LA PRIMA GIORNATA DELLA SERIE A 2021/2022
Vuosikausiin jännittävin Italian pääsarjakausi lyödään päätökseen tulevana viikonloppuna. Katseet kääntyvät tietenkin sunnuntain alkuiltaan jolloinka Milan ja Inter ratkaisevat Scudetton kohtalon. Milan matkaa Mapei Stadiumille Reggio Emiliaan Sassuolon vieraaksi samalla kun tuore Coppa-mestari Inter jää San Sirolle pelaamaan omaa otteluaan Sampdoriaa vastaan. Pelin henki on selvä: Milanille riittää omasta pelistään piste ratkaisemaan Scudetton 11 vuoden tauon jälkeen Milanon punamustalle puolelle. Interin on voitettava Sampdoria toivoen samalla, että Sassuolo tarjoaisi sinimustille äärimmäisen maistuvan kauden lopetus lahjan. Tasapisteisiin päädyttäessä Milan on siis Italian mestari sillä saapasmaassa tasapisteissä keskenäiset kohtaamiset ratkaisevat ja näissä Milan on ollut tällä kaudella parempi. Marraskuussa Milanin isännöidessä derbya päädyttiin 1-1 lopputulokseen. Helmikuussa Interin toimiessa isäntänä Milan parempi maalein 1-2. Vastapainona Coppan puolella Inter katkaisi Milanin matkanteon painellen itse lopulta turnauksen voittajaksi.
Scudetto-taiston ratkettua jälkiliukkaille tarjolla vielä ratkaisuottelu toisessa suunnassa sarjataulukkoa. Sarjanousija Salernitana on ollut Davide Nicolan komennossa oikea kevään komeetta. Mahdottomalta tuntuvista asetelmista seura on noussut putoamisviivan päälle pitäen kaikki avaimet omissa käsissään säilymisen suhteen kun lähdetään pelaamaan viimeistä sarjakierrosta. Salernitana saa vastaansa intohimoisen kotiyleisönsä edessä sarjasijoituksen puolesta täysin panoksettoman Udinesen. Tässäkin pelin henki äärimmäisen selvä. Salernitanan voittaessa homma on sillä selvä ja Salerno säilyy Serie A:n kartalla myös kaudella 2022/23. Cagliarin on pakko voittaa oman pelinsä viime sarjakierroksella viimeisetkin teoreettiset säilymistoiveensa menettänyttä Veneziaa vastaan vieraissa. Ja toivottava siis samalla sitä, että Udinese korjaisi vähintään pisteen kyytiin Arechi Stadiumilta. Tasapisteisiin päädyttäessä Cagliari on se joka säilyy. Keskenäiset kohtaamiset päätyivät kumpainenkin 1-1 tasapeliin. Lähdetään tiiraamaan siis maalieroa joka näyttää Cagliarin kannalta seitsemän osumaa paremmalta. Ja jos vielä palataan tuohon seurojen jälkimmäiseen 1-1 tasapeliin niin siitähän ei ole kuin kaksi viikkoa aikaa. Tapahtumapaikkana Salerno ja Arechi Stadium. Cagliarin tasoitusosuma kulmapotkusta ajassa 90+9. Sunnuntain myöhäisillassa ollaan viisaampia kuinka tärkeä maali tuo sitten olikaan.
Venerdi 20 maggioTorino - Roma (21:45)38. sarjakierros potkaistaan käyntiin Torinossa kun kotijoukkue Torino ja vierasjoukkue Roma saattavat sarjakautensa päätökseen. Roman jatkaessa vielä tulevan viikon keskiviikkona Albanian pääkaupunkiin Tiranaan ja Air Albania Stadiumille, Arena Kombëtarelle. Vastassa tuolloin Feyenoord ja panoksena Konferenssiliigan mestaruus. Jose Mourinhon viimeinen sauma pestä kasvonsa kauden jälkeen joka sisälsi taas kerran paljon puhetta mutta vähän tekoja. Viimeisin nöyryytys Mourinhon joukoille on peruja viime viikonlopun sarjakierrokselta jolloinka kotiyleisön edessä oli tyytyminen 1-1 tasapeliin sarjajumbo Veneziaa vastaan. Nöyryyttävää lopputuloksesta tekee sen, että Roma pääsi pelaamaan kotiyleisönsä edessä tunnin ajan miesylivoimalla. Saaden aikaiseksi vain tasoitusosuman. Onnistujia Ikuisen kaupungin sekasorron keskeltä on vaikea löytää, mutta yksi hahmo nousee ylitse muiden. Chelseasta viime kesänä Romaan vaihtanut Tammy Abraham on osoittautunut nappivalinnaksi nousten 15 sarjaosuman myötä Stadio Olimpicon uudeksi lempilapseksi. Ja jos kotijoukkue Torosta jotakin niin Ivan Jurić toi odotetuskin pitkästä aikaa järjen
Granatan tekemiseen. Ei tarvittu jännätä mitään putoamistaisteluja joihinka rehellisesti sanottuna Torinon ei missään nimessä pitäisikään ottaa osaa. Jurićin debyyttikausi tuo sijoituksen 9-11. Joku voisi sanoa, että tasapaksua. Johon seuraava vastaisi, että koitappa noilla ukoilla tuosta parantaa.
Sabato 21 maggioGenoa - Bologna (18:15)Genoan vaikea taival sai viime sarjakierroksella vääjäämättömän sinetin. Serie A:n suhteen puoli Genovaa hiljenee ainakin kauden 2022/23 ajaksi, Genoan suunnatessa Serie B:hen. Genoahan aloitti tämän taipaleen Davide Ballardinin komennossa joka onnistui vuosi sitten siirtämään vääjäämätöntä tapahtumaa vuodella eteenpäin. Ballardinin komennossa Genoa onnistui voittamaan syksyllä ainoastaan Cagliarin. Lisäksi plakkariin viisi tasapelipistettä 12 otteluun. Kolmannestatoista sarjakierroksesta eteenpäin valta vaihtui. Tuli Andriy Shevchenkon vuoro yrittää. Shevaa ei käynyt kateeksi. Genoan lähtö oli ollut vaikea, ja otteluohjelma, se vain vaikeutui. Vastaan tuli niin Romaa, Milania kuin Juvea. Ja sitten vuorossa Derby della Lanterna. Siitäkin takkiin. Salernitanasta jo ihan pakkovoitto mutta kolme päivää myöhemmin vailla mahdollisuuksia Laziota vastaan. Shevan kohtalo sinetöitiin 9. tammikuuta jolloinka Spezia matkasi Genovaan ja voitti. Coppan ottelu Milania vastaan mentiin vielä ukrainalaisella mutta uusi mies oli jo katsottuna. Se tosin ei ollut Abdoulay Konko. Jonka kanssa Genoa käväisi Firenzessä ottamassa Fiorentinalta selkään tennisnumeroin 6-0. Vaan Red Bullin valmennustehtaan Alexander Blessin. 48 vuotias sakemanni jonka sopimuksen Genoa osti belgialaiselta Oostendelta omakseen. Periaatteessa Blessin onnistui heti alkuun. Seitsemän ottelua putkeen ilman tappion tappiota. Periaatteessa ei. Kaikki seitsemän ottelua päättyivät tasapeliin. Viisi seitsemästä tasapelistä päättyi maalittomana. Genoa on onnistunut voittamaan kuluneen kauden aikana ei enempää eikä vähempää kuin neljä sarjaottelua. Se on koko Serie A:sta ylivoimaisesti vähiten. Tuleeko Bolognaa vastaan kauden viides voitto, se on kokonaan sivuseikka. Genoan kannattajakuntaa ja italofutista muutenkin seuraavia varmasti kiinnostaa enemmän se toimiiko tuorein lähtö alas viimeinkin herätyksenä koko seuran organisaatiolle. Jonka myötä Genoassa alettaisiin vihdoinkin kyhäämään jotain pidempi aikaista suunnitelmaa kaiken tekemisen suhteen. Pelaajien liikehdintä ollut jo pitkään erittäin vilkasta. Mutta samalla täyttä hakuammuntaa. Kaikesta tekemisestä on paistanut läpi se, että seuran johto enemmän toivomalla toivoo löytävänsä paketin joka onnistuu pitämään Genoan taas yhden kauden lisää sarjakartalla. Nyt edessä uusi vanha haaste kun Serie B kutsuu. Omistuspohjan vaihdosta ei ole pitkä aika, kuitenkin lopun ajan Enrico Preziosin sekasorrosta ei olla missään nimessä päästy eroon. Siinä missä Genoan kausi 2021/22 oli katastofi alusta loppuun Bolognassa vietettiin taas yksi hyvinkin mitäänsanomaton jalkapallorupeama. Uutiskynnyksen ylitti käytännössä pelkästään serbivalmentaja Siniša Mihajlovićin uusiutunut leukemia ja sen kanssa taistelu. Kaikki tsemppitoivotukset Mihalle! Italofutiksen legendalle. Loppukeväästä karistettiin taas kerran sairaalan pölyt jaloista ja palattiin päätyviivalle ohjastamaan joukkoja. Scudetto-taiston suhteen Bolognan kotivoitto Interistä rästipelissä 27. päivä huhtikuuta saattoi olla jopa ratkaiseva.
Atalanta - Empoli (21:45)Atalantan kausi oli lähtökohtiin nähden hirveä pettymys. Joku saattoi kuvitella, että jo useamman vuoden ajan ihan kuuminta kärkeä uhanneet bergamolaiset omaisivat nimenomaan tämän rupeaman aikana sen viimeisen pistopaikan kun kuumin kärki oli kauteen lähdettäessä enemmän tai vähemmän sekasortoisessa tilassa. Vaan mitäs vielä. Atalanta ei onnistunut tällä kaudella ei niin sarjassa, Euroopassa, kuin ei myöskään Coppassa. Nyt bergamolaiset pelaavat enää sijoituksesta joka oikeuttaisi Konferenssiliigaan ensi kaudeksi, korkeintaan Eurooppa-liigaan. Onko tämä ensimmäinen merkki siitä, että Gian Piero Gasperinin aikakausi Bergamossa alkaa vedellä viimeisiään? Paljon, paljon hyvää on kaupungissa tapahtunut Gasperinin tulon myötä. Mikään ei ole kuitenkaan ikuista ja sellaiset merkit ovat nyt ilmoilla, että joukkueen runko alkaa leviämään taivaan tuuliin. Tietätämättä yhtään mikä on esimerkiksi kenenkin pelaajan sopimustilanne tällä hetkellä. Empolin syksy kokeneen Aurelio Andreazzolin komennossa oli upea menestystarina. Kiitos sen Empolin hissiliike saatiin vihdoinkin pysähtymään ja näin ollen kevätkaudella ei ollut enää niin suurta väliä. Empolin tavoite jatkoakin varten on takuulla alkaa naulaamaan itseään pikkuhiljaa kiinni Italian korkeimmalle sarjaportaalle.
Fiorentina - Juventus (21:45)Vincenzo Italianon Viola on ollut Serie A kauden 2021/22 todellinen Jekyll ja Hyde. Peli on ailahdellut viikosta toiseen ja koskaan ei ole voinut tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Viimeisen esimerkki tästä kun 36. sarjakierroksen hyvinkin solidia 2-0 kotivoittoa seurasi todellinen mahalasku heti viikkoa myöhemmin Sampdoriaa vastaan. Tähän kun lisää päälle vielä tapaus Dušan Vlahovićin. Ja seurapresidentti Rocco Comisson lukuisat värikkäät esille tulot kauden aikana niin sitä ei ainakaan ole syyttäminen ettäkö Firenzessä olisi ollut tylsää. Varmasti Viola-kannattajat ovat kuitenkin hyvinkin mielissään siitä, että tämä romuralli saadaan viimeinkin ajettua maaliin. Mielissään sitäkin enemmän mikäli verivihollinen Juventus saataisiin vihdoinkin nurin kauden päätöksessä Artemio Franchilla. Kolmesti tätä ollaan päästy kuluneen kauden aikan yrittämään, kerran sarjassa ja kahdesti Coppassa. Ja joka kerta tullut turpaan. Fiorentina kisaa vielä paikasta Eurooppaan. Onko se sitten Konferenssi-vaiko Eurooppa-liiga sen me tiedetään lauantaina. Juvessa suuri kysymys on tietenkin se, että mitä nyt? Ikuisuuksia kestäneen mestaruusputken jäljiltä seuralle ei enää pelkät mestaruudet riittäneet vaan pelifilosofiaa haluttiin kehittää. Ajatuksella, että sen myötä saataisiin koko Eurooppa haltuun. Aika oli otollinen sille, että Mister Allegri painelee sapaattivapaalle. Sarri toi vielä yhden mestaruuden lisää, mutta tupakan tumpin imijän filosofia ei törmännyt yksi yhteen seurajohdon kanssa. Pirlon kanssa valkomustat hädin tuskin Mestarien liigaan, mutta Coppasta sentään pysti. Oli tullut aika unohtaa pelifilosofiset asiat ja palata takaisin voittamaan. Allegrin sapaattivapaa oli ohitse. Ja nyt, vajaata vuotta myöhemmin tuloksena vain paikka Mestarien liigaan ensi kaudeksi, eikä edes Coppan pystiä. Onko Allegrin Juventus samalla radalla mitä pitkin Allegrin Milan kulki noin kymmenen vuotta takaperin. Vai saako Allegri sapaattivapaan sijaan kauden jälkeen kylmää monoa perseeseensä? Jatkaako seurajohto nykymuodossaan? Isoja kysymysmerkkejä ilmoilla Torinon jättiläisessä.
Lazio - Verona (21:45)Sama laulu Ikuisessa kaupungissa, myös siellä taivaansinisessä leirissä. Paljon melua tyhjästä. Itseasiassa vaikea edes keksiä mitä tähän kirjoittaa. Maurizio Sarrin Lazio on ollut hyvin vaikeasti luettava tapaus. Ei ole siis ihmekään jos omatkaan pelaajat eivät ole välillä ymmärtäneet mitä valmentaja oikein ajaa takaa. Sarrismo vai mikälie onkaan ei ainakaan vielä ensimmäisellä Lazio-kaudella puhjennut kukkaan. Puhkeaako koskaan on pitkälti kiinni tulevan kesän siirtoikkunassa. Seurapamppu Lotito tunnetaan tarkan markan kannattajana, ja sai edellisen kerran kuulla tästä kunniansa tammikuussa kun kannattajat joutuivat taas kerran pettymään seuran siirtopolitiikkaan. Sarrin jalkapallo tarvitsee Sarrin näköisiä palapelin osasia, ketä sitten lienevätkin. Vaan saako Sarri näitä koskaan on aivan eri juttu. Sikäli hieman yllättävääkin, että kaiken tämän keskellä Ciro Immobile palkitaan tämänkin kauden jälkeen Capocannoniere-pystillä. Ja seura, kaikesta huolimatta, taistelee vielä täydellä tohinalla suorasta paikasta Eurooppa-liigaan. Vastaan taivaansinisille asettuu Hellas Verona. Yksi kauden onnistujista. Kiitos onnistumisesta kuuluu Veronan seurajohdolle joka ymmärsi kolmen pelikierroksen jälkeen tehneensä katastrofaalisen epämunauksen palkkaamalla kauden alla pitkäaikaisen päävalmentajansa ja Torinoon muuttaneen Ivan Jurićin tilalle yhden saapasmaan suurimmista pelleistä, Eusebio Di Francescon. EDF äkkiä kilometritehtaalle kolmen tappion jälkeen ja tilalle ammatinmies Kroatiasta, Igor Tudor. Siinä missä Tudorin maanmies Jurić loi valmentajakannuksensa Veronassa ei olisi mikään ihme mikäli Igor Tudorikin saisi tästä mainion oppikoulun vieläkin suurempia tulevaisuuden haasteita varten. Pelaajaosastolla tshekki Antonin Barák oli yksi koko liigan suurimpia onnistujia.
Domenica 22 maggioSpezia - Napoli (13:30)Ensinnäkin. Kukapa olisi osannut ennustaa kaksi vuotta sitten tapahtuneen sensaatiomaisen sarjanousun jälkeen, että kahta vuotta myöhemmin piskuruisessa La Speziassa aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan jo kolmanteen peräkkäiseen sarjakauteen Italian korkeimmalla sarjaportaalla. Spezian menestystarinaa ei voi kylliksi hehkuttaa, päinvastoin se onkin herättänyt esimeriksi täällä forumillakin keskustelua siitä pitäisikö Serie A:n joukkuemäärä palauttaa takaisin 18 joukkueseen. Pulinat pois! Spezia on ja pysyy. Ja Serie A:ta tahkotaan tulevallakin kaudella 20 joukkueen voimin. Piti siitä tai ei. Ja eihän Spezia edes ollut oikein missään vaiheessa kuluvaa kautta suoranaisessa putoamisriskissä. Kuntopiikki vuoden vaihteessa jolloinka neljä voittoa viiteen peliin. San Sirolta kolme pistettä Milania vastaan, ja kolme pistettä niin ikään Stadio Diego Armando Maradonalta. Napolista. Ja siitä sopiva aasin silta tämän ottelun vierasjoukkueeseen. Tietyt lainalaisuudet saapasmaassa pitävät kutinsa. Luciano Spalletti saattoi onnistua tehtävässään paremmin debyyttikautensa aikana kuin mitä Rafat ja Carlettot yhteensä Napolissa. Mutta onko Spallettista voittamaan ikinä Scudettoa? Digitallenteiden myötä kuvat Maradonasta tulevat säilymään ikuisina, ja tarinat Napolissa noista ajoista tulevat verenperintönä nuoremmille sukupolville. Varmaa on kuitenkin se, että Vesuviusin juurella janotaan menestystä. Mestaruutta. Ainakin ennenkuin tulivuori ehtii jonain päivänä herätä vanhoihin voimiinsa polttaen betoniviidakon altaan.
Inter - Sampdoria (19:00)Mikäli Interin leirissä oltaisiin kesällä kysytty miltä kuulostaisi sellainen skenaario, että ennen viimeistä tulevan kauden sarjakierrosta ollaan Coppa Italian voittajana vielä täysillä mukana Scudetto-kisassa niin takuulla päät olisivat nyökytelleet tasatahtiin. Jos sama kysymys oltaisiin esitetty joulun tienoilla kauden jälkimmäisen puoliskon ollessa enää edessä niin varmasti samat päät olisivat ihmetelleet kysymystä. Inter voitti talvimestaruuden ja näytti tuolloin lähes varmalta tulevalta Italian mestarilta. Eihän Inter missään nimessä ole missään vaiheessa tuloksellisesti romahtanut. Vaan paikallisvastustaja Milan on vain hiipinyt vain salakavalasti pikkuhiljaa ohitse. Kulminaatiokohde helmikuun alussa pelattu jälkimmäinen Madonnina jonka Milan voitti. Ennen tuota peliä Milaninkin leirissä oltiin enemmän tai vähemmän valmiita luovuttamaan mestaruustaiston suhteen mikäli derbyn lopputulos ei tyydytä. Inter on kaikki pelit huomioiden onnistunut voittamaan yhdeksän peliä viimeisestä kymmenestä. Ainoa huti Bolognaa vastaan rästipelissä joka päättyi Bolognan 2-1 kotivoittoon. Ja arvata saattaa, että tuon ottelun loppulukemaa saatetaan jossitella vielä pitkään. Sampdorian sarjakausi on pitänyt sisällään valmentajan potkuja, ja seurapresidentin pidätyksiä. Kuitenkin verrattuna paikallisvastustaja Genoaan Sampdorialla pyyhkii vallan mainiosti. Genoalla pyyhittiin pariinkin otteeseen persettä kauden aikana jonka myötä kaupungin herruusvaltikka on tukevasti Sampdorian hallussa. Ja päinvastoin kuin Genoa niin Doria-leirissä saatetaan nauttia Serie A:sta myös tulevana kautena. Tämän ottelun sävel on selvääkin selvempi. Interille kelpaa vain ja ainoastaan voitto, eikä sekään takaa Italian mestaruutta. Sampdoria varmisti säilymisen kuluneena sunnuntaina Viola-matsin alla. Ja tuosta vapautuneena runnoi Violan syvälle kentän rakoon.
Sassuolo - Milan (19:00)Milan hyökkää siis piikkipaikalta viimeisen sarjakierroksen kimppuun. Eikä edes tarvitse niin palavasti hyökätä, pistekin riittää tuomaan Scudetton Milanon punamustalle puolelle 11 pitkän vuoden tauon jälkeen. Lähtökohdat sopivat siis Milanille. Varsinkin kun vastassa sarjasijoitusten suhteen panokseton Sassuolo jonka pelifilosofia toimii nimenomaan ylhäältä karvaavia hyökkäysvoittoista jalkapalloa pelaavia joukkueita vastaan joita kyetään rokottamaan nopeilla vastaiskuilla. Sen sijaan puolustavampia ryhmityksiä vastaan Sassuolo on yleensä helisemässä. Sassuolo käskyttäjä Dionisi on pitkälti jatkanutkin Roberto De Zerbin perintöä. Sassuolo pelaa Sassuolon näköistä jalkapalloa. Hyvässä ja pahassa. Satunnaiskatsoja tästä jalkapallosta tykkää aina. Milanin mahdollinen paluu mestaruuskantaan kulminoituu pitkälti päävalmentaja Stefano Pioliin. Vähän puolivitsin asemassakin punamustiin saapunut Pioli on pikkuhiljaa onnistunut hiomaan Milanista pitkästä aikaa vakavasti otettavaa yhtenäistä Joukkuetta. Varmasti mies on samalla hyvillään siitä, että arvostelijoiden suut on pikkuhiljaa tukittu. Miehen ensimmäinen Scudetto on tätä kirjoittaessa yhden vaivaisen pisteen päässä. Kulunutta kautta kun miettii niin vähän sama kuin Sassuolon kohdalla nämä syvällä alhaalla puolustuvat ryhmittymät ovat tuottaneet Milanille päänvaivaa. Udinese on ollut tälläkin kaudella Milanille melkoinen peikko ja voittotili friulilaisista jäi kokonaan avaamatta. Näiden lisäksi mm. kotitappio Speziaa vastaan, tasapeli Salernosta sekä maaliton kotitasuri Bolognaa vastaan ovat tuloksia joita tullaan käymään vielä myöhemmin läpi mikäli päätöskierroksella Milanille käy kylmät. Punamustien isoimpia onnistujia kuluneen sesongin aikana ovat olleet maalivahti Maignan, toppari Tomori, laitapakit Hernandez ja Calabria, sekä kovia odotustoiveitaan lunastanut keskikentän Tonali. Varsinkin kevään kierroksilla joukkue on hyökkäyspelin suhteen hypännyt lähes täysin portugalilaisen laiturin Rafael Leaon reppuselkään. Pakko nostaa esille myös Pierre Kalulun nimi joka yhdessä Tomorin ja Maignanin kanssa on tilkinnyt peräpään pitkälti lukkoon.
Raju peli tiedossa. Mustasta pörssistä voi vielä lunastaa pääsylipun omakseen Mapeille mutta kuvetta saa silloin kaivaa. Hinnat pyörivät kolmen tuhannen euron tuntumassa. Kaikki paineet lepää punamustien harteilla mutta joukkue on osoittanut vaikean loppuohjelman keskellä hallitsevansa hyvin ympärillään vallitsevaa painekattilaa. Se minkä suhteen Milanin tulee olla sunnuntain illassa erityisen varuillaan koskee kotijoukkue Sassuolon nuoriso-osastoa: Gianluca Scamacca, Giacomo Raspadori ja Davide Frattesi ovat kaikki lyöneet ryminällä viimeistään tämän kauden aikana läpi suurenkin yleisön tietoisuuteen. Kolmikko mitä luultavammin tulee olemaan tulevaisuudessa A-maajoukkueen runkoa. Ei ihmekään, että Milanonkin jättiläiset ovat seuranneet pelaajien läpimurtoa vesikielellä. Ja sitten on tietenkin vielä Domenico Berardi joka taas kerran pelasi mainion kauden paukuttaen 15 osumaa. Myös Berardin kohdalla aprikoidaan tuleeko sunnuntainen Milan-matsi olemaan miehen viimeinen Sassuolo-paidassa.
Salernitana - Udinese (22:00)Pikakelaus Salernon syksyyn. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia seura oli noussut sitten 90-luvun lopun takaisin pääsarjakartalle. Ja vieläpä suoraan. Nousun pääarkkitehti kokenut päävalmentaja Fabrizio Castori oli Etelässä juhlittu sankari. Pelillisesti paluu A:han oli takuulla pitkään alempana väijyneelle Salernitanalle kova pala purtavaksi. Ja Castorin pelivihko alkoi nopeasti näyttää kovin vanhentuneelta. Kuitenkin koko ajan kannattajilla oli hauskaa. Se näkyi ja kuului pitkin Italiaa. Minne ikinä Salernitana matkasikin oli vieraspääty edustettuna. Ja kuinka pahasti otettiinkaan turpaan, aina laulettiin. Samaan aikaan synkät pilvet kantautuivat seuran ylle. Claudio Lotito kun ehti omistaa entuudestaan jo yhden Serie A-joukkueen eikä tuplaomistusta katsottu hyvällä. Jostain piti keksiä uusi omistuspohja, ja äkkiä. Joulun tienoilla käytiin vielä ihan realistista keskustelua siitä pelataanko Salernossa edes kuluvaa sesonkia päätökseen. Ja kuinka kaukaa alhaalta seuran on lähdettäväkään tekemään uutta nousua mikäli uudet omistajat eivät ala kolkuttelemaan nopeasti ovelle. Yhtäkkiä surkea sarjasijoitus oli huoli numero kaksi. Vaan tuokaan ei kannattajakuntaa hiljentänyt. Laulu raikasi ja viesti oli selvä, raikaa tulevaisuudessakin, sarjaportaasta viis. Tuota ennen Castorin urakka Salernossa oli saatettu päätökseen. Kokenut kettu poistui Arechi Stadiumilta juhlittuna sankarina. Stefan Colantuonon tuoma buusti oli lähinnä vain näennäistä. Salernitana sai oman joululahjansa sillä hetkellä kun Daniele Iervolino soitti toimiston ovikelloa. Napolilaislähtöinen liikemies oli valmis astumaan seuran pääomistajaksi. Visiotkin olivat selvät. Salernitanassa haluttiin seurata Atalantan ja Sassuolon kaivamaa polkua. Hampaida kiristäenkin Lotito joutui luopumaan kakkosseurastaan lopulta pilkkahintaan. Ja Iervolino laittoi tuulemaan. Ensitöikseen palkattiin monessa liemessä keitetty Walter Sabatini hallitsemaan tulevaa tammikuun siirtorallia. Ja millainen ralli sieltä tulikaan. Salernoon saapui matkalaukut kourassa kymmenkunta uutta ukkoa. Näistä mainittakoon mm. Simone Verdi jonka häikäisevillä osumilla Salernitana on ajanut itsensä nykyisen kaltaisiin asemiin. Mutta myös Brasilian Botafogosta saapunut Éderson joka toi pitkään kaivattua syvyyttä joukkueen keskikentälle. Brassin hyvät otteet on kyllä huomattu Euroopassakin, ihan Pariisia myöten. Näiden lisäksi konkaripuolustaja Fazio, joka oli toki Sabatinille tuttu nimi jo Roman ajoilta, on toiminut Salernossa ja hyvin. Ylipäätänsä jos vertaa vaikkapa Genoaan tai Veneziaan teki Salernitana ja Sabatini taivaan tuuliin ammuttujen nallien sijaan todellisia täsmäohjuksia lyhyen ikkunan aikana. Kermana kakun päällä tietenkin päävalmentaja Davide Nicola jonka tulon myötä tammikuun tulijoidenkin potentiaali alkoi realisoitumaan.
Sarjapaikan suhteen avainnippu on täysin Salernitanan käsissä. Kotivoitto päätöskierroksella Udinesesta niin säilyminen on sillä selvä. Tappiokin kelpaa mikäli Cagliari samaan aikaan ei onnistu kolmen pisteen arvoisesti Venetsiassa. Tietenkin jos tässä käy Salernitanalle kylmät niin jossittelijat kääntävät katseensa kahden edellisen kierroksen lopputulokseen. Salernitana johti nimenomaan Cagliaria vastaan kotona 36. sarjakierroksella aina lisäajan yhdeksännelle minuutille asti. Siinä kohtaa Cagliarille kulma ja omissa soi. Viikko tuosta ja 37. sarjakierroksella Salernitana saa rangaistuspotkun Empolissa 1-1 tilanteessa pelikellon näyttäessä reilusti päälle 80 minuuttia. Simone Verdi on jo otettu vaihtoon. Empoli-veskari Vicario torjuu Diego Perottin rankkarin.
Venezia - Cagliari (22:00)Palataan loppuun vielä hetkeksi vuoden taakse ja Serie A:n kevätkauteen 2020/22. Eusebio Di Francesco oli saanut taas huseerata syyskauden ihan rauhassa, tällä kertaa Sardinian saarella. Cagliarin tilanne sarjapaikan säilyttämisen suhteen vaikutti toivottomalta. Seurajohto palkkasi Leonardo Semplicin sammuttamaan Di Francescon sytyttämää tulimerta. Kun sammutustalkoot oltiin saatu päätökseen valtasi seurajohdon huojentunut tunnelma. Cagliari säilytti kuin säilyttikin paikkansa Italian Serie A:ssa myös kaudelle 2021/22. Kaiken piti olla siis kondiksessa kuluvaa rupeamaa varten. Vaan mitä tekee seurajohto. Painaa paniikkinappulaa kolmen vaikeasti sujuneensarjakierroksen jälkeen ja puskee edellisen kauden sankarin Semplicin kortistoon. Päätöksen ymmärtäisi mikäli johdolla olisi ollut valmiiksi hyvä uusi mies katsottuna. Se, että johto kaivaa Walter Mazzarrin jostakin dinosaurusten hautuumaalta esiin kielii kaikkea muuta. Noin vuosi siitä kun Semplici oli pelastanut seuran putoamiselta on Serie B:n karvainen koura jo Cagliarin siimahännässä kiinni. Vetäen seuraa kohti divisioonan himmeämpiä valoja. Sitä saa mitä tilaa voisi joku kuiskata tähän tilanteeseen. Venezia palasi viime kauden päätteeksi pitkän tauon jälkeen takaisin liigakartalle. Se tiedettiin jo etukäteen, että Venezian kaudesta A:ssa tulee haastava ja pitkälti vain ihme voi suoda seuralle vielä lisää kausia putkeen ylhäällä. Spezia oli kuitenkin tämän jo osoittanut, että ennakkomanaukset ovat vain ennakkomanauksia. Venezia sinnittelikin syksyn ajan putoamisviivan paremmalla puolella. Luottaen omaan ennalta kaavoitettuun jalkapalloon. Mitä pidemmälle kausi eteni sitä selvemmäksi kuitenkin kävi ettei Venezian taso vain riitä. Päinvastoin kuin Cagliarin jonka ei missään nimessä pitäisi olla puhtaasti pelaajalistan puolella näin kusessa kuin mitä nyt on. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja takuulla Veneziassa toivotaan ettei tällä kertaa tule kestämään ihan yhtä pitkään kun seura on seuraavan kerran takaisin yläkerrassa. Ehkei uuden nousun aika ole kuitenkaan ihan vielä tulevan kauden heiniä. Serie B kun tulee olemaan tulevalla kaudella ennakkoon kovempi kuin pitkään aikaan. Kiitos Genoan, kiitos Parman, kiitos Cagliarin? Tässä Cagliarin ihan pakko voittaa, eikä sekään varmuudella riitä.
Ensi kaudesta lähtien Serie A on kahta myyttistäkin hahmoa köyhempi. Näistä ainakin toinen aikakausi on saatu päätökseen. Lorenzolla toki on vielä Amerikan seikkailulta aikaa ikänsä puolesta palatakin Serie A:han ja Napoliin.--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Loppuun vielä vähän puhtaasti omia valintoja:
Dream Team: Leao Abraham Berardi
Brozovic
Tonali Barella
Hernandez Tomori Bremer Kalulu
Maignan
MVP: Mike Maignan
Paras valmentaja: Stefano Pioli, Simone Inzaghi tai Davide Nicola (tämän päätöskierros ratkaiskoot)
Parhaat kannattajat: Salernitana
Suurimmat lampaantissit: Cagliarin seurajohto, roomalaiset, Genoa, Atalanta, Juven seurajohto & Allegri
Sarjakauden upein osuma:
Theo Hernandez vs. Atalanta
Äänestys
