Rosenborgilla tosiaan kummasti parempi neuvotteluasema omien parhaiden pelaajiensa suhteen suomalaisiin seuroihin nähden, kun kerran pystyvät tekemään viisivuotisia sopimuksia. Sisältää toki riskin, jos hankinta floppaa pahasti, mutta eihän tuollaisia Suomessa solmita. Tai no muut kuin Håkans aikoinaan jonkun paluumuuttaja-Nymanin kanssa.
Ei 4-5 vuotinen soppari ole mikään kummallisuus muissa pohjoismaissa. Vertailin vähän aikaa sitten Veikkausliigan ja Allsvenskanin soppareiden pituuksia.
Rupesi kiinnostamaan nämä sopimusten kestot, niin laitoin Veikkausliigan ja Allsvenskanin diilit Exceliin. Lähteenä käytin Veikkausliigan osalta forkan sopimukset topikkia ja Allsvenskanin osalta Fotbolltransfers-sivustoa. Hongastahan ei perinteisesti sitten ole juuri mitään tietoa. Ruotsin osalta en ottanut huomioon ulos lainattuja pelaajia.
Veikkausliiga:
2023 148 65,20 %
2024 74 32,60 %
2025 5 2,20 %
2026 0 0,00 %
Allsvenskan:
2023 109 26,01 %
2024 116 27,68 %
2025 117 27,92 %
2026 65 15,51 %
2027 12 2,86 %
Ja vielä Veikkausliiga ilmoitetuilla optioilla:
2023 105 46,26 %
2023+1 43 18,94 %
2024 60 26,43 %
2024+1 14 6,17 %
2025 5 2,20 %
2025+1 0 0,00 %
2026 0 0,00 %
Eli suoria yksivuotisia soppareita on Suomessa 65%, joissa tosin osassa on optio jatkosta. Allsvenskanissa reilu neljännes on yksivuotisia. Suomessa pisimmät sopparit (5 kpl) on vuoteen 2025, Allsvenskanissa 117 sopparia on vuoteen 2025 ja vielä iso läjä pidempiä diilejä. Toki täytyy muistaa että Allsvenskanissa on neljä jengiä enemmän joten lukumäärät eivät ole verrannollisia.