Ulos kilpajoukkueesta

[Susa80]

Kuulostaa nyt siltä, että on ehkä maksut rästissä. Mun mielestä on ihan yleinen käytäntö, että lapsi ei pääse pelaamaan, jos on tietty määrä kk-maksuja jäänyt maksamatta. Toi ehkä selittää.

[Metsän poika]

Kuulostaa nyt siltä, että on ehkä maksut rästissä. Mun mielestä on ihan yleinen käytäntö, että lapsi ei pääse pelaamaan, jos on tietty määrä kk-maksuja jäänyt maksamatta. Toi ehkä selittää.

Kaikilla järkevillä seuroilla on kirjoitettu ohjeistus: Kuukausi rästissä - ei pelejä, kaksi kuukautta - ei treenejä.

[marcelo vieira da silva]

Kaikilla järkevillä seuroilla on kirjoitettu ohjeistus: Kuukausi rästissä - ei pelejä, kaksi kuukautta - ei treenejä.

Kaikilla järkevillä seuroilla on kirjoitettu tai kirjoittamaton ohjeistus: Ei maksettua toimintamaksua ja lisenssiä = ei vakuutusta seuran kautta = ei pelejä eikä todennäköisesti myöskään treenejä.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä ei ole sanottu muuta kuin että pihalle toki lentää jos ei maksa mutta ei ollut mitään tarkkaa määrää. Muutenkin nuo menee perintään jos ei maksa, ei ole mikään rahastonhoitajan Excel mihin ne perustuu. Sattui olemaan vain oman lapsen kaveri joka oli kyseessä, siksi asiaan tuli kiinnitettyä huomiota. Eiköhän tuo selviä kun reenit alkaa.

[Kossi Agassa]

Ei kai nyt missään seurassa vielä eskari-ikäisiä pudoteta joukkueesta pois.

Eiköhän taustalla ole joko vanhempien toiminta eli maksut rästissä tai sitten on päätetty vaan lopettaa, jos lasta ei kiinnosta jalkapallo edes vähää alusta tai jos on muitakin harrastuksia ja ne ovat menneet vuoden vaihteen jälkeen futiksen kanssa päällekäin tjsp.

[Jortsukka]

Tämä tapaus kuvastaa hyvin yhtä isoa ongelmaa Suomessa. Vanhempien suhtautumista pelaajien nimeämisiin. Lähtökohtaisesti aina etsitään asiaa missä valmentaja tehnyt väärin tai sorsinut pelaajia. Toki varmasti valmentajat kohtelevat väärin ja meillä on paljon huonoja valmentajia, mutta se ei ole automaatio. Niin kauan kun arvostus valmennusta kohtaa on niin vähäistä kuin Suomessa se on, niin ei tuo ammattikunta/harrastus varmasti kovin haluttu tule jatkossakaan olemaan.

[Karvakorva2]

Ottamatta kantaa po. tapaukseen, niin juniorivalmentajien kollektiivinen arvostus on varmaan keskimäärin juuri niin suurta kuin valmentajat toiminnallaan ansaitsevat.

Vaikea uskoa, että vanhemmat lähtökohtaisesti suhtautuvat valmentajiin kovin negatiivisesti, koska yleensä valmentaja kaitsee nuorisoa melko pienellä korvauksella menetetystä vapaa-ajasta. Kriittinen, perusteltu tai perusteeton suhtautuminen syntyy valmentajien toimien (päätösten) myötä ja käytännössä aina sen välttäminen on mahdotonta. Kyse onkin siitä, että valmentaja on päätösten motiivien suhteen rehellinen itselleen, pelaajille ja vanhemmille. Pelaajia kohtaan tasapuolisesti toimimalla pystyy suoraselkäisesti perustelemaan epämiellyttävätkin päätökset.

Lisäys: Unohtui tietenkin mainita, että arvostus on kaksipuolista. Valmentajan arvostaessa, eli kohdellessa tasapuolisesti, pelaajia, niin myös suurin osa pelaajista ja vanhemmista arvostaa valmentajaa ja ymmärtää paremmin mahdollisia inhimillisiä virheitä.

[Jortsukka]

Ottamatta kantaa po. tapaukseen, niin juniorivalmentajien kollektiivinen arvostus on varmaan keskimäärin juuri niin suurta kuin valmentajat toiminnallaan ansaitsevat.

Vaikea uskoa, että vanhemmat lähtökohtaisesti suhtautuvat valmentajiin kovin negatiivisesti, koska yleensä valmentaja kaitsee nuorisoa melko pienellä korvauksella menetetystä vapaa-ajasta. Kriittinen, perusteltu tai perusteeton suhtautuminen syntyy valmentajien toimien (päätösten) myötä ja käytännössä aina sen välttäminen on mahdotonta. Kyse onkin siitä, että valmentaja on päätösten motiivien suhteen rehellinen itselleen, pelaajille ja vanhemmille. Pelaajia kohtaan tasapuolisesti toimimalla pystyy suoraselkäisesti perustelemaan epämiellyttävätkin päätökset.

Lisäys: Unohtui tietenkin mainita, että arvostus on kaksipuolista. Valmentajan arvostaessa, eli kohdellessa tasapuolisesti, pelaajia, niin myös suurin osa pelaajista ja vanhemmista arvostaa valmentajaa ja ymmärtää paremmin mahdollisia inhimillisiä virheitä.

No mielestäni on aina mielenkiintoista että puhutaan jonkun ikäluokan ensimmäisistä pelitapahtumista ja heti ensimmäinen oletus on että valmentaja sorsii jotain pelaajaa eikä että taustalla voisi olla joku muu syy (esim. pelaaja lopettanut, eivät ole maksaneet maksuja, tms.). Tämä siis mielestäni kertoo hyvin siitä ennakkoasenteellisuudesta valmennusta kohtaan. Toki tätä on muuhunkin elämään jo tullut, mutta kuitenkin lähtökohtaisesti esim. koulussa suurin osa vanhemmista ei oleta että "opettaja ei osaa arvioida meidän lasta, kun sai kokeesta vain seiskan". Mutta sen sijaan jos puhutaan valmentajista, varsinkin jalkapallossa, niin tuntuu että jokainen vanhempi tietää aina paremmin asiat kuin valmennus.

[Karvakorva2]

[P]uhutaan ... ensimmäisistä pelitapahtumista ja heti ensimmäinen oletus on että valmentaja sorsii jotain pelaajaa ... Tämä siis mielestäni kertoo hyvin siitä ennakkoasenteellisuudesta valmennusta kohtaan ... [T]untuu että jokainen vanhempi tietää aina paremmin asiat kuin valmennus.

Itse olen vanhemman roolissa joskus pohtinut tätä samaa asiaa.

Vanhemmat katsovat pelikentällä kirmaavia junioreja eri näkökulmasta kuin valmentaja. Oma jälkikasvu on jokaiselle vanhemmalle erityinen. Näemme oman jälkikasvun ainutlaatuisuuden ja olemme perustellusti hämmästyneitä, kun valmentaja ei kykene näkemään samaa.

Tästä ristiriidasta syntyy jonkinlainen epäluottamus valmentajan ymmärrykseen, ja mahdollisesti valmentajiin kollektiivisesti, ellei valmentajan osaaminen ole jollakin tapaa kiistatonta ja hän kykene osoittamaan toimintansa perusteet. Tämänkin takia siis olisi tärkeää, että seurat ymmärtävät panostaa juniorivalmentajien koulutukseen arvostuksen kivijalan, eli osaamisen, vahvistamiseksi.

Lisäys: Yleisenä pohdintana vielä, että kollektiivisen arvostuksen kannalta on epäreilua, että yksi huono tai epäonnistunut valmennustilanne mitätöi helposti sata onnistumista.

[Nigel Kugelschfeir]

Tämä nyt lähti vähän omille raiteilleen. Oli miten oli, näin vanhempana ihmettelisin jos se oma lapsi ei pääsisi mihinkään tapahtumaan mukaan mutta tosiaan taitaa olla kyse nyt jostain muusta. Nuokin vanhemmat on edelleen joukkueen ryhmissä mukana.

[Susa80]

Mä olen sitä ikäluokkaa että valmentajan sana oli laki. Ei mun vanhemmat ikinä valittaneet opettajalle tai valmentajalle mistään.

Mutta mun luottamus meni pojan ekassa seurassa. Meni oikeastaan luottamus koko lajiin. Siellä valmentaja järjesti muiden selän takana toimintaa omille suosikeilleen, niille parhaille. Tästä ei kerrottu muille mutta lapset sai itse tietää asiasta. Treeneissä valmentaja oli aina niiden parhaiden kanssa muita ei nähnyt ollenkaan. Ei ohjannut treenejä eikä pelejä. Kun kysyin lapsen kehityksestä ja mitä voisi tehdä paremmin ei osannut vastata. Kertoi ihan avoimesti että tykkää enemmän olla hyvien poikien kanssa ja näytti sen lapsille.

Me vaihdettiin seuraa ja nyt yritän oppia luottamaan. Mutta aika pahan kolauksen on luottamus saanut. Ei lasten urheilu saisi koskaan olla tuollaista.

Ja älkää sanoko että syynä on resurssit. Resursseja saatiin tonnekin lisää mutta ei niitä kohdennettu sinne missä olisi ollut tarvetta. Eriarvoisuus vaan paheni.

[Morchen]

Mä olen sitä ikäluokkaa että valmentajan sana oli laki. Ei mun vanhemmat ikinä valittaneet opettajalle tai valmentajalle mistään.

Tämä on totta. Se ei silti tarkoita, että aikaisemmin asiat olisivat olleet paremmin. Omasta kendo- ja futistaustasta muistan ainakin seuraavat asiat, jotka silloin tuntuivat hyvin luontevilta:

- joukkueenjohtaja ja valmentaja ostavat 15-vuotiaille pari kaljaa palkkioksi hyvin menneestä turnauksesta (kendo)
- peliaika ei todellakaan jakaudu tasan, vaan ne huonoimmat vain käväisevät kentällä (kendo & futis)
- valmentaja lentää jatkuvasti kentältä tuomarille huutelusta (futis)
- valmentaja kehoittaa vetämään alkuverryttelyluistelut poikkeukselliseen suuntaan ja niittaamaan vastustajan jos sattuu linjalle (kendo)
- 15-vuotiaiden kauden päätös on laivaristeily, jossa valmentaja ja mukaan lähtenyt valvoja hakevat kaikille viinat (futis)
- valmentaja opettaa 10-vuotiaille miten jokaisessa tilanteessa käytetään pelisilmää (potkaistaan katkolla pallo vastustajalta pois, varastetaan rajaheitossa, vedetään maalin tolpat sisäänpäin, pistetään jopa salaa ylimääräinen pelaaja kentälle) (futis, mutta samanlaisia esimerkkejä oli kendossakin)
- epätoivotusta käytöksestä voi seurata jopa fyysinen rangaistus: pahin taisi olla valmentajan täysiä vedetty lämäri siniviivalta kaukalon kulmassa häröilleeseen jonoon (kendo)

Ainakaan omaan tietooni ei tullut, että kukaan vanhemmista olisi koskaan kyseenalaistanut tätä toimintaa.

[Susa80]

Joo, ei ollut toiminta silloin(kaan) virheetöntä tai oikeaa. Mutta silloin ei vanhemmat valittaneet.

Nykyisin ehkä valitetaan liiankin paljon. Mutta joskus siihen on aihettakin.

[Jortsukka]

Samaan aikaan on tapahtumassa seuraavaa:

- Valitetaan että kulut lähtevät käsistä
- valmentajat eivät tee mitään oikein
- ihmetellään että lapset eivät liiku
- ihmetellään ettei OTO-valmentajia riitä

Itse ainakin kun jutellut suuren osan valmentajista kanssa, jotka ovat lopettaneet valmentamisen, niin ylivoimaisesti suurin syy miksi lopetetaan valmennus on se ettei jakseta olla sylkikuppeina ja vastailemassa kokoajan miksi Matti/Maija ei saa reilua kohtelua. Toisena sitten tulee että halutaan enemmän omaa aikaa ja kolmanetana se että seura ei tue riittävästi valmentajaa.

Ja kyllä paljon olisi työtä valmennuksen suhteen, mutta kuitenkin ilman oto-valmennusta ja sitä että heitä ei pystytä arvostamaan sekä pitämään seuroissa eivät valmennusresurssit ainakaan kasva ja rahaa palaa entistä enemmän.

[Morchen]

Suurin osa valmentajista on aivan loistavia tyyppejä ja arvostan heitä ja heidän pyyteetöntä ajankäyttöään todella paljon. Pitäisi muistaa kertoa tämä heille useammin kuin kerran vuodessa. Kolme kertaa olen jostain valmennusasiasta keskustellut valmentajan kanssa:
Eka kerta oli yleisistä toimintaohjeista ja valmentaja perusteli hyvin ja asiallisesti linjansa. Toinen kerta oli, kun omista pojistani toinen oli häiriköinyt harjoituksia. Valmentaja oli sitä mieltä, että asia selviää kyllä heidän keskinäisissä keskusteluissa ja vihjasi, ettei kotona varmaankaan edes tarvitse asiaa ottaa esille. No, kyllä itsekin pojan kanssa asiasta keskustelin. Kolmas ei sitten monien vanhempien kertomuksista suostunut uskomaan, että joukkueessa on kiusaamisongelma. Kyseinen valmentaja ei myöskään millään tavalla halunnut vastata kyselyyn peliajan jakautumisesta, vaan purki turhautumisensa suoraan kysyjään (joka en ollut minä). Tämä viimeinen valmentaja oli hehkutettu osaaja suuressa seurassa, joka mainostaa toimintansa laadukkuutta.

[Niikko]

Kysymys valmentajille:
millaisen lapsen pudottaisitte kilpajoukkueesta pois?
Mitkä on kriteerit siellä pitämiselle?

Kehittyminen, yrittäminen, motivaation, poissaolot, sitoutuminen, taidot...

[karikosmos]

Kysymys valmentajille:
millaisen lapsen pudottaisitte kilpajoukkueesta pois?
Mitkä on kriteerit siellä pitämiselle?

Kehittyminen, yrittäminen, motivaation, poissaolot, sitoutuminen, taidot...

Monipiippuinen juttu. Sitoutuminen on iso asia minun mielestäni. Itse en ainakaan jaksa katsoa sellaista pelaajaa kilpajoukkueessa, joka on useammin poissa kuin paikalla. Nuorena toki kahden lajin harrastajat erikseen, mutta kyllä heiltäkin sovittua aktiivisuutta odottaa. Yhtenä kriteerinä pidän myös yleistä käyttäytymistä, jota sinulla ei ollut mainittuna. Näistä näkökulmista lähtisin asiaa itse purkamaan, toki jos pelaaja on ylivoimaisesti taitavin, niin se on vaikeaa tiputtaa pois.

[fingerström]

Monipiippuinen juttu. Sitoutuminen on iso asia minun mielestäni. Itse en ainakaan jaksa katsoa sellaista pelaajaa kilpajoukkueessa, joka on useammin poissa kuin paikalla. Nuorena toki kahden lajin harrastajat erikseen, mutta kyllä heiltäkin sovittua aktiivisuutta odottaa. Yhtenä kriteerinä pidän myös yleistä käyttäytymistä, jota sinulla ei ollut mainittuna. Näistä näkökulmista lähtisin asiaa itse purkamaan, toki jos pelaaja on ylivoimaisesti taitavin, niin se on vaikeaa tiputtaa pois.

Sori vahva OT, mutta hyvä nimimerkki. Onko edesmennyt kaima tiedossa?

[Nuorenanätti]

Mitkä on kriteerit siellä pitämiselle?

Lyhyesti: voittajat pidetään, luuserit heivataan. Voit olla vaikka kuinka taitava pallon kanssa, mutta jos et ole kentällä voittava pelaaja, mukava valkku lähettää sut keräilyeriin. Toisaalta voit olla melkoisen tupula jalkapalloilijana, mutta jos vastustaja joka kohtaamisen jäljeen etsii itsetunnon rippeitä kumirouheen seasta, valmentaja pitää sut kilpajoukkueessa, koska olet voittava pelaaja. Jne

Ainoa poikkeus tähän sääntöön on lähisukulaisuus.

Raadollista? On.

[Sokrateen puskumaali]

Lyhyesti: voittajat pidetään, luuserit heivataan. Voit olla vaikka kuinka taitava pallon kanssa, mutta jos et ole kentällä voittava pelaaja, mukava valkku lähettää sut keräilyeriin. Toisaalta voit olla melkoisen tupula jalkapalloilijana, mutta jos vastustaja joka kohtaamisen jäljeen etsii itsetunnon rippeitä kumirouheen seasta, valmentaja pitää sut kilpajoukkueessa, koska olet voittava pelaaja. Jne

Ainoa poikkeus tähän sääntöön on lähisukulaisuus.

Raadollista? On.

En pitäisi edes lähisukulaisuutta minään poikkeuksena. Voittavuus on tärkein mittari. Kaikki muu on sitten tilannekohtaista, mutta huomioonotettavaa. Ymmärrän kyllä, että et pidä tätä raadollista tilannetta hyvänä, mutta yritän omasta näkökulmastani avata asiaa.

Kehittymisnopeus, urheilullisuus, motivaatio, yrittäminen, tekninen taitotaso, sitoutuminen ja kaikki nämä periferaalit asiat ovat tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa marginaalisesti asiaan, mutta kyllä joukkuevalinnoissa itselläni ainakin se tärkein asia on kyky voittaa jalkapallo-otteluita. Jos on kaksi samantasoista pelaajaa voittavuuden kannalta, niin sitten henkisen puolen asiat saattavat kyllä vaikuttaa ratkaisevasti valintaan.

Jos se perustuu enemmän johonkin subjektiiviseen näkemykseen potentiaalista, niin melko nopeasti siinä avataan sellainen subjektiivisuuden matopurkki, mikä aiheuttaa kosolti negatiivisia tunteita pelaajissa, vanhemmissa ja muissa taustoissa. Jos jollakin on potentiaalia, mutta ei vielä aktuaalista taitoa, niin on annettava tämän ensin nousta alemmalla tasolla voittavaksi pelaajaksi. Se kehittää enemmän kuin liian kovalla tasolla epätoivoinen pyristely.

Jotkut saattavat ajatella, että se potentiaali aktualisoituu paremmin, mitä kovempi vastus peleissä ja harjoituksissa on, mutta taso voi olla myös liian kova, mikä on kehityksen kannalta huono asia. Jos pelaaja on lahjakas, niin tämä kyllä nousee ja saa paikkansa ylempää. Kunhan vaan ei ajatella niiden aikaisemmin ylemmälle tasolle valittujen pelaajien jotenkin omaavan jotain salamyhkäistä potentiaalia, jonka vuoksi heitä ei voi koskaan enää tiputtaa alemmaksi.

Täysin raaka kilpailu on siitä hyvä, että se on tasapuolista ja oikeudenmukaista. Mitä enemmän piilotettuja valintakriteerejä, sitä enemmän valmentajien subjektiiviset arviot ja visiot vaikuttavat nuorten valintoihin, mikä on mielestäni huono asia. Vaikea sitä on edes sitä voittavuutta pystyä näkemään. Se vaatii jatkuvaa kokeilua ja keskustelua valmentajien kesken jne. eikä kuitenkaan voida 100% koskaan osua oikeaan.

Joskus tulee esiin vaikka pelaaja, jolla on hyvä tekniikka ja pallokosketus, mutta tämä ei vaikka pienikasvuisuuden vuoksi kykene voittamaan pelejä tai hänellä on iso ajatus siitä, että koska hän on niin taitava teknisesti, niin hän lähinnä on se hyökkäyspään spesialisti ilman puolustusvelvoitetta. Näissä tilanteissa tehdään minusta karhunpalvelus pelaajalle, jos hänet vain pelkän koetun pallokosketuksen vuoksi laitetaan tasolle, joissa hän ei pärjää eikä kehity. Puolustushalukkuus, kaksinkamppailutaidot yms. puutteet kehittyvät kyllä alemmallakin tasolla, jos pelaaja on motivoitunut, lahjakas ja haluaa pelata ylempänä. Usein ne kehittyvät nimenomaan juuri siellä haastepuolella. Sen jälkeen pelaaja on valmis kovempiin peleihin ja toivottavasti myös kehittyy siellä.

Tämän voi nähdä ulkopuolisena sellaiselta, että nyt vaan suositaan fyysisesti varhain kehittynyttä pelaajaa, joka ei ole edes yhtä taitava kuin se pallotekniikassa taitava pelaaja. Minusta se ei ole niin, enkä ole kokenut joukkueideni olleen mitenkään erityisen isokokoisia tms. Näen jalkapallotaitona paljon muutakin kuin pelkän pallokosketuksen tai fyysisen suorituskyvyn. Taitava ja lahjakas pelaaja saattaa olla vielä kehittymätön pallokosketuksen osalta, mitä on sitten treenattava myös. Heikkoudet pitää kääntää vähintään kelvollisiksi.

Onko pelaaja, jonka kanssa pelatessa vastustaja aina etsii itsetunnon rippeitä kumirouheen seasta, koskaan "täysi tupula" jalkapalloilijana? Minusta ei. Toki, jos taito perustuu pelkästään varhain kehittyneeseen fysiikkaan, niin tätäkin on syytä motivoida kehittämään antitupulaominaisuuksiaan tai vanhempana voi käydä huonosti.

[Ben]

Kehittymisnopeus, urheilullisuus, motivaatio, yrittäminen, tekninen taitotaso, sitoutuminen ja kaikki nämä periferaalit asiat ovat tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa marginaalisesti asiaan, mutta kyllä joukkuevalinnoissa itselläni ainakin se tärkein asia on kyky voittaa jalkapallo-otteluita. Jos on kaksi samantasoista pelaajaa voittavuuden kannalta, niin sitten henkisen puolen asiat saattavat kyllä vaikuttaa ratkaisevasti valintaan.

Jos se perustuu enemmän johonkin subjektiiviseen näkemykseen potentiaalista, niin melko nopeasti siinä avataan sellainen subjektiivisuuden matopurkki, mikä aiheuttaa kosolti negatiivisia tunteita pelaajissa, vanhemmissa ja muissa taustoissa. Jos jollakin on potentiaalia, mutta ei vielä aktuaalista taitoa, niin on annettava tämän ensin nousta alemmalla tasolla voittavaksi pelaajaksi. Se kehittää enemmän kuin liian kovalla tasolla epätoivoinen pyristely.

Hyvää tekstiä, mutta entä jos suunnilleen samantasoisista pelaajista toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen vaikka marraskuussa? Toisin sanoen toinen on lähes vuoden vanhempi. Eikö sitä kannata ottaa huomioon, kun kaiken järjen mukaan tämä jälkimmäinen on 10 kuukauden päästä, eli saman ikäisenä kuin ensin mainittu nyt, paljon parempi pelaaja kun ensin mainittu tällä hetkellä. (tai jos ei ole, niin jotain tehdään 10 kuukauden aikana pahasti väärin)

[Sokrateen puskumaali]

Hyvää tekstiä, mutta entä jos suunnilleen samantasoisista pelaajista toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen vaikka marraskuussa? Toisin sanoen toinen on lähes vuoden vanhempi. Eikö sitä kannata ottaa huomioon, kun kaiken järjen mukaan tämä jälkimmäinen on 10 kuukauden päästä, eli saman ikäisenä kuin ensin mainittu nyt, paljon parempi pelaaja kun ensin mainittu tällä hetkellä. (tai jos ei ole, niin jotain tehdään 10 kuukauden aikana pahasti väärin)

Tapauskohtaista. Jos siis on pari pelaajaa, jotka ovat kilpajoukkueen rajoilla, mutta hyvin samantasoisia pelaajina yleisen taidon kannalta, niin silloin pitää ottaa se kokonaispaketti huomioon, missä tuo ikä on vain yksi tekijä. Jos olisi jotenkin erikoinen tilanne, missä kaikki henkisetkin ominaisuudet vaikuttaisivat samankaltaisilta ja harrastuksen aloittamisesta suurin piirtein sama aika eikä eroja kehitysvauhdissa, niin tällaisessa ceteris paribus tilanteessa varmaan ikäero voisi olla ratkaiseva tekijä.

Nämä on jossain määrin kompleksisia kysymyksiä. Toivon mukaan päädytään jotenkin siihen, että molemmat pääsevät antamaan näyttöjä. Jos ero on noin hiuksenhieno, niin varmaan molemmille tulisi annettua mahdollisuuksia. Mutta jos pitää tehdä valintoja, niin sitten viime kädessä se on jokin subjektiivinen valinta, mikä on itselleen ja muille jotenkin perusteltavissa niin että on tunne siitä, että on tehnyt oikeudenmukaisen ratkaisun.

Eri valmentajilla on varmaan erilaisia painoituksia siihen, että minkä näkee näissä tasatilanteissa ratkaisevan. Minulle raaka voittamisen halu on tärkein asia, mitä varmaan painotan enemmän kuin jotain muuta ominaisuutta.

[ginikettu]

Tapauskohtaista.

Kaikki noista on aina tapauskohtaisia kriteerejä. Joistain kriteereistä ei voi tinkiä, mutta jos on edes lähelle saman tasoisia pelaajia, niin silloin motivaatio, asenne, harjoitusaktiivisuus, jne varmasti kompensoivat. Lisäksi tasokin on vähän suhteellista eli jos on jaksolla joku teema niin sen mukaisesti valmentaja katsoo tasoa etenkin harjoitusryhmien osalta. Kompromissejä noissa on aina pl. ne muutamat, joita on varmaan vähän joka joukkueessa, jotka pelaavat omalla tasollaan.

[erno]

Tuo lähisukulaisuus on arkipäivää pienemmissä seuroissa, mutta sit ku näistä aiheesta valittaville heittää sen vaikeemman kysymyksen pöytään, eli kukas teidän jengiä valmentaa jos valmentajan poika lähtee jengistä tonttiin, niin tulee hiljasempaa. Tuota tilannetta pidetään myös minun tuntemien seurojen osalta harmillisena, mutta se on kompromissi jonka joutuu monessa pienemmässä yksikössä tehdä, koska vaihtoehtoja on vähäinen määrä. Vai lähdetkö sä ilman palkkaa otona valmentamaan jengiä johon sulla ei oo kontaktipintaa? Aivan.

[Futarimiäs]

Jos sitten vielä sinnittelet noin 15-vuotiaaksi porukassa, niin viimeistään siinä kohdassa tullaan hetkeen, jolloin joko olet joukkueen ihan parhaimmistoa ja pelaat koko ajan tai sitten olet keskikastia ja ei oikein löydy paikkaa missä pelata. Jalkapallossa treeniryhmät on tosi suuria mutta sarjoja mitä pelataan on todella vähän. Ymmärtäisin, jos tiputettaisiin pois pelaajia, tai sitten etsittäisiin kaikille jokin sarja, missä pelata. Ei palvele maksaa tuhansia euroja pelkästä treenaamisesta. Ei myöskään pitkällä tähtäimellä palvele se, että samoja peluutetaan koko ajan täysillä minuuteilla mutta pelaajia otetaan iso määrä roikkumaan joukkueeseen, jolloin vuoden päästä viimeistään kaikki lupaavat, ehkä myöhemmin fyysisesti kehittyvät talentit on joukkueelta menetetty.