Hyvin meni, boikotti piti ja peliäkään ei tullut varsinaisesti katsottua. Yhtenä pudotuspelipäivänä olin kaverin luona istumassa iltaa ja niitä illan kahta matsia en nyt voinut kokonaan välttää, muutoin kuin istumalla koko illan vessassa tms., mutta loppujen lopuksi olin sen verran jurrissa, etten muista sivusilmällä vilkuilustakaan mitään.
Yksin himassa ei matseja tarvinnut edes vahingossa vilkuilla. Tuloksia tietysti näin kisojen kuluessa ja urheiluruudusta/somesta väkisinkin tuli vastaan joku maali taikka uutinen.
Finaalin ratkettua halusin nähdä Messin tuntemukset kentältä, mutta palkintojenjaossa ojennettu hyttysverkkoviitta oli kyllä aika vitusti liikaa. Ei edes sitä hetkeä saatu kunnialla hoidettua.
Boikotti itsessään ei tuottanut ongelmia ja kisat hyvästä mestarista huolimatta kyllä kaikkinensa kuvottaa. Onhan tuokin nyt itsessään aika paskaa, että Messin uran kruunu muistetaan näistä kisoista tai vähintää mestaruutta varjostaa ikuinen paskan sivumaku. No ehkä toisaalta on hyvä muistuttaa tästä ajasta, kun huippujalkapallosta on viimeisetkin moraalin ja eettisyyden rippeet myyty eniten tarjoavalle.
Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan sellaisia kisaisäntiä, että matseja voisi katsella hyvillä mielin. Vaikka tuo boikotti sinänsä helposti lähtikin, niin kyllä se sielun syövereissä lajiin rakastunut pieni poika sekä siitä kasvanut jalkapalloromantikko surua koki.
Äänestys
