EL GS MD3 | HJK - Ludogorets 6.10.2022 19:45 @Bolt Arena (Viaplay)

[Cel]

Oli kyllä tunnelma kohdallaan ja hyvä matsi muutenkin Sen verran oli paikkoja molempiin suuntiin että tasuri lopulta ihan oikeutettu tulos tapahtumiin nähden.

[Kilhammer]

Oli mahtava tunnelma boltilla, ei ihan äsken ole tuollaista ollut. Pelikin viihdyttävä, tulos ei. Ja Malik on paska.

Paska on ehkä melko karski ilmaus, mutta nyt kyllä näissä peleissä näkyy, että tällä pelaajalla on valtavasti sekä taidollisia että pelikäsityksellisiä puutteita. Peruspelaaja ja valitettavasti kovin kaukana ratkaisupelaajasta, vaikka pistikin haamupallon Silkeborgin verkkoon. Ei ainakaan mikään uusi morelos.

[M.U.R.SU.]

Pikku veikkaus tähän väliin että Roma tulee jäämään lohkon viimeiseksi

[SepiBoban]

Viihdyttävin suomalaisen seurajoukkueen jalkapallopeli, jonka olen paikan päällä nähnyt. Todella hienoa peliä Klubilta, vaikka maalipaikoissa tuhnuiltiin

Ehdottoman sama. Todella viihdyttävä peli, ja enimmäkseen hyvässä, kun ne sähläilytkin olivat lähinnä hyökkäyspään sähläilyjä (kuinka monta kertaa siellä oli oma ukko vedon tiellä!).

Klubi oli viimeistelyä lukuun ottamatta erittäin hyvä - vaikka tasoituksen tultua Ludo näytti heti, että sieltäkin pesee, ja siinä vaiheessa Klubin puolustus joutui kyllä ongelmiin.

Pelaajista Väänänen, Perpa ja Browne saavat erityiskehut. Ikävä kyllä Malikille osui tänään huono päivä, vaikka yritystä oli. Ja taitaa siellä ihan aitoja puutteitakin olla pelaamisessa.

Silti, hieno futisilta näin suomalaisen fudiksen fanina! Edit. Tulos toki huono mutta silti päällimmäiseksi jäi ihan posi fiilis.

[Kid_B]

Mikä se pieni harmaa teltta siinä pääkatsomon ja kentän välissä muuten oli?

[JaJaJe]

No oli kyllä paikkoja tänään. Ei uponnut, ei vaan voi mitään. Todella hyvä peli, josta voitto oli otettavissa ja olisi ollut sinällään jopa ihan "ansaittu". Huikea tunnelma stadikalla tänään ja 10k katsojan standing ovation jengille ennen matsia pisti kyllä kylmät väreet koko kroppaan.

Roma kotona ja Ludo vieraissa = 4p ja jatkoon mennään

[Samson]

Roma kotona ja Ludo vieraissa = 4p ja jatkoon mennään

Ja yllättysvoitto lohkon ykkössijan varmistanutta Betisiä vastaan vieraissa, niin ollaankin yllättäen kakkossijalla

[agsu]

Mikä se pieni harmaa teltta siinä pääkatsomon ja kentän välissä muuten oli?

En tiedä mutta sama oli Betis pelissä. Silloin arvauksena heitettiin ainakin VAR-koppi kun asiaa täällä ihmettelin

[Samson]

En tiedä mutta sama oli Betis pelissä. Silloin arvauksena heitettiin ainakin VAR-koppi kun asiaa täällä ihmettelin

Var:lle on oma näyttö itäkatsomon puolella keskirajalla ja siitä Korruptoitunut Paskakasa kävi Betis matsissa ostettuja päätöksiä "tarkastamassa".

[JaJaJe]

Ja yllättysvoitto lohkon ykkössijan varmistanutta Betisiä vastaan vieraissa, niin ollaankin yllättäen kakkossijalla

Näistä helpot 9p ja lohkokakkosena jatkoon

[Jugurttibiti]

Näistä helpot 9p ja lohkokakkosena jatkoon

Helppoa ja kivaa

[Igi]

Mikä se pieni harmaa teltta siinä pääkatsomon ja kentän välissä muuten oli?

Liittyisikohän näihin kentän laidan led-näyttöihin jotenkin?

[Zizinho]

Mikä se pieni harmaa teltta siinä pääkatsomon ja kentän välissä muuten oli?

Koskelan koirankoppi. Murilo istui siellä teltassa koko matsin ajan.

[Samson]

Koskelan koirankoppi. Murilo istui siellä teltassa koko matsin ajan.

[Jema Pelle]

Koskelan koirankoppi. Murilo istui siellä teltassa koko matsin ajan.

Polkien kuntopyörää, no, istumista sekin.

[bolero]

Jukka Raitalan pelinavaustaidot ihan omassa luokassaan.

[Samson]

Jukka Raitalan pelinavaustaidot ihan omassa luokassaan.

Onhan Perpa ja Raitala muutenkin aivan omassa luokassaan pelaajina tuossa jengissä. Molemmista näki tänäänkin miksi ovat pelanneet top 4-sarjoissa.

[moniveto]

Ei voi väittää huonoks matsiks. Ihan loppuun ois toivonu Koskelalta nälkää viel vähä enempi ottaa koko 3 pinnaa.

[copa de kybä]

Löytyykö jostain parempi kooste kuin tämä UEFA:n hätäinen?

https://www.uefa.com/uefaeuropaleague/video/027a-1648ce982125-435dc5bb7bda-1000--highlights-hjk-1-1-ludogorets/

[Kosmoksen Härkä]

Perpa itseoikeutetusti MoM.
https://www.whoscored.com/Matches/1686468/Live/Europe-Europa-League-2022-2023-HJK-Ludogorets-Razgrad

Löytyykö jostain parempi kooste kuin tämä UEFA:n hätäinen?

https://sblanh.com/ii1p5cmqjov9.html

Tuo tuolta sivulta: https://soccercatch.com/

[TPS100]

Oli mahtava tunnelma boltilla, ei ihan äsken ole tuollaista ollut. Pelikin viihdyttävä, tulos ei. Ja Malik on paska.

Samaa mieltä muista kohdista, mutta eilinen peli ei oikein suosinut Malikia. Hän on vahva nopeissa vastahyökkäyksissä, mutta HJK pelasi hienoa kombinaatiopeliä ja eteni tilanteisiin usein pallonhallinnan kautta. Sitä oli hienoa katsoa, miten maltilla ja toisaalta nopeasti pallo kulki ahtaassakin tilassa boxin reunoilla. HJK:n pelejä vuosikymmeniä seuraanneena näin taitavaa pelaamista en ole nähnyt. Koko joukkue pelasi hyvin.

[Salming]

HJK - Ludogorets 1-1 6.10.2022, Eurooppa-liiga

HJK 5-2-3

Hetemaj 56 - Malik 77 - Hostikka 7
Väänänen 21- Lingman 8
Browne 24 - Raitala 22  - Hoskonen 5 - Peltola 14 - Soiri 23
Hazard 1

Ludogorets 4-2-3-1

Tissera 10
Despodov 11 - Cauly 95 - Tekpetey 37
Show 23 - Piotrowski 6
Nedyalkov 3 - Verdon 24 - Plastun 32 - Witry 16
Padt 1

Klubin avaus oli lähes sama kuin Roomassa, joten oletin muodon olevan pallottomana samainen 5-4-1, jolla tukkia Ludogoretsin laitapelaaminen, mutta se olikin kuitenkin enemmän 5-2-3. Vierailla yllätti se, että Igor Thiago ja Cicinho jäivät penkille. Täten Nedyalkov siirtyi topparista laitapuolustajaksi, joka on kuitenkin hänelle yhtä lailla tuttu paikka mm. Bulgarian maajoukkueesta. Ludogoretsin oletettuun 4-2-3-1 muotoon noilla parilla muutoksella ei kuitenkaan vaikutusta ollut ja tärkeintähän oli se, että Despodov kirmasi nurmella alusta asti. Keskikentän pohjalla häärivät tutusti Show ja Piotrowski, joka oli aiemmassa tekstissä jostain syystä muuntunut nimeltään Motrowskiksi.

Sisäänkäynti yläkatsomoon oli kevyt. Näytin vain lipun portinlukijalle ja sen jälkeen minulle toivotettiin hyvää peliä ilman ruumiintarkistusta. Ennen peliä testasin yläparvella lihapiirakan. Neljän euron hintaan koostumus oli oikein hyvä ja pehmeä, vaikka tuote lämmitettiin mikrossa. Kolmen euron kokis maistui hyvältä sen kyljessä. Hieman ennen seitsemää kiipesin piippuhyllylle tarkkailemaan alkulämmittelyä. Klubin avauksen syöttödrillistä pisti silmään se, että kun rajatun alueen päissä olivat syöttöseininä Hoskonen ja Peltola, ensin mainitun pallokosketukset olivat todella kohmeisia Peltolan pehmeyteen nähden. Kahdesta neljän hengen joukkueesta puolestaan Hetemaj-Raitala-Väänänen-Browne nelikko dominoi pienpeliä pallonhallinnallaan. Vieraiden puolella se jäi mieleen, että kun yläkerta harjoitteli ampumista boksin reunalta (Cauly upotti kliinisesti muuten matalia kuteja voimalla molempiin kulmiin ja Tissera kerran pyörähti pelinomaisesti targetroolista kasvot kohti maalia upottaen sitten vasurillaan pallon etuyläkulmaan), puolustuslinja meni keskiympyrään ja apukoutsi heitti heille vuorotellen puskettavaksi pääpallon. Tuo paljasti myös sen tosiaan, että Nedyalkov oli laitapakki ja toppareista Verdon hänen vierellään, kun Plastun oli oikea toppari. Lisäksi lämmittelyn loppupuolella Show jakoi keskikentältä ristipalloja sivurajoille laitapakeille ja nämä keskittivät luukulle 2v0-tilanteisiin palloja kuten Romaniakin Huuhkajia vastaan alkulämmittelyssä pari viikkoa sitten. Nedyalkovin vasuri oli kunnossa läheltä nähtynä ja keskityksissä painavuutta.

Pelivalintani olivat HJK:n voitto kertoimella neljä ja se, että kotijoukkue pitäisi palloa yli 49,5% kertoimella 1,85. Jälkimmäinen osui komeasti, kun HJK piti palloa 53-prosenttisesti. Betsi perustui siihen, että Ludogorets jättäisi aiempien lohkopelien tapaan myös Klubin topparit auki ja nämä saisivat hieroa palloa keskenään. Voittoakin tarjottiin, mutta ehkä tasuri oli lopulta aika oikeutettu tulos.

1. puoliaika

Ludogorets pallollisena vs. HJK pallottomana

Hämmästyttävän hyvin muistiinpanot Ludogoretsista pätivät tässäkin ottelussa, joten sikäli piippuhyllyltä pelin seuraaminen oli nautinnollista, kun HJK toteutti niitä asioita, kun siltä odotinkin. Heti avausvihellyksen jälkeen kävi ilmi, että Ludogorets rakentaisi yhä alhaalta 2-4-1-3 muodolla ja puolessa kentässä puolestaan rakenne oli tuttu 2-3-5. 20 sekunnin kohdalla yläviisikkona oli vasemmalta oikealle lueteltuna Despodov-Cauly-Tissera-Piotrowski-Tekpetey eli sama kuin aiemmissakin peleissä toki sillä erotuksella, että Tissera korvasi piikissä Igor Thiagon. Keskimmäisessä tasossa olivat alataskuissa laitapakit ja keskellä yksin Show. Klubin puolen kentän blokkimuodoksi tosiaan oletin 5-4-1:n eli laiturit olisivat olleet ennemmin kiinni Ludon laitapakeissa, mutta todellisuudessa Hetemaj ja Hostikka olivat Malikin rinnalla ylimmässä prässilinjassa, jotta he pystyivät prässäämään toppareita samalla, kun Malik merkkasi keskellä Showin pois pelistä. Näin ollen HJK jätti suosiolla vastustajan laitapakit auki sivurajoille, kun wingbackit makasivat puolustuslinjassa kiinni Ludogoretsin laitureissa ja pohjapari Väänänen-Lingman suojasi puolustuslinjan edustaa ja eritoten taskuja. Lingman hiippaili mm. monesti Caulyssa kiinni silloin, kun tämä oli vasemmalla välikaistalla eikä hakeutunut muualle. Se vaikeutti Ludogoretsin pelaamista Klubin muodon sisään ja Cauly putosikin muistaakseni jo kertaalleen avausvitosella hakemaan palloa HJK:n muodon ulkopuolelta saadakseen rytmittää peliä. Puolustuslinjassa Hoskonen kontrolloi Tisseraa ja sivutoppareista ainakin toinen oli kerrallaan lähellä luomassa hetkellistä 2v1-ylivoimaa ja toinen sitten oli valmiudessa puolustamaan eteenpäin tarvittaessa. Mitä tulee puolestaan vielä laitureiden sijoittumiseen, se ohjasi tosiaan Ludon topparit Plastunin ja Verdonin kierrättämään palloa sivurajoille melko vaarattomille alueille ja kun Hostikka-Perpa pari oli niin työteliäs, he ehtivät lähes aina vielä pelin alle, vaikka olivat alkuun kapealla. Lisäksi plussana heidän sijoittumisessaan ylempään prässilinjaan oli se, että Klubi ei automaattisesti valunut kovin syvälle puolustamaan omissa, kun laituripari pakotti terävällä prässillään Ludon topparit tekemään nopeita ratkaisuja pallon kanssa puolessa kentässä. 5-2-3 blokki oli kompaktin tiivis. Välillä Ludogorets yritti murtaa sitä tuomalla tutusti yhden lisäpelaajan viimeiseen linjaan muodon muututtua 2-2-6:een. Välillä taas Piotrowski putosi pois linjojen väleistä alemmas keskimmäiseen tasoon, Witry nosti ylemmäs ja Tekpetey kavensi välikaistalle, mutta nuo rotaatiotkaan 2-3-5 rakenteen säilyttäen eivät hirveästi uhkaa avausjaksolla aiheuttaneet.

Pari kertaa avauskympillä Ludogorets avasi peliä alataskuista laitapakkien kautta ja Klubin laiturit olivat myöhässä. Ensin kuudennella minuutilla Verdon kierrätti ohi Hostikan ja Nedyalkov ei aikaillut, vaan tavoitteli selustasta Tisseraa, mutta Hoskonen kontrolloi juoksun hyvin yhdessä toisen sivutopparin kanssa. Pallo meni aina Hazardille asti, mutta tämä lahjoitti kulmapotkun sukellettuaan yli päätyrajan pallo sylissään. Yhdeksännellä minuutilla puolestaan Ludogorets tuli oikealta. Plastun kierrätti ohi Hetemaj'n Witrylle alataskuun eikä Perpa jaksanut kipittää sulkemaan avointa jalkaa. Witry syötti sivurajaa pitkin Brownen taakse, jonne kirmasi samaa kaistaa pitkin Tekpetey. Ludogorets sai ensi kerran luotua haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen leveyteen laiturille. Tekpeteyn matala keskitys oikealla jalalla kuitenkin päätyi suoraan Hazardin käsiin.

Noiden tilanteiden jälkeen piti odottaa noin vajaat puoli tuntia, kunnes jälleen 35 minuutin tienoilla vieraat tulivat jälleen laidoilta. Ensin Malik ahdisti puolessa kentässä Verdonia jättäen sillä kertaa Showin vain syöttövarjoon keskellä. Hostikka laskeutui Nedyalkovin mukana alemmas, mutta Verdon poimi välikaistalle kaventaneen Despodovin ja tämä jatkoi nätisti ulkosyrjällä laitakaistalle Nedyalkoville Soirin selustaan. Hostikka sai jotenkin hidastettua Nedyalkovin ja pakotti tämän kantapääjättöön taustakierron tehneelle Despodoville, jonka chippi boksiin 2v2-tilanteesta päätyi kuitenkin Hoskosen päähän. Tuo oli yksi ensimmäisistä kerroista, kun Ludogorets kunnolla esitteli tuttua laitapakki-laituri -kombinaatiopelaamista ja hyökkäsi hetkellisesti 2-2-6:lla. Minuutin päästä puolestaan Ludogorets pallotteli aikansa keskiympyrässä ja juoksutti alaviisikollaan Klubin yläkolmikkoa. Lopulta Plastun kierrätti alataskuun ja Hetemaj oli niin puhki, ettei vain jaksanut enää juosta alas ottamaan Witrya kiinni ja tämä sai edetä vapaasti HJK:n kenttäpuoliskolle. Väänänen kuitenkin hidasti hänet, mutta jätti samalla Caulyn auki muodon sisään. Lingman toki kavensi perässä, muttei saanut jalkaa suljettua. Cauly pelasi seinän Witryn kanssa ja luiskahti sitten Klubin pohjapelaajien välistä Brownen selustaan Tekpeteyn toimittua syöttöseinänä. Hän pääsi eristettyyn 1v1-tilanteeseen Brownea vastaan ja keskitti boksin reunalle, josta Tekpetey kiskaisi laukauksen päin Hazardia. Tuossa tilanteessa oli Ludogoretsin hyökkäyspelaaminen ytimekkäästi tiivistettynä eli laitapakit ja ylänelikko pelasivat näyttävästi yhteen nopean kombinaation ja pääsivät siten leveydestä iskemään. Cauly myös Roma-pelin tapaan ajautui laajalla säteellä operoidessaan tuossa tilanteessa laitakaistalle vaihtaen paikkoja laituri Tekpeteyn kanssa sulavasti seinäpelissä.

Pari kertaa Ludogorets onnistui löytämään HJK:n muodon sisästä 10-alueelta Tisseran, joka toimi igormaisena targettina ja jatkoi yhdellä kosketuksella palloja selustaan, mutta ajoitukset eivät noissa toimineet, vaan eräskin syöttö karkasi suoraan yli vasemman sivurajan. Luontaista yhteyttä Despodovin kanssa ei löytynyt kuten Thiagolla.

Ennakkoon suurin kysymysmerkki ottelussa oli se, että miten HJK prässäisi ylhäältä. Pyörittelin mielessäni monia vaihtoehtoja jo ennakkotekstissäni. Osviittaa korkeasta prässistä HJK antoi useampaan kertaan jo avauskympillä. Prässimuoto korkealta vaihteli kallellaan olevan 4-3-3:n ja 5-2-3:n välillä. Aggressiivisempi versio oli se, että wingbackeista Browne tuki korkeaa prässiä nostaen kiinni Witryyn ja jätti sivutoppari Raitalan 1v1-tilanteeseen Tekpeteyta vastaan. Tuo tapa oli sama, jota Rooma käytti vieraissa Ludoa vastaan toisella jaksolla. Hoskonen-Peltola-Soiri kolmikko täydensi puolustuslinjan luomalla 3v2-ylivoiman Tisseraa ja Despodovia vastaan eli alas jäi 4v3-ylivoima yhteensä. Ylempänä Hetemaj merkkasi oikean topparin Plastunin, Hostikka nosti kiinni Verdoniin, Malik laskeutui Showiin ja Väänänen-Lingman kaksikko merkkasi Piotrowskin ja Caulyn. Koko ajan joko Väänänen tai Lingman oli selkeästi Caulyn iholla tehden tälle pelaamisen puolustuslinjan eteen vaikeaksi. Nedyalkov jätettiin pitkälti auki painottomaksi laitapakiksi sivurajalle, koska Soiri ei tosiaan juuri ollenkaan noussut irti puolustuslinjasta, vaan selkeästi hänet oli ohjeistettu jäämään alemmas, koska valmennuksella ei ollut luottoa Peltolan 1v1-osaamiseen vieraiden vaarallisinta yksilöä Despodovia vastaan, joten siksi Soiri jäi puolustuslinjaan kontrolloimaan Despodovia ja vastaamaan tämän nopeuteen omalla vikkelyydellään. Aika hyvin Soiri lopulta pimensikin Despodovin eikä tämä saanut paljoa aikaan koko pelissä, joten siten kotijoukkueen pelisuunnitelma toimi. Mutta joo, sekä Despodov että Cauly olivat erityishuomion kohteina kuten pitikin, joten Koskela-Korkeakunnas oli läksyt tehnyt.

Välillä korkeassa prässissä roolitukset elivät sen mukaan, missä pallo oli. Jos se kierrätettiin Nedyalkoville, Hostikka ravasi kiinni tähän ja Malik liikkui Verdoniin. Lingman puolestaan hoiti Showin ja Väänänen palasi Piotrowskin luota Caulyyn puolustuslinjan etupuolelle. Hetemajkin saattoi puolestaan irrota Plastunista Piotrowskiin ja Browne palasi puolustuslinjaan luomaan 5v3-ylivoiman, joten tällöin sekä Plastun että Witry olivat auki painottomalla puolella. HJK kuitenkin pitkälti pyrki ohjaamaan Ludogoretsin pelinrakentelun oikeaan laitaan juuri sillä, että Despodov oli pihdeissä eikä tälle ollut järkevää syöttää negatiiviseen asentoon Soiria ja Peltolaa vastaan. Ja kun Ludo sitten yritti toiselta laidalta edetä, Browne irtosi puolustuslinjasta tukemaan prässiä ja tällöin tämän selustaan oli ajoittain edes mahdollista yrittää edetä, kun vastustajien wingbackien takana olevan tilan hyödyntäminen on ollut bulgarialaisten DNA:ssa, mutta aiemmin ennemminkin Despodovin laidalta. Muutaman kerran Witry ehtikin tuupata pallon eteenpäin sivurajaa pitkin ja Tekpetey putosi vastaan wingbackin selustaan syntyneeseen tilaan, mutta Raitala oli rautaa noina hetkinä voittaen ainakin kolme maakaksinkamppailua sivurajalla avausjaksolla eikä Tekpetey päässyt pyörähtämään ohi 1v1-tilanteista. Ennen peliä halusinkin nähdä Klubin sivutoppareilta tuollaista röyhkeyttä hetkellisissä 1v1-tilanteissa vieraiden laitureita vastaan ja Jugi sitä tarjosi. Peltolaa ei tietysti edes testattu, kun Soiri hoiti pitkälti Despodovin. Kertaalleen tosin 41. minuutilla Peltolakin joutui 1v1-tilanteeseen Despodovia vastaan, kun tälle saatiin pelattua pallo Soirin selustaan puolen kentän hyökkäyksessä, mutta Peltola puolusti miehekkäästi oman boksin reunalla estäen Despodovin etenemisen. Samoin 19. minuutin kieppeillä oli tilanne, että vieraiden rajaheittoa seuranneessa puolenvaihdossa Soiri otti joitain askelia irti linjasta kohti Nedyalkovia ja tämä käytti sen heti hyväksi tavoitellen Soirin takaa Despodovia, mutta Peltola selvitti keskiviivalla tuonkin kaksinkamppailun erheittä. Noiden kahden hetken lisäksi muita Soirin irtoamisia puolustuslinjasta eteenpäin ei mieleen juuri muistu kuin yksi, josta seuraavassa kappaleessa lisää.

Maltillisempi 5-2-3 versio oli sitten se, että Browne jäi soirimaisesti vain makaamaan alas kiinni vastustajan laituriin ja toppareilla oli 3v1-ylivoima Tisseraa vastaan. Malik ja pohjapari hoitivat keskellä Ludon keskikenttäkolmikon siten, että nämä olivat käytännössä miesvartioinnissa ja Hetemaj-Hostikka laituripari ravasi kahden tulen välissä toppareiden ja laitapuolustajien kesken kuten puolessakin kentässä puolustaessa. Välillä sitten Perpa tosiaan sai apuja Brownelta, mutta Hostikka ei juuri Soirilta pelisuunnitelman johdosta. Soiri irtosi puolustuslinjasta vain silloin, kun Hostikka oli toden teolla pelattu pihalle ja Nedyalkov olisi päässyt pidemmän matkan kuljettamaan estelyittä. Tuo 4-3-3 prässi toimi sikäli hyvin, että HJK sai useamman katkon sivurajalla aikaan avausjaksolla kuten Romakin, mutta ei päässyt riistämään siten yläalueilla, että se olisi päässyt haavoittamaan organisoimatonta puolustusta, koska usein pallo kuitenkin jäi Ludolle sivurajaheitoksi. Tosin yksi oikean laidan riisto noin 39. minuutilla tosin johti vetopaikkaan boksin reunalta, mutta lopputulema oli sama kuin Roman Pellegrinillä eli veto boksin ulkopuolelta oli kesy tai oikeastaan Hetemaj ei saanut edes vetoa aikaan, kun pallo vietiin jalasta. Tuo riisto aiheutui muuten ironisesti siten, että Soiri irtosi puolustuslinjasta suunnilleen vasta kolmannen kerran avausjaksolla irti ja sai katkottua Nedyalkovin edistävän syötön, kun Hostikka oli ollut kiinni Verdonissa. Hyvä tilanteentunnistus Soirilta, koska muuten Nedyalkov olisi turhan vapaasti päässyt kuljettamaan eteenpäin, kun Hostikka oli pelattu sen verran pihalle. Ne kerrat, kun Ludogorets puolestaan yritti purkaa korkean prässin pelaamalla alhaalta suoraviivaisesti selustaan kohti Tisseraa, Hoskonen-Peltola kaksikko selvitti moitteetta juoksukisoissa alaspäin.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Ludogorets oli odotetun hyvä ja Roma-pelin tavoin sai lähes kaikki vastustajan vastaiskut katki jo puolessa kentässä, kun 5v3-puolustusvalmius riitti hyvin Klubin yläkolmikkoa vastaan eikä Klubi päässyt oikeastaan kertaakaan yli keskiviivan, kun se riisti syvällä. Malik jäi myös pari kertaa aika yksin toppareita ja Showta vastaan painimaan purkupallosta keskiviivalla. Lisäksi vieraiden vastaprässääjät rikkoivat mm. Väänästä pari kertaa viisaasti ja yksi Brownen ristipallo Soirille Nedyalkovin selustaan puolestaan karkasi pitkäksi. Tuosta vastaiskusta olisi muutoin voinut tullakin jotain.

HJK pallollisena vs. Ludogorets pallottomana

HJK:n hyökkäysmuodosta ensipuraisu tuli puolestaan puolentoista minuutin tietämissä. Se rakensi alhaalta roomamaisesti 3-4-2-1/3-2-5:llä, mikä ei yllättänyt. Ludogorets puolestaan vastasi siihen paperiryhmityksen mukaisella kapealla 4-2-3-1 puolustusmuodolla aiempia lohkopelejään noudattaen, joten kumpikaan joukkue tuskin yllätti toistaan. Sekään ei yllättänyt, että kärki Tissera jätti keskitoppari Hoskosen jalan auki (kuten Igor Thiago jätti Smallingin) ja sen sijaan laskeutui lähelle toista pohjapelaajaa Väänästä, muttei kuitenkaan aina ihan iholle, kun hän myös prässäsi Hazardia jättäen täten Väänäsen ajoittain enemmänkin syöttövarjoon. Cauly vuorostaan hiipparoi Lingmanissa kiinni ja pakotti tämän putoamaan Peltolan vierelle, jos Lucas halusi rytmittää peliä. Laiturit Despodov ja Tekpetey olivat tutusti kapealla tukkimassa vastustajan sivutopparien syötöt välikaistoja pitkin eteenpäin vastustajan taskupelaajille eli tässä tapauksessa Hostikalle ja Hetemaj'lle. Korkealta prässätessä he iskivät jopa sivutoppareiden iholle kiinni ihan kuten aiemminkin ja puolessa kentässä antoivat sitten enemmän tilaa pitää palloa, joten sikäli tuokaan ei aiemmasta eronnut, mutta erona oli minusta se, että Ludogorets ei ensimmäisen puolen tunnin aikana vetäytynyt ihan niin herkästi puoleen kenttään kuin aiemmin, vaan yritti ottaa ylempää kiinni laitureidensa avulla ja se ehkä hitusen yllätti Klubin, kun avausvartilla tuli joitain syöttövirheitä. Hoskonen oli kerran töpeksiä pallon Tissaralle noin yhdeksän minuutin kohdalla louhikkokosketuksella ja hetkeä aiemmin Hazard avasi suoraan yli sivurajan tavoiteltuaan Peltolaa. Niinä hetkinä, kun Tissera prässäsi Hoskosta, keskikentän pohjalta Piotrowski nosti kiinni Väänäseen, jottei tälle saanut pelatuksi Tisseran taakse. Samoin jos Cauly välillä kutitteli Hoskosta, Show nosti pohjapelaajista ylemmäs, jottei ylimmän prässilinjan taakse jäänyt tyhjää tilaa, jonne HJK olisi voinut pelata. Viisasta pelinlukua kevytjalkaiselta Angolan maajoukkuemieheltä.

Ludogoretsin puolustuslinjakin oli odotetun kapealla ja laitapakit sijoittuivat välikaistoille Klubin laitureiden mukana, joten Roma-pelin tapaan Ludogorets jätti vastustajan wingbackit tyystin auki sivurajoille ja laitapakit irtosivat leveyteen vasta, jos ylempänä laiturit eivät ehtineet enää pelin alle. Malik puolestaan oli keskellä toppariparin kontrollissa. Usein työnjako oli se, että Plastun irtosi kamppailemaan pääpalloista, jos Klubi tavoitteli Malikia puolustuslinjan edestä ja Verdon seurasi vuorostaan enimmäkseen Malikin syvyysjuoksut.

Yksi kiintoisa piirre HJK:n rakentelussa oli se, että taskupelaajat Hostikka ja Hetemaj eivät tyytyneet olemaan pelaamattomissa välikaistoilla ylätaskuissa kuten Dybala ja Pellegrini turhan usein olivat tiiviin muodon sisässä, vaan esimerkiksi Hostikka hakeutui jo avausvartilla kahdesti laitakaistalle tyhjään tilaan ja avasi sitten alataskusta selustaan kohti Malikia ja Hetemajta. Tuolla tavoin hän pääsi pois Showin kahleista ja kun Soiri sitoi Nedyalkovin sekä Despodov ei huomannut noita liikkeitä, Hostikalla oli rutkasti tilaa Despodovin takana Soirin jättämässä tilassa, kun tämä nousi noina hetkinä selkeästi viimeiseen linjaan. Hetemaj puolestaan liikkeensä ansiosta pääsi monesti pois Tekpeteyn syöttövarjosta ja tultuaan palloa kohti kalasti vapareita suojaamalla Piotrowskia vastaan. Raitala myös oli tutun hyvä jalalla kyeten poimimaan Hetemaj'n välikaistalta. Tämä ei niinkään siis liikkunut leveyteen vielä avausjaksolla alempaa avatessa, vaan tuli vain pykälän alemmas vastaan. Pari kertaa hän myös kavensi Malikin alapuolelle kohdepelaajaksi ja sekin helpotti kotijoukkueen etenemistä vieraiden kenttäpuoliskolle, kun joko Raitala tai Peltola kykeni hänet löytämään keskiympyrästä puhkovalla syötöllä maitse. Tarpeen vaatiessa topparit nostivat pallon ilmassa kohti Malikia, joka kamppaili kohtalaisesti Plastunia vastaan ilmassa ja onnistui joitakin kertoja pudottamaan pallon omille puolessa kentässä ja HJK pääsi etenemään vieraiden puoliskolle.

Syvällä Ludogoretsin muoto oli niinkään odotettu eli 4-4-1-1, jolloin Cauly kerrallaan hiillosti joko Lingmania tai Väänästä eli kuten Roma-pelissä hän häiritsi aina toista pohjapelaajaa kerrallaan HJK:n puolen kentän hyökkäyksissä, kun isäntien hyökkäysmuoto oli 3-2-5. Tissera tyytyi kevyesti härnäämään toppareita ja peittämään yhä passeja enimmäkseen Väänäselle, kun Caulyn pihdeissä oli useammin Lingman. Noin 30 minuutin tienoilla Ludogoretsin tavallista aktiivisempi prässi tuntui hellittävän ja HJK:n toppareilla oli entistä enemmän aikaa pitää pelivälinettä hallussaan. Vaikka Lingman ja Väänänen olivat periaatteessa pelaamattomissa Ludogoretsin prässilinjojen puristuksissa, kyllä he Cristante-Matic kaksikkoon nähden pystyivät tekemään itsensä paljon paremmin pelattavaksi keskustassa aika ajoin ja myös heidän kauttaan HJK pääsi vaihtamaan painopistettä tai ylipäätään etenemään, koska molemmilla riitti liikettä kivasti eivätkä he tyytyneet olemaan ilman palloa, vaan todella halusivat sitä ja se oli mainiota nähdä.

Hyökkäyskolmanneksella HJK:n murtautumisvaiheeseen kuului se, että Huuhkajien tapaan välillä toinen väli- tai laitakaista ylimiehitettiin. Usein Hostikka kavensi Brownen ja Hetemaj'n lähelle ja Väänänen saattoi tulla mukaan vielä neljänneksi pelaajaksi hakemaan kombinaatiota, jolla edetä muodon sisään/selustaan ja hyökkäysmuoto oli täten 3-1-6 Lingmanin jäätyä alemmas Caulyn pihteihin. Huuhkajissahan mm. Lod tykkää nykyään kaventaa Kamaran avuksi samalle kaistalle ja mukana höynässä on Uronenkin sekä toinen hyökkääjistäkin, joten ajoittainen epätasainen kaistojen täyttö oli Klubinkin pelikirjassa helpottamaan murtautumista. Ja kun Hostikka liikkui vasemmalle, Soiri jäi entistä vapaammaksi painottomalle puolelle sivurajalle ja hänelle olisi terävillä puolenvaihdoilla voitu luoda monia kunnolla eristettyjä 1v1-tilanteita, mutta kovin vähissä ne olivat ja itsepintaisesti HJK yritti noina hetkinä, kun jokin kaista ylimiehitettiin, edetä sitä kautta läpi. Perpakin jokusen kerran käväisi puoliajan loppua kohden vuorostaan oikealla välikaistalla luomassa ylivoimaa, mutta vähemmistössä nuo hetket olivat Hostikan liikkumiseen verrattuna.

HJK käytti pitkälti samoja murtautumismalleja kuin Roma ja Betis eli sekin testasi selustan ja laitapuolustajien pitävyyttä. Hyökkäyskolmanneksella Malikin lisäksi Hetemaj ja Hostikka tekivät välikaistoilta repiviä syvyysaloitteita linjan taakse, joten Malik ei jäänyt niiden kanssa onneksi yksin, vaan Roman yläkolmikon tapaan Klubinkin yläkolmikko vuorotteli tilanteesta riippuen pystyjuoksujensa kanssa. Kuten todettua, avausvartilla Hostikka poimi alataskusta toverinsa kertaalleen. Malik kuitenkin otti pallon mukaansa kädellään ja toki Verdon tutusti seurasi juoksun hyvin. Hetemaj puolestaan 14. minuutilla painottomalta puolelta topparien taakse tyhjään tilaan kirmattuaan sai kyllä pallon kuoletettua rinnalla boksissa, mutta liike oli kohti kulmalippua ja kääntösyöttö luukulle Malikille katkesi toppareihin. Idea oli kuitenkin hyvä. Hostikan aloitteet hyökkäyskolmanneksella suuntautuivat niin laitapuolustajien kuin topparien taakse. Jos Soiri tai Browne esim. sai houkuteltua vastustajan laitapakin irtoamaan kapealta itseensä, Hostikka oli heti haavoittamassa monesti syntynyttä tilaa laitakaistalle kuten vaikkapa Pellegrinikin teki ja käytti täten hyväkseen vastustajan puolustuslinjaan repeytyneitä aukkoja, jotka siis aiheutuivat, kun wingbackit venyttivät sivurajoilla Ludogoretsin puolustusmuotoa ja keskikentän pohjapelaajat eivät vierailijoilta optimaalisesti tukkineet noita reikiä laitapakkien ja toppareiden välillä. Aika hyvin nuo juoksut kuitenkin kontrolloitiin milloin kenenkin toimesta, vaikka pistosyöttöjen ehkäisyssä Ludogorets oli heikko. Toki neljännellä minuutilla Plastun jäi vähän telineisiin, kun Hetemaj syötti laidasta Witryn taakse. Browne vei sisäkaistajuoksullaan mukanaan Show'n ja täten Väänänen jäi auki takaviistoon. Tämä siirsi vielä viereen ja Lingman ampui Malikin kautta pallon ohi maalin. Tuossa tilanteessa yhdistyi vasemman laidan ylimiehitys ja laitapuolustajan selustaan pelaaminen komeasti. Vain viimeistely ontui.

Mitä tulee puolestaan Malikin selustajuoksuihin, Verdon oli liian nopea ohitettavaksi ja tämä hoiti juoksukilpailut kotiin tyylikkäästi läpi avausjakson. Kertaalleen Hetemaj puolestaan oli kalastaa avausjakson loppupuolella vapaapotkun boksin reunalta, kun Raitala lähetti hänelle samaa kaistaa pitkin pystysyötön tunneliin ja Hetemaj juoksi vain eteenpäin sokkona pitäen samalla vapaalla kädellään vastustajan sisäpuolellaan, jotta hän itse ehtisi ottamaan pallon haltuun. Tuo oli pieni yksityiskohta, joka oli hieno havaita. Hetemaj ei vilkuillut taakseen, missä pallo on, vaan keskittyi vain vastustajaansa Piotrowskiin ja luotti, että Raitalan pystysyöttö Witryn taakse putoaa hänen juoksulinjalleen ja niin kävikin, mutta sitten haltuunoton jälkeen hän kuitenkin maakaksinkamppailussa menetti pelivälineen boksin kulmalla 1v1-tilanteessa eikä saanut haluamaansa vapaapotkua. Yhteenvetona voisi todeta, että selustapalloja HJK haki lähinnä silloin, kun niin Väänänen-Lingman kuin Perpa-Hostikka kaksikot olivat muodon sisässä pelaamattomissa ja toppareilla ei ollut muita vaihtoehtoja oikein kuin ylittää Ludogoretsin muoto ilmassa.

Kuten todettua, HJK:n wingbackit saivat odotetusti olla vapaina sivurajoilla ja varsinkin Brownen kautta HJK loi paljon uhkaa läpi ottelun, vaikka aika hyvin kyllä Witry irtosi aina leveyteen, jos HJK sai kierrätettyä tai pelattua pallon ilmassa ohi Tekpeteyn niin, ettei tämä voinut enää ehtiä ajoissa Browneen. Tekpetey ei kuitenkaan koskaan jättänyt tilanteita kesken, vaan tuli alas kurinalaisesti kuten aiemminkin, mutta hän ei niinkään liikkunut tukkimaan Witryn jättämää tilaa kuten Despodov oli tehnyt toisella laidalla viime peleissä Cicinhon pumpattua vastaan, vaan Tekpetey ennemminkin tuli vain yläpuolelta tuplaamaan Brownea tai merkkaamaan Väänäsen vierestä sen sijaan, että hän olisi tukkinut tilan Witryn takana, vaan sen tilan tukkiminen oli Piotrowskin tai Plastunin vastuulla tarvittaessa, joten sikäli Ludogorets oli ehkä hienoisesti muuttanut laitapuolustamistaan ja Tekpetey sai jäädä lepäämään jossain määrin vähän ylemmäs, vaikka aktiivisesti puolustamiseen osallistuikin, muttei valunut oman boksin reunalle saakka missään nimessä. Despodovin moraalia alaspäin ei puolestaan niin paljoa edes testattu, kun HJK hyökkäsi enimmäkseen Brownen laidalta.

Vaikka Tekpetey teki töitä alaspäinkin, silti HJK sai luotua monia 1v1-tilanteita Brownelle avausjaksolla, mutta Witry pärjäsi erinomaisesti häntä vastaan. Jonkun yksittäisen keskityksen Browne sai päätyrajalta aikaiseksi, mutta sekään ei omia boksista tavoittanut. Muutoin hän pysyi norjalaislaitapakin povitaskussa. Toki 28. minuutilla oli tilanne, jossa Raitala chippasi pallon yli Tekpeteyn ja Browne otti ensimmäisen kosketuksen rinnallaan muodon sisään ohi Witryn. Sen jälkeen Hostikka piti hetken taskussa palloa, kunnes hän vapautti Brownen Witryn selustaan jatkamaan liikettä, mutta tuossakin lopulta Witry ehti taklaamaan pallon irti Brownelta kuudentoista reunalla viime hetkellä. Brownelle pelattiin myös juoksupalloja Witryn selustaan, mutta silti aina tämä ehti pelin alapuolelle. Odotin, että pystysyötöt olisivat olleet ristipalloja oikealta sivutopparilta Peltolalta, mutta niitä antoikin enemmän Raitala lähes samaa kaistaa pitkin syvyyteen avoimella jalallaan puolesta kentästä sen sijaan, että tämä olisi lähettänyt ristipalloja Soirille kuten ennen peliä mutuilin.

Vaikka Soiria käytettiin vähemmän hyödyksi hyökätessä, silti tämän kautta HJK loi kaksi hyvää maalipaikkaa 1v1-haastoista. Kun kerran Ludogorets jätti wingbackit auki, oli näitä luonteva käyttää kuten Romakin teki. Ensin 27. minuutilla Peltolan yksinkertainen kierrätys ohi Despodovin tavoitti sivurajalta Soirin ja tämä lähti etenemään sivurajaa pitkin. Nedyalkov irtosi hidastamaan häntä, mutta Soiri pysyi pallossa ja sai oikean jalan sen verran auki, että sai syötettyä Nedyalkovin ja Verdonin välisestä aukosta kirmanneelle Hostikalle juoksupallon selustaan. Tämä sitten keskitti maalin eteen kuuteen metriin Hetemaj'lle, joka kavensi painottomalta puolelta hyvin tekopaikkaan, mutta valitettavasti Malik oli maalivahtina maaliviivalla pelastaen vieraat takaiskulta. 42. minuutilla puolestaan Soiri itse peippasi rajaheiton jälkeen tiensä päätyrajalle ohi alas laskeutuneen Despodovin, mutta myös Nedyalkovin ja sai käännettyä syötön niin ikään viiteen metriin, mutta Malik ei saanut kunnon osumaa palloon ja täten ennakkotekstissäni povaamana Soiri-Malik -kombo ei ihan saanut palloa lopulta maaliin, kun vielä Plastun heittäytyi hyvin eteen, mutta tuo oli juuri sellainen hyökkäys, jollaisia odotin näkeväni muutaman kappaleen enemmänkin enkä vain yhtä avausjakson lopussa.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa HJK ei ollut Ludogoretsin veroinen ja vieraat rokottivatkin yhdeksän minuutin jälkeen kotijoukkuetta. Maalia edelsi Hazardin pitkä avaus Witryn selustaan, mutta Browne ei aluksi päässyt palloon käsiksi, kun Witry voitti pääpallon. Kakkospallo toki jäi HJK:lle ja Browne sai levityksen laitaan, mutta avoin keskitys sivurajalta oli luokaton päätyen suoraan Nedyalkoville. Tämä syötti omassa boksissa Witrylle, joka sitten purki kohti Tekpeteyta ohi Perpan ja Lingmanin vastaprässin. Tekpetey hyökkäsi tutusti wingbackin jättämään tilaan ja sitä Raitalan olisi pitänyt olla tukkimassa, mutta hän jäi makaamaan topparilinjaan. Luulen, että hän oletti Tekpeteyn lähellä olleen Väänäsen hoitavan tilanteen, mutta Santerilla ei vain tossu riittänyt Tekpeteyn saalistamiseen ja tämä pääsi täten vapaasti kuljettamaan isoon tilaan. Ehkä Jugin olisi pitänyt vain tukea välitöntä vastaprässiä vaistojen mukaisesti ja irrota Tekpeteyn iholle estämään kääntyminen eikä luottaa Väänäseen. Tekpetey aikansa kuljetettuaan poimi keskeltä Caulyn, joka jatkoi ykkösellä selustaan ja Tissera viimeisteli Hazardin längistä pelin nollaan-yhteen. Hoskonen oli rahtusen myöhässä Caulyn jalan sulkemisesta ja Peltola puolestaan jäi muuta linjaa alemmas missaten paitsioansan. Varsinaista yhtä syyllistä ei täten takaiskuun mielestäni ollut. Harmillista, että Raitalan sattui jonkinlainen ajatuskatkos, koska kyllä hän muutoin puolusti mainiosti eteenpäin läpi avausjakson Tekpeteyta vastaan kuten jo ylempänä tuli monesti kirjoitettua.

Erikoistilanteet

Mitä tulee erikoistilanteisiin, niitä en ihan hirveästi jaksanut huomioida, kun kotiläksyt niistä olivat etukäteen kovin ohkaiset varsinkin kotijoukkueen osalta, mutta Klubin ensimmäisestä kulmapotkusta bongasin heti sen, että se käytti kuutta kohdepelaajaa kuten AS Roma ja samalla tavoin yksi kohdepelaajista jäi auki, kun Ludogoretsilla eivät vartioijat riittäneet. Vapaaksi jäänyt pelaaja oli etutolpan maastossa Browne, mutta Lingmanin sisäkierteinen pallo kaarsi lopulta koko pakan yli. Brownen ohella Perpa ja Peltola olivat valmiiksi vitosen alueella ja taaempana kolmikkona oli Soiri-Hoskonen-Malik. Lingmanille lyhyen variaation tarjosi Hostikka. Väänänen oli boksin ulkopuolella ja Raitala alimpana varmistamassa. Ludogoretsin aluepuolustusnelikko oli Tekpetey-Nedyalkov-Plastun-Show ja Klubin taaempaa kolmikkoa vartioivat Verdon (Malik), Piotrowski (Hoskonen) ja Witry (Soiri). Tissera puolestaan oli kulmalipun lähellä, Despodov kontrolloi Väänästä reunalla ja Cauly oli etualueella estämässä matalat keskitykset. Erona aiempaan oli se, että vartioijia oli kaksi vähemmän ja pelaajia siirretty estämään lyhyt variaatio, kun Cauly pystyi helposti etualueelta liikkumaan kulmalipulle luomaan 2v2-asetelman. Kompromissina noista neljästä aluepuolustajasta osa toimi samalla kuin vartioijina, kun Tekpeteykin seurasi Perpan liikkumista jossain määrin etutolpan maastossa ja Show puolestaan Peltolaa. Plastun ja Nedyalkov olivat sentään jykevinä toteemipaaluina paikoillaan. Klubin toisen kulmapotkun lopputulemana olikin se, että Plastun purki viidestä metristä ykköspallon pois ennen kuin Malik ehti juosta Hostikan keskitykseen.

Ludogorets puolestaan käytti Rooma-pelin tavoin 2+4 kohdepelaajaa. Tekpetey ja Tissera olivat vitosen alueella valmiiksi Klubin kolmea aluepuolustajaa (Raitala-Hoskonen-Peltola) vastaan ja taaempana oli 4v4-asetelma, kun Klubilla oli neljä vartioijaa (Väänänen, Hetemaj, Soiri ja Malik). Kohdepelaajat olivat Plastun, Nedyalkov ja pohjapelaajat. Cauly tarjosi Despodoville lyhyen variaation ja siksi HJK:n kolmesta muusta pelaajasta kaksi (Browne-Lingman) oli kulmalipun lähellä luomassa 2v2-tilanteen, kun puolestaan Hostikka jäi boksin reunalle. Kun aiemmissa peleissä Ludogoretsilla on ollut selkeästi vähintään kolme pelaajaa boksin ulkopuolella varmistamassa, nyt niitä oli vain kaksi (Verdon ja Witry), kunnes Cauly ehti ravata kulmalipulta boksin ulkopuolelle. Ensimmäinen kulmapotku kaarsi tutusti sisäkierteisenä viiteen metriin, mutta Hoskonen oli aluepuolustajista mies paikallaan putsaten kulman Nedyalkovin ja Showin edestä, joten tuttu suoraviivainen röyhkeys vihreäpaitojen kulmapotkuissa oli yhä läsnä.

[Salming]

2. puoliaika

Tauolla kumpikaan ei muutoksia systeemeihin tehnyt. Hiuksenhienona nyanssina olin havaitsevinani, että ennen tasoitusmaalia Soirilla oli vähän enemmän vapautta prässätä ylempää ja kymmenen minuutin aikana hän jättikin Peltolan pari kertaa 1v1-tilanteeseen sivurajalle, mutta kun Padt haki Despodovia pitkillä avauksilla, tarkkuus oli huono ja avaukset karkasivat yli sivurajan. Despodovhan sinällään on kyllä aiemmissa peleissä ollut toissijainen kohde pidemmille syötöillä, mutta nyt kun Igor oli vaihdossa, häntä tavoiteltiin ennemmin pitkällä pallolla kuin Tisseraa. Sen jälkeen, kun HJK tuli tasoihin, Soiri oli jälleen konservatiivisempi eikä pumpannut kiinni Nedyalkoviin niin herkästi, vaan makasi kiinni Despodovissa jälleen. 49. minuutilla puolestaan bongasin ensimmäistä kertaa 3-3-1-3 avausmallin, jossa Piotrowski putosi toppareiden väliin avaamaan peliä. Avausjaksolla niin ei tapahtunut toisin kuin Roomaa vastaan, joten ässä oli säästetty näemmä hihaan toiselle jaksolle. Tietenkään Väänänen tai Lingman ei lähtenyt seuraamaan häntä, vaan Malik prässäsi Piotrowskia noina hetkinä ja Klubin pohjapari peilasi Showin ja Caulyn. Heti ensimmäisellä kerralla, kun Piotrowski putosi topparilinjaan, Ludogorets saikin edettyä Klubin puoliskolle kontrolloidusti, kun Malik vielä tuolloin nukkui ja jäi kiinni Showiin, jolloin Perpa joutui irtoamaan Plastunin luota kohti Piotrowskia, mutta tämä ehti kääntyä helposti keskellä ilman prässiä ja kuljettamaan sitten itse lähes puoleen kenttään asti.

HJK:n pallollisessa vaiheessa puolestaan kävi ilmi se, että Ludogorets tyytyi johtoasemaan ja heti jakson alusta asti vetäytyi suosiolla puoleen kenttään puolustamaan eikä juuri ylhäältä ottanut kiinni kuten avausjakson ensimmäisen puolituntisen aikana tapahtui. Vasta tasoituksen jälkeen Ludogorets taas aktivoitui prässäämään ylempää ja korkea prässi tuottikin heti 57. minuutilla varoituksen Raitalalle, kun hän otti harvinaisen louhikkokosketuksen ja liukui sitä paikatessaan Tekpeteyn jaloille.

Koska Ludogorets oli entistä tiiviimpi paketti, Klubin taskupelaajista Hetemajkin alkoi hakeutua hostikkamaisesti pelattavaksi leveyteen Brownen jättämään tilaan irti Piotrowskista ja pääsi pari kertaa alataskusta chippaamaan pelivälineen eteenpäin Witryn selustaan kohti Brownea, mutta nuo eristetyt 1v1-tilanteet eivät vieläkään tulosta Brownen laidalta tuoneet. Sen sijaan heti puoliajan alussa Hazardin yksi pitkä avaus tavoitti Brownen, kun tämä voitti ensimmäistä kertaa selvästi juoksukilpailussa/kaksinkamppailussa Witryn ja punnersi väkisin ohitse puolittaiseen läpiajoon, mutta viimeistely päätyi suoraan Padtin syliin. Malik olisi ollut vieressä vapaana puttaamaan tyhjiin, mutta Browne teki itsekkään ratkaisun. Mutta joo, tuo oli ensimmäinen kerta, kun Witry selvästi vuoti Brownea vastaan.

Yhtenä uutena elementtinä toisella jaksolla HJK:n hyökkäämisessä olivat myös Peltolan ristipallot auki olleelle Brownelle. Odottelin niitä jo avausjaksolla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sen sijaan Raitala ei kirjanpitoni mukaan jakanut yhtäkään ristipalloa Soirille, vaikka tämä avausjakson tapaan oli monesti ypöyksin oikealla sivurajalle Klubin houkuteltua Ludogoretsin muodon toiseen laitaan. Jugin ristipallojen puute Soirille oli ainoa pettymys kotijoukkueen monipuolisessa hyökkäämisessä. Lingman toki keskeltä antoi jokusen puolenvaihdon Soirille, mutta ne karkasivat osoitteettomiksi pitkälti taivaalle. Toki jakson alussa Lingman antoi yhden hyvän ristipallon Peltolan tonteilta Brownelle ja tämä kuoletti pallon näppärästi, mutta yhtä nopeasti Witry oli jo ehtinyt irrota leveyteen puolustamaan häntä eikä Browne edes yrittänyt haastaa 1v1, vaan pudotti viereen Väänäselle, jonka välikaistakeskityksen kohti Soiria Nedyalkov putsasi taka-alueelta. Muutoin hetket, kun Lingman putosi muodon ulkopuolelle pois Caulun kahleista, peliä edistävät teot toppareiden lähettyviltä olivat vähissä ja hän vain kierrätti palloa rutiininomaisesti sivuttain. 67. minuutilla puolestaan Lingman jatkoi muodon sisästä pelivälineen leveyteen Brownelle, jonka 1v1-haasto tuotti sillä kertaa sentään kulmapotkun. Mutta palatakseni Peltolaan, 51. minuutin ristipallo kariutui Brownen surkeaan haltuunottoon. Hän oli niin hapoilla kaiketi edellisistä spurteistaan, että pallo karkasi saman tien jaloista. 77. minuutilla puolestaan ristipallo karkasi suoraan harakoille, kun pallossa oli ihmeellinen jenga, mutta idea oli hyvä ja siitä pisteet, vaikka mikään toiviomainen puolenvaihtaja Peltola ei vielä ole.

Yhä edelleen HJK:n hyökkäämisessä näkyi varsinkin vasemman laidan ylimiehitys ja 48. minuutilla Lingman-Browne-Hetemaj-Hostikka nelikko sahasi Ludogoretsin laidalla nippuun. Browne syötti alempaa Hostikalle, joka imi Piotrowskin itseensä. Witry puolestaan kontrolloi katseella Hetemajta leveydessä. Tekpetey puolestaan jätti vähän kesken juoksunsa alaspäin ja täten Browne pääsi haavoittamaan jälleen laitapakin ja topparin väliin syntynyttä tilaa, kun Piotrowskikaan ei sitä rakoa ollut tukkimassa. Hostikka poimi juoksun ja Browne ampui ohi takakulman.

Peliminuutit 60-70 olivat ehkä pienoista suvantovaihetta ja niistä jäi mieleen lähinnä se, kuinka ensin 63. minuutilla Raitala söi negatiivisessa transitiossa oikealle laidalle vaihtaneen Despodovin ja blokkasi tämän laukauksen vastaiskun päätteeksi. Pari minuuttia myöhemmin puolestaan Peltola vuoti pahoin Caulya vastaan 3v3-vastahyökkäyksessä ja osoitti, että nopeutta pitää kyllä yhä kehittää rutkasti ja samoin kovuutta, koska pääkatsomon edessä Cauly heitteli Peltolaa kuin likaista lakanaa tullessaan tätä kylkeen ennen Rickin syötön vastaanottamista, mutta isäntien onneksi Hoskonen oli viimeisenä lukkona ja nappasi Tisseralta pallon pois boksin tuntumassa. Tuossa tilanteenvaihdossa avausmaalin tapaan nätisti maltilla Ludogorets puhkoi vastaprässin muutamalla siirrolla ennen vastaan tulleen laiturin löytämistä keskiviivan tuntumasta vastustajan wingbackin jättämästä tilasta ja Peltola epäonnistui tuolla kertaa Soirin jättämän tilan tukkimisessa.

Vaihtoruletti tosiaan alkoi tunnin kohdalla. Ensin Rick korvasi laiturina Tekpeteyn ja Despodov vaihtoi oikealle laidalle. Petyin siihen, koska ehdin nähdä häntä täten vain vartin sillä puolella kenttää, jossa itse istuin. Hetkeä myöhemmin Olusanya korvasi piikissä Malikin. Ludogorets teki kaksi vaihtoa lisää 70. minuutilla. Igor korvasi piikissä Tisseran ja Nonato keskikentällä Show'n. Klubi teki oman tuplavaihtonsa parin minuutin päästä. Yläkolmikon laiturit vaihdettiin tuoreisiin miehiin ja sen jälkeen ylin kolmikko olikin muodossa Olusanya-Radulovic-Boujellab. 80. minuutin kohdalla Despodov vaihtoi viideksi minuutiksi takaisin vasempaan laitaan silmieni eteen, kunnes sitten viimeisiksi minuuteiksi hänet korvasi Naressin Pedro, joka tuli sisään oikealle ja Rick palasi vielä uudelleen vasemmalle loppuhetkiksi. HJK ei enempää vaihtoja tehnyt.

Ludogoretsin 70. minuutin vaihdot tuottivat heti lähes tulosta, kun vain minuutin kentälläolon jälkeen Igor Thiago löytyi kohdepelaajana toppareiden edestä ja hän jatkoi pallon viereen vastaliikkeen tehneelle Despodoville, mutta Hazardin vastaantulotorjunta pelasti HJK:n. Klassinen Thiagon ja Despodovin välinen yhteistyö oli hieno todistaa edes kertaalleen livenä, vaikka vasemman jalan sijoitus kestikin liiaksi ja Hazard ehti peittämään vedon mainiosti. Tuossa tilanteessa Ludogorets hyökkäsi vaihteeksi 2-2-6:lla, kun Nedyalkov tuki yläviisikkoa eikä Hostikka jaksanut enää ravata sulkemaan jalkaa, joten syöttölinja Igorille oli täten auki ja Hoskosen pumppaus jäi tekemättä, kun hän joutui keskittymään Caulyn hämäysjuoksuun, mutta tämä päästikin pallon lävitseen jatkaen joka puolella dominointiaan tuolla tavoin. Raitala puolestaan luonnollisesti joutui poistamaan suuremman uhan eli Igorin laukauksen keskeltä ja jättämään Despodovin auki pienempään kulmaan, mutta Hazard hoiti tämän. Samalla peliminuutilla oli myös toinen kerta, kun Thiago toimi kohdepelaajana. Cauly laskeutui keskikentän pohjalle ja Nonato nousi hänen tilalleen vasemmalle välikaistalle. Cauly puhkoi tarkalla syötöllä kk-linjan, kun paine pallolle jäi puuttumaan. Igor jatkoi yhdellä kosketuksella viereen Nonatolle ja tämä murtautui vastaliikkeellä vetopaikkaan, mutta Hazard torjui vasemman jalan maanuoliaisen. Tuo tilannekokonaisuus oli ainoita hetkiä, kun 10-alueen puolustaminen selkeästi epäonnistui, mutta muutoin puolustus- ja keskikentän linjan yhteistyö pallottomana toimi. Toisaalta kun Igor ei avauksessa ollut, Ludogorets ei niin innokkaasti edes pyrkinyt löytämään Tisseraa, vaan välikaistoilla häärännyttä Caulya, mutta tämän kääntymiset HJK:n kk-linja esti aika hyvin missä Cauly ikinä sitten hääräsikään melko vapaassa roolissaan. Samoin Igorin ollessa vaihdossa pitkät avaukset alhaalta ohi prässin puuttuivat pelikirjasta ja bulgarialaiset pyrkivät etenemään lyhytsyöttöpelillä. Toki HJK:n prässikin siihen antoi mahdollisuuden, kun laiturit ravasivat niin paljon kahden tulen välissä eikä vastassa ollut roomamainen koko kentän miesvartiointi.

Hetki noiden kahden tilanteen jälkeen puolestaan jäi mieleen se, kuinka Piotrowski loi vaihteeksi ristipallolla laadullisen ylivoimatilanteen Rickille vasemmalle Soiria vastaan, mutta tämä pysyi hyvin kyydissä mukana ja sai estettyä päätyrajakeskityksen. Päätösvartilla Ludogorets vetäytyi vähän enemmän taas suosiolla puoleen kenttään 4-2-3-1:een ja jätti ylänelikkonsa 4v5-alivoimaiseksi HJK:n alaviisikkoa vastaan. Myös HJK:n prässitaso oli maltillinen ja wingbackit makasivat puolustuslinjassa luoden sinne 5v3-ylivoiman, kun Brownekaan ei jaksanut enää puolustaa eteenpäin tuossa vaiheessa iltaa, vaan tuoreet laiturit Olusanya ja Boujellab saivat kunnian ravata kahden tulen välissä Ludon topparien ja laitapakkien kesken. 76. minuutilta jäi kuitenkin muistioon se, että Piotrowski vaihteeksi putosi hakemaan palloa toppareiden välistä, mutta tuolloin puolen kentän hyökkäyksessä. Verdon syötti viereen ohi Radulovicin ja tämä jatkoi liikettään kohti puolalaista, mutta kovin helposti päästi tämän sitten ohitseen kuljettamaan muodon sisään. Tuo oli heikosti puolustettu, kun Radulovicilla oli kuitenkin tuoreemmat jalat. Piotrowski pääsi täten poimimaan rauhassa oikealta välikaistalta Nonaton, joka oli ikään kuin ottanut hänen paikkansa yläviisikossa hetkellisesti. Väänänen oli pelattu ulos, kun hän joutui puolustamaan eteenpäin Radulovicin vuodettua ja täten Nonato puolestaan ylätaskusta sai jatkettua pallon estelyittä leveyteen Despodoville, joka sai 1v1-tilanteessa Raitalaa vastaan jalan auki ja keskitti takaviistoon. Thiago päästi pallon lävitseen ja Nonato tykitti päin Peltolaa boksin sisästä. Komea hyökkäys, jossa yhdistyi Ludogoretsin tavaramerkkipiirteistä Piotrowskin putoaminen toppareiden väliin ja laadullisen ylivoimatilanteen luonti laiturille, vaikka Raitalakin on hyvä mies potkimaan palloa, mutta Despodov vielä rahtusen laadukkaampi.

Minuutti tuon jälkeen Klubi hyökkäsi tutusti ylimiehittäen vasemman laidan ja jättäen painottomalle puolelle käytännössä vain Soirin, kun Boujellabkin kavensi keskikaistalle huolehtimaan puolustusvalmiudesta, kun sillä kertaa molemmat pohjapelaajat, Olusanya, Raitala ja Browne taisivat olla viisikkona syöttelemässä toisilleen vasemmalla puolella viheriötä. Lopulta Raitala uskalsi jälleen olla pallossa tarpeeksi lähellä vastustajan prässilinjaa poimiakseen välikaistalta omalta paikaltaan Olusanyan, joka piti Plastunin hyvin selässään ja imi pelaajia lähemmäs itseään, kunnes hän pudotti Lingmanille ja tämä käänsi heti leveyteen, jossa oli tutusti yksin Browne. Sillä kertaa Witry ei ehtinyt kapealta ajoissa liikkua estämään keskitystä, joka löysi toppareiden välistä Radulovicin ja tämä puski maan kautta päin Padtia. Browne olisi voinut myös syöttää Väänäselle, joka teki heti Lingmanin syötön jälkeen haavoittavan juoksun Witryn ja Plastunin välisestä aukosta pystyyn, mutta ilman muuta oikea valinta oli keskittää, kun siitä syntyi noin hyvä maalipaikka. Mitä tulee vielä Raitalaan, hän tosiaan toteutti samaa kuin Mancini Romalle eli uskalsi pitää palloa riittävän lähellä Ludogoretsin ylimpiä prässääjiä ja haastaa myös Tekpeteyta/Despodovia/Rickia pystyäkseen antamaan helpomman syötön muodon sisään ja se oli kullanarvoista HJK:n pyrkimyksille edetä kombinaatioiden kautta.

Pari minuuttia myöhemmin puolestaan Browne hassutti uudelleen Witryn, mutta sillä kertaa oikein kunnolla, kun tämä rynni ohi pallosta sivurajalla ja liukastuikin, joten Browne pääsi Raitalan kierrätyksestä etenemään sivurajaa pitkin vapaasti hetken aikaa, kunnes Piotrowski kavensi tukkimaan tilan laitapakin takana, mutta Browne harhautti puolalaisenkin leikkaamalla keskustaan ja poimimalla sitten välikaistalta Olusanyan, joka maltilla siirsi vielä toiseen aaltoon Peltolalle. Kun kerran Padt oli hörpännyt pari kaukolaukausta Betisia vastaan, oli hyvä idea Matilta ampua 20 metristä, mutta maanuoliainen blokattiin kulmapotkuksi.

80. minuutilla Ludogorets eteni vaihteeksi alataskusta Witryn kautta. Olusanya ei ehtinyt sulkea jalkaa, joten Brownen piti irrota vastaan ja Witry pelasi selustaan, mutta Raitala tukki hyvin tilan Rickilta ja selvitti eristetyn 1v1-tilanteen päätyrajalla mainiosti hankkien vielä maalipotkun kotijoukkueelle. Ammattimainen teko ja tuo oli ensimmäinen tilanne sen jälkeen, kun Rick ja Despodov olivat vaihtaneet laitoja siten, että Despodov pääsi vielä hetkeksi takaisin alkuperäiselle paikalleen vasemmalle.

Hetken päästä HJK loi loistavan paikan toisessa päässä kenttää. Ludogorets vetäytyi yhä suosiolla puoleen kenttään ja jätti sivutopparin jalan auki. Niinpä Raitala tavoitteli suoraviivaisesti selustasta Radulovicia, kun muut syöttövaihtoehdot olivat tukossa. Plastun kuitenkin jatkoi hyviä otteitaan ilmassa voittaen ykköspallon ja estäen selustan vuodon. Kakkospallossa oli kuitenkin Olusanya ja HJK eteni hyökkäyskolmannekselle. Boujellab oli kaventanut oikealta laidalta hostikkamaisesti vasemmalle välikaistalle Olusanyan seuraksi ja piti palloa hetken aikaa hyvin, kunnes Väänänen tuli viereen leveyteen. Tämä houkutteli hieman Witrya itseensä ja pelasi sitten takaisin välikaistalle Boujellabille, jonka näppärä syöttö kimpussa olleiden pohjapelaajien välistä tavoitti Olusanyan ja tämä haavoitti Witryn ja Plastunin välistä tutun isoa aukkoa, mutta viimeistely vasurilla boksin sisästä meni niukasti ohi takakulman. Loistava hyökkäys, jossa yhdistyi vapaan sivutopparin käyttö, selustan pitävyyden testaus, välikaistan ylimiehitys ja lopuksi laitapuolustajan ja topparin välisen aukon haavoittaminen eli etukäteen scoutatut asiat. Vieraiden puolustus oli vähän organisoimaton, kun molemmat pohjapelaajat olivat kiinni Boujellabissa ja senkin HJK oli hyödyntää.

83. minuutilla Ludogorets hyökkäsi tutulla 2-3-5 rakenteella puolessa kentässä. Boujellab hidasti ensin Nedyalkovin etenemisen alataskusta ja pakotti palautukseen Verdonille. Hän ei täten ehtinyt enää prässätä topparia, joka mursi ylimmät prässilinjat maitse poimiessaan Despodovin välikaistalta. Cauly oli tyypilliseen tapaansa vaihtanut paikkoja hetkellisesti laiturin kanssa ja oli leveydessä, kun Despodov oli muodon sisässä. Peltola kuitenkin pumppasi erinomaisesti vastaan ja tökkäsi pallon pois Despodovin jalasta. Sen jälkeen Lingman näytti samaa suoraviivaisuutta tilanteenvaihdossa kuin Huuhkajissakin parhaimmillaan ja vapautti korkealla olleen puolustuslinjan taakse Radulovicin läpiajoon. Padtin vastaantulo ja jalkatorjunta kuitenkin esti voittomaalin synnyn. Toki Verdonkin ehkä vähän pääsi häiritsemään takaa päin, mutta parempaan viimeistelyyn olisi pitänyt kyetä. Tuo olikin sitten illan ainoa juoksukisa, jossa Verdon jäi telineisiin Klubin kärkiä vastaan.

Päätöskympiltä jäi mieleen se, kuinka Ludogorets haki voittomaalia 2-2-6 hyökkäysmuodolla. Nedyalkov teki pari perättäistä taustakiertoa ja pelasi välikaistalla olleen pelaajan kanssa nopean kombinaation kuten tavallista, mutta maanuoliaiskeskityksistä ainakin toinen pysähtyi Peltolaan viidessä metrissä ja toisen taisi purkaa Väänänen. Varsinaisen peliajan loppuhetkillä puolestaan Boujellab kahden tulen välissä ollessaan ei ehtinyt kirmata kiinni enää Verdoniin ja tämä pääsi kuljettamaan yli puolen kentän lähettäen sitten ristipallon Witrylle, joka oli vuorostaan noussut laitapakeista ylemmäs. Browne vuoti sillä kertaa 1v1-puolustamisessa ja Ludogorets hyödynsi haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen. Keskitys tavoitti boksista Thiagon, joka jatkoi näppärästi kantapäällä boksin reunalle, josta Nonato ampui vasurilla hiuksenhienosti ohi takakulman yleisön kohahtaessa. HJK:n viimeinen maalipaikka oli puolestaan 89 minuutin haminoissa, kun Hazard lähetti pitkän avauksen kohti selustaa, mutta Plastun vei taas pääpallon, mutta HJK oli kakkospallossa jälleen terävänä. Väänänen nappasi sillä kertaa pelivälineen ja ampui sitten suoraan liikkeestä kaukolaukauksen ohi alakulman.

Lopuksi pitää käydä läpi tietysti vielä muutama erikoistilanne. HJK:n kulmapotkuissa pisti silmään se, että avausjaksoon verrattuna Browne oli siirretty etualueelta vielä lähemmäs kulmalippua luomaan sinne 3v2-ylivoima ja varsinaisia kohdepelaajia jäi täten viisi. 68. minuutin kulmapotkussa vitosen alueella valmiiksi olleista pelaajista Hetemaj irtosi sen verran paljon Hostikan keskitystä vastaan, että Tekpeteyn aluepuolustajana korvannut Rick ei viitsinyt lähteä pois vitosen alueelta sentään kuten Perpa, joten tämä sai rauhassa puskea etualueelta, mutta nikkaus meni ohi takakulman. 80. minuutilla puolestaan Soiri karisti hyvin oman vartioijansa Piotrowskin, mutta Boujellabin keskitys kaarsi yli hänen päälakensa takatolpalla. Tuo keskitys putosi sinne, jossa Dybalakin oli mm. aina auki lohkon avauspelissä, joten videoita oli katsottu.

Mitä tulee sitten 1-1 tasoitusmaaliin sivuvapaapotkusta ajassa 54:33, Hostikka ja Lingman olivat pallolla kuten kulmapotkuissa. Kohteita oli neljä (Hetemaj, Malik, Hoskonen ja Peltola) + etualueella Browne, jolle oli koitettu pelata yksi variaatio jo avausjaksolla tuloksetta, joten nyt valintana oli suora sisäkierteinen pallo. Väänänen oli reunalla, mutta kulmiin verrattuna Soiri alempana varmistamassa Raitalan kanssa. Ludogoretsin sivuvapaapotkujen puolustaminen erosi Roma-pelistä siten, että kohdealueella oli jopa kahdeksan pelaajaa seitsemän sijasta, kun vapaapotku oli niin läheltä omaa maalia. Lisäksi tuo kahdeksikko oli jaettu ikään kuin kahteen tasoon eli viidessä metrissä seisoi neljän miehen linja vähän kuten kulmapotkuissakin ja heidän yläpuolellaan olivat sitten toiset neljä vihreäpaitaa. Hostikan pallo putosi kivasti viiden metrin linjaston etummaisimman pelaajan Nedyalkovin etupuolelle, johon juoksi Hetemaj ja nikkasi pallon takakulmaan. Ylemmistä neljästä pelaajasta Tekpetey ei ihan yltänyt keskitykseen etualueelle, vaan se tuli Perpalle asti. Lisäajan sivuvapaapotkussa puolestaan kahden muuripelaajan takana oli yksi pelaaja boksin reunalla ja kohdealueella seitsemän pelaajaa, joten kun vapari tuli kauempaa, silloin puolustustapa oli sama kuin Romaa vastaan. Lingmanin keskitys jäi kuitenkin juuri boksin reunalla olleen Nonaton jalkaan ja pisteet tasattiin maalein 1-1.

Ottelun jälkeen odottelin tovin muiden katsojien poistumista ruuhkien välttämiseksi. Olin ottelun aikana nauttinut kokikseni loppuun, joten oli tarpeellista käydä vielä WC:ssä ennen pimenevään syysiltaan siirtymistä. Ennen kotimatkaa piipahdin luonnollisesti lähimmässä Alepassa, josta mukaan tarttui tuttu iltapalakombo juotava jogurtti (mansikka), vesipullo ja yksi Kinder Bueno -patukka. Paluumatka sujui ongelmitta alustavasti tätä tekstiä näpyttäen ja musiikkia kuunnellen, kunnes puoli yhden maissa olin kohteessa. Uni ei kuitenkaan maittanut fantastisen eurokokemuksen jälkeen, joten selasin puhelinta kahteen saakka ennen nukahtamistani tyytyväisenä. Kiitokset molemmille seuroille unohtumattomasta eurooppalaisesta illasta.

Yksilöt

Hazard oli maalissa maailmanluokkaa. Pitkistä avauksista selustaan yksi tavoitti Brownen ja syöttöpiste olisi napsunut, jos tämä olisi osannut viimeistellä. Lähitorjunta Despodovin maalipaikkaan jäi läheltä nähtynä hyvin mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vastaantulo oli päättäväinen. Kauempaa tulleet laukaukset hän koppasi hyvin, vaikka pudottikin ne ensin eteensä hallitusti, mutta lähellä ei ollut bulgaareja, joten se oli turvallista. Raamikas olemus huokui luottamusta. Toppareista Raitala oli manciniroolissaan pallollisena erinomainen puhkoen monesti kk-linjan maitse. Jäin kaipaamaan vain ristipalloja Soirille eristettyihin 1v1-tilanteisiin, mutta muuten en moiti pallollisesta suorittamisesta. Pallottomana hän oli niin ikään rautaa jyräten Tekpeteyn kanveesiin jo kolmesti sivurajalla avausjaksolla tämän hakeuduttua palloa vastaan Brownen selustaan. Ainoa miinus tuli avausmaalin nukahduksesta, kun olisi pitänyt vain puolustaa eteenpäin normaalisti eikä luottaa Väänäseen. Hoskonen oli ihan OK viimeinen lukko negatiivisissa tilanteenvaihdoissa avausmaalia lukuun ottamatta ja nappasi mm. Tisseralta pallon jalasta toisella jaksolla kerran arvokkaasti. Ilmassa hän oli vahva, mutta pallollisena virhealtis, vaikka selvisikin vain yhdellä kauhunhetkellä avausjaksolla, mutta jos Ludogorets olisi prässännyt häntä enemmän eikä aina jättänyt vapaaksi keskitopparina, ongelmia olisi voinut tulla kierrättäessä enemmän. Peltola puolestaan oli pallollisena kohtalainen. Ei hän ihan niin lähelle uskaltanut kuljettaa prässiä kuin Raitala, vaan lähetti syöttönsä selvästi isommalla marginaalilla, joten tarkkuuskin vaihteli. Pallottomana avausmaalissa hän jäi ei-kenenkään-maalle kuten V Sportin studiossakin oli mainittu. Lisäksi toiselta jaksolta jäi mieleen se negatiivinen transitio, jossa Cauly riepotteli häntä juoksukisassa kylki kylkeä vasten tylysti ja Peltolan askeleet vähän sekosivat. Organisoidummissa puolustushetkissä sen sijaan hän oli mies paikallaan niinä hetkinä, kun Soiri uskalsi jättää hänet 1v1-tilanteeseen esim. Despodovia vastaan ja muutamat keskitykset hän myös siivosi varmasti.

Wingbackeista Soiria oli ohjeistettu olemaan konservatiivisempi prässäämään ja jäämään mieluummin Despodoviin kiinni. Pimennys onnistui aika kivasti ja Kirilin väläytykset olivat vähissä eikä Soiri vuotanut häntä vastaan. Pallollisena Soiri onnistui avausjaksolla kahdesti luomaan uhkaa 1v1-haastoista, joten niitä olisi ollut kiva nähdä toisellakin jaksolla, mutta hän jäi pelin ulkopuolelle painottomalle puolelle, kun HJK vyöryi yhä vahvasti Brownen laidalta ja Soiria hyödynnettiin vielä vähemmän kuin avausnelivitosella, mikä oli harmi, koska potentiaalia olisi ollut kyykyttämään vielä kerran ainakin Nedyalkovia. Kokonaisuutena esitys oli minusta roolitus huomioiden hyvä. Browne puolestaan tuki korkeaa prässiä selvästi aggressiivisemmin pumpaten kiinni Witryyn tasaisin väliajoin päätösvarttia lukuun ottamatta, jolloin voimat oli jo viety. Prässit olivat teräviä, kun niitä sai ihastella yläkatsomon edessä avausjaksolla. Pallollisena hänelle luotiin lukuisia 1v1-tilanteita, kun mies kerran oli odotetusti auki aina sivurajalla, mutta vasta toisella jaksolla haastot alkoivat tuottaa tulosta johtaen läpiajoon ja Radulovicin puskupaikan petaukseen. Pallottomana avausjaksolla hän selviytyi hyvin syvällä puolustaessa, mutta toisella jaksolla tuli pari pientä lepsusta 1v1-puolustamisessa laitakaistalla, mutta kaikkia keskityksiä ei toki voi estää ja kokonaisuus oli positiivinen.

Keskikentän pohjalla Lingman oli Caulyn pimentämänä, mutta liikkeensä ansiosta pystyi rytmittämään kuitenkin jonkin verran hyökkäyspelaamista eikä se täysin ollut sivutoppareiden harteille, kun Lucas putosi muodon ulkopuolelle säännöllisesti irti kahleista ja toisaalta myös jokusen kerran sivutoppareiden syöttötaito riitti poimimaan hänet ylimpien prässilinjojen välistä, josta Lingman jatkoi puolenvaihtoja wingbackeille. Puolen kentän hyökkäyksissä hän myös ajautui kombinaatiopeleihin vasemmalle laidalle jonkun verran, vaikka Väänänenkin siellä jo oli. Pallottomana hän syvällä esti Caulyn kääntymisiä välikaistalla ja ylempää prässätessä pallon sijainnista riippuen merkkasi Showin tai Caulyn ollen kuitenkin aina kartalla omasta suorasta vastustajasta kiitettävästi. Väänänen puolestaan ylempää prässätessä pitkälti vuorotteli Caulyn ja Piotrowskin välillä ja syvällä tukki Lingmanin tapaan välikaistaa. Jos Hetemaj ei jaksanut kahden tulen välissä sulkea enää Witrya, silloin Väänänen kavensi laitaankin jopa. Hän meni tilanteisiin lujaa ja oli jämpti kaksinkamppailuissa maassa. Pallollisena hän oli enimmäkseen Tisseran syöttövarjossa, mutta tuli sieltä hyvin pois monituista kertaa. Hyökkäyskolmanneksella hän kavensi voimakkaasti jopa laitakaistalle asti helpottamaan kombinaatiopelaamista muodon sisässä ja teki myös välikaistaa pitkin pari repivää juoksua puolustuslinjan aukoista pystyyn. Syöttötaito oli hyvä. Pieni miinus on annettava siitä, että avausmaalissa tossu ei riittänyt alaspäin Tekpeteyta vastaan ja Caulystakin hän jäi pari ratkaisevaa askelta jälkeen.

Yläkolmikosta Malik oli yritteliäs tehden syvyysjuoksuja tasaisesti, mutta Verdon oli liian nopea ohitettavaksi ja Plastun puolestaan ilmassa paha vastus, vaikka pari-kolme kertaa Malik onnistui avausjaksolla pidemmän avauksen omille pudottamaan. Hyökkäyskolmanneksella hän enimmäkseen odotteli palloa keskellä ja kertaalleen Soirin esityöstä pääsi ampumaan viidestä metristä, mutta Plastun oli tiellä. Hän itse puolestaan oli kahdesti omien pelaajien laukausten eli Lingmanin ja Hetemaj'n tiellä epäonnisesti. Pallottomana hän keskiblokissa pimensi Show'ta kohtalaisesti ja ylempää prässätessä välillä irtosi Verdoniinkin, mutta riistoja ei oikein tullut. Laitureista niin Hostikka kuin Hetemaj tekivät älykkäitä pystyjuoksuja puolustuslinjan aukoista ja lisäksi varsinkin Hostikka kavensi luomaan tasa- tai ylivoimaa vasemmalle laidalle aika ajoin organisoiduissa hyökkäyksissä. Hostikka myös alempaa avatessa jo avausjaksolla hakeutui Soirin jättämään tilaan avaamaan peliä alataskusta jokusen kerran nerokkaasti ja Hetemaj toisti samaa toisella jaksolla toisella laidalla. Erikoistilanteista sivuvapaapotku laskeutui nätisti Perpan päähän ja samoin yksi kulmapotku, joten he löysivät hyvin toisensa etualueelle suunnatuissa keskityksissä. Hetemaj'n pallon suojaaminen oli tutusti taidetta ja varsinkin se yksi avausjakson pystyjuoksu, jossa hän ei katsonut palloa, vaan piti vain susikädellä Piotrowskin sisäpuolellaan oli oppikirjamateriaalia. Pallottomana kumpainenkin laitureista raastoi kiitettävästi kahden tulen välissä ja Hostikka jopa vielä rajummin, kun Browne sentään aika ajoin tuki Hetemaj'ta Witryn puolustamisessa, mutta Soiri ymmärrettävästi harvemmin Hostikkaa. Hetemaj oli pari kertaa niin puhki, että joutui vain väkisin päästämään Witryn etenemään kuljettamalla, kun happoa oli liikaa pohkeissa eikä järkeä ravata enää alaspäin.

Vaihtopelaajista Olusanya aloitti piikissä, mutta siirtyi sitten Perpan rooliin vasemmalle. Yhdestä haavoittavasta juoksusta puolustuslinjan aukosta syntyi loistopaikka hostikkamaisesti kaventaneen Boujellabin välikaistaesityöstä päätöskympillä. Pallottomana hän jaksoi tuoreilla jaloilla tietysti juosta mukavasti kahden miehen välillä. Boujellab hidasti pallottomana vuorostaan hyvin kyllä Nedyalkovin, mutta Verdon pääsi pari kertaa turhan vapaasti keskiviivalta edistämään peliä, kun Boujellab kavensi ehkä turhan paljon laitaan unohtaen välikaistan ensisijaisen tukkimisen. Pallollisena hän oli hyvä ja pystyi houkuttelemaan vastustajia itseensä avaten siten tilaa muille hyökkäyskolmanneksella. Piikissä Radulovic puolestaan tuhlasi läpiajon, mutta suoraviivainen liike pystyyn oli oikein tunnistettu, kun kerran Lingman oli se, joka Peltolan katkosta sai irtopallon haltuunsa. Muutamat selusta-aloitteet tukehtuivat Plastunin katkoihin ilmasta. Malikin tavoin hän pysytteli pitkälti keskellä odottaen palloja, mutta pusku toppareiden välistä Bronwen keskitykseen ei ollut täysin puhdas. Tehottomuuden lisäksi ohut miinus on annettava yhdestä tilanteesta pallottomana, kun Piotrowski toppareiden väliin pudottuaan liian helposti ohitti jalalla Bojanin, joka tuoreena miehenä olisi voinut ahdistaa puolalaista vähän pontevammin eikä lopettaa heti tilannetta kesken.

Vierasjoukkueen maalilla Padt oli voimaton takaiskulle. Pallollisena hän kierrätti pelivälinettä melko varmasti puolelta toiselle. Torjuntataitoja ei niin paljoa testattu, kun HJK ampui päin omia pelaajia tai sitten ohi maalista. Lämmittelyssä alakulmat olivat heikkous ja sinne Väänänen-Peltola kaksikkokin tähtäsi toisen jakson kaukolaukauksensa, mutta nekään eivät Padtille asti menneet. Toppareista Plastun oli väkevä ilmassa ponnistusvoimansa ansiosta. Hän myös blokkasi Malikin vetopaikan avausjakson lopussa ja jätti itsestään hyvän maun. Verdon puolestaan dominoi nopeudellaan alaspäin Malikia ja puolusti selustan ehjästi Radulovicin vastaiskua lukuun ottamatta, mutta siinä kyseessä oli hitaammassa reagoinnista eikä niinkään nopeuden puutteesta, kun hän kuitenkin vielä juoksi Bojanin lähes kiinni ja sai hieman häirittyä kenties viimeistelyä. Fysiikka oli tikissä ja pallollisena hän osoitti monipuolisuutta eritoten toisella jaksolla parilla puolenvaihdolla ja murtavalla syötöllä kahden alimman linjan väliin. Laitapuolustajista Witry pärjäsi avausjaksolla mainiosti Brownea vastaan liikuttuaan kapealta leveyteen, mutta toisen jakson alussa hän hävisi yhden juoksukisan ja jätti pari keskitystä peittämättä. Silti kokonaisuus jäi plussalle ja lukuisiin tilanteisiin nähden aika harvoin hänet ohitettiin puhtaasti. Pallollisena hän pari kertaa pääsi etenemään alataskusta eteenpäin, kun Perpa oli liian väsynyt jahdatakseen, jonka jälkeen Witry tyytyi usein vain siirtämään pallon sivurajaa pitkin Brownen selustaan laiturille 1v1-tilanteeseen ja niin oli myös avausmaaliin johtaneessa tilanteenvaihdossa, kun purku boksista tavoitti Tekpeteyn. Nedyalkov puolestaan keskitti jopa pari kertaa taustakierroista, mutta tarkkuus maanuoliaisista uupui. Pallokosketus oli kuitenkin perussyöttelyssä nautinnollista katsottavaa. Pallottomana hän myi itsensä Soiria vastaan kertaalleen kunnolla avausjakson lopulla, mutta selvisi muuten kunnialla ja toki enimmäkseen häntä ei edes testattu alaspäin, kun HJK vyöryi toiselta laidalta. Ilmassa Nedyalkov oli muutamissa pääpalloissa odotetun jykevä pituutensa ansiosta. Tasoitusmaali syntyi lärvin edestä, mutta siinä oli kyse vain erittäin laadukkaasta keskityksestä juuri oikeaan koloon. Nedyalkov oli kapteenina luotettavuuden perikuva.

Keskikentän pohjalla Show oli pallollisena aika pimennossa, joka oli toki oletettavaakin, kun hän oli HJK:n yläviisikon puristuksissa keskellä eikä niin taitavasti hakeutunut pelattavaksi kuin Väänänen tai Lingman. Pallottomana hän oli kevytjalkainen odotetusti ja kamaramaisesti pystyi tukemaan korkeaa prässiä puolustamalla eteenpäin vastustajan pohjapelaajaan. Syvällä puolustaessa Hostikan hakeuduttua niin monesti toiselle laidalle Show jäi vähän toimettomaksi puolustuslinjan edessä. Aika neutraali peli kaikkiaan. Piotrowski oli avausjaksolla monesti painimassa välikaistalla Perpaa vastaan ja syvemmällä myös paineisti esim. Väänästä tämän hakeuduttua laitakaistalle kombinaatioihin. Puolustuslinjan aukkojen tukkimisessa oli pienoisia puutteita, vaikka sen Perpan pystyjuoksun hän kurinalaisesti seurasikin ja nappasi jopa pallon pois boksin reunalla. Liike oli vähän kulmikasta, mutta kaksinkamppailuruutia kehossa kyllä riitti. Pallollisena hän vasta toisella jaksolla alkoi pudota topparien väliin ja pääsi pari kertaa helposti kuljettamaan eteenpäin. Kyvyt riittivät murtaviin passeihin. Välikaistalla ollessaan hän ei pahemmin saanut palloja tai tehnyt taikoja.

Laitureista Despodov oli Soirin ja Peltolan pimentämä. Jo lämmittelyistä jäi mieleen, että vedot boksin ulkopuolelta olivat köykäisiä ja sisäkierteiset pallot jäivät maalivahdin käsiin eivätkä kiertäneet tarpeeksi kulmaan. Sama näkyi pelissä, kun hän kerran sai jalan auki vasemmalla välikaistalla toisella jaksolla ampuen suoraan päin Hazardia ja vapaapotku pelin lopussa puolestaan meni kokonaan ohi etukulman, joten potkutekniikka ei kylmässä illassa ollut puhtaimmillaan, vaan osumat palloon paksuja. Toisella jaksolla laitaa vaihdettuaan hän pääsi petaamaan 1v1-tilanteesta yhden tekopaikan Nonatolle, mutta tämä ampui päin Peltolaa boksin sisältä. Välikaistalle hakeuduttuaan hän sai parhaan paikkansa klassisella vastaliikkeellä Thiagon esityöstä, mutta viimeistely ontui tuossakin hetkessä vasurilla. Pallottomana odotetusti Despodov oli kapealla tukkien syöttöjä Peltolalta samaa kaistaa pitkin ylätaskuun ja ohjasi tämän kierrättämään sivurajalle. Avausjakson alkupuolella ylempää prässätessä hän meni jopa iholle asti totutusti, muttei saanut riistoja, vaikka askelissa oli totuttua dynaamisuutta. Summa summarum, hänelle ei annettu tilaa päästää 1v1-haastoihin juuri ollenkaan ja siksi anti jäi vähäiseksi ylöspäin. Toisella laidalla Tekpetey alusti avausmaalin tempokuljetuksellaan tilanteenvaihdossa, mutta muutoin Raitala piti hänet nuhteessa, kun hän hakeutui Brownen taakse tyhjään tilaan. Oletin ruudun välityksellä hänen olevan sadiomanemainen langanlaiha ja hintelä pujottelija, mutta ylävartalo olikin yllättävän patukkamainen. Jaloissa oli silti räjähtävyyttä rutkasti. Avausjaksolla yksi keskitys kaukaa laidalta päätyi Hazardille ja samoin heikomman jalan kuti boksin reunalta, kun hän oli kaventanut vuorostaan välikaistalle, mutta Despodovin tavoin aika hyvin hänetkin saatiin pimennetyksi lopulta. Pallottomana hän hankki Raitalalle varoituksen toisella jaksolla korkean prässin myötä ja prässi-iskut olivat päättäväisiä, kun hän ne teki eikä jarrutellut, vaan meni iholle asti. Kun hän puolestaan puolusti alempana, hän peitti välikaistaa kuten Despodov ja jos hänet ohitettiin, valui kurinalaisesti myös alaspäin eikä jäänyt vain lepäämään vastaiskua varten.

Kymppipaikalla Caulyn kepeä liike ja kokonaisvaltainen pelurius välittyi yläparvellekin upeasti. Jo lämmittelyssä hän upotti voimalla palloja alakulmiin boksin reunalta. Itse pelissä odotetusti hänellä oli melko vapaa rooli pallollisessa vaiheessa hakeutua välillä leveyteen vaihtamaan paikkoja laitureiden kanssa ja välillä sitten pysytellä "omalla" paikalla välikaistalla tai pudota jopa hakemaan palloa alempaa pois Lingmanin pihdeistä kuten yhtä lailla pallottomana Cauly pakotti Lingmanin putoamaan alemmas, jos tämä halusi palloa jalkaansa ollen muutoin Caulyn merkattavana. Palatakseni pallollisuuteen, pallokosketus vakuutti ja syötöt olivat napakoita. Ensimmäinen kosketuksellaan hän pystyi tekemään tarvittavan ajan ja tilan ahtaissa väleissä. Parhaimmillaan hän oli silti kenties positiivisissa tilanteenvaihdoissa saaden syöttöpisteen avausmaaliin ja alistaen toisella jaksolla Peltolaakin kertaalleen kaksinkamppailussa. Tiivistetysti pidin Caulysta kovin. Piikissä puolestaan Tisseran muutamat ulkosyrjäkosketukset puolustuslinjan edessä kertoivat teknisyydestä ja jo lämmittelyssä sähäkkä liike teki vaikutuksen. Läpiajoviimeistely oli kliininen, mutta muutoin pystyjuoksuissa hän ei toppareiden puristuksissa palloihin päässyt. Laukauksista pitää vielä todeta se, että niissä oli sopivaa pehmeyttä eikä hän runtannut voimalla palloa koskaan verkkoon lämmittelyssään.

Vaihtopelaajista Igor Thiago sai 20 minuutissa aikaan paljon asioita ollen heti kahdesti pelattavissa kahden alimman linjan välissä ja petaamassa Nonaton ja Despodovin tekopaikkoja. Hän oli elastinen kohdepelaaja eikä niinkään körmy, vaan pehmeän tatsinsa ansiosta hyvä kombinaatiopelaaja. Lyhyellä otannalla olemus vakuutti. Rick puolestaan aloitti vasemmalle, vaihtoi oikealle ja lopuksi vielä uudelleen vasemmalle. Muutaman 1v1-tilanteen Ludogorets kykeni hänelle luomaan, mutta niin Soiri kuin Raitala olivat liian pahoja ohitettavaksi. Nonato puolestaan keskikentän pohjalta nousi hyvin boksiin toisen aallon vetopaikoille, mutta viimeistely vain ontui, vaikka yhden vedon hän maalia kohden sai aikaan. Pallottomana hän oli aika neutraali. Viimeinen vaihtopelaaja Pedro Naressi pelasi vain reilut viitisen minuuttia enkä muista miehestä mitään, joten jätän hänet arvioimatta sen tarkemmin.

[Nahkakuulaaa]

HJK - Ludogorets 1-1 6.10.2022, Eurooppa-liiga

HJK 5-2-3

Hetemaj 56 - Malik 77 - Hostikka 7
Väänänen 21- Lingman 8
Browne 24 - Raitala 22  - Hoskonen 5 - Peltola 14 - Soiri 23
Hazard 1

Ludogorets 4-2-3-1

Tissera 10
Despodov 11 - Cauly 95 - Tekpetey 37
Show 23 - Piotrowski 6
Nedyalkov 3 - Verdon 24 - Plastun 32 - Witry 16
Padt 1

Klubin avaus oli lähes sama kuin Roomassa, joten oletin muodon olevan pallottomana samainen 5-4-1, jolla tukkia Ludogoretsin laitapelaaminen, mutta se olikin kuitenkin enemmän 5-2-3. Vierailla yllätti se, että Igor Thiago ja Cicinho jäivät penkille. Täten Nedyalkov siirtyi topparista laitapuolustajaksi, joka on kuitenkin hänelle yhtä lailla tuttu paikka mm. Bulgarian maajoukkueesta. Ludogoretsin oletettuun 4-2-3-1 muotoon noilla parilla muutoksella ei kuitenkaan vaikutusta ollut ja tärkeintähän oli se, että Despodov kirmasi nurmella alusta asti. Keskikentän pohjalla häärivät tutusti Show ja Piotrowski, joka oli aiemmassa tekstissä jostain syystä muuntunut nimeltään Motrowskiksi.

Sisäänkäynti yläkatsomoon oli kevyt. Näytin vain lipun portinlukijalle ja sen jälkeen minulle toivotettiin hyvää peliä ilman ruumiintarkistusta. Ennen peliä testasin yläparvella lihapiirakan. Neljän euron hintaan koostumus oli oikein hyvä ja pehmeä, vaikka tuote lämmitettiin mikrossa. Kolmen euron kokis maistui hyvältä sen kyljessä. Hieman ennen seitsemää kiipesin piippuhyllylle tarkkailemaan alkulämmittelyä. Klubin avauksen syöttödrillistä pisti silmään se, että kun rajatun alueen päissä olivat syöttöseininä Hoskonen ja Peltola, ensin mainitun pallokosketukset olivat todella kohmeisia Peltolan pehmeyteen nähden. Kahdesta neljän hengen joukkueesta puolestaan Hetemaj-Raitala-Väänänen-Browne nelikko dominoi pienpeliä pallonhallinnallaan. Vieraiden puolella se jäi mieleen, että kun yläkerta harjoitteli ampumista boksin reunalta (Cauly upotti kliinisesti muuten matalia kuteja voimalla molempiin kulmiin ja Tissera kerran pyörähti pelinomaisesti targetroolista kasvot kohti maalia upottaen sitten vasurillaan pallon etuyläkulmaan), puolustuslinja meni keskiympyrään ja apukoutsi heitti heille vuorotellen puskettavaksi pääpallon. Tuo paljasti myös sen tosiaan, että Nedyalkov oli laitapakki ja toppareista Verdon hänen vierellään, kun Plastun oli oikea toppari. Lisäksi lämmittelyn loppupuolella Show jakoi keskikentältä ristipalloja sivurajoille laitapakeille ja nämä keskittivät luukulle 2v0-tilanteisiin palloja kuten Romaniakin Huuhkajia vastaan alkulämmittelyssä pari viikkoa sitten. Nedyalkovin vasuri oli kunnossa läheltä nähtynä ja keskityksissä painavuutta.

Pelivalintani olivat HJK:n voitto kertoimella neljä ja se, että kotijoukkue pitäisi palloa yli 49,5% kertoimella 1,85. Jälkimmäinen osui komeasti, kun HJK piti palloa 53-prosenttisesti. Betsi perustui siihen, että Ludogorets jättäisi aiempien lohkopelien tapaan myös Klubin topparit auki ja nämä saisivat hieroa palloa keskenään. Voittoakin tarjottiin, mutta ehkä tasuri oli lopulta aika oikeutettu tulos.

1. puoliaika

Ludogorets pallollisena vs. HJK pallottomana

Hämmästyttävän hyvin muistiinpanot Ludogoretsista pätivät tässäkin ottelussa, joten sikäli piippuhyllyltä pelin seuraaminen oli nautinnollista, kun HJK toteutti niitä asioita, kun siltä odotinkin. Heti avausvihellyksen jälkeen kävi ilmi, että Ludogorets rakentaisi yhä alhaalta 2-4-1-3 muodolla ja puolessa kentässä puolestaan rakenne oli tuttu 2-3-5. 20 sekunnin kohdalla yläviisikkona oli vasemmalta oikealle lueteltuna Despodov-Cauly-Tissera-Piotrowski-Tekpetey eli sama kuin aiemmissakin peleissä toki sillä erotuksella, että Tissera korvasi piikissä Igor Thiagon. Keskimmäisessä tasossa olivat alataskuissa laitapakit ja keskellä yksin Show. Klubin puolen kentän blokkimuodoksi tosiaan oletin 5-4-1:n eli laiturit olisivat olleet ennemmin kiinni Ludon laitapakeissa, mutta todellisuudessa Hetemaj ja Hostikka olivat Malikin rinnalla ylimmässä prässilinjassa, jotta he pystyivät prässäämään toppareita samalla, kun Malik merkkasi keskellä Showin pois pelistä. Näin ollen HJK jätti suosiolla vastustajan laitapakit auki sivurajoille, kun wingbackit makasivat puolustuslinjassa kiinni Ludogoretsin laitureissa ja pohjapari Väänänen-Lingman suojasi puolustuslinjan edustaa ja eritoten taskuja. Lingman hiippaili mm. monesti Caulyssa kiinni silloin, kun tämä oli vasemmalla välikaistalla eikä hakeutunut muualle. Se vaikeutti Ludogoretsin pelaamista Klubin muodon sisään ja Cauly putosikin muistaakseni jo kertaalleen avausvitosella hakemaan palloa HJK:n muodon ulkopuolelta saadakseen rytmittää peliä. Puolustuslinjassa Hoskonen kontrolloi Tisseraa ja sivutoppareista ainakin toinen oli kerrallaan lähellä luomassa hetkellistä 2v1-ylivoimaa ja toinen sitten oli valmiudessa puolustamaan eteenpäin tarvittaessa. Mitä tulee puolestaan vielä laitureiden sijoittumiseen, se ohjasi tosiaan Ludon topparit Plastunin ja Verdonin kierrättämään palloa sivurajoille melko vaarattomille alueille ja kun Hostikka-Perpa pari oli niin työteliäs, he ehtivät lähes aina vielä pelin alle, vaikka olivat alkuun kapealla. Lisäksi plussana heidän sijoittumisessaan ylempään prässilinjaan oli se, että Klubi ei automaattisesti valunut kovin syvälle puolustamaan omissa, kun laituripari pakotti terävällä prässillään Ludon topparit tekemään nopeita ratkaisuja pallon kanssa puolessa kentässä. 5-2-3 blokki oli kompaktin tiivis. Välillä Ludogorets yritti murtaa sitä tuomalla tutusti yhden lisäpelaajan viimeiseen linjaan muodon muututtua 2-2-6:een. Välillä taas Piotrowski putosi pois linjojen väleistä alemmas keskimmäiseen tasoon, Witry nosti ylemmäs ja Tekpetey kavensi välikaistalle, mutta nuo rotaatiotkaan 2-3-5 rakenteen säilyttäen eivät hirveästi uhkaa avausjaksolla aiheuttaneet.

Pari kertaa avauskympillä Ludogorets avasi peliä alataskuista laitapakkien kautta ja Klubin laiturit olivat myöhässä. Ensin kuudennella minuutilla Verdon kierrätti ohi Hostikan ja Nedyalkov ei aikaillut, vaan tavoitteli selustasta Tisseraa, mutta Hoskonen kontrolloi juoksun hyvin yhdessä toisen sivutopparin kanssa. Pallo meni aina Hazardille asti, mutta tämä lahjoitti kulmapotkun sukellettuaan yli päätyrajan pallo sylissään. Yhdeksännellä minuutilla puolestaan Ludogorets tuli oikealta. Plastun kierrätti ohi Hetemaj'n Witrylle alataskuun eikä Perpa jaksanut kipittää sulkemaan avointa jalkaa. Witry syötti sivurajaa pitkin Brownen taakse, jonne kirmasi samaa kaistaa pitkin Tekpetey. Ludogorets sai ensi kerran luotua haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen leveyteen laiturille. Tekpeteyn matala keskitys oikealla jalalla kuitenkin päätyi suoraan Hazardin käsiin.

Noiden tilanteiden jälkeen piti odottaa noin vajaat puoli tuntia, kunnes jälleen 35 minuutin tienoilla vieraat tulivat jälleen laidoilta. Ensin Malik ahdisti puolessa kentässä Verdonia jättäen sillä kertaa Showin vain syöttövarjoon keskellä. Hostikka laskeutui Nedyalkovin mukana alemmas, mutta Verdon poimi välikaistalle kaventaneen Despodovin ja tämä jatkoi nätisti ulkosyrjällä laitakaistalle Nedyalkoville Soirin selustaan. Hostikka sai jotenkin hidastettua Nedyalkovin ja pakotti tämän kantapääjättöön taustakierron tehneelle Despodoville, jonka chippi boksiin 2v2-tilanteesta päätyi kuitenkin Hoskosen päähän. Tuo oli yksi ensimmäisistä kerroista, kun Ludogorets kunnolla esitteli tuttua laitapakki-laituri -kombinaatiopelaamista ja hyökkäsi hetkellisesti 2-2-6:lla. Minuutin päästä puolestaan Ludogorets pallotteli aikansa keskiympyrässä ja juoksutti alaviisikollaan Klubin yläkolmikkoa. Lopulta Plastun kierrätti alataskuun ja Hetemaj oli niin puhki, ettei vain jaksanut enää juosta alas ottamaan Witrya kiinni ja tämä sai edetä vapaasti HJK:n kenttäpuoliskolle. Väänänen kuitenkin hidasti hänet, mutta jätti samalla Caulyn auki muodon sisään. Lingman toki kavensi perässä, muttei saanut jalkaa suljettua. Cauly pelasi seinän Witryn kanssa ja luiskahti sitten Klubin pohjapelaajien välistä Brownen selustaan Tekpeteyn toimittua syöttöseinänä. Hän pääsi eristettyyn 1v1-tilanteeseen Brownea vastaan ja keskitti boksin reunalle, josta Tekpetey kiskaisi laukauksen päin Hazardia. Tuossa tilanteessa oli Ludogoretsin hyökkäyspelaaminen ytimekkäästi tiivistettynä eli laitapakit ja ylänelikko pelasivat näyttävästi yhteen nopean kombinaation ja pääsivät siten leveydestä iskemään. Cauly myös Roma-pelin tapaan ajautui laajalla säteellä operoidessaan tuossa tilanteessa laitakaistalle vaihtaen paikkoja laituri Tekpeteyn kanssa sulavasti seinäpelissä.

Pari kertaa Ludogorets onnistui löytämään HJK:n muodon sisästä 10-alueelta Tisseran, joka toimi igormaisena targettina ja jatkoi yhdellä kosketuksella palloja selustaan, mutta ajoitukset eivät noissa toimineet, vaan eräskin syöttö karkasi suoraan yli vasemman sivurajan. Luontaista yhteyttä Despodovin kanssa ei löytynyt kuten Thiagolla.

Ennakkoon suurin kysymysmerkki ottelussa oli se, että miten HJK prässäisi ylhäältä. Pyörittelin mielessäni monia vaihtoehtoja jo ennakkotekstissäni. Osviittaa korkeasta prässistä HJK antoi useampaan kertaan jo avauskympillä. Prässimuoto korkealta vaihteli kallellaan olevan 4-3-3:n ja 5-2-3:n välillä. Aggressiivisempi versio oli se, että wingbackeista Browne tuki korkeaa prässiä nostaen kiinni Witryyn ja jätti sivutoppari Raitalan 1v1-tilanteeseen Tekpeteyta vastaan. Tuo tapa oli sama, jota Rooma käytti vieraissa Ludoa vastaan toisella jaksolla. Hoskonen-Peltola-Soiri kolmikko täydensi puolustuslinjan luomalla 3v2-ylivoiman Tisseraa ja Despodovia vastaan eli alas jäi 4v3-ylivoima yhteensä. Ylempänä Hetemaj merkkasi oikean topparin Plastunin, Hostikka nosti kiinni Verdoniin, Malik laskeutui Showiin ja Väänänen-Lingman kaksikko merkkasi Piotrowskin ja Caulyn. Koko ajan joko Väänänen tai Lingman oli selkeästi Caulyn iholla tehden tälle pelaamisen puolustuslinjan eteen vaikeaksi. Nedyalkov jätettiin pitkälti auki painottomaksi laitapakiksi sivurajalle, koska Soiri ei tosiaan juuri ollenkaan noussut irti puolustuslinjasta, vaan selkeästi hänet oli ohjeistettu jäämään alemmas, koska valmennuksella ei ollut luottoa Peltolan 1v1-osaamiseen vieraiden vaarallisinta yksilöä Despodovia vastaan, joten siksi Soiri jäi puolustuslinjaan kontrolloimaan Despodovia ja vastaamaan tämän nopeuteen omalla vikkelyydellään. Aika hyvin Soiri lopulta pimensikin Despodovin eikä tämä saanut paljoa aikaan koko pelissä, joten siten kotijoukkueen pelisuunnitelma toimi. Mutta joo, sekä Despodov että Cauly olivat erityishuomion kohteina kuten pitikin, joten Koskela-Korkeakunnas oli läksyt tehnyt.

Välillä korkeassa prässissä roolitukset elivät sen mukaan, missä pallo oli. Jos se kierrätettiin Nedyalkoville, Hostikka ravasi kiinni tähän ja Malik liikkui Verdoniin. Lingman puolestaan hoiti Showin ja Väänänen palasi Piotrowskin luota Caulyyn puolustuslinjan etupuolelle. Hetemajkin saattoi puolestaan irrota Plastunista Piotrowskiin ja Browne palasi puolustuslinjaan luomaan 5v3-ylivoiman, joten tällöin sekä Plastun että Witry olivat auki painottomalla puolella. HJK kuitenkin pitkälti pyrki ohjaamaan Ludogoretsin pelinrakentelun oikeaan laitaan juuri sillä, että Despodov oli pihdeissä eikä tälle ollut järkevää syöttää negatiiviseen asentoon Soiria ja Peltolaa vastaan. Ja kun Ludo sitten yritti toiselta laidalta edetä, Browne irtosi puolustuslinjasta tukemaan prässiä ja tällöin tämän selustaan oli ajoittain edes mahdollista yrittää edetä, kun vastustajien wingbackien takana olevan tilan hyödyntäminen on ollut bulgarialaisten DNA:ssa, mutta aiemmin ennemminkin Despodovin laidalta. Muutaman kerran Witry ehtikin tuupata pallon eteenpäin sivurajaa pitkin ja Tekpetey putosi vastaan wingbackin selustaan syntyneeseen tilaan, mutta Raitala oli rautaa noina hetkinä voittaen ainakin kolme maakaksinkamppailua sivurajalla avausjaksolla eikä Tekpetey päässyt pyörähtämään ohi 1v1-tilanteista. Ennen peliä halusinkin nähdä Klubin sivutoppareilta tuollaista röyhkeyttä hetkellisissä 1v1-tilanteissa vieraiden laitureita vastaan ja Jugi sitä tarjosi. Peltolaa ei tietysti edes testattu, kun Soiri hoiti pitkälti Despodovin. Kertaalleen tosin 41. minuutilla Peltolakin joutui 1v1-tilanteeseen Despodovia vastaan, kun tälle saatiin pelattua pallo Soirin selustaan puolen kentän hyökkäyksessä, mutta Peltola puolusti miehekkäästi oman boksin reunalla estäen Despodovin etenemisen. Samoin 19. minuutin kieppeillä oli tilanne, että vieraiden rajaheittoa seuranneessa puolenvaihdossa Soiri otti joitain askelia irti linjasta kohti Nedyalkovia ja tämä käytti sen heti hyväksi tavoitellen Soirin takaa Despodovia, mutta Peltola selvitti keskiviivalla tuonkin kaksinkamppailun erheittä. Noiden kahden hetken lisäksi muita Soirin irtoamisia puolustuslinjasta eteenpäin ei mieleen juuri muistu kuin yksi, josta seuraavassa kappaleessa lisää.

Maltillisempi 5-2-3 versio oli sitten se, että Browne jäi soirimaisesti vain makaamaan alas kiinni vastustajan laituriin ja toppareilla oli 3v1-ylivoima Tisseraa vastaan. Malik ja pohjapari hoitivat keskellä Ludon keskikenttäkolmikon siten, että nämä olivat käytännössä miesvartioinnissa ja Hetemaj-Hostikka laituripari ravasi kahden tulen välissä toppareiden ja laitapuolustajien kesken kuten puolessakin kentässä puolustaessa. Välillä sitten Perpa tosiaan sai apuja Brownelta, mutta Hostikka ei juuri Soirilta pelisuunnitelman johdosta. Soiri irtosi puolustuslinjasta vain silloin, kun Hostikka oli toden teolla pelattu pihalle ja Nedyalkov olisi päässyt pidemmän matkan kuljettamaan estelyittä. Tuo 4-3-3 prässi toimi sikäli hyvin, että HJK sai useamman katkon sivurajalla aikaan avausjaksolla kuten Romakin, mutta ei päässyt riistämään siten yläalueilla, että se olisi päässyt haavoittamaan organisoimatonta puolustusta, koska usein pallo kuitenkin jäi Ludolle sivurajaheitoksi. Tosin yksi oikean laidan riisto noin 39. minuutilla tosin johti vetopaikkaan boksin reunalta, mutta lopputulema oli sama kuin Roman Pellegrinillä eli veto boksin ulkopuolelta oli kesy tai oikeastaan Hetemaj ei saanut edes vetoa aikaan, kun pallo vietiin jalasta. Tuo riisto aiheutui muuten ironisesti siten, että Soiri irtosi puolustuslinjasta suunnilleen vasta kolmannen kerran avausjaksolla irti ja sai katkottua Nedyalkovin edistävän syötön, kun Hostikka oli ollut kiinni Verdonissa. Hyvä tilanteentunnistus Soirilta, koska muuten Nedyalkov olisi turhan vapaasti päässyt kuljettamaan eteenpäin, kun Hostikka oli pelattu sen verran pihalle. Ne kerrat, kun Ludogorets puolestaan yritti purkaa korkean prässin pelaamalla alhaalta suoraviivaisesti selustaan kohti Tisseraa, Hoskonen-Peltola kaksikko selvitti moitteetta juoksukisoissa alaspäin.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Ludogorets oli odotetun hyvä ja Roma-pelin tavoin sai lähes kaikki vastustajan vastaiskut katki jo puolessa kentässä, kun 5v3-puolustusvalmius riitti hyvin Klubin yläkolmikkoa vastaan eikä Klubi päässyt oikeastaan kertaakaan yli keskiviivan, kun se riisti syvällä. Malik jäi myös pari kertaa aika yksin toppareita ja Showta vastaan painimaan purkupallosta keskiviivalla. Lisäksi vieraiden vastaprässääjät rikkoivat mm. Väänästä pari kertaa viisaasti ja yksi Brownen ristipallo Soirille Nedyalkovin selustaan puolestaan karkasi pitkäksi. Tuosta vastaiskusta olisi muutoin voinut tullakin jotain.

HJK pallollisena vs. Ludogorets pallottomana

HJK:n hyökkäysmuodosta ensipuraisu tuli puolestaan puolentoista minuutin tietämissä. Se rakensi alhaalta roomamaisesti 3-4-2-1/3-2-5:llä, mikä ei yllättänyt. Ludogorets puolestaan vastasi siihen paperiryhmityksen mukaisella kapealla 4-2-3-1 puolustusmuodolla aiempia lohkopelejään noudattaen, joten kumpikaan joukkue tuskin yllätti toistaan. Sekään ei yllättänyt, että kärki Tissera jätti keskitoppari Hoskosen jalan auki (kuten Igor Thiago jätti Smallingin) ja sen sijaan laskeutui lähelle toista pohjapelaajaa Väänästä, muttei kuitenkaan aina ihan iholle, kun hän myös prässäsi Hazardia jättäen täten Väänäsen ajoittain enemmänkin syöttövarjoon. Cauly vuorostaan hiipparoi Lingmanissa kiinni ja pakotti tämän putoamaan Peltolan vierelle, jos Lucas halusi rytmittää peliä. Laiturit Despodov ja Tekpetey olivat tutusti kapealla tukkimassa vastustajan sivutopparien syötöt välikaistoja pitkin eteenpäin vastustajan taskupelaajille eli tässä tapauksessa Hostikalle ja Hetemaj'lle. Korkealta prässätessä he iskivät jopa sivutoppareiden iholle kiinni ihan kuten aiemminkin ja puolessa kentässä antoivat sitten enemmän tilaa pitää palloa, joten sikäli tuokaan ei aiemmasta eronnut, mutta erona oli minusta se, että Ludogorets ei ensimmäisen puolen tunnin aikana vetäytynyt ihan niin herkästi puoleen kenttään kuin aiemmin, vaan yritti ottaa ylempää kiinni laitureidensa avulla ja se ehkä hitusen yllätti Klubin, kun avausvartilla tuli joitain syöttövirheitä. Hoskonen oli kerran töpeksiä pallon Tissaralle noin yhdeksän minuutin kohdalla louhikkokosketuksella ja hetkeä aiemmin Hazard avasi suoraan yli sivurajan tavoiteltuaan Peltolaa. Niinä hetkinä, kun Tissera prässäsi Hoskosta, keskikentän pohjalta Piotrowski nosti kiinni Väänäseen, jottei tälle saanut pelatuksi Tisseran taakse. Samoin jos Cauly välillä kutitteli Hoskosta, Show nosti pohjapelaajista ylemmäs, jottei ylimmän prässilinjan taakse jäänyt tyhjää tilaa, jonne HJK olisi voinut pelata. Viisasta pelinlukua kevytjalkaiselta Angolan maajoukkuemieheltä.

Ludogoretsin puolustuslinjakin oli odotetun kapealla ja laitapakit sijoittuivat välikaistoille Klubin laitureiden mukana, joten Roma-pelin tapaan Ludogorets jätti vastustajan wingbackit tyystin auki sivurajoille ja laitapakit irtosivat leveyteen vasta, jos ylempänä laiturit eivät ehtineet enää pelin alle. Malik puolestaan oli keskellä toppariparin kontrollissa. Usein työnjako oli se, että Plastun irtosi kamppailemaan pääpalloista, jos Klubi tavoitteli Malikia puolustuslinjan edestä ja Verdon seurasi vuorostaan enimmäkseen Malikin syvyysjuoksut.

Yksi kiintoisa piirre HJK:n rakentelussa oli se, että taskupelaajat Hostikka ja Hetemaj eivät tyytyneet olemaan pelaamattomissa välikaistoilla ylätaskuissa kuten Dybala ja Pellegrini turhan usein olivat tiiviin muodon sisässä, vaan esimerkiksi Hostikka hakeutui jo avausvartilla kahdesti laitakaistalle tyhjään tilaan ja avasi sitten alataskusta selustaan kohti Malikia ja Hetemajta. Tuolla tavoin hän pääsi pois Showin kahleista ja kun Soiri sitoi Nedyalkovin sekä Despodov ei huomannut noita liikkeitä, Hostikalla oli rutkasti tilaa Despodovin takana Soirin jättämässä tilassa, kun tämä nousi noina hetkinä selkeästi viimeiseen linjaan. Hetemaj puolestaan liikkeensä ansiosta pääsi monesti pois Tekpeteyn syöttövarjosta ja tultuaan palloa kohti kalasti vapareita suojaamalla Piotrowskia vastaan. Raitala myös oli tutun hyvä jalalla kyeten poimimaan Hetemaj'n välikaistalta. Tämä ei niinkään siis liikkunut leveyteen vielä avausjaksolla alempaa avatessa, vaan tuli vain pykälän alemmas vastaan. Pari kertaa hän myös kavensi Malikin alapuolelle kohdepelaajaksi ja sekin helpotti kotijoukkueen etenemistä vieraiden kenttäpuoliskolle, kun joko Raitala tai Peltola kykeni hänet löytämään keskiympyrästä puhkovalla syötöllä maitse. Tarpeen vaatiessa topparit nostivat pallon ilmassa kohti Malikia, joka kamppaili kohtalaisesti Plastunia vastaan ilmassa ja onnistui joitakin kertoja pudottamaan pallon omille puolessa kentässä ja HJK pääsi etenemään vieraiden puoliskolle.

Syvällä Ludogoretsin muoto oli niinkään odotettu eli 4-4-1-1, jolloin Cauly kerrallaan hiillosti joko Lingmania tai Väänästä eli kuten Roma-pelissä hän häiritsi aina toista pohjapelaajaa kerrallaan HJK:n puolen kentän hyökkäyksissä, kun isäntien hyökkäysmuoto oli 3-2-5. Tissera tyytyi kevyesti härnäämään toppareita ja peittämään yhä passeja enimmäkseen Väänäselle, kun Caulyn pihdeissä oli useammin Lingman. Noin 30 minuutin tienoilla Ludogoretsin tavallista aktiivisempi prässi tuntui hellittävän ja HJK:n toppareilla oli entistä enemmän aikaa pitää pelivälinettä hallussaan. Vaikka Lingman ja Väänänen olivat periaatteessa pelaamattomissa Ludogoretsin prässilinjojen puristuksissa, kyllä he Cristante-Matic kaksikkoon nähden pystyivät tekemään itsensä paljon paremmin pelattavaksi keskustassa aika ajoin ja myös heidän kauttaan HJK pääsi vaihtamaan painopistettä tai ylipäätään etenemään, koska molemmilla riitti liikettä kivasti eivätkä he tyytyneet olemaan ilman palloa, vaan todella halusivat sitä ja se oli mainiota nähdä.

Hyökkäyskolmanneksella HJK:n murtautumisvaiheeseen kuului se, että Huuhkajien tapaan välillä toinen väli- tai laitakaista ylimiehitettiin. Usein Hostikka kavensi Brownen ja Hetemaj'n lähelle ja Väänänen saattoi tulla mukaan vielä neljänneksi pelaajaksi hakemaan kombinaatiota, jolla edetä muodon sisään/selustaan ja hyökkäysmuoto oli täten 3-1-6 Lingmanin jäätyä alemmas Caulyn pihteihin. Huuhkajissahan mm. Lod tykkää nykyään kaventaa Kamaran avuksi samalle kaistalle ja mukana höynässä on Uronenkin sekä toinen hyökkääjistäkin, joten ajoittainen epätasainen kaistojen täyttö oli Klubinkin pelikirjassa helpottamaan murtautumista. Ja kun Hostikka liikkui vasemmalle, Soiri jäi entistä vapaammaksi painottomalle puolelle sivurajalle ja hänelle olisi terävillä puolenvaihdoilla voitu luoda monia kunnolla eristettyjä 1v1-tilanteita, mutta kovin vähissä ne olivat ja itsepintaisesti HJK yritti noina hetkinä, kun jokin kaista ylimiehitettiin, edetä sitä kautta läpi. Perpakin jokusen kerran käväisi puoliajan loppua kohden vuorostaan oikealla välikaistalla luomassa ylivoimaa, mutta vähemmistössä nuo hetket olivat Hostikan liikkumiseen verrattuna.

HJK käytti pitkälti samoja murtautumismalleja kuin Roma ja Betis eli sekin testasi selustan ja laitapuolustajien pitävyyttä. Hyökkäyskolmanneksella Malikin lisäksi Hetemaj ja Hostikka tekivät välikaistoilta repiviä syvyysaloitteita linjan taakse, joten Malik ei jäänyt niiden kanssa onneksi yksin, vaan Roman yläkolmikon tapaan Klubinkin yläkolmikko vuorotteli tilanteesta riippuen pystyjuoksujensa kanssa. Kuten todettua, avausvartilla Hostikka poimi alataskusta toverinsa kertaalleen. Malik kuitenkin otti pallon mukaansa kädellään ja toki Verdon tutusti seurasi juoksun hyvin. Hetemaj puolestaan 14. minuutilla painottomalta puolelta topparien taakse tyhjään tilaan kirmattuaan sai kyllä pallon kuoletettua rinnalla boksissa, mutta liike oli kohti kulmalippua ja kääntösyöttö luukulle Malikille katkesi toppareihin. Idea oli kuitenkin hyvä. Hostikan aloitteet hyökkäyskolmanneksella suuntautuivat niin laitapuolustajien kuin topparien taakse. Jos Soiri tai Browne esim. sai houkuteltua vastustajan laitapakin irtoamaan kapealta itseensä, Hostikka oli heti haavoittamassa monesti syntynyttä tilaa laitakaistalle kuten vaikkapa Pellegrinikin teki ja käytti täten hyväkseen vastustajan puolustuslinjaan repeytyneitä aukkoja, jotka siis aiheutuivat, kun wingbackit venyttivät sivurajoilla Ludogoretsin puolustusmuotoa ja keskikentän pohjapelaajat eivät vierailijoilta optimaalisesti tukkineet noita reikiä laitapakkien ja toppareiden välillä. Aika hyvin nuo juoksut kuitenkin kontrolloitiin milloin kenenkin toimesta, vaikka pistosyöttöjen ehkäisyssä Ludogorets oli heikko. Toki neljännellä minuutilla Plastun jäi vähän telineisiin, kun Hetemaj syötti laidasta Witryn taakse. Browne vei sisäkaistajuoksullaan mukanaan Show'n ja täten Väänänen jäi auki takaviistoon. Tämä siirsi vielä viereen ja Lingman ampui Malikin kautta pallon ohi maalin. Tuossa tilanteessa yhdistyi vasemman laidan ylimiehitys ja laitapuolustajan selustaan pelaaminen komeasti. Vain viimeistely ontui.

Mitä tulee puolestaan Malikin selustajuoksuihin, Verdon oli liian nopea ohitettavaksi ja tämä hoiti juoksukilpailut kotiin tyylikkäästi läpi avausjakson. Kertaalleen Hetemaj puolestaan oli kalastaa avausjakson loppupuolella vapaapotkun boksin reunalta, kun Raitala lähetti hänelle samaa kaistaa pitkin pystysyötön tunneliin ja Hetemaj juoksi vain eteenpäin sokkona pitäen samalla vapaalla kädellään vastustajan sisäpuolellaan, jotta hän itse ehtisi ottamaan pallon haltuun. Tuo oli pieni yksityiskohta, joka oli hieno havaita. Hetemaj ei vilkuillut taakseen, missä pallo on, vaan keskittyi vain vastustajaansa Piotrowskiin ja luotti, että Raitalan pystysyöttö Witryn taakse putoaa hänen juoksulinjalleen ja niin kävikin, mutta sitten haltuunoton jälkeen hän kuitenkin maakaksinkamppailussa menetti pelivälineen boksin kulmalla 1v1-tilanteessa eikä saanut haluamaansa vapaapotkua. Yhteenvetona voisi todeta, että selustapalloja HJK haki lähinnä silloin, kun niin Väänänen-Lingman kuin Perpa-Hostikka kaksikot olivat muodon sisässä pelaamattomissa ja toppareilla ei ollut muita vaihtoehtoja oikein kuin ylittää Ludogoretsin muoto ilmassa.

Kuten todettua, HJK:n wingbackit saivat odotetusti olla vapaina sivurajoilla ja varsinkin Brownen kautta HJK loi paljon uhkaa läpi ottelun, vaikka aika hyvin kyllä Witry irtosi aina leveyteen, jos HJK sai kierrätettyä tai pelattua pallon ilmassa ohi Tekpeteyn niin, ettei tämä voinut enää ehtiä ajoissa Browneen. Tekpetey ei kuitenkaan koskaan jättänyt tilanteita kesken, vaan tuli alas kurinalaisesti kuten aiemminkin, mutta hän ei niinkään liikkunut tukkimaan Witryn jättämää tilaa kuten Despodov oli tehnyt toisella laidalla viime peleissä Cicinhon pumpattua vastaan, vaan Tekpetey ennemminkin tuli vain yläpuolelta tuplaamaan Brownea tai merkkaamaan Väänäsen vierestä sen sijaan, että hän olisi tukkinut tilan Witryn takana, vaan sen tilan tukkiminen oli Piotrowskin tai Plastunin vastuulla tarvittaessa, joten sikäli Ludogorets oli ehkä hienoisesti muuttanut laitapuolustamistaan ja Tekpetey sai jäädä lepäämään jossain määrin vähän ylemmäs, vaikka aktiivisesti puolustamiseen osallistuikin, muttei valunut oman boksin reunalle saakka missään nimessä. Despodovin moraalia alaspäin ei puolestaan niin paljoa edes testattu, kun HJK hyökkäsi enimmäkseen Brownen laidalta.

Vaikka Tekpetey teki töitä alaspäinkin, silti HJK sai luotua monia 1v1-tilanteita Brownelle avausjaksolla, mutta Witry pärjäsi erinomaisesti häntä vastaan. Jonkun yksittäisen keskityksen Browne sai päätyrajalta aikaiseksi, mutta sekään ei omia boksista tavoittanut. Muutoin hän pysyi norjalaislaitapakin povitaskussa. Toki 28. minuutilla oli tilanne, jossa Raitala chippasi pallon yli Tekpeteyn ja Browne otti ensimmäisen kosketuksen rinnallaan muodon sisään ohi Witryn. Sen jälkeen Hostikka piti hetken taskussa palloa, kunnes hän vapautti Brownen Witryn selustaan jatkamaan liikettä, mutta tuossakin lopulta Witry ehti taklaamaan pallon irti Brownelta kuudentoista reunalla viime hetkellä. Brownelle pelattiin myös juoksupalloja Witryn selustaan, mutta silti aina tämä ehti pelin alapuolelle. Odotin, että pystysyötöt olisivat olleet ristipalloja oikealta sivutopparilta Peltolalta, mutta niitä antoikin enemmän Raitala lähes samaa kaistaa pitkin syvyyteen avoimella jalallaan puolesta kentästä sen sijaan, että tämä olisi lähettänyt ristipalloja Soirille kuten ennen peliä mutuilin.

Vaikka Soiria käytettiin vähemmän hyödyksi hyökätessä, silti tämän kautta HJK loi kaksi hyvää maalipaikkaa 1v1-haastoista. Kun kerran Ludogorets jätti wingbackit auki, oli näitä luonteva käyttää kuten Romakin teki. Ensin 27. minuutilla Peltolan yksinkertainen kierrätys ohi Despodovin tavoitti sivurajalta Soirin ja tämä lähti etenemään sivurajaa pitkin. Nedyalkov irtosi hidastamaan häntä, mutta Soiri pysyi pallossa ja sai oikean jalan sen verran auki, että sai syötettyä Nedyalkovin ja Verdonin välisestä aukosta kirmanneelle Hostikalle juoksupallon selustaan. Tämä sitten keskitti maalin eteen kuuteen metriin Hetemaj'lle, joka kavensi painottomalta puolelta hyvin tekopaikkaan, mutta valitettavasti Malik oli maalivahtina maaliviivalla pelastaen vieraat takaiskulta. 42. minuutilla puolestaan Soiri itse peippasi rajaheiton jälkeen tiensä päätyrajalle ohi alas laskeutuneen Despodovin, mutta myös Nedyalkovin ja sai käännettyä syötön niin ikään viiteen metriin, mutta Malik ei saanut kunnon osumaa palloon ja täten ennakkotekstissäni povaamana Soiri-Malik -kombo ei ihan saanut palloa lopulta maaliin, kun vielä Plastun heittäytyi hyvin eteen, mutta tuo oli juuri sellainen hyökkäys, jollaisia odotin näkeväni muutaman kappaleen enemmänkin enkä vain yhtä avausjakson lopussa.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa HJK ei ollut Ludogoretsin veroinen ja vieraat rokottivatkin yhdeksän minuutin jälkeen kotijoukkuetta. Maalia edelsi Hazardin pitkä avaus Witryn selustaan, mutta Browne ei aluksi päässyt palloon käsiksi, kun Witry voitti pääpallon. Kakkospallo toki jäi HJK:lle ja Browne sai levityksen laitaan, mutta avoin keskitys sivurajalta oli luokaton päätyen suoraan Nedyalkoville. Tämä syötti omassa boksissa Witrylle, joka sitten purki kohti Tekpeteyta ohi Perpan ja Lingmanin vastaprässin. Tekpetey hyökkäsi tutusti wingbackin jättämään tilaan ja sitä Raitalan olisi pitänyt olla tukkimassa, mutta hän jäi makaamaan topparilinjaan. Luulen, että hän oletti Tekpeteyn lähellä olleen Väänäsen hoitavan tilanteen, mutta Santerilla ei vain tossu riittänyt Tekpeteyn saalistamiseen ja tämä pääsi täten vapaasti kuljettamaan isoon tilaan. Ehkä Jugin olisi pitänyt vain tukea välitöntä vastaprässiä vaistojen mukaisesti ja irrota Tekpeteyn iholle estämään kääntyminen eikä luottaa Väänäseen. Tekpetey aikansa kuljetettuaan poimi keskeltä Caulyn, joka jatkoi ykkösellä selustaan ja Tissera viimeisteli Hazardin längistä pelin nollaan-yhteen. Hoskonen oli rahtusen myöhässä Caulyn jalan sulkemisesta ja Peltola puolestaan jäi muuta linjaa alemmas missaten paitsioansan. Varsinaista yhtä syyllistä ei täten takaiskuun mielestäni ollut. Harmillista, että Raitalan sattui jonkinlainen ajatuskatkos, koska kyllä hän muutoin puolusti mainiosti eteenpäin läpi avausjakson Tekpeteyta vastaan kuten jo ylempänä tuli monesti kirjoitettua.

Erikoistilanteet

Mitä tulee erikoistilanteisiin, niitä en ihan hirveästi jaksanut huomioida, kun kotiläksyt niistä olivat etukäteen kovin ohkaiset varsinkin kotijoukkueen osalta, mutta Klubin ensimmäisestä kulmapotkusta bongasin heti sen, että se käytti kuutta kohdepelaajaa kuten AS Roma ja samalla tavoin yksi kohdepelaajista jäi auki, kun Ludogoretsilla eivät vartioijat riittäneet. Vapaaksi jäänyt pelaaja oli etutolpan maastossa Browne, mutta Lingmanin sisäkierteinen pallo kaarsi lopulta koko pakan yli. Brownen ohella Perpa ja Peltola olivat valmiiksi vitosen alueella ja taaempana kolmikkona oli Soiri-Hoskonen-Malik. Lingmanille lyhyen variaation tarjosi Hostikka. Väänänen oli boksin ulkopuolella ja Raitala alimpana varmistamassa. Ludogoretsin aluepuolustusnelikko oli Tekpetey-Nedyalkov-Plastun-Show ja Klubin taaempaa kolmikkoa vartioivat Verdon (Malik), Piotrowski (Hoskonen) ja Witry (Soiri). Tissera puolestaan oli kulmalipun lähellä, Despodov kontrolloi Väänästä reunalla ja Cauly oli etualueella estämässä matalat keskitykset. Erona aiempaan oli se, että vartioijia oli kaksi vähemmän ja pelaajia siirretty estämään lyhyt variaatio, kun Cauly pystyi helposti etualueelta liikkumaan kulmalipulle luomaan 2v2-asetelman. Kompromissina noista neljästä aluepuolustajasta osa toimi samalla kuin vartioijina, kun Tekpeteykin seurasi Perpan liikkumista jossain määrin etutolpan maastossa ja Show puolestaan Peltolaa. Plastun ja Nedyalkov olivat sentään jykevinä toteemipaaluina paikoillaan. Klubin toisen kulmapotkun lopputulemana olikin se, että Plastun purki viidestä metristä ykköspallon pois ennen kuin Malik ehti juosta Hostikan keskitykseen.

Ludogorets puolestaan käytti Rooma-pelin tavoin 2+4 kohdepelaajaa. Tekpetey ja Tissera olivat vitosen alueella valmiiksi Klubin kolmea aluepuolustajaa (Raitala-Hoskonen-Peltola) vastaan ja taaempana oli 4v4-asetelma, kun Klubilla oli neljä vartioijaa (Väänänen, Hetemaj, Soiri ja Malik). Kohdepelaajat olivat Plastun, Nedyalkov ja pohjapelaajat. Cauly tarjosi Despodoville lyhyen variaation ja siksi HJK:n kolmesta muusta pelaajasta kaksi (Browne-Lingman) oli kulmalipun lähellä luomassa 2v2-tilanteen, kun puolestaan Hostikka jäi boksin reunalle. Kun aiemmissa peleissä Ludogoretsilla on ollut selkeästi vähintään kolme pelaajaa boksin ulkopuolella varmistamassa, nyt niitä oli vain kaksi (Verdon ja Witry), kunnes Cauly ehti ravata kulmalipulta boksin ulkopuolelle. Ensimmäinen kulmapotku kaarsi tutusti sisäkierteisenä viiteen metriin, mutta Hoskonen oli aluepuolustajista mies paikallaan putsaten kulman Nedyalkovin ja Showin edestä, joten tuttu suoraviivainen röyhkeys vihreäpaitojen kulmapotkuissa oli yhä läsnä.

Semmonen

[Manc]

En jaksanut lukea puoliakaan