Ei tuo 50+1 -säännöstä luopuminen tietenkään mihinkään arabi-Ingolstadteihin johtaisi. Ne sijoittajille kiinnostavimmat seurat olisivat yhä suuria, mieluiten perinteisiä seuroja, kuten Dortmund, Mönchengladbach, Frankfurt ja miksei jopa Bayern. HSV:n ja Schalken kaltaiset seurat saattaisivat uusin rahoin palata kansalliselle huipulle, mutta muilta osin tuo sääntömuutos tuskin keikauttaisi voimasuhteita radikaalisti. Kärkipään tasoeroja se voisi kuitenkin tasoittaa. Nykytilanteessa rikkaat rikastuvat entisestään ja mahdollisten haastajien kasvumahdollisuuksia rajoitetaan. Samalla Hoffenheimin ja Leipzigin toimintamallit ovat tällä hetkellä lähes ainoita tapoja nousta kärkisijojen tuntumaan.
Tuo rahan mättäminen ei toki ole 50+1 -säännön vastaistakaan. Ei sitä ole ikinä pyritty kieltämään, tietenkään. Bundesligassa ei ole mitään estettä sille, että yksittäinen sijoittaja omistaisi seuran osake-enemmistön tai vaikka koko puljun. Sen sijaan säännöllä on pyritty pitämään nimellinen äänienemmistö seuran jäsenistöllä. Nimellinen lähinnä siksi, että ikinä kaikki rivijäsenet eivät äänioikeuttaan käytä ja lisäksi rahoittajilla on aina todellista äänimääräänsä enemmän painoarvoa.
Sijoittajien raha etsii tietenkin helpoimmat kohteet saada täysi määräysvalta. Se on huomattavasti todennäköisempää jossain kämyisessä syrjäkylässä, kuin suuressa perinneseurassa. Kuitenkin tärkein pointti on, että talousdoping kaikissa muodoissa vääristää kilpailua ja nostaa helpommin pinnalle joukkueita, joita kohtaan ei ole aitoa kiinnostusta. Tarpeeksi kauan jatkuessaan tämä tappaa mielenkiinnon koko sarjasta. Aivan sama vaikka Ingolstadt ja Sinsheim hankkisivat kaaderinsa täyteen mbappeja ja hålandeja, näiden keskinäinen ei juurikaan liikuttaisi massoja.
