Ulos kilpajoukkueesta

[Zlatanic]

Näin mennään juurikin todellisuudessa. Oletko sinä sellainen menestyksen perässä menevä valmentaja, joka valitsee siihen kilpasarjaan pelaajat saadaksesi voittoja ja siksi jätät Aatu-Annan heitteille?

En ole. Nuo on niin pieniä vielä, että ainoa tavoite tällä hetkellä on, että lapset viihtyy ja haluaa tulla uudestaan. Palkinto valmentajana on saada onnistumisia pelaajille, riippumatta siitä, millainen "taso" hänellä lähtökohtaisesti on. Jollekin se voi olla esimerkiksi pitkä kuljetus, maali, riisto, torjunta yms. ja toiselle se voi olla vaikka uuden harhautuksen onnistunut sisäänajo. Pelejä jokaiselle tarjotaan yhtä monta ja peliryhmät elää. Toki, jotkut ovat siinä edistyneimpien ryhmässä ollut siitä asti kun tasosarjaan ilmottauduttiin. Meidän joukkueessa myös valmentaja ei ole sidottu mihinkään ryhmään vaan valmentajatilanne elää. Pyritään siihen, että pääsee oman superjunnun peleihin. Hyvää palautetta on tullut menosta treeni- sekä pelikentillä ja iloisesti heitetään pelaajien kanssa läpyjä jos kaupungilla törmätään.

Seuralle kyllä hatunnosto, että u12 valmennuspäällikkö on oikein hyvä hommassaan ja se helpotti paljon, kun valmennusuraa aloitin.

[erno]

Näissä diskursseissa on aina hyvä muistaa se, et kukin seura on omanlaisensa kokonaisuus ja ikäluokatkin eroaa toisistaan jonkun verran. Mut aika usein kilpajoukkueen ja haastejoukkueen välinen ero on se et kilpajengissä on noin 4 pelaajaa jotka vois ehkä pelata ylempänäkin. Tohon päälle kilparyhmiin päätyy aika usein sellasia pelaajia joiden tasoero haasteen kärkipäähän on joko hyvin pieni tai sitä ei ole. Mut se syy miksi on valittu näin liittyy sit johonkin yksittäiseen hyvin usein fyysiseen tekijään, kuun asentoon tai valmentajan sen päivän fiilikseen. Näitä olis sit vähän kaikissa seuroissa syytä kokeilla, että jos käytät kilvan rivipelaajaa haasteessa niin erottuuko se sieltä mitenkään. Tuskin erottuu.

[Sokrateen puskumaali]

Näissä diskursseissa on aina hyvä muistaa se, et kukin seura on omanlaisensa kokonaisuus ja ikäluokatkin eroaa toisistaan jonkun verran. Mut aika usein kilpajoukkueen ja haastejoukkueen välinen ero on se et kilpajengissä on noin 4 pelaajaa jotka vois ehkä pelata ylempänäkin. Tohon päälle kilparyhmiin päätyy aika usein sellasia pelaajia joiden tasoero haasteen kärkipäähän on joko hyvin pieni tai sitä ei ole. Mut se syy miksi on valittu näin liittyy sit johonkin yksittäiseen hyvin usein fyysiseen tekijään, kuun asentoon tai valmentajan sen päivän fiilikseen. Näitä olis sit vähän kaikissa seuroissa syytä kokeilla, että jos käytät kilvan rivipelaajaa haasteessa niin erottuuko se sieltä mitenkään. Tuskin erottuu.

Olet oikeassa, että näissä on paljon variaatiota. Toivottavasti kilvan ja haasteen rajapinnalla ei ole kuin pieni ero ja sitä tulisi kierrättää niin, että kaikki saavat kovia pelejä ja pelejä, jossa pääsevät enemmän dominoimaan.

Toisaalta, joskus minusta tuntuu siltä, että suomalainen keskivertopersoona ajattelee jalkapallotaidon olevan lähinnä teknistä ja kognitiivista luonteeltaan ja unohtaa siitä ne pelitaidon kannalta yhtä tärkeät fyysiset ominaisuudet sekä kamppailuhalukkuuden. Suomalainen jalkapalloestetiikka on tavallaan jämähtänyt johonkin -82 Brasilian maajoukkueen tyyliin. En tarkoita, että sinä näkisit asiat näin. Mutta joskus pelaajien merkitystä pelissä ei kyetä näkemään, koska halutaan nähdä vain niitä kauniita asioita. Fyysiset ja henkiset ominaisuudet tuntuvat olevan katveessa ja tavallaan inhotaan sellaista pelaajatyyppiä, jonka vahvuudet ovat siellä. Puhutaan siitä, että valmentajat valitsevat vain isokokoisia pelaajia yms. Voi olla, että se tasoero haasteen kärkipäähän on isompi kuin mitä maallikko näkee.

Kilvan rivipelaaja ei lisäksi välttämättä erotu haastepeleissä sillä, että kykenee tekemään täydessä vahdissa ihmeellisiä asioita pallolla. Ne ovat siellä kilvassakin muita kuin rivipelaajia. Rivipelaajan rooli saattaa olla siinä puolustavammassa työssä jne. Heitä pitäisi kuitenkin pelauttaa näissä haastepeleissä juuri sen vuoksi, että saavat enemmän vastuuta ja pystyvät vähän isommassa aikaikkunassa miettimään enemmän siirtojaan ja kokeilemaan myös enemmän taito-ominaisuuksiaan. Se pitää kuitenkin myös kommunikoida heille valmentajana, että nyt on tarkoitus, että pelaa vähän isommassa pallollisessa roolissa, jotta eivät pelaa vain samanlaista peliä kuin korkeammalla tasolla.

[Kossi Agassa]

Tässä keskustelussa esiintyneet ikäluokat, 5-12 vuotiaat, ovat niin helvetin Pieniä lapsia ettei kenestäkään vielä voi tietää tuleeko siitä aikuisena hyvä pelaaja vai ei.

Omiin havaintoihin perustuen näistä ikäluokista muodostetaan erilaisia tasojoukkueita varsinkin sillä silmällä, että saataisi voittoja takova ja turnauksia voittava joukkue. Lisäksi ainakin omassa kuplassa kilpajoukkueita muodostetaan siinä 7v iässä, jossa kriteerit valinnoille on luonnostaan varsin kyseenalaiset kehitysasteiden epätasaisuuksien vuoksi.

Kasaako joku ihan pikkujunnuissa muka tasojoukkueita turnausvoittojen takia, kun eihän niissä peleissä edes lasketa maaleja. Tai lapset kyllä laskevat

Enemmän ne tasojoukkueet tulevat pikkujunnuissa varmaan siitä, että taso on todella kirjavaa ja saadaan kaikille mielekkäämpiä treenejä. Sen huomaa omasta lapsuudesta eroksi, että sinne joukkueeseen mentiin vasta, kun oltiin pihapeleissä haettu lajiin innostus ja tietyt lähtötaidot. Nykyään tullaan jalkapallotreeneihin ja näkee, että palloa suurinpiirtein potkaistaan ekoja kertoja ja pallopelien pelaamisesta ei ole mitään käryä.

[Nigel Kugelschfeir]

Tytöissä etenkin erot on isoja. Ja tosiaan näkee kyllä heti kenen lapsen kanssa on käyty lapsena liikkarissa ja kuka on ekaa kertaa missään ohjatussa toiminnassa eskari-iässä. Ja sitten on niitä jotka laitetaan sinne vain päivähoitoon eikä vanhemmat seuraa itse mitään eikä osallistu.

[erno]

Noita on kaikissa sukupuolissa, jossa vanhemmat kiikuttaa lapsen futiskentälle 30min ennen treenien alkua ja hakevat sen kotiin jos muistavat. Olematta erityisen kiinnostuneita siitä haluaako lapsi siellä käydä. Tai ei toi oo mitenkään futisspesifiä vaan kaikissa lajeissa niitä on. Tämä ei tarkoita millään tavalla automaattisesti pelaajan heikkoa tasoa, vaan se taso voi olla mitä tahansa eliten ja höntsän välissä.

[Metsän poika]

Jatkuvasti harjoituksissa. Valitsen suurin piirtein tasaisesti, jotta ei tulisi vaikutelmaa siitä, että keskittyisin johonkin. Mutta tiedän, että vaikka tätä melko johdonmukaista tasapuolisuutta olen harjoittanut, niin vanhemmat, jotka näkevät harjoituksista sen viimeiset kymmenen minuuttia, saattavat antaa nimetöntä palautetta, että valmentajat vain keskittyvät parempitasoisten valmentaiseen...

Puhumme varmaan täysin eri asiasta ylipäätään. Jos lapset on samoissa harjoituksissa, niin eivät ne silloin eri joukkueessa ole, vaikka samalla porukslla useammassa peliryhmässä mentäisiin.
 Toki jos peli- ja harjoitusryhmät on kiinteästi jaettu (vaikka samojen valmentajien johdolla yhdessä treenattaisiin), eivätkä tilanteen mukaan yhtään elä, niin sitten. Mutta sellainen nyt olisi jo ihan totaalista idiotismia.

[erno]

Tuo mitä tilanteen mukaan eläminen tarkoittaa vaihtelee näillä suunnin seuroittain. Tyttäreni seurassa tuo tarkoittaa sitä että treeneissä tilanne elää about päivittäin paikalla olojen ja poissaolojen mukaan. Poikani seurassa tuo tarkoittaa sitä että eri tasojen välillä liikkuu ehkä kaksi pelaajaa kolmessa-kuudessa kuukaudessa. Kun tuota tuli katsomaan ulkopuolelta (liityttiin seuraan tänä vuonna), niin ihmettelin kovasti useamman lapsen asemaa seurassa. Mutta nuo on niitä, että kun kukaan ulkopuolinen ei missään kohtaa evaluoi tilannetta niin tietyt lapset ovat jossain, koska ovat olleet siellä aina. Ja tämä siis toimii sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös katsottaessa ja uskallan väittää että näitä on kaikissa seuroissa. Lapsi menee aika pienestä johonkin laatikkoon ja herkästi pysyy siellä, jos laatikkoon katsovat ihmiset ei vaihdu.

Pojan kavereita on muutama siirtynyt Honkaan tänä syksynä ja Hongassa tehtiin sellanen "täysi reset" kilpa-, haaste ja ilmeisesti osin harrasteessa tänä syksynä. Tuota kun on seurannut pienen etäisyyden päästä ja nähnyt noita sekä treeneissä että talvisarjassa, niin moista soisi näkevän näissä isommissa seuroissa ehkä useamminkin.

[Sokrateen puskumaali]

Puhumme varmaan täysin eri asiasta ylipäätään. Jos lapset on samoissa harjoituksissa, niin eivät ne silloin eri joukkueessa ole, vaikka samalla porukslla useammassa peliryhmässä mentäisiin.
 Toki jos peli- ja harjoitusryhmät on kiinteästi jaettu (vaikka samojen valmentajien johdolla yhdessä treenattaisiin), eivätkä tilanteen mukaan yhtään elä, niin sitten. Mutta sellainen nyt olisi jo ihan totaalista idiotismia.

Se on kohtuullisen tavallista, että asioista puhutaan toisten ohitse. Lähtökohtaisesti olemme kai puhuneet saman seuran sisällä tapahtuvista jaotteluista? Minulle se on melko yksi lysti, että miten se organisointi tehdään, oli kyse harjoitusryhmistä, peliryhmistä, joukkueista tms., oli harjoitukset samaan tai eri aikaan jne., kunhan de facto kehittyvät nuoret pääsevät hyvään kehitysympäristöön. Minusta se on aivan normaalia toimintaa jalkapallossa, että lapset saavat erilaisia ärsykkeitä, mutta sitä pitää yrittää antaa jokaiselle oman tasonsa mukaan eikä kaikille samalla tavoin.

Ihan samanlaista idiotismia olisi myös erotella lapset seuran sisällä eri harjoituksiin ja sitten ei tarjota minkäänlaista mahdollisuutta kilpailun kautta nousta ja tippua eri tasoille. Mitä se rajoitettu idiotismi on, mitä olen kuullut eri havaitsijoiden ilmoittavan kentällä tapahtuvan, niin epäilen se olevan lähinnä sitä, että ihmisillä on eri mielipiteitä siitä, että kenen pitäisi olla milläkin tasolla ja sitten myös on niitä rajatapauksia, joiden kohdalla se optimaalinen kehitysympäristö ei toteudu syystä tai toisesta, mikä ei sekään erityisen harvinaista ole. Kun on tuhansia lapsia harrastuksessa, niin on väistämätöntä, että näille muodostuu jonkinlainen gaussin käyrä sen suhteen, että ketkä saavat minkäkinlaisen kehittymisympäristön itselleen. Syyt siihen saattavat olla joskus jopa valmennuksen ymmärtämättömyydessä.

Lapsi menee aika pienestä johonkin laatikkoon ja herkästi pysyy siellä, jos laatikkoon katsovat ihmiset ei vaihdu.

Samaa mieltä, siksi laatikkoon katsojaa pitäisi parin kolmen vuoden välein vaihdella. Vaikka itse yrittää olla mahdollisimman objektiivinen, niin aina välillä sitä on myös arvioitava omia valintojaan. Onneksi perspektiiviä on mahdollista saada muiltakin valmentajilta kun vaan jaksaa kysyä ja pitää avoimen mielen, jos toisen näkemys poikkeaa omasta.

Pojan kavereita on muutama siirtynyt Honkaan tänä syksynä ja Hongassa tehtiin sellanen "täysi reset" kilpa-, haaste ja ilmeisesti osin harrasteessa tänä syksynä. Tuota kun on seurannut pienen etäisyyden päästä ja nähnyt noita sekä treeneissä että talvisarjassa, niin moista soisi näkevän näissä isommissa seuroissa ehkä useamminkin.

Ehdottomasti. Jo sen vuoksi, että jos kilparyhmästä ei koskaan kukaan joudu pelaamaan astetta alempana, niin se tekee kaikki pelaajat liian tyytyväisiksi omaan tasoonsa. Samoin, jos muodostuu liian tiivis yhden sosiaalisen kuppikunnan tiimi, joka on vuosia tottunut siihen, että kaikki pelaajat ovat jo ringissä ja muutoksia ei vaan tule. Vaikka mikään ei muuttuisi taitotasojen kannalta kilvan ja haasteen välillä, niin saattaa olla kollektiivisesti parempi vaihtaa pari pelaaja tasojen välillä aika ajoin, että molempiin ryhmiin kaikkiin pelaajiin tulee enemmän stimulusta.

[KVilho]

Puhumme varmaan täysin eri asiasta ylipäätään. Jos lapset on samoissa harjoituksissa, niin eivät ne silloin eri joukkueessa ole, vaikka samalla porukslla useammassa peliryhmässä mentäisiin.
 Toki jos peli- ja harjoitusryhmät on kiinteästi jaettu (vaikka samojen valmentajien johdolla yhdessä treenattaisiin), eivätkä tilanteen mukaan yhtään elä, niin sitten. Mutta sellainen nyt olisi jo ihan totaalista idiotismia.

Tässä ollaan mun mielestä asian ytimessä. Se että puhutaan kilpa- ja haastejoukkueesta sekä niihin jakamisesta ei saisi tarkoittaa että pelataan eri joukkueessa. 60 junnun kokonaiuus sopii vielä ihan hyvin yhdelle kentälle ja vaikka puolikkallekin hyvin suunnitellusti ja organisoidusti.

Näkisin että se on parasta kilpailuakin että se haasteryhmään "tiputus" tai kilparyhmään "nousu" ei ole try-outin tai pari kertaa vuodessa tehtävän inventaarion päässä, vaan jokaisen harjoitteen ja treeniessä pelattavan pelin päässä.

Näin saadaan myös luotua välitiloja joissa tasojen välillä roikkuva voidaan välillä pitää mukana toisessa ja välillä toisessa ryhmässä. Antaa varmasti motivaatiota molempiin suuntiin ja signaalia valmennusjohdon näkemyksestä pelaajan tilanteesta.

[Metsän poika]

 No 60 kuulostaa omaan korvaan jo epätarkoituksen mukaiselta ahtaa yhdelle kentälle, jos vaihtoehtoja on. Toki treenejä on erilaisia ja ihan hyvin 60 voisi olla kahdessa tai kolmessa joukkueessa, jotka treenaavat vaikka kerran viikossa yhdessä koko kentällä. Vaatisi yhteistä vastuuvalmentajaa, joka tuota koordinoisi. Ja tuo valmentaja ei sitten taas kaikkiin peleihin toki ehtisi. Peliryhmiäkin vaatisi ikäluokasta riippuen neljästä-viidestä ylöspäin, jotta kaikilla olisi mahdollisuus riittävälle peliajalle.
 Teoriassa selkeä, mutta kaiken maailman käytännön haasteita tietenkin elämässä aina tulee.

Lähtökohtaisesti olemme kai puhuneet saman seuran sisällä tapahtuvista jaotteluista?

Suurin osa on puhunut otsikon mukaisesti joukkuejaosta. Sinä ilmeisesti olet käsittänyt asian peliryhmäjakona joukkueen sisällä.
 Kokemuksesi ilmeisesti on pienestä seurasta, jolla useampia joukkueita ei ikäluokassa edes ole, joten ikäluokassa homma pysyy yhden valmentajan näpeissä ja peliryhmät toivottavasti elävät aktiivisesti (jos eivät samalla sarjatasolla pelaa). Mutta hiukan turha tuolta pohjalta on argumentoida laajemman järjestelmän puolesta, jota et ilmeisesti edes tunnista.

[KVilho]

No 60 kuulostaa omaan korvaan jo epätarkoituksen mukaiselta ahtaa yhdelle kentälle, jos vaihtoehtoja on. Toki treenejä on erilaisia ja ihan hyvin 60 voisi olla kahdessa tai kolmessa joukkueessa, jotka treenaavat vaikka kerran viikossa yhdessä koko kentällä. Vaatisi yhteistä vastuuvalmentajaa, joka tuota koordinoisi. Ja tuo valmentaja ei sitten taas kaikkiin peleihin toki ehtisi. Peliryhmiäkin vaatisi ikäluokasta riippuen neljästä-viidestä ylöspäin, jotta kaikilla olisi mahdollisuus riittävälle peliajalle.
 Teoriassa selkeä, mutta kaiken maailman käytännön haasteita tietenkin elämässä aina tulee.
...

Oman käytännön näkemyksen mukaan ei ole. Joskus aikaisemminkin kuvanut täällä sitä miten mielestäni hyvin hommaa pyörittivät.

Kesällä meni helpostikkin 60 ja ylikin jäbää, kun isolla nurmikenttäkompleksilla oli tilaa. Talvella vähillä ja kalliilla hallivuoroilla pyörittivät touhua varsin mallikaasti. Ihan niin että kaikki olivat samalla kentällä.

Vastuuvalmentaja ammattivalmentaja jolla ainakin toinen samankkoinen ikäluokka hoidettavanaan. Mukana sitten aina pari / kolme isä-valmentajaa ja joskus seuran talenttivalmentaja / joku muu ammattivalmentaja paikkaamassa / auttelemassa. Kun talenttivalmentaja mukana, niin veti usein kilpajengin osuutta ja näin vastuuvalmentaja pystyi panostamaan muihin. Tämä tosin maks. kerran viikossa. Talenttivalmentajan osuus treeneissä maks. tunti kun lämmittelyt, fysiikat ja tietyt muut jutut tehtiin yhdessä koko joukkueella.

Taustalla kuitenkin 2 tärkeintä asiaa. Kaikki tunsi olevansa yhtä/samaa joukkuetta ja kaikki vanhemmat kokivat saavansa rahalle (jolla ammattivalmentajien palkka maksetaan) about saman vasteen.

Ilman rahaa ei saa ammattivalmentajia ja harvoin jollain 20 porkalla, olivat he kuinka lahjakkaita hyvänsä on rahaa koko hoitoa maksaa.

[Metsän poika]

Oman käytännön näkemyksen mukaan ei ole. Joskus aikaisemminkin kuvanut täällä sitä miten mielestäni hyvin hommaa pyörittivät.

Kesällä meni helpostikkin 60 ja ylikin jäbää, kun isolla nurmikenttäkompleksilla oli tilaa. Talvella vähillä ja kalliilla hallivuoroilla pyörittivät touhua varsin mallikaasti. Ihan niin että kaikki olivat samalla kentällä.

Vastuuvalmentaja ammattivalmentaja jolla ainakin toinen samankkoinen ikäluokka hoidettavanaan. Mukana sitten aina pari / kolme isä-valmentajaa ja joskus seuran talenttivalmentaja / joku muu ammattivalmentaja paikkaamassa / auttelemassa. Kun talenttivalmentaja mukana, niin veti usein kilpajengin osuutta ja näin vastuuvalmentaja pystyi panostamaan muihin. Tämä tosin maks. kerran viikossa. Talenttivalmentajan osuus treeneissä maks. tunti kun lämmittelyt, fysiikat ja tietyt muut jutut tehtiin yhdessä koko joukkueella.

Taustalla kuitenkin 2 tärkeintä asiaa. Kaikki tunsi olevansa yhtä/samaa joukkuetta ja kaikki vanhemmat kokivat saavansa rahalle (jolla ammattivalmentajien palkka maksetaan) about saman vasteen.

Ilman rahaa ei saa ammattivalmentajia ja harvoin jollain 20 porkalla, olivat he kuinka lahjakkaita hyvänsä on rahaa koko hoitoa maksaa.

"Nurmikenttäkompleksi" kuulostaa hiukan eriltä kuin jalkapallokenttä. Ja yksi valmentaja  + pari/kolme isävalkkua kuudenkymmenen lössille kuulostaa melko vähältä. Johan ihan perus pienpeliharjoitteita tulee se viisi samalla kertaa tuollaisesta ryhmästä. Riippunee ikäluokastakin, mutta ei tuo kyllä kovin optimaaliselta silti kuulosta.

[Sokrateen puskumaali]

Suurin osa on puhunut otsikon mukaisesti joukkuejaosta. Sinä ilmeisesti olet käsittänyt asian peliryhmäjakona joukkueen sisällä.

No en, tässä on yleisesti puhuttu siitä, että miten samassa seurassa olevien lasten optimaalinen kehittäminen tapahtuu ja minulle on ihan sama, että miten se organisointi kuvataan erilaisin nimilapuin, "joukkue", "peliryhmä" jne. ovat vaan nimilappuja erilaisille tasoille.

Kokemuksesi ilmeisesti on pienestä seurasta, jolla useampia joukkueita ei ikäluokassa edes ole, joten ikäluokassa homma pysyy yhden valmentajan näpeissä ja peliryhmät toivottavasti elävät aktiivisesti (jos eivät samalla sarjatasolla pelaa). Mutta hiukan turha tuolta pohjalta on argumentoida laajemman järjestelmän puolesta, jota et ilmeisesti edes tunnista.

No ei oikeastaan. Tapoja organisoida asioita on monia. Luonnollisesti määrän kasvaessa on tarpeen järjestää asioita hieman eri tavoin, mutta samat periaatteet toimivat.

[KVilho]

"Nurmikenttäkompleksi" kuulostaa hiukan eriltä kuin jalkapallokenttä. Ja yksi valmentaja  + pari/kolme isävalkkua kuudenkymmenen lössille kuulostaa melko vähältä. Johan ihan perus pienpeliharjoitteita tulee se viisi samalla kertaa tuollaisesta ryhmästä. Riippunee ikäluokastakin, mutta ei tuo kyllä kovin optimaaliselta silti kuulosta.

Juu. Semmoista enemmän tai vähemmän välttävää nurmikenttää kaupungilla aivan mukavasti kesäisin (+loppukevät ja alkusyksy) tarjolla.

Koitan tarkentaa ja pinnistää muistikuvia...

Eli huoltaja oli aika lailla aina paikalla siirtelemässä maaleja yms.

Isävalmentajia taisi olla vähintään se pari kolme treeneissä, mutta usein enemmänkin. Innokaita ja motivoituneita auttajiea riiti, kun kukaan ei kokenut saavansa vähemmän kuin muut tai että oma lapsi jäi jotenkin katveeseen. Muistaakseni pääkoutsin "listoilla" oli 8-9 auttajiksi lupautuneita. Näissä oli usea semmoinen jolla oli aikaisempaa futisvalmennuskokemusta. Seura edellyttää / tarjoaa valmentajan peruskoultuksen halukkaille.

Kyllä siellä vetäjiä aina sen verran oli, että vähintään se 4 ryhmää saatiin läjään. Optimitilanteessa talenttivalmentaja veti kilvan osuutta, että päävalmentaja pääsi keskittymään mahdollisuuksien mukaan kaikkiin.

Pelit menivät kyllä aika usein niin että isävalmentajat hoitivat haaste- ja harrasteporkan pelit. Sanoisin että varsinaista harrasteporukkaa ei ollut, niin kuin minä sen ymmärrän.

Sitten kun poikia (maksajia) oli paljon, niin seuralta tuli tosiaan muutakin jeesiä lisäammattaivalmentajien ja talenttaivalmentajan tuen muodossa.

Itse seurasin tätä touhua sen 3-4 vuotta. n.10 vuotiaista about 14 vuotiaisiin.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä oli sitten 2016 syntyneiden vuoden ekoihin peliryhmiin jaettu kaikki muut paitsi yksi tyttö. Vaikka onkin vähän hitaammin kehittynyt niin on tuo nyt silti vähän tylyä. Ellei ole jotain sovittua taustalla.

[Susa80]

No on tylyä.

Jos oikeasti halutaan että Suomessa jalkapallo kehittyy, niin futiksessa pitäisi olla semmoinen valmennussuunnitelma, koulutetut valmentajat (ja valmentajakoulutukseen pitäisi sisällyttää kasvatustiedettä).
Nyt pieniä lapsia voi valmentaa kuka vaan. Ainakin pienissä seuroissa.
Mitä tuo nyt opettaa tytölle joka ainoana jää pois? Hän on 6 vuotias. On tietysti mahdollista että ei itse halua pelata. Toivottavasti.

[Morchen]

Meillä oli sitten 2016 syntyneiden vuoden ekoihin peliryhmiin jaettu kaikki muut paitsi yksi tyttö. Vaikka onkin vähän hitaammin kehittynyt niin on tuo nyt silti vähän tylyä. Ellei ole jotain sovittua taustalla.

Toivottavasti tosiaan jotain sovittua.
Itse olen todistanut sitä, että viikonlopun peleihin 20 pelaajaa jaetaan kahteen peliryhmään ja 3 jätetään ulkopuolle. Sitten seuraavana viikonloppuna on kolmosryhmä peli, ja nämä kolme istuvat koko ekan puoliajan vaihdossa, kun viime viikonloppuna pelanneet aloittavat. Ja tämä kolmospeliryhmä oli nimenomaan tarkoitettu niille vähemmän kehittyneille. Kun valmentaja ei asiasta rakentavaan keskusteluun pystynyt, niin seuran vaihto oli ainoa vaihtoehto.

[Ben]

Täällä viime sunnuntaina oli ilmeisesti joku isompi peli, kun pyydettiin katsojilta U12-peliin "vapaaehtoista" 2,5 euron pääsymaksua, uudet pelkästään tätä varten teetetyt pelipaidat jne.


Pelaajat ja vanhemmat vaan eivät olleet tietoisia, että tämä "isompi peli" tarkoittaa myös opettelua vanhempien ikäluokkien tavoille (U14 lähtien ei ole enää edestakaisia vaihtoja, eli joka pelissä osa pelaajista istuu koko pelin penkillä), eli peliaikaa ei jaetakaan tasaisesti ja kun kerran menee vaihtoon niin takaisin ei kentälle enää voida ottaa. Tauolla vaihdossa olleet kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti tulivat lämmittelemään ja jäivät tuomarin viheltäessä pilliin kentälle odottamaan pelin jatkumista, niin valmentaja huikkasi hölmistyneet penkkikallet takaisin penkille ja lopulta toinen maalivahti ei päässyt pelaamaan sekuntiakaan, vaikka pelannut maalivahti pelasi aivan päin persettä ja penkillä istuneen vanhemmat ja isovanhemmat olivat katsomassa ja itkuhan siitä tuli ja äiti heitteli pää punaisena roskiksia. Tähän mennessä kahden vuoden aikana aina nämä molarit ovat pelanneet pelit täsmälleen puoliksi.

Kenttäpelaajat pääsivät sentään kaikki pelaamaan, mutta pari niistä vain 5 minuuttia lopusta. Oma junnu oli onneksi avauksessa ja pelasi n. 2/3 pelistä, mutta kyllä olisi korvennut täälläkin jos olisi jotain 5 minskaa lopusta pelannut, kun ei ollut alunperin tiedossa tämä konsepti. Näitä isompia pelejä on kai muutama lisää luvassa, eli varmaan helpompi jatkossa asennoitua. Tavallisia pelejä joissa peliaikaa jaetaan tasaisemmin on kuitenkin tiedossa suurin osa edelleen.

[Fillarikommari]

Näitä juttuja lukiessa ja kuullessa vahvistuu käsitys, että suomalaisen junnuvalmentamisen ensisijaiset ongelmat eivät liity pelin opettamiseen, harjoittelun jaksottamiseen jne., vaan pelaajan ja vanhempien kohtaamiseen ja perustavaan vuorovaikutukseen. Nuorten junnujen valmentaminen on paljolti vuorovaikutusta lasten ja vanhempien kanssa, missä valmentaja pyrkii kertomaan tavoitteiden saavuttamiseen edellytettävät asiat ja saada lapset ja vanhemmat toimimaan niiden mukaan sekä kuulemaan kunkin lapsen ja vanhempien yksilöllisen tilanteen. Vuorovaikutuksesta puhutaan koulutuksissa ja muutenkin todella vähän. Ihan yksinkertaisesti lapsia ja nuoria ei saa pitkällä aikavälillä tekemään parhaansa ja harjoittelemaan täysillä, jos valmentajan ja pelaajien vuorovaikutus ei ole kunnossa.

[Jortsukka]

Näitä juttuja lukiessa ja kuullessa vahvistuu käsitys, että suomalaisen junnuvalmentamisen ensisijaiset ongelmat eivät liity pelin opettamiseen, harjoittelun jaksottamiseen jne., vaan pelaajan ja vanhempien kohtaamiseen ja perustavaan vuorovaikutukseen. Nuorten junnujen valmentaminen on paljolti vuorovaikutusta lasten ja vanhempien kanssa, missä valmentaja pyrkii kertomaan tavoitteiden saavuttamiseen edellytettävät asiat ja saada lapset ja vanhemmat toimimaan niiden mukaan sekä kuulemaan kunkin lapsen ja vanhempien yksilöllisen tilanteen. Vuorovaikutuksesta puhutaan koulutuksissa ja muutenkin todella vähän. Ihan yksinkertaisesti lapsia ja nuoria ei saa pitkällä aikavälillä tekemään parhaansa ja harjoittelemaan täysillä, jos valmentajan ja pelaajien vuorovaikutus ei ole kunnossa.

Tosin tuon Benin kommentti ei kerro mitään suomalaisesta valmennuksesta, koska peli, pelaajat(pääosin), valmentajat ja vanhemmat ovat kaikki varmaankin muun kansalaisuuden omaavia.

[Fillarikommari]

Tosin tuon Benin kommentti ei kerro mitään suomalaisesta valmennuksesta, koska peli, pelaajat(pääosin), valmentajat ja vanhemmat ovat kaikki varmaankin muun kansalaisuuden omaavia.

Samantyyppisiä juttuja kuulee täällä härmässäkin. Mutta kiinnostavaa kuulla, että samanlaista sekoilua on myös muualla. Mutta ei kai tämä mikään oikean jalkapallomaan oikea akatemia voinut olla?

[Ben]

Samantyyppisiä juttuja kuulee täällä härmässäkin. Mutta kiinnostavaa kuulla, että samanlaista sekoilua on myös muualla. Mutta ei kai tämä mikään oikea. jalkapallomaan oikea akatemia voinut olla?

Siis Maltalla tämä tapahtuu. Maa kyllä on jalkapallohullua ja laji selvä ykkönen, mutta taso siitä huolimatta heikohkoa. Kovasti koittavat ruohonjuuritasolta lähtien tasoa nostaa erilaisilla koulutuksilla ja lisäjalkapallo-ohjelmilla, niin tiedä vaikka 10-15 vuoden päästä koputtelisi viimeisiä EM-kisapaikkoja. Eurocupeissa on jo tasonnostoa näkynyt ja maajoukkueenkin takavuosien murskatappiot ovat enimmiltä osin vaihtuneet siisteihin 0-2- ja 0-3-tappioihin.

[Nigel Kugelschfeir]

No on tylyä.

Jos oikeasti halutaan että Suomessa jalkapallo kehittyy, niin futiksessa pitäisi olla semmoinen valmennussuunnitelma, koulutetut valmentajat (ja valmentajakoulutukseen pitäisi sisällyttää kasvatustiedettä).
Nyt pieniä lapsia voi valmentaa kuka vaan. Ainakin pienissä seuroissa.
Mitä tuo nyt opettaa tytölle joka ainoana jää pois? Hän on 6 vuotias. On tietysti mahdollista että ei itse halua pelata. Toivottavasti.

Tuossa tapauksessa on jotain outoa kun tyttö on myös poistettu myclubista mutta ei ole kyllä vanhempien kanssa ollut puhetta että olisi lopettamassa. Voi olla maksut rästissä tai jotain mutta ei kyllä vaikuta että olisi sellaisia ongelmia.

[Ben]

Tuossa tapauksessa on jotain outoa kun tyttö on myös poistettu myclubista mutta ei ole kyllä vanhempien kanssa ollut puhetta että olisi lopettamassa. Voi olla maksut rästissä tai jotain mutta ei kyllä vaikuta että olisi sellaisia ongelmia.

Itse olin Suomessa yhden kauden Jojona, niin siinä porukassa suunnilleen se kaikkein sosiaalisin ja joviaalein vanhempi jätti maksuja suorittamatta useista pyynnöistä huolimatta kuukausien ajan, eikä ollut rahapulasta kyse, kun molemmat vanhemmat kävivät töissä. Jossain kohtaa se peli piti sitten puhaltaa poikki ja sanoa, että nyt on sellainen homma, että jos ei maksua tule, niin loppuu treenaaminen.