on tuttu. Erona oli vieraspeliin myös se, että hyvin usein Suomen molemmat wingbackit jäivät makaamaan puolustuslinjaan yhtä aikaa luoden sinne 5v3-ylivoiman ja Romanian molemmat laitapakit olivat auki alataskuissa sivurajoilla, kun Suomen laitakeskikentät Valakari ja Kamara pysyttelivät välikaistoilla lähellä Tanasea ja R. Marinia. Vasta jos Romania kierrätti pallon sivurajoille, he irtosivat prässäämään vastustajan laitapuolustajia pyrkien toki samalla jättämään Romanian ylemmät kk-pelaajat syöttövarjoon. Jossain määrin erona aiempaan puolustuspelissä oli myös se, että Schüller ankkurina ei suinkaan aina noina hetkinä vapaassa roolissa kaventanut perässä vapaaksi jääneeseen kk-pelaajaan välikaistalla, vaan sivutopparit puolustivat rajusti eteenpäin tukkimaan tilaa. Väisänen ja R. Jensen irtosivat puolustuslinjasta välillä jopa keskiviivalle asti estääkseen Tanasea ja R. Marinia kääntymästä välikaistalla, jos Romanian laitapakit Ratiu ja Bancu saivat pelattua ohi Kamaran ja Valakarin Suomen muodon sisään.

Puolessa kentässä Romania hyökkäsi yhtä tutusti 2-3-5 muodolla, joka muuntui välillä hyökkäyskolmannekselle etenemisen jälkeen 2-2-6:een, kun toinen laituri kavensi keskemmälle tehden tilaa laitapuolustajan nousulle. Romanialle riitti 4v2-puolustusvalmius keskiympyrässä Suomen kärkiparia vastaan. Mutta siis viime kohtaamisen tapaan Romanian laiturit olivat lähtökohtaisesti leveydessä ja laitapakit jäivät M. Marinin kanssa keskimmäiseen tasoon 2-3-5:ssä pyörittämään peliä puoleen kenttään, vaikka vielä Iordanescun ensimmäisissä harjoituspeleissä laitapakit pitivät leveyden ja koko kk-kolmikko huolehti tasapainosta keskimmäisessä tasossa samalla, kun Romanian laiturit kavensivat välikaistoille, mutta kun tuo ei toiminut, Iordanescukin on joutunut nöyrtymään ja palaamaan pitkälti edellisen valmentajan alaisuudessa MM-karsinnoissa nähtyihin roolituksiin eli laiturit pitävät leveyden ja ylemmät keskikentät täyttävät välikaistat.

Joitakin kertoja toki Suomelta nähtiin samanlaista puolustamista kuin Romaniassakin eli painollinen wingback pomppasi Romanian laitapakkiin ja alas jäi 5v3-ylivoiman sijasta vain 4v3-ylivoima. Noin kävi mm. vartin pelin jälkeen takasuoran edessä, kun Uronen pomppasi Ratiuun ja Jensen kavensi sivutopparina tukkimaan Manilta tilan Urosen takana. Mutta vähemmistössä nuo hetket tuntuivat olevan vierasmatsiin verrattuna ja Suomi vetäytyi herkemmin puoleen kenttään, jolloin oli siis laitakeskikenttien vastuulla prässätä vastustajan laitapuolustajia alataskuissa ja wingbackit makasivat puolustuslinjassa Romanian laitureiden iholla. Toisella jaksolla Romanian tasoitusmaalin jälkeen jälleen aktiivisuus puolustaa eteenpäin lisääntyi ja tuota pelin puolen wingbackin pumppaamista kiinni pallolliseen laitapuolustajaan nähtiin Suomelta enemmän.

Puolessa kentässä puolustaessa Suomi salli Romanian toppareiden pitää palloa rauhassa ja tyytyi yläviisikollaan sulkemaan sisäänsä Romanian kk-kolmikon. M. Marin ankkurina pysyikin pelaamattomissa tehokkaasti läpi pelin. Tanase ja R. Marin sen sijaan pyrkivät hakemaan pallokosketuksia Suomen muodon ulkopuolelta sivurajojen lähettyviltä, koska välikaistoilla he olivat periaatteessa koko ajan tuplattuina Suomen sivutoppareiden ollessa valmiudessa puolustaa alapuolelta ja yläpuolella laitakeskikentät jättivät heidät syöttövarjoon.

Vain Romanian maalipotkuissa ainakin minun nähdäkseni toteutui Romaniassa nähty korkea prässi, jossa Schüller nousi kiinni vastustajan ankkuriin, mutta tuolloinkin alas jätettiin silti 5v3-ylivoima ja molemmat Romanian laitapakit olivat auki sivurajoilla. Noin kävi esimerkiksi vajaan 25 minuutin kohdalla. Silti toki Suomi onnistui tekemään riiston ennen keskiviivaa, kun Bancun syöttö kohti Alibecia päättyi Ivanovin riistoon etupuolelta, mutta Suomi menetti pallon nopeasti takaisin. Mutta joo, maalipotkuprässissäkin näkyi vieraspeliä vähän varovaisempi prässisuunnitelma. Toisella jaksolla 66. minuutilla Suomi otti vähän rohkeammin ylhäältä vaihteeksi ja Uronen nousi kiinni Ratiuun, mutta Romania purki hyvin prässin löytäen vapaan pelaajan Bancun painottomalta puolelta puolenvaihdolla. Suomen onneksi tämä sähläsi itse pallon yli sivurajan täysin paineettomassa tilanteessa. Enempää tuota pakoreittiä Romanian ei tarvinnut käyttää, kun toinen toppari oli jatkuvasti auki alhaalta avatessa Suomen kärkiparin oltua siis 2v3-alivoimainen ja aina toinen kärjistä kuitenkin merkkasi M. Marinin ankkurina. Toki avausjakson lopussa taisi olla myös yksittäinen hetki, kun Romanialla oli rajaheitto lähellä pääkatsomon puoleista kulmalippua omassa päässä ja Nedelcearu vaihtoi puolen löytäen Ratiun vapaana painottomalta puolelta ja tämä lähti puskemaan ylöspäin kohti puolta kenttää puolenvaihdon saatuaan.

Ei ollut yllätys, että Romania vyöryi vahvasti laitakaistoilta. Jo MM-karsinnoissa suosituin murtautumismalli oli laadullisten ylivoimatilanteiden luonti leveydessä olleeseen tilaan vastustajien usein tukittua keskustan. Yksi tapa laadullisten ylivoimatilanteiden luontiin ovat olleet ristipallot/puolenvaihdot painottomalle puolelle, jottei vastustajan laitapuolustaja/wingback ehtisi saamaan tukea lähimmältä topparilta tai keskikenttäpelaajalta, vaan Romanian tekniset yksilöt pääsisivät 1v1-haastotilanteisiin. Jo kahden minuutin kohdalla se sai luotua ensimmäisen haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen Soresculle Alhoa vastaan kierrättämällä palloa yksinkertaisesti niin vikkelästi, ettei Alho ehtinyt saada tukea Valakarilta, joka irtosi prässäämään Bancua ja seurasi sitten tämän syvyysjuoksun, joten siksikin tuen antaminen oli mahdotonta. Niinpä Sorescu leikkasi parin askeleen verran keskemmälle ja keskitti Alhon edestä boksiin, mutta Alibec pysyi Väisäsen ja Ivanovin pihdeissä hyvin. Hieman samankaltainen hyökkäys nähtiin vain minuutti myöhemmin. R. Marin putosi hakemaan palloa tyhjästä tilasta sivurajalta ja vaihtoi puolen avoimella jalalla Banculle. Valakarin prässi oli taas hitusen myöhässä ja Bancu pääsi siirtämään alataskusta pelivälineen eteenpäin leveyteen Soresculle jatkaen taas itse liikettään Alhon selustaan. Sorescu otti taas pari askelta kohti keskustaa ja sillä kertaa yritti löytää maitse kahden alimman linjan väliin spurtanneen R. Marinin, mutta Kamara puolusti erinomaisesti tuon tilanteen seurattuaan oman suoran vastustajansa liikkeen.

Yhdeksänneltä minuutilta jäi puolestaan mieleen tilanne, jossa Romanialla oli pallo puolessa kentässä ja Suomi puolusti 5-3-2:ssa. Toppareista Rusilla oli avoin jalka, kun Pukki blokkasi syötön M. Marinille ja Jensen Nedelcearulle. Rus lähettikin ristipallon kohti vasenta laitaa. Sorescu kuoletti pallon sivurajalla ja Bancu ennakoi ristipallon ollen luomassa käytännössä 2v1-ylivoimatilanteen hetkellisesti Alhoa vastaan, kun Valakari nukahti hitusen. Alho kuitenkin selvitti yksin sivurajalla alivoimatilanteen loistavasti vääntämällä pallon irti Soresculta eikä tämä päässyt pelaamaan Alhon selustaan jälleen spurtanneelle Banculle. Viime kohtaamisessahan Sorescu oli laitureista se, joka haavoitti jatkuvasti Urosen takana ollutta tilaa pystyjuoksuillaan ja pääsi pari kertaa keskittämäänkin suoraan juoksusta, mutta tässä pelissä selkeästi ainakin vasemmalta hyökätessä työnjako oli se, että Bancu teki repiviä juoksuja wingbackin selustaan vieden Suomen laitakeskikentän mukanaan ja eristäen siten entistä paremmin laiturin 1v1-tilanteeseen wingbackia vastaan. Heti tuon Alhon selvittämän tilanteen jälkeen Romania kuitenkin hyökkäsi uudelleen vasemmalta laidalta, mitä se on suosinut aiemmissakin peleissään oikean laidan kustannuksella. Suomen positiivinen tilanteenvaihto katkesi keskiviivalle kuten monesti kävi ja Romania pelasi pallon siitä takaisin vasempaan laitaan. R. Marin oli hetkellisesti vasemmalla välikaistalla ja Tanase oikealla. Marin putosi muodon ulkopuolelle luomaan Bancun kanssa 2v1-ylivoiman Valakaria vastaan eikä tämä ehtinyt siksi millään peittämään lopulta Bancun aikaista keskitystä alataskusta. Samoilta jalansijoilta hän pääsi pari kertaa lyömään palloa luukulle myös viime kohtaamisessa. Tällä kertaa Suomen boksipuolustus kuitenkin yhä toimi, kun Ivanov ja Jensen kontrolloivat hyvin 2v2-tilanteen Alibecia ja keskikentältä noussutta Tanasea vastaan sekä vielä taka-alueella Uronen piti oman vastustajansa (Man) kurissa kuten EM-kisoissa konsanaan.

Parinkymmenen minuutin pelin jälkeen nähtiin ongelmallinen tilanne, joka oli hyvin tuttu maaliskuun harjoituspeleissä Islantia vastaan, joka pelasi Romanian tavoin 4-3-3:lla. Silloinkin Suomen laitakk:t pysyttelivät kapealla välikaistoilla eivätkä varsinkaan avauspuoliajalla oikeastaan liikkuneet edes prässäämään sivurajoille, jos Islanti kierrätti pelivälineen laitapuolustajalle niin, että pallo oli suhteellisen kaukana Suomen maalista. Tietysti noin 30 metristä annettu keskitys on harvoin kovin vaarallinen ja onkin ehkä parempi tukkia syöttöväylä muodon sisään, mutta tuolla kertaa Ratiu oli vielä vähän lähempänä ehkä 20-25 metrissä ja sai kierrätyksen jälkeen rauhassa nostaa katseen sivurajalla ja keskittää sitten boksiin, kun Uronen arpoi, että prässätäkö vai ei, kun Kamara ei selvästi ollut ehtimässä ajoissa peittämään keskitystä. Lopulta Uronenkin jäi makaamaan puolustuslinjaan ja Ratiun keskitys tavoitti pilkun kohdalta Alibecin, mutta tämä oli Ivanovin ja Väisäsen kontrollissa eikä puskuun tullut voimaa, vaan Hradecky koppasi sen helposti.

Puolen tunnin kohdalla Romania hyödynsi taas puolenvaihtoa maalipaikan luonnissa. R. Marin pudotti välikaistalta pallon Manille, joka poimi Bancun. Sorescu oli kaventanut keskikaistalle asti, kun Alibec oli poissa paikaltaan toisella laidalla hetkellisesti. Niinpä laita oli täysin tyhjä, kun Alho oli kaventanut Sorescun mukana keskustaan. Valakari ei puolestaan kerinnyt millään juoksemaan Bancua kiinni ja Alho joutui irtoamaan takaisin leveyteen, mutta juoksuvauhdissa oli eroa ja Bancu pääsi täten puoliksi ohi Alhosta leikaten keskustaan, mutta Väisänen tuli viime hetkellä avuksi blokaten Bancun kudin boksin reunalta. Toki Alho varmasti tiesi, että vasen jalka on vaarallinen ja se pitää ainakin sulkea pois ja mieluummin ohjata Bancu osittaiseen umpikujaan keskelle.

32. minuutilla puolestaan Rus kokeili toistamiseen avoimella jalalla ristipalloa kohti Sorescua, mutta Väisänen oli välissä. Toki tämän kosketus oli heikko ja syöttö meni lopulta perille Soresculle. Tämä ohitti taas puoliksi Alhon leikaten sisään hyödyntäen laadullisen ylivoimatilanteensa. Terävä kuti osui jopa tolppaan Hradeckyn epävarmasta torjunnasta. Ja heti tuon tilanteen jälkeen puolestaan toisella laidalla Ratiu jätti Kamaran tylysti telineisiin 1v1-haastossa. Glen luovutti tuon tilanteen minusta liian helposti eikä Uronen enää ehtinyt millään kaventaa laitaan peittämään keskitystä, joka leijaili ylärimaan. Avausjakson viimeinen mainittava tilanne olkoot 38. minuutilta, jolloin Romania hyökkäsi vaihteeksi kuudella pelaajalla hyökkäyskolmanneksella, kun puolenvaihdon jälkeen toistui taas monesti nähty asia eli Valakarin prässi oli ymmärrettävästi myöhässä, kun hän ei vain ehtinyt juosta sivuttain ajoissa Bancun iholle, joka syötti eteenpäin sivurajaa pitkin Soresculle ja liikkui syöttönsä jälkeen Alhon selustaan. Valakari seurasi syvyysjuoksun ja Sorescu sai täten taas entistä eristetymmän 1v1-mahdollisuuden. Hän ohitti Alhon taas keskustan puolelta, mutta sillä kertaa Alho pysyi hyvin mukana ja onnistui blokkaamaan kaukolaukauksen toisin kuin aiemmin. Jatkotilanteessa Alibec siirsi pallon Banculle, jonka vasemman jalan kuti boksin reunalta viuhui ohi takakulman.

Kaukolaukaukset eivät ole missään määrin vieras asia Romanialle ja juurikin pari kertaa leveyteen luotujen 1v1-tilanteiden jälkeen seurauksena oli kaukolaukaus välikaistalta esimerkiksi Sorescun jalasta, kun tämä ohitti Alhon eikä noita Bancunkaan muutamaa kutia boksin reunalta sovi unohtaa. Aiemmissa peleissä R. Marin erityisesti on kunnostautunut kaukolaukojana ja tässä pelissä 25. minuutilla hän ampui Hradeckyn syliin vasemmalta välikaistalta kierteisen kudin. Laukausta edelsi ristipallo Banculle ja 1v1-haaston sijaan tämä päättikin syöttää viereen Marinille, joka oli pudonnut viereen Valakarin jättämään tilaan eikä Schüller ehtinyt ajoissa blokkaamaan Marinin vetoa, mutta se oli Suomen onneksi marja Hradeckylle. Oli silti hienoa nähdä edes yksi maineikas kaukolaukaus R. Marinilta livenäkin.

Toisella jaksolla Romania jatkoi siitä, mihin se avausjaksolla jäi ja loi puolen tusinaa maalipaikkaa leveyden kautta edelleen. 50. minuutilla R. Marin putosi pois linjojen välistä hakemaan palloa Ratiulta, lähetti ristipallon Banculle, Valakari ei saanut jalkaa kuriin oltuaan tutusti myöhässä, Tanase teki keskikentältä cicaldaumaisen juoksun boksiin, keskitys putosi kohti tätä, Alibecia sekä Sorescua ja lopuksi viimeksi mainittu pääsi puskemaan Alhon ja Väisäsen välistä niukasti ohi takakulman. Sikäli Romania hyökkäsi toki epätyypillisesti, että tässä pelissä aika vähän keskitykset suuntautuivat takatolpalle kuten yleensä, vaan ennemmin ne putosivat pilkun tuntumaan.

Kauaa ei mennyt edellisestä tilanteesta, kun Romania tasoitti reilun 51 minuutin pelin jälkeen. Se liikutti ihanasti Suomen puolustusmuotoa. Ensin puolenvaihto pelattiin toppareista Rusille, joka lähti kuljettamaan kohti oikeaa laitaa ja Ratiu jäi varmistamaan hetkellisesti toppariksi, kun Rus otti laitapakin roolin. Uronen ja Kamara hidastivat Rusin, joka jätti pallon Manille laidassa. Tämä lähti tutusti leikkaamaan keskustaan ohi Urosen, joka vaihtoi sitten lennossa miehiä Kamaran kanssa eli tämä jatkoi Manin seuraamista ja Uronen jäi kontrolloimaan Rusia laitakaistalle. Kamara ei saanut estettyä Manin puolenvaihtoa eikä myöskään apuun ylimääräisenä pelaajana tulllut Schüller, vaan puolenvaihto laskeutui Banculle ja laidassa oli taas 2v2-tilanne, kun Schüllerkaan ei enää ehtinyt liikkua luomaan lukumääräistä ylivoimaa ja Väisänen joutui omassa boksissa huolehtimaan Tanasen noususta. Sitten Romania toteutti yksinkertaisen seinäpelin, joita se oli harjoitellut jo lämmittelyssä. Bancu jätti pallon Soresculle ja teki taas syvyysjuoksun Alhon selustassa olleeseen tilaan. Sorescu ei sillä kertaa haastanut itse keskustaan, vaan syötti pallon takaisin Bancun juoksulinjalle. Valakari oli aiemmat pystyjuoksut seurannut aika kurinalaisesti, mutta nyt hän jäi pari ratkaisevaa askelta jälkeen. Bancu pääsi päätyrajalta keskittämään suoraan juoksusta ja boksissa Tanase otti pari askelta taaksepäin irti Väisäsestä päästen tökkäämään pelivälineen etukulmasta sisään. Suomi yksi, Romania yksi. Erittäin klassinen Romanian maali, jossa Tanasen nousu boksiin oli sikäli merkittävä, että Väisänen ei voinut kaventaa tukkimaan Alhon takana ollutta tilaa, vaan se oli Valakarin vastuulla ja sillä kertaa Onni oli tosiaan rahtusen perässä, vaikka avausjaksolla samanlaisia Bancun pystyjuoksuja seurasikin onnistuneesti 4-5 kertaa saamatta kiitosta näkymättömästä työstään.

Pari minuuttia tasoitusmaalin jälkeen mieleen jäi vielä yksi ristipallotilanne, kun Valakari oli taas liian etäällä Bancusta. Sorescu sitoi tutusti Alhon laitakaistalle ja etäisyys sivutoppari Väisäseen oli melko iso. Alibec näki aukon puolustuslinjassa ja syöksyi siitä pystyyn. Bancu poimi hänet ennen kuin Valakari ehti peittämään, mutta Suomen onneksi tilanne oli lopulta paitsio eikä Alibec päässyt pienestä kulmasta ampumaan tai keskittämään takaviistoon. 73. minuutilla oli puolestaan tilanne, joka osoitti, ettei Lingman tuoreillakaan jaloilla aina sen paremmin kuin Valakari suoriutunut. Romania vyöryi 2-2-6:lla ja Banculle pelattiin puolenvaihto ties monettako kertaa. Lingman pysytteli pitkälti kapealla tukkien syötön Stanciulle välikaistalle, mikä mahdollisti Bancun aikaisen keskityksen alataskusta. Ratiu oli painottomalta puolelta noussut taka-alueelle ja sinnehän Bancu ulkokierteisen painavan pallon lähettikin, mutta Jensen oli lonkerojalkoineen välissä. Tuossa tilanteessa Islanti-pelin muistot tulvahtivat jälleen mieleeni.

Hyviäkin hetkiä Suomen laitapuolustamisessa toki oli ja erityisesti yksi osa-alue toimi, jos unohdetaan tasoitusmaali, silä nimittäin wingbackien takana ollutta tilaa Suomi puolusti minusta hyvin laitakaistoilla ja Romania ei päässyt keskittämään juuri suoraan juoksusta, vaan nimenomaan wingbackien etupuolelta staattisista 1v1-haastoista ja jälkimmäisiä keskityksiä oli helpompi yrittää edes blokata kuten Alho 3-4 kertaa pelin aikana tekikin. Romaniahan on Iordanescun alaisuudessa mielellään pyrkinyt ohittamaan vastustajan korkean prässin melko riskittömästi sivurajoja pitkin vastustajan laitapakin/wingbackin taakse syöttämällä, mutta kun Suomen wingbackit makasivat puolustuslinjassa ja laitakeskikentät välikaistoilla, Romania pääsi alhaalta etenemään aika vaivattomasti avoinna olleiden laitapuolustajiensa kautta eikä sen tavallaan tarvinnut edes yrittää niin monesti edetä wingbackien selustaan, kun Suomi päästi Romanian aika helposti tulemaan puoleen kenttään, mutta puolenkin kentän hyökkäämisessä koripallotermiä lainatakseni Romanian pelikirjaan ovat kuuluneet juoksut vastustajan wingbackien taakse, mutta kuten todettua, niitä Suomi puolusti hyvin ja esimerkiksi juuri Valakari tasoitusmaalia lukuun ottamatta piti Bancun pystyjuoksut kurissa. 23. minuutilla puolestaan Väisänen pystyi kaventamaan laitakaistalle luomaan 3v2-ylivoiman, kun Tanase ei sillä kertaa noussut boksiin. Sorescu yritti sivurajalta chipata Alhon selustaan Banculle, mutta Väisänen oli tukkimassa tilan ja suojasi pallon yli päätyrajan. 31. minuutilla puolestaan Ratiu syötti oikeasta alataskusta pallon eteenpäin Urosen taakse, jonne spurttasi Man, mutta Jensen sivutopparina kavensi perässä ja voitti kaksinkamppailun sivurajalla. Vieraspelissä sivutopparit vuotivat pari kertaa vastaavissa hetkissä, mutta tässä pelissä jämäkkyys oli minusta kunnossa, joten siitä voi antaa positiivista palautetta Huuhkajille. Ehkä Suomen sivutoppareiden olisi pitänyt vain useammin tulla luomaan 3v2-ylivoima laitakaistalle ja olla välittämättä Tanasen tai R. Marinin nousuista keskikentältä boksiin tai käskyttää Schüller seuraamaan tuollaiset nousut, jolloin 3v2-ylivoiman turvin laitakaistoilla Suomi olisi saanut kenties ehkäistyksi todella monta keskitystä, jotka Romania sai luotua 2v2-tilanteista. Tasoitusmaalikin olisi voinut jäädä syntymättä, jos Väisäsellä olisi ollut lisenssi olla lähempänä Alhoa tukkimassa tilaa tämän takana ja Schüller olisi pudonnut boksiin Tanasen mukana!

Toisen puoliajan alussa harvinaisesti Valakari ehti Romanian ristipallon jälkeen ajoissa kiinni Bancuun ja pakotti tämän palauttamaan alas topparille. Nedelcearu haki sen jälkeen epätoivoista syöttöä muodon sisään Alibecille, mutta suomalaiset olivat välissä. 86. minuutilla puolestaan Jenseniltä jäi mieleen toinen hyvä kavennus Urosen selustaan, jonne hyökkäsi vaihtopelaaja Cordea, mutta Jensen voitti kaksinkamppailun sivurajalla. Hetkeä myöhemmin toisella laidalla sain nauhallekin hetken, jossa Dragus puolestaan haavoitti Alhon takana ollutta tilaa, mutta Väisänen oli luomassa 3v2-ylivoimaa, kun Stanciu ei tehnyt juuri ollenkaan tanasemaisia nousuja boksiin ja täten Leo pystyi vapaammin kaventamaan tosiaan laitakaistalle ollen tuossakin tilanteessa estämässä Dragusin murtautumisen ja ohjasi tämän syöttämään vain takaisin alaspäin. Jos Romanialla olisi ollut Mihaila terveenä, tämä olisi ehkä pystynyt taiteilemaan negatiivisessakin peliasennossa laitakaistojen 1v1-tilanteista taikoja kuten esim. Israelissa, mutta Manista tai Dragusista ei siihen ollut. Summa summarum, vieraspeliin verrattuna wingbackien takana ollutta tilaa Suomi puolusti paremmin, mutta kokonaisuutena laitapuolustaminen oli vain marginaalisesti parempaa ja yhä edelleen vastustaja pääsi liiaksi keskitysrallin makuun, kun laitakeskikentät eivät ehtineet ajoissa kiinni Romanian laitapuolustajiin tai sitten Sorescu koulutti Alhoa pari kertaa laadullisissa ylivoimatilanteissa, kun tuki uupui. Urosen 1v1-puolustamista ei hirveästi testattu, kun Man ei oikeastaan häntä kunnolla varsinaisesti haastanut, vaan lähti aina vain leikkaamaan muodon sisään, jolloin Uronen luovutti prässivastuun Kamaralle vieressä ja kontrolloi itse etäältä Ratiuta.

Mitä tulee keskeltä murtautumiseen ja Suomen muodon sisään pelaamiseen, siinä Romania oli totutusti huono eikä ainakaan omien havaintojen mukaan luonut kyllä yhtään maalipaikkaa kombinaatioilla. Kuten todettua, Suomen laitakeskikentät olivat kapealla tukkien välikaistoja lähtökohtaisesti ja liikkuivat sivurajoille vain, jos Romania pallon sinne laitapuolustajilleen pelasi, joten keskusta oli täten tukossa ja lisäksi sivutopparit vielä puolustivat rajusti eteenpäin jopa keskiviivalle asti. Minua kuitenkin häiritsi tavallaan se, että kun tiedossa oli aiempia pelejä katsomalla se, että Romania ei tule luomaan yhtään maalipaikkaa keskustasta läpi murtautuen, joten Kanervan saappaissa minä olisin täten käskyttänyt laitakeskikentät ennakoimaan paljon aikaisemmin Romanian ristipalloja ja olemaan lähempänä vastustajan laitapuolustajia, vaikka se olisi avannutkin tilaa välikaistoille R. Marinille ja Tanaselle, mutta sivutopparit olisivat varmasti selvittäneet hyvällä prosentilla 1v1-tilanteet eteenpäin puolustamalla ja puolustuslinjaan jääneet pari topparia sekä Schüller olleet sitten tarvittaessa viimeisinä lukkoina kuten he toki olivatkin tässäkin ottelussa, mutta tavallaan yritän sanoa siis sitä, että Suomen olisi vain kannattanut laittaa enemmän paukkuja laitakaistojen puolustamiseen ja luottaa siihen, että Romania ei keskeltä läpi tule koskaan onnistuneesti noin kärjistetysti, koska aiemmat pelit olivat sen jo niin vahvasti kertoneet.

Iordanescu oli toki pyrkinut parantamaan keskeltä murtautumista siten, että Man leikkasi laitakaistalta keskustaan ohi Urosen ja pyrki löytämään kombinaatioilla joko R. Marinin, Alibecin tai Tanasen. Samoin Tanase haki palloa muodon ulkopuolelta vasemmasta alataskusta jonkin verran ja teki vastaavia kuljetuksia sieltä ohi Valakarin muodon sisään pyrkien hajottamaan sitä, mutta yhä edelleen kombinaatiopelaaminen oli heikkoa ja Suomen alakerta puolusti hyvin eteenpäin estäen kääntymiset ja voitti juoksukilpailut mahdollisissa yhden kosketuksen epätoivoisissa jatkoissa kohti selustaa. Syöttötarkkuudessakin oli petrattavaa kuten aiemminkin. Esimerkiksi yhdeksännellä minuutilla Man leikkasi välikaistalle ja yritti puhkoa kk-linjan, mutta Schüller suojasi hyvin toppareiden edessä ollutta tilaa ylimääräisenä pelaajana eikä Alibec päässyt palloon. 12. minuutilla puolestaan syöttö meni perille Alibecille, mutta Ivanov oli selässä ja pudotus epäonnistui ahdistettuna negatiivisessa peliasennossa. 20. minuutilla Ivanov oli niin ikään viimeisenä lukkona puolustuslinjassa, kun Romania yritti murtautua keskeltä ja 37. minuutilla Man jälleen teki tilaa Ratiun nousulle Romanian vyöryttyä 2-2-6:lla, mutta Schüller oli puhkovan syötön välissä. Toistan itseäni, mutta keskustaa ei olisi tarvinnut sumputtaa niin kovin, vaan sallia laitakeskikenttien puolustaa leveyttä enemmän, koska Romania oli yhä kuraa kombinaatioissaan muodon sisässä ja Schüller ylimääräisen pelaajan roolissaan olisi riittänyt keskustan tukkimiseen eteenpäin puolustavien toppareiden oheen.

Toisen jakson alussa Schüller tukki jo 3-4 kertaa 10-alueen erinomaisesti eikä puhkova syöttö Manilta alempaa mennyt koskaan perille Tanaselle. 55. minuutilla puolestaan Tanase syötti välikaistalta toiselle R. Marinille. Luulin jo, että hän virittäisi kaukolaukauksen toppareiden edestä, mutta valintana olikin puhkova syöttöyritys Alibecille toppareiden välistä, mutta Ivanov muistaakseni oli jalkoineen välissä ja ohjasi pallon yli päätyrajan. 74. minuutilla oli samanlainen tilanne Puscasia vastaan ja siitäkin Romania sai sentään kulmapotkun hankittua. Syöttäjänä oli tuolla kertaa ankkuri M. Marin. Summa summarum, Schüller ja Ivanov eritoten loistivat syöttöjen katkojina, kun Romania puski päätä seinään keskeltä.

Etukäteisolettaman mukaan meni sekin, että Romania haki syöttöjä selustaan aika harvakseltaan, noin 2-4 kertaa per puoliaika. Jotkin aiemmin läpikäydyt tilanteet olisi voinut listata tähänkin kappaleeseen, mutta niiden lisäksi avausjaksolta jäi pari tilannetta mieleen noin vartin pelin kohdalta. Ensin Nedelcearu hyödynsi avoimen jalan puolessa kentässä, kun Jensen ja Pukki olivat kiinni Rusissa ja M. Marinissa. Nedelcearu lähetti pystysyötön yli kaikkien kolmen prässilinjan kohti Alibecia, joka teki aloitteen, mutta Ivanov seurasi sen ja syöttökin karkasi päädystä yli. Pari minuuttia myöhemmin puolestaan Bancu ei lähtenyt laitakaistalta keskittämään, vaan syötti välikaistalle. R. Marin oli liikkunut Schüllerin jättämään tilaan, kun tämä oli ollut tukemassa laitapuolustamista. Marin antoi puhkovan syötön puolustuslinjassa olleesta aukosta Soresculle, mutta Väisänen kavensi ajoissa päätyrajalle ja tilanne oli toki paitsiokin, joten Sorescu ei päässyt ampumaan tai keskittämään. Toisella puoliajalla Alibec teki puolestaan pari aloitetta Urosen ja Jensenin välistä pystyyn, mutta ne eivät tuottaneet tulosta, kun joko Jensen itse tai Ivanov oli tukkimassa puolustuslinjan takana olleen tilan ehtien pelin alapuolelle ja ohjasi Alibecin kohti kulmalippua noissa hetkissä. Mieleenjäänein hetki oli silti 75. minuutilla silmieni edessä takasuoran puoleisella laidalla, kun Stanciu puhkoi kk- ja puolustuslinjan tarkalla pystysyötöllään vasemmalta välikaistalta. Tuollaisia pistosyöttöjä hän jakeli useita jo MM-karsinnoissa ja ihastutti niillä löytäen eritoten Puscasin monesti linjan takaa. Tuossa tilanteessa aloitteen teki kuitenkin painottoman puolen välikaistalta R. Marin. Syöttö oli painavuudeltaan hyvä, mutta Ivanov luki sen ja ehti suojaamaan pallon yli päädystä kliinisesti. Jos Stanciu olisi ollut avauksessa, varmaan tuollaisia selustakokeiluja olisi nähty enemmänkin, mutta nyt ne jäivät hänen osaltaan tuohon yhteen, joka toki sitäkin paremmin piirtyi verkkokalvoilleni.

Mitä tulee Suomen positiivisiin tilanteenvaihtoihin, ne olivat minulle pettymys päätöskymppiä lukuun ottamatta. Viime kohtaamisessa Suomi pyrki alusta asti 1-2 syötöllä etenemään nopeasti Romanian korkealla olleen puolustuslinjan selustaan, mutta nyt aloitteet puuttuivat tyystin ja pyrkimyksenä tuntui olevan vain löytää F. Jensen, joka ei kuitenkaan onnistunut suojaamaan pelivälinettä kovin hyvin vastaprässänneitä Rusia ja Nedelcearua vastaan, vaan menetti pallon kolmisen kertaa ainakin negatiivisessa peliasennossa keskiviivan tuntumassa, kun hän ei riittävästi tullut palloa vastaan. Kaksi menetyksistä tuli jo avauskympillä. Kertaalleen 35. minuutilla Jensen onnistui kalastamaan puolestaan vapaapotkun ollessaan menettämässä palloa Rusille. Oma osansa oli myös Pukilla, joka ei riistojen tapahtuessa tehnyt elettäkään haavoittaakseen selustassa ollutta tilaa, vaan tuntui aina odottavan sitä, että saako Jensen pudotettua pallon omille. Ehkä jos Jensen olisi onnistunut pitämään pallon omilla, Pukki olisi ampaissut pystyyn ja hänelle olisi pelattu seinä kolmannelle, mutta toisaalta niinäkin hetkinä, kun Jenseniä ei tavoiteltu ensimmäisenä riiston jälkeen, Pukki tyytyi roikkumaan puolustuslinjassa eikä tehnyt aloitteita, johon olin pettynyt. Poikkeuksena oli ensimmäinen peliminuutti, kun Suomi katkoi Romanian pelinrakentelun keskiviivalla ja Valakari syötti irtopallon heti kohti selustaa, jonne Pukki ampaisi, mutta Nedelcearu oli välissä erinomaisesti. Tuon jälkeen vastaavat räjähtävät aloitteet tilanteenvaihdoissa Pukilta uupuivat ja niitä nähtiin vain Källmanilta.

Avausjakson paras vastaiskuaihio oli 20. minuutilla. Ivanov katkaisi murtautumisyrityksen keskeltä tutusti, kun Romania tavoitteli Alibecia. Sitten Glen siirsi irtopallon eteenpäin Jensenille. Tämä onnistui suojaamaan Rusia vastaan ja pudotti Uroselle sännäten sen jälkeen itse Rusin jättämään tilaan. Romanian neljän pelaajan puolustusvalmius 2-2-6:lla hyökkäämisen jälkeen kuitenkin riitti tuollakin kertaa, kun M. Marin ankkurina tukki Rusin jättämän aukon ja voitti juoksukilvan Urosen chipin jälkeen. Toki Jensen sai vielä vastaprässättyä pallon takaisin ja oli punnertaa kahden pelaajan välistä läpi, mutta tuomari ei rikettä nähnyt. Ehkä tuosta olisi kehittynyt vielä parempi hyökkäys, jos Pukki olisi ollut se, joka olisi ymmärtänyt kirmata Rusin selustaan Jensenin imettyä tämän sivurajalle.

Toisella puoliajalla vastaiskuissa oli enemmän päättäväisyyttä. 58. minuutilla Kamara harhautteli upeasti omalla kenttäpuoliskolla ja yhdella kantapäätaiteilulla väisti kolmen pelaajan vastaprässin livahtaen näiden välistä vapaaksi. Vastaprässinsietoa parhaimmillaan. Sitten hän poimi Alhon Bancun jättämästä tilasta. Alho päätti vastaiskun keskitykseen kohti Källmania, mutta se ei mennyt perille. Jatkotilanteessa boksin reunalta Kamara ampui päin blokkia. Kuutisen minuuttia myöhemmin puolestaan lopputulema oli sama kuin monesti avausjaksolla eli Romanian vastaprässi puri keskiviivalla ja erinomaisesti eteenpäin puolustanut topparipari sai keskiviivalla stopin aikaan Pukkia ja Källmania vastaan, joiden seinäpeli ei purrut ja Benkku ei päässyt selustaan karkuun. 74. minuutilta jäi mieleen turhauttava hetki, kun Källman oli heti riiston nähtyään haavoittamassa korkealla olleen puolustuslinjan takana ollutta tilaa kuten toivoin, mutta Kamara jäi märehtimään pallon kanssa omalla kenttäpuoliskolla eikä hakenut murtavaa syöttöä. Tuon nähtyään Källman viittoili turhautuneena, kun Glen päätti pitää pallon vain omilla varmasti.

Sen sijaan ajassa 83:30 Källman teki vastaavan aloitteen ja Lingman poimi sen napattuaan pelivälineen Stanciun jalasta. Ja heti kun Suomi pelasi suoraviivaisesti 1-2 kosketuksella Romanian selustaan, voittomaali oli todella lähellä syntymistään. Källman pääsi leikkaamaan boksiin, hassutti häntä hidastaneen Nedelcearun ja ampui vain niukasti ohi takakulman. Kukaan ei voinut olla yllättynyt, että hyviä asioita tapahtui, kun Suomi suunnilleen ensimmäisen kerran koko pelissä pelasi riistosta selustaan välittömästi. Varsinaisen peliajan lopussa Källman toistamiseen spurttasi Bancun jättämään tilaan ja sillä kertaa keskitti luukulle, jonne Pohjanpalon seuraksi juoksi taustalta Kairinen, mutta tämän ohjaus meni ohi takakulman. Harmi, että vaadittiin Lingman-Källman kaksikko askiin, jotta vasta sitten Huuhkajat ymmärsi pelata Romanian puolustuslinjan taakse tyhjään tilaan riiston jälkeen. Organisoimatonta puolustusta on aina helpompi haavoittaa ja siksi tilaisuuksia siihen ei tulisi hukata yhtäkään, koska hitaampia pallonhallintajaksoja kertyy kyllä joka pelissä riittävästi, vaikka 4-5 kertaa enemmän pelissä Suomi pyrkisi vapauttamaan kärkipelaajiaan karkuun tilanteenvaihdoissa.

[Salming]

Suomi pallollisena vs. Romania pallottomana

Suomelta ei tässä pelissä nähty samanlaista Israelilta ja Kreikalta kopioitua 2-3-2-3 avausmallia kuin vierasmatsissa, vaan se avasi alhaalta joko paperiryhmitykseen soveltuvalla 3-1-4-1-1:llä tai sitten maalipotkuissa tutulla 2-4-4 mallilla. Jensen oli usein hieman alempana kuin Pukki irti toppareista, kun Pukki jäi roikkumaan puolustuslinjaan kuten vastaiskuissakin. Romaniakin oli toki muokannut korkeaa prässiään hieman sitten viime kohtaamisen. Enää ei käynyt niin, että kasipaikan pelaajat olisivat nousseet kärjen avuksi prässäämään toppareita ja ankkuria, vaan Tanase ja R. Marin pysyttelivät melko tiukasti Valakarissa ja Kamarassa kiinni välikaistoilla pudoten näiden mukana kohti omaa maalia, joten M. Marin ei joutunut samanlaiseen 1v2-alivoimavalintatilanteeseen puolustuslinjan edessä Suomen laitakeskikenttiä vastaan kuten viimeksi. Alibecin tehtävänä oli pääosin paineistaa Ivanovia eli ohjata pelinavaus heikommille Väisäselle ja R. Jensenille sekä yrittää jättää samalla Schüller syöttövarjoon, mutta hän oli siinä tehtävässä todella huono ja siksi Schüllerilla oli jatkuvasti isoja tiloja Romanian kahden ylimmän prässilinjan välissä vieraiden prässättyä paperiryhmityksen mukaisesti 4-1-4-1:llä, kun M. Marin oli vapaassa roolissa vain suojaamassa puolustuslinjaa schüllermaisesti ja Valakari-Kamara kaksikko vei kasipaikan pelaajat mukanaan kohti Romanian maalia.

Romanian laiturit puolestaan operoivat tilanteesta riippuen joko sivutoppareissa tai wingbackeissa. He oikeastaan ravasivat niiden välillä, koska Romanian laitapakit jäivät suurimmaksi osaksi makaamaan toppareiden viereen puolustuslinjaan ja loivat sinne 4v2-ylivoiman Suomen kärkiparia vastaan. Romanian laitapuolustajat puolustivat eteenpäin vain siinä tapauksessa, että ylempänä joko Sorescu tai Man tuli ohitetuksi. Lähtökohtaisesti nämä olivat vähän lähempänä Suomen sivutoppareita prässäten heitä ja yrittivät sitten jättää wingbackit Urosen ja Alhon syöttövarjoihin sivurajoille, mutta Suomi kyllä aika hyvin ajoittain löysi sivurajoille vapaaksi jätetyt wingbackit ja pääsi etenemään yli puolen kentän. Jos sitten Bancu tai Ratiu joutui pomppaamaan puolustuslinjasta kohti wingbackia, toppari vain jäi 1v1-tilanteeseen hetkellisesti Jenseniä tai Pukkia vastaan saaden kenties toki tukea M. Marinilta. Alibecin puolestaan vuodettua niin monesti Schüllerin syöttövarjoon jättämisessä, välillä sitten Romanian ylemmistä keskikentistä Tanase otti velvollisuudekseen pumpata eteenpäin irti Valakarista ja estää Schülleria avaamasta peliä rauhassa, jolloin samalla Sorescu kavensi Väisäsen luota kiinni Valakariin jättäen painottoman puolen laitakaistan täysin tyhjäksi. R. Marin sen sijaan harvemmin irtosi Kamarasta ja varmaan hänet oli ohjeistettu pimentämään tämä vasemmalla välikaistalla. Tuossa prässissäänkin Iordanescu oli siis joutunut joustamaan 2-3-5 hyökkäysmuodon roolituksien lisäksi, koska aiemmissa peleissä tosiaan kasipaikan pelaajat ovat prässänneet ylempänä ja jättäneet ankkurin alivoimatilanteeseen monesti, mutta nyt oli toisin ja Romania jätti lähtökohtaisesti auki Suomelle wingbackit sivurajoille ja loi puolustuslinjaan 4v2-ylivoiman.

Ensimmäisen kerran Suomi avasi alhaalta kolmen minuutin kohdalla. Hradecky skannasi Romanian prässimuodon salamannopeasti ja poimi sivurajalla auki olleen Uroselle heittämällä pallon tylysti Manin päälaen yli. Tämä ehti kuitenkin kipittää pelin alapuolelle eikä Ratiun tarvinnut irrota puolustuslinjasta ja jättää Rusia 1v1-tilanteeseen F. Jenseniä vastaan. Uronen pudotti R. Jensenille, joka oli nyt täysin auki Manin juostua kiinni Uroseen. Jensen poimi keskeltä Schüllerin ja koska Alibec oli kaukana, Tanase ensimmäisen kerran jätti Valakarin Sorescun huoleksi. Schüller ehti kuitenkin kääntää syötön Väisäselle, joka oli vuorostaan auki, kun Sorescu oli kaventanut Valakariin. Kaunista pallonliikuttelua Suomelta. Väisänen houkutteli Sorescua hetken itseensä ja tavoitteli sitten Valakaria, mutta Tanase ehti palata Raden luota kiinni Onniin ja oli välissä puskien pallon yli sivurajan.

Toinenkin avausyritys minuutin päästä päättyi lopulta Väisäsen harhasyöttöön. Ivanov imi ensin Alibecin itseensä ja levitti sitten Jensenille. Tämä syötti ohi Manin Uroselle. Ratiu pomppasi irti linjasta, mutta Uronen ehti helposti poimia keskelle auki jääneen Schüllerin. M. Marin siirtyi ankkurina kiinni Kamaraan, kun R. Marin irtosi kohti Schülleria vuorostaan ylempänä keskikenttänä. Rade ehti kuitenkin taas vaihtaa painopisteen toiselle puolelle Väisäselle. Tämä pääsi kuljettamaan lähelle puolta kenttää otettuaan ensimmäisen kosketuksen eteenpäin ohi vastaanjuosseen Sorescun. Sitten Väisänen yritti kääntää syötön heikommalla jalallaan sivurajalle Alholle, mutta Bancu aavisti sen ja katkaisi hyökkäyksen puolessa kentässä. Sorescu spurttasi heti Alhon ja Väisäsen jättämään tilaan ja Bancu syötti hänelle. Ivanov kuitenkin oli tukkimassa tilaa ja katkaisi Sorescun matalan keskityksen. Tutusti Romania yritti haavoittaa laitojen kautta vastustajan laitapakkien/wingbackien jättämistä tiloista, mutta nyt 1v1-puolustaminen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa oli Suomella kunnossa toisin kuin vaikkapa 1-0 voittomaalissa Romaniassa, jossa Ivanov vuoti vastaavassa 1v1-tilanteessa Puscasia vastaan. Noista tilanteenvaihdoista kuitenkin sitten enemmän tekstiä myöhemmin.

Romanian korkean prässin murtamiseen on kolme tapaa, jotka ovat vapaan pelaajan löytäminen, targetille pelaaminen puolustuslinjan eteen tai suoraan korkealla pelaavan puolustuslinjan taakse pelaaminen. Kaikkia noita kolmea tapaa Suomi kyllä käytti, mutta suosituin oli ilman muuta vapaan pelaajan löytäminen kuten jo ottelun alku osoitti ja sama vain jatkui viidennellä minuutilla, kun Väisänen chippasi yli Sorescun poimien Alhon sivurajalta ja tämä pääsi kuljettamaan keskiviivalle. Vartin kohdalla puolestaan Suomi käytti ensimmäistä kertaa 2-4-4 maalipotkukuviota. Väisänen liikkui "laitapakiksi" ja Alho nousi viimeiseen linjaan. Laitakeskikentistä Valakari nousi Pukin alapuolelle, kun Kamara jäi Schüllerin vierelle. Tuota 2-4-4 avausmallia Romania prässäsi aika odotetusti siten kuin Montenegroakin vastaan eli Alibec jätettiin 1v2-alivoimaiseksi Ivanovia ja Jenseniä vastaan. Neljän miehen kk-linja peilasi Suomen pelinavauksen keskimmäisen tason ja M. Marin+puolustuslinja loivat 5v4-ylivoiman alas Suomen ylänelikkoa vastaan. Suomi puhkoi heti Romanian 4-1-4-1:n, kun Man höntyili ja irtosi Urosesta prässäämään Jensenin avointa jalkaa. Tämä chippasi toistamiseen jo ohi Manin sivurajalle Uroselle. Samalla R. Marin antoi lepoa Ratiulle ja kirmasi itse prässäämään Urosta jättäen Kamaran välikaistalla M. Marinin huomaan, mutta Glen selvitti 1v1-tilanteen pienellä peippauksella ja syötti sitten eteenpäin Schüllerille, joka luki peliä loistavasti liikkuen ankkurin jättämään tyhjään tilaan ja niinpä Suomi oli hetkessä yli puolen kentän. Schüller jatkoi vielä pallon Valakarille, joka levitti Alholle laitakaistalle, kunnes nähtiin ensimmäinen syöttö vasta alaspäin, kun Sorescu pysäytti Alhon etenemisen.

24. minuutilla puolestaan Pukkia käytettiin kohdepelaajana puolustuslinjan edessä ja hänet poimittiin puolipitkällä syötöllä kuten monesti esim. Bosniassa MM-karsinnoissa. Syöttäjänä oli Hradecky ja Pukki putosi hyvin vastaan pitäen Nedelcearun selässään. Schüller siirsi pudotuksen Uroselle, joka oli taas auki, kun Man oli pumpannut lähemmäs Jenseniä Alibecin avuksi. Uronen haki tyylikästä ristipalloa Alholle, mutta Bancu luki sen ja katkaisi ilmasta syötön ennen potentiaalisen 1v1-tilanteen syntymistä. Irtopallo pomppasi Bancun päästä kuitenkin Pukille, joka tykitti niukasti ohi etukulman. 31. minuutilla puolestaan ensimmäistä kertaa Suomi käytti viimeistä oljenkortta eli pelasi alhaalta suoraan selustaan yli koko vastustajan muodon. R. Jensen hyödynsi avoimen jalkansa ja velipoika teki aloitteen Rusin taakse, mutta syöttö oli karvan liian pitkä ja kuudentoista rajalle vastaan tullut Radu nappasi pallon käsiinsä. Oli kuitenkin hyvä nähdä tuokin vaihtoehto pelikirjassa ja vielä veljesten toteuttamana. Muutama minuutti myöhemmin 2-4-4 maalipotkussa Hradecky yritti purkaa prässin chippaamalla alhaalta kohti Valakaria, mutta M. Marin ankkurina ja vapaana miehenä puolusti eteenpäin katkaisten syötön ilmasta eikä Valakari päässyt pudottamaan viereen Alholle.

Toisen jakson alussa oli vähän samanlainen tilanne kuin avausjakson alussa eli harhasyöttö johti Romanian vastaiskuun. Suomi avasi 2-4-4:llä ja Hradecky tavoitteli Jenseniä kohdepelaajana, mutta Rus vei pääpallon 100-0. Sen jälkeen Romania yritti haavoittaa vasemman kautta jälleen, mutta Alho blokkasi Bancun keskityksen laitakaistalta. Pari minuuttia myöhemmin Romania puolestaan tasoitti 1-1:een. Se sai pallonhallinnan itselleen siksi, että Hradeckyn chippi kohti Alhoa meni yli sivurajan. Sorescu oli pitkälti kiinni Väisäsessä ja Hradecky kyllä hyvin yritti poimia Alhon kuten heti pelin alussa vastaavassa tilanteessa Urosen, mutta tarkkuus kärsi tuolla kertaa ja sen jälkeen ei kauaa mennyt, kun omissa kolisi. 54. minuutilta jäi mieleen toinen kerta, kun Suomi yritti purkaa prässin pelaamalla suoraan puolustuslinjan selustaan, mutta syöttö karkasi pitkäksi silläkin kertaa. 71. minuutillla puolestaan M. Marin ensimmäistä kertaa illan aikana irtosi prässäämään Schülleriä estäen tämän kääntymisen prässilinjojen välissä, joten Rade palautti Hradeckylle, joka käänsi taitavasti Uroselle. Tämä syötti viereen Kamaralle ennen kuin Ratiu ehti iholle ja Glen palautti puolestaan pallon R. Jensenille, koska Cordean ohi ei ollut asiaa pyörähtää. Oikea valinta, kun R. Jensen oli jäänyt auki Cordean spurtin myötä. Tämä jaksoi kuitenkin uudelleen irrota kohti Jenseniä, joka siirsi Lukelle ja tämä edelleen ohi Puscasin Ivanoville, joka puolestaan nosti pallon yli Sorescun Väisäselle. Lopulta rakentelu päättyi menetykseen, kun sivurajalla Bancun prässi kävi Alholle liian tukalaksi ja Romania onnistui saamaan pallon prässillään. Lisäajan alusta puolestaan jäi lopuksi mieleen hetki, kun Hradecky poimi puolesta kentästä Pohjanpalon, mutta tämä menetti pallon puolustuslinjan edessä vuotaen targettina. Joitain pitkiä maalipotkuja Hradecky antoi myös aina pahimpien hetkien aikana, kun hän tulkitsi, että avaaminen oli ollut vaikeaa ja sitä ei kuitenkaan ihan hirveästi ole viime aikoina tapahtunut, joten sikäli Romanian korkea prässi toimi jossain määrin ja Suomi sitä kunnioitti.

Puolessa kentässä Suomen hyökkäysmuoto oli tietysti 3-1-4-2 ja Romania puolusti 4-1-4-1 blokissa. Sivutopparit Jensen ja Väisänen saivat operoida aika rauhassa kuten vieraspelissäkin avoimilla tassuilla. Viime kohtaamisen tapaan Romanian laiturit olivat siten kurinalaisia alaspäin, että he eivät jättäneet laitapakkeja yksin, vaan valuivat Suomen wingbackien mukana tarvittaessa jopa puolustuslinjaan asti muodostaen kuuden miehen linjan. Puolessa kentässä puolestaan Schüllerilla ei ollut niin suurta tilaa operoida kahden ylimmän prässilinjan välissä kuin Suomen kenttäpuoliskolla, mutta aika helposti hän pääsi rytmittämään peliä keskiympyrässäkin hakeutuen pelattavaksi Alibecin takaa. Ensimmäisen kerran ajassa 5:20 Suomi pääsi pelaamaan Romanian muodon sisään ylätaskuun eli tilaan, jonka puolustamisessa Romanialla on ollut ongelmia läpi Iordanescun aikakauden. Väisänen haastoi kuljettamalla kk-linjan ja syötti sitten sen edestä viereen Schüllerille, joka oli täysin auki prässilinjojen välissä. R. Marin kevyesti irtosi kk-linjasta prässäämään, mutta jätti samalla Glenin auki vasempaan ylätaskuun ja hänet Schüller poimi tarkalla syötöllä. Glen levitti muodon sisästä tyhjään tilaan leveyteen Uroselle ja ennen kuin Man ehti kipittää alas, Uronen syötti Ratiun selustaan, jonne spurttasi F. Jensen, mutta Rus seurasi tuon juoksun ja tökkäsi pallon yli päädystä. Suomi sai kuitenkin kulmapotkun heti hankituksi ja ennen kaikkea löysi Kamaran ensimmäistä kertaa avoimena muodon sisästä.

11. minuutilla Suomi meni 1-0 johtoon ja sitäkin maalia edelsi Israel-henkinen hyökkäys, jossa pallo käytettiin ensin muodon sisässä ja pelattiin sitten laitakaistalle, mutta sieltä ei kuitenkaan lähtenyt keskitystä, vaan murtava syöttö selustaan ja lopulta pallo oli maalissa. Maalihan syntyi siten, että aika nopeasti keskiviivalla tapahtuneen riiston jälkeen Väisänen poimi avoimella jalalla Kamaran toistamiseen vasemmalta välikaistalta. Romania oli aika hyvin ehtinyt organisoitua, joten en luokittelisi maalia tilanteenvaihtokihaukseksi. Yhtä kaikki, Marinit olivat hetkellisesti toistensa pelipaikoilla ja Marius kävi prässäämässä Schülleria kuten aiemmin Razvankin eikä ehtinyt sitten enää palata kiinni Kamaraan. Tämä levitti tosiaan Uroselle, jota Ratiu irtosi hidastamaan laitakaistalle. Samalla F. Jensen tuli lähemmäs Rus selässään ja painottomalta puolelta vielä Valakari tuli ylimiehittämään välikaistaa kuten Lodkin teki joitakin kertoja Romaniassa ja tuota epätasaista kaistojen täyttöähän Huuhkajat esitteli ensimmäistä kertaa maaliskuussa Slovakiaa vastaan. Nyt se sitten tuotti tulosta ensimmäistä kertaa, kun 4v4-höynästä vasemmalla laita- ja välikaistalla syntyi maali. Uronen pelasi seinän F. Jensenille, kunnes hän chippasi pallon Rusin jättämään tilaan. Kamara reagoi viiveellä, mutta voitti kuitenkin juoksukisan M. Marinia vastaan. Yhden kosketuksen jatko keskelle oli vain huono, mutta Suomen onneksi Nedelcearu purki pallon suoraan Valakarille, joka siirsi viereen ja Pukki kiskaisi 17 metristä pallon vasempaan alakulmaan. Suomi yksi, Romania nolla. Vieraat vuotivat taas ylätaskun puolustamisessa ja sihen Suomi vielä yhdisti taidokkaasti kaistojen ylimiehityksen, puolustuslinjan takana olleen tilan hyödyntämisen ja yhtenä puolustussumpun murtokeinona kaukolaukauksen. Monipuolinen Huuhkajat-maali, jolle aplodeerasin isosti nostaen jopa takamukseni penkistä kymmeneksi sekunniksi.

25. minuutilla Väisänen hyödynsi seuraavaksi avointa tassuaan keskiviivalla ja poimi jälleen pienellä chipillä Kamaran, mutta tämän haltuunotto epäonnistui sillä kertaa ja seurauksena oli menetys. Toinen Marineista oli taas käynyt vähän kutittelemassa Radea keskellä ja sen Väisänen hyvin osasi tunnistaa. 40. minuutilta jäi puolestaan mieleen jälleen se, kuinka Suomi käytti pallon ensin muodon sisässä ja pelasi siitä sitten takaisin ulos. Tuolla kertaa Pukki putosi kärjestä tyhjään tilaan R. Marinin takana ja R. Jensen sivutoppareista näki sen. Pukki levitti ykkösellä laitaan Uroselle, joka syötti Glenille ja lähti sitten haavoittamaan Ratiun takana ollutta tilaa. Kamara pelasi seinän, mutta Rus ennakoi syötön hienosti ja liukui väliin puolustaen oikeaoppisesti laitapakin takana ollutta tyhjää tilaa eikä Uronen päässyt keskittämään suoraan juoksusta sillä kertaa. Silti pidin tuosta, että Uroseltakin nähtiin pystyjuoksualoite, koska ei hän niitä ikinä liikaa tee.

Toisella puoliajalla Romania puolusti paremmin varsinkin Kamaran puoleisen ylätaskun eikä tämä enää päässyt rellestelemään R. Marinin pihdeistä. Stanciun sisääntulo sen sijaan avasi tilaa oikeaan ylätaskuun Lingmanille. Stanciu ei ole pallottomana parhaimmillaan ja niinpä Lingman useasti kykeni hakeutumaan pois syöttövarjosta pelattavaksi. Esimerkiksi 69. minuutilla Lucas kahdesti putkeen löytyi vapaana linjojen välistä, mutta hänellä meni sen jälkeen sormi suuhun puolustuslinjan edessä eikä hän löytänyt väylää murtavalle syötölle. Niinpä kertaalleen päätöksenä oli levitys Uroselle, jonka keskitys ei tavoittanut omia sillä kertaa. 76. minuutilla puolestaan Pohjanpalo putosi kertaalleen tyhjään tilaan Stanciun takana ja levityskin meni perille Alholle toisin kuin viime kohtaamisessa, mutta Alhonkaan keskitys ei päätynyt omille, mutta idea oli kuitenkin ihan oikea.

Kuten viime kohtaamisessa, Suomi hyökkäsi leveydestä myös siten, että se ei käyttänyt palloa välissä muodon sisässä, vaan kiersi suoraan Romanian kapean muodon ulkopuolelta tai pelasi sen yli ristipallon. Ristipalloilla oli tietysti tavoitteena poimia sivurajoilta wingbackeja Romanian laitureiden selustasta ja luottaa siihen, että nämä nukahtaisivat välillä kuten Popescukin viimeksi Alhon kanssa. 18. minuutilla Valakari noukki ensi kerran Urosen painottomalta puolelta ja Man valui laiskasti alas. Samalla F. Jensen irtosi Rusista ja tuli luomaan hetkellisen 2v1-ylivoiman Ratiuta vastaan. Uronen syötti välikaistalle Jensenille ja tämä chippasi avoimella jalalla kohti takatolppaa, mutta keskitys ei mennyt ihan Pukille asti. Idea oli briljantti. 40. minuutilla Väisänen puolestaan avoimella jalalla puolesta kentästä noukki Urosen ja Man oli taas pelattu pihalle, joten Ratiu joutui pomppaamaan vastaan. Uronen sai tuen viereltä Kamaralta ja Jenseniltä ja pienen kolmiopelin päätteeksi hankki vapaapotkun välikaistalta. 63. minuutilla puolestaan Schüllerin ristipallo putosi Alholle sivurajalle, mutta aikainen keskitys jäi haaveeksi, kun haltuunotto epäonnistui. Sorescu ei olisi ehtinyt keskitystä estämään.

Myös maitse Suomi kierrätti palloa laitakaistoille ja esimerkiksi Schüller oivalsi kahdesti sen, että Uronen oli täysin auki, kun Ratiu makasi toppareiden lähellä oman boksin kulmalla ja Man oli pallon yläpuolella kytäten puoliksi vastaiskua. Hänen heikkoa moraaliaan alaspäin Suomi yrittikin hyödyntää 36. minuutilla esimerkiksi, kun Rade tosiaan oli auki prässilinjojen välissä tutusti ja antoi murtavan syötön laitakaistalle tyhjään tilaan. Uronen keskitti, kun boksissa oli kaikkiaan neljä kohdetta. Harmi, että pallo karkasi lopulta koko pakan läpi eikä tavoittanut Alhoa takatolpalta. Tunnin pelin kohdalla oli samanlainen tilanne, mutta Uronen keskitys jäi surkeaksi maanuoliaiseksi. Mitä tulee Alhoon, avausjakson loppupuolelta jäi mieleen yksi tilanne, kun hän sai kierrätyksen maitse sivurajalle ja lähti rohkeasti ohittamaan laidan puolelta Bancua ja pääsikin puoliksi ohi, mutta M. Marinin tuplaus oli liikaa eikä Alho päässyt keskittämään, mutta pidin siitä, että hän uskalsi haastaa rohkeasti kuten wingbackina kuuluukin.

Eikä pidä unohtaa lopuksi sitä, että Suomen pelikirjassa olivat yhä myös välikaistoilta tehtävät aloitteet vastustajan laitapakin taakse. 22. minuutilla Valakari pyrki löytämään tilaa Bancun takaa, mutta Tanase seurasi todella kurinalaisesti pystyjuoksun eikä Alhon pystysyötöstä Valakari päässyt keskittämään. Vartti ennen loppua puolestaan Kamara teki hänelle tyypillisesti kaksi aloitetta kahden minuutin taskusta leveyteen. Ensimmäisellä kerralla Urosen syöttö sivurajaa pitkin oli kehno ja toisella kertaa Rus kavensi tukkimaan tilan Ratiun selustassa, joten laitapuolustajien takana ollutta tilaa Romania puolusti kiitettävästi ja se on toki ollut sen vahvuus aiemminkin.

Viime kohtaamisen tavoin Suomi aika harvoin lopulta yritti pelata suoraviivaisesti puolustuslinjan selustaan, vaikka siellä hitusen tilaa kyllä oli. Vartin jälkeen Alho teki samanlaisen aloitteen kuin kertaalleen Romaniassakin, jolloin Schüller poimi hänet ja Alho pääsi tarjoilemaan avopaikan Jollelle viiteen metriin. Tällä kertaa Väisänen avoimella jalalla chippasi pehmeästi linjan taakse kipittäneelle Alholle, mutta Nedelcearu oli hereillä ja tukki tilan suojaten pallon yli päädystä. Tuollaisia samanlaisia juoksujahan ja niiden poimimista nähtiin Alho-Väisänen kaksikolta jo vuosi sitten useasti Kazakstan-kotipelissä ja vielä jonain päivänä tulosta tulee, uskon. Toisella jaksollakin Alho kertaalleen noin kymppi ennen loppua liikkui laidaltaan topparien taakse ja Lingman avoimella jalalla yritti puolustuslinjan edestä antaa hänelle murtavan syötön, mutta Alho törmäsi ihmismuuriin jääden kitumaan nurmen pintaan. Hetkeä aiemmin R. Jensenin pystysyöttö keskiviivalta avoimella jalalla karkasi puolestaan Radulle. Mutta joo, turhan vähiin mielestäni jäivät Suomen kokeilut haavoittaa selustassa ollutta tilaa ja enimmäkseen Huuhkajat tyytyi kiertämään muotoa tai hakemaan syöttöjä sen sisään sen sijaan, että vaikkapa Valakarilta olisi nähty pieniä chippejä Pukin juoksulinjalle ja siten vieraiden alakerta olisi joutunut varautumaan myös selustauhkaan toisinaan eikä vain keskityksiin tai kombinaatioihin. MM-karsinnoissa kuitenkin Romanian selusta vuoti jonkun verran ja Suomikin loi Romaniassa yhden erinomaisen maalipaikan pystysyötöllä, joten siksikin niitä olisin mielelläni nähnyt kokeiltavan vähän enemmän.

Mitä tulee lopuksi Romanian positiivisiin tilanteenvaihtoihin, pääosin Suomi selvitti ne hyvin varsinkin avausjaksolla. Peliminuuteilta 28-38 jäi muistioon se, että Ivanov vastaprässäsi kolmesti eteenpäin ja sai kahdesti stopin keskiviivalle. Kerran hänen polvipeittonsa ohitse päästiin syöttämään, mutta Alibec kuitenkin kuljetti keskellä neljän miehen umpikujaan sen jälkeen. Jensen myös sivutoppareista loisti vastaprässääjänä puolessa kentässä tehden tukun katkoja. Pääosin laiturit pysyivät leveydessä olleen valmiudessa haavoittamaan wingbackien takana olleita tiloja, mutta heille Romania ei pahemmin saanut palloja pelattua organisoimatonta puolustusta vastaan. Erona viime peliin oli tosiaan se, että silloinhan Puscas jatkuvasti piikistä ajautui vastaiskuissa laitakaistoille varmasti sovituskin ja pyrki sieltä pujahtamaan läpi, mutta tässä pelissä oli taas tavanomaisempi työnjako eli kärki (Alibec) pysytteli keskellä ja Sorescu-Man kaksikolle pyrittiin pelaamaan palloa tilanteenvaihdoissa laidoille.

Toisella puoliajalla 59. minuutilla Alibec kuitenkin liikkui kaiketi ensimmäistä kertaa wingbackin jättämään tilaan ja pääsi jopa keskittämään, kun Ivanov vuoti 1v1-puolustamisessa toisin kuin ottelun alussa Sorescua vastaan. Alibecin matala keskitys löysi boksin reunalta Manin, jonka ensimmäinen kosketus oli kivikkoinen päätyen Jensenin rintakehään, mutta siitä se kimposi takaisin ja Man kiskaisi kaukolaukauksen Hradeckya kohden, mutta tämä heittäytyi torjuntaan alakulmasta. Minuutti myöhemmin Alibec puolestaan yritti hiipiä Urosen selustaan, mutta Kamara taklasi hänet irti pallosta keskiviivan tuntumassa. Erotuomari päätti antaa aika halvan keltaisen kortin Glenille tuosta rikkeestä.

70. minuutilla puolestaan Ivanov kavensi oivasti tukkimaan Cordealta tilan Urosen takana, mutta purki suoraan keskelle Stanciulle, jonka Schüller joutui sitten repimään maihin. Periaatteessa vastaisku oli jo puolustettu onnistuneesti, mutta sitten Ivanov lahjoitti pallon takaisin. Seitsemän minuuttia myöhemmin puolestaan nähtiin aika klassinen Romanian vastaisku. Cordea tempokuljetti ja haki sitten diagonaalisyöttöä vasempaan laitaan, mutta Väisänen luki sen ja oli välissä ennen Sorescua. Loistava suoritus. Pari minuuttia myöhemmin kuitenkin Puscas teki vastaavan liikkeen leveyteen kuin monesti viime pelissä. Radu poimi hänet pitkällä avauksella käsistään katkottuaan R. Jensenin epäonnistuneen selustasyötön. Väisänen kavensi tukkimaan tilan Alhon takana, mutta Puscas ohitti hänet keskustan puolelta ja antoi diagonaalisyötön Cordealle toiselle laidalle. Tämä pudotti boksin kulmalta takaviistoon ja Stanciu tykitti sisäkierteisen laukauksen niukasti oikealta ohi, huh. Samassa katsomossa olleet romanialaiset ehtivät jo tuulettaa, kun pallo kimposi mainoksista maaliverkkoon, mutta ilo oli ennenaikainen. Reilun minuutin päästä R. Jensen piti Väisästä paremmin Puscasin kurissa, kun tämä yritti puolestaan murtautua Urosen selustasta, mutta Jensenin ohi ei menty. Summa summarum, viime kohtaamista paremmin sivutopparit selvisivät 1v1-tilanteista kavennettuaan tukkimaan tiloja wingbackien takana negatiivissa tilanteenvaihdoissa ja siksi Suomi oli vähemmän helisemässä menetysten jälkeen. Puolustuslinjan eteenpäin puolustaminen toimi myös kivasti avausjaksolla.

[Salming]

Erikoistilanteet

Yksi ottelun mielenkiintoisimmista asioista oli se, että Romania oli muuttanut tapaansa puolustaa kulmapotkut varmasti osin siksi, että Montenegroa vastaan omissa kolisi kesäkuun viimeisessä matsissa eikä aiemmissakaan peleissä kulmien puolustaminen ole herättänyt luottamusta liiaksi. Entinen tapahan oli siis se, että Romania käytti 7-8 aluepuolustajaa, joista kaksi oli vitosen alueella, neljä rivissä vitosen viivalla ja 1-2 pelaajaa sitten vielä pilkun ja vitosen viivan välissä. Tässä pelissä Romania käytti vain kahta aluepuolustajaa vitosen alueella (Tanase ja R. Marin etutolpan lähellä) ja kuutta miesvartioijaa Suomen kuutta kohdepelaajaa vastaan. Alibec puolestaan kärkkyi puolessa kentässä ja Man oli boksin reunalla. Suomen kulmia antoi Lodin ja Nissilän ollessa poissa Alho. Kohteita oli ensimmäisessä variaatiossa tosiaan jopa kuusi kappaletta (2+4). Kärkipari oli vitosen alueella ja topparikolmikko+Valakari sitten pilkun ympäristössä. Kamara oli boksin reunalla ja alhaalla Schüller-Uronen kaksikko loi 2v1-ylivoiman Alibecia vastaan keskiviivalla.

Ensimmäisessä kulmassa Pukki juoksi vitosen alueella Tanasen ja R. Marinin etupuolelle pyrkien jatkamaan etualueelta pallon luukulle, mutta R. Marin oli välissä. Hyvin Pukki kuitenkin sai karistettua vartioijansa M. Marinin. Toisessa kulmapotkussa idea oli sama eli keskittää etutolpalle, mutta Tanase taisi voittaa ykköspallon. Suomi haki siis keskityksiä samaan kohtaan, josta Romania oli aiemmin vuotanut mm. juuri Montenegroa vastaan ja topparit taaempaa juoksivat vauhdilla tuohon kohtaan, mutta tuloksetta. Valakari jäi taka-alueelle. Kolmannen kulmapotkunsa Suomi sai puolestaan lisäajalla. Valakarin korvaaja Lingman kävi tarjoamassa lyhyttä vaihtoehtoa, joten kohteita oli sillä kertaa vain viisi. Alho keskitti taaemmas vitosen viivalle ja Väisänen voitti kaksinkamppailun Ratiuta vastaan, mutta Romanian aluepuolustajista R. Marinin tilalle juuri vaihdettu Cicaldau pelasti tilanteen maaliviivalta. Kun Romanialla ei enää ollut neljää aluepuolustajaa vitosen viivalle, siihen avautui tilaa keskittää ja hyvä, että Alho sinne myös pelivälineen toimitti. Väisänen puolestaan pääsi jo pari kertaa pallon päälle vieraspelissä ja kertaalleen lopuksi tässäkin pelissä, mutta ruuti oli yhä märkää.

Romania sai neljä kulmapotkua, joista ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Suomi puolusti tutusti kahdella aluepuolustajalla (Valakari+Ivanov), viidellä vartioijalla (Väisänen, Jensen, Jensen, Uronen ja Schüller) ja kolmella vapaamman roolin pelaajalla. Alho ei ollut tolppamiehenä tällä kertaa, vaan meni Pukin avuksi luomaan kulmalipulle 2v2-tilanteen, kun Kamara jäi boksin reunalle. Romanialla pallon takana juonivat Man ja R. Marin. Etukäteisodotuksena oli se, että Romania keskittäisi sisäänpäinkiertäviä palloja viiteen metriin ja aiheuttaisi siten uhkaa kuten MM-karsinnoissa monesti. Romanian kohdeviisikko oli topparit+Alibec+Tanase+M.Marin. Ensimmäisessä kulmapotkussa targettina oli heti se kaikkein vaarallisin pääpelaaja Rus, joka yritti Väisäsen pihdeistä punnertaa vitosen viivalle, mutta ei päässyt kunnolla juoksemaan ja Manin sisäkierteinen pallokin kaarsi Luken hyppysiin. Mainiosti puolustettu Suomelta.

Romanian toisesta kulmapotkusta ei ole muistikuvia, mutta kahdesta viimeisestä kylläkin. Vartti ennen loppua Manin tilalle tullut Cordea keskitti niin ikään sisäänpäin oikealta puolelta. Ivanov oli kuitenkin vitosen metrin herra voittaen ykköspallon Rusin edestä. Hän siis jatkoi siitä, mihin Romaniassa jäi purkaen silloin kolmesti viidestä metristä vastustajan kulmapotkun, heh. Jatkotilanteessa boksin reunalla Sorescu ja Stanciu siirsivät pallon kulmalipulta alas pudonneelle R. Marinille, joka keskitti takatolpalle ja sinne liikkunut Sorescu pääsi täysin rauhassa puskemaan, mutta hän haki vielä tiputusta viiteen metriin osoitteetta ja Suomi pelastui. Lisäajalla puolestaan Stanciu oli pallon takana vasemmalta puolelta, mutta hän päätti syöttää boksin kulmalle maitse Dragusille eikä keskittää luukulle. Dragus pelasi seinän ja Stanciu yritti harhauttaa Lingmanin, mutta tämä pysyi hyvin kyydissä mukana päätyrajalle asti, vaikka vasurillaan Stanciu pääsikin keskittämään Lingmanin ja avuksi tulleen Pohjanpalon läpi, mutta keskellä oli suomalaisjalkoja välissä ja Lingman tökkäsi irtopallon kauemmas Banculle, joka keskitti vielä laitakaistalta boksiin löytäen Ratiun, mutta tämä ohjasi vaikeasta asennosta yli maalin.

Suomen sivuvapaapotkusta 18. minuutilta jäi puolestaan mieleen se, että Valakari keskitti sisäänpäin pilkun kohdalle kohti toppareita eikä niinkään hakenut taka-alueelle F. Jensenille kuten Lod välillä on hakenut DOSia. Romanialla oli vain kuuden miehen linja, mutta kohdealueen 6v5-ylivoima riitti silti tilanteen setvimiseen, kun Ivanov ei yltänyt kunnolla ohjaamaan keskitystä.

Yksilöt

Hradecky haparoi hieman muutamassa kaukolaukauksessa ja sylki eteensä vangiten kuitenkin irtopallot itse. Pelinavaamisessakin oli epätarkkuutta ajoittain. Sanoisin, että Kusenin kanssa tehty jatkosopimus vuoteen 2026 on pankkiryöstö hänelle ja kallis paukku seuralle, koska EM-kisojen jälkeen taso on pudonnut, vaikka Mestarien liigaan hän joukkueensa johdattikin ja pidän luonnollisesti hänestä kovin, mutta tuntuu vain siltä, että kun viime kaudellakin katsoin lukuisia Leverkusenin otteluita, Hradeckyn priimavuodet ovat ohi, vaikka hyvä maalivahti hän yhä on ja ansaitsee saada tulevina vuosina 100 maaottelua täyteen, mutta yksittäisiä virheitä tulee vähän liikaa. Toppareista Ivanov oli viimeinen lukko, kun Romania yritti tuloksetta puskea keskeltä läpi ja loisti myös negatiivisissa tilanteenvaihdoissa katkoillaan puolessa kentässä. Pallollisena hänen ei annettu loistaa, kun Alibec ohjasi hänet syöttämään vapaille sivutoppareille. R. Jensen niin ikään oli hyvä vastaprässääjä ja kavensi myös kivasti tukkimaan tiloja Urosen takana organisoidummin puolustettaessa. Hän oli mies paikallaan ja avasi peliäkin hyvin ohi Manin prässin. Väisänen oli syöttöhasardi alempana, mutta puolessa kentässä poimi avoimella jalallaan omia pelaajia ylätaskuista jokusen kerran. Pallottomana annan aika puhtaat paperit, vaikka kerran Puscas livahtikin ohi puoliksi laidalta. Uronen oli pirteä hyökkäyskolmanneksella ja pelasi hyviä kombinaatioita sekä oli alustamassa johtomaalia. Keskitysten tarkkuuteen jäi petrattavaa. Pallottomana hän piti Manin kurissa ohjaten tämän leikkaamaan keskustaan kohti katiskaa. Alho teki tutusti pari pystyaloitetta, joita Uroselta ei nähdä. Toisaalta sitten keskityspaikkoihin hän ei päässyt ollenkaan, vaikka kerran yrittikin ohittaa itse Bancun. Pallottomana hän jäi pari kertaa telineisiin Sorescua vastaan, mutta toisaalta sai myös blokattua joitain keskityksiä, joten arvio on aika neutraali.

Schüller liikkui taitavasti koko ajan pelattavaksi Alibecin varjosta ja rytmitti peliä ylimpien prässilinjojen välissä löytäen alempana vapaan pelaajan ja puolessa kentässä puolestaan joko Kamaran taskusta tai Urosen tyhjältä laitakaistalta. Pallottomana hän suojasi mainiosti toppareiden edustaa katkoen usean Romanian syöttökombinaation vapaassa roolissaan. Valakari pallottomana oli turhan usein myöhässä Bancun jalan peittämisestä, mutta toisaalta tasoitusmaalia lukuun ottamatta seurasi tämän pystyjuoksut Alhon selustaan kiitettävän kurinalaisesti. Harmi, että ainoasta nukahduksesta Romania rankaisi, mutta sitä on kansainvälinen huippujalkapallo. Pallollisena häntä ei niin hyvin löydetty oikeasta ylätaskusta kuin Lod vieraspelissä, mutta jokusen pallokosketuksen hän kuitenkin sai linjojen välissä ja vaihtoi puolta monesti Uroselle noina hetkinä. Johtomaalin syöttöpisteestä tulee pieni plussa. Kamara puolestaan sieti parhaiten vastaprässiä omalla puoliskolla, mutta menetti sitten palloja jokusen kerran puolen kentän hyökkäyksissä, vaikka hänet varsinkin avausjaksolla löydettiin hyvin vasemmasta ylätaskusta kuten vieraspelissäkin ja Glen oli rakentelemassa johtomaaliakin, joten ei esitys kuraa ollut, vaan ailahteleva.

Pukki teki maalin ja sai sillä paljon anteeksi pystyjuoksualoitteiden puutettaan. Pari kertaa hän myös putosi palloa vastaan ja jatkoi sen Nedelcearu selässään onnistuneesti omille keskiviivalla. Kohtalaista kohdepelaajuutta siis sentään nähtiin toisin kuin F. Jenseniltä, joka oli heikko suojaamaan palloa negatiivisessa peliasennossa positiivisissa tilanteenvaihdoissa Rus selässään, vaikka yhden vapaapotkun onnistui kalastamaan. Plussaa Jensen saa kombinaatioista Urosen kanssa ja Rusin houkuttelusta irti puolustuslinjasta, joka edesauttoi 1-0 maalin syntyäkin.

Vaihtopelaajista Källman teki kaksi loistavaa aloitetta transitioissa Bancun jättämään tilaan ja oli osallisena kahdessa vaarallisimmassa vastaiskussa päätöskympillä. Hän vyöryi oikealta laidalta maalille yhtä härkämäisesti kuin Interissä parhaimmillaan ja hassutti Nedelcearun kertaalleen kebabkioskille. Lingman puolestaan pelasi myös vahvan puolituntisen poimien kahdesti Källmanin juoksut ja pelaten palloa selustaan vikkelään riistojen jälkeen toivotusti. Pallottomana hän väänsi ehkä vähän Valakaria paremmin maakaksinkamppailuissa ja pallollisessa vaiheessa kykeni tekemään itsensä paremmin pelattavaksi ylätaskussa, mutta toki Stanciu oli Tanasea heikompi peittämään välikaistaa. Pohjanpalon varttitunnin antina oli yksi ulkosyrjähaku linjan taakse Källmanille, mutta Rus oli välissä. Targettina hän ei ollut ihan terävimmillään puolessa kentässä, mutta kertaalleen välikaistalta sai jatkettua pallon leveyteen Alholle, jonka keskitys oli osoitteeton. Kairinen ja Niskanen pelasivat puolestaan viitisen minuuttia. Jälkimmäisestä ei kertynyt muistiinpanoja ja Kairinen tuhlasi puolittaisen maalipaikan vastaiskun päätteeksi Källmanin tarjoilusta ohjaten ohi takakulman. Puolustuslinjan edustalla blokissa puolustaessa hän taisi myös yhden katkon tehdä.

Romanian maalissa Radua ei oikein testattu pelissä, että olisiko hän ollut samanlainen liimanäppi kuin lämmittelyssä. Pukin maalista en häntä syytä, kun laukaus tuli pelaajien takaa. Jalalla hän oli keskiverto. Toppareista Rus oli priimaa F. Jenseniä vastaan kaksinkamppailuissa keskiviivalla ja osoitti nopeuttaankin tukkien tiloja Ratiun takana. Muutamat ristipallot avoimella jalalla putosivat kivasti Sorescun jalkaan sivurajalle. Hän oli etukäteishypen arvoinen toppari livenä bongattavaksi. Vierellä Nedelcearu oli niin ikään kaksinkamppailuissa minusta hyvä ja piti Pukin kohtalaisesti kurissa maalia lukuun ottamatta. Arajuurimainen pieni hitaus tuli esiin pahiten, kun Källman hassutti häntä tilanteenvaihdon päätteeksi. Laitapuolustajista Bancun vasemman jalan ulkokierteiset keskitykset tekivät vaikutuksen jo lämmittelyssä ja kun toisella jaksolla niitä sai ihastella lähempää takasuoran edessä, olin myyty. Keskityksissä oli painavuutta ja leijailevuutta yhtä aikaa. Hän teki myös sitkeästi juoksuja Alhon taakse, joista yksi palkittiin lopulta syöttöpisteellä tasoitukseen. Yksi parhaista romanialaisista kaikkinensa. Ratiu puolestaan osoitti pari kertaa tikkaavia jalkojaan laitakaistalla mm. tilanteessa, jossa hän ohitti heittämällä Glenin ja keskitti ylärimaan. Tavaramerkkimäiset kuljetukset muodon sisään sen sijaan puuttuivat, koska Man vastasi niistä oikealla laidalla. Pallottomana Ratiu pysytteli lähtökohtaisesti kapealla ja irtosi vain tarvittaessa prässäämään Urosta, jos Man vuoti ylempänä. Tuosta hän suoriutui mukiinmenevästi.

M. Marin ankkurina oli pallollisena pimennossa Suomen kärkiparin toiminnan vuoksi. Ei hän toki hirveän aktiivisesti edes hakeutunut pelattavaksi, kun ylemmät keskikentät putosivat muodon ulkopuolelle. Pallottomana Marin suojasi puolustuslinjan edustaa viime kohtaamista paremmin, mitä toki auttoi se, ettei hän jäänyt samalla tavalla alivoimaiseksi, vaan sai vapaasti liikkuen sammuttaa tulipaloja kaikkialla linjojen välissä. Maakaksinkamppailuissa hän oli melko jämäkkä tilannekovuudeltaan. Kapteeni R. Marin puolestaan vähän höntyili avausjaksolla pallottomana prässätessä ollen myöhässä tilanteista ja jättäen Kamaran auki taskuun, mutta paransi toisella jaksolla. Pallottomana hän oli odotetun priimaa syöttövarmuudeltaan ja kuljetustaidoiltaan. Hän oli myös hyvä tunnistamaan tyhjiä tiloja ja liikkui niihin 10-alueelle. Yksi maineikas kaukolaukauskin nähtiin parin murtavan syöttöyrityksen lisäksi. Positiivinen vaikutelma Razvanista jäi kaikkiaan, koska hän oli futari isolla F:llä. Tanasea puolestaan olin aiemmin tituleerannut rikkaan miehen P. Pennaseksi ja sellainen hän tässäkin pelissä oli. Hän hakeutui hakemaan palloa vasemmasta alataskusta muodon ulkopuolelta ja leikkasi sitten muodon sisään aiheuttamaan sekaannusta. Pallokosketus oli silkkiä ja syöttötekniikka pehmeä. Hyvän pelin kruunasi tasoitusmaali etukulmaan. Cicaldaun saappaissa häneltäkin nähtiin juoksuja keskikentältä boksiin ja yksi niistä palkittiin. Pallottomana hän peitti aika hyvin syöttökulmia Valakarille ylätaskuun ja meni tilanteisiin lujaa sekä seurasi pari Suomen aloitetta Bancun selustaan.

Sorescu oli paljon esillä. Plussaa tulee laadullisten ylivoimatilanteiden hyödyntämisestä avausjaksolla, kun Alho jäi pari kertaa telineisiin hänen leikattuaan keskustaan. Yksi kaukokudeista osui tolppaan. Wingbackien selustoista hän ei sen sijaan päässyt haavoittamaan Suomea yhtä hyvin kuin viime kohtaamisessa. Pidin silti ensiaskelien ketteryydestä ja kepeydestä. Pallottomana hän ravasi kurinalaisesti Väisäsen ja Alhon väliä sekä välillä kavensi myös Valakariin, jos Tanase otti Schullerin kiinni. Aika hyvin varsinkin Alhon pimennys onnistui, kun Sorescun nopeus riitti ehtimään pelin alle, vaikka välillä puolipitkällä chipillä hänet hetkeksi ohitettiin. Man puolestaan ei yrittänyt oikeastaan edes ohittaa Urosta, vaan leikkasi muodon sisään ja yritti antaa välikaistalta puhkovan syötön kk-linjan edestä, mutta kombinaatiot eivät toimineet ja syöttötarkkuuskin jätti parantamisen varaa muutoin kuin puolenvaihdoissa. Tilanteenvaihdoissakaan Man ei päässyt loistamaan kuten yleensä, vaan Suomi pimensi hänet mainiosti. Pallottomana Mania oli ehkä käskytetty jäämään välillä kärkkymään jopa vastaiskua Urosen selustaan, koska aika laiskasti hän valui välillä alas ja Suomi hyödynsi sitä pelaamalla ristipalloja Uroselle tyhjään tilaan. Ylempänä Man sen sijaan prässäsi terävällä jalalla R. Jenseniä, mutta ei saanut jätettyä Urosta kovin hyvin syöttövarjoon. Summa summarum, nutturapää Man oli minulle suurin pettymys. Teknisyys, dynaamisuus ja vauhdin huuma uupuivat.

Piikissä Alibec ampui painavia vetoja lämmittelyssä. Itse pelissä hän nikkasi kerran keskityksen Hradeckyn käsiin ja muutoin pelasi selkä kohti maalia ollen Ivanovin pihdeissä aika hyvin läpi illan, mutta pystyi välillä vasurillaan pelaamaan pieniä syöttöjä viereen. Muutamat kuljetukset tilanteenvaihdoissa keskikaistaa pitkin päättyivät umpikujaan. Ponnistusvoima oli hyvä. Vaihtopelaajista Cicaldau pelasi vain lisäajan enkä pannut merkille mitään merkittävää. Sorescun korvaaja Dragus oli vasemmalla laidalla aika flegu, vaikka ulkokuori oli atleettinen. Hän teki pari juoksua Alhon taakse, mutta Väisäsen kavennettua mukana, ohi ei ollut asiaa.

Puoli tuntia peliaikaa saivat Cordea, Stanciu ja Puscas. Cordea tempokuljetti lujaa oransseissa nappiksissa, mutta oli muutoin teknisyydeltään keskiverto ja tyytyi yksinkertaisiin syöttöihin. Kaksinkamppailuissa hän oli neutraali. Stanciu oli pallottomana heikko tukkimaan tiloja Lingmanilta välikaistalla, mutta pallollisena rytmitti tanasemaisesti peliä ja haki usein palloa jalkaansa alataskusta Banculta. Kertaalleen hän antoi puhkovan syötön selustaan ja puolestaan itse ampui boksin reunalta niukasti ohi sisäkierteisen kudin vastaiskun päätteeksi. Pallokosketus oli odotetun hyvä ja pidin myös hänen potkutekniikastaan. Olin kaikkinensa positiivisesti yllättynyt, kun Stanciu vaihdettiin sisään, koska oletin hänen olevan sivussa kokonaan. Puscas puolestaan kertaalleen alisti Väisästä suunnanmuutostilanteessa ollen juuri petaamassa Stanciulle vetopaikkaa. Liike oli ehkä vähän kulmikasta, mutta silti erittäin vauhdikasta. Pallottomasta pelistä ei jäänyt mieleen mitään erityistä. Tilannekovuus ylipäätään oli kunnossa ja hän näytti mitat täyttävältä kansainväliseltä hyökkääjältä siilitukassaan.

Mainitaan lopuksi, että löysin aika täydellisen pukeutumiskombon syksyiseen +8-10 asteen lämpötilaan. Kun farkkujen alla oli pitkät kalsarit ja untuvaliivitakin alla puolestaan ohut tekninen t-paita sekä paksuin villapaita, kehon lämpötila oli optimaalinen enkä missään vaiheessa hytissyt tai tuntenut pakahduttavaa kuumuutta. Kädessä luonnollisesti olivat lapaset. Pipon voisi mahdollisesti lisätä mukaan vaatetukseen, jos lämpötila olisi tuosta vielä vähän matalampi ja lähempänä nollaa. Paluumatka pelistä sujui puolestaan mukavasti, kun näpyttelin itse huomioita matkapuhelimeen ja taaempana istuneet janarit pitivät musavisaa puolityhjässä kulkuvälineessä. Kiitos Suomi ja Romania fantastisesta jalkapallonäytelmästä.

*****

Pukki - Pohjanpalo - Källman
Lingman - Kamara
Uronen - R. Jensen - Ivanov - Väisänen - Alho/Soiri
Hradecky

Sitten tähän päivään ja nopea veikkaus Suomen avauksesta. Kesäkuussa 3-1-6 hyökkäysmuoto toimi kivasti ja uskon samaan nyt eli Lingman jää topparien yläpuolelle pyörittämään peliä ja Kamara nousee kahden alimman linjan väliin luomaan ylivoiman esim. jälleen oikealle välikaistalle. Pukki on paperilla vasemmalla välikaistalla, mutta kaventaa sieltä jälleen useasti Pohjanpalon seuraksi keskelle jättäen vasemman välikaistan välillä kokonaan tyhjäksi, kun Uronen pitää leveyden yksin laitakaistalla kuten Niskanenkin oli kesäkuun pelissä välillä yksin vastuussa vasemmasta puolesta kokonaan. Oikealla välikaistalla ovat Glen ja kuka ikinä onkaan sitten oikea laituri/kk-pelaaja. Källmanin näkisin mielelläni painimassa kyseisessä tilassa, koska hän loisti siinä maaliskuun reenipelissäkin. Joka tapauksessa 4v2-puolustusvalmius riittää keskiympyrässä Montenegron kärkiparia vastaan varmasti ja kolmen topparin systeemiin uskon juuri siksi, että Montenegron vastahyökkäysten eliminointi onnistuu siten parhaiten. Kairisen pelituntumakin on niin kehno, etten jaksa uskoa avauspaikkaan ja Valakari tullee penkiltä sisään Romania-pelin näyttöjen perusteella, jos on tullakseen. Alho puolestaan otti osumaa viime pelissä ja Soiri on ollut Kanervan luottomies, joten miksei hän voisi saada näyttöpaikkaa wingbackina, kun on sitä paikkaa pelannut myös HJK:n europeleissä ja toki maajoukkueessakin viimeksi kaiketi Viro-kotipelissä kesäkuussa -21, joten päivitys hänen taitoihinsa tuolla pelipaikalla olisi kiinnostava nähdä.

Mutta joo, Montenegro tosin ei avanne tällä kertaa alhaalta 3-1-4-2:lla, vaan standardinomaisella 2-4-1-3:llä juoksuttaessaan kotipeliinsä lähes vuorenvarmuudella neljän alakerran, joten Suomen puolustusmuoto tuota vastaan ei voisi olla viime kohtaamisen 5-2-3 koko kentän miesvartioinnilla ylhäältä asti prässäten, vaan kenties 5-4-1/5-2-3 keskiblokki niin, että Pukki laskeutuu vasempaan laitaan ja Källman oikeaan. Pohjanpalo jätettäisiin ravaamaan topparien välillä 1v2-alivoimaiseksi, koska kuitenkin sieltä olisi tulossa nopeasti pystysyöttö kohti viimeistä linjaa ja Pukki-Källman kaksikko seuraisi laitapuolustajat tarpeen mukaan. Kamara-Lingman peilaisi Montenegron pohjapelaajat keskellä ja topparikolmikolla olisi alhaalla 3v2-ylivoima Montenegron kärkiparia vastaan, kun wingbackit pelaisivat leveydessä 1v1 laitureita vastaan. Noin minä ratkaisisin tämän päivän haastavan kokoonpanokysymyksen. Neljän miehen keskikenttälinjalla myös keskitysten estäminen olisi helpompaa, koska Romanian tapaanhan Montenegro mielellään murtautuu laitakaistoilta keskittämällä aikaisin ja mitä enemmän niitä saacaan ehkäistyä, sitä heikommilla kotijoukkue on. Yksi mahdollisuus 5-4-1:ssä tietysti olisi sekin, että Pukki olisi piikissä ja Jensen nimellinen vasen laituri. Tai sitten Suomi voisi prässätä yhä 5-2-3 muodossa korkealta, mutta jättää kerrallaan toisen laitapakin auki eli esim. Pukki ja Pohjanpalo merkkaisivat Vujacicin ja Tomasevicin sekä Källman Radunovicin, jolloin pallollisesti heikoin Vesovic jätettäisiin vapaaksi oikealle sivurajalle ja Uronen voisi pumpata tähän kiinni tarpeen mukaan, koska alhaalla olisi silti 4v4-tilanne ja Jensen siirtyisi hetkeksi pelaamaan laituria vastaan jättäen Ivanovin ja Väisäsen 2v2-tilanteeseen keskelle.

[Salming]

Montenegro - Suomi 0-2 26.9.2022, Kansojen liiga

Montenegro 4-4-1-1

Jovetic 10
Mugosa 9
Haksabanovic 17 - Vukcevic 4 - Jankovic 8 - Jovovic 16
Radunovic 3 - Tomasevic 6 - Vujacic 5 - Vesovic 7
Mijatovic 1

Suomi 4-1-4-1

Pukki 10
Antman 11 - Kamara 6 - Lingman 14 - Källman 21
Kairinen 15
R. Jensen 3 - Ivanov 4 - Väisänen 2 - Alho 17
Hradecky 1

Nojoo, eipä Suomen muotona ollutkaan 5-2-3, vaan 4-1-4-1, jota myös Bosnia ja Romania käyttivät vieraillessaan Podgoricassa, joten noita nauhoja katsomalla puolustuspelivelvoitteet olivat hyvinkin selvät ja kopioitavissa Huuhkajienkin käyttöön. Montenegron 4-4-1-1 muoto sen sijaan oli täysin odotettu. Vaikka tulevia pelejä ei enää tässä lohkossa ole, oppimis- ja kertausmielessä reilut 100 kuvaa näin jälkikäteen lienevät paikallaan.

1. puoliaika


Ei kulunut kuin 20 sekuntia, kun Montenegro ensimmäisen kerran painoi Suomen syvälle. Ja vähemmän yllättäen se ei kauaa aikaillut laitakaistalla, vaan Jankovic liikuttuaan luomaan 3v2-ylivoiman Jenseniä ja Antmania vastaan, pääsi keskittämään avoimella jalalla tyhjästä tilasta, kun Kamaran prässi oli vähän myöhässä.


Sekään ei yllättänyt, että keskitys leijaili taka-alueelle, koska sinne Montenegro mielellään keskittää romaniamaisesti, mutta Alho puolusti hyvin Haksabanovicia vastaan.


Suomi käytti maalipotkuissa tutusti 2-4-4 hyökkäysmuotoa. Tällä kertaa ei tarvittu hokkuspokkustemppuja sen enempää, kun toppareita oli vain kaksi ja laitapakkeja kaksi, joten toisen sivutopparin ei tarvinnut liikkua laitapakiksi. Lingman jäi puolestaan ylemmistä keskikentistä Kairisen vierelle ja Kamara nousi Pukin alapuolelle. Laitureista Antman oli leveydessä ja Källman kavensi lähemmäs Pukkia ja Gleniä.


Montenegro jätti vapaaksi pelaajaksi R. Jensenin sivurajalle.


Näin ollen sille jäi alas 5v4-ylivoima, kun Jankovic jäi pohjaparista alemmas ja Vukcevic otti kiinni ylempää Lingmanin samalla, kun oikea laituri Jovovic kavensi kiinni Kairiseen. Haksabanovic kontrolloi Alhoa ja Jovetic-Mugosa kaksikko topparit.


Ensimmäinen prässinpurkuratkaisu oli tavoitella kohdepelaajaa eli Källmania, mutta Tomasevic puolusti vahvasti eteenpäin voittaen ykköspallon ja kakkospallon Alho lahjoitti kotijoukkueelle harhasyötöllään. Bosnia toi samalla tavalla Dzekon alemmas kohdepelaajaksi omissa maalipotkuissaan, kun he vierailivat Podgoricassa, joten Källman oli aseteltu tässä pelissä vähän vastaavaan rooliin maalipotkuissa.


Montenegron puolen kentän 2-3-5 hyökkäysmuodossa ei mitään yllättävää ollut, vaan pelin puolen laitapakki nousi aina viimeiseen linjaan eli tässä tapauksessa Radunovic ja Haksabanovic kavensi välikaistalle. Pukki on alivoimaisena ravaamassa toppareiden välillä. Kk-linjasta pumpataan puolestaan eteenpäin paineistamaan palloa, kun aika on.


Jankovic antoi murtavan syötön välikaistalle, mutta kuten niin usein, Montenegro menetti pallon ahtaassa tilassa, kun yksilötaitoa ei liiaksi ole, vaikka Haksabanovic jos joku pallossa pystyy pysymään välikaistalla, mutta tällä kertaa Alhon prässi selästä oli liikaa ja seurauksena menetys. Källman kontrolloi hyvin Alhon selustan, jos Haksabanovic olisi sinne pallon päässyt kääntämään Radunovicille.


Tämä kuva kertoo vielä sen, että kuten Romanialla ja Bosnialla sekä maaliskuussa Kreikalla, Suomenkin ankkuri loi toppareiden kanssa yhdessä 3v2-ylivoiman vastustajan kärkiparia vastaan keskelle. Kairinen on valmiudessa eliminoimaan Joveticilta elintilan linjojen välistä ja topparit kontrolloivat Mugosaa. Muutoin kenttä olikin täynnä selkeitä 1v1-vastinpareja pl. Pukki ja Montenegron topparit.


Kolmen minuutin kohdalla ensimmäistä kertaa nähtiin tuttua Montenegron suoraviivaisuutta eli Vujacic avoimella jalallaan chippasi viimeiseen linjaan, mutta Ivanov voitti kaksinkamppailun Jovovicia vastaan, joka oli kaventanut välikaistalle Vesovicin tieltä valmiiksi ja Radunovic painottomalla puolella palaa varmistamaan alemmas. Kotiläksyt oli tehty ja näihin varauduttu.


Positiivisessa tilanteenvaihdossa Lingman ei taaskaan kauaa aikaillut, vaan tavoitteli Antmania laitapakin jättämästä tilasta.


Syöttö oli kuitenkin vähän epätarkka ja 3v3-hyökkäys jäi syntymättä. Montenegro oli tässä poikkeuksellisen kuriton, koska yleensä kyllä sen kollektiivi on juossut aina lujaa alas menetysten jälkeen ja ongelmana on lähinnä ollut se, että miten saada hyökkäykset hidastusten jälkeen lopullisesti katki oman boksin reunalla. Mutta joo, tämä tilanne antoi jo vähän osviittaa siitä, että keskittyminen ja henkinen latautuminen ei ole aivan tapissa kotijoukkueella.


Neljännellä minuutilla epäonnistuneen tilanteenvaihdon jälkeen Källman kirmaa kurinalaisesti takaisin puolustamaan leveyttä. Montenegrolla on ollut tapana avata peliä enemmän vasureidensa Radunovicin ja Tomasevicin kautta ja tässäkin pallo kierrätettiin nopeasti Radunovicille, mutta Källmanin spurtti esti etenemisen keskiviivaa pidemmälle.


Jovetic oli taas hiippaillut alempana kärkenä etsimään tyhjää tilaa laita- tai välikaistalta pois Kairisen pihdeistä, mutta Lingman otti hänestä "kopin" ja voitti kaksinkamppailun. Mainiota puolustamista Suomelta.


Tässä näkyy Montenegron kapea 4-4-1-1 muoto. Kuten tavallista, laiturit olivat kapealla "tuplaten" välikaistat pohjapelaajien kanssa ja täten Suomelle jäi paljon tilaa avata peliä alataskuihin aivan kuten Montenegron muillekin vastustajille. Laiturit irtoavat leveyteen vasta, jos pallo sinne kierrätetään. Alempi kärki (tässä kuvassa Mugosa) puolestaan merkkaa Kairisen pois pelistä ja tämäkin oli odotettavaa, että Suomen alin kk-pelaaja merkataan pois pelistä.


Suomi puolestaan hyökkäsi puolessa kentässä 3-2-5 muodossa, koska ainakin Jensen haastattelussa sanoi, että hänen tarkoituksensa oli olla hyökkäyssuuntaan laitatoppari ja vain pallottomana laitapuolustaja, joten siksi en kutsu tätä 2-4-4:ksi, vaikka sellaiseksikin sen voisi nähdä, vaan juuri 3-2-5:ksi, jossa Antman tosiaan on leveydessä kuin wingback ja Alho toisella laidalla. Sen arvasin ennen peliä sentään oikein, että Källman täyttäisi oikean välikaistan painien siinä tai tehden taskusta juoksuja. Kamara puolestaan on vasemmalla välikaistalla tutusti ja Pugi keskellä.


Suomi yritti heti ensimmäisessä hitaammassa hyökkäyksessään hyödyntää avointa alataskua ja kierrätti pallon Alholle. Radunovic joutui pumppaamaan vastaan, kun Haksabanovic ei kapealta ehtinyt sulkemaan jalkaa. Källman puolestaan teki heti älykkään liikkeen laitapakin taakse, mutta Alhon syöttö epäonnistui ja toki Tomasevickin oli seuraamassa hyvin tuon pystyjuoksun tyhjään tilaan, mutta MM-karsinnoissa varsinkin Montenegron laitapuolustajien selustoissa oli tilaa, johon iskeä ja sitä Suomikin heti kokeili neljän minuutin pelin jälkeen, vaikka sittemmin tänä vuonna Montenegro onkin petrannut laitojen puolustamista, mutta yhä edelleen esimerkiksi viimeksi samaisella stadionilla Bosnian maali kesäkuussa tuli tällaisesta siirtopallosta sivurajaa pitkin Montenegron laitapakin taakse ja ylipäätään viimeisen vuoden aikana Montenegro on päästänyt 4-5 maalia suorasti tai epäsuorasti laitapuolustajien selustojen vuodettua.


Puoli minuuttia edellisestä ja Montenegro niin ikään käytti yhtä tuttua murtautumismalliaan eli pelasi Haksabanovicille juoksupallon vastustajan laitapakin selustaan. Kotijoukkue vyöryi 2-3-5:llä ja Alho irtosi prässäämään Radunovicia, jolloin Källmanin olisi pitänyt turvata selusta, mutta tämä nukahti.


Spurtin myötä Källman ehti toki vielä pallon alapuolelle, muttei saanut enää hapottavilla jaloilla kuriin Haksabanovicin pientä harhautusta ja oikean jalan aukaisua. Sitten keskitettiinkin taas luukulle.


Ivanov ja Väisänen pitivät kuitenkin Mugosan kurissa ja Suomi selvisi pälkähästä.


Viidennellä minuutilla Hradecky poimi maalipotkullaan vapaaksi jätetyn Jensenin sivurajalta, mutta syöttö oli niin vaikea ottaa haltuun, että Jensen joutui vain puskemaan pallon alaspäin pitääkseen sen kentällä, joten suoraviivainen eteneminen haltuunotosta hyökkäyspuoliskolle ei aivan onnistunut. Pallo sentään pysyi omilla, mutta tämä oli hyvä löytö Lukelta, kun Källmanin käyttäminen targettina ei ensimmäisessä maalipotkussa tuonut tulosta.


Vaikka Montenegro tukkii välikaistat laituri-keskikenttäpelaaja -komboillaan, silti ylätaskut ovat vuotaneet aika ajoin ja Suomikin sen osoitti jo vajaan kuuden minuutin kohdalla. Kamara ja Antman ovat vaihtaneet paikkoja hetkellisesti ja Kairinen keskikentän pohjalta poimii Antmanin puhkovalla syötöllä Jankovicin ja Jovovicin välistä. Mugosa epäonnistui alempana kärkenä Kairisen jalan sulkemisessa tällä kertaa. Montenegron kärkiparin työnjaossa kiinnostavaa oli se, että pallottomana Mugosa oli alempana, mutta pallollisessa vaiheessa Jovetic etsi tiloja alempaa ja Mugosa roikkui toppareissa.


Syötön jälkeen näkyy, kuinka laitapakki Vesovickin on poissa paikaltaan. Kamara hyökkää tyhjään tilaan. Vujacic empii, että hidastaako Antmania vai kaventaako tukkimaan tila Gleniltä.


Vujacic kavensi kohti laitaa, muttei saanut avointa jalkaa kuriin, vaan Glen antoi seinäsyötön takaisin, kun Antman jatkoi liikettään Vujacicin jättämään aukkoon puolustuslinjassa.


Vasemman jalan viimeistelyssä kohti takakulmaa Mijatovic vei pidemmän korren jalkatorjunnallaan. Erinomainen hyökkäys ja pidin siitä, että Suomi halusi löytää ylätaskusta vapaan pelaajan, koska Montenegron kk-linja ei ole niin tiivis, miltä se näyttää.


Suomen ensimmäisessä kulmapotkussa pallolla oli Lingman. Kohteita oli kuusi, joista viisi taaempana, kun Romaniaa vastaan vitosen alueella oli pari pelaajaa ja taaempana neljä, joten ohuesti variaatiota oli muutettu. Montenegro puolestaan käytti yhä kolmea aluepuolustajaa, joista kaksi oli tolpilla, joten sikäli mikään ei ollut muuttunut. Loput olivat vartioijia pl. Jankovic, joka oli boksin reunalla. Yleensä tuo boksin reunapelaaja on ollut Haksabanovic, mutta ehkä Jankovic on sitten vielä huonompi 1v1-puolustaja.


Ensimmäinen kulma laskeutui kuuteen metriin kohti Källmania ja Ivanovia, mutta Vujacic piti miehensä kurissa voittaen ykköspallon. Montenegron heikko kohta on ehkä ollut juurikin tuo viiden metrin viivan puolustaminen, jos joku vuotokohta on mainittava, joten sikäli ihan oikein Suomi haki keskitystä niille main.


Minuutin päästä Montenegro vyöryy 2-3-5:llä. Pukin sivuprässi puri jokseenkin Tomaseviciin ja tämä ei saanut rauhassa vasurillaan avata peliä kierrätyksen jälkeen. Keskellä näkyy 3v2-ylivoima punaisten kärkiparia vastaan, mutta Haksabanovic on auki välikaistalla eikä Lingman saa katki chippiä.


Jatkotilanteessa Haksabanovic kääntyi ja pelasi seinän Mugosan kanssa. Tämä pudotti pallon taitavasti Kairisen ja topparin välistä takaisin Seadille. Harvinaisen onnistunut kombinaatio vastustajan muodon sisässä Montenegrolta.


Haksabanovic haki lopuksi murtavalla syötöllä Joveticia, joka liikkui Väisäsen jättämään tilaan, mutta syöttö karkasi yli sivurajan jäätyään liian taakse. Kuten todettua, harvemmin Montenegro näin näppärästi pelaa linjojen välissä eikä tietysti nytkään murtautuminen keskeltä lopullisesti onnistunut.


Puolen minuutin päästä olikin tutumpi tilanne. Radunovic sai kierrätyksen sivurajalle ja haki aikaista keskitystä, mutta Källman peitti sen. Keskityksillä haavoittaminen ei tällä kertaa toiminut.


Yhdeksännellä minuutilla ensimmäistä kertaa Lingman hakeutui oikeaan alataskuun rakentamaan peliä kuten kotipelissä ja kuten mm. Ödegaard teki Montenegroa vastaan MM-karsinnoissa. Jensen sivutopparina on puolestaan noussut toiseen alataskuun ja hyökkäysmuoto on jopa ennemmin 2-3-5 kuin 3-2-5.


Haksabanovic oli kuitenkin hereillä tullen peittämään avoimen jalan ja Lingman joutui palauttamaan Lukelle.


Suomi halusi enimmäkseen alussa säilyttää viiden pelaajan puolustusvalmiuden, joten kun Jensen välillä nousi laidalla entistä ylemmäs käyttäytyen kuin laitapakki eikä sivutoppari, Antman tai Glen putosi alemmas ja tässä tilanteessa se oli Antman. Samoin Lingmanin noustessa hetkellisesti linjojen väliin, Alho laskeutuu vähän alemmas pitäen 2-3-5/3-2-5 rakenteen kunnossa, jos Alhoa haluaa ajatella hetkellisesti oikeaksi sivutoppariksi tässä kuvassa.


Ivanov yritti chipata pallon Vesovicin taakse, mutta tällä kertaa tämä puolusti selustansa paremmin kuin Antmanin maalipaikassa eikä Jensen päässyt keskittämään suoraan juoksusta luukulle.


11. minuutilla Antman löytyi jo toistamiseen vasemmasta ylätaskusta. Glen on laskeutunut hakemaan palloa alempaa ja murtaa kk-linjan Jovovicin ja Jankovicin välistä. Jovovic ennakoi liiaksi syöttöä Jensenille alataskuun ja sen Suomi hyödyntää.


Antman kääntyi ja tökkäsi pallon ohi Vesovicin Pukille, joka oli valmiudessa haavoittaa laitapakin takana ollutta tilaa. Vujacic kaventaa kuitenkin taas perässä tukkimaan sitä.


Pukin ensimmäinen kosketus oli kuitenkin silkkiä ja Vujacic otti varoituksen jouduttuaan roikkumaan miehessä kiinni.


Suomen sivuvapaapotkun jälkeisessä Montenegron ensimmäisessä vastahyökkäyksessä tavanomaista oli se, että murtava syöttö pyrittiin antamaan puolustuslinjan taakse selustaan, jonne on menossa kaksi pelaajaa.


Mugosa keskitti ohi Alhon...


... ja Jovetic ampui upean volleyn, jonka Hradecky kuitenkin ryösti yläkulmasta. Yksinkertaisen tehokasta ja suoraviivaista vastaiskupelaamista, jota Suomi ei saanut kuriin, kun se oli tosiaan erikoistilanteen jälkeinen vastaisku ja vastaprässiasetelmat täten heikot toisin kuin avoimessa pelissä.


Kotijoukkueen ensimmäisen kulmapotkun Suomi puolusti totutusti kahdella aluepuolustajalla (Källman-Ivanov), viidellä vartioijalla ja kolmella muulla pelaajalla, joista Lingman oli tolpalla ja Pukki-Antman reunalla, kun Montenegro ei lyhyitä kulmia juuri harrasta. Viisi kohdepelaajaa oli tavanomainen määrä eikä Jankovicin erikoistilannevastuu oikealta puolelta ollut erikoisuus, kun päämääränä on toimittaa sisäkierteisiä palloja viitee metriin kohti Vujacicia ja Tomasevicia.


Niin, tämäkin kulma laskeutui viiteen metriin sisäkierteisenä, mutta Vujacic, Mugosa ja Vukcevic pysyivät kurissa. Väisänen ja Alho kontrolloivat onnistuneesti omat miehensä.


13. minuutilta Suomen suunnanmuutospelaamista. Tällä kertaa Montenegron vastaprässissä oli terävyyttä, mutta Kamara sai kolmen pelaajan keskeltä siirrettyä nahkakuulan Antmanille.


Pukki leikkasi Vesovicin jättämään tilaan ja sai sinne syötön. Vujacic jätti etäisyyttä jonkin verran. Tämäkin kuva kertoo, että toisin kuin alussa, nyt montenegrolaiset palaavat ryminällä kohti omaa maalia kuten totuttua on ollut.


Ja lopputulemana hidastus boksin reunalla toimii, kun Pukin laukaus blokataan. Komea tempokuljetus Antmanilta, mutta yhtä lailla sitoutunutta puolustamista kotijoukkueelta toisin kuin pelin alussa.


Maalipotkut Montenegro pelasi tutusti pitkinä eikä ottanut riskiä pallonmenetyksistä alhaalla. Kohdepelaajana oli Mugosa, kun mm. Marusic oli sivussa korttitilin täyttymisen vuoksi. Väisänen kuitenkin voitti pääpallon.


16. minuutilla kolmatta kertaa Suomi pelasi kahden alimman linjan väliin. Rajaheiton jälkeen Kairinen tökkäsi pallon läpi organisoimattoman kk-linjan ja Tomasevic pumppasi myöhässä irti puolustuslinjasta tullen Pukin jaloille. Muistaakseni ennakossa ennen lohkoa alkua kirjoitin, että toppareiden eteen kannattaa syöttää maitse, koska niin Vujacic kuin tuolloin vakioavaajana ollut Savic irtosivat MM-karsinnoissa ajoittain myöhässä puolustuslinjasta eteenpäin tukkimaan 10-aluetta ottaen keltaisia kortteja ja nopealla kombinaatiolla irronneen topparin taakse syntyneeseen tilaan voisi iskeä. Noh, nyt Tomasevic teki "savicit" eli haki riistoa etupuolelta myöhässä eikä Pukki päässyt jatkamaan palloa Källmanille Tomasevicin taakse, mutta palkintona oli sentään miesylivoima 75 minuutiksi toisen keltaisen myötä.


Lingmanin aiempi sivuvapaapotku meni suoraan Mijatovicille, mutta toinen yritys oli parempi. Ivanov puski vain ohi takakulman keskeltä. Romania-pelissä Ivanov ei saanut edes osumaa palloon, vaikka se putosi samoille seuduille, joten eteenpäin oli menty ja ehkä tulevissa peleissä hän onnistuu viimeistelyssäkin. Mutta joo, tämän maaotteluikkunan perusteella sivuvapaapotkuissa on hetkeksi luovuttu taas taka-alueelle keskittämisestä, jotta sillä voidaan sitten yllättää vastustajia taas EM-karsinnoissa. Nerokasta, Nurmela.


19. minuutilta näyte siitä, mihin Montenegro pyrkii suoraviivaisuudellaan ja chipeillään vastustajan puolustuslinjaan. Se haluaa kaaosta ja kakkospallot voittamalla luoda maalipaikan ottamatta samalla taaskaan liikaa riskejä omalla kenttäpuoliskollaan pelinavaamisessa. Tässä Jovetic jatkaa maalipotkun eteenpäin kohti Mugosaa ja laitureita.


Kolmospallo jää lopulta Montenegrolle.


Jovetic jatkaa pallon topparien taakse kirmaavalle Mugosalle.


Suomen onneksi haltuunotto karkasi Hradeckylle asti, mutta esim. Kreikkaa vastaan vastaavanlainen tilanne tuotti voittomaalin.


21. minuutilta puolestaan yksittäinen kuva oikean välikaistan ylimiehittämisestä kuten kesäkuun kohtaamisessa. Tällä kertaa Kamara-Lod pari on korvattu Källman-Lingmanille.


Kairisen puhkovaa passia Källman ei tällä kertaa saanut pudotettua alas, kun toppariksi ulosajon jälkeen siirtynyt Vukcevic puolusti mainiosti eteenpäin. Jälleen muuten Montenegron kk-linjassa oli väljyyttä, vaikka se olevinaan kapea oli.


Kymmenen sekunnin päästä Alho ruokkii jälleen Källmania Radunovicin selustaan, mutta Vukcevic seuraa juoksun tarkasti.


Eikä Suomi pääse murtautumaan, joten Montenegro saa kehut vasemman laitapuolustajan takana olleen tilan tukkimisesta, mutta Vesovicin takaa sentään tiloja löytyi haavoitettavaksi, vaikka Montenegro onkin petrannut neljän alakerralla pelatessaan laitapuolustajien takana olevien tilojen tukkimista vuoden aikana kuten jo kirjoitin ylempänä. Alhon ja Källmanin murtautumisyritykset oikealtakin puolelta olivat silti minusta hyviä kokeiluja, vaikka eivät tulosta tuottaneet, koska Källman on osoittanut pystyvänsä punnertamaan laidan puolelta puolustajan ohitse 1v1-tilanteessa.


Parin minuutin päästä rajaheitossa Källman teki vastaavan liikkeen, mutta Haksabanovic oli tällä kertaa puolustamassa Alhoa niin lähellä, että tilaa syöttää ei ollut, vaan Alho valitsi kuljetuksen muodon sisään, joka päättyi menetykseen. Pisteet siitä Montenegrolle.


Kairisen taktinen rike ennen selustaan suuntautunutta syöttöä oli viisas, koska Montenegrolle oli kehkeytymässä 3v3- tai 3v4-hyökkäys.


Ulosajon jälkeen Vukcevicin siirryttyä toppariksi Montenegro puolusti tovin 4-3-1-1:llä ja Suomi puolestaan nosti Lingmaninkin monesti 10-alueelle ylimiehittämään tosiaan oikeaa välikaistaa, kun Kairinen jäi "topparikolmikon" yläpuolelle huolehtimaan 4v2-puolustusvalmiudesta kuten kotiottelussa. Tämä kuva vastasi siis pitkälti asetelmaa Helsingissä sillä erotuksella, että Montenegrolta puuttuu yksi pelaaja puolustuslinjasta.


Montenegrolla on aika vahvasti tapana puolustaa pallollista laitaa muulloinkin kuin rajaheitoissa ja jättää painoton puoli tyhjäksi. Se mahdollistaa puolenvaihdoilla etujen luomista. Tässä Suomi ja Antman 26. minuutilla lähettää ristipallon kohti Alhoa, joka tekee kuvan ulkopuolelta pystyjuoksun kohti takatolppaa, koska toisinaan Montenegron alakerta nukahtaa taustanousujen merkkaamisessa.


Balic oli kuitenkin hereillä ja Antmanin syöttökin jäi turhan taakse eikä Alho päässyt livahtamaan maalipaikkaan toisin kuin vaikkapa Hollannin Dumfries vuosi sitten marraskuussa samaisella stadionilla.


Toinen kulmapotku putosi viiteen metriin. Väisänen ei kuitenkaan kunnolla päässyt puskemaan, kun Vujacic siivosi ykköspallon rinnalta. Hyvä toimitus silti Lingmanilta ja varmasti sinne, minne Suomi halusi.


28. minuutilla Suomi hyökkää taas 3-1-6:lla ja Montenegro ottaa vastaan 4-3-1-1:llä. Väisänen hyödyntää sivutopparina avoimen tassun kuten kuuluukin ja tavoittelee laitapuolustajan selustasta Antmania.


Mutta Vesovickaan ei ole yllätettävissä, vaan hän lukee taustanousun ja voittaa pääpallon. Hyvä idea siltikin enkä tästä voi Väisästä moittia.


Puolen tunnin jälkeen Radulovic reagoi vasta kunnolla ja toi sisään Camaj'n ja Scekicin. Camaj tuli vasemmaksi laituriksi Haksabanovicin paikalle ja Scekic puolestaan korvasi Joveticin vahvistaen kk-linjaa ja Mugosa jäi yksin piikkiin ottaen yhä Kairisen pois pelistä. Puolustusmuodoksi vakiintui luonnollisesti 4-4-1.


33. minuutilla Suomi hyökkäsi 2-2-6:lla, kun Jensen tarjosi leveyden ja Lingman täten putosi Kairisen rinnalle säilyttäen neljän pelaajan puolustusvalmiuden. Lingman itse lähetti sitten ristipallon Alholle luoden tälle eristetyn 1v1-tilanteen, kun Montenegron muoto oli vasta siirtymässä puolelta toiselle.


Alho jatkoi ykkösellä välikaistalle ohi Balicin. Keskellä on kolme 1v1-tilannetta, joista edullisin on kenties Källman-Vukcevic. Kuten todettua, maaliskuussa Källman oli näissä todella vahva painimaan.


Tällä kertaa Camaj kuitenkin tuli tuplaamaan Benjaminin ja tämä joutui pudottamaan Lingmanille.


Lingman sai jalan auki kk-linjan edessä. On Kamaran vuoro tehdä painottomalta puolelta pystyjuoksu selustaan ja Lingman hakee tätä chipillään/ristipallollaan.


Mutta Vujacicin pää oli välissä.


36. minuutilta seuraava kokeilu haavoittaa laitapuolustajan selustaa, kun Kairinen näkee Antmanin liikkeen... Hyökkäysmuotona on vaihteeksi alkuperäinen 3-2-5. Montenegron kk-linjan paine pallolliseen pelaajaan on olematon eikä sekään ole missään määrin kovin uusi asia, vaan perisynti jo MM-karsinnoista, kun muistissa on, miten helposti vastustajan topparit tuolloin pääsivät kuljettamaan välillä 25 metriin maalista.


Ristipallo jäi kuitenkin liian taakse ja Vesovic ehti lähes Antmanin iholle tämän jarrutettua. Kamara teki välikaistalta hänelle tyypillisen aloitteen vastustajan laitapuolustajan taakse. Näitä nähdään se kolmisen kappaletta per peli.


Kamara jätti kantapäällä Antmanille. Pukki hyökkäsi samalla Vujacicin jättämään aukkoon nerokkaasti.


Vukcevic kuitenkin oikeaoppisesti kavensi perässä ja blokkasi Pukin laukauksen.


Montenegronkin pelikirjaan ristipallot yhä vahvasti kuuluivat ja niillä pyrittiin luomaan 1v1-tilanteita laitakaistoille, mutta ongelmana oli yhä se, että toppareiden ristipalloissa oli epätarkkuutta ja tämäkin Vujacicin puolenvaihto karkasi yli sivurajan.


38. minuutilta kuva, kuinka Scekicin sisääntulokaan ei tukkinut välikaistoja kunnolla, vaikka hän on puolustusekspertti. Tässä Väisänen puhkoo keskikentän linjan hänen ja Camaj'n välistä, mutta isäntien onneksi syöttö karkasi saman tien Vukcevicille, kun Lingman ei syöttövarjosta liikkunut tarpeeksi pelattavaksi.


Minuutin päästä Montenegron klassista pallontuijotusta ja pelin puolen laidan tukkimista. Niinpä Alho tekee aloitteen painottomalta puolelta, mutta valitettavasti Ivanov ei sitä poiminut. Iso plussa Alholle kuitenkin tästä liikkeestä.


Avausjakson lopusta vielä yksi tilanne. Suomi tulee 3-1-6:lla. Mugosa ei saa suljettua Kairisen jalkaa, vaan seurauksena on ties kuinka mones puhkova syöttö ylätaskuun, joten välikaistojen tukkimisaikeet eivät Montenegrolla toimineet alkuunkaan. Antman putoaa leveydestä pelattavaksi.


Taidot riittivät jopa tuplattuna negatiivisessa peliasennossa pallonhallussa pitämiseen. Samalla Pukki taas liikkui laitapuolustajan selustaan saaden pystysyötön.


Vesovicin urheilullisuus kuitenkin riitti kipittämään vielä pelin alapuolelle ja tökkäämään pallon yli päädystä kulmapotkuksi, mutta lähellä oli seuraava onnistunut murtautuminen maalipaikkaan hänen selustastaan ja juuri tuo laita Montenegrolla vuoti MM-karsinnoissakin eritoten.


Suomen kolmas ja neljäs kulmapotku päätyivät vitosen alueelle Montenegron aluepuolustajien haaviin. Viidennessä kulmapotkussa taaemmat kohdepelaajat tekivät blokkaamalla tilan Ivanovin etutolppajuoksulle. Ei mitenkään uusi kuvio Suomen pelikirjassa.


Balic jäi telineisiin miestään vastaan, mutta tämän paremmasta asennosta Ivanov ei puskemaan päässyt, joten tauolle mentiin 0-0 lukemissa.

2. puoliaika


Tauolla Pohjanpalo korvasi Lingmanin. Suomi muutti muotonsa pallottomana 4-4-2:een. Hyökätessä puolestaan muoto näytti olevan 2-3-5, mikä on ollut tyypillistä Suomelle 4-4-2 paperiryhmityksellä, mutta se muuntui myös 2-2-6:een, jos Jenseniä huvitti nousta ja sysätä Antman välikaistalle. Tässä juuri laitapakit tuovat yhtä aikaa leveyden, laiturit ovat välikaistoilla ja kärkipari keskellä lähekkäin kombinaatioita varten. Mielenkiintoista oli myös se, että Glen rakensi peliä alempaa Montenegron muodon ulkopuolelta ja Kairisen tehtävä oli sijoittua kahden ylimmän prässilinjan väliin avausjaksoa etäämmälle Mugosasta, jotta hän voisi olla entistä paremmin pelattavissa ja kenties jatkaa yhdellä kosketuksella Kamaran syöttöjä kahden alimman linjan väliin.


Kamaralla ei kauaa kestänyt, kun hän puhkoi kk-linjan avoimella jalalla sen etupuolelta. Puolustuslinjastakin löytyi sopiva aukko, johon Källman teki aloitteen. Scekic on yleensä hyvä tukkimaan laitapuolustajan ja topparin väliset aukot, mutta nyt hän vuoti.


Källman voitti 1v1-tilanteen Scekicia vastaan ja käänsi takaviistoon Pukille.


Laukaus kuitenkin märällä nurmella epäonnistui.


Voittomaali rakentui seuraavalla minuutilla. Suomi hyökkää nyt juuri 2-3-5:llä. Kairinen on taas ylimpien prässilinjojen välissä. Glen on muodon ulkopuolella selkeästi Jensenin kanssa ja varsinainen topparipari Ivanov-Väisänen kierrättää vähän alempana. Antman on leveydessä vasemmalla, joten Jensen ei tukahduta häntä, vaan jää keskimmäiseen tasoon.


Kamara rytmitti peliä löytäen leveydestä Alhon. Laituri ei millään kapealta ehtinyt peittämään keskitystä. Hyvä valinta, kun Pohjanpalo oli tuotu kohdepelaajaksi.


Alhon keskitys oli kuitenkin rahtusen korkea eikä Pohjanpalo päässyt puskemaan.


Väisänen nappasi purkupallon syöttäen sen heti Kamaralle. Tämä puhkoo jo toistamiseen kk-linjan, mutta tällä kertaa Scekicin ja Jankovicin välistä löytäen Pohjanpalon boksista. Näennäistä tiiveyttä, vaikka kk-linja kapealla oli. Pukki on Jollen alapuolella samalla kaistalla kuin puoliajan alussakin pudotusta varten. Montenegron pojat tutusti tuijottavat pitkälti palloa havainnoimatta ympäristöä.


Pohjanpalo sitoo Vujacicin ja pudottaa Temelle, joka on täysin auki linjojen välissä, kun Montenegro ei käytä ankkuria, joka tukkisi tiloja.


Vesovicin on pakko kaventaa Vujacicin jättämään tilaan, koska muutoin Suomen kaikkien aikojen maalintekijä saa ampua vapaasti 14 metristä. Antman jää auki "leveyteen".


Pukki syöttää viereen ja Antman viimeistelee ykkösellä taka-alakulmaan ohi jähmettyneen Mijatovicin. Montenegro nolla, Suomi yksi. Pohjanpalon ja Pukin ohjeistaminen pelaamaan samalla kaistalla perätysten tuotti heti palkinnon. Toki myös Kamaran siirto muodon ulkopuolelle rakentamaan peliä oli hyvä, koska hän on taitavin rytmittämään peliä ja pystyi täten nauttimaan Montenegron kk-linjan tutusta passiivisuudesta.


Tässä näkyy Montenegron alivoimainen 2-4-3 hyökkäysmuoto. Vastassa on Suomen 4-4-2. Puolustuslinjassa oli 4v3-ylivoima ja toki monesti Glen/Kairinen porrasti valmiiksi alemmas, koska tiedossa oli vastustajan taipumus suoraviivaisuuteen ja siten he ennakoivat jo puolustuslinjan voittamia ykköspalloja tarjoten tuen kakkospalloihin lähelle kuten Kamara vaikkapa tässä tekee, vaikka hän on myös valmiudessa prässäämään Scekicia, jos Mijatovic ei olisikaan kiskaissut pitkää palloa.


51. minuutilla Suomi hyökkää 2-3-5:llä jälleen. Antman ei löydä tilaa ohittaa, vaan palauttaa alas Jensenille.


Jensen houkutteli hyvin Jovovicia lähemmäs ennen siirtoa Glenille. Se avasi taas väylän puhkoa kk-linja laiturin ja pohjapelaajan välistä. Antman puolestaan jatkoi liikettään taskuun Pukin mentyä leveyteen.


Antman siirsi Pukille pallon laadulliseen ylivoimatilanteeseen Vesovicia vastaan. Pukki punnersi ohi sisäkautta.


Vujacic luotti, että Pukki ei ohi tulisi, mutta toisin kävi. Niinpä hän oli myöhässä tukkimassa tilan laitapakin takana. Pukki käänsi takaviistoon.


Syöttö jäi liian taakse, joten Kairinen tai Antman ei päässyt laukomaan, vaan pallo piti pudottaa aina Kamaralle asti, jonka veto blokattiin.


Avausmaalin tapaan topparit ottavat purkupallon haltuun puolessa kentässä ja sitten nopealla temmolla liikuttavat sitten, jottei Montenegro saa levätä. Ivanov poimii ristipallolla Alhon luoden tälle eristetyn 1v1-tilanteen taas.


Camaj on myöhässä taas kipittäessään kapealta leveyteen. Alho puskee ykkösellä puolenvaihdon Kairiselle prässilinjojen väliin. Tämä on taas sijoittuneena siinä, johon hänet oli tauolla käsketty.


Alho tekee taustakierron vieden Balicin mukanaan. Kairinen puolestaan pyörähtää vikkelästi hapottavia juoksuja tehneen Camaj'n ympäri vaivattomasti.


Sen jälkeen tapahtuu Montenegron perisynti. Kollektiivi tuijottaa palloa ja painottoman puolen juoksu jää seuraamatta. Vesovic nukahtaa Antmania vastaan ja Kairinen huomaa sen.


Vujacic pääsi päineen puoliksi väliin, mutta chippi takatolpalle meni perille. Vesovic ei ehdi peittämään Antmanin jalkaa ja Källman pääsee takatolpalta puskemaan pallon tyhjiin, kun molemmat topparit ovat Pohjanpalossa ja Balic ei ehdi Alhon luota palaamaan avuksi. Montenegro nolla, Suomi kaksi. Vielä avausjaksolla pari painottoman puolen nousua eivät tulosta tuoneet, mutta tässä oli toisin. Hollantimainen takatolppahaavoitus ja Vesovicista pitää sanoa se, että hän pelasi kyllä pitkään aikaan huonoimman ottelunsa puolustussuuntaan.


55. minuutilta Suomen vastahyökkäys. Sen lisäksi, että Pohjanpalon ulkosyrjäsyötöt ovat taidetta, ne ovat myös suoraviivaisia mennen vastustajan puolustuslinjan taakse. Tämäkin pallo putosi Källmanin juoksulinjalle.


Aika nopeasti tässäkin kuitenkin punapaidat tulivat pallon alapuolelle ja Källmanin annettua syötön takaisin Pohjanpalolle, Scekic oli jo iholla. Pisteet kuitenkin Huuhkajille siitä, että Romania-kotipelistä poiketen vain päätöskymppiä ei vastahyökätty suoraviivaisesti, vaan alusta asti.


59. minuutilta kuva siitä, kuinka tappiolla Montenegron laiturit alkoivat prässätä aggressiivisemmin Suomen alakertaa puolessa kentässä. Se avasi lisää tilaa tietysti pelata muodonkin sisään, kun etäisyydet kasvoivat, mutta Suomen suurimmat hyökkäyshalut toisaalta katosivat kahden maalin johdossa. Tämä Montenegron laitureiden terävöityminen ei sikäli yllättänyt, että esimerkiksi marraskuussa muistaakseni Hollantia vastaan tappioasemassa 5-4-1 muoto muuttui selvästi 5-2-3:een, kun laiturit nousivat kärjen rinnalle prässäämään ja sama toistui ajoittain tässäkin pelissä.


Kymmenen minuuttia myöhemmin kuva Antmanista, joka källmanmaisesti jaksoi kipittää sulkemaan laitapuolustajan avoimen jalan.


Vesovic kuitenkin peippaili aikansa 1v1-tilanteessa ja sai lopulta jalan auki, joten keskitysten peittämisessä Antmanilla on yhä tehtävää. Suomen onneksi keskitys leijaili yli päädystä.


75. minuutilla Hostikka heti Källmanin korvattuaan tekee vastaavan aloitteen välikaistalta laitapakin taakse ja Alho poimii sen.


Balicin nopeus riitti Hostikkaa vastaan, muttei nyt ihan kaukana ollut, etteikö Hostikka olisi päässyt kääntämään takaviistoon Pohjanpalolle, joka tunnisti pukkimaisesti tilan kahden alimman linjan välissä. Hyvä murtautumisyritys.


76. minuutilla Montenegro loi toistamiseen lyhyen ajan sisään puolenvaihdolla 1v1-tilanteen Vesovicille Antmania vastaan.


Tämä rynni itsensä pihalle toistamiseen ja Vesovic pääsi vapauttamaan M. Vukcevicin laitapakki-Jensenin selustaan. Suomen onneksi keskitys meni Hradeckyn syliin.


Ottelun lopusta vielä pari tilannetta. Nyt Montenegro vyöryy toiselta laidalta ja luo 2v2-tilanteesta keskityspaikan. Hostikka hoiti leiviskänsä seuraten Balicia, mutta Camaj sai jalan auki Alhoa vastaan.


Keskitys suuntautui tietysti takatolpalle, mutta Jolle seurasi kurinalaisesti Scekicia ja oli välissä. Erinomaista.


Antman sähelsi sen jälkeen kolmannen kerran potkaisten ohi kakkospallosta, joka ajautui Vesovicille ja tämä sai oikean jalkansa vapaaksi kolmatta kertaa Antmania vastaan.


Hradecky irtosi maaliltaan, muttei yltänyt toiseen perättäiseen takatolppanostoon, vaan haparoi pallon eteensä kuten Kusenissakin satunnaisesti.


Väisänen kuitenkin torjui Durdevicin maanuoliaisen, mutta eipä tämä yllättänyt, että Montenegron ottelun paras maalipaikka syntyi keskityksestä.


Seuranneen kulmapotkun Ivanov purki viidestä metristä Romania-pelien tavoin. Hän on kerrassaan arvokas parhaan maalintekosektorin erikoistilannepuolustaja.


Jatkotilanteessa Soirikaan ei Antmania paremmin suoriutunut, vaan Vesovic pääsi vapauttamaan M. Vukcevicin Jensenin taakse. Vaikka Haksabanovic oli ollut jo tunnin vaihdossa, muut astuivat tämän saappaisiin ja tekivät aloitteita laitapuolustajien taakse.


Balic kavensi painottomalta puolelta takatolpalle saakka, mutta puski merkkaamattomana pelaajana ohi etukulman, joten lopputulos oli 0-2. Kiitos tästä Kansojen liigan sesongista Huuhkajat ja palstatoverit.

[Rytsölä bros]

Kiitos Salming yksityiskohtaisesta otteluraportista!