FC Inter - HJK (3.5. iltakuudelta Veritaksella ja Ruudussa)

[Interturku]

Näinkö katsomoon aivan väärin kun mielestäni linja liputti vaparin interille tuosta tilanteesta josta tuli rankkariin johtanut vapari HJK:lle?

Et. Koko matsin kujalla ollut avustettava, jolta lippukin kerran hajosi, olisi siinä tuominnut käsivirheen Terholle ja Interille vaparin, mutta Antamo päätti toisin.

[Hunaja]

Junnupelien osalta sama, mutta ei se vaikutus ole samanlainen aikuisten peleissä. Näen, että aika äärimmäistä pitää olla, jotta aikuisten pelissä pelin aikana sinne kentälle vaikutetaan. Yliarvostettua hommaa se pelinaikainen huutelu.

Jees, sitten me ollaan samaa mieltä, mitä valmentaja pystyy kentälle välittämään. Olen luullut, että puhutaan erilaisista asioista.

Täältä tosiaan usein saa kuvan ikään kuin valmentajat olisivat jotain puppet mastereita, jotka pelien aikana ohjailevat pelaajia kuin jollain pleikkariohjaimella konsanaan, tehden kaikki pelien aikaiset päätökset heidän puolestaan.

Tai siis niissä tapauksissa, joissa valmentaja ei ole yleisesti pidetty ja kyseiset ratkaisut ovat heikkoja. Pelaajien hyvät ratkaisut puolestaan lasketaan aina pelaajan yksilötaidon piikkiin, jota ne toki ovatkin. Samaa ilmiötä havaittavissa maajoukkueosiossa Rive-vihaajien keskuudessa, jossa pahimmillaan jokainen epäonnistunut keskityspallokin laitetaan Riven piikkiin

[agsu]

Täältä tosiaan usein saa kuvan ikään kuin valmentajat olisivat jotain puppet mastereita, jotka pelien aikana ohjailevat pelaajia kuin jollain pleikkariohjaimella konsanaan, tehden kaikki pelien aikaiset päätökset heidän puolestaan.

Näin ei tietenkään ole, mutta mielenkiintoista kuunnella kuinka mikromanagerointia tuo Koskelan huutelu välillä kuitenkin on. Ihan tyyliin "Pelaaja X, pari metriä alemmas". Jotenkin olin kuvitellut että valmentajat keskittyvät pelin aikana enemmän siihen isoon kuvaan ja tuo pikkuasioiden hiominen hoidettaisiin treenikentällä.

[M13]

Näin ei tietenkään ole, mutta mielenkiintoista kuunnella kuinka mikromanagerointia tuo Koskelan huutelu välillä kuitenkin on. Ihan tyyliin "Pelaaja X, pari metriä alemmas". Jotenkin olin kuvitellut että valmentajat keskittyvät pelin aikana enemmän siihen isoon kuvaan ja tuo pikkuasioiden hiominen hoidettaisiin treenikentällä.

Tämähän on ihan pelaajan omaksumiskyvystä kiinni. Valmentaja voi vaikuttaa hyvin moneen asiaan pelin aikana ja usein esim. prässin korkeutta tai muotoa säädettäessä joutuu jotakin yksittäistä pelaajaa ohjaamaan "mikromanageroinnilla". Lähtökohtaisesti tämä ei ole paha asia, vaikka se nyt sellaiseksi halutaan nostaa. Äkkiseltään toista sataa asiaa tulee mieleen joihin valmentaja voi pelin aikana tehdä muutoksia. Koskelan pidettävyydestä olen epäileväinen ja se vaikuttaa kaikkeen. Pelaajat ovat ammattilaisia ja sietävät tuota, vaikka raskaalta valmentajalta vaikuttaakin. Tänään(kin) HJK oli vaisu

[Stalinisti]

On kieltämättä molempiin suuntiin aika erikoisesti vihelletty matsi.

Monesti on Veritaksella tuntunut että Antamolla on jotain Interiä vastaan. Mutta ei. Se vaan on niin helvetin huono tuomari.

[Max Krabber]

Se pitää pelistä vielä sanoa, että kotijoukkueenkin kannattajat vihaavat tepsiä eli kiitokset sinne Helsingistä saapuneille chanttaajille

[Interturku]

Se pitää pelistä vielä sanoa, että kotijoukkueenkin kannattajat vihaavat tepsiä eli kiitokset sinne Helsingistä saapuneille chanttaajille

Älä yleistä. Mä ainakin rakastan Interiä, en niin jaksa vihata ketään, jokanen tyylillään.

[Salming]

FC Inter - HJK 0-1 3.5.2022, Veikkausliiga

FC Inter 4-4-1-1

Källman 9
Haro 11
Forsell 10 - Arsalo 18 - Jyry 16 - Tamminen 21
Niska 2 - Ruxi 6 - Ketting 4 - Arciero 25
Viitala 1

HJK 5-2-3

Hostikka 7 - Radulovic 18 - Boujellab 10
Jair 6 - Martic 17
Murilo 20 - Raitala 22 - Tenho 15 - Toivio 4 - Terho 19
Hazard 1

Viime vuosien tapaan Inter-HJK oli ottelu, jota ei voinut missata paikan päällä. Kyseessä oli viides kerta seitsemään vuoteen, kun näin tämän otteluparin. Viimeksi Klubi Konferenssiliigan kenraaliharjoituksessaan kaatoi Interin 1-3 syyskuussa.

Halusin nähdä myös P. Hetemaj'n livenä ensi kertaa sitten lokakuun 2017, jolloin hän päätti maajoukkueuransa samaisella stadionilla 2-2 tasapeliin Turkkia vastaan uurastaen vasempana keskikenttänä 4-4-2:ssa tunnin verran. Valitettavasti nyt hän aloitti penkillä, mutta tuli vuorostaan itse tunnin jälkeen kehiin. Odotin mielenkiinnolla myös Raitalan ja Toivion operointia sivutoppareina seurajoukkueessa maajoukkuekokemusten pohjalta. He sentään olivat avauksessa. Pelivalintani oli Jairin maali kertoimella 8.60, koska viimeksikin hän Veritaksella onnistui maalinteossa ja oletin hänen hiipivän taustalta boksiin pussittamaan jonkun Terhon keskityksistä.

Koska olympiakatsomo oli kiinni, tyydyin pääkatsomon yläriveihin 14-15. Näkymä ei ollut niin hyvä kuin vastapuolen ysiriviltä, mutta lähes yhtä hyvin intensiteetti välittyi. Lämmittelyistä jäi mieleen se, että Inter tutusti loppupuolella käytti 5v5-harjoitetta harjoitellakseen viideltä kaistalta hyökkäämistä ja MIFK-pelin tapaan Forsell täytti vasemman ylätaskun ja Haro oikean, joten oletin täten heidän olevan noilla paikoilla myös pelissä etukäteisscouttauksen mukaisesti. Tamminen piti tietysti leveyden oikealla. Koska Niska oli osa puolustusviisikkoa harmaissa liiveissä (Arsalo+puolustuslinja), vasemmalla kukaan ei ollut leveydessä, vaan se kaista oli tyhjänä, kun Jyry käynnisti aina keskeltä uuden hyökkäyksen. Hänen oletin täyttävän 2-3-5:llä hyökätessä Niskan jättämän tilan keskimmäisessä tasossa vasemmalla sivurajalla, mutta tuo oletus ei lopulta paikkaansa pitänyt kuin vain ajoittain.

Klubin puolelta Perpa oli musta pipo päässään pääkatsomon edessä osa vaihtopelaajien höynärinkiä. Martic erottui puolestaan hujoppimaisuudellaan vihreässä liivissä toiselta puoleltakin kenttää avauspelaajien syöttöharjoitteessa. Myös Klubi harjoitteli lopussa hyökkäämistä usealta kaistalta. Hostikka täytti vasemman taskun ja Boujellab oikean. Jair oli heidän alapuolellaan käynnistämässä aina hyökkäystä wingbackien ollessa leveydessä ja Radulovicin keskellä. Tuon perusteella olikin helppo päätellä, että HJK pelaisi Stadin derbyn tapaan 5-2-3:lla, mutta Jair ei olisikaan yläkolmikossa vasemmalla, vaan keskikentän pohjalla Marticin kanssa (kun derbyssä parina oli Tanaka-Hetemaj), joten lämmittelyiden perusteella voi täten tehdä havaintoja, jotka helpottavat ryhmityksien havainnointia ottelun alusta asti, kun pohdin ennen peliä sitäkin, että muoto saattaisi olla myös 5-3-1-1 eli Hostikka kärjen alla ja Boujellab-Jair kaksikko laitakeskikenttinä.

Ennen tarkempia havaintoja vielä lyhyt kertaus vaihdoista. Tunnin jälkeen Hetemaj tuli sisään Boujellabin tilalle, jolloin Jair siirtyi yläkolmikkoon oikealle ja Hetemaj otti paikan keskikentän keskustasta Marticin viereltä. 78. minuutilla HJK vaihtoi koko silloisen yläkolmikkonsa. Yli-Kokko korvasi Hostikan vasemmalla, Olusanya piikissä Radulovicin ja Serrarens nutturassaan oikealla Jairin. Viitisen minuuttia ennen loppua Hoskonen pääsi kehiin entistä seuraansa vastaan, kun Murilo otettiin ulos. Alkuperäinen topparikolmikko siirtyi pykälän vasemmalle eli Raitalasta tuli wingback, Tenhosta vasen toppari ja Toiviosta keskitoppari, kun Hoskonen oli topparikolmikossa oikealla. Interin ainoa vaihto nähtiin puolestaan lisäajalla, kun Kuittinen korvasi keskikentällä Jyryn.

Inter pallollisena vs. HJK pallottomana

Oletin, että Inter olisi rakentanut alhaalta alkukaudelta ajoittain tutulla 2-4-4:llä ja puoleen kenttään päästyään sitten muuntautunut 2-3-5:een MIFK-pelin tapaan (siten, että yläviisikkona olisi ollut Niska-Forsell-Källman-Haro-Tamminen ja keskimmäisessä tasossa Jyry-Arsalo-Arciero vasemmalta oikealle lueteltuna), mutta tuo ei kyllä ihan toteutunut kuin ajoittain. Hyvin usein, kun Inter avasi alhaalta esim. maalipotkuja ja HJK otti ylhäältä kiinni, toinen pohjapelaaja Arsalo putosi toppareiden väliin ja hyökkäysmuoto muistutti 3-4-3:a tai 3-3-4:ä. Olennaista oli se, että vasen laituri Forsell putosi täyttämään Arsalon jättämää tilaa hyökkäyssuuntaan katsottuna vasemmalle välikaistalle. Jyry oli vieressä toisena pohjapelaajana, Arciero leveydessä oikealla ja Niska vasemmalla. Yläkolmikko oli Klubin puolustuslinjassa, mutta sikäli epäsymmetrisesti, että vasen laita oli täyttämättä, kun Källman oli keskellä, Haro oikealla välikaistalla ja Tamminen oikealla laitakaistalla sivurajalla. Toki tuota muotoa voi kuvailla myös 3-3-4:ksi, koska Niska välillä oli valmiina viimeisessä linjassa ja välillä sitten alempana auttamassa pelinavaamisessa, mutta hän kuitenkin yksinään vastasi leveydestä vasemmalla, kun Forsell oli välikaistalla koko ajan. Interin ideana oli varmasti se, että peli pyrittiin avaamaan Forsellin kautta, kun tämä putosi Arsalon tyhjentämään tilaan, mutta tuon hahmottamiseen minullakin meni melko kauan aikaa, joten ei ihme, että Klubinkin pelaajat hieman levittelivät käsiään noin 10. peliminuutin kohdalla (Boujellab varsinkin), kun prässivastuut eivät ehkä ihan täysin selkeät olleet.

Ehkä HJK oletti prässäävänsä siten (jos Inter olisi avannut heti alkuun alhaalta 2-4-4:llä kuten vaikkapa viime pelissä), että Radulovic olisi 1v2-alivoimainen toppareita vastaan jättäen kerrallaan toisen topparin auki ja Interin pohjakaksikosta vastaisivat Boujellab ja pohjalta noussut Jair. Terho puolestaan puolustaisi vasenta pakkia Niskaa ja Hostikka Arcieroa. Martic puolestaan merkkaisi puolustuslinjan etupuolelta välikaistalta Forsellin ja Murilo wingbackina toisen laiturin Tammisen. Keskelle jäisi täten 3v2-ylivoima toppareille Källmania ja Haroa vastaan (ehkä tarkennettuna vielä Raitalalle 1v1 Haroa vastaan ja Tenho-Toivio kaksikolle 2v1-ylivoima Källmania vastaan). Arsalon putoaminen toppareiden väliin kuitenkin vähän vaikeutti tilannetta.

HJK prässäsi ylhäältä lopulta siten, että Radulovic hyvin pitkälti prässäsi toppareista eritoten Kettingiä ja jätti Ruxin auki. Arsaloa ei kuitenkaan lähtenyt kukaan seuraamaan Klubin keskikentältä, kun tämä putosi alas, vaan hän oli vapaa pelaaja noina hetkinä niin ikään, kun Boujellab jäi paikoilleen. Hostikan tehtävä oli puolestaan vain pysyä Arcieron vieressä kuten olettaa sopi ja oikea wingback Terho pelasi odotetusti Niskaa vastaan kuten Helsingin kohtaamisessakin ja nosti kiinni tämän iholle tai putosi alas puolustuslinjaan, jos Niska nosti itsensä ylemmäs sivurajaa pitkin. Useimmiten Terho jopa pakotettuna valui puolustuslinjaan asti alkukauden pelejä useammin (jolloin hän monesti oli osana keskikentän linjaa pallottomana), kun Niska nousi ajoissa ylös sivurajaa pitkin tehden tilaa muille täyttää sivurajalla ollutta tilaa alempana. Jair vuorostaan nosti kiinni Jyryyn monesti. Boujellab puolestaan siis pysytteli muutoin kapealla ja yritti peittää syöttöjä muodon sisään esim. samalla kaistalla olleelle Forsellille, mutta kun Inter kierrätti pallon Ruxille, Boujellabin tehtävä oli iskeä aina tähän kiinni, koska etäisyys Ruxista Kettingiin oli niin suuri, ettei Radulovic mitenkään voinut ravata heidän välillään, koska Ruxi pelasi välillä jopa sivurajalla asti ikään kuin hetkellisesti vasempana topparina kolmen linjassa Niskan oltua ylempänä samalla kaistalla HJK:n puolustuslinjassa ja Arsalo tavallaan otti alkuperäisten toppareiden väliin pudotessaan Ruxin jättämän paikan ja oli "keskitopparina" peliä avatessa, joten ennemmin Radulovic ravasi "oikean sivutopparin" Kettingin ja Arsalon välillä. Yhtä kaikki, kun Inter kierrätti Ruxille sivurajalle ja sai houkuteltua Boujellabin prässäämään, sitten oli Forsellin aika pudota Toivion ja eritoten Marticin edestä Boujellabin (ja alunperin Arsalon) tyhjentämään tilaan.

Mietin ennen peliä, että kun Forsellilla on pitkälti tapana häärätä laajalla säteellä Interissä tai hänelle on annettu vapaus pudota hakemaan palloa alempaakin, kuka HJK:n pelaajista seuraa nuo Forsellin vastaantulot vai seuraako kukaan. Kävi vähän kuten ennakoin eli Toivio pysytteli samalla kaistalla puolustuslinjassa eikä lähtenyt puolustamaan eteenpäin ja seuraamaan Forsellia isäntien kenttäpuoliskolle, koska maajoukkueessakaan eteenpäin puolustaminen ei hänen vahvuutensa ollut ja näkyi esim. Ukraina-kotipelissä. Isokokoinen Martic näytti alkuun pysyttelevän toppareiden etupuolella suojaamassa linjaa, mutta kyllä hän sitten esimerkiksi jo kahdeksannella minuutilla yritti pysyä Forsellin kintereillä tämän pudotessa hakemaan palloa alempaa, vaikka Martic jättikin etäisyyttä 2-3 metriä. Kun Inter sai Boujellabin houkuteltua laitakaistalle prässäämään Ruxia, Forsellille avautui isojakin tiloja, joihin pudota hakemaan palloa, kun Boujellab tavallaan jäi kahden tulen väliin ja Martic ei aina ihan Forsellin iholla siis kuitenkaan ollut. Inter ei kuitenkaan tarpeeksi laadukkaasti kyennyt Forsellille palloa pelaamaan ja ehkä se miestä sitten turhautti johtaen ulosajoon. Ne muutamat kerrat, kun Forsellille yritettiin pelata, syötöt olivat pomppivia tai muutoin epätarkkoja mennen pari metriä sivuun. Kaikkinensa tuota HJK:n joustavaa muotoa pallottomana ei oikein millään yhdellä numerosarjalla voi kuvailla, vaan se on helpompi kuvata roolitusten kautta kuten yllä on kirjoitettu. Jos haluaa kuitenkin käyttää numerosarjoja, välillä muoto oli 5-2-3 tai 5-3-2, jos Hostikan haluaa lukea keskikentän linjaan Jairin ja Marticin kanssa, kun hän prässäsi Arcieroa, joka oli kuitenkin suhteellisen samassa tasossa kuin vaikkapa Haro/Jyry Jairin edessä ja Forsell Marticin puolella ja tuolloin siis Boujellab oli Radulovicin kanssa suhteellisen rinnakkain ajoittain iskiessään kiinni Ruxiin. Niska puolestaan oli pakottanut Terhon putoamaan toppareiden tasolle ja Murilohan siellä valmiiksi olikin, koska Tamminen viihtyi oikealla laidalla läpi illan HJK:n puolustuslinjan korkeudella. Jos Niska haki palloa alempaa ja Arsalo oli toppareiden välissä Interin avausmallin oltua 3-4-3, Terhokin pystyi täten prässäämään korkeammalta alkukauden tapaan osana keskikentän linjaa, jolloin Klubin muoto muistutti enemmän alkukaudelta tuttua 4-4-2:ta, kun Terho oli samassa tasossa Hostikan, Jairin ja Marticin kanssa sekä Boujellab jälleen valmiudessa spurttaamaan kohti Ruxia.

Inter käytti toki sitten myös tutumpaa 2-3-2-3 avausmallia toisinaan. Esimerkiksi 28. minuutilla Arsalo ei pudonnut topparien väliin, vaan jäi ylemmäs ikään kuin ankkuriksi. Jyry puolestaan kipitti sivurajalle täyttämään Niskan jättämää tilaa ja käyttäytyi hetkellisesti kuin laitapuolustaja. Arciero oli samassa tasossa toisella laidalla. Heidän yläpuolellaan olivat välikaistoilla Forsell ja Haro. Viimeisessä linjassa olivat leveydessä puolestaan Niska ja Tamminen sekä keskellä Källman, joten Niska käyttäytyi tuossa avausvariaatiossa hetkellisesti kuin puhdas laituri ja Terho oli pakotettu jälleen valumaan Toivion vierelle. Inter pääsikin tuolla kertaa etenemään puoleen kenttään vaivatta, kun Radulovicin vapaaksi jättämä toppari Ruxi kierrätti Jyrylle, joka houkutteli Boujellabin kapealta lähemmäs ja Forsell putosi Boujellabin selän taakse tehden itsensä pelattavaksi syöttövarjosta. Jyry pelasi seinän ja kahden tulen väliin jäänyt Boujellab jäi seisomaan paikoilleen, kun Forsell palautti pallon laitakaistalle käännöksen jälkeen eikä Martic ollut lähtenyt seuraamaan häntä tuossa tilanteessa, vaan jättänyt etäisyyttä vaihteeksi vähän enemmän.

Välillä kun Inter avasi 2-3-2-3:lla siten, että Jyry ei kipittänyt laitapakiksi, vaan Niska oli alempana ja Jyry jäi ylemmäksi linkiksi Forsellin kanssa samaan tasoon, Jair kävi kutittelemassa ankkuri Arsaloa keskellä, jottei tämä ihan niin vapaasti saisi edistää peliä ja Boujellab pystyisi ennen kaikkea vapaammin prässätä Ruxia. Hostikka puolestaan noina hetkinä kavensi Arcieron luota Jairin vapaaksi jättämään Jyryyn, mutta Forsell noinakin hetkinä oli auki vasemmalla välikaistalla siis, kunhan vain Boujellab saatiin houkuteltua Ruxin kimppuun, koska Martic yhä jätti etäisyyttä jonkun verran Forselliin, vaikka puolivillaisesti seurasikin tätä Interin kenttäpuoliskon puoleenväliin. Arciero oli puolestaan sitten painottomalla puolella vapaana, mutta tätä ei kyllä puolenvaihdoilla löydetty noina muutamana hetkenä.

Puoleen kenttään päästyään Interin hyökkäysmuoto muistutti aika lailla MIFK-peliä eli yläviisikkona oli Niska-Forsell-Källman-Haro-Tamminen ja viisi hyökkäyskaistaa olivat täytettyinä, mutta alaviisikon muoto vähän vaihteli sen sijaan. Kun MIFK-pelissä Jyry oikeastaan jatkuvasti liikkui keskeltä sivurajalle täyttämään Niskan jättämän tilan ja Nurmi jäi yksin keskelle sekä Arciero oli keskimmäisessä tasossa oikealla, tässä pelissä Jyry pysytteli enimmäkseen keskellä etsien tiloja HJK:n ylimpien prässilinjojen välistä. Arsalo puolestaan puolessakin kentässä kierrätettäessä putosi välillä toppareiden väliin. Ruxi venytti kenttää tuolloin liikkumalla jälleen kohti sivurajaa Niskan jättämään tilaan, joten muoto oli periaatteessa 3-2-5/2-3-5 riippuen Ruxin korkeudesta. Hienoisesta nyanssierosta on toki kyse ja ehkä se olennainen seikka nyt oli se, että tässä pelissä Inter täytti 2-3-5:llä hyökkäämisen siten, että Jyryn asemesta Ruxi liikkui vasemmalle sivurajalle tukemaan Niskaa alapuolelta ja Arsalo sitten putosi tuuraamaan häntä topparina Kettingin vieressä. Näin ollen Interillä oli vasenjalkainen pelaaja, jonka kautta avata peliä vasemmalta oikeajalkaisen Jyryn sijaan. HJK puolestaan valui syvällä puolustaessaan 5-4-1 muotoon, kun laiturit Hostikka ja Boujellab putosivat keskikentän linjaan Jairin ja Marticin rinnalle. Kun Inter kierrätti pallon Arcierolle tai Ruxille sivurajoille, he prässäsivät noita kahta pelaajaa pyrkien estämään peliä edistävät syötöt alataskuista. Kun katsoin hetken verran joukkueiden edellistä kohtaamista Helsingissä, siinä pelissä Inter pääsi jonkin verran antamaan aika vapaasti edistäviä syöttöjä sivurajoilta keskiviivalta alataskuista, kun HJK puolusti ennemmin 5-3-2:lla Jairin ja Hetemaj'n oltua laitakeskikenttinä ja eritoten Arcierolle palloa kierrätettäessä Jair irtosi keskeltä muutamaan otteeseen vähän myöhässä sivurajalle ja Arciero pääsi vippaamaan palloa eteenpäin avoimella jalalla. Varmaan Grau yritti hyödyntää Ruxia samaan tapaan tietäen tämän kohtalaiset pelinavaamiskyvyt vasurillaan. Välillä Interin hyökkäysmuoto puolessa kentässä oli myös 2-2-6, kun Arsalo jäi keskelle Arcieron kanssa samaan tasoon ja Jyry nousi ylemmäs kahden alimman linjan väliin.

Avauspuoliajalla Inter yritti edetä eniten leveyden kautta. 12. minuutilla Arsalo oli pudonnut topparien tasolle, muttei heidän väliin tällä kertaa, vaan Ketting oli ikään kuin keskitoppari ja Arsalo putosi hänen oikealle puolelleen. Arciero nosti samalla vähän ylemmäs houkutellen Hostikan mukaansa ja täten Arsalolle jäi entistä enemmän tilaa avata peliä avoimella jalalla. Hän lähettikin keskiviivalta ristipallon kohti Niskaa, mutta syöttö karkasi päädystä yli, joten Terhoa ei testattu vielä 1v1-puolustamisessa. Ja kuten todettua, kun Arsalo putosi toppareiden tasolle, HJK:n pelaajat eivät tätä seuranneet, joten siksikin Arsalon tassu oli niin auki. 16. minuutilla puolestaan HJK prässäsi korkealta. Pallo kierrätettiin Ruxille, joka syötti ohi Boujellabin keskelle. Arsalo oli samalla hetkellä toppareiden välistä liikkunut takaisin ylemmäs, joten Forsell ei tuossa tilanteessa pudonnut hakemaan palloa, kun Arsalo täytti itse aluksi tyhjäksi jättämänsä tilan. Ruxin syöttö jäi kuitenkin vähän taakse, joten Arsalo sai vain vaivoin tökättyä pallon takaisin tälle ja Ruxi pudotti sitten heti Viitalalle. Radulovic juoksi prässin kohti maalivahtia peittäen samalla syöttöä Kettingille, joten Viitala nosti ilmassa pallon ohi korkean prässin kohti Tammista 1v1-tilanteeseen oikealle laitakaistalle. Pallo ei kuitenkaan koskaan mennyt tälle tai Murilolle asti, kun Raitala puolusti eteenpäin ja katkoi. 20. minuutilla Inter kierrätti palloa puolessa kentässä ja Ketting ohitti jalalla puoliksi Radulovicin. Hän ei kuitenkaan jatkanut kuljetusta muodon sisään, vaan siirsi pallon oikealle sivurajalle, jonne oli liikkunut Jyry Arcieron tontille, kun tämä oli hetkellisesti nostanut jälleen vähän ylemmäs ja houkutellut Hostikan mukaansa. Jyry syötti sivurajaa pitkin ohi Hostikan ja Arciero lähti leikkaamaan keskustaan. Hän löysi Forsellin omalta paikaltaan vasemmasta taskusta. Petteri viritti kaukolaukauksen, joka kilpistyi Toivioon. 36. minuutilla puolestaan Inter hyökkäsi 2-3-5:llä juuri siten, että Ruxi oli venyttänyt kenttää ollen sivurajalla ja Arsalo oli Kettingin vierellä topparina. Pallo kierrätettiin Ruxille ja tämä yritti juuri alataskusta syöttää muodon sisään välikaistalle Forsellille, mutta Boujellab ei tehnyt jaireja eli prässännyt myöhässä, vaan hän oli ajoissa tarpeeksi lähellä ja sai katkottua syötön täydellisesti syöttölinjalla oltuaan. Terho lähti katkon jälkeen heti pystyyn, mutta HJK ei saanut pelattua tälle palloa. Inter vastaprässäsi pallon nopeasti takaisin Jyryn erinomaisen eteenpäin puolustamisen ansiosta. Pallo kierrätettiin Forsellin ja Källmanin kautta toiselle sivurajalle Arcierolle, joka keskitti alataskusta ennen kuin Hostikka ehti sulkemaan jalan. Boujellab joutui tuuraamaan Terhoa wingbackina hetkellisesti, kun tämä ei ennättänyt alas pystyspurttinsa jälkeen. Kokemattomuus pelipaikalla näkyi siinä, että Niska voitti pääpallon helposti taka-alueella ja puski Boujellabin sisäpuolelta vain hieman ohi takatolpan.

33. minuutilta voisi puolestaan vielä mainita yhden tilanteen, kun Inter avasi alhaalta ja Arsalo putosi hakemaan palloa toppareiden välistä eikä kukaan häntä merkannut. Arsalo pääsi kuljettamaan lähes keskiympyrään asti sen jälkeen, kun Ketting syötti vain viereen ohi Radulovicin ja Boujellab jostain syystä vain peruutti muun keskikentän linjan mukana eikä puolustanut eteenpäin. Arsalo keskiympyrän liepeiltä syötti viereen Ruxille, joka houkutteli Boujellabia lähemmäs ja sitten käänsi pallon poikittain Kettingille. Radulovic oli hölkännyt lähemmäs Arsaloa tuossa ajassa eikä sitten enää ennättänyt uudelleen palata Kettingin luokse. Samalla kun Ketting sai pallon, Jyry ja Haro tekivät rotaation. Jyry nousi täyttämään oikeaa ylätaskua ja houkutteli Jairin mukaansa. Haro puolestaan putosi toppareiden edestä Jyryn jättämään tilaan keskimmäiseen tasoon. Martic joutui tuolloin valintatilanteeseen eli pysyäkö kiinni Forsellissa vai liikkua kohti Haroa. Hän päätti liikkua kohti Haroa, mutta teki sen aivan liian myöhässä. Haro sai syötön Kettingiltä ja ehti kääntyä helposti. Sitten hän keskiviivalta avoimella jalalla chippasi pallon kohti Murilon selustaa, jonne kipitti Tamminen, mutta eristetty 1v1-tilanne päättyi siihen, että Murilo suojasi varmasti pallon yli päätyrajan ja HJK sai maalipotkun.

Interin avausjakson paras maalipaikka syntyi, kun se melkeinpä ainoan kerran yritti pelata suoraviivaisesti topparikolmikon taakse tyhjään tilaan. Radulovicin prässi oli myöhässä keskiviivalla Kettingiin ja tämä chippasi avoimella jalalla pallon pystyyn Toivion taakse kohti Källmania. Källman voittikin boksissa ykköspallon ja pudotti sen Forsellille, joka oli vasemmalta välikaistalta tehnyt vastaliikkeen keskelle Källmanin jättämään tilaan. Forsell ei kuitenkaan päässyt laukomaan, kun Terho seurasi hänet esimerkillisesti ja voitti maakaksinkamppailun boksissa. Tuossa tilanteessa Inter vyöryi jälleen 2-3-5:llä, mutta siten, että laitapakit olivat keskimmäisessä tasossa Arsalon kanssa ja Jyry vähän ylempänä sitten osana yläviisikkoa. Ketting puolestaan erinomaisesti kuljetti vapaana topparina tarpeeksi lähelle keskikentän linjaa, jolloin murtava syöttö oli helpompi antaa tarkempana. Muut nostot Interin alakerrasta kohti Källmania HJK:n topparikolmikko hoiti melko varmoin ottein eikä Källman päässyt dominoimaan sen enempää ilmatilaa.

Toisella puoliajalla Inter rakensi alhaalta enimmäkseen 2-3-2-3:lla tai 2-4-4:llä sen vartin ajan, kunnes Forsell lensi ulos. Arsalo taisi kertaalleen 55. minuutilla pudota toppareiden väliin, jolloin avausmalli oli avausjakson kaltainen 3-4-3/3-3-4 ja muutoin vain pysyi keskikentän pohjalla keskellä. Yhtä kaikki, hyökkääminen oli siis monipuolista, josta Forsellkin on eri haastatteluissa jutellut ja kertonut Graulla olevan paljon ideoita hyökkäämiseen ja kyllähän niitä eri variaatioita tässäkin pelissä rutkasti nähtiin. Jyry käyttäytyi toisellakin jaksolla taas välillä kuin laitapuolustaja eli liikkui keskeltä Niskan jättämään tilaan sivurajalle silloin, kun tämä nosti itsensä valmiiksi viimeiseen linjaan samaan tasoon Källmanin ja Tammisen kanssa eli tuolloin sitten Forsell-Haro kaksikko täytti välikaistat. Silloin kun Niska jäi alemmas, Jyry jäi keskelle ja muoto oli muista peleistä tuttu 2-4-4.

Boujellab-Radulovic kaksikko teki avausjaksoa tiiviimpää yhteistyötä siten, että toinen aina kerrallaan merkkasi Arsalon ja toinen sitten prässäsi topparia, jolloin vapaaksi pelaajaksi jäi kerrallaan toinen Interin toppareista. Radulovic ravasi Kettingin ja Arsalon väliä, kun puolestaan Boujellab Ruxin ja Arsalon väliä, kun avausjaksolla siis enimmäkseen Radulovic ravasi Kettingin ja Arsalon väliä ja Boujellab keskittyi Ruxiin, mutta nyt kun Arsalo ei kuin kertaalleen pudonnut toppareiden väliin, yhteistyö oli tiiviimpää. Hostikka puolestaan yhä merkkasi Arcieron ja Terho seurasi Niskaa. Jos Jyry liikkui sivurajalle 2-3-2-3:lla avatessa, silloin Boujellab prässäsi häntä ja painottoman puolen laituri Hostikka kavensi perässä kiinni Arsaloon jättäen Arcieron hetkellisesti auki. Jos avausmallina oli 2-4-4 eli laitapakit olivat samassa tasossa kuin Arsalo ja Jyry, Jair nousi pohjakaksikosta kiinni Jyryyn ja Raitala pumppasi eteenpäin Jairin vapaaksi jättämän Haron lähelle. Boujellab tietysti peilasi Arsalon ja Martic seurasi Forsellia. Radulovic oli 1v2-alivoimainen toppareita vastaan. Kopissa tauolla Koskela lienee ottanut kiinni Forsellin rooliin, koska toisella jaksolla ainakin minun mielestäni oli selvä ero siinä, että nyt Martic ei jäänyt enää parin-kolmen metrin päähän, vaan hänen tehtävänsä oli seurata Forsellia entistä lähempää, kun tämä putosi hakemaan palloa alempaa Boujellabin jättämästä tilasta ja Martic olikin selässä kiinni paremmin estäen kääntymisiä.

Toisen puoliajan alussa Inter pääsi 3-4 kertaa avaamaan peliä aiemmin mainittujen alataskujen kautta. 49. minuutilla pallo kierrätettiin Arcierolle ja Hostikka sulki myöhässä jalan. Arciero pääsi chippaamaan kohti Källmania, joka voitti pääpallon Tenhon edestä puolustuslinjassa, mutta vastaliikkeen selustaan tehnyt Tamminen oli ehtinyt paitsioon. Ihan hyvä idea hyödyntää selustassa ollutta tilaa yhden kosketuksen jatkolla. Minuutin päästä Arcierolla oli taas jalka auki oikealla sivurajalla kuten monesti Helsingissä, mutta nosto katkesi Muriloon sillä kertaa. 52. minuutilla puolestaan Viitala pelasi maalipotkun lyhyenä. Inter rakensi 2-4-4:llä. Radulovicia juoksutettiin toppareiden välillä, kunnes Ruxi tai Ketting palautti Viitalalle. Tämä chippasi pallon juuri yli Hostikan Arcieron jalkaan sivurajalle. Arciero haki kolmatta nostoaan HJK:n puolustuslinjaan tai sen taakse. Pallo lensikin yli Murilon ja Raitalan kohti Tammista, mutta Tenho oli viimeinen lukko ja pääsi väliin päineen. Hetkeä myöhemmin Viitala yritti uudelleen Jyryn pudotuksesta sivurajalta vaihtaa painopisteen oikealle laidalle, mutta syöttö karkasi yli sivurajan. 55. minuutilla Inter rakensi vaihteeksi 2-3-2-3:lla, kun Niska nosti itsensä ajoissa ylös ja Jyry liikkui sivurajalle. Ketting kierrätti ensin pallon ohi Radulovicin Arcierolle, joka ei sillä kertaa chipannut eteenpäin, vaan kääntyi Hostikan edessä takaisin kohti omaa maalia. Hän palautti pallon Kettingille, joka kierrätti sen Ruxille. Ennen kuin Boujellab ehti iholle, Ruxi nosti avoimella jalallaan pallon kohti Källmania selustaan, mutta Tenho voitti taas pääpallon katkaisten hyökkäyksen kuten monesti avausjaksollakin. 75. minuutilta jäi mieleen vähän vastaava tilanne, kun Ketting pyörähti Radulovicin prässin alla oman boksin reunalla rohkeasti ja sai oikean jalkansa auki. Hän chippasi sitten pallon ilmassa yli korkean prässin kohti Källmania, mutta sillä kertaa Toivio puolusti eteenpäin ja katkoi etupuolelta keskiviivalla. Mitä tulee Forsellin löytämiseen, 56. minuutilla hänelle pelattiin pallo jalkaan, kun Ruxi houkutteli vaihteeksi Boujellabin iholleen ja Forsell putosi syntyneeseen tilaan. Martic oli selässä kiinni, mutta Forsell yksilötaitonsa ja ketteryytensä ansiosta pyörähti ohi vastustajastaan puhtaassa 1v1-tilanteessa välikaistalla. Sen jälkeen kuitenkin Petteri liukasteli ja tilaisuus edetä kuljettamalla kuihtui. Boujellab toki myös prässäsi yläpuolelta auttaen Marticia. Periaatteessa vain toteutus ontui tuossa rakentelussa, kun Inter sai pallon sen pelaajan jalkaan, jolle sen halusikin ja jopa laadulliseen ylivoimatilanteeseen, vaikkei Martickaan turhake ole.

Ulosajon jälkeen Inter rakensi alhaalta pitkälti 2-4-3 muodolla. Haro vaihtoi oikealta vasemmalle, jottei olisi niin sumpussa Tammisen lähellä. Niska jäi keskimmäiseen tasoon Arcieron ja pohjakaksikon kanssa. Puolessa kentässä tuo muuntui 2-2-5:een, kun Niska viimeistään silloin oli taas HJK:n puolustuslinjan korkeudella ja Jyry nousi pohjakaksikosta myös linjojen väleihin, kun Arsalo ja Arciero jäivät toppareiden kanssa keskiympyrän maastoon pyörittämään peliä. 76. minuutilla Arsalo lähetti toppareiden yläpuolelta ristipallon Niskalle yli Terhon. Niska leikkasi keskustaan ohi laidalle kaventaneen Toivion. Jyry löytyi boksista vapaana, mutta haltuunoton jälkeen tällä ei ollut tilaa enää kääntyä, kun Hetemaj oli hyvin seurannut haavoittavan juoksun Toivion jättämään tilaan. Lisäajan alussa puolestaan mieleeni jäi Interin rakentelusta tilanne, jossa pallo kierrätettiin vaihteeksi sivurajalle Arcierolle, mutta Hostikan korvaaja Yli-Kokko prässäsi tuoreena terävästi iholle asti ja sai estettyä chipin eteenpäin ja Inter joutui tyytymään rajaheittoon.

Mitä tulee tilanteenvaihtoihin, Interin viiden pelaajan puolustusvalmius riitti aika helposti HJK:n vastaiskujen tukahduttamiseen. Esimerkiksi 18. minuutilla HJK:n alakerran voittaman keskityspallon jälkeen Terho nosti syvältä pallon kohti Radulovicia, mutta Arsalo katkoi syötön tämän edestä. Minuutin päästä Terhon kammettua boksissa pallon irti Forsellilta Källmanin pudotuksesta, toinen Klubin pelaaja syötti pystyyn ohi Jyryn vastaprässin, mutta Ruxi vuorostaan pumppasi eteenpäin päästen palloon ennen Radulovicia. Toisella jaksolla 54. minuutilla Toivio katkoi ristipallon kohti Niskaa ja nosti sitten pallon heti kohti Radulovicia, joka sillä kertaa voitti ykköspallon ja jatkoi sen viereen Boujellabille, mutta tämän pistosyöttö boksiin juosseelle Terholle ei mennyt perille. Kymmenen minuuttia myöhemmin Ruxi puolestaan pysäytti tylysti Terhon tempokuljetuksen Klubin iskiessä vastaan. Jatkotilanteessa sitten Forsell hölmöili sivurajalla Radulovicia vastaan itselleen toisen keltaisen kortin. 78. minuutilla Arcieron osoitteettoman rajaheiton jälkeen Interin vastaprässi toimi vuorostaan yläalueella, kun Jyry nappasi pallon takaisin ja pyörähteli boksin reunalla. Hän löysi vierestä Haron, joka poimi eteenpäin puolustaneen Raitalan jättämään tilaan spurtanneen Tammisen, mutta Hazard otti illan komeimman torjunnan pelastaen vieraat takaiskulta jalkatorjunnallaan. Lisäajalla puolestaan Ketting hidasti hyvin Olusanyan sivurajalle Klubin vastaiskussa. Tämä kuitenkin pysyi pallossa ja pelasi keskelle Hetemajille, joka jallitti pyörähtämällä Niskan ja pelasi sitten seinäpelin Serrarensin kanssa. Tämän kuti reunalta kimposi Arsalosta kulmapotkuksi. Ottelun viimeinen tilanne oli puolestaan Marticin nosto keskikentältä selustaan kohti Terhoa, joka haavoitti Ruxin ja Niskan jättämää tilaa, mutta Ketting voitti juoksukisan. Tämä pudotti Viitalalle, joka kiskaisi pallon takaisin puoleen kenttään ja D. Antamo vihelsi ottelun päättyneeksi.

[Salming]

HJK pallollisena vs. Inter pallottomana

HJK rakensi alhaalta 3-4-3/3-2-5 muodolla, johon paperiryhmitys 5-2-3 taipui kätevästi. Interin perusmuoto pallottomana oli puolestaan 4-4-1-1 viime pelien tavoin. Kauden aiemmissa näkemissäni peleissä HJK oli käyttänyt välillä 3-1-4-1-1 hyökkäysmuotoa, joten ennen peliä ajattelin, että tuota muotoa vastaan Interin 4-4-1-1 sopisi ihan hyvin, kun Haro voisi kärjen alapuolella merkata HJK:n ankkurin ja Källman ravata toppareiden välillä kuten Helsingin kohtaamisessa. Tässä pelissä Källman ei joutunut sentään 1v3-alivoimatilanteeseen HJK:n toppareita vastaan, vaan Inter vähän aktiivisemmin pyrki estämään HJK:n etenemistä sivutoppareiden kautta. Kun Inter nimittäin otti ylhäältä kiinni, vasen laituri Forsell nosti lähelle Toiviota ja oli vastuussa hänen avoimen jalan sulkemisesta. Källmanin huoleksi jäivät kaksi muuta topparia eli hän ravasi oikeastaan läpi illan Tenhon ja Raitalan välillä, mutta silti usein toisen jalka jäi auki ja HJK pääsi ohi Interin prässin vähintäänkin sitten pidemmällä roiskaisulla kohti Radulovicia. Haron tehtävä oli odotetusti merkata Klubin pohjapelaaja, mutta kun heitä oli kaksi, Haro valitsi Marticin. Interin pohjakaksikosta Jyry nosti kiinni Jairiin. Arsalo puolestaan puolusti Boujellabia oikealla välikaistalla hyökkäävästä joukkueesta katsottuna. Oikea laituri Tamminen seurasi Muriloa, koska Arciero oli pakotettu kapealle Hostikan sijoittumisen takia. Tämä oli enimmäkseen vasemmalla välikaistalla. Hostikka toki myös saattoi eritoten HJK:n avatessa alempaa olla myös leveydessä, kun Murilo oli vielä vähän alempana, joten silloin Arcierokin oli leveämmällä, kun Hostikka ei ollut vielä kaventanut välikaistalle wingbackin tieltä pois. Ketting-Ruxi kaksikko paimensi puolestaan Radulovicia. Toinen puolusti eteenpäin ja toinen varmisti jäämällä linjaan. Niska puolestaan oli ylhäältä prässättäessä Arcieron tavoin aika kapealla kuten Helsingin kohtaamisessa, mutta koko ajan valmiudessa irtoamaan leveyteen, jos HJK kierrätti maassa tai ilmassa pallon Terholle laitakaistalle. Muutoin Terho sai rauhassa päivystää sivurajalla. Aluksi katselin, että HJK käyttäisi tuota aiempaa hyökkäysmuotoaan 3-1-4-2/3-1-4-1-1 ja Jair olisi vasen laitakeskikenttä sekä Boujellab oikea, mutta sitten ymmärsin, että kyse oli vain pienestä porrastuksesta Marticin ja Jairin välillä, kun jälkimmäinen ei ihan Marticin vierellä ollut, vaan hieman viistosti tämän yläpuolella, jotta syöttökulma Marticin kautta Jairille olisi parempi, mutta eipä nyt hirveästi HJK edes yrittänyt Marticille pelata keskustaan, kun Haro varjosti tätä. Jair toki silloin tällöin nousi käytännössä jopa Hostikan vierelle kahden alimman linjan väliin ja HJK hyökkäsi satunnaisesti 3-1-5-1 muodollakin, kun Martic jäi selvemmin yksinään topparien yläpuolelle.

Puolessa kentässä Inter puolusti tiiviissä 4-4-1-1:ssä ja silloin kävi välillä niin, että Haro peittikin ennemmän syöttöjä Jairille ja Källman sitten jätti Marticin syöttövarjoon prässätessään kevyesti Tenhoa esimerkiksi. Sivutopparit Raitala ja Toivio olivat vapaampia niinä hetkinä, kun HJK sai painettua Interin omalle puoliskolleen. Toki Källman yhä ravasi Raitalaan kiinni aika ajoin, mutta oli monesti myös yksinkertaisesti myöhässä 1v2-alivoimansa takia. Forsell sen sijaan tyytyi peittämään enemmän syöttöjä muodon sisään Boujellabille antaen Toivion vähän vapaammin kierrättää palloa.

Sikäli Interin korkealta prässääminen toimi, että HJK joutui turvautumaan monesti roiskaisuihin kohti Interin puolustuslinjaa. Heti avausminuutilla esim. Hazard joutui turvautumaan pidempään syöttöön korkean prässin ohittamiseksi, mutta Radulovic ei kyennyt pääpalloa voittamaan, vaan Ketting alisti häntä puolessa kentässä Ruxin jäätyä varmistamaan vierelle. Ajassa 5:30 Hazard otti taas roolia. Källman peitti syötön Tenholle, mutta Raitalalle viereen Hazard olisi pallon voinut siirtää. Hän kuitenkin päätti itse pelata ilmassa kohti Hostikkaa, mutta Arciero piti 1v1-tilanteessa laitakaistalle tämän irti pallosta. Tuossa oli yksi osoitus juuri siitä, että kun Murilo oli vielä alempana avausmallin oltua lähempänä 3-4-3:a kuin 3-2-5:tä, Hostikka haki tyhjää tilaa laitakaistalta ollen leveällä kohdepelaajana. Vartin pelin jälkeenkin Hazard osallistui prässinpurkuun pariin otteeseen. 17. minuutilla hän lahjoitti Klubin rajaheiton jälkeen Interille rajaheiton, kun potku vastapalloon leijailikin yli sivurajan. 20. minuutilla puolestaan hän tavoitteli jälleen Hostikkaa sivurajalta, mutta chippi jäi vajaaksi ja Jyry oli välissä. Jatkotilanteessa Tamminen pääsi keskittämään laidasta, mutta Hazard poimi pallon haltuunsa varmasti etutolpalta. 34. minuutilla puolestaan Tenho kierrätti pallon ohi Källmanin Raitalalle. Benjamin jatkoi höyryjunamaista liikettään ja pakotti Raitalan aika pikaiseen vasemman jalan nostoon taas kohti Radulovicia, mutta vuorostaan Ketting pumppasi eteenpäin voittaen pääpallon. Kakkospallo meni Tammiselle, mutta tämä menetti sen Jairin vastaprässin alla. Jair yritti sitten pudottaa kohti toppareita, mutta Forsell luki syötön ja Tenho pysäytti hänet heti keltaisen kortin arvoisesti. Forsell törmäsi kuin tiilimuuriin ja putosi nurmen pintaan rajusti. Minuutti edellisen tilanteen jälkeen Tenho puolestaan oli vapaa toppari Källmanin oltua vielä kiinni Raitalassa. Tenho nosti pallon ohi prässin kohti Radulovicia, mutta taas Ketting voitti pääpallon keskiviivalla.

HJK hyödynsi pitkälti sivutoppareitaan pelinavaamisessaan ja eritoten Raitalaa kuten jo harjoituskaudella näkemässäni ottelussa IFK Mariehamnia vastaan. Tuolloin vaikutuin siitä, miten kätevästi Toivion ja Raitalan kautta HJK pystyi pelaamaan vastustajan muodon sisään puhkovia syöttöjä tai sitten pelaamaan ristipalloja nouseville wingbackeille. Kolmantena vaihtoehtona Raitala eritoten pystyi myös chippaamaan pehmeästi vasurillaan palloja vastustajan toppareiden taakse pystyjuoksun tehneelle kärkipelaajalle selustaan. Toki tuossa pelissähän MIFK vetäytyi suosiolla 4-5-1 blokkiin omalle kenttäpuoliskolleen sallien HJK:n kierrättää pallon jatkuvasti sivutoppareilleen, kun vain yksinäinen kärkipelaaja ravasi Klubin toppareiden välillä. Tässä pelissä Interin tapa prässätä on kerrottu ylempänä, mutta Raitalan kautta varsinkin pelinavaaminen yhä onnistui, kun Källmanin piti pyrkiä myös sulkemaan Tenhon jalka keskemmällä kenttää. Forsell aika hyvin sen sijaan tukahdutti Toivion pelinavaamista ja toisaalta HJK ihan suosiollakin hyödynsi tuota 2v1-ylivoimaansa Källmania vastaan eikä väkisin yrittänyt edetä Toivion kautta. Jo avausminuutilla nähtiin hyvin odotettu tapahtuma, kun Raitala avoimella jalallaan lähetti ristipallon Terholle sivurajalle eristettyyn 1v1-tilanteeseen Niskaa vastaan. Liigacupin finaalissahan Honka pommitti jatkuvasti ristipalloja ilmeisesti Interin heikoksi lenkiksi scoutatun Niskan alueelle ja Hakan voittomaali Interiä vastaan taannoin syntyi Mahutan alueelle pelatun ristipallon jälkeisestä keskityksestä, joten sikäli osasin odottaa, että Raitala poimii Terhon monesti illan aikana ja yrittää luoda tälle tosiaan 1v1-tilanteen, jota voisi ehkä laadulliseksi ylivoimatilanteeksi kutsua myös, vaikka ei Niska ihan niin isoissa ongelmissa ollut kuin vaikkapa siinä Liigacupin finaalissa, jossa hän oli mielestäni huonompi alaspäin kuin tässä pelissä.

Noh, takaisin asiaan. HJK:n hyökätessä 3-2-5:llä Raitalan ristipallo laskeutui nätisti Terhon jalkaan. Tämä ei haastanut laidan puolelta, vaan leikkasi vähän keskemmälle saaden vasurinsa auki. Syöttö tai keskitys boksiin katkesi kuitenkin Ruxiin, mutta hänen jalastaan pallo kimposi sopivasti boksin reunalle Hostikalle, joka oli vasemmasta taskusta kaventanut keskemmäs ja ampui sitten terävästi kohti alakulmaa, mutta Viitala heittäytyi pallon tielle. Puolen tunnin kohdalla Raitala puolestaan laittoi keskikentältä vapaapotkun peliin chipaten sen toiselle wingbackille Murilolle, joka oli vaihtanut hetkellisesti paikkoja Hostikan kanssa ja sai Arcieroa vastaan jalan auki 1v1-tilanteessa. Viitala kuitenkin poimi keskityksen Radulovicin edestä. 38. minuutilla Klubin erikoistilanteen jälkeen varmistamassa ollut Raitala lähetti ristipallon Terholle, joka sai tassun auki, keskitti ja Radulovic nikkasi pallon maalin katolle. Kolmisen minuuttia ennen taukoa vuorostaan Hazard syötti viereen Raitalalle ohi ilmaan hypänneen Källmanin, joka jätti samalla Tenhon syöttövarjoon. Raitala haki ristipalloa Terholle, joka otti Niskan etupuolelta syötön haltuun leikaten keskustaan. Samalla Hostikka teki painottomalta puolelta pystyjuoksualoitteen tyhjään tilaan linjan taakse, mutta läpisyöttö karkasi Viitalalle asti ja toki Arcierokin oli seurannut kurinalaisesti Hostikan liikkeen. Raitala ei ollut ainoa pelaaja, joka tavoitteli Terhoa, vaan esimerkiksi myös Tenho avoimella jalallaan 14. minuutilla nosti pallon oikealle laitakaistalle ennen kuin Källman kipitti sulkemaan jalan. Niska kuitenkin voitti kulmalipulle saakka ajautuneen 1v1-maakaksinkamppailun. Tuon 1v1-tilanteen voittaminen oli tosiaan yksi esimerkki siitä, että Niska oli kohtalainen puolustussuuntaan.

32. minuutilta voisi käydä läpi vielä yhden tilanteen liittyen leveydestä murtautumiseen. Ainakin Stadin derbyssä HJK hyökkäsi 3-2-5:llään välillä siten, että toinen pohjapelaaja Hetemaj hakeutui keskeltä sivurajalle tyhjään tilaan pois vastustajan prässilinjojen puristuksista. Jairilta tai Marticilta ei tuollaista käytöstä tässä pelissä juuri nähty, mutta Boujellab sen sijaan kertaalleen teki niin, kun hän oli vaihtanut hetkellisesti paikkoja Jairin kanssa, joka oli vasemmassa ylätaskussa ja Hostikka vuorostaan oikealla välikaistalla Boujellabin oltua Marticin vierellä. Marokkolainen liikkui Murilon jättämään tilaan sivurajalle ja sai sinne kierrätyksen Raitalalta. Jyryhän normaalisti prässäsi Jairia, joten nyt hän prässäsi Boujellabia, mutta tämä ehti syöttää pallon sivurajaa pitkin eteenpäin. Murilo sai ahtaasta tilasta jatkettua seinäsyötön takaisin Boujellabille ohi Tammisen, joka normaalisti oli seurannut Muriloa, kun Arciero kerran oli kapealla tässä tapauksessa Jairin eikä Hostikan sijoittumisen takia, kun Hostikka oli hetkellisesti oikeassa taskussa. Yhtä kaikki, Jyry jäi jälkeen Boujellabista, joka pääsi kuljettamaan kohti puolustuslinjaa, mutta viimeinen syöttö kohti Radulovicia katkesi Ruxiin, joka sijoittui hyvin syöttölinjalle. Jos Inter käytti hyväkseen alataskuissa sivurajalla ollutta tilaa, tuossa tilanteessa HJK hyödynsi sitä niin ikään, vaikka Perpa ei kehissä ollutkaan.

Mitä tulee selustassa olleen tilan käyttöön, mieleeni jäi tilanne vain kuudennelta minuutilta, kun rajaheiton jälkeen Hostikka vapautti Boujellabin puolustuslinjassa olleesta aukosta pystyjuoksuun. Boujellab käänsi takaviistoon Terholle, mutta tämän veto boksin sisästä blokattiin.

Muodon sisään HJK sen sijaan haki syöttöä jonkin verran eritoten sivutoppareiden kautta kuten olettaa sopikin, vaikka kenttä ei priimakunnossa ollutkaan. Jo kolmannella minuutilla pallo kierrätettiin ohi Källmanin vaihteeksi taas Raitalalle, joka yritti pelata kohti Radulovicia 10-alueelle, mutta kukapa muukaan kuin Ketting pääsi etupuolelta väliin. Heti perään Toivio tavoitteli puolestaan Hostikkaa viistosti puolustuslinjan edestä, mutta Arsalo sai jalkansa väliin. Ja minuutti tuon jälkeen Raitala nosti läheltä sivurajaa pallon kohti Hostikkaa ennen kuin Källman ehti iholle. Hostikka sai pidettyä Arcieron selässään ja pudotti pallon hallitusti kohti Jairia, mutta tämä rikkoi samaan palloon juossutta Jyryä, joten seurauksena oli lopulta menetys. 27. minuutilla puolestaan Källman oli jättänyt Tenhon jalan auki. Tämä poimi välikaistalta Boujellabin, kun Arsalo oli vähän vinoon sijoittuneena. Boujellab jatkoi muodon sisästä pallon leveyteen Terholle, mutta 1v1-haasto päättyi blokattuun keskitykseen.

Kaukolaukauksiakin HJK käytti pari kertaa Interin puolustuksen murtamiseen. Yhdeksännellä minuutilla Jairin tykki leijaili yli ja vartin kohdalla Toivio puolestaan otti tyhjän tilan pois ja kiskaisi keskikenttälinjan etupuolelta pallon reilusti oikealta ohi saaden samalla jotain palautetta ilmeisesti Forsellilta.

Toisella puoliajalla ulosajon jälkeen Inter muutti puolustusmuotonsa klassiseen alivoimamuodostelmaan 4-4-1, kun Haro siirtyi vasemmaksi laituriksi. Täten Arsalon ja Jyryn vastuulle jäi keskellä prässätä Klubin pohjakaksikkoa Martic-Hetemaj, kun Haro ei ollut enää peittämässä syöttöjä toiselle heistä Källmanin alapuolella. Jyry kertaalleen heti ulosajon jälkeen antoikin aika mojovan töötin Perpaan, joka piti palloa hallussaan rahtusen liian kauan. Hetemaj lensi kumoon, mutta samalla ehti toki syöttää viime hetkellä pallon Raitalalle. Noin 70 minuutin tienoilla Interin piti alkaa ottaa enemmän riskejä. Enää ei riittänyt se, että vain Källman prässäsi yksinään toppareita, vaan oikea laituri Tamminen alkoi esimerkiksi jättää Murilon auki ja prässäsi Raitalaa, kun tälle kierrätettiin pallo. Samalla sitten Arciero joutui jättämään HJK:n vasemman laiturin Hostikan Kettingin huoleksi ja pomppaamaan Tammisen vanavedessä merkkaamaan Muriloa, jotta prässi pysyi kuosissa ja kollektiivi tiiviinä. Varmaan osaltaan tuo pieni muutos vaikeutti Klubin pelaamista ylivoimalla ja johti ehkä pieneen hätääntymiseen, kun ulosajon jälkeisinä ensimmäisinä minuutteina se sai kuitenkin aika rauhassa pyöritellä palloa toppareidensa kesken ja homma oli kontrollissa.

Ennen ulosajoa heti toisen jakson alussa HJK eteni taas Raitalan kautta. Tämä chippasi ohi Källmanin kohti Radulovicia, joka pudotti toppareiden edestä pallon Jairille. Tämä jatkoi leveyteen Terholle, joka ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan sillä kertaa, vaan pelasi eteenpäin välikaistajuoksun tehneelle Boujellabille, mutta tämän keskitys kilpistyi Ruxiin. HJK:n vastaprässi kuitenkin toimi ja Terho kampesi pallon irti Niskalta kalastaen samalla vapaapotkun. Terho ampui itse sivuvapaapotkun kohti etukulmaa, mutta Viitala oli hereillä. 53. minuutilla Toivio vuorostaan nosti alhaalta pallon ohi Forsellin prässin kohti Radulovicia, joka voitti Ruxin edestä ykköspallon, mutta Boujellab ei jatkotilanteessa päässyt välikaistalta murtautumaan boksiin. 59. minuutilla HJK oli puolestaan pakottanut Interin omalle puoliskolleen ja Forsell peitti syöttöä enemmän muodon sisään antaen Toiviolle aikaa pallollisena. Tämä löysi keskeltä harvinaisesti Marticin, joka jatkoi nopeasti yhdellä kosketuksella välikaistalle Boujellabille, mutta tämän jatkosyöttö kääntymisen jälkeen ei mennyt perille viereen Hostikalle. Aihio oli kuitenkin ihan hyvä. Tunnin kohdalla Raitala haki vuorostaan ristipalloa kohti Terhoa, mutta Niska voitti pääpallon. Lopputulos oli sama 73. minuutilla, kun Hazard ohitti Interin prässin pidemmällä syötöllä kohti Terhoa sivurajalle, mutta Niska väänsi vapaapotkun lopulta Interille. Välissä 66. minuutilla Raitala chippasi puolestaan kohti Radulovicia kuten puoliajan alussa. Tämä voitti jälleen ykköspallon toppareiden edestä toisin kuin avausjaksolla häviten useimmat, mutta Martic vuoti kakkospallossa, vaikka Koskelankin jälkikäteen mainitsema tuki oli kyllä riittävän lähellä. Kaikkia kaksinkamppailuja ei vain voi voittaa hyökkäyskolmanneksella.

Jos avausjaksolta mieleen jäi vain 1-2 selustaan suuntautunutta juoksua (Boujellab alussa ja Hostikka Terhon pystysyöttöön), toisella puoliajalla tilanteita oli yksi, kun Toivion rajaheiton jälkeen jokin HJK:n pelaajista jatkoi pallon pystyyn linjan taakse, jonne kirmasi oikeaksi laituriksi jo siirtynyt Jair, mutta tämä ei kuitenkaan kyennyt pudottamaan palloa onnistuneesti Radulovicille toiseen aaltoon voitetun juoksukisan jälkeen boksissa.

Mitä tulee tilanteenvaihtoihin, HJK:lla oli niin ikään kotijoukkueen tavoin pääosin viiden pelaajan puolustusvalmius jatkuvasti ja se riitti myös vastaiskujen tukahduttamiseen. Martic oli hyvä suojaamaan toppareita. 11. minuutilla Jyry haki Källmania pystysyötöllä toppareiden edestä syvällä tapahtuneen katkon jälkeen, mutta Martic pysäytti tämän ja loukkasi samalla itseään hieman nousten kuitenkin ylös. Vastaisku lähti Hostikan huonosta syötöstä keskustaan. Vartin kohdalla puolestaan Niskan voittaman kulmalippuväännön jälkeen Ruxi nosti omasta boksista pallon kohti Källmania, mutta jälleen Martic oli riistämässä pallon tältä pois voittaen painin keskiviivalla. 23. minuutilla Inter lähti vastaiskuun syvältä omalta alueelta vieraiden vapaapotkun jälkeen. Pallo purettiin kohti Källmania, mutta kuka muukaan kuin Martic piti tähtihyökkääjän irti pallosta. HJK:n vastaprässi toimi myös 25. minuutilla, kun Forsell menetti pallon Terhon vastaprässin alla. Jatkotilanteessa Hostikka löysi boksista Boujellabin, jonka kääntölaukauksen Viitala torjui etukulmasta. Odotin ennen peliä, että transitioissa Källman olisi tehnyt liikkeitä wingbackien jättämiin tiloihin eikä pysytellyt keskellä. 37. minuutilla oikeastaan ensimmäisen kerran hän liikkui Murilon jättämään tilaan sen jälkeen, kun Forsell oli riistänyt pallon keskikentällä ja syöttikin Källmanin juoksulinjalle, mutta tämä tuplattiin nopeasti ja päätyrajalla lopulta Källman kompuroi sähläten pallon yli päädyn. Toisella puoliajalla tunnin kohdalla Källman teki vähän vastaavan liikkeen ja taas sen Forsell poimi, mutta Tenho sillä kertaa kavensi ajoissa sivurajalle ja sai pelin pysähtymään sinne. Ottelun viimeiset 15-20 minuuttia olivatkin sitten Interin vyöryä eikä vastaiskutilaisuuksia heille siunaantunut enää.

[Salming]

Erikoistilanteet

Erikoistilanteet menivät pitkälti etukäteisolettamuksien mukaan toisin kuin avoin peli. HJK:n kulmia antoi pääosin Terho sisäänpäin kiertävinä ja Hostikka tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Jair oli boksin reunalla ja Raitala varmisti. Boksissa oli kuusi kohdetta kuten viime peleissä on tapana ollut ja mikä on myös mututuntumalla sanottuna Veikkausliigassa todella yleistä eli hyökkäyspään erikoistilanteisiin panostetaan, kun vaikkapa maaotteluissa useammin näkee vain viittä kohdepelaajaa. Kuudesta kohteesta kaksi oli valmiiksi vitosen alueen tuntumassa ja neljä muuta kirmasi kauempaa keskityksiin. Tuokaan ei uusi asia ollut. Koska Hetemaj ja Atom olivat penkillä/poissa, Martic oli nyt vitosen alueella valmiiksi ja Boujellab puolestaan lähinnä etutolppaa siinä roolissa, missä Riskin veljekset on usein nähty eli jatkamassa palloja luukulle. Taaempi nelikko oli Tenho-Toivio-Radulovic-Murilo, joka ei yllättänyt, kun esimerkiksi derbyssä se oli Tenho-Toivio-Serrarens-Murilo, joten Serrarens vaihtui Raduloviciin. Inter puolusti puolestaan kulmat kuten MIFKiä vastaan. Aluetta suojasivat Arciero, Ketting ja taaimmaisena Källman. Vartioijia oli yhä neljä. He olivat Niska, Ruxi, Nurmen korvaaja Arsalo ja Tamminen. Forsell, Jyry ja Haro olivat viime pelin tapaan ottamassa pois lyhyttä variaatiota tai boksin reunalla. Haro enimmäkseen merkkasi reunalla Jairin ja Forsell-Jyry kaksikko loi kulmalipulle 2v2-tilanteen estäen lyhyet variaatiot. Jyryn tehtävänä oli toki myös olla Boujellabin lähettyvillä, jottei tämä pystyisi jatkamaan etualueelta palloja maalin eteen.

Terhon ensimmäinen kulma putosi vitosen viivalle, mutta Arsalo piti Murilon kurissa voittaen ykköspallon. Jatkotilanteessa Niska puski pallon eteenpäin ohi Toivion ja tämä kaatoi Haron varoituksen arvoisesti vastaiskun hidastaakseen. Toisessa kulmassa seitsemännellä minuutilla Terho syötti lyhyen viereen Hostikalle ja tämä keskitti ohi Forsellin boksiin kohti Murilloa. Kakkospallo kimposi Boujellab, joka juuri etualueelta käänsi pallon luukulle, mutta Ketting pääsi väliin ennen Tenhoa. Kolmannen kulman HJK pelasi myös lyhyenä. Jyry ja Forsell olivat jättäneet etäisyyttä sen verran, että Hostikka sai rauhassa syöttää boksin reunalle Jairille, jonka sijoitus meni hiuksenhienosti ohi vasemman tolpan. Tuon lähempänä maali ja pelivalintani osuminen eivät sitten olleetkaan. Terho teki tuossa hyvän taustakierron heti syöttönsä jälkeen ja se vei Forsellin huomion, kun samalla sitten Jyry päätti pysytellä mieluummin Boujellabin lähellä kuin prässätä Hostikan avointa jalkaa. Boksin reunalla Haron olisi pitänyt toki saada Jair kuriin. Kaikkia kulmapotkuja en käy läpi, mutta toisen jakson alussa jäi mieleen se, että Terho keskitti suoraan boksiin vitosen viivalle kuten ensimmäisen kulman, mutta Arsalo voitti jälleen ykköspallon. Radulovic oli kaiketi kohteena tuossa. 55. minuutilla puolestaan Terhon matala pallo löysi etualueelta Boujellabin ja Jyry ei onnistunut katkomaan tämän jatkoa luukulle. Toivio haki kantapäällä uutta jatkosyöttöä, mutta se jäi lopulta ruuhkaan ja Inter selvitti tilanteen. Ovela kahden jatkosyötön yritys vierailta.

Mitä tulee Klubin sivuvapaapotkuihin, Hostikka antoi niitä aluksi, mutta laatu oli heikko, kun pallot eivät löytäneet omia, vaan kilpistyivät jo etualueelle Interin pelaajiin. Kaiketi sitten heti ensimmäisestä Terhon antamasta sivuvapaapotkusta 39. minuutilla seurauksena oli hyviä asioita. Pallo lensi ensimmäisten pelaajien yli aina vasemmalle takatolpalle asti ja Tamminen ilmeisesti puski pallon käteensä, jolloin Antamo tuomitsi rangaistuspotkun, jonka Radulovic upotti varmasti vasempaan alanurkkaan. Kohdealueella Interillä oli 8v6 ylivoima, kun Haro ja Forsell olivat muurissa tai sitten pelkästään Haro muurissa ja Forsell boksin reunalla. Klubilla Hostikka ja Terho juonivat sivuvapaapotkut, Jair oli kulmien tapaan reunalla ja Raitala varmisti, joten asetelma oli sama kuin kulmapotkuissa pitkälti. Toisen jakson alussa Terho kiskaisi puolestaan itse yhden sivuvapaapotkun kohti etukulmaa tuloksetta kuten aiemmin kävikin jo ilmi.

Inter sai ensimmäisen kulmapotkunsa vasta 81. minuutilla. HJK puolusti siten kuin derbyssä eli 4+5+1 mallilla. Aluepuolustajat olivat Raitala, Olusanya, Tenho ja Toivio. Vartioijat olivat Serrarens, Murilo, Hetemaj, Martic ja Yli-Kokko. Terho oli boksin reunalla. Kun Forsell oli suihkussa, Arsalo otti erikoistilannevastuun. Kohteita oli kuusi, mutta 2+4 variaation asemesta vain yksi pelaaja oli valmiiksi vitosen alueella. Hän oli Jyry. Arsalo olisi luultavimmin ollut siellä myös Nurmen korvaajana, jos ei olisi joutunut Forsellin saappaisiin pallon taakse. Kohdepelaajat olivat tornit Ketting-Källman-Tamminen, aina taka-alueelle juokseva Ruxi ja Arciero, joka normaalisti olisi ollut boksin reunalla Niskan ja alimpana varmistaneen Haron kanssa, mutta nyt hän meni kuudenneksi pelaajaksi boksiin, kun Arsalo tosiaan oli pallolla. Arsalon ensimmäinen kulma putosi kohti Ruxia ja Tammista taka-alueelle, mutta Hetemaj seurasi miehensä ja Toiviokin taaimmaisena aluepuolustaja otti muutamat askeleet eteenpäin, joten Tamminen ei päässyt puskemaan, vaan HJK purki. Myöhemmässä kulmapotkussa Viitala nostettiin boksiin. Hän asemoi itsensä aluepuolustajanelikon etupuolelle, mutta Arsalon keskitys jäi vajaaksi. Olusanya oli päineen etutolpalla välissä.

Sivuvapaapotkuja Forsell ehti sentään antaa. 32. minuutilla hän antoi pääkatsomon edestä vaparin, joka leijaili Hazardin käsiin asti. 59. minuutillakin hän haki taka-alueelta Ruxia, mutta HJK-pelaajat olivat välissä. Interillä oli kohdealueella 7v8 alivoima. Hostikka ja Terho olivat muurissa ja loput omassa boksissa. Interiltä Haro oli boksin ulkopuolella Arcieron kanssa. Forsellin ulosajon jälkeen Arsalo antoi loput sivuvapaapotkutkin. 73. minuutilla hän keskitti puolesta kentästä, mutta Hazard nyrkkeili ykköspallon kauas loukaten samalla itseään. 81. minuutilla Arsalo haki puolestaan oikealta takatolpalta Ruxia, mutta Martic piti tämän hyvin irti pallosta, joten vieraat olivat tehneet kotiläksyt Ruxin liikkeistä. 83. minuutilla Klubi asetti vain Olusanyan muuriin, kun Inter nosti Arcierokin boksiin jättäen vain Haron varmistamaan alas, joten kohdealueella oli 9v8-tilanne. Toivio kuitenkin siivosi Arsalon keskityksen oikealta sivurajalta ja parin minuutin päästä uusi vapaapotku leijaili pakan läpi. 86. minuutilla Inter pelasi vapaapotkun ovelasti maitse etualueelle, kun Harokin tuli pallon taakse ja Källman teki juoksun, mutta Hetemaj seurasi sen ja ohjasi Källmanin ampumaan pienestä kulmasta ohi maalin oikealta. Jotenkin Antamo antoi tilanteesta Interille kulmapotkun, vaikka minusta veto meni suoraan yli päädystä osumatta Perpaan. Lopussa Arsalolla oli paikka tasoittaa vielä suorasta vapaapotkusta, mutta veto leijaili maalin katolle. Yritys oli sentään parempi kuin Forsellilla avausjaksolla, joka pyssytti reilusti yli 30 metristä parkkipaikalle asti.

Yksilöt

Lyhyesti lopuksi muutama sana yksilöistä. Viitala oli kotijoukkueen maalilla hyvä. Hän oli mukana jopa rankkarissa, mutta Radulovicin kova sijoitus oli liki mahdoton torjuttavaksi. Hostikan pysäyttäminen heti avausminuutilla ja Boujellabin kääntölaukauksen torjunta boksin sisästä olivat parhaat venytykset. Niska pärjäsi kohtalaisesti Terhoa vastaan laidallaan. Hän paransi oikeastaan pelin edetessä eikä enää vuotanut niin paljoa kuin alussa, jolloin Terho sai pari kertaa jalkansa auki ja toimitettua ruokaa luukulle. Maakaksinkamppailuissa hän varsinkin väänsi hyvin kuten siinä kulmalipputaistossa ja toisella puoliajalla sivurajalla kertaalleen. Hyökkäyssuuntaan hän kertaalleen nousi painottomalta puolelta hyvin boksiin päättämään Arcieron keskityksen. Muutoin anti ylöspäin oli vähän kesyä. Kertaalleen hän ohitti Toivion ja löysi Jyryn boksista, mutta siinäpä se. Olemuksesta jäi positiivisena mieleen tietynlainen raamikkuus ylävartalossa. Ehkei hän ihan Kettingin mittoihin kasva tulevaisuudessa, mutta samaa vantterimaisuutta oli havaittavissa. Toisella laidalla Arciero eritoten toisen jakson alussa pääsi edistämään peliä avoimella jalalla Hostikan ollessa myöhässä, mutta chipit eivät johtaneet oikein mihinkään, vaan HJK:n topparit olivat aina välissä. Hyökkäyskolmanneksella Arcieroa ei tietenkään nähty, kun hänen roolinsa on olla tasapainottava palanen keskimmäisessä tasossa 2-3-5:llä hyökätessä. Kertaalleen hän tuli hyvin ahtaasta tilasta avausjaksolla ja löysi keskeltä Forsellin, jonka kaukolaukaus kilpistyi Toivioon. Pallottomana Arciero pysytteli kapealla ja varjosti Hostikkaa aika hyvin läpi illan ja seurasi mm. sen yhden pystyjuoksun kurinalaisesti. Kaksinkamppailuissa hän oli tyydyttävä. Topparit olivat hyviä. Ketting voitti eritoten avausjaksolla monta pääpalloa Radulovicia vastaan ja Ruxikin puolusti hyvin eteenpäin pari kertaa eritoten negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Pallollisena Ketting oli luomassa pystysyötöllään avausjakson parasta maalipaikkaa, kun Källman pudotti Forsellille pallon keskelle. Ketting uskalsi haastaa vapaana topparina prässilinjaa, mutta olisin toivonut vielä vähän rohkeampia syöttöjä muodon sisään varman kierrätyksen sijaan. Ruxi puolestaan pallollisena venytti monesti kenttää liikkuen sivurajalle, kun Arsalo putosi hänen paikalleen. Ruxi houkutteli hyvin Boujellabia läpi illan ja syötti sitten tämän ohi Forsellille tyhjentyneeseen tilaan. Ne kerrat, kun hän oli alataskussa keskiviivalla, peliä edistävät teot ja harvat chipit olivat arcieromaisen osoitteettomia, joten siitä voi ehkä antaa ainoan pienen miinuksen, mutta kaikkinensa aika hillitty ja elegantti esitys.

Keskikentän pohjalla Arsalo alun hermoilun jälkeen (kun yksi syöttö karkasi mm. suoraan sivurajasta yli) rytmitti peliä ihan kivasti ja uskalsi hakea ristipalloja Niskalle. Vain yksi niistä johti jonkinlaiseen etenemiseen boksiin toisella puoliajalla, mutta se oli parempi kuin ei mitään. Ahtaissa tiloissa Arsalo oli yllättävän pallovarma, kun hän muutaman kerran pääkatsomon edessä sai palloa jalkaan toppareiden yläpuolella. Pidin elastisuudesta ja juoksun keveydestä. Erikoistilanteetkin olivat tässä yksittäisessä ottelussa Forsellin antamia palloja vaarallisempia, joten potkutekniikka jäi ohuen positiivisesti mieleeni. Puolustuspään erikoistilanteissa Arsalo puolusti pari kulmaa erityisen hyvin. Jyry liikkui tutun kepeästi niin ikään Kupittaan sametilla. Välillä hän jäi keskellä avaamaan peliä, jos Arsalo putosi topparien väliin. Välillä puolestaan Arsalon jäädessä keskelle hän liikkui sivurajalla täyttämään Niskan jättämää tilaa ja pelaamaan hetkellisesti ikään kuin laitapakkina. Parasta antia Jyryn illassa oli hänen vastaprässäämisensä. Hän ainakin kolme kertaa nappasi nopeasti pallon takaisin Interille ennen puolta kenttää ja yhden riiston jälkeen sitten syntyi isäntien paras maalipaikka Tammiselle 78. minuutilla Klubin oltua organisoimaton. Jyry kuittaa myös plussan kylkitaklauksestaan Hetemaj'hin, joka lennätti tämän nurmeen.

Forsellin iltapuhde vasemmalla laidalla oli heikohko. Hän putosi usein hakemaan palloa Boujellabin jättämästä tilasta, mutta oikeastaan vain kertaalleen pääsi kääntymään kuljetukseen 56. minuutilla otettuaan ykköskosketuksen tyhjään tilaan ohi selässä olleen Marticin. Muutoin syötöt kohti Forsellia olivat pomppivia tai epätarkkoja eikä miehen liikkeitä kyetty hyödyntämään täten optimaalisesti. Pallollisessa vaiheessa Forsell ei paljoa leveydessä viihtynyt, vaan enimmäkseen vasemmalla välikaistalla, kun Niska piti leveyden. Välillä sitten Forsell käväisi keskemmälläkin laajalla säteellä uurastaessaan. Avausjaksolla yksi kaukolaukaus osui blokkiin ja suora vapaapotku leijaili yli. Källmanin pudotukseen pääsi puolestaan Terho väliin viime hetkellä. Ulosajosta on tietysti annettava massiivinen miinus, kun molemmat varoitukset olivat turhia. Johtavalta pelaajalta hölmöä tekemistä, mutta mies tietää sen tietysti itsekin, joten on turha ruoskia enempää. Plussaa voi lopuksi antaa siitä, että aika hyvin Forsell ylhäältä prässätessä sai pakotettua Toivion kierrättämään sivulle eteenpäin pelaamisen asemesta. Toisella laidalla Tammiselta ei nähty aikaisia keskityksiä, jollaisia aiempien pelien perusteella odotin, koska ristipallot ja kierrätykset hänelle olivat melko vähissä ja toisaalta sitten myös Murilo piti hänet aika helposti pihdeissään läpi illan. Kertaalleen vastaprässin jälkeen Tamminen pääsi keskittämään 20. minuutin tienoilla, kun Jyry katkaisi Hazardin avauksen ja Inter käänsi painopisteen, mutta sekin keskitys meni suoraan veskarin käsiin. Patukkamainen köyhän miehen Källmanhan Tamminen näytti olevan nyt, kun hänet muistaakseni ensi kerran livenäkin näin. Pallottomana hän kyllä sitten toisaalta teki murilot eli piti vastinparinsa niin ikään nuhteessa, joten tuon laidan taistelu päättyi tasapeliin. Kertaalleen Tamminen teki hyvän pystyjuoksualoitteen Jyryn vastaprässin jälkeen ja Haro tarjoili hänelle avopaikan, mutta Hazard veti pidemmän korren jalkatorjunnallaan. Tuosta paikasta olisi pitänyt viimeistellä tarkemmin takakulmaan jalan ylitse. Olisin toivonut leveydestä useampia aloitteita topparien taakse tyhjään tilaan, mutta pitkälti Tamminen vain halasi sivurajaa läpi illan.

Haro puolestaan pallottomana tunnin ajan merkkasi Källmanin takana ylempää prässätessä Marticin ja keskialueen blokissa välillä myös Jairin pyrkien estämään HJK:ta etenemästä heidän kauttaan. Aika hyvin hän pimensikin Marticin, kun ei mieleeni muistu kuin se tilanne 53. minuutilta, kun Toivio pelasi Marticille muodon sisään ja tämä jatkoi Boujellabille, mutta muutoin Marticin kautta ei HJK pahemmin edennyt. Pallollisena Haro oli MIFK-pelin tapaan oikealla välikaistalla päivystämässä. Erikoistilanteissa hän oli järjestäen boksin reunalla tai ulkopuolella aika ulkopuolisena. Forsellin ulosajon jälkeen olisin ehkä halunnut nähdä jonkun sivuvapaapotkun Arsalon asemesta. Pienikokoinenhan Haro on, mutta ei siltikään niin väkkärä kääntyjä ahtaissa tiloissa kuin Forsell. Pallokosketus oli sinällään ihan hyvä ja hänessä oli jotain köyhän miehen lucaskaufmannmaisuutta. Kertaalleen Haro haki chipillä Tammista Murilon selustasta, mutta muutoin edistävät syötöt olivat aika vähissä avausjaksolla. Viimeisten puolen tunnin aikana vasemmalla laidallakaan mies ei pahemmin luonut mitään suuntaan tai toiseen, kunnes sitten alusti Tammiselle sen huippupaikan tyhjästä Jyryn esityöstä. Källman puolestaan pelasi aika samanlaisen pelin kuin Radulovic vastustajajoukkueessa eli pelin edetessä vasta alkoi voittaa joitakin pääpalloja, mutta pudotuksista ei lopulta oikein mitään lopullista uhkaa syntynyt. Paras paikka oli Kettingin pystysyötön pudotus Forsellille, mutta Terho ehti väliin. Sinällään kyllä Källman oli hyvä, että hän jaksoi nöyrästi ravata läpi illan Tenhon ja Raitalan välillä, kun Inter prässäsi ylhäältä. Ei hänellä mitään mahdollisuutta ollut sulkea Juginkaan avointa jalkaa jatkuvasti, mutta parhaansa Källman teki ja eipä kukaan muu paremmin tuossa roolissa olisi voinut suoriutui. Källman ei arastellut myöskään kaksinkamppailuja ja sai muutaman vapaapotkun siten hankittua menemällä itseään säästelemättä ahtaisiin väleihin kamppailemaan irtopalloista. Summa summarum, palloton pelaaminen oli vahvaa. Ainoan vaihtonsa Inter teki vasta lisäjalla, kun Kuittinen korvasi Jyryn. Hänestä ei kertynyt muuta sanottavaa kuin se, että raamit olivat kunnossa, kun pituutta on näemmä 190 senttiä ja ylävartalossa näytti olevan jo mukavasti lihasta, millä vääntää maakaksinkamppailuissa ja heti sisääntultuaan hän yhteen kaksinkamppailuun osallistuikin. Olisi mukava nähdä joskus häneltä täysi ysikymppinen.

HJK:n maalissa Hazard virkaveljen tavoin avasi monesti ohi prässin sivurajoille. Osumatarkkuus oli Viitalan tapaan vaihteleva, mutta plussaa voi antaa voiton pelastaneesta jalkatorjunnasta, raameista ja ylipäätään olemuksesta. Kun katselin häntä läheltä lämmittelyssä, Hazard haki alanurkista heittäytymällä aika lailla kaikki Wallenin läheltä käsistään ampumat volleypallot. Käsillä torjuminen ja refleksit vaikuttivat olevan kunnossa. Mitä tulee toppareihin, kaikki olivat luotettavia puolustussuuntaan ja eritoten avausjaksolla Tenho-Toivio kaksikko piti hyvin Källmanin pihdeissä pääpalloissa sitä yhtä tilannetta lukuun ottamatta, kun Kettingin avaus leijaili yli Toivion. Toivion edistävät syötöt pallollisena olivat lopulta yllättävän vähissä, mutta kuten todettua, varmaan ihan suosiollakin hän antoi vastuuta Raitalalle, joka oli useammin auki. Tenhokin chippasi vain pari kertaa eteenpäin kohti Radulovicia tai Terhoa, kun puolestaan Raitala lähetti useamman ristipallon ja muutamasta niistä Terho pääsikin ohittamaan Niskan sekä luomaan uhkaa rangaistusalueelle palloillaan. Muodon sisäänkin Raitala jokusen kerran pelasi kohti Radulovicia, mutta tämän pudotuksista ei lopulta sen kummempia paikkoja syntynyt. Ennen kaikkea Raitala oli pallovarma ja osasi ottaa melko hyvin hyödyn irti tyhjästä tilasta ennen kuin Källman kipitti Tenhon luota iholle. Hyökkäyspään erikoistilanteissa Raitala tutusti oli toimeton maajoukkueen tapaan varmistaen boksin ulkopuolella. Kulmapotkuja puolustaessa hän muodostaa aika hyvän ja vahvan nelikon vitosen alueelle kulloisenkin kärkipelaajan ja Tenho-Toivio kaksikon kanssa ja tarvittaessa Jugi voi irrota etutolpalta puolustamaan etualuettakin. Toiviosta sanottakoot puolestaan vielä se, että Tenhon tavoin he lukivat hyvin pidempiä syöttöjä ja negatiivisissa tilanteenvaihdoissa myös kavensivat ajoissa laitakaistalle, jos tarve oli tukkia wingbackin jättämää tilaa.

Wingbackeista Murilo pelasi tasavahvan pelin Tammista vastaan. Hyökkäyssuuntaan hän sai kertaalleen jalan auki, mutta silloin hän olikin vaihtanut paikkoja Hostikan kanssa ja pelasi Arki-Eeroa vastaan. Viitala kuitenkin poimi keskityksen Radulovicin edestä. Pallonkierrätyksessä Murilo oli varma ja pelasi yhden hyvän seinän Boujellabin kanssa avausjaksolla sivurajalla. Pallottomana Tamminen pysyi hanskassa läpi illan ja juoksukilvat hän hoiti vähintään tasapeleiksi. Erikoistilanteissa hyökkäyspään kulmista jäi mieleen Murilon tietynlainen rymistelevyys eikä hän pienestä koostaan huolimatta epäröinyt raivata itselleen tilaa. Terho puolestaan hallitsi ottelun alkupuolella kaksintaistelua Niskaa vastaan, mutta pelin edetessä se kääntyi kohti tasapeliä. Eristetyistä 1v1-tilanteista hän sai 3-4 kertaa jalan auki ja keskitettyä boksiin. Heti ensimmäisestä niistä syntyi Hostikalle maalipaikka Ruxin avustamana. Erikoistilanteet olivat pääosin hyviä. Kohdepelaajat eivät vain voittaneet kaksinkamppailuja. Terho kykeni keskittämään niin vitosen viivalle kuin etualueelle Boujellabille. Sivuvapaapotkuista ensimmäinen johti rankkariin ja toisen Viitala torjui vaivoin etukulmasta. Pidin Terhosta siinä, että lähes aina, kun hänelle pelattiin pallo, hän oli valmiiksi positiivisessa peliasennossa ja pääsi välittömästi kuljettamaan kohti maalia. Matala painopiste oli jossain määrin myös hyökkäävä ja pallokosketus hallittu, jolloin peliväline pysyi sopivan lähellä vasemman kengän kärkeä. Pallottomana Terho teki vaikutuksen muutamalla vastaprässillään ja tietysti kampeamalla Forsellin irti Källmanin pudotuksesta. Hän liikkui laidallaan Niskan mukana eli joko valui puolustuslinjaan syvemmällä puolustaessa tai sitten oli osa keskikentän linjaa, jos Niska oli alempana palloa vastassa. Niska kuitenkin useammin jopa nosti valmiiksi viimeiseen linjaan tehden tilan joko Jyrylle tai Ruxille sivurajalle, joten Terhokin vietti ehkä alkukautta pidempiä jaksoja puolustuslinjassa, jolloin HJK:n puolustaessa sillä oli selkeästi viiden linja useammin kuin neljän linja. Kokonaisuutena iltapuhde oli erinomainen, kun Terho tosiaan alusti rankkariin johtaneen tilanteen ja loi pari muutakin puolittaista paikkaa eikä vuotanut alaspäin juurikaan.

Keskikentän pohjalla Martic erottui heti lämmittelyissä pituudellaan. Itse pelissä hän rymisteli rohkeasti tilanteisiin kuten Källman vastapuolella. Forsellin pimentäminen onnistui jotenkuten, vaikka hän jonkin verran etäisyyttä eritoten avausjaksolla tähän jätti ja toisella jaksolla lähemmäs iholle mentyään tuli kertaalleen huijatuksi. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Martic loisti eniten tehden 3-4 hyvää katkoa. Erikoistilanteissa hän kertaalleen piti Ruxin irti pallosta taka-alueella onnistuneesti. Omissa kulmapotkuissa hän hämmensi puolestaan Interin kolmesta aluepuolustajasta eritoten Källmania blokaten tämän mahdollisuuksia keskitysten siivoamiseen keskeltä vitosen viivaa ja tehden täten arvokasta tilaa neljälle taaemmalle kohdepelaajalle. Pallollisena Martic oli mukiinmenevä niinä hetkinä, kun hän oli pelattavana. Jair puolestaan porrasti miedosti ylempänä viistosti ollen silti enimmäkseen Marticin vierellä 3-2-5:llä hyökätessä, kun Hostikka kerran oli samalla välikaistalla ylempänä kahden alimman linjan välissä. Yksi maalipotku Jairille siunaantui lyhyestä kulmapotkusta, mutta sijoitus meni hieman hieman ohi vasemman kulman. Pallottomana hän pitkälti prässäsi joko Jyryä tai pysytteli lähempänä Haroa vähän Interin avausmallista riippuen. Satunnaisesti hän kävi kutittelemassa Arsaloakin, jos Boujellab esimerkiksi häiritsi Ruxia. Kyllähän Jair tutusti ravasi kiitettävästi, mutta aika tasapaksu kuva hänestä lopulta jäi vaikkapa viime vuoteen verrattuna. Pallollisena peliä edistävät teot olivat aika minimissä. Toisella puoliajalla yläkolmikkoon päästyään hän teki yhden pystyjuoksualoitteen, mutta pudotus Radulovicille oli osoitteeton.

Yläkolmikosta Boujellab oli uusi tuttavuus luonnollisesti. Pallottomana hän joutui välillä kahden tulen väliin peittäessään sekä syöttöjä muodon sisään että prässätessään Ruxia. Vastustajan jättämistä syöttövarjoihin pitää vielä hieman hio treenikentällä, sanotaanko näin. Prässi-iskut voisivat olla myös terävämpiä. Pallollisena Boujellab kertaalleen ampui boksin sisästä vasurillaan, mutta Viitala torjui etukulmasta. Hän teki myös muutamia aloitteita pystyyn ja yksi niistä johti Terhon blokattuun kutiin. Boksin reunalla noin muutoin viimeiset ratkaisut jättivät vähän toivomisen varaa, kun syötöt katkesivat Interin puolustajiin. Illan paras suoritus oli ehkä puolen tunnin jälkeen nähty seinäpeli Murilon kanssa, jossa Jyry jäi jälkeen Boujellabin hakeuduttua aluksi tyhjään tilaan sivurajalle, mutta tuonkin seinän päätteeksi se ratkaiseva murtava syöttö sitten katkesi Ruxiin. Olemus oli kuitenkin futarimainen kuten P. Rautiainen toteaisi, joten siitä annan vielä plussan Boujellabille. Ja aika kurinalaisesti vaihtoonsa saakka hän teki töitä pallottomana auttaen toisella jaksolla Radulovicia myös Arsalon prässäämisessä Ruxin ohella. Hostikka puolestaan sai parhaan paikkansa jo avausminuutilla, mutta Viitala venyi eteen. Muutoin pallollisena Hostikka pysyi aika pitkälti Arcieron rintataskussa vasemmalla välikaistalla. Positiivisessa tilanteenvaihdoissa Interin oltua organisoimaton hän kykeni alustamaan Boujellabille tekopaikan boksiin. Sivuvapaapotkut olivat surkeita, mutta toisaalta sitten pari lyhyttä kulmaa pelin alussa olivat melko vaarallisia jopa johtaen Jairin laukaukseen ja Tenhon etutolppajuoksuun. Pallottomana Hostikka oli avausjaksolla hyvä eikä Inter päässyt edistämään juuri peliä Arcieron kautta yhtä tilannetta lukuun ottamatta. Toisen jakson alussa oli synkempi jakso, kun Arcierolla 3-4 kertaa putkeen jalka auki, mutta puolustuslinja paikkasi Hostikkaa. Kokonaisuutena antaisin arvosanaksi ehkä 7,5. Radulovic puolestaan koki Källmanin kohtalon eli eritoten avausjaksolla voitti aika vähän pääpalloja. Toisella jaksolla hän muutaman Raitalan chipin onnistui pudottamaan omille, mutta niistä seuranneet tilanteet kuihtuivat boksin reunalle. Rankkari oli sentään kliininen, joten siitä pitää antaa plussa. Pallottomana Radulovic teki kohtalaista työtä Kettingin avoimen jalan sulkemisessa ja Arsalon välillä ravaamisessa. Lämmittelyissä hän käytti pientä mustaa huivia ikään kuin suunsa ja leukansa suojana kylmältä viimalta. Viimeistelyt silmieni edessä Murilon keskityksistä olivat kliinisiä painuen painavina yhdellä kosketuksella takanurkkaan, mutta pelissä tuollaisia palloja ei hänelle kyetty rangaistusalueelle valitettavasti pelaamaan edes Terhon lapikkaasta. Mutta lämmittelyiden perusteella hänessä on ainesta hyväksi viimeistelijäksi. Toki Hostikkakin mälläsi pari aika maukasta viimeistelyä läheltä voimalla maalin kattoon ohi Hazardin, heh.

HJK käytti kaikki vaihtonsa. Ensin tuli sisään Hetemaj tunnin jälkeen. Hän oli kentän paras ahtaan tilan kääntyjä kilpaveli Forsellin jälkeen. Lisäajalla Niskan laittaminen karuselliin Interin kenttäpuoliskolla ei luultavasti ikinä unohdu. Harmi, että sitä seurannut seinäpeli Serrarensin kanssa ei johtanut maaliin. Perpan kääntymisiä oli hieno seurata ja harteikkaan ylävartalon ansiosta palloa on todella vaikea häneltä ottaa pois suojauksesta. Pallollisena hän oli maltillinen ja kertaalleen aikaili jopa liiaksi, kun Jyry jyräsi hänet nurmeen. Puolustussuuntaan jäi mieleen yksi hyvin seurattu Jyryn pystyjuoksu ja sivuvapaapotkun puolustaminen Källmania vastaan. Kokenut konkari oli hereillä eikä uinahtanut, vaan ohjasi Benjaminin ampumaan pienestä kulmasta reippaasti ohi maalin. Lämmittelyissä Perpa mustassa pipossaan ja valkoisissa kengissään käännähteli rennosti höynäringissä ja välitti siten futarimaisen olemuksensa ylälehtereille asti.

78. minuutilla nähtiin triplavaihto. Yli-Kokko korvasi Hostikan vasemmalla. Häneltä jäi positiivisesti muistiini lisäajan tosi terävä ja irtonainen prässi Arcieroon, jonka chippi eteenpäin sivurajalta katkesi Yli-Kokon jalkaan mennen yli sivurajan. Lisäjalla niin ikään hetken päästä Serrarens syötti Yli-Kokolle aika ahtaaseen rakoon, mutta tämä tuli todella hienosti sieltä ulos pallo jalassaan. Yli-Kokon jalat tikkasivat todella nopeasti ja tuo ensiaskelien nopeus nimenomaan oli komeaa katsottavaa läheltä. Tuon spurtin tuloksena oli jopa vapaapotku, kun häntä rikottiin. Kertaalleen Yli-Kokko oli kulmalipun lähellä vähän lapanen kaksinkamppailussa, mutta muutoin en negatiivista sanottavaa keksinyt, vaan ensivaikutelma vartissa oli oikein hyvä, kun Yli-Kokko liihotti nurmella lepattavassa kampauksessaan. Olusanyan parasta antia oli Interin toisen kulmapotkun siivoaminen etualueelta ja yksi lisäajan vastaiskuspurtti, jota seurasi Perpan ja Serrarensin seinäpeli. Oikein muuta ei lyhyessä ajassa kertynyt muistiinpanoihin. Serrarens erottui nutturallaan. Hän pääsi kertaalleen lisäajalla kokeilemaan maalintekoa Hetemaj'n esityöstä. Yli-Kokkoon verrattuna prässätessä hän oli hidasjalkaisempi ja perusti pallotonta peliään enemmän sijoittumiseen. En tiedä, jotenkin ensivaikutelma oli aika tasapaksu. Sinällään kyllä hänellä riitti teknisyyttä ja raameja toimia jonkinlaisena kohteena pidemmille syötöille ja pudotella niitä omille, mutta hieman mietityttää se, että miten 31-vuotiaan hollantilaisen vauhti riittää jatkossa ja onko hänellä kykyjä hyökkäyskolmanneksella murtaviin tekoihin. Lopussa puolestaan Hoskonen korvasi vielä viideksi minuutiksi Murilon tullen sisään oikeaksi toppariksi. Kauempaa katsottuna hän näytti vähän siltä kuin loukkaantumisista toipuneet pelaajat joskus näyttävät eli askel oli jotenkin raskas ja liike kankeaa vielä, kun parhaimmillaan Interissä hän oli oikeinkin loistava 1v1-puolustaja pärjäten niin ilmassa kuin juoksukilvoissa. Muuta sanottavaa Hoskosesta ei minulla ole noin lyhyestä stintistä kentällä.

[Kärsä]

Kiitos näistä analyyseista Salming Onhan näitä mukava lukea vaihteeksi taas Veikkausliigastakin ja erityisesti tietty Klubilasein Klubin pelistä. Tunti meni lukiessa, aikamoinen litterointi taas juuh .

[ujo]

Jeps, kiitos taas Salming. Mukavaa luettavaa

[lutra lutra]

Olipa ilo lukea pidempää analyysiä Salmingilta Veikkausliigastakin!

[Kausari]

Hyvä viesti Salmingilta. Tuohon taktiikkaan kk osalta sanoisin, että Klubi hyökkäsi ennemminkin 3-1-5-1 (vs 3-2-5) eli Klubi ei oikeastaan missään vaiheessa pelannut kahdella keskustan kk pelaajalla. Martic pelasi oikeastaan koko pelin ajan alempana kuin Jair.

Muuten samat huomiot ja erityisesti puolustuksen osalta.