Tutkimuksen tulos oli, että aikuisten huiput ovat tyypillisesti aloittaneet lajinsa myöhemmin ja harrastaneet enemmän muita lajeja kuin muut, vähemmän menestyneet maajoukkueurheilijat.
Parhaiten menestyneet urheilijat eivät yleensä loista nuorten sarjoissa vaan ajavat aikuisina ohi nuorisotähdistä.
Güllich arvelee yhdeksi syyksi sitä, että useita lajeja harjoittelemalla oppii omaksumaan tehokkaasti lisää vaikeita
taitoja
Esimerkiksi jalkapallossa vakuutellaan, että laji on niin vaikea ja kilpailtu, ettei siinä voi pärjätä kuin harjoittelemalla kurinalaisesti suuria määriä pienestä asti.
Silti jopa jalkapallon mahtimaassa Saksassa on osoitettu, että maajoukkueen Bundesliiga-pelaajat ovat erikoistuneet myöhemmin ja harrastaneet muita lajeja pitempään kuin alasarjojen pelaajat.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008562243.htmlJa sitten jos haluaa todellisen kuvan niin voi tutustua oikeaan tutkimukseen ja sen tulkitaan:
https://eerikkila.fi/monipuolisuus-vai-monilajisuus-miten-jalkapalloilussa-voi-paasta-huipulle/Mm.
"Mitä selvisi?
Maajoukkuepelaajilla ja 1st Bundesliigapelaajilla oli amatöörejä enemmän omatoimista jalkapallon pelaamista lapsuusvaiheessa. Ohjatun jalkapalloharjoittelun määrässä oli eroja vasta 15 ikävuoden jälkeen, jolloin maajoukkuepelaajat ja etenkin 1st Bundesliigapelaajat harjoittelivat enemmän jalkapalloa ohjatusti.
Maajoukkuepelaajilla oli nuoruusvaiheessa enemmän muiden lajien harjoittelua kuin amatööreillä ja 1st Bundesliigapelaajilla. Muiden lajien harjoitusmäärät olivat kuitenkin pieniä verrattuna jalkapallon harjoitusmääriin. Jalkapalloa omatoimisesti ja ohjatusti harjoiteltiin 15–18 vuoden iässä keskimäärin 350 kertaa vuodessa kun taas muita lajeja omatoimisesti ja ohjatusti harjoiteltiin vastaavassa iässä keskimäärin 60 kertaa vuodessa."
Eli todellisuudessa jo lapsuusvaiheessa on ollut enemmän jalkapallon harjoittelua ja tukilaji on ollut vähän yli kerran viikossa tapahtuvaa harjoittelua.
Olen aika monta kertaa tätä samaa asiaa käynyt, mutta tuntuu että vähintään kerran vuodessa joutuu saman asian toteamaan. Jalkapallo eroaa monesta muusta urheilulajista ja tärkeää ymmärtää sen eroavaisuus. Ensinnäkin sitä pelataan jaloilla, toisekseen se on maailman harrastetuin ja kilpailuin laji ja kolmannekseen joukkuepeli. Näiden asioiden takia sitä on mahdotonta verrata vaikka johonkin judoon, karateen, kestävyysjuoksuun tms.
Niin kauan kun jotkut näkevät jalkapallon kehittymisen eduksi että JaniPetteri käy 3-5 kertaa viikossa pelaamassa lätkää, niin ei ihme että kehitystä ei tapahdu. Suomi on varmasti maailman ainoa maa jossa nähdään jalkapallon kehittymisen kompastuskivenä se että pelaajat viettävät liikaa jalkapallon äärellä ja liian vähän muiden lajien.
JA ei, tämä ei tarkoita etteikö jalkapalloharjoittelun pitäisi olla monipuolista ja liikuntamäärien riittävää, vaan ainoastaan mitä sanoin. Pallon kanssa on vietettävä todella paljon aikaa ja samalla elettävä urheilullisesti muutenkin.
Edit: Lisätään että omakohtaisesti seurannut läheltä ~10 pelaajaa josta tullut jalkapalloammattilaisia(Suomessa tai ulkomailla) kaikkia yhdistänyt muutama yhdistävä tekijä:
1) Ovat tehneet todella paljon pallon kanssa omalla ajalla työtä. Joko harjoitelleet, pelailleet kavereiden kanssa, jne.
2) Perhe on tukenut täysillä pelaajien kehittymistä kaikin heille mahdollisin tavoin
3) Pelaajat ovat liikkuneet myös vapaa-ajalla paljon