FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
14.08.2022 klo 09:18:28 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Nottingham Forest 2022/23  (Luettu 739 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tricky tree

Poissa Poissa


: 04.08.2022 klo 21:37:55



Perustettu 1865. Tällä hetkellä Englannin vanhin ammattilaisseura, vaikka Crystal Palace erinäisten kiemuroitten kautta taitaa yrittää tuota titteliä itselleen omia.
Stadion: The City Ground, vuodesta 1898.
Kapasiteetti: 30 445
Omistaja: Evangelos Marinakis, toukokuusta 2017
Puheenjohtaja: Nicholas Randall
Manageri: Steve Cooper, syyskuusta 2021
Merkittävät saavutukset:
Ykkösdivisionan (nyk. Valio-liiga) mestaruus: 1977-78 (sarjanousijana)
Europan Cupin (Champions leaguen edeltäjä) mestaruus: 1978-79, 1979-80
Euroopan Super Cupin voitto: 1979, 1980
FA Cupin voitto: 1897-98, 1958-59
Liiga-cupin voitto: 1977-78, 1978-79, 1988-89, 1989-90
Lempinimet: The Reds, The Tricky Trees, The Garibaldi, Forest, NFFC, Red Dogs (Derbyn kannattajien muutama vuosi sitten keksimä ivallinen nimitys, jonka Forest-kannattajat ottivat omakseen ja käyttävät joskus itsestään)
Haukkumanimet: Red Dogs (kts. yllä) Florist(s), Scabs, Notts Forest/Forrest.
Viimeisin on se, millä saat paikallisen Forest-fanin niskavillat nousemaan välittömästi ja korjaamaan lausahduksen. Kyseessä ei ole niinkään haukkumanimi, vaan tietämättömän ihmisen lausahdus, jota toki myös tarkoituksella voidaan käyttää, kuin tiedetään sen aiheuttama reaktio. Jos halutaan käyttää oikeaoppista lyhennettä, niin se on Nottm Forest.
Rivalryt: Derby County, Sheffield United, Leicester City, Liverpool, Notts County.
Derby on se ylivoimainen ykkönen, muut eivät tule lähellekään. Liverpool-rivalry juontaa neljänkymmenen vuoden taakse, jolloin Forest istui Poolille katettuun pöytään ja kehtasi vielä siitä pöydästä jotain viedäkin. Tämän rivalryn käsittämiseen pitää olla jo ikää 40+ vuotta. Blades rivalry on vähän uudempaa satoa seurojen yhteisiltä Championship vuosilta tämän vuosituhannen puolelta. Leicester puolestaan ennen nykyistä Valio-pätkäänsä piti Forestia vihollisenaan, muttei saanut samassa mittakaavassa rakkautta takaisin Nottinghamin suunnalta. Tällä kaudella Ketut lieneen selvästi se vihollinen numero yksi.
Saman kaupungin Notts County puolestaan on pelkästään maantieteellinen kiusa. Forest-fanien keskuudessa Harakat ovat aina olleet enemmänkin sellainen huvittava pikkuveli (joskin vanhempi seura), joka taas näyttäytyy ylimielisyytenä Notts Countyn suuntaan.
Merkittävät laulut: Paul McCartney and the Wingsin Mull of Kintyren sanoihin pohjaava sovitus omilla sanoilla kaikaa City Groundilla ennen otteluiden alkuvihellystä.
The Righteous brothersin You´ve lost that loving feeling on toinen vahvasti Foresti-fanien suosiossa oleva klassikko, jonka voi kuulla lehtereiltä kaikuvan otteluiden loppupuolella, lähinnä silloin kuin joukkue on voitolla tai muuten esiintynyt edukseen.


Keväällä 1999 Forest putosi valioliigasta. Jo tuolloin näytti siltä, että noususta samantien takaisin on turha haaveilla, mutta kovinkaan moni ei varmasti olisi uskonut, että siihen menisi 23 pitkää vuotta ja kautta.
Muutaman kerran on oltu todella lähellä paluuta, useamman kerran on kustu homma kauden viimeisen kuukauden aikana ja jokusen kerran on ollut lähtö lähellä ykkösliigan syövereihin. Kerran sinne jopa lähdettiin ja kolmen kauden ajan kärvisteltiinkin.
Pari kertaa on ollut koko seuran tulevaisuuskin vaa´an kielellä, kiitos huonosti hoidetun talouden sekä omistajan äkillisen kuoleman.

Forest on alle 30-vuotiaille Valioliigan seuraajille todennäköisesti melkoisen uusi ja outo tuttavuus, yli 40-vuotiaille puolestaan tuttu ja nostalginen näky vuosikymmenten takaa.
En mene sen enempää tämän hienon seuran historiaan ja saavutuksiin, niistä löytyy tietoa internetin syövereistä yllin kyllin.

Pikainen kertaus viimeisimmistä vuosista ja viime kaudesta toki lienee paikallaan.
Kun kreikkalainen Evangelos Marinakis osti Forestin vuonna 2017, seura otti huomattavasti selkeämmän ja valoisamman suunnan. Edellisen omistajan, Fawaz Al-Hasawin jäljiltä koko seura oli melko surkuhupaisassa jamassa. Marinakiksella riitti todellakin työsarkaa. Myös kreikkalaisen suur-seura Olympiakoksen omistajana tunnettu Marinakis osoitti jo heti kättelyssä olevansa aivan toista maata edeltäjänsä kanssa ja Forestiin ruvettiin luomaan oikeasti ammattimaista pohjaa, suuntana vain ja ainoastaan Valio-liiga.
Oppirahat toki Marinakiskin joutui maksamaan, lopulta huonoksi osoittautuneita manageri- ja pelaajarekrytoinneista vastaavien tahojen valintoja ja näistä syistä huonoja ja kyseenalaisia pelaajahankintoja. Erona edeltäjäänsä Marinakis näytti oppivan virheistään ja suunta näytti koko ajan olevan kohti stabiilimpaa ja järkevämmin hoidettua seuraa.

Marinakiksella on kotimaassaan kenties hiukan kyseenalainen maine, erilaiset harmaat alueet elämän eri osa-alueilla eivät ole laivuri-mogulille mitenkään vierasta territoriota ja tätä osaamistaan mies on osannut jossain määrin hyödyntää Forestissakin.
Pelaajaliikenne Olympiakoksen ja Forestin välillä, suuntaan jos toiseen,  on ollut ajoittain sangen vilkasta ilman, että pelaajat ovat uudessa seurassaan pelanneet välttämättä minuuttiakaan.
Satoja tonneja sieltä, ja toisia täältä on liikkunut näissä siirroissa seurojen välillä aina silloin kun rahoille on koettu olevan tarvetta.

Rahaa joka tapauksessa Marinakiksella on ja siitä on myös Forest saanut osansa. Miehen aikana Forest on laittanut Championship-tasolle ihan kiitettäviä summia palamaan niin joukkueen rakentamiseen kuin koko organisaationkin parantamiseen.

Kausilla 18/19 ja 19/20 Forest oli jo kutittelemassa nousukarsintapaikkaa. Molemmilla kausilla Forest ampui itseään jalkaan. 18/19 meno näytti vahvalta jouluun asti, jolloin jotain tapahtui. Manageri Aitor Karanka sai tarpeekseen, eikä vahva meno enää jatkunut tuon jälkeen. Seuraavalla kaudella Sabri Lamouchin manageroidessa touhu näytti vielä paremmalta pitkälle kevääseen, kunnes saapui Covid-19. Forestin vire katosi täysin Covid-tauon aikana ja lopulta selvältä näyttänyt karsintapaikka karkasi käsistä.
Kausi 20/21 oli jatkumoa siitä, mihin edellinen päättyi, Lamouchi sai lähteä ja tilalle tuli Chris Hughton, joka ei kurssia onnistunut kääntämään.

Kausi 21/22 alkoi vieläkin huonommin, Hughton sai lähteä vain seitsemän pelin jälkeen, joista saldona oli 1 tasapeli ja 6 tappiota. Katseet kääntyivät kohti epätoivoista taistelua sarjapaikasta. Uudeksi manageriksi nimettiin kahtena edelliskautena Swansean nousukarsintoihin luotsannut Steve Cooper.

Noin kahdeksan kuukautta myöhemmin niin Marinakis, kuin Cooperkin olivat varmasti tyytyväisiä siitä syyskuisesta illasta, jolloin Cooper nimensä työsopimukseen kirjoitti. Putoaminen vältettiin, kyllä. Mutta eipä se sarjataso siltikään seuraavalle kaudelle ollut Championship. Vaan Valioliiga. Valioliiga, jonne Forest palaa 23 pitkän vuoden jälkeen.

Fulham oli aivan omaa kastiaan Championshipissa kaudella 21/22, mutta väheksyä ei pidä, eikä voi Forestin menoa siitä hetkestä kun Cooper puikkoihin astui. Ja suurin ansio tuosta menee väistämättä Cooperin suuntaan. Toki jalkeille oli kasattu ihan hyväntasoinen nippu, jonka lähtökohtaisesti piti paperillakin taistella jostain ihan muusta kuin sarjapaikasta. Hughton vain oli managerina (taas kerran) aivan väärässä paikassa väärään aikaan.

Hughtonin Forest pelasi tylsää mielikuvituksetonta oman pään varjeluun keskittyvää peliä, eikä edes todellankaan kovin hyvin. Joukkuella valahti löysät housuun välittömästi ensimmäisen takaiskun jälkeen, eikä siitä ollut selvästikään nousemaan takaa-ajoasemasta enää jaloilleen.
Cooper muutti kaiken tämän välittömästi. Pelaajille annettiin lupa, heitä jopa rohkaistiin rohkeaan hyökkäyspelaamiseen, oman pään tärkeyttä unohtamatta. Vastustajalle annettiin useasti suosiolla pallonhallinta ilman, että sitä pystyivät mitenkään hyödyntämään. Puolustaminen oli todella hyvin organisoitua, kaikki tiesivät tasan tarkkaan roolinsa. Vastahyökkäyksiin lähdettiin vauhdilla, järkevästi ja tehokkaasti. Useissa peleissä pallonhallinta saattoi olla vastustajalla luokkaa 30-70%, mutta maaliodottamat, maalipaikat ja ennen kaikkea maalit vei selvästi Forest.

Vaikka punaslasien läpi viime kautta katselinkin, niin mielestäni Forest pelasi kenties sarjan viihdyttävintä jalkapalloa. Ainakin viihdyttävintä mitä itse olen sen nähnyt esittävän pariinkymmeneen vuoteen.
Olisin ollut tyytyväinen viime kauteen vaikka nuosua ei olisi edes tullut, päinvastoin, nousu jopa nosti pienet epäilyksen siemenet mieleeni siitä, mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Onko se sittenkin antoisampaa olla ylemmän kastin jengi Championshipissa, kuin lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan Valio-liigaan, jossa jokainen pistekin on nousijajoukkueilla suuren onnistumisen takana ja voitot viihdyttävällä peliesityksellä ovat jotakuinkin keräilyharvinaisuuksia.


Ihan kivastihan se kausi meni, vai mitä Steve Cooper?

Muut erityismaininnan arvoset hankinnat taustajoukkoihin olivat CEO:n tittelillä palkattu jenkki, entinen jenkkifutaaja Dane Murphy, joka teki hyvää työtä kahden vuoden ajan Barnsleyn taustoissa. Mies siirtyi Forestiin viime kesänä. Tammikuussa seuraan liittyi pääskoutiksi Cooperin vanha tuttu Swansean ajoilta, Andy Scott. Jo Murphy yksistään muutti Forestin pelaajarekrytoinnin suuntaa ja Scottin tulo vahvisti uutta suuntausta entisestään.
Alkuun Marinakis yritti leikkiä isojen eurooppalaisten pelaaja-agenttien kuten Jorge Mendesin kanssa. Tuo yhtyeistyö toi Forestiin vain kasoittain kolmannen tai neljännen tason ulkomaalaisia, joilla leijonan osalla ei ollut mitään käyttöä Championshipin karun talven sateissa, samoin pelaajakikkailu Olympiakoksen kanssa toi toki ajoittain vähän rahaa kassaan, mutta mitään pelillistä iloa siitä ei ole ollut. Em. kaksikon palkkaaminen muutti suuntaa täydellisesti. Pelaajahankintojen suunta käännettiin kohti Englantia ja jo siellä kannuksensa ansainneita potentiaalin omaavia nuoria pelaajia ja samaa ohjenuoraa noudatettiin myös ulkomailta hankittuihin pelaajiin. Punaisena lankana se, että ylihintaisia ja ylipalkattuja raakkeja ei Forestiin enää haluttu, persoonallisuuteen kiinnitettiin myös todella suurta huomiota.
Sama suuntaus on näkynyt myös menneen kesän hankinnoissa.



Kausi 2022/23

Pelaajamarkkinat

Kesä Trent-joen rannoilla on ollut sangen kiireinen. Uusia pelaajia on seuraan hankittu jo kokoonpanollisen verran, eikä loppua ole varmasti vielä nähty.
Varsin yleinen mielipide Forest-kuplan ulkopuolella on, että seura on pelaamassa melkoista all-in uhkapeliä hankintojensa kanssa, sillä rahaa on uusiin pelaajiin palanut melkoinen pino.

Äkkivilkaisulla ulospäin varmasti näyttää tältä, mutta todellisuudessa näin on vain ollut aivan pakko tehdä.
Rinki, jolla viime kauden huikea veto tehtiin oli loppujen lopuksi hyvin kapea. Kevätkausi mentiin käytännössä 17 pelaajan voimin. Cooper löysi mieleisensä aloitusmiehistön, joka jollain ihmeen ilveellä säästyi pahemmilta loukkaantumiselta. Tuossa ykstoistikossa ei rotaatiotakaan pahemmin harrastettu, 13:lla nimellä pääsääntöisesti avauskokoonpano pyöri. Loput neljä pelaajaa olivat sitten puhtaasti vaihtomiehiä.
Tuosta 17:n nimen listasta 5 oli lainapelaajia, jotka palasivat emoseuroihinsa kauden päätyttyä. Jäljelle jääneistä kahden sopimukset päättyivät ja he halusivat uusia haasteita urilleen, yksi sopimuksen alainen pelaaja halusi siirron pois seurasta. Jäljelle jäi siis 9 vastuuta saanutta pelaajaa + saman verran pelaajia, joiden tason ei katsottu olleen riittävä edes Championshippiin.

Selvää siis oli, että joukkuetta oli vahvistettava sekä määrällisesti, että laadullisesti. Useinhan nousijat saavat pidettyä hyvin ydinryhmänsä kasassa. Ryhmän, jonka hyvähenkisenä ja täynnä uskoa omaan pelifilosofiaansa on hyvä lähteä intoa puhkuen kohti Valioliigan haasteita. Tuollaisen ryhmän päälle on hyvä tehdä muutamia täsmähankintoja tai olla jopa tekemättä ja luottaa (yleensä naivisti) siihen, että porukan siivet kantavat vielä ylemmälläkin sarjatasolla.
Forestin kohdalla tämä ei ole ollut mahdollista jo pelkästään yllä mainitusta pelaajamäärästä johtuen. Lisäksi kun omistajana on äärimmäisen kunnianhimoinen herrasmies ja samat sanat pätevät myös joukkueen manageriin, niin minään yllätyksenä ei kesäistä liikehdintää ole voinut pitää.

Kun joukkueeseen on ollut pakko hankkia lisää jalkoja, niin miksei sitten saman tien sellaisia, joilla saattaisi olla jotain annettavaakin Valio-liigassa. Mielestäni suurin osa kesän hankinnoista on ollut paperilla varsin järkeviä.
Ulkomailta on haaviin tarttunut nuoria tasonsa jo näyttäneittä pelimiehiä ihan kohtalaisilla siirtosummilla. Palkatkaan näillä ei varmasti ole sillä tasolla, mitä jo tasona Valioliigassa näyttäneillä verrokeilla. Nykyisin Valioliigaseura joutuu pulittamaan siirtosummistakin samoja lukuja Championship-pelaajista, mitä esim. meritoituneista Bundesliigapelaajista. Ennemmin minä näen nousijajoukkueen hankkivat Mainzin, Stuttgartin tai Union Berlinin avainpelaajia kuin samalla summalla ja korkeammalla palkalla jotain keskitason valjuseuran hylkiöitä tai "liian hyvä championshippiin, mutta ei riittävä valjuun"-kategorian hissipelaajia Championshipista.
Mahdollista putoamistakin silmällä pitäen hankinnat ovat olleet suhteellisen järkeviä. Nuorista ja potentiaalisista pelaajista, joiden palkkakaan ei ole mitään ihan taivaallista tasoa on varmasti helpompi yrittää päästä eroon, kuin vanhoista ylikaalliista kehäraakeista.

Lähtijöistä merkittävimmät ovat em. lainapelaajista James Garner (Man Utd), Djed Spence (Middlesbrough, josta jo siirtyi kesällä Tottenhamiin), Philip Zinckernagel (Watford, josta siirtyi Olympiakokseen) sekä Keinan Davis (Southampton). Garner ja Davis kiinnostavat nytkin Cooperia ja kumppaneita, enkä pitäisi mahdottomana vaikka toinen tai vaikka molemmat vielä City Groundille tälle kaudelle palaisivatkin. Kulttimaineeseen noussut maalivahti Brice Samba esitti tiettävästi liian hurjia vaatimuksia tulevaisuudestaan, eikä seura näihin vaatimuksiin taipunut. Mies sai jatkaa matkaa takaisin Ranskaan Lensin riveihin. Uransa kenties harmonisimman stintin missään seurassa vetänyt Lewis Grabban päätti vaihtaa neljän kauden jälkeen maisemaa, jättäen hyväksymättä Forestin jatkosopimuksen. Portugalilainen keskuspuolustaja Tobias Figueiredo valitteli koti-ikäväänsä ja siirtyi kuuluisaan portugalilaisseuraan Hull Cityyn.

Tulopuolella niminä tunnetuimmat ovat ilman sopimusta ollut vanha kunnon somettaja Jesse Lingard, Manchester Unitedissa kaltoin kohdelluksi itsensä kokenut lainavahti Dean Henderson, sekä Mainzia Bundesliigassa kipparoinut Moussa Niakhaté. Omaan silmään oikeastaan kaikki kesän hankinnat ovat olleet paperilla mielenkiintoisia ja potentiaalisia. Ainoastaan Huddersfieldistä hankittu laitapakki Harry Toffolo herättää etukäteen isompia epäilyksiä hankinnan järkevyydestä. Toki Lingardia ja Hendersonia lukuunottamatta kaikki uudet miehet ovat Valioliigatasolla katsomattomia kortteja, mutta potentiaalia kaikissa hankinnoissa kyllä löytyy.

Lähteneet pelaajat: Brice Samba (Lens), Tobias Figueiredo (Hull), Max Love (laina päättynyt, Sheff Utd),Gaëtan Bong (sopimus päättynyt), Djed Spence (laina päättynyt, Middlesbrough/Tottenham) Philip Zinckernagel (laina päättynyt, Watford/Olympiakos), James Garner (laina päättynyt, Man Utd), Lewis Grabban (sopimus päättynyt), Keinan Davis (laina päättynyt, Southampton), Xande Silva (Dijon), Nikolas Iannou (Como), Joe Lolley (Sydney FC), Nuno Da Costa (Auxerre)
Ulos lainatut pelaajat: Ethan Horvath (Luton), Mohamed Dräger (Luzern), Tyrese Fornah (Reading), Jonathan Panzo (Coventry), Fin Back (Carlisle), Riley Harbottle (Mansfield), Will Swann (Mansfield), Brandon Aguilera (Guanacasteca), Richie Laryea (Toronto), Braian Ojeda (Real Salt Lake, osto-optiolla)

Saapuneet pelaajat: Neco Williams (Liverpool), Taiwo Awoniyi (Union Berlin), Giulian Biancone (Troyes), Dean Henderson (laina, Man Utd), Wayne Hennessey (Burnley), Jesse Lingard (vapaa agentti/Man Utd), Orel Mangala (Stuttgart), Moussa Niakhaté (Mainz), Omar Richards (Bayern München), Lewis O´Brien ja Harry Toffolo (Huddersfield).

Rupeaa ringissä sen avauskokoonpanollisen ja puolikkaan penkinkin verran olemaan käyttökelpoista pelaajaa, mutta muutama lisäjalkapari ei olisi vielä pahitteeksi. Yksi sarjansisäinen lainapaikka on vielä avoinna ja se tultaneen varmasti täyttämään. Ulkomailta  myös jokusen lainapelaajan uskon olevan vielä hakusessa ja nousun mukanaan tuomista rahoistakin on vielä jokunen lantti törsäämättä, joten ostohousujenkin jalkaan laittaminen on vielä hyvinkin todennäköistä.
Yhtä hyökkäjää, laituria tai paria sekä keskikentän keskustan miestä vaille olisi mielestäni poppoo valmis.


Pelaajat kaudelle 2022-23


Maalivahdit

1. Dean Henderson 12.03.1997. 188 cm 85 kg
Manchester Unitedista lainattu maalivahti. Vastuuta ja töitä on aivan varmasti luvassa, mutta niitä mies tuli Forestiin hakemaankin. Jos yltää edes lähelle samaa tasoa, kuin Sheffield Unitedissa kaudella 2019/20, niin tulee pelastamaan Forestille tukun tärkeitä pisteitä. Joka tapauksessa maalivahtiin Forestin ei kuvittelisi tällä kaudella kaatuvan.

12 Jordan Smith 08.12.1994. 183 cm
Oma kasvatti Smith on viihtynyt Forestissa ammattilais-statuksella jo yhdeksän vuotta, mutta vastuuta ei juurikaan ole ollut muutamaa satunnaista pätkää lukuunottamatta tarjolla. Eikä ole nytkään. Selkeä kolmosmaalivahti.

13. Wayne Hennessey 24.1.1987. 198 cm 90 kg
Burnleyn penkki vaihtui kesällä Forestin vastaavaan. Pitkään kuvioissa keikkunut honkkeli on ihan kelpo kakkosvahti.



Puolustajat

2. Giulian Biancone 31.03.2000. 187 cm
Troyesista hankittu puolustuksen monikäyttömies. Monikaan ei ollut miehestä kuullut kun siirto Forestiin tapahtui. Osoittanut pre-seasonilla olevansa varsin lupaavaan oloinen tapaus.
Kovaotteiselta Bianconelta onnistuu niin topparin kuin oikean laitapakinkin paikat.  

3 Steve Cook 19.04.1991. 185 cm 82 kg
Bournemouthissa seuraikonin maineeseen noussut toppari oli tärkeä palanen Forestin huikeassa kevätkaudessa viime kaudella saavuttuaan seuraan tammikuussa. Valioliigassa vakiavaajaksi ei ole enää asiaa, mutta ihan kelvollinen varamies, jos vain tyytyy rooliinsa. Ei välttämättä ole edes se ensimmäinen varamies keskuspuolustukseen.

4. Joe Worrall 10.01.1997. 190 cm
Oma kasvatti, jonka päätyminen Valioliigaan antoi odottaa itseään. Miestä on oltu viemässä vuosi toisensa jälkeen milloin mihinkin valju-seuraan, mutta Forest-fani on pysynyt uskollisena Forestille. Isosta koostaan huolimatta ei mikään kaikkein fyysisin keskuspuolustaja. Kohtuu hyvä pallollisena, ainakin Championship-tasolla, höntyilee välillä itsensä pihalle kaksinkamppailutilanteissa. Omana kasvattina tärkeä pelaaja seuralle ja myöskin joukkuelle niin kopissa kuin kentälläkin. Mielenkiintoista nähdä miten rahkeet riittävät Valioliigassa. Joukkueen kapteeni.

6. Loïc Mbe Soh 13.06.2001. 186 cm
Ranskan nuorisomaajoukkueet kolunnut PSG-kasvatti saapui Forestiin kaksi vuotta sitten kohtalaisen suurella siirtosummalla. Toistaiseksi ura ei ole oikein ottanut tuulta alleen, viime kaudella pelasi vain kahdessa sarjaottelussa ja debyyttikaudellaan seitsemässä. Nuori mies vielä kyseessä, joten aikaa vielä on. Keskuspuolustajien marssijärjestyksessä kuitenkin sen verran alhaalla, että laina tekisi pojalle varmasti hyvää.

7. Neco Williams 13.04.2001. 183 cm 72 kg
Liverpoolin akatemian tuotoksia. Ura Anfieldilla ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, sen sijaan viime kevään lainapesti Championshipin mestarin Fulhamin riveissä sujui oikein mallikkaasti.  Hanakasti nouseva oikean puolen wing-back on tärkeä osa Forestin hyökkäyspelaamista. Pojan vahvuudet viime kevään perusteella ovat nimenomaan ylöspäin pelaamisessa, puolustustyöskentelyssä sen sijaan on eniten kehitettävää. nuoresta iästään huolimatta plakkarissa on jo alun kolmattakymmenettä walesin a-maaottelua.

xx Harry Toffolo 19.08.1995 183 cm 71 kg
Nousukarsintafinaalivastustaja Huddersfieldistä tänä kesänä saapunut vasen laitapakki. Toffolo oli yksi erinomaisen kauden pelanneen Huddersfieldin suurimpia onnistujia. Myöhäisherännäinen kaveri, joka vielä neljä vuotta sitten aloitti kautensa kakkosliigassa. Kuten kaikki Cooperin suosimat laitapakit hanakka nousemaan. Riittäkö jalka ja ennen kaikkea puolustosaaminen Valioliigassa jää nähtäväksi.

12 Scott McKenna 12.11.1996. 189 cm  74 kg
Skotlannin maajoukkuetopparilla alkaa kolmas kausi Forestissa. Yksi viime kauden loiston takuumiehiä. Varma- ja kovaotteinen johtajatyyppi, jonka tason riittävyys valjussa iso kysymysmerkki.
Vahvana roikaleena iso hahmo molempien päiden erikoistilanteissa

xx Omar Richards 15.02.1998. 174 cm 69 kg
Reading-kasvatti, joka piipahti kauden verran Bayern Münchenissa, josta hankittiin Forestiin tänä kesänä. Muistikuvat miehestä Reading-ajoilta ovat sangen nousukykyisestä ja -haluisesta vasemmasta wing-backista. Bayernin ajalta ei miehestä itselläni näköhavaintoja juurikaan ole, mutta innokkasti kaverin siirto Forestiin on fanien keskuudessa otettu vastaan. Ikävä loukkaantuminen heti pre-seasonin alkuun pitää miehen sivussa pitkälle syksyyn.

xx. Moussa Niakhaté 08.03.1996.  190 cm  82 kg
Mainzin kipparina pari edellistä kautta toiminut keskuspuolustaja on omaan makuun kenties Forestin kesän hankinnoista se mielenkiintoisiin. Niakhaté esiintyi todella edukseen sen neljä kautta, mitä Bundesliigassa pelasi. Iso ja vahva, nopea, hyvä pallollisena, hyvä lukemaan peliä ja ilmeisesti mainio koppihahmo. Tällä kaverilla on kaikki edellytykset nousta kertarytinällä valjussakin huipputopparien joukkoon. Roolista, vastuusta ja työsaran määrästä se ei tulle ainakaan jäämään kiinni, niitä on tajolla aivan varmasti vähintäänkin riittävästi.



Kapteeni Joe Worrall


Keskikenttäpelaajat

8. Jack Colback 24.10.1989. 177 cm  77 kg
Vanha kunnon Jack Colback on käytännössä viihtynyt Forestissa jo tammikuusta 2018. Ensin puolitoista kautta lainalla ja sitten yhden pahan loukkaantumisen takia kokonaan väliin jääneen kauden jälkeen kaksi kautta sopimuspelaajana. Monikäyttöinen konkari, joka viime kaudella pelasi loukkaantumisten takia pääosin vasempana wing-backina. Omimmillaan edelleen keskikentän rikkurina, mutta riittääkö enää taso ja jalat valioliigavauhdissa?

11. Jesse Lingard 15.12.1992 175 cm 62 kg
Mielipiteitä jakava somepersoona sekä vekkuli hengenluoja ja pidetty pukukoppipelaaja. Mutta myös erinomainen jalkapalloilija.  Kesän isoin hankinta, kiistatta. Monet hieraisivat varmasti epäuskoisina silmiään kun englannin maajoukkuetason mies valitsi seurakseen Forestin. Cooperin Forestin pelityylin voisi kuvitella olevan kuin nakutettu Lingardille ja Lingardin olevan juuri sitä, mitä Cooperin pelityyli 10-paikalle vaatii.
Pelillisten ansioidensa lisäksi miehen arvo Forestille mitataan myös tänä päivänä tärkeänä some-näkyvyyden lisääntymisenä. Miehellä löytyy mm. sellaiset vaatimattomat kymmenisen miljoonaa instagram-seuraajaa.

18. Cafú 26.02.1993 185 cm  82 kg
Alkujaan yksi Olympiakos-linkin rahankierrätyspalikoita, mutta osoittautuikin sen verran mainioksi seuramieheksi, että päätyi lopulta saamaan jopa peliaikaakin. Keskikentän keskustan miehiä. Yritteliäs perusjyyrä ilman mitään sen ihmeempiä erityisavuja. Ei kummoinenkaan tekijä edes championship-tasolla, mutta ainakin toistaiseksi pysynyt seurassa, koska pelipaikalle ei juuri ylitarjontaa ole.

22. Ryan Yates 21.11.1997. 190 cm 87 kg
Oma kasvatti, joka kulkenut ns. pitkä polun ennen murtautumistaan Forest-miehistöön. Lainoja liigan ulkopuolelle, kakkos- ja ykköliigaan, kunnes ovet Forestin kokokoonpanoon aukesivat kaudeksi 18-19.
kaudesta 19-20 lähtien ollut tärkeä tekijä keskikentällä. Isokokoinen perinteisen box-to-box pelaajan prototyyppi. Pallollisena selkeitä puutteita, mutta korvaa ne järjetömällä työmäärällä ja -moraalilla. Todella
hyödyllinen pelaaja hyökkäyspään erikoistilanteissa. Yatesin tason riittäävyyttä on epäilty joka käänteessä, mutta toistaiseksi mies on osoittanut epäilyt vääriksi. Tason riittäminen Valioliigaan ei jää ainakaan asenteesta kiinni, se on varmaa. Luvassa tosin saattaa olla tyhmiä kortteja ja nappulaliigatason höntyilyjä, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi Yates on omalla tavallaan viihdyttävä pelaaja.

xx. Lewis O´Brien 14.10.1998. 173cm 63 kg
Tuplahankinnan toinen osapuoli Huddersfieldista Toffolon kanssa. Myös yksi Terrierien onnistujia viime kaudelta. Hyvin liikkuva ja palloa liikuttava keskikentän keskustan pelaaja, jolta onnistuu hyvin myös varmistavampi rooli.

xx. Orel Mangala 18.03.1998. 178cm 80 kg
Stuttgartista tänä kesänä hankittu belgialainen työmyyrä, joka tykkää kuljettaa palloa. Belgian maajoukkueesa kaksi peliä pelannut keskustan pelaaja, joka on profiililtaan hyvin saman tyyppinen kuin O`Brien.



Ryan Yates, keskikentän työhevonen


Hyökkääjät

xx Taiwo Awoniyi 12.08.1997 183 cm 84 kg
Nuoreksi mieheksi monta seuraa nähnyt Awoniyi on tämän kesän hankinta Union Berlinistä, jossa mies iski viime kaudella 15 maalia. Aikanaan Liverpoolista lainalla ristiin rastiin Saksaa, Hollantia ja Belgiaa reissannut nigerialainen on mielekiintoinen hankinta. Ei mikään kliininen viimeistelijä, mutta ihan kivasti pallo tosiaan upposi verkkoon viime kaudella Bundesliigassa. Peliaikaa luvassa rutkasti, sen verran ohut Forestin hyökkäysmateriaali, ainakin vielä tällä hetkellä, on

16. Sam Surridge 28.07.1998 191 cm  77 kg
Bournemouthin kasvatti, joka ei ikinä lyönyt Cherriesissä läpi, vaikka ihan lupauksia antavia lainapestejä tuolle ajanjaksolle alemmissa sarjoissa osuikin. Siirtyi vuosi sitten Stokeen, jossa hommat eivät myöskään ottaneet sujuakseen. Forest hankki Surridgen tammikuussa leventämään hyökkäyskalustoaan ja Surridge osoitti olevansa muutakin kuin pelkkä ringinleventäjä. Harvoin avauksessa esiintynyt kärkimies iski 17:ssa ottelussa 7 maalia ja oli tärkeä osa Forestin hyvää kevätkautta. Joutui jättämään koko pre-seasonin loukkaantumisen takia väliin, joten tatsi saattaa olla hivenen hukassa. Kuten niin monen muunkin Forest-pelurin kohdalla tason riittävyys Valiossa mysteeri.

17. Alex Mighten 11.04.2002. 171 cm 65 kg
Oman akatemian tuotoksia ja englannin poikamaajoukkueidn vakiokasvoja. Lopullista murtautumista Forest-miehistöön ovat jarruttaneet loukkaantumiset, joita Mightenille on epäonnekkaasti siunaantunut aina juuri silloin, kun vastuuta olisi ollut tarjolla. Viihtyy parhaiten laidoilla, mutta 10-paikka ja piikkikin luonnistuvat. Nopea väkkärä, jolle soisi tarttuvan lisää voimaa kroppaan ja ennen kaikkea poissaoloa sairastuvalta.

20. Brennan Johnson 23.05.2001.  179 cm  73 kg
Mennävuosien Ipswich- ja Forest-maalitykki David Johnsonin jälkikasvu on kovaa vauhtia osoittamassa, että ei se polvi pojasta ainakaan huonene. Maalinsylkijä-isästään poiketen Brennan on huomattavasti monipuolisempi pelaaja. Viihtyy parhaiten oikeassa laidassa tai kymppipaikalla, tarvittaessa piikissäkin. Kykenee tekemään itselleen ja muille paikkoja kuin tyhjästä, mutta kolikon kääntöpuolena saattaa kadota välillä täysin kuvasta.  Pojan perässä on muutaman vuoden ajan ollut yks sun toinenkin suurseura, joten Brennanin tänä kesänä allekirjoittama jatkosopimus oli todella suuri juttu.
Knoppitietona mainittakoon, että pojan etunimi juontaa juurensa isä-Davidin Forest-aikojen joukkuekaveriin ja hyvään ystävään, kanadalaispakki Jim Brennaniin.

xx. Lyle Taylor 29.03.1990. 188 cm 79 kg
Profiililuokan alasarjakärki, joka nippanappa menetteli Championshipissa varakärkenä. Ei kuulunut syyskauden jälkeen Cooperin suunnitelmiin, vaan vietti kevään lainalla Birminghamissa. Forestin kapean hyökkääkämateriaalin takia sai kunnolla näytönpaikkoja pre-seasonilla ja tekikin kolme maalia. Vaihtanee maisemaa joko siirron tai lainan muodossa



Toisen polven Forest-tähti, Brennan Johnson


Pelitapa


Championshipissä Cooperin Forest pelasi todella organisoitua pallotonta peliä. Jokainen pelaaja tiesi tasan tarkkaan roolinsa kulloisessakin tilanteessa. Ja pelaajat myös noudattivat pelisuunnitelmaa ihailtavan tarkasti.
Pääosin Forest oli siis vastaiskujoukkue, todella vaarallinen sellainen, mutta myös pallonhallintaan perustuva pelaaminenkin onnistui, mistään pelkästään puhtaasta kyttäämistä ei siis missään nimessä ollut kyse. Ryhmitys oli lähes poikkeuksetta muodossa 3-4-3 tai 3-4-2-1.
Hyökkäyspelaaminen kulki pääosin laitojen kautta, jossa wing backit ja laiturit usein jopa yhdessä laitimmaisten topparien kanssa pyrkivät luomaan ylivoimatilanteita laidoilleen. Ajoittain olikin varsin hupaisen näköistä nähdä Joe Worrallin tai Scott McKennan viipottavan hyökkäyksen ylimpänä miehenä pitkin sivurajaa. Keskikentän keskustan pelaajien rooli oli jäädä varmistaan laitakolmikoiden nousua, mutta heilläkin oli lupa tehdä nousuja kohti boksia kakkospalloihin. Forestilla oli selkeä tavoite ylimiehittää boksin seutu nopeissa hyökkäyksissä ja saada näin luotua paikkoja.
Prässäämiseen oli lupa ylimällä kolmikolla sekä wing backeilla. Samoin kuin hyökätessä, niin puolustettaessakin tavoite oli luoda ylivoima joka puolelle kenttää. Tämä vaati hyvää pelinlukutaitoa ja rautaista kuntoa etenkin wing backeilta ja laitimmaisilta toppareilta. Keskikentän keskustan kaksikon rooli tässä myös todella iso.

Mielenkiintoista nähdä lähteekö Cooper Valjussa samalla sapluunalla liikkeelle. 3-4-3 tai ehkä pikemminkin 3-4-2-1 joka tapauksessa on muoto, mutta lähteekö Forest aivan yhtä ärhäkkääseen hyökkäyspelaamiseen, jossa nousuihin on lupa keskimmäistä topparia lukuunottamatta kaikilla.

Kokoonpano näyttäisi pre-seasonin perusteella muotoutuvan jota kuinkin tälläiseksi: (3-4-2-1)

 
                                             Awoniyi(Surridge)
                                     Lingard - Johnson
Richards(Toffolo/Colback) -   O´Brien(Yates)  - Mangala(Colback) - Williams(Biancone)
                           Niakhaté - McKenna(Cook) - Worrall(Biancone)
                                               Henderson





Viime kaudella oikea laita oli ylöspäin pelatessa se aktiivisempi. Brennan Johnson ja Djed Spence muodostivat todella vaarallisen kaksikon sillä puolen kenttää. Spenceä ei enää ole, eikä Neco Williams ole oikean wing backin roolissa aivan yhtä räjähtävä nousuissaan, joskin viimeinen ratkaisu on mielestäni Willamsilla parempaa tasoa kuin Spencella oli. Vasemmalle puolelle Omar Richards olisi ollut hyvin saman tyyppinen nousija kuin Williams, mutta valitettavasti loukkaantuminen  pitää miehen sivussa tovin aikaa. Harry Toffolon vahvuudet viime kaudella Huddersfieldissä olivat nimenomaan myös ylöspäin pelaamisessa, mutta mies ei ole lähellekään yhtä sähäkkä liikkeissään kuin Willams tai Spence. Keskuspuolustajista Scott McKenna on pelannut keskellä ja Moussa Niakhaté vasempana topparina.

Jesse Lingard ja Brennan Johnson huseeraavat laidoilla/10-paikoilla aika vapaasti ja keskikentän keskustassa Lewis O´Brien, Orel Mangala sekä tervehdyttyään täyteen pelikuntoon Ryan Yates miehittänevät nuo paikat. Yatesin oltua sivussa tovin ja Mangalan vasta saavuttua joukkueeseen Jack Colback saattaa saada alkukaudesta myöskin hyvin vastuuta. Tälle osa-alueelle on varmasti vielä verkot vesille lisävahvistusta varten. Puhtaita riittävän laadukkaita laitapelaajia ei ringissä myöskään tällä hetkellä oikeastaan ole Johnsonin lisäksi, joten tuollekin osastolle on vielä haku pääällä.

Kärkimiehen tontti on mielestäni tällä hetkellä se suurin kysymysmerkki. Taiwo Awoniyilla on vasta yksi maalien suhteen vakuuttava kausi urallaan takana, eikä Sam Surridgen riittävyydestä ole takuita. Näiden kahden takana ei ole oikeastaan mitään merkittävää tarjolla, joten tällekin osastolle odotetaan vielä lisävahvistuksia. Oikeastaan olisi vähän pakkokin löytyä. Jo pelkästään määrällisesti kahdella keskushyökkääjällä ei voi oikein Valio-kauteen lähteä, laadusta puhumattakaan.


Arvio kaudesta 2022/23

Vaikka Forest on onnistunut naaraamaan ihan lupaavan oloisia pelaajia kesän aikana riveihinsä, ei tässä kannata lähteä mistään jättiyllätyksistä haaveilemaan. Sen verran kapea tuo rinki kuitenkin, ainakin vielä, on.
Lisäksi näin suuri vaihtuvuus ei voi olla näkymättä etenkin alkukauden aikana, yhteenhitsaantuminen ottaa aikansa, samoin Cooperin ajatusen sisäistäminen. Toivoa sopii, että alkukauden vaikea otteluohjelma ei myöskään lyö sisäänajovaiheessa oleva miehistöä polvilleen. Yhteenhitsaantuminen ja kollektiivisuuden muodostuminen on tunnetusti huomattavasti helpompaa silloin kun ei rämmitä heti kauden alusta tappioputkessa.
Hurjimmat Forest-fanit tuntuvat jo puhuvan keskikastista realismina, mutta omasta mielestäni kylmä fakta on se, että sija 17. kauden päättyessä olisi se kliseinen Forestin mestaruus.


Loppuun vielä muutama sana Forestin stadion-tilanteesta.
City Groundillehan on suunniteltu laajennusta jo vuosikaudet, mutta asia ei ole edennyt mihinkään. Lyhykäisyydessään kaavoitusongelmat ja lähiseudun asukkaiden, yritysten ja yhdistysten vastustus ovat olleet ne suurimmat kannot kaskessa.
Nyt on viimein ruvennut näkymään valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä että vihdoin päästäisiin asian ytimeen. Mennä viikolla heltisi muutaman vuoden nahistelun jälkeen lupa ruveta toimiin.
Suunnitelmissa olisi uusia nykyinen Main Stand muutaman vuoden päästä ja nostaa tällä operaatiolla City Groundin kapasiteetti ensin johonkin 35 000:n nurkille ja myöhemmin muiden katsomonosien ehostuksella johonkin 38 000 - 40 000:n välimaastoon.

Tämä on otettu suurella riemulla vastaan, sillä harvassa ovat ne Forest-fanit, jotka haluaisivat idyllisellä paikalla nököttävältä nostalgiselta City Groundilta muuttaa mihinkää kaupungin laitamien pelloille persoomattomaan uuteen kattilamallin hirvitykseen. Kokonaan uuden stadionin rakentaminenkin on ollut puheissa vuosien mittaan, jossei City Groundin ehostamiseen lupaa heltiä.



The City Ground



« Viimeksi muokattu: 05.08.2022 klo 07:03:40 kirjoittanut Tricky tree »
Tötterström

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 04.08.2022 klo 22:26:44

Mahtava aloitus! Kiitos ja tervetuloa toiseksi kovimpaan. Seurantaan.
Ps. Yle Areenan Sherwoodille iso suositus vaik ei ihan futiksesta kerrokkaan. Alueesta kuitenkin.
Forester

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Kontu, Nottingham Forest, Suomi & Sumusaaret


Vastaus #2 : 08.08.2022 klo 12:47:57

Kiitos upeasta aloituksesta!
Wanha futaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jag ser rött...


Vastaus #3 : eilen kello 10:07:19

Hieno avaus, ja, upea perinneseura. Otanpa tämän topikin seurantaan. Ylos

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa