Jalkapallounet!

[nptuomin]

Näin unta HIFK:n stadionhankkeesta. Stadion sijoittuisi jonnekin nykyisen Pasilan ratapihan pohjoiselle reuna-alueelle.

Unessa myös tarjouduin lyömään FF2:lla vetoa siitä, että (kendo-)Jokerit pelaa liigassa ennen kuin HIFK:n stadion on valmis.

[Hurten]

Petteri Forsell siirtyi Liverpooliin jossa häntä peluutettiin 4-4-2 vasempana laitalinkkinä, eikä hän päässyt koskemaan palloon lainkaan.

[Julkea bulbul]

Suomi kohtasi pahasti harventuneella miehistöllä jonkun lähtökohtaisesti vahvemman vastustajan, mahdollisesti Tanskan, ja omat odotukseni olivat kuin Nurmelalla Saksaa vastaan eli en nähnyt mitään syytä, miksi Suomi pärjäisi. Yllätys olikin melkoinen, kun Suomi järjesti hurjan seksikarusellikimaran ja 17. minuutilla Kulli-Granlund, siis nimenomaan se kendisti, iski jo toisen rankkarimaalinsa siirtäen Suomen 4-0 johtoon. Suomi sahasi vastustajan puolustusta todella kauniilla pistohyökkäyksillä. Olin haltioitunut ja toisaalta häpeissäni, miten vähän olinkaan uskonut. Herätessäni kyseisen maalin jälkeen olin kovin harmissani, sillä olisin mielelläni katsellut lisääkin. No, ensi kuussa sitten.

[Iku-Turso]

Jossain alasarjan kilpailullisessa otelussa olin kentällä Kai Meriluodon kanssa. Hän oli aivan masentuneen oloinen eikä meinannut ottaa edes juoksuaskelia viheriöllä. Huusin hänelle ja lopulta läpsäisin kasvoihinkin että nyt perkele peliä. Ei tullut mieheen liikettä, mutta saimme kuitenkin tehtyä joukkueeni kanssa maalin jonkun keskikenttäpelaajan maagisen keskityksen ansiosta.

[nptuomin]

U17-tyttömaajoukkueella oli joko ihan vain treenit tai ehkä joku harkkapeli. Pelin kohutuin tilanne oli kun eräs maahanmuuttajataustainen tyttöpelaaja potkaisi palloa niin kovaa, että se meni ulos kentältä ja rikkoi huoltorakennuksen oven. Tämä herätti jopa ihan kansainvälistä huomiota. Ainoa, joka ei tykännyt, oli huoltomies-kentänhoitaja nimeltään Ile.

Sivu-unessa RB Salzburgin eurovieraspeliä Israelissa pelattiin keskiviikkona klo 12 päivällä.

[smiba]

Viime yönä näin unta että Onni Valakari oli jo 37 vuotias ja juna hänen kohdallaan oli auttamatta ajanut ohi, eikä enää edes läpällä voinut puhua nuoresta lupauksesta. Samalla koin ahdistusta siitä, miten nopeasti aika kuluu.