ASSOCIAZIONE SPORTIVA ROMA
Rooman tyylikkäin, sivistyneistön valinta, forkan suosituin italialaisseura ansaitsee jo uuden kausitopikin, joten tässä olkoon nyt sellainen. Historiikit löytyvät Wikipediasta, mutta lyhyesti mainittakoon, että Roma ei ole koskaan ollut gloryhunteria varten. Mestaruuksia on kolme, Coppa käyty jokusen kerran voittamassa, ja viime kaudelta ensimmäinen europokaali. Melkein sata vuotta on Italian seurajalkapallossa lyhyt seurahistoria, mutta ihan riittämiin on ollut aikaa kerätä kaappiin täytettä bonsaipuun seuraksi. Menestys on karttanut pääkaupunkia ylipäätään, mikä tuntuu alueen populaatiota ajatellen käsittämättömältä, mutta Italiaa hieman tuntevalle mysteeri on vähäisempi.
Rooma on syntinen, kaoottinen, korruptoitunut kaupunki, jossa lika ja pyhyys kohtaavat niin arjessa jalkapallokentällä kuin Vatikaanin porteilla. Kun ottaa junan Piazzale Flaminiolta kohti Viterboa, alkaa Piazza del Popolon loitontuessa ja Prima Portan lähestyessä turistien kiinnostus vähentyä, ja maalaisserkkujen hieman harottavia hampaita ja höröjä korvia tulla vastaan jatkuvasti enemmän. Ristiriita on kaunista, myös Roomassa, eikä AS Roma olisi niin upea seura kuin se on ilman SS Laziota, tuota rakasta vihollista. Yhteinen stadion on vielä toistaiseksi arkea, eikä Lotiton hanke Stadio Flaminion modernisoimiseksi taida olla sen lähempänä, kuin Stadio della Romakaan. Toivon vilpittömästi molemmille hankkeille myötätuulta, joskin Lotitolle tuulen suo käyvän jo suljetun Malagrottan suunnasta.
/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/70906313/1351678682.0.jpg)
Niin, mitäpä tässä sanoisi. Vuosi sitten keväällä tuli shokkiuutinen, kun kauden ollessa vielä kesken Jose Mourinho nimitettiin AS Roman seuraavan kauden valmentajaksi. James Pallottan aikakausi tuli lopullisesti päätökseensä viimeistään tuolla hetkellä, ja Friedkinit halusivat tehdä statementin välittömästi. Mourinhon nimitys tuli täysin puskista, ja jakoi odotetusti mielipiteet kahtia.
Kauden jälkeen tilanne on jostain syystä edelleen kaksijakoinen. Mourinho ei ole odotetun kaltaisesti ole mikään seksijalkapallon ystävä, ja tuloksetkin ovat siinä ja siinä. Kuitenkin on menty eteenpäin Konfererenssiliigan vaihtuessa täksi kaudeksi Eurooppaliigaan. Roma ei edelleenkään pärjännyt ”kovien” kyydissä, ja kompuroi ajoittain myös heikompiaan vastaan. Kevätkauden kova tuloskunto kuitenkin pelasti kauden. Lopputuloksena kuudes sija ja Eurooppaliiga on tyydyttävä. Enkä usko, että kukaan itselleen rehellinen pitää suoritusta materiaaliin nähden heikkona, ja Mourinhon paikka on myös piazzalla toistaiseksi sementoitu.
Tammy Abraham oli aivan huikea, ja myös Zaniolo alkoi päästä loppua kohti vauhtiin. Mielestäni Tammyn lisäksi nyt oli selvästi Pellegrinin kausi, ja kapteeni alkaa pikkuhiljaa lunastaa niitä valtavia odotuksia, joita miehen harteille on vuosia kasattu. Maalivahtipeli parani Rui Patricion myötä ratkaisevasti. Ehkä yllättävin pelillinen asia oli kuitenkin se, että niin moni nuori pelaaja pääsi näyttämään taitojaan. Tämä ei ole Mourinholta ihan itsestään selvyys. Ehkä vajaa rosteri ajoi Josen pakon edessä tekemään ratkaisuja, mutta samapa tuo. Joka tapauksessa yllättävän valmis Zalewski on tuleva supertähti, ja pysyy toivottavasti punakeltaisissa pitkään. Bove, Felix ja kumppanit saivat myös kohtalaisesti peliaikaa, ja vaikka raakileista on pitkä matka kypsiin hedelmiin, suunta on oikea.
Shomurodoviin ladatut odotukset eivät täyttyneet, mutta toivoisin itse, että poika jatkaisi vielä ainakin yhden kauden Romassa. Tammyn vahva vire ei oikein antanut tilaa, mutta riippuen hankinnoista hyökkäykseen tarvitaan edelleen kekseliäisyyttä. Minusta Shomurodov on nimenomaan yllätyksellinen ja arvaamaton pelaaja, ja pienellä tuurilla vielä oikein käyttökelpoinen. Oliveiran saapuminen kesken kauden osui myös nappiin, ja vaikka forkan asiantuntijapiireissä jonkin verran esiintyykin napinaa, ei tammikuun siirtoikkunassa yleensä ole lupa odottaa suorastaan avainpelaajaa, joka Oliveira parhaimmillaan oli. Valitettavasti lento ei kestänyt koko kevättä, ja Oliveira on sittemmin siirtynyt Turkkiin.
Niin, se Konferenssiliiga. Kukaan ei kauden alla tiennyt mitä odottaa, koska kilpailu pelattaisiin ensimmäistä kertaa. Paperilla Roma oli yksi ennakkosuosikeista, mutta tuskin kovin moni romanista realistisesti odotti kannua Trigoriaan. Näin kuitenkin kävi. Ensimmäinen virallinen europokaali koskaan Romalle, ja sen toi Mourinho, sanokaa mitä sanotte. Yksi kauden käännekohdista koettiin Norjassa, kun Bodø/Glimt kairasi punakeltaiset 6-1. Vanha Roma olisi… noh, romahtanut, mutta Mourinhon porukkapa ei. Toki pelaajia lensi odotetusti joukolla bussin alle ja Getafeen, mutta se toimi, ja joukkue heräsi. Lopulta kaikissa lopuissa peleissä Roma oli yllättävänkin hyvä, eikä mitään koomailuja enää nähty. Mykistävä ilta Tiranassa johti Zaniolon maalilla historian ensimmäisen Konferenssiliigan voittoon.
Era Friedkin on alkanut lupaavasti. Joukkue tarvitsee kuitenkin vahvistuksia. Toppariosasto on kunnossa, ja Karsdorp sai jo varamiehen Zelikin muodossa. Rui Patricio on saamassa Mile Svilarista oppipojan, josta odotukset ovat korkealla. Vasen laita on Spinazzolan paluun ja Zalewskin esiinmarssin myötä kunnossa. Iso pelko ainakin itsellä oli Tammyn mahdollinen lähtö. Mies on kuitenkin jäämässä, ja nyt olisi saatava lisää taikaa pelinrakentamiseen Pellegrinin rinnalle, etenkin Mkhitaryanin lähdettyä ja Zaniolon ollessa lähtökuopissa. Lottovoitto olisi Zaniolon jääminen ja Dybalan tuominen mukaan. Vielä pari viikkoa sitten tämä tuntui mahdottomalta, mutta Pinto ja Mourinho, nuo ihanat lusitaanit, ovat eri maata kuin Mongo.
Keskikenttä huutaa leipää kaikkein pahiten. Cristante, Veretout ja kumppanit ovat yhtä tasopykälää liian heikkoja viedäkseen Romaa eteenpäin nextille levelille. Matic on jo saatu, mutta vielä odottaisin yhtä-kahta profiilimiestä vahvistamaan perustekemistä. Huhuissa pyörii niin paljon nimiä, että lienee viisainta nyt vain hetki vielä odotella. Siirtoikkuna on täysin levällään vielä tovin, ja valitettavasti Roman taloudelliset realiteetit edellyttävät paljon myyntejä ennen uusien nimien saamista. Turhakkeiden hinta kokonaisuudessaan on jäätävä, ja voi olla, että vielä joudutaan vuosi odottamaan, ennen kuin kaikki on nollattu.
Nollaamista auttaa ainoa hyväksyttävä tavoite seuraavalle kaudelle: Mestarien Liiga. Neljän parhaan joukkoon on päästävä. Milanin mestaruus oli suonenveto, ja todelliset suosikit alkavalle kaudelle ovat Inter ja Juventus, tässä järjestyksessä. Kolmas sija on otettavissa, ja usein Mourinhon toinen kausi on ollut helvetin hyvä seurasta riippumatta.
Forza Roma!
(Scudetto on varma)
