Helmaripolku tai -suppilo

[dembele]

Omaa näkökulmaa ei ole vielä muodostunut, joten lähestytään aihetta toivottavasti keskustelua virittävien kysymysten/esimerkkien muodossa:

Valmentaja tuntee polun alkuvaiheessa pelaajat ja nimeää käytännössä ensimmäiset kaksi tasoryhmää, jotka treenaavat ja pelaavat Pikkuhelmaripäivillä erillään.
Tämä tapahtuu pelipaikkakohtaisesti, mikä siis tarkoittaa sitä että oletuksena luulisi olevan että pelaajia peluutetaan omissa joukkueissaan heille ko. kehitysvaiheessa sopivilla pelipaikoilla, eikä esim. niin että jotkut pääsevät kehittämismielessä - joskus siis edellytyksistään riippumatta - nauttimaan keskikentän pelipaikan mahdollistamista lukuisista pallokosketuksista, ja puolestaan osa pelaajista "piilotetaan" esim. laidoille vaikka heillä olisi mahdollisesti paljonkin annettavaa yhdellä tai useammalla muullakin pelipaikalla.

Valmentajan kannattaisi varsinkin polun alkuvaiheessa esitellä pelaajiaan monipuolisesti erityisesti aluevalmentajien seuratessa otteluita. Toteutuuko tämä - kts. mm. edellinen. Tällä ei välttämättä tarkoiteta tasapäistä peliaikaa vaan esim. sitä ettei ns. peluuteta enemmän keskenään pelannutta kokoonpanoa tavoitteena saada peli (valmentaja) näyttämään mahdollisimman hyvältä, ja heitellä siihen toisen puoliajan lopulla noita motivoituneita mutta valmentajan mielestä ei ehkä niin hänen heille valitsemallaan pelipaikalla kyvykkäitä pelaajia.

Onko nähtävissä, että aluejoukkuevaiheen ryhmät ovat dynaamisia (lue:liikettä molempiin suuntiin), ja niihin on mahdollista päästä myös alkuperäisen, joskus jo muutaman vuoden ajan supistuneen listan ulkopuolelta? Tähän viittasin otsikon sanalla suppilo. Entäpä miten käy pelaajan loukkaantuessa ja tippuessa sen johdosta yhdeltä tai useammalta leiriltä? Onko toivoa paluusta polulle ellei satu olemaan oman valmentajan tai aluevalmentajan suosikkilistalla, sekä lisäksi sopivassa joukkueessa niin että (esim. alueellinen) tasapuolisuus toteutuu tms. Joskus tietysti nimekkäillä lajia harrastavilla/harrastaneilla tai valmentavilla/valmentaneilla vanhemmilla tai muilla sukulaisillakin on vaikutusta - vaikkei ehkä neutraalisti ajatellen pitäisi.

Lähinnä haen tällä sitä miten systemaattista polun kulkeminen on, vai onko se enemmänkin prosessin rajoittamana pääosin sattumanvaraista? Alustus voisi varmaan olla paljon ytimekkäämpikin mutta toivottavasti keskustelua syntyy näinkin.

[TimeLord]

Ongelmia syntyy jos aluevalmentaja on jonkun seuran valmentaja. Pelaajavalinnoissa on nähty hyvin räikeitä kotiinpäin vetoja.
Pelipaikkoja olisi hyvä kokeilla ja vaihdella ajoittain. Esim juuri keskellä pelaaminen on hyvin eriluonteista kuin laidalla.

[Matti Lintunen]

Ongelmia syntyy jos aluevalmentaja on jonkun seuran valmentaja. Pelaajavalinnoissa on nähty hyvin räikeitä kotiinpäin vetoja.
Pelipaikkoja olisi hyvä kokeilla ja vaihdella ajoittain. Esim juuri keskellä pelaaminen on hyvin eriluonteista kuin laidalla.

Suurin "ongelmahan" seurajoukkuetasolla on se, että niitä "parhaita" pelaajia peluutetaan usein siinä keskilinjalla, varsinkin keskikenttäpelaajia, vaikka heille saattaisi olla parempi pelipaikka toisaalla, mutta kun he tuossa hyödyttävät joukkuetta eniten.

Pelipaikkojen kokeilut ja vaihtelut pitää/pitäisi tehdä seurajoukkueessa, niiden paikka ei ole aluejoukkueessa, jossa pitäisi päästä pelaamaan sitä "omaa, parasta" pelipaikkaansa, tosin pelaahan Helmareissakin jotkut aika ajoin eri paikalla kuin seurajoukkueessaan, kun eivät omalle paikalleen sovi, mutta pakko valita mukaan....

Nykytilannetta en tunne, kun en ole kuvioissa mukana, mutta aikanaan aluejoukkueista ja maajoukkueista oli todella vaikea pudota, kun kerran oli mukaan päässyt, jopa lopettaneille ja toisen lajin valinneille tuli kutsuja, samoin jalkakipsissä murtuman jälkeen kulkeville tai juuri eturistisideleikkauksesta toipuville, toki leirillekin heitä siitä huolimatta kutsuttiin keppiensä kanssa kulkemaan, kas kun kuuluivat jo porukkaan.

Aluevalmentajia oli liki mahdotonta saada seuraamaan joukkueen otteluita, ellei pelipaikkana ollut ko. valmentajan kotikunta. Sama toki koski maajoukkuevalmentajia, saattoivat tulla katsomaan yhden puoliajan pk-seudulla pelatessamme...

Toivottaavasti tilanne on nyt parempi. Aikanaan pelaajatarkkailu oli aika hajanaista eikä ollenkaan systemaattista.

[beksi]

Valitettavaa on myös se ettei aluevalmentajat ole läsnä kuin "omien" joukkueidensa tapahtumissa, harjoitukset ja pelit. Mistä siis tulee tieto nuorista pelaajista ja heidän tekemisestä ? Kutsuista huolimatta ei paikalle "ehditä" ?? Osa aluevalmentajista ei ole joukkuetoimissa mukana, eivätkä käy pelaajia katsastamassa henkilökohtaisesti, mistä siis valinnat ??
Toki muistettavaa myös kaikki positiivinen tekeminen, joka usein unohtuu..

[dembele]

Valitettavaa on myös se ettei aluevalmentajat ole läsnä kuin "omien" joukkueidensa tapahtumissa, harjoitukset ja pelit. Mistä siis tulee tieto nuorista pelaajista ja heidän tekemisestä ?

Riippunee alueesta mutta ainakin joissain tapauksissa aluevalmentaja valitsee helpon tien ja luottaa joukkueen valmentajan näkemykseen. Neutraalimpi, pelikokonaisuutta ja yksittäisiä pelaajia kauempaa havainnoiva näkökulma olisi vaihtoehtona mutta joukkueen valmentajan suosikkilistan mukaan mennään.

[Josse]

Nykytilannetta en tunne, kun en ole kuvioissa mukana, mutta aikanaan aluejoukkueista ja maajoukkueista oli todella vaikea pudota, kun kerran oli mukaan päässyt

Juuri tämä. Ja täysin samaa on myös poikien puolella. Lista on kerran lukittu ja siitä ei pudota pois. Voidaan sitten hyvin hehkuttaa pelaajia aikuisina kun ovat käyneet läpi koko maajoukkueputken. En vaan yhtään tiedä miten siitä näkyy pelaajakehitys kun rinki ei muutu, mutta ehkä Palloliitossa tiedetään paremmin.

Olen itse kerran ollut kuulemassa kun piirijoukkuevalmentaja (kyllä, kauan sitten) soitti eräälle tyttöjengin koutsille kertoakseen keitä olisi valitsemassa ja ovatko kunnossa. Valmentaja halusi vaihtaa tästä joukosta kaksi pelaajaa valehdellen ettei kaksi valittua olisi pelikuntoisia. Nämä kaksi ketkä sitten valittiin sattuivat olemaan valmentajan hyvien ystävien lapsia. Kumpikaan heistä ei jatkanut lajin parissa enää b-tyttöiän jälkeen, mutta olivat siihen saakka aina listalla. Tämä tuskin on edes kovin harvinainen tapaus. Valitettavasti.

[ohilaukaus]

Löytyisi repullinen samantapaisia esimerkkejä niin seura kuin piirin tasollakin. Esimerkiksi miten paidan väri voi vaikuttaa valintoihin tai minkä seuran alla alue- tai piirivalmentaja työskentelee. Loputon suo, josta ei tulla pääsemään ikinä täysin irti.

[dembele]

14-vuotiaistako muka laaditaan pärstäkertoimen mukaan lukittu lista. Ei voi olla totta...

[Timoni]

Eilen pelattiin T18 SM:ssä HJK - Honka.

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/2450635/lineups

Kun T18SM:lle ei ole omaa topiikkia, niin pienen koukun kautta tässä kyselen, löytyikö pelistä Helmaripolulle hienoja pelaajia ja miltä tasapeliin päättynyt peli muuten vaikutti (onko toivoa Helmareiden valoisammasta tulevaisuudesta)?

[Stürmer]

Pallo-TV:n tuonne Kansalliseen liittyvään yleiskeskusteluunkin linkkaamien haastatteluidenkin perusteella olennaisinta on jatkossakin se, että pelaaja on hakeutunut ja päässyt ulkomaille. Riippumatta siitä onko ollut 14-vuotiaasta asti Pikkuhelmarien vakiintuneella listalla vai ei.

Heh, ennen suurin pelaajakehitys tapahtui bussi- tai junamatkalla maakunnasta Helsinskiin, nyt laivassa tai lentokoneessa matkalla ULKOMAILLE.

[OneFour]

Valinnat ovat puhtaasti subjektiivisia näkemyksiä, joita perustellaan teoreettisilla argumenteilla, joita taas tulkitaan kaikkien mitattomien valintaperusteiden osalta subjektiivisesti. Hidas pelaaja on aina hidas pelaaja eikä ikinä tule pärjäämään merkittävästi kansainvälisillä areenoilla. Toisaalta taitotasoltaan paska nopea pelaajakaan ei tule kansainvälisellä tasolla pärjäämään, joten hypoteettisesti kun asiaa lähestyy, pelaajat, jotka ovat nopeudeltaan kv-tasoa ja suhteellisen taitavia, todennäköisesti tulevat jalkapalloilijoina pääsemään kv-tasolle. Mutta kun nyt huomioidaan kylmät faktat eli jos jokaisessa ikäluokassa noin 10-20 % pelaajista ovat kv-tasolla, eli nopeusominaisuuksiltaan sellaisia, että pysyvät vauhdissa mukana ja sen ,kestävyydeltään sellaisia, että jaksavat ja taitoakin pitäisi löytyä niin, että pallo ei pomppaa aina metrin päähän kun sen ottaa haltuun ja sitä pitäisi pystyä kovassa temmossa myös muutenkin hallitsemaan, niin todennäköisesti jo darwinistisen valinnan kautta tälläiset pelaajat pelaavat sillä tasolla mihin henkilökohtaiset ominaisuudet edellyttävät. Ikävä kyllä tällaisia ei jo tilastollisestikkaan ole yhdessä ikäluokassa kun muutama eikä aina sitäkään, joten luonnollisen karsinnan kautta heikommat yksilöt karsiutuvat vuosien saatossa kilpailusta. Jalkapallo ja kaikki inhimillinen kilpailu on siinä mielessä darwinistisesti metkaa, että aina löytyy joku parempi kuin parhaan a-ryhmän edustaja, joka ei ikinä saavuta sitä tasoa, jolle ominaisuudet olisivat optimaalisesti johtaneet eli jos nyt joku yksilö ei aluevalmentajan tai muun gurun kriteereitä täytä, niin ei sitä tee valtaosa parhaasta a-ryhmästäkään. Se mikä loppujen lopuksi ratkaisee on oma tahto. Se mihin tahto taas riittää riippuu myös ominaisuuksista eli jonku lahjattoman tahto voi johtaa taatusti kansalliseen liigaan, koska liigan taso on mikä on ja joidenkin helmareiden osalta se on johtanut myös ulkomaille. Jos suomalaisia "jalkapallo"toimittajia olisi ollut uskominen, niin näitä tapauksia olisi pitänyt isommassa määrin laittaa myös EM-kisoissa kentälle. Suomen onni kuitenkin oli, että valmentajana oli henkilö, joka tajuaa jalkapallosta jotain, toisin kun suomalaiset "jalkapallo"toimittajat, niin säästyttiin totaalisilta nöyryytyksiltä.

Mutta kuten suomalainen jalkapallo ja "jalkapallo"journalismi ovat osoittaneet, että journalistina sinun ei tarvitse tajuta jalkapallosta hevon helvettiä, eikä pelaajana tarvitse olla kovin kummoinenkaan, että pääsee kisoihin. Kisoissa tämän tason pelaajat eivät pääse pelaamaan, vaan saavat nauttia muiden heille tuomasta kisapaikasta. Toivon mukaan myös suomalaisessa "jalkapallo"journalismissa päästäisiin joskus samaan tilanteeseen eli nykyinen toimittajakunta voisi istua penkillä kun uusi ja osaava journalistikunta kirjoittaisi meille ihan oikeaa jalkapallojournalismia.