KuPS jälleen taktisesti toisti sitä mitä treenikaudellakin olleissa kohtaamisissa, eli Koskelalle suurin paine, vielä niin että ohjataan muut ensin syöttämään Miikalle ja sitten kun syöttö sinne lähtee, niin se on prässitriggeri.
Jotenkin tuntuu turhalta nostaa mitään yksilöitä tuolta esiin, sen verran kova vastustaja tänään oli. Ylivoimaisesti parhaiten valmennettu joukkue tässä sarjassa ja isolla marginaalilla parempi materiaali kuin 10 joukkueella sarjassa. Ei yllätä lainkaan jos KuPS ja HJK mittelee kauden lopussa siitä kummalle sattui vähemmän heikkoja jaksoja kauteen ja joku Raatin pottupellon vierasvoitto voi olla todella iso juttu mestaruuskamppailun kannalta, sillä HJK tässä haparoivammalta näistä kahdesta suvereenista jengistä näyttää.
ACO:n kannalta ei muuta kuin nopeasti unohtamaan tämä, hyviäkin juttuja siellä oli, ne mukaan ja uutta kohti. Kyllä tässä sarjassa sellaisiakin vastuksia on, joille jotain mahtaa. Ehkä Mosan puute Honka-matsiin verrattuna näkyi tunteen puuttumisena. En jotenkin jaksa uskoa että edes ilman poissaoloja, Kallinen-Mosa-Salanovic olisi tuohon pelin kontrolliin saatu jotain muutosta. Ehkä Salan yksilötaito olisi voinut nostaa kotijoukkueen maalisaraketta, mutta silti luultavasti pisteitä ei olisi Ouluun jäänyt.
Eka jaksolla KuPS ei paineistanut kovin korkealta, joten pärjättiin ok, mutta tilanteenvaihdoissa oltiin ongelmissa jo ennen 0-1 -maalia. Meillä oli tossa muutamia saumoja myös riistojen jälkeen. Erityisesti Könkkölä oli näissä pirteä.
Toka jaksolla Kups otti ylhäältä ja oltiin kusessa alusta asti. Tarkoituksenani ei ollut syyllistää yksittäistä pelaajaa tapahtumista, mutta on tossa vielä valtava ero vieraiden toppareihin pallollisena ja muussakin tekemisessä. Ei muuta kö tästä oppi kouraan ja työhanskat käteen. Nuoria hyviä poikia paljon kentällä meillä tänään ja ehtii vielä ottaa kiinni. Eteenpäin.