Italia

[Azzurri #5]

Sääli. Kapteenien Kapteeni ei koskaan päässyt näyttämään parastaan Italian maajoukkueessa. Maajoukkuepeleistä kaikki suurimmat lopulta muistetaan, ja Tottin kohdalla niistä on valitettavasti suurimpina muistoina negatiiviset tapahtumat. Kiitos kuitenkin Francescolle, olennainen osa Italian maailmanmestaruutta! Sanoivat kriitikot mitä tahansa.
Grazie Capitano.

[Azzurri #5]

Olisi suunnitelmissa lähteä San Sirolle katsomaan Italian ja Ranskan kohtaamista 8. syyskuuta. Liput tulevat myyntiin 31. tätä kuuta. Onko kenelläkään kokemuksia Italian kotiotteluista? Mahtaako stadioni tulla täyteen (liput varaukseen saman tien?)?

[colad]

Olisi suunnitelmissa lähteä San Sirolle katsomaan Italian ja Ranskan kohtaamista 8. syyskuuta. Liput tulevat myyntiin 31. tätä kuuta. Onko kenelläkään kokemuksia Italian kotiotteluista? Mahtaako stadioni tulla täyteen (liput varaukseen saman tien?)?

Ensimmäiseen kysymykseen en osaa vastata, mutta voisin laittaa toisen pallini vetoon että stadion tulee täyteen, koska kyseessä kuitenkin aivan huippu ottelu, joten suosittelen varaamaan liput samantien. 

[Louhikkokoskettaja]

Gazzetta dello Sportin mukaan Allesandro Nesta on maajoukkueottelunsa pelannut. Nesta ei itse ole ratkaisua perustellut, mutta loukkaantumiset, sekä erimielisyydet maajoukkuevalmentaja Roberto Donadonin kanssa olisivat ilmeisesti päätöksen taustalla.

[Azzurri #5]

Gazzetta dello Sportin mukaan Allesandro Nesta on maajoukkueottelunsa pelannut. Nesta ei itse ole ratkaisua perustellut, mutta loukkaantumiset, sekä erimielisyydet maajoukkuevalmentaja Roberto Donadonin kanssa olisivat ilmeisesti päätöksen taustalla.

Hmm, itse en ole ainakaan erimielisyyksistä Donadonin kanssa kuullut? Nestakinhan ilmoitti oikeastaan jo ajat sitten, että on lopettamassa uraansa maajoukkueessa, mutta media siitä on Tottin tapauksen tavoin - ei tosin lähelläkään samassa mittakaavassa - spekuloinut. Loukkaantumiset ovat aiemmin olleet Nestan syinä, ja yllättäen se, että mies haluaa panostaa täysillä Milaniin ja maajoukkuepelit syövät siitä osan.

[Louhikkokoskettaja]

Hmm, itse en ole ainakaan erimielisyyksistä Donadonin kanssa kuullut? Nestakinhan ilmoitti oikeastaan jo ajat sitten, että on lopettamassa uraansa maajoukkueessa, mutta media siitä on Tottin tapauksen tavoin - ei tosin lähelläkään samassa mittakaavassa - spekuloinut. Loukkaantumiset ovat aiemmin olleet Nestan syinä, ja yllättäen se, että mies haluaa panostaa täysillä Milaniin ja maajoukkuepelit syövät siitä osan.

Joitakin juttuja olen lukenut, että Donadoni haluaisi peluuttaa kolmen puolustusta, mikä ei Nestaa miellyttäisi ollenkaan. Toki keskittyminen seurajoukkueeseen on ymmärrettävää, yli 30 vuotta ikää ja maailmanmestaruus voitettuna. Ei välttämättä motivaatio maajoukkuepeleihin ole niitä korkeimpia.

[Azzurri #5]

Joitakin juttuja olen lukenut, että Donadoni haluaisi peluuttaa kolmen puolustusta, mikä ei Nestaa miellyttäisi ollenkaan. Toki keskittyminen seurajoukkueeseen on ymmärrettävää, yli 30 vuotta ikää ja maailmanmestaruus voitettuna. Ei välttämättä motivaatio maajoukkuepeleihin ole niitä korkeimpia.

Tuo kolmen miehen linja ei ainakaan pidä missään tapauksessa paikkaansa, sillä Donadoni on pelannut neljän miehen alakerralla muistaakseni jokaisessa ottelussaan A-maajoukkueen päävalmentajana.

Italiassa kannattajien ohella myös pelaajien suurin mielenkiinto ja panostus kuuluu seurajoukkueelle maajoukkueen sijasta. Toki näin täytyy palkanmaksajaa kohtaan ollakin, mutta muissa maissa maajoukkueen edustaminen koetaan todellisena kunniatehtävänä, eikä taakkana, kuten Italian vakiokokoonpanon miehille se on näyttänyt jo pitkään olevan. Viimeisien vuosien aikana on puhuttu paljon tiettyjen pelaajien lukuisista poissaoloista maajoukkueesta pikkuvammoihin vedoten ja joskus on ollut jopa rajoja, montako pelaajaa per joukkue voidaan valita, jottei seurajoukkue kärsi liikaa. Pelaajat sanovat, tottakai, edustavansa Italiaa suurella kunnialla, mutta tämä pitänee aidosti paikkansa vain sellaisten pelaajien kohdalla, jotka eivät ole vielä pukeneet sinipaitaa koskaan päällensä. Italian suurin vahvuus MM-kisoissa oli, epätyypillisesti, saapasmaan kunnian puolustaminen. Taustalla kun oli jos jonkinlaista skandaalia Calciopolista lähtien. Nämä tapahtumat aiheuttivat sen, että jokainen halusi pelata nimenomaan maalleen ja joukkuehenki oli todella kova. Samoin oli maailmanmestaruudessa 1982. Harmi vain, että Italia tarvitsee jonkun todellisen skandaalin ja nolauksen, jotta isänmaallisuus heräisi.

[muurari]

Italiassa kannattajien ohella myös pelaajien suurin mielenkiinto ja panostus kuuluu seurajoukkueelle maajoukkueen sijasta. Toki näin täytyy palkanmaksajaa kohtaan ollakin, mutta muissa maissa maajoukkueen edustaminen koetaan todellisena kunniatehtävänä, eikä taakkana, kuten Italian vakiokokoonpanon miehille se on näyttänyt jo pitkään olevan.

Näin se (valitettavasti) menee.. Reilu kuukausi sitten keskustelin italialaisen tuomarin kanssa jalkapallosta ja erityisesti Serie A:sta.. Tämä kaveri oli kotoisin Roomasta ja oli henkeen ja vereen Roma fani!  Kysäisin siinä oluiden ääressä, että jos hän saisi valita: "scudetto vai maailmanmestaruus"? Niin vastaus tuli suoraan, että scudetto tottakai! ja jatkoi vielä perään, että tätä mieltä olisi suurin osa Italiassa.. Vaikka tosin ei maailmanmestaruus todellakaan ollut vähäpätöinen juttu saapasmaassa.. Jos minulta kysyttäisiin, soisinko mestaruuden Hongalle vai Suomen maajoukkueelle, saattaisi vastaus olla erilainen

[Freddy]

Tuo kolmen miehen linja ei ainakaan pidä missään tapauksessa paikkaansa, sillä Donadoni on pelannut neljän miehen alakerralla muistaakseni jokaisessa ottelussaan A-maajoukkueen päävalmentajana.

Kysehän oli siitä, että haluaisi peluuttaa kolmen miehen puolustuslinjaa.

[Azzurri #5]

Kysehän oli siitä, että haluaisi peluuttaa kolmen miehen puolustuslinjaa.

No Nestahan on loistanut poissaolollaan, joten mikä olisi estänyt Donadonia peluuttamasta kolmen miehen linjaa? Enkä ole itse lukenut/kuullut mistään "Donin" kolmen miehen puolustuslinjan suunnitelmista.

[Il Divin Codino]

No Nestahan on loistanut poissaolollaan, joten mikä olisi estänyt Donadonia peluuttamasta kolmen miehen linjaa? Enkä ole itse lukenut/kuullut mistään "Donin" kolmen miehen puolustuslinjan suunnitelmista.

Channel4:ssa ainakin tässä taannoin kesän alussa oli joku Donadonin haastattelu, jossa tokaisi halustaan kokeilla kolmen linjaa  maajoukkueessa. Ei varmaan tultaisi kuitenkaan mitään karsintapelejä tällä vedettävän ainakaan ihan alkuun, mutta ehkä sitten jossain treenipelissä saattaisi olla jopa ihan ajankohtainen.

Ei olisi kuitenkaan mikään ihan hullumpi veto Donadonilta, sillä Livornon valmennusajoilta miehellä on kolmen alakerrasta kokemusta ja joukkue myös saavutti ihan mukavia tuloksia kyseisellä taktiikalla. Olettaisin, että useimmille mj-pelaajille taktiikka on myös melko tuttu.

[Azzurri #5]

Channel4:ssa ainakin tässä taannoin kesän alussa oli joku Donadonin haastattelu, jossa tokaisi halustaan kokeilla kolmen linjaa  maajoukkueessa.

Voihan se tietenkin olla, mutta Nestan tapaukseen tuo tuskin vaikutti millään tavalla. Neljän linjalla kun on kuitenkin tähänkin asti menty, ja Nestalla painoivat eri syyt vaakakupissa.

[Ferro]

Olisi suunnitelmissa lähteä San Sirolle katsomaan Italian ja Ranskan kohtaamista 8. syyskuuta. Liput tulevat myyntiin 31. tätä kuuta. Onko kenelläkään kokemuksia Italian kotiotteluista? Mahtaako stadioni tulla täyteen (liput varaukseen saman tien?)?

Aika nopeesti liput menivät, nyt jo loppuunmyyty.

[Callit]

Olisi suorastaan toivottavaa, että Italia menestyisi lähitulevaisuudessa kolmen puolustajan taktiikalla. Näissä suuntanumeroasioissahan, siis 442, 352, 433, 451, jne juostaan aina muodin perässä kuin joku sopulilauma, ja unohdetaan tyystin se mikä on lopulta tärkeintä, eli MITEN pelataan, ei millä näennäisellä ryhmityksellä. Kolmella pakilla on muuten voitettu 2 viimeisestä 3 Euroopan mestaruudesta, mutta muodiksi asti ei Rehhagelin systeemi muodostunut. Italia voisi näyttää mallia. Omalla valmentajauralla tuli joskus riemastuttavia kiripisteitä, kun siirryttiin 442:sta 343:een ja selkeästi panostettiin hyökkäykseen.

Näyttääköhän Europorttila tuon Italian ja Ranskan kohtaamisen?

[Gilardino]

Nestan lopettamisen jälkeen ei tuo laadukas topparikalusto nyt niin älyttömän leveä ole, jotta sen takia kannattaisi kolmen miehen alakertaan siirtyä. En myöskään näe miksi laadukkaiden nousevien laitapakkien pitäisi siirtyä joko keskikentälle tai penkille.

Enemmän Donadonin kuvioissa häiritsee tuo kolmen miehen yläkerta. Kansainvälisen tason laitahyökkääjiä ei tällä hetkellä Italiasta oikein löydy ja jos siellä jotain delpieruja pistetään laitaan niin vikaan mennään ja pahasti. Toni tietysti istuu yksinäiseksi piikiksi mainiosti, mutta sen jälkeen on hyvin hiljaista. Kahden kärjen systeemiin löytyy jo paljon kavereita, joita voi tulevan kauden kunnon perusteella valita mukaan.

[Azzurri #5]

Aika nopeesti liput menivät, nyt jo loppuunmyyty.

Joo, itselläni tuli yllättäen työesteitä tuon pelin päälle. Mutta tällä hetkellä TAVOITE lähteä pari Serie A:n ottelua katsomaan (kierros mallia su & ke). Toivottavasti pääsen.

[Azzurri #5]

Unkari-Italia huomenissa Budabestissa.

Goalkeepers: Amelia, Buffon, Curci
Defenders: Barzagli, Cannavaro, Grosso, Materazzi, Oddo, Zaccardo, Zambrotta
Midfielders: Ambrosini, Aquilani, Diana, Gattuso, Palombo, Pirlo
Forwards: Del Piero, Di Natale, Inzaghi, Quagliarella, Toni

Äkkiseltään, kun joukkuetta katselee, niin hieman yllättää ainakin Gianluca Curcin ja Aimo Dianan mukanaolo, vaikka Diana vahvan loppukauden pelasikin. Myös Perrottan ja De Rossin poissaolot nostattavat kulmakarvoja, molemmat kun kuitenkin pelasivat Supercoppan loppuottelussa (Perrotta tosin ei koskaan päässyt kentälle asti saatuaan punaisen räyhättyään neljännelle erotuomarille) ja Donadoni on painottanut ottelun tärkeäksi kenraaliksi ennen ratkaisevia syyskuun karsintoja.

[Azzurri #5]

Unkari-Italia 3-1 (0-0)
Juhazs 61, Gera 66 rp, Seczezin 76 / Di Natale 48

Italian aloitus:

---------------Buffon-----------------
Oddo--Cannavaro--Materazzi---Zambrotta
---------Ambrosini--Pirlo--------------
Quaqliarella----Aquilani------Del Piero---
----------------Toni-------------------

Materazzi 46.
 -> Barzagli
Oddo 46.
 -> Grosso
Del Piero 46.
 -> Di Natale
Toni 46.
 -> Inzaghi
Aquilani 67.
 -> Palombo

Nähdäkseni muita vaihtoja ei Italia tehnyt.


Hohhoijaa. Olipahan jälleen niin umpisurkea esitys, että ei taida jaksaa paljoa edes kirjoittaa.
Alku lupasi hyvää, Italia loi hyökkäyksiä hyökkäyksen perään ja sai aikaan muutaman tekopaikan, muttei onnistunut. Del Pierolla muutama oiva vetopaikka rankkarialueen ulkopuolelta, mutta selvähkösti ohi maalin. Aquilani oli ehkä hieman näkymätön kymppipaikalla, mutta muutama todella hyvä oivallus ja syöttö Di Natalen maaliin. Pirlo viljeli vapareita metritolkulla yli maalin.
Toinen puoliaika oli ehkä yksi karmeimmista, mitä olen Italialta miesmuistiin nähnyt. Jakso alkoi hyvin, kun Aquilani kurotti sivusuunnassa 20 metrissä kulkevaan palloon ja ohjasi sen linjan taakse, josta Di Natale onnekkaasti tuikkasi ohi Unkarin molarin. Siihenpä Italian hyökkäykset sitten jäivätkin. Unkari oli selkeästi suuremmalla tunteella vauhdikkaassa ottelussa mukana, ja Juhazsin tasoitusmaali nostatti tunnelman myös katsomossa kattoon. Maali syntyi muistaakseni kulmapotkun jälkitilanteesta, vastustamaton puolivolley takatolppaa hipoen verkkoon. Tilannetta edelsi Buffonin pelastus läpiajotilanteessa. 2-1- ja 3-1-maalit voidaan laittaa melko puhtaasti Cannavaron piikkiin. Molemmissa maaleissa kapteeni pelasi itsensä laidassa täysin ulos. 2-1-maalissa Cannavaro yritti ennättää takaisin tilanteeseen, mutta taklasi täysin selkeästi unkarilaisen maan pintaan, josta rankkari ja johtomaali. 3-1 oli aika lailla samanlainen, mutta Cannavaro pelasi itsensä vielä pahemmin ulos tilanteesta ja Seczezin sai siirtää laidalta nousseen pelaajan syötön tyhjään maaliin.
Tappioasemassa Italia ei saanut minkäänlaista otetta pelistä ja vasta aivan viimeisillä minuuteilla sinipaidat rakensivat Ambrosinille tilanteen, mutta veto jälleen metrejä yli maalin.

Vuosi on Donadonilla ollut aikaa, eikä vieläkään yhtään oikeasti vakuuttavaa peliesitystä. Syyskuun karsinnat näyttävät hyvin pitkälle sen, missä ollaan EM-kisapaikan suhteen ja missä Donadoni on valmentajan pestinsä suhteen. Toki nyt kyseessä oli harjoitusottelu pelaajilla, jotka eivät olleet lähelläkään huippukuntoansa, mutta taktiikka petti, vauhti ei kestänyt, taistelutahtoa ei löytynyt muruakaan, eikä juuri mikään muukaan onnistunut. Eivät ne pelaajat tule Ranskaa vastaan olemaan merkittävän paljon terävämmässä kunnossa, joten jotain olisi keksittävä. En tiedä, onko arvioni tässä juuri ottelun päättymisen jälkeen turhan jyrkkä, mutta tällaiset tuntemukset tällä hetkellä.

[Azzurri #5]

Noniin, eli Italian joukkue Ranskaa ja Ukrainaa vastaan:

Maalivahdit: Amelia (Livorno), Buffon (Juventus), Curci (Roma)
Puolustajat: Barzagli (Palermo), F Cannavaro (Real Madrid), Chiellini (Juventus), Gamberini (Fiorentina), Grosso (Lyon), Oddo (Milan), Panucci (Roma), Zambrotta (Barcelona)
Keskikenttä: Ambrosini (Milan), Aquilani (Roma), Camoranesi (Juventus), De Rossi (Roma), Foggia (Cagliari), Gattuso (Milan), Perrotta (Roma), Pirlo (Milan)
Hyökkääjät: Del Piero (Juventus), Di Natale (Udinese), F Inzaghi (Milan), C Lucarelli (Shakhtar Donetsk), Quagliarella (Udinese), Toni (Bayern Munich).

Materazzia lukuunottamatta aika lailla paras miehistö Italialla, mitä on saatavilla. Mutta paperilla näyttääkin huomattavasti paremmalta, sillä Luca Toni ja Fabio Cannavaro ovat todennäköisesti poissa ainakin Ranskaa vastaan, jolloin avauksen topparipari lienee Barzagli-Gamberini (tai jopa kolmen vuoden tauon jälkeen paluun tehnyt Christian Panucci).

Pasquale Foggia sai ansaitusti kutsun ensimmäistä kertaa A-maajoukkueen mukaan ja on erittäin innoissaan tapahtuneesta (aiemmin kun oli täällä puhe juuri siitä, että nämä uudet ja harvoin maajoukkueessa esiintyvät pelaajat ovat ehkä juuri niitä kaikkein suurimman panoksensa maajoukkueen eteen antavia);
“I always tried to do everything I could to deserve the Azzurri jersey and have finally been able to make my dream come true.
I don’t expect to play, let alone start these matches. At most I am content with a training ground shirt. I am very happy just to be here. It’s fantastic to be an Azzurri player, even for two games.”

Toki perushehkutusta ensimmäisen A-maajoukkuekutsun jälkeen, mutta kuulisipa edes joskus "suurten" suista tällaisia tekstejä.

Pahasti on Italia siipirikkoinen näihin ratkaisuotteluihin lähdettäessä. Vielä, kun lisätään se pitkään jauhettu seikka, eli pelaajien lack of fitness sarja-kauden myöhäisen aloitusajankohdan takia. Unohtaa ei sovi myöskään otteluiden panosta koko karsintoja ajatellen ja surkeasti sujunutta kenraalia Unkaria vastaan. Tasapeli Ranskaa vastaan ja voitto Ukrainasta olisi ehdoton huippusuoritus ja mielestäni maksimi, mitä juuri tällä hetkellä voidaan Italialta odottaa. Enempää ei näistä peleistä kyllä tarvitakaan, tappioiden välttäminen on oikeastaan tärkeintä.

 LOHKO B                               
                                   
 Ranska       7  6  0  1 15-2 18
 Italia       7  5  1  1 13-6 16
 Skotlanti    7  5  0  2 13-6 15
 Ukraina      6  4  0  2  8-6 12
 Liettua      7  2  1  4  4-7  7
 Georgia      8  2  0  6 13-14 6
 Färsaaret    8  0  0  8  2-27 0

   

[domergue]

Uhh, uskomatonta paskaa oli Ranska-ottelu. Laiskavauhtista höntsää jossa kumpaakaan joukkuetta ei tuntunut erityisesti pisteet kiinnostavan. Sopupelitutkintaa kehiin?

[Cetot Windusta]

Uhh, uskomatonta paskaa oli Ranska-ottelu. Laiskavauhtista höntsää jossa kumpaakaan joukkuetta ei tuntunut erityisesti pisteet kiinnostavan. Sopupelitutkintaa kehiin?

No perkele, kun ei Italia edes yrittänyt pelata. Italialle :keskari:. Ribery and the others eli Henry sentään yrittivät pelata, mutta ei Italia.

Lucarellille ja hänen peliajalleen kuitenkin vahva .

[Azzurri #5]

Uhh, uskomatonta paskaa oli Ranska-ottelu. Laiskavauhtista höntsää jossa kumpaakaan joukkuetta ei tuntunut erityisesti pisteet kiinnostavan. Sopupelitutkintaa kehiin?

Niinhän tuo vähän oli. Ranskalla oli muutama ihan hyväkin paikka, mm. Anelkan puolittainen läpiajo ja jonkun komea kaukolaukaus, mutta Buffon hoiti eleettömän varmasti. Buffon olikin mielestäni selkeästi man of the match, sillä ainakaan Italialta kukaan muu ei esiintynyt niin erityisen edukseen. Barzagli täytti Materazzin paikan kiitettävästi ja katkoi muutamia hyökkäyksiä kovilla ja puhtailla taklauksilla  Italia ei tainnut koko pelissä saada aikaan yhtään kunnon maalipaikkaa, vaikka muuten pysyikin ihan hyvin tahdissa.
Tasapelihän kelpasi molemmille huomattavasti paremmin, mitä vielä päivä ennen ottelua, sillä Ukraina jäi tasapeliin Georgiassa Siradzen loppuminuuttien tasoituksella. Skotlannin voitettua Liettuan Italia tippui lohkossa kolmanneksi. Skotlantia vastaan on vielä keskinäinen ottelu marraskuussa, joten siitä on sitten otettava pisteet kotiin - enkä sitä epäile ollenkaan, sillä Italia on perinteisesti vahvimmillaan karsintojen vanhetessa ja tuolloin marraskuussa Serie A:kin on edennyt jo niin pitkälle, että pelaajien luulisi olevan fyysisesti hyvässä kunnossa.

Keskiviikkona sitten jälleen hyvin ratkaiseva kierros, kun Ranska kohtaa Skotlannin ja Italia matkaa Ukrainaan. Eilisen tasurin myötä alkaa olla selvää, että lohkovoitto menee Ranskalle. Skotlanti, Italia ja Ukraina ratkovat toisen EM-kisapaikan. Oletetaan, että Ranska kaataa keskiviikkona Skotlannin, niin Italia nousisi voitolla jälleen tukevasti kiinni kakkossijaan. Jos Skotlanti saa pisteenkin Ranskalta, eikä Italia ota kolmea Ukrainalta, niin ratkaisu jää tuohon Italian ja Skotlannin väliseen kamppailuun. Tappio Ukrainalle saattaisi olla Azzurrille kohtalokas. Eli ei tässä todellakaan mitenkään lentämällä olla kisoihin menossa.

 Ranska       8  6  1  1 15-2 19
 Skotlanti    8  6  0  2 16-7 18
 Italia         8  5  2  1 13-6 17
 Ukraina      7  4  1  2  9-7 13
 Georgia      9  2  1  6 14-15 7       
 Liettua       8  2  1  5  5-10 7       
 Färsaaret    8  0  0  8  2-27 0

12.9.
UKR-ITA
LTU-FAR
FRA-SCO


E: laitetaan vielä eilinen avaus:

---------------Inzaghi-----------------
Del Piero----Pirlo---Gattuso--Camoranesi
--------------De Rossi-----------------
Zambrotta-Barzagli-Cannavaro----Oddo
---------------Buffon-----------------

Tuosta tulikin mieleen, että Del Piero oli kyllä todella tehoton. Lähes jokainen hänen kauttaan kulkenut hyökkäys päättyi suhteellisen helposti ranskalaisille. Olisin odottanut Di Natalea tilalle jo puoliajalla viimeisen kymmenminuuttisen sijaan. Muut vaihdot Camoranesi -> Perrotta 56. minuutilla ja Inzaghi -> Lucarelli 64.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Uhh, uskomatonta paskaa oli Ranska-ottelu. Laiskavauhtista höntsää jossa kumpaakaan joukkuetta ei tuntunut erityisesti pisteet kiinnostavan. Sopupelitutkintaa kehiin?

Laiskavauhtisesta ottelusta on väärin puhua, sillä näennäinen pelin hitaus johtui vain siitä, että molempien joukkueiden puolustustyöskentely onnistui lähes täydellisesti. Nopeisiin vastahyökkäyksiin ei jätetty vastustajalle mahdollisuuksia. Tämä vaatii kuitenkin joukkueilta äärimmäisen nopeaa toimintaa pallon menetyksen jälkeen, mutta saa myös pelin näyttämään hitaammalta. Kumpikin joukkue halusi ensisijaisesti välttää tappion.

Niinhän tuo vähän oli. Ranskalla oli muutama ihan hyväkin paikka, mm. Anelkan puolittainen läpiajo ja jonkun komea kaukolaukaus, mutta Buffon hoiti eleettömän varmasti. Buffon olikin mielestäni selkeästi man of the match, sillä ainakaan Italialta kukaan muu ei esiintynyt niin erityisen edukseen. Barzagli täytti Materazzin paikan kiitettävästi ja katkoi muutamia hyökkäyksiä kovilla ja puhtailla taklauksilla  Italia ei tainnut koko pelissä saada aikaan yhtään kunnon maalipaikkaa, vaikka muuten pysyikin ihan hyvin tahdissa.

Anelkan läpiajo taisi olla Ranskan ainoa kunnon maalipaikka. Saksassahan jo nähtiin, että boksin ulkopuolelta Buffonia on lähes turha edes yrittää ohittaa. Maloudan(?) veto lähti ihan hyvin, mutta todennäköisyyksiä ei saa unohtaa. Gigille näitä saa pyssytellä paljon enemmän kuin muille vahdeille. Esimerkiksi Landreau oli huomattavasti suuremmissa vaikeuksissa hieman myöhemmin Camoranesin laukauksen kanssa. Maalipaikoista puhuttaessa emme voi unohtaa myöskään Pippon ylärimaa tai Italian (muistaakseni) ensimmäistä kulmaa, jonka Cannavaro oli päästä lähietäisyydeltä jatkamaan sisään.

Kaiken kaikkiaan ottelu ei onnistunut nostattamaan suuria tunteita esiin, mikä paljolti johtui maalipaikkojen vähyydestä. Tällöin nautinto onkin revittävä puolustustyöskentelystä. Donadonin 4-1-4-1 toimi puolustussuuntaan erinomaisesti. Uskallan väittää, että tuskin mikään muu joukkue maailmassa onnistuisi pitämään Ranskan yhtä hyvin aisoissa. Tilaa ja aikaa ei patongeille jäänyt edes riistojen tai katkojen jälkeen. Hyökkäystä eteenpäin vievien syöttöjen antaminen tehtiin lähes mahdottomaksi. Italian puolustuksen organisointi ja toimintatavat pallottomana toivat väkisinkin mieleen Chelsean kautta edeltävän ManU:a vastaan pelatun Charity Shieldin, jossa Mourinho juoksutti kentälle joukkueen ilman ainuttakaan puhdasta kärkipelaajaa. Chelsean ja Italian puolustusstrategiat olivat lähes identtiset, joskin Italialla pelaajien roolitus oli hieman tiukempi. Suurin erotus oli kuitenkin puolustustavan toimivuudessa, sillä Italian pelaajien välit pysyivät leveyssuunnassa koko ajan pari metriä lyhyempinä kuin Chelsealla.

Puolustuksen pitävyydestä huolimatta Donadonille jää paljon pohdittavaa, sillä seuraavissa karsintaotteluissa Italian on myös onnistuttava maalinteossa. Hyökkäyskulmat oli suunniteltu hyvin, mutta ymmärrettävästikin varsin yksipuolisesti. Cannavaro oli ainoa kohde, kun esimerkiksi Materazzi ja Toni olivat sivussa. Chiellinin, Panuccin tai De Rossin hyödyntäminen voisi jatkossa monipuolistaa erikoistilannerepertuaaria.

Luottaminen pelkkiin erikoistilanteisiin ei enää riitä italialaisillekaan. Seuraavista otteluista on otettava pääasiassa voittoja. Donadonin valakauden suurin ero Lippin aikaan nähden on ollut se, että Italia on ollut huomattavasti hitaampi, aloitekyvyttömämpi ja yksipuolisempi hyökkäyspelissään. Bergamolainen ei ole löytänyt oikeanlaista koostumusta azzurrin hyökkääviin rooleihin.

Ennen Ranska-ottelua italomedia nosti esiin maan toppari- ja maalivahtiongelmat. Kun Roman penkkiä kuluttanut nuori Gianluca Curci sai kutsun maajoukkueryhmään, painettiin veskaritilanteesta suuret kysymysmerkit lehtien sivuille. Paniikki oli kuitenkin liioiteltua, sillä vaikka Buffon onkin kullan arvoinen, muun muassa Abbiati ja Amelia ovat tarvittaessa aivan riittävän turvallisia vaihtoehtoja maalinsuulle. Toppariongelmastakin on turha nostaa liiaksi volyymia. Barzagli pelasi erittäin hyvin ja on pelaajana jo valmis suuriinkin otteluihin.

Edelleen Italian suurimmat puutteet löytyvät laituriosastolta. Del Piero oli suoraan sanottuna surkea. Camoranesi taas liian usein hidastaa joukkueen hyökkäyksiä eikä pelityyliltään sovi donadonilaiseen muottiin, joka kaipaisi suoraviivaisempia ja röyhkeämmin pystyyn juoksevia pelaajia. Di Natale, Esposito, Foggia ja niin edelleen ovat hyviä pelaajia, mutta kyse on hallitsevasta maailmanmestarijoukkueesta, joka kaipaa vielä pykälän verran enemmän laatua.

Marcello Lippi osasi rakentaa kauttaaltaan toimivat kokonaisuudet sekä laitureilla että ilman niitä. Rima lienee Donadonille liian korkealla ja seikkailu eri pelijärjestelmien välillä piirtää enemmänkin mielikuvaa luotsin epävarmuudesta kuin lippimäisestä monipuolisuudesta. Olisiko asia kuitenkin niin, että kolmen miehen puolustuslinjan varaan rakennetut formaatit olisivat Donadonin pelifilosofiaan sopivimmat, mutta nuoren luotsin rohkeus ei vain riitä niiden käyttöön ottamiseen? Toisaalta kun puolustuspeli on saatu uomiin, uusi pelijärjestelmä saattaisi hyvinkin sotkea tutut kuviot.

Paljon kysymysmerkkejä jäi ilmaan leijumaan. Seuraavan ottelun tulos Kiovassa ei vielä lopullisesti ratkaise mitään, mutta suurin osa kysymyksistä saa silloin vastauksen. Ukraina-ottelun pelitapahtumat – ennen lopputulosta – kertonevat, onko Donadonilla riittävän vahvaa ja itsensä näköistä pelifilosofiaa ja rohkeutta sekä kykyä sen esiin tuomiseen näin suurella estradilla. Tuleva keskiviikko kertoo, onko Donadoni valmentajana riittävän kypsä vai oliko FIGC:n riski sittenkin liian suuri.

[Azzurri #5]

Hyvin pitkälle samaa mieltä Tukeemin kanssa, osaat vain kirjoittaa ajatuksesi erittäin paljon paremmin esille.

Toppariongelmastakin on turha nostaa liiaksi volyymia. Barzagli pelasi erittäin hyvin ja on pelaajana jo valmis suuriinkin otteluihin.

Mutta mitä/kuka Barzaglin jälkeen?

Di Natale, Esposito, Foggia ja niin edelleen ovat hyviä pelaajia, mutta kyse on hallitsevasta maailmanmestarijoukkueesta, joka kaipaa vielä pykälän verran enemmän laatua.

Kyllä Di Natale on mielestäni hyvä vaihtoehto vasemmaksi keskikentäksi tai laitahyökkääjäksi. Eilistä kymmenminuuttista lukuunottamatta ollut ehdottomasti Italian eliittiä viimeisen vuoden ajan.

Uusin loukkaantunut on sitten eilen kolauksen saanut Andrea Pirlo. Varmat poissaolijat Ukraina-ottelusta ovat Materazzi, Toni ja eilen korttitilinsä täyteen saanut Gennaro Gattuso.

[schlander]

Varmat poissaolijat Ukraina-ottelusta -- Toni

Onko näin? Ainakin vielä perjantaina Toni vakuutti pelaavansa viimeistään keskiviikkona vaikka ei lauantaina pysyisikään pelaamaan. Vai onko taas tullut takapakkia paranemiseen?