Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #285 : 29.08.2022 klo 18:41:23 |
|
Inter pallollisena vs. KuPS pallottomana
Inter rakensi alhaalta pääosin 2-4-1-3 muodolla kuten KuPS. Forsell oli Rodriguezin alapuolella ja laiturit Accam-Ojala leveämmällä, mutta Ojala ei varsinkaan halannut sivurajaa, vaan sijoittui monesti välikaistalle ollen siten lähempänä kärkiparia kombinaatioita varten. Keskimmäisessä tasossa olivat tietysti laitapuolustajat Arciero ja Ruxi sekä kk-pelaajat Sierra ja Nurmi. Toinen variaatio oli 2-1-4-3, jossa Nurmi putosi Sierraa alemmas ikään kuin yksinäiseksi ankkuriksi ja Ojala putosi ylempää Nurmen jättämään tilaan Sierran vierelle, mutta tuon variaation bongasin muistaakseni ensimmäistä kertaa "vasta" 10. minuutin tienoilla. Kolmantena variaationa oli tietysti sitten ulosajon jälkeinen 2-4-3, jossa Forsell-Tamminen-Jyry oli yläkolmikkona KuPSin puolustuslinjassa.
KuPS puolestaan prässäsi 4-4-1-1/4-4-2 muodolla, joka näytti ajoittain hämäävästi myös 4-1-4-1:ltä ja miksei sitä sellaiseksi voisi kutsuakin varsinkin ottelun alussa, kun Oksanen jäi alemmas kuin Popovitch merkkaamaan Forsellin KuPSin toppareiden edestä kuten Nurmi merkkasi Dahlströmin Interin toppareiden edestä silloin, kun KuPS rakensi alhaalta. Popovitchin vastuulla oli Sierra ja Dahlström sitten prässäsi vieressä Nurmea jättäen Valencicin yksin piikkiin kahta topparia vastaan, kun Veteli ja Savolainen laidoilla kontrolloivat Interin laitapakkeja KuPSin keskikenttälinjassa. KuPSin laiturit eivät kuitenkaan olleet sivurajoilla, vaan he sijoittuivat välikaistoille jättäen Interin laitapuolustajat tietoisesti auki ja iskivät kiinni näihin vasta, jos Inter kierrätti heille pallon. Esimerkiksi Savolainen sijoittumisellaan pyrki estämään Hämäläistä syöttämästä samaa kaistaa pitkin Ojalalle, joka siis mieluummin oli hänkin välikaistalla kuin laitakaistalla, kun Inter avasi alhaalta. Vetelin vastaavan sijoittumisen taustalla oli ehkä enemmän se, että kun Forsell hääräsi niin laajalla säteellä tutusti hakien palloja ties mistä, mahdolliset syötöt Nazaritilta kohti Forsellia vaikeutuivat silloin, kun tämä liikkui keskeltä irti Oksasesta oikealle välikaistalle. Puolustuslinjassa Carrillon vastuulla oli Accam. Tomas ja Ricardo kontrolloivat Rodriguezia ja Toivomäki Ojalaa kaventaen tämän mukana lähemmäs KuPSin toppareita ja todella usein Toivomäki oli hyvin lähellä Ricardoa puolustuslinjassa eikä niinkään puolustamassa sivurajalla.
Silloin, kun Inter rakensi puolestaan 2-1-4-3:lla, joko Oksanen, Savolainen tai Toivomäki reagoi Ojalan putoamiseen alaspäin seuraamalla perässä selässä, jottei Inter saanut keskikentälle 3v2-ylivoimaa Popovitchia ja Dahlströmiä vastaan. Savolainen oli tietysti valmiiksi sijoittuneena ylempänä välikaistalle suunnilleen niillä main, jonne Ojala putosi hakemaan palloa Sierran vierelle, joten hänen oli luontevin jättää Ruxi entistä etäämmälle ja tarpeen vaatiessa sitten Toivomäki pumppasi eteenpäin sivurajalle, jos Inter kierrätti ohi Savolaisen Ruxille, mutta jokusen kerran ensimmäisillä kerroilla Interin avatessa 2-1-4-3:lla Oksanen oli se, joka pomppasi eteenpäin Ojalaan ja jätti Forsellin hetkellisesti vapaaksi toppareiden eteen, mutta tuolloin kuvioon astui mukaan Toivomäki, joka Ojalan putoamisen myötä oli "vapaa" pelaaja ja kykeni luomaan puolustuslinjaan/sen etupuolelle 3v2-ylivoiman Rodriguezia ja Forsellia vastaan noina hetkinä kaventamalla entistä lähemmäs Ricardoa. Mutta joo, KuPS oli kyllä hyvin hereillä minusta Ojalan liikkeiden kanssa eikä Inter saanut luotua 3v2-ylivoimia kolmikolla Nurmi-Sierra-Ojala. Samoin Forsellin pimentäminen onnistui kivasti, kun tosiaan joko Oksanen tai Popovitch hiillostivat tätä usein riippuen siitä, missä Petteri liikkui. Tunnin kohdalla kun esimerkiksi Inter avasi 2-4-4:llä ja KuPS oli 4-4-1-1 blokissa puolessa kentässä, Popovitch rappasi Forsellilta tylysti jalat alta keskiympyrässä, kun tämä yritti kääntyä hänen edessään. Vuosi sittenkin Popovitch dominoi maakaksinkamppailuissa puolustuslinjan edessä eikä Forsell saanut oikein mitään aikaan avoimessa pelissä, joten sikäli Valakari on ainakin oppinut ohjeistamaan pelaajistonsa nollaamaan Forsellin, vaikka väkisinkin 90 minuutin aikana tämä joitakin yhden kosketuksen pystysyöttöjä pääsikin antamaan KuPSin selustaan, mutta kiireessä annettuna tarkkuus kärsi.
Mitä tulee vielä Interin laitapuolustajiin, aika vähän he alataskuista sivurajoilta saivat mitään peliä edistäviä syöttöjä aikaan niinä hetkinä, kun pallo heille kierrätettiin ja KuPSin laiturit olivat vasta juoksemassa kohti. Ruxi tyytyi usein vain syöttämään viereen Ojalalle ja Arcieron syötöt välikaistalle Accamille tai Rodriguezille negatiivisiin peliasentoihin eivät johtaneet murtautumisiin.
Kuten jo edellisessä osiossa kirjoitin, Interillä oli minusta jonkin verran ongelmia pelinavaamisessa KuPSin korkeaa prässiä vastaan. Se menetti pallonhallinnan usein viimeistään puolessa kentässä tai siltä se ainakin paikan päällä tuntui, vaikka tilastoissa pallonhallintaprosentit menivätkin lähes tasan. Kymmenennellä minuutilla korkea prässi oli purra ensi kertaa, kun isännät avasivat 2-1-4-3 variaatiollaan ja Hämäläinen syötti avoimella jalalla Nurmen paikalle pudonneelle Ojalalle, mutta Oksanen prässäsi hyvin eteenpäin ja Ojala sai vaivoin palautettua pallon takaisin Viitalalle kaatuen samalla nurmen pintaan. Jatkotilanteessa Dahlström tosin sitten höntyili kohti veskaria ja Viitala-Hämäläinen kaksikko poimi auki jääneen Nurmen KuPSin ylimmän prässilinjan takaa, mutta tämän jatko kohti Rodriguezia 1v2-alivoimatilanteeseen keskiviivalle oli epätoivoinen ja Ricardo hoiti ilmassa kakkospallon Toivomäen haltuun. Inter toki sai välittömästi pallon takaisin, kun Valencic otti louhikkokosketuksen ja Forsell pelasi irtopallon Carrillon selustaan, mutta tämä voitti juoksukilvan Accamia vastaan.
Neljä minuuttia myöhemmin riisto tapahtui ylempänä. Sillä kertaa Inter avasi 2-4-4:llä, kun Ojala oli ylempänä ja Nurmi Sierran vierellä. Valencic jätti alivoimaisena Hämäläisen jalan auki ja tyytyi peittämään syöttöä Nurmelle keskustaan. Niinpä Ojala kuitenkin päätti reagoida ja tiputti hieman alaspäin, mutta Toivomäki seurasi häntä oikeaoppisesti, kun kerran kyseessä oli 2-4-4 avausmalli tuolla kertaa ja Ojala selkeästi hänen vastuullaan. Ahdistettuna selkäpuolelta Ojalan pudotus Nurmelle meni kaksi metriä ohi, vaikka se oli vain kolmen metrin syöttö. Ja kun Hämäläinen oli todella leveällä pelinavausvaiheessa poissa boksista, Nazarit jäi lähes tekemättömään paikkaan. Valencic hyökkäsi nopeasti Hämäläisen jättämään tilaan ja sai irtopallon juoksulinjalleen Dahlströmiltä. Slovenialainen ehkä turhan aikaisin syötti 2v1-tilanteessa viereen Vetelille sen sijaan, että olisi vielä kuljettanut vähän pidemmälle ja houkutellut Nazaritia entistä lähemmäs. Yhtä kaikki, Veteli painottomalta puolelta liikkui Nazaritin jättämään aukkoon ja ampui kuudentoista reunalta painavasti suoraan syötöstä, mutta Viitala torjui helposti päin suuntautuneen vedon yli maalin. Hieman hätäinen ratkaisu Veteliltäkin tosin.
24. minuutilta jäi mieleen puolestaan se, kun Viitala ylitti korkean prässin avaamalla kohti Ojalaa, mutta Toivomäki irtosi kapealta sivurajalle ja voitti pääpallon. Jatkotilanteessa Hämäläinen tökkäsi kakkospallon yhdellä kosketuksella Toivomäen selustaan juosseelle Rodriguezille, mutta Ricardo taklasi tätä voimalla kylkeen. Tuohon saakka Rodriguez oli minusta hyvin irronnut muutaman kerran irti toppareista palloa vastaan tehden itsensä pelattavaksi kahden alimman linjan väliin, mutta Ricardo päätti muistuttaa häntä, että ohi ei silti pääse. 33. minuutilla puolestaan KuPSin sivuvapaapotkun jälkeen Inter avasi 2-4-4:llä. Sinällään hyvin Viitala-Nurmi kaksikko löysi vapaan pelaajan Nazaritin, mutta tämän syöttö kohti Rodriguezia keskiviivalle oli epätarkka päätyen eteenpäin puolustaneelle Tomasille. Tuollaisia vastaavia hetkiä oli monia, kun Viitalan tai jonkun puolustajan syöttö eteenpäin kohti Interin ylänelikkoa oli osoitteeton ja/tai sitten interläiset hävisivät vainkaksinkamppailut KuPSin alakerralle keskiviivalla. 1-0 johtomaalin jälkeen oli myös huvittavaa huomata se, kuinka Viitala ei enää avausjakson viimeisen viiden minuutin aikana kertaakaan pelannut maalipotkuja tai vapareita lyhyenä, vaan kiskaisi ne kaikki ilmassa puoleen kenttään johtuen varmasti osin aiemmin tapahtuneista lukuisista menetyksistä pelinavaamisvaiheessa.
Toisen jakson alussa ensimmäinen hidas hyökkäys alhaalta katkesi niin ikään KuPSin puolustuslinjaan. Viitala kierrätti pallon Nazaritille ja tämä avasi eteenpäin ennen kuin Valencic ehti juosta sivusta iholle. Nosto kohti Accamia oli sillä kertaa tarkka, mutta Carrillo vain voitti kaksinkamppailun ja Tomas selvitti kakkospallon. Seuraavalla kerralla 48. minuutilla Viitala päätyikin avaamaan jälleen vain suoraan ilmassa puoleen kenttään, kun koko pakka oli ensin nostettu puoleen kenttään valmiiksi. Kymmenisen minuuttia ennen ulosajoa mieleeni jäi vielä pari epäonnistunutta pelinavaamisyritystä korkeaa prässiä vastaan. Ensin Inter käytti 2-1-4-3 variaatiota ja jälleen se oli Ojala, joka menetti pallon prässin alla, kun Toivomäki loistavasti spurttasi kiinni Ojalaan ja sai tökättyä pallon tämän etupuolelta viereen omille pelaajille. Seuranneesta tilanteenvaihdosta tuli 4v3-hyökkäys, kun Nurmi höntyili vastaprässätessä itsensä pihalle. Vetelin kuti boksin reunalta painui kuitenkin yli maalin toistamiseen. Hetkeä myöhemmin puolestaan KuPSin kulmapotkun jälkeen Interin hidas hyökkäys alhaalta tyssäsi taas puolessa kentässä KuPSin puolustuslinjaan, mutta sillä kertaa vastaprässi toimi eikä Veteli päässyt tempokuljettamaan kohti maalia.
Inter loi pitkälti parhaat tilanteensa KuPSin tavoin joko leveydestä tai selustaan syöttämällä. Joko Ruxi tai Arciero luonnollisesti nousi hyökkäyskolmanneksella mukaan tukemaan ylänelikkoa ja välillä jopa yhtä aikaa, jolloin esimerkiksi Ojala saattoi pudota varmistamaan alemmas ja huolehtimaan kupsmaisesti viiden pelaajan puolustusvalmiudesta hyökkäysmuodon oltua 2-3-5 vastustajan kenttäpuoliskolla kuten jo keväisessä HJK-kamppailussakin. KuPS puolestaan käytti omalla kenttäpuoliskollaan selvemmin 4-4-1-1 muotoa, kun ylempää prässätessä se tosiaan ajoittain näytti jopa 4-1-4-1:ltä hämäävästi, kun Popovitch ja Dahlström olivat välillä vierekkäin ja Oksanen heidän alapuolellaan, mutta syvemmällä puolustettaessa Oksanen ja Popovitch olivat vierekkäin ja Dahlström heidän yläpuolellaan. Veteli ja Savolainen olivat yhä suhteellisen kapealla tukkien ylätaskuihin pelaamista muodon sisään yhdessä Oksasen ja Popovitchin kanssa keskikenttälinjassa.
Heti avausminuutilla Inter eteni oikealta, kun Ojala kamppaili irtopallon itselleen 20 metrissä ja siirsi sen viereen Forsellille, joka poimi kahden alimman linjan välistä Accamin kanssa paikkoja vaihtaneen Rodriguezin. Tämä levitti Carrillon edestä laitakaistalle Arcierolle, joka sai rauhassa keskittää takatolpalle kohti Ruxia, mutta keskitys meni hieman liian eteen ja toki Savolainen oli myös miehensä sisäpuolella vielä tuolloin. 22. minuutilla Arciero toistamiseen yritti livahtaa Veteliltä karkuun ja luoda teoriassa hetkellisen 2v1-ylivoiman Accamin kanssa Carrilloa vastaan, mutta Nazaritin nosto avoimella jalalla puolesta kentästä oli surkean löysä eikä mennyt perille asti yli Vetelin. 36. minuutilla puolestaan pallo kierrätettiin Accamille, jota Veteli putosi nopeasti tuplaamaan Carrillon avuksi, mutta niin vain ghanalaislaituri livahti kahden pelaajan välistä karkuun ja vasta Tomasin liukukatko omassa boksissa pysäytti etenemisen. Erinomainen haasto Accamilta.
Kolme minuuttia myöhemmin Inter meni 1-0 johtoon. Rajaheittonsa jälkeen Arciero sai pallon Forsellilta takaisin itselleen laitakaistalle Vetelin selustaan. 1v2-alivoimasta huolimatta hän sai jalkansa auki Carrilloa ja vielä pallon alle ehtinyttä Veteliä vastaan. Aiemmat keskitykset olivat olleet osoitteettomia, mutta nyt pallo putosi tarkasti takatolpalle Ruxille, joka voitti Savolaisen kaksinkamppailussa ja puttasi suoraan ilmasta pallon sisään. Inter yksi, KuPS nolla. Toisteisuus palkittiin, mutta samalla on annettava risuja Savolaisen lisäksi hieman Carrillolle ja Vetelille, jotka hävisivät toistamiseen muutaman minuutin sisään lukumääräisen ylivoimatilanteen laitakaistalla. Keskitys ei olisi koskaan saanut lähteä maalille, vaikka se kaukaa tulikin ja oli sikäli maaliodottamaltaan pieni. Mitä tulee puolestaan toisen puoliajan avausvarttiin, jolloin joukkueet olivat vielä tasalukuiset, mieleeni jäi vain yksi Accamin eristetty 1v1-tilanne, jossa hän tökkäsi pallon itselleen eteenpäin ohi Carrillon ja keskitti sitten suoraan juoksusta kohti etutolppaa, jonne juoksi Forsell, mutta tämä ei vaikeasta asennosta saanut kunnollista osumaa pelivälineeseen. Tuokin tilanne syntyi oikealta laidalta, joten KuPSiin verrattuna Interin laitahyökkääminen oli sikäli yksitoikkoisempaa, että Ruxin laidalta keskityksiä ei nähty ollenkaan, vaan kaikki maalipaikat syntyivät Accamin ja Arcieron laidalta tunnin aikana.
Toisena tapana hyökätä oli tosiaan hyödyntää KuPSin korkean prässin mukana puolessa kentässä olleen vieraiden puolustuslinjan takana ollutta tilaa. Seitsemännellä minuutilla Inter kierrätti puolessa kentässä pallon Hämäläiselle, joka hyödynsi tyhjän tilan kuljettaen lähelle KuPSin kk-linjaa, kun Valencicia ei missään näkynyt. Samalla Nurmi teki yllättävän nousun 10-alueelle merkkaamattomana ja Hämäläinen poimi hänet. Ojala vastaavasti irtaantui välikaistaa pitkin pystyjuoksuun, mutta Nurmen yhden kosketuksen jatko karkasi pitkäksi. Kymmenisen minuuttia myöhemmin oman alueen rajaheitosta pallo pelattiin yhdellä kosketuksella kohti Rodriguezia selustaan, mutta Tomas selvitti lopulta pomppupallon juoksukisassa isäntien kärkipelaajaa vastaan. Muutama tuollainen vastaava puolittainen nostoyritys linjan taakse päättyi KuPSin puolustuslinjan ilmadominanssiin.
Toisella puoliajalla 50. minuutilta jäi mieleen kaksi perättäistä Nazaritin chippiä puolesta kentästä avoimella jalalla kohti Rodriguezia, mutta niistä uupui ponnekkuus, kun Dahlström oli tukemassa Valencicia ylemmässä prässilinjassa jättäen Nurmen hetkellisesti vain syöttövarjoon ja juoksi molempina kertoina lujaa kohti Nazaritia, jolloin syötöistä tuli hätäisiä eivätkä ne jaksaneet lentää linjan taakse, vaan pysähtyivät vieraiden topparipariin.
Mitä tulee puolestaan vastustajan muodon sisään pelaamiseen, muutaman kerran Rodriguez löytyi vapaana selkä kohti maalia hyökkäyskolmanneksella, mutta tämä joutui aina pudottamaan vain pallon alas kykenemättä kääntymään kasvot kohti maalia. En muista yhtään merkittävää tai edes puolittaista maalipaikkaa, jonka Inter olisi luonut keskeltä murtautumalla, koska sen tavoin KuPS puolusti hyvin kahden alimman linjan välisen tilan ja vieraiden puolustuslinja kamppaili vahvasti pumpaten eteenpäin tukkimaan tilaa, jos Inter saikin syötettyä puolustuslinjan etupuolelle puhkoen hetkellisesti kk-linjan.
Erikoistilanteet
Erikoistilanteista ei ole oikein muuta sanottavaa kuin se, että molemmat veskarit ryntäsivät hyvin maaliltaan ulos keskityspalloihin, joten kovin pahoja tilanteita ei syntynyt. Kertaalleen toki Oksasen sisäkierteinen pallo kulmapotkussa tavoitti toisen jakson alkupuolella Savolaisen etualueelta, mutta nikkaus meni yli maalin. Interin paras paikka oli sen ensimmäisestä kulmapotkusta, kun Forsellin sisäkierteisen keskityksen kakkospallosta boksin reunalta Nurmi ampui maan kautta puolivolleyn, jonka Virtanen dippasi yli maalin. Inter näytti puolustaneen kulmapotkut kuten kauden alussa eli neljällä aluepuolustajalla, neljällä vartioijalla ja pari pelaajaa oli boksin reunalla. KuPS vastasi siihen tuomalla tappioasemassa boksiin ajoittain jopa seitsemän kohdetta, joista kolme oli hämmentämässä vitosen alueella 3v4-alivoimaisina Interin aluepuolustusnelikkoa vastaan ja taaemmat neljä pelaajaa olivat Interin neljän miesvartioijan pihdeissä. Boksin reunalla oli pari pelaajaa Interin kahta pelaajaa vastaan. Savolainen oli tuossa puskutilanteessaan juuri yksi niistä kolmesta kuopiolaisesta valmiiksi vitosen alueella ilman varsinaista merkkausta ja hän sitten ovelasti liikkui sopivasti Interin aluepuolustajista Hämäläisen etupuolelle voittamaan ykköspallon. Melko toimiva idea siis.
Inter puolestaan omissa kulmissaan käytti kuutta kohdetta, johon on viime vuosina totuttu niin Riveiron kuin jo alkukaudella Graun alaisuudessa. Jakaumakin oli entisellään eli kolme pelaajaa oli valmiiksi vitosen alueella ja kolme miestä taaempana. Alkukauteen erona oli toki se, että nyt Ruxi ei ollut juoksemassa enää taka-alueelle kuten tuolloin monesti lähes kaikissa erikoistilanteissa, jotka muistan nähneeni. KuPS puolestaan näytti käyttävän yhä neljää aluepuolustajaa vitosen alueella kuten alkukaudestakin. Alkukauden muistiinpanoja puhelimesta selaillessani tuolloin kuopiolaisilla oli lisäksi viisi miesvartioijaa ja yksi pelaaja boksin reunalla, mutta nyt kun Interillä oli lyhyen kulman uhkana Ojala auttamassa Forsellia, kuopiolaiset siirsivät kaksi pelaajaa kulmalipulle luomaan 2v2-asetelman. Siirretyt pelaajat olivat alkukauteen verrattuna yksi vartioija ja pelaaja boksin reunalta, jolloin boksin reunalle ei jäänyt ketään ja siksi Nurmi pääsi niin vapaasti tälläämään kakkospalloon. Ykköspallonhan voitti aluepuolustajista kaiketi Tomas, jos en väärin nähnyt. Interin kuudesta kohteesta neljä oli vartioinnissa eli Veteli seurasi Accamia vitosen alueella ja sitten pilkun tuntumassa oli 3v3-tilanne Interin taaimmaista kolmikkoa vastaan. Toiseen kulmapotkuun KuPS reagoi siten, että Oksanen siirrettiin boksin reunalle ja ensimmäisessä kulmassa neljäntenä vartioijana vitosen alueella kiinni Accamissa ollut Veteli juoksi kulmalipulle paikkaamaan Oksasen jättämää aukkoa, jolloin varsinaisia miesvartioijia jäi periaatteessa enää kolme ja KuPS salli vitosen alueella olleen Inter-kolmikon liikkua vapaasti neljän kupslaisen keskellä kuten Inter salli KuPSille vastaavasti vieraiden kulmapotkuissa.
Yksilöt
Viitala imuroi Interin maalissa voittomaalin valitettavan helposti, mutta minulle vierasjoukkueen betsaajana se toki sopi ja lievästi myhäilinkin, kun katsoin pallon liruvan maaliviivan yli silmieni edessä. Muutoin hän torjui varmasti parit kaukolaukaukset Valencicilta ja boksin reunalta Veteliltä. Jalalla pelaaminen oli tyydyttävää lyhyissä syötöissä. Pitkissä avauksissa ehkä tarkkuus olisi vähän parempi voinut olla. Toppareista Nazaritin syöttötyöskentely oli aika kauheaa katsottavaa ajoittain ja hänellä oli kiireen tuntua prässin alla puolessa kentässä varsinkin. Oikean jalan syötöt eteenpäin olivat täten turhan pomppivia ja vaikeita haltuunotettavia. Plussaa voi antaa siitä, että hän oli kohtalaisen hyvä katkomaan ilmassa selustaan suuntautuneita syöttöjä ja luki pallojen lentoradat aika mallikkaasti. Vierellä Hämäläinen oli vähän enemmän pelinavausvastuussa ymmärrettävästi, kun Nazarit pallollisena ei vakuuttanut. Perussyöttötyöskentely oli tyydyttävää ja pari murtavaakin syöttöä hän illan aikana antoi. Kamppailuissa hän ei ollut niin jykevä kuin parhaimmillaan on paikan päällä nähtynä ollut, mutta se on ymmärrettävää pitkän loukkaantumisen jäljiltä. Viimeinen terävyys ja kaksinkamppailukovuus vielä uupuivat myös puolustettaessa eteenpäin tai kun hän kavensi tukkimaan laitapuolustaja Ruxin jättämää tilaa ollen vähän myöhässä noina hetkinä pariin otteeseen, mutta tyydyttävän pelin Hämäläinen pelasi ilman suuria virheitä tai loistamisia.
Laitapuolustajista Arciero tutusti avasi aika konservatiivisesti peliä oikeasta alataskusta, kun Inter hyökkäsi 2-3-5:llä. Sama pisti silmään jo alkukaudesta, mutta nyt erona oli se, että hän aktiivisemmin nousi hyökkäyskolmannekselle asti keskittämään ja yksi niistä napsuikin kivasti takatolpalle Ruxin jalkaan. Ylöspäin anti oli siis odotuksiani parempaa kuitenkin. Miinusta pitää antaa puolestaan luonnollisesti ulosajosta. Vastaprässi irtopallotilanteessa oli vain turhan holtitonta tunnin pelin jälkeen. Muutoin pallottomana hän piti Vetelin kohtalaisesti nuhteessa välikaistalla KuPSin hitaissa hyökkäyksissä, kun Accam valui puolustamaan Carrilloa laitakaistalla. Toisella laidalla Ruxi saa plussan painottoman puolen nousuistaan takatolpalle, joista yksi palkittiin maalilla. Noin muutoin hän tyytyi enimmäkseen pallonhallintaan Arcieron tavoin sivurajalle pallon saatuaan eikä yrittänyt liian riskaabeleja syöttöjä eteenpäin. Pallottomana pari kertaa KuPS pääsi hyökkäämään hänen selustaansa, kun hän puolusti eteenpäin, mutta ei hän kaikkia syöttöjä voinut edes kyetä blokkaamaan. Kokonaisuutena aika eleetön ja hillitty ottelu.
Keskikentän pohjalla Sierra oli uusi tuttavuus ja pärjäsi ihan OK. Pallottomana hän antoi minusta vähän turhan paljon tilaa Popovitchille rakentaa peliä vasemmalta sivurajalta, mutta toisaalta eipä ainakaan Veteli päässyt pelaamaan kummoisia kombinaatioita välikaistalla, kun Sierra oli estämässä syöttöjä tälle. Hän myös teki muutaman hyvän liukukatkon puolustuslinjaa suojatessaan, mutta pieni miinus on annettava siitä yhdestä turhasta peruutuksesta korkealta prässätessä, kun hän petti muun kollektiivin tekemän työn vetäytymällä liian aikaisin. Pallollisena Sierra sieti Popovitchin prässiä kohtalaisesti ja piti pelivälineen omilla, mutta mitään maagisia murtavia syöttöjä ei nähty, vaan perussyöttelyä omille. Kaksinkamppailuissa hän oli keskiverto. Nurmi puolestaan välillä putosi ankkuriksi avausvaiheessa ja välillä pysytteli Sierran vierellä. Aika lailla rutiininomaista hänenkin syöttelynsä oli ja toisaalta Dahlströmin varjostus ei muuhun mahdollisuutta tarjonnutkaan. Pallottomana hän vuorostaan esti Dahlströmiä tekemästä taikoja KuPSin rakentaessa alhaalta pimentäen tämän kymppipaikalla vastavuoroisesti. Voittomaalissa hän blokissa puolustaessa ehkä vähän höntyili ja puolustuslinjan edusta jäi suojaamatta. Laidalla Ojala saa miinusta louhikkokosketuksistaan prässättynä, mutta plussan muutamasta pystyjuoksualoitteestaan selustaan. Mitään muuta erityistä sanottavaa ei hänestä ole. Oikealla puolella Accam vaikutti aluksi vuotavan Carrilloa vastaan liiaksi, mutta selvisi lopulta pallottomana riittävän hyvin urakastaan ja toki KuPSin heikot ajoitukset pystyliikkeissä ensimmäisen tunnin aikana myös edesauttoivat Accamia selviämästä pälkähästä. Pallollisessa vaiheessa hän loi haastokyvyillään muutamia puolittaisia aihioita ohittaen mm. kertaalleen tuplattuna Carrillon ja Vetelin, mutta lopputuote jäi vielä puutteellisiksi. Pidin kuitenkin ensiaskelien räjähtävyydestä. Hän kiihdytti liikkeelle terävästi ja sai oikean jalkansa auki siten.
Piikissä Rodriguez tuli hyvin vastaan palloa irtaantuen toppareista ja tunnistaen tyhjät tilat, mutta selkä maalia kohden negatiivisessa peliasennossa ei ajoittain kyennyt muuhun kuin ottamaan kontaktin vastaan ja kalastamaan vapaapotkun. Ei sekään tietysti huono asia ollut ja pudotukset viereen menivät omille hyvällä prosentilla, kun hän niitä haki, mutta sanotaanko näin, että kasvot kohti maalia hän ei oikein minkäänlainen uhka tuntunut olevan ilmassa tai juoksunopeudellaan, vaan aika helposti kurissa pidettävä hyökkääjä. Jos laiturit olisivat uhkia selustaan ja maalintekijöitä, Rodriguez voisi menetelläkin benzemamaisessa valeysin roolissa, mutta sellaisia laitureita ei taida Interillä ole. Joelin alapuolella Forsell sykähdytti painavalla vapaapotkullaan puolen tunnin kohdalla, mutta muutoin esitys oli tasapaksu. Toki ei häntä tälläkään kertaa voi syyttää yrityksen puutteesta, koska hän liikkui tutusti laajalla säteellä ja juoksi oikeastaan jatkuvasti pysähtymättä juuri kertaakaan. Hän oli kurinalainen alaspäin merkaten avausjaksolla Oksasta ja toisella jaksolla ulosajon jälkeen hoiti roolinsa myös kk-linjassa vasemmalla mukisematta. Yksi komea sierramainen liukukatkokin jäi mieleen. Pallollisena viime vuoden tapaan KuPSin keskikenttä pimensi hänet, mutta tällä kertaa yksinomaan se ei ollut Popovitchin ansiota, vaan Oksanenkin oli olennainen osa sitä, että Forsellilta otettiin tila pois. Liikkeensä ansiosta hän toki pari kertaa sai itselleen sen verran tilaa, että sai jatkettua yhdellä kosketuksella palloa eteenpäin selustaan, mutta hätäisenä annetut syötöt olivat epätarkkoja.
Vaihtopelaajista Hyvärinen pelasi vain pari minuuttia vasempana pakkina, joten ei hänestä sen enempää. Liike sinällään näytti terävältä. Noin puoli tuntia peliaikaa saivat Kuittinen, Jyry ja Tamminen. Kuittinen oli patukkamainen laitapakki, joka pelasi sivutoppariakin, kun Jyry valui wingbackiksi. Jotenkin Kuittisesta tuli mieleen pari vuotta sitten samalla stadionilla näkemäni Miko Virtanen Suomen U21-paidassa. Syötöt olivat kovia ja ylävartalossa riitti kamppailuvoimaa, mutta ponnistusvoimaa voisi olla vielä enemmän. Jyry puolestaan ihan hyvin puolusti leveyttä Carrilloa ja Veteliä vastaan sallien vain 1-2 keskitystä, joista ei mitään tullut. Toki tasoitusmaalissa hänen ja Kuittisen välinen aukko oli turhan suuri ja Carrillon pystyjuoksu jäi kontrolloimatta, mutta eipä hän voinut lähteä sooloilemaankin osana puolustuslinjaa tai paitsioansa olisi varmasti pettänyt useamminkin. Pallollisena hän ei ihmeitä esittänyt kuin yhdessä tilanteenvaihdossa laittaen Tammisen liikkeelle. Tämä puolestaan jäi mieleen parista hyvästä punnerruksesta laidan puolelta ohi vieraiden puolustajien, mutta rankkareita ei herunut. Kohdepelaaminen ja pallon pitäminen ei kovin kummoista ollut hitaammissa hyökkäyksissä alivoimaisena vastustajan toppariparia vastaan.
KuPSin maalissa Virtanen tuli hyvin ulos maaliltaan Viitalan tavoin keskityksiin erikoistilanteissa. Suurtorjuntoja ei tarvinnut tehdä ja parasta antia oli liberopelaaminen puolustuslinjan takana eli vastaantulot olivat oikein ajoitettuja. Yksi virhe jalalla pelatessa meinasi tulla, mutta hän paikkasi sen itse. Toppareista Tomas oli viimeksi rautaa negatiivisissa tilanteenvaihdoissa itse Källmania vastaan pysäyttäen tämän aina viimeistään puolivälissä omaa kenttäpuoliskoa, joten tämän pelin ajoittaiset vaikeudet esim. Tammista vastaan yllättivät, vaikka hän lopulta tilanteet selvitti tarkoilla liukutaklauksillaan, mutta jotenkin fysiikka ei vaikuttanut niin timanttiselta kuin viime kaudella. Nopeutta toki yhä oli, mutta kaksinkamppailuissa hän oli vähän haparoivampi eikä niin eleetön. Pallollisena hän ottelun edetessä kuljetti entistä lähemmäs vastustajan kk-linjaa ja kirjasi kakkossyötön tasoitusmaaliin siten, joten siitä on annettava plussa papereihin. Vierellä Ricardo oli minusta kivan jämäkkä ja tarjoili Rodriguezille yhden mojovan kylkitaklauksen avausjakson puolivälissä. Viimeksi taisin pitää Tomasista enemmän, mutta tällä kertaa Ricardosta. Hän oli hyvä ilmassa hujoppimaisuutensa ansiosta ja syöttötyöskentely oli vakaata. Tomasin tavoin hän haastoi myös kuljettamalla vastustajan kk-linjaa miesylivoimalla ja kirjasi kakkossyötön puolestaan voittomaaliin. Rodriguez pysyi hyvin nuhteessa selkä kohti maalia silloin, kun tämä ei irronnut toppareista kauemmas.
Laitapuolustajista Carrillon vasurikeskitykset eristetyistä 1v1-tilanteista olivat kehnoja päätyen harakoille kerta toisensa jälkeen, mutta hän ei lannistunut, vaan jaksoi tehdä myös pystyjuoksualoitteita, joista lopulta yksi palkittiin tasoitusmaalin alustuksella ja siinä takaviistokeskityskin napsui Vetelin jalkaan tarkasti. Pallottomana hän ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan Accam pääsi pari kertaa puoliksi ohi. Otteissa oli tomasmaista haparointia, mutta yhtä lailla takaa päin suoritetuilla vasemman jalan koukkukatkoilla Carrillo pääsi pari kertaa pälkähästä lopulta. Toivomäki puolestaan puolusti pari kertaa hyvin eteenpäin Ojalan selkään aiheuttaen menetyksen Interille ja KuPS sai tilanteenvaihdoista luotua Vetelille puolittaiset maalipaikat. Pallollisena hän alataskusta antoi toisella jaksolla yhden hyvän edistävän syötön Valencicille, mutta muutoin ennen ulosajoa varsinkin Ojalan prässäämänä anti oli peruskierrätystä. Välillä hän nousi myös kahden alimman linjan väliin, kunhan joku paikkasi häntä silloin keskimmäisessä tasossa. Voittomaalissa sijoittuminen juuri kahden alimman linjan väliin oli kriittistä, kun hän pääsi sivuttaiskuljettamaan Valencicin pudotuksesta ja viimeistelemään kolmannen vai neljännen Veikkausliiga-osumansa Viitalan avustuksella. Tiivistetysti Toivomäki oli mies paikallaan ja sikäli älykäs, että tuntui useimmin tekevän oikean ratkaisun selkärangasta joko pallottomana tai pallollisena.
Keskikentän pohjalla Oksanen pimensi Forsellin melko hyvin Popovitchin kanssa ja tarvittaessa myös pumppasi eteenpäin Ojalaan, kun tämä putosi Nurmen jättämään tilaan. Hän oli kevytjalkainen ja siten myös hyvä blokissa puolustaessa tukkimaan tiloja välikaistoilta sivuttain liikkuessaan muun muodon mukana, vaikka riistojen tekeminen oli vielä vajavaista hieman heiveröisestä olemuksesta johtuen, mutta syöttösuuntien peittäminen sitäkin tehokkaampaa ja toisaalta vierellä oli raamikkaampi Popovitch painimassa. Pallollisena hän oli Forsellin kontrollissa aika pitkälti avaustunnin tyytyen keskellä vain houkuttelemaan Forsellia kauemmas Popovitchista, jotta tälle tuli enemmän tilaa vasempaan alataskuun avata peliä. Toisella jaksolla hän väläytteli pystysyöttöjään selustaan, mutta niistä puuttui ripaus tarkkuutta. Sinällään potkutekniikka näytti puhtaalta. Kulmapotkut olivat vasemmalla jalalla sikäli vakaita, että olettaisin niiden pudonneen aika lailla sinne, minne KuPS halusi ja yksi löysi Savolaisen päänkin toisella jaksolla. Summa summarum, ensikosketus Oksaseen oli positiivinen ja hänessä oli vastaavaa durecellpupumaisuutta kuin kotijoukkueen Forsellissa eli liike oli ehtymätöntä. Popovitch puolestaan oli Sierran taistelupari enimmäkseen ja se vääntö meni tasan mielestäni. Pallottomana korkealta prässätessä hän ei riistoja saanut aikaan, mutta oli matalammalla puolustettaessa maakaksinkamppailuissa yhä tilannekovuudeltaan sarjan eliittiä. Pallollisena hän avausvaiheessa irtaantui pari kertaa miehestään ja sai edistettyä peliä aina hyökkäyskolmannekselle saakka ohi kotijoukkueen korkean prässin. Puolen kentän pallonhallintajaksoissa puolestaan olisin kaivannut vähän enemmän laatua murtaviin syöttöihin, kun aikaa ja tilaa kuitenkin sellaisiin oli vasemmalta sivurajalta. Summa summarum, mielelläni yhä näkisin Popovitchin Huuhkajissa 5-3-2:ssa puolustavana ankkurina potkimassa vastustajia jaloille kolmen topparin edessä. Hieno jalkapalloilija.
Laitureista Vetelin palloton sijoittuminen hyökkäyskolmanneksella oli minusta hyvää ja hän avasi aukkoa isommaksi Interin viiden puolustuslinjassa Accamin ja Arcieron välillä, josta syöttää pystyyn, kun Inter puolusti 5-3-2:ssa ja Veteli itse oli Arcieron ja Sierran puristuksissa pelaamattomissa. Tilanteenvaihdoista hänelle siunaantui pari tekopaikkaa, mutta viimeistelyt olivat sisäsyrjällä puutteellisia. Toki kolmas kerta lopulta sanoi toden ja silloin hänellä oli hyvää malttiakin viimeistelyssä alakulmaan. Lopussa laitapakkina vasemmalla hän sai jalkansa pari kertaa auki Jyryä vastaan, mutta nostot takatolpalle eivät napsuneet omille. Olemus muistutti kyyrymäisyydessään hieman Kasper Hämäläistä. Toisella laidalla Savolainen oli osana joitakin kombinaatioita, jotka johtivat puolittaisiin maalipaikkoihin, mutta 1v1-tilanteita taisi olla vain yksi ja siitäkään ei toisen jakson alussa mitään mullistavaa hän kyennyt luomaan. Pallottomana hän oli Vetelin tavoin kapealla ja esti ihan hyvin syötöt Ojalalle Hämäläiseltä. Syvemmällä puolustettaessa Ruxille kärsitty kaksinkamppailutappio oli ikävä lommo iltapuhteeseen 1-0 maalissa ja mitä tulee siihen Huuhkajat-valmiuteen, todella kaukana hän siitä kyllä oli ja varsinkaan fysiikka ei erityisemmin säväyttänyt, vaan hän oli vähän pehmeähkö.
Kärkiparista Valencic ravasi pallottomana yksin toppareiden väliä eikä tietenkään juuri saanut häirittyä pelinavaamista merkittävästi. Pallollisena hän hääräsi laajalla säteellä ollen välillä laitakaistalla, välillä oikeassa ylätaskussa ja välillä keskelläkin. Sivuttaiskuljetukset ja niitä seuranneet murtavat syötöt kk-linjan edestä olivat tuloksettomia, mutta toisen jakson päätösvartilla hän operoi pari kertaa terävästi oikealla välikaistalla ampuen itse sivuverkkoon ja alustaen sitten voittomaalin lisäajalla pienellä pudotuksella. Yritystä oli ehkä enemmän kuin järkeä, mutta ei hän nyt huonosti pelannut ollen myös alustamassa Veteliltä yhtä maalipaikkaa vartin kohdalla transitiossa yläalueriiston jälkeen. Dahlström puolestaan oli Nurmen kontrollissa pitkälti, kun KuPS avasi alhaalta ja siten pelaamattomissa. Hyökkäyskolmanneksella hän oli paremmin esillä ja joissain kombinaatioissa mukana, muttei mitenkään hirveästi säväyttänyt. Pallottomana hän prässäsi tyydyttävästi Nurmea ja esti tätä kääntymästä kasvot kohti maalia avoimella jalalla. Parasta antia olivat ajoittaiset Nurmen syöttövarjoon jättämiset, jolloin hän juoksi lujaa kohti Nazaritia saaden tämän haparoimaan syötöissään.
Vaihtopelaajia oli vain kaksi ja heistäkin Haarala pelasi vain lisäajan. Bispolle kertyi kymmenkunta peliminuuttia. Tämä roikkui sen ajan puolustuslinjassa keskellä kytäten pystyjuoksutilaisuuksia eikä niinkään osallistunut kombinaatioihin. Aika vähälle käytölle hän sitten jäikin, mutta toki sitoi toppareita arvokkaasti itseensä tehden tilaa muille. Olihan hän livenäkin yhtä jykevä ja fyysisesti tikissä kuin ruudun välityksellä oli ollut nähtävissä. Haaralasta ei ehtinyt parissa minuutissa jäädä muistiin muuta kuin se, että vasemmalla välikaistalla hän näytti sisääntulonsa jälkeen enimmäkseen viihtyvän. Koska hän vuosi sitten loisti vastaavassa pelissä, olisin halunnut nähdä hänen saavan enemmänkin peliaikaa.
|
