Italia

[Azzurri #5]

Realistisempi versio lienee kuitenkin:

Camoranesi - Pirlo - Di Natale

                 Totti

Romaan kun vertasit tuota, niin suuri ero nyt on ainakin Perrottalla ja Pirlolla Tottin alapuolella. Taysin erityyppiset pelaajat, eivatka missaan nimessa sovellu yksi yhteen tuolle paikalle. Roman 4-2-3-1 tarvitsi Tottin toimiakseen, mutta Totti ei tarvitse 4-2-3-1:sta toimiakseen. Eli paljon vaihtoehtoja han ainakin maajoukkueeseen toisi, oli sitten aloituksessa tai ei. Eniten tuossa nyt huolestuttaa, jos lievasti sanottuna kaukana parhaastaan pelaava Pirlo on keskeisessa roolissa ja vielapa pelipaikalla, jolla ei ole koskaan oikein onnistunut. En ole puolitahallisesta Lippi-boikotistani johtuen maajoukkueen peleja nahnyt viime aikoina, joten paha menna sanomaan, mutta hyvin vaikea uskoa, etta Pirlo tuolla paikalla toimii. Lippin taival sankarista antisankariksi lahenee koko ajan kliimaksiaan, veikkaan ma.

[Forza Lupi]

Itse luottaisin vanhaan kunnon tridenteen.

            Cassano Gilardino               Vaihdossa : Pazzini
                                                                  Balotelli
                    Totti                                        Montolivo
                                                                  Camoranesi
           Pirlo             Aquilani                           M. Motta
                 De Rossi                                      Gamberini
                                                                  Amelia
Grosso Cannavaro Chiellini Zambrotta                
                                                                  
                   Buffon
                                      

[Tukeem Abdullah Jafer]

Pirlon heikot esitykset näyttävät muodostuneen täällä jo kliseeksi, joka on kuitenkin aika kaukana totuudesta. Näinhän usein käy, kun tarpeeksi pitkään jotain asiaa toistetaan. Kauden 2005- 2006 tasolle Pirlo ei ole enää noussut, mutta jos puhutaan nyt vaikka viimeisestä 10 pelistä tai vaikka koko käynnissä olevasta kaudesta, Serie A ja europelit mukaan lukien, ei Andrea ole missään nimessä huonosti pelannut. Hän on ehdottomasti ollut yksi sarjan parhaista pelintekijöistä, joka on edelleen täysin suvereeni pelattavaksi hakeutumisessa ja pelin jatkamisessa tilanteeseen parhaiten sopivaan suuntaan. Pirlon pelithän ovat parantuneet koko Milanin piristymisen myötä kauden edetessä. Ei ole sattumaa, että Ancelotti halusi ”surkeasti” pelanneen Pirlon kesällä Chelseaan. Ei myöskään ole sattumaa, ettei Milan halunnut häntä päästää pois.

On muuten jokseenkin yllättävää, etteivät perinteisesti nuorten pelaajien jo kelvollisistakin otteista yliampuvan helposti alapäänsä kostuttavat forumistit ole vielä piirrelleet Antonio Candrevaa avauskokoonpanoihinsa. Hollanti- ja Ruotsi-otteluiden valopilkkuhan on pelannut myös Serie A:ssa loistavan kauden. Jos tämän kauden esityksiin perustaen vaaditaan niitä pirteitä yllättäjiä ja uusia raikkaita tuulia, niin kyllähän Candreva pyyhkii hanuriaan kaiken maailman marchisioilla, giovincoilla ja rosseilla.

[FurCa]

Varmasti Lippi laittaa muutenkaa neljää hyökkääjää samaan aikaan kentälle.. kolme on maksimi. Mvtn?? Gigi ulos ja Cassano pelaa Camon paikkaa TÄH? Kaikki mikä voi mennä väärin, menee väärin.

Et ilmeisesti ymmärtäny mun viestin pointtia. En todellakaan halua ulostaa maailman parasta maalivahtia ulos, vaan nykyisellään ilman Tottia ja Cassanoa Italian hyökkäys on niin paperia, että ihan saman kuka siellä maalissa on, koska kuitenkaan ei tulla pääsee puolivälieriä pidemmälle.

[Lisbie]

Et ilmeisesti ymmärtäny mun viestin pointtia. En todellakaan halua ulostaa maailman parasta maalivahtia ulos, vaan nykyisellään ilman Tottia ja Cassanoa Italian hyökkäys on niin paperia, että ihan saman kuka siellä maalissa on, koska kuitenkaan ei tulla pääsee puolivälieriä pidemmälle.

Älähän nyt, Gilagol voittaa Afrikassa maalikuninkuuden, saa ottaa talteen.

[Josef K.]

Täytyy muistaa, että kahdella edellisellä finaalikerrallakaan Italialla ei ole ollut selkeää maalinsylkijää. Vuonna 1994 kymppi eli Baggio teki kaikki maalit, ja vuonna 2006 maalit jakautuivat tasaisesti.

Gilardino on kuitenkin monipuolinen target ja sopii yksittäiseksi kärjeksi hyvin, siksi hän on arvokas joukkueelle. Ja kyllähän Gila sen pari maaliakin tekee, vaikkei hän mikään isojen pelien ratkaisija olekaan.

[Lisbie]

Täytyy muistaa, että kahdella edellisellä finaalikerrallakaan Italialla ei ole ollut selkeää maalinsylkijää. Vuonna 1994 kymppi eli Baggio teki kaikki maalit, ja vuonna 2006 maalit jakautuivat tasaisesti.

Gilardino on kuitenkin monipuolinen target ja sopii yksittäiseksi kärjeksi hyvin, siksi hän on arvokas joukkueelle. Ja kyllähän Gila sen pari maaliakin tekee, vaikkei hän mikään isojen pelien ratkaisija olekaan.

Italian MM-paikan ratkaissut peli oli iso peli. Ja Afrikassa on Gilan vuoro astua esiin suurena italialaisena MM-kisahyökkääjänä. Rossi, Toto, Baggio, Vieri, Gila.

[Holmgård]

Täytyy muistaa, että kahdella edellisellä finaalikerrallakaan Italialla ei ole ollut selkeää maalinsylkijää. Vuonna 1994 kymppi eli Baggio teki kaikki maalit, ja vuonna 2006 maalit jakautuivat tasaisesti.

Kisoja voi voittaa monella tavalla ja vielä useammalla tavalla on mahdollista päästä finaaliin, mutta useimmin se tapahtuu olemalla parempi.
Italia on kauttaaltaan puolustanut hyvin, ja hyökännyt keskinkertaisesti. Viiden kisan ( alkaen kotikisoista) aikajänteellä tämä on johtanut jatkopeleihin, joskus erittäin niukasti kuten ´94 ( 4p, maaliero 2-2, lohkojumbo Norjalla 4p maaliero 1-1.

Jatkopeleissä helpot vastukset on kauttaaltaan nollattu ( 90 Uruguay/ Irlanti, 98 Norja, 06 Aussit ja Ukraina) mutta marginaalit ovat silti olleet pienet tai ratkaisut venyneet myöhään. Vain kertaalleen on ei- mestarisuosikki tiputtaneet azzurrit, silloinkin isäntämaa v2002. Se oli lahjottu juttu ja oikeusmurha, mutta noilla esityksillä on odotettavissa yksi helppo tippuminen. Se olisi voinut olla Australia tai vuoden 94 alkulohko tai joku muu.

Mestariehdokkaita vastaan Italia pelaa pelkäävästi, pitäen tasatilannetta eli arpatilannetta hyvänä asiana. Tämä on sikäli onnistunut ettei kukaan ole pariinkymmeneen vuoteen ollutkaan Italiaa parempi. Italia on pitänyt maan toisensa jälkeen tasatuloksessa, mutta pyrkimättä varsinaisesti ratkaisemaan ja olemaan aktiivinen.

Finaaliin tämä filosofia on vienyt tapauksessa, jossa arpa siloitti tien ja vasta finaalissa tuli ensimmäinen kova vastustaja. Siinä Italia nollasi brassit ja sai haluamansa tasapelin, häviten rankuilla.

Mestaruus tuli myös helpolla polulla. Pikkutekijöiden jälkeen semeissä tuli Klinsmannin säälittävä kyhäelmä ( saksalaisella mittapuulla), toki kotiedulla, ja Pirlon neronleimaus esti kirkossa kuulutetun tasatuloksen kreivin aikaan. Normi- Saksaa vastaan peli olisi pilkuilla ja siinä historia olisi toistanut itseään. Vastassa finaalissa oli suuri maa, mutta näissä karkeloissa silti yllättäjä, eli Ranska ( 1 / 16 ja 1/ 8 Fra sai alle 25% suoralle voitolle, eli ei lähelläkään kaliiberia mestariehdokas). Italia haki tasuria ja sen se sai.


Voimme siis todeta että modernin italialaisen mallin mukaan mestaruus vaatii sekä hyvää arpaonnea että tarkkuutta ja hermoja rangaistuspilkulta. Sitä ennen on toki aina mahdollisuus fiaskoon lohkovaiheessa tai pientä maata vastaan. Tämä ei ole pelin suurmaan
mukaista. Koska Italia toivoo pääsevänsä muutamaan kolikonheittoon kisa toisensa jälkeen, ei se maajoukkuetasolla ole lajin varsinainen suurmaa, sanoo saavutukset mitä tahansa.

En ota kantaa varovaisen tai rohkean jalkapallon puolesta, enkä siitä, maksimoiko valittu tie menestyksen. Mutta maa joka on oikeasti ylpeä itsestään ja jalkapallostaan, ei toimi noin. Maa joka on oikeasti ylpeä itsestään ja jalkapallostaan, menee itsetunnolla voittamaan parhailla avuillansa, johon Totti ja Cassano kuuluvat.

[Vituiks Män]

Voimme siis todeta että modernin italialaisen mallin mukaan mestaruus vaatii sekä hyvää arpaonnea että tarkkuutta ja hermoja rangaistuspilkulta. Sitä ennen on toki aina mahdollisuus fiaskoon lohkovaiheessa tai pientä maata vastaan. Tämä ei ole pelin suurmaan
mukaista. Koska Italia toivoo pääsevänsä muutamaan kolikonheittoon kisa toisensa jälkeen, ei se maajoukkuetasolla ole lajin varsinainen suurmaa, sanoo saavutukset mitä tahansa.

En ota kantaa varovaisen tai rohkean jalkapallon puolesta, enkä siitä, maksimoiko valittu tie menestyksen. Mutta maa joka on oikeasti ylpeä itsestään ja jalkapallostaan, ei toimi noin. Maa joka on oikeasti ylpeä itsestään ja jalkapallostaan, menee itsetunnolla voittamaan parhailla avuillansa, johon Totti ja Cassano kuuluvat.

Vaikka en ole koskaan Italian maajoukkueesta niin perustanut, niin on aika outoa sanoa, että Italia ei olisi jalkapallon suurmaa. Vai onko tässä jotain provoilua takana? Mitkä mielestäsi sitten ovat jalkapallon suurmaita? Kyllähän nuo Italian saavutukset on kunnioitettavat:     4 maailmanmestaruutta, EM-kulta, 2 MM-hopeaa, MM-pronssi, EM-hopea, nelossijat MM- ja EM-kisoista. Noiden saavutusten kanssa ei pysty kilpailemaan kuin Brasilia ja Saksa. Ilmeisesti sitten muut maat eivät sitten olekaan suurmaita, vai?

Miten arvokisoissa sitten pitäisi mielestäsi pelata, jotta saisi tuon arvonimen jalkapallon suurmaa? Mielestäni arvostus ansaitaan juuri arvokisamenestyksen kautta. Joku voi olla eri mieltä, mutta itse ajattelen ainakin näin.

[Holmgård]

Saavutukset ovat kivenkovia, ja kuten sanoin vuosikymmeniin ei ole kukaan ollut heitä parempia. Itsekin suon heille perinteisesti menestystä.

Sitten lisäsin, että saavutuksista huolimatta, suurmaa ei yritä 120 minuutin aikana saavuttaa 50% saumaa päästä jatkoon. Se ei ole "ennakkosuosikin", "huipun" tai vastavaan filosofia jalkapallossa, shakissa, backgammonissa tai nyrkkeilyssä.

Näin toimivat altavastaajat, jolle jo 50% on saavutus ennakkotilanteeseen nähden. Se että yksi maailman kolmesta kovimmasta futismaasta käyttäytyy kuin altavastaaja, vie minun silmissäni suurmaa- titteliä himmeämmäksi- pokaaleista huolimatta.

Ei Saksa tai Brasiliakaan pöllyytä vastustajiaan, taso on maailmalla liian kova sen tapahtumiseksi. Mutta aina he menevät kentälle arvonsa mukaisesti, luottaen että he ovat parempia.


Edit: Lisätään nyt sen verran että saavutukset ovat toki pääasia ja nollan tittelin tai nollan oikean tittelin FRA, ENG, ESP ja NED tulevat aina olemaan täysin alakategoriassa Italiaan verrattuna. Vertasin vain kahteen muuhun suureen, BRA, GER.
 

[Lisbie]

Saavutukset ovat kivenkovia, ja kuten sanoin vuosikymmeniin ei ole kukaan ollut heitä parempia. Itsekin suon heille perinteisesti menestystä.

Sitten lisäsin, että saavutuksista huolimatta, suurmaa ei yritä 120 minuutin aikana saavuttaa 50% saumaa päästä jatkoon. Se ei ole "ennakkosuosikin", "huipun" tai vastavaan filosofia jalkapallossa, shakissa, backgammonissa tai nyrkkeilyssä.

Näin toimivat altavastaajat, jolle jo 50% on saavutus ennakkotilanteeseen nähden. Se että yksi maailman kolmesta kovimmasta futismaasta käyttäytyy kuin altavastaaja, vie minun silmissäni suurmaa- titteliä himmeämmäksi- pokaaleista huolimatta.

Ei Saksa tai Brasiliakaan pöllyytä vastustajiaan, taso on maailmalla liian kova sen tapahtumiseksi. Mutta aina he menevät kentälle arvonsa mukaisesti, luottaen että he ovat parempia.


Edit: Lisätään nyt sen verran että saavutukset ovat toki pääasia ja nollan tittelin tai nollan oikean tittelin FRA, ENG, ESP ja NED tulevat aina olemaan täysin alakategoriassa Italiaan verrattuna. Vertasin vain kahteen muuhun suureen, BRA, GER.
 

Kyllä Ranska ja Englanti ovat voittaneet sen kaikista suurimman tittelin jalkapallossa. Mutta toki Italiaan verrattuna hekin täysiä puseja.

[Holmgård]

Niin mutta nolla oikeaa titteliä. Kisaisännyys on politiikkaa ja sen tuoma etu valtava. Seitsemän peliä, ja jos asetelma olisi tasainen 33-33-33 niin se on politiikalla noin 52- 30-18.

Maailmassa on useita maita jotka voisivat tuolla tavalla tittelin voittaa ja toki titteli sekin, mutta oikeiden maailmanmestareiden joukkoon ei yhdellä kotivoitolla pääse ( ENG) paitsi ehkä Ranskan tapauksessa koska muita saavutuksia on mukavasti, sumuilla ei mitään.

Sarjoissa ja eurokupeissa kotiedut menevät aina tasan, kisoissa taas joku onnekas pääsee iskemään seitsemän kertaa peräkkäin valtavalla edulla.

[uuba]

Holmgårdin kannattaa etsiä käsiinsä tuorein Finnair magazine (en muista mikä se oikea nimi on, mutta se, mikä löytyy koneesta), siinä on jonkun italiansuomalaisen juttu italialaisten perusluonteesta. Jutussa ei puhuttu jalkapallosta, vaan muistaakseni työelämästä ja elämästä noin yleensä. Sen mukaan italialainen tavoittelee aina maksimitulosta minimipanoksella. Siellä ei arvosteta luterilaista kovaa duunia, jos sillä ei tule tulosta. On siis jopa hyväksyttävämpää lönkötellä alkulohkosta lauluun kuin kovalla satsauksella vaikka ekassa tosipelissä. Jutussa vertailtiin lopussa japanilaista ja italialaista projektia. Japanilainen projekti alkaa 100% suunnitelman mukaan ja mikään ei tunnu olevan ongelma. Italiassa kaikki on ongelmaa alussa, mutta yleensä kaikki kuitenkin hoituu lopussa, juuri ja juuri, eli juuri niin kuin pitikin.

Forumin italoasiantuntijat voivat ottaa kantaa, onko jutussa mitään perää. Itse en osaa sanoa, mutta juttua lukiessani tuli kyllä täysin futis- ja varsinkin arvokisat mieleen.

[PirloMAnia]

Voisihan se ollakkin niin nyt, kun tarkemmin italiaanoja miettii, että työn tulos on se mikä määrittelee työn tahdin ja laadun. Yleistys on nyt tietenkin typerää ja väärin ja ei minkään lehtijutun perusteella tässä voida tehdä johtopäätöksiä italialaisuudesta, mutta on siinä myös paljon stereotyyppistä kategorisointia, kun jaksetaan vääntää löysistä mammoneista. Tietenkin, kuten kaikkialla, veneeseen mahtuu monta, mutta kyllä oma kokemukseni italialaisuudesta on siinä, että duunia osataan tehdä kun on sen aika. Näin havaintona voisi sanoa, että jokaiseen mahdolliseen paikkaan nojailevat, naama norsunvitulla olevat hahmot kuitenkin saavat hommansa hoidettua, vaikkei se siltä näytä.

Mitä tulee jalkapalloon, on jonkinlainen minimisuorittaminen tullut monasti meille tutuksi. Juurikaan enemmän kuin se ylimääräinen ei tule tehdyksi, muttei se minusta ole merkki siitä, että ei mennä itseen luottaen voittamaan. Nimenomaan tämä on sitä itseluottamuksen osoittamista, että kerta toisensa jälkeen mennään kentälle luottaen siihen omaan saumaansa. Pitää esimerkiksi kuitenkin muistaa, että pyyhkiessään lattiaa kaikilla muilla, Espanja ei italiaa vastaan juurikaan loistanut ja pilkuille se meni. Ei italiakaan tuossa loistanut, mutta sinne mentiin eliminoimaan vastustajan peli. MM-kisoissa italia loisti Ghanaa vastaan, Jenkkejä vastaan pelattiin huonosti, tosin omaan maaliin tuloksellisesti kaatuen siinäkin ja kun taas piti tehdä se vaadittu työ, tsekki kaatui. Ausseja vastaan alun täysi dominanssi kaatui Tonin tehottomuuteen ja Materazzin punaiseen. Ukrainaa vastaan vaikeuksissa, mutta siinäkin tehtiin se mitä piti. Saksan voitto kotikentällä, suurimmalla stadionilla, suuren mediasodan jälkeen oli nimenomaan merkki mestarillisesta voittamisen kulttuurista, joka sinne on pesiytynyt. Ranskaa vastaan ei suurta hätää ollut sen kummemmin kuin muuallakaan, pilkku, jonka jälkeen hyvä henkinen nousu maalin myötä ja vielä heti perään Tonin ylähirteen osunut pukkaus. Kenties tämä ei miellytä, mutta mestarillinen esitys se oli siitä, miten nuppi kestää kovimmissa paikoissa. Pelataan omaa peliä tilanteesta huolimatta ja uskotaan sen toimivuuteen.

Hyvä esimerkki italialaisuuden voimasta nähtiin sunnuntaina, kun Ancelotti luotsasi suomalaiseessa mediassa parjatun Chelseansa todelliseen taktiseen voittoon vieraissa Arsenalia vastaan, nimenomaan eliminoiden Arsenalin peli. Arsenal varmasti meni sinne luottaen omaan hyökkäävään peliinsä ja sai kylmän suihkun Ancelottilta, kun pelitila minimoitiin. Nimenomaan tuossa taktisten aseistuksen käytössä italiassa ollaan huipulla ja se on se tuki ja noja joka kantaa lähes kisoista toiseen, olisi kantanut myös Koreassa, jos Moreno ei olisi ollut jotain ihan muuta.

[Pintu]

Voisiko Hölmgård perustaa oman topikkinsa, jossa voisi laskeskella että mitkä hänen mielestään on jalkapallon suurvaltoja ja mikä maa on voittanut oikeita titteleitä?

Fifaakin varmaan kiinnostaisi tietää, että osaisivat päivittää tilastonsa tittelien suhteen oikeaksi.

[Lorenzo]

Uusi-Seelanti, Paraguay, Slovakia... Haistakaa nyt jo vittu tuon MM-lohkonne kanssa.

[Angulo]

Uusi-Seelanti, Paraguay, Slovakia... Haistakaa nyt jo vittu tuon MM-lohkonne kanssa.

En tiedä kuitenkaan kuinka loputon ilo toi Italialle on, koska ovat kuitenkin hurjemmalla puolella kaaviota ja mestaruushan noilla taitaa olla ennemminkin tavoitteena..

[Lorenzo]

Tanska, Espanja ja Argentiina vastaan pahimmassa tapauksessa matkalla kohti finaalia. Ei se nyt vaikein mahdollinen reitti ole sekään.

[Mogitus]

Onko tuo kaavio näkyvillä jossain?

[Lorenzo]

Kaavio: http://www.fifa.com/worldcup/matches/kostage.html

[Kapteeni Koukku]

Onkohan Alex Del Pierolla mitään toiveita kisakoneeseen pääsystä?

[Smart]

Ei mikään pahin mahdollinen lohko. Henk koht pidän mieluisana sitä, että Italia vältti tässä P-Korean. Olisi tuonut kummasti lisää paineita joukkueelle, kun lehdistö olisi jatkuvasti nostanut esiin tuon 40 vuotta vanhan tappion The Dictatorshipille.

Jos nyt lohko ei vaikein mahdollinen ole, niin on se kyllä kaikkea muuta kuin helppo. Paraguay on tällä hetkellä hyvin vahva ja Slovakiakin voitti oman karsintalohkonsa. Ei sovi aliarvioida. Lisäksi Slovakialla ei tässä ole mitään hävittävää. Uusi-Seelanti ehkä ennakkoon näistä heikoin, mutta pallo on pyöreä.

Italian suhteen hyvää on myös se, että ennakkoon vaikein vastustaja Paraguay kohdataan ensimmäisenä. Näin ei Pirlolla ja kumppaneilla ole varaa ylimielisyyteen, kun taas siinä tapauksessa että vaikka U-Seelanti tulisi avauksessa vastaan. Alkulohkot ovat perinteisesti olleet Italialle hankalia, mutta jos se on selvitetty kunnialla, niin tie on ollut auki vaikka taivaaseen. Uskon, että kyllä Velho saa tässäkin aikaan muutaman ylityötunnin allekirjoittaneen pumpulle. Varmaan mennään taas jatkoon perinteisellä kaavalla - voitto ja kaksi tasuria.

[BlueForce]

Ei mikään pahin mahdollinen lohko.

Niin eihän tämä varmaan ole kuin MM-kisojen historian helpoin lohko puolustavalle mestarille.

[Azzurri #5]

Niin eihän tämä varmaan ole kuin MM-kisojen historian helpoin lohko puolustavalle mestarille.

Sama. Jarki kateen, Uusi-Seelanti ja Slovakia ovat sellaisia lilliputteja, ettei ennen ole nahtykaan. Paraguay taas lahinna Romanian tasoa jos viime EM-kisojen alkulohkoon vertaa (eli lohkon heikoimman joukkueen tasoa). Siina on lopputurnaukseen niin helppo alkulohko, etta jopa nykyisella kalustolla pitaisi menna heittamalla ykkoseksi. Arvokisojen Italia tosin jattanee tassakin tapauksessa jatkopaikan viimeisen kierroksen ja ristiin pelailuiden varaan.

[V.Jano]

Arvokisojen Italia tosin jattanee tassakin tapauksessa jatkopaikan viimeisen kierroksen ja ristiin pelailuiden varaan.

Näin on, eiköhän tähän kuitenkin luoteta. Takki auki lähdetään todennäköisesti hölkkäilemään.