Juniorityö ja tiedolla johtaminen

[KVilho]

Tulee tuota FBn junnupuolta välillä lueskeltua ja siellä tuli jollain tasolla tämä asia vastaan. Myös liiton jutuissa tiedolla johtamista nostetaan usein esille. Usein myös tunnutaan mittaavan juniorityön tasoa sillä paljonko pelaajia on maajoukkueissa tmv. Myös majujen pärjääminen muiden maiden jengejä eri ikäluokissa tuntuu olevan vertailukohde.

Mietin sitä että mikä asia / mittari kertoisi parhaiten sen miten meidän juniorityömme taso asettuu vs. muu maailma / eurooppa? Yhdessä FB väännössä vertailtiin sitä miten suomalaisia pelaajia on esim. euroopan huippusarjoissa. Maajoukkuekuvioihin pääseminenhän kertoo tilanteen maan sisällä, seura vs. seura, mutta ei suomen juniorityö vs. euroopan juniorityö.

Hetken tuota asiaa mietittyäni parhaalta vertailukohdalta tuntuisi se miten meidän juniorityömme tuloksia kelpuutetaan maailman / euroopan top-x sarjoihin. Ikään kuin miten meidän jalkapallokouluista valmistuvat kelpaavat työelämään.

Voi olla että liitto tämmöisiä tiedolla johtamisen kuvioita tekeekin, touhuissa paremmin mukana olevat tietää paremmin.

Jos nyt otetaan vaikka euroopan top 10 sarjat. Noin 20 jengiä per sarja joissa n. pelaajaa per jengi (potentiaalista kentällemenijää). Tämä tekee noin 400 pelaajaa per maa / ylin sarjaporras.  Isoimmissa maissa se 2. sarjaporras on vielä kova jne. Aika helposti voisi sen 10 000 ammattilaista sanoa olevan Euroopassa ? Kuinka suuri osa tästä on meidän pelaajia? Voisiko tämä olla se perusindeksi millä juniorityömme kehitystä mitattaisiin pitkässä juoksussa? xx / 10 000. Voitaisiin seurata myös ikäryhmittäin.

Paljonko tästä massasta on Suomalaisia jotka ovat sinne Suomalaisen junnupolun kautta nousseet? Tottakai tarvitaan tarkennuksia ja erilaisia kertoimia, mutta voitaisiinko tältä pohjalta löytyä trendi jota voisimme seurata, ja josta voisimme oikeasti päätellä ovatko toimenpiteet valmennuksessa / olosuhteissa tmv. oikeasti tepsineet. Vaadittaisiin ehkä eri sarjoille / sarjatasoille painoarvoja.

Keskustelua tuntuu nyt ohjaavan paljon se että todetaan jonkun asian olevan pielessä, mutta ei oikein ole mitään selkeää mittaria sille tepsiikö korjaus vai ei. Pyritään löytämään se omalle asialle sopiva mittari jonka kautta onnistuminen tai epäonnistuminen todetaan.

Toki tämäkään mittari ei olisi täydellinen, mutta mielestäni kertoisi sen onko valmennusessa menty eteenpäin vai ei. Ko. mittari olisi myös siitä hyvä että tieto on varmasti saatavilla ja jopa voisimme taaksepäin katsella tämän "käyrän" kehittymistä ja nähdä onko aikaisemmin tehdyt parannukset / korjaukset vaikuttaneet käyrään. Välillä tuntuu että korjaustoimenpiteet ovat semmoisia että tehdään vaan kovempaa väärin, mutta kun mistään ei voida katsoa että metsään menee, niin ei olla tehty väärin. Ei ole sovittua mittaria josta toimenpiteen tehon voisi tarkistaa.

[Jortsukka]

Näissä keskusteluissa koen suurimmiksi ongelmiksi:

1) Todetaan että ongelmia ja jopa osataan sanoa missä ne ongelmat on, mutta ei osata sanoa minkäänläisiä ratkaisumalleja asioihin

2) Etsitään omalle suppealle näkökulmalle yhtä yksittäistä oikeaa ratkaisua

3) Tehdään näitä analyysejä usein että "tämä on vikana" jne. mutta koskaan ei päästä eteenpäin ja taas x-vuoden päästä tehdään uusi tutkimus.

Ilman mitään tieteellistä analyysiä vain katsomalla millä tasolla esim. Veikkausliigassa dominoinut pelaaja pelaa ulkomailla, voidaan todeta että aika kaukana ollaan maailman tai euroopan jopa edes pohjoismaan huipusta. Esimerkkinä vaikka Naatan Skyttä. Täysin dominoiva pelaaja Veikkausliigassa jo 17-vuotiaana. Mennyt hurjasti eteenpäin, mutta 20-vuotiaanakaan ei meinaa mahtua Ligue 2:n joukkueen kokoonpanoon tai ainakaan avaukseen. Silti U21 maajoukkueessa Skyttä on ali-ikäisenäkin joukkueen aivan parhaita, jos ei paras pelaaja. Tästä voidaan siis päätellä että todella kaukana ollaan huipusta, jos meidän parhaat pelaajat ovat tuota tasoa, puhumattakaan sitten ei aivan niin hyvistä pelaajista. Jos mietitään vaikka kun meidän U-17(eli -05 syntyneet) pelasivat Euroopan huippumaita vastaan, niin ei montaa suomalaista pelaajaa jotka olisivat mahtuneet noihin kilpailijoiden joukkueeseen. Ainoastaan Juho Talvitie oli sillä tasolla että olisi varmasti ollut muissa avauksessa.

Nyt sitten mitä itse ehdottaisin ratkaisuksi tähän ongelmaan ja missä vaiheessa ongelma syntyy? Ongelma syntyy heti kun meillä aloitetaan jalkapallon harjoittelu. Miksikö? Siksi että liian moni pelaaja saa heti alusta saakka niin huonon ympäristön että mahdollisuus koskaan päästä ammattilaiseksi on jo käytännössä alussa heti 0. Okei, silti sieltä voi yksittäisiä pelaajia tulla, mutta se vaatii sitten esim. perheen tasolta isoja panostuksia.

Nyt kun voidaan(minun väitteeni) todeta että ongelma syntyy heti alussa, niin ratkaisu on se että palloliiton ja seurojen toimesta pystyisimme panostamaan heti alkuvaiheen valmennukseen ja sen laadun nostamiseen. Tämän lisäksi seuratasolla meidän pitäisi pystyä tukemaan sitä mantraa että mahdollisimman moni saisi harrastaa jalkapalloa omalla tasollaan ja tason vaihtuessa silti olisi mahdollisuus harrastaa edelleen omalla tasollaan laadukkaasti. Miten voisimme siis tehdä asioita paremmin.

Seuraavat toimenpiteet:

1) Seurojen pitäisi pystyä profiloitumaan paremmin, esim. pienempien seurojen pitäisi pystyä silti luomaan mahdollisimman hyvää toimintaa ainakin U12 saakka. Tätä pitäisi palloliiton ja alueen isojen seurojen pystyä tukemaan (rahallisen tuen lisäksi ennenkaikkea myös tiedollinen tuki kouluttamisen muodossa)

2) Pienten seurojen pitäisi pystyä hyödyntämään yhteistyötä paremmin. Esim. yksittäinen seura ei ehkä pysty palkkaamaan valmentajaa joka hoitaa nuorimmat kaksi ikäluokkaa, mutta mitä jos kaksi pienempää seuraa palkkaisi tämän henkilön puoliksi?

3) Valmennuskoulutusten laadun selvä nostaminen. Nykyisellään koulutusten sisältö voi olla ihan ok, mutta koulutukset ovat liian pinnallisia raapaisuita sekä liikaa kouluttajan laadusta kiinni

4) Pelaajakehityksessä pitäisi pystyä tukemaan myöhemmin kasvavia/nuorempia pelaajia paremmin-> isojen seurojen pitäisi luoda kehitysjoukkueita pelaajille jotka ovat myöhemmin syntyneitä/kasvussa jäljessä

5) Kokonaisvaltaisesti progressio valmennuksessa ei toimi. Pelaajien tekniset ominaisuudet ovat vajavaiset, pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat vajavaiset ja taktiset valmiudet myös. Ei ole yksittäisiä isoja puutteita, vaan ollaan yleisellä tasolla kaikessa vähän/enemmän jäljessä maailmaa.

6) Liiton pelijärjestelmän pitäisi pystyä tukemaan paremmin pelaajakehitystä. Nykyisellään sarjat ovat lyhyitä ja kovia pelejä parhaille joukkueille tulee liian vähän

7) Parhaat seuravat pääsevät liian helpolla-> esim. HJK:n resurssien ja pelaajarekryn jatkuvan kehityksen tuloksena HJK:n pitäisi voittaa muut suomalaiset seurat luokkaa 6-0 vähintään joka pelissä. En näe tätä HJK:n viaksi, mutta nyt kun SPL:n tai EL:n voittaminen riittää, niin ei nähdä sitä että näiden ympäristöjen ero kasvaa kokoajan kv-tasolle. Esim. U12 vaiheessa HJK:n joukkue voi vielä pelillisesti pärjätä ulkomaalaista akatemiaa vastaan, mutta vaikka molempien pelaajarekry on aktiivista tämän jälkeen niin myöhemmässä vaiheessa ero kasvaa valtavaa vauhtia. Tämä toki liittyy vahvasti myös kohtaan 5, mutta silti näissä isoimmissa seuroissa pitäisi olla paljon kriittisempiä omasta toiminnasta. HJK:n tavoite pitäisi kuitenkin mielestäni olla että sieltä parhaat pelaajat edustaisivat Mikael Forssellin tasoa(eli Bundesliiga&Valioliiga), mutta nykyisellään HJK:n parhaat pelaajat menevät Ruotsiin, Tanskaan, tms. Otan siis esimerkkinä HJK:n koska he ovat silti eniten näitä kasvattaneet ja ovat Suomen kärkeä, mutta Suomen kärki(kin) on kaukana siitä missä pitäisi

Toki tämän kärjen ongelma liittyy siihen että kuten sanottua aiemmin tekstissäni, niin heti alussa meillä ei ole samanlaista pyramidi-mallia kuin muualla, vaan meillä on sellainen kapea jalka josta vielä kokoajan kaventuu ryhmä-> pienestä massasta tulee kokoajan pienempi ja tätä kautta ne yksittäiset läpi menevät pelaajat ovat sitten heikompia kun voisivat olla.

[Spangen]

U12 puolella profiilia ovat nostaneet viime aikoina useat pikkuseurat. PK, Gnisu, EPS. FC Espoo jo vanhemmissakin. Se ei ole enää pelkkä Klubi, KäPa, Honka kolmikko. Joku voi väittää, ja saattaa olla oikeilla jäljilläkin, että tämä johtuu esim. Klubin heikosta työstä nuoremmissa ikäluokissa. Mutta joka tapauksessa muutama pikkuseura on parantanut.

Miksi sitten parhaat eivät ole tarpeeksi korkealla tasolla? Lähes jokainen Suomesta siirtyvä sanoo, että vaatimustaso, kilpailu ja fysiikka ovat isommissa futismaissa korkeammalla tasolla. Helpointa noista olisi korjata fysiikka, ja se tapahtuisi urheilemalla monipuolisesti ainakin D-junnuihin asti.

[KVilho]

Näissä keskusteluissa koen suurimmiksi ongelmiksi:

1) Todetaan että ongelmia ja jopa osataan sanoa missä ne ongelmat on, mutta ei osata sanoa minkäänläisiä ratkaisumalleja asioihin

2) Etsitään omalle suppealle näkökulmalle yhtä yksittäistä oikeaa ratkaisua

3) Tehdään näitä analyysejä usein että "tämä on vikana" jne. mutta koskaan ei päästä eteenpäin ja taas x-vuoden päästä tehdään uusi tutkimus.

Ilman mitään tieteellistä analyysiä vain katsomalla millä tasolla esim. Veikkausliigassa dominoinut pelaaja pelaa ulkomailla, voidaan todeta että aika kaukana ollaan maailman tai euroopan jopa edes pohjoismaan huipusta. Esimerkkinä vaikka Naatan Skyttä. Täysin dominoiva pelaaja Veikkausliigassa jo 17-vuotiaana. Mennyt hurjasti eteenpäin, mutta 20-vuotiaanakaan ei meinaa mahtua Ligue 2:n joukkueen kokoonpanoon tai ainakaan avaukseen. Silti U21 maajoukkueessa Skyttä on ali-ikäisenäkin joukkueen aivan parhaita, jos ei paras pelaaja. Tästä voidaan siis päätellä että todella kaukana ollaan huipusta, jos meidän parhaat pelaajat ovat tuota tasoa, puhumattakaan sitten ei aivan niin hyvistä pelaajista. Jos mietitään vaikka kun meidän U-17(eli -05 syntyneet) pelasivat Euroopan huippumaita vastaan, niin ei montaa suomalaista pelaajaa jotka olisivat mahtuneet noihin kilpailijoiden joukkueeseen. Ainoastaan Juho Talvitie oli sillä tasolla että olisi varmasti ollut muissa avauksessa.

Nyt sitten mitä itse ehdottaisin ratkaisuksi tähän ongelmaan ja missä vaiheessa ongelma syntyy? Ongelma syntyy heti kun meillä aloitetaan jalkapallon harjoittelu. Miksikö? Siksi että liian moni pelaaja saa heti alusta saakka niin huonon ympäristön että mahdollisuus koskaan päästä ammattilaiseksi on jo käytännössä alussa heti 0. Okei, silti sieltä voi yksittäisiä pelaajia tulla, mutta se vaatii sitten esim. perheen tasolta isoja panostuksia.

Nyt kun voidaan(minun väitteeni) todeta että ongelma syntyy heti alussa, niin ratkaisu on se että palloliiton ja seurojen toimesta pystyisimme panostamaan heti alkuvaiheen valmennukseen ja sen laadun nostamiseen. Tämän lisäksi seuratasolla meidän pitäisi pystyä tukemaan sitä mantraa että mahdollisimman moni saisi harrastaa jalkapalloa omalla tasollaan ja tason vaihtuessa silti olisi mahdollisuus harrastaa edelleen omalla tasollaan laadukkaasti. Miten voisimme siis tehdä asioita paremmin.

Seuraavat toimenpiteet:

1) Seurojen pitäisi pystyä profiloitumaan paremmin, esim. pienempien seurojen pitäisi pystyä silti luomaan mahdollisimman hyvää toimintaa ainakin U12 saakka. Tätä pitäisi palloliiton ja alueen isojen seurojen pystyä tukemaan (rahallisen tuen lisäksi ennenkaikkea myös tiedollinen tuki kouluttamisen muodossa)

2) Pienten seurojen pitäisi pystyä hyödyntämään yhteistyötä paremmin. Esim. yksittäinen seura ei ehkä pysty palkkaamaan valmentajaa joka hoitaa nuorimmat kaksi ikäluokkaa, mutta mitä jos kaksi pienempää seuraa palkkaisi tämän henkilön puoliksi?

3) Valmennuskoulutusten laadun selvä nostaminen. Nykyisellään koulutusten sisältö voi olla ihan ok, mutta koulutukset ovat liian pinnallisia raapaisuita sekä liikaa kouluttajan laadusta kiinni

4) Pelaajakehityksessä pitäisi pystyä tukemaan myöhemmin kasvavia/nuorempia pelaajia paremmin-> isojen seurojen pitäisi luoda kehitysjoukkueita pelaajille jotka ovat myöhemmin syntyneitä/kasvussa jäljessä

5) Kokonaisvaltaisesti progressio valmennuksessa ei toimi. Pelaajien tekniset ominaisuudet ovat vajavaiset, pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat vajavaiset ja taktiset valmiudet myös. Ei ole yksittäisiä isoja puutteita, vaan ollaan yleisellä tasolla kaikessa vähän/enemmän jäljessä maailmaa.

6) Liiton pelijärjestelmän pitäisi pystyä tukemaan paremmin pelaajakehitystä. Nykyisellään sarjat ovat lyhyitä ja kovia pelejä parhaille joukkueille tulee liian vähän

7) Parhaat seuravat pääsevät liian helpolla-> esim. HJK:n resurssien ja pelaajarekryn jatkuvan kehityksen tuloksena HJK:n pitäisi voittaa muut suomalaiset seurat luokkaa 6-0 vähintään joka pelissä. En näe tätä HJK:n viaksi, mutta nyt kun SPL:n tai EL:n voittaminen riittää, niin ei nähdä sitä että näiden ympäristöjen ero kasvaa kokoajan kv-tasolle. Esim. U12 vaiheessa HJK:n joukkue voi vielä pelillisesti pärjätä ulkomaalaista akatemiaa vastaan, mutta vaikka molempien pelaajarekry on aktiivista tämän jälkeen niin myöhemmässä vaiheessa ero kasvaa valtavaa vauhtia. Tämä toki liittyy vahvasti myös kohtaan 5, mutta silti näissä isoimmissa seuroissa pitäisi olla paljon kriittisempiä omasta toiminnasta. HJK:n tavoite pitäisi kuitenkin mielestäni olla että sieltä parhaat pelaajat edustaisivat Mikael Forssellin tasoa(eli Bundesliiga&Valioliiga), mutta nykyisellään HJK:n parhaat pelaajat menevät Ruotsiin, Tanskaan, tms. Otan siis esimerkkinä HJK:n koska he ovat silti eniten näitä kasvattaneet ja ovat Suomen kärkeä, mutta Suomen kärki(kin) on kaukana siitä missä pitäisi

Toki tämän kärjen ongelma liittyy siihen että kuten sanottua aiemmin tekstissäni, niin heti alussa meillä ei ole samanlaista pyramidi-mallia kuin muualla, vaan meillä on sellainen kapea jalka josta vielä kokoajan kaventuu ryhmä-> pienestä massasta tulee kokoajan pienempi ja tätä kautta ne yksittäiset läpi menevät pelaajat ovat sitten heikompia kun voisivat olla.

Kun en lajista tiedä, mutta tiedolla johtamisesta muista kuvioissa edes vähän, niin lähtökohtaisesti koitin avata keskustelua siitä.

Logiikkahan menisi kutakuinkin näin:

Leikitään että meillä olisi edellä mainitsemani tieto olemassa. Siitä voisimme todeta että korjausliikkeitä tarvitaan. Eli tiedolla johtamisen kautta toteamme kehittämiskohteen.

Ongelma tietysti on että jos virhe tehdään jo alussa, niin siihen kohdistetun korjausliikkeen toimivuus näkyisi kuvattuina euroopan seurajoukkue-edustuksina vasta vuosien päästä.

Toisaalta jos voidaan todeta että joku joukkue toimii jo nyt niin kuin on tavoitetila, niin tulosten pitäisi näkyä pienessä mittakaavassa sen kautta.

Se mitä haen ei ole mikään yksittäinen tutkimus (jos sitä tässä tarkoitit tuolla vastauksella) vaan ikään kuin koko ajan päällä oleva "nopeusmittari" josta voidaan nähdä reaaliaikaisesti tilanne.

[KVilho]

U12 puolella profiilia ovat nostaneet viime aikoina useat pikkuseurat. PK, Gnisu, EPS. FC Espoo jo vanhemmissakin. Se ei ole enää pelkkä Klubi, KäPa, Honka kolmikko. Joku voi väittää, ja saattaa olla oikeilla jäljilläkin, että tämä johtuu esim. Klubin heikosta työstä nuoremmissa ikäluokissa. Mutta joka tapauksessa muutama pikkuseura on parantanut.

Miksi sitten parhaat eivät ole tarpeeksi korkealla tasolla? Lähes jokainen Suomesta siirtyvä sanoo, että vaatimustaso, kilpailu ja fysiikka ovat isommissa futismaissa korkeammalla tasolla. Helpointa noista olisi korjata fysiikka, ja se tapahtuisi urheilemalla monipuolisesti ainakin D-junnuihin asti.

Jos näin on niin nyt olisi hyvä dokumentoida tämä mainitsemissasi seuroissa tehdyt korjausliikkeet, että voitaisiin nähdä niiden toimivuus tulevaisuudessa. Luulisi takaisinkytkennän onnistuvan sitten aikanaan.

Tuota fysiikkahommaa tosiaan paljon nostetaan. Fysiikassa (niin kuin sen ymmärrän) on se hyvä puoli että se on mitattavissa suurimmilta osin. Kaippa ne isommissakin futismaissa jotain testejä pitää. Pidetään samoja ja vertaillaan. Sama treenien osalta (miten treenaava fysiikkaa / muita lajeja)?

[KVilho]

Selvennän vielä...

Eli ensimmäinen askel tässä asiassa olisi se, että sopisimme sen mittarin joka (erilaisilla varianteilla ja selittävillä / kompensoivilla) kertoisi yltasolla sen missä junioritouhuissa suhteessa muihin maihin mennään.

Kun tästä olisi sovittu, niin olisimme yhtä mieltä edes siitä että meneekö meillä hyvin vai huonosti.

[Jortsukka]

Selvennän vielä...

Eli ensimmäinen askel tässä asiassa olisi se, että sopisimme sen mittarin joka (erilaisilla varianteilla ja selittävillä / kompensoivilla) kertoisi yltasolla sen missä junioritouhuissa suhteessa muihin maihin mennään.

Kun tästä olisi sovittu, niin olisimme yhtä mieltä edes siitä että meneekö meillä hyvin vai huonosti.

Mielestäni selvä mittari on se mille tasolle meidän juniori- ja/tai aikuispelaajat pääsevät kun menevät ulkomaille. Mittari ei siis ole se että saamme nuorisomaajoukkuepelaajia, vaan mittari tulisi olla se että saamme esim. Bundesliigapelaajia. Toki pitkässä juoksussa mieluiten niin että pelaajat ovat ensin pelanneet esim. 2-4 vuotta Veikkausliigaa ja sen jälkeen vasta lähtevät. Seurat saavat hyödyn ensin pelaajasta kentällä ja sitten vielä rahana.

Toinen hyvä mittari voisi olla millä summalla myymme pelaajia, mutta siinä sitten puhutaan ehkä enemmän jo seurojen statuksesta kuin pelaajien tasosta.

[Nuorenanätti]

Mittari ei siis ole se että saamme nuorisomaajoukkuepelaajia...

Tästä voidaan vielä jakaa kotimaisten seurojen välisiä leveilyoikeuksia, mutta kansainvälisenä mittarina tämä ei tosiaan oikein toimi, kun noita nuorisomaajoukkuepelaajia on joka vuosi aika lailla saman verran, oli taso mikä tahansa.

Kärjen terävyys ja onnistuminen huippujen osalta tulee varmaan parhaiten mitattua sillä, paljonko suomalaisia - ja nimeomaan suomalaisen juniorimyllyn kasvatteja - on ulkomailla pelaamassa. Tämä sitten jonkinlaisella kertoimella sarjatason mukaan ja saadaan suhdeluku eri vuosien välille. Tämäkään ei ole ihan yksiselitteinen mittari suomalaiselle juniorikentälle, kun kovin usein huippujen taustalta löytyy osaavia ja intohimoisia vanhempia, jotka puskevat lapsensa kohti huippua. Tästä nyt esimerkkinä vaikka Eremenkot, joiden menestystä kansainvälisillä kentillä ei ilman sarkastista sävyä voi täysin laittaa suomalaisen junioriskenen yleisen onnistumisen piikkiin. Minustakin tämä mittari on kuitenkin laajemmassa mittakaavassa ihan kelpo määrittelemään sitä, miten huippujen kanssa on onnistuttu.

Junnujalkapallon tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään tuottaa pelaajia 2. Bundeksen tarpeisiin. Esimerkiksi jalkapallokulttuurin synnyn tai kansanterveyden kannalta iso merkitys on myös lisenssipelaajien määrällä sekä junioreissa että aikuisissa. Tämä kuvastaa minusta mittarina harrastuksen laajuutta ja antaa hyvän vuosittaisen vertailuluvun siihen, kuinka isolta osalta jalkapallosta on tullut tai tulossa kansallispeli.

Sitten, kun nämä kaksi yhdistetään, saadaan minusta myös hyvä vertailuluku sille, miten juniorivalmennus kokonaisuudessaan on onnistunut. Jos meillä on vähän huippuja ja vähän harrastajia, ei mene hyvin kummallakaan. Jos meillä on vähän huippuja ja paljon harrastajia, ei olla onnistuttu huippujen valmentamisessa, vaikka periaatteessa materiaalia olisi ollut. Jos meillä on paljon huippuja, mutta vähän harrastajia (en usko tämän kovin helposti toteutuvan), ollaan ehkä onnistuttu huippujen valmennuksen kanssa, mutta kustu hommia muuten ruohonjuuritasolla. Tämä voi hetken näyttää hyvältä, mutta tulevaisuudessa pienet harrastajamäärät tarkoittavat kuihtuvaa ja kituvaa jalkapallokulttuuria ja samalla lopulta vähenevää määrää huippupelaajia, koska lahjakkaiden pelaajamassa, josta huippuja tulisi kasvattaa, on väistämättä pienempi.

Vertailukohdaksi voi sitten laskea muiden maiden vastaavat luvut ja suhteuttaa niitä väkimäärään. Niistä saadaan sitten vertailuluvut sille, miten hyvin maan jalkapallotehtaalla menee.

e: Tykkäsin muuten Jortsukan kehityslistasta, vaikka se ei täysin vastannutkaan alkuperäiseen kysymykseen.

e2: Kuten jo todettua, ongelma mittaamisessa on myös aikajänne. Lasten valmennukseen tehdyt linjamuutokset näkyvät kansainvälisillä kentillä vasta noin 15 vuoden kuluttua. Juuri nyt pitäisi näkyä "Kaikki Pelaa" -ideologian romuttaminen, joka tehtiin 2000-luvun alkuvuosina. Ideologiaa pidettiin käsittääkseni melko laajalti huippujalkapallon kannalta katastrofaalisena virheenä. Siitä luopumisen pitäisi siis kaiken logiikan mukaan nyt tai ainakin kohta näkyä suomalaisten - ja nimenomaan Suomessa junnupolun käyneiden - ennennäkemättömänä ryntäyksenä kansainvälisille kentille. Muutos tapahtui jotakuinkin 2001-2002 -syntyneiden kohdalla niin, että ne ikäluokat ovat jo kokonaisuudessaan olleet vapaat "Kaikki pelaa" -ikeestä. Vai onko niin, ettei sen jälkeen ole onnistuttu juuri sen paremmin? Voi, kunpa olisi joku mittari, millä tätä laskea.

[KVilho]

Niin paljon hyviä kommentteja ja ajatuksia tullut muilta, ettei oikein edes tiedä miten niihin lähtisi vastaamaan.

Yleisellä tasolla nykytilasta vielä, siis tämmöisen ulkopuolisen ihmettelijän näkökulmasta.

Käytetään nykytilan kuvaamiseen huonoa auto-esimerkkiä. Sehän on inhimillistä että pyritään hakemaan semmoinen mittari, joka saa oman toiminnan näyttämään mahdollisimman hyvältä.

Tällä hetkellä jokainen taho rakentaa kuvan auton nopeaudesta itselle parhaiten sopivalla tavalla. Yksi laittaa pään ikkunasta ulos ja toteaa "Hemmetin lujaa mennnään!. Toinen on sitä mieltä että tuskin liikutaan kun Ladan penkki ei edes tärise. Kolmas on varma että mennään ainakin sataa kun moottori pitää niin kovaa ääntä. Neljäs on sitä mieltä että alle rajoitusen mennään kun ei ole sakkojakaan tullut jne.

Ennen kuin sovitaan yhdessä, että mitä halutaan mitata ja miten tarvittava tieto mittarin luomiseksi saadaan, katsoo jokainen asian sieltä mistä se parhaiten tukee omaa näkökulmaa / etua. Tämä ei ole tiedolla johtamista, vaan selittämällä johtamista.

Mittari pitää sopia ennen kuin mitään lähdetään edes tekemään koska helposti mittarikin rakennetaan toivottujen asetelmien mukaan.

[erno]

Tiedolla johtaminen on jotenkin käytyyn keskusteluun nähden ehkä vähän sivuraiteille menevä termi. Yleisesti niin ammatillisessa kirjallisuudessa kuin koulutusmateriaaleissa tällä termillä viitataan menetelmään jossa esim. johonkin dataan perustuen jokin yksikkö yritetään saada suoriutumaan paremmin tai tehokkaammin. Tällaisessa menettelyssä ei siis ole kauhean olennaista se mitä tapahtuu oman yksikön ulkopuolella, vaan nimenomaan tapahtumat omassa yksikössä. Juniorijalkapalloon johdettuna tämän siis pitäisi viitata ennemmin siihen, että jalkapalloseuraa pyrittäisiin johtamaan niin että kun seurassa tiedetään mihin vaikkapa nykyinen u10 pystyy ja mihin nykyinen u10 ei pysty, niin tähän dataan pohjaten pyrittäisiin kehittämää omaa toimintaa niin että nykyinen u8 pystyisi mahdollisimman monessa asiassa parempaan kahden vuoden päästä. Vertaaminen johonkin portugalin juniorituotantoon on täysin irrelevanttia, mutta tuolta voi toki käydä ottamassa oppia tarvittaessa.

U12 puolella profiilia ovat nostaneet viime aikoina useat pikkuseurat. PK, Gnisu, EPS. FC Espoo jo vanhemmissakin.

Mun oma vanhempi lapsi on U10 ikäluokkaa ja koska ollaan "pikkuseuran" kasvatti, niin aika monet hänen kaveripiiristään on nyt miettineet että missä sitä pitäisi tulevaisuudessa jalkapalloa pelata kun omasta organisaatiosta ei oikein meinaa enää sellasta kunnollista kilpajoukkuetta löytyä. Koska fyysinen lokaatiomme on Helsingistä länteen, niin EPS, FC Espoo, Honka ja HJK näissä keskusteluissa on ollut mukana. Yksi tuosta nyt jo Klubin U10 akatemiaan siirtyikin, mutta nämä muut ovat katselleet enemmän tähän lähialueille. Paperilla (ja korostan tässä siis että paperilla, koska käytännön kokemusta ei ole) se mitä vaikkapa Honka ja EPS tässä ikäluokassa akatemiassa tarjoaa eroaa toisistaan melkoisen vähän. Toki Hongalla on ehkä edelleen parempi "klangi", mutta kun vanhempana katsoin mitä noihin konkreettisesti kuuluu ja minkälaista vastinetta rahalle saa, ero on suht maltillinen. Eli käytännössä tulisi mieleen, että nämä pikkuseurat (EPS:n kutsuminen pikkuseuraksi lienee kyseenalaista monella tavalla) ovat kuroneet eroa umpeen näihin suurempiin.

[Stürmer]

Jos nyt verrataan vaikka jääkiekkoon, niin isoin ero tulee siitä, että edelleenkään futisjunnut Suomessa eivät käytännössä pysty haaveilemaan edes itsensä elättämisestä jalkapallolla, saati rikastumisesta.  Ja tämä on taatusti se yksittäinen suurin eroavaisuus myös isojen futismaiden ja -kulttuurien kanssa.  Yksilöhän kuitenkin viime kädessä päättää kuinka paljon haluaa panostaa ja henkilökohtainen motivaatio on ratkaiseva.  Millään systeemillä (pl. ex-Neuvostoliitto) kun ei ketään voi pakottaa huippu-urheilijaksi.  "Hieman" kärjistäen voi sanoa jopa, että juniorityön laadun merkitys on vähäinen, ellei omaa tahtoa ole.  Niinpä tässäkin tiedolla johtaminen edellyttäisi juurisyiden ymmärtämistä ja tunnistamista.

[Nuorenanätti]

Tiedolla johtaminen on jotenkin käytyyn keskusteluun nähden ehkä vähän sivuraiteille menevä termi.

Jotta voidaan keskustella tiedolla johtamisesta, pitää ensi olla tieto, mitä tiedolla johtamisella jalkapallossa tarkoitetaan. Sitä varten pitäisi määritellä, mitä tietoja tarvitaan, jotta tiedolla johtaminen jalkapallossa voidaan riittävän tarkasti terminä määritellä. Ollaan akateemisen tiedeyhteisön ytimesssä, jossa konkreettisen tutkittavan asian konteksti hämärtyy ja tiede itsessään alkaa tuottaa ongelmia ja kysymyksiä, joiden pohtiminen synnyttää pseudotietellistä itseriittoista dialogia vailla mitään kosketuspintaa alunperin pohdittuun aiheeseen. Tavallinen kansa sanoisi, että puhutaan paskaa.

Eikö muuten SHA:n yksi keskeisistä teeseistä ole ollut nimenomaan riittävän tiedon kerääminen juniorijalkapallosta, jotta tiedon analysointi ja sitä kautta tiedolla johtaminen olisi ylipäätään mahdollista. Koska jos ei ole tietoa, ei olemattomalla voi johtaa. Tai voi, mutta olamattomaan tietoon perustuva tiedolla johtaminen johtaa tiettävästi olemattomiin tuloksiin. Samalla tuota kerättyä tietoa on ollut tarkoitus verrata ulkomaalaisiin toimijoihin, jotta kerätystä tiedosta saadaan jalostettua analyysejä ja uutta tietoa, jotta voidaan yhä tehokkaammin johtaa tiedolla suomalaisen juniorijalkapallon kehitystä.

Nyt dataa varmaan alkaa jo olla jonkinlaisiin analyyseihin. Tietoa siis on. Ainakin pitäisi olla, jos kerättiin oikeaa ja olennaista tietoa. Enää puuttuu johtaminen.

[KVilho]

Jotta voidaan keskustella tiedolla johtamisesta, pitää ensi olla tieto, mitä tiedolla johtamisella jalkapallossa tarkoitetaan. Sitä varten pitäisi määritellä, mitä tietoja tarvitaan, jotta tiedolla johtaminen jalkapallossa voidaan riittävän tarkasti terminä määritellä. Ollaan akateemisen tiedeyhteisön ytimesssä, jossa konkreettisen tutkittavan asian konteksti hämärtyy ja tiede itsessään alkaa tuottaa ongelmia ja kysymyksiä, joiden pohtiminen synnyttää pseudotietellistä itseriittoista dialogia vailla mitään kosketuspintaa alunperin pohdittuun aiheeseen. Tavallinen kansa sanoisi, että puhutaan paskaa.

Eikö muuten SHA:n yksi keskeisistä teeseistä ole ollut nimenomaan riittävän tiedon kerääminen juniorijalkapallosta, jotta tiedon analysointi ja sitä kautta tiedolla johtaminen olisi ylipäätään mahdollista. Koska jos ei ole tietoa, ei olemattomalla voi johtaa. Tai voi, mutta olamattomaan tietoon perustuva tiedolla johtaminen johtaa tiettävästi olemattomiin tuloksiin. Samalla tuota kerättyä tietoa on ollut tarkoitus verrata ulkomaalaisiin toimijoihin, jotta kerätystä tiedosta saadaan jalostettua analyysejä ja uutta tietoa, jotta voidaan yhä tehokkaammin johtaa tiedolla suomalaisen juniorijalkapallon kehitystä.

Nyt dataa varmaan alkaa jo olla jonkinlaisiin analyyseihin. Tietoa siis on. Ainakin pitäisi olla, jos kerättiin oikeaa ja olennaista tietoa. Enää puuttuu johtaminen.

Jotain samantyyppisiä ajatuksia (hieman turhautuneita) välillä, mutta varmaan tämä mun ulosantikaan ei se selkein ole.

Oma mielikuva on että tiedolla johtamisen - käsite on hieman laajempi kuin ernon kuvaama.

Sanotaan kuitenkin että yksikkö olisi nyt Suomen juniorijalkapallo. Tavoitteena luoda indeksi jolla voitaisiin seurata Suomalaisen juoniorijalkapallotyön kehittymistä (miten Suomalaisen juniorityön tulokset kelpaavat kansainvälisesti). Tämä ehdottamani mittari ei siis varsinaisesti vertailsi Suomalaista jalkapalloa muihin maihin vaan ainostaan muodostaisi vertailuluvun josta voitasiin ihan karkeimmalla mahdollisella tasolla seurata suhteellista muutosta ja näin kuvaisi nimenomaan muutosta oman yksikön sisällä (Suomalainen juoniorjalkapallotyö). Kiintopiste josta tarkastelupisteet otettaisiin olisi vain ulkopuolinen.

Eihän tämä mittari vielä selittäisi miksi muutoksia tapahtuu, mutta olisipa edes se. Jos trendi olisi hyvä niin tietäisimme että suunta on oikea, mutta jos indeksi osoittaa alaspäin, niin tietäsimme että jotain tehdään väärin.

Sitten kun muutoksia havaitaan, voidaan aloittaa niiden asioiden etsiminen, joihin sitten pitää sopia omat mittarinsa (jalkapallon yhteiskunnallinen rooli, valmennus, pelaajien markkinointi, halu lähteä ammattilaiseksi jne.)

Myös tehtyjen korjausten teho näkyisi karkealla tasolla tästä mittarista.

Miten voit tietää jonkun ikäluokan pärjäämisen paranemisen / heikkenemisen, kun sinulla ei ole mitään mittaria joka sinulle sen kertoo? Niin kuin tuossa oli aikaisemmin, niin esim. majuosuudet / pärjäämiset kilpailullisesti eivät sitä kerro.

Indeksin rakentamiseksi kuulostaisi hyvältä vaihtoehto jossa kansainväliseen kovimpaan kärkeen ripustettaisiin kolmio jonka pohjaa laskettaisiin niin kauan että sisälle jäisi (10 000 / 20 000 tmv.) kovimman sarjan pelaajaa. Ineksi rakentuisi sitten suhdeluvusta Suomen junnutuotannon hedelmistä kolmion sisällä vs. kaikki kolmion sisälle jäävät.

Tässä mittarissa olisi sekin hyvä puoli ettei siihen sisältyisi mittareihin sisältyvää riskiä, eli itse mittarista tulee strategista tavoitetta tärkeämpi (sitä saa mitä mittaa). Suomalaisen juniorityön hedelmien lisääntyminen valitussa vertailujoukossa tuskin haittaisi ketään /ei tukisi Suomifutksen strategiaa

[Matti Lintunen]

Olen seurannut sivusta tätä pitkään ja oli "pakko" rekisteröityä.

Nuorena nätti (itsehän olen vanhana komea...) puhui jotain paskan puhumisesta, ja sitähän nämä mittarit oikeastaan ovat.

Mitään objektiivisia mittareita tähän on aika vaikea rakentaa tai tuloslaskelmia.

Minua on aina ihmettänyt esimerkiksi se, että kun suomalainen pelaaja siirtyy ulkomaille, ekana tulee vastaan se, että fysiikka ei riitä ja laitetaan erilaisia kuureille.

Miten tämä on mahdollista? Suomessa on maailman pisin pre-season, fysiikan treenaaminen helpoin osa futiksen treenamisessa. Eikö muka ole tietoa vaatimustasosta?

Puhutaan paljoin myös temposta ja siihen tottumisesta, osin myös fyysisesti. Fyysisesti ei pitäisi olla ongelmia, pallo sen temmon tekee eli kyse on taidosta, pelikäsityksesta ja pelinopeudesta.

Sellaista tietoa on vaikea löytää, jolla mitään voidaan johtaa. Fyysisiä testejä on jne, oman kokemukseni mukaan yksi suurista ongelmista on nopeuskestävyys - alussa suomalainen on yhtä nopea kuin vaikka saksalainen, 80+ minuuteilla ei enää ole.

Ehkä vaan ryhdyttäisiin valmentamaan?

Sitten valmentamisen tavoitteet kohdalleen, mihin tähdätään. Joukkuemenestykseen junnuissa, pelaajien kehittämiseen vai molempiin (sekin on mahdollista, jos osaa) - kunhan joku tavoite on. taustatiedot auttavat.

[mieskone]

Veikkaisin, että esim. saksassa käytetään paljon NHL tyylistä voima ja kestävyysharjoittelua jossa nuoret pelaajat ohjataan hankkimaan joltain hämärältä seuraa lähellä olevalta henkilöltä energiaa. 

[Jortsukka]

Veikkaisin, että esim. saksassa käytetään paljon NHL tyylistä voima ja kestävyysharjoittelua jossa nuoret pelaajat ohjataan hankkimaan joltain hämärältä seuraa lähellä olevalta henkilöltä energiaa. 

No varmasti käytetään niin harmaan alueen, kuin sen yli olevia asioita, enemmän maailmalla, mutta ei se nyt yksistään selitä suomalaisten ongelmia.

[KVilho]

Olen seurannut sivusta tätä pitkään ja oli "pakko" rekisteröityä.

Nuorena nätti (itsehän olen vanhana komea...) puhui jotain paskan puhumisesta, ja sitähän nämä mittarit oikeastaan ovat.

Mitään objektiivisia mittareita tähän on aika vaikea rakentaa tai tuloslaskelmia.

Minua on aina ihmettänyt esimerkiksi se, että kun suomalainen pelaaja siirtyy ulkomaille, ekana tulee vastaan se, että fysiikka ei riitä ja laitetaan erilaisia kuureille.

Miten tämä on mahdollista? Suomessa on maailman pisin pre-season, fysiikan treenaaminen helpoin osa futiksen treenamisessa. Eikö muka ole tietoa vaatimustasosta?

Puhutaan paljoin myös temposta ja siihen tottumisesta, osin myös fyysisesti. Fyysisesti ei pitäisi olla ongelmia, pallo sen temmon tekee eli kyse on taidosta, pelikäsityksesta ja pelinopeudesta.

Sellaista tietoa on vaikea löytää, jolla mitään voidaan johtaa. Fyysisiä testejä on jne, oman kokemukseni mukaan yksi suurista ongelmista on nopeuskestävyys - alussa suomalainen on yhtä nopea kuin vaikka saksalainen, 80+ minuuteilla ei enää ole.

Ehkä vaan ryhdyttäisiin valmentamaan?

Sitten valmentamisen tavoitteet kohdalleen, mihin tähdätään. Joukkuemenestykseen junnuissa, pelaajien kehittämiseen vai molempiin (sekin on mahdollista, jos osaa) - kunhan joku tavoite on. taustatiedot auttavat.

Hyvä homma. Tervetuloa vääntämään näin opposition puolesta.

Näissä näkee hyvin miten eri lailla asioista ajattelee. Itse taas olen sitä mieltä että ilman mittareita emme tässä asiassa pääse koskaan eteenpäin, vaan pyöritään samaa ympyrää. Toisaalta ymmärrän että taidan olla esikuntakomppanian ainut tahdissa kulkeva Tulee mieleen Hyvät, Pahat ja Rumat - ohjelman jakso jostain 90-luvun puolivälistä, jossa joku ufohörhö (Lauri-Leena Luukkanen tmv.) oli kutsuttu keskutelemaan. Ongelma vaan oli että kun Simo Rantalainen halusi väitellä siitä onko ufoja olemassa, niin Lauri-Leena taas oli tullut keskutelemaan siitä minkälainen yhteistykuntarakenne näillä pienillä vihreillä miehillä oli. Molemmat keskustelijat olivat turhautuneita - yleisö varmasti viihtyi.

Pakko kuitenkin vielä sen verran kysyä että onko myös FIFA-ranking pashaa? Siinä on mielestäni aika lailla sama analogia kuin ehdotetussa. Siinä missä FIFA-ranking mittaa sitä millä tasoilla eri maiden a-maajoukkuiden taso on niin juniorityö-ranking mittaisi millä tasolla ko. maan juniorityö on. Kyseinen ranking toimisi myös hyvänä indeksinä toiminnan kehittymisen seuraamisen mittarina.

FIFA-rankingkään ei millään lailla kompensoi maiden asukasmäärien, jalkapallon yhteiskuntamerkityksen tai minkään muunkaan, vaan kylmästi pistää järjestykseen.

[Matti Lintunen]

FIFA-ranking on helppo mittari, se perustuu raakaan dataan eli tuloksiin. Se on siinä mielessä objektiivinen, ja ehkä se kertoo maajoukkueen tasosta, tosin ei pelkästään, sillä siihen vaikuttaa myös se ketä vastaan kukin maajoukkue pelaa.

Mutta se ei anna mitään apuja maajoukkueen tai sen pelaajien kehittämiseen. Vai antaako? Voiko tuolla mittarilla johtaa jotain? Jos voi, mitä?

Jos joku kehittää täysin objektiivisen mittariston junioritoiminnalle, onnittelen. Sehän ei voine perustua mihinkään menestykseen. Vai voiko?

Nuorisomaajoukkueiden? Suomalaisten junnujoukkueiden menestykseen/tuloksiin ulkomaisissa/kansainvälisissä turnauksissa? No, minusta ei, ja suomalaiset junnujoukkueethan menestyvät oikein hyvin turnauksissa C-ikään asti.

Miksi, sitäkin voi kysyä? Satsataanko enemmän joukkuepelin kautta tulevaan menestykseen vai ovatko suomalaiset pelaajat hyvää kansainvälistä tasoa taidoiltaan ja fyysisiltä, taktisilta tai henkisiltä ominaisuuksiltaan? Tämän aiheen perusteella eivät ole.

Fyysinen testipatteristohan on helppo saada aikaan. Tai olisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä siitä mitä kannattaa testata ja missä iässä. Ja nämä testithän pitäisi aina suorittaa samanlaisissa ja standardoiduissa olosuhteissa.

Mutta mitä nämä testit sitten kertovat pelaajasta ja verrataanko pelaajia keskenään vai pelaajaa hänen oman kehityksensä suhteen? Tässäkin on paljon kysymyksiä.

Miten sitten voitaisiin mitata taitoa, pelikäsitystä objektiivisesti ja miten voidaan näiden ominaisuuksien kehitystä mitata jollain mittareilla?

Vai mitä mittareita tarkoitat? Palloliittohan kai jo luokittelee seuroja jollain tavalla/tasolla? Ja on laatuohjelmaa ja ties mitä - mutta onko siellä mittareita muun kuin seuratoiminnan osalta? Sehän ei välttämättä kerro mitään esimerkiksi valmennuksen tasosta kentällä?

[KVilho]

Semmoista tässä mietin että mihin perustuu se näkemys, että lahjakkaimmat valitsee Suomessa lajikseen jääkiekon tai että jääkiekko on jotenkin esim. junioritouhuissa edellä jalkapallon vastaavaa kotosuomessa?

Tarkoitushakuisuuden takia laitoin tähän threadiin tämän kysymyksen....

[Matti Lintunen]

Kenen näkemys tuo on?

Vaikea myös mitata mikä laji on edellä mitäkin, kun toinen on maailman suurin (tai ainakin suurimpia, riippuu kai miten mitataan) ja sitä pelataan varmaan jokaisessa maapallon maassa, ei toki varmaan ihan kaikissa "tosissaan", ja toista pelataan tosissaan alle 10 maassa. Sen tiedän, että tunti- ja lukumääräisesti jääkiekossa harjoitellaan enemmän, mutta lajien harjoittelun vertailu on täysin hedelmätöntä. Esimerkiksi tässä toiset juoksevat "koko" ajan, toiset liukuvat.

Raha ja tulevaisuuden näkymät ovat iso vaikutin varmaan. Jos olet tarpeeksi hyvä lätkäliigaan nojailemaan mailaan neloskentän laiturina, palkkasi on parempi kuin 95 prosentilla Veikkausliigapelaajista. Jos olet hyvä avauksen pelaaja, mutta et ihan huippu, saat kolmasosan nelosketjun pelaajan palkasta ja yhden 20-osan naisista. Jos hyvin menee.

Ja kuinka monta futissuomalaista ansaitsee ulkomailla miljoonia per kausi? Tai edes satojatuhansia? NHL:ssä noin 30 yhdensuuntaisella sopparilla ja paljon enemmän kaksisuuntaisella, KHL:ssä moni vuoli miljoonia, jos ei ollut tarpeeksi hyvä änäriin (tai halukas ja halusi päästä halvemmalla) ja siihen sitten Euroopan muut liigat.

[KVilho]

Kenen näkemys tuo on?

Vaikea myös mitata mikä laji on edellä mitäkin, kun toinen on maailman suurin (tai ainakin suurimpia, riippuu kai miten mitataan) ja sitä pelataan varmaan jokaisessa maapallon maassa, ei toki varmaan ihan kaikissa "tosissaan", ja toista pelataan tosissaan alle 10 maassa. Sen tiedän, että tunti- ja lukumääräisesti jääkiekossa harjoitellaan enemmän, mutta lajien harjoittelun vertailu on täysin hedelmätöntä. Esimerkiksi tässä toiset juoksevat "koko" ajan, toiset liukuvat.

Raha ja tulevaisuuden näkymät ovat iso vaikutin varmaan. Jos olet tarpeeksi hyvä lätkäliigaan nojailemaan mailaan neloskentän laiturina, palkkasi on parempi kuin 95 prosentilla Veikkausliigapelaajista. Jos olet hyvä avauksen pelaaja, mutta et ihan huippu, saat kolmasosan nelosketjun pelaajan palkasta ja yhden 20-osan naisista. Jos hyvin menee.

Ja kuinka monta futissuomalaista ansaitsee ulkomailla miljoonia per kausi? Tai edes satojatuhansia? NHL:ssä noin 30 yhdensuuntaisella sopparilla ja paljon enemmän kaksisuuntaisella, KHL:ssä moni vuoli miljoonia, jos ei ollut tarpeeksi hyvä änäriin (tai halukas ja halusi päästä halvemmalla) ja siihen sitten Euroopan muut liigat.

Ei kai varsinaisesti suoraan kenenkään, mutta aina välillä tälläkin foorumilla törmää tämäntyyppisiin kommentteihin.

Koitin vähän lukuja katsella ja sen jälkeen laittaa asioita "mittakaavaan". Eräälaisen tiedolla johtamisen hengessä tämäkin.

Googlen mukaan  futaajia on maailmassa n. 270 miljoonaa. En tiedä miten esim. 3. maissa homma lasketaan, mutta huippufutareita näistäkin maista tulee ... mutta mennään tällä 270  miljoonalla.

Jääkiekon pelaajia on samaisen googlen mukaan noin 1,6 miljoonaa. Jalkapallo on siis n. 160 kertaa suurempi laji näiltä osin (mun mielestä yksi parhaista mittareista kuvaamaan lajin "suuruutta").

Tämähän tarkoittaa sitä että kun valitaan vaikka johonkin jengiin ammattilaispelaajaa, niin silloin kun lätkässä mietitään otetaan Tero vai Mark, niin fudiksessa on rivissä vielä 320 jannua. Kilpailu on kertakaikkiaan aivan eri sfääreissä. Toisaalta jos meikäläinen valitaan, niin ko. kaveri on voittanut 160 kertaa suuremman kilpailun? Kiivennyt 160 kertaa suuremman vuoren huipulle. Lätkän pelaajan metri on futarin 160 metriä.

Sitten toinen näkökulma:

Suomessa on noin 80 000 jääkiekon harrastajaa. Tämä tarkoittaa sitä että jääkiekkolijoista noin 5% on Suomalaisia (80 000:1600000). En teidä mikä on Suomalaisten pelaajien suhde per NHL jengi.

Toisaalta jalkapalloilijoita googlen mukaan olisi Suomessa noin 135 000. Tämä tarkoittaa että maailman jalkapalloilijoista 0,05 prosenttia on meikäläisi (saatoin laskea väärinkin mutta siis, 135 000 / 270 000 000). Onkos se nyt sitten puoli promillea? Tämä tarkoittaisi sitä että jos otettaisiin TOP liigoja sen verran että pelaajia niistä tulee se 10 000, niin samassa suhteessa meikäläisiä pelaajie niissä pitäisi olla noin 5 kpl. En tiedä osuuko yhtään sinnepäin.

Sitten vielä semmoine kysymys että mitä luulette kuinka tosissaan jääkiekkoväki ottaisi  jos joku laji / ko. lajin edustaja, jonka harrastajamäärä maailmassa olisi 160 kertaa pienempi, tulisi keulimaan / antamaan neuvoja?
Sitä tietoa en löytänyt millä joukkuelajilla olisi maailmassa 10 000 harrastajaa.

Edit. Poolon pelaajiakin on melkeen 25000.

[Matti Lintunen]

Kuka on keulinut?

Jääkiekko taitaa olla "ykköslaji" vain kahdessa maassa eli Kanadassa ja Suomessa.

Mitä yhteistä näillä on futiksen suhteen? Hyvin vähän pelaajia huippusarjoissa ja huippujoukkueissa ja avainpelaajia...ööh...kaksi Suomesta (Pukki ja Luke), Kanadasta en tiedä. Maajoukkueiden menestys futiksessa korkeintaan keskinkertaista, lätkässä aika paljon parempaa. Kanadan ehkä  jopa huonompaa kuin Suomen.

Mutta ei ne lahjakkaimmat valitse aina lätkää ja aika harvassa itse asiassa ovat ne, jotka ovat huippulahjakkaita molemmissa lajeissa.

Tuohon valintaan vaikuttaa moni asia, ihan jo fyysisestä koosta alkaen, ja jos olet yhtä hyvä molemmissa ja pidät molemmista yhtä paljon ja pitää valita sarjajyryys toisessa, niin Suomessa se on lätkä, koska siinä voit olla vain ihan hyvä liigapelaaja ja saat sen verran sukan varteen, että uran jälkeenkin on vähän tallessa (ellet ole Hannes Hyvönen).

[KVilho]

Kuka on keulinut?

Jääkiekko taitaa olla "ykköslaji" vain kahdessa maassa eli Kanadassa ja Suomessa.

Mitä yhteistä näillä on futiksen suhteen? Hyvin vähän pelaajia huippusarjoissa ja huippujoukkueissa ja avainpelaajia...ööh...kaksi Suomesta (Pukki ja Luke), Kanadasta en tiedä. Maajoukkueiden menestys futiksessa korkeintaan keskinkertaista, lätkässä aika paljon parempaa. Kanadan ehkä  jopa huonompaa kuin Suomen.

Mutta ei ne lahjakkaimmat valitse aina lätkää ja aika harvassa itse asiassa ovat ne, jotka ovat huippulahjakkaita molemmissa lajeissa.

Tuohon valintaan vaikuttaa moni asia, ihan jo fyysisestä koosta alkaen, ja jos olet yhtä hyvä molemmissa ja pidät molemmista yhtä paljon ja pitää valita sarjajyryys toisessa, niin Suomessa se on lätkä, koska siinä voit olla vain ihan hyvä liigapelaaja ja saat sen verran sukan varteen, että uran jälkeenkin on vähän tallessa (ellet ole Hannes Hyvönen).

En kohdistanut tuota keulimisosuutta suhun. Vähän huonosti lainasin.

En tiedä laskettaisiinko tuo Pukki ja Luke - taso about top 2000 (top 5 liigojen kokoonpanot n. 5*20*20 = 2000). Silloinhan mentäisiin suhteessa harrastajamääriin jo aika lailla siinä promillen kohdalla.

Mun mielestä nämä luvut osoittaa että jalkapallon ja jääkiekon pärjäämistä ei ola millään tasolla järkevä vertailla. Siinä on sen verran iso mittakaavaero. Vähän niin kuin pikkuautoa ja oikeaa autoa vertailisi, tai itse asiassa ei kun pikkuauto taitaa olla noin 1:64 eikä 1:160.

[emilkostadinov]

Tutkimuksen tulos oli, että aikuisten huiput ovat tyypillisesti aloittaneet lajinsa myöhemmin ja harrastaneet enemmän muita lajeja kuin muut, vähemmän menestyneet maajoukkueurheilijat.

Parhaiten menestyneet urheilijat eivät yleensä loista nuorten sarjoissa vaan ajavat aikuisina ohi nuorisotähdistä.

Güllich arvelee yhdeksi syyksi sitä, että useita lajeja harjoittelemalla oppii omaksumaan tehokkaasti lisää vaikeita
taitoja

Esimerkiksi jalkapallossa vakuutellaan, että laji on niin vaikea ja kilpailtu, ettei siinä voi pärjätä kuin harjoittelemalla kurinalaisesti suuria määriä pienestä asti.

Silti jopa jalkapallon mahtimaassa Saksassa on osoitettu, että maajoukkueen Bundesliiga-pelaajat ovat erikoistuneet myöhemmin ja harrastaneet muita lajeja pitempään kuin alasarjojen pelaajat.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008562243.html

[Kaihlamo]

Tutkimuksen tulos oli, että aikuisten huiput ovat tyypillisesti aloittaneet lajinsa myöhemmin ja harrastaneet enemmän muita lajeja kuin muut, vähemmän menestyneet maajoukkueurheilijat.

Parhaiten menestyneet urheilijat eivät yleensä loista nuorten sarjoissa vaan ajavat aikuisina ohi nuorisotähdistä.

Güllich arvelee yhdeksi syyksi sitä, että useita lajeja harjoittelemalla oppii omaksumaan tehokkaasti lisää vaikeita
taitoja

Esimerkiksi jalkapallossa vakuutellaan, että laji on niin vaikea ja kilpailtu, ettei siinä voi pärjätä kuin harjoittelemalla kurinalaisesti suuria määriä pienestä asti.

Silti jopa jalkapallon mahtimaassa Saksassa on osoitettu, että maajoukkueen Bundesliiga-pelaajat ovat erikoistuneet myöhemmin ja harrastaneet muita lajeja pitempään kuin alasarjojen pelaajat.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008562243.html

Silti jopa jalkapallon mahtimaan Saksan maajoukkuepelaajat ovat nykyisellään pääosin ammattilaisseurojen akatemioiden kasvatteja lapsuusvaiheesta asti. Muutenkin aika "salasuomaista" tutkimustulkintaa taas harrastettu - noista Güllichin tutkimuksista kun on olemassa myös ihan numeropohjaista faktaa pelkkien löysien heittojen vastapainoksi. Muiden lajien harrastamiseksi laskettiin myös esim. se että futari kävi heittelemässä koripalloa kavereiden kanssa. Ja tuntimääräisesti puhuttiin niin pienistä eroista, jotka selittyvät ennemminkin kokonaisliikuntamäärän kautta kuin sen että "harrastivat" jotain toista lajia.

Jokainen voi käydä itse katsomassa vaikka wikipediasta mikä on nykyisellään kaikkien suurimpien jalkapallomaiden yleisin pelaajapolku maajoukkuetasolle. Se on mahdollisimman aikaisin ammattilaistason akatemiatoimintaan ja se käytännössä tarkoittaa sitä että a) nämä eivät ole lapsena seuratoimminnassa harrastaneet monia lajeja ja b) ovat olleet jo lapsiurheiluvaiheessa aika hyviä harrastamassaan lajissa. Tietenkään ei kaikista lapsitähdistä tule huippuja aikuisena, ihan yhtä tavalla  99% meistä ihmisistä ei tule yhtään missään asiassa huippuja aikuisena vaikka tehtäisiin mitä. Poikkeuksia löytyy aina, mutta on suorastaan urheilun ja varsinkin lapsiurheiluvaiheen vihapuhetta ylläolevan kaltaiset löysät heitot ilman todellisia faktoja.