Jos/kun optio käytetään, niin Rashfordilla on alle kaksi vuotta sopimusta enää jäljellä. Toivottavasti kulisseissa ei nyt olla sorvaamassa mitään perinteistä 5 vuotta / 300k -jatkopahvia.
Mies on ollut aivan yössä jo kaksi vuotta. Melkeinpä laittaisin lihoiksi ensi kesänä. Tuskin Rassen otteet tulevat entisestään paranemaan, kun jää pois kisakoneesta.
Kaksi vuotta on ehkä hiukan liioittelua, kun viimeistä edellinen kausi oli miehen uran toiseksi paras. Viime kausi sitten alkoi loukkaantuneena, ja sen jälkeen mies ei olekaan saanut juuri mitään aikaan. Huonoltahan se tällä hetkellä näyttää...
Sunnuntain pelissä Fred oli peliäavatessa kusessa McTn sijottautumisen kanssa, ei näkyny Tomppaa pelillä vaan se sekoili jossain ylempänä.
Myönnettäköön, että koko peliä en ehtinyt nähdä ja että on varmasti totta, mitä ihmiset täällä kirjoittavat McTominay puutteellisesta tekniikasta ja peliasennoista, mutta ainakin pelin alussa luulin itse, että tämä oli ihan tarkoituksenmukainen taktinen valinta. McTominay oli välillä keskikentän miehistä ylimpänä Eriksenin tiputtautuessa selvästi alemmas, ja ainakin itse ajattelin, että tämä oli valmennusjohdon tahto, kun ei se Eriksen olisi ollut kovinkaan kaksinen kohde keskityspalloille ja muille (jos nyt McTominaykaan). Voi tietenkin myös olla, että tämä tapahtui ihan luonnollisesti ja vastoin sovittua pelitaktiikkaa.
Toisaalta tuossa Tifon videossa käytiin myös oivallisesti läpi, että välillä Unitedilla ei ollut hyökkääjää ollenkaan, mikä auttoi Brightonin puolustusta puskemaan ylöspäin ja tiivistämään prässiä. Tämä tarkoittaisi sitten sitä, että Fredin edessä keskikentällä oli kolme pelaajaa. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että yksikään noista ei sitten ollut vapaana ja pelattavissa, kun Fred joutui kovan prässin alle.
Kaiken kaikkiaan sunnuntain pelistä ja taktiikoista on sanottava, että A) kokoonpano ei ollut läheskään optimaalinen ja B) varsinkin ensimmäisellä puoliajalla sovittu taktiikka tuntui muutenkin olevan lähes kaikilta hukassa. Joko valmennusjohto ei siis osannut kommunikoida halujaan tai pelaajat olivat vain liian huonoja sitä toteuttamaan. Toinen puoliaika oli jo parempaa tekemistä (osittain tilanteenkin takia), mutta toivottavasti ensi viikonloppuna on löydetty enemmän yhteistä säveltä ja punaista lankaa peliin. Tämä kaikki lähtee tietenkin siitä, että saataisiin edes jalkeille kokoonpano, jossa pelaajat pelaavat "oikeilla" pelipaikoillaan.
---
Kysyin edellisessä viestissäni miten voi olla mahdollista, että suurin osa nykyisistä pelaajista pelasi niin hyvin muutaman kauden ajan, mutta viime kausi ja nykyinen tilanne on täysin toinen. Jo kysymystä kysyessäni minulla oli teoria siitä, mikä ongelma pelaajilla on, ja tuo Tifon tekemä video vain vahvisti näkemystäni. Siinä mainittiin pelaajista mm. seuraavanlaisia ominaisuuksia: De Gea ja Maguire tiputtavat usein liian alas tilanteen kehittyessä; Shaw puskee usein liian ylös vasemmalla laidalla; McTominay ei osaa sijoittua oikein puolustettaessa; Bruno tarvitsee oman tilan ja vapaat kädet kymppipaikalla ollakseen parhaimmillaan. Oma teoriani on siis se, että monet joukkueen pelaajista pelaavat omalla mukavuusalueellaan ja ovat
"reaktiivisia" pelaajia pelin tapahtumiin nähden. Myös kesällä muihin maisemiin siirtynyt Pogba on kuin malliesimerkki tällaisesta pelaajasta. Vastakohtana Tifon videossa mainittiin van de Beek, jota nimitettiin systeemipelaajaksi; Brightoniakin vastaan mies pelasi lyhyitä syöttöjä ja teki syötön jälkeisiä liikkeitä, mutta kun muut pelaajat ympärillä eivät pelaa samalla tavalla tai minkään yhteisen pelikirjan mukaan, niin van de Beek ei saanut koskaan palloa takaisin ja ajautui monesti tukkimaan tiloja, jossa oli jo muita pelaajia. Tämänlaiset systeemipelaajat ovat sitten enemmänkin
"proaktiivisia". Nykyfutiksessa melkein kaikki huippuvalmentajat perustavatkin joukkueidensa pelin tietylle systeemille ja proaktiivisuudelle, ja kentälle ei mahdu kuin yksi tai kaksi "reaktiivista taiteilijaa" kerrallaan. Esimerkiksi edellä mainituista pelaajista maajoukkueessa Pogba pelasi hyvin tietyssä ympäristössä, kun taas Brunolla oli vaikeuksia mahtua avaukseen, vaikka olikin samalla yksi Valioliigan parhaista pelaajista.
Tätä ajattelua vasten ei ole ihmekään, että monet nykyisistä runkopelaajista pelasivat parhaimmillaan Solskjärin alaisuudessa, kun koko joukkueen peli oli kollektiivisesti reaktiivista ja pelaajat saivat pelata omilla vahvuuksillaan ja mukavuusalueillaan. Tämän tyylinen pelaaminen riittää kuitenkin nykyfutiksessa vain tiettyyn pisteeseen asti, eikä varsinkaan huipputasoisessa ja huipputasaisessa Valioliigassa kannata haaveilla menestymisestä ilman omaa selkeää peli-identiteettiä.
Eikä tämä nyt tarkoita sitä, etteivätkö pelaajat voisi muuttua tai oppia pelaamaan eri tavoilla. Vielä löytyy luottoa siihen, että ten Hag saa muutettua Unitedin pelaamista enemmän systeemiajattelun suuntaan. Menneitä valmentajia katsoessa muistuu kuitenkin mieleen, että Van Gaal taitaa olla edellinen tiukkaan taktiikkaan ja systeemin luottanut valmentaja, ja tuostakin on jo 6 vuotta aikaa. Ainakaan omaan silmääni Mourinho ei ole koskaan ollut tiukan pelisysteemin proaktiivinen valmentaja ja Solskjär nyt ei ainakaan. Onko se siis ihmekään, että suurin osa nykyisistä runkopelaajista pelaa tällä tavalla, ja yhteisen taktiikan ja pelikirjan noudattaminen on ainakin alkuun niin kovin vaikeaa? Vielä kun ottaa huomioon tarinat kulissien takaa, eli monet Unitedin pelaajat ovat olevinaan isoja sometähtiä ja seuraa isompia persoonia, niin ei ole vaikeaa uskoa, että nöyryyden ja yhteispelin opettelu kentällä vie aikaa.
---
En jaksa montaa viestiä kirjoittaa (kun ei näitä kukaan kuitenkaan lue), niin sanotaan sitten jotain vielä siirtospekulaatioistakin. Mainitsin aiemmassa viestissäni, miten Liverpool onnistui kokoamaan mestarijoukkueen keskitason keskihintaisilla Valioliigajyrillä, ja ihmettelin myös sitä, missä keskikentän heikkoudesta tunnettu United oli siirtomarkkinoilla esimerkiksi silloin, kun lauantain kierroksella päällikkötason esityksiä esittänyt Bruno Guimares siirtyi Newcastleen sopuhintaan. Jotenkin omaan silmääni ManUn siirtopolitiikasta paistaa välillä läpi tietynlainen ego ja konservatiivisuus, eli taustajoukoissa kuvitellaan edelleen seuran olevan Euroopan eliittiä (tai ehkä se onkin, mutta se ei vain heijastu pelikentälle), joten hankittavilla pelaajilla täytyy olla tietynlaista nimeä ja statusta, jotta heidät voidaan joukkueeseen hankkia (täällä mainittiin jossain viestissä esimerkiksi tuo Zlatanin, Falcaon ja Cavanin pyhä kolminaisuus). Samaan tyyliinhän seurassa on hoidettu myös valmentajapestaukset viimeisen vuosikymmenen aikana, eli on haettu vähän liiankin "turvallista" vaihtoehtoa (Van Gaal, Mourinho), nuorien ja nousevien valmentajien sijaan. Joskus kauan sitten kirjoitin siitä, että Unitedin täytyy vain olla keskinkertainen tarpeeksi kauan, jotta tähän todellisuudeen herätään a la Liverpool, mutta mahtaakohan tuollaista herätystä sitten ikinä tulla, jos seura pystyy pysymään Euroopan eliitissä tulovirroilla mitattuna. Toinen asia, mikä ManUn siirtopoliitikassa välillä pistää silmään, on se, että pelaajista tunnutaan maksavan kovempaa hintaa moniin muihin seuroihin verrattuna. Eikä kyse ole nyt vain siitä, että tämä olisi vain ongelma niinä kausina, kun joukkue ei pelaa Mestarien liigassa tms. Enemmänkin tuntuu siltä, että seura yrittää hankkia markkinoilta vääriä pelaajia vääriin aikoihin, neuvottelut hoidetaan leväperäisemmin kuin monessa muussa organisaatiossa ja ehkä jopa jotkut seurat tahallaan vaikeuttavat keskusteluja Unitediin, joka edusti kuitenkin parinkymmenen vuoden ajan sitä isoa pahaa kiusaajaa sekä Englannissa että Euroopassa.
Olen toki aiemmin kirjoittanut myös siitä, että scouttauksen ja pelaajanhankinnan lisäksi vähintään yhtä tärkeää on pelaajien kehitys, missä Unitedissa on annettu jo kymmenen vuoden ajan siimaa pahimmille kilpakumppaneille. Valmentajat ja taktiikat ovat vaihtuneet suhteellisen nopeasti, niin on ollut melko vaikea määritellä, millaisia pelaajia halutaan ja mihin taktiseen rooliin heidät istutetaan, jotta heistä saadaan maksimipotentiaali irti. Voi olla, että tuollaisten keskihintaisten ja keskitasoisten jyrien hankinta ManUun olisi siis ollut siinäkin mielessä turhaa, että heistä ei oltaisi osattu ulosmitata yhtään sen enempää niin kuin monessa muussa joukkueessa. Ten Hagia kohtaan itselläni on kovat odotukset nimenomaan tässä asiassa, eli toivottavasti jatkossa on selkeämpää, mitä sisääntulevilta pelaajilta halutaan ja vaaditaan.
Mutta olihan se silti pieni shokki nähdä Arnautovicin ja Rabiotin nimet siirtohuhuissa, eikä vähiten molempien miesten hankalan luonteen vuoksi, vaikka itse peräänkuulutankin täytteitä kokoonpanoon. Toisaalta ainakin Rabiot ja myös seuraan huhuttu Rodriguez voisivat parhaimmillaan olla sellaisia keskitason hankintoja, jotka nousevat uudelle tasolle ja tekevät lopullisen läpimurtonsa ETH:n alaisuudessa, vaikkakin molemmilla on omasta mielestäni pari vuotta liikaa ikää. Arnautovicin kohdalla ei jää kentällä ainakaan asenteesta kiinni, ja mies voisi varmaan näyttää ManUn pullamössösukupolvelle ylhäältä prässäämisen mallia, jos ei muuta. Markolla ikää on kuitenkin jo aika paljonkin liikaa. Huonoimmillaan nämä kyseiset hankinnat sitten taas laittavat pakan kokonaan sekaisin, jos se ei sitä jo ennestään ollut. Toivoa sopii, että ten Hagilla on nyt joku oikea visio pelaamisesta, eivätkä nämä ole vain Unitedille tyypillisiä loppukesän paniikkihankintoja, kun ei ole enää muutakaan jäljellä.
Henkilökohtaisesti fanipoikana toivoisin, että joukkueeseen hankitaan kuitenkin vielä edes joku pelaaja, oli se hankinta sitten paperilla miten kamala tahansa. Lisäisi ainakin mielenkiintoa katsoa tulevia pelejä. Samalla toiveissa on, että pelaamiseen saadaan lauantai-iltaan mennessä edes hieman tolkkua ja punaista lankaa. Kovin monta Brighton-ottelun kaltaista spektaakkelia pääosin samoilla vanhoilla naamoilla ei faninakaan jaksa kuitenkaan katsoa.
