Kun itse pelasin juniorina 80-luvulla, niin vastustajan kulmapotkuissa valmentaja ohjeisti meitä miehittämään etu- ja takatolpan. Eli molemmille yksi pelaaja seisomaan ja blokkaamaan maalia päin, tolpan viereen tulevia palloja. Näin helpotettiin maalivahdin työtä.
Tällaista ei nykyään paljon näe, ainakaan aikuisten peleissä. Etu- ja takatolppa jätetään miehittämättä, mikä ainakin minun silmääni näyttää aina vähän pelottavalta, mutta kieltämättä hyvin harvoin näkee myöskään tilanteita, joissa juuri tästä syystä syntyisi maali. Eli onko kyseessä jokin muutos taktisessa ajattelussa - parempi vartioida hyökkääjiä aktiivisesti kuin "tuhlata" joku seisomaan passiivisesti tolpalla? Tai onko tämä tolppien miehitys ikinä ollut valtavirtaa vai ainoastaan meidän junnujoukkueemme valmentajan erikoisuus? Vai harrastetaanko tätä edelleen junioripeleissä, koska siellä on pienikokoiset maalivahdit, joiden tietysti on vaikeampi vartioida koko maalin pinta-alaa kuin täysi-ikäisten molareitten?
Kyllähän tuo oli aiemmin tosiaan jopa liigassa, kuten testi2 tuossa mainitsee.
Syyt miksi ei enää nykyään ole:
- Halutaan miehittää alueellisesti enemmän vaarallisempia alueita ja myös mahdollisesti silti vartioida pelaajia-> ei voida niinkuin sanotkin tuhlata pelaajia tolpille
- Maalivahdit eivät halua välttämättä myöskään että tolpilla on pelaajia häiritsemässä heidän torjumistaan
- Jos vastustaja pelaa lyhyen kulman tai muuten pallo menee alaspäin niin halutaan että kukaan ei jää tolpalle "nukkumaan" ja täten vastustaja välttää paitsion
Varmaan muitakin syitä vielä löytyy. Itse näen että etutolpalla ihan ok olla, koska voi samalla puolustaa sitä aluetta mikä sijoittuu vitosen ja etutolpan väliin.
